Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 16. huhtikuuta 2019 - Strasbourg 
Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevat yhteisön tilastot ***I
 EU:n liittyminen alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehtyyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan ***
 Unionin toimi sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehtyyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan ***I
 EU:n ja Filippiinien sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista ***
 Oliiviöljyä ja syötäväksi tarkoitettuja oliiveja koskeva kansainvälinen sopimus ***
 Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen: Viorel Ștefan
 Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen: Ivana Maletić
 Unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelu ***I
 Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävä markkinointi (direktiivi) ***I
 Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävä markkinointi (asetus) ***I
 Vakavaraisuusvaatimukset (asetus) ***I
 Vakavaraisuusvaatimukset (direktiivi) ***I
 Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyky ja pääomapohjan vahvistamiskyky (asetus) ***I
 Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyky ja pääomapohjan vahvistamiskyky (direktiivi) ***I
 Valtionvelkakirjavakuudelliset arvopaperit ***I
 Euroopan valvontaviranomaiset ja finanssimarkkinat ***I
 Finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustaminen ***I
 Rahoitusvälineiden markkinat ja vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen (Solvenssi II) ***I
 Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonta (direktiivi) ***I
 Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimukset (asetus) ***I
 Avoimet ja ennakoitavat työolot Euroopan unionissa ***I
 Euroopan työviranomainen ***I
 Kalavarojen säilyttäminen ja meriekosysteemien suojeleminen teknisten toimenpiteiden avulla ***I
 Asetus Euroopan yritystilastoista ***I
 OLAFin tutkimukset ja Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävä yhteistyö ***I
 Tullitarkastuslaitteiden rahoitusvälineen perustaminen ***I
 Tulliyhteistyötä koskevan Tulli-ohjelman perustaminen ***I
 Räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattaminen ja käyttö ***I
 Yhteiset puitteet henkilöitä ja kotitalouksia koskeville Euroopan tilastoille ***I
 EU:n tietojärjestelmien välinen yhteentoimivuus rajaturvallisuuden ja viisumiasioiden alalla ***I
 EU:n tietojärjestelmien välinen yhteentoimivuus poliisiyhteistyön, oikeudellisen yhteistyön ja turvapaikka- ja maahanmuuttokysymysten alalla ***I
 Eurooppalainen maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkosto ***I
 Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntävaatimukset niiden yleisen turvallisuuden osalta ***I

Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevat yhteisön tilastot ***I
PDF 224kWORD 61k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007 muuttamisesta (COM(2018)0307 – C8-0182/2018 – 2018/0154(COD))
P8_TA-PROV(2019)0359A8-0395/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0307),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0182/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0395/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Jotta unionissa voidaan vastata uusiin turvapaikka-asioita ja hallittua muuttoliikettä koskeviin tilastotarpeisiin ja koska muuttoliikkeen ominaispiirteet voivat muuttua nopeasti, tarvitaan kehys, joka mahdollistaa nopean reagoinnin muuttuviin tarpeisiin turvapaikka-asioita ja hallittua muuttoliikettä koskevien tilastojen osalta.
(2)  Jotta unionissa voidaan vastata uusiin muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskeviin tilastotarpeisiin ja koska muuttoliikkeen ominaispiirteet voivat muuttua nopeasti, tarvitaan kehys, joka mahdollistaa nopean reagoinnin muuttuviin tarpeisiin muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevien tilastojen osalta.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Koska nykyiset muuttoliikevirrat muuttuvat alati ja ovat luonteeltaan erilaisia, muuttajaväestöstä tarvitaan kattavia ja vertailukelpoisia sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja, jotta voidaan hahmottaa todellinen tilanne, havaita heikkoudet ja eriarvoinen kohtelu ja tuottaa poliittisille päättäjille luotettavaa tietoa tulevan politiikan määrittämistä varten.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Jotta voidaan tukea unionia, kun se pyrkii reagoimaan tehokkaasti muuttoliikkeen asettamiin haasteisiin, turvapaikka-asioita ja hallittua muuttoliikettä koskevia tietoja tarvitaan vuosittaista toimitusta tiheämmin.
(3)  Jotta voidaan tukea unionia, kun se pyrkii reagoimaan tehokkaasti muuttoliikkeen asettamiin haasteisiin ja kehittämään sukupuolitietoista ja ihmisoikeuksiin perustuvaa politiikkaa, turvapaikka-asioita ja hallittua muuttoliikettä koskevia tietoja tarvitaan vuosittaista toimitusta tiheämmin.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Turvapaikka-asioita ja hallittua muuttoliikettä koskevat tilastot ovat olennaisen tärkeitä lukuisten politiikan alojen tutkimuksessa, määrittelyssä ja arvioinnissa, erityisesti kun vastataan suojelua Euroopasta hakevien henkilöiden saapumiseen.
(4)  Turvapaikka-asioita ja hallittua muuttoliikettä koskevat tilastot ovat olennaisen tärkeitä lukuisten politiikan alojen tutkimuksessa, määrittelyssä ja arvioinnissa, erityisesti kun vastataan suojelua Euroopasta hakevien henkilöiden saapumiseen ja kun pyritään parhaisiin ratkaisuihin.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevat tilastot ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan saada kokonaiskuva muuttoliikkeestä unionissa ja jotta jäsenvaltiot voivat soveltaa unionin lainsäädäntöä asianmukaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettuja perusoikeuksia kunnioittaen.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b)  Sukupuoleen perustuva vaino oikeuttaa hakemaan ja saamaan kansainvälistä suojelua. Kansallisten ja unionin tilastoviranomaisten olisi laadittava tilastot kansainvälistä suojelua hakemuksista, joissa suojelua haetaan sukupuoleen sekä sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan liittyvistä syistä.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)  Jotta asetuksen (EY) No 862/2007 tavoitteet saavutettaisiin, laadukkaiden muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevien kansallisten ja unionin tilastojen keruuseen, analysointiin ja levittämiseen olisi osoitettava riittävästi varoja erityisesti tukemalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 516/20141a mukaisia toimia.
______________
1a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 516/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY ja neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta (EUVLJ L 150, 20.5.2014, s. 168).
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Tällä asetuksella taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa tarkoitettu oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja henkilötietojen suojaan.
(10)  Tällä asetuksella taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8, 21 ja 23 artiklassa tarkoitettu ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/6791a mukainen oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, henkilötietojen suojaan, syrjimättömyyteen ja sukupuolten tasa-arvoon.
______________
1a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keräämisen olisi mahdollistettava naisten ja miesten erityisten haavoittuvuuksien ja valmiuksien tunnistaminen ja analysointi sekä puutteiden ja eriarvoisuuden havaitseminen. Sukupuolinäkökulman huomioivilla muuttoliiketiedoilla voidaan edistää tasa-arvoa ja tarjota mahdollisuuksia epäedullisessa asemassa oleville ryhmille. Muuttoliiketilastoissa olisi myös otettava huomioon sukupuoli-identiteetti ja sukupuolinen suuntautuminen, jotta voidaan kerätä tietoa hlbtiq+-ihmisten kokemuksista ja eriarvoisesta kohtelusta muuttoliike- ja turvapaikkaprosesseissa.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Jotta varmistettaisiin tämän asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta erittelyiden vahvistamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(25) mukaisesti.
11.   Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tietojen asianmukaisia toimittamismuotoja koskevien sääntöjen vahvistamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201125 mukaisesti.
__________________
__________________
25 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
25 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a)  Jotta asetusta (EY) N:o 826/2007 voitaisiin mukauttaa teknologisen ja taloudellisen kehityksen myötä, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joilla muutetaan asetusta (EY) N:o 862/2007 tiettyjen määritelmien päivittämiseksi ja täydennetään sitä tietojen ryhmittelyistä ja lisäerittelyistä päättämiseksi ja tarkkuutta ja laatustandardeja koskevien sääntöjen vahvistamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti1a. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
________________
1a EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 b kappale (uusi)
(11 b)  Asetuksen (EY) N:o 862/2007 soveltamisen tehokas valvonta edellyttää, että soveltamista arvioidaan säännöllisin väliajoin. Komission olisi arvioitava perusteellisesti asetuksen (EY) No 862/2007 perusteella koottuja tilastoja, niiden laatua ja oikea-aikaista toimitusta Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportointia varten. Kaikkia turvapaikkatietojen keräämiseen osallistuvia toimijoita, mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien järjestöt ja muut asiaan liittyvät kansainväliset ja valtiosta riippumattomat järjestöt, on kuultava tiiviisti.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
1 artikla – 1 kohta – c alakohta
-1)  Korvataan 1 artiklan c alakohta seuraavasti:
c)  maahanmuuttoon, oleskeluluvan myöntämiseen, kansalaisuuteen, turvapaikkaan ja muihin kansainvälisen suojelun muotoihin sekä laittoman maahanmuuton estämiseen liittyvät hallinnolliset ja oikeudelliset menettelyt ja prosessit jäsenvaltioissa.
”c) maahanmuuttoon, oleskeluluvan myöntämiseen, kansalaisuuteen, turvapaikkaan ja muihin kansainvälisen suojelun muotoihin, luvattomaan maahantuloon ja oleskeluun sekä palautuksiin liittyvät hallinnolliset ja oikeudelliset menettelyt ja prosessit jäsenvaltioissa.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – j alakohta
-1 a) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:
a)  Korvataan 1 kohdan j alakohta seuraavasti:
j)’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (2) 2 artiklan g alakohdan määritelmän mukaista kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta;
’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU2 2 artiklan h alakohdassa määriteltyä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta;
_______________
_______________
2 EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.
2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9).”
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – k alakohta
b)  Korvataan 1 kohdan k alakohta seuraavasti:
k)’pakolaisasemalla’ direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan d alakohdan määritelmän mukaista pakolaisasemaa;
”k) ’pakolaisasemalla’ direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan e alakohdan määritelmän mukaista pakolaisasemaa;”
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – c alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – l alakohta
c)  Korvataan 1 kohdan l alakohta seuraavasti:
l)’toissijaisella suojeluasemalla’ direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan f alakohdan määritelmän mukaista toissijaista suojeluasemaa;
l) ’toissijaisella suojeluasemalla’ direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan g alakohdan määritelmän mukaista toissijaista suojeluasemaa;”
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – d alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – m alakohta
d)  Korvataan 1 kohdan m alakohta seuraavasti:
m)’perheenjäsenillä’ niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18 päivänä helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003(3) 2 artiklan i alakohdan määritelmän mukaista perheenjäsentä;
m) ’perheenjäsenillä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/20133 2 artiklan g alakohdassa määriteltyjä perheenjäseniä;
_______________
_______________
3 EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1.
3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013 , kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, p. 31).”
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – e alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – o alakohta
d)  korvataan 1 kohdan o alakohta seuraavasti:
o)’ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä’ direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan i alakohdan määritelmän mukaista ilman huoltajaa olevaa alaikäistä;
o) ’ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä’ direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan l alakohdassa määriteltyä ilman huoltajaa olevaa alaikäistä;”
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – f alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – p alakohta
f)  korvataan 1 kohdan p alakohta seuraavasti:
p)’ulkorajalla’ henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006(12) 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä ulkorajaa;
p) 'ulkorajalla' Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/3995 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä ulkorajaa;
________________
________________
5 EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1.
5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).”
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – g alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – q alakohta
g)  korvataan 1 kohdan q alakohta seuraavasti:
q)’kolmannen maan kansalaisilla, jotka on käännytetty’ kolmannen maan kansalaisia, jotka käännytetään ulkorajalla, koska he eivät täytä kaikkia asetuksen (EY) N:o 562/2006 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maahantuloedellytyksiä eivätkä kuulu kyseisen asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin;
”q)’kolmannen maan kansalaisilla, jotka on käännytetty’ kolmannen maan kansalaisia, jotka käännytetään ulkorajalla, koska he eivät täytä kaikkia asetuksen (EU) N:o 2016/399 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maahantuloedellytyksiä eivätkä kuulu kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin;”
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – h alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – s a alakohta (uusi)
h)  lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”s a) ”maastapoistamisella” Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin* 2008/115/EY 3 artiklan 5 kohdassa määriteltyä maastapoistamista;
________________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).”
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – i alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – s b alakohta (uusi)
i)  lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”s b)'vapaaehtoisella paluulla' direktiivin 2008/115/EY 3 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä vapaaehtoista paluuta;”
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – j alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 1 kohta – s c alakohta (uusi)
j)  lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”s c)'avustetulla vapaaehtoisella paluulla' direktiivin 2008/115/EY 3 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä vapaaehtoista paluuta, jota tuetaan logistisella, taloudellisella tai muulla aineellisella avulla;”
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -1 a alakohta – k alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
2 artikla – 3 kohta
k)  poistetaan 3 kohta.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – - 1 b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
3 artikla
-1 b) Korvataan 3 artikla seuraavasti:
3 artikla
3 artikla
Kansainvälistä muuttoliikettä, vakinaisesti asuvaa väestöä ja kansalaisuuden saamista koskevat tilastot
Kansainvälistä muuttoliikettä, vakinaisesti asuvaa väestöä ja kansalaisuuden saamista koskevat tilastot
1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) seuraavat tilastotiedot lukumäärinä:
1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) seuraavat tilastotiedot lukumäärinä:
a)  kyseisen jäsenvaltion alueelle muuttaneet maahanmuuttajat eriteltynä seuraavasti:
a)  kyseisen jäsenvaltion alueelle muuttaneet maahanmuuttajat eriteltynä seuraavasti:
i)  kansalaisuusryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
i)  kansalaisuusryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
ii)  syntymämaaryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
ii)  syntymämaaryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
iii)  edellisen vakinaisen asuinpaikan maaryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
iii)  edellisen vakinaisen asuinpaikan maaryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
b)  kyseisen jäsenvaltion alueelta muuttaneet maastamuuttajat eriteltynä seuraavasti:
b)  kyseisen jäsenvaltion alueelta muuttaneet maastamuuttajat eriteltynä seuraavasti:
i)  kansalaisuusryhmät;
i)  kansalaisuusryhmät;
ii)  ikä;
ii)  ikä;
iii)  sukupuoli;
iii)  sukupuoli;
iv)  seuraavan vakinaisen asuinpaikan maaryhmät;
iv)  seuraavan vakinaisen asuinpaikan maaryhmät;
c)  henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka viitejakson päättyessä oli kyseisessä jäsenvaltiossa, eriteltynä seuraavasti:
c)  henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka viitejakson päättyessä oli kyseisessä jäsenvaltiossa, eriteltynä seuraavasti:
i)  kansalaisuusryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
i)  kansalaisuusryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
ii)  syntymämaaryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
ii)  syntymämaaryhmät henkilöiden iän ja sukupuolen mukaan jaoteltuna;
d)  henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus ja joilla on aikaisemmin ollut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kansalaisuus tai jotka ovat aikaisemmin olleet kansalaisuudettomia, eriteltynä iän ja sukupuolen mukaan ja kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.
d)  henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus ja joilla on aikaisemmin ollut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kansalaisuus tai jotka ovat aikaisemmin olleet kansalaisuudettomia, eriteltynä iän ja sukupuolen mukaan ja kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.
d a)  henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana pitkäaikainen oleskelulupa, eriteltynä iän ja sukupuolen mukaan.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tilastot on laadittava yhden kalenterivuoden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) 12 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Vuosi 2008 on ensimmäinen viitevuosi.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tilastot on laadittava yhden kalenterivuoden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) 12 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Vuosi 2020 on ensimmäinen viitevuosi.
(
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – - a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – c alakohta
-a)  Korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:
c)  kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jotka on peruutettu viitejakson aikana.
c) kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jotka on peruutettu viitejakson aikana, eriteltynä peruuttamisen lajin mukaan;”
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)
d a)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja joiden hakemuksia on käsitelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU* 31 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun nopeutetun menettelyn mukaisesti;
__________________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60).
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d b alakohta (uusi)
d b)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja joiden hakemukset on käsitelty viitejakson aikana direktiivin 2013/32/EU 43 artiklassa tarkoitettujen rajamenettelyjen mukaisesti;”
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d c alakohta (uusi)
d c)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja joihin ei direktiivin 2013/32/EU 24 artiklan 3 kohdan ja 25 artiklan 6 kohdan mukaisesti sovelleta nopeutettua menettelyä eikä rajamenettelyä;
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d d alakohta (uusi)
d d)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja joita ei ole rekisteröity Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 603/2003* 14 artiklassa tarkoitettuun Eurodac-järjestelmään;
__________________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 603/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 604/2013 tehokkaaksi soveltamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksessa tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 1).
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d e alakohta (uusi)
d e)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen viitejakson aikana ja jotka voivat esittää asiakirjanäyttöä, joka auttaa heidän henkilöllisyytensä toteamisessa;
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d f alakohta (uusi)
d f)  henkilöt, jotka ovat tehneet direktiivin 2013/32/EU 40 artiklassa tarkoitetun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen viitejakson aikana;
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d g alakohta (uusi)
d g)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen viitejakson aikana ja jotka olivat viitejakson päättyessä säilöönotettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU* mukaisesti, eriteltynä sen kuukauden mukaan, jona kyseiset henkilöt on otettu säilöön, ja säilöönoton syiden mukaan;
____________________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96).
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d h alakohta (uusi)
d h)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja jotka olivat sellaisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen kohteena, joka koskee heidän säilöönottoaan direktiivin 2013/33/EU mukaisesti viitejakson aikana;
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d i alakohta (uusi)
d i)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja jotka olivat viitejakson aikana sellaisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen kohteena, jolla määrätään jokin vaihtoehto heidän säilöönotolleen direktiivin 2013/33/EU mukaisesti, eriteltynä vaihtoehdon lajin mukaan;
i)  raportit;
ii)  rahavakuuden asettaminen;
iii)  velvollisuus pysytellä määrätyssä paikassa;
iv)  muu säilöönoton vaihtoehdon laji;
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d j alakohta (uusi)
d j)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen viitejakson aikana ja joihin sovellettiin viitejakson päättyessä hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai toimea, jolla määrätään vaihtoehto heidän säilöönotolleen direktiivin 2013/33/EU mukaisesti, eriteltyinä sen kuukauden mukaan, jolta henkilöiden vastainen hallinnollinen tai oikeudellinen päätös tai toimi on peräisin, eriteltynä vaihtoehdon lajin mukaan;
i)  raportit;
ii)  rahavakuuden asettaminen;
iii)  velvollisuus pysytellä määrätyssä paikassa;
iv)  muu säilöönoton vaihtoehdon laji;
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d k alakohta (uusi)
d k)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja joiden ikä on arvioitu viitejakson aikana;
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d l alakohta (uusi)
d l)  hakijoiden iän arviointia koskevat päätökset, jotka eritellään seuraavasti:
i)  arvioinnit, joissa hakijan todetaan olevan alaikäinen;
ii)  arvioinnit, joissa hakijan todetaan olevan aikuinen;
iii)  arvioinnit, joissa iästä ei ole saatu täyttä varmuutta tai jotka on jätetty kesken;
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d m alakohta (uusi)
d m)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja joiden on todettu olevan hakijoita, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita direktiivin 2013/32/EU 24 artiklan mukaisesti, tai direktiivin 2013/33/EU 2 artiklan k alakohdassa tarkoitettuja hakijoita, joilla on erityisiä vastaanottotarpeita viitejakson aikana;
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d n alakohta (uusi)
d n)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja jotka ovat saaneet maksutonta oikeusapua direktiivin 2013/32/EU 20 artiklan mukaisesti viitejakson aikana, eriteltynä ensimmäisen tai toisen asteen menettelyjen mukaan;
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d o alakohta (uusi)
d o)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen ja jotka ovat hyötyneet aineellisista vastaanotto-olosuhteista, jotka takaavat hakijoille riittävän asumisen tason direktiivin 2013/33/EU artiklan 17 mukaisesti, viitejakson lopussa;
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d p alakohta (uusi)
d p)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ilman huoltajaa olevana alaikäisenä, jolle on nimetty edustaja direktiivin 2013/32/EU 25 artiklan mukaisesti viitejakson aikana;
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d q alakohta (uusi)
d q)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja jotka on tunnustettu huoltajaa vailla oleviksi alaikäisiksi ja jotka ovat käyneet koulua direktiivin 2013/33/EU 14 artiklan mukaisesti viitejakson aikana;
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d r alakohta (uusi)
d r)  henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja jotka on tunnustettu huoltajaa vailla oleviksi alaikäisiksi ja jotka on sijoitettu direktiivin 2013/95/EU 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti viitejakson aikana, eriteltynä sijoituksen syyn mukaan;
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – d s alakohta (uusi)
d s)  ilmaa huoltajaa olevien alaikäisten keskimääräinen määrä viitejakson aikana;
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – viimeinen alakohta
Tilastot on eriteltävä henkilöiden iän ja sukupuolen sekä kansalaisuuden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Ne on laadittava yhden kalenterikuukauden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kahden kuukauden kuluessa viitekuukauden päättymisestä Tammikuu 2020 on ensimmäinen viitekuukausi.
Tilastot on eriteltävä henkilöiden iän ja sukupuolen sekä kansalaisuuden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Ne on laadittava yhden kalenterikuukauden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kahden kuukauden kuluessa viitekuukauden päättymisestä. Tammikuu 2020 on ensimmäinen viitekuukausi.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 2 kohta – a alakohta
b a)  korvataan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:
a)  henkilöt, jotka ovat kansainvälistä suojelua hakiessaan saaneet hylkäävän päätöksen, kuten päätöksen hakemuksen käsittelemättä jättämisestä tai perusteettomaksi toteamisesta sekä etusijalle asetetut ja nopeutetussa menettelyssä tehdyt päätökset, jotka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana;
a) henkilöt, jotka ovat kansainvälistä suojelua hakiessaan saaneet hylkääviä päätöksiä, jotka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana, eriteltynä seuraavasti:
i)  päätökset hakemuksen käsittelemättä jättämisestä, eriteltynä käsittelemättä jättämisen syiden mukaan;
ii)  päätökset hakemusten hylkäämisestä perusteettomina;
iii)  päätökset hakemusten hylkäämisestä ilmeisen perusteettomina tavanomaisessa menettelyssä, eriteltynä hylkäämisen syiden mukaan;
iv)  päätökset hakemusten hylkäämisestä ilmeisen perusteettomina nopeutetussa menettelyssä, eriteltynä nopeuttamisen syiden ja hylkäämisen syiden mukaan;
v)  päätökset hakemusten hylkäämisestä siksi, että hakija voi saada suojelua alkuperämaassaan direktiivin 2011/95/EU 8 artiklan mukaisesti;”
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 2 kohta – b alakohta
b b)  korvataan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:
b)  henkilöt, joiden osalta on tehty pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskeva päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana;
b) henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt viitejakson aikana ensimmäisenä asteena päätöksen pakolaisaseman myöntämisestä, peruuttamisesta, lakkauttamisesta tai uusimatta jättämisestä aseman lakkaamisen, poissulkemisen tai muiden syiden perusteella; päätökset, jotka koskevat aseman lakkaamista tai poissulkemista, eriteltynä lakkaamisen tai poissulkemisen syiden mukaan;”
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b c alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 2 kohta – c alakohta
b c)  korvataan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:
c)  henkilöt, joiden osalta on tehty toissijaisen suojelun myöntämistä tai peruuttamista koskeva päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana;
c) henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt viitejakson aikana ensimmäisenä asteena päätöksen toissijaisen suojelun myöntämisestä, peruuttamisesta, lakkauttamisesta tai uusimatta jättämisestä aseman lakkaamisen, poissulkemisen tai muiden syiden perusteella; päätökset, jotka koskevat aseman lakkaamista tai poissulkemista, eriteltynä lakkaamisen tai poissulkemisen syiden mukaan;”
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b d alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)
b d)  lisätään 2 kohtaan alakohta seuraavasti:
”e a) henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt viitejakson aikana ensimmäisenä asteena aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittamiseen tai peruuttamiseen liittyvän päätöksen, eriteltynä päätöksen lajin , rajoittamisen tai peruuttamisen keston ja syyn mukaisesti.”
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 2 kohta – viimeinen alakohta
Tilastot on eriteltävä henkilöiden iän ja sukupuolen sekä kansalaisuuden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Ne on laadittava kolmen kalenterikuukauden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kahden kuukauden kuluessa viitejakson päättymisestä. Tammikuu–maaliskuu 2020 on ensimmäinen viitejakso.
Tilastot on eriteltävä henkilöiden iän ja sukupuolen sekä kansalaisuuden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Ne on laadittava kolmen kalenterikuukauden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kahden kuukauden kuluessa viitejakson päättymisestä. Tammikuu–maaliskuu 2020 on ensimmäinen viitejakso.
Nämä tilastot on eriteltävä henkilökohtaisen haastattelun jälkeen tehtyjen päätösten ja ilman henkilökohtaista haastattelua tehtyjen päätösten mukaan. Henkilökohtaisen haastattelun jälkeen tehdyistä päätöksistä laaditut tilastot on eriteltävä edelleen henkilökohtaisiin haastatteluihin, joissa hakijalla oli käytettävissään tulkki, ja henkilökohtaisiin haastatteluihin, joissa hakijalla ei ollut käytettävissään tulkkia.
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – d a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 3 kohta – b alakohta
d a)  korvataan 3 kohdan b alakohta seuraavasti:
b)  henkilöt, joiden osalta on tehty kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen lopullinen hylkäämispäätös, kuten päätös hakemuksen käsittelemättä jättämisestä tai perusteettomiksi toteamisesta sekä etusijalle asetetut ja nopeutetussa menettelyssä tehdyt päätökset, jotka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana;
b) henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana, eriteltynä seuraavasti:
i)  päätökset hakemuksen käsittelemättä jättämisestä, eriteltynä käsittelemättä jättämisen syiden mukaan;
ii)  päätökset hakemusten hylkäämisestä perusteettomina;
iii)  päätökset hakemusten hylkäämisestä ilmeisen perusteettomina tavanomaisessa menettelyssä, eriteltynä hylkäämisen syiden mukaan;
iv)  päätökset hakemusten hylkäämisestä ilmeisen perusteettomina nopeutetussa menettelyssä, eriteltynä nopeuttamisen syiden ja hylkäämisen syiden mukaan;
v)  päätökset hakemusten hylkäämisestä siksi, että hakija voi saada suojelua alkuperämaassaan direktiivin 2011/95/EU 8 artiklan mukaisesti;”
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – d b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 3 kohta – c alakohta
d b)  korvataan 3 kohdan c alakohta seuraavasti:
c)  henkilöt, joiden osalta on tehty pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskeva lopullinen päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana;
c) henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt viitejakson aikana lopullisen päätöksen pakolaisaseman myöntämisestä, peruuttamisesta, lakkauttamisesta tai uusimatta jättämisestä aseman lakkaamisen, poissulkemisen tai muiden syiden perusteella; päätökset, jotka koskevat aseman lakkaamista tai poissulkemista, eriteltynä lakkaamisen tai poissulkemisen syiden mukaan;”
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – d c alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 3 kohta – d alakohta
d c)  Korvataan 3 kohdan d alakohta seuraavasti:
d)  henkilöt, joiden osalta on tehty toissijaisen suojelun myöntämistä tai peruuttamista koskeva lopullinen päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana;
d) henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt viitejakson aikana lopullisen päätöksen toissijaisen suojelun myöntämisestä, peruuttamisesta, lakkauttamisesta tai uusimatta jättämisestä aseman lakkaamisen, poissulkemisen tai muiden syiden perusteella; päätökset, jotka koskevat aseman lakkaamista tai poissulkemista, eriteltynä lakkaamisen tai poissulkemisen syiden mukaan;”
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – d d alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 3 kohta – g a alakohta (uusi)
d d)  lisätään 3 kohtaan alakohta seuraavasti:
”g a) henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt viitejakson aikana aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittamiseen tai peruuttamiseen liittyvän lopullisen päätöksen, eriteltynä päätöksen lajin, rajoittamisen tai peruuttamisen keston ja syyn mukaisesti.”
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – e alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 3 kohta – viimeinen alakohta
Edellä olevien b, c, d, e, f ja g alakohdan tilastot on eriteltävä henkilöiden iän ja sukupuolen sekä kansalaisuuden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Lisäksi g alakohdan tilastotiedot on eriteltävä asuinmaan ja turvapaikkapäätöksen lajin mukaisesti. Ne on laadittava yhden kalenterivuoden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kolmen kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Ensimmäinen viitevuosi on 2020.
Edellä olevien b, c, d, e, f ja g alakohdan tilastot on eriteltävä henkilöiden iän ja sukupuolen sekä kansalaisuuden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Lisäksi g alakohdan tilastotiedot on eriteltävä asuinmaan ja turvapaikkapäätöksen lajin mukaisesti. Ne on laadittava yhden kalenterivuoden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kolmen kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Ensimmäinen viitevuosi on 2020.
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – e a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 3 a kohta (uusi)
e a)  Lisätään kohta seuraavasti:
”3 a. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) muutoksenhakujen kestoa koskevat kalenteripäivinä ilmaistut tilastot alkaen siitä, kun muutoksenhaku on tehty, ja päättyen siihen, kun muutoksenhausta on tehty päätös ensimmäisenä asteena.”
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – e alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 4 kohta – viimeinen alakohta
Nämä tilastot on laadittava yhden kalenterivuoden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kolmen kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Ensimmäinen viitevuosi on 2020.
Tilastot on eriteltävä asianomaisten henkilöiden iän ja sukupuolen sekä kansallisuuden mukaan ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Nämä tilastot on laadittava yhden kalenterikuukauden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kolmen kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä. Tammikuu 2020 on ensimmäinen viitejakso.
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – h a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
4 artikla – 4 kohta (uusi)
h a)  lisätään kohta seuraavasti:
”4 a. Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut tilastot on eriteltävä hakemuksen jättökuukauden mukaan.”
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta – a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
5 artikla – otsikko
1 a)  Muutetaan 5 artikla seuraavasti:
a)  korvataan otsikko seuraavasti:
Laittoman maahantulon ja maassa oleskelun ehkäisemistä koskevat tilastot
”Luvattoman maahantulon ja maassa oleskelun ehkäisemistä koskevat tilastot”;
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta – b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
5 artikla – 1 kohta – a alakohta
b)  korvataan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:
a)  kolmannen maan kansalaiset, joilta maahantulo jäsenvaltion alueelle on evätty ulkorajalla;
a) kolmannen maan kansalaiset, joilta maahantulo jäsenvaltion alueelle on evätty ulkorajalla, eriteltynä iän, sukupuolen ja kansallisuuden mukaan;”;
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta – c alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
5 artikla – 1 kohta – b alakohta
c)  korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:
b)  kolmannen maan kansalaiset, joiden on todettu olevan jäsenvaltion alueella kansallisen maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön mukaan laittomasti.
” b) kolmannen maan kansalaiset, joiden on todettu olevan jäsenvaltion alueella kansallisen maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön mukaan sääntöjenvastaisesti;”;
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta – d alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
5 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
b)  korvataan 1 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:
Edellä b alakohdassa tarkoitetut tilastot on eriteltävä ikäryhmän ja sukupuolen sekä kansalaisuuden mukaan.
”Edellä b alakohdassa tarkoitetut tilastot on eriteltävä asiaankuuluvien henkilöiden iän ja sukupuolen, kansalaisuuden sekä kiinnioton perusteiden ja kiinniottopaikan mukaan.
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – -a alakohta (uusi)
-a)  kolmansien maiden kansalaisten ensimmäistä kertaa tekemien oleskelulupaa koskevien hakemusten määrä, eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan pyytämisperusteen, iän ja sukupuolen mukaan;
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – -a a alakohta (uusi)
-a a) kolmansien maiden kansalaisten ensimmäistä kertaa tekemien oleskelulupaa koskevien hylättyjen hakemusten määrä, eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan pyytämisperusteen, iän ja sukupuolen mukaan;
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – -a b alakohta (uusi)
-a b) viitejakson aikana tehdyt oleskelulupahakemukset, jotka muuttavat maahanmuuttaja-asemaa tai oleskeluluvan viitejaksolla hylkäämisen syytä, eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan hylkäämisperusteen, iän ja sukupuolen mukaan;
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – a alakohta – i alakohta
i)  viitejakson aikana myönnetyt oleskeluluvat, joilla henkilölle on myönnetty oleskelulupa ensimmäistä kertaa, eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan myöntämisperusteen, oleskeluluvan voimassaolon pituuden sekä iän ja sukupuolen mukaan;
i)  viitejakson aikana myönnetyt oleskeluluvat, joilla henkilölle on myönnetty oleskelulupa ensimmäistä kertaa, eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan myöntämisperusteen, oleskeluluvan voimassaolon pituuden sekä iän ja sukupuolen mukaan;
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – a alakohta – ii alakohta
ii)  viitejakson aikana myönnetyt oleskeluluvat, jotka on myönnetty henkilön muuttaessa maahanmuuttaja-asemaansa tai oleskeluperustetta, eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan myöntämisperusteen, oleskeluluvan voimassaolon pituuden sekä iän ja sukupuolen mukaan;
ii)  viitejakson aikana myönnetyt oleskeluluvat, jotka on myönnetty henkilön muuttaessa maahanmuuttaja-asemaansa tai oleskeluperustetta, eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan myöntämisperusteen, oleskeluluvan voimassaolon pituuden sekä iän ja sukupuolen mukaan;
Tarkistus 69
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – a alakohta – iii alakohta
iii)  viitejakson päättyessä voimassaolevat oleskeluluvat (myönnettyjen oleskelulupien, joita ei ole peruutettu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa, lukumäärä), eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan myöntämisperusteen, oleskeluluvan voimassaolon pituuden sekä iän ja sukupuolen mukaan;
iii)  viitejakson päättyessä voimassaolevat oleskeluluvat (myönnettyjen oleskelulupien, joita ei ole peruutettu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa, lukumäärä), eriteltynä kansalaisuuden, oleskeluluvan myöntämisperusteen, oleskeluluvan voimassaolon pituuden sekä iän ja sukupuolen mukaan;
Tarkistus 70
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  pitkään oleskelleiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä viitejakson päättyessä, eriteltynä kansalaisuuden, pitkään oleskelleen ulkomaalaisen aseman lajin sekä iän ja sukupuolen mukaan.
b)  pitkään oleskelleiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä viitejakson päättyessä, eriteltynä kansalaisuuden, pitkään oleskelleen ulkomaalaisen aseman lajin sekä iän ja sukupuolen mukaan.
Tarkistus 71
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
6 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Edellä -a, -a a ja a alakohdassa tarkoitetuissa tilastoissa on eriteltävä perhesyistä myönnetyt luvat syyn ja kolmannen maan kansalaisen perheenkokoajan aseman mukaan.
Tarkistus 72
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – - a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a alakohta
-a)  korvataan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:
a)  niiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä, joiden on todettu olevan jäsenvaltion alueella laittomasti ja jotka ovat sellaisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen kohteena, jolla oleskelu todetaan laittomaksi ja asetetaan velvoite poistua jäsenvaltion alueelta, eriteltynä kansalaisuuden mukaan;
a) niiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä, joiden on todettu olevan jäsenvaltion alueella sääntöjenvastaisesti ja jotka ovat sellaisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen kohteena, jolla oleskelu todetaan sääntöjenvastaiseksi ja asetetaan velvoite poistua jäsenvaltion alueelta, eriteltynä kansalaisuuden mukaan ja päätöksen perustelujen mukaan;”;
Tarkistus 73
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – - a a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
-a a) lisätään 1 kohtaan seuraavaa:
”a a) tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut kolmansien maiden kansalaiset, jotka olivat direktiivin 2008/115/EY 11 artiklassa tarkoitetun hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen kohteena, jolla kielletään maahantulo, viitejakson päättyessä, eriteltynä asianomaisten henkilöiden kansalaisuuden mukaan;”;
Tarkistus 74
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – - a b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a b alakohta (uusi)
-a b) lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”a b) niiden kolmansien maiden kansalaisten määrä, joihin sovellettiin viitejakson aikana hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai toimea, joka koskee heidän säilöönottoaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EU* mukaisesti;”;
Tarkistus 75
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – - a c alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a c alakohta (uusi)
-a c) lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”a c) niiden kolmansien maiden kansalaisten määrä, joihin sovellettiin viitejakson päättyessä hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai toimea, joka koskee heidän säilöönottoaan direktiivin 2008/115/EU mukaisesti, eriteltynä kolmannen maan kansalaisen säilöönottokuukauden mukaan;”;
Tarkistus 76
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – -a d alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a d alakohta (uusi)
-a d) lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”a d) niiden kolmannen maan kansalaisten määrä, joihin sovellettiin hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai toimea, jolla määrätään vaihtoehto heidän säilöönotolleen direktiivin 2008/115/EY mukaisesti viitejakson aikana, eriteltynä vaihtoehdon lajin mukaan seuraavasti:
i)  ilmoittautuminen;
ii)  rahavakuuden asettaminen;
iii)  velvollisuus pysytellä määrätyssä paikassa;
iv)  muu säilöönoton vaihtoehdon laji;”;
Tarkistus 77
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – - a e alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a e alakohta (uusi)
-a e) lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”a e) niiden kolmannen maan kansalaisten määrä, joihin sovellettiin hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai toimea, jolla määrätään vaihtoehto heidän säilöönotolleen direktiivin 2008/115/EY mukaisesti viitejakson päättyessä, eriteltynä sen kuukauden mukaan, jolloin henkilöitä vastaan tehtiin hallinnollinen tai oikeudellinen päätös tai toimi ja vaihtoehdon lajin mukaan seuraavasti:
i)  ilmoittautuminen;
ii)  rahavakuuden asettaminen;
iii)  velvollisuus pysytellä määrätyssä paikassa;
iv)  muu säilöönoton vaihtoehdon laji;”;
Tarkistus 78
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – - a f alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a f alakohta (uusi)
-a f) lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”a f) kolmansien maiden kansalaiset, joiden osalta on tehty maastapoistamisen lykkäämistä koskeva päätös direktiivin 2008/115/EY 9 artiklan nojalla viitejakson aikana, eriteltynä lykkäämisen syyn ja asianomaisten henkilöiden kansalaisuuden mukaan;”;
Tarkistus 79
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – - a g alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – a g alakohta (uusi)
-a g) lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”a g) niiden kolmansien maiden kansalaisten määrä, jotka ovat sellaisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen kohteena, jolla määrätään heidän säilöönotostaan, ja jotka ovat ryhtyneet muutoksenhakumenettelyihin direktiivin 2008/115/EU 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti viitejakson aikana;”;
Tarkistus 80
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  niiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä, jotka ovat tosiasiallisesti poistuneet jäsenvaltion alueelta a alakohdassa tarkoitetun hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen nojalla, eriteltynä kansalaisuuden, palauttamistavan ja saadun avun lajin sekä kohdemaan mukaan.
b)  niiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä, jotka ovat tosiasiallisesti poistuneet jäsenvaltion alueelta a alakohdassa tarkoitetun hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen nojalla, eriteltynä kansalaisuuden, palauttamistavan ja saadun avun lajin sekä kohdemaan mukaan, eriteltynä kolmannen maan kansalaisen alkuperämaahan tehtyjen palautusten mukaan.
Tarkistus 81
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
a a)  lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
”b a) niiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä, jotka ovat poistuneet jäsenvaltion alueelta hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen nojalla, eriteltynä päätöksen tai toimen lajin mukaan seuraavasti:
i)  virallisen unionin takaisinottosopimuksen mukaisesti;
ii)  epävirallisen unionin takaisinottosopimuksen mukaisesti;
iii)  kansallisen takaisinottosopimuksen mukaisesti;
Tilastot on eriteltävä asianomaisen henkilön kohdemaan ja kansalaisuuden mukaan.”
Tarkistus 82
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – b alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
7 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tilastot on laadittava kolmen kalenterikuukauden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kahden kuukauden kuluessa viitejakson päättymisestä. Tammikuu–maaliskuu 2020 on ensimmäinen viitejakso.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tilastot on eriteltävä asianomaisen henkilön iän ja sukupuolen mukaan ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten mukaan. Ne on laadittava yhden kalenterikuukauden viitejaksoittain ja toimitettava komissiolle (Eurostat) kahden viikon kuluessa viitejakson päättymisestä. Tammikuu 2020 on ensimmäinen viitejakso.
Tarkistus 83
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
9 artikla – 2 kohta
4 a)  Korvataan 9 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2.   Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle (Eurostat) käytetyt tietolähteet, niiden valintaperusteet ja vaikutukset tilastojen laatuun sekä käytetyt arviointimenetelmät, ja niiden on ilmoitettava komissiolle (Eurostat) näihin tehtävistä muutoksista.
2. Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle (Eurostat) käytetyt tietolähteet, niiden valintaperusteet ja vaikutukset tilastojen laatuun, henkilötietojen suojan takaamiseksi käytetyt mekanismit sekä käytetyt arviointimenetelmät, ja niiden on ilmoitettava komissiolle (Eurostat) näihin tehtävistä muutoksista.
Tarkistus 84
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
9 aartikla (uusi)
4 b)  Lisätään artikla seuraavasti:
”9 a artikla
Delegoidut säädökset
Siirretään komissiolle valta antaa 2 artiklan 1 kohdassa olevien määritelmien muuttamiseksi delegoituja säädöksiä 10 a artiklan mukaisesti.
Siirretään komissiolle valta antaa 10 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä asetusta seuraavasti:
a)  edellä olevassa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen syntymämaaryhmien, edellisen ja seuraavan vakinaisen asuinpaikan sijaintimaaryhmien ja kansalaisuusryhmien määritteleminen;
b)  edellä olevassa 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen oleskeluluvan myöntämisperusteiden määritteleminen;
c)  lisäerittelyjen määritteleminen;
d)  tarkkuutta ja laatustandardeja koskevien sääntöjen antaminen.”
Tarkistus 85
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – a alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
10 artikla – 1 kohta
Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä erittelyjen täsmentämiseksi 4, 5, 6 ja 7 artiklan mukaisesti ja tietojen asianmukaista toimittamismuotoja koskevien sääntöjen vahvistamiseksi 9 artiklan säännösten mukaisesti.
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä tietojen asianmukaisia toimittamismuotoja koskevien sääntöjen vahvistamiseksi 9 artiklan mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 86
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta
Asetus (EY) N:o 862/2007
10 artikla – 2 kohta – d alakohta
b)  Poistetaan 2 kohdan d alakohta.
b)   Kumotaan 2 kohta.
Tarkistus 87
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 5 a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
10 aartikla (uusi)
5 a)  Lisätään artikla seuraavasti:
”10 a artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta ... [tämän muutosasetuksen voimaantulopäivä] määräämättömäksi ajaksi 9 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 9 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6.  Edellä olevan 9 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”
Tarkistus 88
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 5 b alakohta – a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
11 artikla – otsikko
5 b)  Muutetaan 11 artikla seuraavasti:
a)  korvataan otsikko seuraavasti:
Komitea
”Komiteamenettely”
Tarkistus 89
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – -5 b alakohta – b alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
11 artikla – 1 kohta
b)  korvataan 1 kohta seuraavasti:
1.  Komissiota avustaa täytäntöönpanotoimien hyväksynnässä päätöksellä 89/382/ETY, Euratom perustettu tilasto-ohjelmakomitea.
”1. Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 223/2009 perustettu Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.”
Tarkistus 90
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 5 b alakohta – c alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
11 artikla – 2 kohta
c)  korvataan 2 kohta seuraavasti:
2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
”2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 10 artiklaa ottaen huomioon mainitun asetuksen 11 artiklan säännökset.”;
Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.
Tarkistus 91
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 5 b alakohta – d alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 862/2007
11 artikla – 3 kohta
d)  kumotaan 3 kohta.

