Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 26. maaliskuuta 2019 - Strasbourg 
Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavat edustajakanteet ***I
 Pöytäkirja EU:n ja Israelin väliseen Euro–Välimeri-sopimukseen (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
 EU:n ja Uzbekistanin kattava sopimus
 Vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopuminen ***I
 Sähkön sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt ***I
 Sähkön sisämarkkinat ***I
 Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto ***I
 Riskeihin varautuminen sähköalalla ***I
 Renkaiden merkitseminen polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta ***I
 Tekijänoikeus digitaalisilla sisämarkkinoilla ***I
 Digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskevat sopimukset ***I
 Tavarakauppaa koskevat sopimukset ***I
 Kalastus GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ***I
 Ympäristöpolitiikan raportointivelvoitteiden yhdenmukaistaminen ***I
 Ohjaamojen enimmäispituutta koskevat erityissäännöt ***I
 Vähähiilisyyden ja positiivisen hiilivaikutuksen vertailuarvot ***I
 Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta (Interreg) koskevat erityissäännökset ***I
 Afrikkalaistaustaisten henkilöiden perusoikeudet
 Talousrikokset, veropetokset ja veronkierto
 EU:n ja Sveitsin institutionaalinen puitesopimus
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Komissio ja toimeenpanovirastot
 Vastuuvapaus 2017: tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2017 vastuuvapausmenettelyssä
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – 8., 9., 10. ja 11. EKR
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan parlamentti
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Tuomioistuin
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Tilintarkastustuomioistuin
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Alueiden komitea
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvion – Euroopan ulkosuhdehallinto
 Vastuuvapaus 2017: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan oikeusasiamies
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan tietosuojavaltuutettu
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta
 Vastuuvapaus 2017: Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) virasto
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirasto (CEPOL)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan pankkiviranomainen
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan ympäristökeskus (EEA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan lääkevirasto (EMA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan rautatievirasto (ERA) (nyt Euroopan unionin rautatievirasto)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan koulutussäätiö (ETF)
 Vastuuvapaus 2017: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto (eu-LISA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU‑OSHA)
 Vastuuvapaus 2017: Euratomin hankintakeskus (ESA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikkö (Eurojust)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) (ennen 1. toukokuuta 2017: Euroopan poliisivirasto)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex)
 Vastuuvapaus 2017: Euroopan GNSS-virasto (GSA)
 Vastuuvapaus 2017: biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: Clean Sky 2 -yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: ECSEL-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: toinen polttokenno- ja vety-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: toisen innovatiiviset lääkkeet -aloitetta toteuttava yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: ITER-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2017: SESAR-yhteisyritys
 Shift2Rail-yhteisyrityksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2017

Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 123kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätös 26. maaliskuuta 2019 Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2018/2277(IMM))
P8_TA-PROV(2019)0221A8-0178/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Tanskan kuningaskunnan oikeusministerin esittämän ja Tanskan Euroopan unionissa toimivan pysyvän edustajan 6. marraskuuta 2018 välittämän pyynnön, joka liittyy Tanskan rikoslain 260 pykälän 1 momentin 1 kohdan, 291 pykälän 1 momentin ja 293 pykälän 1 momentin luettuna yhdessä 21 pykälän kanssa mukaiseen rikosasiaan ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 28. marraskuuta 2018,

–  on kuullut Jørn Dohrmannia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Tanskan kuningaskunnan perustuslain 57 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0178/2019),

A.  toteaa, että Viborgin valtionsyyttäjä on esittänyt Tanskasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Jørn Dohrmannin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, joka liittyy Tanskan rikoslain 260 pykälän 1 momentin 1 kohdassa, 291 pykälän 1 momentissa ja 293 pykälän 1 momentissa luettuna yhdessä 21 pykälän kanssa tarkoitettuihin rikoksiin; ottaa huomioon, että menettely liittyy erityisesti väitettyyn pakottamiseen, vahingontekoon ja käyttövarkauden yritykseen;

B.  toteaa, että 26. huhtikuuta 2017 Jørn Dohrmann riisti Vamdrupissa sijaitsevan yksityisasuntonsa ulkopuolella kameran eräältä kuvaajalta, joka kuvasi hänen taloaan noin 195 metrin etäisyydeltä käyttääkseen kuvaamaansa aineistoa eräitä tanskalaisia Euroopan parlamentin jäseniä käsittelevässä televisiodokumentissa; toteaa, että Jørn Dohrmann uhkasi rikkoa kameran; huomauttaa, että hän vahingoitti tätä kameraa, josta rikkoutuivat mikrofoni, näyttö ja johto; ottaa huomioon, että hän otti haltuunsa kameran ja muistikortin aikomuksenaan käyttää sitä luvattomasti tutustuakseen sillä olevaan sisältöön, mutta lopulta tämä epäonnistui, koska poliisi saapui paikalle ja otti haltuunsa kameran ja muistikortin, jonka hän oli poistanut laitteesta;

C.  ottaa huomioon, että kuvaajaa syytettiin ensin Tanskan rikoslain 264 a pykälän mukaisesta rikoksesta eli muualla kuin julkisella paikalla oleskelevien henkilöiden luvattomasta valokuvaamisesta; toteaa, että valtionsyyttäjä suositti luopumaan syytteistä siksi, että tuomion langettamiseen Tanskan rikoslain 264 a pykälän rikkomisesta edellytetty tahallisuus puuttui;

D.  ottaa huomioon, että Kaakkois-Jyllannin poliisi ilmoitti, että toimittajan työnantajana oleva ja kameran omistava yritys oli nostanut korvauskanteen, jonka määrä on 14 724,71 kruunua, ja että tapaukset, joissa on kyse vahingonteosta, varkaudesta, käyttövarkaudesta tai vastaavasta silloin, kun vaaditaan sakkorangaistusta, ratkaistaan tuomioistuimessa, jos vahinkoa kärsineellä on korvausvaatimuksia;

E.  toteaa, että aluksi valtionsyyttäjä suositti, että Jørn Dohrmannille määrättäisiin vapausrangaistuksen sijaan 20 000 kruunun sakkorangaistus ja että asia voitaisiin ratkaista ilman syytteen nostamista;

F.  ottaa huomioon, että Jørn Dohrmann kiisti häntä vastaan esitetyt syytökset; toteaa, että valtakunnansyyttäjän mukaan olisi sen vuoksi poikkeuksellista pyrkiä ratkaisemaan asia tuomioistuimen ulkopuolisilla sakoilla;

G.  toteaa, että voidakseen nostaa syytteen Jørn Dohrmannia vastaan toimivaltainen viranomainen esitti hänen koskemattomuutensa pidättämistä koskevan pyynnön;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

I.  huomauttaa, että Tanskan perustuslain 57 pykälän 1 kohdassa määrätään, että ketään kansankäräjien jäsentä ei ilman tämän suostumusta voida asettaa syytteeseen tai vangita millään tavalla, ellei tätä tavata itse teosta; toteaa, että tämä määräys suojaa vain viralliselta rikosoikeudelliselta syytteeltä, ei asianomistajarikoksista nostettavilta kanteilta; ottaa huomioon, että jos asia voidaan ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella, kansankäräjien suostumusta ei tarvita;

J.  ottaa huomioon, että kansankäräjien jäsenille myönnetyn koskemattomuuden laajuus vastaa tosiasiallisesti Euroopan parlamentin jäsenille Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa myönnetyn koskemattomuuden laajuutta; toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta Euroopan parlamentin jäsen voi nauttia koskemattomuutta, hänen on täytynyt esittää mielipide tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen;

K.  ottaa huomioon, että väitetyt teot eivät liity Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin tai äänestyksiin Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla eikä niillä siten ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Jørn Dohrmannin Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen;

L.  ottaa huomioon, että fumus persecutionis -tilanteesta ei ole todisteita eikä sellaista ole syytä epäillä;

1.  päättää pidättää Jørn Dohrmannin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Tanskan kuningaskunnan oikeusministerille ja Jørn Dohrmannille.

(1) Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C‑163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavat edustajakanteet ***I
PDF 238kWORD 80k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista sekä direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (COM(2018)0184 – C8-0149/2018 – 2018/0089(COD))
P8_TA-PROV(2019)0222A8-0447/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0184),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0149/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Itävallan liittoneuvoston ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8‑0447/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Tämän direktiivin tarkoituksena on antaa oikeutetuille yksiköille, jotka edustavat kuluttajien yhteisiä etuja, mahdollisuus nostaa edustajakanteita ja näin hankkia oikeussuojaa unionin oikeuden säännösten rikkomista vastaan. Oikeutettujen yksiköiden olisi voitava pyytää rikkomisen lopettamista tai kieltämistä sekä sen vahvistamista, että rikkominen on tapahtunut. Lisäksi olisi voitava vaatia kansallisen lainsäädännön mukaan saatavilla olevaa hyvitystä, kuten vahingonkorvausta, tavaran korjausta tai hinnanalennusta.
(1)  Tämän direktiivin tarkoituksena on antaa edustaville oikeutetuille yksiköille, jotka edustavat kuluttajien yhteisiä etuja, mahdollisuus nostaa edustajakanteita ja näin hankkia oikeussuojaa unionin oikeuden säännösten rikkomista vastaan. Edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi voitava pyytää rikkomisen lopettamista tai kieltämistä sekä sen vahvistamista, että rikkominen on tapahtunut. Lisäksi olisi voitava vaatia kansallisen lainsäädännön mukaan saatavilla olevaa hyvitystä, kuten vahingonkorvausta, maksetun kauppahinnan palautusta, tavaran korjausta, korvaamista, poistamista tai sopimuksen purkua.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Oikeutetuille yksiköille annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/22/EY29 mahdollisuus nostaa edustajakanteita, joilla pyritään ensisijaisesti lopettamaan ja kieltämään kuluttajien yhteisiä etuja vahingoittavia unionin oikeuden rikkomisia. Direktiivillä 2009/22/EY ei ole kuitenkaan puututtu riittävästi ongelmiin, jotka liittyvät kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan. Jotta pelotteet, joilla pyritään estämään elinkeinonharjoittajan lainvastaisia menettelyjä, toimisivat paremmin ja jotta kuluttajille aiheutuvia haittoja kyettäisiin vähentämään, on tarpeen vahvistaa mekanismia, jolla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja. Direktiivi 2009/22/EY, jota on muutettu lukuisia kertoja, olisi selkeyden vuoksi korvattava.
(2)  Oikeutetuille edustaville yksiköille annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/22/EY mahdollisuus nostaa edustajakanteita, joilla pyritään ensisijaisesti lopettamaan ja kieltämään kuluttajien yhteisiä etuja vahingoittavia unionin oikeuden rikkomisia. Direktiivillä 2009/22/EY ei ole kuitenkaan puututtu riittävästi ongelmiin, jotka liittyvät kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan. Jotta pelotteet, joilla pyritään estämään elinkeinonharjoittajan lainvastaisia menettelyjä toimisivat paremmin, jotta kannustettaisiin hyvään ja vastuulliseen liiketoimintaan ja jotta kuluttajille aiheutuvia haittoja kyettäisiin vähentämään, on tarpeen vahvistaa mekanismia, jolla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja. Direktiivi 2009/22/EY, jota on muutettu lukuisia kertoja, olisi selkeyden vuoksi korvattava. SEUT-sopimuksen 114 artiklan mukaista unionin toimintaa tarvitaan kipeästi, jotta voidaan varmistaa sekä oikeussuojan saatavuus että moitteeton oikeudenkäyttö, sillä se vähentää yksilöllisistä toimista aiheutuvia kustannuksia ja rasitteita.
__________________
__________________
29 EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30.
29 EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Kuluttajien yhteiset edut voitaisiin suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti edustajakanteen avulla. Oikeutetut yksiköt voisivat edustajakanteella varmistaa unionin lainsäädännön asianomaisten säännösten noudattamisen. Ajaessaan yksilöllisiä kanteita kuluttajat voivat olla epävarmoja oikeuksistaan ja käytettävissään olevista menettelyllisistä mekanismeista, he saattavat tuntea haluttomuutta panna kanteita vireille ja ennakoidut kulut saattavat ylittää yksilöllisen kanteen avulla saatavat tuotot.
(3)  Kaikkien kuluttajien yhteiset edut sekä kotimaisten että rajat ylittävien rikkomusten osalta voitaisiin suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti edustajakanteen avulla. Edustavat oikeutetut yksiköt voisivat edustajakanteella varmistaa unionin lainsäädännön asianomaisten säännösten noudattamisen. Ajaessaan yksilöllisiä kanteita kuluttajat voivat olla epävarmoja oikeuksistaan ja käytettävissään olevista menettelyllisistä mekanismeista, heillä saattaa olla aiempia kokemuksia tuloksettomista vaatimuksista ja liian pitkistä oikeuskäsittelyistä, he saattavat tuntea haluttomuutta panna kanteita vireille ja ennakoidut kulut saattavat ylittää yksilöllisen kanteen avulla saatavat tuotot. Edustajakanteella voidaan parantaa sekä kantajien että vastaajien ja koko oikeusjärjestelmän oikeusvarmuutta.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Edustajakanteiden avulla tällaiset kuluttajien kohtaamat hankaluudet voitaisiin välttää. On tärkeää varmistaa tarvittava tasapaino oikeussuojan saatavuuden ja sellaisten menettelyllisten takeiden välillä, joilla estetään perusteettomat oikeudenkäynnit ja niiden aiheuttama tarpeeton haitta yritystoiminnalle sisämarkkinoilla. Jotta edustajakanteiden väärinkäyttö estettäisiin, olisi vältettävä esimerkiksi rankaisevia vahingonkorvauksia sekä sitä, että oikeus nostaa kanne vahinkoa kärsineiden kuluttajien puolesta ei lainkaan vanhenisi. Samoin olisi vahvistettava selkeät säännöt eräistä menettelyllisistä seikoista, kuten oikeutettujen yksiköiden nimeämisestä, kyseisten yksiköiden rahoituksen alkuperästä sekä niiden tietojen luonteesta, jotka on esitettävä edustajakanteen tueksi. Tällä direktiivillä ei ole tarkoitus vaikuttaa kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat oikeudenkäyntikulujen jakautumista.
(4)  Edustajakanteiden avulla tällaiset kuluttajien kohtaamat hankaluudet voitaisiin välttää. On tärkeää varmistaa tarvittava tasapaino oikeussuojan saatavuuden ja sellaisten menettelyllisten takeiden välillä, joilla estetään perusteettomat oikeudenkäynnit ja niiden aiheuttama tarpeeton haitta yritystoiminnalle sisämarkkinoilla. Jotta edustajakanteiden väärinkäyttö estettäisiin, olisi vältettävä esimerkiksi rankaisevia vahingonkorvauksia sekä sitä, että oikeus nostaa kanne vahinkoa kärsineiden kuluttajien puolesta ei lainkaan vanhenisi. Samoin olisi vahvistettava selkeät säännöt eräistä menettelyllisistä seikoista, kuten oikeutettujen edustavien yksiköiden nimeämisestä, kyseisten yksiköiden rahoituksen alkuperästä sekä niiden tietojen luonteesta, jotka on esitettävä edustajakanteen tueksi. Hävinneen osapuolen olisi vastattava oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuimen ei kuitenkaan pitäisi määrätä hävinneelle osapuolelle kuluja, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Tällä direktiivillä olisi katettava useita eri aloja, kuten tietosuoja-, rahoituspalvelu-, matkustus- ja matkailu-, energia-, televiestintä- ja ympäristöala. Direktiivin olisi katettava sellaisten unionin oikeuden säännösten rikkominen, joilla suojataan kuluttajien etuja, riippumatta siitä, puhutaanko kyseisessä unionin lainsäädännössä kuluttajista vai matkailijoista, käyttäjistä, asiakkaista, piensijoittajista, yksityisasiakkaista tai muista vastaavista. Unionin oikeuden muoto ja laajuus muuttuvat nopeasti. Jotta asianmukainen puuttuminen rikkomisiin varmistettaisiin, olisi aina kun hyväksytään sellainen uusi unionin säädös, jolla on merkitystä kuluttajien yhteisten etujen suojaamisen kannalta, harkittava, muutetaanko tämän direktiivin liitettä siten, että uusi säädös sisällytetään siihen.
(6)  Tällä direktiivillä olisi katettava useita eri aloja, kuten tietosuoja-, rahoituspalvelu-, matkustus- ja matkailu-, energia-, televiestintä-, ympäristö- ja terveysala. Direktiivin olisi katettava sellaisten unionin oikeuden säännösten rikkominen, joilla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja, riippumatta siitä, puhutaanko kyseisessä unionin lainsäädännössä kuluttajista vai matkailijoista, käyttäjistä, asiakkaista, piensijoittajista, yksityisasiakkaista tai muista vastaavista, sekä yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettujen rekisteröityjen yhteisiä etuja. Unionin oikeuden muoto ja laajuus muuttuvat nopeasti. Jotta asianmukainen puuttuminen rikkomisiin varmistettaisiin, olisi aina kun hyväksytään sellainen uusi unionin säädös, jolla on merkitystä kuluttajien yhteisten etujen suojaamisen kannalta, harkittava, muutetaanko tämän direktiivin liitettä siten, että uusi säädös sisällytetään siihen.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Tätä direktiiviä sovelletaan edustajakanteisiin, jotka on nostettu rikkomisista, joilla on laaja vaikutus kuluttajiin ja jotka liittyvät liitteessä I lueteltuihin unionin lainsäädännön säännöksiin. Vaikutus on laaja, kun se koskee kahta kuluttajaa.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Tällä direktiivillä ei pitäisi luoda sellaisia kansainvälistä yksityisoikeutta koskevia sääntöjä, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa tai sovellettavaa lainsäädäntöä. Nykyisiä unionin oikeuden säännöksiä sovelletaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin edustajakanteisiin.
(9)  Tällä direktiivillä ei pitäisi luoda sellaisia kansainvälistä yksityisoikeutta koskevia sääntöjä, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa tai sovellettavaa lainsäädäntöä. Nykyisiä unionin oikeuden säännöksiä sovelletaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin edustajakanteisiin jotta estetään oikeuspaikkakeinottelun lisääntyminen.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien EU:n sääntöjen soveltamiseen rajat ylittävissä tapauksissa. Tässä direktiivissä tarkoitettuihin edustajakanteisiin sovelletaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu – Bryssel I) 12 päivänä joulukuuta 2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1215/2012, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 593/2008 ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 864/2007.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Ainoastaan oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita, joten sen varmistamiseksi, että kuluttajien yhteiset edut tulevat asianmukaisesti otetuiksi huomioon, oikeutettujen yksiköiden olisi täytettävä tässä direktiivissä vahvistetut vaatimukset. Ne olisi perustettava asianmukaisesti siten, että perustamisessa noudatetaan jäsenvaltion lakeja. Laissa voi olla esimerkiksi vaatimuksia, jotka koskevat jäsenten lukumäärää, tai yksikön pysyvyyttä. Lisäksi laissa voidaan vaatia avoimuutta yksikön rakenteeseen liittyvien keskeisten seikkojen, kuten yksikön perustamisasiakirjojen, johtamisrakenteen, tavoitteiden ja työskentelymenetelmien suhteen. Oikeutettujen yksiköiden olisi myös oltava voittoa tavoittelemattomia, ja niiden oikeutetun edun mukaista olisi oltava sen varmistaminen, että asiaan liittyvää unionin lainsäädäntöä noudatetaan. Näitä kriteereitä olisi sovellettava sekä etukäteen nimettyihin oikeutettuihin yksiköihin että erikseen tiettyä kannetta ajamaan perustettuihin oikeutettuihin yksiköihin.
(10)  Ainoastaan edustavat oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita, joten sen varmistamiseksi, että kuluttajien yhteiset edut tulevat asianmukaisesti otetuiksi huomioon, edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi täytettävä tässä direktiivissä vahvistetut vaatimukset. Ne olisi perustettava asianmukaisesti siten, että perustamisessa noudatetaan jäsenvaltion lakeja. Laissa olisi oltava esimerkiksi vaatimuksia, jotka koskevat avoimuutta yksikön rakenteeseen liittyvien keskeisten seikkojen, kuten yksikön perustamisasiakirjojen, johtamisrakenteen, tavoitteiden ja työskentelymenetelmien suhteen. Oikeutettujen yksiköiden olisi myös oltava voittoa tavoittelemattomia, ja niiden oikeutetun edun mukaista olisi oltava sen varmistaminen, että asiaan liittyvää unionin lainsäädäntöä noudatetaan. Lisäksi oikeutettujen yksiköiden olisi oltava riippumattomia markkinatoimijoista, myös taloudellisesti. Edustavilla oikeutetuilla yksiköillä olisi myös oltava vakiintunut menettely eturistiriitojen ehkäisemiseksi. Jäsenvaltioiden ei pitäisi voida määrätä vaatimuksia, jotka ylittävät tässä direktiivissä vahvistetut vaatimukset.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Kun oikeutettu yksikkö panee vireille tässä direktiivissä tarkoitetun edustajakanteen, sen olisi oltava oikeudenkäynnin asianosainen. Kuluttajilla, joita rikkominen koskee, olisi oltava asianmukaiset mahdollisuudet hyötyä edustajakanteen tuloksista. Tämän direktiivin nojalla annetuilla kieltomääräyksillä ei ole tarkoitus estää vahinkoa kärsineitä kuluttajia nostamasta yksilöllisiä kanteita sellaisten elinkeinonharjoittajan menettelyiden vuoksi, jotka ovat kieltomääräyksen kohteena.
(15)  Kun oikeutettu yksikkö panee vireille tässä direktiivissä tarkoitetun edustajakanteen, sen olisi oltava oikeudenkäynnin asianosainen. Kuluttajilla, joita rikkominen koskee, olisi oltava asianmukaiset tiedot edustajakanteen tuloksista ja siitä, mitä hyötyä heille voi niistä olla. Tämän direktiivin nojalla annetuilla kieltomääräyksillä ei ole tarkoitus estää vahinkoa kärsineitä kuluttajia nostamasta yksilöllisiä kanteita sellaisten elinkeinonharjoittajan menettelyiden vuoksi, jotka ovat kieltomääräyksen kohteena.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Oikeutettujen yksiköiden olisi voitava vaatia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa rikkomisen jatkuvat vaikutukset. Näiden toimenpiteiden olisi oltava hyvitysmääräyksiä, joiden mukaan elinkeinonharjoittajan on esimerkiksi maksettava vahingonkorvausta, korjattava tai vaihdettava tavara, alennettava hintaa, purettava sopimus tai palautettava maksettu kauppahinta. Toimenpiteet olisi määrättävä tarpeen mukaan, ja niiden olisi oltava kansallisen lainsäädännön mukaisia.
(16)  Edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi voitava vaatia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on poistaa rikkomisen jatkuvat vaikutukset. Näiden toimenpiteiden olisi oltava hyvitysmääräyksiä, joiden mukaan elinkeinonharjoittajan on esimerkiksi maksettava vahingonkorvausta, korjattava, vaihdettava tai poistettava tavara, alennettava hintaa, purettava sopimus tai palautettava maksettu kauppahinta. Toimenpiteet olisi määrättävä tarpeen mukaan, ja niiden olisi oltava kansallisen lainsäädännön mukaisia.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että oikeutetut yksiköt antavat hyvitystä koskevan edustajakanteen tueksi riittävästi tietoa, kuten kuvauksen kuluttajaryhmästä, jota rikkominen koskee, sekä selostuksen tosiasia- ja oikeuskysymyksistä, jotka edustajakanteen yhteydessä on ratkaistava. Kanteen nostamisen ei pitäisi edellyttää sitä, että oikeutettu yksikkö yksilöi erikseen kaikki kuluttajat, joita rikkominen koskee. Käsitellessään hyvitystä koskevaa edustajakannetta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tarkistettava mahdollisimman varhaisessa oikeudenkäynnin vaiheessa, soveltuuko tapaus käsiteltäväksi edustajakanteena, kun otetaan huomioon rikkomisen luonne sekä kuluttajien kärsimien vahinkojen luonne.
(18)  Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että edustavat oikeutetut yksiköt antavat hyvitystä koskevan edustajakanteen tueksi riittävästi tietoa, kuten kuvauksen kuluttajaryhmästä, jota rikkominen koskee, sekä selostuksen tosiasia- ja oikeuskysymyksistä, jotka edustajakanteen yhteydessä on ratkaistava. Kanteen nostamisen ei pitäisi edellyttää sitä, että oikeutettu yksikkö yksilöi erikseen kaikki kuluttajat, joita rikkominen koskee. Käsitellessään hyvitystä koskevaa edustajakannetta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tarkistettava mahdollisimman varhaisessa oikeudenkäynnin vaiheessa, soveltuuko tapaus käsiteltäväksi edustajakanteena, kun otetaan huomioon rikkomisen luonne sekä kuluttajien kärsimien vahinkojen luonne. Kanteiden olisi erityisesti oltava todennettavissa olevia ja yhdenmukaisia, niissä vaadittujen toimien olisi oltava samankaltaisia ja oikeutettuja yksiköitä koskevien kolmansien osapuolten rahoitusjärjestelyjen olisi oltava avoimia ja ilman eturistiriitoja. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella on valtuudet hylätä ilmeisen perusteettomat kanteet oikeudenkäynnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, voiko tuomioistuin tai hallintoviranomainen, joka käsittelee hyvitystä koskevaa edustajakannetta, poikkeuksellisesti antaa hyvitysmääräyksen sijaan vahvistustuomion, joka koskee elinkeinonharjoittajan hyvitysvelvollisuutta suhteessa rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin. Tällöin vahvistustuomio voitaisiin myöhemmin asettaa suoraan kuluttajien nostamien yksilöllisten hyvityskanteiden käsittelyn pohjaksi. Tätä mahdollisuutta olisi käytettävä ainoastaan sellaisissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa yksilöllisen hyvityksen määrittäminen kullekin edustajakanteessa tarkoitetulle kuluttajalle olisi monimutkaista ja lisäksi edustajakanteen yhteydessä tehotonta. Vahvistustuomioita ei pitäisi antaa tilanteissa, jotka eivät ole monimutkaisia, eikä varsinkaan silloin kun asianomaiset kuluttajat ovat yksilöitävissä ja heidän vahinkonsa ovat tietyn ajanjakson tai hankinnan osalta keskenään vertailukelpoisia. Vastaavasti vahvistustuomioita ei pitäisi antaa, jos kunkin yksittäisen kuluttajan kärsimä vahinko on niin vähäinen, että yksittäiset kuluttajat eivät todennäköisesti nostaisi yksilöllisiä hyvityskanteita. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi perusteltava asianmukaisesti, miksi se jonkin asian yhteydessä antaa vahvistustuomion eikä hyvitysmääräystä.
Poistetaan.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Kun kuluttajat, joihin elinkeinonharjoittajan sama menettely kohdistuu, ovat yksilöitävissä ja heidän vahinkonsa ovat tietyn ajanjakson tai hankinnan osalta keskenään vertailukelpoisia, esimerkiksi pitkäkestoisten sopimusten tapauksessa, tuomioistuin tai hallintoviranomainen kykenee edustajakannetta käsitellessään määrittelemään selkeästi kuluttajaryhmän, jota rikkominen koskee. Tuomioistuin tai hallintoviranomainen voisi pyytää sääntöjä rikkonutta elinkeinonharjoittajaa toimittamaan asiaan liittyviä tietoja, jotka koskevat esimerkiksi asiaan liittyvien kuluttajien henkilöllisyyttä ja elinkeinonharjoittajan noudattaman menettelyn kestoa. Näissä tapauksissa jäsenvaltiot voisivat tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan menettelyn takaamiseksi harkita kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, olisiko kuluttajille annettava mahdollisuus hyötyä hyvitysmääräyksestä suoraan määräyksen antamisen jälkeen ilman että heidän tarvitsisi antaa yksilöllistä valtuutusta ennen hyvitysmääräyksen antamista.
Poistetaan.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Arvoltaan vähäisissä asioissa useimmat kuluttajat eivät todennäköisesti vaadi oikeuksiaan, sillä panostus olisi suurempi kuin yksilöllisen kanteen tuotto. Jos elinkeinonharjoittajan sama menettely kuitenkin kohdistuu moniin kuluttajiin, kokonaisvahingot voivat olla merkittäviä. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuin tai viranomainen voi katsoa, että varojen jakaminen takaisin asianomaisille kuluttajille olisi kohtuutonta, esimerkiksi koska se olisi liian työlästä tai käytännössä mahdotonta. Sen vuoksi edustajakanteen avulla hyvityksenä saadut varat palvelisivat paremmin kuluttajien yhteisten etujen suojaamista, ja ne olisi ohjattava johonkin kuluttaja-asiaa koskevaan yleiseen tarkoitukseen, kuten kuluttajien oikeusapurahastoon tai tiedotuskampanjoiden tai kuluttajaliikkeiden tukemiseen.
Poistetaan.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Tässä direktiivissä säädetyllä prosessioikeudellisella mekanismilla ei vaikuteta sääntöihin, joiden mukaan kuluttajilla on aineellinen oikeus sopimusoikeudelliseen ja muuhun kuin sopimusoikeudelliseen hyvitykseen siinä tapauksessa, että heidän etujaan on vahingoitettu. Tällaisia hyvitysmuotoja ovat esimerkiksi oikeus vahingonkorvaukseen, sopimuksen purkaminen, maksetun kauppahinnan palautus, tavaran vaihtaminen tai korjaaminen sekä hinnan alennus. Tässä direktiivissä tarkoitettu edustajakanne, jolla vaaditaan hyvitystä, voidaan nostaa ainoastaan siitä tapauksessa, että unionin tai kansallisessa lainsäädännössä on säädetty tällaisesta aineellisesta oikeudesta hyvitykseen.
(23)  Tässä direktiivissä säädetyllä prosessioikeudellisella mekanismilla ei vaikuteta sääntöihin, joiden mukaan kuluttajilla on aineellinen oikeus sopimusoikeudelliseen ja muuhun kuin sopimusoikeudelliseen hyvitykseen siinä tapauksessa, että heidän etujaan on vahingoitettu. Tällaisia hyvitysmuotoja ovat esimerkiksi oikeus vahingonkorvaukseen, sopimuksen purkaminen, maksetun kauppahinnan palautus, tavaran vaihtaminen, poistaminen tai korjaaminen sekä hinnan alennus. Tässä direktiivissä tarkoitettu edustajakanne, jolla vaaditaan hyvitystä, voidaan nostaa ainoastaan siitä tapauksessa, että unionin tai kansallisessa lainsäädännössä on säädetty tällaisesta aineellisesta oikeudesta hyvitykseen.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Tällä direktiivillä ei korvata jäsenvaltioiden voimassa olevia kollektiivisia hyvitysmekanismeja. Direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus omien oikeudellisten perinteidensä pohjalta harkita, olisiko tässä direktiivissä tarkoitettu edustajakanne otettava osaksi voimassa olevaa tai tulevaa kollektiivista hyvitysmekanismia vai olisiko se pidettävä näiden mekanismien vaihtoehtona. Lopputuloksen olisi kuitenkin oltava tämän direktiivin sääntöjen mukainen. Oikeutettujen yksiköiden olisi oltava täysin avoimia rahoituslähteidensä suhteen. Tämä koskee toimintaa yleensä mutta myös yksittäisiä edustajakanteita, joilla haetaan hyvitystä.
(24)  Tällä direktiivillä pyritään vähimmäistason yhdenmukaistamiseen eikä sillä korvata jäsenvaltioiden voimassa olevia kollektiivisia hyvitysmekanismeja. Direktiivissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus omien oikeudellisten perinteidensä pohjalta harkita, olisiko tässä direktiivissä tarkoitettu edustajakanne otettava osaksi voimassa olevaa tai tulevaa kollektiivista hyvitysmekanismia vai olisiko se pidettävä näiden mekanismien vaihtoehtona. Lopputuloksen olisi kuitenkin oltava tämän direktiivin sääntöjen mukainen. Oikeutettujen yksiköiden olisi oltava täysin avoimia rahoituslähteidensä suhteen. Tämä koskee toimintaa yleensä mutta myös yksittäisiä edustajakanteita, joilla haetaan hyvitystä. Direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita säilyttämästä nykyistä kehystään eikä velvoiteta jäsenvaltioita muuttamaan sitä. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus panna tässä direktiivissä vahvistetut säännöt täytäntöön omassa ryhmäkannejärjestelmässään tai panna ne täytäntöön erillisellä menettelyllä.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Oikeutettujen yksiköiden olisi oltava täysin avoimia rahoituslähteidensä suhteen. Tämä koskee toimintaa yleensä mutta myös yksittäisiä edustajakanteita, joilla haetaan hyvitystä. Näin tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen on mahdollista arvioida, saattaako rahoittajana toimivan kolmannen osapuolen ja oikeutetun yksikön välillä olla eturistiriita. Lisäksi näin voidaan välttää perusteettomia oikeudenkäyntejä sekä arvioida, onko rahoittajana toimivalla kolmannella osapuolella riittävät resurssit, jotta se voi täyttää rahoitukselliset sitoumuksensa oikeutettua yksikköä kohtaan. Edustajakannetta käsittelevän tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi voitava oikeutetun yksikön toimittamien tietojen perusteella arvioida, onko kolmannella osapuolella mahdollisuus vaikuttaa oikeutetun yksikön edustajakanteen yhteydessä tekemiin prosessipäätöksiin, sovinnot mukaan lukien. Lisäksi sen olisi voitava arvioida, antaako kolmas osapuoli rahoitusta sellaiselle hyvitystä koskevalle edustajakanteelle, jossa vastaajana on rahoituksen antajan kilpailija tai jonka vastaajasta rahoituksen antaja on riippuvainen. Jos jompikumpi näistä olosuhteista voidaan vahvistaa, tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella olisi oltava oikeus vaatia, että oikeutettu yksikkö kieltäytyy kyseisestä rahoituksesta. Tarvittaessa tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi myös voitava todeta, että oikeutetulla yksiköllä ei ole kanneoikeutta kyseisessä edustajakanteessa.
(25)  Edustavien oikeutettujen yksiköiden olisi oltava täysin avoimia rahoituslähteidensä suhteen. Tämä koskee toimintaa yleensä mutta myös yksittäisiä edustajakanteita, joilla haetaan hyvitystä. Näin tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen on mahdollista arvioida, saattaako rahoittajana toimivan kolmannen osapuolen ja oikeutetun yksikön välillä olla eturistiriita. Lisäksi näin voidaan välttää perusteettomia oikeudenkäyntejä sekä arvioida, onko oikeutetulla yksiköllä riittävät resurssit, jotta se voi edustaa kuluttajien oikeuksia ja maksaa kaikki tarpeelliset oikeuskulut, jos kanne hävitään. Edustajakannetta käsittelevän tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi voitava oikeudenkäynnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikeutetun yksikön toimittamien tietojen perusteella arvioida, onko kolmannella osapuolella mahdollisuus vaikuttaa yleisesti tai oikeutetun yksikön edustajakanteen yhteydessä tekemiin prosessipäätöksiin, sovinnot mukaan lukien. Lisäksi sen olisi voitava arvioida, antaako kolmas osapuoli rahoitusta sellaiselle hyvitystä koskevalle edustajakanteelle, jossa vastaajana on rahoituksen antajan kilpailija tai jonka vastaajasta rahoituksen antaja on riippuvainen. Jos jompikumpi näistä olosuhteista voidaan vahvistaa, tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella on tarpeen olla oikeus vaatia, että oikeutettu yksikkö kieltäytyy kyseisestä rahoituksesta. Tarvittaessa tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi myös voitava todeta, että oikeutetulla yksiköllä ei ole kanneoikeutta kyseisessä edustajakanteessa. Jäsenvaltioiden olisi estettävä asianajotoimistoja perustamasta edustavia oikeutettuja yksiköitä. Toiminnan epäsuora rahoitus lahjoituksilla, myös elinkeinonharjoittajien lahjoituksilla, jotka sisältyvät yrityksen yhteiskuntavastuuta koskeviin aloitteisiin, hyväksytään kolmannen osapuolen rahoitukseksi edellyttäen, että siinä noudatetaan 4 ja 7 artiklassa tarkoitettuja avoimuutta, riippumattomuutta ja eturistiriitojen puuttumista koskevia vaatimuksia.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 kappale
(26)  Ennen edustajakanteen nostamista ja kaikissa kanteen käsittelyvaiheissa olisi rohkaistava tuomioistuinten ulkopuolisiin kollektiivisiin sovintoratkaisuihin, joissa vahinkoa kärsineet kuluttajat saavat hyvitystä.
(26)  Ennen edustajakanteen nostamista ja kaikissa kanteen käsittelyvaiheissa olisi rohkaistava tuomioistuinten ulkopuolisiin kollektiivisiin sovintoratkaisuihin, kuten sovitteluun, joissa vahinkoa kärsineet kuluttajat saavat hyvitystä.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 27 kappale
(27)  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja ovat saavuttaneet sovintoratkaisun hyvityksestä kuluttajille, jotka ovat kärsineet vahinkoa elinkeinonharjoittajan väitetyn lainvastaisen menettelyn vuoksi, oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja voivat yhdessä pyytää tuomioistuinta tai hallintoviranomaista hyväksymään sovintoratkaisun. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tutkittava pyyntö ainoastaan, jos muita elinkeinonharjoittajan samaa menettelyä koskevia edustajakanteita ei ole vireillä. Toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tällaista kollektiivista sovintoratkaisua hyväksyessään otettava huomioon kaikkien osapuolten, mukaan lukien yksittäisten kuluttajien, edut ja oikeudet. Yksittäisille kuluttajille on annettava mahdollisuus hyväksyä tai hylätä tällaisen sovintoratkaisun sitovuus itseään kohtaan.
(27)  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja ovat saavuttaneet sovintoratkaisun hyvityksestä kuluttajille, jotka ovat kärsineet vahinkoa elinkeinonharjoittajan väitetyn lainvastaisen menettelyn vuoksi, oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja voivat yhdessä pyytää tuomioistuinta tai hallintoviranomaista hyväksymään sovintoratkaisun. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tutkittava pyyntö ainoastaan, jos muita elinkeinonharjoittajan samaa menettelyä koskevia edustajakanteita ei ole vireillä. Toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tällaista kollektiivista sovintoratkaisua hyväksyessään otettava huomioon kaikkien osapuolten, mukaan lukien yksittäisten kuluttajien, edut ja oikeudet. Sovintoratkaisujen olisi oltava lopullisia ja kaikkia osapuolia sitovia.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)   Jotta yksittäisten kuluttajien olisi helpompaa saada hyvitystä sellaisen vahvistustuomion perusteella, joka annetaan edustajakanteen yhteydessä elinkeinonharjoittajan hyvitysvelvollisuudesta suhteessa rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin, vahvistustuomion antaneella tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella olisi oltava valtuudet kehottaa oikeutettua yksikköä ja elinkeinonharjoittajaa pyrkimään kollektiiviseen sovintoon.
Poistetaan.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Kaikille tuomioistuimen ulkopuolisille sovintoratkaisuille, jotka on tehty edustajakanteen yhteydessä tai jotka perustuvat lainvoimaiseen vahvistustuomioon, olisi saatava asianomaisen toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen hyväksyntä, jotta voitaisiin varmistaa sovintoratkaisun lain- ja oikeudenmukaisuus kaikkien osapuolten edut ja oikeudet huomioon ottaen. Yksittäisille kuluttajille on annettava mahdollisuus hyväksyä tai hylätä tällaisen sovintoratkaisun sitovuus itseään kohtaan.
(30)  Kaikille tuomioistuimen ulkopuolisille sovintoratkaisuille, jotka on tehty edustajakanteen yhteydessä, olisi saatava asianomaisen toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen hyväksyntä, jotta voitaisiin varmistaa sovintoratkaisun lain- ja oikeudenmukaisuus kaikkien osapuolten edut ja oikeudet huomioon ottaen. Sovintoratkaisu sitoo kaikkia osapuolia sen kuitenkaan rajoittamatta muita unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisia oikeuksia, joiden nojalla asianomaiset kuluttajat voivat saada hyvitystä.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 32 kappale
(32)  Jotta tiedotuksella olisi vaikutusta, tietoa on annettava riittävästi ja oikeassa suhteessa tapauksen olosuhteisiin. Sääntöjä rikkoneen elinkeinonharjoittajan olisi tiedotettava asianmukaisesti kaikille asiaan liittyville kuluttajille lainvoimaisista kielto- ja hyvitysmääräyksistä, joita edustajakanteen yhteydessä on annettu, sekä sovintoratkaisuista, jotka tuomioistuin tai hallintoviranomainen on hyväksynyt. Tällaiset tiedot voidaan antaa esimerkiksi elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, sosiaalisessa mediassa, verkossa toimivilla markkinapaikoilla tai suosituissa sanomalehdissä, pelkästään sähköisesti levitettävät mukaan lukien. Jos mahdollista, tiedot olisi annettava kuluttajille henkilökohtaisesti joko sähköpostiviestillä tai paperimuotoisella kirjeellä. Vammaisille nämä tiedot olisi pyydettäessä annettava esteettömässä muodossa.
(32)  Jotta tiedotuksella olisi vaikutusta, tietoa on annettava riittävästi ja oikeassa suhteessa tapauksen olosuhteisiin. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi vaatia hävinnyttä osapuolta tiedottamaan asianmukaisesti kaikille asiaan liittyville kuluttajille lainvoimaisista kielto- ja hyvitysmääräyksiä koskevista päätöksistä, joita edustajakanteen yhteydessä on annettu, sekä molempia osapuolia tiedottamaan sovintoratkaisuista, jotka tuomioistuin tai hallintoviranomainen on hyväksynyt. Tällaiset tiedot voidaan antaa esimerkiksi verkkosivustolla, sosiaalisessa mediassa, verkossa toimivilla markkinapaikoilla tai suosituissa sanomalehdissä, pelkästään sähköisesti levitettävät mukaan lukien. Vammaisille nämä tiedot olisi pyydettäessä annettava esteettömässä muodossa. Hävinnyt osapuoli vastaa kuluttajille tiedottamisesta aiheutuvista kustannuksista.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 32 a kappale (uusi)
(32 a)   Jäsenvaltioita olisi kannustettava perustamaan edustajakanteiden ilmainen kansallinen rekisteri, joka edistäisi avoimuusvelvoitteiden toteutumista.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 33 kappale
(33)  Kun tuomioistuin tai hallintoviranomainen on lainvoimaisella päätöksellä, esimerkiksi tämän direktiivin mukaisessa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä, todennut, että rikkominen on tapahtunut, tätä johtopäätöstä, siltä osin kuin on kyse rikkomisen luonteesta sekä lainvoimaisessa päätöksessä vahvistetusta rikkomisen aineellisesta, henkilöllisestä, ajallisesta ja alueellisesta ulottuvuudesta, ei pitäisi ottaa uudelleen oikeudenkäynnin kohteeksi käsiteltäessä myöhemmin kannetta, joka koskee saman elinkeinonharjoittajan samaa rikkomista. Noudattamalla tätä periaatetta vahvistetaan oikeusvarmuutta, vältetään epäjohdonmukaisuutta unionin oikeuden soveltamisessa sekä lisätään edustajakanteiden ja niiden jatkotoimina esitettävien mahdollisten hyvitysvaatimusten vaikuttavuutta ja menettelyllistä tehokkuutta. Kun kanne, jossa vaaditaan rikkomisen jatkuvien vaikutusten poistamista, mukaan lukien hyvitystä, on nostettu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikkominen on lainvoimaisella päätöksellä todettu, tämän päätöksen olisi muodostettava kumottavissa oleva olettama siitä, että rikkominen on tapahtunut.
(33)  Kun tuomioistuin tai hallintoviranomainen on lainvoimaisella päätöksellä, esimerkiksi tämän direktiivin mukaisessa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä, todennut, että rikkominen on tapahtunut tai sitä ei ole tapahtunut, lainvoimaisen päätöksen olisi sidottava edustajakanteen kaikkia osapuolia. Noudattamalla tätä periaatetta vahvistetaan oikeusvarmuutta, vältetään epäjohdonmukaisuutta unionin oikeuden soveltamisessa sekä lisätään edustajakanteiden ja niiden jatkotoimina esitettävien mahdollisten hyvitysvaatimusten vaikuttavuutta ja menettelyllistä tehokkuutta. Lainvoimainen päätös ei saisi vaikuttaa muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla asianomaiset kuluttajat voivat saada hyvitystä. Sovintoratkaisun nojalla saadun hyvityksen olisi oltava sitova myös kaikissa samaa käytäntöä, samaa elinkeinonharjoittajaa ja samoja kuluttajia koskevissa tapauksissa. Kun kanne, jossa vaaditaan rikkomisen jatkuvien vaikutusten poistamista, mukaan lukien hyvitystä, on nostettu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa on lainvoimaisella päätöksellä todettu, onko rikkominen tapahtunut vai ei, tätä päätöstä olisi pidettävä todisteena siitä, että rikkominen on tai sitä ei ole tapahtunut asiaan liittyvissä tapauksissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yhden jäsenvaltion tuomioistuimen lopullista päätöstä, jolla vahvistetaan, onko rikkominen tapahtunut vai ei, ja jolla pyritään nostamaan samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta rikkomisesta muita hyvityskanteita toisen jäsenvaltion kansallisissa tuomioistuimissa, pidetään kumottavissa olevana olettamana.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 35 kappale
(35)  Vanhentumisaikoja koskevilla kansallisilla säännöillä ei pitäisi estää sellaisten hyvityskanteiden nostamista, jotka perustuvat siihen, että rikkominen on vahvistettu tämän direktiivin mukaisessa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä tai elinkeinonharjoittajan vastuuta suhteessa vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin koskevassa lainvoimaisessa vahvistustuomiossa. Edustajakanteen nostaminen lykkää tai keskeyttää hyvityskannetta koskevien vanhentumisaikojen kulumisen sellaisten kuluttajien osalta, joita edustajakanne koskee.
(35)  Vanhentumisaikoja koskevilla kansallisilla säännöillä ei pitäisi estää sellaisten hyvityskanteiden nostamista, jotka perustuvat siihen, että rikkominen on vahvistettu tämän direktiivin mukaisessa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä elinkeinonharjoittajan vastuusta suhteessa vahinkoa kärsineisiin yksilöihin. Edustajakanteen nostaminen lykkää tai keskeyttää hyvityskannetta koskevien vanhentumisaikojen kulumisen sellaisten kuluttajien osalta, joita edustajakanne koskee.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 39 kappale
(39)  Koska edustajakanteilla ajetaan yleistä etua suojaamalla kuluttajien yhteisiä etuja, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että menettelyihin liittyvät kulut eivät estä oikeutettuja yksiköitä nostamasta tämän direktiivin mukaisia edustajakanteita.
(39)  Koska edustajakanteilla ajetaan yleistä etua suojaamalla kuluttajien yhteisiä etuja, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että menettelyihin liittyvät kulut eivät estä edustavia oikeutettuja yksiköitä nostamasta tämän direktiivin mukaisia edustajakanteita. Asianomaisessa kansallisessa laissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa siihen, että edustajakanteen häviävä osapuoli korvaa voittavalle osapuolelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut (”häviäjä maksaa” ‑periaate). Tuomioistuin tai hallintoviranomainen ei kuitenkaan saisi määrätä hävinneen osapuolen maksettavaksi korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 39 a kappale (uusi)
(39 a)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ehdollisia palkkioita vältetään ja varmistettava, että asianajajien palkkiot ja niiden laskutapa eivät kannusta panemaan vireille riita-asioita, jotka ovat kuluttajien tai muiden osapuolten etujen kannalta aiheettomia ja voisivat estää kuluttajia hyötymästä täysimääräisesti edustajakanteesta. Jäsenvaltioiden, jotka sallivat ehdolliset palkkiot, olisi varmistettava, että tällaiset palkkiot eivät estä kuluttajia saamasta täyttä korvausta.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 40 kappale
(40)  Eri jäsenvaltioiden oikeutettujen yksiköiden yhteistyö ja tietojenvaihto ovat osoittautuneet hyödyllisiksi puututtaessa rajat ylittäviin rikkomisiin. Valmiuksien kehittämistä ja yhteistyötä on tarpeellista jatkaa, ja näihin toimiin olisi saatava mukaan enemmän oikeutettuja yksiköitä kaikkialta unionin alueelta. Näin voitaisiin lisätä rajat ylittävien edustajakanteiden hyödyntämistä.
(40)  Eri jäsenvaltioiden oikeutettujen yksiköiden yhteistyö ja tietojen, hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihto ovat osoittautuneet hyödyllisiksi puututtaessa rajat ylittäviin rikkomisiin. Valmiuksien kehittämistä ja yhteistyötä on tarpeellista jatkaa, ja näihin toimiin olisi saatava mukaan enemmän edustavia oikeutettuja yksiköitä kaikkialta unionin alueelta. Näin voitaisiin lisätä rajat ylittävien edustajakanteiden hyödyntämistä.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 41 a kappale (uusi)
(41 a)   Komission olisi arvioitava mahdollisuutta perustaa ryhmäkanteista vastaavan Euroopan oikeusasiamiehen tehtävä, jotta voitaisiin tutkia mahdollisuutta saada rajat ylittäviä edustajakanteita koskeva unionin tason menettely.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden nojalla oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi ja joiden avulla samalla varmistetaan asianmukaiset takeet perusteettomien oikeudenkäyntien välttämiseksi.
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden nojalla edustavat oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi ja erityisesti saada näin aikaan suojelun ja oikeussuojan saatavuuden korkean tason sekä valvoa niiden toteutumista ja joiden avulla samalla varmistetaan asianmukaiset takeet perusteettomien oikeudenkäyntien välttämiseksi.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 2 kohta
2.  Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita antamasta tai pitämästä voimassa säännöksiä, joilla annetaan oikeutetuille yksiköille tai kenelle tahansa muulle henkilölle, jota asia koskee, muita menettelyllisiä välineitä siinä tarkoituksessa, että nämä voivat nostaa kanteita kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi kansallisella tasolla.
2.  Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita antamasta tai pitämästä voimassa säännöksiä, joilla annetaan edustaville oikeutetuille yksiköille tai mille tahansa muulle julkiselle elimelle muita menettelyllisiä välineitä siinä tarkoituksessa, että nämä voivat nostaa kanteita kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi kansallisella tasolla. Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saa missään olosuhteissa olla perusteena kuluttajansuojan heikentämiselle unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta
1.  Tätä direktiiviä sovelletaan elinkeinonharjoittajia vastaan nostettaviin edustajakanteisiin, jotka johtuvat siitä, että elinkeinonharjoittajat ovat rikkoneet liitteessä I lueteltuja unionin oikeuden säännöksiä ja kyseiset rikkomiset vahingoittavat tai saattavat vahingoittaa kuluttajien yhteisiä etuja. Direktiiviä sovelletaan sekä kotimaisiin että rajat ylittäviin rikkomisiin, myös silloin, kun kyseiset rikkomiset ovat lakanneet ennen edustajakanteen vireilletuloa tai ennen sen vireilläolon päättymistä.
1.  Tätä direktiiviä sovelletaan elinkeinonharjoittajia vastaan nostettaviin edustajakanteisiin, jotka johtuvat siitä, että elinkeinonharjoittajat ovat rikkoneet liitteessä I lueteltuja unionin oikeuden säännöksiä, joilla suojellaan kuluttajien yhteisiä etuja, ja kyseisillä rikkomisilla on laaja-alainen vaikutus kuluttajiin. Direktiiviä sovelletaan sekä kotimaisiin että rajat ylittäviin rikkomisiin, myös silloin, kun kyseiset rikkomiset ovat lakanneet ennen edustajakanteen vireilletuloa tai ennen sen vireilläolon päättymistä.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 3 kohta
3.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta niiden unionin säännösten soveltamista, jotka koskevat kansainvälistä yksityisoikeutta ja erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia.
3.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta niiden unionin säännösten soveltamista, jotka koskevat kansainvälistä yksityisoikeutta ja erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa, siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa sekä sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavan lainsäädännön säännöksiä, joita sovelletaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin edustajakanteisiin.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta muita kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeussuojakeinoja.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  Tällä direktiivillä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustetut periaatteet ja erityisesti oikeus oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
1 a)  ’kuluttajajärjestöllä’ ryhmää, joka pyrkii suojelemaan kuluttajien etuja elinkeinonharjoittajien laittomilta teoilta tai laiminlyönneiltä.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
2)  ’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka harjoittaa tai jonka nimissä tai puolesta toinen henkilö harjoittaa elinkeinoa tai ammattia;
2)  ’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka harjoittaa siviilioikeuden sääntöjen ja siviilioikeudellisen vastuun mukaisesti tai jonka nimissä tai puolesta toinen henkilö harjoittaa elinkeinoa tai ammattia;
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
3)  ’kuluttajien yhteisillä eduilla’ useiden kuluttajien etuja;
3)  ’kuluttajien yhteisillä eduilla’ useiden kuluttajien tai asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) määriteltyjen rekisteröityjen etuja;
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – 6 a alakohta (uusi)
6 a)  ’kuluttajalainsäädännöllä’ kuluttajien suojelemisesta annettua unionin ja kansallista lainsäädäntöä;
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – otsikko
Oikeutetut yksiköt
Edustavat oikeutetut yksiköt
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – johdantokappale
Jäsenvaltioiden tai niiden tuomioistuinten on nimettävä vähintään yksi niiden alueella toimiva edustava oikeutettu yksikkö 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen edustajakanteiden nostamista varten.
Jäsenvaltioiden on nimettävä yksikkö oikeutetuksi yksiköksi, jos se täyttää seuraavat vaatimukset:
Jäsenvaltioiden on nimettävä yksikkö edustavaksi oikeutetuksi yksiköksi, jos se täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – b alakohta
b)  sen oikeutetun edun mukaista on varmistaa, että tämän direktiivin kattaman unionin lainsäädännön säännöksiä noudatetaan;
b)  sen perussäännöt tai muu hallinnollinen asiakirja ja sen jatkuva toiminta kuluttajien etujen puolustamiseksi ja suojelemiseksi osoittavat sen oikeutetun edun varmistaa, että tämän direktiivin kattaman unionin lainsäädännön säännöksiä noudatetaan;
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – c a alakohta (uusi)
c a)  se toimii tavalla, joka on riippumaton muista tahoista tai henkilöistä kuin kuluttajista, jotka saattavat saada taloudellista hyötyä edustajakanteen tuloksista, ja se on erityisesti riippumaton markkinatoimijoista;
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – c b alakohta (uusi)
c b)  sillä ei ole tavanomaisia palvelusopimuksia ylittäviä rahoitussopimuksia kantajien asianajotoimistojen kanssa;
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
4artikla – 1 kohta – 2alakohta – c c alakohta (uusi)
c c)  sillä on vakiintuneet sisäiset menettelyt sen ja sen rahoittajien välisten eturistiriitojen ehkäisemiseksi;
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että edustavat oikeutetut yksiköt kertovat asianmukaisella tavalla, esimerkiksi verkkosivustollaan, selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä rahoituksestaan, organisaatio- ja hallintorakenteestaan, tavoitteistaan, työmenetelmistään ja toiminnastaan.
Jäsenvaltioiden on arvioitava säännöllisesti, täyttääkö oikeutettu yksikkö edelleen nämä kriteerit. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutettu yksikkö menettää tämän direktiivin mukaisen asemansa, jos se ei enää täytä yhtä tai useampaa ensimmäisessä alakohdassa lueteltua vaatimusta.
Jäsenvaltioiden on arvioitava säännöllisesti, täyttääkö edustava oikeutettu yksikkö edelleen nämä kriteerit. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustava oikeutettu yksikkö menettää tämän direktiivin mukaisen asemansa, jos se ei enää täytä yhtä tai useampaa ensimmäisessä alakohdassa lueteltua vaatimusta.
Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo edustavista yksiköistä, jotka täyttävät 1 kohdassa luetellut kriteerit, ja asetettava se julkisesti saataville. Niiden on toimitettava luettelo komissiolle ja saatettava se ajan tasalle tarvittaessa.
Komissio julkaisee jäsenvaltioilta saadun edustavien yksiköiden luettelon julkisesti saatavilla olevassa verkkoportaalissa.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että ennen tämän direktiivin voimaantuloa kansallisen lainsäädännön nojalla nimetyt julkiset elimet ovat edelleen kelpoisia tässä artiklassa tarkoitetun edustavan yksikön asemaan.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltiot voivat nimetä oikeutetun yksikön tapauskohtaisesti tiettyä edustajakannetta varten, jos yksikkö pyytää sitä ja täyttää 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.
Poistetaan.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että erityisesti kuluttajajärjestöt ja riippumattomat julkiset elimet voidaan hyväksyä oikeutetun yksikön asemaan. Jäsenvaltiot voivat nimetä oikeutetuiksi yksiköiksi kuluttajajärjestöjä, jotka edustavat jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa luetellut kriteerit täyttävät kuluttajajärjestöt ja julkiset elimet voidaan hyväksyä edustavan oikeutetun yksikön asemaan. Jäsenvaltiot voivat nimetä edustaviksi oikeutetuiksi yksiköiksi kuluttajajärjestöjä, jotka edustavat jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltiot voivat vahvistaa sääntöjä, joissa täsmennetään, mitkä oikeutetut yksiköt voivat vaatia kaikkia 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja mitkä ainoastaan yhtä tai useampaa näistä toimenpiteistä.
Poistetaan.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 5 kohta
5.  Se, että oikeutettu yksikkö täyttää 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset, ei vaikuta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen oikeuteen tutkia, onko oikeutetulla yksiköllä tarkoituksensa puolesta 5 artiklan 1 kohdan mukainen peruste ryhtyä ajamaan kannetta tietyssä asiassa.
5.  Se, että oikeutettu yksikkö täyttää 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset, ei vaikuta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen velvollisuuteen tutkia, onko oikeutetulla yksiköllä tarkoituksensa puolesta 4 ja 5 artiklan 1 kohdan mukainen peruste ryhtyä ajamaan kannetta tietyssä asiassa.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutettu yksikkö voi nostaa edustajakanteen kansallisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa, jos oikeutetun yksikön pääasiallisten tavoitteiden ja niiden unionin lainsäädännössä myönnettyjen oikeuksien välillä, joita väitetty rikkominen ja nostettava edustajakanne koskevat, on suora yhteys.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vain 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetty edustava oikeutettu yksikkö voi nostaa edustajakanteen kansallisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa, jos oikeutetun yksikön pääasiallisten tavoitteiden ja niiden unionin lainsäädännössä myönnettyjen oikeuksien välillä, joita väitetty rikkominen ja nostettava edustajakanne koskevat, on suora yhteys.
Edustavat oikeutetut yksiköt voivat vapaasti valita käytettävissä olevan, unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisen menettelyn, jolla varmistetaan kuluttajien kollektiivisten etujen suojelun korkein taso.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltion tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa ei ole vireillä muuta kannetta, joka koskee samaa menettelyä, samaa elinkeinonharjoittajaa ja samoja kuluttajia.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita, joissa vaaditaan seuraavia toimenpiteitä:
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat oikeutetut yksiköt, myös etukäteen nimetyt julkiset elimet, voivat nostaa edustajakanteita, joissa vaaditaan seuraavia toimenpiteitä:
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Oikeutetuille yksiköille ei saa asettaa vaatimusta, jonka mukaan niiden olisi kieltomääräystä hakiessaan hankittava valtuutus kanteessa tarkoitetuilta yksittäisiltä kuluttajilta tai esitettävä näyttö kyseisten kuluttajien todellisista vahingoista tai elinkeinonharjoittajan tahallisuudesta tai huolimattomuudesta.
Edustaville oikeutetuille yksiköille ei saa asettaa vaatimusta, jonka mukaan niiden olisi kieltomääräystä hakiessaan hankittava valtuutus kanteessa tarkoitetuilta yksittäisiltä kuluttajilta ja esitettävä näyttö kyseisten kuluttajien todellisista vahingoista tai elinkeinonharjoittajan tahallisuudesta tai huolimattomuudesta.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – a alakohta
a)  väliaikainen kieltomääräys, jolla elinkeinonharjoittajan menettely lopetetaan tai, jos kyseistä menettelyä ei ole vielä toteutettu mutta sen toteuttaminen on odotettavissa, jolla kyseinen menettely kielletään;
a)  väliaikainen kieltomääräys, jolla elinkeinonharjoittajan laiton menettely lopetetaan tai, jos kyseistä menettelyä ei ole vielä toteutettu mutta sen toteuttaminen on odotettavissa, jolla kyseinen laiton menettely kielletään;
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita sellaisten toimenpiteiden vaatimiseksi, joilla poistetaan rikkomisen jatkuvat vaikutukset. Näitä toimenpiteitä koskevan vaatimuksen perustana on oltava lainvoimainen päätös, kuten 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lainvoimainen kieltomääräys, jossa todetaan, että elinkeinonharjoittajan menettely rikkoo liitteessä I mainittua unionin lainsäädäntöä ja vahingoittaa kuluttajien yhteisiä etuja.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat oikeutetut yksiköt voivat nostaa edustajakanteita sellaisten toimenpiteiden vaatimiseksi, joilla poistetaan rikkomisen jatkuvat vaikutukset.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 4 kohta
4.  Rajoittamatta 4 artiklan 4 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutetut yksiköt voivat vaatia samalla edustajakanteella sekä toimenpiteitä, joilla poistetaan rikkomisen jatkuvat vaikutukset, että 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.
Poistetaan.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
5 aartikla (uusi)
5 a  artikla
Kollektiivisia vahingonkorvauskanteita koskeva rekisteri
1.  Jäsenvaltiot voivat perustaa edustajakanteita koskevan kansallisen rekisterin, jonka on oltava kaikkien halukkaiden saatavilla maksutta sähköisesti ja/tai muussa muodossa.
2.  Rekisterit julkaisevilla verkkosivustoilla on tarjottava pääsy kattavaan ja objektiiviseen tietoon käytettävissä olevista menetelmistä korvauksen saamiseksi, myös tuomioistuinten ulkopuolisista menettelyistä ja vireillä olevista edustajakanteista.
3.  Kansalliset rekisterit on yhdistettävä toisiinsa. Sovelletaan asetuksen (EU) 2017/2394 35 artiklaa.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Sovellettaessa 5 artiklan 3 kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutetut yksiköt voivat panna vireille edustajakanteita sellaisten hyvitysmääräysten saamiseksi, joissa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan tapauksen mukaan esimerkiksi maksamaan vahingonkorvausta, korjaamaan tai vaihtamaan tavara, alentamaan hintaa, purkamaan sopimus tai palauttamaan maksettu hinta. Jäsenvaltio voi edellyttää, että yksittäisiltä kuluttajilta, joita rikkominen koskee, saadaan valtuutukset ennen vahvistustuomion tai hyvitysmääräyksen antamista.
1.  Sovellettaessa 5 artiklan 3 kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat oikeutetut yksiköt voivat panna vireille edustajakanteita sellaisten hyvitysmääräysten saamiseksi, joissa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan tapauksen mukaan esimerkiksi maksamaan vahingonkorvausta, korjaamaan tai vaihtamaan tavara, alentamaan hintaa, purkamaan sopimus tai palauttamaan maksettu hinta. Jäsenvaltio voi halutessaan edellyttää, että yksittäisiltä kuluttajilta, joita rikkominen koskee, saadaan valtuutukset ennen hyvitysmääräyksen antamista.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
1 a.  Jos jäsenvaltio ei edellytä yksittäisten kuluttajien valtuutusta edustajakanteeseen osallistumiseksi, sen on kuitenkin sallittava niiden henkilöiden, jotka eivät tavallisesti oleskele valtiossa, jossa kanne nostetaan, osallistuminen edustajakanteeseen, jos nämä ovat sovellettavan määräajan kuluessa antaneet nimenomaisen valtuutuksen edustajakanteeseen osallistumisesta.
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Oikeutettujen yksiköiden on toimitettava kansallisen lainsäädännön edellyttämät riittävät tiedot kanteen tueksi, mukaan lukien kuvaus kuluttajista, joita kanne koskee, sekä selostus tosiasia- ja oikeuskysymyksistä, jotka on ratkaistava.
Edustavien oikeutettujen yksiköiden on toimitettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädännön edellyttämät tiedot kanteen tueksi, mukaan lukien kuvaus kuluttajista, joita kanne koskee, sekä selostus tosiasia- ja oikeuskysymyksistä, jotka on ratkaistava.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta
2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat perustelluissa tapauksissa, joissa kuluttajien kärsimän yksilöllisen vahingon luonteen vuoksi on monimutkaista selvittää yksilöllisen hyvityksen määrää, antaa tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle valtuudet päättää, että hyvitysmääräyksen sijaan annetaan vahvistustuomio, joka koskee elinkeinonharjoittajan vastuuta suhteessa liitteessä I tarkoitetun unionin lainsäädännön rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin.
Poistetaan.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 3 kohta
3.  Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:
Poistetaan.
a)  kuluttajat, joita rikkominen koskee, ovat tunnistettavissa, ja heidän vahinkonsa, jotka ovat aiheutuneet samasta tiettyyn ajanjaksoon tai hankintaan liittyvästä elinkeinonharjoittajan menettelystä, ovat keskenään vertailukelpoisia. Tällaisissa tapauksissa kanteen nostamisen edellytykseksi ei saa asettaa sitä, että yksittäisiltä kuluttajilta, joita kanne koskee, saadaan valtuutus. Hyvitys on kohdistettava kuluttajille, joita kanne koskee;
b)  kuluttajat ovat kärsineet vähäisen vahingon, ja olisi kohtuutonta jakaa hyvitys heille. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahinkoa kärsineiden yksittäisten kuluttajien valtuutusta ei edellytetä. Hyvitys on kohdistettava johonkin yleiseen tarkoitukseen, joka palvelee kuluttajien yhteisiä etuja.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 kohta
4.  Sillä, että lainvoimaisen päätöksen nojalla on saatu hyvitystä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, ei ole vaikutusta muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla vahinkoa kärsinyt kuluttaja voi saada hyvitystä.
4.  Sillä, että lainvoimaisen päätöksen nojalla on saatu hyvitystä 1 kohdan mukaisesti, ei ole vaikutusta muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla vahinkoa kärsinyt kuluttaja voi saada hyvitystä. Tämän säännöksen soveltamisessa noudatetaan lainvoimaisuuden periaatetta.
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Hyvitystoimenpiteiden tarkoituksena on täyden korvauksen määrääminen kuluttajille heidän kärsimästään vahingosta. Jos korvauksen maksamisen jälkeen varoja jää yli, tuomioistuin päättää jäljellä olevan määrän saajasta. Kyseistä hyvittämättä jäänyttä määrää ei hyvitetä edustavalle oikeutetulle yksikölle eikä elinkeinonharjoittajalle.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 b kohta (uusi)
4 b.  Erityisesti on kiellettävä rankaisevat vahingonkorvaukset, jotka johtavat liiallisen vahingonkorvauksen maksamiseen kantajalle. Esimerkiksi joukkovahinkotilanteessa kuluttajille määrättävä vahingonkorvaus ei saa ylittää määrää, jonka elinkeinonharjoittaja sovellettavan kansallisen tai unionin lain mukaisesti on velvollinen maksamaan kuluttajille näille kullekin aiheutuneen todellisen vahingon perusteella.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – otsikko
Rahoitus
Edustajakanteen tutkittavaksi ottaminen
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta
1.  Oikeutetun yksikön, joka vaatii 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hyvitysmääräystä, on ilmoitettava kanteen käsittelyn varhaisessa vaiheessa, mikä on niiden varojen alkuperä, joilla se rahoittaa toimintansa yleisesti, sekä niiden varojen alkuperä, joilla se rahoittaa kyseisen kanteen ajamisen. Oikeutetun yksikön on osoitettava, että sillä on riittävät taloudelliset voimavarat, joiden avulla se voi ajaa kanteessa tarkoitettujen kuluttajien etuja sekä vastata sen maksettavaksi tulevista kuluista, jos kanne hylätään.
1.  Edustavan oikeutetun yksikön, joka vaatii 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hyvitysmääräystä, on toimitettava tuomioistuimelle tai hallintoviranomaisille aivan kanteen käsittelyn alkuvaiheessa kattava rahoitusselvitys, jossa esitetään kaikkien niiden varojen alkuperä, joilla se rahoittaa toimintansa yleisesti, sekä niiden varojen alkuperä, joilla se rahoittaa kyseisen kanteen ajamisen, osoittaakseen, ettei sillä ole eturistiriitoja. Oikeutetun yksikön on osoitettava, että sillä on riittävät taloudelliset voimavarat, joiden avulla se voi ajaa kanteessa tarkoitettujen kuluttajien etuja sekä vastata sen maksettavaksi tulevista kuluista, jos kanne hylätään.
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksissa, joissa edustajakannetta rahoittaa kolmas osapuoli, tämä kolmas osapuoli ei saa
2.  Kansallinen tuomioistuin voi päättää, ettei edustajakannetta oteta käsiteltäväksi, jos se toteaa, että kolmannen osapuolen rahoitus voisi
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  vaikuttaa oikeutetun yksikön päätöksiin, jotka koskevat edustajakannetta, sovintoratkaisut mukaan lukien;
a)  vaikuttaa edustavan oikeutetun yksikön päätöksiin, jotka koskevat edustajakannetta, edustajakanteen vireillepano ja sovintoratkaisuja koskevat päätökset mukaan lukien;
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimilla ja hallintoviranomaisilla on valtuudet arvioida 2 kohdassa tarkoitettuja olosuhteita ja arviointinsa perusteella edellyttää oikeutetulta yksiköltä kieltäytymistä kyseisestä rahoituksesta sekä tarvittaessa todeta oikeutetun yksikön kanneoikeuden puuttuminen kyseisessä edustajakanteessa.
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset arvioivat, onko olemassa 1 kohdassa tarkoitettua eturistiriitaa, ja 2 kohdassa tarkoitettuja olosuhteita edustajakanteen käsiteltäväksi ottamisen yhteydessä sekä myöhemmin oikeudenkäynnin aikana, jos olosuhteet vaikuttavat vasta siinä vaiheessa.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella on valtuudet hylätä ilmeisen perusteettomat kanteet oikeudenkäynnin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
7 aartikla (uusi)
7 a  artikla
Häviäjä maksaa -periaate
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmäkanteen hävinnyt osapuoli korvaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut kansallisessa laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Tuomioistuin tai hallintoviranomainen ei kuitenkaan saa määrätä hävinneelle osapuolelle korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja ovat saavuttaneet sovintoratkaisun hyvityksestä kuluttajille, jotka ovat kärsineet vahinkoa elinkeinonharjoittajan väitetyn lainvastaisen menettelyn vuoksi, oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja voivat yhdessä pyytää tuomioistuinta tai hallintoviranomaista hyväksymään sovintoratkaisun. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen pitäisi tutkia tällainen pyyntö ainoastaan, jos saman jäsenvaltion tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa ei ole vireillä saman elinkeinonharjoittajan samaa menettelyä koskevaa muuta edustajakannetta.
1.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun edustava oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja ovat saavuttaneet sovintoratkaisun hyvityksestä kuluttajille, jotka ovat kärsineet vahinkoa elinkeinonharjoittajan väitetyn lainvastaisen menettelyn vuoksi, oikeutettu yksikkö ja elinkeinonharjoittaja voivat yhdessä pyytää tuomioistuinta tai hallintoviranomaista hyväksymään sovintoratkaisun.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 6 kohta
6.  Yksittäisille kuluttajille on annettava mahdollisuus hyväksyä tai hylätä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen sovintoratkaisujen sitovuus itseään kohtaan. Sillä, että 4 kohdassa tarkoitetun hyväksytyn sovintoratkaisun nojalla on saatu hyvitystä, ei ole vaikutusta muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla vahinkoa kärsinyt kuluttaja voi saada hyvitystä.
6.  Sillä, että 4 kohdassa tarkoitetun, kaikkia osapuolia sitovan hyväksytyn sovintoratkaisun nojalla on saatu hyvitystä, ei ole vaikutusta muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin, joiden nojalla vahinkoa kärsinyt kuluttaja voi saada hyvitystä.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – -1 kohta (uusi)
-1 Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustavat yksiköt:
a)  ilmoittavat kuluttajille väitetystä unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkauksesta ja aikomuksesta nostaa kieltokanne tai vahingonkorvauskanne,
b)  kertovat asianomaisille kuluttajille jo etukäteen mahdollisuudesta osallistua kanteeseen varmistaakseen, jotta asiaankuuluvat asiakirjat ja muut kanteen nostamiseksi tarvittavat tiedot säilytetään,
c)  ilmoittavat tarpeen mukaan jatkotoimista ja mahdollisista oikeudellisista seurauksista.
Tarkistus 78
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuin tai hallintoviranomainen vaatii sääntöjä rikkonutta elinkeinonharjoittajaa antamaan rikkomisen kohteeksi joutuneille kuluttajille tietyssä määräajassa omalla kustannuksellaan tiedon lainvoimaisista päätöksistä, joissa on määrätty 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, sekä 8 artiklassa tarkoitetuista hyväksytyistä sovintoratkaisuista tapauksen olosuhteisiin soveltuvalla välineellä, esimerkiksi tarvittaessa antamalla tiedon henkilökohtaisesti jokaiselle kuluttajalle, jota asia koskee.
1.  Tapauksissa, joissa sovintoratkaisu tai lainvoimainen päätös hyödyttää kuluttajia, jotka saattavat olla epätietoisia asiasta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuin tai hallintoviranomainen vaatii hävinnyttä osapuolta tai molempia osapuolia antamaan rikkomisen kohteeksi joutuneille kuluttajille tietyssä määräajassa omalla kustannuksellaan tiedon lainvoimaisista päätöksistä, joissa on määrätty 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, sekä 8 artiklassa tarkoitetuista hyväksytyistä sovintoratkaisuista tapauksen olosuhteisiin soveltuvalla välineellä. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tiedottamisvelvollisuus voidaan täyttää julkisen ja helposti saatavilla olevan verkkosivuston välityksellä.
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Hävinneen osapuolen on korvattava tiedottamisesta kuluttajille aiheutuvat kustannukset 7 artiklassa vahvistetun periaatteen mukaisesti.
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällytettävä helppotajuisella kielellä laadittu selostus, joka koskee edustajakanteen kohdetta, kanteen oikeudellisia seurauksia sekä tarvittaessa kanteessa tarkoitetuilta kuluttajilta edellytettäviä jatkotoimia.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällytettävä helppotajuisella kielellä laadittu selostus, joka koskee edustajakanteen kohdetta, kanteen oikeudellisia seurauksia sekä tarvittaessa kanteessa tarkoitetuilta kuluttajilta edellytettäviä jatkotoimia. Tietoja koskevat yksityiskohdat ja niitä koskeva aikataulu on suunniteltava yhdessä tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen kanssa.
Tarkistus 81
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot tulevista, käsiteltävänä olevista ja ratkaistuista kanteista asetetaan julkisesti saataville esteettömällä tavalla, myös tiedotusvälineissä ja internetissä julkisella verkkosivustolla, kun tuomioistuin on päättänyt, että tapaus otetaan käsiteltäväksi.
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutettujen yksiköiden tekemät julkiset ilmoitukset kanteista perustuvat tosiasioihin ja että niissä otetaan huomioon sekä kuluttajien oikeus saada tietoa että vastaajan maineeseen liittyvät oikeudet ja oikeus liikesalaisuuteen.
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajien yhteisiä etuja vahingoittava rikkominen, joka on vahvistettu hallintoviranomaisen tai tuomioistuimen lainvoimaisessa päätöksessä, kuten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa lainvoimaisessa kieltomääräyksessä, katsotaan kiistämättömäksi todisteeksi kyseisen rikkomisen tapahtumisesta, kun kansallisessa tuomioistuimessa käsitellään samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan nostettua toista kannetta, jossa saman rikkomisen johdosta vaaditaan hyvitystä.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallintoviranomaisen tai tuomioistuimen lainvoimainen päätös, kuten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lainvoimainen kieltomääräys, katsotaan todisteeksi rikkomisen tapahtumisesta tai siitä, että sitä ei ole tapahtunut, kun kansallisessa tuomioistuimessa käsitellään samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan nostettua toista kannetta, jossa samojen tosiseikkojen johdosta vaaditaan hyvitystä, edellyttäen etteivät samat kuluttajat voi saada korvausta samasta vahingosta kaksi kertaa.
Tarkistus 84
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu lainvoimainen päätös, joka on annettu toisessa jäsenvaltiossa, katsotaan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa tai hallintoviranomaisissa kumottavissa olevaksi olettamukseksi siitä, että rikkominen on tapahtunut.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu lainvoimainen päätös, joka on annettu toisessa jäsenvaltiossa, katsotaan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa tai hallintoviranomaisissa vähintään todisteeksi siitä, että rikkominen on tapahtunut.
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhden jäsenvaltion tuomioistuimen lopullista päätöstä, jolla vahvistetaan, onko rikkominen tapahtunut vai ei, ja jolla pyritään nostamaan samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta rikkomisesta muita hyvityskanteita toisen jäsenvaltion kansallisissa tuomioistuimissa, pidetään kumottavissa olevana olettamana.
Tarkistus 86
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lainvoimainen vahvistustuomio merkitsee kiistämätöntä vahvistusta elinkeinonharjoittajan vastuusta suhteessa rikkomisesta vahinkoa kärsineisiin kuluttajiin, kun kansallisessa tuomioistuimessa käsitellään samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan nostettua toista kannetta, jossa saman rikkomisen johdosta vaaditaan hyvitystä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat voivat nostaa tällaisia yksilöllisiä hyvityskanteita nopeutettujen ja yksinkertaistettujen menettelyiden mukaisesti.
3.  Jäsenvaltioita kannustetaan perustamaan tietokanta, joka sisältää kaikki edustajakanteita koskevat lainvoimaiset päätökset ja josta voisi olla apua muissa hyvitystoimenpiteissä, ja vaihtamaan parhaita käytäntöjään tällä alalla.
Tarkistus 87
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kuluttajan kanneoikeuteen hyvitysasiassa sovelletaan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaan vanhentumisaikaa, tällaisen vanhentumisajan kuluminen lykkääntyy tai keskeytyy, kun 5 ja 6 artiklassa tarkoitettu edustajakanne nostetaan.
Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti, että jos yksittäisen henkilön kanneoikeuteen hyvitysasiassa sovelletaan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaan vanhentumisaikaa, tällaisen vanhentumisajan kuluminen lykkääntyy tai keskeytyy, kun 5 ja 6 artiklassa tarkoitettu edustajakanne nostetaan.
Tarkistus 88
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun oikeutettu yksikkö on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevat, edustajakannetta tukevat tosiseikat ja todisteet sekä viitannut vastaajan hallussa oleviin lisätodisteisiin, tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi oikeutetun yksikön pyynnöstä kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti ja ottaen huomioon unionin ja kansalliset salassapitosäännöt määrätä vastaajan esittämään tällaiset lisätodisteet.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun yksi osapuolista on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevat, näkemystään tukevat tosiseikat ja riittävät todisteet sekä kattavan selvityksen ja viitannut toisen osapuolen hallussa oleviin erityisiin ja selkeästi määriteltyihin lisätodisteisiin, tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi oikeutetun yksikön pyynnöstä kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti ja ottaen huomioon unionin ja kansalliset salassapitosäännöt määrätä tämän osapuolen esittämään tällaiset lisätodisteet mahdollisimman suppeasti kohtuullisesti saatavissa olevien tosiseikkojen perusteella. Määräyksen on oltava asianmukainen ja suhteutettu kyseiseen tapaukseen eikä se saa luoda epätasapainoa osapuolten välille.
Tarkistus 89
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuomioistuimet rajaavat todisteiden esittämisvelvollisuuden siihen, mikä on oikeasuhteista. Jotta voidaan määrittää, onko edustavan oikeutetun yksikön esittämisvaatimus oikeasuhteinen, tuomioistuimen on otettava huomioon kaikkien osapuolten oikeutetut edut ja erityisesti se, missä määrin käytettävissä olevat tosiseikat ja todisteet tukevat vaatimusta, ja sisältyykö todisteisiin, joiden esittämistä pyydetään, luottamuksellisia tietoja.
Tarkistus 90
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta määrätä esitettäväksi sellaisia tietoja sisältävät todisteet, jotka ne katsovat merkityksellisiksi vahingonkorvauskanteessa.
Tarkistus 91
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksina voidaan määrätä sakkoja.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksina voidaan muun muassa määrätä sakkoja.
Tarkistus 92
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 3 kohta
3.  Kun jäsenvaltiot päättävät, mihin tarkoitukseen sakoista saadut tulot käytetään, niiden on otettava huomioon kuluttajien yhteiset edut.
3.  Kun jäsenvaltiot päättävät, mihin tarkoitukseen sakoista saadut tulot käytetään, niiden on otettava huomioon yhteiset edut. Jäsenvaltiot voivat päättää, että nämä tulot käytetään edustajakanteiden rahoittamista varten perustettuun rahastoon.
Tarkistus 93
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – otsikko
Oikeutetuille yksiköille annettava tuki
Edustaville oikeutetuille yksiköille annettava tuki
Tarkistus 94
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että edustajakanteisiin liittyvät oikeudenkäyntikulut eivät muodosta taloudellista estettä, jonka vuoksi oikeutetut yksiköt eivät tosiasiassa käyttäisi oikeuttaan vaatia 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä; tässä tarkoituksessa voitaisiin esimerkiksi alentaa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten palkkioita, tarjota oikeutetuille yksiköille mahdollisuus saada tarvittaessa oikeusapua tai myöntää niille tätä varten julkista rahoitusta.
1.  Jäsenvaltioita on 7 artiklan mukaisesti kannustettava varmistamaan, että edustavilla oikeutetuilla yksiköillä on riittävästi varoja edustajakanteisiin. Niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi ja varmistettava, että edustajakanteisiin liittyvät oikeudenkäyntikulut eivät muodosta taloudellista estettä, jonka vuoksi oikeutetut yksiköt eivät tosiasiassa käyttäisi oikeuttaan vaatia 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä; tässä tarkoituksessa voitaisiin esimerkiksi alentaa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten palkkioita, tarjota oikeutetuille yksiköille mahdollisuus saada tarvittaessa oikeusapua tai myöntää niille tätä varten julkista rahoitusta.
Tarkistus 95
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Jäsenvaltioiden on annettava rakenteellista tukea yksiköille, jotka toimivat tämän direktiivin sovellusalaan kuuluvina oikeutettuina yksiköinä.
Tarkistus 96
Ehdotus direktiiviksi
15 aartikla (uusi)
15 a  artikla
Oikeudellinen edustus ja palkkiot
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianajajien palkkiot ja niiden laskutapa eivät kannusta panemaan vireille riita-asioita, jotka ovat kaikkien osapuolten kannalta hyödyttömiä. Jäsenvaltioiden on erityisesti kiellettävä ehdolliset palkkiot.
Tarkistus 97
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen oikeutettu yksikkö, joka on etukäteen nimetty yhdessä jäsenvaltiossa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi nostaa kanteita toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa toimitettuaan nähtäväksi 4 artiklassa tarkoitetun julkisesti saatavilla olevan luettelon. Tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten on hyväksyttävä tämä luettelo todisteeksi oikeutetun yksikön kanneoikeudesta, mikä ei kuitenkaan rajoita niiden oikeutta tutkia, onko oikeutetulla yksiköllä tarkoituksensa nojalla perusteet nostaa kanne kyseisessä tapauksessa.
1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen edustava oikeutettu yksikkö, joka on etukäteen nimetty yhdessä jäsenvaltiossa 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi nostaa kanteita toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa toimitettuaan nähtäväksi 4 artiklassa tarkoitetun julkisesti saatavilla olevan luettelon. Tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset voivat tarkastella edustavan oikeutetun yksikön kanneoikeutta, mikä ei kuitenkaan rajoita niiden oikeutta tutkia, onko edustavalla oikeutetulla yksiköllä tarkoituksensa nojalla perusteet nostaa kanne kyseisessä tapauksessa.
Tarkistus 98
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jäsenvaltio, jossa ryhmäkanne on nostettu, voi edellyttää valtuutusta kyseisessä jäsenvaltiossa asuvilta kuluttajilta ja sen on edellytettävä valtuutusta toisessa jäsenvaltiossa asuvilta kuluttajilta, kun kyseessä on rajat ylittävä kanne. Tällaisissa tapauksissa tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle ja vastaajalle annetaan kanteen alussa koottu luettelo kaikista toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevista kuluttajista, jotka ovat antaneet kyseisen valtuutuksen.
Tarkistus 99
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 4 kohta
4.  Jos jäsenvaltio tai komissio asettaa kyseenalaiseksi, täyttääkö oikeutettu yksikkö 4 artiklan 1 kohdan vaatimukset, jäsenvaltion, joka on nimennyt kyseisen oikeutetun yksikön, on tutkittava asia ja tarvittaessa peruutettava nimeäminen, jos yksi tai useampi vaatimus ei täyty.
4.  Jos jäsenvaltio, komissio tai elinkeinonharjoittaja asettaa kyseenalaiseksi, täyttääkö edustava oikeutettu yksikkö 4 artiklan 1 kohdan vaatimukset, jäsenvaltion, joka on nimennyt kyseisen oikeutetun yksikön, on tutkittava asia ja tarvittaessa peruutettava nimeäminen, jos yksi tai useampi vaatimus ei täyty.
Tarkistus 100
Ehdotus direktiiviksi
16 aartikla (uusi)
16 a  artikla
Julkinen rekisteri
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiaankuuluvat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset perustavat julkisesti saatavilla olevan rekisterin niistä laittomista toimista, joista on annettu kieltomääräyksiä tämän direktiivin säännösten mukaisesti.
Tarkistus 101
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 2 kohta
2.  Viimeistään vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta komissio arvioi, tarjoavatko lento- ja rautatiematkustajien oikeuksia koskevat säännöt kuluttajansuojan, joka vastaa tasoltaan tässä direktiivissä säädettyä suojaa. Jos direktiivin mukainen suoja toteutuu, komissio tekee asianmukaiset ehdotukset, joihin voi kuulua muun muassa se, että säädökset, joita tarkoitetaan liitteessä I olevissa 10 ja 15 kohdassa, poistetaan direktiivin soveltamisalasta, joka on määritelty direktiivin 2 artiklassa.
Poistetaan.
Tarkistus 102
Ehdotus direktiiviksi
18 aartikla (uusi)
18 a  artikla
Uudelleentarkastelulauseke
Komissio arvioi, voitaisiinko rajat ylittäviä edustajakanteita käsitellä parhaiten unionin tasolla perustamalla ryhmäkanteista vastaavan Euroopan oikeusasiamiehen toimi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan soveltamista. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta komissio laatii asiaa koskevan kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä liittää siihen tarvittaessa asiaa koskevan ehdotuksen.
Tarkistus 103
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 59 a kohta (uusi)
(59 a)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).
Tarkistus 104
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 59 b kohta (uusi)
(59 b)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/35/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, tietyllä jännitealueella toimivien sähkölaitteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 357).
Tarkistus 105
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 59 c kohta (uusi)
(59 c)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä.
Tarkistus 106
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 59 d kohta (uusi)
(59 d)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/31/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, muiden kuin automaattisten vaakojen asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 107).
Tarkistus 107
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 59 e kohta (uusi)
(59 e)   Neuvoston asetus (ETY) N:o 2136/89, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1989 sardiinisäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista sekä sardiinisäilykkeiden ja säilöttyjen sardiinityyppisten tuotteiden kauppanimityksistä.
Tarkistus 108
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 59 f kohta (uusi)
(59 f)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta.

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 66.
(2) EUVL C 461, 21.12.2018, s. 232.


Pöytäkirja EU:n ja Israelin väliseen Euro–Välimeri-sopimukseen (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
PDF 113kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (09547/2018 – C8-0021/2019 – 2018/0080(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0223A8-0164/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09547/2018),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (09548/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0021/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0164/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Israelin valtion hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Uzbekistanin kattava sopimus
PDF 165kWORD 58k
Euroopan parlamentin suositus 26. maaliskuuta 2019 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Uzbekistanin uudesta kattavasta sopimuksesta (2018/2236(INI))
P8_TA-PROV(2019)0224A8-0149/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 218 artiklan,

–  ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2018/… luvan antamisesta Euroopan komissiolle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle neuvottelujen aloittamiseen ja käymiseen Euroopan unionin puolesta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välisen kattavan sopimuksen niistä määräyksistä, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan (10336/18),

—  ottaa huomioon neuvostossa 16. heinäkuuta 2018 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen Euroopan komission valtuuttamisesta neuvottelujen aloittamiseen ja käymiseen jäsenvaltioiden puolesta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välisen kattavan sopimuksen niistä määräyksistä, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (10337/18),

—  ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2018 annetut neuvoston neuvotteluohjeet (10601/18 EU Restricted), jotka toimitettiin parlamentille 6. elokuuta 2018,

—  ottaa huomioon EU:n ja Uzbekistanin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1999,

—  ottaa huomioon tammikuussa 2011 allekirjoitetun EU:n ja Uzbekistanin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan energiasta,

–  ottaa huomioon neuvoston vuonna 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

—  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välistä kumppanuutta koskevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän, kyseisen sopimuksen muuttamista sen määräysten ulottamiseksi kahdenväliseen tekstiilituotteiden kauppaan, ottaen huomioon kahdenvälisen tekstiilituotteita koskevan sopimuksen voimassaolon päättyminen, koskevan pöytäkirjan tekemisestä(1),

—  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa muun kuin lainsäädäntöä koskevan päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välistä kumppanuutta koskevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän, kyseisen sopimuksen muuttamista sen määräysten ulottamiseksi kahdenväliseen tekstiilituotteiden kauppaan, ottaen huomioon kahdenvälisen tekstiilituotteita koskevan sopimuksen voimassaolon päättyminen, koskevan pöytäkirjan tekemisestä(2),

—  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista Uzbekistanissa(3),

—  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanon nykytilasta(4) ja 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanosta ja uudelleentarkastelusta(5),

—  ottaa huomioon komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 19. syyskuuta 2018 antaman yhteisen tiedonannon ”Euroopan ja Aasian yhteydet – EU:n strategian perusta” (JOIN(2018)0031),

—  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan syyskuussa 2018 ja toukokuussa 2017 tekemät vierailut Uzbekistaniin ja EU:n ja Kazakstanin, EU:n ja Kirgisian, EU:n ja Uzbekistanin ja EU:n ja Tadžikistanin parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa toimivan ja suhteista Turkmenistaniin ja Mongoliaan vastaavan valtuuskunnan säännölliset vierailut maahan,

—  ottaa huomioon Samarkandissa 10. marraskuuta 2017 pidetyssä EU:n ja Keski-Aasian maiden ulkoministerien 13. kokouksessa, jossa käsiteltiin kahdenvälistä asialistaa (talous, liitettävyys, turvallisuus ja oikeusvaltioperiaate) ja alueellisia kysymyksiä, saavutetut tulokset,

—  ottaa huomioon Brysselissä 23. marraskuuta 2018 pidetyn EU:n ja Keski-Aasian maiden ulkoministerien 14. kokouksen yhteisen julkilausuman, jonka otsikkona oli ”EU:n ja Keski-Aasian välinen yhteistyö – osallistavan kasvun tulevaisuuden, kestävien yhteyksien ja vahvempien kumppanuuksien muodostaminen”(6),

—  ottaa huomioon, että EU on jatkanut Uzbekistanille annettavaa kehitysapua, jonka määrä on 168 miljoonaa euroa vuosina 2014–2020, Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) rahoitusapua sekä muita EU:n toimia rauhan ja turvallisuuden tukemiseksi ja ydinjätteen vähentämiseksi maassa,

—  ottaa huomioon Taškentin Afganistan-konferenssin, jonka isäntänä toimi Uzbekistan ja jonka puheenjohtajana toimi myös Afganistan, 26. ja 27. maaliskuuta 2018 antaman julkilausuman jonka otsikkona on ”Rauhanprosessi, turvallisuusyhteistyö ja alueelliset yhteydet”,

—  ottaa huomioon strategiset toimet Uzbekistanin kehittämiseksi viidellä painopistealalla (kehitysstrategia) vuosiksi 2017–2021,

–  ottaa huomioon toimet, joita Uzbekistan on toteuttanut edistääkseen avoimempaa yhteiskuntaa ja avoimempia naapuruussuhteita Neuvostoliitosta itsenäistymisen jälkeen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0149/2019),

A.  ottaa huomioon, että EU ja Uzbekistan aloittivat 23. marraskuuta 2018 neuvottelut kattavasta tehostetusta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, jolla korvataan nykyinen EU:n ja Uzbekistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus, tarkoituksena tehostaa ja syventää yhteistyötä molemmille tärkeillä aloilla demokratian, oikeusvaltion, perusvapauksien kunnioittamisen ja hyvän hallinnon yhteisten arvojen pohjalta, jotta voidaan edistää kestävää kehitystä ja kansainvälistä turvallisuutta sekä puuttua tehokkaasti maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten terrorismiin, ilmastonmuutokseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen;

B.  toteaa, että sopimuksen voimaantulo edellyttää parlamentin hyväksyntää;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

EU:n ja Uzbekistanin suhteet

Uusi kattava sopimus

   a) suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin toteuttamiin sitoumuksiin ja toimiin, joilla pyritään avoimempaan yhteiskuntaan ja aitoon sitoutumiseen EU:n ja Uzbekistanin väliseen poliittiseen vuoropuheluun, mikä on johtanut kattavasta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävien neuvottelujen aloittamiseen; korostetaan, että EU:n etujen mukaista on vahvistaa sen suhteita Uzbekistaniin yhteisten arvojen pohjalta, ja tunnustetaan Uzbekistanin asema tärkeänä kulttuurisena ja poliittisena yhdyssiteenä Euroopan ja Aasian välillä;
   b) järjestetään säännöllistä ja perusteellista vuoropuhelua ja valvotaan sellaisten poliittisten ja demokraattisten uudistusten täysimääräistä täytäntöönpanoa, joilla pyritään luomaan riippumaton oikeuslaitos – mukaan lukien kaikkien asianajajien riippumattomuutta koskevien rajoitusten poistaminen – ja aidosti riippumaton parlamentti, joka on seurausta aidosti kilpailuun perustuvista vaaleista, suojelemaan ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja tiedotusvälineiden vapautta, epäpolitisoimaan turvallisuuspalvelut ja varmistamaan, että ne sitoutuvat noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta ja että kansalaisyhteiskunta osallistuu aktiivisesti uudistusprosessiin; suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin parlamentille annettuihin uusiin valtuuksiin ja uusiin parlamentaarista valvontaa vahvistaviin mekanismeihin; kehotetaan viranomaisia panemaan täytäntöön Etyjin/ODIHR:n vuoden 2014 parlamenttivaalien jälkeen antamat suositukset;
   c) korostetaan kestävien uudistusten ja niiden täytäntöönpanon tärkeyttä ja annetaan niille merkittävää tukea nykyisten ja tulevien sopimusten pohjalta konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi ja poliittisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotta voidaan erityisesti parantaa hallintoa, luoda tilaa aidosti monimuotoiselle ja riippumattomalle kansalaisyhteiskunnalle, vahvistaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, suojella vähemmistöjä ja haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, myös vammaisia, varmistaa vastuuvelvollisuus ihmisoikeusloukkauksissa ja muissa rikoksissa ja poistaa yrittäjyyden esteitä;
   d) todetaan Uzbekistanin sitoutuminen meneillään oleviin uudistuksiin liiketoimintaympäristön, oikeusjärjestelmän ja turvallisuuspalvelujen työolojen sekä hallinnollisen vastuuvelvollisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi ja tuetaan sitä, ja painotetaan uudistusten täysimääräisen ja todennettavissa olevan täytäntöönpanon merkitystä; suhtaudutaan myönteisesti valuuttatoimintojen ja valuuttamarkkinoiden vapauttamiseen; korostetaan, että Uzbekistanin kattava uudistussuunnitelma, kehitysstrategia vuosille 2017–2021, on pantava täytäntöön ja sitä on tuettava toimilla, jotka helpottavat ulkomaankauppaa ja parantavat liiketoimintaympäristöä; otetaan huomioon, että työperäinen maastamuutto ja rahalähetykset ovat keskeisiä köyhyyttä lieventäviä mekanismeja Uzbekistanissa;
   e) vaaditaan Uzbekistanin hallitusta varmistamaan, että ihmisoikeuksien puolustajat, kansalaisyhteiskunta, kansainväliset tarkkailijat ja ihmisoikeusjärjestöt voivat toimia vapaasti lainmukaisessa ja poliittisesti turvallisessa ympäristössä, erityisesti helpottamalla rekisteröintiprosesseja ja mahdollistamalla oikeudellisen muutoksenhaun, jos rekisteröinti evätään; kehotetaan painokkaasti hallitusta sallimaan vankiloiden ja pidätyskeskusten olojen säännöllisen, rajoittamattoman ja riippumattoman valvonnan; kehotetaan hallitusta kutsumaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevä YK:n erityisraportoija maahan, panemaan täytäntöön hänen edellisen, vuoden 2003 aikana tekemänsä vierailun johdosta tekemä suositus ja saattamaan kansalliset lait ja käytännöt kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten normien mukaisiksi, mukaan lukien riippumaton valvontamekanismi, jolla taataan esteetön pääsy pidätyskeskuksiin, jotta voidaan tarkkailla vankien kohtelua; kehotetaan viranomaisia tutkimaan perusteellisesti kaikki kidutusta tai epäinhimillistä kohtelua koskevat väitteet;
   f) edistetään suvaitsevan, osallistavan, moniarvoisen ja demokraattisen yhteiskunnan syntymistä uskottavan hallituksen alaisuudessa tukemalla asteittaista liberalisointia noudattaen kaikilta osin yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevia YK:n ohjaavia periaatteita ja sosioekonomista kehitystä kansalaisten hyväksi;
   g) suhtaudutaan myönteisesti poliittisten vankien vapauttamiseen, mutta kehotetaan viranomaisia takaamaan heille täydellisen rehabilitoinnin sekä oikeussuojakeinot ja sairaanhoidon; kehotetaan vapauttamaan kaikki jäljellä olevat poliittiset vangit ja kaikki muut poliittisin perustein vangitut tai vainotut henkilöt, kuten ihmisoikeusaktivistit, kansalaisyhteiskunnan aktivistit ja uskonnolliset aktivistit, toimittajat ja oppositiopoliitikot; ilmaistaan huoli useista suljetuin ovin pidettävistä oikeudenkäynneistä ja kehottaa hallitusta lopettamaan tällaiset käytännöt; kehotetaan hallitusta muuttamaan nopeasti ääriliikkeitä koskevia rikoslain säännöksiä, joita käytetään toisinaan väärin toisinajattelijoiden kriminalisoimiseksi; suhtaudutaan myönteisesti sitoumuksiin, joiden mukaisesti lopetetaan vankiloiden sääntöjen rikkomista koskevan syytteen käyttäminen poliittisten vankien rangaistusten mielivaltaiseksi pidentämiseksi; varmistetaan, että kaikille rikoksista ja muista rikkomuksista tuomituille poliittisille vangeille toimitetaan jäljennös tuomioistuimen heidän asiassaan antamasta päätöksestä, jotta he voivat käyttää oikeuttaan muutoksenhakuun ja hakea rehabilitointia; suhtaudutaan myönteisesti tiettyjen oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen koskevien rajoitusten lieventämiseen ja kannustetaan lisäksi poistamaan näitä oikeuksia koskevat rajoitukset, kuten rauhanomaisten mielenosoittajien pidätykset, ja noudattamaan näin ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; suhtaudutaan myönteisesti uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan äskettäiseen vierailuun;
   h) todetaan, että Uzbekistanin sijoitus Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä on parantunut vain vähän vuosina 2016–2018 ja ollaan edelleen huolissaan sensuurista, verkkosivujen estämisestä, toimittajien ja bloggaajien itsesensuurista, häirinnästä verkossa ja sen ulkopuolella sekä poliittisin perustein nostetuista rikossyytteistä; kehotetaan painokkaasti viranomaisia lopettamaan tiedotusvälineiden painostuksen ja valvonnan, lopettamaan riippumattomien verkkosivustojen estämisen sekä sallimaan kansainvälisten tiedotusvälineiden kirjeenvaihtajien akkreditoinnin ja toimimisen maassa; tuetaan ja kannatetaan toteutettuja toimia, joilla lisätään tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen riippumattomuutta ja joita ovat esimerkiksi joidenkin niiden toimintaan kohdistuvien rajoitusten poistaminen ja maasta aiemmin karkotettujen ulkomaisten ja kansainvälisten tiedotusvälineiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen paluu; suhtaudutaan myönteisesti uuteen lakiin, joka koskee valtiosta riippumattomien järjestöjen rekisteröintiä ja jossa höllennetään joitakin rekisteröintimenettelyjä ja vaatimuksia, jotka koskevat toiminnan harjoittamisen tai kokouksien pitämisen edellyttämää lisälupaa; kehotetaan viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön tämä laki, myös poistamalla kaikki esteet kansainvälisten järjestöjen rekisteröinniltä, ja kannustetaan viranomaisia puuttumaan kansalaisjärjestöjen työtä rajoittaviin jäljellä oleviin rajoituksiin, kuten raskaisiin rekisteröintivaatimuksiin ja yksityisyyttä loukkaavaan valvontaan;
   i) suhtaudutaan myönteisesti edistymiseen lapsityövoiman käytön lopettamisessa ja pakkotyön vähittäisessä lopettamisessa sekä YK:n erityisraportoijien viimeaikaisiin vierailuihin Uzbekistanissa ja maan uudelleenavaamiseen kansainvälisille valtiosta riippumattomille alan järjestöille; huomautetaan, että valtion tukema pakkotyö puuvilla- ja silkkialalla sekä muilla aloilla on edelleen ongelma; vaaditaan Uzbekistanin hallitusta kitkemään kaikki pakkotyön muodot, puuttumaan ilmiön perimmäisiin syihin, erityisesti pakollisten kiintiöiden järjestelmään, sekä saattamaan vastuuseen paikalliset viranomaiset, jotka painostavat julkisen sektorin työntekijöitä ja opiskelijoita pakkotyöhön; korostaa, että tarvitaan lisätoimia ja oikeudellisia toimenpiteitä, jotta voidaan vakiinnuttaa edistyminen tällä alalla pakkotyön poistamiseksi; kannustetaan tältä osin edistämään yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kanssa; kannustetaan päästämään orjuuden nykymuotoja käsittelevä YK:n erityisraportoija vierailemaan maassa; korostetaan sellaisten toimien merkitystä, joilla kehitetään kestävää puuvillan toimitusketjua ja nykyaikaisia, ympäristön kannalta järkeviä puuvillanviljelytekniikkoja ja -käytäntöjä maassa; tuetaan maan puuvillanviljelijöitä tuotannon tehostamisessa, ympäristön suojelemisessa ja työelämän käytäntöjen parantamisessa, jotta pakkotyö voidaan lakkauttaa;
   j) kannustetaan viranomaisia lisäämään toimia työttömyyden vähentämiseksi maassa, mukaan lukien yksityisen sektorin avaaminen ja pienten ja keskisuurten yritysten vahvistaminen; suhtaudutaan tältä osin myönteisesti Management Training Programme -johtamiskoulutusohjelman laajentamiseen ja kannustetaan tarjoamaan yrittäjille lisää koulutusohjelmia; muistutetaan tässä yhteydessä maan nuoreen väestöön ja suhteellisen korkeaan koulutustasoon liittyvistä mahdollisuuksista; kannustetaan edistämään yrittäjyyskoulutusohjelmia; muistutetaan EU:n ohjelmien, kuten Erasmus+-ohjelman, merkityksestä, sillä ne edistävät kulttuurien välistä vuoropuhelua EU:n ja Uzbekistanin välillä ja tarjoavat mahdollisuuksia parantaa näihin ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia myönteisinä muutoksen edistäjinä omissa yhteiskunnissaan;
   k) jatketaan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) vuosittain järjestämiä ihmisoikeusvuoropuheluja ja vaaditaan tässä yhteydessä ratkaisemaan yksittäiset, esimerkiksi poliittisia vankeja koskevat huolenaiheet; sovitaan vuosittain konkreettisista aloista ennen kutakin vuoropuhelukierrosta ja arvioidaan edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa EU:n normien mukaisesti ja samalla sisällytetään ihmisoikeuskysymykset kaikkiin muihin kokouksiin ja toimintapolitiikkoihin; edistetään ja arvioidaan niiden kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden noudattamista, jotka Uzbekistan on ratifioinut erityisesti YK:ssa, Etyjissä ja ILOssa; tuodaan edelleen julki huoli ratkaisemattomista ongelmista ja eräiden uudistusten toteuttamatta jäämisestä; kehotetaan viranomaisia poistamaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden keskinäiseen suostumukseen perustuvien sukupuolisuhteiden rangaistavuus ja edistämään suvaitsevaisuuden kulttuuria hlbti-henkilöitä kohtaan; kehotetaan Uzbekistanin viranomaisia ylläpitämään ja edistämään naisten oikeuksia;
   l) varmistetaan passijärjestelmän uudistaminen; suhtaudutaan myönteisesti sellaisia ”maastapoistumisviisumeja” koskevan järjestelmän lakkauttamiseen, joita ennen vaadittiin Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) ulkopuolelle matkustavilta Uzbekistanin kansalaisilta; suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin ilmoitukseen, jonka mukaan se ei enää vaadi EU:n jäsenvaltioiden kansalaisilta viisumeita tammikuusta 2019 alkaen;
   m) kehotetaan viranomaisia parantamaan paikallista terveydenhuoltojärjestelmää ja lisäämään siihen käytettäviä julkisia varoja, sillä tilanne on huonontunut merkittävästi maan itsenäistymisen jälkeen;
   n) kehotetaan viranomaisia antamaan tarvittavaa tukea ja pyytämään kansainvälisiltä kumppaneilta apua ja tukea, jotta Uzbekistan ja erityisesti Karakalpakian autonominen tasavalta voi jatkossakin torjua Araljärven ympäristötuhon taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä seurauksia toteuttamalla kestäviä toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä vesivarojen hoidon ja suojelun alalla ja laatimalla uskottavan suunnitelman Araljärven altaan puhdistamiseksi ja ennallistamiseksi; suhtaudutaan myönteisesti vesistöjä koskevan alueellisen yhteistyön positiivisiin kehityssuuntiin erityisesti Tadžikistanin ja Kazakstanin kanssa, monen kumppanin välisen YK:n erityisrahaston perustamiseen Araljärven aluetta varten ja viranomaisten osoittamaan sitoutumiseen; tuetaan edelleen toimia keinokasteluinfrastruktuurin parantamiseksi;
   o) pannaan merkille Uzbekistanin uusi ulkopolitiikka, joka on johtanut parannuksiin naapurimaiden ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa tehtävässä yhteistyössä, erityisesti alueen vakauden ja turvallisuuden, rajaturvallisuuden ja vesihuollon, rajojen merkitsemisen ja energiapolitiikan edistämisessä; tuetaan Uzbekistanin myönteistä osallistumista Afganistanin rauhanprosessiin;
   p) suhtaudutaan myönteisesti Uzbekistanin jatkuvaan sitoutumiseen Keski-Aasian ydinaseettoman vyöhykkeen ylläpitämiseen; muistutetaan, että EU on sitoutunut tukemaan Uzbekistania myrkyllisen ja radioaktiivisen jätteen käsittelyssä; kannustetaan Uzbekistania allekirjoittamaan ydinaseet kieltävä sopimus;
   q) otetaan huomioon Uzbekistanin tärkeä rooli EU:n Keski-Aasian strategian tulevassa uudelleentarkastelussa, jossa sovelletaan eriyttämisen periaatetta;
   r) tunnustetaan Uzbekistanin oikeutetut turvallisuushuolet ja lisätään yhteistyötä kriisinhallinnan, konfliktien ehkäisyn ja yhdennetyn rajavalvonnan tukemiseksi sekä toimia väkivaltaisen radikalisoitumisen, terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausaineiden laittoman kaupan torjumiseksi kunnioittaen samalla oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksien suojelu mukaan luettuna;
   s) varmistetaan tehokas yhteistyö korruption, rahanpesun ja veropetosten torjunnassa;
   t) kytketään EU:n ulkoisista rahoitusvälineistä ja Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin lainoista annettavan avun toimittaminen Uzbekistaniin uudistusten edistymiseen;
   u) tuetaan GSP+-aseman edellyttämien keskeisten kansainvälisten yleissopimusten tehokasta täytäntöönpanoa;
   v) tuetaan Uzbekistanin pyrkimyksiä liittyä Maailman kauppajärjestöön (WTO), jotta maa voidaan integroida paremmin maailmantalouteen ja parantaa sen liiketoimintaympäristöä ja houkutella siten lisää ulkomaisia suoria sijoituksia (FDI);
   w) otetaan huomioon muiden kolmansien maiden kanssa solmittujen suhteiden kehittyminen Kiinan OBOR-strategian (uusi silkkitie) täytäntöönpanon yhteydessä; vaaditaan, että tähän aloitteeseen liittyvissä kysymyksissä kunnioitetaan ihmisoikeuksia, ja että tätä varten kehitetään myös ohjeistusta;
   x) hyödynnetään neuvotteluja tehostetusta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, jotta voidaan tukea aitoa ja kestävää edistymistä kohti vastuuvelvollista ja demokraattista järjestelmää, jossa taataan ja suojellaan kaikkien kansalaisten perusoikeuksia ja keskitytään erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan sekä asianajajien riippumattomuuden mahdollistavan ympäristön varmistamiseen; varmistetaan, että ennen neuvottelujen päätökseen saattamista Uzbekistan saavuttaa merkittävää edistystä ilmaisunvapauden ja rauhanomaisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden varmistamisessa kansainvälisten normien mukaisesti, myös poistamalla tekijät, jotka estävät kaikkia uusia ryhmiä rekisteröitymästä, aloittamasta lainmukaisen toiminnan harjoittamista maassa ja vastaanottamasta ulkomaista rahoitusta;
   y) neuvotellaan EU:n ja Uzbekistanin välinen nykyaikainen, kattava ja kunnianhimoinen sopimus, joka korvaa vuoden 1999 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja lisää ihmisten välisiä yhteyksiä, poliittista yhteistyötä, kauppa- ja investointisuhteita sekä kestävää kehitystä, ympäristönsuojelua, yhteenliitettävyyttä, ihmisoikeuksia ja hallintoa koskevaa yhteistyötä ja edistää Uzbekistanin kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä;
   z) uudistetaan sitoutuminen demokraattisten normien, hyvän hallintotavan periaatteiden ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, kuten uskon- tai vakaumuksenvapauden, ja niiden puolustajien kunnioittamiseen;
   aa) tuetaan Uzbekistanin pyrkimyksiä monenväliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön maailmanlaajuisissa ja alueellisissa haasteissa, kuten kansainvälisessä turvallisuudessa ja väkivaltaisten ääriliikkeiden, järjestäytyneen rikollisuuden, huumausaineiden laittoman kaupan, ympäristön pilaantumisen, ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen torjumisessa sekä vesihuollon alalla;
   ab) varmistetaan, että kattavalla sopimuksella helpotetaan ja vahvistetaan alueellista yhteistyötä ja nykyisten ristiriitojen rauhanomaista ratkaisua ja tasoitetaan tietä aidosti hyville naapuruussuhteille;
   ac) tehostetaan kauppa- ja taloussuhteisiin liittyviä määräyksiä yhtäältä kytkemällä ne paremmin ihmisoikeusmääräyksiin ja sitoumukseen panna täytäntöön yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevat YK:n ohjaavat periaatteet ja luomalla samalla mekanismeja, joilla arvioidaan ihmisoikeuksiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja puututaan niihin, ja toisaalta edistämällä markkinatalouden periaatteita, mukaan lukien oikeusvarmuus, ja riippumattomia ja avoimia instituutioita, työmarkkinavuoropuhelua ja ILOn työelämän normien täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa kestävät suorat ulkomaiset sijoitukset ja edistää talouden monipuolistamista; parannetaan yhteistyötä korruption, rahanpesun ja veronkierron torjunnassa ja varmistetaan, että useissa EU:n ja ETA:n jäsenvaltioissa tällä hetkellä jäädytetyt varat palautetaan vastuullisesti kaikkien uzbekistanilaisten hyödyksi;
   ad) vahvistetaan parlamenttien välistä yhteistyötä valtuutetussa parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien aloilla, mukaan lukien yhteistyöneuvoston ja parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan edustajien suora vastuuvelvollisuus;
   ae) varmistetaan kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, osallistuminen sekä neuvotteluiden että sopimuksen täytäntöönpanon aikana;
   af) sisällytetään sopimukseen ehdot, joiden nojalla yhteistyö voidaan keskeyttää, mikäli jompikumpi osapuoli rikkoo sopimuksen keskeisiä osia, erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamista, ja taataan parlamentin kuuleminen tällaisissa tapauksissa; perustetaan riippumaton seuranta- ja valvontamekanismi, jonka myötä asianomaisten väestöryhmien ja niiden edustajien saataville asetetaan tehokas väline, jotta voidaan puuttua ihmisoikeuksiin kohdistuviin vaikutuksiin ja seurata täytäntöönpanoa;
   ag) varmistetaan, että Euroopan parlamentti osallistuu tiiviisti tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen kaikkien osien täytäntöönpanon seurantaan sen tultua voimaan, järjestetään kuulemisia tässä yhteydessä siten, että varmistetaan, että parlamentille ja kansalaisyhteiskunnalle tiedotetaan asianmukaisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon toteuttamasta tehostetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen täytäntöönpanosta, ja reagoidaan asianmukaisesti;
   ah) varmistetaan kaikkien neuvotteluasiakirjojen välittäminen Euroopan parlamentille luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä noudattaen, jotta parlamentti voi valvoa neuvotteluprosessia asianmukaisesti; täytetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdasta johtuvat toimielinten yhteiset velvoitteet ja tiedotetaan parlamentille säännöllisesti;
   ai) sovelletaan väliaikaisesti tehostettua kumppanuus- ja yhteistyösopimusta vasta sen jälkeen, kun parlamentti on antanut hyväksyntänsä;
   aj) toteutetaan suurelle yleisölle suunnattu tiedotuskampanja, jossa korostetaan yhteistyön toivottuja myönteisiä tuloksia EU:n ja Uzbekistanin kansalaisille, mikä edistäisi myös ihmisten välisiä yhteyksiä;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Uzbekistanin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 394.
(2) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 51.
(3) EUVL C 274, 27.7.2016, s. 25.
(4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 91.
(5) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 119.
(6) https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage/54354/joint-communiqué-european-union-–-central-asia-foreign-ministers-meeting-brussels-23-november_en


Vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopuminen ***I
PDF 178kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta ja direktiivin 2000/84/EY kumoamisesta (COM(2018)0639 – C8-0408/2018 – 2018/0332(COD))
P8_TA-PROV(2019)0225A8-0169/2019

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0639),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0408/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tanskan parlamentin, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018–16. elokuuta 2018 järjestetyn Euroopan komission verkkokuulemisen tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0169/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Jäsenvaltiot päättivät aikanaan ottaa käyttöön kesäaikajärjestelyt kansallisella tasolla. Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta oli tärkeää, että kaikkialla unionissa vahvistettiin yhteinen päivämäärä ja aika kesäajan alkamiselle ja päättymiselle. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/84/EY21 mukaisesti kaikki jäsenvaltiot noudattavat tällä hetkellä kesäaikasäännöksiä maaliskuun viimeisestä sunnuntaista saman vuoden lokakuun viimeiseen sunnuntaihin saakka.
(1)  Jäsenvaltiot päättivät aikanaan ottaa käyttöön kesäaikajärjestelyt kansallisella tasolla. Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta oli tärkeää, että kaikkialla unionissa vahvistettiin yhteinen päivämäärä ja aika kesäajan alkamiselle ja päättymiselle, jotta voidaan koordinoida kellonajan siirtämistä jäsenvaltioissa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/84/EY21 mukaisesti kaikki jäsenvaltiot siirtävät tällä hetkellä kellonaikaa vuodenajoittain kahdesti vuodessa. Normaaliajasta siirrytään kesäaikaan maaliskuun viimeisenä sunnuntaina, ja se jatkuu saman vuoden lokakuun viimeiseen sunnuntaihin saakka.
__________________
__________________
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/84/EY kesäaikasäännöksistä (EYVL L 31, 2.2.2001, s. 21).
21 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/84/EY kesäaikasäännöksistä (EYVL L 31, 2.2.2001, s. 21).
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Euroopan parlamentti kehotti 8 päivänä helmikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa komissiota laatimaan arvioinnin direktiivissä 2000/84/EY säädetyistä kesäaikasäännöksistä ja esittämään tarvittaessa ehdotuksen mainitun direktiivin tarkistamiseksi. Kyseisessä päätöslauselmassa vahvistettiin myös, että on olennaisen tärkeää säilyttää yhdenmukaistettu lähestymistapa aikajärjestelyihin kaikkialla unionissa.
(2)  Euroopan parlamentti kehotti 8 päivänä helmikuuta 2018 antamassaan, kansalaisilta saatuihin vetoomuksiin, kansalaisaloitteisiin ja parlamentin esittämiin kysymyksiin perustuvassa päätöslauselmassaan komissiota laatimaan perusteellisen arvioinnin direktiivissä 2000/84/EY säädetyistä kesäaikasäännöksistä ja esittämään tarvittaessa ehdotuksen mainitun direktiivin tarkistamiseksi. Kyseisessä päätöslauselmassa korostettiin myös, että on erittäin tärkeää säilyttää yhdenmukaistettu ja koordinoitu lähestymistapa aikajärjestelyihin kaikkialla unionissa sekä yhtenäinen aikajärjestelmä unionissa.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Komission analysoima saatavilla oleva näyttö osoittaa, että tätä alaa on tärkeää säännellä yhdenmukaistetuilla unionin säännöillä. Näin voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää muun muassa liikenteen aikataulutuksen sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminnan häiriöt, rajat ylittävän kaupan kustannusten nousu sekä tavaroiden ja palvelujen tuottavuuden lasku. Ei ole luotettavaa näyttöä siitä, ovatko kahdesti vuodessa tapahtuvan kellonajan siirron hyödyt suuremmat kuin siihen liittyvät hankaluudet.
(3)  Komission analysoima saatavilla oleva näyttö osoittaa, että tätä alaa on tärkeää säännellä yhdenmukaistetuilla unionin säännöillä. Näin voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, luoda ennakoitavuutta ja pitkän aikavälin varmuutta sekä välttää muun muassa liikenteen aikataulutuksen sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien toiminnan häiriöt, rajat ylittävän kaupan kustannusten nousu sekä tavaroiden ja palvelujen tuottavuuden lasku.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)   Kesäaikajärjestelyjä koskeva julkinen keskustelu ei ole uutta, ja useita aloitteita on esitetty järjestelyn käyttöönotosta alkaen käytännöstä luopumiseksi. Joissakin jäsenvaltioissa on järjestetty asiasta kansallisia kuulemisia, ja suurin osa yrityksistä ja sidosryhmistä on kannattanut käytännöstä luopumista. Euroopan komission käynnistämässä kuulemisessa päädyttiin samaan päätelmään.
Perustelu
Kellonajan siirrolla oli vastustajia alusta alkaen, mutta nykyinen ehdotus perustuu useisiin tutkimuksiin ja kuulemisiin, jotka ovat tuoneet ideologiseen keskusteluun lisää argumentteja. Tämän vuoksi on asianmukaista mainita aiemmat keskustelut ja nykyiseen ehdotukseen johtanut prosessi.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
(3 b)  Tässä yhteydessä kotieläintuottajien tilanne voi toimia esimerkkinä tapauksesta, jossa kesäaikajärjestelyjä pidettiin alun perin maataloustyön kanssa yhteensopimattomina, erityisesti siksi, että jo normaaliajan puitteissa työpäivä alkaa huomattavan aikaisin. Kahdesti vuodessa tapahtuvan kellonajan siirron katsottiin myös vaikeuttavan tuotteiden ja eläinten saattamista markkinoille. Lisäksi maidontuotannon odotettiin vähenevän, koska lehmien luontainen lypsyrytmi pysyy ennallaan. Nykyaikaiset maatalouskoneet ja -käytännöt ovat kuitenkin mullistaneet maataloutta niin, että suurin osa aiemmista huolenaiheista vaikuttaa nyt merkityksettömiltä. Sen sijaan eläinten biologiseen rytmiin ja maatalousalan työntekijöiden työoloihin liittyvät huolenaiheet ovat yhä ajankohtaisia.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Kellonajan siirrosta käydään vilkasta julkista keskustelua, ja eräät jäsenvaltiot ovat jo ilmaisseet kannattavansa nykyjärjestelyistä luopumista. Tämän kehityksen valossa on tarpeen turvata edelleen sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää merkittävät sisämarkkinoiden toimintahäiriöt, joita saattaisi aiheutua jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavista järjestelyistä tällä alalla. Siksi on aiheellista luopua vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta koordinoidusti.
(4)  Kellonajan siirrosta käydään vilkasta julkista keskustelua. Komission järjestämään julkiseen kuulemiseen saatiin kansalaisilta noin 4,6 miljoonaa vastausta, eli enemmän kuin yhteenkään aikaisempaan komission järjestämään kuulemiseen. Myös useat kansalaisaloitteet ovat tuoneet esiin kansalaisten huolen kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta, ja eräät jäsenvaltiot ovat jo ilmaisseet kannattavansa nykyisistä kesäaikajärjestelyistä luopumista. Tämän kehityksen valossa on tarpeen turvata edelleen sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää merkittävät sisämarkkinoiden toimintahäiriöt, joita saattaisi aiheutua jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavista järjestelyistä tällä alalla. Siksi on aiheellista luopua vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta koordinoidusti ja yhdenmukaisesti.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Kronobiologinen tutkimus on osoittanut, että kaikki kellonajan muutokset vaikuttavat ihmisen biorytmiin, millä saattaa olla haitallinen vaikutus terveyteen. Viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat antaneet selviä viitteitä siitä, että kellonajan siirron ja sydän- ja verisuonisairauksien, tulehduksellisten autoimmuunisairauksien ja verenpaineen kohoamisen välillä on yhteys, joka johtuu vuorokausirytmin häiriintymisestä. Tietyt ryhmät, kuten lapset ja vanhukset, ovat erityisen haavoittuvia. Siksi vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta on aiheellista luopua kansanterveyden suojelemiseksi.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b)   Muut alueet kuin jäsenvaltioiden merentakaiset alueet kuuluvat kolmeen aikavyöhykkeeseen eli normaaliaikaan, jotka ovat GMT, GMT+1 ja GMT+2. Euroopan unionin laajuus pohjois-eteläsuunnassa merkitsee sitä, että kellonajan vaikutus päivänvalon määrään vaihtelee eri puolilla unionia. Siksi on tärkeää, että jäsenvaltiot ottavat huomioon kellonajan maantieteelliset näkökohdat eli luonnolliset aikavyöhykkeet ja maantieteellisen sijainnin, ennen kuin ne muuttavat aikavyöhykettään. Jäsenvaltioiden olisi kuultava kansalaisia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä, ennen kuin ne päättävät aikavyöhykkeensä muuttamisesta.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 c kappale (uusi)
(4 c)  Eräissä kansalaisaloitteissa on tuotu esiin kansalaisten huoli kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta, ja jäsenvaltioille olisi annettava aikaa ja mahdollisuus toteuttaa omat julkiset kuulemisensa ja vaikutustenarviointinsa, jotta ymmärrettäisiin paremmin, mitä seurauksia vuodenajoittaisesta kellonajan siirrosta luopumisesta on kaikilla alueilla.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 d kappale (uusi)
(4 d)  Kesäajan ansiosta aurinko laskee myöhemmin kesäkuukausina. Monien unionin kansalaisten mielessä kesä tarkoittaa sitä, että auringonvalo jatkuu myöhäiseen iltaan saakka. Paluu ”normaaliaikaan” tarkoittaisi, että aurinko laskisi kesällä tuntia aikaisemmin, mikä lyhentäisi huomattavasti sitä aikaa vuodesta, jolloin päivänvaloa riittää myöhäiseen iltaan.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 e kappale (uusi)
(4 e)  Lukuisissa tutkimuksissa on selvitetty kesäaikaan siirtymisen yhteyttä sydänkohtausten riskiin, biologisen rytmin häiriintymiseen, univajeeseen, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden puutteeseen, onnettomuusriskin kasvuun, yleisen tyytyväisyyden laskuun ja jopa itsemurhiin. Pidempään jatkuvalla valoisalla ajalla, ulkoilulla työn ja koulun jälkeen sekä altistumisella auringonvalolle on kuitenkin selkeästi osoitettuja myönteisiä pitkäaikaisvaikutuksia yleiseen hyvinvointiin.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 f kappale (uusi)
(4 f)  Vuodenajoittainen kellonajan siirto vaikuttaa haitallisesti myös eläinten hyvinvointiin, mikä näkyy maataloudessa esimerkiksi siten, että lehmien maidontuotanto kärsii.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 g kappale (uusi)
(4 g)  Yleisesti uskotaan, että vuodenajoittainen kellonajan siirto säästää energiaa. Tämä olikin merkittävin syy siihen, miksi siirtymät otettiin käyttöön viime vuosisadalla. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vaikka kellonajan siirrolla saattaa olla marginaalisia energiankulutusta vähentäviä vaikutuksia koko unionin tasolla, kaikissa jäsenvaltioissa näin ei ole. Kesäaikaan siirtymisellä valaistuksessa säästetty energia saattaa myös kumoutua lämmitysenergian kasvavalla käytöllä. Lisäksi tuloksia on vaikea tulkita, sillä niihin vaikuttavat merkittävästi ulkoiset tekijät, kuten sää, energiankuluttajien käyttäytyminen ja meneillään oleva energiakäänne.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kunkin jäsenvaltion oikeuteen päättää itse, mitä normaaliaikaa tai -aikoja se noudattaa lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueillaan, jotka kuuluvat perussopimusten alueelliseen soveltamisalaan, eikä asiaa koskeviin tuleviin muutoksiin. Sen varmistamiseksi, ettei kesäaikajärjestelyjen noudattamisesta pelkästään joissakin jäsenvaltioissa kuitenkaan aiheudu häiriöitä sisämarkkinoiden toiminnalle, jäsenvaltioiden tulisi pidättäytyä muuttamasta normaaliaikaa lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla vuodenajoittaisiin muutoksiin liittyvistä syistä, jollei tällaisessa muutoksessa ole kyse aikavyöhykkeen muutoksesta. Jotta voidaan minimoida muun muassa liikenteelle, viestinnälle ja muille asiaankuuluville aloille aiheutuvat häiriöt, jäsenvaltioiden olisi lisäksi annettava komissiolle tiedoksi hyvissä ajoin aikomuksensa muuttaa normaaliaikaansa ja tämän jälkeen sovellettava tiedoksi antamiaan muutoksia. Kyseisen tiedoksiannon perusteella komissio ilmoittaa asiasta kaikille muille jäsenvaltioille, jotta nämä voivat toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet. Se myös tiedottaa asiasta suurelle yleisölle ja sidosryhmille julkaisemalla nämä tiedot.
(5)  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kunkin jäsenvaltion oikeuteen päättää itse, mitä normaaliaikaa tai -aikoja se noudattaa lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueillaan, jotka kuuluvat perussopimusten alueelliseen soveltamisalaan, eikä asiaa koskeviin tuleviin muutoksiin. Sen varmistamiseksi, ettei kesäaikajärjestelyjen noudattamisesta pelkästään joissakin jäsenvaltioissa kuitenkaan aiheudu häiriöitä sisämarkkinoiden toiminnalle, jäsenvaltioiden tulisi pidättäytyä muuttamasta normaaliaikaa lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla vuodenajoittaisiin muutoksiin liittyvistä syistä, jollei tällaisessa muutoksessa ole kyse aikavyöhykkeen muutoksesta. Jotta voidaan minimoida muun muassa liikenteelle, viestinnälle ja muille asiaankuuluville aloille aiheutuvat häiriöt, jäsenvaltioiden olisi lisäksi annettava komissiolle tiedoksi viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2020 aikomuksensa muuttaa normaaliaikaansa lokakuun 2021 viimeisenä sunnuntaina.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Siksi on tarpeen luopua direktiivissä 2000/84/EY säädettyjen kesäaikasäännösten kattaman kauden yhdenmukaistamisesta ja ottaa käyttöön yhteiset säännöt, joilla estetään jäsenvaltioita soveltamasta toisistaan poikkeavia vuodenajoittaisia aikajärjestelyjä muuttamalla noudattamansa normaaliajan useammin kuin kerran vuodessa ja asetetaan velvoite antaa tiedoksi suunnitellut normaaliajan muutokset. Tällä direktiivillä pyritään edistämään määrätietoisesti sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Siksi tämän direktiivin olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan, sellaisena kuin sitä tulkitaan Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.
(6)  Siksi on tarpeen luopua direktiivissä 2000/84/EY säädettyjen kesäaikasäännösten kattaman kauden yhdenmukaistamisesta ja ottaa käyttöön yhteiset säännöt, joilla estetään jäsenvaltioita soveltamasta toisistaan poikkeavia vuodenajoittaisia aikajärjestelyjä muuttamalla noudattamansa normaaliajan useammin kuin kerran vuodessa. Tällä direktiivillä pyritään edistämään määrätietoisesti sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Siksi tämän direktiivin olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan, sellaisena kuin sitä tulkitaan Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)   Ennen päätöksen tekemistä tietyn normaaliajan soveltamisesta kussakin jäsenvaltiossa on toteutettava kuulemiset ja tutkimukset, joissa otetaan huomioon kansalaisten mieltymykset, maantieteellinen vaihtelu, alueelliset erot, tavanomaiset työjärjestelyt ja muut kutakin jäsenvaltiota koskevat tekijät. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava riittävästi aikaa analysoida ehdotuksen vaikutusta ja valita väestölleen parhaiten soveltuva ratkaisu samalla kun otetaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b)   Muu kuin vuodenaikojen vaihtumiseen liittyvä kellonajan siirto aiheuttaa siirtymäkustannuksia, jotka koskevat erityisesti liikennealan ja muiden alojen tietotekniikkajärjestelmiä. Jotta siirtymäkustannuksia voidaan vähentää merkittävästi, tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten tarvitaan kohtuullinen valmisteluaika.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava 1 päivästä huhtikuuta 2019 siten, että viimeinen direktiivin 2000/84/EY sääntöjen mukainen kesäaika alkaisi kaikissa jäsenvaltioissa 31 päivänä maaliskuuta 2019 kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa. Jäsenvaltioiden, jotka kyseisen kesäajan jälkeen aikovat ottaa käyttöön normaaliajan, joka vastaa talvikaudella sovellettavaa aikaa direktiivin 2000/84/EY mukaisesti, olisi muutettava normaaliaikaansa 27 päivänä lokakuuta 2019 kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa, jotta eri jäsenvaltioissa toteutettavat samankaltaiset ja pysyvät muutokset tapahtuisivat samanaikaisesti. On suotavaa, että jäsenvaltiot tekevät normaaliaikaa koskevat päätöksensä siten, että kutakin niistä voidaan alkaa soveltaa yhtenäisesti vuodesta 2019 alkaen.
(7)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava 1 päivästä huhtikuuta 2021 siten, että viimeinen direktiivin 2000/84/EY sääntöjen mukainen kesäaika alkaisi kaikissa jäsenvaltioissa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina vuonna 2021 kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa. Jäsenvaltioiden, jotka kyseisen kesäajan jälkeen aikovat ottaa käyttöön normaaliajan, joka vastaa talvikaudella sovellettavaa aikaa direktiivin 2000/84/EY mukaisesti, olisi muutettava normaaliaikaansa lokakuun 2021 viimeisenä sunnuntaina kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa, jotta eri jäsenvaltioissa toteutettavat samankaltaiset ja pysyvät muutokset tapahtuisivat samanaikaisesti. On suotavaa, että jäsenvaltiot tekevät normaaliaikaa koskevat päätöksensä siten, että kutakin niistä voidaan alkaa soveltaa yhtenäisesti vuodesta 2021 alkaen.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä keskenään yhteistyötä ja tehtävä suunniteltuja aikajärjestelyjä koskevat päätöksensä yhtenäisesti ja koordinoidusti. Tästä syystä olisi perustettava koordinointimekanismi, jossa olisi oltava yksi nimetty edustaja kustakin jäsenvaltiosta ja yksi edustaja komissiosta. Koordinointimekanismin olisi käsiteltävä ja arvioitava kaikkien jäsenvaltion normaaliaikaa koskevien päätösten mahdollisia vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan merkittävien häiriöiden välttämiseksi.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)  Komission olisi arvioitava, onko eri jäsenvaltioiden suunnitelluilla aikajärjestelyillä mahdollisia merkittäviä ja pysyviä vaikutuksia, jotka haittaisivat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Jos tämä arviointi ei johda siihen, että jäsenvaltiot tarkistavat suunnittelemiaan aikajärjestelyjä, komission olisi voitava lykätä tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivää enintään 12 kuukaudella ja tehtävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Tämän direktiivin asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissiolle olisi tästä syystä siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivää voidaan lykätä enintään 12 kuukaudella.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 2 kohta
2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat vielä tehdä vuodenajoittaisen muutoksen normaaliaikaansa tai -aikoihinsa vuonna 2019, jos ne tekevät sen 27 päivänä lokakuuta 2019 kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa. Jäsenvaltioiden on annettava tämä päätös tiedoksi 2 artiklan mukaisesti.
2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat vielä tehdä vuodenajoittaisen muutoksen normaaliaikaansa tai -aikoihinsa vuonna 2021, jos ne tekevät sen kyseisen vuoden lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello 1.00 koordinoitua yleisaikaa. Jäsenvaltioiden on annettava tämä päätös tiedoksi komissiolle viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2020.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta
1.  Jos jäsenvaltio päättää muuttaa normaaliaikaansa tai -aikojaan jollakin lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella, sen on annettava asia komissiolle tiedoksi viimeistään 6 kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan soveltamista. Jos jäsenvaltio on tehnyt tällaisen tiedoksiannon eikä ole peruuttanut sitä viimeistään 6 kuukautta ennen suunnitellun muutoksen päivämäärää, jäsenvaltion on sovellettava kyseistä muutosta.
1.  Perustetaan koordinointimekanismi, jonka tavoitteena on varmistaa yhdenmukaistettu ja koordinoitu lähestymistapa aikajärjestelyihin kaikkialla unionissa.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 kohta
2.  Kuukauden kuluessa mainitusta tiedoksiannosta komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille ja julkaisee kyseiset tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
2.  Koordinointimekanismissa on oltava yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta ja yksi edustaja komissiosta.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jos jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle 1 artiklan 2 kohdan nojalla tekemästään päätöksestä, koordinointimekanismi kutsutaan koolle keskustelemaan suunnitellun muutoksen vaikutuksesta sisämarkkinoiden toimintaan ja arvioimaan sitä, jotta vältetään merkittävät häiriöt.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.  Kun komissio katsoo 2 a kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella, että suunniteltu muutos vaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, se tiedottaa asiasta ilmoittavalle jäsenvaltiolle.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 2 c kohta (uusi)
2 c.  Ilmoittavan jäsenvaltion on päätettävä viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2020, pitääkö se aikomuksensa ennallaan vai ei. Jos ilmoittava jäsenvaltio päättää pitää aikomuksensa ennallaan, sen on toimitettava yksityiskohtainen selvitys siitä, miten se käsittelee muutoksen kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024.
1.  Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 tämän direktiivin soveltamisesta ja täytäntöönpanosta arviointikertomuksen sekä tarvittaessa direktiivin uudelleentarkastelua koskevan lainsäädäntöehdotuksen, joka pohjautuu perusteelliseen arviointiin, jossa ovat olleet mukana kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2024.
2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2025.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä huhtikuuta 2019.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä huhtikuuta 2021.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
4 aartikla (uusi)
4 a  artikla (uusi)
1.  Komissio seuraa tiiviissä yhteistyössä 2 artiklassa tarkoitetun koordinointimekanismin kanssa suunniteltuja aikajärjestelyjä kaikkialla unionissa.
2.  Jos komissio katsoo, että jäsenvaltioiden 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiedoksi antamat suunnitellut aikajärjestelyt voivat häiritä merkittävästi ja pysyvästi sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, sille siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä tämän direktiivin soveltamisen alkamispäivän lykkäämiseksi enintään 12 kuukaudella ja tehdä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
4 bartikla (uusi)
4 b  artikla
1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2.  Siirretään komissiolle [tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen] [tämän direktiivin soveltamispäivään asti] 4 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6.  Edellä olevan 4 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla
5 artikla
5 artikla
Kumotaan direktiivi 2000/84/EY 1 päivästä huhtikuuta 2019 alkaen.
Kumotaan direktiivi 2000/84/EY 1 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 305.


Sähkön sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt ***I
PDF 531kWORD 167k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0864 – C8-0495/2016 – 2016/0380(COD))
P8_TA-PROV(2019)0226A8-0044/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0864),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0495/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Unkarin parlamentin, Itävallan liittoneuvoston ja Puolan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2017 annetun alueiden komitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 7. syyskuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0044/2018),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (uudelleenlaadittu teksti)

P8_TC1-COD(2016)0380


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/72/EY(7) on tehtävä useita muutoksia. Mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)  Unionissa on vuodesta 1999 lähtien toteutettu asteittain sähkön sisämarkkinoita, joilla pyritään järjestämään kilpailuun perustuvat sähkömarkkinat yli maiden rajojen ja näin tarjoamaan todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille unionin loppuasiakkaille, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, luomaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, takaamaan kilpailukykyiset hinnat, antamaan tehokkaita investointisignaaleja, parantamaan palvelutasoa sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY(8) ja direktiivi 2009/72/EY ovat merkittävästi edistäneet sähkön sisämarkkinoiden luomista. Unionin energiajärjestelmässä on kuitenkin meneillään perusteellinen muutos. Yhteisenä tavoitteena oleva energiajärjestelmän irtautuminen hiilestä luo uusia mahdollisuuksia ja haasteita markkinaosapuolille. Samaan aikaan tekniikan kehitys mahdollistaa kuluttajien osallistumisen ja rajat ylittävän yhteistyön uudet muodot. Unionin markkinasääntöjä on tarpeen mukauttaa uuteen markkinatodellisuuteen.

(4)  Komission 25 päivänä helmikuuta 2015 antamassa tiedonannossa ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” esitetään visio energiaunionista, jonka keskiössä ovat kansalaiset, jotka sitoutuvat energiajärjestelmän muutokseen, saavat uusista teknologioista hyötyä energialaskujensa pienentyessä ja osallistuvat aktiivisesti markkinoiden toimintaan, ja jossa suojellaan heikossa asemassa olevia kuluttajia.

(5)  Komissio esitti 15 päivänä heinäkuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” visionsa vähittäismarkkinoista, jotka palvelevat paremmin energian kuluttajia muun muassa liittämällä tukku- ja vähittäismarkkinat paremmin toisiinsa. Uusien ja innovatiivisten energiapalveluyritysten olisi uutta tekniikkaa hyödyntämällä annettava kaikille kuluttajille mahdollisuus osallistua täysimääräisesti energia-alan muutokseen kulutustaan halliten, tarjottava energiatehokkaita ratkaisuja, jotka tuovat kuluttajille säästöä, ja edistettävä energiankulutuksen yleistä vähenemistä.

(6)  Komission 15 päivänä heinäkuuta 2015 antamassa tiedonannossa ”Energiamarkkinoiden uutta rakennetta koskevan julkisen kuulemisen käynnistämisestä” korostettiin, että siirtyminen energian tuottamisesta suurissa keskitetyissä tuotantolaitoksissa kohti uusiutuvia energialähteitä käyttävää hajautettua sähköntuotantoa ja vähähiilisiä markkinoita edellyttää sähkön kauppaa koskevien nykyisten sääntöjen mukauttamista sekä muutoksia nykyisiin markkina-asemiin. Tiedonannossa painotettiin tarvetta organisoida sähkömarkkinat joustavammin ja integroida niihin täysimääräisesti kaikki markkinatoimijat, myös uusiutuvan energian tuottajat, uudet energiapalvelujen tarjoajat, energian varastointi ja kulutusjousto. Yhtä tärkeää on, että unionissa investoidaan kiireesti yhteenliittämiseen unionin tasolla, jotta energiaa voidaan siirtää suurjännitteisissä sähkönsiirtojärjestelmissä.

(7)  Sähkön sisämarkkinoiden luomiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä kansallisten markkinoidensa yhdentymistä ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä unionin ja alueellisella tasolla ja otettava tähän mukaan eristyksissä toimivat sähköalan saarekkeita muodostavat verkot, joita edelleen on unionin alueella.

(8)  Uusiin haasteisiin vastaamisen lisäksi tällä direktiivillä pyritään käsittelemään sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisen tiellä vielä olevia esteitä. Nykyisille epäyhtenäisille kansallisille markkinoille on edelleen ominaista sääntelytoimien runsaus, josta johtuvia ongelmia olisi pyrittävä ratkaisemaan täsmennetyllä sääntelykehyksellä. Tällaiset sääntelytoimet ovat synnyttäneet esteitä sähköntoimitukselle tasavertaisin ehdoin ja lisänneet kustannuksia verrattuna valtioiden rajat ylittävään yhteistyöhön perustuviin ja markkinapohjaisiin ratkaisuihin.

(9)  Unioni saavuttaisi uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteensa tehokkaimmin luomalla joustavuutta ja innovointia palkitsevan markkinakehyksen. Hyvin toimiva sähkömarkkinoiden rakenne on keskeinen uusiutuvan energian käyttöönoton mahdollistava tekijä.

(10)  Kuluttajien merkitys on keskeinen tavoiteltaessa joustoa, joka on tarpeen sähköjärjestelmän mukauttamiseksi vaihtelevaan ja hajautettuun uusiutuvaan sähköntuotantoon. Teknologian kehittyminen verkon hallinnoinnissa ja uusiutuva sähköntuotanto on avannut kuluttajille monia mahdollisuuksia. Terve kilpailu vähittäismarkkinoilla on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa sellaisten innovatiivisten uusien palvelujen markkinalähtöinen käyttöönotto, joissa otetaan huomioon kuluttajien muuttuvat tarpeet ja valmiudet ja jotka auttavat parantamaan järjestelmän joustavuutta. Kuluttajille tarjottavan omaa energiankulutusta koskevan reaaliaikaisen tai lähes reaaliaikaisen tiedon puute on kuitenkin estänyt kuluttajia osallistumasta aktiivisesti energiamarkkinoille ja energiakäänteeseen. Sillä, että kuluttajille annetaan mahdollisuus osallistua enemmän energiamarkkinoille, mukaan lukien osallistuminen uusilla tavoilla, ja heille annetaan välineet tätä varten, on tarkoituksena se, että unionin kansalaiset hyötyvät sähkön sisämarkkinoista ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevat unionin tavoitteet saavutetaan.

(11)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) unionin kansalaisille taatut vapaudet – muun muassa tavaroiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus – ovat saavutettavissa ainoastaan täysin avoimilla markkinoilla, jotka antavat kaikille kuluttajille mahdollisuuden valita vapaasti toimittajansa ja kaikille toimittajille mahdollisuuden toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen.

(12)  Jäsenvaltioiden olisi ehdottomasti huolehdittava siitä, että edistetään tervettä kilpailua ja eri toimittajien helppoa pääsyä verkkoon, jotta kuluttajat saavat täyden hyödyn vapautetuista sähkön sisämarkkinoista. Markkinat saattavat kuitenkin toimia puutteellisesti syrjäisten seutujen pienissä sähköverkoissa ja verkoissa, joita ei ole liitetty muiden jäsenvaltioiden verkkoihin, mistä syystä näissä tapauksissa ei sähkön hinnan perusteella synny oikeaa signaalia investointien edistämiseen ja saatetaan näin ollen tarvita erityisratkaisuja takaamaan riittävän tasoinen toimitusvarmuus.

(13)  Kilpailun edistämiseksi ja hinnoiltaan mahdollisimman kilpailukykyisten sähköntoimitusten varmistamiseksi jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten olisi helpotettava eri energialähteitä hyödyntävien uusien sähköntoimittajien sekä uusien tuotannon, energian varastoinnin ja kulutusjouston tarjoajien rajat ylittävää pääsyä verkkoihin.

(14)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sähkön sisämarkkinoilla ei ole markkinoille pääsyyn, markkinoilla toimimiseen ja markkinoilta poistumiseen liittyviä perusteettomia esteitä. Samalla olisi selvennettävä, että tämä velvoite ei rajoita toimivaltaa, joka jäsenvaltioilla säilyy suhteessa kolmansiin maihin. Tätä selvennystä ei saisi tulkita niin, että jäsenvaltio voisi käyttää unionin yksinomaista toimivaltaa. Lisäksi olisi selvennettävä, että kolmansista maista olevien markkinaosapuolten, jotka toimivat sisämarkkinoilla, on noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä samalla tavoin kuin muidenkin markkinaosapuolten.

(15)  Markkinasäännöt mahdollistavat tuottajien ja toimittajien markkinoille tulon ja markkinoilta poistumisen niiden oman toimintansa taloudellisesta ja rahoituksellisesta elinkelpoisuudesta tekemän arvioinnin perusteella. Tämä periaate ei ole ristiriidassa sen kanssa, että jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita perussopimusten, erityisesti SEUT 106 artiklan, sekä tämän direktiivin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/...(9)(10) mukaisesti.

(16)  Eurooppa-neuvosto totesi 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä, että komissio ryhtyy jäsenvaltioiden tukemana kiireellisiin toimiin, jotta voidaan varmistaa nykyisten sähköverkkojen yhteenliitäntöjen kymmenen prosentin vähimmäistavoitteen nopea saavuttaminen ja että tämän on tapahduttava viimeistään vuonna 2020 ainakin jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet energian sisämarkkinoihin integroitumisen vähimmäistasoa, eli Baltian maissa, Portugalissa ja Espanjassa, ja jäsenvaltioissa, jotka muodostavat niiden tärkeimmän yhteyspisteen energian sisämarkkinoille. Lisäksi päätelmissä todetaan, että komissio raportoi säännöllisesti myös Eurooppa-neuvostolle ja tavoitteena on saavuttaa 15 prosentin tavoite vuoteen 2030 mennessä.

(17)  Riittävät fyysiset yhteenliitännät naapurimaiden kanssa ovat tärkeitä, jotta jäsenvaltiot ja naapurimaat voivat hyötyä sisämarkkinoiden myönteisistä vaikutuksista, mitä korostetaan komission 23 päivänä marraskuuta 2017 antamassa tiedonannossa ”Euroopan energiaverkkojen vahvistaminen” ja mikä otetaan huomioon myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999(11) mukaisissa jäsenvaltioiden yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa.

(18)  Sähkömarkkinat eroavat muista markkinoista, kuten maakaasumarkkinoista, esimerkiksi siksi, että niillä käydään kauppaa raaka-aineella, jota ei tällä hetkellä voida helposti varastoida ja jota tuotetaan monenlaisissa tuotantolaitoksissa, mukaan lukien hajautettu tuotanto. Tämä on otettu huomioon soveltamalla sähkö- ja kaasualan rajayhdysjohtojen sääntelykohteluun erilaisia lähestymistapoja. Sähkömarkkinoiden yhdentyminen edellyttää verkonhaltijoiden, markkinaosapuolten ja sääntelyviranomaisten välistä pitkälle menevää yhteistyötä erityisesti silloin, kun sähköllä käydään kauppaa markkinoiden yhteenkytkennän avulla.

(19)  Todellisten sisämarkkinoiden yhteisten sääntöjen ja kaikkien saatavilla olevan laajan sähköntarjonnan turvaamisen olisi myös oltava yksi tämän direktiivin keskeisistä tavoitteista. Vääristymättömät markkinahinnat toimisivat kannustimena rajat ylittävälle yhteenliittämiselle ja investoinneille uuteen sähköntuotantoon ja johtaisivat pitkällä aikavälillä hintojen lähentymiseen.

(20)  Markkinahintojen olisi toimittava oikeanlaisina kannustimina, joilla edistetään verkon kehittämistä ja investointeja uuteen sähköntuotantoon.

(21)  Sähkön sisämarkkinoilla on erilaisia markkinajärjestelyjä. Toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, olisi perustuttava yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin. Komissiota olisi kuultava toimenpiteiden yhteensopivuudesta SEUT-sopimuksen ja muun unionin oikeuden kanssa.

(22)  Jäsenvaltioilla olisi säilyttävä laaja harkintavalta asettaa sähköalan yrityksille julkisen palvelun velvoitteita yleistä taloudellista etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kotitalousasiakkailla ja, silloin kun jäsenvaltiot katsovat sen olevan asianmukaista, myös pienillä yrityksillä on oikeus saada tietynlaatuisia sähköntoimituksia selkeästi verrattavin, avoimin ja kilpailukykyisin hinnoin. Sähköntoimitusten hinnoittelua koskevat julkisen palvelun velvoitteet ovat kuitenkin pohjimmiltaan vääristävä toimenpide, joka johtaa usein tappiollisiin hintoihin, kuluttajien valinnanvaran kaventumiseen, energiansäästö- ja energiatehokkuusinvestointien kannustimien heikkenemiseen, palvelutason ja kuluttajien sitoutumis- ja tyytyväisyysasteen heikkenemiseen, kilpailun rajoituksiin ja innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen vähenemiseen markkinoilla. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä muita välineitä, erityisesti kohdennettuja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä, turvatakseen kohtuuhintaiset sähköntoimitukset kansalaisilleen. Sähköntoimitusten hinnoitteluun sovellettaviin julkisiin toimiin olisi turvauduttava ainoastaan julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi ja siihen olisi sovellettava tässä direktiivissä säädettyjä erityisehtoja. Täysin vapautetut ja hyvin toimivat sähkön vähittäismarkkinat edistäisivät hintakilpailua ja muuta kilpailua jo olemassa olevien toimittajien välillä ja kannustaisivat uusia tulokkaita tulemaan markkinoille, mikä parantaisi kuluttajien valinnanvaraa ja tyytyväisyyttä.

(23)  Sähköntoimitusten hinnoittelua koskevilla julkisen palvelun velvoitteilla ei saisi vaikuttaa avointen markkinoiden periaatteeseen, ja niitä olisi käytettävä vain selvästi määritellyissä tilanteissa, selvästi määriteltyjen edunsaajien hyväksi ja vain rajatun ajan. Tuollainen tilanne voisi vallita esimerkiksi silloin, kun toimituksissa on vakavia rajoituksia, joiden johdosta sähkön hinta nousee huomattavasti tavanomaista korkeammalle, tai silloin, kun markkinoiden toiminta on puutteellista eikä sääntelyviranomaisten ja kilpailuviranomaisten puuttuminen ole osoittanut tehoavan. Tämä vaikuttaisi kohtuuttomalla tavalla kotitalouksiin ja erityisesti heikossa asemassa oleviin kuluttajiin, jotka käyttävät tavallisesti suuremman osuuden käytettävissään olevista tuloista energialaskuihin verrattuna korkeamman tulotason asiakkaisiin. Sähköntoimitusten hinnoitteluun liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista aiheutuvien vääristävien vaikutusten lieventämiseksi tällaisia toimia soveltavien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön lisätoimenpiteitä, mukaan lukien toimenpiteet, joilla estetään vääristävä vaikutus hinnoitteluun tukkumarkkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki hintasääntelystä hyötyvät edunsaajat voivat halutessaan hyödyntää kaikilta osin kilpailuun perustuvien markkinoiden tarjouksia. Sitä varten näillä edunsaajilla olisi oltava käytössään älykkäitä mittausjärjestelmiä ja mahdollisuus tehdä dynaamisen hinnan sähkösopimuksia. Lisäksi heille olisi annettava suoraan ja säännöllisesti tietoja kilpailuun perustuvilla markkinoilla saatavilla olevista tarjouksista ja säästöistä, erityisesti dynaamisen hinnan sähkösopimuksista, ja heitä olisi autettava markkinaperusteisiin tarjouksiin vastaamisessa ja niiden hyödyntämisessä.

(24)  Hintasääntelystä hyötyvien edunsaajien oikeus saada käyttöönsä käyttäjäkohtaisia älymittareita lisäkustannuksitta ei saisi estää jäsenvaltioita muuttamasta älykkäiden mittausjärjestelmien toimintoa, jos älykkään mittauksen infrastruktuuria ei ole olemassa älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta tehdyn kustannus–hyötyarvion kielteisen tuloksen johdosta.

(25)  Sähköntoimitusten hintasääntelyyn liittyvät julkiset toimet eivät saisi johtaa suoraan eri asiakasryhmien välisiin ristisubventioihin. Tämän periaatteen mukaisesti hintajärjestelmissä ei saa asettaa nimenomaisesti tiettyjen asiakasryhmien vastattaviksi muihin asiakasryhmiin vaikuttavien hintasääntelytoimien kustannuksia. Esimerkiksi hintajärjestelmää, josta aiheutuvista kustannuksista vastaavat toimittajat tai muut toimijat syrjimättömällä tavalla, ei pitäisi katsoa suoraksi ristisubventioksi.

(26)  Jotta julkisen palvelun laatutaso säilyisi unionissa korkeana, kaikista jäsenvaltioiden tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi toteuttamista toimenpiteistä olisi ilmoitettava säännöllisesti komissiolle. Komission olisi julkaistava säännöllisesti kertomus, jossa analysoidaan julkisen palvelun tavoitteiden saavuttamiseksi kansallisella tasolla toteutettuja toimenpiteitä ja vertaillaan niiden tehokkuutta suositusten antamiseksi toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla olisi toteutettava julkisen palvelun korkean laatutason saavuttamiseksi.

(27)  Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä toimituksista viime kädessä vastaava taho. Tämä toimittaja voisi olla sellaisen vertikaalisesti integroituneen yrityksen myyntiosasto, joka harjoittaa myös jakelutoimintaa, edellyttäen, että se täyttää tämän direktiivin mukaiset toimintojen eriyttämisvaatimukset.

(28)  Toimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot toteuttavat sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi, olisi voitava sisältyä erityisesti riittävien taloudellisten kannustimien tarjoaminen, jossa käytetään tarvittaessa olemassa olevia kansallisia ja unionin välineitä. Tällaisiin välineisiin voi kuulua vastuujärjestelyjä tarvittavien investointien turvaamiseksi.

(29)  Sikäli kuin toimenpiteet, joita jäsenvaltiot toteuttavat julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi, ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, niistä on SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettava tieto komissiolle.

(30)  Monialainen lainsäädäntö muodostaa vahvan perustan kuluttajansuojalle, joka kattaa tarjolla olevat monenlaiset energiapalvelut, ja tämä lainsääädäntö todennäköisesti kehittyy edelleen. Asiakkaiden tietyt perustason sopimukselliset oikeudet olisi kuitenkin määriteltävä selkeästi.

(31)  Kuluttajien olisi saatava selkeitä ja yksiselitteisiä tietoja oikeuksistaan energia-alalla. Komissio on laatinut asianomaisia sidosryhmiä, kuten jäsenvaltioita, sääntelyviranomaisia, kuluttajajärjestöjä ja sähköalan yrityksiä, kuultuaan energiankuluttajan tarkistuslistan, jolla annetaan kuluttajille käytännön tietoa heidän oikeuksistaan. Tarkistuslista olisi pidettävä ajan tasalla ja annettava kaikkien kuluttajien käyttöön, ja se olisi julkistettava.

(32)  Monet tekijät estävät kuluttajia saamasta markkinatietoja käytettävissä olevista eri lähteistä, ymmärtämästä niitä ja toimimasta niiden mukaisesti. Sen vuoksi olisi parannettava tarjousten vertailukelpoisuutta ja minimoitava toimittajan vaihtamisen esteet siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista rajoittamatta aiheettomasti kuluttajien valinnanvaraa.

(33)  Pienemmiltä asiakkailta veloitetaan vieläkin toimittajan vaihtamisen yhteydessä monia eri maksuja joko suoraan tai välillisesti. Tällaiset maksut vaikeuttavat parhaan mahdollisen tuotteen tai palvelun määrittämistä ja pienentävät vaihtamisen välittömiä taloudellisia etuja. Vaikka tällaisten maksujen poistaminen voisi rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa, jos sen myötä poistuisi asiakasuskollisuudesta palkitsemiseen perustuvia tuotteita, maksujen merkittävämpi rajoittaminen odotettavasti lisäisi kuluttajien hyvinvointia ja sitoutumista sekä kilpailua markkinoilla.

(34)   Vaihtoon menevän ajan lyheneminen todennäköisesti kannustaa kuluttajia etsimään parempia energiasopimuksia ja vaihtamaan toimittajaa. Tietotekniikan lisääntyvän käytön myötä vuoteen 2026 mennessä tekninen vaihtoprosessi uuden toimittajan rekisteröimiseksi markkinaoperaattorin mittauspisteeseen pitäisi tavallisesti saada toteutetuksi minä tahansa arkipäivänä 24 tunnin sisällä. Riippumatta muista vaihtoprosessin vaiheista, jotka on saatava päätökseen ennen kuin tekninen vaihtoprosessi käynnistetään, varmistamalla, että kyseiseen ajankohtaan mennessä vaihdon tekninen prosessi on mahdollista toteuttaa 24 tunnin sisällä, minimoitaisiin vaihtoon menevä aika sekä autettaisiin lisäämään kuluttajien aktiivisuutta ja kilpailua vähittäismarkkinoilla. Vaihtoprosessin kokonaiskesto ei saisi kuitenkaan olla yli kolme viikkoa ajankohdasta, jona asiakas tekee asiaa koskevan pyynnön.

(35)  Riippumattomat vertailuvälineet, verkkosivustot mukaan lukien, ovat pienemmille asiakkaille tehokas keino arvioida markkinoilla saatavilla olevien erilaisten energiatarjousten etuja. Tällaiset välineet alentavat tiedonhaun kustannuksia, sillä asiakkaiden ei enää tarvitse kerätä tietoja eri toimittajilta ja palveluntarjoajilta. Tällaisten välineiden avulla voidaan ottaa tasapainoisella tavalla huomioon se, että tietojen on tarpeen olla paitsi selkeitä ja ytimekkäitä myös täydellisiä ja kattavia. Niihin olisi pyrittävä sisällyttämään mahdollisimman laaja valikoima saatavilla olevia tarjouksia ja niiden olisi katettava markkinat niin perusteellisesti kuin mahdollista, jotta asiakkaat saisivat edustavan kuvan tilanteesta. On olennaisen tärkeää, että pienempien asiakkaiden saatavilla on vähintäänkin yksi vertailuväline ja että tällaisilla välineillä saatavat tiedot ovat luotettavia, puolueettomia ja avoimia. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat säätää vertailuvälineestä, jonka ylläpidosta vastaa kansallinen viranomainen tai yksityinen yritys.

(36)  Kaikkien kuluttajien saatavilla olevat tehokkaat riippumattomat tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisukeinot, kuten energia-asioiden oikeusasiamies, kuluttajaelin tai sääntelyviranomainen, takaavat paremman kuluttajansuojan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön nopeat ja tehokkaat menettelyt valitusten käsittelemiseksi.

(37)  Kaikilla kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus osallistua suoraan markkinoille erityisesti mukauttamalla kulutustaan markkinasignaalien perusteella ja korvauksena siitä saada alennuksia sähkön hinnasta tai muita rahallisia kannustimia. Tällaisen aktiivisen osallistumisen edut todennäköisesti lisääntyvät ajan mittaan, kun lisätään muutoin passiivisten kuluttajien tietämystä heidän mahdollisuuksistaan aktiivisina asiakkaina ja kun aktiivisia osallistumismahdollisuuksia koskevat tiedot ovat paremmin saatavilla ja paremmin tunnettuja. Kuluttajien olisi voitava osallistua kaikenlaiseen kulutusjoustoon. Niiden olisi näin ollen saatava mahdollisuus hyötyä älykkäiden mittausjärjestelmien täysimittaisesta käyttöönotosta, ja jos tällaisesta käyttöönotosta on esitetty kielteinen arvio, heillä pitäisi olla mahdollisuus valita älykäs mittausjärjestelmä ja dynaaminen sähkön hinnoittelusopimus. Tällä tavoin kuluttajat voisivat mukauttaa kulutustaan reaaliaikaisiin hintasignaaleihin, jotka perustuvat sähkön tai siirtopalvelujen arvoon ja kustannuksiin eri aikoina, ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava kuluttajien tukkuhintariskille altistumisen kohtuullisuus. Kuluttajille olisi tiedotettava dynaamisen hinnan sähkösopimusten eduista ja mahdollisista hintariskeistä. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että kuluttajia, jotka eivät halua osallistua aktiivisesti markkinoille, ei rangaista tästä. Sen sijaan olisi helpotettava heidän tietoon perustuvaa päätöksentekoa saatavilla olevista vaihtoehdoista keinoilla, jotka parhaiten soveltuvat kansalliseen markkinatilanteeseen.

(38)  Jotta dynaamisen sähkön hinnoittelun hyödyt ja sen tehokkuus voitaisiin maksimoida, jäsenvaltioiden olisi arvioitava mahdollisuutta tehdä sähkölaskuista dynaamisempia tai pienentää kiinteiden komponenttien osuutta niissä ja, jos tällainen mahdollisuus on olemassa, toteutettava aiheellisia toimia.

(39)  Kaikilla asiakasryhmillä (teollisuus, kauppa ja kotitaloudet) olisi oltava pääsy sähkömarkkinoille käymään kauppaa kulutusjoustollaan ja itse tuottamallaan sähköllä. Asiakkaiden olisi saatava hyödyntää kaikki edut, joita on saatavilla tuotannon ja toimitusten yhdistämisestä eli aggregoinnista laajoilla alueilla, sekä hyötyä kilpailusta yli rajojen. Aggregointia harjoittavilla markkinaosapuolilla on todennäköisesti suuri merkitys välittäjinä asiakasryhmien ja markkinoiden välillä. Jäsenvaltioiden pitäisi voida vapaasti valita riippumattomaan aggregointiin sopiva täytäntöönpanomalli ja hallinnoinnin toteutustapa siten, että samalla noudatetaan tässä direktiivissä vahvistettuja yleisperiaatteita. Tällaisessa täytäntöönpanomallissa tai hallinnoinnin toteutustavassa voisi olla kyse sellaisten markkinapohjaisten periaatteiden tai sääntelyperiaatteiden valinnasta, joihin perustuvilla ratkaisuilla voidaan noudattaa tätä direktiiviä, kuten malleista, joissa tasepoikkeamat korjataan tai joissa käytetään kokonaiskorjausta. Valitun mallin olisi sisällettävä avoimet ja oikeudenmukaiset säännöt, joiden perusteella riippumattomat aggregaattorit voivat suorittaa tehtävänsä välittäjänä ja varmistaa, että loppuasiakas hyötyy asianmukaisesti niiden toiminnasta. Kulutusjouston osallistumiseen kannustamiseksi tuotteet olisi määriteltävä kaikilla ▌ sähkömarkkinoilla, myös lisäpalvelujen ja kapasiteetin markkinoilla.

(40)  Komission 20 päivänä heinäkuuta 2016 antamassa tiedonannossa ”Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia” painotetaan tarvetta irrottaa liikenneala hiilestä ja vähentää liikenteen päästöjä etenkin kaupunkialueilla sekä sähköisen liikkumisen merkitystä näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi sähköinen liikkuminen on tärkeä osa energiakäännettä. Tässä direktiivissä vahvistetuilla markkinasäännöillä olisi sen vuoksi osaltaan edistettävä kaikenlaisille sähköajoneuvoille suotuisia edellytyksiä. Erityisesti niillä olisi varmistettava sähköajoneuvojen yleisesti saatavilla olevien ja yksityisten latauspisteiden tehokas käyttöönotto sekä ajoneuvojen latauksen tosiasiallinen integrointi verkkoon.

(41)  Kulutusjoustolla on ratkaisevaa merkitystä sähköajoneuvojen älykkään lataamisen mahdollistamisen kannalta ja siten mahdollistaen sähköajoneuvojen tehokkaan integroinnin sähköverkkoon, mikä on puolestaan hyvin tärkeää prosessissa liikenteen irrottamiseksi hiiliriippuvuudesta.

(42)  Kuluttajien pitäisi voida käyttää, varastoida ja myydä markkinoille itse tuottamaansa sähköä ja osallistua kaikille sähkömarkkinoille tarjoamalla joustoa verkkoon energian varastoinnin, kuten energian varastointi sähköajoneuvoja hyödyntäen, kulutusjouston tai energiatehokkuusjärjestelmien kautta. Tulevaisuudessa tällaista toimintaa helpottaa uusi teknologia. Nykyisin sen tiellä on kuitenkin vielä oikeudellisia ja kaupallisia esteitä, joita ovat esimerkiksi kohtuuttomat maksut sisäisesti käytetystä sähköstä, velvollisuus syöttää itse tuotettu sähkö energiajärjestelmään sekä hallinnolliset rasitteet, kuten itse sähköä tuottavien ja sitä verkkoon myyvien kuluttajien tarve täyttää toimittajiin sovellettavat vaatimukset. Tällaiset esteet, jotka estävät kuluttajia tuottamasta itse sähköä sekä kuluttamasta, varastoimasta tai myymästä markkinoille itse tuotettua sähköä, olisi poistettava, ja samalla olisi varmistettava, että tällaiset kuluttajat osallistuvat asianmukaisesti järjestelmän kustannuksiin. Jäsenvaltioiden olisi oltava mahdollista säätää kansallisessa lainsäädännössään erilaisista säännöksistä, jotka koskevat yksittäisiltä ja yhdessä toimivilta aktiivisilta asiakkailta sekä kotitalousasiakkailta ja muilta loppuasiakkailta kannettavia veroja ja maksuja.

(43)  Hajautettu energiateknologia ja kuluttajien vaikutusmahdollisuudet ovat tehneet yhteisöenergiasta ▌ toimivan ja kustannustehokkaan keinon vastata kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin energialähteiden, palvelujen ja paikallisen osallistumisen osalta. Yhteisöenergia tarjoaa osallistavan vaihtoehdon kaikille kuluttajille osallistua suoraan energian tuottamiseen, kuluttamiseen tai jakamiseen ▌. Yhteisöenergia-aloitteet keskittyvät pääasiassa tuottamaan kohtuullisella hinnalla tietynlaista, esimerkiksi uusiutuvaa, energiaa jäsenilleen tai osakkailleen eivätkä ensisijaisesti tuottamaan voittoa kuten perinteiset sähköalan yritykset. Koska kuluttajat ovat suoraan osallisina yhteisöenergia-aloitteissa, niillä on mahdollista helpottaa integroidusti uuden teknologian käyttöönottoa ja uusien kulutustottumusten omaksumista, mukaan lukien älykkäät jakeluverkot ja kulutusjousto. Yhteisöenergia voi myös edistää kotitalouksien energiatehokkuutta ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä vähentämällä kulutusta ja alentamalla toimitushintoja. Lisäksi yhteisöenergia mahdollistaa tiettyjen sellaisten kotitalousasiakkaiden ryhmien osallistumisen sähkömarkkinoille, joille se ei muutoin ehkä olisi ollut mahdollista. Onnistuessaan tällaiset aloitteet ovat tuottaneet yhteisölle taloudellista, sosiaalista ja ympäristönäkökohtiin liittyvää hyötyä, joka ei rajoitu pelkästään energiapalvelujen tuottamisesta saatavaan hyötyyn. Tällä direktiivillä on tavoitteena tunnustaa tietyt kansalaisten energia-aloitteiden luokat unionin tasolla ”kansalaisten energiayhteisöiksi” tarkoituksena varmistaa niitä varten toiminnan mahdollistava kehys, oikeudenmukainen kohtelu, tasapuoliset toimintaedellytykset sekä selvästi määritelty oikeuksien ja velvoitteiden luettelo. Kotitalousasiakkaiden olisi saatava vapaaehtoisesti osallistua yhteisöenergia-aloitteisiin sekä erota niistä menettämättä pääsyä yhteisöenergia-aloitteen verkkoon tai oikeuksiaan kuluttajina. Pääsy ▌ kansalaisten energiayhteisön verkkoon olisi annettava oikeudenmukaisin ja kustannuksia vastaavin ehdoin.

(44)  Kansalaisten energiayhteisöjen jäsenyyden olisi oltava avoin kaikentyyppisille toimijoille. Päätösvallan olisi kuitenkin kansalaisten energiayhteisössä oltava vain niillä jäsenillä tai osakkailla, jotka eivät harjoita laajamittaista kaupallista toimintaa ja joilla energia-ala ei ole taloudellisen toiminnan ensisijainen ala. Kansalaisten energiayhteisöjen katsotaan olevan sellainen kansalaisten tai paikallisten toimijoiden yhteistyön luokka, joka olisi tunnustettava ja jota olisi suojeltava unionin oikeuden nojalla. Kansalaisten energiayhteisöjä koskevat määräykset eivät estä muiden kansalaisaloitteiden, esimerkiksi yksityisoikeudellisista sopimuksista johtuvien aloitteiden, olemassaoloa. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava säätää, että kansalaisten energiayhteisöillä on minkä tahansa yhteisön muoto, esimerkiksi yhdistys, osuuskunta, yhteistyökumppanuus, voittoa tavoittelematon yhteisö tai pieni tai keskisuuri yritys, edellyttäen, että yhteisö voi käyttää oikeuksia ja sillä voi olla velvoitteita omissa nimissään.

(45)  Kansalaisten energiayhteisöjä koskeviin tämän direktiivin säännöksiin sisältyy oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka voidaan johtaa muista jo olemassa olevista oikeuksista ja velvoitteista, kuten sopimusvapaus, oikeus vaihtaa toimittajaa, jakeluverkonhaltijan velvoitteet, verkkomaksuja koskevat säännöt ja tasehallintavelvoitteet.