EU:n liittyminen alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehtyyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan ***
PDF 116kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan (06929/2019 – C8-0133/2019 – 2018/0214(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0360A8-0187/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06929/2019),

–  ottaa huomioon Genevessä 20. toukokuuta 2015 allekirjoitetun alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan (11510/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0133/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0187/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä Euroopan unionin liittymiselle Geneven asiakirjaan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Unionin toimi sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehtyyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan ***I
PDF 216kWORD 57k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan (COM(2018)0365 – C8-0383/2018 – 2018/0189(COD))
P8_TA-PROV(2019)0361A8-0036/2019

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0365),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0383/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. maaliskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä maaseudun ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0036/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tähän päätöslauselmaan liitetyt komission kolme lausumaa, joista ensimmäinen ja toinen julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa yhdessä lopullisen säädöksen kanssa;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan(2)

P8_TC1-COD(2018)0189


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Jotta unioni voisi täysimääräisesti käyttää yksinomaista toimivaltaansa yhteisen kauppapolitiikan alalla ja noudattaa täysin Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) sitoumuksia, siitä tulee alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan, jäljempänä 'Geneven asiakirja'(5), sopimuspuoli neuvoston päätöksen (EU) …/…(6) nojalla samalla kun jäsenvaltioille myös annetaan lupa ratifioida Geneven asiakirja tai liittyä siihen unionin etujen mukaisesti. Geneven asiakirjan sopimuspuolet ovat alkuperänimitysten suojaamisesta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyllä Lissabonin sopimuksella(7) luodun erityisliiton, jäljempänä 'erityisliitto', jäseniä. Päätöksen (EU)…/… 4 artiklan mukaan komissio edustaa erityisliitossa Geneven asiakirjan osalta unionia ja niitä jäsenvaltioita, jotka ovat ratifioineet kyseisen asiakirjan tai liittyneet siihen.

(2)  On aiheellista vahvistaa säännöt, joiden nojalla unioni voi ▌käyttää Geneven asiakirjassa unionille ja asiakirjan ratifioineille tai siihen liittyneille jäsenvaltioille myönnettyjä oikeuksia ja täyttää siinä vahvistetut velvollisuudet.

(3)  Geneven asiakirjalla suojataan alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, jotka on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 110/2008(8), (EU) N:o 1151/2012(9), (EU) N:o 1308/2013(10) ja (EU) N:o 251/2014(11) ja joihin molempiin viitataan jäljempänä ilmaisulla 'maantieteelliset merkinnät'.

(4)  Unionin liittyessä Geneven asiakirjaan ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin komission olisi ▌jätettävä Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliselle toimistolle, jäljempänä 'kansainvälinen toimisto', hakemuksia unionin alueelta peräisin olevien ja unionin alueella suojattujen maantieteellisten merkintöjen ▌kansainväliseksi rekisteröimiseksi sen rekisteriin, jäljempänä 'kansainvälinen rekisteri'. Näiden hakemusten olisi perustuttava jäsenvaltioiden ilmoituksiin, jotka ne ovat tehneet omasta aloitteestaan taikka Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä taikka Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellyn edunsaajan pyynnöstä. Näitä ilmoituksia tehdessään jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava asianomaisten maantieteellisten merkintöjen kansainvälisestä suojaamisesta saatavaa taloudellista etua ja otettava huomioon tuotannon ja viennin arvo, muihin sopimuksiin perustuva suoja sekä nykyinen tai mahdollinen väärinkäyttö asianomaisissa kolmansissa maissa.

(5)  Maantieteellisten merkintöjen kansainväliseen rekisteriin lisäämisen olisi palveltava laadukkaiden tuotteiden tuottamista, reilua kilpailua ja kuluttajansuojaa. Maantieteellisten merkintöjen lisäämisellä on merkittävää kulttuurista ja taloudellista arvoa, ja niiden lisäämistä olisi arvioitava suhteessa siihen, mitä arvoa ne luovat paikallisille yhteisöille, jotta voidaan tukea maaseudun kehitystä ja edistää uusia työmahdollisuuksia tuotannossa, jalostuksessa ja muissa asiaan liittyvissä palveluissa.

(6)  Komission olisi hyödynnettävä olemassa olevia säännöllisiä mekanismeja jäsenvaltioiden, toimialajärjestöjen ja unionin tuottajien kuulemisessa, jotta saataisiin aikaan jatkuva vuoropuhelu asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

(7)  Olisi vahvistettava asianmukaiset menettelyt, jotta komissio voi arvioida kansainväliseen rekisteriin kirjattuja maantieteellisiä merkintöjä, jotka ovat peräisin sellaisista Geneven asiakirjan sopimuspuolista, jotka eivät ole jäsenvaltioita, jäljempänä 'sopimuspuolina olevat kolmannet maat', jotta voitaisiin säätää menettelystä, jolla päätetään unionissa myönnettävästä suojasta ja tarvittaessa sen mitätöimisestä.

(8)  Unionin olisi pantava sopimuspuolina olevista kolmansista maista peräisin olevien, kansainväliseen rekisterin kirjattujen maantieteellisten merkintöjen suoja täytäntöön Geneven asiakirjan III luvun mukaisesti ja erityisesti Geneven asiakirjan 14 artiklan mukaisesti, jonka mukaan jokaisen sopimuspuolen on tarjottava tehokkaat oikeussuojakeinot, jotka koskevat rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen suojaamista, ja säädettävä, että sen oikeusjärjestelmän ja -käytännön alainen viranomainen tai mikä tahansa sen intressitaho, olipa se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka julkinen tai yksityinen, voi aloittaa oikeudelliset menettelyt niiden suojaamiseksi. Jotta voitaisiin taata kansallisten, alueellisten ja unionin tavaramerkkien suoja maantieteellisten merkintöjen rinnalla ottaen huomioon Geneven asiakirjan 13 artiklan 1 kohdassa esitetyt aiempia tavaramerkkejä koskevat takeet, aiempien tavaramerkkien ja kansainväliseen rekisteriin kirjattujen maantieteellisten merkintöjen, joille myönnetään suoja tai joita käytetään unionissa, rinnakkaiselo olisi varmistettava.

(9)  Unionin yksinomaisen toimivallan vuoksi jäsenvaltioiden, jotka eivät jo ole vuoden 1958 Lissabonin sopimuksen sopimuspuolia, sellaisena kuin sopimus on tarkistettuna Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967 ja muutettuna 28 päivänä syyskuuta 1979, jäljempänä 'Lissabonin sopimus', ei tulisi ratifioida sopimusta tai liittyä siihen.

(10)  Lissabonin sopimuksen sopimuspuolina jo olevat jäsenvaltiot voivat pysyä sopimuspuolina erityisesti, jotta varmistetaan kyseisellä sopimuksella myönnettyjen oikeuksien jatkuminen ja siinä vahvistettujen velvollisuuksien täyttäminen. Niiden olisi kuitenkin toimittava yksinomaan unionin edun mukaisesti ja kunnioittaen täysin unionin yksinomaista toimivaltaa. Näin ollen kyseisten jäsenvaltioiden olisi Lissabonin sopimuksen mukaisia oikeuksia käyttäessään ja velvollisuuksia täyttäessään noudatettava täysin unionin tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti myöntämää lupaa. Maataloustuotteille unionissa perustetun maantieteellisten merkintöjen yhdenmukaisen suojajärjestelmän kunnioittamiseksi ja yhdenmukaistamisen lisäämiseksi edelleen sisämarkkinoilla kyseisten jäsenvaltioiden ei tulisi rekisteröidä Lissabonin sopimuksen nojalla uusia alkuperänimityksiä tuotteille, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 110/2008, asetuksen (EU) N:o 1151/2012, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tai asetuksen (EU) N:o 251/2014 soveltamisalaan.

(11)  Kyseiset jäsenvaltiot ovat rekisteröineet alkuperänimityksiä Lissabonin sopimuksen nojalla. Suojan jatkumista varten olisi säädettävä siirtymäjärjestelyistä, joissa noudatetaan Lissabonin sopimuksen, Geneven asiakirjan ja unionin säännöstön vaatimuksia.

(12)  Kyseiset jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sopimuspuolina olevien kolmansien maiden alkuperänimitysten suojan. Jotta niillä olisi keinot täyttää kansainväliset velvollisuutensa, joihin ne ovat sitoutuneet ennen unionin liittymistä Geneven asiakirjaan, olisi säädettävä siirtymäjärjestelyistä, joilla on vaikutusta vain kansallisella tasolla eli joilla ei ole vaikutusta unionin sisäiseen kauppaan tai kansainväliseen kauppaan.

(13)  On kohtuullista, että Geneven asiakirjan sekä Lissabonin sopimusta ja Geneven asiakirjaa koskevien yhteisten täytäntöönpanomääräysten mukaiset maksut, jotka liittyvät kansainväliselle toimistolle jätettävään hakemukseen maantieteellisen merkinnän kansainvälisistä rekisteröintiä varten, sekä maksut, jotka on maksettava muista kansainväliseen rekisteriin tehtävistä merkinnöistä sekä otteiden, todistusten ja kansainvälisen rekisteröinnin sisältöön liittyvien tietojen toimittamisesta, suorittaa jäsenvaltio, josta maantieteellinen merkintä on peräisin, tai Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritelty edunsaaja. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vaatia, että luonnollinen henkilö, oikeushenkilö tai edunsaaja suorittaa osan maksuista tai kaikki maksut.

(14)  Erityisliiton toimintatalousarvion vajeiden täyttämiseksi unionin olisi voitava säätää unionin vuotuisessa talousarviossa tätä tarkoitusta varten käytettävissä olevista varoista suoritettavasta erityisestä rahoitusosuudesta, josta erityisliiton yleiskokous on päättänyt Geneven asiakirjan 24 artiklan 4 kohdan nojalla, kun otetaan huomioon maantieteellisten merkintöjen suojan taloudellinen ja kulttuurinen arvo.

(15)  Jotta varmistetaan yhdenmukaiset edellytykset unionin jäsenyyden täytäntöönpanemiseksi erityisliitossa, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta maantieteellisten merkintöjen luettelon vahvistamiseksi seuraavien toteuttamiseksi: hakemuksen jättäminen kansainväliselle toimistolle maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä rekisteröintiä varten unionin liittyessä Geneven asiakirjaan, hakemuksen jättäminen vastaisuudessa kansainväliselle toimistolle maantieteellisen merkinnän kansainvälistä rekisteröintiä varten, vastaväitteen hylkääminen, päätöksen tekeminen suojan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä kansainväliseen rekisteriin kirjatulle maantieteelliselle merkinnälle, kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten hyväksymisestä kieltäytymisen peruuttaminen, pyynnön esittäminen kansainvälisen rekisteröinnin peruuttamiseksi, ilmoituksen antaminen kansainväliseen rekisteriin kirjatun maantieteellisen merkinnän suojan mitätöimisestä unionissa sekä luvan antaminen jäsenvaltiolle tehdä tarvittavat muutokset ja ilmoitukset kansainväliselle toimistolle sellaisen tuotteen alkuperänimityksen osalta, jonka suojasta säädetään jossakin tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetuista asetuksista. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(12) mukaisesti.

(16)  On tärkeää varmistaa, että komissio seuraa ja arvioi unionin osallistumista asiakirjaan ajan myötä. Tällaisen arvioinnin toteuttamisessa komission olisi muun muassa otettava huomioon seuraavat seikat: niiden unionin lainsäädännön nojalla suojattujen ja rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen määrä, joista on jätetty hakemus kansainvälistä rekisteröintiä varten, ja tapaukset, joissa sopimuspuolina olevat kolmannet maat ovat evänneet suojan, Geneven asiakirjaan osallistuvien kolmansien maiden määrän kehitys, komission toteuttamat toimet tämän määrän lisäämiseksi ja maantieteellisiä merkintöjä koskevan voimassa olevan EU:n säännöstön vaikutukset kolmansien maiden kiinnostukseen liittyä Geneven asiakirjaan sekä sopimuspuolina olevista kolmansista maista peräisin olevien, unionin epäämien maantieteellisten merkintöjen määrä ja tyyppi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt ja menettelyt, jotka koskevat unionin toimia sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan, jäljempänä 'Geneven asiakirja'.

Tämän asetuksen soveltamiseksi alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksessa (EY) N:o 110/2008, asetuksessa (EU) N:o 1151/2012, asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 ja asetuksessa (EU) N:o 251/2014, viitataan ilmaisulla 'maantieteelliset merkinnät'.

2 artikla

Maantieteellisten merkintöjen kansainvälinen rekisteröiminen ▌

1.  Unionin liittyessä Geneven asiakirjaan ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin komissio toimivaltaisena viranomaisena jättää Geneven asiakirjan 5 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliselle toimistolle, jäljempänä 'kansainvälinen toimisto', hakemuksia, jotka koskevat unionin lainsäädännön nojalla suojattujen ja rekisteröityjen, unionista peräisin oleviin tuotteisiin liittyvien maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä rekisteröintiä.

2.  Tätä varten jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota kirjaamaan kansainväliseen rekisteriin niiden alueelta peräisin olevia, unionin lainsäädännön nojalla suojattuja ja rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä. Tällainen pyyntö voi perustua

a)  Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyyntöön tai Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellyn edunsaajan pyyntöön; tai

b)  jäsenvaltion omaan aloitteeseen.

3.  Näiden pyyntöjen pohjalta komissio hyväksyy 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksiä, joissa luetellaantämän artiklan 1 ▌kohdassa tarkoitetut maantieteelliset merkinnät.

3 artikla

Kansainväliseen rekisteriin kirjatun, unionin jäsenvaltiosta peräisin olevan maantieteellisen merkinnän peruuttaminen

1.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa pyydetään unionin jäsenvaltiosta peräisin olevan maantieteellisen merkinnän kansainväliseen rekisteriin kirjaamisen peruuttamista

a)  jos kyseinen maantieteellinen merkintä ei enää ole suojattu unionissa; tai

b)  sen jäsenvaltion pyynnöstä, josta maantieteellinen merkintä on peräisin, ja tämä pyyntö voi perustua

i)  Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyyntöön tai Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellyn edunsaajan pyyntöön; tai

ii)  jäsenvaltion omaan aloitteeseen.

2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosäädös hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.  Komissio ilmoittaa peruuttamispyynnöstä viipymättä kansainväliselle toimistolle.

4 artikla

Kansainväliseen rekisteriin kirjatun, kolmannen maan maantieteellisen merkinnän julkaiseminen

1.  Komissio julkaisee kansainvälisen toimiston Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan nojalla ilmoittaman kansainvälisen rekisteröinnin, joka koskee kansainväliseen rekisteriin kirjattua maantieteellistä merkintää ja jonka osalta Geneven asiakirjan 1 artiklan xv alakohdassa määritelty alkuperämaana oleva sopimuspuoli ei ole jäsenvaltio, edellyttäen, että julkaiseminen liittyy tuotteeseen, jolle on myönnetty maantieteellisen merkinnän suoja unionin tasolla.

2.  Kansainvälinen rekisteröinti yhdessä tuotelajin ja alkuperämaan kanssa julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

5 artikla

Kansainväliseen rekisteriin kirjatun, kolmannen maan maantieteellisen merkinnän arviointi

1.   Komissio julkaisee kansainvälisen toimiston Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan nojalla ilmoittaman kansainvälisen rekisteröinnin, joka koskee kansainväliseen rekisteriin kirjattua maantieteellistä merkintää ja jonka osalta Geneven asiakirjan 1 artiklan xv alakohdassa määritelty alkuperämaana oleva sopimuspuoli ei ole jäsenvaltio, määritelläkseen, sisältääkö se Lissabonin sopimusta ja ▌ Geneven asiakirjaa koskevien yhteisten täytäntöönpanomääräysten, jäljempänä 'yhteiset täytäntöönpanomääräykset'(13), 5 säännön 2 kohdassa vahvistetut pakolliset osatekijät ja 5 säännön 3 kohdassa määrätyt laatua, mainetta tai ominaisuuksia koskevat tiedot, sekä arvioidakseen, liittyykö julkaiseminen tuotteeseen, jolle on ▌myönnetty maantieteellisen merkinnän suoja unionin tasolla.

2.  Tällainen arviointi on tehtävä neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona maantieteellinen merkintä kirjattiin kansainväliseen rekisteriin, eikä se saa sisältää sellaisten unionin muiden erityisten säännösten arviointia, jotka liittyvät tuotteiden markkinoille saattamiseen ja erityisesti terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksiin, kaupan pitämisen vaatimuksiin ja elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin.

6 artikla

Kansainväliseen rekisteriin kirjattua kolmannen maan maantieteellistä merkintää koskeva vastaväitemenettely

1.   Jäsenvaltion tai muun kolmannen maan kuin alkuperämaana olevan sopimuspuolen viranomainen taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on oikeutettu etu ja joka on sijoittautunut unioniin tai muuhun kolmanteen maahan kuin alkuperämaana olevaan sopimuspuoleen, voi jättää komissiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun maantieteellisen merkinnän nimi on julkaistu 4 artiklan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vastaväitteen jollakin unionin virallisista kielistä.

2.   Euroopan unionin virallisessa lehdessä 4 artiklan mukaisesti julkaistua maantieteellistä merkintää koskeva vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos se on jätetty tämän artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa ja jos siinä on yksi tai useampi seuraavista perusteista:

a)  kansainväliseen rekisteriin kirjattu maantieteellinen merkintä on ristiriidassa kasvilajikkeen tai eläinrodun nimen kanssa ja todennäköisesti johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen;

b)  kansainväliseen rekisteriin kirjattu maantieteellinen merkintä on kokonaan tai osittain homonyyminen unionissa jo suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa eivätkä suojattavaksi ehdotetun maantieteellisen merkinnän ja unionissa jo suojatun maantieteellisen merkinnän paikallista ja perinteistä käyttöä koskevat edellytykset ja ulkonäkö ole käytännössä riittävän erilaisia, ottaen huomioon tarve varmistaa asianomaisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja tarve välttää kuluttajan harhaanjohtamista;

c)  kansainväliseen rekisteriin kirjatun maantieteellisen merkinnän suojaaminen unionissa loukkaisi aiempaa tavaramerkkioikeutta kansallisella, alueellisella tai unionin tasolla;

d)  ehdotetun maantieteellisen merkinnän suojaaminen unionissa vaarantaisi kokonaan tai osittain samanlaisen nimen käytön tai tavaramerkin yksinomaisen luonteen kansallisella, alueellisella tai unionin tasolla tai sellaisten tuotteiden olemassaolon, jotka on saatettu markkinoille laillisesti vähintään viisi vuotta ennen päivää, jona maantieteellisen merkinnän nimi julkaistiin 4 artiklan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

e)  kansainväliseen rekisteriin kirjattu maantieteellinen merkintä liittyy tuotteeseen, jonka osalta ei ▌ säädetä maantieteellisten merkintöjen suojasta unionin tasolla;

f)  nimi, jolle rekisteröintiä haetaan, on yleisnimi unionin alueella;

g)  Geneven asiakirjan 2 artiklan 1 kohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty;

h)  kansainväliseen rekisteriin kirjattu maantieteellinen merkintä on homonyyminen nimi, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, vaikka nimi olisikin sen alueen tai paikan nimi, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

3.   Komissio arvioi 2 kohdassa esitetyt vastaväiteperusteet suhteessa unionin alueeseen tai unionin alueen osaan.

7 artikla

Päätös kansainväliseen rekisteriin kirjatun, kolmannen maan maantieteellisen merkinnän suojaamisesta unionissa

1.  Jos 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyssä arvioinnissa katsotaan, että kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja jos yhtään vastaväitettä ei ole saatu tai saatuja vastaväitteitä ei voida ottaa tutkittavaksi, komissio tarvittaessa hylkää vastaanotetut vastaväitteet, joita ei voida ottaa tutkittavaksi, ja tekee päätöksen suojan myöntämisestä maantieteelliselle merkinnälle 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä.

2.  Jos 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyssä arvioinnissa katsotaan, että kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, tai jos on saatu 6 artiklan 2 kohdan mukainen vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, komissio tekee päätöksen suojan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä kansainväliseen rekisteriin kirjatulle maantieteelliselle merkinnälle 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä. Komissio tekee päätöksen niiden tuotteiden maantieteellisten merkintöjen osalta, jotka eivät kuulu 15 artiklan 1 kohdassa säädettyjen komiteoiden toimivaltaan ▌.

3.   Päätöksessä, jossa myönnetään maantieteelliselle merkinnälle suoja tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti, on esitettävä myönnetyn suojan laajuus, ja se voi sisältää Geneven asiakirjan kanssa yhteensopivia edellytyksiä, ja siinä voidaan erityisesti myöntää Geneven asiakirjan 17 artiklassa ja yhteisten täytäntöönpanomääräysten 14 säännössä täsmennetty siirtymäkausi.

4.   Komissio ilmoittaa kansainväliselle toimistolle Geneven asiakirjan 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti kieltäytyvänsä hyväksymästä asianomaisen kansainvälisen rekisteröinnin vaikutuksia unionin alueella yhden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kansainvälistä rekisteröintiä koskevan ilmoituksen Geneven asiakirjan 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti, tai neuvoston päätöksen (EU) .../...(14)(15) 5 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden vuoden kuluessa.

5.  Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan taikka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jolla on asiassa oikeutettu etu, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä hyväksyä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksen, jolla peruutetaan kokonaan tai osittain kansainväliselle toimistolle aiemmin ilmoitettu kieltäytyminen. Komissio ilmoittaa peruuttamisesta viipymättä kansainväliselle toimistolle.

8 artikla

Maantieteellisten merkintöjen käyttö

1.   Komission 7 artiklan perusteella hyväksymiä täytäntöönpanosäädöksiä sovelletaan rajoittamatta tuotteiden markkinoille saattamista ja erityisesti maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä, terveys- ja kasvinsuojelutoimia tai elintarvikkeiden merkitsemistä koskevien unionin muiden erityissäännösten soveltamista. ▌

2.   Jollei 1 kohdasta muuta johdu, mikä tahansa toimija, joka pitää kaupan tuotetta kansainvälisen rekisteröinnin mukaisesti, saa käyttää tämän asetuksen nojalla suojattuja maantieteellisiä merkintöjä.

9 artikla

Kansainväliseen rekisteriin kirjatun, kolmannen maan maantieteellisen merkinnän vaikutusten mitätöinti unionissa

1.  Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan taikka luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jolla on asiassa oikeutettu etu, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla mitätöidään kokonaan tai osittain kansainväliseen rekisteriin kirjatun maantieteellisen merkinnän suojan vaikutukset unionissa yhdessä tai useammassa seuraavista tilanteista:

a)  maantieteellisellä merkinnällä ei ole enää suojaa alkuperämaana olevassa sopimuspuolessa;

b)  maantieteellinen merkintä ei ole enää rekisteröitynä kansainväliseen rekisteriin;

c)  yhteisten täytäntöönpanomääräysten 5 säännön 2 kohdassa vahvistettujen pakollisten osatekijöiden tai 5 säännön 3 kohdassa määrättyjen laatua, mainetta tai ominaisuuksia koskevien tietojen noudattamista ei enää taata.

2.  Tämän artiklan 1 ▌ kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja vasta sen jälkeen kun Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle taikka Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellylle edunsaajalle on annettu mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan.

3.  Kun mitätöintiin ei enää voi hakea muutosta, komissio ilmoittaa viipymättä kansainväliselle toimistolle ▌maantieteellisen merkinnän kansainvälisen rekisteröinnin vaikutusten mitätöinnistä unionin alueella 1 kohdan a tai c alakohdan mukaisesti.

10 artikla

Suhde tavaramerkkeihin

1.   Maantieteellisen merkinnän suojaaminen ei vaikuta sellaisten aiempien tavaramerkkien voimassaoloon kansallisella, alueellisella tai unionin tasolla, joita on haettu tai jotka on rekisteröity vilpittömässä mielessä taikka jotka on hankittu vilpittömässä mielessä tapahtuneen käytön kautta jäsenvaltion, jäsenvaltioiden alueellisen liiton tai unionin alueella.

2.   Kansainväliseen rekisteriin kirjattua maantieteellistä merkintää ei suojata unionin alueella, jos kyseisen maantieteellisen merkinnän suojaaminen unionin alueella saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen, tunnettuuden ja käytössäoloajan pituuden vuoksi.

3.   Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista ▌ tavaramerkkiä, jota on haettu tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti tapahtuneen käytön kautta vilpittömässä mielessä jäsenvaltion, jäsenvaltioiden alueellisen liiton tai unionin alueella ennen sitä päivää, jona kansainvälinen toimisto ilmoitti komissiolle maantieteellisen merkinnän kansainvälisen rekisteröinnin julkaisemisesta, ja jonka käyttö olisi maantieteellisen merkinnän suojan vastaista, voidaan edelleen käyttää ja se voidaan uusia asianomaisen tuotteen osalta maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta, edellyttäen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1001(16) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/2436(17) säädettyjä tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa. Tällaisessa tapauksessa maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samoin kuin asianomaisen tavaramerkin käyttö.

11 artikla

Siirtymäsäännökset Lissabonin sopimuksen nojalla jo rekisteröityjä EU:n jäsenvaltioista peräisin olevia alkuperänimityksiä varten

1.  Jokaisen sellaisen tuotteen alkuperänimityksen osalta, joka on suojattu jonkin tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetun asetuksen nojalla ja joka on peräisin jäsenvaltiosta, joka on Lissabonin sopimuksen sopimuspuoli, asianomaisen jäsenvaltion on joko

a)  pyydettävä kyseisen alkuperänimityksen kansainvälistä rekisteröintiä Geneven asiakirjan nojalla, jos asianomainen jäsenvaltio on ratifioinut Geneven asiakirjan tai liittynyt siihen päätöksen (EU) …/…(18) 3 artiklassa annetun luvan nojalla, tai

b)  pyydettävä kyseisen alkuperänimityksen kansainväliseen rekisteriin kirjaamisen peruuttamista.

Asianomaisen jäsenvaltion valinnan on perustuttava

a)  Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyyntöön tai Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellyn edunsaajan pyyntöön; tai

b)  jäsenvaltion omaan aloitteeseen.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta valinnasta kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asianomaisen jäsenvaltion on komission kanssa koordinoiden tarkistettava kansainvälisen toimiston kanssa mahdolliset yhteisten täytäntöönpanomääräysten 7 säännön 4 kohdan edellyttämät muutokset Geneven asiakirjan mukaista rekisteröintiä varten.

Komissio antaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävällä täytäntöönpanosäädöksellä jäsenvaltiolle luvan tehdä tarvittavat muutokset ja ilmoitukset kansainväliselle toimistolle.

2.  Jokaisen sellaisen tuotteen alkuperänimityksen osalta, joka kuuluu jonkin tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetun asetuksen soveltamisalaan, mutta jota ei ole suojattu kyseisten asetusten nojalla, ja joka on peräisin jäsenvaltiosta, joka on Lissabonin sopimuksen sopimuspuoli, asianomaisen jäsenvaltion on joko

a)  pyydettävä rekisteröintiä kyseisen asetuksen nojalla, tai

b)  pyydettävä kyseisen alkuperänimityksen kansainväliseen rekisteriin kirjaamisen peruuttamista.

Asianomaisen jäsenvaltion valinnan on perustuttava

a)  Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyyntöön tai Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritellyn edunsaajan pyyntöön; tai

b)  jäsenvaltion omaan aloitteeseen.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta valinnasta ja tehtävä asiaankuuluva pyyntö kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asianomaisen jäsenvaltion on pyydettävä kyseisen alkuperänimityksen kansainvälistä rekisteröintiä Geneven asiakirjan nojalla, jos asianomainen jäsenvaltio on ratifioinut Geneven asiakirjan tai liittynyt siihen päätöksen (EU) …/…(19) 3 artiklassa annetun luvan nojalla, yhden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona maantieteellinen merkintä rekisteröitiin asianomaisen asetuksen nojalla. Sovelletaan 1 kohdan neljättä ja viidettä alakohtaa.

Jos rekisteröintiä asianomaisen asetuksen nojalla koskeva pyyntö hylätään ja siihen liittyvät hallinnolliset ja oikeudelliset muutoksenhakukeinot on käytetty tai jos rekisteröintiä Geneven asiakirjan nojalla koskevaa pyyntöä ei ole tehty tämän kohdan neljännen alakohdan mukaisesti, asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä pyydettävä kyseisen maantieteellisen merkinnän kansainväliseen rekisteriin kirjaamisen peruuttamista.

3.  Sellaisten tuotteiden alkuperänimitysten osalta, jotka eivät kuulu jonkin tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetun asetuksen soveltamisalaan ja joille ei ole myönnetty maantieteellisten merkintöjen suojaa unionin tasolla, Lissabonin sopimuksen sopimuspuolena jo oleva jäsenvaltio voi säilyttää olemassa olevan rekisteröinnin kansainväliseen rekisteriin.

Tällainen jäsenvaltio voi myös jättää uusia hakemuksia tällaisten, sen alueelta peräisin olevien alkuperänimitysten kirjaamiseksi kansainväliseen rekisteriin Lissabonin sopimuksen nojalla, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle tällaisten alkuperänimitysten rekisteröintiä koskevasta hakemusluonnoksesta. Kyseisen ilmoituksen on sisällettävä näyttö siitä, että hakemus täyttää Lissabonin sopimuksen mukaiset rekisteröintiä koskevat vaatimukset; ja

b)  komissio ei ole antanut kielteistä lausuntoa kahden kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta. Kielteinen lausunto voidaan antaa ainoastaan sen jälkeen, kun asianomaista jäsenvaltiota on kuultu, ja asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, kun a alakohdassa edellytetty näyttö ei osoita riittävällä tavalla, että Lissabonin sopimuksen mukaiset rekisteröintiä koskevat vaatimukset täyttyvät, tai jos rekisteröinnillä olisi kielteisiä vaikutuksia unionin kauppapolitiikkaan.

Jos komissio pyytää a alakohdan mukaisesta ilmoituksesta lisätietoja, määräaika komission toiminnalle on yksi kuukausi pyydettyjen tietojen vastaanottamisesta.

Komissio ilmoittaa välittömästi muille jäsenvaltioille kaikista a alakohdan mukaisista ilmoituksista.

12 artikla

Siirtymäkauden suoja Lissabonin sopimuksen nojalla rekisteröidyille kolmansista maista peräisin oleville alkuperänimityksille

1.   Jäsenvaltiot, jotka olivat Lissabonin sopimuksen sopimuspuolia ennen kuin unioni liittyi Geneven asiakirjaan, voivat ▌ jatkaa kansallisen suojajärjestelmän puitteissa Lissabonin sopimuksen sopimuspuolena olevasta kolmannesta maasta peräisin olevien alkuperänimitysten suojaa siitä päivästä, jona unionista tulee Geneven asiakirjan sopimuspuoli, niiden alkuperänimitysten osalta, jotka kyseisenä päivänä oli rekisteröity Lissabonin sopimuksen nojalla.

2.  Tällaisen kansallisen suojajärjestelmän mukainen suoja

a)  korvataan tietyn alkuperänimityksen osalta EU:n suojajärjestelmän mukaisella suojalla, jos tämä suoja myönnetään tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti tehdyn päätöksen nojalla sen jälkeen kun asianomainen kolmas maa on liittynyt Geneven asiakirjaan, edellyttäen, että tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti tehdyn päätöksen nojalla myönnetyllä suojalla säilytetään kyseisen alkuperänimityksen suojan jatkuvuus kyseisessä jäsenvaltiossa;

b)  lakkaa tietyn alkuperänimityksen osalta, kun kansainvälisen rekisteröinnin vaikutus päättyy.

3.   Jos kolmannesta maasta peräisin olevaa alkuperänimitystä ▌ ei ole rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti tai jos kansallista suojaa ei ole korvattu 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, tällaisen kansallisen suojan ▌vaikutuksista vastaa yksinomaan asianomainen jäsenvaltio.

4.   Jäsenvaltioiden 1 kohdan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä saa olla vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä saa olla vaikutusta unionin sisäiseen kauppaan tai kansainväliseen kauppaan.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki kansainvälisen toimiston Lissabonin sopimuksen nojalla antamat ilmoitukset, jotka komissio sitten toimittaa kaikille muille jäsenvaltioille.

6.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on ilmoitettava kansainväliselle toimistolle, että ne eivät voi taata kansallista suojaa sellaisen tuotteen alkuperänimityksen osalta, joka kuuluu jonkin tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitetun asetuksen soveltamisalaan ja joka on rekisteröity ja ilmoitettu kyseisille jäsenvaltioille Lissabonin sopimuksen nojalla, siitä päivästä, jona unionista tulee Geneven asiakirjan sopimuspuoli.

13 artikla

Maksut

Kuten yhteisissä täytäntöönpanomääräyksissä mainitaan, Geneven asiakirjan 7 artiklan nojalla perittävät maksut ▌suorittaa jäsenvaltio, josta maantieteellinen merkintä on peräisin, tai Geneven asiakirjan 5 artiklan 2 kohdan ii alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka Geneven asiakirjan 1 artiklan xvii alakohdassa määritelty edunsaaja. Jäsenvaltio voi vaatia, että luonnollinen henkilö, oikeushenkilö tai edunsaaja suorittaa osan maksuista tai kaikki maksut.