(46)  Kansalaisten energiayhteisöt ovat jäsenyysrakenteensa, hallinnointivaatimustensa ja tarkoituksensa perusteella uudentyyppisiä yhteisöjä. Niiden olisi sallittava toimia markkinoilla tasapuolisin edellytyksin vääristämättä kilpailua, ja markkinoiden muihin sähköalan yrityksiin sovellettavia oikeuksia ja velvoitteita olisi sovellettava kansalaisten energiayhteisöihin syrjimättömällä ja oikeasuhteisella tavalla. Näitä oikeuksia ja velvoitteita olisi sovellettava eri toimijoihin sen mukaan, missä roolissa kukin toimii, kuten loppuasiakkaana, tuottajana, toimittajana tai jakeluverkonhaltijana. Kansalaisten energiayhteisöihin ei saisi kohdistua sääntelyllisiä rajoituksia, kun ne käyttävät nykyistä tai tulevaa tieto- ja viestintätekniikkaa tuotanto-omaisuudella tuotetun sähkön jakamiseksi kansalaisten energiayhteisön sisällä sen jäsenten tai osakkaiden kesken markkinaperiaatteiden pohjalta, esimerkiksi kuittaamalla jäsenten tai osakkaiden energiakomponentin käyttäen yhteisössä saatavilla olevaa tuotantoa, myös yleisen verkon kautta, edellyttäen, että molemmat mittauspisteet kuuluvat yhteisölle. Sähkön jakamisen avulla jäsenille tai osakkaille voidaan toimittaa sähköä tuotantolaitoksista yhteisön sisällä ilman tarvetta olla suoraan fyysisesti lähellä tuotantolaitosta ja tarvetta toimittamiseen yhden mittauspisteen kautta. Sähkön jakamisessa tämä jakaminen ei saisi vaikuttaa sähkönsiirtoihin liittyvien verkkomaksujen, tariffien ja muiden maksujen keruuseen. Jakamista olisi helpotettava noudattaen tasehallintaa, mittausta ja selvitystä koskevia velvoitteita ja asianmukaisia aikavälejä. Kansalaisten energiayhteisöjä koskevat tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan määritellä ja toteuttaa omaa energia-alan toimintapolitiikkaansa, joka liittyy verkkomaksuihin ja tariffeihin, tai määritellä ja toteuttaa energiapolitiikan rahoitusjärjestelmiä ja kustannusten jakoa, kunhan kyseiset toimintapolitiikat ovat syrjimättömiä ja lainmukaisia.

(47)  Tässä direktiivissä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus sallia se, että kansalaisten energiayhteisöistä tulee joko yleisen järjestelmän mukaisia jakeluverkonhaltijoita tai niin sanottuja ”suljetun jakeluverkon haltijoita”. Kun kansalaisten energiayhteisölle on myönnetty jakeluverkonhaltijan asema, sitä olisi kohdeltava samalla tavalla ja sillä olisi oltava samat velvoitteet kuin jakeluverkonhaltijalla. Kansalaisten energiayhteisöjä koskevilla tämän direktiivin säännöksillä pelkästään selvennetään sellaisia jakeluverkon käyttöön liittyviä näkökohtia, jotka todennäköisesti ovat merkityksellisiä kansalaisten energiayhteisöille, kun taas muita jakeluverkon käyttöön liittyviä näkökohtia sovelletaan jakeluverkonhaltijoita koskevien säännösten mukaisesti.

(48)  Sähkölaskut ▌ ovat tärkeä keino loppuasiakkaille tiedottamisessa. Kulutusta ja kustannuksia koskevien tietojen lisäksi niissä voidaan antaa myös muuta tietoa, joka auttaa kuluttajia vertaamaan omia järjestelyjään muihin tarjouksiin. ▌ Laskuihin liittyvät erimielisyydet ovat kuitenkin hyvin tavallinen kuluttajien valituksen aihe, joka vaikuttaa kuluttajien jatkuvasti alhaiseen tyytyväisyystasoon ja vähäiseen sitoutumiseen sähköalalla. Sen vuoksi laskuista ▌ on tarpeen tehdä selkeämpiä ja helpommin ymmärrettäviä ja on varmistettava, että laskuissa ja laskutustiedoissa esitetään selvästi joitakin tärkeitä tietoja, joita kuluttajat tarvitsevat energiankulutuksensa säännöstelyyn, tarjousten vertailuun ja toimittajan vaihtamiseen. Muita tietoja olisi oltava loppuasiakkaiden saatavilla laskuissa, niiden mukana tai niihin merkittyinä. Tällaisia tietoja olisi voitava esittää laskussa tai laskuun liitetyssä erillisessä asiakirjassa, tai laskussa olisi oltava maininta siitä, mistä loppuasiakas voi löytää helposti tiedot verkkosivustolta, tietyllä mobiilisovelluksella tai muilla keinoin.

(49)  On tärkeää toimittaa säännöllisesti tosiasialliseen sähkönkulutukseen perustuvat, älykkään mittauksen avulla laadittavat ajantasaiset laskutustiedot, jotta autetaan asiakkaita hallitsemaan omaa sähkönkulutustaan ja kustannuksia. Asiakkailla, erityisesti kotitalousasiakkailla, olisi kuitenkin oltava mahdollisuus sopia joustavista järjestelyistä laskujen maksamiseen. Asiakkaille voitaisiin esimerkiksi toimittaa säännöllisesti laskutustietoja, vaikka he suorittavat maksuja vain neljännesvuosittain, tai tarjolla voisi olla tuotteita, joista asiakas maksaa kuukausittain saman määrän riippumatta tosiasiallisesta kulutuksesta.

(50)  Laskutusta koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(12) säännökset olisi päivitettävä, virtaviivaistettava ja siirrettävä tähän direktiiviin, johon ne sopivat johdonmukaisemmin.

(512)  Jäsenvaltioiden olisi kannustettava uudistamaan sähkönjakeluverkkoja esimerkiksi älykkäiden verkkojen käyttöönoton kautta, ja nämä verkot olisi rakennettava niin, että ne edistävät hajautettua sähköntuotantoa ja energiatehokkuutta.

(52)  Kuluttajien sitouttaminen edellyttää asianmukaisia kannustimia ja teknologioita, kuten älykkäitä mittausjärjestelmiä. Älykkäät mittausjärjestelmät lisäävät kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, koska niiden ansiosta heidän on mahdollista saada kulutuksestaan tai tuotannostaan täsmällistä ja lähes reaaliaikaista tietoa ja hallita kulutustaan paremmin, osallistua kulutusjoustoa koskeviin ohjelmiin ja muihin palveluihin ja hyötyä niistä ja pienentää sähkölaskuaan. Lisäksi älykkäät mittausjärjestelmät auttavat jakeluverkonhaltijoita saamaan paremman kuvan verkoistaan, mikä puolestaan vähentää heidän käyttö- ja ylläpitokustannuksiaan sekä siirtää tästä saatavat säästöt kuluttajille edullisempien jakelutariffien muodossa.

(53)  Päätös älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta kansallisella tasolla olisi voitava perustaa taloudelliseen arviointiin. Tässä taloudellisessa arvioinnissa olisi otettava huomioon älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton pitkäaikaiset hyödyt kuluttajille ja koko toimitusketjulle, kuten verkonhallinnan parantamiselle, suunnittelun tarkentamiselle ja verkkohävikin havaitsemiselle. Jos arvioinnissa todetaan, että kyseisten mittausjärjestelmien käyttöönotto on ▌ kustannustehokasta vain sellaisten kuluttajien osalta, jotka kuluttavat tietyn määrän sähköä, jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa tämä huomioon älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotossa. Tällaisia arvioita olisi kuitenkin tarkistettava säännöllisesti vastauksena merkittäviin muutoksiin taustaoletuksissa tai vähintään neljän vuoden välein tekniikan nopean kehityksen vuoksi.

(54)  Jäsenvaltioiden, jotka eivät järjestelmällisesti ota käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä, olisi annettava kuluttajille mahdollisuus saada asennettua älymittari pyynnöstä ja oikeudenmukaisin ja kohtuullisin edellytyksin ja annettava kuluttajille kaikki asiaan liittyvä merkityksellinen tieto. Jos kuluttajilla ei ole älymittaria, heillä olisi oltava oikeus mittariin, joka täyttää ne vähimmäisvaatimukset, jotka ovat tarpeen tässä direktiivissä säädettyjen laskutustietojen saamiseksi.

(55)  Jotta helpotetaan kuluttajien osallistumista aktiivisesti sähkömarkkinoille, jäsenvaltioiden alueellaan käyttöön ottamien älykkäiden mittausjärjestelmien olisi oltava yhteentoimivia ja niiden olisi kyettävä tuottamaan kuluttajien energianhallintajärjestelmien edellyttämiä tietoja. Jäsenvaltioiden olisi tätä tarkoitusta varten otettava asianmukaisesti huomioon saatavilla olevien sovellettavien standardien, myös yhteentoimivuuden tietomallien ja sovelluskerroksen tasolla mahdollistavien standardien, käyttö ja parhaat käytännöt sekä tietojen vaihdon, tulevien ja innovatiivisten energiapalvelujen, älykkäiden verkkojen käyttöönoton ja sähkön sisämarkkinoiden kehittämisen tärkeys. Käyttöön otettavat älykkäät mittausjärjestelmät eivät myöskään saisi muodostaa estettä toimittajan vaihtamiselle, ja niissä olisi oltava tarkoituksenmukaiset toiminnot, joiden ansiosta kuluttajat voivat saada kulutustietonsa lähes reaaliaikaisesti, mukauttaa energiankulutustaan ja, jos se on infrastruktuurin rajoissa mahdollista, tarjota joustoa verkkoon ja sähköalan yrityksille ja saada siitä korvausta ja säästää sähkölaskussaan.

(56)  Keskeinen tekijä kuluttajille tehtävissä toimituksissa on tarjota puolueettomia ja avoimia kulutustietoja. Kuluttajilla olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus saada käyttöönsä omat kulutustietonsa ja kulutukseensa liittyvät hinnat sekä palvelumaksut, jotta he voivat pyytää kilpailijoita tekemään tarjouksia kyseisten tietojen pohjalta. Kuluttajilla olisi myös oltava oikeus saada asianmukaisesti tietoa energiankulutuksestaan. Ennakkomaksut eivät saisi asettaa niiden käyttäjiä kohtuuttoman epäedulliseen asemaan, ja eri maksujärjestelmien olisi oltava syrjimättömiä. Kuluttajille riittävän usein annettavat tiedot energiakustannuksista kannustaisivat energian säästämiseen, koska kuluttajat voisivat saada niistä suoraa palautetta energiatehokkuuden parantamiseen tehtyjen investointien ja kulutustottumusten muutosten vaikutuksista. Direktiivin 2012/27/EU täysimääräisen täytäntöönpanon kautta voidaan tältä osin auttaa kuluttajia alentamaan energiakustannuksiaan.

(57)  Älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton jälkeen tietojen hallintaan on kehitetty tai kehitteillä jäsenvaltioissa erilaisia malleja. Tiedonhallintamallista riippumatta jäsenvaltioiden on tärkeää ottaa käyttöön avoimet säännöt tietojen käyttöön saamisesta syrjimättömin edellytyksin ja varmistaa kyberturvallisuuden ja tietosuojan mahdollisimman korkea taso sekä tietoja käsittelevien tahojen puolueettomuus.

(58)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien asiakkaiden suojelemiseksi sähkön sisämarkkinoilla. Tällaiset toimenpiteet voivat vaihdella kyseisen jäsenvaltion erityisolosuhteiden mukaan, ja niihin voi kuulua sähkölaskun maksamiseen liittyviä sosiaali- tai energiapolitiikan toimenpiteitä, investointeja asuinrakennusten energiatehokkuuteen tai kuluttajansuojatoimenpiteitä, kuten turvaamista sähkönjakelun katkaisemiselta. Jos yleispalvelua tarjotaan myös pienille yrityksille, toimenpiteet yleispalvelun tarjoamisen varmistamiseksi voivat olla kotitalousasiakkaiden osalta erilaiset kuin pienten yritysten osalta.

(59)  Energiapalvelut ovat unionin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömiä. Riittävä lämpö, jäähdytys, valaistus ja laitteiden käyttövoima ovat olennaisia palveluja, joilla turvataan kohtuullinen elintaso ja kansalaisten terveys. Lisäksi nämä energiapalvelut tukevat unionin kansalaisten mahdollisuuksien hyödyntämistä ja lisäävät sosiaalista osallisuutta. Energiaköyhillä kotitalouksilla ei ole varaa energiapalveluihin pienten tulojen, suurten energiamenojen ja kotien huonon energiatehokkuuden vuoksi. Jäsenvaltioiden olisi kerättävä oikeanlaisia tietoja energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien määrän seuraamiseksi. Täsmällisen mittaustiedon pitäisi auttaa jäsenvaltioita yksilöimään energiaköyhyydestä kärsivät kotitaloudet ja tarjoamaan kohdennettua tukea. Komission olisi tuettava aktiivisesti tämän direktiivin energiaköyhyyttä koskevien säännösten täytäntöönpanoa helpottamalla hyvien käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden välillä.

(60)  Jäsenvaltioiden, joihin energiaköyhyys vaikuttaa ja jotka eivät ole laatineet kansallisia toimintasuunnitelmia tai muita tarvittavia toimintapuitteita energiaköyhyyden torjumiseksi, olisi laadittava tällaiset toimintasuunnitelmat tai -puitteet, joilla pyritään vähentämään energiaköyhien asiakkaiden määrää. Pienet tulot, suuret energiamenot ja kotien huono energiatehokkuus ovat merkityksellisiä tekijöitä määritettäessä perusteita energiaköyhyyden mittaamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa varmistettava heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien asiakkaiden tarvitsemat toimitukset. Tätä toteutettaessa voitaisiin käyttää yhdennettyä lähestymistapaa esimerkiksi energia- ja sosiaalipolitiikan puitteissa, ja toimenpiteisiin voisi kuulua sosiaalipoliittisia toimia tai toimia asuntojen energiatehokkuuden parantamiseksi. Tällä direktiivillä olisi tehostettava kansallisia toimia heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien asiakkaiden hyväksi.

(61)  Jakeluverkonhaltijoiden on integroitava kustannustehokkaasti uusi sähköntuotanto ja erityisesti laitokset, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista lähteistä, sekä uudet kuormat kuten lämpöpumpuista ja sähköajoneuvoista saatavat kuormat. Tätä varten jakeluverkonhaltijoilla olisi oltava mahdollisuus käyttää markkinamenettelyihin perustuen palveluja, jotka liittyvät hajautettuihin energiaresursseihin, kuten kulutusjousto ja energian varastointi, ja niitä olisi kannustettava tähän, jotta ne voivat käyttää verkkoaan tehokkaasti ja välttää kalliita verkon laajennuksia. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava aiheellisia toimenpiteitä, kuten kansalliset verkkosäännöt ja markkinasäännöt, ja kannustettava jakeluverkonhaltijoita verkkotariffeilla, jotka eivät muodosta estettä joustolle tai energiatehokkuuden parantamiselle verkossa. Jäsenvaltioiden olisi myös laadittava jakeluverkkojen kehittämissuunnitelmia, jotta voidaan tukea laitosten, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista lähteistä, integrointia, helpottaa energiavarastojen kehittämistä ja liikenteen sähköistämistä sekä tarjota verkon käyttäjille asianmukaista tietoa verkon odotettavissa olevista laajennuksista tai parannuksista, sillä nykyisin suurimmassa osassa jäsenvaltioita ei ole tällaisia menettelyjä.

(62)  Järjestelmävastaavat eivät saisi omistaa, kehittää, hallinnoida tai operoida energiavarastoja. Uudessa sähkömarkkinarakenteessa energian varastointipalvelujen olisi oltava markkinapohjaisia ja kilpailuun perustuvia. Sen mukaisesti olisi vältettävä ristisubventiota energian varastoinnin sekä säänneltynä toimintona toteutettavan jakelun tai siirron välillä. Rajoittamalla energiavarastojen omistajuutta on tarkoitus estää kilpailun vääristyminen, poistaa syrjinnän vaara, turvata kaikille markkinaosapuolille oikeudenmukainen mahdollisuus käyttää energian varastointipalveluja ja edistää jakelu- tai siirtoverkon käyttöä laajemmalle ulottuvaa energiavarastojen tosiasiallista ja tehokasta käyttöä. Tätä vaatimusta olisi tulkittava ja sovellettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä 'perusoikeuskirja', vahvistettujen oikeuksien ja periaatteiden, erityisesti perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklassa vahvistettujen elinkeinovapauden ja omistusoikeuden, mukaisesti.

(63)  Kun energiavarastot ovat täysin integroituja verkkokomponentteja, joita ei käytetä tasehallintaan tai siirtorajoitusten hallintaan, niiden osalta ei olisi edellytettävä, että ne noudattavat järjestelmävastaaviin sovellettavia tiukkoja varastojen omistamista, kehittämistä, hallinnointia tai operointia koskevia rajoituksia, mikäli sääntelyviranomainen tämän hyväksyy. Tällaisiin täysin integroituihin verkkokomponentteihin voivat kuulua sellaiset energiavarastot kuin kondensaattorit tai vauhtipyörät, jotka tarjoavat tärkeitä verkon varmuuteen ja luotettavuuteen liittyviä palveluja ja mahdollistavat osaltaan verkon eri osien synkronoinnin.

(64)  Jotta voidaan edetä kohti täysin päästötöntä ja hiilestä kokonaan irtautunutta sähköalaa, on tarpeen edetä energian varastoinnin kausiluonteisuuden alalla. Tällaista kausiluonteista energian varastointia voitaisiin käyttää välineenä sähköjärjestelmän toiminnassa, jotta mahdollistetaan mukautukset lyhyellä aikavälillä ja kausiluonteisesti siten, että selvittäisiin uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön tuotantovaihtelusta ja tällaiseen sähköntuotantoon liittyvistä vikatapahtumista kyseisillä aikaväleillä.

(65)  Syrjimätön pääsy jakeluverkkoon on edellytys toimitusyhteyksien luomiselle asiakkaisiin vähittäismarkkinatasolla. Tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi vähittäismarkkinatasolla jakeluverkonhaltijoiden toimintaa olisi siis seurattava, jotta jakeluverkonhaltijoita estettäisiin hyödyntämästä vertikaalista integroitumistaan parantaakseen kilpailuasemaansa markkinoilla erityisesti suhteessa kotitalousasiakkaisiin ja pieniin muihin kuin kotitalousasiakkaisiin.

(66)  Kun erityisiä toimintavaatimuksia edellyttävän yhdennetyn toimituksen optimaalisen tehokkuuden varmistamiseksi käytetään suljettua jakeluverkkoa tai kun suljettua jakeluverkkoa ylläpidetään ensisijaisesti verkon omistajan käyttöä varten, jakeluverkonhaltija pitäisi voida vapauttaa velvoitteista, jotka merkitsisivät tarpeetonta hallinnollista rasitetta jakeluverkonhaltijan ja verkon käyttäjien välisen suhteen erityisluonteen vuoksi. Teollisuusalueet, elinkeinoalueet tai yhteisiä palveluja tarjoavat alueet, kuten rautatieasemarakennukset, lentoasemat, sairaalat, suuret leirintäalueet, joilla on yhdennettyjä palveluja, ja kemianteollisuuden alueet, voivat sisältää suljettuja jakeluverkkoja niiden toiminnan erityisluonteen vuoksi.

(67)  Jos verkkotoimintoja ei tehokkaasti eriytetä tuotanto- ja toimitustoiminnoista (tehokas eriyttäminen), on olemassa riski, että syrjintää esiintyy paitsi verkon toiminnassa myös sen suhteen, minkälaisia kannustimia vertikaalisesti integroituneilla yrityksillä on tehdä riittäviä investointeja verkkoihinsa.

(68)  Tehokas eriyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan poistamalla vertikaalisesti integroituneiden yritysten kannustin kilpailijoidensa syrjimiseen verkkoon pääsyssä ja investoinneissa. Omistuksen eriyttäminen, joka edellyttää verkon omistajan nimeämistä verkonhaltijaksi ja sen riippumattomuutta toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä, on selvästi tehokas ja vakaa tapa ratkaista luontainen eturistiriita ja turvata toimitusvarmuus. Tästä syystä Euroopan parlamentti totesi kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista 10 päivänä heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa, että se pitää siirtotasolla tapahtuvaa omistuksen eriyttämistä tehokkaimpana tapana edistää infrastruktuuriin tehtäviä investointeja syrjimättömästi, uusien tulokkaiden oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta. Omistuksen eriyttämisen mukaisesti jäsenvaltioita olisi siksi vaadittava varmistamaan, että samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä ei ole sekä oikeutta käyttää määräysvaltaa tuottajassa tai toimittajassa että oikeutta käyttää samaan aikaan määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden. Samalla tavoin määräysvallan siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden olisi suljettava pois mahdollisuus, että samalla henkilöllä voisi olla oikeus käyttää määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia tuottajaan tai toimittajaan nähden. Näissä rajoissa tuottaja tai toimittaja voisi olla siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon vähemmistöosakas.

(6)  Eriyttämisjärjestelmällä olisi poistettava tehokkaasti eturistiriitoja tuottajien, toimittajien ja siirtoverkonhaltijoiden väliltä, jotta voidaan luoda kannustimia tarvittaville investoinneille ja turvata uusien tulokkaiden pääsy markkinoille avoimen ja tehokkaan sääntelyjärjestelmän avulla, eikä sillä saisi luoda sääntelyviranomaisten kannalta liian työlästä sääntelyjärjestelmää.

(70)  Omistuksen eriyttäminen vaatii joissakin tapauksissa yritysten rakenneuudistuksia, joten niille jäsenvaltioille, jotka päättävät toteuttaa omistuksen eriyttämisen, olisi annettava lisäaikaa asiaa koskevien säännösten soveltamiseen. Sähkö- ja kaasualojen väliset vertikaaliset yhteydet huomioon ottaen näitä eriyttämissäännöksiä olisi sovellettava kummallakin alalla.

(71)  Omistuksen eriyttämisen mukaisesti, jotta voitaisiin varmistaa verkkotoimintojen täydellinen riippumattomuus toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä ja estää luottamuksellisten tietojen vaihto, sama henkilö ei saisi olla sekä siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon että tuotantoa tai toimittamista harjoittavan yrityksen johtokunnan jäsen. Samasta syystä henkilöllä ei saisi olla oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon johtokunnan jäseniä, jos hänellä on oikeus käyttää määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia tuottajaan tai toimittajaan nähden.

(72)  Toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä riippumattoman järjestelmävastaavan tai siirtoverkonhaltijan perustamisen tulisi mahdollistaa se, että vertikaalisesti integroitunut yritys voi säilyttää verkko-omaisuuden omistuksen samalla kun varmistetaan intressien tehokas eriyttäminen, edellyttäen, että tällainen riippumaton järjestelmävastaava tai riippumaton siirtoverkonhaltija huolehtii kaikista verkonhaltijan toiminnoista ja että käyttöön otetaan yksityiskohtaista sääntelyä ja kattavia mekanismeja viranomaisvalvontaa varten.

(73)  Jos siirtoverkon omistava yritys kuului 3 päivänä syyskuuta 2009 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita joko omistuksen eriyttäminen tai toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä riippumattoman järjestelmävastaavan tai siirtoverkonhaltijan perustaminen.

(74)  Vertikaalisesti integroituneiden yritysten osakkeenomistajien etujen säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava valita omistuksen eriyttämisen toteuttamistavaksi joko suora divestointi tai integroituneen yrityksen osakkeiden jakaminen verkkoyrityksen osakkeisiin ja jäljelle jäävän toimitus- ja tuotantoyrityksen osakkeisiin sillä edellytyksellä, että omistuksen eriyttämisestä johtuvia vaatimuksia noudatetaan.

(75)  Riippumattomaan järjestelmävastaavaan tai riippumattomaan siirtoverkonhaltijaan perustuvien ratkaisujen täysimääräinen vaikuttavuus olisi varmistettava asiaa koskevilla lisäsäännöillä. Riippumattomia siirtoverkonhaltijoita koskevat säännöt luovat asianmukaisen sääntelykehyksen terveen kilpailun, riittävien investointien, uusien tulokkaiden markkinoillepääsyn ja sähkömarkkinoiden yhdentymisen takaamiseksi. Jotta riippumattomia siirtoverkonhaltijoita koskevien säännösten avulla aikaansaatu eriyttäminen olisi tehokasta, sen olisi perustuttava organisatoristen toimenpiteiden ja siirtoverkonhaltijoiden hallintoa koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin sekä investointeja, uuden tuotantokapasiteetin liittämistä verkkoon ja markkinoiden yhdentymistä alueellisen yhteistyön avulla koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin. Siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuus olisi myös varmistettava muun muassa asianmukaisilla ”jääviysajoilla”, jolloin ei voi toimia vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä johtavassa asemassa tai muussa vastaavassa tehtävässä, jossa on saatavilla samat tiedot, jotka olisi voinut saada johtavassa asemassa.

(76)  Jäsenvaltioilla on oikeus valita täysi omistajuuden eriyttäminen alueellaan. Jos jäsenvaltio on käyttänyt tätä oikeutta, yrityksellä ei ole oikeutta perustaa riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa. Tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys ei myöskään voi käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia täyden omistuksen eriyttämisen valinneesta jäsenvaltiosta peräisin olevaan siirtoverkonhaltijaan nähden.

(77)  Tehokkaan eriyttämisen toteutuksessa olisi noudatettava julkisen ja yksityisen sektorin välisen syrjimättömyyden periaatetta. Tätä varten samalla henkilöllä ei saisi olla sellaista yksinomaista tai jaettua määräysvaltaa tai oikeutta sekä siirtoverkonhaltijoiden tai siirtoverkkojen että tuottajan tai toimittajan toimielinten kokoonpanon, äänestysten tai päätösten suhteen, joka on ristiriidassa omistuksen eriyttämistä tai riippumatonta järjestelmävastaavaa koskevien sääntöjen kanssa. Jos asianomainen jäsenvaltio voi osoittaa, että asianomaisia vaatimuksia on noudatettu omistuksen eriyttämisen ja riippumattoman järjestelmävastaavan osalta, kahden erillisen julkisen elimen olisi voitava käyttää määräysvaltaa yhtäältä tuotanto- ja toimitustoiminnoissa ja toisaalta siirtotoiminnoissa.

(78)  Verkkotoimintojen mahdollisimman tehokasta eriyttämistä toimitus- ja tuotantotoiminnoista olisi sovellettava kaikkialla unionissa sekä unionin että unionin ulkopuolisiin yrityksiin. Sen varmistamiseksi, että verkkotoiminnot ja toimitus- ja tuotantotoiminnot pysyvät toisistaan riippumattomina kaikkialla unionissa, sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet evätä sellaisten siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi, jotka eivät noudata eriyttämissääntöjä. Jotta voitaisiin varmistaa näiden sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa, sääntelyviranomaisten olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon komission lausunnot sertifiointia koskevia päätöksiä tehdessään. Jotta voitaisiin varmistaa myös unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen sekä unionin sisäinen yhteisvastuu ja energian toimitusvarmuus, komissiolla olisi oltava oikeus antaa sertifiointia koskevia lausuntoja kolmannesta maasta tai kolmansista maista olevan henkilön tai olevien henkilöiden määräysvallassa olevan siirtoverkonomistajan tai siirtoverkonhaltijan osalta.

(79)  Lupamenettelyt eivät saisi aiheuttaa tuottajille hallinnollista rasitetta, joka on kohtuuton niiden kokoon ja mahdolliseen vaikutukseen nähden. Tarpeettoman pitkät lupamenettelyt voivat muodostaa uusien tulokkaiden markkinoillepääsyn esteen.

(80)  Sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä kaikista sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta merkityksellisistä sääntelykysymyksistä, ja niiden tulisi olla täysin riippumattomia kaikista muista julkisista tai yksityisistä eduista. Tämä ei kuitenkaan estä muutoksenhakumahdollisuutta tuomioistuimessa kuten ei parlamentaarista valvontaakaan jäsenvaltioiden perustuslakien mukaisesti. Lisäksi kansallisen lainsäätäjän sääntelyviranomaisen talousarviolle antama hyväksyntä ei estä sitä, että sääntelyviranomaisella on talousarvioon liittyvä autonomia. Säännökset, jotka liittyvät sääntelyviranomaisen autonomiaan sille osoitetun talousarvion toteuttamisen suhteen, olisi pantava täytäntöön talousarviota koskevien kansallisten lakien ja sääntöjen mukaisissa puitteissa. Kun jäsenvaltiot edistävät sääntelyviranomaisten riippumattomuutta poliittisista tai taloudellisista eduista asianmukaisen kiertojärjestelmän avulla, niiden olisi voitava ottaa asianmukaisesti huomioon henkilöresurssien saatavuus ja johtokunnan koko.

(81)  Sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa tai hyväksyä tariffit tai niiden laskentamenetelmät siirtoverkonhaltijan tai jakeluverkonhaltijoiden ehdotuksen pohjalta tai näiden verkonhaltijoiden ja verkon käyttäjien yhteisesti sopiman ehdotuksen pohjalta. Näitä tehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että siirto- ja jakelutariffit ovat syrjimättömiä ja vastaavat kustannuksia, ja otettava huomioon hajautetun sähköntuotannon ja kysynnänhallintatoimien ansiosta pitkällä aikavälillä vältetyt verkon rajakustannukset.

(82)  Sääntelyviranomaisten olisi asetettava tai hyväksyttävä siirto- ja jakeluverkkoja koskevat yksittäiset verkkotariffit tai menetelmä taikka sekä kyseiset verkkotariffit että menetelmä. Kaikissa tapauksessa olisi säilytettävä 57 artiklan 4 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukainen sääntelyviranomaisten riippumattomuus verkkotariffien vahvistamisessa.

(83)  Sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet verkkonsa häiriönsietokyvyn ja joustavuuden parantamiseksi. Tätä varten niiden olisi seurattava siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden suoritustasoa käyttäen indikaattoreina esimerkiksi näiden verkonhaltijoiden kykyä käyttää johtoja niiden dynaamisella kuormitusmitoituksella, sähköasemien etäseurannan ja reaaliaikaisen valvonnan kehitystä, verkkohävikin vähenemistä sekä sähkökatkosten tiheyttä ja kestoa.

(84)  Sääntelyviranomaisilla olisi oltava toimivalta tehdä sähköalan yrityksiä koskevia sitovia päätöksiä ja määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia sähköalan yrityksille, jotka eivät täytä velvoitteitaan, tai ehdottaa, että toimivaltainen tuomioistuin määrää niille tällaisia seuraamuksia. Tätä varten sääntelyviranomaisten olisi voitava pyytää asiaa koskevia tietoja sähköalan yrityksiltä, tehdä asianmukaisia ja riittäviä tutkimuksia sekä ratkaista riitoja. Sääntelyviranomaisille olisi myös annettava toimivalta päättää, kilpailusääntöjen soveltamisesta riippumatta, asianmukaisista toimenpiteistä, joilla taataan asiakkaan saama hyöty edistämällä sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edellyttämää tehokasta kilpailua.

(85)  Sääntelyviranomaisten olisi koordinoitava toimintaansa hoitaessaan tehtäviään, jotta voitaisiin varmistaa, että sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (European Network of Transmission Operators for Electricity), jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin, jäljempänä ’EU DSO -elin’, ja alueelliset koordinointikeskukset noudattavat sähkön sisämarkkinoita koskevan sääntelykehyksen mukaisia velvoitteitaan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/…(13)(14) perustetun energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) päätöksiä. Kun Sähkö-ENTSOn, EU DSO -elimen ja alueellisten koordinointikeskusten operatiiviset vastuut laajenevat, on tarpeen tehostaa unionin laajuisella tai alueellisella tasolla toimivien elinten valvontaa. Sääntelyviranomaisten olisi kuultava toisiaan ja koordinoitava valvontatoimintaansa, jotta ne voivat määrittää yhdessä tilanteet, joissa Sähkö-ENTSO, EU DSO -elin tai alueelliset koordinointikeskukset eivät noudata velvoitteitaan.

(86)  Sääntelyviranomaisille olisi lisäksi annettava toimivalta osaltaan varmistaa yleispalvelun ja julkisen palvelun velvoitteiden korkea taso markkinoiden avaamisen mukaisesti, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu sekä se, että kuluttajansuojatoimenpiteet ovat kaikilta osin tehokkaita. Kyseiset säännökset eivät saisi rajoittaa komission toimivaltaa kilpailusääntöjen soveltamisessa, mukaan lukien sellaisten yrityskeskittymien tutkiminen, joilla on vaikutuksia unionin tasolla, eivätkä sisämarkkinasääntöjen kuten pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen soveltamista. Riippumaton elin, jolta osapuolella, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, on oikeus hakea muutosta, voisi olla oikeus tai muu tuomioistuin, jolla on lainkäyttövaltaa muutoksenhakuasioissa.

(87)  Tämä direktiivi tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY(15) eivät estä jäsenvaltioita laatimasta ja toteuttamasta omaa kansallista energiapolitiikkaansa. Tästä seuraa, että jäsenvaltion perustuslaillisesta järjestyksestä riippuen voisi kuulua jäsenvaltion toimivaltaan määritellä toimintapoliittinen kehys, jossa sääntelyviranomaisten on toimittava esimerkiksi toimitusvarmuuden osalta. Jäsenvaltion antamat yleiset energiapolitiikan suuntaviivat eivät kuitenkaan saisi rajoittaa sääntelyviranomaisten riippumattomuutta tai itsenäisyyttä.

(88)  Asetuksen (EU) 2009/...(16) mukaan komissio voi hyväksyä suuntaviivoja tai verkkosääntöjä tarvittavan yhdenmukaistamistason saavuttamiseksi. Tällaiset suuntaviivat ja verkkosäännöt ovat sitovia täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja ne ovat tämän direktiivin tiettyjen säännösten kannalta hyödyllinen väline, jota voidaan tarvittaessa mukauttaa nopeasti.

(89)  Jäsenvaltioiden ja energiayhteisön perustamissopimuksen(17) sopimuspuolten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikissa yhdennetyn sähkökauppa-alueen luomiseen liittyvissä kysymyksissä, eivätkä ne saisi toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaarantavat sähkömarkkinoiden jatkuvan yhdentämisen tai jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten toimitusvarmuuden.

(90)  Tätä direktiiviä olisi tarkasteltava yhdessä asetuksen (EU) 2009/...+ kanssa; kyseisessä asetuksessa säädetään keskeisistä periaatteista uudelle sähkömarkkinoiden rakenteelle, jolla palkitaan paremmin joustavuudesta, tarjotaan asianmukaisia hintasignaaleja ja varmistetaan toimivien ja integroitujen lyhyen aikavälin markkinoiden kehittäminen. Asetuksessa (EU) 2009/...+ annetaan myös uusia sääntöjä eri aloille, mukaan lukien kapasiteettimekanismit ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö.

(91)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tätä direktiiviä olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden, erityisesti perusoikeuskirjan 8 artiklassa turvatun henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden, mukaisesti. On olennaisen tärkeää, että kaikessa tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679(18).

(92)  Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, joissa määritetään, missä määrin sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa ja ACERin kanssa, ja joissa vahvistetaan yksityiskohdat verkkosääntöjen ja suuntaviivojen noudattamista koskevalle menettelylle. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(19) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(93)  Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa määrittää yhteentoimivuusvaatimukset sekä syrjimättömät ja avoimet menettelyt mittaustietojen, kulutustietojen sekä asiakkaan toimittajan vaihtamiseen, kulutusjoustoon ja muihin palveluihin tarvitsemien tietojen saamiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(20) mukaisesti.

(94)  Kun sovelletaan 66 artiklan 3, 4 tai 5 kohdan mukaista poikkeusta, poikkeuksen olisi katettava myös ne tämän direktiivin säännökset, jotka liittyvät säännöksiin, joista poikkeus on myönnetty, tai jotka edellyttävät kyseisten säännösten soveltamista.

(95)  Direktiivin 2012/27/EU säännökset, jotka liittyvät sähkömarkkinoihin, kuten säännöksiä sähkön mittaamisesta ja laskutuksesta, kulutusjoustosta, etusijalle asettamisesta ja tehokkaan yhteistuotannon verkkoon pääsystä, saatetaan ajan tasalle tämän direktiivin säännöksillä ja asetuksen (EU) 2019/...(21) säännöksillä. Direktiivi 2012/27/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(96)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli täysin toimintakykyisten sähkön sisämarkkinoiden luomista, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(97)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(22) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(98)  Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan direktiivin 2009/72/EY säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu direktiiviin 2009/72/EY.

(99)  Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä III olevia määräaikoja, joidenka kuluessa niiden on saatettava direktiivi 2009/72/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittua soveltamispäivää,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle, jakelulle, energian varastoinnille ja sähkön toimitukselle sekä kuluttajansuojaa koskevat säännöt, jotta voidaan luoda aidosti yhdennetyt, kilpailuun perustuvat, kuluttajakeskeiset, joustavat, oikeudenmukaiset ja avoimet sähkömarkkinat unionissa.

Tämän direktiivin tavoitteena on yhdennettyjen markkinoiden etuja hyödyntäen turvata kuluttajille kohtuulliset ja avoimet energian hinnat ja kustannukset, korkeatasoinen toimitusvarmuus ja sujuva siirtyminen kestävään vähähiiliseen energiajärjestelmään. Siinä annetaan keskeiset säännöt, jotka koskevat unionin sähköalan järjestämistä ja toimintaa ja erityisesti kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja kuluttajansuojaa, avointa pääsyä yhdennetyille markkinoille, kolmansien osapuolten pääsyä siirto- ja jakeluinfrastruktuuriin, toimintojen eriyttämisvaatimusta ja jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten riippumattomuutta.

Tässä direktiivissä myös vahvistetaan jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyön muodot pyrittäessä luomaan täysin yhteenliitetyt sähkön sisämarkkinat, joilla lisätään uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön integrointia, vapaata kilpailua ja toimitusvarmuutta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)  ’asiakkaalla’ sähkön tukkuasiakasta tai loppuasiakasta;

2)  ’tukkuasiakkaalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa sähköä jälleenmyyntiä varten sen verkon sisällä tai ulkopuolella, johon kyseinen henkilö kuuluu;

3)  ’loppuasiakkaalla’ asiakasta, joka ostaa sähköä omaan käyttöönsä;

4)  ’kotitalousasiakkaalla’ asiakasta, joka ostaa sähköä oman kotitaloutensa käyttöön muuta kuin kaupallista tai ammatillista toimintaa varten;

5)  ’muulla kuin kotitalousasiakkaalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa sähköä muuhun kuin oman kotitaloutensa käyttöön, mukaan lukien tuottajat, teollisuusasiakkaat, pienet ja keskisuuret yritykset, liiketoiminnan harjoittajat ja tukkuasiakkaat;

6)  ’mikroyrityksellä’ yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa;

7)  ’pienellä yrityksellä’ yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa;

8)  ’aktiivisella asiakkaalla’ loppuasiakasta tai yhdessä toimivien loppuasiakkaiden ryhmää, joka kuluttaa tai varastoi omissa tiloissaan rajatulla alueella tai jäsenvaltion niin salliessa muissa tiloissa tuotettua sähköä tai joka myy itse tuottamaansa sähköä tai osallistuu joustoa tai energiatehokkuutta koskeviin järjestelyihin, jos tällainen toiminta ei ole sen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaa;

9)  ’sähkömarkkinoilla’ sähkön markkinoita, myös OTC-markkinoita ja sähköpörssejä, markkinoita, joilla käydään kauppa energiasta, kapasiteetista sekä tasehallinta- ja lisäpalveluista kaikilla aikaväleillä, mukaan lukien termiinimarkkinat, vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat;

10)  ’markkinaosapuolella’ asetuksen (EU) 2019/…(23) 2 artiklan 25 alakohdassa määriteltyä markkinaosapuolta;

11)  ’kansalaisten energiayhteisöllä’ ▌ oikeushenkilöä,

a)  joka perustuu vapaaehtoiseen ja avoimeen osallistumiseen ja jossa tosiasiallista määräysvaltaa käyttävät ▌ jäsenet tai osakkaat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, paikallisviranomaisia, kunnat mukaan lukien, tai pieniä yrityksiä;

b)  jonka ensisijainen tarkoitus on tuottaa rahallisen voiton sijaan ympäristöön, talouteen tai sosiaaliseen yhteisöön liittyviä hyötyjä jäsenilleen tai osakkailleen tai alueille, joilla se toimii; ja

c)  joka voi harjoittaa tuotantoa, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa tuotantoa, jakelua, toimitusta, kulutusta, aggregointia, energian varastointia, energiatehokkuuspalveluja tai sähköajoneuvojen latauspalveluja tai se voi tarjota muita energiapalveluja jäsenilleen tai osakkailleen;

12)  ’toimituksella’ ja ’toimittamisella’ sähkön myyntiä asiakkaille, mukaan lukien jälleenmyynti;

13)  ’sähköntoimitussopimuksella’ sähkön toimittamisesta tehtyä sopimusta, lukuun ottamatta sähköjohdannaisia;

14)  ’sähköjohdannaisella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU(24) liitteessä I olevan C osan 5, 6 tai 7 kohdassa määriteltyä rahoitusvälinettä, jonka kohde-etuus on sähkö;

15)  ’dynaamisella sähkön hintasopimuksella’ toimittajan ja loppuasiakkaan välistä sähköntoimitussopimusta, joka seuraa spot-markkinoiden, vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat mukaan lukien, hintavaihteluja aikaväleillä, jotka vastaavat vähintään markkinoiden selvitysaikavälejä;

16)  ’sopimuksen irtisanomismaksulla’ maksua tai sakkoa, jonka toimittajat tai aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet voivat veloittaa asiakkailta sähköntoimitus- tai palvelusopimuksen irtisanomisesta;

17)  ’vaihtomaksulla' sellaista maksua tai sakkoa toimittajan tai aggregointia harjoittavan markkinaosapuolen vaihtamisen johdosta, sopimuksen irtisanomismaksut mukaan lukien, jonka toimittajat, aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet tai verkonhaltijat voivat veloittaa suoraan tai välillisesti asiakkailta;

18)  ’aggregoinnillaluonnollisen henkilön tai oikeushenkilön suorittamaa toimintoa, jossa yhdistetään usean asiakkaan kuormia tai tuotettua sähköä myytäväksi, ostettavaksi tai huutokaupattavaksi millä tahansa sähkömarkkinoilla;

19)  ’riippumattomalla aggregaattorilla’ aggregointia harjoittavaa markkinaosapuolta, joka ei ole sidoksissa asiakkaan toimittajaan ▌;

20)  ’kulutusjoustolla’ loppuasiakkaiden sähkökuorman muutosta verrattuna näiden tavanomaisiin tai senhetkisiin kulutustapoihin vastauksena markkinasignaaleihin, myös aikasidonnaisiin sähkön hintoihin tai kannustaviin maksuihin, tai vastauksena loppuasiakkaan joko yksin tai aggregoinnin välityksellä tekemän sellaisen tarjouksen hyväksymiseen, joka koskee kysynnän vähentämisen tai lisäämisen myymistä tiettyyn hintaan järjestäytyneillä markkinoilla, sellaisina kuin ne määritellään komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1348/2014(25) 2 artiklan 4 alakohdassa;

21)  ’laskutustiedoilla’ tietoja, jotka esitetään loppuasiakkaan laskussa, maksukehotusta lukuun ottamatta;

22)  ’tavanomaisella mittarilla’ analogista mittaria tai sähköistä mittaria, jolla ei voi sekä lähettää että vastaanottaa tietoa;

23)  ’älykkäällä mittausjärjestelmällä’ sähköistä järjestelmää, joka kykenee mittaamaan verkkoon syötetyn sähkön tai verkosta kulutetun sähkön määrää ja joka tarjoaa enemmän tietoa kuin tavanomainen mittari sekä kykenee lähettämään ja vastaanottamaan tietoa sähköisen viestinnän keinoin tiedonsaanti-, seuranta- ja valvontatarkoituksiin;

24)  ’yhteentoimivuudella’ älykkään mittauksen yhteydessä kahden tai useamman energia- tai viestintäverkon, -järjestelmän, -laitteen, -sovelluksen tai -komponentin kykyä yhdistää, vaihtaa ja käyttää tietoa vaadittavien toimintojen suorittamiseksi;

25)  ’taseselvitysjaksolla’ asetuksen (EU) 2019/…(26) 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä taseselvitysjaksoa;

26)  ’lähes reaaliaikaisella’ älykkään mittauksen yhteydessä lyhyttä ajanjaksoa, yleensä vain sekuntien kestoista tai korkeintaan kansallisten markkinoiden taseselvitysjakson kestoista ajanjaksoa;

27)  ’parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla’, kun on kyse tietosuojasta ja -turvasta älykkäässä mittausympäristössä, tehokkaimpia, edistyneimpiä ja parhaiten käytäntöön soveltuvia tekniikoita, jotka lähtökohtaisesti muodostavat perustan unionin tietosuoja- ja tietoturvasäännösten noudattamiselle;

28)  ’jakelulla’ sähkön siirtämistä suur-, keski- tai pienjännitteisissä jakeluverkoissa toimitettavaksi asiakkaille mutta ei toimitusta;

29)  ’jakeluverkonhaltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön jakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä;

30)  ’energiatehokkuudella’ suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välistä suhdetta;

31)  ’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tai ’uusiutuvalla energialla’ uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa (aurinkolämpö ja aurinkosähkö) sekä geotermistä energiaa, ympäristön energiaa, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta valtamerienergiaa, vesivoimaa sekä biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua;

32)  ’hajautetulla tuotannolla’ jakeluverkkoon kytkettyjä tuotantolaitoksia;

33)  ’latauspisteellä’ rajapintaa, jolla voidaan ladata yksi sähköajoneuvo kerrallaan tai vaihtaa yhden sähköajoneuvon akku kerrallaan;

34)  ’siirrolla’ sähkön siirtämistä yhteenliitetyssä siirtojännite- ja suurjänniteverkossa toimitettavaksi loppuasiakkaille tai jakelijoille mutta ei toimitusta;

35)  ’siirtoverkonhaltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkön siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä;

36)  ’verkon käyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa sähköä siirto- tai jakeluverkkoon tai jolle sähköä toimitetaan siirto- tai jakeluverkosta;

37)  ’tuotannolla’ sähkön tuottamista;

38)  ’tuottajalla’ sähköä tuottavaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä;

39)  ’rajayhdysjohdolla’ sähköverkkojen toisiinsa liittämiseen käytettäviä välineitä;

40)  ’yhteenliitetyllä verkolla’ yhdellä tai useammalla rajayhdysjohdolla toisiinsa liitettyjä siirto- ja jakeluverkkoja;

41)  ’erillisellä linjalla’ joko sähkölinjaa, joka liittää erillisen tuotantoyksikön erilliseen asiakkaaseen, tai sähkölinjaa, joka liittää tuottajan ja sähkön toimittajan niiden omiin tiloihin, tytäryrityksiin ja asiakkaisiin suoraa sähkön toimitusta varten;

42)  ’pienellä erillisellä verkolla’ mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli alle 3 000 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa alle viisi prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteenliittämisistä toisiin verkkoihin;

43)   ’pienellä liitetyllä verkolla’ mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli alle 3 000 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa yli viisi prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteenliittämisistä toisiin verkkoihin;

44)  ’siirtorajoituksilla’ asetuksen (EU) 2019/…(27) 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä siirtorajoituksia;

45)  ’tasehallinnalla’ asetuksen (EU) 2019/…+ 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä tasehallintaa;

46)  'tasesähköllä' asetuksen (EU) 2019/…+ 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä tasesähköä;

47)  'tasevastaavalla' asetuksen (EU) 2019/…+ 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä tasevastaavaa;

48)  ’lisäpalvelulla’ siirto- tai jakeluverkon toimintaan tarvittavaa palvelua, mukaan lukien tasehallintapalvelut ja taajuuteen vaikuttamattomat lisäpalvelut mutta lukuun ottamatta siirtorajoitusten hallintaa;

49)  ’taajuuteen vaikuttamattomalla lisäpalvelulla’ palvelua, jota siirtoverkonhaltija tai jakeluverkonhaltija käyttää pysyvän tilan jännitteen säätöön, nopeaan loisvirran syöttöön, inertiaan paikallisverkon vakautta varten, oikosulkuvirtaan, pimeäkäynnistysominaisuuteen ja saarekekäyttöominaisuuteen;

50)  ’alueellisella koordinointikeskuksellaasetuksen (EU) 2019/...(28) 35 artiklan nojalla perustettua alueellista koordinointikeskusta;

51)   ’täysin integroiduilla verkkokomponenteilla’ verkkokomponentteja, jotka on integroitu siirto- tai jakeluverkkoon, energiavarastot mukaan lukien, ja joita käytetään ainoastaan siirto- tai jakeluverkon varman ja luotettavan toiminnan varmistamiseen ja joita ei käytetä tasehallintaan eikä siirtorajoitusten hallintaan;

52)  ’integroituneella sähköalan yrityksellä’ vertikaalisesti integroitunutta yritystä tai horisontaalisesti integroitunutta yritystä;

53)  ’vertikaalisesti integroituneella yrityksellä’ sähköalan yritystä tai sähköalan yritysten ryhmää, jossa samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä on oikeus käyttää, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa ja jossa yritys tai yritysten ryhmä harjoittaa ainakin joko siirtoa tai jakelua ja ainakin joko tuotantoa tai toimitusta;

54)  ’horisontaalisesti integroituneella yrityksellä’ sähköalan yritystä, joka harjoittaa vähintään joko tuotantoa myyntiin, siirtoa, jakelua tai toimitusta sekä lisäksi jotakin muuta sähköalaan liittymätöntä toimintaa;

55)  ’omistussuhteessa olevalla yrityksellä’ European parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(29) 2 artiklan 12 alakohdassa määriteltyjä sidosyrityksiä ja samoille osakkeenomistajille kuuluvia yrityksiä;

56)  ’määräysvallalla’ oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä asiaan liittyvät tosiasialliset tai oikeudelliset olosuhteet huomioon ottaen antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä, erityisesti

a)  antamalla omistusoikeuden tai käyttöoikeuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin omaisuuseriin;

b)  oikeuksin tai sopimuksin, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yrityksen toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä;

57)  ’sähköalan yrityksellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ainakin yhtä seuraavista toiminnoista: sähkön tuotanto, siirto, jakelu, aggregointi, kulutusjousto, energian varastointi, toimitus tai osto ja joka on vastuussa näihin toimintoihin liittyvistä kaupallisista, teknisistä tai ylläpitotehtävistä, lukuun ottamatta loppuasiakkaita;

58)  ’varmuudella’ sähkön toimitus- ja hankintavarmuutta sekä teknistä turvallisuutta;

59)  ’energian varastoinnilla’, kun on kyse sähköverkosta, ▌ sähkön loppukäytön siirtämistä sen tuottamisen jälkeiseen ajankohtaan tai sähköenergian muuntamista sellaiseen energiamuotoon, jota voidaan varastoida, tällaisen energian varastointia ja tällaisen energian myöhempää muuntamista sähköenergiaksi tai käyttöä toisena energiankantajana;

60)  ’energiavarastolla’, kun on kyse sähköverkosta, paikkaa, jossa energiaa varastoidaan.

II LUKU

YLEISET SÄÄNNÖT SÄHKÖALAN JÄRJESTÄMISEKSI

3 artikla

Kilpailuun perustuvat, kuluttajakeskeiset, joustavat ja syrjimättömät sähkömarkkinat

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallinen lainsäädäntö ei aiheettomasti haittaa sähkön kauppaa yli rajojen, kuluttajien osallistumista, myös kulutusjouston kautta, investointeja etenkin vaihtelevaan ja joustavaan energiantuotantoon, energian varastointia taikka sähköisen liikkumisen tai uusien rajayhdysjohtojen käyttöönottoa jäsenvaltioiden välillä, ja niiden on varmistettava, että sähkön hinnat vastaavat tosiasiallista kysyntää ja tarjontaa.

2.  Kehittäessään uusia rajayhdysjohtoja jäsenvaltioiden on otettava huomioon asetuksen (EU) 2018/1999 4 artiklan d kohdan 1 alakohdassa säädetyt sähköverkkojen yhteenliitäntäastetta koskevat tavoitteet.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkön sisämarkkinoilla ei ole markkinoille pääsyyn, markkinoilla toimimiseen ja markkinoilta poistumiseen liittyviä perusteettomia esteitä, rajoittamatta kuitenkaan toimivaltaa, joka jäsenvaltioilla säilyy suhteessa kolmansiin maihin.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset siten, että sähköalan yrityksiin sovelletaan avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä sääntöjä, maksuja ja kohtelua, erityisesti tasevastuun, tukkumarkkinoille pääsyn, tietojen saatavuuden, toimittajan vaihtamisen ja laskutusta koskevien järjestelyjen sekä soveltuvin osin toimilupien osalta.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansista maista olevien markkinaosapuolten on sähkön sisämarkkinoilla toimiessaan noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä ympäristö- ja turvallisuuslainsäädäntö mukaan lukien.

4 artikla

Vapaus valita toimittaja

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla asiakkailla on vapaus ostaa sähköä valitsemaltaan toimittajalta, ja varmistettava, että kaikilla asiakkailla on vapaus tehdä samanaikaisesti useampi kuin yksi sähköntoimitussopimus edellyttäen, että luodaan vaadittavat liitäntä- ja mittauspisteet.

5 artikla

Markkinapohjaiset toimitushinnat

1.  Toimittajilla on oltava vapaus määrittää hinta, jolla ne toimittavat sähköä asiakkaille. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimet toimittajien välisen tehokkaan kilpailun varmistamiseksi.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava 28 ja 29 artiklan mukainen energiaköyhien ja heikossa asemassa olevien kotitalousasiakkaiden suojelu sosiaalipolitiikalla tai muilla keinoin kuin puuttumalla julkisin toimin sähköntoimitusten hinnoitteluun.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat soveltaa energiaköyhille tai heikossa asemassa oleville kotitalousasiakkaille toimitettavan sähkön hinnoitteluun julkisia toimia. Tällaisiin julkisiin toimiin sovelletaan 4 ja 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

4.  Sähköntoimitusten hinnoitteluun sovellettavien julkisten toimien on oltava seuraavanlaisia:

a)  niiden on oltava yleisen taloudellisen edun mukaisia eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on tarpeen niillä tavoitellun yleisen taloudellisen edun saavuttamiseksi;

b)  niiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä sekä todennettavissa olevia;

c)  niiden avulla on turvattava se, että unionin sähköalan yritykset voivat tarjota asiakkaille palvelujaan tasapuolisesti;

d)  niiden on oltava ajallisesti rajoitettuja sekä toimien edunsaajien osalta oikeasuhteisia;

e)  ne eivät saa syrjivästi aiheuttaa markkinaosapuolille lisäkustannuksia.

5.  Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat sähköntoimitusten hinnoitteluun julkisia toimia tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, on myös noudatettava asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklan 3 kohdan d alakohtaa ja 24 artiklaa riippumatta siitä, onko kyseisessä jäsenvaltiossa merkittävä määrä energiaköyhyydestä kärsiviä kotitalouksia.

6.  Siirtymäkautena, jonka aikana toimittajien välinen kilpailu sähköntoimitussopimuksista muotoutuu tehokkaaksi, ja jotta aikaansaadaan täysin markkinapohjainen sähkön vähittäishinnoittelu 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiot saavat ▌ soveltaa julkisia toimia ▌ kotitalousasiakkaille ja mikroyrityksille, jotka eivät ole 3 kohdan nojalla julkisten toimien edunsaajia, toimitettavan sähkön hinnoitteluun.

7.  Edellä olevan 6 kohdan mukaisten julkisten toimien on oltava 4 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ja

a)  niihin on liitettävä toimenpiteitä tehokkaan kilpailun saavuttamiseksi ja menetelmä näiden toimenpiteiden edistymisen arvioimiseksi;

b)  ne on vahvistettava käyttäen menetelmää, jolla varmistetaan toimittajien syrjimätön kohtelu;

c)  niissä sovellettava hinta on vahvistettava kustannukset ylittävälle tasolle, joka mahdollistaa tehokkaan hintakilpailun;

d)  ne on suunniteltava siten, että minimoidaan mahdolliset kielteiset vaikutukset sähkön tukkumarkkinoihin;

e)  niiden avulla on varmistettava, että kaikilla tällaisten julkisten toimien edunsaajilla on mahdollisuus valita kilpailuun perustuvilla markkinoilla olevia tarjouksia ja heille annetaan vähintään neljännesvuosittain suoraan tietoa kilpailuun perustuvilla markkinoilla saatavilla olevista tarjouksista ja säästöistä, erityisesti dynaamisen hinnan sähkösopimuksista, ja niiden avulla on varmistettava, että heitä autetaan siirtymisessä markkinapohjaisten tarjousten käyttöön;

f)  niiden avulla on varmistettava, että 19 ja 21 artiklan nojalla kaikilla tällaisten julkisten toimien edunsaajilla on oikeus saada ja heille tarjotaan älymittareita, jotka asennetaan ilman asiakkaille koituvia alkuvaiheen lisäkustannuksia, ja että heille tiedotetaan suoraan mahdollisuudesta asennuttaa älymittareita ja annetaan tarvittavaa apua;

g)  ne eivät saa johtaa suoriin ristisubventioihin niiden asiakkaiden, joiden sähköntoimitusten hinnat määräytyvät vapailla markkinoilla, ja niiden asiakkaiden, joiden sähköntoimitusten hintoja säännellään, välillä.

8.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 3 ja 6 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet komissiolle kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä, ja ne saavat soveltaa toimenpiteitä välittömästi. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys siitä, miksi asetettua tavoitetta ei ole voitu saavuttaa riittävän tehokkaasti muilla keinoilla, miten varmistetaan 4 ja 7 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen ja mitä vaikutuksia ilmoitetuilla toimenpiteillä on kilpailuun. Ilmoituksessa on kuvattava toimenpiteiden edunsaajat ja toimenpiteiden kesto ja niiden kohteena olevien kotitalousasiakkaiden lukumäärä ja selitettävä, miten säännellyt hinnat on määritetty.

9.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2022 ja 1 päivänä tammikuuta 2025 kertomukset, joissa käsitellään tämän artiklan täytäntöönpanoa sekä tämän artiklan nojalla toteutettujen julkisten toimien tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta ja arvioidaan edistymistä toimittajien välisen tehokkaan kilpailun saavuttamisessa ja siirtymisessä markkinapohjaisiin hintoihin. Säänneltyjä hintoja 6 kohdan mukaisesti soveltavien jäsenvaltioiden on raportoitava 7 kohdassa säädettyjen edellytysten noudattamisesta, mukaan lukien siitä, miten toimittajat, jotka ovat velvollisia soveltamaan tällaisia toimia, noudattavat niitä, sekä säänneltyjen hintojen vaikutuksesta kyseisten toimittajien taloustilanteeseen.

10.   Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä tämän artiklan täytäntöönpanoa sähkön markkinapohjaisen vähittäishinnoittelun saavuttamiseksi ja antaa siitä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sekä sen yhteydessä tai sen jälkeen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Lainsäädäntöehdotukseen voi sisältyä säänneltyjen hintojen päättymispäivä.

6 artikla

Kolmansien osapuolten pääsy verkkoon

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään 59 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.

2.  Siirto- tai jakeluverkonhaltija voi evätä verkkoon pääsyn, jos verkon kapasiteetti ei ole riittävä. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut, jotka pohjautuvat puolueettomiin ja teknisesti ja taloudellisesti perusteltuihin kriteereihin, ottaen erityisesti huomioon 9 artiklan säännökset. Jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, kyseisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on varmistettava, että näitä kriteereitä sovelletaan johdonmukaisesti ja että verkon käyttäjä, jolta pääsy on evätty, voi turvautua vaihtoehtoiseen riitojenratkaisumenettelyyn. Sääntelyviranomaisten on myös varmistettava, että verkkoon pääsyn epäämisen yhteydessä siirtoverkonhaltija tai jakeluverkonhaltija antaa tarvittaessa merkityksellisiä tietoja toimenpiteistä, joita verkon vahvistaminen edellyttäisi. Nämä tiedot on annettava aina, kun latauspisteiden käyttöoikeus on evätty. Tietoja pyytävältä osapuolelta voidaan periä kohtuullinen maksu, jossa on otettu huomioon tietojen antamisesta aiheutuvat kustannukset.

3.  Tätä artiklaa sovelletaan myös kansalaisten energiayhteisöihin, jotka hallinnoivat jakeluverkkoja.

7 artikla

Erilliset linjat

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta

a)  kaikilla jäsenvaltion alueelle sijoittautuneilla tuottajilla ja sähkön toimittajilla on mahdollisuus toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä omiin tiloihinsa ja omille tytäryrityksilleen ja asiakkailleen ilman, että niihin sovelletaan kohtuuttomia hallinnollisia menettelyjä tai kustannuksia;

b)  kaikilla asiakkailla jäsenvaltion alueella on mahdollisuus saada yksittäin tai yhdessä sähköntoimituksia tuottajilta ja sähkön toimittajilta erillisen linjan välityksellä.

2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet, joita sovelletaan erillisten linjojen rakentamista koskevien lupien myöntämiseen niiden alueella. Näiden perusteiden on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä.

3.  Mahdollisuus toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ei vaikuta mahdollisuuteen tehdä sähköä koskevia sopimuksia 6 artiklan mukaisesti.

4.  Jäsenvaltiot voivat myöntää erillisen linjan rakentamislupia, jollei verkkoon pääsyä evätä, jos se on aiheellista 6 artiklan perusteella, tai jollei aloiteta riitojenratkaisumenettelyä 60 artiklan mukaisesti.

5.  Jäsenvaltiot voivat evätä erillisen linjan rakentamisluvan, jos luvan myöntäminen haittaisi 9 artiklan mukaisia julkisen palvelun velvoitteita koskevien säännösten soveltamista. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut.

8 artikla

Lupamenettely uuden kapasiteetin osalta

1.  Uuden tuotantokapasiteetin rakentamiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lupamenettely, jota on sovellettava puolueettomien, avointen ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet, joita sovelletaan tuotantokapasiteetin rakentamista koskevien lupien myöntämiseen niiden alueella. Jäsenvaltioiden on asianmukaisia perusteita määrittäessään otettava huomioon seuraavat tekijät:

a)  sähköverkon, laitteistojen ja niihin liittyvien laitteiden turvallisuus ja varmuus;

b)  kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden suojelu;

c)  ympäristönsuojelu;

d)  maankäyttö ja laitosten sijaintipaikan valinta;

e)  julkisten maa-alueiden käyttö;

f)  energiatehokkuus;

g)  primaaristen energialähteiden luonne;

h)  hakijan erityisominaisuudet, kuten tekniset, taloudelliset ja rahoitukselliset valmiudet;

i)  9 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden noudattaminen;

j)  tuotantokapasiteetin osuus sen unionin kokonaistavoitteen saavuttamisessa, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus unionin energian kokonaisloppukulutuksesta on vähintään 32 prosenttia vuonna 2030 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin EU 2018/2001(30) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

k)  tuotantokapasiteetin osuus päästöjen vähentämisessä; ja

l)  uuden tuotantokapasiteetin rakentamisen vaihtoehdot, kuten kulutusjoustoon liittyvät ratkaisut ja energian varastointi.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pienimuotoista ja/tai hajautettua tuotantoa varten on erityisiä, yksinkertaistettuja ja virtaviivaistettuja lupamenettelyjä, joissa otetaan huomioon kyseisen tuotannon rajoitettu koko ja mahdollinen vaikutus.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa suuntaviivoja erityistä lupamenettelyä varten. Sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, mukaan lukien suunnitteluviranomaiset, on tarkasteltava kyseisiä suuntaviivoja, ja ne voivat suositella niihin muutoksia.

Jos jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erityistä maankäyttöä koskevia lupamenettelyjä, joita sovelletaan merkittäviin uusiin infrastruktuurihankkeisiin tuotantokapasiteetin alalla, jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan sisällytettävä uuden tuotantokapasiteetin rakentaminen kyseisten menettelyjen soveltamisalaan ja pantava ne täytäntöön syrjimättömällä tavalla ja asianmukaisessa määräajassa.

4.  Lupamenettelyt ja perusteet on julkistettava. Hakijoille on ilmoitettava luvan epäämisen syyt. Syiden on oltava puolueettomia, syrjimättömiä, aiheellisia ja asianmukaisesti perusteltuja. Hakijoilla on oltava mahdollisuus hakea muutosta päätökseen.

9 artikla

Julkisen palvelun velvoitteet

1.  Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että sähköalan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähköalalla saadaan aikaan kilpailuun perustuvat, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat, eivätkä jäsenvaltiot saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvoitteiden suhteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.  Jäsenvaltiot voivat SEUT-sopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 106 artiklan täysimääräisesti huomioon ottaen asettaa sähköalalla toimiville yrityksille yleisen taloudellisen edun nimissä julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea varmuutta, mukaan lukien toimitusvarmuus, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, mukaan lukien energiatehokkuus, uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia ja ilmastonsuojelu. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia, ja niillä on turvattava se, että unionin sähköalan yritykset voivat tarjota kansallisille kuluttajille palvelujaan tasapuolisesti. Sähköntoimitusten hinnoittelua koskevien julkisen palvelun velvoitteiden on oltava tämän direktiivin 5 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

3.  Jos jäsenvaltio myöntää tämän artiklan 2 kohdassa esitettyjen velvoitteiden täyttämisestä tai 27 artiklassa säädetyn yleispalvelun tarjoamisesta rahallisen korvauksen, muunlaisia korvauksia ja yksinoikeuksia, tämä on toteutettava syrjimättömällä ja avoimella tavalla.

4.  Jäsenvaltioiden on saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ilmoitettava komissiolle kaikki yleispalveluvelvoitteen ja julkisen palvelun velvoitteiden, mukaan lukien kuluttajansuoja ja ympäristönsuojelu, täyttämiseksi hyväksytyt toimenpiteet ja niiden mahdolliset vaikutukset kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä. Niiden on sen jälkeen ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista näitä toimenpiteitä koskevista muutoksista riippumatta siitä, edellyttävätkö ne poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä.

5.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tämän direktiivin 6, 7 ja 8 artiklaa, sikäli kuin niiden soveltaminen estäisi oikeudellisesti tai tosiasiallisesti sähköalan yrityksiä täyttämästä niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvoitteita ja sikäli kuin sillä ei vaikuteta kaupan kehitykseen tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa. Unionin etuihin kuuluu muun muassa kilpailu asiakkaista SEUT 106 artiklan ja tämän direktiivin mukaisesti.

III LUKU

KULUTTAJIEN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET JA KULUTTAJANSUOJA

10 artikla

Sopimusperusteiset perusoikeudet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla loppuasiakkailla on oikeus valita toimittajansa kiinnostuneiden joukosta riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa tällä on toimilupa, jos toimittaja noudattaa sovellettavia kauppaa ja tasehallintaa koskevia sääntöjä. Jäsenvaltioiden on näin ollen toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät syrji toimittajia, joilla jo on toimilupa toisessa jäsenvaltiossa.

2.  Rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien unionin sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU(31) ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY(32) soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on tämän artiklan 3–12 kohdassa säädetyt oikeudet.

3.  Loppuasiakkailla on oikeus tehdä toimittajansa kanssa sopimus, jossa eritellään seuraavat tiedot:

a)  toimittajan nimi ja osoite;

b)  tarjottavat palvelut, tarjottavien palvelujen laatu sekä perusliittymän toimitusaika,

c)  tarjottavat ylläpitopalvelutyypit,

d)  menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista tariffeista, ylläpitomaksuista sekä yhdistetyistä tuotteista tai palveluista,

e)  sopimuksen kesto sekä sopimuksen ja palvelujen, mukaan lukien tuotteet tai palvelut, jotka on yhdistetty näihin palveluihin, uusimiseen ja päättämiseen sovellettavat ehdot sekä se, voidaanko sopimus irtisanoa maksutta,

f)  mahdollinen korvaus ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos palvelun laatu ei ole sovitun tasoinen, mukaan lukien virheellinen tai viivästynyt laskutus,

g)  menetelmä, jonka avulla aloitetaan tuomioistuinten ulkopuolinen riitojenratkaisumenettely 26 artiklan mukainen,

h)  tiedot kuluttajien oikeuksista, mukaan lukien tiedot valitusten käsittelystä ja kaikki tässä kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka esitetään selvästi laskussa tai sähköalan yrityksen verkkosivustolla.

Ehtojen on oltava oikeudenmukaiset, ja niiden on oltava etukäteen tiedossa. Kyseiset tiedot on joka tapauksessa annettava ennen sopimuksen tekemistä tai vahvistamista. Jos sopimuksia tehdään kolmannen osapuolen välityksellä, tiedot tässä kohdassa säädetyistä asioista on silloinkin annettava ennen sopimuksen tekemistä.

Loppuasiakkaille annetaan yhteenveto keskeisistä sopimusehdoista näkyvästi ja ytimekkäällä ja yksinkertaisella kielellä.

4.  Loppuasiakkaille on annettava ajoissa tieto kaikista sopimusehtojen muuttamista koskevista aikomuksista ja heille on tiedotettava heidän oikeudestaan irtisanoa sopimus saadessaan tietää ehtojen muuttuvan. Toimittajien on ilmoitettava avoimella ja ymmärrettävällä tavalla loppuasiakkailleen suoraan toimitushintojen muutokset sekä muutoksen syyt, edellytykset ja laajuus asianmukaisena ajankohtana, kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ja kotitalousasiakkaiden kohdalla kuukautta ennen ajankohtaa, jona muutokset tulevat voimaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat voivat vapaasti irtisanoa sopimuksen, jos he eivät hyväksy uusia sopimusehtoja tai toimitushinnan muutoksia, joista toimittaja on heille ilmoittanut.

5.  Toimittajien on annettava loppuasiakkaille avoimet tiedot liittymiin sekä sähköpalvelujen käyttöön sovellettavista hinnoista ja tariffeista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista.

6.  Toimittajien on annettava loppuasiakkaiden valita useista eri maksutavoista. Maksutavat eivät saa olla perusteettomasti syrjiviä eri asiakkaiden välillä. Maksuissa maksutapojen tai ennakkomaksujärjestelmien vuoksi olevien mahdollisten erojen on oltava puolueettomia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, eivätkä ne saa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366(33) 62 artiklan mukaisesti ylittää suoria kustannuksia, joita maksunsaajalle on aiheutunut tietyn maksutavan tai ennakkomaksujärjestelmän käytöstä.

7.  Edellä olevan 6 kohdan mukaisesti kotitalousasiakkaat, joilla on mahdollisuus käyttää ennakkomaksujärjestelmiä, eivät saa joutua ▌ epäedulliseen asemaan ▌ ennakkomaksujärjestelmien vuoksi.

8.  Toimittajien on tarjottava loppuasiakkaille oikeudenmukaiset ja avoimet yleiset ehdot, jotka on esitettävä selvällä ja yksiselitteisellä kielellä, eikä niihin saa sisältyä sopimuksen ulkopuolisia esteitä asiakkaiden oikeuksien toteutumiselle, kuten kohtuuttoman laajaa sopimusaineistoa. Asiakkaita on suojeltava epäoikeudenmukaisilta tai harhaanjohtavilta myyntimenetelmiltä.

9.  Loppuasiakkailla on oikeus toimittajiltaan saamansa palvelun ja valitusten käsittelyn hyvään tasoon. Toimittajien on käsiteltävä valitukset yksinkertaisesti, oikeudenmukaisesti ja ripeästi.

10.  Kun loppuasiakkaat kuuluvat 27 artiklan perusteella annettujen jäsenvaltioiden säädösten nojalla yleispalvelun piiriin, heille on ilmoitettava heidän yleispalvelua koskevista oikeuksistaan.

11.  Toimittajien on annettava kotitalousasiakkaille riittävät tiedot toimista, jotka ovat vaihtoehtoisia sähköntoimituksen keskeyttämiselle, riittävän ajoissa ennen suunniteltua keskeyttämistä. Tällaiset vaihtoehtoiset toimet voivat liittyä lähteisiin, joista saa tukea sähköntoimituksen keskeyttämisen välttämiseksi, ennakkomaksujärjestelmiin, energiakatselmuksiin, energia-alan konsultointipalveluihin, vaihtoehtoisiin maksusuunnitelmiin, velkaneuvontaan tai sähköntoimituksen keskeyttämisen lykkäämiseen, eikä niistä saisi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille, joita sähköntoimituksen keskeyttäminen koskee.

12.  Toimittajien on annettava loppuasiakkaille tasoitusloppulasku toimittajan vaihduttua viimeistään kuuden viikon kuluttua tällaisesta toimittajan vaihtumisesta.

11 artikla

Oikeus dynaamisen hinnan sähkösopimukseen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajat voivat kansallisen sääntelykehyksen perusteella tarjota dynaamisen hinnan sähkösopimuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne loppuasiakkaat, joille on asennettu älymittari, voivat pyytää dynaamisen sähkön hintasopimuksen tekemistä vähintään yhdeltä toimittajalta ja jokaiselta toimittajalta, jolla on enemmän kuin 200 000 loppuasiakasta.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat saavat toimittajilta täydelliset tiedot tällaisten dynaamisen hinnan sähkösopimusten tarjoamista mahdollisuuksista, kustannuksista ja riskeistä, ja niiden on varmistettava, että toimittajien edellytetään antavan tämän mukaisesti tietoja loppuasiakkaille, muun muassa siitä, että asianmukaisen sähkömittarin on oltava asennettuna. Sääntelyviranomaisten on seurattava markkinoiden kehitystä ja arvioitava riskit, joita uusista tuotteista ja palveluista saattaa aiheutua, sekä puututtava väärinkäytöksiin.

3.  Toimittajien on saatava kultakin loppuasiakkaalta suostumus ennen dynaamiseen sähkön hintasopimukseen vaihtamista.

4.  Jäsenvaltioiden tai niiden sääntelyviranomaisten on seurattava ▌ vähintään kymmenen vuoden ajan siitä, kun dynaamisen hinnan sähkösopimukset tulevat saataville, tällaisten sopimusten pääasiallisia kehityssuuntia, mukaan lukien tarjoukset markkinoilla ja vaikutukset kuluttajien laskuihin, ja erityisesti hintojen vaihtelua, ja niiden on julkaistava vuosittain tätä koskeva kertomus.

12 artikla

Oikeus vaihtamiseen ja säännöt vaihtamiseen liittyvistä maksuista

1.  Toimittajan tai aggregointia harjoittavan markkinaosapuolen vaihtaminen on toteutettava mahdollisimman lyhyessä ajassa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkaalla, joka haluaa sopimusehtoja noudattaen vaihtaa toimittajaa tai aggregointia harjoittavaa markkinaosapuolta, on oikeus vaihtoon korkeintaan kolmen viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Viimeistään vuonna 2026 tekninen prosessi toimittajan vaihtamiseksi saa kestää enintään 24 tuntia ja sen on oltava mahdollinen kaikkina arkipäivinä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakaan kotitalousasiakkailta ja pieniltä yrityksiltä ei peritä vaihtamiseen liittyviä maksuja.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että toimittajat tai aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet perivät asiakkailta sopimuksen irtisanomisesta maksun, kun nämä asiakkaat vapaaehtoisesti sanovat irti määräaikaisen vakiohintaisen sähköntoimitussopimuksen ennen määräajan päättymistä, mikäli tällainen maksu on osa sopimusta, jonka asiakas on tehnyt vapaaehtoisesti, ja tällaisesta maksusta on tiedotettu selvästi asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä. Tällaisten maksujen on oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saa ylittää asiakkaan sopimuksen irtisanomisesta toimittajalle tai aggregointia harjoittavalle markkinaosapuolelle aiheutuvaa suoraa taloudellista tappiota, mukaan lukien kustannukset mahdollisista yhdistetyistä investoinneista tai asiakkaalle osana sopimusta jo toimitetuista palveluista. Toimittajalla tai aggregointia harjoittavalla markkinaosapuolella on todistustaakka suorasta taloudellisesta tappiosta, ja sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on seurattava sopimuksen irtisanomismaksujen hyväksyttävyyttä.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeus vaihtaa toimittajaa tai aggregointia harjoittavaa markkinaosapuolta turvataan kustannusten, aiheutuvan vaivannäön ja tarvittavan ajan osalta syrjimättömästi kaikille asiakkaille.

5.  Kotitalousasiakkaille on annettava oikeus osallistua kollektiivisiin vaihtojärjestelmiin. Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki kollektiivisten vaihtojen sääntelyesteet tai hallinnolliset esteet ja tarjottava puitteet, jotka takaavat kuluttajien parhaan mahdollisen suojelun mahdollisten väärinkäytösten välttämiseksi.

13 artikla

Aggregointisopimus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla asiakkailla on vapaus ostaa ja myydä muita sähköalan palveluja, aggregointi mukaan lukien, kuin toimitusta riippumatta näiden sähköntoimitussopimuksesta ja näiden valitsemasta sähköalan yrityksestä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos loppuasiakas haluaa tehdä aggregointisopimuksen, loppuasiakas on siihen oikeutettu ilman suostumusta sähköalan yrityksiltään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet antavat asiakkaille täydelliset tiedot näille tarjoamiensa sopimusten ehdoista.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on oikeus saada kaikki asiaankuuluvat kulutusjoustoa koskevat tiedot tai tiedot toimitetusta ja myydystä sähköstä maksutta vähintään kerran laskutuskautta kohti, jos asiakas sitä pyytää.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 ▌ ja 3 kohdassa tarkoitetut oikeudet turvataan kustannusten, aiheutuvan vaivannäön tai tarvittavan ajan osalta syrjimättömästi kaikille loppuasiakkaille. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että toimittaja ei sovella asiakkaisiinsa syrjiviä teknisiä ja hallinnollisia vaatimuksia, menettelyjä tai maksuja sen perusteella, onko näillä sopimus aggregointia harjoittavan markkinaosapuolen kanssa.

14 artikla

Vertailuvälineet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin kotitalousasiakkailla ja mikroyrityksillä, joiden odotettu vuosikulutus on alle 100 000 kWh, on maksutta käytettävissään vähintään yksi ▌ väline toimittajien tarjousten, mukaan lukien dynaamisen hinnan sähkösopimuksia koskevat tarjoukset, vertailuun. Asiakkaille on tiedotettava tällaisten välineiden saatavuudesta laskuissa tai niiden mukana taikka muilla keinoin. Välineiden on täytettävä ainakin seuraavat vaatimukset:

a)  niiden on oltava riippumattomia markkinaosapuolista, ja niillä on varmistettava, että sähköalan yrityksiä kohdellaan yhdenvertaisesti hakutuloksissa;

b)  niistä on käytävä selvästi ilmi välineiden omistaja sekä niiden ylläpitämisestä ja valvonnasta vastaava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä tiedot siitä, miten välineet rahoitetaan;

c)  niissä on asetettava selkeitä ja puolueettomia kriteereitä, joiden perusteella vertailu on määrä tehdä, mukaan lukien palvelut, ja julkistettava kyseiset kriteerit;

d)  niissä on käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä;

e)  niissä on annettava täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja sekä ilmoitettava viimeisin päivitysajankohta;

f)  niiden on oltava vammaisten henkilöiden saavutettavissa siten, että ne ovat havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja;

g)  niiden on tarjottava tehokas menettely julkaistujen tarjousten vääristä tiedoista ilmoittamiseen; ja

h)  niissä on tehtävä vertailuja siten, että pyydettyjen henkilötietojen määrä rajataan siihen, mikä on ehdottomasti tarpeen vertailua varten.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään yksi väline kattaa markkinat kokonaisuudessaan. Jos useampi väline kattaa markkinat, kyseisten välineiden on sisällettävä mahdollisimman kattava valikoima sähkötarjouksia, jotka kattavat merkittävän osan markkinoista, ja jos kyseiset välineet eivät täysin kata markkinoita, tämä on ilmoitettava selvästi ennen tulosten esittämistä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen välineiden ylläpitämisestä voi vastata mikä tahansa taho, myös yksityiset tahot taikka viranomaiset tai julkiset elimet.

3.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä ▌ toimivaltainen viranomainen, joka vastaa luotettavuusmerkkien antamisesta 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset täyttäville vertailuvälineille ja sen varmistamisesta, että luotettavuusmerkin saaneet vertailuvälineet täyttävät jatkuvasti 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset. Kyseisen viranomaisen on oltava riippumaton markkinaosapuolista ja vertailuvälineiden ylläpitäjistä.

4.  Jäsenvaltiot voivat vaatia, että luotettavuusmerkin saaneisiin 1 kohdassa tarkoitettuihin vertailuvälineisiin sisältyy toimittajien tarjoamien palvelujen luonnetta koskevat vertailukriteerit.

5.  Mille tahansa markkinaosapuolten tarjouksia vertailevalle välineelle on saatava hakea tämän artiklan mukaista luotettavuusmerkkiä vapaaehtoiselta ja syrjimättömältä pohjalta.

6.  Poiketen siitä, mitä 3 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla säätämättä luotettavuusmerkkien antamisesta vertailuvälineille, jos viranomainen tai julkinen elin tarjoaa käyttöön 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset täyttävän vertailuvälineen.

15 artikla

Aktiiviset asiakkaat

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on oikeus toimia aktiivisina asiakkaina ilman heihin kohdistuvia kohtuuttomia tai syrjiviä teknisiä vaatimuksia, hallinnollisia vaatimuksia, menettelyjä ja maksuja, sekä verkkomaksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  aktiivisilla asiakkailla on oikeus toimia joko suoraan tai aggregoinnin välityksellä;

b)  aktiivisilla asiakkailla on oikeus myydä itse tuottamaansa sähköä, myös tekemällä sähkönhankintasopimuksia;

c)  aktiivisilla asiakkailla on oikeus osallistua joustoa ja energiatehokkuutta koskeviin järjestelyihin;

d)  aktiivisilla asiakkailla on oikeus siirtää toimintaansa tarvittavien laitteistojen hallinnointi kolmannen osapuolen hoidettavaksi, asennus, käyttö, tiedonkäsittely ja ylläpito mukaan lukien, ilman että kolmas osapuoli katsotaan aktiiviseksi asiakkaaksi;

e)  aktiivisilta asiakkailta peritään kustannuksia vastaavia, avoimia ja syrjimättömiä verkkomaksuja, joissa eritellään verkkoon syötetty ja verkosta kulutettu sähkö, tämän direktiivin 59 artiklan 9 kohdan ja asetuksen (EU) 2019/...(34) 18 artiklan mukaisesti varmistaen, että nämä osallistuvat asianmukaisella ja tasapainoisella tavalla sähkön tuottamista, jakelua ja kulutusta koskevan järjestelmän kokonaiskustannuksiin;

f)  aktiivisilla asiakkailla on taloudellinen vastuu sähköverkossa aiheuttamistaan tasepoikkeamista; tämän osalta niiden on toimittava tasevastaavina tai siirrettävä tasevastuunsa asetuksen (EU) 2019/...+ 5 artiklan mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä voidaan soveltaa erilaisia säännöksiä yksittäisille ja yhdessä toimiville aktiivisille asiakkaille edellyttäen, että kaikkia tämän artiklan mukaisia oikeuksia ja velvoitteita sovelletaan kaikkiin aktiivisiin asiakkaisiin. Yhdessä toimivien aktiivisten asiakkaiden erilaisen kohtelun on oltava oikeasuhteista ja asianmukaisesti perusteltua.

4.  Jäsenvaltiot, joilla on olemassa olevia järjestelmiä, joissa ei eritellä verkkoon syötettyä sähköä ja verkosta kulutettua sähköä, eivät saa myöntää tällaisten järjestelmien mukaisia uusia oikeuksia 31 päivän joulukuuta 2023 jälkeen. Olemassa olevien järjestelmien piiriin kuuluvilla asiakkailla on joka tapauksessa oltava mahdollisuus valita milloin tahansa verkkomaksujen laskentaperusteeksi uusi järjestelmä, jossa eritellään verkkoon syötetty sähkö ja verkosta käytetty sähkö.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  energiavaraston omistavilla aktiivisilla asiakkailla on oikeus verkkoliitäntään kohtuullisen ajan kuluessa pyynnöstä, jos kaikki tarvittavat edellytykset, kuten tasevastuu ja asianmukainen mittaus, täyttyvät;

b)  energiavaraston omistavilta aktiivisilta asiakkailta ei peritä kaksinkertaisia maksuja, mukaan lukien verkkomaksut, varastoidusta sähköstä, joka säilyy asiakkaiden tiloissa, tai asiakkaiden tarjotessa joustopalveluja verkonhaltijoille;

c)  energiavaraston omistaviin aktiivisiin asiakkaisiin ei sovelleta kohtuuttomia lupavaatimuksia tai maksuja;

d)  energiavaraston omistavat aktiiviset asiakkaat saavat tarjota samanaikaisesti useita palveluja, jos se on teknisesti mahdollista.

16 artikla

Kansalaisten energiayhteisöt

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavasta sääntelykehyksestä, jolla varmistetaan, että

a)  osallistuminen kansalaisten energiayhteisöön on avointa ja vapaaehtoista;

b)  kansalaisten energiayhteisön jäsenet tai osakkaat ovat oikeutettuja lähtemään yhteisöstä, jolloin sovelletaan 12 artiklaa;

c)  kansalaisten energiayhteisön jäsenet tai osakkaat eivät menetä oikeuksiaan eivätkä välty velvoitteiltaan kotitalousasiakkaina tai aktiivisina asiakkaina;

d)  sääntelyviranomaisen arvioimaa oikeudenmukaista korvausta vastaan asiaankuuluvat jakeluverkonhaltijat tekevät yhteistyötä kansalaisten energiayhteisöjen kanssa helpottaakseen kansalaisten energiayhteisöjen sisäisiä sähkönsiirtoja;

e)  kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan syrjimättömiä, oikeudenmukaisia, oikeasuhteisia ja avoimia menettelyjä ja maksuja, myös rekisteröinnin ja toimilupien osalta, ja niiltä peritään avoimia, syrjimättömiä ja kustannuksia vastaavia verkkomaksuja asetuksen (EU) 2019/...(35) 18 artiklan mukaisesti varmistaen, että ne osallistuvat asianmukaisella ja tasapainoisella tavalla järjestelmän kokonaiskustannusten jakoon.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavassa sääntelykehyksessä, että

a)  osallistuminen kansalaisten energiayhteisöihin on avointa yli rajojen;

b)  kansalaisten energiayhteisöillä on oikeus omistaa, perustaa, ostaa tai vuokrata jakeluverkkoja ja hallinnoida niitä itsenäisesti tämän artiklan 4 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti;

c)  kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan 38 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vapautuksia.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  kansalaisten energiayhteisöillä on syrjimätön pääsy kaikille sähkömarkkinoille joko suoraan tai aggregoinnin välityksellä;

b)  kansalaisten energiayhteisöjä kohdellaan syrjimättömällä ja oikeasuhteisella tavalla, kun kyse on niiden toiminnasta, oikeuksista ja velvoitteista loppuasiakkaina, tuottajina, toimittajina, jakeluverkonhaltijoina tai aggregointia harjoittavina markkinaosapuolina;

c)  kansalaisten energiayhteisöillä on taloudellinen vastuu sähköverkossa aiheuttamistaan tasepoikkeamista; tämän osalta niiden on toimittava tasevastaavina tai siirrettävä tasevastuunsa asetuksen EU) 2019/...(36) 5 artiklan mukaisesti;

d)  kansalaisten energiayhteisöjä kohdellaan itse tuottamansa sähkön kulutuksen osalta aktiivisina asiakkaina 15 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti;

e)  kansalaisten energiayhteisöillä on oikeus järjestää kansalaisten energiayhteisön sisällä yhteisön omistamissa tuotantoyksiköissä tuotetun sähkön jakaminen, jollei tässä artiklassa säädetyistä muista edellytyksistä muuta johdu ja jos yhteisön jäsenten oikeudet ja velvoitteet loppuasiakkaina säilyvät.

Kun sähköä jaetaan, ensimmäisen alakohdan e alakohtaa sovellettaessa, tämä ei saa rajoittaa sovellettavia verkkomaksuja, tariffeja ja muita maksuja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kehittämän hajautettujen energiaresurssien avoimen kustannus–hyötyanalyysin mukaisesti.

4.  Jäsenvaltiot voivat päättää myöntää kansalaisten energiayhteisöille oikeuden hallinnoida jakeluverkkoja niiden omalla toiminta-alueella ja määrittää asiaankuuluvat menettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta IV luvun säännösten tai muiden jakeluverkonhaltijoihin sovellettavien sääntöjen ja määräysten soveltamista. Jos tällainen oikeus myönnetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  kansalaisten energiayhteisöillä on oikeus tehdä verkkonsa käytöstä sopimuksen sen asiaankuuluvan jakeluverkonhaltijan tai siirtoverkonhaltijan kanssa, johon niiden verkko on liitetty;

b)  kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan asianmukaisia verkkomaksuja niiden verkon ja kansalaisten energiayhteisön ulkopuolisen jakeluverkon välisissä liitäntäkohdissa ja että tällaisissa verkkomaksuissa eritellään jakeluverkkoon syötetty sähkö ja kansalaisten energiayhteisön ulkopuolisesta jakeluverkosta kulutettu sähkö 59 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

c)  kansalaisten energiayhteisöt eivät syrji asiakkaita, jotka pysyvät liitettyinä jakeluverkkoon, eivätkä aiheuta näille haittaa.

17 artikla

Kulutusjousto aggregoinnin välityksellä

1.  Jäsenvaltioiden on sallittava osallistuminen kulutusjoustoon aggregoinnin välityksellä ja edistettävä sitä. Jäsenvaltioiden on sallittava, että loppuasiakkaat, mukaan lukien kulutusjoustoa aggregoinnin välityksellä tarjoavat loppuasiakkaat, osallistuvat tuottajien rinnalla syrjimättömästi kaikille sähkömarkkinoille.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat lisäpalveluja hankkiessaan kohtelevat kulutusjoustoa aggregoinnin välityksellä tarjoavia markkinaosapuolia tuottajien rinnalla syrjimättömästi niiden teknisten valmiuksien mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden asiaa koskeva sääntelykehys sisältää vähintään seuraavat osatekijät:

a)  kunkin aggregointia harjoittavan markkinaosapuolen, myös riippumattomien aggregaattoreiden, oikeus tulla sähkömarkkinoille ilman muiden markkinaosapuolten suostumusta;

b)  syrjimättömät ja avoimet säännöt, joissa täsmennetään selkeästi kaikkien sähköalan yritysten ja asiakkaiden tehtävät ja vastuualueet;

c)  sellaiset syrjimättömät ja avoimet säännöt ja menettelyt tietojen vaihtamiselle aggregointia harjoittavien markkinaosapuolten ja muiden sähköalan yritysten kesken, joilla turvataan tietojen helppo saatavuus tasavertaisin ja syrjimättömin perustein sekä kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ja asiakkaiden henkilötietojen suojaaminen kaikilta osin;

d)  aggregointia harjoittavien markkinaosapuolten velvollisuus olla taloudellisesti vastuussa sähköverkossa aiheuttamistaan tasepoikkeamista; tämän osalta niiden on toimittava tasevastaavina tai siirrettävä tasevastuunsa asetuksen EU) 2019/...(37) 5 artiklan mukaisesti;

e)  säännös, jonka mukaan loppuasiakkaisiin, joilla on sopimus riippumattomien aggregaattoreiden kanssa, ei saa kohdistua toimittajien taholta aiheettomia maksuja tai seuraamuksia tai muita aiheettomia sopimuksellisia rajoituksia;

f)  aggregointia harjoittavien markkinaosapuolten ja muiden markkinaosapuolten välinen riitojenratkaisumenettely, mukaan lukien tasepoikkeamia koskevat vastuukysymykset.

4.  Jäsenvaltiot voivat vaatia sähköalan yrityksiä tai osallistuvia loppuasiakkaita maksamaan taloudellista korvausta muille markkinaosapuolille tai markkinaosapuolten tasevastaavalle, jos kulutusjouston aktivointi vaikuttaa suoraan näihin markkinaosapuoliin tai tasevastaaviin. Tällaiset taloudelliset korvaukset eivät saa luoda estettä aggregointia harjoittavien markkinaosapuolten markkinoille pääsylle tai estettä joustolle. Tällaisissa tapauksissa taloudellinen korvaus on rajattava tiukasti niin, että sillä katetaan ainoastaan osallistuvien asiakkaiden toimittajille tai toimittajien tasevastaavalle kulutusjouston aktivoinnin aikana aiheutuneet kustannukset. Korvauksen laskentamenetelmässä voidaan ottaa huomioon riippumattomista aggregaattoreista aiheutuvat hyödyt muille markkinaosapuolille, ja tällöin aggregaattorit tai osallistuvat asiakkaat voidaan velvoittaa maksamaan osuus tällaisesta korvauksesta, mutta ainoastaan jos ja siinä määrin kuin kaikille toimittajille, asiakkaille ja näiden tasevastaaville koituvat hyödyt eivät ylitä näille aiheutuneita suoria kustannuksia. Sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on hyväksyttävä laskentamenetelmä.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomaiset tai, jos niiden kansallinen oikeusjärjestelmä sitä edellyttää, siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat määrittävät tiiviissä yhteistyössä markkinaosapuolten ja loppuasiakkaiden kanssa kyseisten markkinoiden teknisten ominaisuuksien ja kulutusjouston valmiuksien perusteella tekniset vaatimukset kulutusjoustoon osallistumiseksi kaikilla sähkömarkkinoilla. Tällaisten vaatimusten on katettava aggregoitujen kuormien osallistuminen.

18 artikla

Laskut ja laskutustiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskut ja laskutustiedot ovat täsmällisiä, helposti ymmärrettäviä, selkeitä, ytimekkäitä ja käyttäjäystävällisiä ja että ne esitetään tavalla, joka helpottaa loppuasiakkaiden vertailumahdollisuuksia. Loppuasiakkaiden on pyynnöstä saatava selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, mistä näiden lasku muodostuu, erityisesti jos laskut eivät perustu tosiasialliseen kulutukseen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat saavat kaikki laskunsa ja laskutustietonsa ▌maksutta ▌.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaille tarjotaan mahdollisuus saada laskut ja laskutustiedot sähköisinä sekä joustavia järjestelyjä varsinaista laskujen maksua varten.

4.  Jos sopimuksessa määrätään myöhemmästä tuotteen tai hinnan muutoksesta taikka alennuksesta, muutoksesta tai alennuksesta sekä sen ajankohdasta on mainittava laskussa.

5.  Jäsenvaltioiden on kuultava kuluttajajärjestöjä, kun ne harkitsevat muutoksia laskujen sisältöä koskeviin vaatimuksiin.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskut ja laskutustiedot täyttävät liitteessä I esitetyt vähimmäisvaatimukset.

19 artikla

Älykkäät mittausjärjestelmät

1.  Energiatehokkuuden edistämiseksi ja loppuasiakkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, sääntelyviranomaisen on vahvasti suositeltava, että sähköalan yritykset ja muut markkinaosapuolet optimoivat sähkön käytön, muun muassa tarjoamalla energianhallintapalveluja, kehittämällä innovatiivisia hinnoittelumalleja ja ottamalla ▌ käyttöön erityisesti kuluttajien energianhallintajärjestelmien ja älykkäiden verkkojen kanssa yhteentoimivia älykkäitä mittausjärjestelmiä sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella otetaan käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä, jotka edistävät asiakkaiden aktiivista osallistumista sähkömarkkinoille. Tällaisten järjestelmien käyttöön ottamisesta voidaan tehdä kustannus–hyötyarvio, joka on toteutettava liitteessä II vahvistettuja periaatteita noudattaen.

3.  Älykkäitä mittausjärjestelmiä käyttöön ottavien jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava toiminnalliset ja tekniset vähimmäisvaatimukset alueellaan käyttöön otettaville älykkäille mittausjärjestelmille 20 artiklan ja liitteen II mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava näiden älykkäiden mittausjärjestelmien yhteentoimivuus ja niiden kyky tuottaa tietoja kuluttajien energianhallintajärjestelmiä varten. Jäsenvaltioiden on tältä osin otettava asianmukaisesti huomioon saatavilla olevien sovellettavien standardien, myös yhteentoimivuuden mahdollistavien standardien, käyttö ja parhaat käytännöt sekä älykkäiden verkkojen kehittämisen ja sähkön sisämarkkinoiden kehittämisen tärkeys.

4.  Älykkäitä mittausjärjestelmiä käyttöön ottavien jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat osallistuvat käyttöönoton kustannuksiin avoimesti ja syrjimättömästi, ja otettava samalla huomioon koko toimitusketjulle koituvat pitkän aikavälin hyödyt. Jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on seurattava säännöllisesti tällaista käyttöönottoa alueellaan siten, että niillä on tieto kuluttajille koituneista hyödyistä.

5.  Jos 2 kohdassa tarkoitetun kustannus–hyötyarvion perusteella esitetään kielteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä arviota tarkistetaan vähintään neljän vuoden välein tai useammin vastauksena merkittäviin muutoksiin taustaoletuksissa sekä vastauksena teknologian ja markkinoiden kehittymiseen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ajantasaistetun kustannus–hyötyarvionsa tulos, kun se on saatavilla.

6.  Älykkäitä mittausjärjestelmiä koskevia tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan tuleviin laitteisiin sekä laitteisiin, joilla korvataan vanhempia älymittareita. Älykkäät mittausjärjestelmät, jotka on jo asennettu tai joiden osalta 'töiden alkaminen' alkoi ennen ... päivää ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä], voivat olla käytössä niiden käyttöiän ajan, mutta älykkäät mittausjärjestelmät, jotka eivät täytä 20 artiklan ja liitteessä II olevia vaatimuksia, eivät saa olla käytössä … päivän …kuuta … [12 vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] jälkeen.

Tämän kohdan soveltamiseksi 'töiden aloittamisella' tarkoitetaan joko investointiin liittyvien rakennustöiden alkamista tai ensimmäistä laillisesti velvoittavaa sitoumusta tilata laitteita tai muuta sitoumusta, joka tekee investoinnista peruuttamattoman, riippuen siitä, kumpi on ajallisesti ensimmäinen. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden alkamiseksi. Yrityskaupoissa ’töiden alkamisella’ tarkoitetaan hankittuun laitokseen suoraan liittyvien omaisuuserien hankintahetkeä.

20 artikla

Älykkäiden mittausjärjestelmien toiminnot

Jos 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kustannus–hyötyarvion perusteella esitetään myönteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta tai jos älykkäitä mittausjärjestelmiä otetaan järjestelmällisesti käyttöön ...päivän ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä] jälkeen, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä eurooppalaisten standardien, liitteen II ja seuraavien vaatimusten mukaisesti:

a)  älykkäiden mittausjärjestelmien on mitattava tarkasti tosiasiallista sähkönkulutusta ja pystyttävä antamaan loppuasiakkaille tietoa todellisesta käyttöajasta. Vahvistetut aiempaa kulutusta koskevat tiedot on asetettava helposti ja suojatusti loppuasiakkaiden saataville ja näkyville pyynnöstä ja ilman lisäkustannuksia. Myös vahvistamattomat lähes reaaliaikaiset kulutustiedot on asetettava helposti ja suojatusti loppuasiakkaiden saataville ilman lisäkustannuksia standardoidun rajapinnan tai etäyhteyden välityksellä, jotta voidaan tukea automatisoituja energiatehokkuusohjelmia, kulutusjoustoa ja muita palveluja;

b)  älykkäiden mittausjärjestelmien ja tiedonsiirron turvallisuuden on noudatettava asiaan kuuluvia turvallisuutta koskevia unionin sääntöjä, kun otetaan asianmukaisesti huomioon paras käytettävissä oleva tekniikka mahdollisimman korkeatasoisen kyberturvallisuuden varmistamiseksi samalla, kun huomioidaan kustannukset ja suhteellisuusperiaate;

c)  loppuasiakkaiden yksityisyydensuojan ja heidän tietojansa koskevan tietosuojan on noudatettava asiaan kuuluvia tietosuojaa ja yksityisyydensuojaa koskevia unionin sääntöjä;

d)  mittareista vastaavien operaattoreiden on varmistettava, että verkkoon sähköä syöttävien aktiivisten asiakkaiden mittarit pystyvät ottamaan huomioon aktiivisten asiakkaiden tiloista verkkoon syötetyn sähkön;

e)  jos loppuasiakkaat sitä pyytävät, loppuasiakkaiden verkkoon syöttämää sähköä ja sähkönkulutusta koskevat tiedot on asetettava loppuasiakkaiden tai näiden puolesta toimivan kolmannen osapuolen saataville 24 artiklan nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti ▌standardoidun tietoliikennerajapinnan tai etäyhteyden välityksellä helposti ymmärrettävässä muodossa, jotta nämä voivat vertailla tarjouksia tasapuolisesti;

f)  loppuasiakkaille on ennen älymittarin asentamista tai sen yhteydessä annettava asianmukaista neuvontaa ja tietoa, erityisesti mittareiden koko potentiaalin hyödyntämisestä mittarin lukemisen hallinnassa ja energiankulutuksen seurannassa sekä henkilötietojen keräämisestä ja käsittelystä sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti;

g)  älykkäiden mittausjärjestelmien on mahdollistettava loppuasiakkaiden kulutuksen mittaaminen ja selvittäminen kansallisten markkinoiden taseselvitysjakson kanssa samalla aikaresoluutiolla.

Ensimmäisen alakohdan e alakohtaa sovellettaessa loppuasiakkaiden on voitava hakea mittaustietonsa tai siirtää ne toiselle osapuolelle ilman lisäkustannuksia unionin tietosuojasääntöjen mukaisen tietojen siirrettävyyttä koskevan oikeutensa mukaisesti.

21 artikla

Oikeus älymittariin

1.  Jos 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kustannus–hyötyarvion perusteella on esitetty kielteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta ja älykkäitä mittausjärjestelmiä ei ole otettu järjestelmällisesti käyttöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella loppuasiakkaalla on liitännäiskustannukset kattamalla oikeus saada pyynnöstä ja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja kustannustehokkain ehdoin asennutettua tai tapauksen mukaan uusittua älymittari

a)  jossa on, jos se on teknisesti toteutettavissa, 20 artiklassa tarkoitetut toiminnot tai vähimmäismäärä toimintoja, jotka jäsenvaltiot määrittelevät ja julkaisevat kansallisella tasolla ja liitteen II mukaisesti;

b)  joka on yhteentoimiva ja pystyy tarjoamaan mittausinfrastruktuurin tarvittavan liitettävyyden kuluttajien energianhallintajärjestelmiin lähes reaaliaikaisesti.

2.  Asiakkaan pyytäessä älymittaria 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on

a)  varmistettava, että älymittarin asennusta pyytävälle loppuasiakkaalle esitetyssä tarjouksessa ilmoitetaan nimenomaisesti ja kuvaillaan selkeästi

i)  toiminnot ja yhteentoimivuus, joita älymittarilla voidaan tukea, ja palvelut, jotka sillä ovat toteutettavissa, sekä hyödyt, jotka voivat olla realistisesti saavutettavissa kyseisellä älymittarilla kyseessä olevana ajankohtana;

ii)  loppuasiakkaalle mahdollisesti aiheutuvat liitännäiskustannukset;

b)  varmistettava, että älymittari asennetaan kohtuullisen ajan kuluessa ja viimeistään neljän kuukauden kuluttua asiakkaan pyynnöstä;

c)  tarkasteltava säännöllisesti ja vähintään kahden vuoden välein liitännäiskustannuksia ja asetettava ne julkisesti saataville sekä seurattava näiden kustannusten kehittymistä teknologian kehittymisen ja mittausjärjestelmien mahdollisten parannusten johdosta.

22 artikla

Tavanomaiset mittarit

1.  Jos loppuasiakkailla ei ole älymittareita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaille toimitetaan käyttäjäkohtaiset tavanomaiset mittarit, jotka mittaavat tarkasti tosiasiallista kulutusta.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat voivat lukea tavanomaiset mittarinsa helposti joko suoraan tai välillisesti verkossa olevan tai muun asianmukaisen käyttöliittymän välityksellä.

23 artikla

Tiedonhallinta

1.  Laatiessaan sääntöjä tiedonhallinnasta ja tietojen vaihtamisesta jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on täsmennettävä säännöt, jotka koskevat vaatimukset täyttävien osapuolten pääsyä loppuasiakkaan tietoihin tämän artiklan ja sovellettavan unionin lainsäädäntökehyksen mukaisesti. Tämän direktiivin soveltamiseksi tietoihin on katsottava sisältyvän mittaus- ja kulutustiedot sekä tiedot, joita asiakas tarvitsee toimittajan vaihtamiseen, kulutusjoustoon ja muihin palveluihin.

2.  Jäsenvaltioiden on järjestettävä tiedonhallinta siten, että voidaan turvata tietojen toimiva ja suojattu saatavuus ja vaihtaminen sekä tietosuoja ja tietoturva.

Riippumatta siitä, mikä tiedonhallintamalli kussakin jäsenvaltiossa on käytössä, tiedonhallinnasta vastaavien osapuolten on annettava ▌ vaatimukset täyttäville osapuolille pääsy loppuasiakkaan tietoihin 1 kohdan mukaisesti. Pyydettyjen tietojen olisi oltava vaatimukset täyttävien osapuolten saatavilla syrjimättömästi ja samanaikaisesti. Tietojen on oltava helposti käytettävissä ja tietoihin pääsyyn liittyvien menettelyjen julkisesti saatavilla.

3.  Tätä direktiiviä sovellettaessa tietoihin pääsyä ja tietojen säilyttämistä koskevien sääntöjen on oltava asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisia.

Tämän direktiivin puitteissa suoritettava henkilötietojen käsittely on toteutettava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on valtuutettava ja sertifioitava tiedonhallinnasta vastaavat osapuolet tai soveltuvissa tapauksissa valvottava niitä sen varmistamiseksi, että kyseiset osapuolet täyttävät tämän direktiivin vaatimukset.

Jäsenvaltiot voivat päättää vaatia, että tiedonhallinnasta vastaavat osapuolet nimittävät noudattamisen seurannasta vastaavat toimihenkilöt, jotka vastaavat niiden toimenpiteiden täytäntöönpanon seurannasta, joita kyseiset osapuolet toteuttavat turvatakseen tietojen syrjimättömän saatavuuden ja tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia tietosuojavastaavan tehtäviä.

Jäsenvaltiot voivat nimittää tämän direktiivin 35 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja ohjelman noudattamisen seurannasta vastaavia henkilöitä tai elimiä tämän kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.

5.  Loppuasiakkailta ei saa periä lisäkustannuksia pääsystä näitä koskeviin tietoihin tai pyynnöstä asettaa saataville näitä koskevat tiedot.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa niiden maksujen määrittämisestä, joita aiheutuu siitä, että tiedot ovat vaatimukset täyttävien osapuolten saatavilla. ▌

Jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tietopalveluja tarjoavien säänneltyjen yksiköiden veloittamat maksut ovat kohtuullisia ja asianmukaisesti perusteltuja.

24 artikla

Yhteentoimivuusvaatimukset ja tietoihin pääsyä koskevat menettelyt

1.  Kilpailun edistämiseksi vähittäismarkkinoilla ja vaatimukset täyttäville osapuolille aiheutuvien liiallisten hallinnollisten kustannusten välttämiseksi jäsenvaltioiden on helpotettava energiapalvelujen täyttä yhteentoimivuutta unionissa.

2.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhteentoimivuusvaatimukset sekä syrjimättömät ja avoimet menettelyt 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköalan yritykset soveltavat 2 kohdassa tarkoitettuja yhteentoimivuusvaatimuksia ja menettelyjä tietojen saamiseksi. Näiden vaatimusten ja menettelyjen on perustuttava olemassa oleviin kansallisiin käytäntöihin.

25 artikla

Keskitetyt palvelupisteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetaan keskitettyjä palvelupisteitä, jotta asiakkaille voidaan antaa kaikki tarvittavat tiedot heidän oikeuksistaan, voimassa olevasta lainsäädännöstä ja riitatilanteessa käytettävistä riitojenratkaisumenettelyistä. Nämä keskitetyt palvelupisteet voidaan sijoittaa yleisten kuluttajaneuvontapisteiden yhteyteen.

26 artikla

Oikeus tuomioistuinten ulkopuoliseen riitojenratkaisuun

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on käytettävissään yksinkertaiset, oikeudenmukaiset, avoimet, riippumattomat, tehokkaat ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt tämän direktiivin mukaisesti vahvistettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien riitojen ratkaisemiseksi riippumattoman mekanismin, kuten energia-asioiden oikeusasiamiehen tai kuluttajansuojaelimen tai sääntelyviranomaisen, avulla. Jos loppuasiakas on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/11/EU(38) tarkoitettu kuluttaja, tällaisten tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisumenettelyjen on täytettävä direktiivissä 2013/11/EU vahvistetut laatuvaatimukset ja tarvittaessa niihin on sisällytettävä korvaus- ja hyvitysjärjestelmiä.

2.  Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että vaihtoehtoiset riitojenratkaisuelimet tekevät yhteistyötä tarjotakseen yksinkertaiset, oikeudenmukaiset, avoimet, riippumattomat, tehokkaat ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt riidoissa, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan tuotteeseen tai palveluun liittyviä tai yhdistettyjä tuotteita tai palveluja.

3.  Energia-alan yritysten osallistuminen kotitalousasiakkaiden osalta tuomioistuinten ulkopuolisiin riitojenratkaisumenettelyihin on pakollista, ellei jäsenvaltio osoita komissiolle, että muut menettelyt ovat yhtä tehokkaita.

27 artikla

Yleispalvelu

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla kotitalousasiakkailla ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienillä yrityksillä on oikeus saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähköntoimituksia niiden alueella kilpailukykyisin, helposti ja selkeästi verrattavin, avoimin ja syrjimättömin hinnoin. Yleispalvelun varmistamista varten jäsenvaltiot voivat nimetä toimituksista viime kädessä vastaavan tahon. Jäsenvaltioiden on asetettava jakeluverkonhaltijoille velvoite liittää asiakkaat verkkoonsa sellaisin ehdoin ja tariffein, jotka on vahvistettu 59 artiklan 7 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita lujittamasta kotitalousasiakkaiden sekä pienten ja keskikokoisten muiden kuin kotitalousasiakkaiden markkina-asemaa edistämällä mainitun asiakasryhmän mahdollisuuksia kehittää vapaaehtoista yhteisedustusta.

2.  Edellä oleva 1 kohta on pantava täytäntöön avoimella ja syrjimättömällä tavalla, eikä se saa haitata 4 artiklan mukaista vapautta valita toimittaja.

28 artikla

Heikossa asemassa olevat asiakkaat

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä asiakkaiden suojelemiseksi ja varmistettava erityisesti, että heikossa asemassa olevia asiakkaita varten on asianmukaisia suojakeinoja. Tässä yhteydessä kunkin jäsenvaltion on määriteltävä heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite, jolla voidaan viitata energiaköyhyyteen ja muun muassa kieltoon kytkeä tällaiset asiakkaat pois verkosta kriittisinä aikoina. Heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite voi kattaa tulotasot, energiamenojen osuuden käytettävissä olevista tuloista, kotien energiatehokkuuden, kriittisen riippuvuuden sähkölaitteista terveyteen liittyvistä syistä, iän tai muita perusteita. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että heikossa asemassa olevia asiakkaita koskevia oikeuksia ja velvoitteita sovelletaan. Niiden on erityisesti toteutettava toimenpiteitä syrjäseuduilla asuvien asiakkaiden suojelemiseksi. Niiden on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, kuten ▌ myönnettävä sosiaaliturvajärjestelmiensä perusteella etuuksia heikossa asemassa olevien asiakkaiden tarvitsemien toimitusten varmistamiseksi tai tuettava energiatehokkuuden parantamista, jotta voidaan puuttua ilmenevään energiaköyhyyteen asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti, myös tarkasteltaessa köyhyyttä laajemmin. Tällaiset toimenpiteet eivät saa estää 4 artiklassa tarkoitettua markkinoiden tehokasta avaamista tai markkinoiden toimintaa, ja niistä on tapauksen mukaan ilmoitettava komissiolle 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Ilmoitukset voivat koskea myös yleisen sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa toteutettuja toimenpiteitä.

29 artikla

Energiaköyhyys

Arvioidessaan energiaköyhien kotitalouksien lukumäärää asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on määritettävä ja julkaistava perusteet, joihin voivat kuulua alhainen tulotaso, energiamenojen suuri osuus käytettävissä olevista tuloista ja huono energiatehokkuus.

Komissio antaa ohjeita siitä, miten ”merkittävä määrä energiaköyhyydessä olevia kotitalouksia” määritellään tässä yhteydessä ja 5 artiklan 5 kohdan yhteydessä, pitäen lähtökohtana, että kotitalouksien minkä tahansa suuruista osuutta energiaköyhyydestä voidaan pitää merkittävänä.

IV LUKU

JAKELUVERKON KÄYTTÖ

30 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden nimeäminen

Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava jakeluverkon omistavia tai niistä vastuussa olevia yrityksiä nimeämään jäsenvaltioiden tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen määrittelemäksi ajaksi yksi tai useampi jakeluverkonhaltija.

31 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden tehtävät

1.  Jakeluverkonhaltijan on vastattava sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkönjakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä, sekä varman, luotettavan ja tehokkaan sähkönjakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä taloudellisten edellytysten mukaisesti alueellaan ympäristö ja energiatehokkuus asianmukaisesti huomioon ottaen.

2.  Jakeluverkonhaltija ei saa missään tapauksessa harjoittaa syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä eikä varsinkaan siihen omistussuhteessa olevien yritysten eduksi.

3.  Jakeluverkonhaltijan on toimitettava verkon käyttäjille tiedot, joita nämä tarvitsevat päästäkseen tehokkaasti verkkoon ja myös käyttääkseen sitä tehokkaasti.

4.  Jäsenvaltio voi vaatia jakeluverkonhaltijaa antamaan asetuksen (EU) 2019/...+(39)12 artiklan mukaisesti tuotantolaitosten ajojärjestyksessä etusijan niille tuotantolaitoksille, jotka käyttävät uusiutuvia lähteitä tai käyttävät korkean hyötysuhteen yhteistuotantoa.

5.  Kunkin jakeluverkonhaltijan on toimittava neutraalina markkinavälittäjänä hankkiessaan verkkonsa energian hävikin ▌ kattamiseksi käyttämänsä energian avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti, jos se harjoittaa tätä toimintaa. ▌

6.  Jos jakeluverkonhaltija on vastuussa jakeluverkon tehokasta, luotettavaa ja varmaa käyttöä varten tarvittavien tuotteiden ja palvelujen hankinnasta, jakeluverkonhaltijan tätä varten vahvistamien sääntöjen on oltava puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä ja ne on laadittava koordinoidusti siirtoverkonhaltijoiden ja muiden asiaankuuluvien markkinaosapuolten kanssa. Jakeluverkonhaltijoille näiden tuotteiden ja palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot, tarvittaessa säännöt ja tariffit mukaan lukien, on vahvistettava syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 59 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ja ne on julkaistava.

7.  Suorittaessaan 6 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä jakeluverkonhaltijan on hankittava verkkoaan varten tarvittavat taajuuteen vaikuttamattomat lisäpalvelut avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti, paitsi jos sääntelyviranomainen on arvioinut, että taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen markkinapohjainen hankinta ei ole taloudellisesti tehokasta, ja on myöntänyt poikkeuksen. Velvoitetta hankkia taajuuteen vaikuttamattomia lisäpalveluja ei sovelleta täysin integroituihin verkkokomponentteihin.

8.  Edellä 6 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden ja palvelujen hankinnassa on varmistettava kaikkien vaatimukset täyttävien markkinaosapuolten, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tarjoavat markkinaosapuolet, kulutusjoustoa tarjoavat markkinaosapuolet, energiavarastojen haltijat ja aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet, tehokas osallistuminen erityisesti edellyttämällä, että sääntelyviranomaiset ja jakeluverkonhaltijat määrittävät tiiviissä yhteistyössä kaikkien markkinaosapuolten sekä siirtoverkonhaltijoiden kanssa kyseisten markkinoiden teknisten ominaisuuksien ja kaikkien markkinaosapuolten valmiuksien pohjalta tekniset vaatimukset osallistumiselle näille markkinoille.

9.  Jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä siirtoverkonhaltijoiden kanssa, jotta niiden verkkoon liitetyt markkinaosapuolet voivat tosiasiallisesti osallistua vähittäis-, tukku- ja tasehallintamarkkinoille. Jakeluverkossa sijaitsevista resursseista lähtöisin olevien tasehallintapalvelujen toimittamisesta on sovittava asiaankuuluvan siirtoverkonhaltijan kanssa asetuksen (EU) 2019/...(40) 57 artiklan ja komission asetuksen (EU) 2017/1485(41) 182 artiklan mukaisesti.

10.  Jäsenvaltiot tai niiden nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että jakeluverkonhaltijat harjoittavat muuta kuin tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) 2019/...+ säädettyä toimintaa, jos tällainen toiminta on tarpeen, jotta jakeluverkonhaltijat voivat täyttää tämän direktiivin tai asetuksen (EU) 2019/...+ mukaiset velvoitteensa, jos sääntelyviranomainen on arvioinut tällaisen poikkeuksen tarpeellisuuden. Tämä kohta ei rajoita jakeluverkonhaltijoiden oikeutta omistaa, kehittää, hallinnoida tai käyttää muita verkkoja kuin sähköverkkoja, jos jäsenvaltio tai nimetty toimivaltainen viranomainen on myöntänyt tällaisen oikeuden.

32 artikla

Kannustimet jouston käyttämiseksi jakeluverkoissa

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittava sääntelykehys, joka mahdollistaa jakeluverkonhaltijoiden joustopalvelujen hankinnan ja kannustaa siihen, mukaan lukien siirtorajoitusten hallinta niiden alueilla, jotta voidaan tehostaa jakeluverkon käyttöä ja kehittämistä ▌. Sääntelykehyksellä on erityisesti varmistettava, että jakeluverkonhaltijat voivat hankkia tällaisia palveluja hajautettua tuotantoa, kulutusjoustoa tai energian varastointia harjoittavilta tuottajilta ja että edistetään energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamista, kun kyseisten palvelujen avulla lievennetään kustannustehokkaasti sähköntuotantokapasiteetin tehostamisen tai korvaamisen tarvetta ja tuetaan jakeluverkon tehokasta ja varmaa käyttöä. Jakeluverkonhaltijoiden on hankittava tällaiset palvelut avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti, paitsi jos sääntelyviranomaiset ovat todenneet, että tällaisten palvelujen hankinta ei ole taloudellisesti tehokasta, tai että tällainen hankinta johtaisi vakaviin markkinoiden vääristymiin tai lisäisi siirtorajoituksia.

2.   Jakeluverkonhaltijoiden on sääntelyviranomaisen hyväksynnän saatuaan tai sääntelyviranomaisen itse on määritettävä avoimessa ja osallistavassa prosessissa, jossa ovat mukana kaikki asiaankuuluvat verkon käyttäjät ja siirtoverkonhaltijat, hankittaville joustopalveluille eritelmät ja tarvittaessa standardoidut markkinatuotteet vähintään kansallisella tasolla. Eritelmillä on varmistettava kaikkien markkinaosapuolten tosiasiallinen ja syrjimätön osallistuminen, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tarjoavat markkinaosapuolet, kulutusjoustoa tarjoavat markkinaosapuolet, energiavarastojen haltijat ja aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet. Jakeluverkonhaltijoiden on vaihdettava keskenään kaikki tarvittavat tiedot ja koordinoitava toimintaansa siirtoverkonhaltijoiden kanssa varmistaakseen resurssien parhaan mahdollisen käytön sekä verkon varman ja tehokkaan käytön ja helpottaakseen markkinoiden kehittymistä. Jakeluverkonhaltijoiden on saatava tällaisten palvelujen hankkimisesta asianmukainen korvaus, joka kattaa vähintään näille aiheutuneet kohtuulliset tähän liittyvät kustannukset, mukaan lukien tarvittavasta tieto- ja viestintätekniikasta aiheutuneet menot ja infrastruktuurikustannukset.

3.  Jakeluverkkojen kehittämisen on perustuttava avoimeen verkon kehittämissuunnitelmaan, joka jakeluverkonhaltijan on julkaistava vähintään joka toinen vuosi ja toimitettava sääntelyviranomaiselle. Verkon kehittämissuunnitelmassa on varmistettava avoimuus tarvittavien keskipitkän ja pitkän aikavälin joustopalvelujen osalta, ja siinä on mainittava seuraavien 5–10 vuoden ajalle suunnitellut investoinnit erityisesti pääasialliseen jakeluinfrastruktuuriin, joka on tarpeen uuden tuotantokapasiteetin ja uusien kuormien liittämiseksi, sähköajoneuvojen latauspisteet mukaan lukien. Verkon kehittämissuunnitelmaan on myös sisällyttävä se, käyttääkö jakeluverkonhaltija kulutusjoustoa, energiatehokkuutta, energiavarastoja tai muita resursseja vaihtoehtona järjestelmän laajentamiselle.

4.   Jakeluverkonhaltijan on kuultava kaikkia asiaankuuluvia verkon käyttäjiä ja asiaankuuluvia siirtoverkonhaltijoita verkon kehittämissuunnitelmasta. Jakeluverkonhaltijan on julkaistava ▌ kuulemisprosessin tulokset yhdessä verkon kehittämissuunnitelman kanssa ja toimitettava kuulemisprosessin tulokset ja verkon kehittämissuunnitelma sääntelyviranomaiselle. Sääntelyviranomainen voi pyytää suunnitelmaan muutoksia.

5.   Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei 3 kohdassa säädettyä velvoitetta sovelleta integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on alle 100 000 verkkoon liitettyä asiakasta tai jotka toimittavat sähköä pieniin erillisiin verkkoihin.

33 artikla

Sähköisen liikkumisen integrointi sähköverkkoon

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittava sääntelykehys, jolla helpotetaan yleisesti saatavilla olevien ja yksityisten latauspisteiden liittämistä jakeluverkkoihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU(42) soveltamista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakeluverkonhaltijat tekevät syrjimättömältä pohjalta yhteistyötä yritysten kanssa, jotka omistavat, kehittävät, käyttävät tai hallinnoivat sähköajoneuvojen latauspisteitä, myös verkkoon liittämisen osalta.

2.  Jakeluverkonhaltijat eivät saa omistaa, kehittää, hallinnoida tai käyttää sähköajoneuvojen latauspisteitä, paitsi jos jakeluverkonhaltijat omistavat yksityisiä latauspisteitä pelkästään omaan käyttöönsä.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että jakeluverkonhaltijat omistavat, kehittävät, hallinnoivat tai käyttävät sähköajoneuvojen latauspisteitä vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  sääntelyviranomaisen tarkastelua ja hyväksyntää edellyttävän avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän tarjouskilpailun perusteella muille osapuolille ei ole myönnetty oikeutta omistaa, kehittää, hallinnoida tai käyttää sähköajoneuvojen latauspisteitä tai muut osapuolet eivät kyenneet tuottamaan kyseisiä palveluja kohtuullisin kustannuksin ja oikea-aikaisesti;

b)  sääntelyviranomainen on suorittanut a alakohdan mukaisen tarjouskilpailun ehtojen ennakkotarkastelun ja on antanut hyväksyntänsä;

c)  jakeluverkonhaltijan käyttää latauspisteitä kolmannen osapuolten pääsyn perusteella 6 artiklan mukaisesti eikä se harjoita syrjintää verkon käyttäjien tai verkon käyttäjäryhmien välillä eikä varsinkaan siihen omistussuhteessa olevia yrityksiä suosivalla tavalla.

Sääntelyviranomainen voi laatia ohjeita tai hankintasopimuksia koskevia lausekkeita auttaakseen jakeluverkonhaltijoita varmistamaan hankintamenettelyn oikeudenmukaisuuden.

4.  Jos jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön 3 kohdassa vahvistetut edellytykset, jäsenvaltioiden tai niiden nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi julkinen kuuleminen sen selvittämiseksi, onko muilla osapuolilla kiinnostusta omistaa, kehittää, käyttää tai hallinnoida sähköajoneuvojen latauspisteitä. Jos julkinen kuuleminen osoittaa, että muut osapuolet kykenevät omistamaan, kehittämään, käyttämään tai hallinnoimaan tällaisia pisteitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jakeluverkonhaltijat luopuvat tällaisesta toiminnasta asteittain, edellyttäen, että 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tarjouskilpailu saatetaan onnistuneesti päätökseen. Osana tämän menettelyn edellytyksiä sääntelyviranomaiset voivat sallia, että jakeluverkonhaltija saa takaisin latausinfrastruktuuriin tekemiensä investointien jäännösarvon.

34 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden tehtävät tiedonhallinnan osalta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla vaatimukset täyttävillä osapuolilla on syrjimätön pääsy tietoihin selkein ja tasavertaisin ehdoin sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti. Jäsenvaltioissa, joissa on otettu käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä 19 artiklan mukaisesti ja joissa jakeluverkonhaltijat osallistuvat tiedonhallintaan, 35 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin sääntöjen noudattamista koskeviin ohjelmiin on sisällyttävä erityisiä toimenpiteitä, joilla estetään syrjivyys vaatimukset täyttävien osapuolten tiedonsaannissa, kuten säädetään 23 artiklassa. Jos jakeluverkonhaltijoihin ei sovelleta 35 artiklan 1, 2 tai 3 kohtaa, jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vertikaalisesti integroituneilla yrityksillä ei ole etuoikeutta tietoihin toimitukseen liittyvien toimiensa harjoittamiseksi.

35 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden eriyttäminen

1.  Jos jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, sen on oltava riippumaton muista jakeluun liittymättömistä toiminnoista ainakin oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta. Nämä säännöt eivät velvoita erottamaan jakeluverkonhaltijan omaisuuserien omistajuutta vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä.

2.  Edellä 1 kohdassa asetettujen vaatimusten lisäksi jakeluverkonhaltijan, joka kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, on oltava organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta riippumaton muista jakeluun liittymättömistä toiminnoista. Tämän saavuttamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a)  jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua integroituneen sähköalan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat suoraan tai välillisesti sähkön tuotantoon, siirtoon tai toimittamiseen liittyvästä päivittäisestä toiminnasta;

b)  asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti;

c)  jakeluverkonhaltijalla on oltava verkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavan omaisuuden osalta integroituneesta sähköalan yrityksestä riippumattomat tosiasialliset päätöksenteko-oikeudet. Jakelunverkonhaltijalla on oltava käytössään näiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavat voimavarat, myös henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja rahoitukselliset voimavarat. Tämä ei saisi estää asianmukaisten koordinointimekanismien käyttöä sen varmistamiseksi, että emoyrityksen taloudelliset ja hallinnolliset valvontaoikeudet suojataan tytäryrityksestä saatavan pääoman tuoton osalta, jota säännellään epäsuorasti 59 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Erityisesti tämä antaa emoyritykselle mahdollisuuden hyväksyä jakeluverkonhaltijan vuosittaisen rahoitussuunnitelman tai vastaavan välineen ja asettaa yleiset rajat tytäryrityksensä velkaantumisasteelle. Emoyrityksellä ei ole oikeutta antaa ohjeita, jotka koskevat päivittäisiä toimintoja tai jakelulinjojen rakentamiseen tai niiden laadun parantamiseen liittyviä yksittäisiä päätöksiä, jotka eivät ylitä hyväksytyn rahoitussuunnitelman tai vastaavan välineen ehtoja; ja

d)  jakeluverkonhaltijan on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny, sekä varmistettava ohjelman noudattamisen asianmukainen seuranta. Sääntöjen noudattamista koskevassa ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman noudattamisen seurannasta vastaavan henkilön tai elimen (ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö) on esitettävä toteutetuista toimenpiteistä 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus, joka on julkaistava. Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on oltava täysin riippumaton, ja tämän on tehtäviensä suorittamiseksi voitava saada käyttöönsä kaikki tarpeelliset tiedot jakeluverkonhaltijalta ja kaikilta sidosyrityksiltä.

3.  Jos jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset elimet valvovat jakeluverkonhaltijan toimintaa, jotta se ei voi hyötyä vertikaalisesta integroitumisestaan kilpailun vääristämiseksi. Vertikaalisesti integroituneet jakeluverkonhaltijat eivät etenkään viestinnässään ja tuotemerkeissään saa aiheuttaa epäselvyyttä siitä, että vertikaalisesti integroituneen yrityksen toimituksista huolehtiva liiketoimintahaara on erillinen yksikkö.

4.  Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei 1, 2 ja 3 kohtaa sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin, joilla on alle 100 000 verkkoon liitettyä asiakasta tai jotka toimittavat sähköä pieniin erillisiin verkkoihin.

36 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden mahdollisuus omistaa energiavarastoja

1.  Jakeluverkonhaltijat eivät saa omistaa, kehittää, hallinnoida tai käyttää energiavarastoja.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että jakeluverkonhaltijat omistavat, kehittävät, hallinnoivat tai käyttävät energiavarastoja, jos nämä ovat täysin integroituja verkkokomponentteja ja jos sääntelyviranomainen on antanut hyväksyntänsä tai jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  sääntelyviranomaisen tarkastelua ja hyväksyntää edellyttävän avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän tarjouskilpailun perusteella muille osapuolille ei ole myönnetty oikeutta omistaa, kehittää, hallinnoida tai käyttää tällaisia varastoja, tai muut osapuolet eivät kyenneet tuottamaan kyseisiä palveluja kohtuullisin kustannuksin ja oikea-aikaisesti;

b)  jakeluverkonhaltijat tarvitsevat tällaisia varastoja täyttääkseen tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa jakeluverkon tehokkaan, luotettavan ja varman käytön osalta, eikä varastoja käytetä sähkön ostoon tai myyntiin sähkömarkkinoilla; ja

c)  sääntelyviranomainen on arvioinut tällaisen poikkeuksen tarpeellisuuden ja suorittanut tarjouskilpailun, myös tarjouskilpailun ehtojen, arvioinnin ja antanut hyväksyntänsä.

Sääntelyviranomainen voi laatia ohjeita tai hankintasopimuksia koskevia lausekkeita auttaakseen jakeluverkonhaltijoita varmistamaan hankintamenettelyn oikeudenmukaisuuden.

3.  Sääntelyviranomaisten on toteutettava säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi julkinen kuuleminen olemassa olevista energiavarastoista sen selvittämiseksi, onko markkinaosapuolilla mahdollisuutta ja kiinnostusta investoida tällaisiin varastoihin ▌. Jos julkinen kuuleminen sääntelyviranomaisen arvion mukaan osoittaa, että kolmannet osapuolet kykenevät omistamaan, kehittämään, käyttämään tai hallinnoimaan tällaisia varastoja kustannustehokkaasti, sääntelyviranomaisen on varmistettava, että jakeluverkonhaltijat luopuvat tällaisesta toiminnasta asteittain 18 kuukauden kuluessa. Osana tämän menettelyn edellytyksiä sääntelyviranomaiset voivat sallia, että jakeluverkonhaltijat saavat kohtuullisen korvauksen, erityisesti saadakseen takaisin energiavarastoihin tekemiensä investointien jäännösarvon.

4.  Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta täysin integroituihin verkkokomponentteihin eikä sellaisten uusien akkuvarastojen tavanomaiseen poistoaikaan, joita koskeva lopullinen investointipäätös tehdään ennen ... päivää ...kuuta .... [tämän direktiivin voimaantulopäivä], edellyttäen että

a)  tällaiset akkuvarastot liitetään verkkoon viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän jälkeen;

b)  tällaiset akkuvarastot on integroitu jakeluverkkoon;

c)  tällaisia akkuvarastoja käytetään yksinomaan verkon käyttövarmuuden viiveettömään reaktiiviseen palauttamiseen verkon vikatapahtuman seurauksena, jos tällainen palauttamistoimenpide alkaa välittömästi ja päättyy, kun tavanomaisen ajojärjestyksen muuttaminen voi ratkaista ongelman; ja

d)  tällaisia akkuvarastoja ei käytetä sähkön ostoon tai myyntiin sähkömarkkinoilla, mukaan lukien tasehallinta.

37 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden salassapitovelvollisuus

Jakeluverkonhaltijan on pidettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina ja estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä.

38 artikla

Suljetut jakeluverkot

1.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset luokittelevat suljetuksi jakeluverkoksi verkon, jossa jaetaan sähköä maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella ja jossa ei toimiteta sähköä kotitalousasiakkaille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista, jos

a)  erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi on integroitu; tai

b)  kyseisessä verkossa jaetaan sähköä ensisijaisesti verkon omistajalle tai verkonhaltijalle tai niihin omistussuhteessa oleville yrityksille.

2.  Suljettuja jakeluverkkoja pidetään tätä direktiiviä sovellettaessa jakeluverkkoina. Jäsenvaltiot voivat säätää, että sääntelyviranomaiset vapauttavat suljetun jakeluverkon haltijan

a)  31 artiklan 5 ja 7 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan sen on hankittava verkkonsa energian hävikin ja taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen kattamiseksi käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinapohjaisten menettelyjen mukaisesti;

b)  6 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa;

c)  32 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta hankkia joustopalveluja ja 32 artiklan 3 kohdassa säädetystä vaatimuksesta kehittää verkkoaan verkon kehittämissuunnitelmien perusteella;

d)  33 artiklan 2 kohdassa säädetystä vaatimuksesta olla omistamatta, kehittämättä, hallinnoimatta tai käyttämättä sähköajoneuvojen latauspisteitä; ja

e)  36 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta olla omistamatta, kehittämättä, hallinnoimatta tai operoimatta energiavarastoja.

3.  Jos myönnetään vapautus 2 kohdan mukaisesti, sovellettavat tariffit tai niiden laskentamenetelmät on tarkistettava ja hyväksyttävä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti suljetun jakeluverkon käyttäjän pyynnöstä.

4.  Satunnainen käyttö pienessä määrässä kotitalouksia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä jakeluverkon omistajaan ja jotka sijaitsevat suljetun jakeluverkon piiriin kuuluvalla alueella, ei estä 2 kohdan mukaisen vapautuksen myöntämistä.

39 artikla

Yhdistetty siirto- ja jakeluverkonhaltija

Edellä oleva 35 artiklan 1 kohta ei estä yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan toimintaa edellyttäen, että verkonhaltija noudattaa 43 artiklan 1 kohtaa, 44 ja 45 artiklaa tai VI luvun 3 jaksoa tai että verkonhaltija kuuluu 66 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.

V LUKU

SIIRTOVERKONHALTIJAAN SOVELLETTAVAT YLEISET SÄÄNNÖT

40 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden tehtävät

1.  Kunkin siirtoverkonhaltijan on vastattava

a)  sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkönsiirtovaatimukset pitkällä aikavälillä, sekä varman, luotettavan ja tehokkaan siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä taloudellisten edellytysten mukaisesti ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon ja tiiviissä yhteistyössä viereisten siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden kanssa;

b)  riittävien resurssien varmistamisesta velvoitteidensa täyttämiseksi;

c)  osaltaan toimitusvarmuuden turvaamisesta varmistamalla riittävä siirtokapasiteetti ja järjestelmän luotettavuus;

d)  verkon sähkönsiirron hallinnasta ottaen huomioon energiavaihto muiden yhteenliitettyjen verkkojen kanssa. Tällöin siirtoverkonhaltija on vastuussa siitä, että sähköverkko on varma, luotettava ja tehokas, sekä tässä yhteydessä siitä, että kaikki tarvittavat lisäpalvelut, myös kulutusjouston ja energiavarastojen edellyttämät palvelut, ovat saatavilla, siltä osin kuin kyseinen saatavuus ei ole riippuvainen muista verkon kanssa yhteenliitetyistä siirtoverkoista;

e)  riittävien tietojen toimittamisesta verkon kanssa yhteenliitettyjen muiden verkkojen haltijoille, jotta yhteenliitetyn verkon varma ja tehokas käyttö, koordinoitu kehittäminen ja yhteentoimivuus voidaan varmistaa;

f)  sen varmistamisesta, ettei verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä harjoiteta syrjintää varsinkaan siihen omistussuhteessa olevien yritysten eduksi;

g)  sellaisten tietojen toimittamisesta verkon käyttäjille, joita nämä tarvitsevat päästäkseen tehokkaasti verkkoon; ▌

h)  siirtorajoitustulojen ja asetuksen (EU) 2019/...(43) 49 artiklan mukaiseen siirtoverkonhaltijoiden väliseen korvausmekanismiin liittyvien maksujen perimisestä, kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn myöntämisestä ja hallinnoimisesta sekä perusteltujen selvitysten antamisesta, kun tällainen pääsy evätään, mitä sääntelyviranomaisten on valvottava; suorittaessaan tässä artiklassa tarkoitettuja tehtäviään siirtoverkonhaltijoiden on ensisijaisesti pyrittävä edistämään markkinoiden yhdentymistä;

i)  lisäpalvelujen hankkimisesta ▌ käyttövarmuuden turvaamiseksi;

j)  alueellisten koordinointikeskusten välisen yhteistyön ja koordinoinnin puitteiden hyväksymisestä;

k)  osallistumisesta asetuksen (EU) 2019/...+ IV luvun mukaisten eurooppalaisen ja kansallisten resurssien riittävyysarviointien laatimiseen;

l)  siirtoverkkojen digitalisoinnista;

m)  tiedonhallinnasta, mukaan lukien tiedonhallintajärjestelmien kehittäminen, kyberturvallisuus ja tietosuoja, sovellettavien sääntöjen mukaisesti sekä rajoittamatta muiden viranomaisten toimivaltaa.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että yksi tai useampi tämän artiklan 1 kohdassa luetelluista vastuualueista osoitetaan siirtoverkonhaltijalle, joka ei ole sen siirtoverkon omistaja, johon kyseisiä vastuualueita muutoin sovellettaisiin. Siirtoverkonhaltijan, jolle tehtäviä osoitetaan, on oltava sertifioitu omistuksen eriyttämistä, riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevan mallin mukaan ja täytettävä 43 artiklassa säädetyt vaatimukset, mutta sen ei tarvitse omistaa vastuullaan olevaa siirtoverkkoa.

Siirtoverkon omistavan siirtoverkonhaltijan on täytettävä VI luvussa säädetyt vaatimukset ja oltava sertifioitu 43 artiklan mukaisesti. Tämä ei rajoita sellaisten siirtoverkonhaltijoiden, jotka on sertifioitu omistuksen eriyttämistä, riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevan mallin mukaan, mahdollisuutta siirtää omasta aloitteestaan ja omassa valvonnassaan tiettyjä tehtäviä muille siirtoverkonhaltijoille, jotka on sertifioitu omistuksen eriyttämistä, riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevan mallin mukaan, jos tällainen tehtävien siirtäminen ei vaaranna tehtäviä siirtävän siirtoverkonhaltijan tosiasiallista ja riippumatonta päätöksenteko-oikeutta.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon alueellisten koordinointikeskusten antamat suositukset.

4.  Suorittaessaan 1 kohdan i alakohdassa kuvailtua tehtävää siirtoverkonhaltijoiden on hankittava tasehallintapalveluja seuraavin edellytyksin:

a)  avoimet, syrjimättömät ja markkinapohjaiset menettelyt;

b)  ▌ kaikkien vaatimukset täyttävien sähköalan yritysten ja markkinaosapuolten osallistuminen, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tarjoavat markkinaosapuolet, kulutusjoustoa tarjoavat markkinaosapuolet, energiavarastojen haltijat ja aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden on määritettävä tiiviissä yhteistyössä kaikkien markkinaosapuolten kanssa näiden markkinoiden teknisten ominaisuuksien ▌ pohjalta yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset osallistumiselle näille markkinoille.

5.  Edellä olevaa 4 kohtaa sovelletaan siirtoverkonhaltijoiden taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen hankintaan, paitsi jos sääntelyviranomainen on arvioinut, että taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen markkinapohjainen hankinta ei ole taloudellisesti tehokasta, ja on myöntänyt poikkeuksen. Sääntelykehyksellä on erityisesti varmistettava, että siirtoverkonhaltijat voivat hankkia tällaisia palveluja kulutusjouston tai energiavarastojen tarjoajilta, ja niillä on kannustettava toteuttamaan energiatehokkuustoimenpiteitä, kun kyseisten palvelujen avulla vähennetään kustannustehokkaasti sähköntuotantokapasiteetin tehostamisen tai korvaamisen tarvetta ja tuetaan siirtoverkon tehokasta ja varmaa käyttöä.

6.  Siirtoverkonhaltijoiden on sääntelyviranomaisen hyväksynnän saatuaan tai sääntelyviranomaisen itse on vahvistettava avoimessa ja osallistavassa prosessissa, jossa ovat mukana kaikki asiaankuuluvat verkon käyttäjät ja jakeluverkonhaltijat, hankittaville taajuuteen vaikuttamattomille lisäpalveluille eritelmät ja tarvittaessa standardoidut markkinatuotteet vähintään kansallisella tasolla. Eritelmillä on varmistettava kaikkien markkinaosapuolten tosiasiallinen ja syrjimätön osallistuminen, mukaan lukien uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tarjoavat markkinaosapuolet, kulutusjoustoa harjoittavat markkinaosapuolet, energiavarastojen haltijat ja aggregointia harjoittavat markkinaosapuolet. Siirtoverkonhaltijoiden on vaihdettava keskenään kaikki tarvittavat tiedot ja koordinoitava toimintaansa jakeluverkonhaltijoiden kanssa varmistaakseen resurssien parhaan mahdollisen käytön sekä verkon varman ja tehokkaan käytön ja helpottaakseen markkinoiden kehittymistä. Siirtoverkonhaltijoiden on saatava tällaisten palvelujen hankkimisesta asianmukainen korvaus, jolla ne voivat kattaa vähintään aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, mukaan lukien tarvittavasta tieto- ja viestintätekniikasta aiheutuneet menot ja infrastruktuurikustannukset.

7.  Edellä 5 kohdassa tarkoitettua velvoitetta hankkia taajuuteen vaikuttamattomia lisäpalveluja ei sovelleta täysin integroituihin verkkokomponentteihin.

8.  Jäsenvaltiot tai niiden nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että siirtoverkonhaltijat harjoittavat muuta kuin tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) 2019/...(44) säädettyä toimintaa, jos tällainen toiminta on tarpeen, jotta siirtoverkonhaltijat voivat täyttää tämän direktiivin tai asetuksen (EU) 2019/...+ mukaiset velvoitteensa, jos sääntelyviranomainen on arvioinut tällaisen poikkeuksen tarpeellisuuden. Tämä kohta ei rajoita siirtoverkonhaltijoiden oikeutta omistaa, kehittää, hallinnoida tai käyttää muita verkkoja kuin sähköverkkoja, jos jäsenvaltio tai nimetty toimivaltainen viranomainen on myöntänyt tällaisen oikeuden.

41 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden ja siirtoverkon omistajien salassapitovelvollisuus ja avoimuusvaatimukset

1.  Kunkin siirtoverkonhaltijan ja kunkin siirtoverkon omistajan on pidettävä toimintansa harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina ja estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä. Varsinkaan se ei saa luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yrityksen jäljelle jääneille osille, ellei tällainen tietojen luovuttaminen ole tarpeellista liiketoimen suorittamiseksi. Tietojen eriyttämistä koskevien sääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on myös varmistettava, etteivät siirtoverkon omistaja ja yrityksen jäljelle jäänyt osa käytä yhteisiä palveluja, kuten yhteistä oikeudellista yksikköä, lukuun ottamatta puhtaasti hallinnollisia tai tietotekniikkatoimintoja.

2.  Siirtoverkonhaltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten suorittaman sähkön myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.

3.  Tehokkaan kilpailun ja markkinoiden tehokkaan toiminnan edellyttämät tiedot on julkistettava. Tämä velvoite ei estä käsittelemästä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.

42 artikla

Uusien tuotantolaitosten ja energiavarastojen liittämistä siirtoverkkoon koskevat päätöksentekovaltuudet

1.  Siirtoverkonhaltijan on laadittava ja julkaistava avoimet ja tehokkaat menettelyt uusien tuotantolaitosten ja energiavarastojen liittämiseksi siirtoverkkoon syrjimättömällä tavalla. Sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä nämä menettelyt.

2.  Siirtoverkonhaltija ei saa kieltäytyä liittämästä uutta tuotantolaitosta tai energiavarastoa vetoamalla käytettävissä olevassa verkkokapasiteetissa myöhemmin mahdollisesti ilmeneviin rajoituksiin, kuten siirtorajoituksiin siirtoverkon syrjäisemmissä osissa. Siirtoverkonhaltijan on toimitettava tarvittavat tiedot.

Ensimmäinen alakohta ei rajoita siirtoverkonhaltijoiden mahdollisuutta rajoittaa taattua liittymiskapasiteettia tai tarjota liitäntöjä toiminnallisia rajoituksia noudattaen varmistaakseen taloudellisen tehokkuuden uusien tuotantolaitosten tai energiavarastojen osalta, jos sääntelyviranomainen on hyväksynyt tällaiset rajoitukset. Sääntelyviranomaisen on varmistettava, että taatun liittymiskapasiteetin rajoitukset tai toiminnalliset rajoitukset otetaan käyttöön avointen ja syrjimättömien menettelyjen perusteella ja että ne eivät luo perusteettomia esteitä markkinoille pääsylle. Jos tuotantolaitos tai energiavarasto huolehtii rajoittamattoman liitännän varmistamiseen liittyvistä kustannuksista, rajoituksia ei sovelleta.

3.  Siirtoverkonhaltija ei saa kieltäytyä hyväksymästä uutta liitäntäpistettä vetoamalla siihen, että se lisää kustannuksia, koska verkkoelementtien kapasiteettia on lisättävä liitäntäpisteen läheisyydessä.

VI LUKU

SIIRTOVERKONHALTIJOIDEN ERIYTTÄMINEN

1 jakso

Omistuksen eriyttäminen

43 artikla

Siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden omistuksen eriyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  jokainen yritys, joka omistaa siirtoverkon, toimii siirtoverkonhaltijana;

b)  samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä ei ole oikeutta

i)  käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä ja käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden; eikä

ii)  käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden ja käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä tai käyttää suoraan tai välillisesti oikeuksia tuotantoa tai toimittamista harjoittavaan yritykseen nähden;

c)  samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä ei ole oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien toimielinten jäseniä ja käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa sähkön tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä tai käyttää suoraan tai välillisesti oikeuksia tuotantoa tai toimittamista harjoittavaan yritykseen nähden; ja

d)  sama henkilö ei voi olla yrityksen hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien toimielinten jäsen sekä tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä että siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa.

2.  Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin kuuluvat erityisesti seuraavat:

a)  oikeus käyttää äänivaltaa;

b)  oikeus nimittää hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien toimielinten jäseniä; tai

c)  enemmistöosuuden omistaminen.

3.  Edellä olevaa 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa ilmaisuun ”tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys” sisältyy direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettu ”tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys” ja ilmaisuihin ”siirtoverkonhaltija” ja ”siirtoverkko” sisältyvät kyseisessä direktiivissä tarkoitetut ”siirtoverkonhaltija” ja ”siirtoverkko”.

4.  Edellä 1 kohdan a alakohdassa esitetty velvoite katsotaan täytetyksi tilanteessa, jossa kaksi tai useampi siirtoverkkoja omistava yritys on perustanut yhteisyrityksen, joka toimii siirtoverkonhaltijana kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa kyseisten siirtoverkkojen osalta. Yhteisyritykseen ei saa osallistua muita yrityksiä, ellei yritystä ole hyväksytty riippumattomaksi järjestelmävastaavaksi 44 artiklan nojalla tai riippumattomaksi siirtoverkonhaltijaksi 3 jakson soveltamista varten.

5.  Jos tätä artiklaa sovellettaessa 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu henkilö on jäsenvaltio tai muu julkinen elin, kahta erillistä julkista elintä, jotka käyttävät määräysvaltaa yhtäältä siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden ja toisaalta tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, ei pidetä samana henkilönä tai samoina henkilöinä.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 41 artiklassa tarkoitettuja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka ovat vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluneen siirtoverkonhaltijan hallussa, tai tällaisen siirtoverkonhaltijan henkilöstöä ei siirretä tuotantoa tai toimittamista harjoittaville yrityksille.

7.  Jos siirtoverkko kuuluu 3 päivänä syyskuuta 2009 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 1 kohtaa.

Tällöin kyseisen jäsenvaltion on joko

a)  nimettävä riippumaton järjestelmävastaava 44 artiklan mukaisesti; tai

b)  noudatettava 3 jaksoa.

8.  Jos siirtoverkko kuuluu 3 päivänä syyskuuta 2009 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen ja on tehty järjestelyjä, jotka takaavat siirtoverkonhaltijan riippumattomuuden paremmin kuin 3 jakson säännökset, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 1 kohtaa.

9.  Ennen kuin yritys hyväksytään ja nimetään siirtoverkonhaltijaksi tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti, se on sertifioitava noudattaen tämän direktiivin 52 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan ja asetuksen (EU) 2019/...(45) 51 artiklan mukaisia menettelyjä, joiden mukaisesti komissio varmistaa, että tehdyt järjestelyt takaavat siirtoverkonhaltijan riippumattomuuden paremmin kuin tämän luvun 3 jakson säännökset.

10.  Vertikaalisesti integroituneita yrityksiä, jotka omistavat siirtoverkon, ei missään tapauksessa saa estää toteuttamasta toimia 1 kohdan noudattamiseksi.

11.  Tuotantoa tai toimittamista harjoittavat yritykset eivät saa missään tapauksessa pystyä suoraan tai välillisesti ottamaan määräysvaltaa tai käyttämään minkäänlaisia oikeuksia eriytettyihin siirtoverkonhaltijoihin nähden jäsenvaltioissa, jotka soveltavat 1 kohtaa.

2 jakso

Riippumaton järjestelmävastaava

44 artikla

Riippumaton järjestelmävastaava

1.  Jos siirtoverkko kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen 3 päivänä syyskuuta 2009, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 43 artiklan 1 kohtaa ja nimetä riippumattoman järjestelmävastaavan siirtoverkon omistajan ehdotuksesta. Komissio hyväksyy tällaisen nimeämisen.

2.  Jäsenvaltio voi hyväksyä ja nimetä riippumattoman järjestelmävastaavan, jos

a)  ehdotettu järjestelmävastaava on osoittanut täyttävänsä 43 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset;

b)  ehdotettu järjestelmävastaava on osoittanut, että sillä on käytössään tarvittavat rahoitukselliset, tekniset, fyysiset ja henkilöstövoimavarat 40 artiklan mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi;

c)  ehdotettu järjestelmävastaava on sitoutunut noudattamaan sääntelyviranomaisen valvomaa kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa;

d)  siirtoverkon omistaja on osoittanut pystyvänsä täyttämään 5 kohdan mukaiset velvoitteensa. Tätä tarkoitusta varten sen on toimitettava luonnokset kaikista sopimusjärjestelyistä ehdotetun järjestelmävastaavan ja kaikkien muiden asiaankuuluvien tahojen kanssa; ja

e)  ehdotettu järjestelmävastaava on osoittanut pystyvänsä täyttämään asetuksen (EU) 2019/...(46) mukaiset velvoitteensa, mukaan lukien siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö eurooppalaisella ja alueellisella tasolla.

3.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä riippumattomiksi järjestelmävastaaviksi yritykset, joiden kansallinen sääntelyviranomainen on varmistanut täyttäneen 53 artiklan ja tämän artiklan 2 kohdan vaatimukset. Tällöin sovelletaan joko tämän direktiivin 52 artiklassa ja asetuksen (EU) 2019/…+ 51 artiklassa tai tämän direktiivin 53 artiklassa tarkoitettua sertifiointimenettelyä.

4.  Kukin riippumaton järjestelmävastaava on vastuussa kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn myöntämisestä ja hallinnoimisesta, johon sisältyy verkkoon pääsystä perittävien maksujen, siirtorajoitusmaksujen ja asetuksen (EU) 2019/...(47) 49 artiklan mukaiseen siirtoverkonhaltijoiden väliseen korvausmekanismiin liittyvien maksujen periminen, sekä siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä ja sen varmistamisesta, että verkko pystyy pitkällä aikavälillä täyttämään kohtuulliset sähkönsiirtovaatimukset investointien suunnittelun avulla. Siirtoverkkoa kehittäessään riippumaton järjestelmävastaava on vastuussa uuden infrastruktuurin suunnittelusta (myös lupamenettelyistä), rakentamisesta ja käyttöönotosta. Tätä varten riippumattoman järjestelmävastaavan on toimittava siirtoverkonhaltijana tämän jakson mukaisesti. Siirtoverkon omistaja ei saa olla vastuussa kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn myöntämisestä ja hallinnoimisesta eikä investointien suunnittelusta.

5.  Jos riippumaton järjestelmävastaava on nimetty, siirtoverkon omistajan on

a)  tehtävä kaikin asiaankuuluvan tavoin yhteistyötä riippumattoman järjestelmävastaavan kanssa ja annettava sille kaikkea asiaankuuluvaa tukea sen tehtävien suorittamisessa ja erityisesti annettava sille kaikki asiaankuuluvat tiedot;

b)  rahoitettava riippumattoman järjestelmävastaavan päättämät ja sääntelyviranomaisen hyväksymät investoinnit tai annettava suostumuksensa sille, että ne rahoittaa mikä tahansa asiasta kiinnostunut osapuoli, mukaan lukien riippumaton järjestelmävastaava. Sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä tätä koskevat rahoitusjärjestelyt. Ennen tällaisen hyväksynnän antamista sääntelyviranomaisen on kuultava siirtoverkon omistajaa sekä muita asiasta kiinnostuneita osapuolia;

c)  huolehdittava verkko-omaisuuteen liittyvien vastuiden kattamisesta lukuun ottamatta sitä osaa vastuusta, joka liittyy riippumattoman järjestelmävastaavan tehtäviin; sekä

d)  annettava takuut, joilla helpotetaan verkon laajennusten rahoitusta, lukuun ottamatta investointeja, joiden osalta se on antanut b alakohdan mukaisesti suostumuksensa sille, että ne rahoittaa mikä tahansa asiasta kiinnostunut osapuoli, mukaan lukien riippumaton järjestelmävastaava.

6.  Asianomaiselle kansalliselle kilpailuviranomaiselle on tiiviissä yhteistyössä sääntelyviranomaisen kanssa annettava kaikki asianmukaiset toimivaltuudet, jotta se voi tehokkaasti valvoa, että siirtoverkon omistaja noudattaa 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

45 artikla

Siirtoverkon omistajien eriyttäminen

1.  Jos riippumaton järjestelmävastaava on nimetty, siirtoverkon omistajan, joka kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, on oltava riippumaton muista siirtoon liittymättömistä toiminnoista ainakin oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun siirtoverkon omistajan riippumattomuuden varmistamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a)  siirtoverkon omistajan hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua integroituneen sähköalan yrityksen yritysrakenteisiin, jotka vastaavat suoraan tai välillisesti sähkön tuotantoon, jakeluun tai toimittamiseen liittyvästä päivittäisestä toiminnasta;

b)  asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkon omistajan hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti; ja

c)  siirtoverkon omistajan on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny, sekä varmistettava ohjelman noudattamisen asianmukainen seuranta. Sääntöjen noudattamista koskevassa ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelman noudattamisen seurannasta vastaavan henkilön tai elimen on esitettävä toteutetuista toimenpiteistä sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus, joka on julkaistava.

3 jakso

RIIPPUMATTOMAT SIIRTOVERKONHALTIJAT

46 artikla

Omaisuus, laitteet, henkilöstö ja identiteetti

1.  Siirtoverkonhaltijoilla on oltava käytössään kaikki henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja rahoitukselliset voimavarat, joita ne tarvitsevat tämän direktiivin mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja sähkönsiirtotoiminnan harjoittamiseksi, erityisesti seuraavien vaatimusten mukaisesti:

a)  siirtoverkonhaltijan on omistettava sähkönsiirtotoimintaa varten tarvittavat omaisuuserät, mukaan lukien siirtoverkko;

b)  sähkönsiirtotoimintaa, mukaan lukien kaikkien yritystehtävien suorittaminen, varten tarvittavan henkilöstön on oltava siirtoverkonhaltijan palveluksessa;

c)  henkilöstön vuokraaminen ja palvelujen tarjoaminen vertikaalisesti integroituneen yrityksen muihin osiin ja muista osista on kielletty. Siirtoverkonhaltija voi kuitenkin tarjota palveluja vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, jos

i)  näitä palveluja tarjottaessa ei syrjitä verkon käyttäjiä, palvelut ovat kaikkien verkon käyttäjien saatavilla samoin ehdoin ja ne eivät rajoita, vääristä eivätkä estä kilpailua tuotannon tai toimittamisen alalla, ja

ii)  sääntelyviranomainen on hyväksynyt näiden palvelujen tarjoamista koskevat ehdot;

d)  vertikaalisesti integroituneen yrityksen on hyvissä ajoin siirtoverkonhaltijan esittämän asianmukaisen pyynnön jälkeen asetettava siirtoverkonhaltijan käytettäväksi tulevia investointihankkeita ja/tai nykyisen omaisuuden korvaamista varten tarvittavat asianmukaiset rahoitusvarat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 49 artiklan mukaisen valvontaelimen päätösten soveltamista.

2.  Sähkönsiirtotoimintaan on 40 artiklassa lueteltujen tehtävien lisäksi kuuluttava ainakin seuraavat tehtävät:

a)  siirtoverkonhaltijan edustaminen ja yhteydenpito kolmansiin osapuoliin ja sääntelyviranomaisiin;

b)  siirtoverkonhaltijan edustaminen Sähkö-ENTSOssa;

c)  kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn myöntäminen ja hallinnoiminen syrjimättömällä tavalla verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä;

d)  kaikkien siirtoverkkoon liittyvien maksujen kerääminen, mukaan lukien verkkoon pääsyä koskevat maksut, häviöenergia ja maksut lisäpalveluista;

e)  varman, tehokkaan ja taloudellisen siirtoverkon käyttö, ylläpito ja kehittäminen;

f)  investointien suunnittelu, jolla varmistetaan, että verkolla pystytään tyydyttämään kohtuullinen kysyntä ja varmistamaan toimitusvarmuus pitkällä aikavälillä;

g)  asiaankuuluvien yhteisyritysten perustaminen, myös yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan kanssa, ja sähköpörssien ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden perustaminen, jotta alueellisten markkinoiden perustamisen kehittämistä tai vapauttamisprosessin helpottamista koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa; sekä

h)  kaikki yrityspalvelut, mukaan lukien oikeudelliset palvelut, kirjanpito ja tietotekniikkapalvelut.

3.  Siirtoverkonhaltijoiden organisaatiolla on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132(48) liitteessä I tarkoitettu oikeudellinen muoto.

4.  Siirtoverkonhaltija ei saa yrityskuvassaan, viestinnässään, tuotemerkeissään eikä toimitiloissaan aiheuttaa epäselvyyttä siitä, että vertikaalisesti integroitunut yritys tai mikä tahansa sen osa on erillinen yksikkö.

5.  Siirtoverkonhaltijalla ei saa olla yhteisiä tietotekniikkajärjestelmiä tai -laitteita, fyysisiä tiloja ja pääsynvalvontajärjestelmiä vertikaalisesti integroituneen yrityksen minkään osan kanssa, eikä se saa käyttää niiden kanssa samoja konsultteja tai ulkopuolisia toimeksisaajia tietotekniikkajärjestelmiä tai -laitteita eikä pääsynvalvontajärjestelmiä varten.

6.  Siirtoverkonhaltijoiden tilintarkastajan on oltava muu kuin vertikaalisesti integroituneen yrityksen tai jonkin sen osan tilintarkastaja.

47 artikla

Siirtoverkonhaltijan riippumattomuus

1.  Rajoittamatta 49 artiklan mukaisen valvontaelimen päätösten soveltamista siirtoverkonhaltijalla on oltava

a)  vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä riippumattomat tosiasialliset päätöksenteko-oikeudet siirtoverkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavan omaisuuden osalta; sekä

b)  toimivalta hankkia varoja pääomamarkkinoilla erityisesti ottamalla lainaa ja korottamalla pääomaa.

2.  Siirtoverkonhaltijan on aina toimittava niin, että se voi varmistaa, että sillä on tarvittavat voimavarat voidakseen harjoittaa siirtotoimintaa asianmukaisesti ja tehokkaasti sekä kehittää ja ylläpitää tehokasta, varmaa ja taloudellista siirtoverkkoa.

3.  Vertikaalisesti integroituneen yrityksen tytäryritykset, jotka harjoittavat tuotantoa tai toimittamista, eivät saa omistaa suoraan eivätkä välillisesti siirtoverkonhaltijan osakkeita. Siirtoverkonhaltija ei saa omistaa suoraan eikä välillisesti sellaisten vertikaalisesti integroituneiden yritysten tytäryritysten osakkeita, jotka harjoittavat tuotantoa tai toimittamista, eikä se saa vastaanottaa osinkoja eikä muunlaista rahallista hyötyä tällaisilta tytäryrityksiltä.

4.  Siirtoverkonhaltijan koko hallintorakenteen ja yhtiöjärjestyksen on oltava sellaiset, että siirtoverkonhaltijan tosiasiallinen riippumattomuus voidaan varmistaa tämän jakson mukaisesti. Vertikaalisesti integroitunut yritys ei saa määrittää suoraan eikä välillisesti siirtoverkonhaltijan kilpailukäyttäytymistä tämän päivittäisessä toiminnassa ja verkon hallinnoinnissa tai 51 artiklan nojalla laaditun kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman valmisteluun tarvittavissa toiminnoissa.

5.  Suorittaessaan tämän direktiivin 40 artiklan ja 46 artiklan 2 kohdan mukaisia tehtäviään ja noudattaessaan asetuksen (EU) 2019/...(49) 16, 18, 19 ja 50 artiklassa säädettyjä velvoitteita siirtoverkonhaltijat eivät saa harjoittaa syrjintää eri henkilöitä tai yksiköitä kohtaan eivätkä ne saa rajoittaa, vääristää tai estää kilpailua tuotannon tai toimittamisen alalla.

6.  Vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisten mahdollisten kaupallisten ja rahoituksellisten suhteiden, mukaan lukien siirtoverkonhaltijan lainat vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, on oltava markkinaehtoisia. Siirtoverkonhaltijan on säilytettävä yksityiskohtaiset tiedot tällaisista kaupallisista ja rahoituksellisista suhteista ja annettava ne pyydettäessä sääntelyviranomaisen käyttöön.

7.  Siirtoverkonhaltijan on toimitettava sääntelyviranomaiselle hyväksyntää varten kaikki vertikaalisesti integroituneen yrityksen kanssa tehdyt kaupalliset ja rahoitussopimukset.

8.  Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle 46 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat, jotka ovat käytettävissä tuleviin investointihankkeisiin ja/tai nykyisen omaisuuden korvaamiseen.

9.  Vertikaalisesti integroituneen yrityksen on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka vaikeuttavat tai haittaavat siirtoverkonhaltijan tämän luvun mukaisten velvoitteiden noudattamista, eikä se saa vaatia, että siirtoverkonhaltijan on pyydettävä vertikaalisesti integroituneelta yritykseltä lupaa näiden velvoitteiden täyttämiseen.

10.  Asianomaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijaksi yritys, jonka sääntelyviranomainen on sertifioimalla varmistanut täyttävän tämän luvun vaatimukset. Tällöin sovelletaan joko tämän direktiivin 52 artiklassa ja asetuksen (EU) 2019/…(50) 51 artiklassa tai tämän direktiivin 53 artiklassa säädettyä sertifiointimenettelyä.

48 artikla

Henkilöstön riippumattomuus ja siirtoverkonhaltijan hallinnointi

1.  Siirtoverkonhaltijan valvontaelimen, joka on nimitetty 49 artiklan mukaisesti, on tehtävä päätökset siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenten nimittämisestä ja nimityksen uusimisesta sekä työehdoista, mukaan lukien palkkaus, ja palvelussuhteen päättämisestä.

2.  Henkilöiden, jotka valvontaelin on nimennyt siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaaviksi johtohenkilöiksi ja/tai sen hallintoelinten jäseniksi tai joiden nimitys uusitaan, henkilötiedot ja heidän palvelussuhdettaan, sen kestoa ja sen päättämistä koskevat ehdot sekä tällaisen palvelussuhteen päättämistä koskevan päätösehdotuksen syyt on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ja päätöksistä tulee sitovia ainoastaan, jos sääntelyviranomainen ei vastusta niitä kolmen viikon kuluessa ilmoittamisesta.

Sääntelyviranomainen voi vastustaa 1 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä

a)  jos syntyy epäilyjä sen suhteen, onko siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavaksi henkilöksi ja/tai sen hallintoelinten jäseneksi nimetty henkilö ammatillisesti riippumaton; tai

b)  jos tapauksissa, joissa kyseessä on palvelussuhteen ennenaikainen päättäminen, on epäilyjä ennenaikaisen päättämisen oikeutuksesta.

3.  Tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvilla siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ei saa olla ollut nimitystään edeltävien kolmen vuoden aikana suoraan eikä välillisesti minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tai missään sen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa.

4.  Siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla suoraan eikä välillisesti minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta muussa vertikaalisesti integroituneen yrityksen muussa osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.

5.  Siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla suoraan tai välillisesti minkäänlaista etua missään vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eikä heillä ole oikeutta saada siltä suoraan tai välillisesti minkäänlaista taloudellista etua. Heidän palkkansa ei saa olla riippuvainen vertikaalisesti integroituneen yrityksen, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, toiminnoista tai tuloksista.

6.  Siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaaville henkilöille ja/tai sen hallintoelinten jäsenille on taattava tosiasiallinen oikeus hakea sääntelyviranomaiselta muutosta heidän palvelussuhteensa ennenaikaista päättämistä koskeviin päätöksiin.

7.  Sen jälkeen, kun siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenten palvelussuhde siirtoverkonhaltijassa on päättynyt, heillä ei saa olla vähintään neljään vuoteen minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta missään vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eikä sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.

8.  Edellä olevan 3 kohdan säännöksiä on sovellettava suurimpaan osaan siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavista henkilöistä ja/tai sen hallintoelinten jäsenistä.

Siirtoverkonhaltijan hallinnosta vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä, joita 3 kohdan säännökset eivät koske, ei saa olla ollut ainakaan nimitystään edeltävien kuuden kuukauden aikana johtavaa asemaa tai muuta vastaavaa tehtävää vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sekä 4–7 kohtaa sovelletaan kaikkiin johtoon kuuluviin henkilöihin sekä niihin henkilöihin, jotka raportoivat näille suoraan verkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen liittyvistä asioista.

49 artikla

Valvontaelin

1.  Siirtoverkonhaltijalla on oltava valvontaelin, joka vastaa sellaisten päätösten tekemisestä, joilla voi olla merkittävä vaikutus siirtoverkonhaltijan osakkeenomistajien varojen arvoon, ja erityisesti sellaisten päätösten tekemisestä, jotka koskevat vuotuisten ja pitkän aikavälin rahoitussuunnitelmien hyväksyntää, siirtoverkonhaltijan velkaantumisastetta ja osakkeenomistajille jaettavien osinkojen määrää. Valvontaelimen toimivaltaan eivät kuulu päätökset, jotka liittyvät siirtoverkonhaltijan päivittäiseen toimintaan ja verkon hallinnointiin tai 51 artiklan nojalla laaditun kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman valmisteluun tarvittaviin toimintoihin.

2.  Valvontaelimeen on kuuluttava vertikaalisesti integroitunutta yritystä edustavia jäseniä, kolmansien osapuolten osakkeenomistajia edustavia jäseniä ja, jos näin asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään, muita asianomaisia osapuolia, kuten siirtoverkonhaltijan työntekijöitä, edustavia jäseniä.

3.  Edellä olevan 48 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 3–7 kohtaa on sovellettava vähintään puoleen valvontaelimen jäsenistä vähennettynä yhdellä.

Valvontaelimen kaikkiin jäseniin sovelletaan 48 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohtaa.

50 artikla

Sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma ja ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat laativat ja panevat täytäntöön sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny, sekä varmistavat, että tämän ohjelman noudattamista seurataan asianmukaisesti. Sääntöjen noudattamista koskevassa ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä ohjelma. Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on seurattava riippumattomasti ohjelman noudattamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sääntelyviranomaisen toimivaltaa.

2.  Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön nimittää valvontaelin, ja sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä nimitys. Sääntelyviranomainen voi kieltäytyä hyväksymästä ohjelman seurannasta vastaavaa toimihenkilöä ainoastaan riippumattomuuden tai ammatillisten valmiuksien puuttumisen johdosta. Ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Ohjelman seurannasta vastaavaan toimihenkilöön sovelletaan 48 artiklan 2–8 kohtaa.

3.  Ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö vastaa

a)  sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöönpanon seurannasta;

b)  sellaisen vuosikertomuksen laadinnasta, jossa selvitetään, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöön panemiseksi, ja sen toimittamisesta sääntelyviranomaiselle;

c)  sääntöjen noudattamista koskevaan ohjelmaan ja sen täytäntöönpanoon liittyvästä raportoinnista valvontaelimelle sekä niitä koskevien suositusten antamisesta

d)  sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöönpanoon liittyvien merkittävien rikkomusten ilmoittamisesta sääntelyviranomaiselle; sekä

e)  vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisiä mahdollisia kaupallisia ja rahoituksellisia suhteita koskevasta raportoinnista sääntelyviranomaiselle.