14 artikla

Erityinen rahoitusosuus

Jos erityisliiton tuloja hankitaan Geneven asiakirjan 24 artiklan 2 kohdan v alakohdan mukaisesti, unioni voi suorittaa erityisen rahoitusosuuden unionin vuotuisessa talousarviossa tätä tarkoitusta varten käytettävissä olevista varoista.

15 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustavat seuraavat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitetut komiteat seuraavien tuotteiden osalta:

a)  kun kyseessä ovat asetuksen (EU) N:o 1308/2013 92 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuluvat viinialan tuotteet, kyseisen asetuksen 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea;

b)  kun kyseessä ovat ▌asetuksen (EU) N:o 251/2014 3 artiklassa määritellyt maustetut viinituotteet, kyseisen asetuksen 34 artiklalla perustettu maustettujen viinituotteiden komitea;

c)  kun kyseessä ovat ▌asetuksen (EU) N:o 110/2008 2 artiklassa määritellyt tislatut alkoholijuomat, kyseisen asetuksen 25 artiklalla perustettu tislattujen alkoholijuomien komitea;

d)  kun kyseessä ovat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan kuuluvat maataloustuotteet ja elintarvikkeet, kyseisen asetuksen 57 artiklalla perustettu maataloustuotteiden laatupolitiikkakomitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

16 artikla

Seuranta ja tarkistaminen

Komissio arvioi unionin osallistumista Geneven asiakirjaan viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tärkeimmistä havainnoista. Arviointi perustuu muun muassa seuraaviin näkökohtiin:

a)  niiden unionin lainsäädännön nojalla suojattujen ja rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen määrä, joista on jätetty hakemus kansainvälistä rekisteröintiä varten, ja tapaukset, joissa sopimuspuolina olevat kolmannet maat ovat evänneet suojan;

b)  Geneven asiakirjaan osallistuvien kolmansien maiden määrän kehitys ja komission toteuttamat toimet tämän määrän lisäämiseksi sekä maantieteellisiä merkintöjä koskevan voimassa olevan unionin säännöstön vaikutukset kolmansien maiden kiinnostukseen liittyä Geneven asiakirjaan; ja

c)  kolmansista maista peräisin olevien, unionin epäämien maantieteellisten merkintöjen määrä ja tyyppi.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

______________

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma EU:n maantieteellisten merkintöjen suojan laajentamisesta muihin kuin maataloustuotteisiin

Komissio panee merkille Euroopan parlamentin 6. lokakuuta 2015 antaman päätöslauselman EU:n maantieteellisten merkintöjen mahdollisesta laajentamisesta muihin kuin maataloustuotteisiin.

Komissio käynnisti marraskuussa 2018 tutkimuksen saadakseen lisää taloudellista ja oikeudellista näyttöä muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojasta sisämarkkinoilla vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen täydentämiseksi. Tavoitteena oli saada lisää tietoja myös kilpailukyvystä, epäterveestä kilpailusta, väärentämisestä, kuluttajien näkemyksistä, kustannuksista/hyödyistä sekä muiden kuin maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suojelumallien vaikuttavuudesta toissijaisuusperiaatteen valossa.

Komissio aikoo sääntelyn parantamista koskevan asetuksen periaatteiden ja paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen sitoumusten mukaisesti tarkastella tutkimusta ja unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan annetun asetuksen seurantaa ja uudelleentarkastelua koskevassa artiklassa tarkoitettua unionin osallistumisesta Geneven asiakirjaan laadittua kertomusta sekä harkita mahdollisia tulevia toimia.

Komission lausuma asetuksen 9a artiklan 3 kohdassa säädetystä menettelystä

Komissio toteaa, että vaikka asetuksen 9a artiklan 3 kohdassa tarkoitettu menettely on oikeudellinen välttämättömyys, koska unionilla on asiassa yksinomainen toimivalta, se voi kuitenkin todeta, että nykyisen EU-lainsäädännön puitteissa tällainen komission väliintulo olisi poikkeuksellinen ja asianmukaisesti perusteltu. Komissio pyrkii jäsenvaltion kanssa käydyn kuulemisen aikana tekemään kaikkensa ratkaistakseen yhdessä jäsenvaltion kanssa kaikki huolenaiheet, jotta kielteisen lausunnon antaminen voidaan välttää. Komissio toteaa, että kielteinen lausunto ilmoitettaisiin kirjallisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle ja että siinä esitettäisiin SEUT-sopimuksen 296 artiklan nojalla syyt, joihin se perustuu. Komissio toteaa lisäksi, ettei kielteinen lausunto estäisi samaa alkuperänimitystä koskevan uuden hakemuksen jättämistä, jos kielteisen lausunnon taustalla olevat syyt on asianmukaisesti käsitelty tai ne eivät enää ole sovellettavissa.

Komission lausuma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan

Komissio toteaa, että unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta maantieteellisten merkintöjen alalla ja unioni liittyy Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan itsenäisenä osapuolena. Tämä on seurausta unionin tuomioistuimen 25. lokakuuta 2017 antamasta tuomiosta (asia C-389/15, komissio v. neuvosto). Koska EU:lla on yksinomainen ulkoinen toimivalta, jäsenvaltiot eivät voi tulla Geneven asiakirjan osapuoliksi, eikä niiden tulisi enää itse suojata maantieteellisiä merkintöjä, jotka Lissabonin järjestelmän jäseninä olevat kolmannet maat ovat vastikään rekisteröineet. Ottaen huomioon poikkeukselliset olosuhteet, jotka johtuvat siitä, että seitsemän jäsenvaltiota on ollut Lissabonin sopimuksen osapuolia pitkään, että niillä on sopimuksen nojalla rekisteröity laaja henkinen omaisuus ja että tarvitaan kitkaton siirtyminen, komissio olisi poikkeuksellisesti ollut valmis hyväksymään sen, että tässä tapauksessa Bulgaria, Tšekki, Slovakia, Ranska, Unkari, Italia ja Portugali olisivat voineet saada luvan liittyä Geneven asiakirjaan EU:n edun mukaisesti.

Komissio vastustaa voimakkaasti neuvoston toistuvaa vaatimusta siitä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot, jotka haluavat näin tehdä, saisivat luvan ratifioida Geneven asiakirja tai liittyä siihen yhdessä unionin kanssa. Neuvosto esittää perusteeksi unionin äänestysoikeutta koskevan kysymyksen säännönmukaistamisen ottaen huomioon Geneven asiakirjan 22 artiklan 4 kohdan b alakohdan ii alakohta pikemmin kuin edellä mainitut poikkeukselliset olosuhteet.

Lisäksi komissio haluaa muistuttaa, että koska unioni on käyttänyt sisäistä toimivaltaansa maatalouden maantieteellisten merkintöjen alalla, EU:n jäsenvaltioilla ei maatalousalalla voi olla omia maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmiä.

Sen vuoksi komissio pidättää itselleen mahdollisuuden käyttää kaikkia oikeuksiaan, myös oikeuttaan käyttää oikeussuojakeinoja neuvoston päätöstä vastaan, ja katsoo joka tapauksessa, että tämä tapaus ei voi muodostaa ennakkotapausta minkään muun voimassa olevan tai tulevan kansainvälisen / Maailman henkisen omaisuuden järjestön sopimuksen kannalta, erityisesti, mutta ei ainoastaan silloin, kun EU on jo ratifioinut kansainväliset sopimukset yksinomaisen toimivaltansa perusteella.

(1) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 55.
(2)*TEKSTIÄ EI OLE VIELÄ VIIMEISTELTY OIKEUDELLISESTI JA KIELELLISESTI.
(3)EUVL C 110, 22.3.2019, s.55.
(4)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2019.
(5)http://www.wipo.int/edocs/lexdocs/treaties/en/lisbon/trt_lisbon_009en.pdf.
(6)EUVL L […], […], s. […].
(7)http://www.wipo.int/export/sites/www/lisbon/en/legal_texts/lisbon_agreement.pdf.
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta (EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 251/2014, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91 kumoamisesta (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 14).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(13)Lissabonin sopimusta ja Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaa koskevat yhteiset täytäntöönpanomääräykset, jotka Lissabonin liiton yleiskokous hyväksyi 11 päivänä lokakuuta 2017: http://www.wipo.int/meetings/en/doc_details.jsp?doc_id=376416, asiakirja WIPO A/57/11, 11.10.2017.
(14)Neuvoston päätös (EU) .../... Euroopan unionin liittymisestä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan (EUVL L ..., ..., s. ...).
(15)+EUVL: lisätään tekstiin asiakirjassa ST 6929/18 olevan päätöksen numero ja alaviitteeseen kyseisen päätöksen numero, päivämäärä, nimi ja EUVL-julkaisuviite.
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, Euroopan unionin tavaramerkistä (EUVL L 154, 16.7.2017, s. 1).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2436, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (EUVL L 336, 23.12.2015, s. 1).
(18)+EUVL: lisätään tekstiin asiakirjassa ST 6929/16 olevan päätöksen numero.
(19)+EUVL: lisätään tekstiin asiakirjassa ST 6929/16 olevan päätöksen numero.


EU:n ja Filippiinien sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista ***
PDF 116kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Filippiinien tasavallan hallituksen välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (15056/2018 – C8-0051/2019 – 2016/0156(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0362A8-0191/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15056/2018),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Filippiinien tasavallan hallituksen väliseksi sopimukseksi tietyistä lentoliikenteen näkökohdista(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0051/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A8-0191/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Filippiinien tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 322, 18.12.2018, s. 3.


Oliiviöljyä ja syötäväksi tarkoitettuja oliiveja koskeva kansainvälinen sopimus ***
PDF 114kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi oliiviöljyä ja syötäväksi tarkoitettuja oliiveja koskevan vuoden 2015 kansainvälisen sopimuksen tekemisestä (06781/2019 – C8-0134/2019 – 2017/0107(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0363A8-0186/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06781/2019),

–  ottaa huomioon oliiviöljyä ja syötäväksi tarkoitettuja oliiveja koskevan vuoden 2015 kansainvälisen sopimuksen luonnoksen (11178/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0134/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0186/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen: Viorel Ștefan
PDF 118kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätös 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta nimittää Viorel Ştefan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0049/2019 – 2019/0802(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0364A8-0194/2019

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8–0049/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0194/2019),

A.  ottaa huomioon, että neuvosto kuuli 14. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Viorel Ştefanin nimittämisestä tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

C.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 8. huhtikuuta 2019 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa kielteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Viorel Ştefan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.


Tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen: Ivana Maletić
PDF 118kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätös 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta nimittää Ivana Maletić tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi (C8-0116/2019 – 2019/0803(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0365A8-0195/2019

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0116/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0195/2019),

A.  ottaa huomioon, että neuvosto kuuli 5. maaliskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Ivana Maletićin nimittämisestä tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

B.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymistä;

C.  ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunta kuuli kokouksessaan 8. huhtikuuta 2019 neuvoston nimeämää ehdokasta tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston ehdotuksesta nimittää Ivana Maletić tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja tiedoksi tilintarkastustuomioistuimelle sekä muille Euroopan unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden tilintarkastuselimille.


Unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelu ***I
PDF 363kWORD 125k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (COM(2018)0218 – C8-0159/2018 – 2018/0106(COD))
P8_TA-PROV(2019)0366A8-0398/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0218),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 16, 33, 43 ja 50 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, 62, 91, 100, 103, 109, 114, 168, 169, 192 ja 207 artiklan sekä 325 artiklan 4 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksen 31 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0159/2018),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 16 artiklan, 43 artiklan 2 kohdan, 50 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, 91 artiklan, 100 artiklan, 114 artiklan, 168 artiklan 4 kohdan, 169 artiklan, 192 artiklan 1 kohdan ja 325 artiklan 4 kohdan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2018 annetun tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 18. lokakuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. maaliskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0398/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta(3)

P8_TC1-COD(2018)0106


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEUT', ja erityisesti sen 16 artiklan, ▌ 43 artiklan 2 kohdan, 50 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, ▌ 91, 100, ▌ja 114 artiklan, 168 artiklan 4 kohdan, 169 artiklan, 192 artiklan 1 kohdan ▌ ja 325 artiklan 4 kohdan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(6),

ottavat huomioon tieteellis-teknisen komitean jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklan mukaisesti nimeämän asiantuntijaryhmän lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(7),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Henkilöt, jotka työskentelevät julkisessa tai yksityisessä organisaatiossa tai ovat yhteydessä siihen työnsä vuoksi, tietävät yleensä ensimmäisinä siihen liittyvistä yleiseen etuun kohdistuvista uhkista tai haitoista. Paljastaessaan tällaisia väärinkäytöksiä he edistävät merkittävällä tavalla yleistä etua vahingoittavien lainsäädännön rikkomisten paljastamista ja ehkäisemistä ja osallistuvat siten yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseen. Usein väärinkäytöksiin liittyvistä huolenaiheista tai epäilyistä ei kuitenkaan uskalleta ilmoittaa vastatoimien pelossa. Tästä syystä väärinkäytösten paljastajien tasapuolisen ja tehokkaan suojelun merkitys tunnustetaan enenevässä määrin sekä unionissa että kansainvälisellä tasolla.

(2)  Unionin tasolla väärinkäytösten paljastajien tekemät ilmoitukset ja julkiset paljastukset ovat osa toimintaa, jossa unionin oikeuden ja politiikkojen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia pyritään ehkäisemään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä he antavat täytäntöönpanon valvonnasta vastaaville kansallisille ja unionin järjestelmille tietoja, joiden ansiosta voidaan tuloksellisesti paljastaa ja tutkia unionin oikeuteen kohdistuvia rikkomisia ja nostaa niiden perusteella syytteitä. Näin lisätään läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta.

(3)  Unionin oikeuden rikkominen – luokiteltiinpa se kansallisen lainsäädännön mukaisesti hallinto- tai rikosoikeudelliseksi tai muuntyyppiseksi rikkomiseksi – voi tietyillä aloilla aiheuttaa yleiseen etuun kohdistuvaa vakavaa haittaa, jos siitä seuraa huomattavia riskejä yhteiskunnan hyvinvoinnille. Kun tällaisilla aloilla havaitaan puutteita täytäntöönpanossa ja kun väärinkäytösten paljastajat ovat yleensä etulyöntiasemassa rikkomisten ilmi saattamisessa, täytäntöönpanoa on tarpeen tehostaa ottamalla käyttöön tehokkaita, luottamuksellisia ja turvallisia ilmoituskanavia ja varmistamalla, että väärinkäytösten paljastajia suojellaan tehokkaasti vastatoimilta ▌.

(4)  Väärinkäytösten paljastajien suojelu on nykyään Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa hajanaista ja eri politiikanaloilla epäyhtenäistä. Väärinkäytösten paljastajien havaitsemat unionin oikeuden rikkomistapaukset, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, ovat osoitus siitä, että suojelun riittämättömyys jossakin jäsenvaltiossa ei pelkästään häiritse EU:n politiikkojen toteuttamista kyseisessä jäsenvaltiossa, vaan saattaa myös aiheuttaa heijastusvaikutuksia muissa jäsenvaltioissa ja koko unionissa.

(5)  Tämän vuoksi yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joilla taataan väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu, olisi sovellettava tiettyihin säädöksiin ja tietyillä politiikanaloilla, joiden osalta

i)  on tarpeen lujittaa täytäntöönpanoa;

ii)  ilmoittamatta jäävät väärinkäytökset ovat keskeinen täytäntöönpanoa heikentävä tekijä; ja

iii)  unionin oikeuden rikkominen aiheuttaa yleiseen etuun kohdistuvaa vakavaa haittaa.

Jäsenvaltiot voivat ulottaa kansallisten säännösten soveltamisen myös muille aloille varmistaakseen kattavan ja johdonmukaisen kansallisen tason kehyksen.

(6)  Väärinkäytösten paljastajien suojelu on välttämätöntä, jotta voidaan parantaa julkisia hankintoja koskevan unionin oikeuden täytäntöönpanoa. Sen lisäksi, että on tarpeen ehkäistä ja paljastaa EU:n talousarvion täytäntöönpanoon muun muassa julkisten hankintojen yhteydessä liittyviä petoksia ja korruptiota, on puututtava siihen, että jäsenvaltioiden viranomaiset ja tietyt yleishyödyllisten palvelujen tarjoajat eivät riittävän tiukasti noudata julkisia hankintoja koskevia sääntöjä tavaroiden, urakoiden ja palvelujen hankinnan yhteydessä. Kyseisten sääntöjen rikkominen aiheuttaa kilpailun vääristymistä ja ylimääräisiä liiketoimintakustannuksia, loukkaa sijoittajien ja osakkeenomistajien etuja ja yleensäkin heikentää investointien houkuttelevuutta ja yritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä kaikkialla Euroopassa, mikä häiritsee sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(7)  Unionin lainsäätäjä on jo tunnustanut väärinkäytösten paljastajien suojelusta saatavan lisäarvon rahoituspalvelujen alalla. Finanssikriisin jälkeen, kun rahoituspalveluja koskevien sääntöjen täytäntöönpanossa oli havaittu vakavia puutteita, monissa tämän alan säädöksissä otettiin käyttöön toimenpiteitä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi, mukaan luettuina sisäiset ja ulkoiset ilmoituskanavat sekä vastatoimien nimenomainen kieltäminen.(8) Erityisesti luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovellettavien vakavaraisuusvaatimusten yhteydessä direktiivissä 2013/36/EU säädetään väärinkäytösten paljastajien suojelusta, joka koskee myös luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annettua asetusta (EU) N:o 575/2013.

(8)  Sisämarkkinoilla kaupan pidettävien tuotteiden turvallisuuden osalta ensisijainen tietolähde ovat tuotanto- ja jakeluketjussa mukana olevat yritykset, minkä vuoksi väärinkäytösten paljastajien tekemillä ilmoituksilla on huomattava lisäarvo, koska he ovat paljon lähempänä vaarallisten tuotteiden mahdollisten epäreilujen ja laittomien tuotanto-, tuonti- tai jakelukäytäntöjen lähdettä. Tästä syystä on aiheellista ottaa käyttöön väärinkäytösten paljastajien suojelu sekä yhdenmukaistettuihin(9) että yhdenmukaistamattomiin(10) tuotteisiin sovellettavien turvallisuusvaatimusten yhteydessä. Väärinkäytösten paljastajien suojelu on olennaista myös, kun pyritään estämään ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden, samoin kuin puolustusalan tuotteiden, päätyminen laittomille markkinoille kannustamalla ilmoittamaan rikkomisista, kuten asiakirjaväärennöksistä, muutetuista merkinnöistä ja petoksellisista unionin sisäisistä asehankinnoista, koska ne ovat usein osoitus yrityksistä siirtää aseita laillisilta markkinoilta laittomille. Väärinkäytösten paljastajien suojelu auttaa myös estämään kotitekoisten räjähteiden laitonta valmistusta, koska sillä tuetaan räjähteiden lähtöaineita koskevien rajoitusten ja valvonnan asianmukaista soveltamista.

(9)  Suojelemalla väärinkäytösten paljastajia voidaan myös ehkäistä sellaista unionin liikenneturvallisuussääntöjen rikkomista, joka voisi johtaa ihmishenkien vaarantumiseen. Tämä on jo tunnustettu lentoliikenteen(11) ja meriliikenteen(12) turvallisuutta koskevissa unionin säädöksissä, joissa otetaan käyttöön räätälöityjä toimenpiteitä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi sekä erityisiä ilmoituskanavia. Kyseisissä säädöksissä säädetään myös niiden työntekijöiden suojelusta, jotka ilmoittavat omista vilpittömistä erehdyksistään (nk. oikeudenmukainen turvallisuuskulttuuri). Näillä kahdella alalla väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi käyttöön otettuja toimenpiteitä on täydennettävä ja laajennettava, minkä lisäksi on parannettava turvallisuusvaatimuksia myös muiden liikennemuotojen osalta säätämällä vastaavista toimenpiteistä sisävesi-, tie- ja rautatieliikenteen alalla.

(10)  Todisteiden kerääminen ympäristörikoksista, laittomasta toiminnasta ja laiminlyönneistä sekä ympäristönsuojeluvaatimusten mahdollisesta rikkomisesta sekä tällaisten toimien ehkäiseminen, paljastaminen ja niihin puuttuminen on edelleen haasteellista, minkä vuoksi sitä olisi pyrittävä tehostamaan, kuten todetaan 18 päivänä tammikuuta 2018 annetussa komission tiedonannossa "EU:n toimet ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamiseksi"(13). Väärinkäytösten paljastajien suojelusta säädetään toistaiseksi vain yhdessä ympäristönsuojelua koskevassa alakohtaisessa säädöksessä(14). Tällaisesta suojelusta on kuitenkin säädettävä laajemmin, jotta voidaan varmistaa unionin ympäristölainsäädännön tuloksellinen täytäntöönpano, koska sen rikkominen voi aiheuttaa yleiseen etuun kohdistuvaa ▌haittaa, jonka vaikutukset saattavat levitä yli jäsenvaltioiden rajojen. Tämä pätee myös tapauksiin, joissa vaaralliset tuotteet voivat aiheuttaa ympäristöhaittoja.

(11)  Parantamalla väärinkäytösten paljastajien suojelua voitaisiin osaltaan ehkäistä myös niiden Euratom-sopimukseen sisältyvien sääntöjen rikkomista, jotka koskevat ydinturvallisuutta ja säteilysuojelua sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallista huoltoa. Samalla voitaisiin lujittaa tehokasta ydinturvallisuuskulttuuria koskevan tarkistetun ydinturvallisuusdirektiivin(15) voimassa olevien säännösten täytäntöönpanoa. Direktiivin 8 b artiklan 2 kohdan a alakohdassa vaaditaan toimivaltaisia sääntelyviranomaisia varmistamaan erityisesti, että käytössä on johtamisjärjestelmät, joissa ydinturvallisuus on asianmukaisesti etusijalla ja joissa edistetään kaikilla tasoilla henkilöstön ja johdon kykyä kyseenalaistaa asiaankuuluvien turvallisuusperiaatteiden ja käytäntöjen tehokas toteutuminen sekä kykyä raportoida ajoissa turvallisuuskysymyksistä.

(12)  Vastaavista syistä on tarpeen ottaa käyttöön väärinkäytösten paljastajien suojelu myös elintarvikeketjun ja erityisesti elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuden sekä eläinten terveyden, suojelun ja hyvinvoinnin alalla, jotta voidaan kehittää nykyisiä säännöksiä ja estää unionin sääntöjen rikkominen. Näillä aloilla annetut unionin säännöt ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Asetuksessa (EY) N:o 178/2002(16) esitetään yleiset periaatteet ja vaatimukset, joihin kaikki elintarvikkeita ja rehuja koskevat unionin ja jäsenvaltioiden toimenpiteet perustuvat. Niissä korostetaan erityisesti elintarvikkeiden turvallisuutta, jotta voidaan taata ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen korkeatasoinen suojelu elintarvikkeiden suhteen sekä sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Asetuksessa säädetään muun muassa, että elintarvike- ja rehualan toimijat eivät saa estää työntekijöitään ja muita tekemästä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa silloin, kun yhteistyöllä saatetaan ehkäistä tai vähentää elintarvikkeesta aiheutuvaa riskiä tai poistaa se. Unionin lainsäätäjä on noudattanut samaa menettelytapaa eläinten terveyden suhteen vahvistamalla asetuksessa (EU) 2016/429 säännöt, jotka koskevat eläimestä toiseen tai eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa(17). Neuvoston direktiivissä 98/58/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/63/EU sekä neuvoston asetuksissa (EU) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 vahvistetaan säännöt eläinten suojelulle ja hyvinvoinnille eläintuotannossa, kuljetuksen aikana ja lopetuksen yhteydessä.

(13)  Väärinkäytösten paljastajien suojelu voi edistää merkittävästi myös sellaisten unionin sääntöjen rikkomisesta johtuvien, kansanterveyteen ja kuluttajansuojaan kohdistuvien riskien havaitsemista, ehkäisemistä, vähentämistä ja poistamista, jotka muutoin saattaisivat jäädä huomaamatta. Erityisesti kuluttajansuojaan liittyy usein tapauksia, joissa vaaralliset tuotteet voivat aiheuttaa kuluttajille merkittävää vahinkoa.▌

(14)  Myös yksityisyyden ja henkilötietojen suojelu, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa, on ala, jolla väärinkäytösten paljastajat voivat auttaa sellaisten unionin oikeuteen kohdistuvien rikkomisten ilmi saattamisessa, jotka voivat aiheuttaa yleiseen etuun kohdistuvaa ▌haittaa. Sama koskee verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta annettua direktiiviä(18), jossa säädetään (myös muiden kuin henkilötietojen turvallisuuteen vaikuttavien) poikkeamien ilmoittamisesta ja vahvistetaan turvallisuusvaatimukset, joita sovelletaan eri alojen (mm. energia-, terveydenhuolto-, liikenne- ja pankkialan) keskeisten palvelujen tarjoajiin sekä keskeisten digitaalisten palvelujen (mm. pilvipalvelujen) ja perushyödykkeiden (vesi, sähkö, kaasu yms.)tarjoajiin. Väärinkäytösten paljastajien ilmoitukset ovat tällä alalla erityisen arvokkaita, koska niiden avulla voidaan estää turvapoikkeamat, jotka voisivat vaikuttaa talouden ja yhteiskunnan keskeisiin toimintoihin ja yleisesti käytettäviin digitaalisiin palveluihin, sekä mahdollinen unionin tietosuojalainsäädännön noudattamatta jättäminen. Näin voidaan osaltaan varmistaa sisämarkkinoiden toiminnan ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta olennaisten palvelujen jatkuvuus.

(15)  Unionin taloudellisten etujen suojaamisella tarkoitetaan petosten, korruption ja muun sellaisen laittoman toiminnan torjuntaa, joka liittyy unionin menojen toteuttamiseen tai unionin tulojen ja varojen keräämiseen. Kyseessä on olennaisen tärkeä tehtävä, jonka osalta unionin oikeuden täytäntöönpanoa on lujitettava. Unionin taloudellisten etujen suojaamisen lujittaminen käsittää myös Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen perustuvia menoja koskevien unionin talousarvion määrärahojen täytäntöönpanon. Jos unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevia sääntöjä ei panna täytäntöön tuloksellisesti esimerkiksi kansallisella tasolla ilmenevien petosten ja korruption osalta, seurauksena on unionin tulojen supistuminen ja sen varojen väärinkäyttö, mikä voi vääristää julkisia investointeja ja kasvua ja murentaa kansalaisten luottamusta unionin toimintaan. SEUT 325 artiklassa edellytetään, että unioni ja jäsenvaltiot torjuvat tällaisia toimia. Tämän alan merkityksellisiä toimenpiteitä ovat erityisesti neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, jota on täydennetty kaikkein vakavimpien tällä alalla esiintyvien petoksiin liittyvien toimintatapojen osalta direktiivillä (EU) 2017/1371 ja Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1995 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyllä yleissopimuksella ja sen 27 päivänä syyskuuta 1996(19), 29 päivänä marraskuuta 1996(20) ja 19 päivänä kesäkuuta 1997 tehdyillä pöytäkirjoilla (yleissopimus ja sen pöytäkirjat ovat voimassa niiden jäsenvaltioiden osalta, joita direktiivi (EU) 2017/1372 ja asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013 (OLAF) eivät sido).

(16)  Lisäksi olisi säädettävä yhteisistä vähimmäisvaatimuksista väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi tapauksissa, joissa on kyse SEUT 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sisämarkkinoihin liittyvistä rikkomisista. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti unionin toimenpiteillä, joilla luodaan sisämarkkinat tai varmistetaan niiden toiminta, on tarkoitus osaltaan poistaa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvia nykyisiä ja tulevia esteitä sekä kilpailun vääristymiä.

(17)  Väärinkäytösten paljastajien suojelu tehostaisi unionin kilpailuoikeuden ja muun muassa valtiontukien täytäntöönpanon valvontaa, ja sillä voitaisiin erityisesti edistää markkinoiden tehokasta toimintaa unionissa, luoda yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset ja tuoda etuja kuluttajille. Sisäpiiri-ilmoitusten merkitys kilpailuoikeuteen kohdistuvien rikkomisten paljastamisessa on jo tunnustettu yrityksiin sovellettavissa kilpailusäännöissä sisällyttämällä niihin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat säännöt. Lisäksi Euroopan komissio on äskettäin ottanut käyttöön välineen, jonka avulla kilpailusääntöihin liittyvistä väärinkäytöksistä on mahdollista ilmoittaa nimettömänä. Kilpailua ja valtiontukia koskevat rikkomiset liittyvät SEUT 101, 102, 106, 107 ja 108 artiklaan ja niiden soveltamiseksi annettuihin johdetun oikeuden sääntöihin.

(18)  Toimet, joilla rikotaan yhteisöverosääntöjä, ja järjestelyt, joiden avulla pyritään saamaan veroetuuksia ja kiertämään lakisääteisiä velvoitteita, ovat sovellettavien yhteisöverosääntöjen tarkoituksen ja tavoitteiden vastaisia ja heikentävät sisämarkkinoiden toimintaa. Ne voivat johtaa epäoikeudenmukaiseen verokilpailuun ja laajamittaiseen veronkiertoon, mikä vääristää yritysten tasapuolisia toimintamahdollisuuksia ja johtaa verotulojen menettämiseen sekä jäsenvaltioissa että koko unionin tasolla. Tässä direktiivissä säädetään niiden henkilöiden suojelusta vastatoimia vastaan, jotka ilmoittavat veronkiertoon ja/tai säännösten väärinkäyttöön tähtäävistä järjestelyistä, jotka muutoin saattaisivat jäädä huomaamatta. Sen tarkoituksena on parantaa toimivaltaisten viranomaisten kykyä varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja poistaa kaupan vääristymiä ja esteitä, jotka vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn sisämarkkinoilla. Näillä seikoilla on suora yhteys vapaata liikkuvuutta koskeviin sääntöihin, ja ne ovat merkityksellisiä myös valtiontukisääntöjen soveltamisen kannalta. Väärinkäytösten paljastajien suojelu täydentää komission viimeaikaisia aloitteita, joiden tarkoituksena on parantaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa verotuksen alalla ja luoda unioniin oikeudenmukaisempi yhteisöveroympäristö , jotta jäsenvaltiot voisivat helpommin havaita veronkiertoon ja/tai säännösten väärinkäyttöön tähtääviä järjestelyjä, jotka muutoin saattaisivat jäädä huomaamatta, ja ehkäistä tällaisten järjestelyjen käyttöä, vaikka tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta aineellisia eikä menettelyllisiä verosäännöksiä.

(19)  Tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritellään direktiivin aineellinen soveltamisala viittaamalla liitteessä esitettyyn luetteloon unionin säädöksistä (I ja II osa). Näissä unionin säädöksissä puolestaan määritellään niiden aineellinen soveltamisala viittaamalla kunkin säädöksen liitteissä esitettyihin luetteloihin unionin säädöksistä, mikä tarkoittaa, että myös viimeksi mainitut säädökset kuuluvat tämän direktiivin aineelliseen soveltamisalaan. Viittauksia liitteessä lueteltuihin säädöksiin olisi lisäksi tulkittava siten, että ne käsittävät kaikki kyseisten säädösten nojalla hyväksytyt kansalliset ja unionin täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut säädökset. Viittauksia tämän direktiivin liitteessä lueteltuihin unionin säädöksiin olisi pidettävä dynaamisina viittauksina, mikä tarkoittaa, että jos liitteessä mainittua unionin säädöstä on muutettu tai muutetaan, viittauksella tarkoitetaan muutettua säädöstä, ja jos mainittu unionin säädös on korvattu tai korvataan, viittauksella tarkoitetaan uutta säädöstä.

(20)  Tietyt, erityisesti rahoituspalveluja koskevat unionin säädökset, kuten markkinoiden väärinkäytöstä annettu asetus (EU) N:o 596/2014(21) ja sen pohjalta annettu komission täytäntöönpanodirektiivi 2015/2392(22), sisältävät jo yksityiskohtaisia sääntöjä väärinkäytösten paljastajien suojelusta. Tämän voimassa olevan unionin lainsäädännön, joka mainitaan muun muassa liitteen II osassa olevassa luettelossa, olisi säilytettävä siinä vahvistetut kutakin alaa koskevat erityispiirteet. Tämä on erityisen tärkeää, jotta voidaan täsmentää, mitä oikeushenkilöitä rahoituspalvelujen alalla sekä rahanpesun ja terrorismin ehkäisemisen alalla velvollisuus ottaa käyttöön sisäiset ilmoituskanavat nykyään koskee. Jotta samalla varmistetaan johdonmukaisuus ja oikeusvarmuus kaikissa jäsenvaltioissa, tätä direktiiviä olisi voitava soveltaa kaikkiin asioihin, joita ei säännellä alakohtaisissa unionin säädöksissä, ja näitä säädöksiä olisi täydennettävä tällä direktiivillä siltä osin kuin näitä asioita ei säännellä niissä, jotta ne ovat täysin vähimmäisvaatimusten mukaisia. Tällä direktiivillä olisi erityisesti täsmennettävä sisäisten ja ulkoisten ilmoituskanavien ominaisuudet, toimivaltaisten viranomaisten velvoitteet ja vastatoimia vastaan kansallisella tasolla annettavan suojelun tarkka muoto. Tältä osin asetuksen (EU) N:o 1286/2014 28 artiklan 4 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta ottaa käyttöön sisäinen ilmoituskanava mainitun asetuksen soveltamisalalla. Tässä direktiivissä säädettyjen vähimmäisvaatimusten johdonmukaisen soveltamisen vuoksi tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä sisäisten ilmoituskanavien käyttöönottoa koskevaa velvollisuutta olisi sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 1286/2014 osalta.

(21)  Tällä direktiivillä ei pitäisi rajoittaa suojelua, joka on myönnetty unionin työlainsäädännön rikkomisesta ilmoittaville työntekijöille. Erityisesti työterveyden ja työturvallisuuden osalta jäsenvaltioilla on jo puitedirektiivin 89/391/ETY 11 artiklan nojalla velvollisuus varmistaa, että työntekijöille ja heidän edustajilleen ei saa koitua haittaa siitä, että he pyytävät työnantajalta asianmukaisia toimenpiteitä ja tekevät ehdotuksia työntekijöihin kohdistuvien vaarojen vähentämiseksi ja/tai vaarojen aiheuttajien poistamiseksi. Työntekijöillä ja heidän edustajillaan on oikeus saattaa asia toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käsiteltäväksi, jos he katsovat, että työnantajan toteuttamat toimenpiteet ja käyttämät keinot eivät ole riittäviä työturvallisuuden ja -terveyden takaamiseksi.

(22)  Jäsenvaltiot voivat säätää, että yksinomaan ilmoittavaa henkilöä koskevat henkilösuhteisiin liittyvät asiat, kuten ilmoittavan henkilön ja toisen työntekijän väliset henkilökohtaiset konfliktit, voidaan käsitellä muissa saatavilla olevissa menettelyissä.

(23)  Tämä direktiivi ei rajoita suojelua, joka myönnetään menettelyissä, jotka koskevat ilmoittamista mahdollisesta unionin etuja vahingoittavasta laittomasta toiminnasta, kuten petoksesta tai korruptiosta, tai sellaisesta työtehtäviin liittyvästä menettelystä, joka voi merkitä, että on vakavasti laiminlyöty Euroopan unionin virkamiehille ja muille henkilöstön jäsenille kuuluvia velvollisuuksia, joista säädetään neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/681(23) vahvistettujen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 22 a, 22 b ja 22 c artiklassa. Tätä direktiiviä sovelletaan, kun EU:n virkamiehet ilmoittavat työnsä yhteydessä saamistaan tiedoista, jotka eivät koske virkamiehen ja EU:n toimielimen välistä palvelussuhdetta.

(24)  Kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa ilmoituksiin sellaisia hankintoja koskevista rikkomisista, joihin liittyy puolustus- tai turvallisuusnäkökohtia, jos nämä näkökohdat kuuluvat SEUT 346 artiklan soveltamisalaan. Jos jäsenvaltiot päättävät ulottaa direktiivissä säädetyn suojelun koskemaan muita aloja tai muita säädöksiä, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan, kyseiset jäsenvaltiot voivat antaa erityisiä säännöksiä suojatakseen keskeisiä kansallisia turvallisuusetujaan tältä osin.

(25)  Tällä direktiivillä ei myöskään pitäisi rajoittaa sellaisten turvallisuusluokiteltujen tietojen suojelua, joita on unionin lainsäädännön tai asianomaisten jäsenvaltioiden voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten nojalla turvallisuussyistä suojattava luvattomalta pääsyltä. Tämän direktiivin säännösten ei pitäisi vaikuttaa ▌velvollisuuksiin, jotka perustuvat EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä 13 päivänä maaliskuuta 2015 annettuun komission päätökseen (EU, Euratom) 2015/444 tai turvallisuussäännöistä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi 23 päivänä syyskuuta 2013 annettuun neuvoston päätökseen.

(26)  Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa asianajajan ja hänen asiakkaansa välisen viestinnän luottamuksellisuuden suojaan ('oikeudellinen ammattisalassapitovelvollisuus') sellaisena kuin siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja tapauksen mukaan unionin oikeudessa. Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa myöskään velvollisuuteen säilyttää terveydenhuollon työntekijöiden, kuten terapeuttien, ja heidän potilaidensa välisen viestinnän ja potilastietojen luottamuksellisuus ('terveystietojen yksityisyys') sellaisena kuin siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja unionin oikeudessa.

(27)  Muiden ammattiryhmien jäseniin voidaan soveltaa tässä direktiivissä säädettyä suojelua heidän ilmoittaessaan sovellettavissa ammatillisissa säännöissä suojattuja tietoja edellyttäen, että kyseisten tietojen ilmoittaminen on tarpeen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan rikkomisen paljastamiseksi.

(28)  Vaikka tässä direktiivissä säädetään luottamuksellisuuden suojan rikkomistapauksissa tietyin edellytyksin rajoitetusta vastuuvapaudesta, mukaan luettuna rikosoikeudellinen vastuu, se ei vaikuta rikosprosessia koskeviin kansallisiin sääntöihin eikä etenkään niihin sääntöihin, joiden tarkoituksena on turvata tutkintatoimien ja oikeusmenettelyjen luotettavuus tai asianosaisten puolustautumisoikeudet. Tämä ei rajoita suojelua koskevien toimenpiteiden käyttöönottoa muuntyyppisessä kansallisessa prosessioikeudessa etenkään hallinto-, siviili- tai työoikeudellisissa menettelyissä sovellettavan käänteisen todistustaakan osalta.