4.  Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on toimitettava sääntelyviranomaiselle päätösehdotukset investointisuunnitelmasta tai verkkoon tehtävistä yksittäisistä investoinneista. Tämä on tehtävä viimeistään silloin, kun siirtoverkonhaltijan hallinto ja/tai toimivaltainen hallintoelin toimittaa ne valvontaelimelle.

5.  Jos vertikaalisesti integroitunut yritys on yleiskokouksessa tai nimittämiensä valvontaelimen jäsenten äänestyksessä estänyt jonkin päätöksen tekemisen, minkä johdosta sellaiset investoinnit estyvät tai viivästyvät, jotka kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman mukaan olisi pitänyt tehdä seuraavien kolmen vuoden kuluessa, ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on ilmoitettava tästä sääntelyviranomaiselle, jonka on tämän jälkeen toimittava 51 artiklan mukaisesti.

6.  Sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön toimeksiantoa tai palvelussuhdetta koskevat ehdot, mukaan lukien toimeksiannon kesto. Kyseisillä ehdoilla on varmistettava ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön riippumattomuus, myös antamalla ohjelman seurannasta vastaavalle toimihenkilölle kaikki tämän tehtävien hoitamiseksi tarvittavat voimavarat. Toimeksiantonsa aikana ohjelman seurannasta vastaavalla toimihenkilöllä ei saa olla suoraan eikä välillisesti minkäänlaista muuta ammatillista asemaa, vastuuta tai etua missään vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.

7.  Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on raportoitava sääntelyviranomaiselle säännöllisesti joko suullisesti tai kirjallisesti, ja tällä on oltava oikeus antaa säännöllisesti raportteja joko suullisesti tai kirjallisesti siirtoverkonhaltijan valvontaelimelle.

8.  Ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö voi osallistua kaikkiin siirtoverkonhaltijan hallinnon tai hallintoelinten kokouksiin sekä valvontaelimen kokouksiin ja yleiskokoukseen. Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on osallistuttava kaikkiin kokouksiin, joissa käsitellään seuraavia asioita:

a)  asetuksessa (EU) 2019/…(51) säädetyt verkkoon pääsyä koskevat edellytykset erityisesti tariffien, kolmansien osapuolten verkkoon pääsyyn liittyvien palvelujen, kapasiteetin jaon ja siirtorajoitusten hallinnan, avoimuuden, lisäpalvelujen ja jälkimarkkinoiden osalta;

b)  siirtoverkon käyttöä, ylläpitoa ja kehittämistä, mukaan lukien yhteenliittämis- ja liittämisinvestoinnit, koskevat hankkeet;

c)  siirtoverkon käyttämiseksi tarvittavat energian ostot ja myynnit.

9.  Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on seurattava, että siirtoverkonhaltija noudattaa 41 artiklan säännöksiä.

10.  Ohjelman seurannasta vastaavalla toimihenkilöllä on oltava pääsy kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin ja siirtoverkonhaltijan toimistotiloihin ja kaikkiin tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemiinsa tietoihin.

11.  Ohjelman seurannasta vastaavalla toimihenkilöllä on oltava pääsy siirtoverkonhaltijan toimistotiloihin ilman ennakkoilmoitusta.

12.  Sääntelyviranomainen antaman etukäteishyväksynnän jälkeen valvontaelin voi erottaa ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön. Sen on erotettava ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö riippumattomuuden tai ammatillisten valmiuksien puuttumisen johdosta sääntelyviranomaisen pyynnöstä.

51 artikla

Verkon kehittäminen ja toimivalta tehdä investointipäätöksiä

1.  Siirtoverkonhaltijan on kaikkia asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan toimitettava vähintään joka toinen vuosi sääntelyviranomaiselle kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, joka perustuu nykyisiin ja ennakoituihin toimituksiin ja kysyntään. Tähän verkon kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan verkon riittävyys ja toimitusvarmuus. Siirtoverkonhaltijan on julkaistava kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma verkkosivustollaan.

2.  Kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa on erityisesti

a)  ilmoitettava markkinaosapuolille ne pääasialliset siirtoinfrastruktuurit, joita on rakennettava tai parannettava seuraavien kymmenen vuoden aikana;

b)  mainittava kaikki jo päätetyt investoinnit ja uudet investoinnit, jotka on tehtävä seuraavien kolmen vuoden aikana; sekä

c)  vahvistettava määräaika kaikille investointihankkeille.

3.  Siirtoverkonhaltijan on kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa laatiessaan otettava täysimääräisesti huomioon mahdollisuus käyttää kulutusjoustoa, energiavarastoja tai muita resursseja vaihtoehtoina järjestelmän laajentamiselle sekä odotetun kulutuksen, muiden maiden kanssa käytävän kaupan ja unionin laajuisia ja alueellisia verkkoja koskevat investointisuunnitelmat.

4.  Sääntelyviranomaisen on kuultava kaikkia tosiasiallisia tai mahdollisia verkon käyttäjiä kymmenvuotisesta verkon kehittämissuunnitelmasta julkisella ja avoimella tavalla. Henkilöitä tai yrityksiä, jotka väittävät olevansa mahdollisia verkon käyttäjiä, voidaan vaatia perustelemaan väitteensä. Sääntelyviranomaisen on julkaistava kuulemisprosessin tulokset erityisesti mahdollisten investointitarpeiden osalta.

5.  Sääntelyviranomaisen on tarkasteltava, kattaako kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma kaikki kuulemisprosessissa esille tulleet investointitarpeet ja onko se johdonmukainen asetuksen (EU) 2019/...(52) 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ei-sitovan unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman, jäljempänä 'unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma', kanssa. Jos suunnitelman johdonmukaisuutta unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa epäillään, sääntelyviranomaisen on neuvoteltava viraston kanssa. Sääntelyviranomainen voi vaatia siirtoverkonhaltijaa muuttamaan kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaansa.

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tarkasteltava kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman johdonmukaisuutta asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimitetun kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman kanssa.

6.  Sääntelyviranomaisen on seurattava ja arvioitava kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman täytäntöönpanoa.

7.  Jos kyseessä ei ole ylivoimainen este ja siirtoverkonhaltija ei tee investointia, joka kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman mukaan olisi pitänyt tehdä seuraavien kolmen vuoden aikana, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomainen on velvollinen toteuttamaan ainakin yhden seuraavista toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että kyseessä oleva investointi tehdään, jos tällä investoinnilla on vielä merkitystä viimeisimmän kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman perusteella:

a)  siirtoverkonhaltija velvoitetaan tekemään kyseessä olevat investoinnit;

b)  kyseessä olevasta investoinnista järjestetään kaikille investoijille avoin tarjouskilpailu; tai

c)  siirtoverkonhaltija velvoitetaan hyväksymään pääoman korotus tarvittavien investointien rahoittamiseksi ja sallimaan riippumattomien investoijien osallistuminen pääoman merkitsemiseen.

8.  Jos sääntelyviranomainen on käyttänyt 7 kohdan b alakohdan mukaista toimivaltaansa, se voi velvoittaa siirtoverkonhaltijan hyväksymään yhden tai useita seuraavista:

a)  jonkin kolmannen osapuolen suorittama rahoitus,

b)  jonkin kolmannen osapuolen suorittama rakentaminen,

c)  asianomaisen uuden omaisuuden hankkiminen,

d)  asianomaisen uuden omaisuuden käyttäminen.

Siirtoverkonhaltijan on annettava investoijille kaikki investoinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot, liitettävä uusia kohteita siirtoverkkoon ja yleisesti pyrittävä helpottamaan investointihankkeen täytäntöönpanoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä asiaankuuluvat rahoitusjärjestelyt.

9.  Jos sääntelyviranomainen on käyttänyt 7 kohdan mukaista toimivaltaansa, asiaankuuluvan tariffisääntelyn on katettava kyseessä olevien investointien kustannukset.

4 jakso

Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen ja sertifiointi

52 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen ja sertifiointi

1.  Ennen kuin yritys hyväksytään ja nimetään siirtoverkonhaltijaksi, se on sertifioitava tämän artiklan 4, 5 ja 6 kohdan ja asetuksen (EU) 2019/...(53) 51 artiklan mukaisia menettelyjä noudattaen.

2.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijoiksi yritykset, joiden sääntelyviranomainen on jäljempänä esitetyn sertifiointimenettelyn mukaisesti varmistanut noudattaneen 43 artiklan vaatimuksia. Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen on ilmoitettava komissiolle ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.  Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle kaikista suunnitelluista liiketoimista, jotka voivat edellyttää sen uudelleenarviointia, ovatko ne 43 artiklan vaatimusten mukaisia.

4.  Sääntelyviranomaisten on seurattava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat jatkuvasti 43 artiklan vaatimuksia. Niiden on aloitettava sertifiointimenettely tällaisen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi

a)  kun siirtoverkonhaltija tekee 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen;

b)  omasta aloitteestaan, jos niiden tiedossa on, että suunniteltu muutos siirtoverkon omistajien tai siirtoverkonhaltijoiden suhteen käytetyissä oikeuksissa tai vaikutusvallassa saattaa johtaa 43 artiklan rikkomiseen, tai jos niillä on syytä epäillä, että tällainen rikkominen on saattanut tapahtua; tai

c)  komission perustellusta pyynnöstä.

5.  Sääntelyviranomaisten on tehtävä päätös siirtoverkonhaltijan sertifioinnista neljän kuukauden kuluessa siirtoverkonhaltijan tekemän ilmoituksen päivämäärästä tai komission pyynnön päivämäärästä. Tämän määräajan päätyttyä sertifiointi katsotaan myönnetyksi. Sääntelyviranomaisen nimenomainen tai hiljainen päätös voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun 6 kohdassa säädetty menettely on saatettu loppuun.

6.  Sääntelyviranomaisen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta nimenomaisesta tai hiljaisesta päätöksestä viipymättä komissiolle ja toimitettava ilmoituksen mukana kaikki päätöksen kannalta merkitykselliset tiedot. Komissio päättää asiasta asetuksen (EU) 2019/...(54) 51 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

7.  Sääntelyviranomaiset ja komissio voivat pyytää siirtoverkonhaltijoilta ja tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien suorittamisessa.

8.  Sääntelyviranomaiset ja komissio käsittelevät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.

53 artikla

Sertifiointi kolmansien maiden osalta

1.  Kun sertifiointia pyytää siirtoverkon omistaja tai siirtoverkonhaltija, joka on kolmannesta maasta olevan henkilön tai kolmansista maista olevien henkilöiden määräysvallassa, sääntelyviranomaisen on ilmoitettava asiasta komissiolle.

Sääntelyviranomaisen on myös ilmoitettava viipymättä komissiolle sellaisista tilanteista, jotka johtaisivat siihen, että kolmannesta maasta oleva henkilö tai kolmansista maista olevat henkilöt hankkivat määräysvallan siirtoverkkoon tai siirtoverkonhaltijaan nähden.

2.  Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle sellaisista tilanteista, jotka johtaisivat siihen, että kolmannesta maasta oleva henkilö tai kolmansista maista olevat henkilöt hankkivat määräysvallan siirtoverkkoon tai siirtoverkonhaltijaan nähden.

3.  Sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä päätösluonnos siirtoverkonhaltijan sertifioinnista neljän kuukauden kuluessa siirtoverkonhaltijan tekemän ilmoituksen päivämäärästä. Sen on evättävä sertifiointi, jos

a)  ei ole osoitettu, että kyseinen yksikkö noudattaa 43 artiklan vaatimuksia; ja

b)  ei ole osoitettu sääntelyviranomaiselle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, että sertifioinnin myöntäminen ei vaaranna energian toimitusvarmuutta jäsenvaltiossa ja unionissa. Sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on asiaa harkitessaan otettava huomioon

i)  ne unionin oikeudet ja velvoitteet asianomaisen kolmannen maan suhteen, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, myös sellaisesta yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdystä sopimuksesta, jossa unioni on sopimuspuolena ja jossa käsitellään energian toimitusvarmuuteen liittyviä seikkoja;

ii)  ne jäsenvaltion oikeudet ja velvoitteet asianomaisen kolmannen maan suhteen, jotka johtuvat kyseisen kolmannen maiden kanssa tehdyistä sopimuksista, siltä osin kuin ne ovat unionin oikeuden mukaisia; sekä

iii)  muut tapaukseen ja asianomaiseen kolmanteen maahan liittyvät erityiset tosiseikat ja olosuhteet.

4.  Sääntelyviranomaisen on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöksen kannalta merkitykselliset tiedot viipymättä komissiolle.

5.  Jäsenvaltioiden on annettava sääntelyviranomaiselle tai 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus pyytää ennen kuin säätelyviranomainen tekee sertifiointipäätöksen komissiolta lausunto siitä,

a)  täyttääkö asianomainen yksikkö 43 artiklan vaatimukset; ja

b)  vaarantaako sertifioinnin myöntäminen energian toimitusvarmuuden unionissa.

6.  Komissio tutkii 5 kohdassa tarkoitetun pyynnön heti sen saatuaan. Se toimittaa lausuntonsa kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ▌ sääntelyviranomaiselle tai nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos pyynnön esittäjä on kyseinen viranomainen.

Komissio voi lausuntoa laatiessaan pyytää ACERin, asianomaisen jäsenvaltion ja asianosaisten näkemyksiä. Jos komissio tekee tällaisen pyynnön, kahden kuukauden määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Jos komissio ei ole toimittanut lausuntoaan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei sillä ole sääntelyviranomaisen päätöksen johdosta huomautettavaa.

7.  Arvioidessaan, vaarantaako kolmannesta maasta olevalla henkilöllä tai kolmansista maista olevilla henkilöillä oleva määräysvalta energian toimitusvarmuuden unionissa, komissio ottaa huomioon

a)  tapaukseen ja asianomaiseen kolmanteen maahan tai asianomaisiin kolmansiin maihin liittyvät erityiset tosiseikat; sekä

b)  ne unionin oikeudet ja velvoitteet asianomaisen kolmannen maan tai asianomaisten kolmansien maiden suhteen, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, myös sellaisesta yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdystä sopimuksesta, jossa unioni on sopimuspuolena ja jossa käsitellään toimitusvarmuuteen liittyviä seikkoja.

8.  ▌ Sääntelyviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa 6 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä tehtävä lopullinen päätöksensä sertifioinnista. ▌ Sääntelyviranomaisen on lopullista päätöstä tehdessään otettava komission lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon. Jäsenvaltioilla on joka tapauksessa oikeus evätä sertifiointi, jos sertifioinnin myöntäminen vaarantaa energian toimitusvarmuuden jäsenvaltiossa tai toisen jäsenvaltion energian toimitusvarmuuden. Jos jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tekemään 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun arvion, se voi velvoittaa ▌ sääntelyviranomaisen tekemään lopullisen päätöksensä kyseisen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arvioinnin mukaisesti. ▌ Sääntelyviranomaisen lopullinen päätös ja komission lausunto julkaistaan yhdessä. Jos lopullinen päätös poikkeaa komission lausunnosta, kyseisen jäsenvaltion on esitettävä tällaisen päätöksen perustelut ja julkaistava ne yhdessä päätöksen kanssa.

9.  Tämä artikla ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta harjoittaa kansallista oikeudellista valvontaa oikeutettujen yleisten turvallisuusetujen suojaamiseksi unionin oikeutta noudattaen.

10.  Tätä artiklaa sovelletaan 3 kohdan a alakohtaa lukuun ottamatta myös jäsenvaltioihin, joita koskee 66 artiklan mukainen poikkeus.

54 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden mahdollisuus omistaa energiavarastoja

1.  Siirtoverkonhaltijat eivät saa omistaa, kehittää, hallinnoida tai operoida energiavarastoja ▌.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että siirtoverkonhaltijat omistavat, kehittävät, hallinnoivat tai operoivat energiavarastoja, jos ne ovat täysin integroituja verkkokomponentteja ja sääntelyviranomainen on antanut hyväksyntänsä tai jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  sääntelyviranomaisen tarkastelua ja hyväksyntää edellyttävän avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän tarjouskilpailun perusteella muille osapuolille ei ole myönnetty oikeutta omistaa, kehittää, hallinnoida tai operoida tällaisia varastoja, tai muut osapuolet eivät kyenneet tuottamaan kyseisiä palveluja kohtuullisin kustannuksin ja oikea-aikaisesti;

b)  siirtoverkonhaltijat tarvitsevat tällaisia varastoja tai taajuuteen vaikuttamattomia lisäpalveluja täyttääkseen tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa siirtoverkon tehokkaan, luotettavan ja varman käytön osalta, ja niitä ei käytetä sähkön ostoon tai myyntiin sähkömarkkinoilla; ja

c)  sääntelyviranomainen on arvioinut tällaisen poikkeuksen tarpeellisuuden, suorittanut etukäteisen arvioinnin hankintamenettelyn soveltuvuudesta, mukaan lukien hankintamenettelyn ehdot, ja antanut hyväksyntänsä.

Sääntelyviranomainen voi laatia ohjeita tai hankintasopimuksia koskevia lausekkeita auttaakseen siirtoverkonhaltijoita varmistamaan hankintamenettelyn oikeudenmukaisuuden.

3.  Poikkeuksen myöntämistä koskeva päätös on ilmoitettava komissiolle ja ACERille yhdessä pyyntöä koskevien merkityksellisten tietojen ja poikkeuksen perustelujen kanssa.

4.  Sääntelyviranomaisten on toteutettava säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi julkinen kuuleminen olemassa olevista energiavarastoista sen selvittämiseksi, onko tällaisia varastoja saatavilla ja onko muilla osapuolilla kiinnostusta investoida tällaisiin varastoihin ▌. Jos julkinen kuuleminen sääntelyviranomaisen suorittaman arvion mukaan osoittaa, että muut osapuolet kykenevät omistamaan, kehittämään, operoimaan tai hallinnoimaan tällaisia varastoja kustannustehokkaasti, sääntelyviranomaisen on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat luopuvat tällaisesta toiminnasta asteittain 18 kuukauden kuluessa. Osana tämän menettelyn edellytyksiä sääntelyviranomaiset voivat sallia, että siirtoverkonhaltijat saavat kohtuullisen korvauksen, erityisesti saadakseen takaisin energiavarastoihin tekemiensä investointien jäännösarvon.

5.  Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta täysin integroituihin verkkokomponentteihin eikä sellaisten uusien akkuvarastojen tavanomaiseen poistoaikaan, joita koskeva lopullinen investointipäätös tehdään ennen vuotta 2024, edellyttäen että

a)  tällaiset akkuvarastot liitetään verkkoon viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän jälkeen;

b)  tällaiset akkuvarastot on integroitu siirtoverkkoon;

c)  tällaisia akkuvarastoja käytetään yksinomaan verkon käyttövarmuuden viiveettömään reaktiiviseen palauttamiseen verkon vikatapahtuman seurauksena, jos tällainen palauttamistoimenpide alkaa välittömästi ja päättyy, kun tavanomaisen ajojärjestyksen muuttaminen voi ratkaista ongelman; ja

d)  tällaisia akkuvarastoja ei käytetä sähkön ostoon tai myyntiin sähkömarkkinoilla, mukaan lukien tasehallinta.

5 jakso

Eriyttäminen ja kirjanpidon avoimuus

55 artikla

Oikeus tutustua kirjanpitoon

1.  Jäsenvaltioilla tai niiden nimeämillä toimivaltaisilla viranomaisilla, myös 57 artiklassa tarkoitetuilla sääntelyviranomaisilla, on oltava tehtäviensä hoitamisen niin edellyttäessä oikeus tutustua sähköalan yritysten kirjanpitoon 56 artiklan mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden ja nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten, myös sääntelyviranomaisten, on pidettävä kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina. Jäsenvaltiot voivat edellyttää tällaisten tietojen luovuttamista, jos tällainen tietojen luovuttaminen on tarpeen toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitamisen kannalta.

56 artikla

Kirjanpidon eriyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että sähköalan yritysten kirjanpito hoidetaan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2.  Sähköalan yritysten on niiden omistusrakenteesta tai oikeudellisesta muodosta riippumatta laadittava tilinpäätöksensä, annettava tilinsä tarkastettaviksi ja julkaistava tilinpäätöksensä direktiivin 2013/34/EU nojalla annetun osakeyhtiöiden tilinpäätöksiä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Yritysten, joilla ei ole lainsäädännöllistä velvoitetta julkaista tilinpäätöstään, on pidettävä pääkonttorissaan yleisön saatavilla jäljennös tilinpäätöksestään.

3.  Syrjinnän, ristisubvention ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi sähköalan yritysten on sisäisessä kirjanpidossaan pidettävä erillistä kirjanpitoa kustakin siirtoon ja jakeluun liittyvästä toiminnosta siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos erilliset yritykset harjoittaisivat kyseisiä toimintoja. Niiden on myös laadittava tilinpäätös, joka voi olla konsolidoitu, siirtoon ja jakeluun liittymättömistä muista sähköliiketoiminnoista. Kirjanpidossa on eriteltävä siirtoverkon tai jakeluverkon omistamisesta saatava tuotto. Yritysten on tarvittaessa laadittava konsolidoitu tilinpäätös sähköalaan liittymättömistä muista toiminnoista. Sisäisessä kirjanpidossa on laadittava erillinen tase ja tuloslaskelma kustakin liiketoiminnasta.

4.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa tilintarkastuksessa on varmistettava erityisesti, että noudatetaan 3 kohdassa tarkoitettua velvoitetta välttää syrjintää ja ristisubventiota.

VII LUKU

SÄÄNTELYVIRANOMAISET

57 artikla

Sääntelyviranomaisten nimeäminen ja riippumattomuus

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi ▌ sääntelyviranomainen kansallisella tasolla.

2.  Edellä oleva 1 kohta ei estä nimeämästä muita sääntelyviranomaisia jäsenvaltioiden aluetasolla edellyttäen, että unionin tasolla on edustus- ja yhteydenpitotarkoituksia varten yksi korkean tason edustaja ACERin sääntelyneuvostossa asetuksen (EU) 2019/...(55) 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi nimetä sääntelyviranomaisia pieniä verkkoja varten maantieteellisesti eristyksissä olevilla alueilla, joilla kulutus vuonna 2008 oli alle kolme prosenttia sen jäsenvaltion kokonaiskulutuksesta, johon alue kuuluu. Tämä poikkeus ei estä nimittämästä yhtä korkean tason edustajaa unionin tasolla edustus- ja yhteydenpitotarkoituksia varten ACERin sääntelyneuvostoon asetuksen (EU) 2019/...+ 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden on taattava sääntelyviranomaisen riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä ja siihen liittyvässä lainsäädännössä asetettuja viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomainen

a)  on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton muista julkisista ja yksityisistä elimistä;

b)  varmistaa, että sen henkilöstö ja hallinnosta vastaavat henkilöt

i)  toimivat markkinoiden eduista riippumatta; ja

ii)  eivät viranomaistehtäviä suorittaessaan pyydä eivätkä ota suoria ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä. Tämä vaatimus ei rajoita tarvittaessa tiivistä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa eikä hallituksen julkaisemien, 59 artiklan mukaisiin sääntelytehtäviin ja toimivaltuuksiin liittymättömien yleisten poliittisten suuntaviivojen noudattamista.

5.  Sääntelyviranomaisen riippumattomuuden suojelemiseksi jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

a)  sääntelyviranomainen voi tehdä itsenäisiä päätöksiä poliittisista elimistä riippumatta ▌;

b)  sääntelyviranomaisella on kaikki tarvittavat henkilöstövoimavarat ja taloudelliset voimavarat, jotta se voi hoitaa tehtäviään ja käyttää toimivaltuuksiaan tuloksekkaasti ja tehokkaasti;

c)  sääntelyviranomainen toteuttaa itsenäisesti sille osoitettua talousarviota erillisten vuotuisten talousarviomäärärahojen perusteella; ja

d)  sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenet tai, jos johtokuntaa ei ole, sääntelyviranomaisen ylimmät johtohenkilöt nimitetään vähintään viiden mutta enintään seitsemän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran;

e)  sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenet tai, jos johtokuntaa ei ole, sääntelyviranomaisen ylimmät johtohenkilöt nimitetään objektiivisin, avoimin ja julkistetuin perustein riippumattomalla ja puolueettomalla menettelyllä, jolla varmistetaan, että ehdokkailla on tarvittava pätevyys ja kokemus paikkaan ▌ sääntelyviranomaisessa ▌;

f)  eturistiriitoja varten on olemassa määräykset ja salassapitovelvollisuus jatkuu sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenten tai, jos johtokuntaa ei ole, ▌ sääntelyviranomaisen ylimpien johtohenkilöiden toimikauden jälkeen;

g)  sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenet tai, jos johtokuntaa ei ole, sääntelyviranomaisen ylimmät johtohenkilöt voidaan erottaa ainoastaan avoimin ja jo olemassa olevin perustein.

Ensimmäisen alakohdan d alakohdan osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetaan johtokunnan tai ylimpien johtohenkilöiden asianmukainen kiertojärjestelmä. Johtokunnan jäsenet tai, jos johtokuntaa ei ole, ylimmät johtohenkilöt voidaan vapauttaa tehtävistään kesken toimikauden ainoastaan, jos he eivät enää täytä tässä artiklassa asetettuja vaatimuksia tai ovat syyllistyneet rikkomukseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että riippumaton tilintarkastaja suorittaa sääntelyviranomaisen tilinpäätöksen jälkitarkastuksen.

7.  Komissio esittää viimeistään … päivänä ...kuuta ... [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] ja sen jälkeen joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, miten kansalliset viranomaiset noudattavat tässä artiklassa säädettyä riippumattomuusperiaatetta.

58 artikla

Sääntelyviranomaisen yleistavoitteet

Tässä direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet seuraavien tavoitteiden edistämiseksi 59 artiklassa säädettyjen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa tiiviissä yhteydenpidossa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten, mukaan lukien kilpailuviranomaiset, sekä tapauksen mukaan naapurina olevien jäsenvaltioiden ja naapurina olevien kolmansien maiden viranomaisten, myös sääntelyviranomaisten, kanssa ja rajoittamatta näiden toimivaltaa:

a)  kilpailuun perustuvien, joustavien, varmojen ja ympäristön kannalta kestävien sähkön sisämarkkinoiden edistäminen unionin alueella ja markkinoiden tehokas avaaminen kaikille unionin asiakkaille ja toimittajille tiiviissä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten, komission ja ACERin kanssa sekä asianmukaisten edellytysten varmistaminen sähköverkkojen tehokasta ja luotettavaa käyttöä varten pitkän aikavälin tavoitteet huomioon ottaen;

b)  kilpailuun perustuvien ja moitteettomasti toimivien alueellisten rajat ylittävien markkinoiden kehittäminen unionin alueella a alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)  jäsenvaltioiden välisen sähkökaupan rajoitusten poistaminen, muun muassa sellaisen tarkoituksenmukaisen rajat ylittävän siirtokapasiteetin kehittäminen, jolla voidaan vastata kysyntään ja parantaa kansallisten markkinoiden yhdentymistä, mikä voi edistää sähkönsiirtoja kaikkialla unionissa;

d)  kuluttajien tarpeisiin suuntautuneiden varmojen, luotettavien ja tehokkaiden sekä syrjimättömien verkkojen kehittämisen edistäminen mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä verkon riittävyyden ja yleisten energiapoliittisten tavoitteiden mukaisesti energiatehokkuuden edistäminen sekä suuri- ja pienimuotoisen uusiutuviin lähteisiin perustuvan sähköntuotannon ja hajautetun tuotannon integroiminen sekä siirto- että jakeluverkkoihin ja niiden käytön helpottaminen suhteessa muihin kaasun tai lämmön energiaverkkoihin;

e)  uuden tuotantokapasiteetin ja energiavarastojen verkkoon pääsyn helpottaminen erityisesti poistamalla uusien tulokkaiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön markkinoille pääsyn mahdollisia esteitä;

f)  sen varmistaminen, että verkonhaltijoille ja verkon käyttäjille tarjotaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia lisätä verkon suorituskykyä, erityisesti energiatehokkuutta, ja edistää markkinoiden yhdentymistä;

g)  sen varmistaminen, että asiakkaat hyötyvät kansallisten markkinoiden tehokkaasta toiminnasta, sekä tehokkaan kilpailun ja korkeatasoisen kuluttajansuojan varmistamisen edistäminen tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien kuluttajansuojaviranomaisten kanssa;

h)  yleispalvelun ja julkisten palvelujen korkean tason saavuttamisen edistäminen sähköntoimituksissa, osallistuminen heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojeluun ja käyttäjän toimittajan vaihtamisen edellyttämien tiedonvaihtomenettelyjen yhteensopivuuden edistäminen.

59 artikla

Sääntelyviranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet

1.  Sääntelyviranomaisen tehtävänä on

a)  vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien mukaisesti siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät tai molemmat;

b)  varmistaa, että siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat ja tapauksen mukaan verkon omistajat sekä kaikki sähköalan yritykset ja muut markkinaosapuolet noudattavat tästä direktiivistä, asetuksesta (EU) 2019/...(56), asetuksen (EU) 2019/...+ 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti hyväksytyistä verkkosäännöistä ja suuntaviivoista ja muusta asiaa koskevasta unionin oikeudesta johtuvia velvoitteitaan, myös rajat ylittävien kysymysten osalta, sekä ACERin päätöksiä;

c)  varmistaa tiiviissä yhteistyössä muiden sääntelyviranomaisten kanssa, että Sähkö-ENTSO ja EU DSO -elin noudattavat tästä direktiivistä, asetuksesta (EU) 2019/...(57), asetuksen (EU) 2019/...+ 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti hyväksytyistä verkkosäännöistä ja suuntaviivoista ja muusta asiaa koskevasta unionin oikeudesta johtuvia velvoitteitaan, myös rajat ylittävien kysymysten osalta, sekä ACERin päätöksiä, ja määrittää yhdessä tapaukset, joissa Sähkö-ENTSO ja EU DSO -elin eivät noudata velvoitteitaan; jos sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen neljän kuukauden kuluessa yhteydenpidon aloittamisesta määrittääkseen yhdessä velvoitteiden noudattamatta jättämisen, asia saatetaan ACERin päätettäväksi asetuksen (EU) 2019/...(58)+ 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

d)  hyväksyä tuotteet ja hankintamenettelyt taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen osalta;

e)  panna täytäntöön asetuksen (EU) 2019/...(59) 58, 60 ja 61 artiklan mukaisesti hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat kansallisilla toimenpiteillä tai tarvittaessa koordinoiduilla alueellisilla tai unionin laajuisilla toimenpiteillä;

f)  tehdä rajat ylittävissä kysymyksissä yhteistyötä kyseisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisen tai sääntelyviranomaisten ja ACERin kanssa, erityisesti osallistumalla ACERin sääntelyneuvoston työhön asetuksen (EU) 2019/...(60)+ 21 artiklan mukaisesti;

g)  noudattaa kaikkia asiaan liittyviä oikeudellisesti sitovia komission ja ACERin päätöksiä ja panna ne täytäntöön;

h)  varmistaa, että siirtoverkonhaltijat asettavat rajayhdysjohtokapasiteetin mahdollisimman laajasti saataville asetuksen (EU) 2019/...+ 16 artiklan mukaisesti;

i)  antaa vuosittain kertomus toiminnastaan ja tehtäviensä suorittamisesta jäsenvaltioiden asiaankuuluville viranomaisille, komissiolle ja ACERille, mukaan lukien toteutetuista toimista ja saavutetuista tuloksista kunkin tässä artiklassa luetellun tehtävän osalta;

j)  varmistaa, ettei siirtoon, jakeluun ja toimitukseen liittyvien toimintojen tai muiden sähköliiketoimintojen tai sähköalaan liittymättömien toimintojen välillä esiinny ristisubventiota;

k)  seurata siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmia ja esittää vuosikertomuksessaan arvio siitä, kuinka siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmat vastaavat unionin laajuista verkon kehittämissuunnitelmaa; tällaiseen arvioon voi sisältyä suosituksia kyseisten investointisuunnitelmien muuttamisesta;

l)  seurata ja arvioida siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden suoriutumista sellaisen älykkään verkon kehittämisessä, joka edistää energiatehokkuutta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian integrointia, käyttäen rajallista joukkoa ▌ indikaattoreita sekä julkaista joka toinen vuosi kansallinen raportti, jossa esitetään ▌ suosituksia ▌;

m)  vahvistaa tai hyväksyä palvelun laatua ja toimitusten laatua koskevia standardeja ja vaatimuksia tai osallistua tähän yhdessä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja seurata verkon varmuutta ja luotettavuutta koskevien sääntöjen noudattamista ja arvioida niiden aiempaa toimivuutta;

n)  seurata avoimuuden tasoa, tukkuhinnat mukaan lukien, ja varmistaa, että sähköalan yritykset noudattavat avoimuutta koskevia velvoitteita;

o)  seurata, miten avoimia ja tehokkaita tukku- ja vähittäismarkkinat ovat ja missä määrin niillä esiintyy kilpailua, mihin kuuluvat sähköpörssit, kotitalousasiakkaiden maksamat hinnat, mukaan lukien ennakkomaksujärjestelmät, dynaamisen hinnan sähkösopimusten ja älykkäiden mittausjärjestelmien käytön vaikutukset, toimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä, verkosta poiskytkettyjen asiakkaiden määrä, ylläpitopalvelujen maksut, ylläpitopalvelujen toteuttaminen, kotitalouksien maksamien hintojen ja tukkuhintojen välinen suhde, verkkotariffien ja -maksujen kehittyminen ja kotitalousasiakkaiden tekemät valitukset, sekä mahdollisia kilpailun vääristymiä tai rajoituksia, myös antamalla asiaa koskevia tietoja, sekä saattaa asiaankuuluvat tapaukset asiaankuuluvien toimivaltaisten kilpailuviranomaisten käsiteltäviksi;

p)  seurata rajoittavien sopimuskäytäntöjen esiintymistä, mukaan lukien yksinoikeuslausekkeet, joilla voidaan estää ▌ asiakkaita ▌ tekemästä samanaikaisesti sopimuksia useamman kuin yhden toimittajan kanssa tai rajoittaa näiden vapautta tehdä tällaisia sopimuksia, ja tarvittaessa ilmoittaa kansallisille kilpailuviranomaisille tällaisista käytännöistä;

q)  seurata aikaa, jonka siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat käyttävät liitäntöjen ja korjausten suorittamiseen;

r)  varmistaa muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa kuluttajansuojatoimenpiteiden tehokkuus ja täytäntöönpano;

s)  julkaista vähintään vuosittain suosituksia 5 artiklan noudattamisesta toimitushinnoissa ja toimittaa nämä suositukset tarvittaessa kilpailuviranomaisille;

t)  varmistaa asiakkaiden syrjimätön mahdollisuus saada kulutustietoja, kulutustietojen tarjoaminen helppotajuisessa yhdenmukaistetussa muodossa kansallisella tasolla valinnaista käyttöä varten sekä kaikkien asiakkaiden mahdollisuus saada nopeasti tällaisia 23 ja 24 artiklassa tarkoitettuja tietoja;

u)  seurata siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, toimittajien ja asiakkaiden ja muiden markkinaosapuolten asemaa ja vastuita koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa asetuksen (EU) 2019/...(61) mukaisesti;

v)  seurata tuotanto- ja varastointikapasiteettiin tehtäviä investointeja suhteessa toimitusvarmuuteen;

w)  seurata unionin ja kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden teknistä yhteistyötä;

x)  edistää tärkeimpiä markkinamenettelyjä koskevien tiedonvaihtomenettelyjen yhteensopivuutta aluetasolla;

y)  seurata 14 artiklassa asetetut vaatimukset täyttävien vertailuvälineiden saatavuutta ▌;

z)  seurata itse tuotetun sähkön kulutukseen ja kansalaisten energiayhteisöihin kohdistuvien perusteettomien esteiden ja rajoitusten poistamista.

2.  Jos jäsenvaltio on niin säätänyt, muu viranomainen kuin sääntelyviranomainen voi hoitaa 1 kohdassa säädetyt seurantatehtävät. Tällöin tästä seurannasta saadut tiedot on saatettava sääntelyviranomaisen käyttöön niin pian kuin mahdollista.

Sääntelyviranomaisen on parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti 1 kohdassa säädettyjä tehtäviä suorittaessaan tarvittaessa kuultava siirtoverkonhaltijoita ja tehtävä tarvittaessa tiivistä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa näiden riippumattomuuden säilyttäen ja rajoittamatta näiden omaa erityistä toimivaltaa.

Sääntelyviranomaisen tai ACERin tämän direktiivin mukaisesti antamat hyväksynnät eivät estä sääntelyviranomaista käyttämästä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa myöhemmin toimivaltuuksiaan tämän artiklan mukaisesti eivätkä rajoita muiden asiaankuuluvien viranomaisten tai komission määräämiä seuraamuksia.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomaisille annetaan toimivaltuudet, joiden nojalla ne voivat suorittaa tässä artiklassa tarkoitetut tehtävät tehokkaasti ja joutuisasti. Tätä varten sääntelyviranomaisella on oltava vähintään

a)  valtuudet tehdä sähköalan yrityksiä sitovia päätöksiä;

b)  valtuudet tehdä sähkömarkkinoiden toimintaa koskevia tutkimuksia ja päättää sekä määrätä tarvittavista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä tehokkaan kilpailun edistämiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Lisäksi sääntelyviranomaisella on oltava valtuudet tehdä tarvittaessa yhteistyötä kansallisen kilpailuviranomaisen ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten tai komission kanssa kilpailulainsäädäntöön liittyvän tutkimuksen tekemisessä;

c)  valtuudet vaatia sähköalan yrityksiltä kaikki sen tehtävien suorittamisen kannalta merkitykselliset tiedot, mukaan lukien perustelut kolmansien osapuolten pääsyn epäämiselle, sekä kaikki tiedot verkon vahvistamisen edellyttämistä toimenpiteistä;

d)  valtuudet määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia sähköalan yrityksille, jotka eivät täytä velvoitteitaan, jotka johtuvat tästä direktiivistä, asetuksesta (EU) 2019/...+ tai asiaan liittyvistä oikeudellisesti sitovista sääntelyviranomaisen tai ACERin päätöksistä, tai ehdottaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle, että tämä määräisi kyseisiä seuraamuksia, tähän sisältyy toimivalta määrätä tai ehdottaa määrättäväksi siirtoverkonhaltijalle enintään kymmentä prosenttia sen vuotuisesta liikevaihdosta tai vertikaalisesti integroituneelle yritykselle enintään kymmentä prosenttia sen vuotuisesta liikevaihdosta vastaavia seuraamuksia, jos nämä eivät täytä tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan; sekä

e)  tarkoituksenmukaiset oikeudet suorittaa tutkintaa ja valtuudet ratkaista riitoja 60 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla.

4.  Siinä jäsenvaltiossa, jossa Sähkö-ENTSOn tai EU DSO ‑elimen toimipaikka sijaitsee, sijaitsevalla sääntelyviranomaisella on oltava toimivalta määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia näille elimille, jos ne eivät täytä velvoitteitaan, jotka johtuvat tästä direktiivistä, asetuksesta (EU) 2019/...(62) tai asiaan liittyvistä oikeudellisesti sitovista sääntelyviranomaisen tai ACERin päätöksistä, tai ehdottaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle, että tämä määräisi kyseisiä seuraamuksia.

5.  Jos 44 artiklan nojalla on nimetty riippumaton järjestelmävastaava, sääntelyviranomaisen on sille tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa asetettujen tehtävien lisäksi

a)  seurattava, että siirtoverkon omistaja ja riippumaton järjestelmävastaava noudattavat tästä artiklasta johtuvia velvoitteitaan, ja määrättävä velvoitteiden rikkomisesta seuraamuksia 3 kohdan d alakohdan mukaisesti;

b)  seurattava riippumattoman järjestelmävastaavan ja siirtoverkon omistajan välisiä suhteita ja välistä viestintää sen varmistamiseksi, että riippumaton järjestelmävastaava noudattaa velvoitteitaan, ja erityisesti hyväksyttävä sopimukset ja toimittava riitojenratkaisuviranomaisena riippumattoman järjestelmävastaavan ja siirtoverkon omistajan välillä kaikissa valituksissa, joita kumpi tahansa osapuoli tekee 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti:

c)  hyväksyttävä ensimmäiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisältyvä investointisuunnitelma ja hyväksyttävä monivuotiset verkon kehittämissuunnitelmat, jotka riippumaton järjestelmävastaava esittää vähintään joka toinen vuosi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 44 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista;

d)  varmistettava, että riippumattoman järjestelmävastaavan perimiin verkkoonpääsytariffeihin sisältyy verkon omistajalle tai omistajille maksettava riittävä korvaus verkko-omaisuuden käyttämisestä ja siihen tehdyistä uusista investoinneista, edellyttäen että ne on tehty taloudellisesti ja tehokkaasti;

e)  voitava suorittaa tarkastuksia, myös ennalta ilmoittamatta, siirtoverkon omistajan ja riippumattoman järjestelmävastaavan toimitiloissa; sekä

f)  seurattava niiden siirtorajoitusmaksujen käyttöä, jotka riippumaton järjestelmävastaava on kerännyt asetuksen (EU) 2019/...(63) 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

6.  Kun siirtoverkonhaltija on nimetty VI luvun 3 jakson mukaisesti, sääntelyviranomaiselle osoitetaan tämän artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla annettujen tehtävien ja toimivaltuuksien lisäksi ainakin seuraavat tehtävät ja toimivaltuudet:

a)  määrätä seuraamuksia 3 kohdan d alakohdan mukaisesti vertikaalisesti integroitunutta yritystä suosivista, muita syrjivistä käytännöistä;

b)  seurata siirtoverkonhaltijan ja vertikaalisesti integroituneen yrityksen välistä viestintää sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltija täyttää velvoitteensa;

c)  toimia vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välillä riitojenratkaisuviranomaisena 60 artiklan 2 kohdan nojalla tehtyjen valitusten osalta;

d)  seurata vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisiä kaupallisia ja rahoituksellisia suhteita, mukaan lukien lainoja;

e)  hyväksyä kaikki vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan väliset kaupalliset ja rahoitussopimukset edellyttäen, että niissä noudatetaan markkinaehtoja;

f)  pyytää vertikaalisesti integroituneelta yritykseltä perustelut, kun ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö on tehnyt sille 50 artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen; tällaisiin perusteluihin on sisällyttävä erityisesti todisteet siitä, että vertikaalisesti integroitunutta yritystä hyödyttävää syrjintää ei ole harjoitettu;

g)  suorittaa tarkastuksia, myös ennalta ilmoittamatta, vertikaalisesti integroidun yrityksen ja siirtoverkonhaltijan toimitiloissa; sekä

h)  osoittaa siirtoverkonhaltijan kaikki tehtävät tai tiettyjä tehtäviä 44 artiklan mukaisesti nimetylle riippumattomalle järjestelmävastaavalle, jos siirtoverkonhaltija rikkoo toistuvasti tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan, erityisesti silloin, kun tämä toistuvasti harjoittaa vertikaalisesti integroitunutta yritystä suosivia, muita syrjiviä käytäntöjä.

7.  Lukuun ottamatta tapauksia, joissa ACERilla on toimivalta vahvistaa ja hyväksyä ehdot tai menetelmät asetuksen (EU) 2019/...(64) VII luvun mukaisten verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi asetuksen (EU) 2019/...(65)+ 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti niiden koordinoidun luonteen vuoksi, sääntelyviranomaisilla on oltava velvollisuus vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa ainakin kansalliset menetelmät, joita käytetään seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen vahvistamisessa:

a)  liittäminen ja pääsy kansallisiin verkkoihin, siirto- ja jakelutariffit tai niitä koskevat menetelmät mukaan lukien; näiden tariffien tai menetelmien on mahdollistettava tarvittavien investointien tekeminen verkkoihin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen toimivuus;

b)  sellaisten lisäpalvelujen tarjonta, jotka suoritetaan mahdollisimman taloudellisesti ja jotka tarjoavat verkon käyttäjille asianmukaisia kannustimia sähkön syötön ja oton tasapainottamiseksi; tällaiset lisäpalvelut on tarjottava oikeudenmukaisesti ja syrjimättömästi, ja niiden on perustuttava puolueettomiin kriteereihin; ja

c)  pääsy rajat ylittäviin infrastruktuureihin, mukaan lukien kapasiteetin jakoa ja siirtorajoitusten hallintaa koskevat menettelyt.

8.  Edellä 7 kohdassa tarkoitetut menetelmät tai ehdot on julkaistava.

9.  Jotta voidaan lisätä avoimuutta markkinoilla ja jotta kaikki, joita asia koskee, saavat kaikki siirto- ja jakelutariffeja koskevat tarvittavat tiedot ja niitä koskevat 60 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut päätökset tai päätösehdotukset, sääntelyviranomaisten on annettava julkisesti saataville yksityiskohtaiset tiedot menetelmistä ja kustannuksista, joita on käytetty kyseessä olevien verkkotariffien laskennassa, siten, että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot pidetään luottamuksellisina.

10.  Sääntelyviranomaisten on seurattava kansallisten sähköverkkojen, mukaan lukien rajayhdysjohdot, siirtorajoitusten hallintaa sekä siirtorajoitusten hallintaa koskevien sääntöjen soveltamista. Tätä varten siirtoverkonhaltijoiden tai markkinaoperaattoreiden on toimitettava siirtorajoitusten hallintaa ja myös kapasiteetin jakoa koskevat sääntönsä sääntelyviranomaisille. Sääntelyviranomaiset voivat pyytää muutoksia näihin sääntöihin.

60 artikla

Päätökset ja valitukset

1.  Sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia, että siirtoverkonhaltijat ja jakeluverkonhaltijat tarvittaessa muuttavat ehtoja, tämän direktiivin 59 artiklassa tarkoitetut tariffit tai menetelmät mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeasuhteisia ja että niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla, asetuksen (EU) 2019/...(66) 18 artiklan mukaisesti. Jos siirto- ja jakelutariffien vahvistaminen viivästyy, sääntelyviranomaisilla on valtuudet vahvistaa tai hyväksyä alustavat siirto- ja jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät ja päättää asiaankuuluvista korvaustoimenpiteistä, mikäli lopulliset siirto- ja jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät eroavat alustavista tariffeista tai menetelmistä.

2.  Jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirto- tai jakeluverkonhaltijasta tästä direktiivistä johtuvien kyseisen verkonhaltijan velvoitteiden osalta, se voi osoittaa valituksensa sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojenratkaisuviranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos sääntelyviranomainen pyytää lisätietoja. Tätä pidennettyä määräaikaa voidaan pidentää edelleen valituksen tekijän suostumuksella. Sääntelyviranomaisen päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa.

3.  Kuka tahansa haittaa kärsinyt osapuoli, jolla on oikeus tehdä valitus 59 artiklan mukaisesti tehdystä menetelmiä koskevasta päätöksestä tai, jos sääntelyviranomaisella on velvollisuus neuvotella, ehdotetuista tariffeista tai menetelmistä, voi kahden kuukauden kuluessa tai jäsenvaltioiden asettaman lyhyemmän ajanjakson kuluessa päätöksen tai päätösehdotuksen julkaisemisesta esittää valituksen vaatien päätöksen uudelleentarkastelua. Valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

4.  Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät sääntelyn, valvonnan ja avoimuuden turvaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä toiminta. Näissä menetelmissä on otettava huomioon SEUT-sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 102 artikla.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, muun muassa jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä ei ole noudatettu.

6.  Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.

7.  Sääntelyviranomaisten tekemät päätökset on joka suhteessa perusteltava muutoksenhakumenettelyn mahdollistamiseksi tuomioistuimessa. Päätökset on julkistettava siten, että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot pidetään luottamuksellisina.

8.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista.

61 artikla

Sääntelyviranomaisten alueellinen yhteistyö rajat ylittävissä kysymyksissä

1.  Sääntelyviranomaisten on kuultava tarkoin toisiaan ja tehtävä tiivistä yhteistyötä keskenään, erityisesti ACERin puitteissa, sekä annettava toisilleen ja ACERille kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tästä direktiivistä johtuvien tehtäviensä suorittamiseksi. Vastaanottavan viranomaisen on vaihdettavien tietojen osalta varmistettava sama luottamuksellisuuden taso kuin tiedot lähettäneeltä viranomaiselta edellytetään.

2.  Sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä vähintään alueellisella tasolla

a)  edistääkseen sellaisten operatiivisten järjestelyjen luomista, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinnointi, edistää yhteisiä sähköpörssejä ja rajat ylittävän kapasiteetin jakamista ja varmistaa riittävän yhteenliittämiskapasiteetin, myös uusien yhteyksien, vähimmäistaso alueella ja alueiden välillä, jotta tehokas kilpailu voi kehittyä ja toimitusvarmuus parantua, syrjimättä eri jäsenvaltioiden toimittajia;

b)  koordinoidakseen alueellisen tason toimintoja suorittavien tahojen yhteistä valvontaa;

c)  koordinoidakseen yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa kansallisten, alueellisten ja eurooppalaisten resurssien riittävyysarviointien yhteistä valvontaa;

d)  koordinoidakseen asianomaisia siirtoverkonhaltijoita ja muita markkinatoimijoita koskevien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen kehittämistä; ja

e)  koordinoidakseen siirtorajoitusten hallintaa koskevien sääntöjen kehittämistä.

3.  Sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus yhteistyöjärjestelyihin toistensa kanssa sääntely-yhteistyön edistämiseksi.

4.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetut toimet on tarvittaessa suoritettava tiiviissä yhteydenpidossa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa ja rajoittamatta niiden toimivaltaa.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 67 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi antamalla suuntaviivoja siitä, missä määrin sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa ja ACERin kanssa.

62 artikla

Sääntelyviranomaisten tehtävät ja toimivaltuudet alueellisten koordinointikeskusten suhteen

1.  Sen käyttöalueen, jonne alueellinen koordinointikeskus on sijoittautunut, alueellisten sääntelyviranomaisten on tiiviissä yhteistyössä toistensa kanssa

a)  hyväksyttävä asetuksen (EU) 2019/...(67) 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdotus alueellisten koordinointikeskusten perustamiseksi;

b)  hyväksyttävä alueellisten koordinointikeskusten toimintaan liittyvät kustannukset, joista vastaavat siirtoverkonhaltijat ja jotka otetaan huomioon tariffeja laskettaessa, jos ne ovat kohtuullisia ja asianmukaisia;

c)  hyväksyttävä yhteistyöhön perustuva päätöksentekomenettely;

d)  varmistettava, että alueellisilla koordinointikeskuksilla on käytössään kaikki henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja taloudelliset voimavarat, joita ne tarvitsevat tämän direktiivin mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja tehtäviensä toteuttamiseksi riippumattomasti ja puolueettomasti;

e)  ehdotettava yhteisesti muiden käyttöalueen sääntelyviranomaisten kanssa mahdollisia lisätehtäviä ja lisävaltuuksia, joita käyttöalueen jäsenvaltiot voisivat antaa alueellisille koordinointikeskuksille;

f)  varmistettava tämän direktiivin ja muun unionin oikeuden mukaisten velvoitteiden noudattaminen erityisesti rajat ylittävissä kysymyksissä ja määrittääkseen yhteisesti, ovatko alueelliset koordinointikeskukset jättäneet täyttämättä velvoitteensa; jos sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen neljän kuukauden kuluessa kuulemisen aloittamisesta määrittääkseen yhdessä velvoitteiden noudattamatta jättämisen, asia saatetaan ACERin päätettäväksi asetuksen (EU) 2019/...(68)+ 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

g)  seurattava järjestelmän käytön koordinoinnin laatua ja raportoitava siitä vuosittain ACERille asetuksen (EU) 2019/...(69) 46 artiklan mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomaisille annetaan toimivaltuudet, joiden nojalla ne voivat suorittaa 1 kohdassa tarkoitetut tehtävät tehokkaasti ja joutuisasti. Tätä varten sääntelyviranomaisella on oltava vähintään seuraavat valtuudet:

a)  pyytää tietoja alueellisilta koordinointikeskuksilta;

b)  suorittaa tarkastuksia, myös ennalta ilmoittamatta, alueellisten koordinointikeskusten toimitiloissa;

c)  tehdä alueellisia koordinointikeskuksia sitovia yhteisiä päätöksiä.

3.  Sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisella, jossa alueellisen koordinointikeskuksen toimipaikka sijaitsee, on oltava toimivalta määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia alueelliselle koordinointikeskukselle, jos se ei täytä velvoitteitaan, jotka johtuvat tästä direktiivistä, asetuksesta (EU) 2019/...(70) tai asiaan liittyvistä oikeudellisesti sitovista sääntelyviranomaisen tai ACERin päätöksistä, tai sillä on oltava toimivalta ehdottaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle, että tämä määräisi tällaisia seuraamuksia.

63 artikla

Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen noudattaminen

1.  Mikä tahansa sääntelyviranomainen tai komissio voi pyytää ACERilta lausuntoa siitä, onko jokin sääntelyviranomaisen tekemä päätös tässä direktiivissä tai asetuksen EU) 2019/...(71) VII luvussa tarkoitettujen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen mukainen.

2.  ACER antaa lausuntonsa sitä pyytäneelle sääntelyviranomaiselle tai komissiolle sekä kyseisen päätöksen tehneelle sääntelyviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3.  Jos päätöksen tehnyt sääntelyviranomainen ei noudata ACERin lausuntoa neljän kuukauden kuluessa lausunnon vastaanottamisesta, ACER ilmoittaa asiasta komissiolle.

4.  Mikä tahansa sääntelyviranomainen, joka katsoo, ettei jokin toisen sääntelyviranomaisen tekemä rajat ylittävän kaupan kannalta merkityksellinen päätös ole tässä direktiivissä tai asetuksen (EU) 2019/...+ VII luvussa tarkoitettujen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen mukainen, voi ilmoittaa asiasta komissiolle kahden kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä.

5.  Jos komissio kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut ilmoituksen ACERilta 3 kohdan mukaisesti tai sääntelyviranomaiselta 4 kohdan mukaisesti, tai omasta aloitteestaan kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä toteaa, että sääntelyviranomaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se tässä direktiivissä tai asetuksen (EU) 2019/...(72) VII luvussa tarkoitettujen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen mukainen, komissio voi päättää tutkia asiaa edelleen. Tällöin se pyytää sääntelyviranomaista ja menettelyn osapuolia esittämään huomautuksensa.

6.  Jos komissio päättää tutkia asiaa edelleen, se tekee neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullisen päätöksen siitä, että se

a)  ei vastusta sääntelyviranomaisen päätöstä; tai

b)  vaatii asianomaista sääntelyviranomaista peruuttamaan päätöksensä, koska verkkosääntöjä ja suuntaviivoja ei ole noudatettu.

7.  Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä asian edelleen tutkimisesta tai tehnyt lopullista päätöstä 5 ja 6 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei komissio vastusta sääntelyviranomaisen päätöstä.

8.  Sääntelyviranomaisen on noudatettava komission päätöstä, jossa vaaditaan sääntelyviranomaisen päätöksen peruuttamista, kahden kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

9.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 67 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla suuntaviivat, joissa vahvistetaan yksityiskohtaisesti tämän artiklan soveltamiseksi noudatettava menettely.

64 artikla

Tietojen säilyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimittajat pitävät kansallisten viranomaisten, mukaan lukien ▌ sääntelyviranomainen, kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission saatavilla niiden tehtävien suorittamiseksi vähintään viiden vuoden ajan merkitykselliset tiedot kaikista sähköntoimitussopimuksiin ja sähköjohdannaisiin liittyvistä liiketoimista tukkuasiakkaiden ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

2.  Tiedoissa on oltava yksityiskohdat kyseessä olevien liiketoimien ominaispiirteistä kuten kestosta ja toimitus- ja selvityssäännöistä, määristä, toteutuspäivistä ja -kellonajoista ja hinnoista sekä tiedot, joiden perusteella kyseinen tukkuasiakas voidaan yksilöidä, sekä määritellyt tiedot kaikista selvittämättä jääneistä sähköntoimitussopimuksista ja sähköjohdannaisista.

3.  Sääntelyviranomainen voi päättää asettaa osia näistä tiedoista markkinaosapuolten saataville edellyttäen, ettei yksittäisiä markkinatoimijoita tai yksittäisiä liiketoimia koskevia kaupallisesti arkaluonteisia tietoja julkaista. Tätä kohtaa ei sovelleta direktiivin 2014/65/EU soveltamisalaan kuuluvia rahoitusvälineitä koskeviin tietoihin.

4.  Tästä artiklasta ei aiheudu direktiivin 2014/65/EU soveltamisalaan kuuluville toimijoille lisävelvoitteita 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia kohtaan.

5.  Jos 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on saatava käyttöönsä tietoja, jotka ovat direktiivin 2014/65/EU soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden hallussa, mainitun direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten on annettava näille viranomaisille niiden tarvitsemat tiedot.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

65 artikla

Tasapuoliset toimintaedellytykset

1.  Toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa tämän direktiivin nojalla tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi, on oltava SEUT-sopimuksen, erityisesti sen 36 artiklan, ja unionin oikeuden mukaisia.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja avoimia. Nämä toimenpiteet saa panna täytäntöön vasta sen jälkeen, kun niistä on ilmoitettu komissiolle ja komissio on hyväksynyt ne.

3.  Komissio reagoi 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta. Määräaika alkaa täydellisten tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Jos komissio ei ole reagoinut tämän kahden kuukauden määräajan kuluessa, katsotaan, ettei komissio vastusta ilmoitettuja toimenpiteitä.

66 artikla

Poikkeukset

1.  Jäsenvaltiot, jotka voivat osoittaa, että niiden pienten liitettyjen verkkojen ja pienten erillisten verkkojen käytössä on huomattavia vaikeuksia, voivat hakea komissiolta poikkeuksia 7 ja 8 artiklan, sekä IV, V ja VI luvun asiaankuuluvista säännöksistä.

Pienet erilliset verkot ja Ranska Korsikan osalta voivat hakea poikkeusta myös 4, 5 ja 6 artiklan osalta.

Komissio ilmoittaa ennen päätöstään jäsenvaltioille tällaisista hakemuksista luottamuksellisuutta noudattaen ▌.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut komission myöntämät poikkeukset ovat kestoltaan rajoitettuja ja niihin sovelletaan ehtoja, joiden tavoitteena on lisätä kilpailua sisämarkkinoilla ja sisämarkkinoiden yhdentymistä ja varmistaa, että poikkeuksilla ei haitata siirtymistä uusiutuvaan energiaan, jouston lisääntymistä, energian varastointia, sähköistä liikkumista ja kulutusjoustoa.

SEUT 349 artiklan mukaisten syrjäisimpien alueiden, joita ei voida liittää unionin sähkömarkkinoihin, kohdalla poikkeuksen kestoa ei rajoiteta ja poikkeukseen sovelletaan ehtoja, joilla varmistetaan, ettei poikkeus haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan.

Päätökset poikkeusten myöntämisestä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.  Kyprokseen, Luxemburgiin ja Maltaan ei sovelleta 43 artiklaa. Lisäksi Maltaan ei sovelleta 6 ja 35 artiklaa ja Kyprokseen ei sovelleta 44, 45, 46, 47, 48, 49, 50 ja 52 artiklaa.

Ilmaisuun ”tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys” eivät 43 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa sisälly loppuasiakkaat, jotka harjoittavat sähkön tuotantoa ja/tai toimittamista joko suoraan tai sellaisten yritysten kautta, joissa niillä on määräysvalta joko yksin tai yhdessä, edellyttäen että loppuasiakkaat, mukaan lukien niiden osuudet määräysvallan alaisissa yrityksissä tuotetusta sähköstä, ovat vuotuisena keskiarvona mitattuna sähkön nettokuluttajia ja että niiden kolmansille osapuolille myymän sähkön taloudellinen arvo on vähäinen niiden muuhun liiketoimintaan nähden.

4.  Kyprokseen ja Korsikaan ei sovelleta 5 artiklaa 1 päivään tammikuuta 2025 saakka tai tämän artiklan 1 kohdan nojalla tehtävässä päätöksessä vahvistettavaan myöhempään päivämäärään saakka.

5.  Maltaan ei sovelleta 4 artiklaa ... päivään ...kuuta ... [kahdeksan vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] saakka. Ajanjaksoa voidaan pidentää enintään kahdeksalla vuodella. Ajanjaksoa pidennetään 1 kohdan nojalla tehtävällä päätöksellä.

67 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä] määräämättömäksi ajaksi 61 artiklan 5 kohdassa ja 63 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 61 artiklan 5 kohdassa ja 63 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevien 61 artiklan 5 kohdan ja 63 artiklan 9 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

68 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

69 artikla

Komission seuranta, uudelleentarkastelu ja kertomukset

1.  Komissio seuraa ja arvioi tämän direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen edistymisestä asetuksen (EU) 2018/1999 35 artiklassa tarkoitetun energiaunionin tilaa koskevan katsauksen liitteenä.

2.  Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen. Komissio antaa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen kertomuksen yhteydessä tai sen jälkeen, kun se on antanut kertomuksen.

Komission uudelleentarkastelussa arvioidaan erityisesti sitä, onko tämän direktiivin mukainen asiakkaiden ja erityisesti heikossa asemassa olevien tai energiaköyhien asiakkaiden suojelu riittävää.

70 artikla

Direktiivin 2012/27/EU muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2012/27/EU seuraavasti:

1)  Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a)  korvataan otsikko seuraavasti:"

”Maakaasun mittaaminen”;

"

b)  korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta.”;

"

c)  muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i)  korvataan johdantokappale seuraavasti:"

”2. Silloin kun ja siinä määrin kuin jäsenvaltiot toteuttavat älykkäitä mittausjärjestelmiä ja ottavat käyttöön älykkäitä mittareita maakaasun osalta direktiivin 2009/73/EY mukaisesti:”;

"

ii)  kumotaan c ja d alakohta.

2)  Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)  korvataan otsikko seuraavasti:"

”Maakaasua koskevat laskutustiedot”;

"

b)  korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

”1. Jos loppuasiakkailla ei ole direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että maakaasun laskutustiedot ovat luotettavia ja täsmällisiä ja perustuvat tosiasialliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.”;

"

c)  korvataan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

”2. Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on mahdollistettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvien täsmällisten laskutustietojen toimittaminen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjillä on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.”

"

3)  Korvataan 11 artiklan otsikko seuraavasti:"

”Maakaasuun liittyvien mittaus- ja laskutustietojen saamisen kustannukset”.

"

4)  Korvataan 13 artiklassa ilmaisu ”7–11 artiklan” ilmaisulla ”7–11 a artiklan”.

5)  Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

a)  muutetaan 5 kohta seuraavasti:

i)  kumotaan ensimmäinen ja toinen alakohta;

ii)  korvataan kolmas alakohta seuraavasti:"

”Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia.”;

"

b)  kumotaan 8 kohta.

6)  Korvataan liitteen VII otsikko seuraavasti:"

”Maakaasun tosiasialliseen kulutukseen perustuvaa laskutusta ja laskutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset”.

"

71 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava 2–5 artiklan, 6 artiklan 2 ja 3 kohdan, 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan j ja l alakohdan, 9 artiklan 2 kohdan, 10 artiklan 2–12 kohdan, 11–24 artiklan, 26, 28 ja 29 artiklan, 31–34 artiklan, 36 artiklan, 38 artiklan 2 kohdan, 40 ja 42 artiklan, 46 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 51 ja 54 artiklan, 57–59 artiklan, 61–63 artiklan, 70 artiklan 1-3 alakohdat, 5 alakohdan b alakohta ja 6 alakohta sekä liitteiden I ja II noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin

a)  saatettava 70 artiklan 5 alakohdan a alakohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019;

b)  saatettava 70 artiklan 4 alakohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 25 päivänä lokakuuta 2020.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

72 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2009/72/EY 1 päivästä tammikuuta 2021, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä III olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa liitteessä mainittuja soveltamispäiviä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

73 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä olevia 6 artiklan 1 kohtaa, 7 artiklan 2–5 kohtaa, 8 artiklan 1 kohtaa, 8 artiklan 2 kohdan a–i ja k alakohtaa ja 8 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 9 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohtaa, 10 artiklan 2–10 kohtaa, 25, 27, 30, 35 ja 37 artiklaa, 38 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa, 39, 41, 43, 44 ja 45 artiklaa, 46 artiklan 1 kohtaa, 46 artiklan 2 kohdan a, b, c ja e–h alakohtaa, 46 artiklan 3–6 kohtaa, 47–50 artiklaa, 52, 53, 55, 56, 60sekä 64 ja 65 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

Edellä olevia 70 artiklan 1–3 alakohtaa, 5 alakohdan b alakohtaa ja 6 alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

Edellä olevaa 70 artiklan 5 alakohdan a alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020.

Edellä olevaa 70 artiklan 4 kohtaa sovelletaan 26 päivästä lokakuuta 2020.

74 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … .

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

LASKUTUSTA JA LASKUTUSTIETOJA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.  Laskun ja laskutustietojen vähimmäistiedot

1.1  Loppuasiakkaille on laskuissa annettava selkeästi seuraavat avaintiedot siten, että ne erottuvat selvästi laskun muista osista:

a)  maksettava hinta ja, mikäli mahdollista, hinta eriteltynä samoin kuin selkeä maininta siitä, että kaikki energialähteet voivat myös hyötyä kannustimista, joita ei rahoiteta hintaerittelyssä mainituilla veroluonteisilla maksuilla;

b)  maksun eräpäivä.

1.2.  Loppuasiakkaille on laskuissa ja laskutustiedoissa annettava selkeästi seuraavat avaintiedot siten, että ne erottuvat selvästi laskun ja laskutustietojen muista osista:

a)  sähkön kulutus laskutuskaudella;

b)  toimittajan nimi ja yhteystiedot, mukaan lukien puhelinpalvelunumero ja sähköpostiosoite;

c)  tariffin nimi;

d)  tapauksen mukaan sopimuksen päättymispäivä;

e)  toimittajan vaihtamiseen liittyviä mahdollisuuksia ja hyötyjä koskevat tiedot;

f)  loppuasiakkaan vaihtokoodi tai loppuasiakkaan käyttöpaikkatunnus;

g)  tiedot loppuasiakkaiden oikeuksista tuomioistuinten ulkopuolisen riitojenratkaisun osalta, mukaan lukien 26 artiklan mukaisen riitojenratkaisuelimen yhteystiedot;

h)  25 artiklassa tarkoitettu keskitetty palvelupiste;

i)  linkki 14 artiklassa tarkoitettuihin vertailuvälineisiin tai maininta siitä, missä niitä on saatavilla.

1.3.  Jos laskut perustuvat tosiasialliseen kulutukseen tai operaattorin suorittamaan etäluentaan, laskuissa ja kausittaisissa tasauslaskuissa, niiden mukana tai niihin merkittyinä on asetettava loppuasiakkaiden saataville seuraavat tiedot:

a)  loppuasiakkaan kyseisen ajan ja loppuasiakkaan edeltävän vuoden saman ajanjakson sähkönkulutuksen vertailu graafisessa muodossa;

b)  sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien verkkosivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiaa käyttävien laitteiden energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä ▌;

c)  vertailu saman käyttäjäluokan keskimääräisen vakioidun tai vertailukohtana pidettävän loppuasiakkaan kanssa.

2.  Laskutustiheys ja laskutustietojen antamistiheys:

a)  laskutus on toteutettava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähintään kerran vuodessa;

b)  jos loppuasiakkaalla ei ole mittaria, joka on operaattorin etäluettavissa, tai kun loppuasiakas on aktiivisin toimin valinnut etäluennan estämisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, loppuasiakkaan saataville on asetettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot vähintään joka kuudes kuukausi tai joka kolmas kuukausi loppuasiakkaan pyynnöstä tai kun loppuasiakas on valinnut sähköisen laskutuksen;

c)  jos loppuasiakkaalla ei ole mittaria, joka on operaattorin etäluettavissa, tai kun loppuasiakas on aktiivisin toimin valinnut etäluennan estämisen kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, a ja b alakohdan mukaiset velvoitteet voidaan täyttää järjestelmällä, jossa loppuasiakas lukee säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittaa mittarilukemansa operaattorille; lasku tai laskutustiedot saavat perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppuasiakas ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta;

d)  jos loppuasiakkaalla on mittari, joka on operaattorin etäluettavissa, tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot on annettava vähintään kerran kuukaudessa; tällaiset tiedot voidaan myös asettaa saataville internetin kautta ja ne on päivitettävä niin usein kuin käytettävät mittauslaitteet ja järjestelmät sen mahdollistavat.

3.  Loppuasiakkaan hinnan erittely

Asiakashinta koostuu seuraavista kolmesta komponentista: energia- ja toimituskomponentti, verkkokomponentti (siirto ja jakelu) sekä komponentti, joka käsittää verot, veronluonteiset maksut ja muut maksut.

Jos loppuasiakashinta eritellään laskuissa, on käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1952(73) vahvistettuja tämän erittelyn kolmen komponentin yhteisiä määritelmiä kaikkialla unionissa.

4.  Aiempaa kulutusta koskevien täydentävien tietojen saatavuus

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos aiemmasta kulutuksesta on saatavilla täydentäviä tietoja, tällaiset tiedot asetetaan loppuasiakkaan pyynnöstä loppuasiakkaan nimeämän toimittajan tai palveluntarjoajan saataville.

Loppuasiakkaan, jolle on asennettu operaattorin etäluettavissa oleva mittari, on voitava saada helposti aiemmasta kulutuksestaan täydentäviä tietoja, jotka mahdollistavat itse tehtävät yksityiskohtaiset tarkistukset.

Aiempaa kulutusta koskevien täydentävien tietojen on sisällettävä

a)  kumulatiiviset tiedot vähintään kolmen edeltävän vuoden ajalta tai sähköntoimitussopimuksen alkamisesta lähtien; jos siitä on kulunut tätä lyhyempi aika. Tietojen on vastattava aikavälejä, joiden osalta säännöllisin välein annettavat laskutustiedot on tuotettu; ja

b)  yksityiskohtaiset tiedot käyttöajan mukaan kultakin päivältä, viikolta, kuukaudelta ja vuodelta; näiden tietojen on oltava ilman aiheetonta viivästystä loppuasiakkaiden saatavilla internetin tai mittariliittymän välityksellä ja katettava vähintään 24 edeltävän kuukauden mittainen ajanjakso tai ajanjakso sähköntoimitussopimuksen alkamisesta lähtien, jos siitä on lyhyempi aika.

5.  Energialähteiden ilmoittaminen

Toimittajien on eriteltävä laskuissa kunkin energialähteen osuus loppuasiakkaan sähköntoimitussopimuksen mukaisesti ostamasta sähköstä (tiedot ilmoitetaan tuotetasolla).

Laskuissa ja laskutustiedoissa, niiden mukana tai niihin merkittyinä on asetettava loppuasiakkaiden saataville seuraavat tiedot:

a)  kunkin energialähteen osuus toimittajan koko energialähdevalikoimasta edellisen vuoden aikana ymmärrettävällä ja selkeästi verrattavalla tavalla (kansallisella tasolla eli jäsenvaltiossa, jossa sähköntoimitussopimus on tehty, sekä toimittajan tasolla, jos toimittaja toimii useissa jäsenvaltioissa);

b)  ▌ tietoja toimittajan edellisen vuoden koko energialähdevalikoimalla tuotetusta sähköstä johtuvista ympäristövaikutuksista, ainakin hiilidioksidipäästöistä ja radioaktiivisista jätteistä.

Sähköpörssistä hankitun tai unionin ulkopuolella sijaitsevasta yrityksestä tuodun sähkön osalta voidaan toisen alakohdan a alakohdan osalta käyttää sähköpörssin tai kyseisen yrityksen ilmoittamia edellisen vuoden yhteenlaskettuja lukuja.

Ilmoitettaessa ▌ tehokkaasta yhteistuotannosta saatavasta sähköstä voidaan käyttää direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 10 kohdan mukaisia alkuperätakuita. Ilmoitettaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta sähköstä on käytettävä alkuperätakuita direktiivin (EU) 2018/2001 19 artiklan 8 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta.

Sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että toimittajien loppuasiakkailleen tämän kohdan mukaisesti antamat tiedot ovat luotettavia ja että ne annetaan kansallisella tasolla selkeästi verrattavalla tavalla.

LIITE II

ÄLYKKÄÄT MITTAUSJÄRJESTELMÄT

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueilla otetaan käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä, joiden edellytyksenä voi olla kaikkien markkinoille ja yksittäisille kuluttajille aiheutuvien pitkän aikavälin kustannusten ja hyötyjen taloudellinen arviointi tai sen arviointi, mikä älykäs mittaustapa on taloudellisesti järkevä ja kustannustehokas ja missä määräajassa niiden jakelu voidaan toteuttaa.

2.  Arvioinnissa on otettava huomioon komission suosituksessa 2012/148/EU(74) määritellyt kustannus–hyötyanalyysin menetelmät ja älykkäiden mittausjärjestelmien vähimmäistoiminnot sekä parhaat käytettävissä olevat tekniikat kyberturvallisuuden ja tietosuojan mahdollisimman korkean tason turvaamiseksi.

3.  Arvioinnin nojalla jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimetyn toimivaltaisen viranomaisen on laadittava älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotolle kymmenen vuoden jaksolle ulottuva aikataulutavoite. Kun älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta esitetään myönteinen arviointi, vähintään 80 prosentilla loppuasiakkaista on oltava käytössään älymittareita viimeistään seitsemän vuoden kuluttua myönteisestä arvioinnista taikka vuoteen 2024 mennessä niiden jäsenvaltioiden tapauksessa, jotka ovat aloittaneet älykkäiden mittausjärjestelmien järjestelmällisen käyttöönoton ennen … päivää …kuuta … [tämän direktiivin voimaantulopäivä].

LIITE III

Määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamispäivä

(72 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi

Määräpäivä saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

Soveltamispäivä

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY

(EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55)

3.3.2011

3.9.2009

LIITE IV

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 2009/72/EY

Tämä direktiivi

1 artikla

1 artikla

2 artikla

2 artikla

3 artikla

33 artikla

4 artikla

5 artikla

32 artikla

6 artikla

34 artikla

7 artikla

7 artikla

8 artikla

3 artiklan 1 kohta

9 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 kohta

9 artiklan 2 kohta

3 artiklan 6 kohta

9 artiklan 3 kohta

3 artiklan 15 kohta

9 artiklan 4 kohta

3 artiklan 14 kohta

9 artiklan 5 kohta

3 artiklan 4 kohta

10 artiklan 1 kohta

Liitteessä I oleva 1 kohta

10 artikla

11 artikla

12 artikla

3 artiklan 5 kohdan a alakohta ja liitteessä I olevan 1 kohdan e alakohta

13 artikla

14 artikla

15 artikla

16 artikla

17 artikla

18 artikla

3 artiklan 11 kohta

19 artikla

20 artikla

21 artikla

22 artikla

23 artikla

24 artikla

3 artiklan 12 kohta

25 artikla

3 artiklan 13 kohta

26 artikla

3 artiklan 3 kohta

27 artikla

3 artiklan 7 kohta

28 artiklan 1 kohta

3 artiklan 8 kohta

28 artiklan 2 kohta

29 artikla

24 artikla

30 artikla

25 artikla

31 artikla

32 artikla

33 artikla

34 artikla

26 artikla

35 artikla

36 artikla

27 artikla

37 artikla

28 artikla

38 artikla

29 artikla

39 artikla

12 artikla

40 artikla

16 artikla

41 artikla

23 artikla

42 artikla

9 artikla

43 artikla

13 artikla

44 artikla

14 artikla

45 artikla

17 artikla

46 artikla

18 artikla

47 artikla

19 artikla

48 artikla

20 artikla

49 artikla

21 artikla

50 artikla

22 artikla

51 artikla

10 artikla

52 artikla

11 artikla

53 artikla

54 artikla

30 artikla

55 artikla

31 artikla

56 artikla

35 artikla

57 artikla

36 artikla

58 artikla

37 artiklan 1 kohta

59 artiklan 1 kohta

37 artiklan 2 kohta

59 artiklan 2 kohta

37 artiklan 4 kohta

59 artiklan 3 kohta

59 artiklan 4 kohta

37 artiklan 3 kohta

59 artiklan 5 kohta

37 artiklan 5 kohta

59 artiklan 6 kohta

37 artiklan 6 kohta

59 artiklan 7 kohta

37 artiklan 8 kohta

37 artiklan 7 kohta

59 artiklan 8 kohta

59 artiklan 9 kohta

37 artiklan 9 kohta

59 artiklan 10 kohta

37 artiklan 10 kohta

60 artiklan 1 kohta

37 artiklan 11 kohta

60 artiklan 2 kohta

37 artiklan 12 kohta

60 artiklan 3 kohta

37 artiklan 13 kohta

60 artiklan 4 kohta

37 artiklan 14 kohta

60 artiklan 5 kohta

37 artiklan 15 kohta

60 artiklan 6 kohta

37 artiklan 16 kohta

60 artiklan 7 kohta

37 artiklan 17 kohta

60 artiklan 8 kohta

38 artikla

61 artikla

62 artikla

39 artikla

63 artikla

40 artikla

64 artikla

43 artikla

65 artikla

44 artikla

66 artikla

67 artikla

68 artikla

47 artikla

69 artikla

70 artikla

49 artikla

71 artikla

48 artikla

72 artikla

50 artikla

73 artikla

51 artikla

74 artikla

3 artiklan 9 kohta

Liite I, 5 osa

Liite I, 2 osa

Liite II, 3 osa

3 artiklan 10 kohta

3 artiklan 16 kohta

4 artikla

5 artikla

6 artikla

8 artikla

41 artikla

42 artikla

45 artikla

46 artikla

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMA RAJAYHDYSJOHDON MÄÄRITELMÄSTÄ

Komissio panee merkille lainsäätäjien uudelleenlaaditusta sähködirektiivistä ja uudelleenlaaditusta sähköasetuksesta saavuttaman yhteisymmärryksen, jossa palataan direktiivissä 2009/72/EY ja asetuksessa (EY) N:o 714/2009 käytettyyn ’rajayhdysjohdon’ määritelmään. Komissio on samaa mieltä siitä, että sähkömarkkinat poikkeavat muista markkinoista, kuten maakaasumarkkinoista, muun muassa siten, että niillä käydään kauppaa tuotteilla, joita ei tällä hetkellä voida helposti varastoida ja joita tuotetaan monissa erilaisissa tuotantolaitoksissa, myös jakelutasolla olevissa laitoksissa.  Tästä syystä liitännöillä kolmansiin maihin on erilainen merkitys sähkö- ja kaasualalla, ja näillä aloilla voidaan soveltaa erilaista sääntelymallia.

Komissio tarkastelee tarkemmin tämän yhteisymmärryksen vaikutusta ja antaa tarvittaessa ohjeita lainsäädännön soveltamisesta.

Oikeudellisen selkeyden vuoksi komissio haluaa korostaa seuraavaa:

Sähködirektiivissä sovitussa rajayhdysjohdon määritelmässä viitataan välineisiin, joita käytetään liitettäessä sähköverkkoja toisiinsa. Tässä sanamuodossa ei eroteta toisistaan erilaisia sääntelykehyksiä tai teknisiä tilanteita, ja se kattaa siten lähtökohtaisesti kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sähköliitännät kolmansiin maihin. Sähköasetuksessa sovitun rajayhdysjohdon määritelmän osalta komissio korostaa, että sähkömarkkinoiden yhdentäminen edellyttää verkonhaltijoiden, markkinaosapuolten ja sääntelyviranomaisten tiivistä yhteistyötä. Vaikka sovellettavien sääntöjen soveltamisala voi vaihdella sen mukaan, kuinka tiiviisti markkinat on yhdennetty sähkön sisämarkkinoihin, kolmansien maiden yhdentymisen sähkön sisämarkkinoihin, kuten osallistumisen markkinoiden yhteenkytkentähankkeisiin, olisi perustuttava sopimuksiin, joissa edellytetään asiaa koskevan unionin lainsäädännön soveltamista.

KOMISSION LAUSUMA VAIHTOEHTOISESTA RIIDANRATKAISUSTA

Komissio panee merkille 26 artiklaan liittyvän lainsäädäntövallan käyttäjien sopimuksen, jonka mukaan energiapalvelujen tarjoajien osallistuminen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun olisi tehtävä EU:n tasolla pakolliseksi. Komissio pitää tätä päätöstä valitettavana, koska sen ehdotus oli jättänyt tämän valinnan jäsenvaltioille kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetussa direktiivissä 2013/11/EU omaksutun lähestymistavan mukaisesti ja ottaen huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

Komission tehtävänä ei ole tehdä vertailevia arviointeja yksittäisistä vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön. Sen vuoksi komissio tarkastelee kansallisten vaihtoehtoisten riidanratkaisuympäristöjen yleistä tehokkuutta liittyen sen yleiseen velvoitteeseen seurata unionin lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen tehokasta soveltamista.

(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.
(2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.
(3) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
(4)EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.
(5)EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.
(6) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26 maaliskuuta 2019.
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta (EYVL 176, 15.7.2003, s. 37), joka on kumottu ja korvattu 2 päivästä maaliskuuta 2011 lukien sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/72/EY (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/..., annettu ... päivänä ...kuuta ..., ... (EUVL …).
(10)Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa PE-CONS .../19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä, koko nimi ja EUVL-julkaisuviite.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/…, annettu … päivänä …kuuta …, …. (EUVL …).
(14)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa 2016/0378(COD) - PE‑CONS 83/19 olevan asetuksen numero tekstiin ja asetuksen numero, päivämäärä, koko otsikko ja EUVL-julkaisuviite alaviitteeseen.
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94).
(16)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(17) EUVL 198, 20.7.2006, s. 18.
(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(19)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(21) Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(22)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(23)Virallinen lehti: lisätään alaviitteeseen asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero ja julkaisuviite.
(24)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).
(25)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1348/2014, annettu 17 päivänä joulukuuta 2014, tietojen ilmoittamisesta energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 8 artiklan 2 ja 6 kohdan täytäntöönpanemiseksi (EUVL L 363, 18.12.2014, s. 121).
(26)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(27)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(28)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(29)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).
(31)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).
(32)Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29).
(33) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).
(34)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(35)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(36)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(37)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(38)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).
(39) Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(40)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(41) Komission asetus (EU) 2017/1485, annettu 2 päivänä elokuuta 2017, sähkön siirtoverkon käyttöä koskevista suuntaviivoista (EUVL L 220, 25.8.2017, s. 1).
(42)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).
(43)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(44)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(45)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(46)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(47)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(48)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46).
(49)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(50)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(51)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(52)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(53)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(54)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(55)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0378(COD)) olevan asetuksen numero.
(56)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(57)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(58)+ Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 83/19 (2016/0378(COD)) olevan asetuksen numero.
(59)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(60)+ Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 83/19 (2016/0378(COD)) olevan asetuksen numero.
(61)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(62)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(63)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(64)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(65)+ Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 83/19 (2016/0378(COD)) olevan asetuksen numero.
(66)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(67)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(68)+ Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 83/19 (2016/0378(COD)) olevan asetuksen numero.
(69)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(70)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(71)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS .../19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(72)Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 9/19 (2016/0379(COD)) olevan asetuksen numero.
(73) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1952, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, maakaasun ja sähkön hintoja koskevista Euroopan tilastoista sekä direktiivin 2008/92/EY kumoamisesta (EUVL L 311, 17.11.2016, s. 1).
(74)Komission suositus 2012/148/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2012, älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton valmistelusta (EUVL L 73, 13.3.2012, s. 9).


Sähkön sisämarkkinat ***I
PDF 516kWORD 158k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0861 – C8-0492/2016 – 2016/0379(COD))
P8_TA-PROV(2019)0227A8-0042/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0861),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0492/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin tasavallan edustajainhuoneen, Saksan liittopäivien, Espanjan parlamentin, Ranskan senaatin, Unkarin parlamentin, Itävallan liittoneuvoston, Puolan Sejmin, Puolan senaatin, Romanian edustajainhuoneen ja Romanian senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 31. toukokuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2017 annetun alueiden komitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 13. heinäkuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 18. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0042/2018),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi sähkön sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu)

P8_TC1-COD(2016)0379


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohda

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 714/2009(7) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)  Energiaunionin tavoitteena on tarjota loppuasiakkaille – kotitalouksille ja yrityksille – turvallista, varmaa, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa. Sähköjärjestelmää ovat perinteisesti hallinneet vertikaalisesti integroituneet, usein julkisessa omistuksessa olevat monopolit, joilla on käytössä suuria keskitettyjä ydinvoimaloita tai fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia. Vuodesta 1999 lähtien asteittain toteutettujen sähkön sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille kuluttajille unionissa sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli, jotta saavutetaan parempi tehokkuus, kilpailuun perustuvat hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistetään toimitusvarmuutta ja kestävää kehitystä. Sähkön sisämarkkinat ovat lisänneet kilpailua etenkin tukkutasolla ja kasvattaneet alueiden välistä kauppaa. Ne muodostavat edelleen perustan toimiville energiamarkkinoille.