(29)  Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat työntekijöiden edustajien oikeutta saada tietoja, tulla kuulluiksi ja osallistua työehtosopimusneuvotteluihin sekä niiden tehtäviä työntekijöiden oikeuksien puolustajina. Tämän ei pitäisi vaikuttaa tämän direktiivin takaaman suojelun tasoon.

(30)  Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa tapauksissa, joissa henkilöt, jotka ovat antaneet tietoon perustuvan suostumuksensa siihen, että heidät määritellään vihjeenantajiksi tai rekisteröidään sellaisiksi kansallisen tason nimettyjen viranomaisten, kuten tulliviranomaisten, ylläpitämissä tietokannoissa, ilmoittavat rikkomisista valvontaviranomaisille palkkiota tai korvausta vastaan. Tällaisten ilmoitusten tekemisessä noudatetaan erityisiä menettelyjä, joilla pyritään takaamaan vihjeenantajien nimettömyys heidän fyysisen koskemattomuutensa suojelemiseksi ja jotka ovat erillisiä tässä direktiivissä säädetyistä ilmoituskanavista.

(31)  Henkilöt, jotka ilmoittavat työnsä yhteydessä saamistaan tiedoista, jotka koskevat yleiseen etuun kohdistuvia uhkia tai haittoja, käyttävät oikeuttaan sananvapauteen. Oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä 'perusoikeuskirja', 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Siihen sisältyy myös oikeus vastaanottaa ja levittää tietoja sekä tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus.

(32)  Sen vuoksi tämä direktiivi perustuu sananvapautta koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja periaatteisiin, jotka Euroopan neuvosto on sen pohjalta esittänyt väärinkäytösten paljastajien suojelusta vuonna 2014 antamassaan suosituksessa(24).

(33)  Jotta ilmoittava henkilö voi saada suojelua, hänellä olisi oltava perusteltu syy uskoa asiaan liittyvien olosuhteiden ja hänen saatavillaan ilmoitusajankohtana olevien tietojen perusteella, että hänen ilmoittamansa asiat ovat paikkansapitäviä. Tämä on keskeinen tae ilkivaltaisia ja perusteettomia tai perättömiä ilmoituksia vastaan, sillä sen avulla varmistetaan, että ne, jotka ilmoitusajankohtana tahallaan ja tietoisesti ilmoittivat vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, eivät ole oikeutettuja suojeluun. Toisaalta sen avulla varmistetaan, että ilmoittava henkilö ei menetä suojelua siinä tapauksessa, että hän on tehnyt aiheettoman ilmoituksen vilpittömässä mielessä. Ilmoittavalla henkilöllä olisi vastaavasti oltava oikeus tämän direktiivin mukaiseen suojeluun, jos hänellä on perusteltu syy uskoa, että ilmoitetut tiedot kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Ilmoittavan henkilön ilmoituksen taustalla olevan motiivin ei pitäisi vaikuttaa siihen, myönnetäänkö hänelle suojelua vai ei.

(34)  Ilmoittavien henkilöiden on yleensä helpompi tehdä ilmoitus sisäisesti, jollei heillä ole syytä tehdä sitä ulkoisesti. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että suurin osa väärinkäytösten paljastajista tekee ilmoituksen sisäisesti siinä organisaatiossa, jossa he ovat töissä. Sisäinen ilmoittaminen on myös paras tapa välittää tieto henkilöille, jotka voivat edistää yleiseen etuun kohdistuvien riskien ratkaisemista varhaisessa vaiheessa ja tuloksellisesti. Toisaalta ilmoittavan henkilön olisi voitava valita tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella soveltuvin ilmoittamiskanava. Lisäksi on tarpeen suojata tietojen julkistamista ottaen huomioon sellaiset demokraattiset periaatteet kuin läpinäkyvyys ja vastuuvelvollisuus sekä perusoikeudet, kuten oikeus sananvapauteen ja tiedotusvälineiden vapauteen, samalla kun otetaan tasapuolisesti huomioon yhtäältä työnantajien tarve hallinnoida organisaatiotaan ja suojella siihen liittyviä etuja ja toisaalta suuren yleisön edut, jotka liittyvät vahingoilta suojeluun, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössään esittämien perusteiden mukaisesti.

(35)  Jäsenvaltiot voivat päättää, ottavatko yksityiset ja julkiset yhteisöt ja toimivaltaiset viranomaiset vastaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia nimettömiä ilmoituksia rikkomisista ja toteuttavatko ne jatkotoimia näiden ilmoitusten johdosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin oikeuteen perustuvaa velvoitetta sallia nimetön ilmoittaminen. Henkilöille, jotka ilmoittavat tai julkistavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tietoja nimettömästi ja direktiivin edellytykset täyttäen, olisi kuitenkin myönnettävä tämän direktiivin mukainen suojelu, jos heidät tunnistetaan myöhemmin ja jos heihin kohdistetaan vastatoimia.

(36)  Suojelu on myönnettävä tapauksissa, joissa henkilöt tekevät unionin lainsäädännön nojalla ilmoituksia unionin toimielimille, elimille, toimistoille tai virastoille esimerkiksi unionin talousarvioon kohdistuvista petoksista.

(37)  Väärinkäytösten paljastajat tarvitsevat erityistä oikeussuojaa, jos he ovat saaneet ilmoittamansa tiedot työnsä yhteydessä ja ovat sen vuoksi vaarassa joutua vastatoimien kohteeksi työnsä yhteydessä (esimerkiksi salassapitovelvollisuutta tai lojaliteettia koskevan velvollisuuden rikkomisen perusteella). Suojelun perusteena on se, että väärinkäytösten paljastaja on taloudellisesti haavoittuvassa asemassa suhteessa henkilöön, josta hänen työsuhteensa käytännössä riippuu. Jos tällaista työhön liittyvää voimasuhteiden epätasapainoa ei ole (esimerkiksi kun kyseessä on tavallinen tai sivullisen tekemä kantelu), erityistä suojelua vastatoimenpiteitä vastaan ei tarvita.

(38)  Unionin oikeuden tehokas täytäntöönpano edellyttää, että suojelua myönnetään mahdollisimman laajoille henkilöryhmille riippumatta siitä, ovatko nämä unionin vai kolmansien maiden kansalaisia, kun nämä henkilöt saavat työnsä yhteydessä (riippumatta tehtävien laadusta tai siitä, maksetaanko niistä palkkaa) erityisasemansa vuoksi tietoonsa sellaisia rikkomisiin liittyviä seikkoja, joista ilmoittaminen olisi yleisen edun mukaista, ja kun he voivat joutua tällaisen ilmoittamisen vuoksi vastatoimien kohteeksi. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että suojelun tarve määritellään kaikkien asiaa koskevien olosuhteiden perusteella eikä ainoastaan kyseisen suhteen luonteen perusteella, jotta suojelu kattaa kaikki mahdolliset henkilöt, joilla on laajassa merkityksessä yhteys siihen organisaatioon, jossa rikkominen on tapahtunut.

(39)  Suojelun tulisi kattaa ensinnäkin henkilöt, jotka ovat SEUT 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja 'työntekijöitä', siinä merkityksessä kuin Euroopan unionin tuomioistuin on tätä käsitettä tulkinnut, eli henkilöitä, jotka suorittavat määrätyn ajanjakson aikana toisen hyväksi ja tämän valvonnan alaisena tehtäviä, joista heille suoritetaan vastike. Tämä käsite sisältää myös virkamiehet. Suojelua olisi näin ollen myönnettävä myös työntekijöille, joilla on muu kuin tavanomainen työsuhde, eli muun muassa osa-aikaisille ja määräaikaisille työntekijöille sekä henkilöille, joilla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa tai epävarma työsuhde, jossa on usein vaikea soveltaa epäoikeudenmukaista kohtelua koskevaa tavanomaista suojelua.

(40)  Suojelun tulisi kattaa myös muut luonnollisten ▌henkilöiden ryhmät, joilla voi olla keskeinen asema lainsäädännön rikkomista koskevien tietojen paljastamisessa ja jotka voivat olla työnsä vuoksi taloudellisesti haavoittuvassa asemassa, vaikka eivät olekaan SEUT 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja työntekijöitä. Esimerkiksi tuoteturvallisuuden alalla tavarantoimittajilla voi olla hyvät edellytykset saada tietoa vaarallisten tuotteiden valmistusta, tuontia tai jakelua koskevista mahdollisista epäreiluista tai laittomista käytännöistä, ja vastaavasti unionin varojen täytäntöönpanoon liittyviä palveluja tarjoavilla konsulteilla on erityisasemansa vuoksi mahdollisuus tuoda ilmi havaitsemansa rikkomiset. Tällaiset henkilöryhmät, mukaan lukien palveluja tarjoavat itsenäiset ammatinharjoittajat, freelance-työntekijät, toimeksisaajat, alihankkijat ja tavarantoimittajat, joutuvat tyypillisesti kärsimään vastatoimista, joita voivat olla esimerkiksi palvelusopimuksen tai käyttöluvan tai muun luvan ennenaikainen irtisanominen tai peruuttaminen, liiketoimintamahdollisuuksien ja tulojen menettäminen, pakottaminen, pelottelu tai ahdistelu, mustalle listalle asettaminen / boikotointi tai maineen vahingoittaminen. Myös osakkeenomistajat ja hallintoelinten jäsenet voivat joutua kärsimään esimerkiksi taloudellisista vastatoimista tai pelottelusta tai ahdistelusta, mustalle listalle asettamisesta tai maineen vahingoittamisesta. Suojelun tulisi kattaa myös henkilöt, joiden työsuhde on päättynyt ja henkilöt, jotka hakevat työtä sellaisesta organisaatiosta tai neuvottelevat palvelujensa tarjoamisesta sellaiselle organisaatiolle, jonka toimintaan liittyvästä oikeuden rikkomisesta he saavat tietää palvelukseenottomenettelyn tai muiden sopimusta edeltävien neuvottelujen aikana, ja jotka voivat joutua kärsimään vastatoimista esimerkiksi kielteisen suosituksen tai mustalle listalle asettamisen / boikotoinnin muodossa.

(41)  Väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu edellyttää myös sellaisten muiden henkilöryhmien suojelua, jotka voivat joutua kärsimään rikkomisten paljastamisesta johtuvista vastatoimista, vaikka he eivät olisi työstään taloudellisesti riippuvaisia. Vapaaehtoistyöntekijöihin ja palkallisiin tai palkattomiin harjoittelijoihin voidaan kohdistaa vastatoimia esimerkiksi siten, että heidän palvelujaan ei enää käytetä, tai antamalla heille huono työtodistus seuraavaa työnhakua varten tai vahingoittamalla heidän mainettaan tai uranäkymiään muulla tavoin.

(42)  Yleiseen etuun kohdistuvan vakavan haitan tuloksellinen paljastaminen ja ehkäiseminen edellyttää, että rikkomisen käsite sisältää myös väärinkäytökset sellaisina kuin ne on määritelty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä eli sellaiset teot tai laiminlyönnit, jotka eivät muodollisesti ole lainvastaisia, mutta jotka ovat lain tavoitteen tai tarkoituksen vastaisia.

(43)  Unionin oikeuden rikkomisen tehokas ehkäiseminen edellyttää, että suojelua myönnetään ▌henkilöille, jotka ilmoittavat tietoja, joiden perusteella voidaan havaita jo toteutuneet rikkomiset, rikkomiset, jotka eivät ole vielä toteutuneet mutta joiden toteutuminen on erittäin todennäköistä, teot ja laiminlyönnit, joita ilmoittava henkilö voi perustelluista syistä pitää unionin oikeuden rikkomisina, sekä yritykset salata rikkomisia. Samasta syystä suojelua olisi myönnettävä myös henkilöille, jotka ilmoittavat perustelluista huolenaiheista tai epäilyksistä, vaikka eivät voikaan toimittaa asiasta konkreettista näyttöä. Toisaalta suojelua ei pitäisi myöntää silloin kun ilmoitus koskee tietoja, jotka on jo kokonaisuudessaan julkistettu, tai perusteettomia huhuja ja kuulopuheita.

(44)  Vastatoimet ovat osoitus ilmoituksen ja ilmoittajaan kohdistetun suoran tai epäsuoran epäsuotuisan kohtelun välisestä tiiviistä syy–seuraussuhteesta, jonka perusteella hänellä on oikeus oikeussuojaan. Jotta väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden tehokas suojelu edistäisi unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa, vastatoimet on määriteltävä laajasti niin, että ne kattavat kaikenlaiset työn yhteydessä ilmenevät teot ja laiminlyönnit, joista aiheutuu haittaa väärinkäytösten paljastajille. Tämä direktiivi ei estä työnantajia tekemästä työsuhteeseen liittyviä päätöksiä, jotka eivät perustu ilmoittamiseen tai tietojen julkistamiseen.

(45)  Jotta vastatoimia vastaan myönnettävä suojelu edistäisi myös sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden turvaamista, sitä olisi myönnettävä sekä henkilöille, jotka ilmoittavat teoista tai laiminlyönneistä organisaation sisällä (sisäinen ilmoittaminen) tai organisaation ulkopuoliselle viranomaiselle (ulkoinen ilmoittaminen), että henkilöille, jotka tuovat tällaisia tietoja julkisuuteen (esimerkiksi suoraan yleisölle verkkoalustojen tai sosiaalisen median välityksellä tai tiedotusvälineille, vaaleilla valituille luottamushenkilöille, kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, ammattiliitoille tai elinkeinoelämän järjestöille).

(46)  Väärinkäytösten paljastajat ovat erityisen tärkeitä tietolähteitä tutkivien toimittajien kannalta. Väärinkäytösten paljastajien tehokas suojeleminen vastatoimilta parantaa oikeusvarmuutta niiden henkilöiden näkökulmasta, jotka vasta harkitsevat tietojensa paljastamista, mikä kannustaa heitä ilmoittamaan tietojaan myös tiedotusvälineille, ja tekee siitä helpompaa. Tältä osin on olennaisen tärkeää suojella väärinkäytösten paljastajia toimittajien tietolähteenä, jotta voidaan turvata tutkivan journalismin asema demokraattisten yhteiskuntien vartijana.

(47)  Jotta unionin oikeuteen kohdistuvia rikkomisia voitaisiin paljastaa ja ehkäistä tuloksellisesti, on olennaisen tärkeää, että niitä koskevat tiedot päätyvät nopeasti niille, jotka ovat lähimpänä ongelman lähdettä ja joilla on parhaat edellytykset tutkia niitä ja valtuudet toteuttaa korjaavia toimia mahdollisuuksien mukaan. Ilmoittavia henkilöitä olisi siis lähtökohtaisesti kannustettava käyttämään ensiksi sisäisiä ilmoituskanavia ja tekemään ilmoitus työnantajalleen, jos heillä on tällaisia kanavia käytössään ja jos niiden voidaan kohtuudella olettaa toimivan. Näin on etenkin silloin, kun ilmoittava henkilö katsoo, että rikkomiseen voidaan puuttua tehokkaasti kyseisessä organisaatiossa eikä vastatoimien riskiä ole. Tämä myös edellyttää, että yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöt ottavat käyttöön asianmukaiset sisäiset menettelyt ilmoitusten vastaanottamista ja jatkotoimien toteuttamista varten. Sisäiseen ilmoittamiseen on kannustettava myös silloin, kun sisäiset kanavat on otettu käyttöön ilman unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyä velvoitetta. Tämän periaatteen pitäisi vahvistaa toimivan viestinnän kulttuuria ja yritysvastuuta organisaatioissa, kun ilmoittavien henkilöiden katsotaan edistävän merkittävästi organisaation kykyä korjata omaa toimintaansa ja toimia korkeita tavoitteita vastaavalla tavalla.

(48)  Yksityisen sektorin oikeushenkilöiden osalta velvollisuus perustaa sisäinen ilmoituskanava määräytyy niiden koon ja sen mukaan, millainen yleiseen etuun kohdistuva riski niiden toiminnasta aiheutuu. Tätä velvollisuutta olisi sovellettava kaikkiin vähintään 50 työntekijän yrityksiin niiden toiminnan luonteesta riippumatta, niiden arvonlisäverovelvollisuuden perusteella. Jäsenvaltiot voivat tarvittavan riskinarvioinnin perusteella vaatia myös muita yrityksiä ottamaan käyttöön sisäiset ilmoituskanavat tietyissä tapauksissa (esimerkiksi kun niiden toiminnasta aiheutuva riski on merkittävä).

(49)  Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta kannustaa yksityisen sektorin oikeushenkilöitä, joissa on alle 50 työntekijää, ottamaan käyttöön sisäiset ilmoittamiskanavat ja jatkotoimet, myös säätämällä 5 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia löyhemmistä vaatimuksista näille kanaville edellyttäen, että näillä vaatimuksilla voidaan taata ilmoituksen luottamuksellisuus ja asianmukaiset jatkotoimet.

(50)  Pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin sovellettavaa vapautusta sisäisten ilmoituskanavien perustamista koskevasta velvollisuudesta ei pitäisi soveltaa yksityisiin yrityksiin, jotka ovat liitteen I osan B kohdassa ja II osassa tarkoitettujen unionin säädösten nojalla tällä hetkellä velvollisia perustamaan sisäiset ilmoituskanavat.

(51)  Olisi oltava selvää, että silloin kun yksityisillä oikeushenkilöillä ei ole sisäisiä ilmoituskanavia, ilmoittavien henkilöiden olisi voitava tehdä suoraan ulkoinen ilmoitus toimivaltaisille viranomaisille, ja tällaisilla henkilöillä olisi oltava tässä direktiivissä säädetty suojelu vastatoimia vastaan.

(52)  Jotta voitaisiin varmistaa erityisesti julkisten hankintasääntöjen noudattaminen julkisella sektorilla, sisäisten ilmoituskanavien perustamista koskevaa velvollisuutta olisi sovellettava kaikkiin julkisiin oikeushenkilöihin paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, niiden koon mukaan.

(53)  Edellyttäen, että ilmoittavan henkilön henkilöllisyyden luottamuksellisuus on varmistettu, kukin yksityinen ja julkinen oikeushenkilö voi itse määrittää, millaiset ilmoituskanavat se ottaa käyttöön. Tarkemmin sanottuna niiden olisi sallittava kirjalliset ilmoitukset, jotka voidaan toimittaa postitse, erityiseen palautelaatikkoon tai verkossa (organisaation sisäisessä tietoverkossa tai internetissä), ja/tai suulliset ilmoitukset, jotka voidaan esittää puhelimitse tai muun ääniviestijärjestelmän kautta. Ilmoittavan henkilön pyynnöstä olisi oltava mahdollisuus myös henkilökohtaiseen tapaamiseen kohtuullisen ajan kuluessa.

(54)  Myös kolmannet osapuolet voidaan valtuuttaa ottamaan vastaan ilmoituksia yksityisten ja julkisten oikeushenkilöiden puolesta, edellyttäen että ne tarjoavat asianmukaiset riippumattomuutta, luottamuksellisuutta, tietosuojaa ja salassapitovelvollisuutta koskevat takeet. Tällaisia kolmansia osapuolia voivat olla ulkoisten ilmoitusalustojen tarjoajat, ulkopuoliset neuvonantajat, tilintarkastajat, ammattiliittojen edustajat tai työntekijöiden edustajat.

(55)  Rajoittamatta suojelua, jota ammattiliittojen edustajat ja työntekijöiden edustajat nauttivat asemansa perusteella muiden unionin tai kansallisten sääntöjen nojalla, heille olisi myönnettävä tässä direktiivissä säädetty suojelu sekä silloin, kun he tekevät ilmoituksen työntekijän roolissaan, että silloin, kun he ovat antaneet neuvoja ja tukea ilmoittavalle henkilölle.

(56)  Sisäisten ilmoitusmenettelyjen tulisi olla sellaisia, että yksityiset oikeushenkilöt voivat niiden avulla ottaa vastaan ja tutkia täysin luottamuksellisesti ilmoituksia, joiden tekijät ovat yrityksen ja sen tytäryhtiöiden tai sidosyritysten (konserni) työntekijöitä ja mahdollisesti myös konserniin edustussuhteessa olevia toimijoita ja sen tavarantoimittajia ja keitä tahansa henkilöitä, jotka ovat saaneet tietonsa yritykseen ja konserniin liittyvän työnsä yhteydessä.

(57)  Se, ketkä henkilöt tai mitkä yksiköt yksityisessä oikeushenkilössä soveltuvat parhaiten toimivaltaisiksi vastaanottamaan ilmoituksia ja toteuttamaan niiden perusteella jatkotoimia, riippuu näiden oikeushenkilöiden rakenteesta, mutta tätä tehtävää hoidettaessa olisi joka tapauksessa varmistettava riippumattomuus ja se, ettei eturistiriitoja synny. Pienemmissä oikeushenkilöissä tätä tehtävää voisi hoitaa muun toimensa ohella sellainen työntekijä, jolla on asemansa puolesta edellytykset raportoida suoraan organisaation johdolle, kuten vaatimustenmukaisuudesta, henkilöstöasioista, toiminnan lahjomattomuudesta, oikeusasioista, yksityisyydensuojasta tai sisäisestä tarkastuksesta vastaava johtaja, talousjohtaja tai hallituksen jäsen.

(58)  Sisäisen ilmoittamisen yhteydessä ilmoittavalle henkilölle on erittäin tärkeää tiedottaa mahdollisimman kattavasti ja siinä määrin kuin se on laissa sallittua ilmoituksen perusteella toteutetuista jatkotoimista, koska näin voidaan lujittaa luottamusta väärinkäytösten paljastajien suojelujärjestelmän toimivuuteen yleensä ja vähentää todennäköisyyttä, että samasta aiheesta tehdään useampia ilmoituksia tai julkisia paljastuksia. Ilmoittavalle henkilölle olisi kohtuullisen ajan kuluessa kerrottava, mitä toimia ilmoituksen perusteella on toteutettu tai tarkoitus toteuttaa ja mitkä ovat jatkotoimien perusteet (esimerkiksi ilmoittavan henkilön ohjaaminen käyttämään toisia kanavia tai menettelyjä, jos ilmoitus koskee yksinomaan hänen henkilökohtaisia oikeuksiaan, käsittelyn lopettaminen siksi, ettei asiasta löydy riittäviä todisteita tai muista syistä, sisäisen tutkinnan käynnistäminen ja mahdollisesti sen tulokset ja/tai toimenpiteet, joilla esiin tuotuun ongelmaan on puututtu, asian siirtäminen toimivaltaiselle viranomaiselle lisätutkimuksia varten), kunhan tästä ei aiheudu haittaa selvitys- ja tutkintatoimille tai ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksille. Ilmoittavalle henkilölle olisi aina kerrottava tutkinnan etenemisestä ja tuloksista. Häntä voidaan pyytää antamaan lisätietoja tutkinnan aikana, vaikkakaan hänellä ei ole velvollisuutta tähän.

(59)  Tämä kohtuullinen aika saisi olla enintään kolme kuukautta. Jos asianmukaisia jatkotoimia vasta suunnitellaan, ilmoittavalle henkilölle olisi kerrottava tästä ja annettava myös muuta palautetta, jota hän todennäköisesti odottaa.

(60)  Henkilöiden, jotka aikovat ilmoittaa unionin oikeuteen kohdistuvasta tosiasiallisesta tai mahdollisesta rikkomisesta, olisi voitava tehdä tietoon perustuva päätös siitä, tekevätkö he ilmoituksen ja miten ja milloin he sen tekevät. Jos yksityisissä ja julkisissa oikeushenkilöissä on käytössä sisäisiä ilmoitusmenettelyjä, niiden on tiedotettava näistä menettelyistä sekä menettelyistä, joiden mukaisesti voidaan tehdä ulkoinen ilmoitus toimivaltaisille viranomaisille. Tätä koskevat tiedot on esitettävä ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa ja mahdollisuuksien mukaan työntekijöiden lisäksi myös muille henkilöille, jotka työnsä vuoksi ovat yhteydessä kyseiseen oikeushenkilöön, eli esimerkiksi palveluntarjoajille, jakelijoille, tavarantoimittajille ja liikekumppaneille. Tiedot voidaan esimerkiksi kiinnittää näkyvään paikkaan, johon tällaisilla henkilöillä on pääsy, ja oikeushenkilön verkkosivulle. Tiedot voidaan myös ottaa osaksi ammattietiikkaa ja lahjomattomuutta koskevien koulutusten sisältöä.

(61)  Unionin oikeuteen kohdistuvien rikkomisten tuloksellinen paljastaminen ja ehkäiseminen edellyttää sen varmistamista, että väärinkäytösten paljastamista harkitsevat voivat toimittaa tietonsa helposti ja täysin luottamuksellisesti sellaisten toimivaltaisten viranomaisten tietoon, jotka pystyvät tutkimaan niitä ja mahdollisuuksien mukaan korjaamaan ongelman.

(62)  Sisäisiä kanavia ei välttämättä ole käytettävissä tai vaikka niitä olisi käytetty, ne eivät ehkä ole toimineet kunnolla (ilmoitusta ei esimerkiksi käsitelty asianmukaisesti tai kohtuullisessa ajassa tai rikkomisen korjaamiseksi ei toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä, vaikka tutkinnan tulokset osoittivat sen tapahtuneen).

(63)  Lisäksi on muita tilanteita, joissa sisäisten ilmoituskanavien ei voida kohtuudella odottaa toimivan kunnolla. Näin on erityisesti silloin, jos ilmoittavilla henkilöillä on pätevä syy uskoa, että i) he joutuisivat ilmoittamisen vuoksi vastatoimien kohteeksi, esimerkiksi luottamuksellisuuden suojan rikkomisen johdosta, tai että ii) toimivaltaisilla viranomaisilla olisi paremmat edellytykset toteuttaa tehokkaita toimia rikkomiseen puuttumiseksi, koska esimerkiksi työhön liittyvässä tilanteessa viime kädessä vastuussa oleva henkilö on osallisena rikkomisessa tai vaarana on, että rikkominen tai todisteet siitä voitaisiin kätkeä tai hävittää, tai yleisemmin, koska toimivaltaisten viranomaisten tutkintatoimien tuloksellisuus saattaa muussa tapauksessa vaarantua (esimerkkeinä kartellit ja muut kilpailusääntöjen rikkomiset) tai koska rikkominen edellyttää kiireellisiä toimia, jotta voidaan turvata ihmisten henki, terveys tai turvallisuus taikka suojella ympäristöä. Joka tapauksessa henkilöillä, jotka tekevät ulkoisen ilmoituksen toimivaltaisille viranomaisille ja tarvittaessa unionin toimielimille, elimille, toimistoille tai virastoille, on aina oikeus suojeluun. Tässä direktiivissä myönnetään suojelu myös silloin, kun unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, että ilmoittava henkilö tekee ilmoituksen kansallisille toimivaltaisille viranomaisille esimerkiksi osana työtehtäviään ja vastuualueitaan tai siksi, että rikkominen täyttää rikoksen tunnusmerkit.

(64)  Yksi tärkeimmistä syistä jättää ilmoittamatta väärinkäytöksistä on se, ettei ilmoituksen uskota johtavan toivottuihin tuloksiin. Toimivaltaiset viranomaiset on sen vuoksi selkeästi velvoitettava ottamaan käyttöön asianmukaiset ilmoituskanavat, toteuttamaan saamiensa ilmoitusten perusteella jatkotoimia ja antamaan ilmoittaville henkilöille kohtuullisessa ajassa palautetta .

(65)  Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, joilla on toimivalta ottaa vastaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat ilmoitukset ja toteuttaa niiden perusteella tarvittavat jatkotoimet. Tällaisia toimivaltaisia viranomaisia voivat olla oikeusviranomaiset, asianomaisen erityisalan toimivaltaiset sääntely- tai valvontaviranomaiset, yleisemmän toimivallan omaavat valtioiden keskustason viranomaiset, lainvalvontaviranomaiset, korruptiontorjuntaviranomaiset tai oikeusasiamiehet.

(66)  Toimivaltaisiksi nimetyillä viranomaisilla olisi ilmoitusten vastaanottajina oltava tarvittavat valmiudet ja valtuudet varmistaa asianmukaisten jatkotoimien toteuttaminen. Näihin kuuluvat ilmoituksessa esitettyjen väitteiden paikkansapitävyyden arviointi ja puuttuminen ilmoitettuihin rikkomisiin ▌käynnistämällä sisäinen tutkinta, tutkinta- tai syytetoimet tai varojen takaisinperintä tai muut asianmukaiset korjaavat toimet toimivaltuuksiensa mukaisesti. Vaihtoehtoisesti kyseisillä viranomaisilla olisi oltava tarvittavat valtuudet siirtää ilmoituksen käsittely toiselle viranomaiselle, jonka olisi tutkittava ilmoitettu rikkominen, ja varmistaa, että tämä viranomainen toteuttaa asianmukaiset jatkotoimet. Jos jäsenvaltiot haluavat ottaa käyttöön ulkoisia ilmoituskanavia valtion keskustasolla esimerkiksi valtiontukiasioissa, niiden olisi otettava käyttöön riittävät takeet sen varmistamiseksi, että direktiivissä säädettyjä riippumattomuutta ja erillisyyttä koskevia vaatimuksia noudatetaan. Tällaisten ulkoisten ilmoituskanavien käyttöönotto ei vaikuta jäsenvaltioiden tai komission valtuuksiin valtiontukien valvonnan alalla, eikä tämä direktiivi rajoita komission yksinomaista toimivaltaa erityisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan mukaista valtiontukitoimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevien ilmoitusten alalla. SEUT 101 ja 102 artiklaa koskevissa rikkomistapauksissa jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaisiksi viranomaisiksi asetuksen (EY) 1/2003 35 artiklassa tarkoitetut viranomaiset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission toimivaltaa tällä alalla.

(67)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös annettava ilmoittaville henkilöille palautetta toimista, joita ilmoituksen perusteella on toteutettu tai tarkoitus toteuttaa (esimerkiksi ilmoituksen siirtäminen toiselle viranomaiselle, käsittelyn lopettaminen siksi, ettei asiasta löydy riittäviä todisteita tai muista syistä, sisäisen tutkinnan käynnistäminen ja mahdollisesti sen tulokset ja/tai toimenpiteet, joilla esiin tuotuun ongelmaan on puututtu), sekä jatkotoimien perusteista. Tutkinnan lopullisista tuloksista tiedottamisen ei pitäisi vaikuttaa sovellettaviin unionin sääntöihin, joihin kuuluvat varainhoitoasetuksen piiriin kuuluvien päätösten julkaisemisen mahdollinen rajoittaminen. Tätä olisi sovellettava soveltuvin osin yhtiöverotuksen alalla, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään vastaavista rajoituksista.

(68)  Jatkotoimet olisi toteutettava ja palaute olisi annettava kohtuullisessa ajassa. Tämä on tarpeen, jotta ilmoituksen kohteena olevaan mahdolliseen ongelmaan voidaan puuttua viipymättä ja jotta voidaan välttää asian tarpeeton julkistaminen. Tämä kohtuullinen aika ei saisi olla enempää kuin kolme kuukautta, mutta sitä voitaisiin pidentää kuuteen kuukauteen, jos se on tarpeen tapaukseen liittyvien olosuhteiden vuoksi ja etenkin, jos ilmoituksen kohteena oleva asia voi luonteensa ja monimutkaisuutensa vuoksi edellyttää pitkällistä tutkintaa.

(69)  Sisäisten ja ulkoisten ilmoituskanavien käyttöönotosta säädetään jo tiettyjä aloja, kuten markkinoiden väärinkäyttöä(25), siviili-ilmailua(26) tai merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporauksen turvallisuutta(27) koskevassa unionin lainsäädännössä. Tässä direktiivissä vahvistettujen, tällaisten kanavien käyttöönottoa koskevien velvollisuuksien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia unionin säädöksillä jo perustettuja kanavia koskevien velvollisuuksien kanssa.

(70)  Euroopan komissiolla ja joillakin unionin elimillä, toimistoilla ja virastoilla, kuten Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF), Euroopan meriturvallisuusvirastolla (EMSA), Euroopan lentoturvallisuusvirastolla (EASA), Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella (EAMV) ja Euroopan lääkevirastolla (EMA), on käytössä ulkoisia ilmoituskanavia ja -menettelyjä, joiden kautta ne voivat ottaa vastaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia ilmoituksia ja jotka pääasiassa turvaavat ilmoittavien henkilöiden henkilöllisyyden luottamuksellisuuden. Tämä direktiivi ei vaikuta tällaisiin jo olemassa oleviin ulkoisiin ilmoituskanaviin ja -menettelyihin, vaan sen avulla varmistetaan, että henkilöt, jotka tekevät ilmoituksia kyseisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille tai virastoille, voivat hyötyä suojelua koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista kaikkialla unionissa.

(71)  Jotta voidaan varmistaa ilmoitusten perusteella toteutettavien jatkotoimien tehokkuus ja puuttuminen kyseisiin unionin sääntöjen rikkomisiin, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä keventääkseen toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvaa rasitetta siitä, että ilmoitetaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien säännösten vähäisistä rikkomisista, tehdään useita ilmoituksia samasta rikkomisesta tai ilmoitetaan liitännäissäännösten (esimerkiksi dokumentointi- tai ilmoitusvelvollisuutta koskevien säännösten) rikkomisista. Tällaisilla toimenpiteillä voidaan sallia, että tutkittuaan ilmoituksen asianmukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että ilmoitettu rikkominen on selkeästi vähäinen eikä edellytä muita jatkotoimia tämän direktiivin nojalla. Jäsenvaltiot voivat myös sallia, että toimivaltaiset viranomaiset voivat lopettaa sellaisten toistuvien ilmoitusten käsittelyn, joiden asiasisällössä ei ole uutta merkityksellistä tietoa verrattuna aikaisempaan ilmoitukseen, jonka käsittely on jo lopetettu, paitsi jos eri jatkotoimet ovat perusteltuja uusien oikeudellisten tai tosiseikkoihin perustuvien olosuhteiden nojalla. Jos ilmoituksia on tehty suuri määrä, jäsenvaltiot voivat myös sallia, että toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät ensisijaisina ne ilmoitukset, jotka koskevat vakavia rikkomisia tai tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien keskeisten säännösten rikkomisia.

(72)  Jos kansallisessa tai unionin oikeudessa niin säädetään, toimivaltaisten viranomaisten olisi siirrettävä tapaukset tai niitä koskevat tiedot asianomaisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille tai virastoille, kuten tämän direktiivin soveltamista varten Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Euroopan syyttäjänvirastolle (EPPO), tämän kuitenkaan estämättä sitä, että ilmoittava henkilö voi ilmoittaa tietonsa suoraan tällaisille unionin elimille, toimistoille tai virastoille.

(73)  Useilla tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla on käytössä yhteistyömekanismeja, joiden kautta kansalliset toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja ja toteuttavat jatkotoimia niissä unionin oikeuden rikkomistapauksissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia. Esimerkkejä ovat hallinnollisen avun ja yhteistyön mekanismi elintarvikeketjua koskevan unionin lainsäädännön rajatylittävissä rikkomistapauksissa ja elintarvikealan petoksia käsittelevä Food Fraud Network, tuoteturvallisuutta koskeva EU:n nopea tiedonvaihtojärjestelmä, kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkosto, ympäristöasioiden vaatimustenmukaisuutta käsittelevä verkosto, Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto ja verotusalan hallinnollinen yhteistyö. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi hyödynnettävä näitä olemassa olevia yhteistyömekanismeja aina, kun se on tarpeen, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa eli toteuttaa jatkotoimia tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikkomisista tehtyjen ilmoitusten johdosta. Jäsenvaltioiden viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä myös nykyisten yhteistyömekanismien ulkopuolella sellaisissa vaikutuksiltaan rajatylittävissä rikkomistapauksissa, joita varten tällaisia mekanismeja ei vielä ole perustettu.

(74)  Jotta yhteydenpito ilmoitusten käsittelystä vastaavien henkilöstön jäsenten kanssa olisi tehokasta, toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava ja niiden on käytettävä käyttäjäystävällisiä viestintäkanavia, jotka ovat turvallisia ja joilla voidaan varmistaa, että ilmoittavan henkilön antamat tiedot otetaan vastaan ja käsitellään luottamuksellisina ja että tiedot tallennetaan pysyvällä välineellä jatkotutkimuksia varten. Tämä voi edellyttää, että viestintäkanavat ovat erillisiä niistä yleisistä kanavista, joita toimivaltaiset viranomaiset käyttävät viestintään yleisön kanssa, kuten yleisön käyttöön tarkoitetuista tavanomaisista valituskanavista tai kanavista, joiden kautta toimivaltainen viranomainen hoitaa sisäisen viestintänsä ja viestinnän kolmansien osapuolten kanssa tavanomaisessa toiminnassaan.

(75)  Ilmoitusten käsittelystä vastaavilla toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön jäsenillä olisi oltava myös sovellettavat tietosuojasäännöt kattava asianmukainen ammatillinen koulutus, jotta viranomaiset voisivat käsitellä ilmoituksia, varmistaa yhteydenpidon ilmoituksen tehneeseen henkilöön ja toteuttaa soveltuvia jatkotoimia ilmoituksen perusteella.

(76)  Ilmoituksen tekemistä harkitsevien henkilöiden olisi voitava tehdä tietoon perustuva päätös siitä, tekevätkö he ilmoituksen ja miten ja milloin he sen tekevät. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi julkistettava ja asetettava helposti saataville tietoa käytettävissä olevista ilmoituskanavistaan, sovellettavista menettelyistä sekä niistä henkilöstönsä jäsenistä, jotka vastaavat ilmoitusten käsittelystä. Kaikkien ilmoituksia koskevien tietojen olisi oltava läpinäkyviä, helposti ymmärrettäviä ja luotettavia, jotta ilmoittamista voitaisiin tukea ja jotta sitä ei ehkäistäisi.

(77)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään menettelyt, joilla rikkomista koskevien ilmoitusten ja niissä mainittujen henkilöiden henkilötietojen käsittelyä suojataan riittävällä tavalla. Tällaisten menettelyjen avulla olisi varmistettava, että kaikkien ilmoittavien henkilöiden, ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden ja ilmoituksessa mainittujen kolmansien henkilöiden (kuten todistajien tai työtovereiden) henkilöllisyys suojataan menettelyn kaikissa vaiheissa.▌

(78)  On tarpeellista, että ▌ilmoitusten käsittelystä vastaavat toimivaltaisen viranomaisen henkilöstön jäsenet sekä sellaiset sen henkilöstön jäsenet, joilla on oikeus tutustua ilmoittavan henkilön ▌antamiin tietoihin, noudattavat salassapitovelvollisuutta ja luottamuksellisuutta siirtäessään tietoja toimivaltaisen viranomaisen sisällä ja sen ulkopuolelle, myös tilanteissa, joissa toimivaltainen viranomainen aloittaa rikkomista koskevaan ilmoitukseen liittyvän tutkinnan tai siihen liittyvät selvittämistoimet tai osallistuu täytäntöönpanotoimiin.

(79)  Toimivaltaisten viranomaisten menettelyistä säännöllisesti tehtävän uudelleentarkastelun ja niiden keskinäisen hyvien käytäntöjen vaihdon avulla olisi taattava, että kyseiset menettelyt ovat riittäviä ja näin myös tarkoitukseensa soveltuvia.

(80)  Henkilöillä, jotka ilmaisevat tietonsa ▌ julkisesti, olisi oltava oikeus suojeluun ▌ tapauksissa, joissa rikkomiseen ei puututa siitä huolimatta, että siitä on ilmoitettu sisäisesti ja/tai ulkoisesti, ja joissa esimerkiksi kyseisillä henkilöillä on päteviä syitä uskoa, ettei rikkomiseen ole puututtu tai sitä ei ole tutkittu (asianmukaisesti) tai mitään asianmukaisia korjaavia toimia ei ole toteutettu. Jatkotoimien asianmukaisuutta olisi arvioitava objektiivisin perustein, jotka liittyvät toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuteen arvioida väitteiden paikkansapitävyys ja lopettaa mahdolliset unionin oikeuden rikkomiset. Asianmukaisuus määräytyy siten kunkin tapauksen olosuhteiden perusteella ja sen mukaan, minkä luonteisia sääntöjä on rikottu. Viranomaisten päätös siitä, että rikkominen oli selvästi vähäinen eikä jatkotoimia tarvittu, voi olla tässä direktiivissä tarkoitettu asianmukainen jatkotoimi.

(81)  Henkilöillä, jotka ilmaisevat tietonsa suoraan julkisesti, olisi oltava oikeus suojeluun myös silloin, kun heillä on perusteltuja syitä uskoa, että yleiseen etuun kohdistuu välitön tai ilmeinen vaara tai on olemassa peruuttamattoman vahingon, kuten ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamisen, vaara.

(82)  Tällaisilla henkilöillä olisi oltava oikeus suojeluun myös silloin, kun heillä on perusteltuja syitä uskoa, että ulkoisen ilmoituksen tapauksessa on vaara joutua vastatoimien kohteeksi tai on epätodennäköistä, että rikkomiseen puututaan tehokkaasti asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi, koska todisteita voitaisiin kätkeä tai hävittää tai viranomainen toimii yhteistyössä rikkomiseen syyllistyneen henkilön kanssa tai on osallisena rikkomisessa.

(83)  Ilmoittavan henkilön henkilöllisyyden luottamuksellisuuden suojelu ilmoittamisen sekä jatkotoimien ja tutkinnan aikana on olennainen toimenpide, jolla ehkäistään vastatoimet. Ilmoittavan henkilön henkilöllisyys voidaan julkistaa vain, jos tietojen julkistaminen on tarpeellinen ja oikeasuhteinen velvollisuus, joka on asetettu unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä silloin, kun on kyse viranomaisten toteuttamista tutkimuksista tai oikeudenkäynneistä, mukaan lukien tarve suojata ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden oikeus puolustukseen. Tällainen velvollisuus voi perustua erityisesti tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22 päivänä toukokuuta 2012 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2012/13. Luottamuksellisuuden suojaa ei pitäisi soveltaa silloin, kun ilmoittava henkilö on tarkoituksellisesti paljastanut henkilöllisyytensä tietojen julkisen ilmoittamisen yhteydessä.

(84)  Tämän direktiivin nojalla suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä, kuten toimivaltaisten viranomaisten välisessä henkilötietojen vaihdossa tai siirrossa, olisi noudatettava asetusta (EU) 2016/679 ja direktiiviä (EU) 2016/680(28), ja tietojenvaihto tai tietojensiirto unionin tason toimivaltaisten viranomaisten välillä olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(29) mukaisesti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä henkilötietojen käsittelyä koskeviin periaatteisiin, jotka on vahvistettu yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa, direktiivin (EU) 2016/680 4 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 4 artiklassa, ja sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan periaatteeseen, joka on vahvistettu yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklassa, direktiivin (EU) 2016/680 20 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta annetun asetuksen (EU) 2018/XX XX artiklassa.

(85)  Tässä direktiivissä säädetyt tehokkaat menettelyt, jotka liittyvät unionin oikeuden rikkomisista tehtyjen ilmoitusten jatkotoimiin direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, täyttävät yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun unionin ja sen jäsenvaltioiden yleisen edun mukaisen tärkeän tavoitteen, koska niillä pyritään tehostamaan unionin oikeuden ja politiikkojen täytäntöönpanoa aloilla, joilla rikkomiset voivat vakavasti haitata yleistä etua. Ilmoittavien henkilöiden henkilöllisyyden luottamuksellisuuden tehokas suojelu on välttämätöntä, jotta voidaan suojella yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja muille, erityisesti ilmoittaville henkilöille kuuluvia oikeuksia ja vapauksia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tämän direktiivin tehokkuus muun muassa rajoittamalla tarvittaessa lainsäädäntötoimenpitein ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden tiettyjen tietosuojaa koskevien oikeuksien käyttöä yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e ja i alakohdan ja 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti siinä määrin ja niin kauan kuin se on tarpeen, jotta voidaan estää yritykset haitata ilmoitusten tekemistä sekä estää, vaikeuttaa tai hidastaa jatkotoimia ja tutkintatoimia sekä yritykset saada tietoon ilmoittavien henkilöiden henkilöllisyys.

(86)  Ilmoittavien henkilöiden henkilöllisyyden luottamuksellisuuden tehokas suojelu on yhtä välttämätöntä, jotta voidaan suojata muille, erityisesti ilmoittaville henkilöille kuuluvia oikeuksia ja vapauksia, kun ilmoituksia käsittelevät direktiivin (EU) 2016/680 3 artiklan 7 alakohdassa määritellyt viranomaiset. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tämän direktiivin tehokkuus muun muassa rajoittamalla tarvittaessa lainsäädäntötoimenpitein ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden tiettyjen tietosuojaa koskevien oikeuksien käyttöä direktiivin (EU) 2016/680 13 artiklan 3 kohdan a ja e alakohdan, 15 artiklan 1 kohdan a ja e alakohdan, 16 artiklan 4 kohdan a ja e alakohdan ja 31 artiklan 5 kohdan mukaisesti siinä määrin ja niin kauan kuin se on tarpeen, jotta voidaan estää yritykset haitata ilmoitusten tekemistä sekä estää, vaikeuttaa tai hidastaa jatkotoimia ja tutkintatoimia sekä yritykset saada tietoon ilmoittavien henkilöiden henkilöllisyys.

(87)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki rikkomisia koskevat ilmoitukset säilytetään asianmukaisesti, että jokainen ilmoitus on noudettavissa järjestelmistä ja että ilmoitettuja tietoja voidaan tarvittaessa käyttää todisteina täytäntöönpanotoimien yhteydessä.

(88)  Ilmoittavia henkilöitä olisi suojeltava kaikenlaisilta sekä suorilta että välillisiltä vastatoimilta, joita voivat toteuttaa, suosittaa tai sallia heidän työnantajansa tai sen palveluja käyttävä asiakas/vastaanottaja tai näiden lukuun työskentelevät tai näiden puolesta toimivat henkilöt, mukaan lukien kollegat ja johtajat, jotka työskentelevät samassa organisaatiossa tai toisissa organisaatioissa, joihin ilmoittava henkilö on yhteydessä työnsä vuoksi ▌. Suojelun tulisi kattaa vastatoimet paitsi silloin kun ne kohdistuvat ilmoittavaan henkilöön itseensä, myös silloin kun ne kohdistuvat oikeushenkilöön, jonka ilmoittava henkilö omistaa, jonka palveluksessa hän työskentelee tai johon hän on muulla tavoin yhteydessä työnsä vuoksi, esimerkiksi siten, että sille kieltäydytään toimittamasta palveluja tai se asetetaan mustalle listalle tai boikottiin. Välillisiin vastatoimiin kuuluvat myös toimet, jotka kohdistuvat ilmoittavan henkilön kollegoihin tai häntä avustaviin henkilöihin tai sukulaisiin, jotka ovat niin ikään työnsä vuoksi yhteydessä viimeksi mainitun työnantajaan tai tämän palvelujen asiakkaita/vastaanottajia ▌.

(89)  Jos vastatoimia toteutetaan pidäkkeettä ja ilman seuraamuksia, niillä on lamaannuttava vaikutus potentiaalisiin väärinkäytösten paljastajiin. Vastatoimien selkeällä kieltämisellä lainsäädännössä on merkittävä varoittava vaikutus, jota vahvistetaan säännöksillä vastatoimiin syyllistyvien henkilökohtaisesta vastuusta ja heille määrättävistä seuraamuksista.

(90)  Yhteinen riippumaton viranomainen tai tietopalvelukeskus voi antaa yksilöllistä neuvontaa ja tarkkaa tietoa.

(91)  Potentiaaliset väärinkäytösten paljastajat saattavat jättää ilmoituksen tekemättä, jos he eivät ole varmoja siitä, miten ilmoitus pitäisi tehdä, tai siitä, saavatko he lopulta suojelua. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tästä annetaan tietoa helposti ymmärrettävällä tavalla ja että tieto on helposti suuren yleisön saatavilla. Saatavilla olisi oltava maksutonta opastusta eli yksilöllistä, puolueetonta ja luottamuksellista neuvontaa esimerkiksi siitä, kuuluvatko kyseiset tiedot väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevien sääntöjen soveltamisalaan, mitä ilmoituskanavaa olisi paras käyttää ja mitä muita vaihtoehtoisia menettelyjä on tarjolla, jos tiedot eivät kuulu sovellettavien sääntöjen soveltamisalaan. Tällaisen neuvonnan avulla voidaan edistää sitä, että ilmoitukset tehdään asianmukaisten kanavien kautta vastuullisesti ja että rikkomiset ja väärinkäytökset paljastetaan hyvissä ajoin tai voidaan jopa estää. Jäsenvaltiot voivat päättää sisällyttää tällaiseen neuvontaan myös oikeudellisen neuvonnan. Jos ilmoittavat henkilöt saavat tällaista neuvontaa kansalaisjärjestöiltä, joita sitoo saatujen tietojen salassapitovelvollisuus, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei näihin järjestöihin kohdisteta vastatoimia, esimerkiksi aiheuttamalla taloudellista vahinkoa siten, että rajoitetaan niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta tai asetetaan ne mustalle listalle, mikä voi haitata järjestön toimintaa.

(92)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava ilmoittaville henkilöille tukea, jota he tarvitsevat tosiasiallisen suojelun saamiseksi. Niiden olisi erityisesti annettava heille todistus tai muu asiakirja, jolla muille viranomaisille tai tuomioistuimille voidaan osoittaa, että ulkoinen ilmoitus on tehty. Joidenkin kansallisten oikeuskehysten mukaan ▌ilmoittavat henkilöt voivat tietyissä tapauksissa saada todistuksen siitä, että he täyttävät sovellettavien sääntöjen mukaiset edellytykset suojelun saamiseksi. Vaikka tällainen mahdollisuus olisi olemassa, heillä olisi oltava tosiasiallinen mahdollisuus tuomioistuinvalvontaan, jossa tuomioistuin päättää kaikkien asiaan liittyvien yksilöllisten olosuhteiden perusteella, täyttävätkö he sovellettavien sääntöjen mukaiset edellytykset.

(93)  ▌Henkilöitä ei voida estää tekemästä ilmoituksia, heiltä ei voida evätä suojelua eikä heitä voida rangaista ilmoituksen tekemisestä vetoamalla yksilöiden oikeudellisiin tai sopimukseen perustuviin velvoitteisiin, kuten sopimuksiin sisältyviin lojaliteettilausekkeisiin tai luottamuksellisuutta/salassapitoa koskeviin sopimuksiin, jos näiden lausekkeiden ja sopimusten soveltamisalaan kuuluvien tietojen ilmoittaminen on välttämätöntä rikkomisen paljastamiseksi. Jos nämä edellytykset täyttyvät, ilmoittavia henkilöitä ei pitäisi asettaa minkäänlaiseen vastuuseen, olipa se siviili- tai rikosoikeudellinen, hallinnollinen tai työsuhteeseen liittyvä vastuu. Tämän direktiivin mukainen suojelu ilmoituksen tekemiseen tai tietojen julkistamiseen liittyvältä vastuulta on myönnettävä sellaisten tietojen osalta, joista ilmoittavalla henkilöllä oli perusteltuja syitä olettaa, että niiden ilmoittaminen tai julkistaminen oli välttämätöntä rikkomisen paljastamiseksi tämän direktiivin mukaisesti. Tätä suojelua ei pitäisi myöntää sellaisten toissijaisten tietojen osalta, jotka henkilö on ilmoittanut ilman tällaisia kohtuullisia perusteita.

(94)  Ilmoittava henkilö olisi vapautettava vastuusta tapauksissa, joissa hän on saanut laillisesti haltuunsa ilmoitetut tiedot tai tietoja sisältävät asiakirjat tai saanut laillisen oikeuden tutustua niihin. Tämä pätee sekä tapauksiin, joissa ilmoittava henkilö ilmaisee niiden asiakirjojen sisällön, joihin hän on saanut laillisen oikeuden tutustua, että tapauksiin, joissa hän tekee jäljennöksiä näistä asiakirjoista tai vie ne pois sen organisaation tiloista, jonka palveluksessa hän on, vastoin sopimuslausekkeita tai muita lausekkeita, joiden mukaan kyseiset asiakirjat ovat tämän organisaation omaisuutta. Ilmoittavat henkilöt olisi vapautettava vastuusta myös silloin, kun kyseisten tietojen tai asiakirjojen hankkiminen tai niihin tutustuminen nostaa esiin kysymyksen siviilioikeudellisen, hallinnollisen tai työsuhteeseen liittyvän vastuun syntymisestä. Esimerkkitapauksia voisivat olla tilanteet, joissa ilmoittava henkilö sai tiedot hankkimalla pääsyn kollegansa sähköpostiviesteihin tai tiedostoihin, joita hän ei tavanomaisesti käytä työssään, ottamalla kuvia organisaation tiloista tai hankkimalla pääsyn tiloihin, jonne hänellä ei tavanomaisesti ole pääsyä. Jos ilmoittava henkilö sai tai hankki pääsyn kyseisiin tietoihin tai asiakirjoihin tekemällä rikoksen, kuten tunkeutumalla yksityisalueelle tai tekemällä tietomurron, henkilön rikosoikeudelliseen vastuuseen olisi sovellettava asianmukaista kansallista lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan 7 kohdan soveltamista. Ilmoittavien henkilöiden muuhun mahdolliseen vastuuseen sellaisten tekojen tai laiminlyöntien vuoksi, jotka eivät liity ilmoitukseen tai jotka eivät ole tarpeen rikkomisen paljastamiseksi tämän direktiivin nojalla, olisi myös sovellettava asianmukaista unionin lainsäädäntöä tai kansallista lainsäädäntöä. Tällaisissa tapauksissa kansallisten tuomioistuinten olisi arvioitava ilmoittavien henkilöiden vastuu ottaen huomioon kaikki merkitykselliset tosiseikat ja yksittäistapauksen olosuhteet, myös teon tai tekemättä jättämisen välttämättömyyden ja oikeasuhteisuuden suhteessa ilmoittamiseen tai tietojen julkistamiseen.

(95)  Vastatoimien väitetään todennäköisesti perustuvan muihin syihin kuin ilmoituksen tekemiseen, ja ilmoittavan henkilön saattaa olla vaikea todistaa näiden välistä yhteyttä, sillä vastatoimiin syyllistyvillä voi olla enemmän valtaa ja resursseja dokumentoida toteutetut toimet ja niiden perustelut. Sen jälkeen kun ilmoittava henkilö osoittaa prima facie, että hän on tehnyt tässä direktiivissä tarkoitetun ilmoituksen tai ilmaissut tietoja julkisesti ja että hänelle on sen jälkeen aiheutunut haittaa, todistustaakan olisi tästä syystä siirryttävä haitallisen toimen toteuttaneelle henkilölle, jonka olisi osoitettava, että toteutettu toimenpide ei liittynyt millään tavalla ilmoitukseen tai tietojen ilmaisemiseen julkisesti.

(96)  Sen lisäksi, että vastatoimet on nimenomaisesti kiellettävä lainsäädännössä, on ratkaisevan tärkeää, että vastatoimien kohteeksi joutuneilla ilmoittavilla henkilöillä on käytössään oikeussuoja- ja vahingonkorvauskeinot. Kussakin tapauksessa asianmukaiset oikeussuojakeinot määräytyvät sen mukaan, millaisista vastatoimista on kyse, ja vahinko olisi korvattava kokonaisuudessaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Näitä voivat olla esimerkiksi tilanteen palauttaminen ennalleen (jos henkilö on irtisanottu tai siirretty muualle tai alempiin työtehtäviin tai jos häneltä on evätty pääsy koulutukseen tai ylennys) tai peruutetun käyttöluvan, muun luvan tai sopimuksen palauttaminen; korvaus toteutuneista ja tulevista taloudellisista menetyksistä (aiempien tai tulevien palkkatulojen menetys tai työpaikan vaihdosta aiheutuvat kustannukset); korvaus muista taloudellisista vahingoista, kuten oikeuskuluista ja lääketieteellisestä hoidosta aiheutuvista kustannuksista sekä aineettomista vahingoista (kipu ja kärsimys).

(97)  Oikeudellisten toimien tyyppi voi vaihdella eri oikeusjärjestelmissä, mutta niillä olisi varmistettava todellinen ja tehokas korvaus tai hyvitys, joka on varoittava ja oikeassa suhteessa kärsittyyn haittaan. Tässä yhteydessä merkityksellisiä ovat Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet ja erityisesti periaate nro 7, jonka mukaan "työntekijöillä on ennen irtisanomista oikeus saada tietää irtisanomisen syyt, ja heihin on sovellettava kohtuullista irtisanomisaikaa. Heillä on oikeus tehokkaaseen ja puolueettomaan riitojenratkaisuun ja, jos kyseessä on perusteeton irtisanominen, oikeus hakea muutosta, mukaan lukien oikeus saada riittävä korvaus." Kansallisella tasolla käyttöön otettujen oikeussuojakeinojen ei pitäisi johtaa siihen, että potentiaaliset väärinkäytösten paljastajat luopuvat ilmoituksen tekemisestä. Jos esimerkiksi sallittaisiin se, että irtisanotulle työntekijälle voidaan maksaa korvaus sen sijaan, että hänet otetaan takaisin yrityksen palvelukseen, erityisesti suuremmat organisaatiot saattaisivat turvautua järjestelmällisesti korvauksen maksamiseen, millä olisi varoittava vaikutus tuleviin väärinkäytösten paljastajiin.

(98)  Erityisen tärkeitä ilmoittavien henkilöiden kannalta ovat välitoimet odotettaessa mahdollisesti pitkittyvien oikeudenkäyntimenettelyjen tulosta. Ilmoittavien henkilöiden käytössä olisi erityisesti oltava kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä välitoimia, jotta voidaan lopettaa vastatoimia koskevat uhkaukset tai niiden yritykset tai jatkuvat vastatoimet, kuten häirintä ▌, tai estää tietynlaiset vastatoimet, kuten irtisanominen, joita voi olla vaikea peruuttaa enää pitkän ajan kuluttua ja jotka voivat aiheuttaa ilmoittavalle henkilölle taloudellisen romahduksen, mikä on omiaan vakavasti lannistamaan tulevia väärinkäytösten paljastajia.

(99)  Vakavan pelotteen väärinkäytösten paljastamiselle voivat muodostaa myös toimet, joita toteutetaan ilmoittavia henkilöitä vastaan muutoin kuin työn yhteydessä ja jotka voivat koskea esimerkiksi kunnianloukkausta, tekijänoikeuksien loukkaamista, liikesalaisuuksien paljastamista tai luottamuksellisuuden ja henkilötietojen suojan loukkaamista. Ilmoittavien henkilöiden olisi voitava tällaisissa menettelyissä vedota puolustuksessaan siihen, että he ovat tehneet ilmoituksen tai paljastuksen tämän direktiivin mukaisesti edellyttäen, että ilmoitetut tai julkistetut tiedot olivat välttämättömiä rikkomisen paljastumisen kannalta. Tällaisissa tapauksissa olisi menettelyn aloittavan henkilön tehtävä näyttää toteen, että ilmoittava henkilö ei ole täyttänyt direktiivissä asetettuja edellytyksiä.

(100)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/943 vahvistetaan säännöt, joilla varmistetaan riittävät ja yhtenäiset yksityisoikeudelliset oikeussuojakeinot liikesalaisuuden laittoman hankinnan, käytön tai ilmaisemisen varalta. Siinä säädetään kuitenkin myös, että liikesalaisuuden hankintaa, käyttöä tai ilmaisemista on pidettävä laillisena siltä osin kuin se sallitaan unionin oikeudessa. Henkilöille, jotka ilmaisevat työnsä yhteydessä hankittuja liikesalaisuuksia, olisi myönnettävä tässä direktiivissä taattu suojelu (myös vapauttamalla heidät siviilioikeudellisesta vastuusta) ainoastaan, jos he täyttävät tässä direktiivissä asetetut edellytykset, myös edellytyksen siitä, että tietojen julkistaminen oli välttämätöntä tämän direktiivin aineelliseen soveltamisalaan kuuluvan rikkomisen paljastamiseksi. Jos nämä edellytykset täyttyvät, on katsottava, että liikesalaisuuksien ilmaiseminen "sallitaan" unionin oikeudessa direktiivin (EU) 2016/943 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi näitä direktiivejä olisi pidettävä toisiaan täydentävinä, ja direktiivissä (EU) 2016/943 säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja sekä poikkeuksia olisi voitava soveltaa kaikkeen sellaiseen liikesalaisuuksien ilmaisemiseen, joka ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Ilmoituksia ja liikesalaisuuksia vastaanottavien toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, ettei niitä käytetä tai julkisteta muissa tarkoituksissa kuin ilmoitusten asianmukaisten jatkotoimien kannalta on tarpeen.

(101)  Ilmoittaville henkilöille voi aiheutua huomattavat kustannukset oikeudenkäyntimaksuista, kun he kiistävät heitä vastaan toteutetut vastatoimet oikeudenkäyntimenettelyssä. Vaikka nämä kustannukset korvattaisiin heille menettelyn päättyessä, he eivät välttämättä pysty maksamaan niitä heti, varsinkaan jos he ovat menettäneet työpaikkansa ja joutuneet mustalle listalle. Oikeusapu rikosoikeudellisissa menettelyissä erityisesti silloin, kun ilmoittava henkilö täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1919(30) asetetut edellytykset, ja yleensä tuki vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa oleville henkilöille voisi tietyissä tapauksissa olla tällaisilla henkilöillä olevan suojelua koskevan oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon kannalta olennaisen tärkeää.

(102)  Ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksia olisi suojattava maineelle aiheutuvien vahinkojen tai muiden kielteisten seurausten ehkäisemiseksi. Lisäksi ilmoituksen perusteella aloitetun menettelyn kaikissa vaiheissa olisi noudatettava täysimääräisesti ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeutta puolustukseen ja oikeussuojakeinoihin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi suojeltava ilmoituksen kohteena olevan henkilön henkilöllisyyden luottamuksellisuutta ja varmistettava, että hänellä on tutkinnan ja sitä seuraavan oikeudenkäynnin yhteydessä oikeus puolustukseen, mukaan lukien oikeus tutustua asiakirjoihin, oikeus tulla kuulluksi ja oikeus hakea muutosta itseään koskevaan päätökseen kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä noudattaen.

(103)  Kaikilla henkilöillä, joille aiheutuu suoraa tai välillistä vahinkoa perättömän tai harhaanjohtavan tiedon ilmoittamisesta tai ilmaisemisesta julkisesti, olisi oltava oikeus yleislain sääntöjen mukaiseen suojeluun ja oikeussuojakeinoihin. Jos tällainen perätön tai harhaanjohtava ilmoitus tai tietojen ilmaiseminen julkisesti on tehty tahallisesti ja tietoisesti, sen kohteena olevalla henkilöllä olisi oltava oikeus korvaukseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(104)  Rikos- tai siviilioikeudelliset tai hallinnolliset seuraamukset ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevien sääntöjen tuloksellisuus. Seuraamusten määrääminen niille, jotka toteuttavat ilmoittavia henkilöitä vastaan vastatoimia tai muita epäsuotuisia toimia, voi ehkäistä tällaisten toimien toteuttamista. On tarpeen määrätä seuraamuksia myös henkilöille, joiden tekemien ilmoitusten tai tietojen julkisen ilmaisemisen osoitetaan olevan tahallisen vääriä, jotta voidaan ehkäistä ilkivaltaisten ilmoitusten tekemistä ja pitää yllä järjestelmän uskottavuutta. Tällaisten seuraamusten oikeasuhteisuuden avulla olisi varmistettava, että niillä ei ole varoittavaa vaikutusta potentiaalisiin väärinkäytösten paljastajiin.

(105)  Viranomaisten päätökset, jotka vaikuttavat kielteisesti tässä direktiivissä taattuihin oikeuksiin, ja erityisesti 6 artiklan nojalla tehdyt päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti.

(106)  Tällä direktiivillä otetaan käyttöön vähimmäisvaatimukset, ja jäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet ottaa käyttöön tai pitää voimassa ilmoittavan henkilön kannalta suotuisampia säännöksiä edellyttäen, että kyseiset säännökset eivät haittaa ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden suojelua koskevia toimenpiteitä. Tämän direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole missään olosuhteissa pätevä peruste alentaa ilmoittaville henkilöille kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo myönnettyä suojan tasoa direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

(107)  SEUT 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinoiden olisi tuotava unionin kansalaisille lisäarvoa parantamalla tavaroiden ja palvelujen laatua ja turvallisuutta ja varmistamalla kansanterveyden ja ympäristön korkeatasoinen suojelu sekä henkilötietojen vapaa liikkuvuus. SEUT 114 artikla on näin ollen asianmukainen oikeusperusta sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kannalta tarvittavien toimenpiteiden hyväksymistä varten. SEUT 114 artiklan lisäksi tällä direktiivillä olisi oltava muita erityisiä oikeusperustoja, jotta voidaan kattaa alat, joilla unioni voi hyväksyä toimenpiteitä SEUT 16 artiklan, ▌ 43 artiklan 2 kohdan, 50 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, ▌ 91 ja 100 artiklan, ▌ 168 artiklan 4 kohdan, 169 artiklan, 192 artiklan 1 kohdan ja 325 artiklan 4 kohdan sekä Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan nojalla.

(108)  Tämän direktiivin aineellinen soveltamisala perustuu sellaisten alojen määrittämiseen, joilla väärinkäytösten paljastajien suojelun käyttöönotto vaikuttaa olevan tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella perusteltua ja tarpeellista. Tätä aineellista soveltamisalaa voidaan laajentaa kattamaan muita aloja tai muita unionin säädöksiä, jos se osoittautuu myöhemmin esiin tulevan näytön tai tämän direktiivin toimintaa koskevan arvion perusteella tarpeelliseksi kyseisiin aloihin tai säädöksiin liittyvän täytäntöönpanon lujittamista varten.

(109)  Kun tämän direktiivin kannalta merkityksellistä myöhempää lainsäädäntöä hyväksytään, siinä olisi aina tarpeen mukaan tarkennettava, että tätä direktiiviä sovelletaan. Tämän direktiivin 1 artiklaa ja liitettä olisi tarvittaessa tarkistettava.

(110)  Jäsenvaltiot eivät voi yksin tai ilman koordinointia riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on täytäntöönpanon lujittaminen tietyillä politiikanaloilla ja tiettyjen säädösten osalta, joihin kohdistuva unionin oikeuden rikkominen voi aiheuttaa yleiseen etuun kohdistuvaa vakavaa haittaa, ottamalla käyttöön väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla vahvistamalla väärinkäytösten paljastajien suojelun yhdenmukaistamista koskevat vähimmäisvaatimukset. Vain unionin toimilla voidaan luoda yhdenmukaisuutta ja varmistaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat voimassa olevat unionin säännöt ovat keskenään yhdenmukaisia. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(111)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja erityisesti perusoikeuskirjan 11 artikla. Sen vuoksi tämä direktiivi on pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti varmistamalla, että muun muassa sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, oikeutta henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta, oikeutta korkeatasoiseen kuluttajansuojaan, oikeutta ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun, oikeutta korkeatasoiseen ympäristönsuojeluun, oikeutta hyvään hallintoon, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeutta puolustukseen noudatetaan täysimääräisesti.

(112)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ▌,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SOVELTAMISALA, SUOJELUN EDELLYTYKSET JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tarkoitus

Tämän direktiivin tarkoituksena on tehostaa unionin oikeuden ja politiikkojen täytäntöönpanoa tietyillä aloilla vahvistamalla yhteiset vähimmäisvaatimukset korkean suojelun tason tarjoamiseksi henkilöille, jotka ilmoittavat rikkomisista.

2 artikla

Aineellinen soveltamisala

1.  ▌Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset vähimmäisvaatimukset sellaisten henkilöiden suojelemiseksi, jotka ilmoittavat seuraavista unionin oikeuden rikkomisista:

a)  rikkomiset, jotka kuuluvat tämän direktiivin liitteessä (I ja II osa) mainittujen unionin säädösten soveltamisalaan seuraavilla aloilla:

i)  julkiset hankinnat;

ii)  rahoituspalvelut, -tuotteet ja -markkinat sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäiseminen:

iii)  tuoteturvallisuus;

iv)  liikenneturvallisuus;

v)  ympäristönsuojelu;

vi)  säteilysuojelu ja ydinturvallisuus;

vii)  elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi;

viii)  kansanterveys;

ix)  kuluttajansuoja;

x)  yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus.

b)  rikkomiset, jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin sellaisina kuin ne määritellään SEUT 325 artiklassa ja täsmennetään asiaankuuluvissa unionin toimenpiteissä;

c)  rikkomiset, jotka liittyvät SEUT 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sisämarkkinoihin, mukaan lukien kilpailu- ja valtiontukisääntöjen rikkomiset, ja joissa on kyse teoista, joilla rikotaan yhteisöverosääntöjä, tai järjestelyistä, joiden tarkoituksena on saada sovellettavan yhteisöverolainsäädännön tavoitteen tai tarkoituksen vastaista veroetua.

2.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ulottaa kansallisen lainsäädännön mukainen suojelu koskemaan muita kuin 1 kohdan kattamia aloja tai säädöksiä.

3 artikla

Suhde muihin unionin säädöksiin ja kansallisiin säännöksiin

1.  Silloin kun liitteen II osassa mainituissa alakohtaisissa unionin säädöksissä on vahvistettu rikkomisista ilmoittamista varten erityiset säännöt, sovelletaan kyseisiä sääntöjä. Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan ▌niiltä osin kuin asiaa ei säännellä pakottavasti kyseisissä alakohtaisissa unionin säädöksissä.

2.  Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa kansallinen turvallisuus eikä niiden toimivaltaan suojella keskeisiä turvallisuusetujaan. Erityisesti direktiiviä ei sovelleta ilmoituksiin sellaisista julkisten hankintasääntöjen rikkomisista, joihin liittyy puolustus- tai turvallisuusnäkökohtia, jos nämä näkökohdat kuuluvat asiaankuuluvien unionin välineiden soveltamisalaan.

3.  Tämä direktiivi ei vaikuta unionin lainsäädännön tai kansallisen lainsäädännön soveltamiseen seuraavilla aloilla:

a)  turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaaminen;

b)  oikeudellisen ammattisalassapitovelvollisuuden ja terveydenhuoltohenkilöstön salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden suojaaminen;

c)  tuomioistuimen päätöksenteon luottamuksellisuus; ja

d)  rikosprosessia koskevat säännöt.

4.  Tämä direktiivi ei vaikuta kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat työntekijöiden oikeutta kuulla edustajiaan ja ammattiyhdistyksiä ja suojelua tästä kuulemisesta johtuvilta aiheettomilta haitallisilta toimenpiteiltä sekä työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta ja oikeutta tehdä työehtosopimuksia. Tämä ei vaikuta tällä direktiivillä taatun suojelun tasoon.

4 artikla

Henkilöllinen soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan yksityisellä tai julkisella sektorilla työskenteleviin ilmoittaviin henkilöihin, jotka ovat saaneet tietoa rikkomisista työn yhteydessä ja joita ovat ainakin seuraavat:

a)  henkilöt, jotka ovat SEUT 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja työntekijöitä, virkamiehet mukaan lukien;

b)  henkilöt, jotka ovat SEUT 49 artiklassa tarkoitettuja itsenäisiä ammatinharjoittajia;

c)  osakkeenomistajat ja henkilöt, jotka kuuluvat yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimeen, mukaan lukien muut kuin liikkeenjohtoon osallistuvat henkilöt, sekä vapaaehtoistyöntekijät ja palkatut tai palkattomat harjoittelijat;

d)  henkilöt, jotka työskentelevät toimeksisaajien, alihankkijoiden ja tavarantoimittajien valvonnassa ja niiden johdolla.

2.  Tätä direktiiviä sovelletaan ilmoittaviin henkilöihin myös silloin, jos he tekevät ilmoituksen tai julkistavat tietoja, jotka on saatu sittemmin päättyneessä työsuhteessa.

3.  Tätä direktiiviä sovelletaan myös sellaisiin ilmoittaviin henkilöihin, joiden työsuhde ei ole vielä alkanut, silloin kun rikkomista koskeva tieto on saatu palvelukseenottomenettelyn tai muun sopimusta edeltävän neuvottelun aikana.

4.  IV luvussa vahvistettuja toimenpiteitä ilmoittavien henkilöiden suojelemiseksi sovelletaan soveltuvin osin myös seuraaviin:

a)  avustavat henkilöt;

b)  kolmannet henkilöt, joilla on yhteyksiä ilmoittaviin henkilöihin ja jotka saattavat kärsiä vastatoimista työn yhteydessä, kuten ilmoittavan henkilön kollegat tai sukulaiset sekä

c)  oikeushenkilöt, jotka ovat ilmoittavien henkilöiden omistuksessa, joissa he työskentelevät tai joihin ilmoittavilla henkilöillä on muita yhteyksiä työn yhteydessä.

5 artikla

Edellytykset ilmoittavien henkilöiden suojelemiseksi

1.  Henkilöt, jotka tekevät ilmoituksen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla tapahtuneista rikkomisista, voivat saada suojelua, jos:

a)  heillä oli perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu tieto piti paikkansa ilmoittamishetkellä ja että tieto kuului tämän direktiivin soveltamisalaan;

b)  he ovat tehneet tämän direktiivin 7 artiklan mukaisen sisäisen ilmoituksen ja 10 artiklan mukaisen ulkoisen ilmoituksen taikka suoraan ulkoisen ilmoituksen tai julkistaneet tietoja 15 artiklan mukaisesti.

2.  Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan päättää, hyväksyvätkö yksityiset tai julkiset yksiköt ja toimivaltaiset viranomaiset nimettömiä ilmoituksia rikkomisista ja toteuttavatko ne jatkotoimia niiden johdosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta voimassa olevia velvoitteita säätää ilmoitusten tekemisestä nimettömästi unionin oikeuden nojalla.

3.  Henkilöt, jotka tekivät ilmoituksen tai julkistivat tietoja nimettömästi, mutta jotka tunnistettiin myöhemmin, voivat kuitenkin saada suojelua, jos he joutuvat vastatoimien kohteeksi edellyttäen, että he täyttävät 1 kohdassa vahvistetut edellytykset.

4.  Henkilöllä, joka ilmoittaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikkomisista asianomaisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille tai virastoille, on oikeus saada tämän direktiivin mukaista suojelua samoin edellytyksin kuin henkilöllä, joka on tehnyt ulkoisen ilmoituksen.

6 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1.  'rikkomisella' tekoja tai laiminlyöntejä, jotka

i)  ovat laittomia ja liittyvät 2 artiklassa ja liitteessä tarkoitettuun soveltamisalaan kuuluviin unionin säädöksiin ja aloihin tai

ii)  ovat näiden unionin säädösten ja alueiden sääntöjen tavoitteen tai tarkoituksen vastaisia.

2.  'rikkomista koskevalla tiedolla' tietoa tai perusteltua epäilyä tosiasiallisesta tai mahdollisesta rikkomisesta ja yrityksestä salata rikkominen, ▌joka on tapahtunut tai hyvin todennäköisesti tapahtuu organisaatiossa, jossa ilmoittava henkilö työskentelee tai jossa hän on työskennellyt, tai toisessa organisaatiossa, johon hän on tai on ollut yhteydessä työnsä kautta;

3.  'ilmoittamisella' rikkomista koskevan tiedon toimittamista;

4.  'sisäisellä ilmoittamisella' rikkomista koskevan tiedon toimittamista julkisen tai yksityisen oikeushenkilön sisällä;

5.  'ulkoisella ilmoittamisella' rikkomista koskevan tiedon toimittamista toimivaltaisille viranomaisille;

6.  'tiedon julkistamisella' ▌ rikkomista koskevan tiedon saattamista julkisuuteen;

7.  'ilmoittavalla henkilöllä' luonnollista ▌ henkilöä, joka ilmoittaa tai julkistaa työnsä yhteydessä saamiaan rikkomista koskevia tietoja;

8.  'avustavalla henkilöllä' luonnollista henkilöä, joka avustaa tai auttaa ilmoittavaa henkilöä ilmoittamisessa työnsä yhteydessä ja jonka avustamisen olisi oltava luottamuksellista;

9.  ilmaisulla 'työn yhteydessä' tilannetta, jossa henkilö on nykyisten tai aiempien julkisen tai yksityisen sektorin työtehtäviensä yhteydessä niiden luonteesta riippumatta voinut saada tietoa rikkomisista ja jossa hän voi joutua kärsimään vastatoimista, jos hän ilmoittaa rikkomisista;

10.  'ilmoituksen kohteena olevalla henkilöllä' luonnollista tai oikeushenkilöä, joka mainitaan ilmoittamisen tai julkistamisen yhteydessä henkilönä, joka on toteuttanut rikkomisen tai johon se liittyy;

11.  'vastatoimilla' mitä tahansa työn yhteydessä uhkauksena esitettyä tai tosiasiallista suoraa tai epäsuoraa tekoa tai laiminlyöntiä, joka johtuu sisäisestä tai ulkoisesta ilmoittamisesta tai tiedon julkistamisesta ja joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa ilmoittavalle henkilölle perusteetonta haittaa;

12.  'jatkotoimilla' mitä tahansa toimenpidettä, jonka▌ ilmoituksen vastaanottaja tai toimivaltainen viranomainen toteuttaa arvioidakseen ilmoituksessa esitettyjen väitteiden paikkansapitävyyttä ja tarvittaessa puuttuakseen ilmoitettuun rikkomiseen, mukaan lukien sisäinen tutkinta, tutkimus, syytteeseenpano, varojen takaisinperintä ja asian käsittelyn lopettaminen;

13.  'palautteella' tiedon toimittamista ilmoittavalle henkilölle hänen ilmoituksensa johdosta suunnitelluista tai toteutetuista jatkotoimista sekä jatkotoimien perusteluista;

14.  'toimivaltaisella viranomaisella' mitä tahansa kansallista viranomaista, jolla on valtuudet ottaa vastaan ilmoituksia III luvun mukaisesti ja antaa palautetta ilmoittavalle henkilölle ja/tai joiden tehtävänä on hoitaa niille tässä direktiivissä asetetut tehtävät ja erityisesti toteuttaa ilmoituksiin perustuvat jatkotoimet.