(3)  Unionin energiajärjestelmässä on käynnissä syvällisin muutos vuosikymmeniin, ja sähkömarkkinat ovat tämän muutoksen keskiössä. Yhteisenä tavoitteena oleva energiajärjestelmän irtautuminen hiilestä luo uusia mahdollisuuksia ja haasteita markkinaosapuolille. Samaan aikaan tekniikan kehitys mahdollistaa kuluttajien osallistumisen ja rajat ylittävän yhteistyön uudet muodot.

(4)  Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi, ja siihen sisältyy uusiutuvien energiamuotojen ja ympäristöpolitiikan kehittämiseen liittyviä vaatimuksia, erityisesti tietyntyyppisiä uusiutuvia energialähteitä käyttäviä voimalaitoksia koskevat erityissäännöt, jotka liittyvät tasevastuuseen sekä ajojärjestyksen määrittelyyn ja uudelleenmäärittelyyn, samoin kuin uuden tuotantokapasiteetin hiilidioksidipäästöille asetettu kynnysarvo, jos tällaiseen kapasiteettiin sovelletaan väliaikaista toimenpidettä, jolla varmistetaan tarvittavan resurssien riittävyyden taso, eli kapasiteettimekanismia.

(5)  Pienten voimalaitosten uusiutuvista energialähteistä peräisin oleva sähkö olisi asetettava ajojärjestyksessä etusijalle joko käyttämällä ajojärjestyksen määrittelymenetelmässä erityistä etusijajärjestystä tai asettamalla markkinaoperaattoreille sääntelyyn perustuvia vaatimuksia, jotka koskevat tällaisen sähkön tarjoamista markkinoilla. Ajojärjestyksessä etusijalle asettamisen verkon käyttöpalveluissa samoin taloudellisin ehdoin olisi katsottava olevan tämän asetuksen mukaista. Ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen olisi joka tapauksessa katsottava yhteensopivaksi uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten sähkömarkkinoille osallistumisen kanssa.

(6)  Valtioiden markkinoiden toimintaan puuttuminen, joka on usein suunniteltu koordinoimattomasti, on johtanut sähkön tukkumarkkinoiden lisääntyviin vääristymiin, millä on ollut kielteisiä vaikutuksia investointeihin ja rajat ylittävään kauppaan.

(7)  Sähköasiakkaat olivat aiemmin pelkästään passiivisia ja ostivat usein sähköä säännellyin hinnoin, joilla ei ollut minkäänlaista suoraa suhdetta markkinoihin. Tulevaisuudessa asiakkaille on annettava mahdollisuus osallistua täysimääräisesti markkinoille tasapuolisin edellytyksin muiden markkinaosapuolten kanssa sekä hallita omaa energiankulutustaan. Jotta uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kasvavat osuudet voitaisiin syöttää verkkoon, tulevassa sähköjärjestelmässä olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia joustomahdollisuuksia, etenkin kysyntäpuolen ratkaisuja ja energian varastointia, ja niissä olisi hyödynnettävä digitalisointia integroimalla innovatiivisia teknologioita sähköjärjestelmään. Tulevan sähköjärjestelmän olisi myös edistettävä energiatehokkuutta, jotta todellinen hiilestä irtautuminen voidaan saavuttaa mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Energian sisämarkkinoiden toteuttaminen uusiutuvan energian tehokkaalla integroinnilla voi edistää investointeja pitkällä aikavälillä ja auttaa saavuttamaan energiaunionin ja vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteet komission 22. tammikuuta 2014 julkaiseman tiedonannon, jonka otsikko on ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030”, ja jotka vahvistettiin Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. lokakuuta 2014 pidetyssä kokouksessa annetuissa päätelmissä.

(8)  Markkinoiden tiiviimpi yhdentyminen ja muutos kohti vaihtelevampaa sähköntuotantoa edellyttävät lisätoimia, joiden avulla koordinoidaan kansallisia energiapolitiikkoja naapurimaiden kanssa ja hyödynnetään rajat ylittävän sähkön kaupan tarjoamia mahdollisuuksia.

(9)  Sääntelykehykset ovat kehittyneet ja mahdollistavat sähköllä käytävän kaupan unionin laajuisesti. Tätä kehitystä on tuettu hyväksymällä useita verkkosääntöjä ja suuntaviivoja, joilla sähkömarkkinoita yhdistetään. Näihin verkkosääntöihin ja suuntaviivoihin sisältyy markkinasääntöjä, verkon käyttöä ja verkkoon liittämistä koskevia säännöksiä. Täydellisen avoimuuden varmistamiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi pääperiaatteet, jotka koskevat markkinoiden toimintaa ja kapasiteetin jakamista tasehallintamarkkinoiden, päivänsisäisten ja vuorokausimarkkinoiden sekä termiinimarkkinoiden aikaväleillä, olisi myös hyväksyttävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja sisällytettävä yhteen unionin säädökseen.

(10)  Komission asetuksen (EU) 2017/2195(8) 13 artiklassa vahvistetaan prosessi, jolla siirtoverkonhaltijoille annetaan mahdollisuus siirtää kaikki tai osa tehtävistään kolmannelle osapuolelle. Tehtävän siirtävillä siirtoverkonhaltijoilla olisi edelleen oltava vastuu tämän asetuksen velvoitteiden noudattamisen varmistamisesta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa tehtäviä ja velvoitteita kolmannelle osapuolelle. Tällaisen tehtävien ja velvoitteiden antamisen olisi rajoituttava kansallisella tasolla toteutettaviin tehtäviin ja velvollisuuksiin (kuten taseselvitys). Tehtävien ja velvoitteiden antamiseen liittyvien rajoitusten ei pitäisi johtaa tarpeettomiin muutoksiin olemassa olevissa kansallisissa järjestelyissä. Siirtoverkonhaltijoiden olisi kuitenkin edelleen oltava vastuussa niille Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/…(9)(10) 40 artiklan nojalla uskotuista tehtävistä.

(11)  Tasehallintamarkkinoilla toimittaessa tehokas ja vääristämätön hinnanmuodostus tasehallintakapasiteetin ja tasesähkön hankinnassa edellyttää, että tasehallintakapasiteettia koskevat sopimukset eivät määrittele tasesähkön hintaa. Tämä ei kuitenkaan rajoita yhdistetyn suunnitteluprosessin käyttöä asetuksen (EU) 2017/2195 mukaisesti,

(12)  Asetuksen (EU) 2017/2195 18, 30 ja 32 artiklassa säädetään, että tasesähkön standardi- ja erityistuotteiden hinnoittelumenetelmän olisi luotava markkinaosapuolille myönteisiä kannustimia ylläpitää niiden omaa tasapainoa tai auttaa järjestelmän tasapainon palauttamisessa tasepoikkeamahinta-alueella sekä siten vähentää järjestelmän tasepoikkeamia ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Tällaisessa hinnoittelumalleissa pitäisi pyrkiä kulutusjouston ja muiden tasehallintaresurssien taloudellisesti tehokkaaseen käyttöön käyttövarmuusrajoja noudattaen.

(13)  Tasesähkömarkkinoiden yhdistämisen olisi helpotettava päivänsisäisten markkinoiden tehokasta toimintaa, jotta markkinaosapuolille annettaisiin mahdollisuus tasapainottaa järjestelmänsä mahdollisimman lähellä reaaliaikaa asetuksen (EU) 2017/2195 24 artiklassa säädettyjen tasesähkökaupan sulkeutumisajankohtien mahdollistamin tavoin. Siirtoverkonhaltijoiden olisi tasapainotettava tasehallintamarkkinoilla ainoastaan ne tasepoikkeamat, jotka ovat jäljellä päivänsisäisten markkinoiden sulkeutumisajan jälkeen. Asetuksen (EU) 2017/2195 53 artiklassa säädetään lisäksi taseselvitysjakson yhdenmukaistamisesta 15 minuuttiin unionissa. Tällaisen yhdenmukaistamisen pitäisi tukea päivänsisäistä kauppaa ja edistää sellaisten kaupattavien tuotteiden kehittämistä, joilla on sama toimitusajankohta.

(14)  Jotta siirtoverkonhaltijat voisivat hankkia ja käyttää tasehallintakapasiteettia tehokkaalla, taloudellisella ja markkinapohjaisella tavalla, markkinoiden yhdentymistä on tarpeen edistää. Tähän liittyen asetuksen (EU) 2017/2195 IV osastossa vahvistetaan kolme menetelmää, joiden avulla siirtoverkonhaltijat voivat jakaa alueiden välistä kapasiteettia tasehallintakapasiteetin vaihtoa ja reservien jakamista varten, kun se on kustannus-hyötyanalyysin pohjalta perusteltua. Nämä kolme menetelmää ovat yhteisesti optimoitu jakamisprosessi, markkinapohjainen jakamisprosessi ja taloudelliseen tehokkuusanalyysiin perustuva jakaminen. Yhteisesti optimoitu jakamisprosessi on toteutettava vuorokautiselta pohjalta. Markkinapohjainen jakamisprosessi voidaan sitä vastoin toteuttaa, kun sopimus tehdään viimeistään yksi viikko ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, ja taloudelliseen tehokkuusanalyysiin perustuva jakaminen voidaan toteuttaa, kun sopimus tehdään enemmän kuin yksi viikko ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, edellyttäen, että jaetut määrät ovat rajallisia ja asiasta tehdään vuosittain arviointi. Kun asianomaiset sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet alueiden välisen kapasiteetin jakamisprosessia koskevan menetelmän, kaksi tai useampi siirtoverkonhaltija voisivat soveltaa menetelmää aikaistetusti kokemusten hankkimiseksi ja sen sujuvan soveltamisen mahdollistamiseksi useampien siirtoverkonhaltijoiden keskuudessa tulevaisuudessa. Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden olisi kuitenkin harmonisoitava tällaisen menetelmän soveltaminen markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi.

(15)  Asetuksen (EU) 2017/2195 V osastossa vahvistettiin, että taseselvityksen yleisenä tavoitteena on varmistaa, että tasevastaavat ylläpitävät omaa tasapainoaan tai auttavat järjestelmän tasapainon palauttamisessa tehokkaalla tavalla, ja tarjota markkinaosapuolille kannustimia ylläpitää järjestelmän tasapainoa tai auttaa järjestelmän tasapainon palauttamisessa. Jotta tasehallintamarkkinat ja koko energiajärjestelmä pystyisivät ottamaan vastaan vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden kasvavat osuudet, tasepoikkeamahintojen olisi vastattava energian reaaliaikaista arvoa. Kaikkien markkinaosapuolten olisi oltava taloudellisessa vastuussa järjestelmässä aiheuttamistaan tasepoikkeamista, jotka vastaavat jaetun määrän ja lopputilanteen välistä erotusta markkinoilla. Kulutusjoustoaggregaattoreiden osalta jaettu määrä koostuu osallistuvien asiakkaiden kuorman fyysisesti aktivoimasta energiamäärästä, joka perustuu määriteltyyn mittaus- ja perusmenetelmään.

(16)  Komission asetuksessa (EU) 2015/1222(11) vahvistetaan alueiden välisen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla koskevat yksityiskohtaiset suuntaviivat, mukaan luettuina vaatimukset, joita sovelletaan yhteisten menetelmien vahvistamiseen niiden kapasiteettimäärien määrittämiseksi, jotka ovat samaan aikaan käytettävissä tarjousalueiden välillä, kriteerien määrittely tehokkuuden arviointia varten sekä arviointiprosessi tarjousalueiden määrittelyä varten. Asetuksen (EU) 2015/1222 32 ja 34 artiklassa vahvistetaan säännöt tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkastelusta, 41 ja 54 artiklassa vahvistetaan enimmäis- ja vähimmäisselvityshintoja koskevat yhdenmukaistetut rajat vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä, 59 artiklassa vahvistetaan säännöt päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdasta ja 74 artiklassa puolestaan vahvistetaan säännöt, jotka koskevat ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn ja vastakaupan kustannustenjakomenetelmiä.

(17)  Komission asetuksessa (EU) 2016/1719(12) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt alueiden välisen kapasiteetin jakamisesta termiinimarkkinoilla, yhteisen menetelmän käyttöönotosta alueiden välisen pitkän aikavälin kapasiteetin määrittämiseksi, pitkän aikavälin siirto-oikeuksia tarjoavan keskitetyn kauppapaikan perustamisesta Euroopan tasolla ja mahdollisuudesta palauttaa pitkän aikavälin siirto-oikeudet seuraavaa pitkän aikavälin kapasiteetin jakamista varten tai siirtää pitkän aikavälin siirto-oikeuksia markkinaosapuolten välillä. Asetuksen (EU) 2016/1719 30 artiklassa vahvistetaan pitkän aikavälin suojausinstrumentteja koskevat säännöt.

(18)  Komission asetuksessa (EU) 2016/631(13) asetetaan vaatimukset voimalaitosten, erityisesti tahtikonevoimalaitosten, suuntaajakytkettyjen voimalaitosten ja merellä sijaitsevien suuntaajakytkettyjen voimalaitosten, liitännöille yhteenliitettyyn verkkoon. Kyseisillä vaatimuksilla osaltaan varmistetaan tasapuoliset kilpailuolosuhteet sähkön sisämarkkinoilla, varmistetaan verkon käyttövarmuuden ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan liittäminen sähköverkkoon ja helpotetaan unionin laajuista sähkökauppaa. Asetuksen (EU) 2016/631 66 ja 67 artiklassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sähköntuotannon kehittymässä olevia teknologioita.

(19)  Markkinapohjaisen sähkökaupan keskeinen edellytys ovat tarjousalueet, jotka vastaavat tarjonnan ja kysynnän jakautumista. Ne ovat myös edellytys sille, että kapasiteetin jakamismenetelmiä, myös siirtoperusteista lähestymistapaa, voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Tarjousalueet olisi sen vuoksi määriteltävä siten, että voidaan varmistaa markkinoiden likviditeetti, tehokas siirtorajoituksen hallinta ja markkinoiden yleinen tehokkuus. Jos yksi yksittäinen sääntelyviranomainen tai siirtoverkonhaltija käynnistää käytössä olevan tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkastelun oman toimivaltaisen sääntelyviranomaisensa suostumuksella siirtoverkonhaltijan vastuualueella sijaitsevien tarjousalueiden osalta, jos tarjousalueen konfiguraatiolla ei ole merkittävää vaikutusta viereisten siirtoverkonhaltijoiden vastuualueisiin, rajayhdysjohdot mukaan lukien, ja tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkastelu on välttämätöntä tehokkuuden parantamiseksi, rajat ylittävien kaupankäyntimahdollisuuksien maksimoimiseksi tai käyttövarmuuden ylläpitämiseksi, asianomaisen vastuualueen siirtoverkonhaltijan olisi oltava ainoa uudelleentarkasteluun osallistuva siirtoverkonhaltija ja toimivaltaisen sääntelyviranomaisen ainoa siihen osallistuva sääntelyviranomainen. Asianomaisen siirtoverkonhaltijan ja toimivaltaisen sääntelyviranomaisen olisi annettava uudelleentarkastelusta ennakkoilmoitus viereisille siirtoverkonhaltijoille, ja uudelleentarkastelun tulokset olisi julkaistava. Olisi oltava mahdollista käynnistää alueellisen tarjousalueen uudelleentarkastelu siirtorajoitusta koskevan teknisen raportin johdosta tämän asetuksen 14 artiklan mukaisesti tai asetuksessa (EU) 2015/1222 säädettyjen olemassa olevien menettelyjen mukaisesti.

(20)  Toteuttaessaan kapasiteetin laskentaa alueellisten koordinointikeskusten olisi maksimoitava kapasiteetti ottaen huomioon kustannuksia aiheuttamattomat korjaavat toimenpiteet ja noudattaen kapasiteetin laskenta-alueen siirtoverkonhaltijoiden käyttövarmuusrajoja. Jos laskenta ei johda tässä asetuksessa vahvistettua vähimmäiskapasiteettia vastaavaan tai sitä suurempaan kapasiteettiin, alueellisten koordinointikeskusten olisi otettava huomioon kaikki käytettävissä olevat kustannuksia aiheuttavat korjaavat toimenpiteet kapasiteetin lisäämiseksi vähimmäiskapasiteettiin saakka, mukaan lukien kapasiteetin laskenta-alueiden sisäiset ja niiden väliset ajojärjestyksen uudelleenmäärittelymahdollisuudet, noudattaen kuitenkin kapasiteetin laskenta-alueiden siirtoverkonhaltijoiden käyttövarmuusrajoja. Siirtoverkonhaltijoiden olisi raportoitava tarkasti ja avoimesti kaikista kapasiteetin laskentaan liittyvistä näkökohdista tämän asetuksen mukaisesti, ja niiden olisi varmistettava, että kaikki alueellisille koordinointikeskuksille lähetetyt tiedot ovat tarkkoja ja tarkoituksenmukaisia.

(21)  Toteuttaessaan kapasiteetin laskentaa alueellisten koordinointikeskusten olisi laskettava alueiden välinen kapasiteetti käyttäen siirtoverkonhaltijoilta saatuja tietoja, joissa noudatetaan siirtoverkonhaltijoiden vastuualueiden käyttövarmuusrajoja. Siirtoverkonhaltijoilla olisi oltava mahdollisuus poiketa koordinoidusta kapasiteetin laskennasta, jos sen toteuttaminen johtaisi verkkoelementtien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen niiden vastuualueella. Näitä poikkeamia olisi seurattava tarkkaan ja niistä olisi raportoitava avoimesti, jotta estetään väärinkäytökset ja varmistetaan, että markkinaosapuolten käyttöön annettavan yhteenliittämiskapasiteetin määrää ei rajoiteta siirtorajoituksen ratkaisemiseksi tarjousalueen sisällä. Jos käytössä on toimintasuunnitelma, siinä olisi otettava huomioon poikkeamat ja puututtava niiden syihin.

(22)  Markkinoiden pääperiaatteissa olisi vahvistettava, että sähkön hinnat määritetään kysynnän ja tarjonnan perusteella. Näiden hintojen olisi osoitettava, milloin sähköä tarvitaan, ja niiden olisi siten annettava markkinapohjaisia kannustimia investoinneille, joita tehdään joustolähteisiin, kuten joustavaan tuotantoon, yhteenliitäntöihin, kulutusjoustoon tai energian varastointiin.

(23)  Vaikka yhtenä energiaunionin tavoitteista on sähköalan irtautuminen hiilestä siten, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta tulee merkittävä osa markkinoita, on samalla ratkaisevan tärkeää, että markkinoilla poistetaan rajat ylittävän kaupan jäljellä olevat esteet ja kannustetaan investointeja tuki-infrastruktuuriin, kuten joustavampaan tuotantoon, yhteenliitäntöihin, kulutusjoustoon ja energian varastointiin. Jotta voitaisiin tukea tätä siirtymistä vaihtelevaan ja hajautettuun tuotantoon ja varmistaa, että energiamarkkinoiden periaatteet muodostavat unionin tulevien sähkömarkkinoiden perustan, on tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota lyhyen aikavälin markkinoihin ja niukkuuteen perustuvaan hinnoitteluun.

(24)  Lyhyen aikavälin markkinat parantavat likviditeettiä ja lisäävät kilpailua antamalla useammille resursseille, etenkin niille resursseille, jotka ovat joustavampia, mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti markkinoille. Toimiva niukkuuteen perustuva hinnoittelu kannustaa markkinaosapuolia reagoimaan markkinasignaaleihin ja olemaan käytettävissä silloin kun markkinat niitä eniten tarvitsevat ja varmistaa, että ne voivat kattaa kustannuksensa tukkumarkkinoilla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että hallinnolliset ja implisiittiset hintakatot poistetaan ▌, jotta mahdollistetaan niukkuuteen perustuva hinnoittelu. Kun lyhyen aikavälin markkinat ja niukkuuteen perustuva hinnoittelu on nivottu täydellisesti osaksi markkinoiden rakennetta, ne edistävät muiden toimitusvarmuuden takaamiseen liittyvien markkinoita vääristävien toimenpiteiden, kuten kapasiteettimekanismien, poistamista käytöstä. Samaan aikaan tukkumarkkinoilla sovellettavan hintakatottoman niukkuuteen perustuvan hinnoittelun ei pitäisi vaarantaa mahdollisuutta tarjota loppuasiakkaille ja erityisesti kotitalousasiakkaille, pk-yrityksille ja teollisuuden asiakkaille luotettavia ja vakaita hintoja.

(25)  Poikkeukset markkinoiden perusperiaatteista, kuten tasevastuusta, markkinapohjaisesta ajojärjestyksen määrittelystä tai ▌ ajojärjestyksen uudelleenmäärittelystä, heikentävät joustosignaaleja ja muodostavat esteen energian varastoinnin, kulutusjouston tai aggregoinnin kaltaisten ratkaisujen kehittämiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista. Vaikka poikkeukset ovat edelleen tarpeellisia tiettyihin markkinaosapuoliin, etenkin kotitalousasiakkaisiin ja pk-yrityksiin, kohdistuvan tarpeettoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi, kokonaisia tekniikoita koskevat laajat poikkeukset eivät sovi yhteen sen kanssa, että päämääränä on saavuttaa tehokkaat ja markkinapohjaiset hiilestä irtautumisprosessit, joten ne olisi korvattava paremmin kohdennetuilla toimenpiteillä.

(26)  Toimivan kilpailun kehittyminen sähkön sisämarkkinoilla edellyttää syrjimättömiä, avoimia ja asianmukaisia maksuja verkon käytöstä, siirtoverkon yhdysjohdot mukaan lukien.

(27)  Rajayhdysjohtokapasiteetin koordinoimattomat rajoitukset rajoittavat enenevässä määrin jäsenvaltioiden välistä sähkön kauppaa, ja niistä on tullut merkittävä este toimivien sähkön sisämarkkinoiden kehittämiselle. Rajayhdysjohtojen enimmäiskapasiteetti ja kriittiset verkkoelementit olisi näin ollen asetettava saataville noudattaen verkkotoiminnan turvallisuusvaatimuksia, vikatapahtumia koskevan N-1-käyttövarmuusnormin noudattaminen mukaan lukien. Kapasiteettitason vahvistamiselle silmukoituneessa verkossa on kuitenkin joitakin rajoituksia. On tarpeen ottaa käyttöön selkeitä käytettävissä olevan alueiden välisen kaupankäynnin kapasiteetin vähimmäistasoja, jotta voidaan vähentää kiertovirtojen ja sisäisen siirtorajoituksen vaikutuksia alueiden väliseen kauppaan ja antaa markkinaosapuolille ennakoitavissa oleva kapasiteettiarvo. Kun käytetään siirtoperusteista lähestymistapaa, kyseisen vähimmäiskapasiteetin avulla olisi määritettävä käyttövarmuusrajoja noudattaen alueiden välisen tai sisäisen kriittisen verkkoelementin kapasiteetin vähimmäisosuus, jota käytetään syöttötietona koordinoidussa kapasiteetin laskennassa asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti vikatapahtumat huomioon ottaen. Kapasiteetin jäljellä oleva kokonaisosuus voidaan käyttää luotettavuusmarginaaleihin, kiertovirtoihin ja sisäisiin siirtoihin. Jos lisäksi ilmenee verkon käyttövarmuuden varmistamiseen liittyviä ennakoitavissa olevia ongelmia, rajoitetun siirtymävaiheen ajaksi olisi voitava lisäksi hyväksyä poikkeuksia, joihin olisi liitettävä menetelmä ja hankkeita, joilla tarjotaan pitkän aikavälin ratkaisu.

(28)  Siirtokapasiteetti, johon olisi sovellettava 70 prosentin vähimmäiskapasiteettia koskevaa edellytystä nettosiirtokapasiteettiin perustuvassa lähestymistavassa, on aktiivisen energian enimmäissiirtokapasiteetti, joka noudattaa käyttövarmuusrajoja ja josta on vähennetty vikatapahtumat. Tässä kapasiteetin koordinoidussa laskennassa otetaan myös huomioon, että sähkövirrat jakautuvat epätasaisesti yksittäisten komponenttien välillä eikä siinä ainoastaan lasketa yhteen yhdysjohtojen kapasiteetteja. Tästä kapasiteetista ei ole vähennetty kiertovirtoja, sisäisiä siirtoja eikä luotettavuusmarginaaleja, jotka otetaan huomioon jäljelle jäävässä 30 prosentissa.

(29)  On tärkeää välttää se, että siirtoverkonhaltijoiden jäsenvaltioissa käyttämät erilaiset turvallisuus-, käyttö- ja suunnitteluvaatimukset johtavat kilpailun vääristymiseen. Lisäksi käytettävissä olevan siirtokapasiteetin sekä siihen vaikuttavien turvallisuus-, suunnittelu- ja käyttövaatimusten olisi oltava avoimia markkinaosapuolille.

(30)  Jotta tarvittavia investointeja voitaisiin ohjata tehokkaasti, hintojen on annettava signaaleja myös siitä, missä sähköä tarvitaan eniten. Alueellisessa sähköjärjestelmässä oikeat sijaintia koskevat signaalit edellyttävät tarjousalueiden yhdenmukaista, objektiivista ja luotettavaa määrittämistä avoimella prosessilla. Unionin sähköverkon tehokkaan toiminnan ja suunnittelun varmistamiseksi ja toimivien hintasignaalien antamiseksi uudelle tuotantokapasiteetille, kulutusjoustolle ja siirtoinfrastruktuurille, tarjousalueissa olisi otettava huomioon rakenteelliset siirtorajoitukset. Etenkään alueiden välistä kapasiteettia ei saisi vähentää sisäisen siirtorajoituksen ratkaisemiseksi.

(31)  Jotta voidaan ottaa huomioon tarjousalueiden optimoinnin erilaiset periaatteet vaarantamatta likvidejä markkinoita ja investointeja verkkoon, olisi säädettävä kaksi mahdollisuutta siirtorajoituksen käsittelemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita tarjousalueen konfiguraation muuttaminen tai verkon vahvistamisen ja verkon optimoinnin kaltaiset toimenpiteet. Tällaisessa päätöksessä lähtökohtana olisi oltava jäsenvaltion siirtoverkonhaltijan tai -haltijoiden tekemä taikka sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, siirtorajoitusta koskevassa raportissa tai tarjousalueen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä pitkäaikaisten rakenteellisten siirtorajoitusten määrittäminen. Jäsenvaltioiden olisi ensin pyrittävä löytämään yhteinen ratkaisu siirtorajoituksen käsittelemiseen parhaalla tavalla. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön monikansallisia tai kansallisia toimintasuunnitelmia siirtorajoituksen käsittelemiseksi. Niihin jäsenvaltioihin, jotka ottavat käyttöön toimintasuunnitelman siirtorajoituksen käsittelemiseksi, olisi sovellettava lineaarisen kehityskulun muodossa olevaa siirtymäaikaa rajayhdysjohtojen avaamiseksi. Tällaisen toimintasuunnitelman toteuttamisen päättyessä jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus valita, turvautuvatko ne tarjousalueen tai -alueiden konfiguraation muuttamiseen vai puuttuvatko ne jäljellä olevaan siirtorajoitukseen korjaavilla toimenpiteillä, joiden kustannukset ne kattavat. Jälkimmäisessä tapauksessa tarjousalueen konfiguraation muuttamista ei saisi tehdä vastoin kyseisen jäsenvaltion tahtoa edellyttäen, että vähimmäiskapasiteetti saavutetaan. Kapasiteetin vähimmäistasojen, joita olisi käytettävä koordinoidussa kapasiteetin laskennassa, olisi oltava asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisen valintaprosessin johdosta määritelty prosenttiosuus kriittisen verkkoelementin kapasiteetista, sen jälkeen kun on noudatettu – tai siinä tapauksessa, että sovelletaan siirtoperusteista lähestymistapaa, samalla kun – noudatetaan vikatilanteen käyttövarmuusrajoja. Komission olisi viimeisenä keinona voitava tehdä päätös tarjousalueen konfiguraatiosta ja muutettava tarjousalueen konfiguraatiota ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat valinneet tarjousalueen jakamisen tai jotka eivät ole saavuttaneet kapasiteetin vähimmäistasoja.

(32)  Sähköjärjestelmän tehokas hiilestä irtautuminen markkinoiden yhdentämisen kautta edellyttää rajat ylittävän kaupan esteiden järjestelmällistä poistamista, jotta markkinoiden hajanaisuus voidaan korjata ja unionin energia-asiakkaat voivat saada täysimääräisen hyödyn yhdennetyistä sähkömarkkinoista ja kilpailusta.

(33)  Tässä asetuksessa olisi säädettävä hinnoittelua ja kapasiteetin jakamista koskevista perusperiaatteista. Lisäksi olisi säädettävä muita asiaan liittyviä periaatteita ja menetelmiä koskevien suuntaviivojen hyväksymisestä, jotta voidaan nopeasti mukautua muuttuviin olosuhteisiin.

(34)  Siirtorajoitusongelmien hallinnan olisi annettava oikeanlaisia taloudellisia signaaleja siirtoverkonhaltijoille ja markkinaosapuolille sekä perustuttava markkinamekanismeihin.

(35)  Avoimilla kilpailuun perustuvilla markkinoilla siirtoverkonhaltijoiden olisi saatava korvaus verkossaan tapahtuvista rajat ylittävistä sähkönsiirroista aiheutuvista kustannuksista niiltä siirtoverkkojen haltijoilta, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät.

(36)  Maksetut ja saadut maksut, jotka aiheutuvat siirtoverkonhaltijoiden välisistä korvauksista, olisi otettava huomioon kansallisten verkkojen tariffeja asetettaessa.

(37)  Rajat ylittävästä verkkoon pääsystä maksettavat todelliset määrät voivat vaihdella huomattavasti sekä asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden mukaan että jäsenvaltioissa sovellettavien hinnoittelujärjestelmien rakenteiden erojen vuoksi. Jonkinasteinen yhdenmukaistaminen on siksi tarpeen, jotta kaupan vääristymät vältetään.

(38)  Olisi oltava säännöt siitä, miten siirtorajoituksen hallinnasta johtuvia tuloja käytetään, ellei poikkeaminen näistä säännöistä ole perusteltua asianomaisen rajayhdysjohdon erityispiirteiden vuoksi.

(39)  Tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamiseksi kaikille markkinaosapuolille verkkotariffeja olisi sovellettava tavalla, joka ei syrji myönteisesti eikä kielteisesti jakelutasolla verkkoon liitettyä tuotantoa suhteessa siirtotasolla liitettyyn tuotantoon. Verkkotariffit eivät saisi syrjiä energian varastointia eivätkä luoda pidäkkeitä kulutusjoustoon osallistumiselle tai muodostaa estettä energiatehokkuuden parantamiselle.

(40)  Tariffien asettamisen avoimuuden ja vertailtavuuden lisäämiseksi tapauksissa, joissa sitovaa yhdenmukaistamista ei pidetä riittävänä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/...(14)(15) perustetun Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä ’ACER’, olisi annettava tariffimenetelmiä koskeva kertomus parhaista käytännöistä.

(41)  Jotta voidaan paremmin varmistaa optimaaliset investoinnit Euroopan laajuiseen verkkoon ja paremmin puuttua tilanteisiin, joissa toteuttamiskelpoisia yhteenliitäntähankkeita ei voida rakentaa, koska niitä ei ole priorisoitu kansallisella tasolla, siirtorajoitusmaksujen käyttöä olisi harkittava uudelleen ja sillä olisi myötävaikutettava yhteenliittämiskapasiteetin käytettävyyden takaamiseen ja sen ylläpitämiseen tai lisäämiseen.

(42)  Sähkön siirtoverkon optimaalisen hallinnan varmistamiseksi sekä sähkön myymisen ja toimittamisen mahdollistamiseksi yli rajojen unionissa olisi perustettava Sähkö-ENTSO. Sähkö-ENTSOn tehtävien toteuttamisessa olisi noudatettava unionin kilpailusääntöjä, joita sovelletaan myös Sähkö-ENTSOn tekemiin päätöksiin. Sähkö-ENTSOn tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, avoimuus ja Sähkö-ENTSOn edustava luonne. Sähkö-ENTSOn laatimilla verkkosäännöillä ei ole tarkoitus korvata niitä tarvittavia kansallisia verkkosääntöjä, jotka koskevat muita kuin rajat ylittäviä kysymyksiä. Koska nopeampi edistyminen voi olla saavutettavissa alueellisilla toimilla, siirtoverkonhaltijoiden olisi perustettava yleisen yhteistyöverkoston puitteissa alueellisia rakenteita. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että alueellisilla toimilla saavutettavat tulokset sopivat yhteen unionin tason verkkosääntöjen ja ei-sitovien kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien kanssa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja seurattava verkon tehokkuutta alueellisella tasolla. Alueellisen yhteistyön olisi oltava sopusoinnussa sähkön sisämarkkinoiden kilpailukyvyn ja tehokkuuden edistämistä koskevien pyrkimysten kanssa.

(43)  Sähkö-ENTSOn olisi toteutettava Euroopan tasolla resurssien keskipitkän ja pitkän aikavälin luotettava riittävyysarviointi, joka luo objektiivisen pohjan riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden arvioinnille. Resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden, joihin vastataan kapasiteettimekanismien avulla, olisi perustuttava resurssien riittävyysarviointiin Euroopan tasolla. Kyseistä arviointia voidaan täydentää kansallisilla arvioinneilla.

(44)  Tässä asetuksessa esitetyssä resurssien ▌ pitkän aikavälin (seuraavista kymmenestä vuodesta seuraavaan vuoteen) riittävyysarvioinneissa käytettävällä menetelmällä on eri tarkoitus kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/...(16) 9 artiklassa esitetyillä kausittaisilla riittävyysarvioinneilla (seuraavat kuusi kuukautta). Keskipitkän ja pitkän aikavälin arviointeja käytetään pääasiassa riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden tunnistamiseen ja kapasiteettimekanismien tarpeellisuuden arviointiin, kun taas kausittaisia riittävyysarviointeja käytetään varoittamaan seuraavien kuuden kuukauden aikana mahdollisesti esiintyvistä lyhyen aikavälin riskeistä, jotka todennäköisesti johtavat sähkön toimitustilanteen merkittävään heikentymiseen. Myös alueelliset koordinointikeskukset tekevät sähkön siirtoverkkojen käyttöä koskevia alueellisia riittävyysarviointeja. Nämä ovat verkon käyttötoiminnassa käytettäviä erittäin lyhyen aikavälin riittävyysarviointeja (seuraavasta viikosta seuraavaan päivään).

(45)  Jäsenvaltioiden olisi ennen kapasiteettimekanismien käyttöönottoa arvioitava näitä mekanismeja koskevaan resurssien riittävyyteen liittyvään huolenaiheeseen vaikuttavia sääntelyn vääristymiä. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava hyväksymään toimenpiteitä havaittujen vääristymien poistamiseksi, ja niiden olisi vahvistettava näiden toimenpiteiden toteuttamisaikataulu. Kapasiteettimekanismeja olisi otettava käyttöön ainoastaan sellaisiin riittävyysongelmiin puuttumiseksi, joita ei voida ratkaista poistamalla tällaiset vääristymät.

(46)  Jäsenvaltioiden, jotka aikovat ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, olisi määriteltävä resurssien riittävyystavoitteet avoimen ja todennettavan prosessin pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava itse määritellä tavoittelemansa toimitusvarmuuden taso.

(47)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan mukaan komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida, soveltuvatko valtiontukitoimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa, sisämarkkinoille. Tämä arviointi suoritetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan perusteella ja kaikkien sellaisten asiaankuuluvien säännösten, määräysten ja suuntaviivojen mukaisesti, joita komissio voi antaa arviointia varten. Tämä asetus ei vaikuta komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella annettuun yksinomaiseen toimivaltaan.

(48)  ▌ Jo käytössä olevia kapasiteettimekanismeja olisi arvioitava uudelleen tämän asetuksen säännösten valossa. ▌

(49)  Tässä asetuksessa olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt, jotka helpottavat tehokasta rajat ylittävää osallistumista ▌ kapasiteettimekanismeihin ▌. Siirtoverkonhaltijoiden olisi helpotettava asiasta kiinnostuneiden tuottajien osallistumista kapasiteettimekanismeihin muissa jäsenvaltioissa. Siksi niiden olisi laskettava kapasiteetin määrä, johon saakka rajat ylittävä osallistuminen olisi mahdollista, mahdollistettava osallistuminen ja tarkastettava kapasiteetin käytettävyys. Sääntelyviranomaisten olisi valvottava rajojen yli sovellettavien sääntöjen noudattamista jäsenvaltioissa.

(50)  Kapasiteettimekanismit eivät saisi johtaa liiallisiin korvauksiin, mutta niillä olisi samalla taattava toimitusvarmuus. Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien olisi oltava laadittuja siten, että sellaisen kapasiteetin, joka olisi kannattavaa energiamarkkinoilla, jos kapasiteettimekanismia ei ole, käytettävissä olemisesta maksettu hinta laskee automaattisesti nollaan, kun tarjotun kapasiteetin odotetaan riittävän täyttämään kapasiteetin kysynnän.

(51)  Komissio on perustanut hiili- ja hiilidioksidi-intensiivisiä alueita koskevan aloitteen sellaisten jäsenvaltioiden ja alueiden tukemiseksi, joiden yhteiskunnalle, teollisuudelle ja taloudelle energiakäänne aiheuttaa haasteita. Tässä yhteydessä komissio avustaa jäsenvaltioita muun muassa antamalla kohdennettua rahoitustukea, jos sellaista on saatavilla, ”oikeudenmukaisen siirtymän” mahdollistamiseksi kyseisillä alueilla.

(52)  Kun otetaan huomioon kansallisten energiajärjestelmien väliset erot ja olemassa olevien sähköverkkojen tekniset rajoitukset, markkinoiden yhdentymisessä voidaan usein edistyä parhaiten soveltamalla alueellista lähestymistapaa. Siksi siirtoverkonhaltijoiden välistä alueellista yhteistyötä olisi lujitettava. Tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi uudessa sääntelykehyksessä olisi säädettävä vahvemmasta alueellisesta hallinnoinnista ja viranomaisvalvonnasta, myös kasvattamalla ACERin päätöksentekovaltaa rajat ylittävien kysymysten osalta. Jäsenvaltioiden tiiviimpää yhteistyötä voidaan mahdollisesti tarvita myös kriisitilanteissa toimitusvarmuuden parantamiseksi ja markkinoiden vääristymien rajoittamiseksi.

(53)  Siirtoverkonhaltijoiden väliselle alueellisen tason koordinoinnille on annettu virallinen muoto tekemällä pakolliseksi siirtoverkonhaltijoiden osallistuminen alueellisten käyttövarmuuskoordinaattoreiden toimintaan. Siirtoverkonhaltijoiden alueellista koordinointia olisi kehitettävä edelleen parannetulla institutionaalisella kehyksellä perustamalla alueelliset koordinointikeskukset. Alueellisten koordinointikeskusten perustamisessa olisi otettava huomioon olemassa olevat tai suunnitellut alueelliset koordinointialoitteet, ja sillä olisi tuettava sähköjärjestelmien entistä integroidumpaa käyttöä koko unionin alueella ja varmistettava niiden tehokas ja turvallinen toiminta. Tästä syystä on tarpeen varmistaa, että siirtoverkonhaltijoita koordinoidaan alueellisten koordinointikeskusten kautta kaikkialla unionissa. Jos olemassa olevat tai suunnitellut alueelliset koordinointikeskukset eivät vielä koordinoi tietyn alueen siirtoverkonhaltijoita, kyseisen alueen siirtoverkonhaltijan olisi perustettava tai nimettävä alueellinen koordinointikeskus.

(54)  Alueellisten koordinointikeskusten maantieteellisen laajuuden pitäisi antaa niille mahdollisuus edistää tehokkaasti siirtoverkonhaltijoiden toiminnan koordinointia alueilla niin, että myös käyttövarmuus paranisi ja markkinoiden tehokkuus lisääntyisi. Alueellisten koordinointikeskusten olisi voitava hoitaa tehtävät alueella joustavasti ja niille uskottujen yksittäisten tehtävien luonteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla.

(55)  Alueellisten koordinointikeskusten olisi toteutettava tehtäviä, joiden toteuttaminen alueellisella tasolla tuo lisäarvoa kansallisen tason tehtäviin verrattuna. Alueellisten koordinointikeskusten tehtävien olisi katettava alueellisten käyttövarmuuskoordinaattoreiden komission asetuksen (EU) 2017/1485(17) mukaisesti toteuttamat tehtävät sekä verkon käyttöön, markkinoiden toimintaan ja riskeihin varautumiseen liittyvät lisätehtävät. Alueellisten koordinointikeskusten tehtäviin ei pitäisi kuulua sähköverkon reaaliaikainen käyttö.

(56)  Tehtäviään toteuttaessaan alueellisten koordinointikeskusten olisi edistettävä ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa asetettujen vuosia 2030 ja 2050 koskevien tavoitteiden saavuttamista.

(57)  Alueellisten koordinointikeskusten olisi toimittava pääasiassa alueen verkon ja markkinoiden toiminnan etua ajatellen ▌. Alueellisille koordinointikeskuksille olisi siksi annettava tiettyjen tehtävien osalta valtuudet, joita ne tarvitsevat koordinoidakseen toimia, joita käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on toteuttava, ja jäljelle jäävien tehtävien osalta vahvempi neuvoa-antava asema.

(58)  Alueellisten koordinointikeskusten henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja rahoitukselliset voimavarat eivät saisi ylittää sitä, mikä on ehdottomasti tarpeen niiden tehtävien toteuttamiseksi.

(59)  Sähkö-ENTSOn olisi varmistettava, että alueellisten koordinointikeskusten toimintaa koordinoidaan alueiden rajojen yli.

(60)  Sähkön jakeluverkkojen tehokkuuden parantamiseksi unionissa ja tiiviin yhteistyön varmistamiseksi siirtoverkonhaltijoiden ja Sähkö-ENTSOn kanssa unionissa olisi perustettava jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin, jäljempänä ’EU DSO ‑elin’. EU DSO -elimen tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi varmistettava tehokkuus, avoimuus ja edustavuus unionin jakeluverkonhaltijoiden joukossa. EU DSO -elimen olisi tehtävä tapauksen mukaan tiivistä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa verkkosääntöjen valmistelussa ja täytäntöönpanossa, ja sen olisi annettava ohjeita muun muassa hajautetun tuotannon ja energian varastoinnin liittämisestä jakeluverkkoihin tai muista jakeluverkkojen hallintaan liittyvistä aiheista. EU DSO -elimen olisi myös otettava asianmukaisesti huomioon sähköverkkojen alavirtaan kytketyille jakeluverkoille, jotka eivät ole kytkettyinä muihin sähköverkkoihin rajayhdysjohtojen avulla, ominaiset erityispiirteet saarilla.

(61)  Siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia on tarpeen lisätä, jotta voitaisiin laatia tehokasta ja avointa rajat ylittävää siirtoverkkoihin pääsyä ja pääsyn hallinnointia koskevia verkkosääntöjä ja varmistaa unionin siirtoverkkojärjestelmän koordinoitu ja riittävän ennakoiva suunnittelu ja vakaa tekninen kehitys, yhteenliittämiskapasiteetin luominen mukaan lukien, ympäristö asianmukaisesti huomioon ottaen. Verkkosääntöjen olisi oltava ACERin laatimien, luonteeltaan ei‑sitovien puiteohjeiden, jäljempänä ’puiteohjeet’, mukaisia. ACERin olisi osallistuttava verkkosääntöjä koskevien ehdotusten tosiseikkoihin perustuvaan arviointiin, esimerkiksi sen arviointiin, ovatko ehdotukset puiteohjeiden mukaisia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. ACERin olisi arvioitava verkkosääntöjä koskevia muutosehdotuksia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. Siirtoverkonhaltijoiden olisi käytettävä verkkojaan näiden verkkosääntöjen mukaisesti.

(62)  Verkkosääntöjen laadinnasta ja hyväksymisestä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kehittämisprosessia on hyödyllistä virtaviivaistaa selventämällä, että ACERilla on oikeus muokata sähkön verkkosääntöjen luonnoksia ennen niiden esittämistä komissiolle.

(63)  Sähkön sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan turvaamiseksi olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla komissio voi hyväksyä päätöksiä ja suuntaviivoja muun muassa hinnoittelusta ja kapasiteetin jakamisesta. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset osallistuvat näihin toimiin tarvittaessa unionin tason yhdistyksensä kautta. Sääntelyviranomaisilla sekä muilla asianomaisilla jäsenvaltioiden viranomaisilla on tärkeä tehtävä sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämisessä.

(64)  Sähkö-ENTSOlle suunnitellut tehtävät koskevat kaikkien markkinaosapuolten etuja. Sen vuoksi tehokas kuulemismenettely on välttämätön ja siinä olisi annettava keskeinen asema jo olemassa oleville rakenteille, jotka on perustettu sen helpottamiseksi ja sujuvoittamiseksi esimerkiksi sääntelyviranomaisten tai ACERin kautta.

(65)  Sähkö-ENTSOn olisi laadittava, julkaistava ja päivitettävä säännöllisesti ei-sitova unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma unionin koko sähkönsiirtoverkon avoimuuden lisäämiseksi (unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma). Tähän verkon kehittämissuunnitelmaan olisi sisällytettävä toteuttamiskelpoiset sähkönsiirtoverkot ja tarvittavat alueelliset yhteenliittämiset, jotka ovat merkityksellisiä kaupalliselta tai toimitusvarmuuden kannalta.

(66)  Investointeja uusiin merkittäviin infrastruktuureihin olisi edistettävä voimakkaasti samalla kun varmistetaan sähkön sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Jotta tasasähkörajayhdysjohtojen vapauttamisella säännösten soveltamisesta olisi mahdollisimman suuri myönteinen vaikutus kilpailuun ja toimitusvarmuuteen, olisi selvitettävä markkinoiden mielenkiinto hankkeen suunnitteluvaiheessa ja hyväksyttävä siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt. Jos tasasähkörajayhdysjohdot sijaitsevat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ACERin olisi viimeisenä keinona käsiteltävä vapautuspyyntö, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon vapautuksen rajojen yli ulottuvat vaikutukset sekä helpottaa pyynnön hallinnollista käsittelyä. Lisäksi kun otetaan huomioon näiden vapautettujen merkittävien infrastruktuurihankkeiden rakentamisen poikkeuksellinen riskiprofiili, olisi annettava yrityksille, joilla on toimitus- ja tuotantointressejä, mahdollisuus poiketa väliaikaisesti eriyttämissääntöjen täysimääräisestä soveltamisesta kyseisten hankkeiden osalta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1228/2003(18) nojalla myönnettyjen vapautusten soveltamista jatketaan suunniteltuun voimassaolon päättymisajankohtaan asti, kuten myönnetyssä vapautuspäätöksessä on päätetty. Merellä sijaitsevan kaksitoimisen sähköinfrastruktuurin (ns. merellä sijaitseva hybridiomaisuus), jossa yhdistyvät merituulienergian siirto rantaan ja rajayhdysjohdot, olisi myös voitava saada vapautus esimerkiksi uusiin tasasähkörajayhdysjohtoihin sovellettavien sääntöjen nojalla. Sääntelykehyksessä olisi tarvittaessa otettava asianmukaisesti huomioon tämän omaisuuden erityistilanne, jotta voidaan poistaa yhteiskunnallisesti kustannustehokkaan merellä sijaitsevan hybridiomaisuuden toteuttamisen esteet.

(67)  Jotta luottamus markkinoihin lisääntyisi, markkinaosapuolilla täytyy olla varmuus siitä, että väärinkäytöksiin syyllistyviin voidaan kohdistaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet tutkia väitteet markkinoiden väärinkäytöstä tehokkaasti. Tämän vuoksi toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen saada käyttöönsä tiedot toimittajien operatiivisista päätöksistä. Sähkömarkkinoilla tuottajat tekevät monet keskeisistä päätöksistä, ja niiden olisi pidettävä näitä päätöksiä koskevat tiedot toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ja helposti käytettävissä määrätyn ajan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi säännöllisesti seurattava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat sääntöjä. Pienet tuottajat, joilla ei ole todellisia mahdollisuuksia vääristää markkinoita, olisi vapautettava tästä velvoitteesta.

(68)  Jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan asiaankuuluvat tiedot komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina. Komissiolla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus pyytää asiaankuuluvia tietoja suoraan niiltä yrityksiltä, joita asia koskee, kunhan siitä ilmoitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

(69)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(70)  Jäsenvaltioiden, energiayhteisön sopimuspuolten ja muiden kolmansien maiden, jotka soveltavat tätä asetusta tai kuuluvat Manner-Euroopan synkronialueeseen, olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikissa yhtenäisen sähkökauppa-alueen luomiseen liittyvissä kysymyksissä, eivätkä ne saisi toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaarantavat sähkömarkkinoiden jatkuvan yhdentämisen tai jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten toimitusvarmuuden.

(71)  Asetuksen (EY) N:o 714/2009 hyväksymishetkellä sähkön sisämarkkinoita koskevia unionin tason sääntöjä oli vain muutama. Sen jälkeen unionin sisämarkkinoista on tullut monimutkaisemmat, mikä johtuu perinpohjaisesta muutoksesta, joka markkinoilla on meneillään ja joka liittyy etenkin vaihteleviin uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon käyttöön. Siksi verkkosäännöistä ja suuntaviivoista on tullut laajoja ja kattavia ja niissä käsitellään sekä teknisiä että yleisiä kysymyksiä.

(72)   Jotta voidaan varmistaa markkinoiden tehokkaan toiminnan edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen, markkinoiden yhdentymisen kannalta olennaisen tärkeiden erityisalojen muita kuin keskeisiä osia. Näihin säädöksiin pitäisi sisältyä tiettyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksyminen ja muuttaminen sikäli kuin nämä täydentävät asetusta, siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten alueellinen yhteistyö, siirtoverkonhaltijoiden väliset taloudelliset korvaukset sekä uusia rajayhdysjohtoja koskevien poikkeussäännösten soveltaminen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(19) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(73)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(20) mukaisesti. Näiden täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä.

(74)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli rajat ylittävän sähkön kaupan yhdenmukaistetun kehyksen käyttöönottoa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(75)  Johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi mikään tämän asetuksen säännös ei saisi estää direktiivin (EU) 2019/...(21) [66 artiklasta] johtuvien poikkeusten soveltamista,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Kohde, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on

a)  luoda perusta energiaunionin tavoitteiden ja erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden tehokkaalle saavuttamiselle mahdollistamalla markkinasignaalien vaikutus tehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseen sekä toimitusvarmuuden, joustavuuden, kestävyyden, hiilestä irtautumisen ja innovoinnin parantamiseen;

b)  vahvistaa perusperiaatteet hyvin toimiville, yhdennetyille sähkömarkkinoille, jotka mahdollistavat kaikkien resurssien tarjoajien ja sähkön asiakkaiden syrjimättömän pääsyn markkinoille, antavat vaikutusmahdollisuuksia kuluttajille, varmistavat kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla sekä kulutusjoustoa, energian varastointia ja energiatehokkuutta, helpottavat hajautetun kysynnän ja tarjonnan aggregointia ja mahdollistavat uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön integroinnin markkinoille ja alakohtaisen integroinnin ja siitä maksettavan markkinapohjaisen korvauksen;

c)  vahvistaa oikeudenmukaiset säännöt rajat ylittävää sähkön kauppaa varten ja tehostaa siten kilpailua sähkön sisämarkkinoilla kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen, mukaan lukien luomalla rajat ylittävien sähkönsiirtojen korvausmekanismin, vahvistamalla yhdenmukaistetut periaatteet rajat ylittäviä siirtoja koskeville maksuille ja jakamalla käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin kansallisten siirtoverkkojen kesken;

d)  helpottaa hyvin toimivien ja avointen tukkumarkkinoiden syntymistä, edistää sähkön toimitusvarmuuden korkeaa tasoa ja säätää mekanismeista rajat ylittävää sähkön kauppaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)  ’rajayhdysjohdolla’ voimansiirtojohtoa, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan ja joka yhdistää näiden jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot.

2)  ’sääntelyviranomaisella’ direktiivin (EU) 2019/…(22) 57 artiklan 1 kohdan nojalla kunkin jäsenvaltion nimeämää sääntelyviranomaista;

3)  ’rajat ylittävällä sähkönsiirrolla’ jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaa fyysistä sähkövirtausta, jonka saa aikaan tuottajien, asiakkaiden tai molempien toiminnasta kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella aiheutuva vaikutus sen siirtoverkkoon;

4)  ’siirtorajoituksella’ tilannetta, jossa kaikkia markkinaosapuolten pyyntöjä, jotka koskevat kaupankäyntiä verkkoalueiden välillä, ei voida täyttää, koska ne vaikuttaisivat merkittävästi fyysisiin virtauksiin verkkoelementeissä, jotka eivät pysty välittämään kyseisiä virtauksia;

5)  ’uudella rajayhdysjohdolla’ rajayhdysjohtoa, joka ei ollut valmis 4 päivään elokuuta 2003 mennessä;

6)  ’rakenteellisella siirtorajoituksella’ siirtoverkossa esiintyvää siirtorajoitusta, joka on mahdollista määritellä yksiselitteisesti, on ennakoitavissa, koskee samaa maantieteellistä aluetta ja toistuu usein sähköverkon tavanomaisissa olosuhteissa;

7)  ’markkinaoperaattorilla’ tahoa, joka tarjoaa palvelua, jossa sähkön myyntitarjoukset täsmäytetään sähkön ostotarjousten kanssa;

8)  ’nimitetyllä sähkömarkkinaoperaattorilla’ markkinaoperaattoria, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt toteuttamaan yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin tai päivänsisäisiin markkinoihin liittyviä tehtäviä;

9)  ’toimittamatta jääneen sähkön arvolla’ euroina megawattituntia kohti esitettyä arviota suurimmasta sähkön hinnasta, jonka asiakkaat ovat valmiita maksamaan käyttökatkon estämiseksi;

10)  ’tasehallinnalla’ kaikilla aikaväleillä toteutettavia kaikkia toimia ja prosesseja, joilla siirtoverkonhaltija jatkuvasti varmistaa, että sähköjärjestelmän taajuus pysyy etukäteen määritellyllä stabiilisuusalueella ja että vaaditun laadun edellyttämää reservien määrää noudatetaan;

11)  ’tasesähköllä’ sähköenergiaa, jota siirtoverkonhaltijat käyttävät verkon tasapainottamiseen;

12)  ’tasepalvelun tarjoajalla’ markkinaosapuolta, joka tarjoaa siirtoverkonhaltijoille joko tasesähköä tai tasehallintakapasiteettia tai molempia;

13)  ’tasehallintakapasiteetilla’ kapasiteetin määrää, jonka tasepalvelun tarjoaja on sopinut pitävänsä käytettävissä ja jonka suhteen tasepalvelun tarjoaja on sopinut tekevänsä siirtoverkonhaltijalle tarjouksia vastaavasta tasesähkön määrästä sopimuksen voimassaoloaikana;

14)  ’tasevastaavalla’ markkinaosapuolta tai tämän valitsemaa edustajaa, joka vastaa kyseisen markkinaosapuolen tasepoikkeamista sähkömarkkinoilla;

15)  ’taseselvitysjaksolla’ aikayksikköä, jolta tasevastaavien tasepoikkeama lasketaan;

16)  ’tasepoikkeamahinnalla’ tasepoikkeaman hintaa kumpaankin suuntaan kullakin taseselvitysjaksolla; hinta voi olla positiivinen, nolla tai negatiivinen;

17)  ’tasepoikkeamahinta-alueella’ aluetta, jolla tasepoikkeamahinta lasketaan;

18)  ’esivalintaprosessilla’ prosessia, jossa varmennetaan, että tasehallintakapasiteetin tarjoaja täyttää siirtoverkonhaltijoiden asettamat vaatimukset;

19)  ’reservikapasiteetilla’ taajuuden vakautusreservien, taajuuden palautusreservien tai korvaavien reservien määrää, jonka on oltava siirtoverkonhaltijan käytettävissä;

20)  ’asettamisella ajojärjestyksessä etusijalle’ ajojärjestyksen itsemäärittelymallissa voimalaitosten ajojärjestyksen määrittelyä muiden kriteerien kuin tarjousten taloudellisen järjestyksen perusteella ja keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallissa voimalaitosten ajojärjestyksen määrittelyä muiden kriteerien kuin tarjousten taloudellisen järjestyksen ja verkon rajoitusten perusteella siten, että etusijalle asetetaan tietyillä tekniikoilla tuotetun sähkön ajaminen verkkoon;

21)  ’kapasiteetin laskenta-alueella’ maantieteellistä aluetta, jolla koordinoitua kapasiteetin laskentaa sovelletaan;

22)  ’kapasiteettimekanismilla’ väliaikaista toimenpidettä, jolla varmistetaan tarvittavan resurssien riittävyyden tason saavuttaminen maksamalla resursseille korvaus niiden käytettävyydestä, pois lukien lisäpalvelut ja siirtorajoituksen hallintaan liittyvät toimenpiteet;

23)  ’tehokkaalla yhteistuotannolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(23) liitteessä II asetetut perusteet täyttävää yhteistuotantoa;

24)  ’demonstraatiohankkeella’ hanketta, jossa uusi teknologia esitellään ensimmäistä kertaa unionissa ja johon sisältyy merkittävä, viimeisimmän tekniikan tason selvästi ylittävä innovaatio;

25)   ’markkinaosapuolella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa, myy tai tuottaa sähköä, harjoittaa aggregointia, kulutusjoustoa tai tarjoaa energian varastointipalveluja, kaupankäyntiä koskevien toimeksiantojen antaminen mukaan lukien, yksillä tai useammilla sähkömarkkinoilla, myös tasesähkömarkkinoilla;

26)  ’ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyllä’ toimenpidettä, mukaan lukien rajoittaminen, jonka aktivoi yksi tai useampi siirtoverkonhaltija tai jakeluverkonhaltija säätämällä tuotantoa, kuormitusjärjestelyjä tai molempia muuttaakseen fyysisiä virtauksia sähköjärjestelmässä ja vähentääkseen fyysistä siirtorajoitusta tai muuten varmistaakseen verkon käyttövarmuuden;

27)  ’vastakaupankäynnillä’ alueiden välistä kauppaa, jonka verkonhaltijat ovat käynnistäneet kahden tarjousalueen välillä fyysisen siirtorajoituksen helpottamiseksi;

28)  ’voimalaitoksella’ laitosta, joka muuntaa primaarienergiaa sähköenergiaksi ja joka koostuu yhdestä tai useammasta sähköntuotantomoduulista, jotka on liitetty verkkoon;

29)  ’keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallilla’ suunnittelun ja ajojärjestyksen määrittelyn mallia, jossa tuotantosuunnitelmista ja kulutussuunnitelmista sekä voimalaitosten ja kulutuslaitosten ajojärjestyksen määrittelystä vastaa kysynnän mukaan säädettävien laitosten osalta siirtoverkonhaltija yhdistetyssä suunnitteluprosessissa;

30)  ’ajojärjestyksen itsemäärittelymallilla’ suunnittelun ja ajojärjestyksen määrittelyn mallia, jossa tuotantosuunnitelmien ja kulutussuunnitelmien sekä voimalaitosten ja kulutuslaitosten ajojärjestyksen määrittelystä vastaavat kyseisten laitosten suunnittelijat;

31)  ’tasehallinnan standardituotteella’ yhdenmukaistettua tasehallintatuotetta, jonka kaikki siirtoverkonhaltijat ovat määritelleet tasepalvelujen vaihtoa varten;

32)  ’tasehallinnan erityistuotteella’ muuta tuotetta kuin tasehallinnan standardituotetta;

33)  ’valtuutetulla operaattorilla’ tahoa, jolle siirtoverkonhaltija tai nimitetty sähkömarkkinaoperaattori on siirtänyt sille tämän asetuksen tai muiden unionin säädösten mukaisesti uskottuja erityisiä tehtäviä tai velvoitteita tai jolle jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen on antanut tällaisia tehtäviä tai velvoitteita.

34)  ’asiakkaalla’ asiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...(24) 2 artiklan 1 kohdassa;

35)  ’loppuasiakkaalla’ loppuasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 3 kohdassa;

36)  ’tukkuasiakkaalla’ tukkuasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 2 kohdassa;

37)  ’kotitalousasiakkaalla’ kotitalousasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 4 kohdassa;

38)  ’pienellä yrityksellä’ pientä yritystä sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 1 kohdassa;

39)  ’aktiivisella asiakkaalla’ aktiivista asiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 8 kohdassa;

40)  ’sähkömarkkinoilla’ sähkömarkkinoita sellaisena kuin ne on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 9 kohdassa;

41)  ’toimituksella’ ja ’toimittamisella’ toimitusta ja toimittamista sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 12 kohdassa;

42)  ’sähköntoimitussopimuksella’ sähköntoimitussopimusta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...(25) 2 artiklan 13 kohdassa;

43)  ’aggregoinnilla’ aggregointia sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 18 kohdassa;

44)  ’kulutusjoustolla’ kulutusjoustoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 20 kohdassa;

45)  ’älykkäällä mittausjärjestelmällä’ älykästä mittausjärjestelmää sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 23 kohdassa;

46)  ’yhteentoimivuudella’ yhteentoimivuutta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 24 kohdassa;

47)  ’jakelulla’ jakelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 28 kohdassa;

48)  ’jakeluverkonhaltijalla’ jakeluverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 29 kohdassa;

49)  ’energiatehokkuudella’ energiatehokkuutta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 30 kohdassa;

50)  ’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tai ’uusiutuvalla energialla’ uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tai uusiutuvaa energiaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 31 kohdassa;

51)  ’hajautetulla tuotannolla’ hajautettua tuotantoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 32 kohdassa;

52)  ’siirrolla’ siirtoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 34 kohdassa;

53)  ’siirtoverkonhaltijalla’ siirtoverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 35 kohdassa;

54)  ’verkon käyttäjällä’ verkon käyttäjää sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 36 kohdassa;

55)  ’tuotannolla’ tuotantoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 37 kohdassa;

56)  ’tuottajalla’ tuottajaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 38 kohdassa;

57)  ’yhteenliitetyllä verkolla’ yhteenliitettyä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 40 kohdassa;

58)  ’pienellä erillisellä verkolla’ pientä erillistä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 42 kohdassa;

59)  ’pienellä liitetyllä verkolla’ pientä liitettyä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 43 kohdassa;

60)  ’lisäpalvelulla’ lisäpalvelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 48 kohdassa;

61)  ’taajuuteen vaikuttamattomalla lisäpalvelulla’ taajuuteen vaikuttamatonta lisäpalvelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 49 kohdassa;

62)  ’energian varastoinnilla’ energian varastointia sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/...+ 2 artiklan 59 kohdassa;

63)  ’alueellisella koordinointikeskuksella’ tämän asetuksen 35 artiklan nojalla perustettua alueellista koordinointikeskusta;

64)  ’energian tukkumarkkinoilla’ energian tukkumarkkinoita sellaisena kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011(26); 2 artiklan 6 kohdassa;

65)  ‘tarjousalueella’ suurinta maantieteellistä aluetta, jonka sisällä markkinatoimijat voivat harjoittaa sähkökauppaa ilman kapasiteetinjakotoimia;

66)  ’kapasiteetin jakamisella’ alueiden välisen kapasiteetin kohdentamista;

67)  ’vastuualueella’ yhteenliitetyn järjestelmän yhtenäistä osaa, jota ylläpitää yksittäinen verkonhaltija ja johon sisältyvät liitetyt fyysiset kuormat ja/tai mahdolliset tuotantoyksiköt;

68)  ’koordinoidulla nettosiirtokapasiteetilla’ kapasiteetin laskentamenetelmää, joka perustuu periaatteelle, jonka mukaan vierekkäisten tarjousalueiden välinen suurin mahdollinen sähkökaupan määrä arvioidaan ja määritellään etukäteen;

69)  ’kriittisellä verkkoelementillä’ joko tarjousalueella tai tarjousalueiden välillä sijaitsevaa verkkoelementtiä, joka on otettu huomioon kapasiteetin laskentaprosessissa ja joka rajoittaa vaihdettavissa olevaa sähkömäärää;

70)  ’alueiden välisellä kapasiteetilla’ yhteenliitetyn järjestelmän valmiutta toteuttaa energian siirtoja tarjousalueiden välillä;

71)  ’generaattoriyksiköllä’ tuotantoyksikköön sisältyvää yksittäistä sähkögeneraattoria.

II luku

Sähkömarkkinoita koskevat yleiset säännöt

3 artikla

Sähkömarkkinoiden toimintaa koskevat periaatteet

1.  Jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, ▌markkinaoperaattoreiden ja valtuutettujen operaattoreiden on varmistettava, että sähkömarkkinoiden toiminnassa noudatetaan seuraavia periaatteita:

a)  hinnanmuodostuksen on perustuttava kysyntään ja tarjontaan;

b)  markkinasäännöillä on kannustettava vapaaseen hinnanmuodostukseen ja vältettävä toimia, jotka estävät kysyntään ja tarjontaan perustuvan hinnanmuodostuksen ;

c)  markkinasäännöillä on helpotettava joustavamman tuotannon kehittämistä, kestävää vähähiilistä tuotantoa ja kulutusjouston lisäämistä;

d)  asiakkaiden on voitava hyötyä markkinatilaisuuksista ja lisääntyneestä kilpailusta vähittäismarkkinoilla, ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä, jotta nämä voivat osallistua markkinaosapuolina energiamarkkinoille ja energiakäänteeseen;

e)  loppuasiakkaiden ja pienten yritysten on voitava osallistua markkinoille aggregoimalla useiden voimalaitosten tuotantoa tai useiden kulutusjoustokohteiden kuormia, jotta nämä voivat tehdä yhteisiä tarjouksia sähkömarkkinoilla ja näitä voidaan yhdessä käyttää sähköjärjestelmässä unionin kilpailuoikeutta noudattaen;

f)  markkinasäännöillä on mahdollistettava sähköjärjestelmän ja siten talouden irtautuminen hiilestä, mukaan lukien mahdollistamalla uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön integrointi ja tarjoamalla kannustimia energiatehokkuuteen;

g)  markkinasäännöillä on tarjottava asianmukaisia investointikannustimia tuotantoon, erityisesti kannustimia pitkän aikavälin investoinneille hiilestä irtautuneeseen ja kestävään sähköjärjestelmään, energian varastointiin, energiatehokkuuteen ja kulutusjoustoon markkinoiden tarpeiden mukaisesti sekä helpotettava reilua kilpailua ja siten taattava toimitusvarmuus;

h)  sähkömarkkinoilla ja niihin liittyvillä palvelumarkkinoilla on asteittain poistettava tarjousalueiden tai jäsenvaltioiden välisiin rajat ylittäviin sähkönsiirtoihin ja rajat ylittäviin liiketoimiin kohdistuvia esteitä;

i)  markkinasäännöissä on määrättävä alueellisesta yhteistyöstä silloin kuin se on tuloksellista;

j)  turvallisen ja kestävän tuotannon, energian varastoinnin ja kysyntäjouston ▌on osallistuttava markkinoille yhdenvertaisesti unionin oikeudessa asetettujen vaatimusten mukaisesti;

k)  kaikkien tuottajien on oltava suoraan tai välillisesti vastuussa tuottamansa sähkön myynnistä;

l)  markkinasäännöillä on sallittava demonstraatiohankkeiden kehittäminen kestäviksi, varmoiksi ja vähähiilisiksi energialähteiksi, ‑teknologioiksi tai -järjestelmiksi siten, että ne toteutetaan ja niitä käytetään yhteiskunnan hyödyksi;

m)  markkinasäännöillä on mahdollistettava tuotantolaitosten, energian varastoinnin ja kulutusjouston tehokas ajojärjestys;

n)  markkinasäännöillä on sallittava sähköntuotantoyritysten, energian varastointiyritysten ja sähköntoimitusyritysten markkinoille tulo ja markkinoilta poistuminen näiden yritysten oman toimintansa taloudellisesta ja rahoituksellista elinkelpoisuudesta tekemän arvioinnin perusteella;

o)  jotta markkinaosapuolet voivat suojautua hintavaihteluriskeiltä markkinapohjaisesti ja lieventää investoinnin tulevaa tuottoa koskevaa epävarmuutta, pitkän aikavälin suojaustuotteilla on voitava käydä kauppaa pörsseissä avoimella tavalla ja pitkäaikaisista sähkön toimitussopimuksista on voitava neuvotella pörssin ulkopuolella unionin perussopimusten kilpailusääntöjä noudattaen.

p)  markkinasäännöillä on helpotettava tuotteiden kauppaa kaikkialla unionissa ja sääntelymuutoksissa on otettava huomioon vaikutukset sekä lyhyen että pitkän aikavälin termiini- ja futuurimarkkinoihin ja -tuotteisiin;

q)  markkinaosapuolilla on oltava oikeus päästä siirtoverkkoihin ja jakeluverkkoihin objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin.

4 artikla

Oikeudenmukainen siirtymä

Komissio tukee kaikin käytettävissä olevin keinoin jäsenvaltioita, jotka ottavat käyttöön kansallisen strategian olemassa olevan kivihiilen ja muiden kiinteiden fossiilisten polttoaineiden tuotanto- ja louhintakapasiteetin vähentämiseksi asteittain, jotta voidaan mahdollistaa ”oikeudenmukainen siirtymä” rakennemuutosalueilla. Komissio auttaa jäsenvaltioita käsittelemään puhtaaseen energiaan siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnalle ja taloudelle.

Komissio toimii tiiviisti kivihiili- ja hiilidioksidi-intensiivisten alueiden sidosryhmien kanssa, helpottaa käytettävissä olevien varojen ja ohjelmien saatavuutta ja käyttöä ja kannustaa hyvien käytäntöjen vaihtoon, mukaan lukien keskustelut alan etenemissuunnitelmista ja uudelleenkoulutustarpeista.

5 artikla

Tasevastuu

1.  Kaikki markkinaosapuolet ovat ▌vastuussa sähköjärjestelmässä aiheuttamistaan tasepoikkeamista, jäljempänä ’tasevastuu’. Tätä varten markkinaosapuolten on joko itse toimittava tasevastaavina tai sopimusperusteisesti siirrettävä vastuunsa valitsemalleen tasevastaavalle. Kukin tasevastaava on taloudellisesti vastuussa tasepoikkeamistaan, ja sen on pyrittävä olemaan tasapainossa tai autettava sähköjärjestelmää olemaan tasapainossa.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää tasevastuuta koskevista poikkeuksista ainoastaan:

a)  sääntelyviranomaisen hyväksymistä innovatiivisten teknologioiden demonstraatiohankkeista edellyttäen, että kyseiset poikkeukset on kestoltaan ja laajuudeltaan rajoitettu siihen, mikä on tarpeen demonstraatiotarkoitusten saavuttamiseksi;

b)  uusiutuvia energialähteitä ▌käyttävät voimalaitoksille joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW;

c)  komission Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 mukaisten unionin valtiontukisääntöjen nojalla hyväksymää tukea saavat laitokset, jotka on otettu käyttöön ennen ... päivää ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä].

Jäsenvaltiot voivat tarjota tasevastuusta kokonaan tai osittain vapautetuille markkinaosapuolille kannustimia ottaa täysi tasevastuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamista.

3.  Kun jäsenvaltio päättää säätää 5 artiklan 2 kohdan mukaisesta poikkeuksesta, sen on varmistettava, että jokin muu markkinaosapuoli ottaa taloudellisen vastuun tasepoikkeamista.

4.  Voimalaitoksista, jotka on otettu käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2026, 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan ainoastaan uusiutuvia energialähteitä ▌ käyttäviin voimalaitoksiin, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 200 kW.

6 artikla

Tasehallintamarkkinat

1.  Tasehallintamarkkinat, esivalintaprosessit mukaan lukien, on järjestettävä siten, että

a)  varmistetaan todellinen syrjimättömyys markkinaosapuolten välillä ottaen huomioon sähköjärjestelmän erilaiset tekniset tarpeet ja tuotantolähteiden, energian varastoinnin ja kulutusjouston erilaiset tekniset valmiudet;

b)  varmistetaan, että palvelut on määritelty läpinäkyvästi ja teknologianeutraalisti, ja ne hankitaan läpinäkyvästi ja markkinapohjaisesti;

c)  varmistetaan syrjimätön pääsy kaikille markkinaosapuolille, yksittäin tai aggregoinnin välityksellä, mukaan lukien vaihtelevista uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö, kulutusjousto ja energian varastointi;

d)  otetaan huomioon tarve välittää kasvavia vaihtelevan tuotannon osuuksia sekä lisääntyvä kulutusjousto ja uusien teknologioiden käyttöönotto.

2.  Tasesähkön hintaa ei saa määrittää ennalta tasehallintakapasiteettia koskevassa sopimuksessa. Hankintaprosessien on oltava läpinäkyviä direktiivin (EU) 2019/...(27) 40 artiklan 4 kohdan mukaisesti samalla, kun suojataan kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

3.  Tasehallintamarkkinoilla on varmistettava käyttövarmuus ja sallittava samalla alueiden välisen kapasiteetin mahdollisimman laaja käyttö ja tehokas jakaminen eri aikaväleillä 17 artiklan mukaisesti.

4.  ▌Tasesähkön selvityksen on tasehallinnan standardituotteissa ja tasehallinnan erityistuotteissa perustuttava marginaalihinnoitteluun (maksetaan selvitettynä), paitsi jos kaikki sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet vaihtoehtoisen hinnoittelumenetelmän kaikkien siirtoverkonhaltijoiden yhteisestä ehdotuksesta sellaisen analyysin jälkeen, joka osoittaa, että vaihtoehtoinen hinnoittelumenetelmä on tehokkaampi.

Markkinaosapuolten on voitava tehdä tarjouksia mahdollisimman lähellä reaaliaikaa, eivätkä tasesähkökaupan sulkeutumisajankohdat saa olla ennen päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtaa.

Siirtoverkonhaltijat, jotka soveltavat keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallia, voivat vahvistaa lisäsääntöjä asetuksen (EU) 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksyttyjen tasesähköä koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

5.  Tasepoikkeamat on selvitettävä hinnalla, joka vastaa sähkön reaaliaikaista arvoa.

6.  Tasepoikkeamahinta-alueen on vastattava tarjousaluetta, lukuun ottamatta keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallin tapausta, jossa tasepoikkeamahinta-alue voi muodostaa osan tarjousalueesta.

7.  Siirtoverkonhaltijoiden on toteutettava reservikapasiteetin mitoitus, ja sitä on helpotettava alueellisella tasolla.

8.  Siirtoverkonhaltijan on toteutettava tasehallintakapasiteetin hankinta, ja sitä voidaan helpottaa alueellisella tasolla. Rajat ylittävän kapasiteetin varausta tätä varten voidaan rajoittaa. Tasehallintakapasiteetin hankinnan on oltava markkinapohjaista, ja se on järjestettävä siten, ettei markkinaosapuolten välillä esiinny syrjintää esivalintaprosessissa direktiivin (EU) 2019/...(28) 40 artiklan 4 kohdan mukaisesti, riippumatta siitä, osallistuvatko markkinaosapuolet siihen yksittäin tai aggregoinnin välityksellä

Tasehallintakapasiteetin hankinnan on perustuttava ensimarkkinoihin, paitsi jos ja siltä osin kuin sääntelyviranomainen on myöntänyt poikkeuksen, jolla sallitaan muiden markkinapohjaisen hankinnan muotojen käytön sillä perusteella, että tasehallintapalvelujen markkinoilla ei ole kilpailua. Poikkeuksia velvollisuudesta käyttää ensimarkkinoita tasehallintakapasiteetin hankinnan perusteena on tarkasteltava uudelleen joka kolmas vuosi.

9.  Ylös- ja alassäädön tasehallintakapasiteetin hankinta on toteutettava erikseen, paitsi jos sääntelyviranomainen hyväksyy tästä periaatteesta tehtävän poikkeuksen sillä perusteella, että osoitetaan siirtoverkonhaltijan tekemällä arvioinnilla, että tämä johtaisi parempaan taloudelliseen tehokkuuteen. Sopimus tasehallintakapasiteetista saadaan tehdä aikaisintaan yksi päivä ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista ja sopimuskauden kesto on enintään yksi päivä, paitsi jos ja siltä osin kuin sääntelyviranomainen on hyväksynyt sopimuksen tekemisen aiemmin tai pidemmän sopimuskauden toimitusvarmuuden takaamiseksi tai taloudellisen tehokkuuden parantamiseksi.

Jos poikkeus myönnetään, vähintään 40 prosentissa tasehallintakapasiteetissa käytettävistä tasehallinnan standardituotteista ja vähintään 30 prosentissa kaikista tuotteista sopimukset tasehallintakapasiteetista on tehtävä viimeistään yksi päivä ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista ja sopimuskauden kesto on enintään yksi päivä. Sopimus tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävästä osasta on tehtävä viimeistään yksi kuukausi ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, ja sopimuskauden keston on oltava enintään yksi kuukausi.

10.  Sääntelyviranomainen voi siirtoverkonhaltijan pyynnöstä päättää pidentää 9 kohdassa tarkoitettua sopimuskauden kestoa tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävässä osassa enintään 12 kuukauteen edellyttäen, että tällainen päätös on kestoltaan rajoitettu ja että loppukäyttäjille kustannusten alenemisen muodossa kohdistuvat myönteiset vaikutukset ylittävät markkinoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset.

Pyyntöön on sisällyttävä

a)  se erityinen ajanjakso, jona poikkeusta sovelletaan;

b)  se erityinen tasehallintakapasiteetin määrä, johon poikkeusta sovelletaan;

c)  analyysi poikkeuksen vaikutuksesta tasehallintaresurssien osallistumiseen; ja

d)  poikkeuksen perustelut, joissa osoitetaan, että poikkeus johtaisi loppukäyttäjien kustannusten alenemiseen.

11.  Sopimuskauden kesto ei 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen saa olla pidempi kuin kuusi kuukautta.

12.  Sääntelyviranomaisten on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2028 annettava komissiolle ja ACERille kertomus sellaisten sopimusten kattamasta kokonaiskapasiteetista, joiden kesto tai hankintajakso on pidempi kuin yksi päivä.

13.  Siirtoverkonhaltijoiden tai niiden delegoitujen operaattoreiden on julkaistava mahdollisimman reaaliaikaisesti mutta enintään 30 minuutin viiveellä toimituksen jälkeen suunnittelualueidensa kulloinenkin järjestelmän tasapaino, arvioidut tasepoikkeamahinnat ja arvioidut tasesähkön hinnat.

14.  Jos tasehallinnan standardituotteet eivät riitä käyttövarmuuden varmistamiseen tai jos jotkin tasehallintaresurssit eivät voi osallistua tasehallintamarkkinoille tasehallinnan standardituotteilla, siirtoverkonhaltijat voivat ehdottaa ja sääntelyviranomaiset voivat hyväksyä 2 ja 4 kohdasta tehtäviä poikkeuksia tasehallinnan erityistuotteille, jotka aktivoidaan paikallisesti vaihtamatta niitä muiden siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

Poikkeusehdotuksiin on sisällyttävä kuvaus toimenpiteistä, joita on ehdotettu erityistuotteiden käytön minimoimiseksi siten, että niitä käytetään ainoastaan silloin kuin se on taloudellisesti tehokasta, osoitus siitä, että erityistuotteet eivät luo merkittävää tehottomuutta ja vääristymiä tasahallintamarkkinoilla suunnittelualueen sisä- tai ulkopuolella, sekä tarvittaessa säännöt, joiden mukaisesti tasehallinnan erityistuotteiden tasesähkötarjoukset muunnetaan tasehallinnan standardituotteiden tasesähkötarjouksiksi, ja tiedot tästä prosessista.

7 artikla

Vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat

1.  Siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on yhdessä järjestettävä asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti integroitujen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden hallinnointi. Siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on tehtävä yhteistyötä unionin tasolla tai, jos se on tarkoituksenmukaisempaa, alueellisella tasolla, jotta unionin vuorokautinen ja päivänsisäinen sähkökauppa toimisi mahdollisimman tehokkaasti. Yhteistyövelvoite ei rajoita unionin kilpailuoikeuden soveltamista. Siirtoverkonhaltijoihin ja nimitettyihin sähkömarkkinaoperaattoreihin on niiden sähkökauppaan liittyvissä tehtävissä sovellettava sääntelyviranomaisten viranomaisvalvontaa direktiivin (EU) 2019/...(29) 59 artiklan mukaisesti ja ACERin viranomaisvalvontaa asetuksen (EU) 2019/...(30) 4 ja 8 artiklan mukaisesti.

2.  Vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  ne on järjestettävä siten, ettei niillä esiinny syrjintää;

b)  niillä on maksimoitava kaikkien markkinaosapuolten kyky hallita tasepoikkeamiaan;

c)  niillä on maksimoitava kaikkien markkinaosapuolten mahdollisuudet osallistua alueiden väliseen kauppaan mahdollisimman lähellä reaaliaikaa kaikilla tarjousalueilla;

d)  niillä on tarjottava hintoja, jotka heijastavat markkinoiden perustekijöitä, sähkön reaaliaikainen arvo mukaan lukien, ja joihin markkinaosapuolet voivat luottaa sopiessaan pidemmän aikavälin suojausinstrumenteista;

e)  niillä on taattava käyttövarmuus ja sallittava samalla siirtokapasiteetin mahdollisimman laaja käyttö;

f)  niiden on oltava avoimia samalla, kun niissä suojataan kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus ja varmistetaan, että kauppaa käydään anonyymisti;

g)  niillä ei saa tehdä eroa tarjousalueen sisällä ja tarjousalueiden välillä tehtyjen kauppojen välillä; ja

h)   ne on järjestettävä siten, että voidaan varmistaa, että kaikki markkinaosapuolet voivat päästä markkinoille yksittäin tai aggregoinnin välityksellä.

8 artikla

Vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla käytävä kauppa

1.  Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on annettava markkinaosapuolten käydä sähkökauppaa mahdollisimman lähellä reaaliaikaa ja vähintään ▌päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtaan saakka.

2.  Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on annettava markkinaosapuolille mahdollisuus käydä sähkökauppaa aikaväleillä, jotka ovat vähintään yhtä lyhyitä kuin taseselvitysjakso, sekä vuorokausimarkkinoilla että päivänsisäisillä markkinoilla.

3.  Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on tarjottava vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla kaupattavaksi tuotteita, jotka ovat kooltaan riittävän pieniä, eli tarjousten vähimmäiskoko on 500 kilowattia tai vähemmän, jotta mahdollistetaan kulutusjouston, energian varastoinnin ja pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden ja myös asiakkaiden suora osallistuminen.

4.  Taseselvitysjakson on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021 oltava 15 minuuttia kaikilla suunnittelualueilla, paitsi jos sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet poikkeuksen. Poikkeuksia voidaan myöntää ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2024. Taseselvitysjakso ei saa olla pidempi kuin 30 minuuttia 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen, kun synkronialueen kaikki sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet poikkeuksen.

9 artikla

Termiinimarkkinat

1.  Siirtoverkonhaltijoiden on asetuksen (EU) 2016/1719 mukaisesti myönnettävä pitkän aikavälin siirto-oikeuksia tai niillä on oltava käytössä vastaavia toimenpiteitä, jotta markkinaosapuolet, mukaan lukien uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten omistajat, voivat suojautua hintariskeiltä yli tarjousalueiden rajojen, paitsi jos toimivaltaisten sääntelyviranomaisten tekemä tarjousalueen rajoja koskeva termiinimarkkinoiden arviointi osoittaa, että kyseisillä tarjousalueilla on tarjolla riittävästi suojausmahdollisuuksia.

2.  Pitkän aikavälin siirto-oikeudet on jaettava avoimella, markkinapohjaisella ja syrjimättömällä tavalla keskitetyn kauppapaikan kautta. ▌

3.  Markkinaoperaattorit voivat unionin kilpailuoikeutta noudattaen vapaasti kehittää termiinimarkkinoille suojausinstrumentteja, myös pitkän aikavälin suojausinstrumentteja, tarjotakseen markkinaosapuolille, mukaan lukien uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten omistajat, asianmukaiset mahdollisuudet suojautua hintojen vaihtelusta aiheutuvilta taloudellisilta riskeiltä. Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että tällaiset suojaustoimet rajoittuvat jäsenvaltion tai tarjousalueen sisäisiin kauppoihin.

10 artikla

Tarjousten tekniset rajat

1.  Sähkön tukkuhinnalla ei saa olla ylä- eikä alarajaa ▌. Tätä säännöstä sovelletaan muun muassa tarjousten tekemiseen ja selvitykseen kaikilla aikaväleillä, ja se koskee myös tasesähkön hintoja ja tasepoikkeamahintoja. Tämä ei kuitenkaan vaikuta teknisiin hintarajoihin, joita voidaan soveltaa tasehallinnan aikavälillä sekä vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä 2 kohdan mukaisesti.