II LUKU

SISÄINEN ILMOITTAMINEN JA ILMOITUSTEN JATKOTOIMET

7 artikla

Ilmoittaminen sisäisten ilmoituskanavien kautta

1.  Yleisenä periaatteena ja rajoittamatta 10 ja 15 artiklan soveltamista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikkomisista voidaan ilmoittaa tämän luvun mukaisten sisäisten kanavien kautta ja menettelyjen mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on kannustettava käyttämään sisäisiä kanavia ennen ulkoisten ilmoitusten tekemistä, kun rikkomiseen voidaan tosiasiallisesti puuttua sisäisesti ja kun ilmoittava henkilö katsoo, ettei vastatoimien vaaraa ole.

3.  Sisäisten kanavien käyttämisestä on annettava asianmukaiset tiedot niiden tietojen yhteydessä, jotka yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöt antavat 9 artiklan kohdan c alakohdan mukaisesti ja toimivaltaiset viranomaiset 12 artiklan 4 kohdan a alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Velvollisuus ottaa käyttöön sisäinen ilmoituskanava

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöt ottavat käyttöön sisäiset ilmoituskanavat ja menettelyt ilmoittamista ja ilmoitusten jatkotoimia varten, tarvittaessa työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ja yhteisymmärryksessä niiden kanssa, jos tämä on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista.

2.  Tällaisten kanavien ja menettelyjen tarkoituksena on antaa oikeushenkilön työntekijöille mahdollisuus tehdä ilmoituksia. Niiden avulla voivat tehdä ilmoituksia myös muut henkilöt, jotka ovat yhteydessä oikeushenkilöön työnsä vuoksi 4 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetulla tavalla ▌.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja yksityisen sektorin oikeushenkilöitä ovat ne, joissa on vähintään 50 työntekijää.

4.  Edellä 3 kohdan mukaista raja-arvoa ei sovelleta niihin oikeushenkilöihin, jotka kuuluvat liitteen I osan B kohdassa ja II osassa tarkoitettujen unionin säädösten soveltamisalaan.

5.  Ilmoituskanavien toiminnasta vastaa joko sisäisesti tätä varten nimetty henkilö tai yksikkö tai ulkoinen kolmas osapuoli. Yksityisen yksikön ilmoituskanavien toiminnasta vastaavien kolmansien osapuolten on noudatettava yhtäläisesti 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja takeita ja vaatimuksia.

6.  Yksityisen sektorin oikeushenkilöt, joilla on 50-249 työntekijää, voivat jakaa ilmoitusten vastaanottamiseen ja mahdollisesti myös tutkimuksiin osoitettuja resursseja. Tämä ei vaikuta niiden velvollisuuteen säilyttää luottamuksellisuus ja antaa palautetta sekä puuttua ilmoitettuun rikkomiseen.

7.  Tehtyään asianmukaisen riskiarvion, jossa otetaan huomioon oikeushenkilöiden toiminnan luonne ja siitä johtuva riskitaso erityisesti ympäristön ja kansanterveyden kannalta, jäsenvaltiot voivat vaatia, että ▌yksityiset oikeushenkilöt, joissa on alle 50 työntekijää, ottavat käyttöön sisäiset ilmoituskanavat ja menettelyt.

8.  Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle 7 kohdan nojalla tekemästään päätöksestä vaatia yksityisiä oikeushenkilöitä perustamaan sisäiset ilmoituskanavat ja liitettävä päätökseen perustelut ja riskiarviossa käytetyt arviointikriteerit. Komissio ilmoittaa kyseisestä päätöksestä muille jäsenvaltioille.

9.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja julkisen sektorin oikeushenkilöitä ovat kaikki julkiset oikeushenkilöt, mukaan lukien kaikki julkisen oikeushenkilön omistuksessa tai määräysvallassa olevat yksiköt.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa alle 10 000 asukkaan tai alle 50 työntekijän kunnat tai muut yksiköt, joissa on alle 50 työntekijää, 1 kohdassa tarkoitetusta velvoitteesta.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kunnat jakavat sisäiset ilmoituskanavat tai vastaavat niiden toiminnasta yhdessä kansallisen lainsäädännön mukaisesti edellyttäen, että jaetut sisäiset kanavat ovat erilliset ja riippumattomat ulkoisista kanavista.

9 artikla

Sisäistä ilmoittamista ja ilmoitusten jatkotoimia koskevat menettelyt

1.  Edellä 8 artiklassa tarkoitettujen ilmoittamista ja ilmoitusten jatkotoimia koskevien menettelyjen tulee käsittää seuraavat:

a)  ilmoitusten vastaanottamiseen tarkoitetut kanavat, jotka on suunniteltu ja toteutettu turvallisesti ja joita käytetään siten, että voidaan varmistaa ilmoittavan henkilön ja ilmoituksessa mainittujen kolmansien osapuolten henkilöllisyyden luottamuksellisuus ja estää muiden kuin valtuutettujen henkilöstön jäsenten pääsy tietoihin;

b)  ilmoituksen vastaanottoilmoitus ilmoituksen tehneelle henkilölle seitsemän päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta;

c)  ilmoitusten jatkotoimista vastaavan puolueettoman henkilön tai riippumattoman yksikön nimeäminen, joka voi olla sama henkilö tai yksikkö, joka vastaanottaa ilmoitukset ja on yhteydessä ilmoittavaan henkilöön sekä pyytää tarvittaessa lisätietoa ja antaa palautetta;

d)  jatkotoimet, jotka nimetty henkilö tai yksikkö toteuttaa huolellisesti ilmoituksen perusteella;

e)  nimettömän ilmoituksen perusteella huolellisesti toteutettavat kansallisen lainsäädännön mukaiset jatkotoimet;

f)  kohtuullinen aika,▌ joka saa olla enintään kolme kuukautta ilmoituksen vastaanottoilmoituksesta tai jos vastaanottoilmoitusta ei lähetetty, ilmoituksen tekemistä seuraavien seitsemän päivän määräajan päättymisestä, ja jonka kuluessa ilmoittavalle henkilölle annetaan palautetta ilmoituksen perusteella toteutetuista jatkotoimista;

g)  selkeät ja helposti saatavilla olevat tiedot ▌ edellytyksistä ja menettelyistä ulkoisen ilmoituksen tekemiseksi toimivaltaisille viranomaisille 10 artiklan nojalla ja tarvittaessa unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille.

2.  Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kanavien kautta on voitava tehdä ilmoitus kirjallisesti ja/tai suullisesti puhelimitse tai muulla ääniviestijärjestelmällä, ja ilmoittavan henkilön pyynnöstä kohtuullisessa ajassa järjestettävässä fyysisessä tapaamisessa,

III LUKU

ULKOINEN ILMOITTAMINEN JA ILMOITUSTEN JATKOTOIMET

10 artikla

Ilmoittaminen ulkoisten ilmoituskanavien kautta

Ilmoittavien henkilöiden on toimitettava tietoa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikkomisista käyttäen 11 ja 12 artiklassa tarkoitettuja kanavia ja menettelyjä sisäistä kanavaa käytettyään tai tekemällä ilmoituksen suoraan toimivaltaisille viranomaisille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan soveltamista.

11 artikla

Velvollisuus ottaa käyttöön ulkoinen ilmoituskanava ja toteuttaa ilmoitusten perusteella jatkotoimia

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, joilla on valtuudet ottaa vastaan ilmoituksia, antaa palautetta tai toteuttaa jatkotoimia, sekä huolehdittava, että niillä on tarvittavat resurssit.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset

a)  ottavat ilmoittavan henkilön toimittamien tietojen vastaanottamista ja käsittelyä varten käyttöön riippumattomat ja erilliset ulkoiset ilmoituskanavat ▌;

b)  ilmoittavat seitsemän päivän kuluessa ilmoitusten vastaanottamisesta, ellei ilmoittava henkilö ole nimenomaisesti pyytänyt toisin tai ellei toimivaltainen viranomainen perustellusti usko, että ilmoitusta koskevan vastaanottoilmoituksen antaminen vaarantaisi ilmoittavan henkilön henkilöllisyyden suojan;

c)  toteuttavat ilmoitusten perusteella jatkotoimia;

d)  antavat ilmoittavalle henkilölle palautetta ilmoituksen perusteella toteutetuista jatkotoimista kohtuullisen ajan kuluessa, joka saa olla enintään kolme kuukautta tai asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa kuusi kuukautta. Toimivaltaisten viranomaisten on tiedotettava ilmoittavalle henkilölle tutkimusten lopullinen tulos kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti;

e)  välittävät hyvissä ajoin ilmoituksen sisältämät tiedot tarvittaessa toimivaltaisille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille lisätutkimuksia varten, jos kansallisessa tai unionin lainsäädännössä niin säädetään.

3.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että tutkittuaan ilmoituksen asianmukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että ilmoitettu rikkominen on selkeästi vähäinen eikä edellytä muita jatkotoimia tämän direktiivin nojalla. Tämä ei vaikuta muihin velvoitteisiin tai muihin sovellettaviin menettelyihin ilmoitettuun rikkomiseen puuttumiseksi taikka tämän direktiivin mukaiseen sisäisten ja/tai ulkoisten kanavien kautta tapahtuvaan ilmoittamiseen sovellettavaan suojeluun. Tässä tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava päätöksensä ja sen perustelut ilmoittavalle henkilölle.

4.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että toistuvat ilmoitukset, joiden asiasisällössä ei ole uutta merkityksellistä tietoa verrattuna aikaisempaan ilmoitukseen, jonka käsittely on jo lopetettu, eivät edellytä jatkotoimia, paitsi jos eri jatkotoimet ovat perusteltuja uusien oikeudellisten tai tosiseikkoihin perustuvien olosuhteiden nojalla. Tässä tapauksessa niiden on ilmoitettava päätöksensä perustelut ilmoittavalle henkilölle.

5.  Jäsenvaltiot voivat säätä, että jos ilmoituksia tehdään paljon, toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa etusijalle tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia vakavia rikkomisia tai keskeisten säännösten vastaisia rikkomisia koskevien ilmoitusten käsittelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun määräajan soveltamista.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mikä tahansa viranomainen, joka on saanut ilmoituksen mutta jolla ei ole valtuuksia puuttua ilmoitettuun rikkomiseen, toimittaa ilmoituksen edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle kohtuullisessa ajassa ja turvallisesti ja että toimittamisesta tiedotetaan viipymättä ilmoittavalle henkilölle.

12 artikla

Ulkoisia ilmoituskanavia koskevat vaatimukset

1.  ▌Ulkoisia ilmoituskanavia on pidettävä riippumattomina ja erillisinä, jos ne täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:

a)  ne on suunniteltu ja toteutettu ja niitä käytetään siten, että varmistetaan tietojen täydellisyys, eheys ja luottamuksellisuus sekä estetään muiden kuin toimivaltaisen viranomaisen valtuutettujen henkilöstön jäsenten pääsy tietoihin;

b)  ne mahdollistavat tiedon tallentamisen pysyvällä välineellä jatkotutkimuksia varten 18 artiklan mukaisesti.

2.  Ulkoisten ilmoituskanavien kautta on voitava tehdä ilmoitus kirjallisesti ja suullisesti puhelimitse tai muulla ääniviestijärjestelmällä ja ilmoittavan henkilön pyynnöstä kohtuullisessa ajassa järjestettävässä fyysisessä tapaamisessa.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että jos ilmoitus vastaanotetaan muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen ilmoituskanavien kautta tai jos sen vastaanottavat muut kuin ilmoitusten käsittelystä vastaavat henkilöstön jäsenet, näitä kielletään paljastamasta tietoja, jotka saattaisivat paljastaa joko ilmoittavan henkilön tai ilmoituksen kohteena olevan henkilön henkilöllisyyden, ja että nämä toimittavat ilmoituksen viipymättä alkuperäisessä muodossaan ilmoitusten käsittelystä vastaaville henkilöstön jäsenille ▌.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on henkilöstöä, jotka vastaavat ilmoitusten käsittelystä ja jotka erityisesti:

a)  antavat kaikille asianomaisille henkilöille tietoja ilmoitusten tekemisessä noudatettavista menettelyistä;

b)  vastaanottavat ilmoituksia ja toteuttavat niihin liittyviä jatkotoimia;

c)  huolehtivat yhteydenpidosta ilmoittavaan henkilöön antaakseen hänelle palautetta ja pyytääkseen tarvittaessa lisätietoja.

5.  Nämä henkilöstön jäsenet on koulutettava käsittelemään ilmoituksia.

13 artikla

Ilmoitusten vastaanottamista ja jatkotoimia koskevat tiedot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat verkkosivustoillaan erillisessä, helposti tunnistettavassa ja käytettävissä olevassa osiossa ainakin seuraavat tiedot:

a)  edellytykset, joiden täyttyessä ilmoittavat henkilöt voivat saada tämän direktiivin mukaista suojelua;

b)  yhteistiedot 12 artiklan mukaisten ulkoisten ilmoituskanavien käyttämistä varten, erityisesti sähköposti- ja postiosoitteet ja puhelinnumerot sekä ilmoitus siitä, tallennetaanko puhelinkeskustelut ▌;

c)  rikkomisia koskeviin ilmoituksiin sovellettavat menettelyt, mukaan lukien tavat, joilla toimivaltainen viranomainen voi pyytää ilmoittavaa henkilöä selventämään ilmoittamiaan tietoja tai antamaan lisätietoja, ilmoittavalle henkilölle annettavaan palautteeseen sovellettavat määräajat sekä tämän palautteen tyyppi ja sisältö;

d)  ilmoituksiin sovellettavat luottamuksellisuutta koskevat järjestelyt, mukaan lukien tiedot henkilötietojen käsittelystä tilanteen mukaan tämän direktiivin 17 artiklan, asetuksen (EU) 2016/679 5 ja 13 artiklan, direktiivin (EU) 2016/680 13 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 2018/1725 11 artiklan mukaisesti.

e)  ilmoitusten perusteella toteutettavien jatkotoimien luonne;

f)  ilmoittavien henkilöiden saatavilla olevat oikeussuojakeinot ja menettelyt, joilla heitä suojataan vastatoimilta, ja ilmoituksen tekemistä harkitsevien henkilöiden mahdollisuudet saada luottamuksellista neuvontaa;

g)  selkeä selvitys edellytyksistä, joiden nojalla toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittavia henkilöitä ei aseteta vastuuseen liikesalaisuuksien paljastamisesta 21 artiklan 4 kohdassa säädetyn mukaisesti;

h)  tarvittaessa 20 artiklan 2 kohdassa säädetyn yhteisen riippumattoman hallintoviranomaisen yhteystiedot.

14 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten toteuttama menettelyjen uudelleentarkastelu

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tarkastelevat ilmoitusten vastaanottamiseen ja jatkotoimiin soveltamiaan menettelyjä uudelleen säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein. Tarkastellessaan uudelleen tällaisia menettelyjä toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kokemuksensa ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kokemukset ja mukautettava menettelyjään niiden mukaan.

IV LUKU

TIETOJEN JULKISTAMINEN

15 artikla

Tietojen julkistaminen

1.  Henkilöllä, joka julkistaa tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikkomisista, on oikeus saada tämän direktiivin mukaista suojelua, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)  hän on tehnyt ensin sisäisen ja ulkoisen ilmoituksen tai heti ulkoisen ilmoituksen II ja III luvun mukaisesti, mutta sen perusteella ei ole toteutettu asianmukaisia toimia 9 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja11 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun ajan kuluessa; tai

b)  hänellä oli perusteltu syy uskoa, että

i)  rikkominen voi aiheuttaa yleiseen etuun kohdistuvan välittömän ja ilmeisen vaaran esimerkiksi hätätilanteessa tai peruuttamattoman vahingon riskin vuoksi, taikka

ii)  ulkoisen ilmoituksen kohdalla on vaara joutua vastatoimien kohteeksi tai on epätodennäköistä, että rikkomiseen puututaan tehokkaasti asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi, koska todisteita voitaisiin kätkeä tai hävittää tai viranomainen toimii yhteistyössä rikkomiseen syyllistyneen henkilön kanssa tai on osallisena rikkomisessa.

2.  Tätä artiklaa ei sovelleta, jos henkilö paljastaa tietoja suoraan tiedotusvälineille erityisten kansallisten säännösten nojalla, joilla luodaan sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen liittyvä suojelujärjestelmä.

V LUKU

SISÄISIIN JA ULKOISIIN ILMOITUKSIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT

16 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittavan henkilön henkilöllisyyttä ei paljasteta ilman kyseisen henkilön nimenomaista suostumusta kenellekään muulle kuin ilmoitusten vastaanottamisen ja/tai jatkotoimien osalta toimivaltaisille valtuutetuille henkilöstön jäsenille. Tämä koskee myös kaikkea muuta tietoa, josta ilmoittavan henkilön henkilöllisyys voidaan suoraan tai epäsuoraan päätellä.

2.  Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen ilmoittavan henkilön henkilöllisyys ja kaikki muut 1 kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan julkistaa vain, jos tietojen julkistaminen on tarpeellinen ja oikeasuhteinen velvollisuus, joka on asetettu unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä silloin, kun on kyse kansallisten viranomaisten toteuttamista tutkimuksista tai oikeudenkäynneistä, mukaan lukien tarve suojata ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeus puolustukseen.

3.  Näihin paljastuksiin on sovellettava sovellettavien sääntöjen mukaisia asianmukaisia takeita. Ilmoittavalle henkilölle on ilmoitettava etukäteen hänen henkilöllisyytensä paljastamisesta, ellei tämä tieto vaaranna tutkimuksia tai oikeudenkäyntejä. Tiedottaessaan asiasta ilmoittavalle henkilölle toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä tälle kirjallisessa muodossa perustelu siitä, miksi luottamukselliset tiedot olisi julkistettava.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaanottavat liikesalaisuuksia sisältäviä ilmoituksia, eivät käytä tai julkista niitä muissa tarkoituksissa, kuin ilmoitusten asianmukaisten jatkotoimien kannalta on tarpeen.

17 artikla

Henkilötietojen käsittely

Tämän direktiivin nojalla suoritettava henkilötietojen käsittely, kuten toimivaltaisten viranomaisten välinen henkilötietojen vaihto tai siirto, on toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti. Unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen välinen tietojenvaihto on toteutettava asetuksen (EU) N:o 2018/1725 mukaisesti.

Henkilötietoja, joilla ei selvästi ole merkitystä tietyn tapauksen käsittelyn kannalta, ei kerätä, tai jos niitä kerätään vahingossa, ne on poistettava ilman aiheetonta viivytystä.

18 artikla

Ilmoitusten säilyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöt säilyttävät kaikki vastaanottamansa ilmoitukset noudattamalla tämän direktiivin 16 artiklassa säädettyjä luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia. Ilmoituksia säilytetään ainoastaan toimivaltaisille viranomaisille ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöille tässä direktiivissä asetetun vaatimuksen kannalta tarpeelliseksi ja oikeasuhteiseksi katsotun ajan.

2.  Jos ilmoittamiseen käytetään nauhoittavaa puhelinlinjaa tai muuta ääniviestijärjestelmää, toimivaltaisilla viranomaisilla ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöillä on ilmoittavan henkilön suostumuksella oikeus dokumentoida suullinen ilmoitus seuraavissa muodoissa:

a)  tallenne keskustelusta pysyvällä välineellä uudelleen kuunneltavassa muodossa;

b)  ilmoitusten käsittelystä vastaavien toimivaltaisen viranomaisen henkilöstön jäsenten laatima täydellinen ja tarkka selostus keskustelusta.

Toimivaltaisten viranomaisten ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöiden on annettava ilmoittavalle henkilölle mahdollisuus tarkistaa, korjata ja hyväksyä allekirjoituksellaan puhelinkeskustelusta laadittu selostus.

3.  Jos ilmoittamiseen käytetään puhelinlinjaa tai muuta ääniviestijärjestelmää, joka ei nauhoita keskustelua, toimivaltaisilla viranomaisilla ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöillä on oikeus dokumentoida suullinen ilmoitus käyttäen ilmoituksen käsittelystä vastaavien henkilöstön jäsentensä keskustelusta laatimaa tarkkaa pöytäkirjaa. Toimivaltaisten viranomaisten ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöiden on annettava ilmoittavalle henkilölle mahdollisuus tarkistaa, korjata ja hyväksyä allekirjoituksellaan puhelinkeskustelusta laadittu ▌pöytäkirja.

4.  Kun henkilö pyytää tapaamista ▌toimivaltaisten viranomaisten tai yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöiden henkilöstön jäsenten kanssa tehdäkseen ilmoituksen 9 artiklan 2 kohdan ja 12 artiklan 2 kohdan ▌mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöiden on ilmoittavan henkilön suostumuksella varmistettava, että tapaamisesta laaditaan täydellinen ja tarkka pöytäkirja, joka on pysyvällä välineellä uudelleen luettavassa muodossa.

Toimivaltaisilla viranomaisilla ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöillä on oikeus laatia tapaamisesta pöytäkirja jollakin seuraavista tavoista:

a)  tallenne keskustelusta pysyvällä välineellä uudelleen kuunneltavassa muodossa;

b)  ilmoituksen käsittelystä vastaavien ▌henkilöstön jäsenten laatima tarkka pöytäkirja.

Toimivaltaisten viranomaisten ja yksityisen ja julkisen sektorin oikeushenkilöiden on annettava ilmoittavalle henkilölle mahdollisuus tarkistaa, korjata ja hyväksyä allekirjoituksellaan tapaamisesta laadittu pöytäkirja.

VI LUKU

SUOJELUTOIMENPITEET

19 artikla

▌Vastatoimien kielto

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan estää kaikenlaiset suorat tai epäsuorat vastatoimet,▌ mukaan lukien vastatoimia koskevat uhkaukset tai niiden yritykset, ja joita voivat olla erityisesti seuraavat:

a)  erottaminen virasta määräajaksi, pakkolomautus, irtisanominen tai muut vastaavat toimenpiteet;

b)  siirtäminen alempiin tehtäviin tai ylennyksen lykkääminen;

c)  työtehtävien vaihtaminen, työpaikan siirtäminen, palkanalennus, työajan muuttaminen;

d)  koulutukseen pääsyn estäminen;

e)  kielteinen työsuorituksen arviointi tai työtodistus;

f)  minkä tahansa kurinpitotoimen, varoituksen tai muun seuraamuksen, kuten taloudellisen seuraamuksen, määrääminen tai toteuttaminen;

g)  pakottaminen, pelottelu, ahdistelu tai hyljeksintä ▌;

h)  syrjintä tai epäedullinen tai epäoikeudenmukainen kohtelu;

i)  kieltäytyminen tilapäisen työsuhteen vakinaistamisesta, kun työntekijä oletti oikeutetusti, että hänelle tarjottaisiin vakinaista työsuhdetta;

j)  kieltäytyminen tilapäisen työsuhteen uudistamisesta tai sen ennenaikainen päättäminen;

k)  vahingon aiheuttaminen esimerkiksi henkilön maineelle, erityisesti sosiaalisessa mediassa, tai taloudellisen vahingon, kuten liiketoimintamahdollisuuksien ja tulojen menettämisen, aiheuttaminen;

l)  mustalle listalle asettaminen sektorin tai toimialan kattavan epävirallisen tai virallisen sopimuksen perusteella niin, että henkilö ei myöhemmin enää saa työtä kyseiseltä sektorilta tai toimialalta;

m)  tavaroiden tai palveluiden toimittamista koskevien sopimusten ennenaikainen irtisanominen tai peruuttaminen;

n)  käyttöluvan tai muun luvan peruuttaminen;

o)  psykiatrinen tai lääketieteellinen hoitoonohjaus.

20 artikla

Tukitoimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden saatavilla on tarvittaessa tukitoimenpiteitä, erityisesti seuraavia:

i)  helposti ja maksutta saatavilla olevaa kattavaa ja riippumatonta tietoa ja neuvontaa tarjolla olevista oikeussuojakeinoista ja menettelyistä, joilla heitä suojataan vastatoimilta, ja ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksista.

ii)  ▌toimivaltaisten viranomaisten tarjoamaa tehokasta apua, jota nämä antavat ilmoittavien henkilöiden vastatoimilta suojaamiseen osallistuvan viranomaisen suorittaman käsittelyn yhteydessä, muun muassa todistamalla, että ilmoittavalla henkilöllä on oikeus saada direktiivin mukaista suojelua, jos tämä on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista.

iii)  maksutonta oikeusapua rikosoikeudellisissa menettelyissä ja rajatylittävissä riita-asioissa direktiivin (EU) 2016/1919 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY mukaisesti sekä maksutonta oikeusapua muissa menettelyissä ja oikeudellista neuvontaa tai muuta oikeusapua kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää ilmoittavien henkilöiden taloudellisesta avusta ja tuesta, psykologinen tuki mukaan lukien, oikeudellisissa menettelyissä.

3.  Tarvittaessa tässä artiklassa tarkoitettujen tukitoimenpiteiden antaja voi olla tietopalvelukeskus tai yhteinen riippumaton ja selkeästi yksilöity hallintoviranomainen.

21 artikla

Toimenpiteet ▌vastatoimilta suojaamiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 5 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttäviä ilmoittavia henkilöitä suojellaan vastatoimilta. Tällaisten toimenpiteiden tulee sisältää erityisesti 2–8 kohdassa esitetyt toimenpiteet.

2.  Kun henkilö tekee ilmoituksen tai julkistaa tietoja tämän direktiivin mukaisesti, hänen ei katsota rikkovan mitään tietojen ilmaisemista koskevaa rajoitusta eikä häntä aseteta minkäänlaiseen vastuuseen tällaisen ilmoituksen tai ilmaisemisen vuoksi, jos hänellä on perusteltu syy uskoa, että ilmoituksen tekeminen tai tiedon julkistaminen oli tarpeen rikkomisen paljastamiseksi tämän direktiivin nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista.

3.  Ilmoittavia henkilöitä ei aseteta vastuuseen asianomaisen tiedon hankkimisen tai sen saamisen vuoksi edellyttäen, että hankkiminen tai saaminen ei itsessään ole rikos. Siinä tapauksessa rikosoikeudelliseen vastuuseen sovelletaan asianmukaista kansallista lainsäädäntöä.

4.  Ilmoittavien henkilöiden muuhun mahdolliseen vastuuseen tekojen tai laiminlyöntien vuoksi, jotka eivät liity ilmoitukseen tai jotka eivät ole tarpeen rikkomisen paljastamiseksi tämän direktiivin nojalla, sovelletaan edelleen asianmukaista unionin lainsäädäntöä tai kansallista lainsäädäntöä.

5.  Tuomioistuimen tai muun viranomaisen ▌menettelyssä, joka koskee ilmoittavan henkilön kärsimää haittaa ja jossa tämä on▌ osoittanut tehneensä ilmoituksen tai ilmaisseensa tietoja ja kärsineensä haittaa, on oletettava, että haitta johtui ilmoituksen tai tietojen ilmaisemisen vuoksi toteutetusta vastatoimesta. Näissä tapauksissa on haitallisen toimen toteuttajan velvollisuus todistaa, että toimi▌ perustui yksinomaan asianmukaisesti perusteltuun syyhyn.

6.  Ilmoittavien henkilöiden ja avustavien henkilöiden saatavilla on oltava tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä vastatoimia vastaan, mukaan lukien välitoimet oikeudellisen menettelyn tulosta odotettaessa, kansallisen kehyksen mukaisesti.

7.  ▌Oikeudenkäynnissä, myös silloin kun se koskee kunnianloukkausta, tekijänoikeuden rikkomista, salassapitovelvollisuuden rikkomista, tietosuojasääntöjen rikkomista, liikesalaisuuksien paljastamista tai yksityis- tai julkisoikeudellista tai työehtosopimusoikeuteen liittyvää korvausvaatimusta, ilmoittavia henkilöitä ei aseteta minkäänlaiseen vastuuseen ilmoituksen tekemisestä tai tietojen julkistamisesta tämän direktiivin mukaisesti ja heillä on oikeus vedota tähän ilmoituksen tekemiseen tai tietojen julkistamiseen vaatiakseen asian hylkäämistä edellyttäen, että heillä on perusteltu syy uskoa, että ilmoituksen tekeminen tai tiedon julkistaminen oli tarpeen rikkomisen paljastamiseksi tämän direktiivin nojalla. Kun henkilö tekee ilmoituksen tai julkistaa tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikkomisista, jotka sisältävät liikesalaisuuksia ja täyttävät tämän direktiivin mukaiset edellytykset, ilmoituksen tekemistä tai tiedon julkistamista on pidettävä laillisena direktiivin (EU) 2016/943 3 artiklan 2 kohdan mukaisin edellytyksin.

8.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 5 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttäville ilmoittaville henkilöille taataan täysimääräiset oikeussuojakeinot ja korvaukset heille aiheutuneiden vahinkojen johdosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

22 artikla

Toimenpiteet ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden suojaamiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti, että ilmoituksen kohteena olevat henkilöt voivat käyttää täysimääräisesti ▌oikeuksia, jotka koskevat tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä sekä syyttömyysolettamaa ja oikeutta puolustukseen, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi ja oikeus tutustua heitä koskeviin tietoihin.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että ilmoituksen kohteena olevan henkilön henkilöllisyys suojataan kansallisen lainsäädännön mukaisesti niin kauan kuin tutkinta on kesken.

3.  Edellä 12, 17 ja 18 artiklassa säädettyjä menettelyjä sovelletaan myös ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden henkilöllisyyden suojaamiseen.

23 artikla

Seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan luonnollisiin ja oikeushenkilöihin, jotka

a)  estävät tai yrittävät estää ilmoittamisen;

b)  toteuttavat vastatoimia ▌ 4 artiklassa tarkoitettuja henkilöitä vastaan;

c)  aloittavat ▌ 4 artiklassa tarkoitettuja henkilöitä vastaan menettelyjä haitantekotarkoituksessa;

d)  rikkovat 16 artiklassa tarkoitettua velvollisuutta pitää ilmoittavan henkilön henkilöllisyys luottamuksellisena.

2.  Jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan henkilöihin, joiden osoitetaan tehneen tietoisesti vääriä ilmoituksia tai vääriä tietojen julkistamisia. Jäsenvaltioiden on myös säädettävä toimenpiteistä näistä ilmoituksista tai julkistamisista aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

24 artikla

Luovuttamattomat oikeudet ja oikeussuojakeinot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä säädetyistä oikeuksista ja oikeussuojakeinoista ei voida luopua eikä niitä voida rajoittaa millään sopimuksilla, politiikalla tai työsuhteen muodoilla tai ehdoilla eikä myöskään välimiesmenettelyllä tehdyllä sopimuksella.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Suotuisampi kohtelu ja heikentämiskieltoa koskeva lauseke

1.  Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat ilmoittavien henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi suotuisampia kuin tämän direktiivin säännökset, 22 artiklan ja 23 artiklan 2 kohdan soveltamista kuitenkaan rajoittamatta.

2.  Tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole missään tapauksessa peruste alentaa jäsenvaltioissa jo saavutettua suojan tasoa direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

26 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja siirtymäkausi

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ... [2 vuotta direktiivin antamisesta].

2.  Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltioiden on saatettava voimaan ne lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen 8 artiklan 3 kohdassa asetetun sisäisen kanavan perustamista koskevan velvoitteen noudattamisen kannalta niiden oikeushenkilöiden osalta, joissa on yli 50 ja alle 250 työntekijää, viimeistään ... [2 vuotta sen jälkeen, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä].

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

27 artikla

Kertomus, arvioinnit ja uudelleentarkastelu

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Komissio antaa toimitettujen tietojen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja soveltamisesta viimeistään ... [2 vuotta sen jälkeen, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä].

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain seuraavat III luvussa tarkoitettuja ilmoituksia koskevat tilastot, mieluiten kootusti, jos ne ovat saatavilla keskustasolla asianomaisessa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muissa unionin säädöksissä säädettyjen raportointivelvoitteiden soveltamista:

a)  toimivaltaisten viranomaisten vastaanottamien ilmoitusten lukumäärä;

b)  näiden ilmoitusten perusteella aloitettujen tutkintatoimien ja menettelyjen lukumäärä ja niiden ▌ tulokset;

c)  arvio taloudellisten vahinkojen määrästä, jos se on varmistettu, ja ilmoitettuja rikkomisia koskevien tutkintatoimien ja menettelyjen perusteella takaisin perityt määrät.

3.  Komissio antaa viimeistään ... [4 vuotta sen jälkeen, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön vaikutuksia ja jossa otetaan huomioon 1 kohdan nojalla annettu komission kertomus ja 2 kohdan nojalla toimitetut jäsenvaltioiden tilastot. Kertomuksessa arvioidaan tämän direktiivin toimintaa ja pohditaan, onko tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä, kuten esimerkiksi muutoksia, joilla tämän direktiivin soveltamisalaa laajennetaan kattamaan uusia unionin säädöksiä tai aloja, erityisesti työympäristön parantaminen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi sekä työolot.

Tämän lisäksi kertomuksessa arvioidaan, miten jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet nykyisiä yhteistyömekanismeja osana velvoitteitaan toteuttaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikkomisia koskevien ilmoitusten jatkotoimia ja yleisemmin miten ne tekevät yhteistyötä vaikutuksiltaan rajatylittävissä rikkomistapauksissa.

4.  Komission on julkistettava 1 ja 3 kohdassa mainitut kertomukset, ja niiden on oltava helposti saatavilla.

28 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

29 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

I osa

A.  2 artiklan a alakohdan i alakohta – Julkiset hankinnat:

1.  Julkisia hankintoja ja käyttösopimusten tekemistä, sopimusten tekemistä puolustus- ▌ja turvallisuusaloilla sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen aloilla toimivien yksiköiden tekemiä sopimuksia ja muita sopimuksia ja palveluja koskevat menettelytapasäännöt, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243);

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76).

2.  Muutoksenhakumenettelyt, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Neuvoston direktiivi 92/13/ETY, annettu 25 päivänä helmikuuta 1992, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 76, 23.3.1992, s. 14);

ii)  Neuvoston direktiivi 89/665/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1989, julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 395, 30.12.1989, s. 33).

B.  2 artiklan a alakohdan ii alakohta – Rahoituspalvelut, -tuotteet ja -markkinat sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäiseminen:

Säännöt sääntely- ja valvontakehyksen sekä kuluttajan- ja sijoittajansuojan vahvistamisesta seuraavia palveluja varten: unionin rahoituspalvelut ja pääomamarkkinat, pankki-, luotto-, sijoitus-, vakuutus- ja jälleenvakuutuspalvelut, ammatilliset lisäeläketuotteet ja yksilölliset eläketuotteet, arvopaperi-, sijoitusrahasto- ja maksupalvelut ▌, sekä seuraavan direktiivin liitteessä I luetellut toiminnat: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338), sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EYVL L 267, 10.10.2009, s. 7);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 236/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, lyhyeksimyynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvistä kysymyksistä (EUVL L 86, 24.3.2012, s. 1);

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 345/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista riskipääomarahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 1);

v)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 18);

vi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34);

vii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 77);

viii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84);

ix)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35);

x)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/25/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, julkisista ostotarjouksista (EUVL L 142, 30.4.2004, s. 12);

xi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/36/EY, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, osakkeenomistajien eräiden oikeuksien käyttämisestä julkisesti noteeratuissa yhtiöissä (EUVL L 184, 14.7.2007, s. 17);

xii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38);

xiii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1);

xiv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 1);

xv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1);

xvi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190);

xvii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1);

xviii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149);

xix)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/9/EY, annettu 3 päivänä maaliskuuta 1997, sijoittajien korvausjärjestelmistä (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22);

xx)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

C.  2 artiklan a alakohdan iii alakohta – Tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus:

1.  Unionin markkinoille saatettavia tuotteita koskevat yleiset turvallisuus- ja vaatimustenmukaisuusvaatimukset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4);

ii)  Unionin yhdenmukaistamislainsäädäntö, merkintävaatimukset mukaan lukien, joka koskee muita teollisuustuotteita kuin elintarvikkeita, rehuja, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä, eläviä kasveja ja eläimiä, ihmisperäisiä tuotteita sekä kasvi- ja eläinperäisiä tuotteita, jotka liittyvät suoraan niiden tulevaan lisääntymiseen, sellaisena kuin se luetellaan markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun asetuksen XX(31) liitteissä;

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (puitedirektiivi) (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).

2.  Arkaluonteisten ja vaarallisten tuotteiden markkinointi ja käyttö, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1);

ii)  Neuvoston direktiivi 91/477/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1991, aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta (EYVL L 256, 13.9.1991, s. 51);

iii)  Asetus (EU) N:o 98/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä (EUVL L 39, 9.2.2013, s. 1).

D.  2 artiklan a alakohdan iv alakohta – Liikenneturvallisuus:

1.  Rautatiealan turvallisuusvaatimukset, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/798, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautateiden turvallisuudesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 138, 26.5.2016, s. 102).

2.  Siviili-ilmailualan turvallisuusvaatimukset, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 996/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 35).

3.  Tieliikennealan turvallisuusvaatimukset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/96/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta (EUVL L 319, 29.11.2008, s. 59);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/54/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 167, 30.4.2004, s. 39);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51).