2.  Nimitetyt sähkömarkkinaoperaattorit voivat soveltaa yhdenmukaistettuja rajoja enimmäis- ja vähimmäisselvityshintoihin vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä ▌. Näiden rajojen on oltava riittävän korkeita, jotta ne eivät tarpeettomasti rajoita kauppaa, ne on yhdenmukaistettava sisämarkkinoilla, ja niissä on otettava huomioon toimittamatta jääneen sähkön enimmäisarvo. Nimitettyjen markkinaoperaattoreiden on otettava käyttöön avoin mekanismi tarjousten teknisten rajojen mukauttamiseksi automaattisesti hyvissä ajoin, jos on odotettavissa, että asetetut rajat saavutetaan. Mukautettuja korkeampia rajoja sovelletaan siihen saakka, että tämän mekanismin mukaiset lisäkorotukset ovat tarpeen.

3.  Siirtoverkonhaltijat eivät saa toteuttaa mitään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukkuhintojen muuttaminen. ▌

4.  Sääntelyviranomaisten tai, kun jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten, tällaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on yksilöitävä niiden alueella sovellettavat politiikat ja toimenpiteet, jotka voisivat osaltaan välillisesti rajoittaa tukkutason hinnanmuodostusta, mukaan lukien tasesähkön aktivointiin liittyvien tarjousten rajoittaminen, kapasiteettimekanismit, siirtoverkonhaltijoiden toimenpiteet sekä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on markkinatulosten kyseenalaistaminen tai määräävän aseman väärinkäytön tai tehottomasti määriteltyjen tarjousalueiden estäminen.

5.  Jos sääntelyviranomainen tai nimetty toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt politiikan tai toimenpiteen, joka voisi rajoittaa tukkuhinnanmuodostusta, sen on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet kyseisen politiikan tai toimenpiteen poistamiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, kyseisen politiikan tai toimenpiteen tarjouskäyttäytymiseen kohdistuvan vaikutuksen rajoittamiseksi. Jäsenvaltioiden on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] esitettävä komissiolle kertomus, jossa täsmennetään toimenpiteet ja toimet, joita ne ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa.

11 artikla

Toimittamatta jääneen sähkön arvo

1.  Jos se on tarpeen luotettavuusstandardi vahvistamiseksi 25 artiklan mukaisesti, sääntelyviranomaisten tai, kun jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten, tällaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] vahvistettava yksi arvio toimittamatta jääneen sähkön arvosta alueellaan ▌. Tämä arvio on ▌julkistettava. Sääntelyviranomaiset tai muut nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa eri arvion kullakin tarjousalueella, jos niiden alueella on enemmän kuin yksi tarjousalue. Jos tarjousalue koostuu useamman kuin yhden jäsenvaltion alueista, asianomaisten sääntelyviranomaisten tai muiden nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava yksi arvio toimittamatta jääneen sähkön arvosta kyseisellä tarjousalueella. Sääntelyviranomaisten tai nimettyjen muiden toimivaltaisten viranomaisten on vahvistaessaan yhtä arviota toimittamatta jääneen sähkön arvosta sovellettava 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menetelmää.

2.  Sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on saatettava arvionsa toimittamatta jääneen sähkön arvosta ajan tasalle vähintään joka viides vuosi tai aiemmin, kun ne havaitsevat merkittävän muutoksen.

12 artikla

Tuotannon ja kulutusjouston ajojärjestyksen määrittely

1.  Voimalaitosten ja kulutusjouston ajojärjestyksen määrittelyn on tapahduttava syrjimättömästi, avoimesti ja, jollei 12 artiklan 2–6 kohdassa toisin säädetä, markkinapohjaisesti ▌.

2.  Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkonhaltijat asettavat etusijalle uusiutuvia energialähteitä käyttävät voimalaitokset, siinä määrin kuin kansallisen sähköjärjestelmän varma käyttö sen sallii, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, ja kun tällaiset voimalaitokset ovat joko

a)  uusiutuvia energialähteitä ▌käyttäviä voimalaitoksia, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW; tai

b)  sääntelyviranomaisen hyväksymiä innovatiivisten teknologioiden demonstraatiohankkeita edellyttäen, että tällainen etusija rajoittuu siihen, mikä on kestolta ja laajuudelta tarpeen demonstraatiotarkoitusten saavuttamiseksi.

3.   Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta ajojärjestyksessä etusijalle asettamista 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin voimalaitoksiin, jotka otetaan käyttöön vähintään kuuden kuukauden kuluttua kyseisestä päätöksestä, tai soveltaa 2 kohdan a alakohdassa säädettyä alempaa vähimmäiskapasiteettia sillä edellytyksellä, että

a)  sillä on hyvin toimivat päivänsisäiset markkinat ja muut tukku- ja tasehallintamarkkinat ja että kaikilla markkinatoimijoilla on täysimääräinen pääsy kyseisille markkinoille tämän asetuksen säännösten mukaisesti;

b)  ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt ovat avoimia kaikille markkinaosapuolille;

c)  jäsenvaltion kansallinen panos uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian osuutta koskevan unionin sitovan yleistavoitteen saavuttamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999(31) 4 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisesti on vähintään yhtä suuri kuin asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä II vahvistetun laskentakaavan tulos, eikä jäsenvaltion osuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta alita sen asetuksen (EU) 2018/1999 4 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisia vertailukohtia; tai vaihtoehtoisesti jäsenvaltion osuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta sähkön kokonaisloppukulutuksessa on vähintään 50 prosenttia;

d)  jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle suunnitellusta poikkeuksesta ja selvittänyt yksityiskohtaisesti, miten a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät; ja

e)  jäsenvaltio on julkaissut suunnitellun poikkeuksen ja sen yksityiskohtaiset perustelut ottaen tarvittaessa asianmukaisesti huomioon kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojaamisen.

Poikkeuksissa on vältettävä takautuvia muutoksia voimalaitoksille, jotka jo voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sen estämättä, mitä jäsenvaltion ja voimalaitoksen vapaaehtoiselta pohjalta tekemissä sopimuksissa määrätään.

Jäsenvaltiot voivat tarjota kannustimia vapaaehtoiseen etusijasta luopumiseen laitoksille, jotka voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista.

4.  Jäsenvaltiot voivat säätää sellaisissa tehokasta yhteistuotantoa käyttävissä voimalaitoksissa tuotetun sähkön asettamisesta ajojärjestyksessä etusijalle, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista.

5.  Voimalaitoksista, jotka on otettu käyttöön 1 päivän tammikuuta 2026 jälkeen, 2 kohdan a alakohtaa sovelletaan ainoastaan uusiutuvia energialähteitä ▌ käyttäviin voimalaitoksiin, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 200 kW ▌.

6.  Uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävät voimalaitokset, jotka on otettu käyttöön ennen ... päivää ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä] ja jotka käyttöönottonsa jälkeen asetettiin ajojärjestyksessä etusijalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 5 kohdan tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(32) 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on edelleen voitava asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen ... päivää ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä] tehtyjen sopimusten soveltamista. Ajojärjestyksessä etusijalle asettamista ei enää sovelleta tällaisiin voimalaitoksiin ajankohdasta, jolloin voimalaitokseen tehdään merkittäviä muutoksia, mistä katsotaan olevan kyse ainakin silloin, kun tarvitaan uusi liittymissopimus tai kun lisätään voimalaitoksen tuotantokapasiteettia.

7.  Ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen ei saa vaarantaa sähköjärjestelmän varmaa käyttöä, sitä ei saa käyttää perusteluna alueiden välisen kapasiteetin rajoittamiselle 16 artiklassa säädettyä pidemmälle, ja sen on perustuttava avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin.

13 artikla

Ajojärjestyksen uudelleenmäärittely ▌

1.  ▌Tuotannon ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn ja kulutusjouston ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn on perustuttava objektiivisiin, avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin. Sen on oltava avointa kaikille tuotantotekniikoille, kaikelle energian varastoinnille ja kaikelle kulutusjoustolle, mukaan lukien niille, jotka sijaitsevat muissa jäsenvaltioissa, paitsi jos se ei ole teknisesti mahdollista.

2.  Resurssit, ▌joiden ajojärjestys määritellään uudelleen, on valittava voimalaitoksista, energiavarastoista tai kulutusjoustosta ▌käyttäen markkinapohjaisia mekanismeja, ja niille on maksettava taloudellinen korvaus. Ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyssä käytettävät tasesähkötarjoukset eivät saa asettaa tasesähkön hintaa.

3.  Muuta kuin markkinapohjaista ▌tuotannon, energian varastoinnin ja kulutusjouston ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä voi käyttää ainoastaan, jos

a)   markkinapohjaista vaihtoehtoa ei ole käytettävissä;

b)   kaikki käytettävissä olevat markkinapohjaiset resurssit on käytetty;

c)   sillä alueella, jolla palvelun tarjoamiseen soveltuvat laitokset sijaitsevat, käytettävissä olevien voimalaitosten, energiavarastojen ja kulutusjoustokohteiden lukumäärä on liian pieni toimivan kilpailun varmistamiseksi; tai

d)  verkon senhetkinen tilanne johtaa siirtorajoitukseen niin säännöllisellä ja ennakoitavissa olevalla tavalla, että markkinapohjainen ajojärjestyksen uudelleenmäärittely johtaisi säännöllisiin strategisiin tarjouksiin, jotka lisäisivät sisäistä siirtorajoitusta, ja asianomainen jäsenvaltio on hyväksynyt toimintasuunnitelman, jolla puututaan tähän siirtorajoitukseen, tai varmistaa, että alueiden väliseen kauppaan käytettävissä oleva vähimmäiskapasiteetti on 16 artiklan 8 kohdan mukainen.

4.  Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on toimitettava kertomus vähintään vuosittain toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle seuraavista:

a)  markkinapohjaisen ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevien mekanismien kehityksen aste ja vaikuttavuus voimalaitoksissa, energiavarastoissa ja kulutusjoustokohteissa;

b)  ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn syyt, määrät megawattitunteina (MWh) ja tuotantolähteen tyyppi;

c)  toimenpiteet, joilla vähennetään uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen alaspäin muuttamisen tarvetta tulevaisuudessa, mukaan lukien investoinnit verkkoinfrastruktuurin digitalisointiin ja joustavuutta lisääviin palveluihin.

Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on toimitettava kertomus ACERille ja julkaistava yhteenveto ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista tiedoista tarvittaessa yhdessä parannussuositusten kanssa.

5.  Jollei verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista vaatimuksista, jotka perustuvat sääntelyviranomaisten vahvistamiin avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin, muuta johdu, siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on

a)  taattava siirtoverkkojen ja jakeluverkkojen kyky siirtää uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotettua sähköä siten, että ▌ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä käytetään mahdollisimman vähän; tämä ei estä ottamasta verkon suunnittelussa huomioon rajallista ▌ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä, kun siirtoverkon haltija tai jakeluverkon haltija voi avoimella tavalla näyttää toteen, että tämä on taloudellisesti tehokkaampaa eikä se ylitä viittä prosenttia uusiutuvia energialähteitä käyttävissä ja suoraan verkkoonsa liitetyissä laitoksissa vuoden aikana tuotetusta sähköstä, jollei jäsenvaltio, jossa uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävistä voimalaitoksista peräisin olevan sähkön osuus sähkön vuotuisesta kokonaisloppukulutuksesta on yli 50 prosenttia, toisin säädä;

b)  toteutettava asianmukaiset verkkoon liittyvät ja markkinoihin liittyvät operatiiviset toimenpiteet, jotta voidaan minimoida uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön ▌ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin;

c)  varmistettava, että niiden verkot ovat riittävän joustavia, jotta ne pystyvät hallitsemaan niitä.

6.  Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen alaspäin muuttamista ▌, on sovellettava seuraavia periaatteita:

a)   ajojärjestyksen alaspäin muuttamista ▌sovelletaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviin voimalaitoksiin ainoastaan, jos muita vaihtoehtoja ei ole olemassa tai jos muut ratkaisut aiheuttaisivat merkittävässä määrin kohtuuttomia kustannuksia tai vakavia riskejä verkon käyttövarmuudelle;

b)   ajojärjestyksen alaspäin muuttamista ▌sovelletaan tehokkaassa yhteistuotantoprosessissa tuotettuun sähköön ainoastaan, jos uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen alaspäin muuttamista lukuun ottamatta muita vaihtoehtoja ei ole olemassa tai jos muut ratkaisut aiheuttaisivat kohtuuttomia kustannuksia tai vakavia riskejä verkon käyttövarmuudelle;

c)  ajojärjestyksen alaspäin muuttamista ei saa soveltaa uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten itse tuottamaan sähköön, jota ei syötetä siirto- tai jakeluverkkoon, paitsi jos mikään muu ratkaisu ei poista verkon käyttövarmuuteen liittyviä ongelmia;

d)  a–c alakohdassa tarkoitettu ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin ▌on perusteltava asianmukaisesti ja avoimesti. Perustelut on sisällytettävä 3 kohdan mukaiseen raporttiin.

7.  Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ▌ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä, ▌ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä pyytävän verkonhaltijan on maksettava siitä taloudellinen korvaus sen voimalaitoksen, energiavaraston tai kulutusjoustokohteen haltijalle, johon ▌ajojärjestyksen uudelleenmäärittely kohdistuu, paitsi jos tuottajat hyväksyvät liittymissopimuksen, jossa sitovaa energianjakelua ei taata. Tällaisen taloudellisen korvauksen on oltava vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista osatekijöistä tai niiden yhdistelmä, jos ainoastaan yhden osatekijän soveltaminen johtaisi perusteettoman pieneen tai perusteettoman suureen korvaukseen:

a)  ▌ajojärjestyksen uudelleenmäärittelystä aiheutuvat ylimääräiset käyttökustannukset, kuten ylimääräiset polttoainekustannukset, kun kyseessä on ajojärjestyksen muuttaminen ylöspäin, tai varalämmön toimitus, kuin kyseessä on tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin;

b)  ▌sähkön myynnistä vuorokausimarkkinoilla saatavat nettotulot, jotka voimalaitos, energiavarasto tai kulutusjoustokohde olisi tuottanut ilman ▌ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevaa pyyntöä; jos voimalaitoksille, energiavarastoille tai kulutusjoustokohteille annetaan taloudellista tukea tuotetun tai kulutetun sähkömäärän perusteella, taloudellinen tuki, joka olisi saatu ilman ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevaa pyyntöä, katsotaan osaksi nettotuloja.

III luku

Verkkoon pääsy ja siirtorajoituksen hallinta

1 jakso

Kapasiteetin jakaminen

14 artikla

Tarjousalueen uudelleentarkastelu

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet siirtorajoituksen käsittelemiseksi. Tarjousalueiden rajojen on perustuttava pitkäaikaisiin, rakenteellisiin siirtorajoituksiin siirtoverkossa ▌. Tarjousalueilla ei saa esiintyä tällaisia rakenteellisia siirtorajoituksia, paitsi jos niillä ei ole vaikutusta viereisiin tarjousalueisiin tai jos väliaikaisena poikkeuksena niiden vaikutusta viereisiin tarjousalueisiin lievennetään käyttämällä korjaavia toimenpiteitä ja nämä rakenteelliset siirtorajoitukset eivät johda alueiden välisessä kaupankäynnissä kapasiteetin pienentämiseen 16 artiklan vaatimusten mukaisesti. Tarjousalueiden konfiguraatio unionissa on suunniteltava siten, että maksimoidaan taloudellinen tehokkuus ja maksimoidaan alueiden välisen kaupankäynnin mahdollisuudet 16 artiklan mukaisesti sekä ylläpidetään samalla toimitusvarmuutta.

2.  Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, on joka kolmas vuosi laadittava kertomus rakenteellisista siirtorajoituksista ja muista merkittävistä fyysisistä siirtorajoituksista tarjousalueiden välillä ja sisällä, mukaan lukien siirtorajoitusten esiintymispaikka ja -tiheys asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Kertomuksen on sisällettävä arvio siitä, onko alueiden välisessä kaupankäynnissä käytettävissä oleva kapasiteetti saavuttanut 15 artiklan mukaisen lineaarisen kehityskulun tai tämän asetuksen 16 artiklan mukaisen vähimmäiskapasiteetin.

3.  Jotta voidaan varmistaa tarjousalueiden optimaalinen konfiguraatio, on toteutettava tarjousalueen uudelleentarkastelu. Uudelleentarkastelussa on määritettävä kaikki rakenteelliset siirtorajoitukset, ja siihen on sisällyttävä tarjousalueen eri konfiguraatioiden analyysi, joka toteutetaan koordinoidusti siten, että siihen osallistuvat asianomaiset sidosryhmät kaikista asiaankuuluvista jäsenvaltioista, asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Käytössä olevia tarjousalueita on arvioitava sen mukaan, miten niillä kyetään luomaan luotettava markkinaympäristö, myös joustavan tuotannon ja joustavien kuormien kapasiteettia varten, mikä on välttämätöntä vältettäessä verkon pullonkauloja, tasapainotettaessa sähkön kysyntä ja tarjonta ja turvattaessa verkkoinfrastruktuuriin tehdyt investoinnit pitkällä aikavälillä.

4.  Tämän asetuksen ja 15 artiklan soveltamiseksi asiaankuuluvilla jäsenvaltioilla, siirtoverkonhaltijoilla tai sääntelyviranomaisilla tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, siirtoverkonhaltijoita tai sääntelyviranomaisia, jotka osallistuvat tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkasteluun, ja myös niitä, jotka ovat samalla kapasiteetin laskenta-alueella asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

5.  Kaikkien asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolmen kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] esitettävä ehdotus menetelmäksi ja oletuksiksi, joita on käytettävä tarjousalueen uudelleentarkasteluprosessissa, sekä tarkasteltaviksi vaihtoehtoisiksi tarjousalueen konfiguraatioiksi asiaankuuluville sääntelyviranomaisille hyväksyntää varten. Asiaankuuluvien sääntelyviranomaisten on tehtävä yksimielinen päätös ehdotuksesta kolmen kuukauden kuluessa ehdotuksen esittämisestä. Jos sääntelyviranomaiset eivät kykene tekemään yksimielistä päätöstä ehdotuksesta tässä määräajassa, ACER tekee kolmen kuukauden mittaisen lisäajan kuluessa päätöksen menetelmästä ja oletuksista sekä tarkasteltavista vaihtoehtoisista tarjousalueen konfiguraatioista. Menetelmän on perustuttava rakenteellisiin siirtorajoituksiin, joita ei odoteta poistettavan seuraavien kolmen vuoden aikana, kun otetaan asianmukaisesti huomioon konkreettinen edistyminen infrastruktuurin kehittämishankkeissa, jotka odotetaan toteutettavan seuraavien kolmen vuoden kuluessa.

6.   Tarjousalueen uudelleentarkasteluun osallistuvien siirtoverkonhaltijoiden on 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen menetelmän ja oletusten perusteella esitettävä asiaankuuluville jäsenvaltioille tai niiden nimetyille toimivaltaisille viranomaisille yhteinen ehdotus tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä viimeistään 12 kuukauden kuluttua 4 kohdan mukaisesta menetelmän ja oletusten hyväksymisestä. Muut jäsenvaltiot, energiayhteisön sopimuspuolet tai muut kolmannet maat, joilla on sama synkronialue minkä tahansa asiaankuuluvan jäsenvaltion kanssa, voivat esittää huomautuksia.

7.  Jos tämän artiklan 2 kohdan mukaisessa kertomuksessa tai tämän artiklan 5 kohdan mukaisessa tarjousalueen uudelleentarkastelussa on määritetty rakenteellisia siirtorajoituksia tai jos yksi tai useampi siirtoverkonhaltija on määrittänyt rakenteellisia siirtorajoituksia vastuualueellaan asiaankuuluvien toimivaltaisten sääntelyviranomaisten hyväksymässä kertomuksessa, sen jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on yhteistyössä siirtoverkonhaltijoidensa kanssa tehtävä kuuden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta päätös joko kansallisten tai monikansallisten toimintasuunnitelmien määrittelystä 15 artiklan mukaisesti tai tarjousalueensa konfiguraation uudelleentarkastelusta ja muuttamisesta. Näistä päätöksistä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille välittömästi.

8.  Jos kyseiset jäsenvaltiot ovat valinneet tarjousalueen konfiguraation muuttamisen 7 kohdan nojalla, asiaankuuluvien jäsenvaltioiden on tehtävä yksimielinen päätös kuuden kuukauden kuluessa 7 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta. Muut jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksia asiaankuuluville jäsenvaltioille, joiden olisi otettava nämä huomautukset huomioon päätöstä tehdessään. Päätös on perusteltava, ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille. Jos asiaankuuluvat jäsenvaltiot eivät saa aikaan yksimielistä päätöstä mainitussa kuuden kuukauden määräajassa, niiden on välittömästi ilmoitettava tästä komissiolle. Viimeisenä keinona komissio antaa ACERia kuultuaan päätöksen tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä kyseisissä jäsenvaltioissa ja niiden välillä kuuden kuukauden kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

9.  Jäsenvaltiot ja komissio kuulevat asianomaisia sidosryhmiä ennen tämän artiklan mukaisen päätöksen antamista.

10.  Tämän artiklan nojalla tehtävissä päätöksissä on mainittava muutosten toteuttamisajankohta. Toteuttamisajankohdassa on sovitettava yhteen tarkoituksenmukaisuus ja käytännön näkökohdat, mukaan lukien sähkön termiinikauppa. Päätöksessä voidaan määrittää asianmukaisia siirtymäjärjestelyjä ▌.

11.  Jos asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti käynnistetään uusia tarjousalueen uudelleentarkasteluja, sovelletaan tätä artiklaa.

15 artikla

Toimintasuunnitelmat

1.  Jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on 14 artiklan 7 kohdan mukaisen päätöksen tekemisen jälkeen laadittava toimintasuunnitelma yhteistyössä sääntelyviranomaistensa kanssa. Kyseiseen toimintasuunnitelmaan on sisällyttävä konkreettinen aikataulu toimenpiteiden hyväksymiseksi määritettyjen rakenteellisten siirtorajoitusten vähentämiseksi neljän vuoden kuluessa 14 artiklan 7 kohdan mukaisen päätöksen tekemisestä.

2.  Toimintasuunnitelman konkreettisesta edistymisestä riippumatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueiden välisen kaupankäynnin kapasiteettia lisätään vuosittain siihen saakka kunnes saavutetaan 16 artiklan 8 kohdassa säädetty vähimmäiskapasiteetti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 10 kohdan nojalla myönnettyjen poikkeusten tai 16 artiklan 3 kohdan nojalla myönnettyjen poikkeusten soveltamista. Kyseinen vähimmäiskapasiteetti on saavutettava 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä.

Nämä vuotuiset lisäykset on saavutettava lineaarisen kehityskulun kautta. Tämän kehityskulun lähtökohtana on oltava joko rajalla tai kriittisellä verkkoelementillä toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävänä vuonna jaettu kapasiteetti tai toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävien kolmen vuoden keskiarvo sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Jäsenvaltioiden on toimintasuunnitelmiensa täytäntöönpanon ajan varmistettava, että alueiden välisen kaupan käyttöön 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti asetettava kapasiteetti on vähintään yhtä suuri kuin lineaarisen kehityskulun arvot, myös käyttämällä korjaavia toimenpiteitä kapasiteetin laskenta-alueella.

3.  Toimintasuunnitelmaa toteuttava jäsenvaltio vastaa tai toteuttavat jäsenvaltiot vastaavat niiden korjaavien toimenpiteiden kustannuksista, joita tarvitaan 2 kohdassa tarkoitetun lineaarisen kehityskulun saavuttamiseksi tai alueiden välisen kapasiteetin asettamiseksi käyttöön asiaankuuluvilla rajoilla tai kriittisillä verkkoelementeillä, joita toimintasuunnitelma koskee.

4.  Asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on vuosittain toimintasuunnitelman toteuttamisen aikana ja kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisestä arvioitava, onko viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käytettävissä oleva rajat ylittävä kapasiteetti saavuttanut lineaarisen kehityskulun, tai 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen arvioitava, onko 16 artiklan 8 kohdassa säädetty vähimmäiskapasiteetti saavutettu. Niiden on toimitettava arviointiraporttinsa ACERille ja asiaankuuluville sääntelyviranomaisille. Kunkin siirtoverkonhaltijan on ennen raportin laatimista toimitettava omat osuutensa raporttiin, mukaan lukien kaikki asiaa koskevat tiedot, sääntelyviranomaisilleen hyväksymistä varten.

5.  Jos 4 kohdassa tarkoitettu arviointi jäsenvaltioiden osalta osoittaa, että siirtoverkonhaltija ei ole noudattanut lineaarista kehityskulkua, asiaankuuluvien jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun arviointikertomuksen vastaanottamisesta päätettävä yksimielisesti tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä jäsenvaltioiden kesken tai niiden välillä. Päätöksessään asiaankuuluvien jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon muiden jäsenvaltikoiden esittämät huomautukset. Asiaankuuluvien jäsenvaltioiden päätös on perusteltava, ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille.

Jos asiaankuuluvat jäsenvaltiot eivät saa aikaan yksimielistä päätöstä säädetyn määräajan kuluessa, niiden on välittömästi ilmoitettava tästä komissiolle. Viimeisenä keinona komissio tekee ACERia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan päätöksen tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä kyseisissä jäsenvaltioissa.

6.  Jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on kuusi kuukautta ennen toimintasuunnitelman päättymistä tehtävä päätös siitä, ratkaiseeko se jäljellä olevan siirtorajoituksen muuttamalla tarjousaluettaan vai ratkaiseeko se jäljellä olevan sisäisen siirtorajoituksen käyttämällä korjaavia toimenpiteitä, joiden kustannukset sen on katettava.

7.  Jos toimintasuunnitelmaa ei ole laadittu kuuden kuukauden kuluessa rakenteellisen siirtorajoituksen määrittämisestä 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti, asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on 12 kuukauden kuluessa tällaisen rakenteellisen siirtorajoituksen määrittämisestä arvioitava, onko käytettävissä oleva rajat ylittävä kapasiteetti saavuttanut 16 artiklan 8 kohdassa säädetyn vähimmäiskapasiteetin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, ja toimitettava arviointiraportti asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja ACERille.

Siirtoverkonhaltijan on ennen raporttinsa laatimista lähetettävä oma osuutensa raporttiin, mukaan lukien kaikki asiaa koskevat tiedot, sääntelyviranomaiselleen hyväksymistä varten. Jos arviointi osoittaa, että siirtoverkonhaltija ei ole noudattanut vähimmäiskapasiteettia, sovelletaan tämän artiklan 5 kohdassa säädettyä päätöksentekomenettelyä.

16 artikla

Kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat yleiset periaatteet

1.  Verkon siirtorajoitusongelmiin on puututtava syrjimättömin markkinapohjaisin ratkaisuin, jotka antavat markkinaosapuolille ja siirtoverkonhaltijoille tehokkaita taloudellisia signaaleja. Verkon siirtorajoitusongelmat on ratkaistava liiketoimiin perustumattomilla menetelmillä eli menetelmillä, joihin ei liity valintaa yksittäisten markkinaosapuolten tekemien sopimusten välillä. Kun siirtoverkonhaltija toteuttaa operatiivisia toimenpiteitä varmistaakseen, että sen siirtoverkko pysyy normaalitilassa, sen on otettava huomioon näiden toimenpiteiden vaikutus viereisiin vastuualueisiin ja koordinoitava näitä toimenpiteitä muiden asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden kanssa asetuksessa (EU) 2015/1222 säädetyllä tavalla.

2.  Toimitusrajoituksia saa käyttää ainoastaan hätätapauksissa silloin, kun siirtoverkonhaltijan on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleenmäärittely tai vastakaupankäynti ei ole mahdollista. Kaikkia tällaisia menettelyjä on sovellettava syrjimättömästi. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este, tällainen kapasiteetin rajoittaminen on korvattava markkinaosapuolille, joille kapasiteettia on jaettu.

3.  Alueellisten koordinointikeskusten on toteutettava koordinoitu kapasiteetin laskenta tämän artiklan 4 ja 8 kohdan mukaisesti, siten kuin 37 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 42 artiklan 1 kohdassa säädetään.

Alueellisten koordinointikeskusten on laskettava alueiden välinen kapasiteetti noudattaen käyttövarmuusrajoja ja käyttäen siirtoverkonhaltijoilta saatuja tietoja, mukaan lukien tietoja korjaavien toimenpiteiden teknisestä saatavuudesta, kuormien irtikytkentää lukuun ottamatta. Kun alueelliset koordinointikeskukset toteavat, että kyseiset kapasiteetin laskenta-alueella tai kapasiteetin laskenta-alueiden välillä käytettävissä olevat korjaavat toimenpiteet eivät riitä saavuttamaan 15 artiklan 2 kohdan mukaista lineaarista kehityskulkua tai tämän artiklan 8 kohdassa säädettyä vähimmäiskapasiteettia käyttövarmuusrajoja noudattaen, ne voivat viimeisenä keinona esittää koordinoituja toimia, joilla alueiden välistä kapasiteettia vähennetään vastaavasti. Siirtoverkonhaltijat voivat poiketa koordinoiduista toimista koordinoidun kapasiteetin laskennan ja koordinoidun käyttövarmuusanalyysin osalta ainoastaan 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Siitä alkaen, kun on kulunut kolme kuukautta alueellisten koordinointikeskusten 35 artiklan 2 kohdan mukaisesta toiminnan aloittamisesta, ja joka kolmas sen jälkeen, kuukausialueellisten koordinointikeskusten on toimitettava asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja ACERille raportti kapasiteetin vähennyksistä tai toisen alakohdan mukaisesta koordinoiduista toimesta poikkeamisista ja arvioitava tapahtumat sekä annettava tarvittaessa suosituksia siitä, miten tällaiset poikkeamat voidaan tulevaisuudessa välttää. Jos ACER toteaa, että tämän kohdan mukaisen poikkeaman edellytykset eivät täyty tai poikkeama on luonteeltaan rakenteellinen, ACER antaa lausunnon asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja komissiolle. Toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on toteutettava asianmukaisia toimia siirtoverkonhaltijoita tai alueellisia koordinointikeskuksia vastaan direktiivin (EU) 2019/...(33) 59 tai 62 artiklan nojalla, jos tämän kohdan mukaiset poikkeamisen edellytykset eivät täyty.

Luonteeltaan rakenteelliset poikkeamat on käsiteltävä 14 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa tai jo olemassa olevan toimintasuunnitelman päivityksessä.

4.  Yhteenliitäntöjen enimmäiskapasiteetti ja siirtoverkot, joihin rajat ylittävä kapasiteetti vaikuttaa, on asetettava markkinaosapuolten käyttöön verkon käyttövarmuuden turvallisuusvaatimuksia noudattaen. Vastakaupankäynnillä ja ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyllä, mukaan lukien ajojärjestyksen uudelleenmäärittely rajojen yli, on maksimoitava käytettävissä oleva kapasiteetti 8 kohdassa säädetyn vähimmäiskapasiteetin saavuttamiseksi. Tällaista maksimoimista varten rajat ylittävissä korjaavissa toimenpiteissä on sovellettava koordinoitua ja syrjimätöntä menettelyä, kun on otettu käyttöön ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn ja vastakaupankäynnin kustannustenjakomenetelmä.

5.  Kapasiteetti on jaettava eksplisiittisissä kapasiteettihuutokaupoissa tai sellaisissa implisiittisissä huutokaupoissa, joihin sisältyvät sekä kapasiteetti että energia. Saman yhteenliitännän osalta voidaan soveltaa kumpaakin menetelmää. Päivänsisäisessä kaupankäynnissä, jota voidaan täydentää huutokaupoilla, on käytettävä jatkuvaa kaupankäyntiä.

6.  Siirtorajoitustilanteessa korkeimmat voimassa olevat verkkokapasiteetista annetut tarjoukset, jotka voivat olla joko eksplisiittisiä tai implisiittisiä ja jotka tarjoavat parhaan vastineen (niukasta) siirtokapasiteetista tietyllä aikavälillä, on hyväksyttävä. Lukuun ottamatta uusia rajayhdysjohtoja, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1228/2003 7 artiklan, asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan tai tämän asetuksen 63 artiklan mukaista poikkeusta, kapasiteetinjakomenetelmissä ei saa vahvistaa rajahintoja.

7.  Kapasiteetin on oltava vapaasti kaupattavissa jälkimarkkinoilla sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijalle ilmoitetaan kaupasta riittävän ajoissa. Jos siirtoverkonhaltija ei hyväksy jälkimarkkinakauppaa, sen on ilmoitettava ja selitettävä tämä selkeästi ja avoimesti kaikille markkinaosapuolille ja ilmoitettava tästä sääntelyviranomaiselle.

8.  Siirtoverkonhaltijat eivät saa rajoittaa ▌markkinaosapuolten käyttöön annettavan yhteenliittämiskapasiteetin määrää siirtorajoituksen ratkaisemiseksi omalla tarjousalueellaan tai keinona hallita tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvia sähkönsiirtoja. Rajoittamatta tämän artiklan 3 ja 9 kohdan mukaisten poikkeusten ja 15 artiklan 2 kohdan soveltamista tämän kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos alueiden välisessä kaupankäynnissä saavutetaan seuraavat käytettävissä olevan kapasiteetin vähimmäistasot:

a)  koordinoituun nettosiirtokapasiteettiin perustuvaa lähestymistapaa käyttävillä rajoilla vähimmäiskapasiteetti on 70 prosenttia siirtokapasiteetista noudattaen käyttövarmuusrajoja vikatapahtumien vähentämisen jälkeen, sellaisina kuin ne määritetään asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti;

b)  siirtoperusteista lähestymistapaa käyttävillä rajoilla vähimmäiskapasiteetti on kapasiteetin laskentaprosessissa vahvistettu marginaali, joka on saatavilla alueiden välisistä siirroista johtuvissa sähkönsiirroissa. Marginaali on 70 prosenttia kapasiteetista noudattaen sisäisten ja alueiden välisten kriittisten verkkoelementtien käyttövarmuusrajoja ja ottaen huomioon vikatapahtumat, sellaisina kuin ne määritetään asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

Yhteensä 30 prosenttia voidaan käyttää luotettavuusmarginaaleihin, kiertovirtoihin ja sisäisiin siirtoihin kussakin kriittisessä verkkoelementissä.

9.   Asiaankuuluvat sääntelyviranomaiset voivat tietyn kapasiteetin laskenta-alueen siirtoverkonhaltijoiden pyynnöstä myöntää poikkeuksen 8 kohdasta ennakoitavissa olevista syistä, jos se on tarpeen käyttövarmuuden ylläpitämiseksi ▌. Tällaiset poikkeukset, jotka eivät saa liittyä 2 kohdan mukaisesti jo jaetun kapasiteetin rajoittamiseen, myönnetään kerrallaan korkeintaan yhdeksi vuodeksi tai enintään kahdeksi vuodeksi, jos poikkeusta sovelletaan ensimmäisen vuoden jälkeen huomattavasti suppeammin. Tällaisten poikkeusten soveltamisala on tiukasti rajoitettu siihen, mikä on tarpeen käyttövarmuuden ylläpitämiseksi, ja niissä on vältettävä syrjintää sisäisten ja alueiden välisten siirtojen välillä.

Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on ennen poikkeuksen myöntämistä kuultava muiden sellaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia, jotka ovat osa kapasiteetin laskenta-aluetta, johon vaikutus kohdistuu. Jos sääntelyviranomainen on eri mieltä ehdotetusta poikkeuksesta, ACER tekee päätöksen poikkeuksen myöntämisestä asetuksen (EU) 2019/...(34) 6 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti. Poikkeuksen syyt ja perustelut on julkaistava.

Jos poikkeus myönnetään, asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä ja julkaistava menetelmä ja hankkeet, jotka tarjoavat pitkän aikavälin ratkaisun ongelmaan, johon poikkeuksella pyritään puuttumaan. Poikkeuksen voimassaolo päättyy, kun poikkeuksen määräaika saavutetaan tai kun ratkaisua sovelletaan, sen mukaan, kumpi tapahtuu aikaisemmin.

10.  Markkinaosapuolten on ilmoitettava asianomaisille siirtoverkonhaltijoille hyvissä ajoin ennen asianomaista käyttöajankohtaa, aikovatko ne käyttää jaettua kapasiteettia. Jaettu kapasiteetti, jota ei aiota käyttää, on palautettava markkinoille avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla.

11.  Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, siirtoverkonhaltijoiden on netotettava ylikuormitettua yhdysjohtoa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtausten kapasiteettivaatimukset, jotta johdon koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Ottaen täysimääräisesti huomioon verkon käyttövarmuus siirtorajoitusta keventävistä toimituksista ei saa kieltäytyä.

12.  Kapasiteetin jakamiseen liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset on osoitettava siirtoverkonhaltijoille tai nimitetyille sähkömarkkinaoperaattoreille, jotka ovat vastuussa velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Jos markkinaosapuolet eivät käytä kapasiteettia, jonka käyttöön ne ovat sitoutuneet, tai, kun on kyse eksplisiittisessä huutokaupassa jaetusta kapasiteetista, eivät myy kapasiteettia jälkimarkkinoilla tai palauta sitä ajoissa, näiden markkinaosapuolten on menetettävä oikeutensa kyseiseen kapasiteettiin ja maksettava kustannuksia vastaava maksu. Kapasiteetin käyttämättä jättämisestä perittävien kustannuksia vastaavien maksujen on oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos siirtoverkonhaltija ei täytä vakaan siirtokapasiteetin tarjoamisvelvoitettaan, sen on suoritettava markkinaosapuolelle korvaus kapasiteettioikeuksien menetyksestä. Välillisiä menetyksiä ei oteta huomioon tätä tarkoitusta varten. Velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvan vastuuvelvollisuuden määrittämiseen käytettävät perusperiaatteet ja -menetelmät on taloudellisten seurausten osalta määriteltävä ennakolta, ja ne on tarkistutettava asiaankuuluvalla sääntelyviranomaisella.

13.  Sääntelyviranomaisten on kohdentaessaan korjaavien toimenpiteiden kustannuksia siirtoverkonhaltijoiden kesken analysoitava, missä määrin tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista aiheutuvat siirrot vaikuttavat siirtorajoitukseen kahden tarkkaillun tarjousalueen välillä, ja kohdennettava kustannukset siirtorajoitukseen kohdistuvan vaikutuksen perusteella tällaisten siirtojen toteuttamisesta vastuussa olevien tarjousalueiden siirtoverkonhaltijoille, lukuun ottamatta tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvista siirroista aiheutuvia kustannuksia, jotka alittavat tason, joka ilman rakenteellista siirtorajoitusta olisi odotettavissa tarjousalueella.

Kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on yhdessä analysoitava ja määriteltävä kullekin yksittäiselle tarjousalueen rajalle tämä taso, joka kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien sääntelyviranomaisten on sen jälkeen hyväksyttävä.

17 artikla

Alueiden välisen kapasiteetin jakaminen eri aikaväleillä

1.  Siirtoverkonhaltijoiden on laskettava uudelleen käytettävissä oleva alueiden välinen kapasiteetti ainakin vuorokautisen sulkeutumisajankohtien ja päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtien jälkeen. Siirtoverkonhaltijoiden on jaettava käytettävissä oleva alueiden välinen kapasiteetti sekä mahdollinen jäljelle jäävä alueiden välinen kapasiteetti, jota ei ole aiemmin jaettu, ja mahdollinen fyysisten siirto-oikeuksien haltijoiden edellisistä jaoista luovuttama alueiden välinen kapasiteetti seuraavassa alueiden välisen kapasiteetin jakamisprosessissa.

2.  Siirtoverkonhaltijoiden on ehdotettava asianmukaista rakennetta alueiden välisen kapasiteetin jakamiseksi eri aikaväleillä, mukaan lukien vuorokautinen, päivänsisäinen ja tasehallinnan aikaväli. Tämä jakamisrakenne on tarkistutettava asiaankuuluvilla sääntelyviranomaisilla. Ehdotustaan laatiessaan siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon

a)  markkinoiden ominaispiirteet;

b)  sähköjärjestelmän toimintaolosuhteet, kuten sitovasti ilmoitettuihin suunnitelmiin kohdistuvan netotuksen vaikutukset;

c)  eri aikaväleille jaettujen prosenttiosuuksien ja jo käytössä oleville alueiden välisen kapasiteetin jakamismekanismeille vahvistettujen aikavälien yhdenmukaisuusaste.

3.  Kun alueiden välistä kapasiteettia on käytettävissä päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen, siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä alueiden välistä kapasiteettia tasesähkön vaihtoon tai epätasapainon netotusprosessin toteutukseen.

4.  Kun alueiden välistä kapasiteettia jaetaan tasehallintakapasiteetin vaihtoon tai reservien jakamiseen 6 artiklan 8 kohdan mukaisesti, siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä asetuksen (EY) 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyissä tasesähköä koskevissa suuntaviivoissa kehitettyjä menetelmiä ▌.

5.  Siirtoverkonhaltijat eivät saa kasvattaa asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti laskettua luotettavuusmarginaalia tasehallintakapasiteetin vaihdon tai reservien jakamisen vuoksi.

2 jakso

Verkkomaksut ja pullonkaulatulot

18 artikla

Verkkoon pääsystä, verkon käytöstä ja verkon vahvistamisesta perittävät maksut

1.  Verkonhaltijoiden verkkoon pääsystä perimien maksujen, mukaan lukien verkkoon liittämisestä perittävät maksut, verkon käyttömaksut ja soveltuvin osin verkon vahvistamiseen liittyvät maksut, on oltava kustannuksia vastaavia ja avoimia, niissä on otettava huomioon tarve turvata verkon käyttövarmuus ja joustavuus, niiden on vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi. Maksut eivät saa sisältää asiaan liittymättömiä kustannuksia, joilla tuetaan niihin liittymättömiä toimintapoliittisia tavoitteita.

Verkkomaksujen määrittämiseksi käytetyllä menetelmällä on neutraalisti tuettava koko järjestelmän tehokkuutta pitkällä aikavälillä asiakkaille ja tuottajille annettavien hintasignaalien kautta, ja sitä on erityisesti sovellettava tavalla, joka ei aiheuta myönteistä tai kielteistä syrjintää jakelutasolla ja siirtotasolla verkkoon liitetyn tuotannon välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 1 ja 6 kohdan ja kyseisen direktiivin liitteessä XI säädettyjen perusteiden soveltamista. Verkkomaksut eivät saa syrjiä myönteisesti tai kielteisesti energian varastointia tai aggregointia, eivätkä ne saa luoda pidäkkeitä omalle tuotannolle, omalle kulutukselle eivätkä kulutusjoustoon osallistumiselle. Maksut eivät saa olla sidoksissa etäisyyteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2.  Tariffeihin sovellettavien menetelmien on vastattava siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden kiinteitä kustannuksia ja tarjottava siirtoverkonhaltijoille ja jakeluverkonhaltijoille asianmukaisia kannustimia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jotta parannetaan tehokkuutta, mukaan lukien energiatehokkuus, edistetään markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta, tuetaan tehokkaita investointeja, tuetaan asiaan liittyvää tutkimustoimintaa ja helpotetaan kuluttajan edun mukaista innovointia esimerkiksi digitalisoinnin, joustopalvelujen ja yhteenliittämisen alalla.

3.  Tuottajiin tai loppuasiakkaisiin tai molempiin sovellettavien tariffien tason avulla on tarvittaessa annettava sijaintia koskevia signaaleja unionin tasolla ja otettava huomioon verkon häviöt ja aiheutunut siirtorajoitus sekä infrastruktuurin investointikustannukset.

4.  Verkkoon pääsystä perittäviä maksuja asetettaessa on otettava huomioon

a)  siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista johtuvat maksut ja tulot;

b)  suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan aikaisempien ajanjaksojen perusteella.

5.  Verkkoon pääsystä perittävien maksujen asettaminen tämän artiklan mukaisesti ei rajoita maksuja, jotka aiheutuvat 16 artiklassa tarkoitetusta siirtorajoituksen hallinnasta.

6.  Alueiden väliseen sähkökauppaan liittyvistä yksittäisistä liiketoimista ei saa periä erillisiä verkkomaksuja.

7.  Jakelutariffien on vastattava kustannuksia, niissä on otettava huomioon verkon käyttäjien, myös aktiivisten asiakkaiden, jakeluverkon käyttö. Jakelutariffit voivat sisältää verkkoliitäntäkapasiteettiin liittyviä osatekijöitä, ja ne voidaan eriyttää verkon käyttäjien kulutus- tai tuotantoprofiilien mukaan. Jos jäsenvaltiot ovat toteuttaneet älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton, sääntelyviranomaisten on harkittava ajan mukaan eriytettyjä verkkotariffeja asettaessaan tai hyväksyessään siirtotariffeja ja jakelutariffeja tai niiden menetelmiä direktiivin (EU) 2019/...(35) 59 artiklan mukaisesti, ja ajan mukaan eriytettyjä verkkotariffeja voidaan tapauksen mukaan ottaa käyttöön siten, että niissä otetaan huomioon verkon käyttö, loppukäyttäjien kannalta avoimella, kustannustehokkaalla ja ennakoitavissa olevalla tavalla.

8.  Jakelutariffeihin sovellettavien menetelmien on tarjottava jakeluverkonhaltijoille kannustimia ▌verkkojensa mahdollisimman kustannustehokasta käyttöä ja kehittämistä varten, myös palvelujen hankinnan kautta. Tätä varten sääntelyviranomaisten on tunnustettava asiaan liittyvät kustannukset hyväksyttäviksi, sisällytettävä kyseiset kustannukset jakelutariffeihin ▌, ja ne voivat ottaa käyttöön suorituskykytavoitteita, jotta jakeluverkonhaltijoille tarjotaan kannustimia parantaa verkkojensa tehokkuutta, myös edistämällä energiatehokkuutta, joustavuutta ja älykkäiden verkkojen ja älykkäiden mittausjärjestelmien kehittämistä.

9.  Markkinoiden hajanaisuutta koskevan riskin lieventämiseksi ACER antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kolmen kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen siirto- ja jakelutariffeihin sovellettavista menetelmistä ottaen kuitenkin huomioon kansalliset erityispiirteet. Parhaita käytäntöjä koskevassa kertomuksessa on käsiteltävä vähintään seuraavia:

a)  tuottajiin sovellettavien tariffien ja loppuasiakkaisiin sovellettavien tariffien suhde;

b)  tariffeilla katettavat kustannukset;

c)  ajan mukaan eriytetyt verkkotariffit;

d)  sijaintia koskevat signaalit;

e)  siirtotariffien ja jakelutariffien välinen suhde;

f)  menetelmät, joilla varmistetaan tariffien asettamisen ja niiden rakenteen avoimuus;

g)  verkon käyttäjien ryhmät, joihin tariffeja sovelletaan, mukaan lukien soveltuvin osin näiden ryhmien ominaispiirteet, kulutusmuodot ja mahdolliset tariffivapautukset;

h)  häviöt suur-, keski- ja pienjänniteverkoissa.

ACER saattaa parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen ajan tasalle vähintään joka toinen vuosi.

10.  Sääntelyviranomaisten on otettava parhaita käytäntöjä koskeva kertomus asianmukaisesti huomioon asettaessaan tai hyväksyessään siirtotariffeja ja jakelutariffeja tai niihin sovellettavia menetelmiä direktiivin (EU) 2019/...(36) 59 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Pullonkaulatulot

1.  Ennakkoon määriteltyyn aikaväliin liittyvät siirtorajoituksen hallintamenettelyt saavat tuottaa tuloja vain kyseiseen aikaväliin liittyvässä siirtorajoitustilanteessa, lukuun ottamatta uusia rajayhdysjohtoja, joihin sovelletaan tämän asetuksen 63 artiklan, asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1228/2003 7 artiklan mukaista poikkeusta. Sääntelyviranomaisten on arvioitava kyseisten tulojen jakomenettely, eikä se saa vääristää jakamisprosessia minkään kapasiteettia tai energiaa pyytävän osapuolen hyväksi eikä toimia pidäkkeenä siirtorajoituksen vähentämiselle.

2.  Seuraavat tavoitteet ovat etusijalla alueiden välisen kapasiteetin jakamisesta saatavien tulojen jakamisessa:

a)  jaetun kapasiteetin tosiasiallisen käytettävyyden takaaminen, mukaan lukien korvaus sitovuuden takaamisesta; tai

b)  alueiden välisen kapasiteetin ylläpitäminen tai lisääminen optimoimalla nykyisten rajayhdysjohtojen käyttöä, soveltuvin osin koordinoiduin korjaavin toimenpitein, tai rajayhdysjohtojen siirtorajoituksen vähentämisen kannalta merkityksellisistä verkkoinvestoinneista aiheutuvien kustannusten kattaminen.

3.  Kun 2 kohdassa vahvistetut ensisijaiset tavoitteet on riittävässä määrin saavutettu, tuloja voidaan käyttää tulona, joka sääntelyviranomaisten on otettava huomioon hyväksyessään verkkotariffien laskentamenetelmä tai asettaessaan verkkotariffeja taikka molemmissa. Jäännöstulot on talletettava erilliselle sisäiselle tilille siihen saakka, että ne voidaan käyttää 2 kohdassa vahvistettuihin tarkoituksiin.

4.  Edellä olevan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisessa tulojen käytössä on sovellettava ▌menetelmää, jota siirtoverkonhaltijat ehdottavat kuultuaan sääntelyviranomaisia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä ja ACERin annettua hyväksyntänsä. Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava menetelmää koskeva ehdotus ACERille viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä], ja ACER tekee menetelmää koskevasta ehdotuksesta päätöksen kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta.

ACER voi pyytää siirtoverkonhaltijoita muuttamaan tai päivittämään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän. ACER hyväksyy muutetun tai päivitetyn menetelmän viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen toimittamisesta.

Menetelmässä on täsmennettävä vähintään ehdot, joiden mukaisesti tuloja voidaan käyttää 2 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin, sekä ehdot, joiden mukaisesti kyseiset tulot voidaan tallettaa erilliselle sisäiselle tilille käytettäviksi tulevaisuudessa näihin tarkoituksin, ja se, miten pitkäksi aikaa nämä tulot voidaan tallettaa tällaiselle tilille.

5.   Siirtoverkonhaltijoiden on vahvistettava selvästi ennalta, miten mahdolliset pullonkaulatulot käytetään, ja raportoitava sääntelyviranomaisille näiden tulojen tosiasiallisesta käytöstä. Sääntelyviranomaisten on vuosittain ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta ilmoitettava asiasta ACERille ja julkaistava kertomus, jossa ilmoitetaan

a)  edellisen kalenterivuoden 31 päivään joulukuuta ulottuvan 12 kuukauden jakson aikana kerättyjen tulojen määrä;

b)  tulojen 2 kohdan mukainen käyttö, mukaan lukien erityishankkeet, joihin tulot on käytetty, ja erilliselle tilille talletettu määrä;

c)  verkkotariffien laskennassa käytetty määrä, sekä

d)  varmennus, joka koskee sitä, että c alakohdassa tarkoitettu määrä on tämän asetuksen ja 3 ja 4 kohdan mukaisesti kehitetyn menetelmän mukainen.

Jos osa pullonkaulatuloista käytetään laskettaessa verkkotariffeja, kertomuksessa on soveltuvin osin ilmoitettava, miten siirtoverkonhaltijat ovat täyttäneet 2 kohdassa säädetyt ensisijaiset tavoitteet.

IV luku

Resurssien riittävyys

20 artikla

Resurssien riittävyys sähkön sisämarkkinoilla

1.  Jäsenvaltioiden on seurattava resurssien riittävyyttä alueellaan 23 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin pohjalta. Jäsenvaltiot voivat eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin täydentämiseksi toteuttaa myös kansallisia resurssien riittävyysarviointeja 24 artiklan mukaisesti.

2.  Jos 23 artiklassa tarkoitetussa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai 24 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa määritetään jokin resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe, asianomaisen jäsenvaltion on määritettävä mahdolliset sääntelyvääristymät tai markkinoiden toimintapuutteet, jotka aiheuttivat ongelman tai edesauttoivat sen syntymistä.

3.  Jäsenvaltioiden, joilla on määritettyjä resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita, on laadittava ja julkaistava täytäntöönpanosuunnitelma, johon sisältyy aikataulu sellaisten toimenpiteiden hyväksymiselle, joilla poistetaan mahdollisesti määritetyt sääntelyvääristymät tai markkinoiden toimintapuutteet osana valtiontukimenettelyä. Jäsenvaltioiden on resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita käsitellessään erityisesti otettava huomioon 3 artiklassa vahvistetut periaatteet ja harkittava

a)   sääntelyvääristymien poistamista;

b)   hintakattojen poistamista 10 artiklan mukaisesti;

c)   niukkuuteen perustuvaa tasesähkön hinnoittelua koskevan toiminnon käyttöönottoa asetuksen (EU) 2017/2195 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)   yhteenliitäntäkapasiteetin ja sisäisen verkkokapasiteetin lisäämistä, jotta voidaan saavuttaa vähintään niiden asetuksen (EU) 2018/1999 4 artiklan d alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetut yhteenliitäntätavoitteet;

e)   oman tuotannon, energian varastoinnin, kysyntäpuolen toimenpiteiden ja energiatehokkuuden mahdollistamista toteuttamalla toimenpiteitä, joilla poistetaan määritetyt sääntelyvääristymät;

f)  tasehallinta- ja lisäpalvelujen kustannustehokkaan ja markkinapohjaisen hankinnan varmistamista;

g)  säänneltyjen hintojen poistamista direktiivin (EU) 2019/...(37) 5 artiklassa edelletyissä tapauksissa.

4.  Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava täytäntöönpanosuunnitelmansa komissiolle arviointia varten.

5.  Komissio antaa neljän kuukauden kuluessa täytäntöönpanosuunnitelman vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko toimenpiteet riittäviä 2 kohdan nojalla määritettyjen sääntelyvääristymien tai markkinoiden toimintapuutteiden poistamiseksi, ja voi pyytää jäsenvaltioita muuttamaan täytäntöönpanosuunnitelmiaan vastaavasti.

6.  Asianomaisten jäsenvaltioiden on seurattava täytäntöönpanosuunnitelmiensa soveltamista ja julkaistava seurannan tulokset vuotuisessa kertomuksessa ja toimitettava kyseinen kertomus komissiolle.

7.  Komissio antaa lausunnon siitä, onko täytäntöönpanosuunnitelmat pantu riittävässä määrin täytäntöön ja onko resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe ratkaistu.

8.  Jäsenvaltioiden on noudatettava täytäntöönpanosuunnitelmaa senkin jälkeen, kun määritetty resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe on ratkaistu.

21 artikla

Kapasiteettimekanismeja koskevat yleiset periaatteet

1.   Jäsenvaltiot voivat muiden resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden poistamiseksi viimeisenä keinona toteuttaessaan 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja.

2.  Asianomaisten jäsenvaltioiden on ennen kapasiteettimekanismien käyttöönottoa tehtävä kattava selvitys tällaisten mekanismien mahdollisista vaikutuksista naapurijäsenvaltioihin kuulemalla ainakin niitä naapurijäsenvaltioitaan, joihin niillä on suora verkkoyhteys, ja näiden jäsenvaltioiden sidosryhmiä.

3.  Jäsenvaltioiden on arvioitava, voidaanko resurssien riittävyyteen liittyvät huolenaiheet käsitellä strategisen reservin muodossa olevalla kapasiteettimekanismilla. Jos ei voida, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön muunlaisen kapasiteettimekanismin.

4.  Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, jos sekä eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa ei ole määritetty yhtään resurssien riittävyyteen liittyvää huolenaihetta.

5.  Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, jos komissio ei ole antanut 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lausuntoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanosuunnitelmasta.

6.  Jos jäsenvaltio soveltaa kapasiteettimekanismia, sen on arvioitava kyseinen kapasiteettimekanismi ja varmistettava, että kyseisen mekanismin nojalla ei tehdä uusia sopimuksia, jos sekä eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa ei ole määritetty yhtään resurssien riittävyyteen liittyvää huolenaihetta tai jos komissio ei ole antanut 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lausuntoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanosuunnitelmasta.

7.  Jäsenvaltioiden on kapasiteettimekanismeja suunnitellessaan sisällytettävä niihin määräys, joka mahdollistaa kapasiteettimekanismin tehokkaan hallinnollisen käytöstä poistamisen asteittain, jos 6 kohdan mukaisia uusia sopimuksia ei tehdä kolmena peräkkäisenä vuonna.

8.  Kapasiteettimekanismien on oltava väliaikaisia. Komissio hyväksyy kapasiteettimekanismit enintään kymmeneksi vuodeksi. Ne on poistettava käytöstä asteittain tai sidottua kapasiteettia on pienennettävä 20 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosuunnitelmien perusteella. Jäsenvaltioiden on sovellettava täytäntöönpanosuunnitelmaa senkin jälkeen, kun kapasiteettimekanismi on otettu käyttöön.

22 artikla

Kapasiteettimekanismeja koskevat suunnitteluperiaatteet

1.  Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  niiden on oltava väliaikaisia;

b)  ne eivät saa luoda perusteettomia markkinavääristymiä eivätkä rajoittaa alueiden välistä kauppaa;

c)  ne eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen 20 artiklassa tarkoitettujen riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi;

d)  niissä on valittava kapasiteetin tarjoajat avoimessa, syrjimättömässä ja kilpailuun perustuvassa menettelyssä;

e)  niiden on tarjottava kapasiteetin tarjoajille kannustimia olla käytettävissä verkon odotettavissa olevan järjestelmän niukkuustilanteen aikana;

f)  niissä on varmistettava, että korvaus määritetään kilpailuun perustuvassa menettelyssä;

g)  niissä on määritettävä tekniset edellytykset kapasiteetin tarjoajien osallistumiselle ennen valintaprosessia;

h)  niiden on oltava avoimia kaikkien resurssien, myös energian varastoinnin ja kysyntäpuolen hallinnan, osallistumiselle, jos ne pystyvät tarjoamaan vaadittavan teknisen suorituskyvyn;

i)  niissä on sovellettava asianmukaisia seuraamuksia kapasiteetin tarjoajiin, jotka eivät ole käytettävissä järjestelmän niukkuustilanteen aikana.

2.  Strategisia reservejä koskevien suunnitelmien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)   kun kapasiteettimekanismi on suunniteltu strategiseksi reserviksi, siitä saa ottaa ajoon resursseja ainoastaan, jos siirtoverkonhaltijat todennäköisesti käyttävät loppuun tasehallintaresurssinsa saavuttaakseen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä;

b)  taseselvitysjaksojen aikana, jolloin strategisen reservin resursseja on otettu ajoon verkkoon, markkinoiden tasepoikkeamat on selvitettävä käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa tai arvoa, joka on 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päivänsisäistä teknistä hintarajaa korkeampi, sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi;

c)  strategisen reservin resurssit ajon jälkeen syötetyt resurssit on osoitettava tasevastaaville tasepoikkeamien selvitysmekanismin avulla;

d)  strategiseen reserviin osallistuville resursseille ei makseta korvausta sähkön tukkumarkkinoiden tai tasehallintamarkkinoiden kautta;

e)  strategisen reservin resurssit on pidettävä markkinoiden ulkopuolella vähintään sopimuskauden keston ajan.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vaatimus ei vaikuta resurssien käynnistämiseen ennen varsinaista ajoa resurssien muutosnopeusrajoitusten ja käyttövaatimusten mukaisesti. Strategisen reservin tuotantoa ei saa osoittaa tasehallintaa tarjoaville ryhmille tukkumarkkinoiden kautta, eikä niillä saa muuttaa niiden tasepoikkeamia.

3.  Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien on 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  niiden on oltava laadittuja siten, että kapasiteetin käytettävissä olemisesta maksettu hinta laskee automaattisesti nollaan, kun tarjotun kapasiteetin odotetaan riittävän täyttämään kapasiteetin kysynnän;

b)  niissä on maksettava korvaus osallistuville resursseille pelkästä käytettävissä olemisesta ja varmistettava, että korvaus ei vaikuta kapasiteetin tarjoajan tekemiin tuotantoa koskeviin päätöksiin;

c)  niissä on varmistettava, että kapasiteettivelvoitteita voidaan siirtää osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien välillä.

4.  Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat hiilidioksidipäästörajoja koskevat vaatimukset:

a)  viimeistään … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] tuotantokapasiteettia, joka on aloittanut kaupallisen tuotannon mainittuna päivänä tai sen jälkeen ja jonka päästöt ovat yli 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti, ei saa sitoa eikä se saa ottaa vastaan maksuja tai sitoumuksia tulevista maksuista kapasiteettimekanismin nojalla;

b)  viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2025 tuotantokapasiteettia, joka on aloittanut kaupallisen tuotannon ennen … päivää …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] ja jonka päästöt ovat yli 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti ja vuosittain keskimäärin yli 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti, ei saa sitoa eikä se saa ottaa vastaan maksuja tai sitoumuksia tulevista maksuista kapasiteettimekanismin nojalla;

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut päästöraja, joka on 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti, ja raja, joka on vuosittain keskimäärin 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti, lasketaan tuotantoyksikön suunnitellun hyötysuhteen eli nimelliskapasiteetin avulla Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) asiaankuuluvan standardin mukaisissa olosuhteissa saavutettavan nettohyötysuhteen perusteella.

ACER julkaisee viimeistään … päivänä …kuuta … [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] lausunnon, jossa annetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen arvojen laskentaan liittyviä teknisiä ohjeita.

5.  Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat kapasiteettimekanismeja ... päivänä ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä], on mukautettava mekanisminsa 4 luvun vaatimusten mukaisiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen 31 päivää joulukuuta 2019 tehtyjen sitoumusten tai sopimusten soveltamista.

23 artikla

Eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi

1.  Eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa on määritettävä resurssien riittävyyteen liittyvät huolenaiheet arvioimalla sähköjärjestelmän yleinen riittävyys nykyisen ja arvioidun sähkön kysynnän kattamiseksi unionin tasolla, jäsenvaltioiden tasolla ja tarvittaessa yksittäisillä tarjousalueilla. Eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi kattaa jokaisen vuoden mainittua arviointia seuraavalla kymmenvuotisjaksolla ▌.

2.  Sähkö-ENTSO toteuttaa eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin.

3.  Sähkö-ENTSO esittää viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] komission 15 päivänä marraskuuta 2012 antaman päätöksen(38) 1 artiklassa perustetulle sähköalan koordinointiryhmälle ja ACERille luonnoksen eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa sovellettavaksi menetelmäksi 5 kohdassa säädettyjen periaatteiden pohjalta.

4.  Siirtoverkonhaltijoiden on annettava Sähkö-ENTSOlle ▌eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin toteuttamisessa tarvittavat tiedot.

Sähkö-ENTSO toteuttaa eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin vuosittain. Tuottajien ja muiden markkinaosapuolten on annettava siirtoverkonhaltijoille tietoja tuotantoresurssien odotettavissa olevasta käytöstä, kun otetaan huomioon primaariresurssien saatavuus sekä ennustettua kysyntää ja tarjontaa koskevat asianmukaiset skenaariot.

5.  Eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin on perustuttava avoimeen menetelmään, jonka on varmistettava, että arviointi täyttää seuraavat vaatimukset:

a)  se tehdään kunkin tarjousalueen tasolla siten, että se kattaa vähintään kaikki jäsenvaltiot;

b)  se perustuu asianmukaisiin keskeisiin vertailuskenaarioihin, jotka koskevat ennustettua kysyntää ja tarjontaa, mukaan lukien taloudellinen arviointi laitosten käytöstä poistamisen todennäköisyydestä, seisokit, rakennettavat uudet voimalaitokset ja energiatehokkuustavoitteiden ja sähköverkkojen yhteenliitäntöjä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet, ja herkkyystekijöiden analyysi äärimmäisistä sääilmiöistä, hydrologisista olosuhteista, tukkuhinnoista ja hiilen hinnan kehityksestä;

c)  se sisältää erillisiä skenaarioita, joissa otetaan huomioon niiden resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden erilainen todennäköisyys, joihin erilaisilla kapasiteettimekanismeilla on tarkoitus puuttua;

d)  siinä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikkien resurssien osuus, mukaan lukien olemassa oleva ja tulevat tuotanto-, energian varastointi-, alakohtainen integrointi-, kulutusjousto- ja tuonti- ja vientimahdollisuudet sekä niiden vaikutus verkon joustavaan käyttöön;

e)  siinä ennakoidaan 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden todennäköinen vaikutus;

f)  siihen sisältyy variantteja ilman olemassa olevia tai suunniteltuja kapasiteettimekanismeja ja soveltuvin osin variantteja, joissa on tällaisia mekanismeja;

g)  se perustuu markkinamalliin, jossa käytetään soveltuvin osin siirtoperusteista lähestymistapaa;

h)  siinä sovelletaan tilastomatemaattisia laskelmia;

i)  siinä sovelletaan yhtä ainoaa mallinnusvälinettä;

j)  siihen sisältyy ainakin seuraavat 25 artiklassa tarkoitetut indikaattorit:

–  ”energiavajeen odotusarvo” ja

–  ”tehovajeen odotusarvo”;

k)  siinä määritetään mahdollisten resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden lähteet, erityisesti se, onko kyse verkkoon liittyvästä rajoituksesta vai resursseihin liittyvästä rajoituksesta vai molemmista;

l)   siinä otetaan huomioon todellinen verkon kehittäminen;

m)  siinä varmistetaan, että tuotannon, kulutusjouston ja energian varastoinnin kansalliset ominaispiirteet, primaariresurssien saatavuus ja yhteenliitäntäaste otetaan asianmukaisesti huomioon.

6.  Sähkö-ENTSO esittää viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ACERille luonnoksen menetelmäksi, jolla lasketaan

a)  toimittamatta jääneen sähkön arvo;

b)  ”markkinoille tulon kustannukset” tuotannon tai kulutusjouston osalta; ja

c)  25 artiklassa tarkoitettu luotettavuusnormi.

Menetelmän on perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja todennettavissa oleviin kriteereihin.

7.  Edellä 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuista ehdotuksista, jotka koskevat luonnosta menetelmäksi, niiden perustana olevista skenaarioista, herkkyystekijöistä ja oletuksista sekä 4 kohdan mukaisen eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin tuloksista on järjestettävä ennalta jäsenvaltioiden, sähköalan koordinointiryhmän ja asiaankuuluvien sidosryhmien kuuleminen, ja ACER hyväksyy ne 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

24 artikla

Kansalliset resurssien riittävyysarvioinnit

1.  Kansallisten resurssien riittävyysarviointien on oltava laajuudeltaan alueellisia ja perustuttava 23 artiklan 3 kohdassa, erityisesti 23 artiklan 5 kohdan b–m alakohdassa tarkoitettuun menetelmään.

Kansallisten resurssien riittävyysarviointien on sisällettävä 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut keskeiset vertailuskenaariot.

Kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan ottaa huomioon myös muita kuin 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja herkkyyksiä. Tällöin kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan

a)  tehdä oletuksia kansallisen sähkön kysynnän ja tarjonnan erityispiirteet huomioon ottaen;

b)  käyttää välineitä ja viimeaikaisia tietoja, jotka ovat johdonmukaisia Sähkö-ENTSOn eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa käyttämien välineiden ja tietojen kanssa ja täydentävät niitä.

Kun kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa arvioidaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien panosta niiden kattamien tarjousalueiden toimitusvarmuuteen, niissä on lisäksi käytettävä 26 artiklan 11 kohdan a alakohdassa säädettyä menetelmää.

2.  Kansalliset resurssien riittävyysarvioinnit ja soveltuvin osin eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi sekä 3 kohdan mukainen ACERin lausunto on asetettava julkisesti saataville.

3.  Jos kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa määritetään tiettyyn tarjousalueeseen liittyvä riittävyyttä koskeva huolenaihe, jota ei ollut määritetty eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa, kansallista resurssien riittävyysarviointia hallinnoivan elimen on sisällytettävä perustelut näiden kahden arvioinnin väliselle erolle, mukaan lukien tiedot käytetystä herkkyyksistä ja perustana olevista oletuksista. Jäsenvaltioiden on julkaistava kyseinen arviointi ja toimitettava se ACERille.

ACER antaa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin väliset erot perusteltuja.

Kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on otettava ACERin lausunto asianmukaisesti huomioon ja tarvittaessa muutettava lopullista arviointiaan. Jos se päättää olla ottamatta kaikilta osin huomioon ACERin lausuntoa, kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on julkaistava kertomus, jossa on yksityiskohtaiset perustelut.

25 artikla

Luotettavuusstandardi

1.  Jäsenvaltioilla on kapasiteettimekanismeja soveltaessaan oltava käytössään luotettavuusstandardi. Luotettavuusstandardista on käytävä avoimella tavalla ilmi jäsenvaltion tarvittava toimitusvarmuuden taso. Rajat ylittävien tarjousalueiden tapauksessa asiaankuuluvien viranomaisten on yhdessä vahvistettava tällaiset luotettavuusstandardit.

2.  Jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on sääntelyviranomaisten ehdotuksesta vahvistettava luotettavuusstandardi. Luotettavuusstandardin on perustuttava 23 artiklan 6 kohdassa säädettyyn menetelmään.

3.  Luotettavuusstandardi on laskettava käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa ja markkinoille tulon kustannuksia tietyllä aikavälillä ja ilmaistava ”energiavajeen odotusarvona” ja ”tehovajeen odotusarvona”.

4.  Kapasiteettimekanismeja sovellettaessa jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on sääntelyviranomaisen ehdotuksesta hyväksyttävä parametrit, joilla määritetään kapasiteettimekanismissa hankitun kapasiteetin määrä.

26 artikla

Rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin

1.  Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien ja, jos se on teknisesti mahdollista, strategisten reservien on oltava avoimia toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien suoralle rajat ylittävälle osallistumiselle tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ulkopuolisella kapasiteetilla, joka pystyy tarjoamaan vastaavan teknisen suorituskyvyn kuin sisäinen kapasiteetti, on mahdollisuus osallistua samaan kilpailuun perustuvaan menettelyyn kuin sisäinen kapasiteetti. Kun kyse on kapasiteettimekanismeista, jotka olivat käytössä ... päivänä ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä], jäsenvaltiot voivat sallia sen, että rajayhdysjohdot osallistuvat suoraan samaan kilpailuun perustuvaan menettelyyn kuin ulkopuolinen kapasiteetti enintään neljän vuoden ajan ... päivästä ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä] tai kahden vuoden ajan 11 kohdassa tarkoitettujen menetelmien hyväksymisestä, sen mukaan, kumpi ajankohta on aiempi.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee jäsenvaltiossa, jolla on suora verkkoliitäntä mekanismia soveltavan jäsenvaltion välillä.

3.  Jäsenvaltiot eivät saa estää alueellaan sijaitsevan kapasiteetin osallistumista toisten jäsenvaltioiden kapasiteettimekanismeihin.

4.  Rajat ylittävä osallistuminen ▌kapasiteettimekanismeihin ei saa muuttaa alueiden välisiä suunnitelmia eikä fyysisiä virtauksia jäsenvaltioiden välillä tai muulla tavoin vaikuttaa näihin suunnitelmiin tai fyysisiin virtauksiin. Nämä suunnitelmat ja virtaukset on määritettävä pelkästään 16 artiklan mukaisen kapasiteetin jakamisen tulosten perusteella.

5.  Kapasiteetin tarjoajien on voitava osallistua useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin.

Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niiden on osallistuttava siinä määrin, että voidaan ottaa huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja järjestelmän niukkuustilanteen todennäköisyys mekanismia soveltavan sähköjärjestelmän ja sellaisen sähköjärjestelmän välillä, jossa ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

6.  Kapasiteetin tarjoajia on vaadittava suorittamaan epäkäytettävyysmaksuja, jos niiden kapasiteetti ei ole käytettävissä.

Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niitä on vaadittava suorittamaan useampia moninkertaisia epäkäytettävyysmaksuja, elleivät ne kykene täyttämään useampia moninkertaisia sitoumuksia.

7.  Antaessaan suosituksen siirtoverkonhaltijoille 35 artiklan nojalla perustettujen alueellisten koordinointikeskusten on vuosittain laskettava ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen käytettävissä oleva tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti. Tässä laskelmassa on otettava huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja järjestelmän niukkuustilanteen todennäköisyys mekanismia soveltavan sähköjärjestelmän ja sellaisen sähköjärjestelmän välillä, jossa ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee. Laskelma on tehtävä kullekin tarjousalueen rajalle.

Siirtoverkonhaltijoiden on vuosittain vahvistettava ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen käytettävissä oleva tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti alueellisen koordinointikeskuksen suositukseen perustuen.

8.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 kohdassa tarkoitettu tarjousalueen ulkopuolinen kapasiteetti jaetaan osallistumiskelpoisille kapasiteetin tarjoajille avoimella, syrjimättömällä ja markkinapohjaisella tavalla.

9.  Jos rajat ylittävä osallistuminen kahdessa naapurijäsenvaltiossa on mahdollista kapasiteettimekanismeissa, mahdolliset tulot, joita saadaan 8 kohdassa tarkoitetusta jakamisesta, kuuluvat asianomaisille siirtoverkonhaltijoille ja ne on jaettava niiden kesken 11 kohdan b alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti tai kummankin asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen hyväksymän yhteisen menetelmän mukaisesti. Jos naapurijäsenvaltio ei sovella kapasiteettimekanismia tai se soveltaa kapasiteettimekanismia, joka ei ole avoin rajat ylittävälle osallistumiselle, kapasiteettimekanismia soveltavan jäsenvaltion toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on hyväksyttävä tulojen jakaminen sen jälkeen, kun se on pyytänyt lausunnon naapurijäsenvaltioiden sääntelyviranomaisilta. Siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä tällaiset tulot 19 artiklan 2 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin.

10.  Siirtoverkonhaltijaa, jonka alueella ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, koskevat seuraavat vaatimukset:

a)  sen on vahvistettava, pystyykö kiinnostunut kapasiteetin tarjoaja tarjoamaan sen kapasiteettimekanismin vaatiman teknisen suorituskyvyn, johon kapasiteetin tarjoaja aikoo osallistua, ja merkittävä kapasiteetin tarjoaja osallistumiskelpoisena kapasiteetin tarjoajana tätä tarkoitusta varten perustettuun rekisteriin;

b)  sen on suoritettava käytettävyystarkistuksia ▌;

c)  sen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle jäsenvaltiossa, joka soveltaa kapasiteettimekanismia, tiedot, jotka se saa haltuunsa a ja b alakohdan sekä toisen alakohdan nojalla;

Asiaankuuluvan kapasiteetin tarjoajan on viipymättä ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle osallistumisestaan ulkopuoliseen kapasiteettimekanismiin.

11.  Sähkö-ENTSO esittää viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ACERille seuraavat:

a)  menetelmä 7 kohdassa tarkoitetun rajat ylittävään osallistumiseen käytettävissä olevan tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin laskentaa varten;

b)  menetelmä 9 kohdassa tarkoitettua tulojen jakamista varten;

c)  yhteiset säännöt 10 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen käytettävyystarkistusten suorittamiseksi;

d)  yhteiset säännöt sen määrittämiseksi, milloin epäkäytettävyysmaksu on maksettava;

e)  10 kohdan a alakohdassa tarkoitetun rekisterin käyttöehdot;

f)  yhteiset säännöt kapasiteettimekanismiin osallistumiskelpoisen kapasiteetin määrittämiseksi 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Ehdotuksesta on järjestettävä ennakolta kuuleminen, ja ACER hyväksyy sen 27 artiklan mukaisesti.

12.  Asianomaisten sääntelyviranomaisten on tarkistettava, onko kapasiteetti laskettu 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

13.  Sääntelyviranomaisten on varmistettava, että rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin järjestetään tehokkaalla ja syrjimättömällä tavalla. Niiden on erityisesti toteutettava riittävät hallinnolliset järjestelyt yli rajojen tapahtuvaa epäkäytettävyysmaksujen pakkotäytäntöönpanoa varten.

14.  Edellä olevan 8 kohdan mukaisesti jaettua kapasiteettia on voitava siirtää osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien välillä. Osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien on ilmoitettava rekisteriin kaikki tällaiset siirrot 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.

15.  Sähkö-ENTSOn on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] perustettava 10 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rekisteri ja huolehdittava sen toiminnasta. Rekisterin on oltava avoin kaikille osallistumiskelpoisille kapasiteetin tarjoajille, mekanismeja soveltaville sähköjärjestelmille ja niiden siirtoverkonhaltijoille.

27 artikla

Hyväksymismenettely

1.  Kun viitataan tähän artiklaan, Sähkö-ENTSOn esittämien ehdotusten hyväksymiseen sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyä menettelyä.

2.  Sähkö-ENTSOn on ennen ehdotuksen esittämistä kuultava kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös sääntelyviranomaisia ja muita kansallisia viranomaisia. Sen on otettava tämän kuulemisprosessin tulokset asianmukaisesti huomioon ehdotuksessaan.

3.  Kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen vastaanottamisesta ACER joko hyväksyy sen tai muuttaa sitä. Jos ACER muuttaa ehdotusta, se kuulee Sähkö-ENTSOa ennen muutetun ehdotuksen hyväksymistä. ACER julkaisee hyväksytyn ehdotuksen verkkosivustollaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ehdotettujen asiakirjojen vastaanottamisesta.

4.  ACER voi milloin tahansa pyytää muutoksia hyväksyttyyn ehdotukseen. Sähkö-ENTSOn on kuuden kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamispäivästä esitettävä ACERille luonnos ehdotetuiksi muutoksiksi. ACER muuttaa muutoksia tai hyväksyy ne kolmen kuukauden kuluessa luonnoksen vastaanottamisesta ja julkaisee nämä muutokset verkkosivustollaan.

V luku

Siirtoverkon käyttö

28 artikla

Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto

1.  Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä unionin tasolla yhteistyötä Sähkö-ENTSOn puitteissa, jotta voidaan edistää sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa ja alueiden välistä kauppaa sekä turvata Euroopan sähkönsiirtoverkon optimaalinen hallinta, koordinoitu käyttö ja vakaa tekninen kehitys.

2.  Sähkö-ENTSOn on unionin oikeuden mukaisia tehtäviään suorittaessaan toimittava hyvin toimivien ja yhdennettyjen sähkön sisämarkkinoiden perustamiseksi ja edistettävä vuodet 2020–2030 kattavissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa asetettujen tavoitteiden tehokasta ja kestävää saavuttamista, erityisesti edistämällä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tehokasta integrointia ja energiatehokkuuden parantamista ja ylläpitämällä samalla verkon käyttövarmuutta. Sähkö-ENTSOlla on oltava tehtäviensä hoitamiseksi riittävät henkilöstövoimavarat ja rahoitukselliset voimavarat.

29 artikla

Sähkö-ENTSO

1.  Sähkön siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava komissiolle ja ACERille luonnos muutoksista, jotka koskevat Sähkö-ENTSOn perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä.

2.  Kuultuaan virallisesti organisaatioita, jotka edustavat kaikkia sidosryhmiä, erityisesti verkon käyttäjiä, asiakkaat mukaan lukien, ACER antaa komissiolle lausunnon luonnoksesta muutoksiksi, jotka koskevat perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä, kahden kuukauden kuluessa perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä koskevan muutosluonnoksen luonnoksen vastaanottamisesta.

3.  Komissio antaa lausunnon luonnoksesta muutoksiksi, jotka koskevat perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä, ottaen huomioon 2 kohdassa tarkoitetun ACERin lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa ACERin lausunnon vastaanottamisesta.

4.  Siirtoverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission puoltavan lausunnon vastaanottamisesta vahvistettava ja julkaistava muutettu perussääntö tai työjärjestys.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niitä muutetaan, tai jommankumman perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER antavat lausunnon 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

30 artikla

Sähkö-ENTSOn tehtävät

1.  Sähkö-ENTSOn on

a)  kehitettävä verkkosääntöjä 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyillä aloilla 28 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)  hyväksyttävä ja julkaistava joka toinen vuosi ei-sitova unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jäljempänä ’unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma’;

c)  laadittava ja hyväksyttävä eurooppalaiseen resurssien riittävyysarviointiin liittyviä ehdotuksia 23 artiklan mukaisesti sekä ehdotuksia rajat ylittävää osallistumista kapasiteettimekanismeihin koskeviksi teknisiksi eritelmiksi 26 artiklan 11 kohdan mukaisesti;

d)  hyväksyttävä suosituksia unionin ja kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden välisen teknisen yhteistyön koordinointia varten;

e)  hyväksyttävä alueellisten koordinointikeskusten välisen yhteistyön ja koordinoinnin puitteet;

f)  hyväksyttävä ehdotus ’käyttöalueen’ määrittelemiseksi 36 artiklan mukaisesti;

g)  tehtävä yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden ja EU DSO -elimen kanssa;

h)   edistettävä siirtoverkkojen digitalisointia, mukaan lukien älykkäiden verkkojen, tehokkaan reaaliaikaisen käytönvalvonnan ja älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotto;

i)  otettava käyttöön yhteiset verkon käyttövälineet, joilla varmistetaan verkon käytön koordinointi tavanomaisissa olosuhteissa ja hätätilanteissa, mukaan lukien yhteinen häiriöiden luokitteluasteikko, ja tutkimussuunnitelmat, mukaan lukien näiden suunnitelmien toteuttaminen tehokkaan tutkimusohjelman avulla. Näissä välineissä on täsmennettävä muun muassa seuraavat:

i)  tiedot, mukaan lukien asianmukaiset vuorokautiset, päivänsisäiset ja reaaliaikaiset tiedot, joista on hyötyä käytön koordinoinnin parantamiseksi, sekä tällaisten tietojen optimaalinen keruu- ja vaihtoväli;

ii)  teknologinen alusta reaaliaikaista tiedonvaihtoa varten ja tarvittaessa teknologiset alustat muiden i alakohdassa tarkoitettujen tietojen keruuta, käsittelyä ja siirtoa varten sekä sellaisten menettelyjen käyttöönottoa varten, joilla voidaan tehostaa käytön koordinointia siirtoverkonhaltijoiden välillä tällaisen koordinoinnin ulottamiseksi unionin laajuiseksi;

iii)  se, miten siirtoverkonhaltijat asettavat käyttöä koskevat tiedot muiden siirtoverkonhaltijoiden ja sellaisten tahojen saataville, jotka ovat saaneet toimeksiannon tukea siirtoverkonhaltijoita käytön koordinoinnissa, sekä ACERin saataville; ja

iv)  se, että siirtoverkonhaltijat nimeävät yhteyspisteen, joka vastaa muiden siirtoverkonhaltijoiden tai sellaisten muiden tahojen, jotka ovat saaneet iii alakohdassa tarkoitetun toimeksiannon, tai ACERin tällaisia tietoja koskeviin kyselyihin;

j)  hyväksyttävä vuotuinen työohjelma;

k)  edistettävä yhteentoimivuusvaatimusten sekä syrjimättömien ja avointen menettelyjen käyttöönottoa tietojen saamiseksi direktiivin (EU) 2019/...(39) 24 artiklassa säädetyllä tavalla;

l)  hyväksyttävä vuosikertomus;

m)  toteutettava ja hyväksyttävä kausittaiset riittävyysarvioinnit asetuksen (EU) 2019/...(40) 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

n)  edistettävä kyberturvallisuutta ja tietosuojaa yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten ja säänneltyjen yhteisöjen kanssa;

o)   otettava huomioon kulutusjouston kehitys sen tehtävien hoitamisessa.

2.  Sähkö-ENTSOn on raportoitava ACERille alueellisten koordinointikeskusten perustamisessa ja suorituskyvyssä havaituista puutteista.

3.  Sähkö-ENTSOn on julkaistava yleiskokoustensa, hallintoneuvostonsa kokousten ja komiteoidensa kokousten pöytäkirjat ja tiedotettava yleisölle säännöllisesti päätöksenteostaan ja toiminnastaan.

4.  Edellä 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa työohjelmassa on oltava luettelo ja kuvaus laadittavista verkkosäännöistä, verkon käytön koordinointia koskeva suunnitelma ja kyseisenä vuonna toteutettavat tutkimus- ja kehittämistoimet sekä alustava aikataulu.

5.  Sähkö-ENTSOn on annettava ACERin käyttöön tiedot, joita ACER tarvitsee 32 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi. Jotta Sähkö-ENTSO voi täyttää tämän vaatimuksen, siirtoverkonhaltijoiden on annettava Sähkö-ENTSOn käyttöön tarvittavat tiedot.

6.  Sähkö-ENTSOn on esitettävä komissiolle sen pyynnöstä näkemyksensä 61 artiklassa säädettyjen suuntaviivojen hyväksymisestä.

31 artikla

Kuulemiset

1.  Sähkö-ENTSOn on laatiessaan ehdotuksia 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtäviensä mukaisesti toteutettava laaja kuulemisprosessi. Kuulemisprosessin on oltava rakenteeltaan sellainen, että sidosryhmien huomautukset voidaan ottaa huomioon ennen ehdotuksen lopullista hyväksymistä, ja sen on oltava avoin ja läpinäkyvä ja siihen osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja erityisesti tällaisia sidosryhmiä edustavat organisaatiot 29 artiklassa tarkoitettujen menettelytapasääntöjen mukaisesti. Kuultavia tahoja ovat myös sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, toimitus- ja tuotantoyritykset, verkon käyttäjät, asiakkaat mukaan lukien, jakeluverkonhaltijat, mukaan lukien asiaankuuluvat toimialajärjestöt, tekniset elimet ja sidosryhmien foorumit. Kuulemisessa on pyrittävä määrittämään päätöksentekoprosessin kaikkien asiaankuuluvien osapuolten näkemykset ja ehdotukset.

2.  Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.  Sähkö-ENTSOn on ennen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ehdotusten hyväksymistä ilmoitettava, miten kuulemisen aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

32 artikla

ACERin toteuttama seuranta

1.  ACER seuraa Sähkö-ENTSOn 30 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista ja raportoi havainnoistaan komissiolle.

ACER seuraa, miten Sähkö-ENTSO panee täytäntöön 59 artiklan nojalla laadittuja verkkosääntöjä. Jos Sähkö-ENTSO ei ole pannut täytäntöön jotakin verkkosääntöä, ACER pyytää Sähkö-ENTSOa toimittamaan asianmukaisesti perustellun selvityksen siitä, miksi se ei ole näin tehnyt. ACER ilmoittaa komissiolle tästä selvityksestä ja antaa siitä lausuntonsa.

ACER seuraa ja analysoi komission 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä, sekä syrjimättömyyteen, toimivaan kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimintaan, ja raportoi asiasta komissiolle.

2.  Sähkö-ENTSOn on toimitettava unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos, vuotuisen työohjelman luonnos, mukaan lukien tiedot kuulemisprosessista, sekä 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut muut asiakirjat ACERille lausunnon antamista varten.

Jos ACER katsoo, että Sähkö-ENTSOn toimittama vuotuisen työohjelman luonnos tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa tai kolmansien osapuolten pääsylle avoimen rajat ylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa, ACER antaa kahden kuukauden kuluessa luonnosten toimittamisesta asianmukaisesti perustellun lausunnon sekä suosituksia Sähkö-ENTSOlle ja komissiolle.

33 artikla

Kustannukset

Tämän asetuksen 28–32 ja 58–61 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 347/2013 11 artiklassa tarkoitettuihin Sähkö-ENTSOn toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat siirtoverkonhaltijat, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

34 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö

1.  Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä Sähkö-ENTSOn puitteissa alueellista yhteistyötä, jolla edistetään 30 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua toimintaa. Niiden on erityisesti julkaistava joka toinen vuosi alueellinen investointisuunnitelma, ja ne voivat sen perusteella tehdä investointipäätöksiä. Sähkö-ENTSOn on edistettävä siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä alueellisella tasolla sekä varmistettava yhteentoimivuus, tiedottaminen ja alueellisen suorituskyvyn seuranta niillä aloilla, joita ei ole vielä yhdenmukaistettu unionin tasolla.

2.  Siirtoverkonhaltijoiden on edistettävä operatiivisia järjestelyjä, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinta, ja edistettävä energiapörssien kehittämistä, rajat ylittävän kapasiteetin koordinoitua jakamista syrjimättömillä markkinapohjaisilla ratkaisuilla kiinnittäen asianmukaisesti huomiota implisiittisten huutokauppojen erityisiin etuihin lyhytaikaisen kapasiteetin jakamisen osalta sekä tasehallinta- ja tehoreservimekanismien integrointia.

3.  Komissio voi tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistaa kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattaman maantieteellisen alueen ottaen huomioon olemassa olevat alueelliset yhteistyörakenteet. Kukin jäsenvaltio voi edistää yhteistyötä useammalla kuin yhdellä maantieteellisellä alueella.

Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattama maantieteellinen alue. Tätä tarkoitusta varten komissio kuulee sääntelyviranomaisia, ACERia ja Sähkö-ENTSOa.

Tässä kohdassa tarkoitetut päätökset eivät rajoita 36 artiklan soveltamista.

35 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten perustaminen ja tarkoitus

1.  Kyseisen käyttöalueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] toimitettava asianomaisille sääntelyviranomaisille ehdotus alueellisten koordinointikeskusten perustamisesta tässä luvussa vahvistettujen kriteerien mukaisesti.

Käyttöalueen sääntelyviranomaisten on arvioitava ja hyväksyttävä ehdotus.

Ehdotukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat osatekijät:

a)  alueellisten koordinointikeskusten tuleva kotijäsenvaltio ja osallistuvat siirtoverkonhaltijat;

b)  tarvittavat organisatoriset, rahoitukselliset ja operatiiviset järjestelyt yhteenliitetyn siirtoverkon tehokkaan, varman ja luotettavan käytön varmistamiseksi;

c)  alueellisten koordinointikeskusten toiminnan aloittamista koskeva täytäntöönpanosuunnitelma;

d)  alueellisten koordinointikeskusten perussääntö ja työjärjestys;

e)  kuvaus 38 artiklan mukaisista yhteistyöprosesseista;

f)  kuvaus 47 artiklan mukaisista alueellisten koordinointikeskusten vastuuta koskevista järjestelyistä;

g)  jos kaksi alueellista koordinointikeskusta toimii vuorotteluperiaatteella 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kuvaus järjestelyistä, joilla taataan näille alueellisille koordinointikeskuksille selkeät vastuualueet ja menettelyt niiden tehtävien suorittamista varten.

2.  Kun sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet 1 kohdan mukaisen ehdotuksen, alueelliset koordinointikeskukset korvaavat asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti perustetut alueelliset käyttövarmuuskoordinaattorit ja aloittavat toimintansa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2022.

3.  Alueellisten koordinointikeskusten organisaatiolla on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132(41) liitteessä II tarkoitettu oikeudellinen muoto.

4.  Alueellisten koordinointikeskusten on unionin oikeuden mukaisia tehtäviä toteuttaessaan toimittava riippumatta yksittäisistä kansallisista eduista ja siirtoverkonhaltijoiden eduista.

5.  Alueelliset koordinointikeskukset täydentävät siirtoverkonhaltijoiden roolia toteuttamalla niille 37 artiklan mukaisesti osoitetut tehtävät, joilla on alueellista merkitystä. Siirtoverkonhaltijoiden on vastattava sähkönsiirtojen hallinnasta ja varman, luotettavan ja tehokkaan sähköverkon varmistamisesta direktiivin (EU) 2019/...(42) 40 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

36 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten maantieteellinen laajuus

1.  Sähkö-ENTSOn on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] esitettävä ACERille ehdotus, jossa täsmennetään, mitkä siirtoverkonhaltijat, tarjousalueet, tarjousalueen rajat, kapasiteetin laskenta-alueet ja käyttökeskeytysten koordinointialueet kukin käyttöalue kattaa. Ehdotuksessa on otettava huomioon sähköverkon topologia, mukaan lukien sähköjärjestelmän yhteenliittämisen ja keskinäisen riippuvuuden aste sähkönsiirtojen osalta sekä alueen koko, jonka on katettava vähintään yksi kapasiteetin laskenta-alue.

2.  Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on osallistuttava kyseisellä alueella perustettuun alueelliseen koordinointikeskukseen. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos siirtoverkonhaltijan vastuualue kuuluu useampaan eri synkronialueeseen, siirtoverkonhaltija voi osallistua kahteen alueelliseen koordinointikeskukseen. Käyttöalueiden viereisten tarjousalueiden rajojen osalta 1 kohdan mukaisessa ehdotuksessa on täsmennettävä, miten alueellisten koordinointikeskusten välinen koordinointi kyseisillä rajoilla on tarkoitus toteuttaa. Manner-Euroopan synkronialueella, jolla kahden alueellisen koordinointikeskuksen toiminta voi jollakin käyttöalueella olla päällekkäistä, kyseisen käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä päätös joko yhden alueellisen koordinointikeskuksen nimeämisestä mainitulle alueelle tai siitä, että kaksi alueellista koordinointikeskusta toteuttavat osan tai kaikki tehtävistä, joilla on alueellista merkitystä, koko käyttöalueella vuorotteluperiaatteella ja yksi nimetty koordinointikeskus toteuttaa muut tehtävät.

3.  ACER joko hyväksyy 1 kohdan mukaisen käyttöalueiden määrittelyä koskevan ehdotuksen tai ehdottaa siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. Jos ACER ehdottaa muutoksia, se kuulee Sähkö-ENTSOa ennen muutosten hyväksymistä. Hyväksytty ehdotus julkaistaan ACERin verkkosivustolla.

4.  Asiaankuuluvat siirtoverkonhaltijat voivat esittää ACERille ehdotuksen 1 kohdan mukaisesti määritettyjen käyttöalueiden muuttamisesta. Tällöin sovelletaan 2 kohdassa säädettyä menettelyä.

37 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten tehtävät

1.  Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on suoritettava vähintään kaikki seuraavat tehtävät, joilla on alueellista merkitystä, koko sillä käyttöalueella, jolla se on perustettu ▌:

a)  koordinoitu kapasiteetin laskenta asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti;

b)  koordinoitu käyttövarmuusanalyysi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti;

c)  yhteisten verkkomallien laatiminen asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien ja menettelyjen mukaisesti;

d)  siirtoverkonhaltijoiden tekemän varautumissuunnitelmien ja käytönpalautussuunnitelmien yhdenmukaisuuden arvioinnin tukeminen asetuksen (EY) 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyssä sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevassa verkkosäännössä säädetyn menettelyn mukaisesti;

e)  alueelliset seuraavan viikon ja vähintään vuorokautiset verkon riittävyysennusteet ja riskejä vähentävien toimien valmistelu asetuksen (EU) 2019/...(43) 8 artiklassa esitetyn menetelmän ja asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen menettelyjen mukaisesti;

f)  alueellinen käyttökeskeytysten suunnittelun koordinointi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen menettelyjen ja menetelmien mukaisesti;

g)  alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa olevan henkilöstön koulutus ja sertifiointi;

h)  alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukeminen siirtoverkonhaltijoiden pyynnöstä;

i)  käytön jälkeinen ja häiriöiden jälkeinen analysointi ja raportointi;

j)  reservikapasiteetin alueellinen mitoitus;

k)  tasehallintakapasiteetin alueellisen hankinnan helpottaminen;

l)  siirtoverkonhaltijoiden tukeminen niiden pyynnöstä siirtoverkonhaltijoiden välisten suoritusten optimoinnissa;

m)  alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseen liittyvät tehtävät, jos ja siltä osin kuin ne on siirretty alueellisille koordinointikeskuksille asetuksen (EU) 2019/...(44) ▌ 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

n)  kausittaisiin riittävyysnäkymiin liittyvät tehtävät, jos ja siltä osin kuin ne on siirretty alueellisille koordinointikeskuksille asetuksen (EU) 2019/...(45) 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

o)  sellaisen tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin arvon laskenta, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen kapasiteettimekanismeihin, 26 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen antamiseksi;

p)  tehtävät, jotka liittyvät siirtoverkonhaltijoiden tukemiseen niiden määrittäessä uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevia tarpeita, jotka on toimitettava asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetuille alueellisille ryhmille ja sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/...(46) 51 artiklassa tarkoitettuun kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tehtävistä säädetään yksityiskohtaisemmin liitteessä I.

2.  Direktiivin 2019/…(47) 68 artiklalla perustettu komitea antaa komission tai jäsenvaltion ehdotuksesta lausunnon uusien neuvontatehtävien antamisesta alueellisille koordinointikeskuksille. Jos tämä komitea antaa puoltavan lausunnon uusien neuvontatehtävien antamisesta, alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava kyseiset tehtävät Sähkö-ENTSOn laatiman ja ACERin 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksymän ehdotuksen perusteella.

3.  Siirtoverkonhaltijoiden on annettava alueellisille koordinointikeskuksilleen niiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot.

4.  Alueellisten koordinointikeskusten on annettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille kaikki tiedot, joita tarvitaan alueellisten koordinointikeskusten antamien koordinoitujen toimien ja suositusten täytäntöönpanemiseksi.

5.  Sähkö-ENTSOn on 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laadittava ehdotus tässä artiklassa säädetyistä tehtävistä, joita verkkosäännöt tai suuntaviivat eivät vielä kata. Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava kyseiset tehtävät ehdotuksen perusteella sen jälkeen, kun ACER on hyväksynyt kyseisen ehdotuksen.

38 artikla

Yhteistyö alueellisissa koordinointikeskuksissa ja niiden välillä

Päivittäistä koordinointia alueellisissa koordinointikeskuksissa ja niiden välillä on hallinnoitava alueen siirtoverkonhaltijoiden keskinäisillä yhteistyöprosesseilla, jotka kattavat tarvittaessa järjestelyt alueellisten koordinointikeskusten välistä koordinointia varten. Yhteistyöprosessin on perustuttava seuraaviin osatekijöihin:

a)  työjärjestelyt 37 artiklassa tarkoitettujen tehtävien kannalta merkityksellisten suunnitteluun liittyvien ja operatiivisten näkökohtien käsittelyä varten;

b)  40 artiklan mukainen menettely, jonka mukaisesti voidaan jakaa analyyseja käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien ja muiden alueellisten koordinointikeskusten kanssa ja kuulla näitä alueellisten koordinointikeskusten ehdotuksista tehokkaalla ja osallistavalla tavalla operatiivisten tehtävien toteuttamisen yhteydessä;

c)  42 artiklan mukainen menettely koordinoitujen toimien ja suositusten hyväksymistä varten.

39 artikla

Työjärjestelyt

1.  Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä tehokkaita, osallistavia, avoimia ja yhteisymmärrystä edistäviä työjärjestelyjä suoritettavien tehtävien suunnitteluun liittyvien ja operatiivisten näkökohtien käsittelyä varten ottaen erityisesti huomioon näiden tehtävien liitteessä I täsmennetyt erityispiirteet ja vaatimukset. Alueellisten koordinointikeskusten on myös kehitettävä prosessi näiden työjärjestelyjen mahdollista tarkistamista varten.

2.  Alueellisten koordinointikeskusten on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettuihin työjärjestelyihin sisältyy sääntöjä, jotka koskevat ilmoittamista asianosaisille.

40 artikla

Kuulemismenettely

1.  Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä menettely, jonka mukaisesti ne järjestävät käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden, muiden alueellisten koordinointikeskusten ja asiaankuuluvien sidosryhmien asianmukaisen ja säännöllisen kuulemisen päivittäisten operatiivisten tehtäviensä toteuttamisen yhteydessä. Jotta voidaan varmistaa sääntelykysymysten käsittely, sääntelyviranomaiset on tarvittaessa otettava mukaan menettelyyn.

2.  Alueellisten koordinointikeskusten on kuultava käyttöalueen jäsenvaltioita ja, jos alueellinen foorumi on olemassa, alueellisia foorumejaan muissa kuin alueellisten koordinointikeskusten päivittäiseen toimintaan ja niiden tehtävien suorittamiseen liittyvissä asioissa, joilla on poliittista merkitystä. Alueellisten koordinointikeskusten on otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin alueellisten foorumiensa antamat suositukset.

41 artikla

Avoimuus

1.  Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä prosessi sidosryhmien osallistamiseksi ja järjestettävä sidosryhmien kanssa säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustellaan yhteenliitetyn verkon tehokkaaseen, varmaan ja luotettavaan käyttöön liittyvistä asioista sekä määritetään puutteita ja ehdotetaan parannuksia.

2.  Sähkö-ENTSOn ja alueellisten koordinointikeskusten on toimittava täysin avoimesti suhteessa sidosryhmiin ja yleisöön. Niiden on julkaistava kaikki merkityksellinen asiakirja-aineisto verkkosivustollaan.

42 artikla

Koordinoituja toimia ja suosituksia koskevien päätösten tekeminen ja niiden tarkistaminen

1.  Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä menettely alueellisten koordinointikeskusten 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisesti esittämien koordinoitujen toimien ja suositusten hyväksymistä ja tarkistamista varten.

2.  Alueellisten koordinointikeskusten on esitettävä siirtoverkonhaltijoille osoitettuja koordinoituja toimia 37 artiklan 1 kohdan a ja b ▌alakohdassa tarkoitettujen tehtävien osalta. Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön koordinoidut toimet, paitsi jos koordinoitujen toimien täytäntöönpano johtaisi kunkin siirtoverkonhaltijan asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti määrittelemien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen.

Jos siirtoverkonhaltija päättää olla panematta täytäntöön koordinoitua toimea tässä kohdassa esitetyistä syistä, sen on avoimesti ja ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava yksityiskohtaiset syyt alueelliselle koordinointikeskukselle ja käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille. Tällaisissa tapauksissa alueellisen koordinointikeskuksen on arvioitava päätöksen johdosta käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille kohdistuva vaikutus ja se voi ehdottaa muita koordinoituja toimia 1 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3.  Alueellisten koordinointikeskusten on esitettävä siirtoverkonhaltijoille osoitettuja suosituksia 37 artiklan 1 kohdan c–p alakohdassa luetelluista tai 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuista tehtävistä.

Jos siirtoverkonhaltija päättää poiketa 1 kohdassa tarkoitetusta suosituksesta, sen on esitettävä päätöksensä perustelut alueellisille koordinointikeskuksille ja käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille ilman aiheetonta viivytystä.

4.  Koordinoidun toimen tai suosituksen tarkistaminen käynnistetään käyttöalueen yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan pyynnöstä. Koordinoidun toimen tai suosituksen tarkistamisen jälkeen alueellisten koordinointikeskusten on vahvistettava toimenpide tai muutettava sitä.

5.  Jos koordinoitua toimea tarkistetaan 4 kohdan mukaisesti, tarkistamispyyntö ei keskeytä koordinoidun toimen täytäntöönpanoa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa koordinoidun toimen täytäntöönpano johtaisi kunkin yksittäisen siirtoverkonhaltijan asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti määrittelemien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen.

6.  Käyttöalueen jäsenvaltiot voivat jäsenvaltion tai komission ehdotuksesta ja direktiivin 2019/…(48) 68 artiklassa perustettua komiteaa kuultuaan yhdessä päättää antaa koordinoitujen toimien esittämistä koskevan toimivallan alueelliselle koordinointikeskukselleen yhdessä tai useammassa 37 artiklan 1 kohdan c–p alakohdassa säädetyistä tehtävistä.

43 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten hallintoneuvosto

1.  Alueellisten koordinointikeskusten on perustettava hallintoneuvosto niiden hallinnointiin liittyvien toimenpiteiden hyväksymistä ja niiden suorituskyvyn seurantaa varten.

2.  Hallintoneuvosto koostuu kaikkia kyseisiin alueellisiin koordinointikeskuksiin osallistuvia siirtoverkonhaltijoita edustavista jäsenistä.

3.  Hallintoneuvosto on vastuussa seuraavista:

a)  alueellisten koordinointikeskusten perussäännön ja työjärjestyksen laatiminen ja hyväksyminen;

b)  organisaatiorakenteesta päättäminen ja sen täytäntöönpano;

c)  vuotuisen talousarvion laatiminen ja hyväksyminen;

d)  38 artiklan mukaisten yhteistyöprosessien kehittäminen ja hyväksyminen.

4.  Hallintoneuvoston toimivaltaan eivät kuulu alueellisten koordinointikeskusten päivittäiseen toimintaan ja niiden tehtävien suorittamiseen liittyvät asiat.

44 artikla

Organisaatiorakenne

1.  Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on perustettava alueellisten koordinointikeskusten organisaatiorakenne, jolla tuetaan niiden tehtävien turvaamista.

Organisaatiorakenteessa on täsmennettävä

a)  henkilöstön valtuudet, tehtävät ja vastuut;

b)  organisaation eri osien ja prosessien keskinäinen hierarkia ja niiden väliset raportointisuhteet.

2.  Alueelliset koordinointikeskukset voivat perustaa aluetoimistoja käsittelemään osa-alueen erityispiirteitä tai perustaa alueellisia varakoordinointikeskuksia niiden tehtävien toteuttamiseksi tehokkaasti ja luotettavasti, jos tämän osoitetaan olevan ehdottomasti tarpeen.

45 artikla

Laitteet ja henkilöstö

Alueellisilla koordinointikeskuksilla on oltava käytössään kaikki henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja rahoitukselliset voimavarat, joita ne tarvitsevat tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja tehtäviensä toteuttamiseksi riippumattomasti ja puolueettomasti.

46 artikla

Seuranta ja raportointi

1.  Alueellisten koordinointikeskusten on vahvistettava prosessi vähintään seuraavien jatkuvaa seurantaa varten:

a)  niiden operatiivinen suorituskyky;

b)  esitetyt koordinoidut toimet ja suositukset, se, missä määrin siirtoverkonhaltijat ovat panneet täytäntöön koordinoidut toimet ja suositukset, sekä saavutetut tulokset;

c)  tehokkuus ja tuloksellisuus kussakin niiden vastuulla olevassa tehtävässä ja soveltuvin osin näiden tehtävien vuorottelussa.

2.  Alueellisten koordinointikeskusten on kirjattava kustannuksensa avoimella tavalla ja ilmoitettava ne ACERille ja käyttöalueen sääntelyviranomaisille.

3.  Alueellisten koordinointikeskusten on toimitettava vuosikertomus 1 kohdassa säädetyn seurannan tuloksista ja tietoja niiden suorituskyvystä Sähkö-ENTSOlle, ACERille, käyttöalueen sääntelyviranomaisille ja sähköalan koordinointiryhmälle.

4.  Alueellisten koordinointikeskusten on raportoitava 1 kohdan mukaisessa seurantaprosessissa havaituista puutteista Sähkö-ENTSOlle, käyttöalueen sääntelyviranomaisille, ACERille sekä muille kriisitilanteiden ehkäisemisestä ja hallinnasta vastaaville jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Käyttöalueen asiaankuuluvat sääntelyviranomaiset voivat tämän raportin perusteella ehdottaa alueellisille koordinointikeskuksille toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi.

5.  Alueellisten koordinointikeskusten on julkistettava 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut raportit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta suojata kaupallisesti arkaluonteisten tietojen turvallisuutta ja luottamuksellisuutta.

47 artikla

Vastuu

Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on 35 artiklan mukaisiin alueellisten koordinointikeskusten perustamista koskeviin ehdotuksiin sisällytettävä tarvittavat toimet alueellisten koordinointikeskusten tehtävien hoitamiseen liittyvien vastuiden kattamiseksi ▌. Menetelmässä, jolla vakuutusturva toteutetaan, on otettava huomioon alueellisten koordinointikeskusten oikeudellinen asema ja niiden käytettävissä olevat kaupalliset vakuutusjärjestelyt.

48 artikla

Kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma

1.  Edellä 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä integroidun verkon mallintaminen, skenaarioiden kehittäminen sekä verkon häiriönkestävyyden arviointi.

Unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  sen on perustuttava kansallisiin investointisuunnitelmiin, ja siinä on otettava huomioon tämän asetuksen 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut alueelliset investointisuunnitelmat ja tarvittaessa verkkosuunnittelun unioniin liittyvät näkökohdat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013(49) mukaisesti; siitä on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi kyseisen asetuksen 11 artiklassa säädettyä menetelmää käyttäen;

b)  sen on rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava myös verkon eri käyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin, ja siihen on sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/...(50) 44 ja 51 artiklassa tarkoitettujen investoijien pitkäaikaisia sitoumuksia; ja

c)  siinä on määritettävä investointivajeet erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta.

Ensimmäisen kohdan c alakohdan osalta unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä aiheutuu verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle.

2.  ACER antaa lausunnon, jossa arvioidaan kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman johdonmukaisuutta unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa. Jos ACER havaitsee kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman ja unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman välillä epäjohdonmukaisuuksia, se suosittelee tapauksen mukaan kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista. Jos tällainen kansallinen verkon kehittämissuunnitelma on laadittu direktiivin (EU) 2019/...(51) 51 artiklan mukaisesti, ACER suosittaa, että asiaankuuluva sääntelyviranomainen muuttaa kansallista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa kyseisen direktiivin 51 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ja ilmoittaa asiasta komissiolle.

49 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi

1.  Siirtoverkonhaltijat saavat korvauksen kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkoissa toteutettavista rajat ylittävistä sähkönsiirroista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksavat niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijat, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät.

3.  Korvaukset suoritetaan säännöllisesti tietyltä menneeltä ajanjaksolta. Korvauksia on tarvittaessa tarkistettava jälkeenpäin, jotta ne vastaavat todellisia kustannuksia.

Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia on suoritettava, määritetään 61 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.

4.  Komissio antaa 68 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla maksettavien korvausten määrät.

5.  Verkossa toteutettujen rajat ylittävien sähkönsiirtojen sähkömäärä sekä kansallisista siirtoverkoista peräisin oleviksi ja/tai niihin päätyviksi osoitettujen rajat ylittävien sähkönsiirtojen sähkömäärä määritetään tiettynä ajanjaksona tosiasiallisesti mitattujen fyysisten sähkövirtausten perusteella.

6.  Rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta aiheutuneet kustannukset määritetään ennakoitujen pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten perusteella ottaen huomioon häviöt, investoinnit uuteen infrastruktuuriin ja asianmukainen osuus nykyisestä infrastruktuurista aiheutuvista kustannuksista, siltä osin kuin tällaista infrastruktuuria käytetään rajat ylittäviin sähkönsiirtoihin, ja ottaen erityisesti huomioon tarve taata toimitusvarmuus. Aiheutuneiden kustannusten määrittämisessä käytetään tunnustettuja standardikustannuslaskentamenetelmiä. Rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta verkolle aiheutuvat hyödyt otetaan huomioon saatuja korvauksia alentavasti.

7.  Jos kahden tai useamman jäsenvaltion siirtoverkot muodostavat kokonaisuudessaan tai osittain osan yhdestä ainoasta säätölohkosta, kyseisen säätölohkon katsotaan ainoastaan siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin yhteydessä kokonaisuudessaan muodostavan osan yhden asianomaisen jäsenvaltion siirtoverkosta, jotta vältetään säätölohkojen sisäisten sähkönsiirtojen pitäminen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisena rajat ylittävänä sähkönsiirtona ja niistä johtuvat tämän artiklan 1 kohdan mukaiset korvaukset. Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset voivat ratkaista, mihin näistä jäsenvaltioista kyseisen säätölohkon katsotaan kokonaisuudessaan kuuluvan.

50 artikla

Tietojen antaminen

1.  Siirtoverkonhaltijoiden on otettava käyttöön koordinointi- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla varmistetaan verkon käyttövarmuus siirtorajoituksen hallinnassa.

2.  Siirtoverkonhaltijoiden soveltamat turvallisuus-, käyttö- ja suunnitteluvaatimukset on julkistettava. Julkistettuihin tietoihin on kuuluttava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä kyseinen suunnitelma.

3.  Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava arviot kunakin päivänä käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja ilmoitettava jo mahdollisesti varattu siirtokapasiteetti. Nämä tiedot on julkaistava tietyin aikavälein ennen siirtopäivää, ja niihin on joka tapauksessa sisällyttävä arviot viikoksi ja kuukaudeksi eteenpäin sekä määrällinen arvio käytettävissä olevan kapasiteetin odotettavissa olevasta luotettavuudesta.

4.  Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava asiaankuuluvat tiedot ennakoidusta ja todellisesta kokonaiskysynnästä, voimalaitosten ja kulutusjoustolaitosten käytettävyydestä ja tosiasiallisesta käytöstä, verkkojen ja yhteenliitäntöjen käytettävyydestä ja käytöstä, tasesähköstä ja reservikapasiteetista sekä jouston käytettävyydestä. Pienten tuotanto- ja kulutusyksiköiden käytettävyydestä ja tosiasiallisesta käytöstä voidaan käyttää koottuja arviotietoja.

5.  Niiden markkinaosapuolten, joita asia koskee, on toimitettava siirtoverkonhaltijoille asiaankuuluvat tiedot.

6.  Tuotantoyritysten, jotka omistavat tai käyttävät tuotanto-omaisuutta, josta vähintään yhden voimalaitoksen asennettu kapasiteetti on vähintään 250 megawattia, tai joilla on salkku, johon sisältyy vähintään 400 megawatin edestä tuotanto-omaisuutta, on pidettävä sääntelyviranomaisen, kansallisen kilpailuviranomaisen ja komission saatavilla viiden vuoden ajan voimalaitos- ja tuntikohtaisesti kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan tarkistaa kaikki ajojärjestystä koskevat operatiiviset päätökset ja tarjouskäyttäytyminen sähköpörsseissä, yhteenliittämiskapasiteettia koskevissa huutokaupoissa, reservimarkkinoilla ja OTC-markkinoilla. Säilytettäviin voimalaitos- ja tuntikohtaisiin tietoihin on sisällyttävä vähintään tiedot käytettävissä olevasta tuotantokapasiteetista ja sidotuista reserveistä, mukaan lukien tiedot sidottujen reservien jakamisesta voimalaitoskohtaisesti, tarjousten tekemisen ja tuotannon toteutumisen ajankohtana.

7.  Siirtoverkonhaltijoiden on vaihdettava säännöllisesti riittävän tarkkoja verkko- ja tehonjakotietoja, jotta kukin siirtoverkonhaltija voi tehdä tehonjakolaskennan itselleen merkityksellisellä alueella. Samat tiedot on annettava pyynnöstä sääntelyviranomaisten ja komission sekä jäsenvaltioiden käyttöön. Sääntelyviranomaiset, jäsenvaltiot ja komissio käsittelevät näitä tietoja luottamuksellisina ja varmistavat, että myös mahdolliset konsultit, jotka tekevät niiden pyynnöstä analyyseja kyseisten tietojen pohjalta, käsittelevät tietoja luottamuksellisina.

51 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi

1.  Komissio tutkii ilmoituksen direktiivin (EU) 2019/...(52) 52 artiklan 6 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta päätöksestä heti sen saatuaan. Komissio antaa kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta asianomaiselle sääntelyviranomaiselle lausuntonsa siitä, onko päätös direktiivin (EU) 2019/...(53) 43 artiklan ja joko 52 artiklan 2 kohdan tai 53 artiklan sekä 43 artiklan mukainen.

Laatiessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua lausuntoa komissio voi pyytää ACERilta lausuntoa sääntelyviranomaisen päätöksestä. Tällöin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden kuukauden määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Jos komissio ei ole toimittanut lausuntoaan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei sillä ole sääntelyviranomaisen päätöksen johdosta huomautettavaa.

2.  Sääntelyviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa komission lausunnon vastaanottamisesta annettava lopullinen päätöksensä siirtoverkonhaltijan sertifioinnista ottaen lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon. Sääntelyviranomaisen päätös ja komission lausunto julkaistaan yhdessä.

3.  Sääntelyviranomaiset voivat ja/tai komissio voi milloin tahansa menettelyn kuluessa pyytää siirtoverkonhaltijoilta ja/tai tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien suorittamisessa.

4.  Sääntelyviranomaiset ja komissio suojaavat kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.

5.  Kun komissio on saanut ilmoituksen direktiivin (EU) 2019/...(54) 43 artiklan 9 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan sertifioinnista, se tekee sertifiointia koskevan päätöksen. Sääntelyviranomaisen on noudatettava komission päätöstä.

VI luku

Jakeluverkon käyttö

52 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin

1.   Jakeluverkonhaltijoiden ▌on tehtävä unionin tasolla yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisen elimen, jäljempänä ’EU DSO -elin’, puitteissa edistääkseen sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa sekä edistääkseen jakelu- ja siirtoverkkojen optimaalista hallintaa ja koordinoitua käyttöä. Jakeluverkonhaltijoilla, jotka haluavat osallistua EU DSO -elimeen, on oikeus tulla elimen rekisteröidyiksi jäseniksi.

Rekisteröidyt jäsenet voivat osallistua EU DSO -elimeen suoraan tai jäsenvaltion tai unionin tason yhteenliittymän nimeämän kansallisen yhteenliittymän edustamana.

2.  EU DSO -elimen on hoidettava tehtävänsä ja toteutettava menettelynsä 55 artiklan mukaisesti. Unionin yhteistä etua edistävänä asiantuntijaelimenä EU DSO -elin ei saa edustaa mitään yksittäistä etua eikä pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoprosessiin erityisten etujen edistämiseksi.

3.  EU DSO -elimen jäsenten on rekisteröidyttävä ja maksettava oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen jäsenmaksu, joka vastaa asianomaiseen jakeluverkonhaltijaan liitettyjen asiakkaiden määrää.

53 artikla

▌EU DSO -elimen perustaminen

1.  EU DSO -elimellä on oltava ainakin yleiskokous, johtokunta, strateginen neuvoa-antava ryhmä, asiantuntijaryhmiä ja pääsihteeri.

2.  Jakeluverkonhaltijoiden ▌on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] toimitettava komissiolle ja ACERille 54 artiklan mukainen luonnos perustettavan EU DSO -elimen perussäännöksi, mukaan lukien käytännesäännöt, luettelo sen rekisteröidyistä jäsenistä, luonnos työjärjestykseksi, johon on sisällyttävä menettelytapasäännöt Sähkö-ENTSOn ja muiden sidosryhmien kuulemisesta, sekä rahoitussäännöt.

EU DSO -elimen työjärjestysluonnoksessa on varmistettava kaikkien osallistuvien jakeluverkonhaltijoiden tasapainoinen edustus.

3.  ACER antaa komissiolle lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta kahden kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta kuultuaan virallisesti kaikkia sidosryhmiä, erityisesti jakeluverkon käyttäjiä, edustavia organisaatioita.

4.  Komissio antaa lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta ottaen huomioon 3 kohdan mukaisen ACERin lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa ACERin lausunnon vastaanottamisesta.

5.  Jakeluverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission puoltavan lausunnon vastaanottamisesta perustettava EU DSO -elin sekä vahvistettava ja julkaistava sen perussääntö ja työjärjestys.

6.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niitä muutetaan, tai kumman tahansa perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER antavat lausunnon 2–4 kohdassa esitettyä menettelyä noudattaen.

7.  EU DSO -elimen toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat jakeluverkonhaltijat, jotka ovat rekisteröityneitä jäseniä, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

54 artikla

EU DSO -elimen keskeiset säännöt ja menettelyt

1.  Edellä olevan 53 artiklan mukaisesti hyväksytyssä EU DSO -elimen perussäännössä on taattava seuraavat periaatteet:

a)  osallistuminen EU DSO -elimen työhön rajoitetaan koskemaan rekisteröityjä jäseniä, mutta tehtävien siirto toiselle jäsenelle on mahdollista;

b)  yleiskokous hyväksyy EU DSO -elimen toimintaa koskevat strategiset päätökset ja johtokunnan toimintaa koskevat suuntaviivat;

c)  yleiskokouksen päätökset hyväksytään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

i)  kunkin jäsenen äänimäärä on suhteutettu kyseisen jäsenen asiakkaiden määrään;

ii)  65 prosenttia jäsenten äänimäärästä on annettu; –ja

iii)  päätöksen hyväksyy 55 prosentin enemmistö jäsenistä;

d)  yleiskokouksen päätökset hylätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

i)  kunkin jäsenen äänimäärä on suhteutettu kyseisen jäsenen asiakkaiden määrään;

ii)  35 prosenttia jäsenten äänimäärästä on annettu; ja

iii)  päätöksen hylkää 25 prosentin enemmistö jäsenistä;

e)  yleiskokous valitsee johtokunnan enintään neljän vuoden toimikaudeksi;

f)  johtokunta nimittää jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa;

g)  johtokunta johtaa 56 ja 57 artiklan mukaista siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden yhteistyötä;

h)  johtokunnan päätökset hyväksytään ehdottomalla enemmistöllä;

i)  yleiskokous nimittää johtokunnan ehdotuksesta johtokunnan jäsenten keskuudesta pääsihteerin neljän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran;

j)  yleiskokous nimittää johtokunnan ehdotuksen perusteella asiantuntijaryhmiä, joissa kussakin on enintään 30 jäsentä, joista kolmasosa voi olla muita kuin EU DSO -elimen jäseniä; lisäksi on perustettava maakohtaisten asiantuntijoiden ryhmä, jossa on täsmälleen yksi jakeluverkonhaltijoiden edustaja kustakin jäsenvaltiosta.

2.  EU DSO -elimen hyväksymissä menettelyissä on taattava sen jäsenten oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen kohtelu ja otettava huomioon sen jäsenkunnan monimuotoinen maantieteellinen ja taloudellinen rakenne. Erityisesti menettelyissä on määrättävä seuraavaa:

a)  johtokunta koostuu johtokunnan puheenjohtajasta ja 27:stä jäsenten edustajasta, joista

i)  yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on yli miljoona verkon käyttäjää;

ii)  yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on yli 100 000 ja alle miljoona verkon käyttäjää; ja

iii)  yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on alle 100 000 verkon käyttäjää;

b)  olemassa olevien jakeluverkonhaltijoiden yhteenliittymien edustajat voivat osallistua johtokunnan kokouksiin tarkkailijoina;

c)  johtokunnassa ei saa olla enempää kuin kolme samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai samaan teollisuuskonserniin kuuluvien jäsenten edustajaa;

d)  johtokunnan kukin varapuheenjohtaja on nimitettävä kunkin a alakohdassa kuvatun ryhmän jäsenten edustajista;

e)  samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai samaan teollisuuskonserniin kuuluvien jäsenten edustajat eivät saa muodostaa asiantuntijaryhmän osallistujien enemmistöä;

f)  johtokunta perustaa strategisen neuvoa-antavan ryhmän, joka antaa lausuntoja johtokunnalle ja asiantuntijaryhmille ja joka koostuu Euroopan jakeluverkonhaltijoiden yhteenliittymien edustajista ja niiden jäsenvaltioiden edustajista, jotka eivät ole edustettuina johtokunnassa.

55 artikla

EU DSO -elimen tehtävät

1.  EU DSO -elimellä on seuraavat tehtävät:

a)  jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun edistäminen siirtoverkkojen käytön ja suunnittelun kanssa;

b)  uusiutuvien energialähteiden, hajautetun tuotannon ja muiden jakeluverkkoihin sisältyvien resurssien, kuten energian varastoinnin, integroinnin helpottaminen;

c)  kulutusjouston ja jakeluverkon käyttäjien markkinoillepääsyn helpottaminen;

d)  jakeluverkkojen digitalisoinnin edistäminen, mukaan lukien älykkäiden verkkojen ja älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotto;

e)  tiedonhallinnan, kyberturvallisuuden ja tietosuojan kehittämisen tukeminen yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten ja säänneltyjen yhteisöjen kanssa;

f)  osallistuminen jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä siirtoverkkojen ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta merkityksellisten verkkosääntöjen kehittämiseen 59 artiklan mukaisesti.

2.  Lisäksi EU DSO -elimen on

a)  tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta merkityksellisten, tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanon seurannassa;

b)  tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa ja hyväksyttävä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoitua käyttöä ja suunnittelua koskevia parhaita käytäntöjä, myös sellaisissa kysymyksissä kuin haltijoiden välinen tiedonvaihto ja hajautettujen energiaresurssien koordinointi;

c)  pyrittävä määrittämään parhaita käytäntöjä 1 kohdassa tarkoitetuilla aloilla sekä energiatehokkuuden parannusten käyttöönotossa jakeluverkossa;

d)  hyväksyttävä vuotuinen työohjelma ja vuosikertomus;

e)  noudatettava toiminnassaan kilpailusääntöjä ja varmistettava neutraalius.

56 artikla

Verkkosääntöjen kehittämisprosessiin liittyvät kuulemiset

1.  EU DSO -elimen on osallistuessaan uusien verkkosääntöjen kehittämiseen 59 artiklan mukaisesti toteutettava varhaisessa vaiheessa ja avoimella ja läpinäkyvällä tavalla laaja kuulemisprosessi, johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja erityisesti tällaisia sidosryhmiä edustavat organisaatiot, 53 artiklassa tarkoitettujen kuulemista koskevien menettelytapasääntöjen mukaisesti. Kuultavia tahoja ovat myös sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, toimitus- ja tuotantoyritykset, verkon käyttäjät, asiakkaat mukaan lukien, ▌tekniset elimet ja sidosryhmien foorumit. Kuulemisessa on pyrittävä määrittämään päätöksentekoprosessin kaikkien asiaankuuluvien osapuolten näkemykset ja ehdotukset.

2.  Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.  EU DSO -elimen on otettava huomioon kuulemisissa esitetyt näkemykset. EU DSO ‑elimen on ennen 59 artiklassa tarkoitettuja verkkosääntöjä koskevien ehdotusten hyväksymistä ilmoitettava, miten kuulemismenettelyn aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa se ei ole ottanut huomioon tällaisia huomautuksia.

57 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö

1.  Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä verkkojensa suunnittelussa ja käytössä. Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on erityisesti vaihdettava kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat voimalaitosten ja kulutusjouston suorituskykyä, niiden verkkojen päivittäistä käyttöä ja verkkoinvestointien pitkän aikavälin suunnittelua, jotta voidaan varmistaa niiden verkkojen kustannustehokas, varma ja luotettava kehittäminen ja käyttö.

2.  Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä, jotta voidaan saada koordinoidusti käyttöön sellaisia resursseja kuin hajautettu tuotanto, energian varastointi tai kulutusjousto, jotka voivat tukea sekä jakeluverkonhaltijoiden että siirtoverkonhaltijoiden erityistarpeita.

VII luku

Verkkosäännöt ja suuntaviivat

58 artikla

Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksyminen

1.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä sille 59, 60 ja 61 artiklassa siirrettyjen toimivaltuuksien mukaisesti. Tällaiset ▌säädökset voidaan antaa verkkosääntöinä Sähkö-ENTSOn tai, jos 59 artiklan 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elimen, tapauksen mukaan yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa, ja ACERin laatimien ehdotusten pohjalta 59 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen taikka suuntaviivoina 61 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.  Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)  niissä on varmistettava, että niillä saavutetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso;

b)  niissä on tapauksen mukaan otettava huomioon alueelliset erityispiirteet;

c)  ne eivät saa ylittää sitä, mikä on a alakohdan tarkoitusta varten tarpeen; ja

d)  ne eivät saa rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta vahvistaa kansallisia verkkosääntöjä, jotka eivät vaikuta alueiden väliseen kauppaan.

59 artikla

Verkkosääntöjen vahvistaminen

1.  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan verkkosäännöt seuraavilla aloilla:

a)  verkon käyttövarmuutta ja luotettavuutta koskevat säännöt, myös siirtoverkon teknistä reservikapasiteettia koskevat säännöt verkon käyttövarmuutta varten, sekä yhteentoimivuutta koskevat säännöt tämän asetuksen 34–47 ja 57 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/...(55) 40 artiklan panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien järjestelmän tilat, korjaavat toimenpiteet ja käyttövarmuusrajat, jännitteensäätö ja loistehon hallinta, oikosulkuvirran hallinta, sähkönsiirron hallinta, vikatapahtuma-analyysi ja vikatapahtumien käsittely, suojauslaitteet ja -järjestelmät, tiedonvaihto, vaatimusten noudattaminen, koulutus, käyttötoiminnan suunnittelu ja käyttövarmuusanalyysi, alueellinen käyttövarmuuden koordinointi, käyttökeskeytysten koordinointi, merkityksellisen verkko-omaisuuden käytettävyyssuunnitelmat, riittävyysanalyysi, lisäpalvelut, suunnittelu ja käyttötoiminnan suunnittelun tietopankit;

b)  kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt direktiivin (EU) 2019/...(56) 6 artiklan ja tämän asetuksen 7–10, 13–17 ja 35–37 panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien vuorokausimarkkinoiden, päivänsisäisten markkinoiden ja pitkän aikavälin kapasiteetin laskentamenetelmät ja -prosessit, verkkomallit, tarjousalueen konfiguraatio, ajojärjestyksen uudelleenmäärittely ja vastakaupankäynti, kaupankäynnin algoritmit, yhteenkytketyt vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat, alueiden välisen jaetun kapasiteetin sitovuus, pullonkaulatulojen jakaminen, suojautuminen alueiden väliseen siirtoon liittyviltä riskeiltä, nimeämismenettelyt sekä kapasiteetin jakamisen ja siirtorajoituksen hallinnan kustannusten kattaminen;

c)  verkkoon pääsyä koskevien palvelujen tekniseen ja operatiiviseen tarjoamiseen ja sähköjärjestelmän tasehallintaan liittyvät kaupankäyntiä koskevat säännöt 5, 6 ja 17 artiklan panemiseksi täytäntöön, myös verkkoon liittyvää varavoimaa koskevat säännöt, mukaan lukien tehtävät ja vastuut, tasesähkön vaihdon kauppapaikat, sulkeutumisajankohdat, standardituotteita ja erityisiä tasehallintatuotteita koskevat vaatimukset, tasepalvelujen hankinta, alueiden välisen kapasiteetin jakaminen tasepalvelujen vaihtoa tai reservien jakamista varten, tasesähkön selvitys, energian vaihtojen selvitys verkonhaltijoiden kesken, taseselvitys ja tasehallintakapasiteetin selvitys, taajuudensäätö, taajuuden laadun määritys- ja tavoiteparametrit, taajuuden vakautusreservit, taajuuden palautusreservit, korvaavat reservit, reservien vaihto ja jakaminen, rajat ylittävät reservien aktivointiprosessit, ajansäätöprosessit ja tietojen avoimuus;

d)  taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen syrjimätöntä ja avointa tarjoamista koskevat säännöt direktiivin (EU) 2019/...(57) 36, 40 ja 54 artiklan panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien pysyvän tilan jännitteen säätöä, inertiaa, nopeaa vikavirran syöttöä, inertiaa verkon vakautta varten, oikosulkuvirtaa, pimeäkäynnistysominaisuutta ja saarekekäyttöominaisuutta koskevat säännöt;

e)  säännöt, joilla pannaan täytäntöön direktiivin (EU) 2019/...+ 17, 31, 32, 36, 40 ja 54 artiklan sekä tämän asetuksen 57 artiklan kulutusjoustoa koskevat säännöt, mukaan lukien aggregointia, energian varastointia ja kysynnän rajoittamista koskevat säännöt.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä verkkosääntöjen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:

a)  verkkoon liittämistä koskevat säännöt, mukaan lukien siirtoverkkoon liitettyjen kulutuslaitosten, siirtoverkkoon liitettyjen jakelulaitosten ja jakeluverkkojen liittäminen, kulutusjouston tarjoamiseen käytettävien kulutusjoustoyksiköiden liittäminen, tuottajien verkkoliitäntävaatimukset, suurjännitteisten tasasähköjärjestelmien verkkoliitäntävaatimukset, tasasähköön liitettyjä voimalaitoksia ja suurjännitteisten tasasähköjärjestelmien suuntaaja-asemia koskevat vaatimukset sekä verkkoliitäntää koskevat käyttöönottoilmoitusmenettelyt;

b)  tiedonvaihtoa, selvitystä ja avoimuutta koskevat säännöt, mukaan lukien erityisesti siirtokapasiteetti eri aikaväleillä, siirtokapasiteetin jakamista ja käyttöä koskevat arviot ja todelliset arvot, laitosten ennustettu ja todellinen kysyntä sekä niiden aggregointi, mukaan lukien laitosten epäkäytettävyys, tuotantoyksiköiden ennustettu ja todellinen tuotanto sekä niiden aggregointi, mukaan lukien yksiköiden epäkäytettävyys, verkkojen käytettävyys ja käyttö, siirtorajoituksen hallintaa koskevat toimenpiteet ja tasehallintamarkkinoita koskevat tiedot. Säännöissä olisi käsiteltävä myös tietojen julkaisutapoja, julkaisuajankohtaa ja käsittelystä vastaavia tahoja;

c)  kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevat säännöt;

d)  hätätilaa ja käytönpalautusta koskevat operatiiviset menettelyt hätätilanteissa, mukaan lukien järjestelmän varautumissuunnitelmat, käytönpalautussuunnitelmat, markkinavaikutukset, tiedonvaihto ja viestintä sekä välineet, laitteet ja tilat;

e)  alakohtaiset säännöt, jotka koskevat rajat ylittävien sähkönsiirtojen kyberturvallisuusnäkökohtia, mukaan lukien yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, suunnittelua, seurantaa, raportointia ja kriisinhallintaa koskevat säännöt.

3.  Komissio laatii ACERia, Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan joka kolmas vuosi prioriteettiluettelon, jossa määritetään 1 ja 2 kohdassa säädetyt alat, joilla verkkosääntöjä on kehitettävä.

Jos verkkosäännön aihe liittyy suoraan jakeluverkon käyttöön eikä se ole ensisijaisesti merkityksellinen siirtoverkon kannalta, komissio voi edellyttää, että EU DSO -elin yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa kutsuu koolle valmistelukomitean ja esittää ACERille ehdotuksen verkkosäännöksi.

4.  Komissio pyytää ACERia toimittamaan sille kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä kuutta kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta, ei-sitovan puiteohjeen, jäljempänä ’puiteohje’, jossa esitetään selkeät ja objektiiviset periaatteet prioriteettiluettelossa määritettyjä aloja koskevien verkkosääntöjen kehittämiseksi. Komission pyyntöön voi sisältyä ehtoja, joita puiteohjeessa on käsiteltävä. Kunkin puiteohjeen on edistettävä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa. Komissio voi ACERin esittämästä perustellusta pyynnöstä pidentää määräaikaa puiteohjeen toimittamiselle.

5.  ACER kuulee puiteohjeesta virallisesti Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä vähintään kahden kuukauden ajan avoimella ja läpinäkyvällä tavalla.

6.  ACER toimittaa komissiolle ei-sitovan puiteohjeen, jos siltä tätä 4 kohdan nojalla pyydetään.

7.  Jos komissio katsoo, että puiteohje ei edistä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, se voi pyytää ACERia arvioimaan puiteohjeen kohtuullisessa ajassa ja toimittamaan sen takaisin komissiolle.

8.  Jos ACER ei toimita puiteohjetta tai ei toimita sitä takaisin komission 4 tai 7 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio kehittää kyseisen puiteohjeen.

9.  Komissio pyytää Sähkö-ENTSOa tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elintä yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa esittämään ACERille ehdotuksen asianomaisen puiteohjeen mukaiseksi verkkosäännöksi kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä 12:ta kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta.

10.  Sähkö-ENTSOn tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elimen on yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa kutsuttava koolle valmistelukomitea tukemaan sitä verkkosäännön kehittämisprosessissa. Valmistelukomitea koostuu ACERin, Sähkö-ENTSOn, tarvittaessa EU DSO -elimen, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja tärkeimpien sidosryhmien rajallisen määrän edustajista. Sähkö-ENTSOn tai, jos 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin vahvistetaan, EU DSO -elimen yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa on laadittava ehdotukset verkkosäännöiksi 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla komission sille 9 kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä.

11.  ACER tarkistaa verkkosääntöä ja varmistaa, että verkkosääntö täyttää asianomaisen puiteohjeen vaatimukset ja edistää markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, ja toimittaa tarkistetun verkkosäännön komissiolle kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. ACER ottaa komissiolle toimitettavassa ehdotuksessa huomioon näkemykset, joita kaikki asianosaiset ovat esittäneet Sähkö-ENTSOn tai EU DSO ‑elimen johdolla tapahtuneen ehdotuksen laatimisen aikana, ja se kuulee asiaankuuluvia sidosryhmiä komissiolle toimitettavasta versiosta.

12.  Jos Sähkö-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä komission 9 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio voi pyytää ACERia laatimaan luonnoksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen pohjalta. ACER voi käynnistää uuden kuulemisen laatiessaan luonnosta tämän kohdan mukaiseksi verkkosäännöksi. ACER toimittaa komissiolle luonnoksen tämän kohdan nojalla laadituksi verkkosäännöksi ja voi suositella sen hyväksymistä.

13.  Jos Sähkö-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä tai jos ACER ei ole laatinut 12 kohdassa tarkoitettua luonnosta verkkosäännöksi, komissio voi omasta aloitteestaan tai ACERin 11 kohdan nojalla antamasta ehdotuksesta hyväksyä yhden tai useamman verkkosäännön 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla.

14.  Jos komissio ehdottaa verkkosäännön hyväksymistä omasta aloitteestaan, se kuulee ACERia, Sähkö-ENTSOa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä verkkosääntöluonnoksesta vähintään kahden kuukauden ajan.

15.  Tämä artikla ei rajoita komission oikeutta hyväksyä ja muuttaa 61 artiklan mukaisia suuntaviivoja. Se ei rajoita Sähkö-ENTSOn mahdollisuutta laatia ei-sitovia ohjeita 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla, kun tällaiset ohjeet eivät liity komission Sähkö-ENTSOlle osoittaman pyynnön kattamiin aloihin. Sähkö-ENTSOn on pyydettävä tällaisista ohjeista lausuntoa ACERilta ja otettava tämä lausunto asianmukaisesti huomioon.

60 artikla

Verkkosääntöjen muuttaminen

1.  Siirretään komissiolle valta muuttaa verkkosääntöjä 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla mainitussa artiklassa esitettyä asiaa koskevaa menettelyä noudattaen. Myös ACER voi ehdottaa verkkosääntöihin muutoksia tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.  Luonnoksia 59 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin verkkosääntöihin tehtäviksi muutoksiksi voivat ACERille ehdottaa henkilöt, joiden etua kyseinen verkkosääntö koskee, kuten Sähkö-ENTSO, EU DSO -elin, sääntelyviranomaiset, jakelu- ja siirtoverkonhaltijat, verkon käyttäjät sekä kuluttajat. ACER voi ehdottaa muutoksia myös omasta aloitteestaan.

3.  ACER voi tehdä komissiolle perusteltuja muutosehdotuksia, joissa selvitetään, miten tällaiset ehdotukset ovat 59 artiklan 3 kohdassa säädettyjen verkkosääntöjen tavoitteiden mukaisia. Kun ACER katsoo muutosehdotuksen olevan hyväksyttävä tai kun se ehdottaa muutoksia omasta aloitteestaan, se kuulee kaikkia sidosryhmiä asetuksen (EU) 2019/...(58) 14 artiklan mukaisesti.

61 artikla

Suuntaviivat

1.  Siirretään komissiolle valta hyväksyä sitovia suuntaviivoja tässä artiklassa luetelluilla aloilla.

2.  Siirretään komissiolle valta hyväksyä suuntaviivoja aloilla, joilla tällaisia säädöksiä voitaisiin laatia myös 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä verkkosääntöjä koskevaa menettelyä noudattaen. Kyseiset suuntaviivat hyväksytään tässä asetuksessa säädetyn asiaankuuluvien valtuutuksen mukaan joko delegoituina säädöksinä tai täytäntöönpanosäädöksinä.

3.  Siirretään komissiolle valta hyväksyä 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan ▌siirtoverkonhaltijoiden välistä korvausmekanismia koskevia suuntaviivoja. Kyseisissä suuntaviivoissa on 18 ja 49 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti täsmennettävä

a)  yksityiskohdat menettelystä niiden siirtoverkonhaltijoiden määrittämiseksi, joiden on maksettava korvaus rajat ylittävistä sähkönsiirroista, myös jako niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijoiden, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät, välillä 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)  yksityiskohdat noudatettavasta maksumenettelystä, myös siitä, miten määritetään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvaus on määrä maksaa, 49 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

c)  yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään sekä määriltään että tyypeiltään verkossa toteutetut rajat ylittävät sähkönsiirrot, joista on maksettava korvaus 49 artiklan mukaisesti, sekä osoitetaan tällaisten yksittäisten jäsenvaltioiden siirtoverkoista peräisin olevien tai niihin päätyvien sähkönsiirtojen sähkömäärä 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

d)  yksityiskohdat menetelmästä, jolla määritetään rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta aiheutuneet kustannukset ja hyödyt 49 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e)  yksityiskohdat sähkönsiirtojen, jotka ovat peräisin Euroopan talousalueen ulkopuolisista maista tai päätyvät niihin, käsittelystä siirtoverkonhaltijoiden välisessä korvausmekanismissa; ja

f)  tasasähköjohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistumista 49 artiklan mukaisesti koskevat järjestelyt.

4.  Komissio voi tarvittaessa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suuntaviivoja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämän yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta. Kyseisissä suuntaviivoissa voidaan täsmentää

a)  sähkökauppaa koskevien sääntöjen yksityiskohdat direktiivin (EU) 2019/...(59) 6 artiklan ja tämän asetuksen 5–10, 13–17 ja 35– 37 artiklan täytäntöön panemiseksi;

b)  rajayhdysjohtokapasiteettiin liittyviä investointikannustimia, sijaintia koskevat signaalit mukaan lukien, koskevien sääntöjen yksityiskohdat 19 artiklan täytäntöön panemiseksi.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suuntaviivoja käytön koordinoinnin täytäntöönpanosta siirtoverkonhaltijoiden välillä unionin tasolla. Näiden suuntaviivojen on oltava 59 artiklassa tarkoitettujen verkkosääntöjen mukaisia ja perustuttava 30 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuihin hyväksyttyihin eritelmiin. Komissio ottaa suuntaviivoja hyväksyessään huomioon erilaiset alueelliset ja kansalliset käyttövaatimukset.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.  Komissio kuulee ACERia, Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja tarvittaessa muita sidosryhmiä hyväksyessään tai muuttaessaan suuntaviivoja.

62 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tässä asetuksessa, 61 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa tai 59 artiklassa tarkoitetuissa verkkosäännöissä säädettyjä yksityiskohtaisempia säännöksiä, edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin oikeuden mukaisia.

VIII luku

Loppusäännökset

63 artikla

Uudet rajayhdysjohdot

1.  Uudet tasasähkörajayhdysjohdot voidaan pyynnöstä vapauttaa rajoitetuksi ajaksi tämän asetuksen 19 artiklan 2 ja 3 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/...(60) 6 ja 43 artiklan sekä 59 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamisesta seuraavin edellytyksin:

a)  investointi lisää kilpailua sähköntoimitusten alalla;

b)  investointiin liittyvä riski on niin suuri, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;

c)  rajayhdysjohdon omistaja on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon rajayhdysjohto on tarkoitus rakentaa;

d)  kyseisen rajayhdysjohdon käyttäjiltä peritään maksuja;

e)  mitään osaa rajayhdysjohtoon investoidusta pääomasta tai johdon käyttökustannuksista ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/92/EY(61) 19 artiklassa tarkoitetun markkinoiden osittaisen avautumisen jälkeen saatu takaisin osana maksuja, joita rajayhdysjohdon yhdistämien siirto- tai jakeluverkkojen käytöstä on peritty; ja

f)  vapautuksen myöntäminen ei haittaisi kilpailua eikä sähkön sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä sen säännellyn verkon tehokasta toimintaa, johon rajayhdysjohto on liitetty.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan poikkeuksellisesti myös vaihtosähkörajayhdysjohtoihin, jos kyseisen investoinnin kustannukset ja riskit ovat erityisen korkeat verrattuna niihin kustannuksiin ja riskeihin, joita yleensä aiheutuu kahden vierekkäisen kansallisen siirtoverkon liittämisestä toisiinsa vaihtovirtarajayhdysjohdolla.

3.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös olemassa olevien rajayhdysjohtojen kapasiteetin huomattavaan lisäämiseen.

4.  Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on tehtävä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu päätös vapautuksen myöntämisestä tapauskohtaisesti. Vapautus voi koskea uuden rajayhdysjohdon tai olemassa olevan rajayhdysjohdon, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai osaa siitä.

Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen asianomaisista sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön, ACER voi antaa näille sääntelyviranomaisille neuvoa-antavan lausunnon. Sääntelyviranomaiset voivat käyttää lausuntoa päätöksensä perustana.

Sääntelyviranomaisten on vapautuksen myöntämisestä päättäessään tapauskohtaisesti otettava huomioon tarve asettaa vapautuksen kestoa ja rajayhdysjohtojen syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia ehtoja. Näistä ehdoista päättäessään sääntelyviranomaisen on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikakehys ja kansalliset olosuhteet.

Ennen vapautuksen myöntämistä asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja mekanismeista. Näihin siirtorajoituksen hallintaa koskeviin sääntöihin on sisällyttävä velvoite tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille, ja käyttäjillä on oltava oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioitaessa 1 kohdan a, b ja f alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset.

Kun kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset ovat päässeet sopimukseen vapautuspäätöksestä kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, ne ilmoittavat ACERille päätöksestään.

Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut ehdot on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

5.  ACER voi tehdä 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen

a)  jos kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona näistä sääntelyviranomaisista viimeinen vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön; tai

b)  asianomaisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä.

Ennen päätöksen tekemistä ACER kuulee asianomaisia sääntelyviranomaisia sekä hakijoita.

6.  Sen estämättä, mitä 4 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat edellyttää, että sääntelyviranomainen tai tapauksen mukaan ACER antaa jäsenvaltion asianomaiselle elimelle lausunnon vapautusta koskevasta pyynnöstä muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä päätöksen kanssa.

7.  Sääntelyviranomaisten on viipymättä toimitettava komissiolle ja ACERille tiedoksi jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Asianomaisten sääntelyviranomaisten tai ACERin, jäljempänä ’ilmoituksen antavat viranomaiset’, on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä perustellun päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti

a)  vapautuksen myöntämisen tai epäämisen yksityiskohtaiset perustelut, mukaan lukien taloudelliset tiedot, joilla vapautuksen tarve on perusteltu;

b)  analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja sähkön sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;

c)  perustelut ajanjaksolle ja kyseisen rajayhdysjohdon kokonaiskapasiteetin osalle, jolle vapautus myönnetään; ja

d)  asianomaisten sääntelyviranomaisten kuulemisen tulokset.

8.  Komissio voi tehdä 50 työpäivän kuluessa 7 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamista seuraavasta päivästä päätöksen, jolla ilmoituksen antavia viranomaisia pyydetään muuttamaan vapautuksen myöntämistä koskevaa päätöstä tai peruuttamaan sen. Jos komissio pyytää asiasta lisätietoja, 50 työpäivän määräaikaa voidaan pidentää 50 työpäivällä. Tämä lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Alkuperäistä määräaikaa voidaan myös jatkaa sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella.

Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä esitettyyn määräaikaan mennessä, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei määräaikaa ole ennen sen päättymistä jatkettu sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella tai elleivät ilmoituksen antavat viranomaiset ole asianmukaisesti perustellen ilmoittaneet komissiolle, että ne katsovat ilmoituksen olevan täydellinen.

Ilmoituksen antavien viranomaisten on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

Komissio suojaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.

Komission vapautuspäätökselle antaman hyväksynnän voimassaolo päättyy kahden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohdon rakentamista ei ole aloitettu kyseiseen päivään mennessä, ja viiden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohtoa ei ole otettu käyttöön kyseiseen päivään mennessä, jollei komissio päätä ilmoituksen antavien viranomaisten perustellusta pyynnöstä, että viivästykset johtuvat huomattavista esteistä, joihin henkilö, jolle vapautus on myönnetty, ei voi vaikuttaa.

9.  Jos asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset päättävät muuttaa vapautuspäätöstä, niiden on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä komissiolle. Päätökseen vapautuspäätöksen muuttamisesta sovelletaan 1–8 kohtaa ottaen huomioon voimassa olevan vapautuksen erityispiirteet.

10.  Komissio voi pyynnöstä tai omasta aloitteestaan aloittaa vapautuspyyntöön liittyvän menettelyn uudelleen

a)  jos jokin päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti, ottaen asianmukaisesti huomioon osapuolten oikeutetut odotukset ja alkuperäisessä vapautuspäätöksessä saavutettu taloudellinen tasapaino;

b)  jos asianomaiset yritykset toimivat vastoin sitoumuksiaan; tai

c)  jos päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

11.  Siirretään komissiolle valta hyväksyä 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joissa säädetään suuntaviivoista tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen ehtojen soveltamista varten ja vahvistetaan menettely tämän artiklan 4 ja 7–10 kohdan soveltamiseksi.

64 artikla

Poikkeukset

1.  Jäsenvaltiot voivat hakea poikkeusta 3 ja 6 artiklan, 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 1 ja 4 kohdan, 9, 10 ja 11 artiklan, 14–17 artiklan, 19 –27 artiklan, 35–47 artiklan ja 51 artiklan asiaankuuluvista säännöksistä edellyttäen, että

a)  verkkojen käytössä on huomattavia ongelmia;

b)  poikkeus koskee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita, joita ei voida liittää unionin energiamarkkinoihin ilmeisten fyysisten syiden takia.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeuksen on oltava kestoltaan rajoitettu ja siihen sovelletaan ehtoja, joiden tavoitteena on lisätä kilpailua ja yhdentymistä sähkön sisämarkkinoihin;

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeus ei ole kestoltaan rajoitettu.

Komissio ilmoittaa ennen päätöksen hyväksymistä jäsenvaltioille kyseisistä hakemuksista komissio kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta suojaten.

Tämän artiklan mukaisesti myönnetyssä poikkeuksessa on pyrittävä varmistamaan, ettei se haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan, jouston lisäämistä, energian varastointia, sähköistä liikkumista ja kulutusjoustoa.

Komissio vahvistaa poikkeuksen myöntämistä koskevassa päätöksessään, missä määrin poikkeuksessa on huomioitava verkkosääntöjen ja suuntaviivojen soveltaminen.

2.  Edellä olevia 3, 5 ja 6 artiklaa, 7 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan c ja g alakohtaa, 8–17 artiklaa, 18 artiklan 5 ja 6 kohtaa, 19 ja 20 artiklaa, 21 artiklan 1, 2 ja 4–8 kohtaa, 22 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, 22 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa, 22 artiklan 2 kohdan viimeistä alakohtaa, 23–27 artiklaa, 34 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, 35–47 artiklaa, 48 artiklan 2 kohtaa sekä 49 ja 51 artiklaa ei sovelleta Kyprokseen, ennen kuin sen siirtoverkko on kytketty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin yhteenliitäntöjen avulla.

Jos Kyproksen siirtoverkkoa ei ole kytketty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin yhteenliitännöillä 1 päivään tammikuuta 2026 mennessä, Kyproksen on arvioitava, tarvitseeko se poikkeusta kyseisistä säännöksistä, ja se voi toimittaa komissiolle pyynnön jatkaa poikkeusta. Komissio arvioi, voiko kyseisten säännösten soveltaminen aiheuttaa Kyproksen sähköverkon käytölle huomattavia ongelmia vai onko odotettavissa, että niiden soveltamisesta Kyproksessa on hyötyä markkinoiden toiminnalle. Tämän arvion perusteella komissio antaa poikkeuksen jatkamisesta täysimääräisesti tai osittain perustellun päätöksen. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.  Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta direktiivin (EU) 2019/...(62) 66 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten soveltamiseen.

4.  Asetuksessa (EU) 2018/1999 säädetyn, vuodelle 2030 asetetun yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisen osalta on otettava asianmukaisesti huomioon Maltan ja Italian välinen sähköverkkoyhteys.

65 artikla

Tietojen antaminen ja luottamuksellisuus

1.  Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvonnan edellyttämät tiedot.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja kiireellisyyden.

2.  Jos asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen ei toimita 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, komissio voi pyytää kaikkia tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvonnan edellyttämiä tietoja suoraan asianomaisilta yrityksiltä.

Kun komissio lähettää yritykselle tietojensaantipyynnön, se lähettää samanaikaisesti jäljennöksen pyynnöstä sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

3.  Komissio mainitsee 1 kohdan mukaisessa tietojensaantipyynnössään sen oikeusperustan, määräajan tietojen antamiselle, pyynnön tarkoituksen sekä virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta 66 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset.

4.  Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden osalta luonnollisilla henkilöillä, joilla lain tai niiden perustamisasiakirjan mukaan on kelpoisuus edustaa yritystä. Jos lakimiehet on valtuutettu antamaan tiedot asiakkaansa puolesta, asiakkaalla säilyy täysi vastuu, jos annetut tiedot ovat puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5.  Jos yritys ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa puutteellisia tietoja, komissio voi vaatia päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä yksilöidään pyydetyt tiedot ja annetaan aiheellinen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 66 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta saattaa päätös Euroopan unionin tuomioistuimen tutkittavaksi.

Komissio toimittaa samanaikaisesti päätöksensä jäljennöksen sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen kotipaikka on.

6.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja käytetään ainoastaan tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvontaan.

Komissio ei ilmaise salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tämän asetuksen nojalla.

66 artikla

Seuraamukset

1.  Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä 59 artiklan nojalla hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja 61 artiklan nojalla hyväksyttyjen suuntaviivojen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

2.  Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakkoja, joiden määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset ovat 65 artiklan 3 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia, taikka eivät ole antaneet tietoja 65 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Sakon määrää vahvistaessaan komissio ottaa huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamatta jättämisen vakavuuden.

3.  Edellä olevan 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset ja 2 kohdan nojalla tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

67 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa direktiivin (EU) 2019/...(63) 68 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

68 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2028 saakka 34 artiklan 3 kohdassa, 49 artiklan 4 kohdassa, 59 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdassa ja 63 artiklan 11 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kyseisen kauden päättymistä ja tarvittaessa ennen myöhempien kausien päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kahdeksan vuoden pituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 34 artiklan 3 kohdassa, 49 artiklan 4 kohdassa, 59 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdassa ja 63 artiklan 11 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevien 34 artiklan 3 kohdan, 49 artiklan 4 kohdan, 59 artiklan 2 kohdan, 61 artiklan 2 kohdan ja 63 artiklan 11 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

69 artikla

Komission uudelleentarkastelut ja kertomukset

1.  Komissio tarkastelee uudelleen olemassa olevia verkkosääntöjä ja suuntaviivoja 1 päivään heinäkuuta 2025 mennessä arvioidakseen, mitkä niiden säännöksistä voitaisiin sisällyttää sähkön sisämarkkinoita koskeviin unionin säädöksiin, ja miten se 59 ja 61 artiklassa säädettyjä verkkosääntöjä ja suuntaviivoja koskevia valtuutuksia voitaisiin muuttaa.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen arvioinnistaan samaan päivään mennessä.

Komissio antaa tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia arviointinsa pohjalta.

2.  Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2030 mennessä tätä asetusta ja antaa kyseisen uudelleentarkastelun perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

70 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 714/2009. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

71 artikla

Voimaantulo

1.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 14 ja 15 artiklaa, 22 artiklan 4 kohtaa, 23 artiklan 3 ja 6 kohtaa sekä 35, 36 ja 62 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Edellä olevan 14 artiklan 6 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi 16 artiklaa sovelletaan kyseisestä päivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä,

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

ALUEELLISTEN KOORDINOINTIKESKUSTEN TEHTÄVÄT

1.  Koordinoitu kapasiteetin laskenta

1.1  Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava alueiden välisen kapasiteetin koordinoitu laskenta.

1.2.  Koordinoitu kapasiteetin laskenta suoritetaan vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä.

1.3   Koordinoitu kapasiteetin laskenta on suoritettava asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien perusteella.

1.4  Koordinoitu kapasiteetin laskenta suoritetaan yhteisen verkkomallin pohjalta 3 kohdan mukaisesti ▌.

1.5  Koordinoidulla kapasiteetin laskennalla on varmistettava siirtorajoituksen tehokas hallinta tässä asetuksessa määriteltyjen siirtorajoituksen hallintaa koskevien periaatteiden mukaisesti.

2.  Koordinoitu käyttövarmuusanalyysi

2.1.  Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä koordinoitu käyttövarmuusanalyysi, jonka tavoitteena on varmistaa verkon käyttövarmuus.

2.2  Käyttövarmuusanalyysi tehdään kaikista käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleistä, vuosittaisesta päivänsisäiseen, käyttäen yhteisiä verkkomalleja.

2.3   Koordinoitu käyttövarmuusanalyysi on tehtävä asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien perusteella.

2.4  Alueellisten koordinointikeskusten on jaettava koordinoidun käyttövarmuusanalyysin tulokset ainakin käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

2.5  Jos alueellinen koordinointikeskus havaitsee koordinoidun käyttövarmuusanalyysin tuloksena mahdollisen rajoituksen, sen on suunniteltava korjaavia toimenpiteitä, joilla maksimoidaan tuloksellisuus ja taloudellinen tehokkuus.

3.  Yhteisten verkkomallien laatiminen

3.1  Alueellisten koordinointikeskusten on otettava käyttöön tehokkaita prosesseja yhteisen verkkomallin laatimiseksi kutakin käyttötoiminnan suunnittelun aikaväliä varten, vuosittaisesta päivänsisäiseen.

3.2  Siirtoverkonhaltijoiden on nimitettävä yksi alueellinen koordinointikeskus laatimaan unionin laajuisia yhteisiä verkkomalleja.

3.3   Yhteiset verkkomallit on toteutettava asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen ja kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti.

3.4  Yhteisiin verkkomalleihin on sisällytettävä tehokkaan käyttötoiminnan suunnittelun ja kapasiteetin laskennan kannalta merkitykselliset tiedot kaikilla käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleillä, vuosittaisesta päivänsisäiseen.

3.5  Yhteiset verkkomallit on asetettava pyynnöstä kaikkien alueellisten koordinointikeskusten, siirtoverkonhaltijoiden, Sähkö-ENTSOn ja pyynnöstä ACERin saataville.

4.  Siirtoverkonhaltijoiden varautumissuunnitelmien ja palautussuunnitelmien tukeminen yhdenmukaisuuden arvioinnin kannalta

4.1   Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita varautumissuunnitelmien ja palautussuunnitelmien yhdenmukaisuuden arvioinnin tekemisessä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyssä sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevassa verkkosäännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

4.2.  Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on sovittava tasosta, jonka yläpuolella yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan hätä-, suurhäiriö- tai palautustilassa toteuttamien toimien vaikutusta pidetään merkittävänä muiden synkronisesti tai synkronoimattomasti yhteenliitettyjen siirtoverkonhaltijoiden kannalta.

4.3  Tukiessaan siirtoverkonhaltijoita alueellisen koordinointikeskuksen on

a)  määritettävä mahdolliset yhteensopimattomuudet;

b)  ehdotettava lieventämistoimia.

4.4  Siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava ja otettava huomioon ehdotetut lieventämistoimet.

5.  Alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukeminen

5.1  Kunkin asiaankuuluvan alueellisen koordinointikeskuksen on tuettava siirtoverkonhaltijoita, jotka on asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyn sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevan verkkosäännön nojalla nimitetty taajuusjohtajiksi ja tahdistuksen johtajiksi, järjestelmän käytönpalautuksen tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on määriteltävä alueellisen koordinointikeskuksen rooli alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukemisessa.

5.2.  Siirtoverkonhaltijat voivat pyytää apua alueellisilta koordinointikeskuksilta, jos niiden verkko on suurhäiriö- tai palautustilassa.

5.3.  Alueellisilla koordinointikeskuksilla on oltava käytössään lähes reaaliaikaiset käytönvalvontajärjestelmät, joiden osalta tarkkailtavuus määritellään 4.2 kohdassa tarkoitettua tasoa soveltamalla.

6.  Käytön jälkeinen ja häiriöiden jälkeinen analysointi ja raportointi

6.1   Alueellisten koordinointikeskusten on tutkittava kaikki 4.2 kohdassa tarkoitetun tason ylittävät häiriöt ja laadittava niistä raportti. Käyttöalueen sääntelyviranomaiset ja ACER voidaan ottaa mukaan tutkintaan niiden pyynnöstä. Raporttiin on sisällyttävä suosituksia vastaavien häiriöiden estämiseksi tulevaisuudessa.

6.2   Alueellisten koordinointikeskusten on julkaistava raportti. ACER voi antaa suosituksia vastaavien häiriöiden estämiseksi tulevaisuudessa.

7.  Reservikapasiteetin alueellinen mitoitus

7.1.  Alueellisten koordinointikeskusten on laskettava käyttöalueen reservikapasiteettivaatimukset. Reservikapasiteettivaatimusten määrityksessä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)  sen yleisenä tavoitteena on oltava käyttövarmuuden ylläpitäminen mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla;

b)  se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;

c)  siinä on laskettava käyttöalueella vaaditun reservikapasiteetin kokonaismäärä;

d)  siinä on määritettävä reservikapasiteettia koskevat vähimmäisvaatimukset kullekin reservikapasiteetin tyypille;

e)  siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi;

f)  siinä on vahvistettava vaaditun reservikapasiteetin maantieteellistä jakautumista koskevat tarvittavat vaatimukset, jos näitä tarvitaan.

8.  Tasehallintakapasiteetin alueellisen hankinnan helpottaminen

8.1  Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita hankittavan tasehallintakapasiteetin määrän määrittämisessä. Tasehallintakapasiteetin määrän määrityksessä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)  se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;

b)  siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi;

c)  siinä on otettava huomioon vaaditun reservikapasiteetin määrät, jotka odotetaan toimitettavan sellaisten tasesähköä koskevien tarjousten pohjalta, joita ei tehdä tasehallintakapasiteettia koskevan sopimuksen perusteella.

8.2.  Alueellisten käyttökeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita 8.1 kohdan mukaisesti määritetyn vaaditun tasehallintakapasiteetin määrän hankinnassa. Tasehallintakapasiteetin hankinnassa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)  se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;

b)  siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi.

9.  Alueelliset seuraavan viikon ja vähintään vuorokautiset verkon riittävyysarvioinnit ja riskiä vähentävien toimien valmistelu

9.1  Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä alueellisia seuraavan viikon ja vähintään vuorokautisia riittävyysarviointeja asetuksessa (EU) 2017/1485 vahvistettujen menettelyjen mukaisesti ja asetuksen (EU) 2019/...(64) 8 artiklan nojalla kehitetyn menetelmän perusteella.

9.2  Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä lyhyen aikavälin alueelliset riittävyysarvioinnit käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden toimittamien tietojen pohjalta sellaisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa riittävyyden odotetaan olevan puutteellinen millä tahansa vastuualueella tai alueellisella tasolla. Alueellisten koordinointikeskusten on otettava huomioon mahdolliset alueiden väliset siirrot ja käyttövarmuusrajat kaikilla asiaankuuluvilla käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleillä.

9.3  Tehdessään alueellista verkon riittävyysarviointia kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on koordinoitava toimintaansa muiden alueellisten koordinointikeskusten kanssa

a)  perustana olevien oletusten ja ennusteiden todentamiseksi;

b)  sellaisten mahdollisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa riittävyys on puutteellinen useilla alueilla.

9.4  Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toimitettava alueellisten verkon riittävyysarviointien tulokset sekä toimet, joita se ehdottaa puutteellisen riittävyyden riskin vähentämiseksi, käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille ja muille alueellisille koordinointikeskuksille.

10.  Alueellinen käyttökeskeytysten koordinointi

10.1  Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava alueellinen käyttökeskeytysten koordinointi asetuksen (EY) N:o 7147/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, jotta voidaan seurata merkityksellisen verkko-omaisuuden käytettävyystilaa ja koordinoida käytettävyyssuunnitelmia ja varmistaa näin siirtoverkon käyttövarmuus ja maksimoida samalla alueiden välisiin sähkönsiirtoihin vaikuttavien rajayhdysjohtojen ja siirtoverkkojen kapasiteetti.

10.2  Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on ylläpidettävä yhtä luetteloa käyttöalueen merkityksellisistä verkkoelementeistä, sähköntuotantomoduuleista ja kulutuslaitoksista ja asetettava se saataville Sähkö-ENTSOn käyttötoiminnan suunnittelun tietopankissa.

10.3  Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava seuraavat käyttökeskeytysten koordinointiin käyttöalueella liittyvät toimet:

a)  niiden on arvioitava käyttökeskeytysten suunnittelun yhteensopivuutta käyttäen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden seuraavan vuoden käytettävyyssuunnitelmia;

b)  niiden on toimitettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille luettelo havaituista suunnittelun yhteensopimattomuuksista ja ratkaisut, joita se ehdottaa yhteensopimattomuuksien ratkaisemiseksi.

11.  Siirtoverkonhaltijoiden välisten korvausmekanismien optimointi

11.1  Käyttöalueen siirtoverkonhaltijat voivat yhdessä päättää alueellisen koordinointikeskuksen tuen vastaanottamisesta sellaisiin siirtoverkonhaltijoiden välisiin suorituksiin liittyvien rahavirtojen hallinnoinnissa, joissa on osallisina useampi kuin kaksi siirtoverkonhaltijaa; tämä koskee esimerkiksi ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn kustannuksia, pullonkaulatuloja, tahattomia poikkeamia ja reservien hankintakustannuksia.

12.  Alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa olevan henkilöstön koulutus ja sertifiointi

12.1  Alueellisten koordinointikeskusten on valmisteltava ja toteutettava alueelliseen verkon käyttöön keskittyviä koulutus- ja sertifiointiohjelmia ▌ henkilöstölle, joka työskentelee alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa.

12.2  Koulutusohjelmien on katettava kaikki alueellisen koordinointikeskuksen tehtäviin kuuluvat verkon käyttöä koskevat merkitykselliset osatekijät, alueellista kriisiä koskevat skenaariot mukaan lukien.

13.  Alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittäminen

13.1  Alueellisten koordinointikeskusten on määritettävä alueelliset kriisiskenaariot asetuksen (EU) 2019/...(65) 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti, jos Sähkö-ENTSO siirtää niille tämän tehtävän.

Alueelliset sähkökriisiskenaariot määritetään asetuksen (EU) 2019/...+ 5 artiklassa vahvistettua menetelmää noudattaen.

13.2  Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava kunkin käyttöalueen toimivaltaisia viranomaisia niiden pyynnöstä kahden vuoden välein tehtävien alueellisten kriisisimulaatioiden valmistelussa ja toteuttamisessa asetuksen (EU) 2019/...+ 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti ▌.

14.   Uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevien tarpeiden määrittäminen

14.1   Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava siirtoverkonhaltijoita niiden määrittäessä uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevia tarpeita, jotka on toimitettava asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetuille alueellisille ryhmille ja sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/...(66) 51 artiklassa tarkoitettuun kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan.

15.  Sellaisen tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin laskenta, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen kapasiteettimekanismeihin

15.1  Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava siirtoverkonhaltijoita niiden laskiessa, mikä on tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseksi kapasiteettimekanismeihin, ottaen huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja todennäköisyys sille, että mekanismia soveltavassa sähköjärjestelmässä esiintyy järjestelmän niukkuustilanne samanaikaisesti kuin siinä sähköjärjestelmässä, jossa tämä tarjousalueen ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee.

15.2  Laskenta suoritetaan 26 artiklan 11 kohdan a alakohdassa vahvistettua menetelmää noudattaen.

15.3  Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava laskenta kullekin käyttöalueen kattamalle tarjousalueen rajalle.

16.  Kausittaisten riittävyysarviointien valmistelu

16.1  Alueellisten koordinointikeskusten on tuotettava alueellisia kausittaisia riittävyysarviointeja, jos Sähkö-ENTSO siirtää niille tämän tehtävän asetuksen (EU) 2019/...(67) 9 artiklan mukaisesti.

16.2  Kausittaisten riittävyysarviointien valmistelu tehdään asetuksen (EU) 2019/...+ 8 artiklan nojalla kehitetyn menetelmän perusteella.

LIITE II

Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta

(EUVL L 115 25.4.2013, s. 39)

8 artiklan 3 kohdan a alakohta

8 artiklan 10 kohdan a alakohta

11 artikla

18 artiklan 4 a kohta

23 artiklan 3 kohta

Komission asetus (EU) N:o 543/2013, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2013, tietojen antamisesta ja julkaisemisesta sähkömarkkinoilla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 163, 15.6.2013, s. 1)

Liitteessä I olevat 5.5–5.9 kohta

LIITE III

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 714/2009

Tämä asetus

-

1 artiklan a alakohta

-

1 artiklan b alakohta

1 artiklan a alakohta

1 artiklan c alakohta

1 artiklan b alakohta

1 artiklan d alakohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohdan a alakohta

2 artiklan 2 kohdan

2 artiklan 2 kohdan b alakohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 kohdan c alakohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan 2 kohdan d alakohta

-

2 artiklan 2 kohdan e alakohta

-

2 artiklan 2 kohdan f alakohta

-

2 artiklan 2 kohdan g alakohta

2 artiklan 5 kohta

-

2 artiklan 6–71 kohta

-

4 artikla

-

5 artikla

-

6 artikla

-

7 artikla

-

8 artikla

-

9 artikla

-

10 artikla

-

11 artikla

-

12 artikla

-

13 artikla

-

14 artikla

16 artiklan 1–3 kohta

16 artiklan 1–4 kohta

-

16 artiklan 5–8 kohta

16 artiklan 4 ja 5 kohta

16 artiklan 9 ja 11 kohta

-

16 artiklan 12 ja 13 kohta

-

17 artikla

14 artiklan 1 kohta

18 artiklan 1 kohta

-

18 artiklan 2 kohta

14 artiklan 2–5 kohta

18 artiklan 3–6 kohta

-

18 artiklan 7–11 kohta

-

19 artiklan 1 kohta

16 artiklan 6 kohta

19 artiklan 2 ja 3 kohta

-

19 artiklan 4 ja 5 kohta

-

20 artikla

 

21 artikla

 

22 artikla

8 artiklan 4 kohta

23 artiklan 1 kohta

-

23 artiklan 2–7 kohta

-

25 artikla

-

26 artikla

-

27 artikla

4 artikla

28 artiklan 1 kohta

-

28 artiklan 2 kohta

5 artikla

29 artiklan 1–4 kohta

-

29 artiklan 5 kohta