4.  Meriliikennealan turvallisuusvaatimukset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 391/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 11);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 392/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 24);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/90/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, laivavarusteista ja neuvoston direktiivin 96/98/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 146);

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/18/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja neuvoston direktiivin 1999/35/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 114);

v)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/106/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (EUVL L 323, 3.12.2008, s. 33);

vi)  Neuvoston direktiivi 98/41/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1998, yhteisön jäsenvaltioiden satamiin tai satamista liikennöivillä matkustaja-aluksilla olevien henkilöiden rekisteröinnistä (EYVL L 188, 2.7.1998, s. 35);

vii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/96/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2001, irtolastialusten turvallisen lastaamisen ja lastinpurkamisen yhdenmukaistetuista edellytyksistä ja menettelyistä (EYVL L 13, 16.1.2002, s. 9).

5.  Turvallisuusvaatimukset, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).

E.  2 artiklan a alakohdan v alakohta – Ympäristönsuojelu:

1.   Ympäristörikokset, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/99/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28), ja direktiivin 2008/99/EY liitteissä mainittuun lainsäädäntöön kohdistuva laiton toiminta.

2.  Ympäristöön ja ilmastoon liittyvät säännökset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Direktiivi 2003/87/EY kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16);iii) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13);

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/2018/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 5.6.2009, s. 82).

3.  Kestävään kehitykseen ja jätehuoltoon liittyvät säännökset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2013, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, aluskierrätyksestä sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ja direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta EUVL L 330, 10.12.2013, s. 1;

iii)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 649/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 60).

4.  Meren ja ilman saastumiseen ja meluhaittoihin liittyvät säännökset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Direktiivi 1999/94/EY kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja (EYVL L 12, 18.1.2000, s. 16);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12);

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 782/2003, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2003, orgaanisten tinayhdisteiden kieltämisestä aluksissa (EUVL L 115, 9.5.2003, s. 1);

v)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56);

vi)  Direktiivi 2005/35/EY alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 11);

vii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006, annettu 18 päivänä tammikuuta 2006, epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1);

viii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/33/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä (EUVL L 120, 15.5.2009, s. 12);

ix)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 443/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 1);

x)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, otsonikerrosta heikentävistä aineista (EUVL L 286, 31.10.2009, s. 1);

xi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/126/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, bensiinihöyryn talteenotto-ohjelman toisesta vaiheesta, joka koskee moottoriajoneuvojen polttoainetäydennyksen yhteydessä huoltoasemilla tapahtuvaa talteenottoa (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 36);

xii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2011, annettu 11 päivänä toukokuuta 2011, päästönormien asettamisesta uusille kevyille kuljetusajoneuvoille osana unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (EUVL L 145, 31.5.2011, s. 1);

xiii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1);

xiv)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55);

xv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2193, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (EUVL L 313, 28.11.2015, s. 1).

5.  Veden ja maaperän suojeluun ja vesihuoltoon ja maaperän hoitoon liittyvät säännökset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (EUVL L 348, 24.11.2008, s. 84);

iii)  Direktiivi 2011/92/EU tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 18.1.2012, s. 1).

6.  Luonnonsuojeluun ja biologiseen monimuotoisuuden suojeluun liittyvät säännökset, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1936/2001, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin sovellettavien valvontatoimenpiteiden vahvistamisesta (EYVL L 263, 3.10.2001, s. 1);

ii)  Neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta (EUVL L 150, 30.4.2004, s. 12);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1007/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, hyljetuotteiden kaupasta (EUVL L 286, 31.10.2009, s. 36);

iv)  Neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta (EUVL L 201, 30.7.2008, s. 8);

v)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7);

vi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23);

vii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35).

7.  Kemikaaleihin liittyvät säännökset, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

8.  Luonnonmukaisesti tuotettuihin tuotteisiin liittyvät säännökset, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/848, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 1).

F.  2 artiklan a alakohdan vi alakohta – Säteilysuojelu ja ydinturvallisuus:

Ydinturvallisuutta koskevat säännöt, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Neuvoston direktiivi 2009/71/Euratom, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009, ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (EUVL L 172, 2.7.2009, s. 18);

ii)  Neuvoston direktiivi 2013/51/Euratom, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta koskevista vaatimuksista (EUVL L 296, 7.11.2013, s. 12);

iii)  Neuvoston direktiivi 2013/59/Euratom, annettu 5 päivänä joulukuuta 2013, turvallisuutta koskevien perusnormien vahvistamisesta ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojelemiseksi ja direktiivien 89/618/Euratom, 90/641/Euratom, 96/29/Euratom, 97/43/Euratom ja 2003/122/Euratom kumoamisesta (EUVL L 13, 17.1.2014, s. 1);

iv)  Neuvoston direktiivi 2011/70/Euratom, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2011, yhteisön kehyksen perustamisesta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa varten (EUVL L 199, 2.8.2011, s. 48);

v)  Neuvoston direktiivi 2006/117/Euratom, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta (EUVL L 337, 5.12.2006, s. 21);

vi)  Neuvoston asetus (Euratom) 2016/52, annettu 15 päivänä tammikuuta 2016, elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 3954/87 sekä komission asetusten (Euratom) N:o 944/89 ja (Euratom) N:o 770/90 kumoamisesta (EUVL L 13, 20.1.2016, s. 2);

vii)  Neuvoston asetus (Euratom) N:o 1493/93, annettu 8 päivänä kesäkuuta 1993, radioaktiivisten aineiden siirroista jäsenvaltioiden välillä.

G.  2 artiklan a alakohdan vii alakohta – Elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi:

1.  Unionin elintarvike- ja rehulainsäädäntöön sovellettavat yleiset periaatteet ja vaatimukset määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

2.  Eläinten terveys, sellaisena kuin siitä säädetään seuraavissa:

i)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta ("eläinterveyssäännöstö") (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).

3.  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

4.   Eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevat säännökset ja normit, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23);

ii)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004, eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1);

iii)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009, annettu 24 päivänä syyskuuta 2009, eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä (EUVL L 303, 18.11.2009, s. 1);

iv)  Neuvoston direktiivi 1999/22/EY, annettu 29 päivänä maaliskuuta 1999, luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa (EYVL L 94, 9.4.1999, s. 24).

H.  2 artiklan a alakohdan viii alakohta – Kansanterveys:

1.  Toimenpiteet, joilla asetetaan korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/98/EY, annettu 27 päivänä tammikuuta 2003, laatu- ja turvallisuusvaatimusten asettamisesta ihmisveren ja veren komponenttien keräämistä, tutkimista, käsittelyä, säilytystä ja jakelua varten sekä direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta (EUVL L 33, 8.2.2003, s. 30);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/23/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa, testausta, käsittelyä, säilömistä, säilytystä ja jakelua koskevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten vahvistamisesta (EUVL L 102, 7.4.2004, s. 48);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/53/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, elinsiirtoa varten tarkoitettujen ihmiselinten laatu- ja turvallisuusvaatimuksista (EUVL L 207, 6.8.2010, s. 14).

2.  Toimenpiteet, joilla asetetaan korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset lääkkeille ja lääkinnällisille laitteille, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 141/2000, annettu 16 päivänä joulukuuta 1999, harvinaislääkkeistä (EYVL L 18, 22.1.2000, s. 1);

ii)  Direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2019/6, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eläinlääkkeistä ja direktiivin 2001/82/EY kumoamisesta (EUVL L 4, 7.1.2019, s. 43).

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1);

v)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1901/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, lastenlääkkeistä sekä asetuksen (ETY) N:o 1768/92, direktiivin 2001/20/EY, direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 1);

vi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1394/2007, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta (EUVL L 324, 10.12.2007, s. 121);

vii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 536/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 1).

3.  Potilaiden oikeudet, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).

4.  Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti, sellaisena kuin niistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/40/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 1).

I 2 artiklan a alakohdan ix alakohta – Kuluttajansuoja:

Kuluttajan oikeudet ja kuluttajansuoja, sellaisina kuin niistä säädetään seuraavissa:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27);

ii)  Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY (EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY, annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16);

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22);

v)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66);

vi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64);

vii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214).

J.  2 artiklan a alakohdan x alakohta – Yksityisyyden ja henkilötietojen suoja sekä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1).

II osa

Direktiivin 3 artiklan 1 kohta liittyy seuraavaan unionin lainsäädäntöön:

A.  2 artiklan a alakohdan ii alakohta – Rahoituspalvelut, -tuotteet ja -markkinat sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäiseminen:

1.  Rahoituspalvelut:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2341, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 354, 23.12.2016, s. 37);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87);

iv)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1);

v)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338);

vi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349);

vii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1);

viii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1);

ix)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2365, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 1);

x)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/97, annettu 20 päivänä tammikuuta 2016, vakuutusten tarjoamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19);

xi)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1129, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 12).

2.  Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäiseminen:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1).

B.  2 artiklan a alakohdan iv alakohta – Liikenneturvallisuus:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY, komission asetusten (EY) N:o 1321/2007 ja (EY) N:o 1330/2007 kumoamisesta (EUVL L 122, 24.4.2014, s. 18);

ii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/54/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen noudattamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä tietyistä lippuvaltion velvollisuuksista (EUVL L 329, 10.12.2013, s. 1);

iii)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/16/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 57).

C.  2 artiklan a alakohdan v alakohta – Ympäristönsuojelu:

i)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66).

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelua koskevasta direktiivistä

Direktiivin 27 artiklan mukaisen tarkistamisen yhteydessä komissio harkitsee mahdollisuutta ehdottaa direktiivin soveltamisalan laajentamista tiettyihin SEUT-sopimuksen 153 ja 157 artiklaan perustuviin säädöksiin kuultuaan tarvittaessa työmarkkinaosapuolia SEUT‑sopimuksen 154 artiklan mukaisesti.

(1) EUVL C 405, 9.11.2018, s. 1.
(2) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 155.
(3)*TEKSTIÄ EI OLE VIELÄ VIIMEISTELTY OIKEUDELLISESTI JA KIELELLISESTI.
(4)EUVL C […], […], s. […].
(5)EUVL C […], […], s. […].
(6)EUVL C […], […], s. […].
(7)Euroopan parlamentin kanta 16. huhtikuuta 2019.
(8)Komission tiedonanto "Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla", 8.12.2010.
(9)Asianomaiseen unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön kuuluvat säädökset rajataan ja luetellaan sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten annetussa asetuksessa [XXX], 2017/0353 (COD).
(10)Tästä säädetään yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/95/EY (EYVL L 11, s. 4).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla (EUVL L 122, s. 18).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/54/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen noudattamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä tietyistä lippuvaltion velvollisuuksista (EUVL L329, s. 1), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/16/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (EUVL L 131, s. 57).
(13)COM(2018) 10 final.
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta (EUVL L 178, s. 66).
(15)Neuvoston direktiivi 2014/87/Euratom, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2014, ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta annetun direktiivin 2009/71/Euratom muuttamisesta (EUVL L 219, 25.7.2014, s. 42).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, s. 1).
(17)EUVL L 84, s. 1.
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa.
(19)EYVL L 313, 23.10.1996, s. 1.
(20)EYVL L 151, 20.5.1997, s. 1.
(21)EUVL L 173, s. 1.
(22)Komission täytäntöönpanodirektiivi (EU) 2015/2392, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 täytäntöönpanemisesta siltä osin kuin on kyse toimivaltaisille viranomaisille mainitun asetuksen tosiasiallisesta tai mahdollisesta rikkomisesta tehtävistä ilmoituksista (EUVL L 332, s. 126).
(23)EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.
(24)CM/Rec (2014)7.
(25)Ks. edellä.
(26)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla (EUVL L 122, s. 18).
(27)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66).
(28)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
(29)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1919, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille (EUVL L 297, 4.11.2016, s. 1).
(31)2017/0353 (COD) – Tämä on tällä hetkellä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) 2019/... markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EU) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta, jonka liitteessä luetellaan kaikki yhdenmukaistamislainsäädäntö, joka sisältää tuotesuunnittelua ja merkintöjä koskevia vaatimuksia.


Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävä markkinointi (direktiivi) ***I
PDF 206kWORD 58k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta kollektiivisten sijoitusrahastojen rajatylittävän markkinoinnin osalta (COM(2018)0092 – C8-0111/2018 – 2018/0041(COD))
P8_TA-PROV(2019)0367A8-0430/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0092),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 53 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0111/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 27. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0430/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen/päätöksen/direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU muuttamisesta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävän markkinoinnin osalta

P8_TC1-COD(2018)0041


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU(5) yhteisiin tavoitteisiin kuuluu varmistaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset ja poistaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osuuksien ja osakkeiden vapaan liikkuvuuden rajoitukset unionissa niin, että samalla varmistetaan yhdenmukaisempi sijoittajansuoja. Näihin tavoitteisiin onkin suureksi osaksi päästy, mutta edelleen on joitakin esteitä, joiden vuoksi rahastonhoitajat eivät kykene täysin hyödyntämään sisämarkkinoita.

(2)  Tätä direktiiviä täydentää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/…(6)(7). Kyseisessä asetuksessa säädetään täydentävistä säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyrityksiä) ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia. Kyseisellä asetuksella ja tällä direktiivillä olisi yhdessä koordinoitava paremmin edellytyksiä, joiden mukaisesti rahastonhoitajat toimivat sisämarkkinoilla, ja helpotettava niiden hoitamien rahastojen rajatylittävää markkinointia.

(3)  On tarpeen täyttää aukot lainsäädännössä ja yhdenmukaistaa menettely, jota sovelletaan toimivaltaisille viranomaisille tehtäviin ilmoituksiin yhteissijoitusyrityksiä koskevista muutoksista, direktiivissä 2011/61/EU säädetyn ilmoitusmenettelyn kanssa.

(4)  Asetuksella (EU) 2019/…+ lujitetaan entisestään direktiivillä 2009/65/EY säänneltyjä mainontaan sovellettavia periaatteita ja laajennetaan näiden periaatteiden soveltaminen koskemaan myös vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia, millä varmistetaan korkeatasoinen sijoittajansuoja sijoittajatyypistä riippumatta. Direktiivin 2009/65/EY vastaavat säännökset, jotka koskevat mainontaa ja yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinointijärjestelyjä koskevien kansallisten lakien ja asetusten saatavuutta, eivät näin ollen ole enää tarpeen, ja ne olisi kumottava.

(5)  Direktiivin 2009/65/EY säännökset, joissa edellytetään yhteissijoitusyrityksen tarjoavan sijoittajille järjestelyjä, sellaisina kuin kyseiset säännökset on pantu täytäntöön joissakin kansallisissa oikeusjärjestelmissä, ovat osoittautuneet kuormittaviksi. Sijoittajat eivät myöskään useinkaan käytä paikallisia järjestelyjä direktiivissä tarkoitetulla tavalla. Suosituimmaksi yhteydenpitomuodoksi on tullut sijoittajien ja rahastonhoitajien välinen suora kommunikointi – joko sähköisesti tai puhelimitse – ja maksut ja lunastukset hoidetaan muiden kanavien kautta. Näitä paikallisia järjestelyjä käytetään nykyään hallinnollisiin tarkoituksiin, kuten lakisääteisten maksujen rajatylittävään perimiseen, mutta tällaisia seikkoja olisi käsiteltävä muilla keinoilla, esimerkiksi toimivaltaisten viranomaisten välisellä yhteistyöllä. Täten olisi annettava sääntöjä, joilla nykyaikaistetaan ja täsmennetään vaatimukset, jotka koskevat järjestelyjen tarjoamista vähittäissijoittajille, eikä jäsenvaltioiden pitäisi vaatia paikallista fyysistä läsnäoloa näiden järjestelyjen tarjoamista varten. Säännöillä olisi joka tapauksessa varmistettava, että sijoittajat saavat tiedot, joihin heillä on oikeus.

(6)  Vähittäissijoittajien yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi on tarpeen, että järjestelyjä koskevia vaatimuksia sovelletaan myös vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin, kun jäsenvaltiot antavat niille luvan markkinoida vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksia tai osakkeita vähittäissijoittajille alueellaan.

(7)  Jos ei ole selkeitä ja yhdenmukaisia ehtoja, joiden mukaisesti yhteissijoitusyrityksen tai vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksien tai osakkeiden markkinointi voidaan lopettaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, rahastonhoitajille aiheutuu taloudellista ja oikeudellista epävarmuutta. Sen vuoksi direktiiveissä 2009/65/EY ja 2011/61/EU olisi säädettävä selvät ehdot, ▌joiden mukaisesti ▌voidaan ilmoittaa markkinointijärjestelyjen päättämisestä joidenkin tai kaikkien osuuksien tai osakkeiden osalta. ▌Näissä ehdoissa olisi otettava tasapainoisesti huomioon yhtäältä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tai niiden hoitajien mahdollisuus päättää osuuksiensa tai osakkeidensa markkinointijärjestelyt vahvistettujen ehtojen täyttyessä ja toisaalta tällaisiin yrityksiin sijoittaneiden sijoittajien edut ▌.

(8)  Mahdollisuudesta lopettaa yhteissijoitusyrityksen tai vaihtoehtoisen sijoitusrahaston markkinointi tietyssä jäsenvaltiossa ei saisi aiheutua kustannuksia sijoittajille, eikä se saisi heikentää direktiiviin 2009/65/EY tai direktiiviin 2011/61/EU perustuvia sijoittajansuojatoimia, etenkään sijoittajien oikeutta saada tarkkoja tietoja kyseisten rahastojen toiminnasta, joka jatkuu.

(9)  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia, jotka haluavat testata sijoittajien kiinnostusta tiettyyn sijoitusideaan tai sijoitusstrategiaan, kohdellaan joissakin tapauksissa eri tavoin niiden harjoittaman ennakkomarkkinoinnin osalta eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Ennakkomarkkinoinnin määritelmä ja ehdot, joiden mukaisesti sitä on sallittua harjoittaa, vaihtelevat merkittävästi niiden jäsenvaltioiden välillä, joissa sen harjoittaminen on sallittua, kun taas joissakin jäsenvaltioissa ei tunneta ennakkomarkkinoinnin käsitettä lainkaan. Näihin eroihin puuttumiseksi olisi säädettävä ennakkomarkkinoinnin yhdenmukaistetusta määritelmästä ja vahvistettava ehdot, joiden mukaisesti unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja voi harjoittaa ennakkomarkkinointia.

(10)  Jotta ennakkomarkkinointia voidaan pitää direktiivin 2011/61/EU mukaisena ennakkomarkkinointina, se olisi suunnattava mahdollisille ammattimaisille sijoittajille ja siinä olisi oltava kyse sellaisen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston tai alarahaston sijoitusideasta tai sijoitusstrategiasta, jota ▌ ei ole vielä perustettu tai joka on perustettu mutta jonka markkinoinnista ei ole vielä ilmoitettu mainitun direktiivin mukaisesti. Ennakkomarkkinoinnin aikana sijoittajien ei näin ollen pitäisi voida merkitä vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita ▌, eikä mahdollisille ammattimaisille sijoittajille pitäisi olla sallittua jakaa merkintälomakkeita tai vastaavia asiakirjoja, olivatpa ne luonnoksina tai lopullisessa muodossa. Unioniin sijoittautuneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien olisi varmistettava, että sijoittajat eivät hanki vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita ennakkomarkkinoinnin perusteella ja että ennakkomarkkinoinnin kohteena olleet sijoittajat voivat hankkia kyseisen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita vain, kun markkinointi on sallittua direktiivin 2011/61/EU mukaisesti. Jos ammattimaiset sijoittajat 18 kuukauden kuluessa siitä, kun unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja aloitti ennakkomarkkinoinnin, merkitsevät ennakkomarkkinoinnin yhteydessä toimitetuissa tiedoissa tarkoitetun tai ennakkomarkkinoinnin tuloksena perustetun vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita, tätä merkintää olisi pidettävä markkinoinnin tuloksena ja siinä olisi noudatettava direktiivissä 2011/61/EU tarkoitettuja sovellettavia ilmoitusmenettelyjä. Jotta voidaan varmistaa, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa jäsenvaltioissaan harjoitettavaa ennakkomarkkinointia, unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan olisi kahden viikon kuluessa ennakkomarkkinoinnin aloittamisesta lähetettävä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille paperimuodossa tai sähköisiä välineitä käyttäen vapaamuotoinen kirje, jossa täsmennetään muun muassa jäsenvaltiot, joissa se harjoittaa tai harjoitti ennakkomarkkinointia, ja ajanjaksot, joina ennakkomarkkinointia harjoitetaan tai on harjoitettu, ja johon sisällytetään tarvittaessa luettelo sen ennakkomarkkinoinnin kohteena olevista tai olleista vaihtoehtoisista sijoitusrahastoista tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen alarahastoista. Unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi nopeasti ilmoitettava asiasta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja harjoittaa tai harjoitti ennakkomarkkinointia.

(11)  Unioniin sijoittautuneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien olisi varmistettava, että niiden harjoittama ennakkomarkkinointi dokumentoidaan asianmukaisesti.

(12)  Direktiivin 2011/61/EU ja erityisesti ennakkomarkkinointia koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen noudattamisen edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eivät saisi asettaa unioniin sijoittautuneita vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia millään tavalla epäedulliseen asemaan suhteessa unionin ulkopuolelle sijoittautuneisiin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin. Tämä koskee sekä nykytilannetta, jossa unionin ulkopuolelle sijoittautuneilla vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajilla ei ole passiperusteisia oikeuksia, että tilannetta, jossa aletaan soveltaa direktiivin 2011/61/EU passisäännöksiä.

(13)  Oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tarpeen sovittaa yhteen tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten sekä ▌asetuksen (EU) 2019/...(8) soveltamispäivät mainontaa ja ennakkomarkkinointia koskevien säännösten osalta.

(14)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(9) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2009/65/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2009/65/EY seuraavasti:

1)  Lisätään 17 artiklan 8 kohtaan alakohdat seuraavasti:

▌"

”Jos rahastoyhtiö ei ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun muutoksen vuoksi enää noudattaisi tätä direktiiviä, rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava rahastoyhtiölle 15 työpäivän kuluessa kaikkien ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, että se ei saa toteuttaa muutosta. Tällaisessa tapauksessa rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu muutos toteutetaan sen jälkeen, kun tiedot on toimitettu toisen alakohdan mukaisesti, ja rahastoyhtiö ei kyseisen muutoksen vuoksi enää noudata tätä direktiiviä, rahastoyhtiön kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet 98 artiklan mukaisesti ja ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä ilman aiheetonta viivytystä rahastoyhtiön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.”

"

2)  Kumotaan 77 artikla.

3)  Kumotaan 91 artiklan 3 kohta.

4)  Korvataan 92 artikla seuraavasti:"

”92 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteissijoitusyritys asettaa saataville kussakin jäsenvaltiossa, jossa se aikoo markkinoida osuuksiaan, järjestelyn seuraavien tehtävien hoitamista varten:

   a) yhteissijoitusyrityksen osuuksiin liittyvien ▌merkintä-, ▌takaisinosto- ja lunastustoimeksiantojen käsittely ja muiden maksujen suorittaminen osuudenhaltijoille IX luvun nojalla vaadituissa asiakirjoissa ilmoitettujen edellytysten mukaisesti;
   b) tietojen toimittaminen sijoittajille siitä, miten a alakohdassa tarkoitetut toimeksiannot voidaan tehdä ja miten takaisinosto- ja lunastustuotot maksetaan;
   c) niiden tietojen käsittelyn ja 15 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen ja järjestelyjen käytön helpottaminen, jotka koskevat sellaisten sijoittajille kuuluvien oikeuksien käyttöä, jotka johtuvat sijoittamisesta yhteissijoitusyritykseen siinä jäsenvaltiossa, jossa yhteissijoitusyritystä markkinoidaan;
   d) IX luvun nojalla vaadittujen tietojen ja asiakirjojen asettaminen sijoittajien saataville 94 artiklassa säädetyin edellytyksin tarkastelua ja jäljennösten hankkimista varten:
   e) järjestelyn kautta hoidettavia tehtäviä koskevien tietojen toimittaminen sijoittajille ▌ pysyvällä välineellä; ja
   f) toimiminen yhteyspisteenä viestinnässä toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että yhteissijoitusyritys ▌on fyysisesti läsnä vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai että se nimeää kolmannen osapuolen 1 kohdan soveltamiseksi.

3.  Yhteissijoitusyrityksen ▌on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi, myös sähköisesti, tarjottavat järjestelyt ▌

   a) tarjotaan sen jäsenvaltion, jossa yhteissijoitusyritystä markkinoidaan, virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä;
   b) tarjoaa yhteissijoitusyritys itse, kolmas osapuoli, johon sovelletaan hoidettavia tehtäviä koskevaa sääntelyä ja valvontaa, tai ne molemmat.

Edellä olevaa b alakohtaa sovellettaessa silloin, kun kolmannen osapuolen on määrä hoitaa ▌tehtäviä, kyseisen kolmannen osapuolen nimeämisestä on oltava todisteena kirjallinen sopimus, jossa täsmennetään, mitä 1 kohdassa tarkoitetuista tehtävistä yhteissijoitusyritys ei hoida, ja määrätään, että kyseinen kolmas osapuoli saa kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat yhteissijoitusyritykseltä.”

"

5)  Muutetaan 93 artikla seuraavasti:

a)  lisätään 1 artiklaan alakohta seuraavasti:"

”Ilmoituskirjeessä on myös oltava tiedot, mukaan lukien osoite, joita vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tarvitsevat mahdollisten sovellettavien lakisääteisten palkkioiden tai maksujen perimiseen tai niistä ilmoittamiseen, sekä tiedot järjestelyistä 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.”;

"

b)   korvataan ▌8 kohta seuraavasti:"

”8. Jos 1 kohdan mukaisesti toimitetussa ilmoituskirjeessä annetut tiedot muuttuvat tai markkinoitavat osakelajit muuttuvat, yhteissijoitusyrityksen on annettava sekä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion että yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kirjallinen ilmoitus tästä muutoksesta vähintään yksi kuukausi ennen sen toteuttamista.

Jos yhteissijoitusyritys ei ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun muutoksen vuoksi enää noudattaisi tätä direktiiviä, yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava yhteissijoitusyritykselle 15 työpäivän kuluessa kaikkien ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, että se ei saa toteuttaa muutosta. Tällaisessa tapauksessa yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu muutos toteutetaan sen jälkeen, kun tiedot on toimitettu toisen alakohdan mukaisesti, ja yhteissijoitusyritys ei kyseisen muutoksen vuoksi enää noudata tätä direktiiviä, yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet 98 artiklan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa yhteissijoitusyrityksen markkinoinnin nimenomainen kielto, ja ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä ilman aiheetonta viivytystä yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.”

"

6)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”93 a artikla

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteissijoitusyritys voi ilmoittaa osuuksien, myös tarvittaessa osakelajien, markkinointijärjestelyjen päättämisestä jäsenvaltiossa, jonka osalta se on tehnyt ilmoituksen 93 artiklan mukaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) kaikista tällaisista osuuksista, jotka ovat sijoittajien hallussa kyseisessä jäsenvaltiossa, tehdään yleinen takaisinosto- tai lunastustarjous, ilman maksuja tai vähennyksiä, se on julkisesti saatavilla ainakin 30 työpäivän ajan ja se osoitetaan kyseisessä jäsenvaltiossa suoraan tai rahoituksen välittäjien kautta erikseen kaikille niille sijoittajille, joiden henkilöllisyys on tiedossa;
   b) aikomus päättää tällaisten osuuksien markkinointijärjestelyt kyseisessä jäsenvaltiossa ▌ julkaistaan julkisesti saatavilla olevalla välineellä, joka voi olla sähköinen ja joka on yleisesti käytössä yhteissijoitusyrityksen markkinoinnissa ja asianmukainen yhteissijoitusyrityksen tyypillisen sijoittajan kannalta;
   c) mahdollisia sopimusjärjestelyjä rahoituksen välittäjien tai asiamiesten kanssa muutetaan tai ne päätetään siitä päivästä, jona markkinointijärjestelyjen päättämisestä ilmoitetaan, jotta estetään 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöityjen osuuksien kaikenlainen uusi tai jatkettu, suora tai välillinen, tarjoaminen tai kohdentaminen.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on kuvattava selvästi seuraukset, joita sijoittajille aiheutuu, jos he eivät hyväksy osuuksiensa lunastus- tai takaisinostotarjousta.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava sen jäsenvaltion, jonka osalta yhteissijoitusyritys on tehnyt ilmoituksen 93 artiklan mukaisesti, virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä. Yhteissijoitusyrityksen on ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetusta päivästä alkaen lopetettava osuuksiensa, joiden osalta on kyseisessä jäsenvaltiossa tehty ilmoitus markkinointijärjestelyjen päättämisestä, kaikenlainen uusi tai jatkettu, suora tai välillinen, tarjoaminen tai kohdentaminen.

2.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ilmoitus, joka sisältää 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot.

3.  Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava, onko yhteissijoitusyrityksen 2 kohdan mukaisesti toimittama ilmoitus täydellinen. Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään 15 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta toimitettava kyseinen ilmoitus 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ▌ ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

Toimitettuaan ilmoituksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on nopeasti ilmoitettava tästä toimittamisesta yhteissijoitusyritykselle.

4.  Yhteissijoitusyrityksen on toimitettava ▌ 68–82 artiklan ja 94 artiklan nojalla vaaditut tiedot niille sijoittajille, joilla on edelleen sijoituksia yhteissijoitusyrityksessä, sekä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

5.  Yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot kaikista muutoksista 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin.

6.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin yhteissijoitusyrityksen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla 21 artiklan 2 kohdan, 97 artiklan 3 kohdan ja 108 artiklan mukaisesti. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät tämän artiklan 5 kohdan mukaisesta toimittamispäivästä alkaen saa vaatia asianomaista yhteissijoitusyritystä osoittamaan, että se noudattaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/...*(10) 5 artiklassa tarkoitettuja markkinointivaatimuksia koskevia kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 21 artiklan 2 kohdan ja 97 artiklan mukaisia muita valvontatoimia ja valvontavaltuuksia.

7.  Sovellettaessa 4 kohtaa jäsenvaltioiden on sallittava kaikkien sähköisten tai muiden etäviestintäkeinojen käyttö, edellyttäen että tiedot ja viestintäkeinot ovat sijoittajien saatavilla sijoittajan sijaintijäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä.

_____________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/…, annettu ... päivänä ...kuuta ..., yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävän markkinoinnin helpottamisesta ja asetusten (EU) N:o 345/2013, (EU) N:o 346/2013 ja (EU) N:o 1286/2014 muuttamisesta (EUVL L …).

"

7)  Kumotaan 95 artiklan 1 kohdan a alakohta.

2 artikla

Direktiivin 2011/61/EU muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2011/61/EU seuraavasti:

1)  Lisätään 4 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"

”ae a) ’ennakkomarkkinoinnilla’ tarkoitetaan unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan suorittamaa tai sen lukuun tapahtuvaa ▌tietojen tai tiedonannon suoraa tai välillistä toimittamista sijoitusstrategioista tai sijoitusideoista mahdollisille ammattimaisille sijoittajille, joiden kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, jotta voidaan testata niiden kiinnostusta vaihtoehtoiseen sijoitusrahastoon tai alarahastoon, jota ei ole vielä perustettu tai joka on perustettu mutta jonka markkinoinnista ei ole vielä toimitettu 31 tai 32 artiklan mukaisesti ilmoitusta jäsenvaltioon, jossa mahdollisilla sijoittajilla on kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka, mikä ei missään tapauksessa ole kyseisen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston tai sen alarahaston osuuksien tai osakkeiden tarjoamista tai kohdentamista mahdollisille sijoittajalle;”.

"

2)  Lisätään VI luvun alkuun artikla seuraavasti:"

”30 a artikla

Unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan harjoittamaa ennakkomarkkinointia unionissa koskevat edellytykset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimiluvan saanut unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja voi harjoittaa ennakkomarkkinointia unionissa, paitsi jos mahdollisille ammattimaisille sijoittajille esitettävät tiedot

   a) ovat riittävän tarkkoja, jotta sijoittajat voivat sitoutua hankkimaan tietyn vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita;
   b) vastaavat luonnoksina tai lopullisessa muodossa olevia merkintälomakkeita tai vastaavia asiakirjoja; tai
   c) vastaavat sellaisen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston lopullisessa muodossa olevia ▌perustamisasiakirjoja, esitettä tai tarjousasiakirjoja ▌, jota ei ole vielä perustettu ▌.

Jos toimitetaan esitteen tai tarjousasiakirjan luonnos, se ei saa sisältää niin tarkkoja tietoja, että sijoittajat voivat tehdä sijoituspäätöksen, ja siinä on mainittava selvästi, että

   a) se ei ole tarjous tai kehotus merkitä vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita; ja
   b) siinä esitettyihin tietoihin ei pidä luottaa, koska ne ovat puutteellisia ja ne voivat muuttua.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan ei tarvitse ilmoittaa ennakkomarkkinoinnin sisältöä tai sen kohteena olevia sijoittajia toimivaltaisille viranomaisille eikä täyttää muita kuin tässä artiklassa asetetut ehdot tai vaatimukset ennen ennakkomarkkinoinnin aloittamista.

2.  Unioniin sijoittautuneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on varmistettava, että sijoittajat eivät hanki vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita ennakkomarkkinoinnin perusteella ja että ennakkomarkkinoinnin kohteena olleet sijoittajat voivat hankkia kyseisen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita vain, kun markkinointi on sallittua 31 tai 32 artiklan mukaisesti.

Jos ammattimaiset sijoittajat 18 kuukauden kuluessa siitä, kun unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja aloitti ennakkomarkkinoinnin, merkitsevät ennakkomarkkinoinnin yhteydessä toimitetuissa tiedoissa tarkoitetun tai ennakkomarkkinoinnin tuloksena perustetun vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita ▌, tätä merkintää on pidettävä markkinoinnin tuloksena ja siinä on noudatettava 31 tai 32 artiklassa tarkoitettuja sovellettavia ilmoitusmenettelyjä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja lähettää kahden viikon kuluessa ennakkomarkkinoinnin aloittamisesta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille paperilla tai sähköisesti vapaamuotoisen kirjeen. Kirjeessä on täsmennettävä jäsenvaltiot, joissa ennakkomarkkinointia harjoitetaan tai harjoitettiin, ja ennakkomarkkinoinnin ajanjaksot, ja siihen on sisällytettävä lyhyt kuvaus ennakkomarkkinoinnista, mukaan lukien tiedot esitellyistä sijoitusstrategioista ja tarvittaessa luettelo ennakkomarkkinoinnin kohteena olevista tai olleista vaihtoehtoisista sijoitusrahastoista ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen alarahastoista. Unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on nopeasti ilmoitettava asiasta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja harjoittaa tai harjoitti ennakkomarkkinointia. Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa ennakkomarkkinointia harjoitetaan tai harjoitettiin, voivat pyytää unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan lisätietoja sen alueella harjoitettavasta tai harjoitetusta ennakkomarkkinoinnista.

3.  Kolmas osapuoli saa harjoittaa ennakkomarkkinointia toimiluvan saaneen unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan lukuun ainoastaan, jos sillä on lupa toimia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU* mukaisena sijoituspalveluyrityksenä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU** mukaisena luottolaitoksena, direktiivin 2009/65/EY mukaisena yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiönä tai tämän direktiivin mukaisena vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajana taikka jos se toimii direktiivin 2014/65/EU mukaisena sidonnaisasiamiehenä. Tällaiseen kolmanteen osapuoleen sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

4.  Unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on varmistettava, että niiden harjoittama ennakkomarkkinointi dokumentoidaan asianmukaisesti.

_____________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).”

"

3)  Korvataan 32 artiklan 7 kohdan toinen, kolmas ja neljäs alakohta seuraavasti:"

”Jos vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei suunnitellun muutoksen vuoksi enää noudattaisi tätä direktiiviä hoitaessaan vaihtoehtoista sijoitusrahastoa tai jos hoitaja ei muuten enää noudattaisi tätä direktiiviä, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hoitajalle 15 työpäivän kuluessa kaikkien ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, että se ei saa toteuttaa muutosta. Tässä tapauksessa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Jos suunniteltu muutos toteutetaan ensimmäisestä ja toisesta alakohdasta huolimatta tai jos on ilmennyt ennakoimaton muutos, jonka vuoksi vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei enää noudattaisi tätä direktiiviä hoitaessaan vaihtoehtoista sijoitusrahastoa, tai jos hoitaja ei muuten enää noudattaisi tätä direktiiviä, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet 46 artiklan mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa vaihtoehtoisen sijoitusrahaston markkinoinnin nimenomainen kielto, ja ilmoitettava asiasta viipymättä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Jos muutokset eivät vaikuta siihen, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja noudattaa tätä direktiiviä hoitaessaan vaihtoehtoista sijoitusrahastoa tai että hoitaja muuten noudattaa tätä direktiiviä, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava näistä muutoksista yhden kuukauden kuluessa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.”

"

4)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”32 a artikla

Ilmoittaminen joidenkin tai kaikkien unioniin sijoittautuneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksien tai osakkeiden markkinointijärjestelyjen päättämisestä muissa jäsenvaltioissa kuin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltiossa

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja voi ilmoittaa joidenkin tai kaikkien vaihtoehtoisten sijoitusrahastojensa osuuksien tai osakkeiden markkinointijärjestelyjen päättämisestä jäsenvaltiossa, jonka osalta se on tehnyt ilmoituksen 32 artiklan mukaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) lukuun ottamatta suljettuja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja ja Euroopan parlamentin asetuksella (EU) 2015/760* säänneltyjä rahastoja, kaikista tällaisista vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksista tai osakkeista, jotka ovat sijoittajien hallussa kyseisessä jäsenvaltiossa, tehdään yleinen takaisinosto- tai lunastustarjous, ilman maksuja tai vähennyksiä, se on julkisesti saatavilla ainakin 30 työpäivän ajan ja se osoitetaan kyseisessä jäsenvaltiossa suoraan tai rahoituksen välittäjien kautta erikseen kaikille niille sijoittajille, joiden henkilöllisyys on tiedossa;
   b) aikomus päättää joidenkin tai kaikkien vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksien tai osakkeiden markkinointijärjestelyt kyseisessä jäsenvaltiossa ▌julkaistaan julkisesti saatavilla olevalla välineellä, joka voi olla sähköinen ja joka on yleisesti käytössä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen markkinoinnissa ja asianmukainen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston tyypillisen sijoittajan kannalta;
   c) mahdollisia sopimusjärjestelyjä rahoituksen välittäjien tai asiamiesten kanssa muutetaan tai ne päätetään siitä päivästä, jona markkinointijärjestelyjen päättämisestä ilmoitetaan, jotta estetään 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöityjen osuuksien tai osakkeiden kaikenlainen uusi tai jatkettu, suora tai välillinen, tarjoaminen tai kohdentaminen.

Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetusta päivästä alkaen lopetettava hoitamansa vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksien ja osakkeiden kaikenlainen uusi tai jatkettu, suora tai välillinen, tarjoaminen tai kohdentaminen jäsenvaltiossa, jonka osalta se on toimittanut ilmoituksen 2 kohdan mukaisesti.

2.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille ilmoitus, joka sisältää 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot.

3.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava, onko vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan 2 kohdan mukaisesti toimittama ilmoitus täydellinen. Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään 15 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta toimitettava kyseinen ilmoitus 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ▌ ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

Toimitettuaan ilmoituksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on nopeasti ilmoitettava tästä toimittamisesta vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajalle.

Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei saa 36 kuukauden ajan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetusta päivästä ennakkomarkkinoida ilmoituksessa tarkoitettujen unioniin sijoittautuneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksia tai osakkeita taikka vastaavia sijoitusstrategioita tai sijoitusideoita 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyssä jäsenvaltiossa.

4.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on toimitettava ▌ 22 ja 23 artiklan nojalla vaaditut tiedot niille sijoittajille, joilla on edelleen sijoituksia unioniin sijoittautuneessa vaihtoehtoisessa sijoitusrahastossa, sekä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

5.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot kaikista muutoksista liitteessä IV olevassa b–f alakohdassa tarkoitettuihin asiakirjoihin ja tietoihin.

6.  Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla 45 artiklan mukaisesti.

7.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa yksilöidyn jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät tämän artiklan 5 kohdan mukaisesta toimittamispäivästä alkaen saa vaatia asianomaista vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa osoittamaan, että se noudattaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/...**(11) 5 artiklassa tarkoitettuja markkinointivaatimuksia koskevia kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja muita valvontavaltuuksia.

8.  Sovellettaessa 4 kohtaa jäsenvaltioiden on sallittava kaikkien sähköisten välineiden tai muiden etäviestintäkeinojen käyttö.

_____________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/760, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 98).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/…, annettu ... päivänä ...kuuta ..., yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävän markkinoinnin helpottamisesta ja asetusten (EU) N:o 345/2013, (EU) N:o 346/2013 ja (EU) N:o 1286/2014 muuttamisesta (EUVL L …).

"

5)  Korvataan 33 artiklan 6 kohdan toinen ja kolmas alakohta seuraavasti:"

”Jos vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei suunnitellun muutoksen vuoksi enää noudattaisi tätä direktiiviä hoitaessaan vaihtoehtoista sijoitusrahastoa tai jos hoitaja ei muuten enää noudattaisi tätä direktiiviä, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajalle 15 työpäivän kuluessa kaikkien ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, että se ei saa toteuttaa muutosta.

Jos suunniteltu muutos toteutetaan ensimmäisestä ja toisesta alakohdasta huolimatta tai jos on ilmennyt ennakoimaton muutos, jonka vuoksi vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei enää noudattaisi tätä direktiiviä hoitaessaan vaihtoehtoista sijoitusrahastoa, tai jos vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei muuten enää noudattaisi tätä direktiiviä, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet 46 artiklan mukaisesti ja ilmoitettava asiasta viipymättä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.”

"

6)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”43 a artikla

Vähittäissijoittajien käytettävissä olevat järjestelyt

1.  Rajoittamatta asetuksen (EU) 2015/760 ▌ 26 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja asettaa saataville jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se aikoo markkinoida vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita vähittäissijoittajille, järjestelyt seuraavien tehtävien hoitamista varten:

   a) vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksiin tai osakkeisiin liittyvien sijoittajien merkintä-, maksu-, takaisinosto- ja lunastustoimeksiantojen käsittely vaihtoehtoisen sijoitusrahaston asiakirjoissa ilmoitettujen edellytysten mukaisesti;
   b) tietojen toimittaminen sijoittajille siitä, miten a alakohdassa tarkoitetut toimeksiannot voidaan tehdä ja miten takaisinosto- ja lunastustuotot maksetaan;
   c) niiden tietojen käsittelyn helpottaminen, jotka koskevat sellaisten sijoittajille kuuluvien oikeuksien käyttöä, jotka johtuvat sijoittamisesta vaihtoehtoiseen sijoitusrahastoon siinä jäsenvaltiossa, jossa vaihtoehtoista sijoitusrahastoa markkinoidaan;
   d) 22 ja 23 artiklan nojalla vaadittujen tietojen ja asiakirjojen asettaminen sijoittajien saataville tarkastelua ja kopioiden hankkimista varten ▌;
   e) järjestelyn kautta hoidettavia tehtäviä koskevien tietojen toimittaminen sijoittajille direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määritellyllä pysyvällä välineellä; ja
   f) toimiminen yhteyspisteenä viestinnässä toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa vaatia vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan fyysistä läsnäoloa vastaanottavassa jäsenvaltiossa tai vaatia sitä nimeämään kolmatta osapuolta 1 kohdan soveltamiseksi.

3.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi, myös sähköisesti, tarjottavat järjestelyt ▌

   a) tarjotaan sen jäsenvaltion, jossa vaihtoehtoista sijoitusrahastoa markkinoidaan, virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä;
   b) tarjoaa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja itse tai kolmas osapuoli, johon sovelletaan hoidettavia tehtäviä koskevaa sääntelyä ja valvontaa, tai sekä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja että tällainen kolmas osapuoli.

Edellä olevaa b alakohtaa sovellettaessa silloin, kun kolmannen osapuolen on määrä hoitaa ▌tehtäviä, kyseisen kolmannen osapuolen nimeämisestä on oltava todisteena kirjallinen sopimus, jossa täsmennetään, mitä 1 kohdassa tarkoitetuista tehtävistä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja ei hoida, ja määrätään, että kyseinen kolmas osapuoli saa kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajalta.”

"

7)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”69 a artikla

Passijärjestelmän arviointi

Ennen kuin 67 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut delegoidut säädökset, joiden nojalla 35 artiklassa ja 37–41 artiklassa vahvistettuja sääntöjä aletaan soveltaa, tulevat voimaan, komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa otetaan huomioon tässä direktiivissä säädetyn passijärjestelmän arvioinnin tulos, mukaan lukien kyseisen järjestelmän laajentaminen koskemaan unionin ulkopuolelle sijoittautuneita vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.”

"

8)  Lisätään liitteeseen IV kohdat seuraavasti:"

”i) tiedot, mukaan lukien osoite, joita vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tarvitsevat mahdollisten sovellettavien lakisääteisten palkkioiden tai maksujen perimiseen tai niistä ilmoittamiseen;

   j) tiedot järjestelyistä 43 a artiklassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.”

"

3 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä ... päivästä ... kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Arviointi

Komissio suorittaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [60 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] arvioinnin tämän direktiivin soveltamisesta julkisen kuulemisen sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [72 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta.

5 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [48 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] kertomuksen, jossa arvioidaan muun muassa sellaisiin yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöihin sovellettavien säännösten yhdenmukaistamisen hyötyjä, jotka testaavat sijoittajien kiinnostusta tiettyyn sijoitusideaan tai sijoitusstrategiaan, sekä mahdollista tarvetta muuttaa direktiiviä 2009/65/EY tältä osin.

6 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … .

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)EUVL C 367, 10.10.2018, s. 50.
(2)EUVL C 367, 10.10.2018, s. 50.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2019.
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/…, annettu ... päivänä ...kuuta ..., yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävän markkinoinnin helpottamisesta ja asetusten (EU) N:o 345/2013, (EU) N:o 346/2013 ja (EU) N:o 1286/2014 muuttamisesta (EUVL L …).
(7)+ Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa PE-CONS .../... (2018/0045(COD)) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä ja virallisen lehden viite.
(8)+ Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa PE-CONS .../... (2018/0045(COD)) olevan asetuksen numero.
(9)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(10)+ Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa PE-CONS .../... (2018/0045(COD)) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä ja virallisen lehden viite.
(11)+ Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa PE-CONS .../... (2018/0045(COD)) olevan asetuksen numero ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numero, päivämäärä ja virallisen lehden viite.


Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävä markkinointi (asetus) ***I
PDF 220kWORD 59k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajat ylittävän kollektiivisten sijoitusrahastojen markkinoinnin helpottamisesta ja asetusten (EU) N:o 345/2013 ja (EU) N:o 346/2013 muuttamisesta (COM(2018)0110 – C8-0110/2018 – 2018/0045(COD))
P8_TA-PROV(2019)0368A8-0431/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0110),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0110/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 27. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0431/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävän markkinoinnin helpottamisesta ja asetusten (EU) N:o 345/2013, (EU) N:o 346/2013 ja (EU) N:o 1286/2014 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2018)0045


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Erilaiset sääntely- ja valvontatavat, joita sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/61/EU(4) määriteltyjen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 345/2013(5) määriteltyjen eurooppalaisten riskipääomarahastojen (EuVECA), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 346/2013(6) määriteltyjen eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen (EuSEF) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/760(7) määriteltyjen eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen (ELTIF), sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/65/EY(8) tarkoitettujen siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) rajatylittävään markkinointiin, aiheuttavat hajanaisuutta ja esteitä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten rajatylittävässä markkinoinnissa ja markkinoille pääsyssä, mikä voi puolestaan estää niiden markkinoinnin muissa jäsenvaltioissa. Yhteissijoitusyritystä saatetaan hoitaa ulkopuolelta tai sisäisesti sen oikeudellisesta muodosta riippuen. Tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöitä, olisi sovellettava sekä yritykseen, jonka säännöllisenä liiketoimintana on yhteissijoitusyrityksen hoitaminen, että mihin tahansa yhteissijoitusyritykseen, joka ei ole nimennyt yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiötä.

(2)  Jotta voitaisiin vahvistaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin sovellettavaa sääntelykehystä ja parantaa sijoittajansuojaa, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten sijoittajille suunnatun mainonnan täytyisi olla tunnistettavissa mainonnaksi, ja siinä olisi kuvattava vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen tai yhteissijoitusyritysten osuuksien tai osakkeiden ostamiseen liittyvät riskit ja tuotot yhtä näkyvästi. Lisäksi kaikki sijoittajille suunnatun mainonnan sisältämät tiedot olisi esitettävä tasapuolisesti, selkeästi ja johtamatta harhaan. Jotta turvattaisiin sijoittajansuoja ja varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten välillä, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten mainontaan olisi sovellettava mainontaa koskevia vaatimuksia.

(3)  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten sijoittajille suunnatussa mainonnassa olisi täsmennettävä, mistä, miten ja millä kielellä sijoittajat voivat saada tiivistelmän sijoittajien oikeuksista, ja siinä olisi ilmoitettava selvästi, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajalla, eurooppalaisen riskipääomarahaston hoitajalla, eurooppalaiseen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajalla tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiöllä, jäljempänä yhdessä ’yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajat’, on oikeus lopettaa markkinointijärjestelyt.

(4)  Jotta voitaisiin lisätä avoimuutta, parantaa sijoittajansuojaa ja helpottaa tiedonsaantia mainontaan sovellettavista kansallisista laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava tällaiset asiakirjat verkkosivustoillaan ainakin kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä, mukaan lukien niiden epäviralliset tiivistelmät, joista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajat voisivat saada yleiskatsauksen kyseisistä laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä. Asiakirjat olisi julkaistava ainoastaan tiedotustarkoituksessa, eikä julkaiseminen saisi johtaa oikeudellisiin velvoitteisiin. Samoista syistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010(9) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, olisi luotava keskustietokanta, joka sisältää tiivistelmät mainontaa koskevista kansallisista vaatimuksista ja hyperlinkkejä toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoilla julkaistuihin tietoihin.

(5)  Jotta voitaisiin edistää sijoittajansuojaa koskevia hyviä käytäntöjä, jotka sisältyvät oikeudenmukaista ja selkeää mainontaa koskeviin kansallisiin vaatimuksiin, mukaan lukien tällaisen mainonnan näkökohdat, jotka liittyvät verkkomainontaan, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi annettava ohjeita näiden vaatimusten soveltamisesta mainontaan.

(6)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaatia ennakkoilmoitusta mainonnasta voidakseen tarkistaa ennakolta, onko mainonta tämän asetuksen ja muiden sovellettavien vaatimusten mukaista, esimerkiksi onko se tunnistettavissa mainonnaksi, kuvataanko siinä yhteissijoitusyrityksen osuuksien ostamiseen liittyvät riskit ja tuotot ja, jos jäsenvaltio sallii vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen markkinoinnin vähittäissijoittajille, vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksien tai osakkeiden ostamiseen liittyvät riskit ja tuotot yhtä näkyvästi ja esitetäänkö kaikki mainonnan sisältämät tiedot tasapuolisesti, selkeästi ja johtamatta harhaan. Tällainen tarkistaminen olisi suoritettava rajoitetussa ajassa. Jos toimivaltaiset viranomaiset vaativat ennakkoilmoitusta, tämä ei saisi estää niitä tarkistamasta mainontaa jälkikäteen.

(7)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle mainonnan tarkistamisen tulokset, mainonnan muuttamista koskevat pyynnöt ja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajille määrätyt mahdolliset seuraamukset. Jotta voidaan toisaalta antaa enemmän tietoja mainontaan sovellettavista säännöistä ja lisätä niiden avoimuutta ja toisaalta turvata sijoittajansuoja, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi joka toinen vuosi laadittava kertomus näistä säännöistä ja niiden käytännön soveltamisesta toimivaltaisten viranomaisten ennakolta ja jälkikäteen suorittaman mainonnan tarkistamisen pohjalta ja lähetettävä tämä kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

(8)  Jotta varmistettaisiin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajien tasapuolinen kohtelu ja jotta niiden olisi helpompi tehdä päätöksiä rajatylittävän sijoitusrahastojen markkinoinnin aloittamisesta, on tärkeää, että palkkiot ja maksut, joita toimivaltaiset viranomaiset veloittavat rajatylittävän toiminnan valvonnasta, ovat oikeassa suhteessa suoritettaviin valvontatehtäviin ja julkisia ja että avoimuuden lisäämiseksi ne julkaistaan toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoilla. Samasta syystä arvopaperimarkkinaviranomaisen verkkosivustolla olisi julkaistava hyperlinkkejä toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoilla julkaistuihin palkkioita ja maksuja koskeviin tietoihin, jotta käytettävissä olisi keskitetty tiedotuspiste. Arvopaperimarkkinaviranomaisen verkkosivustolla olisi myös oltava interaktiivinen väline, jolla voidaan laskea suuntaa-antavasti tällaiset toimivaltaisten viranomaisten veloittamat palkkiot ja maksut.

(9)  Jotta varmistettaisiin palkkioiden ja maksujen tehokkaampi perintä ja parannettaisiin palkkio- ja maksurakenteen avoimuutta ja selkeyttä, kun toimivaltaiset viranomaiset veloittavat tällaisia palkkioita tai maksuja, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajien olisi saatava lasku, erillinen maksuvaatimus tai maksutoimeksianto, jossa määritetään selkeästi suoritettavien palkkioiden tai maksujen määrä ja maksamistapa.

(10)  Koska arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti seurattava ja arvioitava markkinakehitystä omalla vastuualueellaan, on aiheellista ja tarpeellista lisätä arvopaperimarkkinaviranomaisen tietämystä laajentamalla sen nykyisiä tietokantoja sisältämään keskustietokanta, jossa on luettelo kaikista vaihtoehtoisista sijoitusrahastoista ja yhteissijoitusyrityksistä, joita markkinoidaan rajojen yli, näiden yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajista ja jäsenvaltioista, joissa markkinointia harjoitetaan. Tätä varten ja jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voi pitää keskustietokannan ajan tasalla, toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle tiedot ilmoituksista ja ilmoituskirjeistä sekä tiedot, jotka ne ovat saaneet direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU mukaisesti rajatylittävästä markkinointitoiminnasta, ja tiedot näiden tietojen mahdollisista muutoksista, jotka olisi tallennettava tähän tietokantaan. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi perustettava tätä varten ilmoitusportaali, johon toimivaltaisten viranomaisten olisi ladattava kaikki yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen rajatylittävää markkinointia koskevat asiakirjat.

(11)  Jotta varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset yhtäältä asetuksessa (EU) N:o 345/2013 määriteltyjen vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen tai asetuksessa (EU) N:o 346/2013 määriteltyjen vaatimukset täyttävien yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen ja toisaalta muiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen välillä, kyseisiin asetuksiin on tarpeen sisällyttää ennakkomarkkinointia koskevat säännöt, jotka ovat samat kuin direktiivissä 2011/61/EU vahvistetut ennakkomarkkinointia koskevat säännöt. Kyseisten asetusten mukaisesti rekisteröityjen rahastonhoitajien olisi tällaisten sääntöjen avulla voitava testata, ovatko sijoittajat kiinnostuneita tulevista sijoitusmahdollisuuksista tai -strategioista, jotka liittyvät vaatimukset täyttäviin riskipääomarahastoihin ja vaatimukset täyttäviin yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneisiin rahastoihin.

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014(10) mukaisesti direktiivissä 2009/65/EY tietyt yhtiöt ja kyseisen asetuksen 32 artiklassa tarkoitetut henkilöt vapautetaan kyseisen asetuksen mukaisista velvoitteista 31 päivään joulukuuta 2019 saakka. Kyseisessä asetuksessa säädetään myös, että komissio tarkastelee kyseistä asetusta uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 arvioidakseen muun muassa sitä, olisiko tätä siirtymäkauden vapautusta pidennettävä vai olisiko mahdollisten mukautusten yksilöimisen jälkeen direktiivin 2009/65/EY säännökset sijoittajille annettavista avaintiedoista korvattava mainitussa asetuksessa säädetyllä avaintietoasiakirjalla tai katsottava sitä vastaaviksi.

(13)  Jotta komissio voisi suorittaa uudelleentarkastelun asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaisesti siten kuin siinä alun perin säädetiin, uudelleentarkastelun määräaikaa olisi pidennettävä 12 kuukaudella. Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan olisi tuettava komission uudelleentarkasteluprosessia järjestämällä aiheesta kuulemistilaisuus alaa ja kuluttajien etuja edustavien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

(14)  Jotta voidaan välttää se, että sijoittajat saavat samasta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavasta yrityksestä kaksi erilaista ennakkotietoasiakirjaa eli direktiivissä 2009/65/EY edellytetyn sijoittajille annettavan avaintietoasiakirjan (KIID) ja asetuksessa (EU) N:o 1286/2014 edellytetyn avaintietoasiakirjan (KID), sinä aikana, kun kyseisen asetuksen mukaisesti suoritetun komission uudelleentarkastelun tuloksena annettavia säädöksiä hyväksytään ja pannaan täytäntöön, siirtymäkauden vapautusta kyseisen asetuksen mukaisista velvoitteista olisi pidennettävä 24 kuukaudella. Kaikkien asianomaisten toimielinten ja valvontaviranomaisten olisi pyrittävä toimimaan mahdollisimman nopeasti kyseisen siirtymäkauden vapautuksen lakkauttamisen edistämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tätä pidennystä.

(15)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä arvopaperimarkkinaviranomaisen laatimat tekniset täytäntöönpanostandardit vakiomuotoisista lomakkeista, malleista ja menettelyistä, joita toimivaltaiset viranomaiset käyttävät kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä koskevissa julkaisuissa ja ilmoituksissa sekä näiden tiivistelmissä, jotka ne laativat alueillaan sovellettavista markkinointivaatimuksista, rajatylittävästä toiminnasta veloittamistaan palkkioista ja maksuista ja soveltuvin osin asiaankuuluvista laskentamenetelmistä. Lisäksi olisi hyväksyttävä teknisiä täytäntöönpanostandardeja direktiiveissä 2009/65/EY ja 2011/61/EU edellytetyistä rajatylittävää markkinointitoimintaa koskevista ilmoituksista, ilmoituskirjeistä ja tiedoista sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen perustaman ilmoitusportaalin toimintaan tarvittavista teknisistä järjestelyistä, jotta voitaisiin parantaa tietojen siirtoa arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

(16)  On tarpeen täsmentää, mitkä tiedot on toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle neljännesvuosittain, jotta kaikkien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten ja niiden hoitajien tietokannat saataisiin pidettyä ajan tasalla.

(17)  Tämän asetuksen yhteydessä harjoitettavan henkilötietojen käsittelyn, kuten toimivaltaisten viranomaisten välisen henkilötietojen vaihdon tai siirron, olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(11) mukaisesti, ja arvopaperimarkkinaviranomaisen harjoittaman tietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725(12) mukaisesti.

(18)  Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat hoitaa niille tällä asetuksella osoitetut tehtävät, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kyseisillä viranomaisilla on kaikki tarvittavat valvonta- ja tutkintavaltuudet.

(19)  Komission olisi suoritettava arviointi tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Arvioinnissa olisi otettava huomioon markkinoiden kehitys ja arvioitava, ovatko käyttöön otetut toimenpiteet parantaneet yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävää markkinointia.

(20)  Komission olisi viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta] julkaistava kertomus sijoittajan oma-aloitteisista yhteydenotoista ja oma-aloitteisista pyynnöistä ja määritettävä, miten laajasti rahastoissa on tehty merkintöjä näissä muodoissa, mikä on niiden maantieteellinen jakauma, mukaan luettuina kolmannet maat, ja mikä on niiden vaikutus passijärjestelmään.

(21)  Oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tarpeen sovittaa yhteen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/...(13)(14) täytäntöönpanoa koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten sekä tämän asetuksen soveltamispäivät mainontaa ja ennakkomarkkinointia koskevien säännösten osalta.

(22)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli tehostaa markkinoiden toimintaa pääomamarkkinaunionia perustettaessa, vaan se voidaan sen vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt, jotka koskevat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten markkinointivaatimuksia koskevien kansallisten säännösten julkaisemista ja sijoittajille suunnattua mainontaa, sekä yhteiset periaatteet, jotka koskevat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten hoitajilta niiden rajatylittävän toiminnan yhteydessä veloitettavia palkkioita ja maksuja. Tässä asetuksessa säädetään myös yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävää markkinointia koskevan keskustietokannan perustamisesta.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan

a)  vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin;

b)  yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiöihin, myös yhteissijoitusyritykseen, joka ei ole nimennyt yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiötä;

c)  eurooppalaisen riskipääomarahaston hoitajiin; ja

d)  eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajiin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)  ’vaihtoehtoisilla sijoitusrahastoilla’ direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja, mukaan lukien eurooppalaiset riskipääomarahastot, eurooppalaiset yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneet rahastot ja eurooppalaiset pitkäaikaissijoitusrahastot;

b)  ’vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajilla’ direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyjä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia, jotka ovat saaneet toimiluvan kyseisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti;

c)  ’eurooppalaisen riskipääomarahaston hoitajalla’ asetuksen (EU) N:o 345/2013 3 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa määriteltyä vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajaa, joka on rekisteröity kyseisen asetuksen 14 artiklan mukaisesti;

d)  ’eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajalla’ asetuksen (EU) N:o 346/2013 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajaa, joka on rekisteröity kyseisen asetuksen 15 artiklan mukaisesti;

e)  ’toimivaltaisilla viranomaisilla’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tai direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia taikka direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa määriteltyjä unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston toimivaltaisia viranomaisia;

f)  ’kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajalla, eurooppalaisen riskipääomarahaston hoitajalla, eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajalla tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiöllä on sääntömääräinen kotipaikka;

g)  ’yhteissijoitusyrityksellä’ direktiivin 2009/65/EY 5 artiklan mukaisesti luvan saanutta yhteissijoitusyritystä;

h)  ’yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiöllä’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä rahastoyhtiötä.

4 artikla

Mainontaa koskevat vaatimukset

1.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, eurooppalaisten riskipääomarahastojen hoitajien, eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajien ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöiden on varmistettava, että kaikki sijoittajille suunnattu mainonta on tunnistettavissa sellaiseksi ja mainonnassa kuvataan vaihtoehtoisen sijoitusrahaston ▌osuuksien ja osakkeiden tai yhteissijoitusyrityksen osuuksien ostamiseen liittyvät riskit ja tuotot yhtä näkyvästi ja että kaikki mainonnan sisältämät tiedot ovat tasapuolisia ja selkeitä eivätkä johda harhaan.

2.  Yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöiden on varmistettava, ettei ▌mainonta, joka sisältää erityisiä tietoja yhteissijoitusyrityksestä, ole ristiriidassa direktiivin 2009/65/EY 68 artiklassa tarkoitetun tarjousesitteen tietojen tai kyseisen direktiivin 78 artiklassa tarkoitettujen sijoittajalle annettavien avaintietojen kanssa tai vähennä niiden merkitystä. Yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöiden on varmistettava, että kaikessa mainonnassa ilmoitetaan, että tarjousesite on olemassa ja että sijoittajalle annettavat avaintiedot ovat saatavilla. Tällaisessa mainonnassa on täsmennettävä, missä, miten ja millä kielellä tarjousesite ja sijoittajalle annettavat avaintiedot ovat sijoittajien tai mahdollisten sijoittajien saatavilla ja annettava hyperlinkit tai internetosoitteet näihin asiakirjoihin.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa mainonnassa on täsmennettävä, mistä, miten ja millä kielellä sijoittajat tai mahdolliset sijoittajat voivat saada sijoittajien oikeuksia koskevan tiivistelmän, ja annettava hyperlinkki tällaiseen tiivistelmään, johon on tarvittaessa sisällyttävä tietoa unionin ja kansallisen tason kollektiivisten oikeussuojakeinojen saatavuudesta riita-asioissa.

Tällaisen mainonnan on myös sisällettävä selkeät tiedot siitä, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hoitaja tai rahastoyhtiö voi päättää lopettaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritystensä markkinointijärjestelyt direktiivin 2009/65/EY 93 a artiklan ja direktiivin 2011/61/EU 32 a artiklan mukaisesti.

4.  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, eurooppalaisten riskipääomarahastojen hoitajien ja eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajien on varmistettava, ettei mainonta, jossa kehotetaan ostamaan vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osuuksia tai osakkeita ja joka sisältää erityistietoja vaihtoehtoisesta sijoitusrahastosta, ole ristiriidassa sijoittajille direktiivin 2011/61/EU 23 artiklan, asetuksen (EU) N:o 345/2013 13 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 346/2013 14 artiklan mukaisesti annettavien tietojen kanssa tai vähennä niiden merkitystä.

5.  Tämän artiklan 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin, jotka julkaisevat esitteen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1129(15) tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai soveltavat direktiivin 2009/65/EY 78 artiklassa tarkoitettujen sijoittajille annettavien avaintietojen muotoa ja sisältöä koskevia sääntöjä.

6.  Arvopaperimarkkinaviranomainen antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ohjeet 1 kohdassa tarkoitettujen mainontaa koskevien vaatimusten soveltamisesta ja saattaa ohjeet sen jälkeen säännöllisesti ajan tasalle ottaen huomioon tällaisen mainonnan näkökohdat, jotka liittyvät verkkomainontaan.

5 artikla

Markkinointivaatimuksia koskevien kansallisten säännösten julkaiseminen

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava ▌verkkosivustoillaan ajantasaiset ja täydelliset tiedot sovellettavista kansallisista laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka koskevat vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin ja yhteissijoitusyrityksiin liittyviä markkinointivaatimuksia, sekä niiden tiivistelmät ainakin kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ▌hyperlinkit verkkosivustoilleen, joilla 1 kohdassa tarkoitetut tiedot julkaistaan.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikista tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti annettujen tietojen muutoksista.

3.  Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa vahvistetaan vakiomuotoiset lomakkeet, mallit ja menettelyt tämän artiklan mukaisia julkaisuja ja ilmoituksia varten.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaisen keskustietokanta, joka sisältää markkinointivaatimuksia koskevat kansalliset säännökset

Arvopaperimarkkinaviranomainen julkaisee viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [30 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] verkkosivustollaan keskustietokannan, joka sisältää 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiivistelmät ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hyperlinkit toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoille, ja ylläpitää tätä tietokantaa.

7 artikla

Mainonnan tarkistaminen ennakolta

1.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia ennakkoilmoitusta mainonnasta, jota yhteissijoitusyrityksen ▌rahastoyhtiöt aikovat käyttää suoraan tai välillisesti liikeasioissaan sijoittajien kanssa, ainoana tarkoituksenaan varmistua tämän asetuksen ja markkinointivaatimuksia koskevien kansallisten säännösten noudattamisesta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ennakkoilmoituksen vaatiminen ei saa olla ennakkoedellytys yhteissijoitusyrityksen osuuksien markkinoinnille eikä osa direktiivin 2009/65/EY 93 artiklassa tarkoitettua ilmoitusmenettelyä.

Jos toimivaltaiset viranomaiset vaativat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua ennakkoilmoitusta, niiden on kymmenen työpäivän kuluessa sitä työpäivää seuraavasta työpäivästä, jona mainonta vastaanotetaan, ilmoitettava yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiölle sen mainonnan muuttamista koskevista pyynnöistä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua ennakkoilmoitusta voidaan vaatia järjestelmällisesti tai minkä tahansa muiden tarkistuskäytäntöjen mukaisesti, eikä se vaikuta muihin valvontavaltuuksiin, jotka koskevat mainonnan tarkistamista jälkikäteen.

2.  Ennakkoilmoitusta mainonnasta vaativien toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava tällaista ennakkoilmoitusta koskevat menettelyt, sovellettava niitä ja julkaistava ne verkkosivustoillaan. Sisäisillä säännöillä ja menettelyillä on varmistettava kaikkien yhteissijoitusyritysten avoin ja syrjimätön kohtelu riippumatta jäsenvaltioista, joissa yhteissijoitusyrityksille on myönnetty lupa.

3.  Jos ▌vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat, eurooppalaisten riskipääomarahastojen hoitajat tai eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajat markkinoivat vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osuuksia tai osakkeita vähittäissijoittajille, ▌1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin näihin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin, eurooppalaisten riskipääomarahastojen hoitajiin ja eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajiin.

8 artikla

Mainontaa koskeva arvopaperimarkkinaviranomaisen kertomus

1.   Toimivaltaisten viranomaisten ▌on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle viimeistään ▌31 päivänä maaliskuuta 2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi seuraavat tiedot:

a)  mainonnan ennakolta tarkistamisen perusteella esitettyjen mainonnan muuttamista koskevien vaatimusten lukumäärä, soveltuvin osin;

b)  mainonnan jälkikäteisen tarkistamisen perusteella esitettyjen mainonnan muuttamista koskevien vaatimusten ja asiasta tehtyjen päätösten lukumäärä siten, että erotetaan selvästi yleisimmät rikkomiset ja esitetään niiden kuvaus ja luonne;

c)  kuvaus 4 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia koskevista yleisimmistä rikkomisista; ja

d)  yksi esimerkki jokaisesta b ja c alakohdassa tarkoitetusta rikkomisesta.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomuksen, jossa esitetään yleiskatsaus 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista markkinointivaatimuksista kaikissa jäsenvaltioissa ja joka sisältää analyysin mainontaa koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten vaikutuksista myös tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti saatujen tietojen perusteella.

9 artikla

Palkkioita ja maksuja koskevat yhteiset periaatteet

1.  Jos toimivaltaiset viranomaiset veloittavat tehtäviään hoitaessaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, eurooppalaisten riskipääomarahastojen hoitajien, eurooppalainen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajien ja yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöiden rajatylittävään toimintaan liittyviä palkkioita tai maksuja, tällaisten palkkioiden tai maksujen on oltava johdonmukaisia suhteessa toimivaltaisen viranomaisen tehtävien suorittamiseen liittyviin kokonaiskustannuksiin.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on lähetettävä ▌tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palkkioiden tai maksujen osalta lasku, erillinen maksuvaatimus tai maksutoimeksianto, jossa ilmoitetaan selvästi maksamistapa ja maksun eräpäivä direktiivin 2009/65/EY 93 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tai direktiivin 2011/61/EU liitteessä IV olevassa i alakohdassa tarkoitettuun osoitteeseen.

10 artikla

Palkkioita ja maksuja koskevien kansallisten säännösten julkaiseminen

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [6 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] julkaistava ja pidettävä ajan tasalla verkkosivustoillaan tiedot, joissa luetellaan 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut palkkiot tai maksut tai tarvittaessa niiden laskentamenetelmät, ainakin kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle hyperlinkit toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoille, joilla 1 kohdassa tarkoitetut tiedot julkaistaan.

3.  Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa vahvistetaan vakiomuotoiset lomakkeet, mallit ja menettelyt tämän artiklan mukaisia julkaisuja ja ilmoituksia varten.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Palkkioita ja maksuja koskevat arvopaperimarkkinaviranomaisen julkaisemat tiedot

1.  Arvopaperimarkkinaviranomainen julkaisee viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [30 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] verkkosivustollaan 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hyperlinkit toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoille. Nämä hyperlinkit on pidettävä ajan tasalla.

2.  Arvopaperimarkkinaviranomainen kehittää viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [30 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] interaktiivisen välineen, joka on yleisesti käytettävissä ainakin kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä ja jolla voidaan laskea suuntaa-antavasti 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut palkkiot tai maksut, ja ▌antaa tämän välineen käyttöön ▌verkkosivustollaan. Tämä väline on pidettävä ajan tasalla.

12 artikla

Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten rajatylittävää markkinointia koskeva arvopaperimarkkinaviranomaisen keskustietokanta

1.  Arvopaperimarkkinaviranomainen julkaisee viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [30 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] verkkosivustollaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten rajatylittävää markkinointia koskevan keskustietokannan, joka on yleisesti käytettävissä kansainvälisellä rahoitusalalla yleisesti käytetyllä kielellä ja jossa luetellaan seuraavat:

a)  kaikki vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, joita markkinoidaan jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, näiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja, eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitaja tai eurooppalaisen riskipääomarahaston hoitaja sekä jäsenvaltiot, joissa niitä markkinoidaan; sekä

b)  kaikki yhteissijoitusyritykset, joita markkinoidaan jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan e alakohdan määritelmän mukaisessa yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa, näiden yhteissijoitusyritysten rahoitusyhtiö sekä jäsenvaltiot, joissa niitä markkinoidaan.

Kyseinen keskustietokanta on pidettävä ajan tasalla.

2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tietokantaan liittyvät tässä artiklassa ja 13 artiklassa säädetyt velvoitteet eivät vaikuta velvoitteisiin, jotka liittyvät direktiivin 2009/65/EY 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, direktiivin 2011/61/EU 7 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun julkiseen keskusrekisteriin, asetuksen (EU) N:o 345/2013 17 artiklassa tarkoitettuun keskitettyyn tietokantaan ja asetuksen (EU) N:o 346/2013 18 artiklassa tarkoitettuun keskitettyyn tietokantaan.

13 artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaiselle toimitettavien ilmoitusten standardointi

1.  Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle neljännesvuosittain tiedot, jotka tarvitaan tämän asetuksen 12 artiklassa tarkoitetun keskustietokannan perustamiseen ja ylläpitämiseen ja jotka koskevat direktiivin 2009/65/EY ▌93 artiklan 1 kohdassa ▌ja 93 a artiklan 2 kohdassa sekä direktiivin 2011/61/EU 31 artiklan 2 ▌kohdassa, 32 artiklan 2 kohdassa ja 32 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ilmoituksia, ilmoituskirjeitä ja tietoja, sekä mahdollisia muutoksia näihin tietoihin, jos tällaiset muutokset johtaisivat kyseisen keskustietokannan tietojen muuttumiseen.

2.  Arvopaperimarkkinaviranomainen perustaa ilmoitusportaalin, jolle kunkin toimivaltaisen viranomaisen on ladattava kaikki 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat.

3.  Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään ilmoitettavat tiedot sekä lomakkeet, mallit ja menettelyt, joilla toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat tiedot 1 kohtaa sovellettaessa, ja 2 kohdassa tarkoitetun ilmoitusportaalin toimintaan tarvittavat tekniset järjestelyt.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

14 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

1.  Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tarvittavat valvonta- ja tutkintavaltuudet tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseen.

2.  Toimivaltaisille viranomaisille direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU sekä asetusten (EU) N:o 345/2013, (EU) N:o 346/2013 ja (EU) 2015/760 mukaisesti annettuja valtuuksia, mukaan lukien seuraamuksiin tai muihin toimenpiteisiin liittyvät valtuudet, on käytettävä myös tämän asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen hoitajien osalta.

15 artikla

Asetuksen (EU) N:o 345/2013 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 345/2013 seuraavasti:

1)  Lisätään 3 artiklaan alakohta seuraavasti:"

”o) ’ennakkomarkkinoinnilla’ tarkoitetaan vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajan suorittamaa tai sen lukuun tapahtuvaa tietojen tai tiedonannon suoraa tai välillistä toimittamista sijoitusstrategioista tai sijoitusideoista mahdollisille sijoittajille, joiden kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, jotta voidaan testata niiden kiinnostusta ▌vaatimukset täyttävään riskipääomarahastoon, jota ei ole vielä perustettu tai joka on perustettu mutta jonka markkinoinnista ei ole vielä ilmoitettu 15 artiklan mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa mahdollisilla sijoittajilla on kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka, mikä ei missään tapauksessa ole kyseisen vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston osuuksien tai osakkeiden tarjoamista tai kohdentamista mahdolliselle sijoittajalle.

"

2)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”4 a artikla

1.  Vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitaja voi harjoittaa ennakkomarkkinointia unionissa, paitsi jos mahdollisille sijoittajille esitettävät tiedot

   a) ovat riittävän tarkkoja, jotta sijoittajat voivat sitoutua hankkimaan tietyn vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston osuuksia tai osakkeita;
   b) vastaavat ▌luonnoksina tai lopullisessa muodossa olevia ▌merkintälomakkeita tai vastaavia asiakirjoja; tai
   c) vastaavat sellaisen vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston lopullisessa muodossa olevia perustamisasiakirjoja, esitettä tai tarjousasiakirjoja, jota ei ole vielä perustettu.

Jos toimitetaan esitteen tai tarjousasiakirjan luonnos, se ei saa sisältää niin tarkkoja tietoja, että sijoittajat voivat tehdä sijoituspäätöksen, ja siinä on mainittava selvästi, että

   a) se ei ole tarjous tai kehotus merkitä vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston osuuksia tai osakkeita; ja
   b) siinä esitettyihin tietoihin ei pidä luottaa, koska ne ovat puutteellisia ja ne voivat muuttua.

2.  Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa edellyttää, että vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitaja ilmoittaa niille ennakkomarkkinoinnin sisällön tai sen kohteena olevat sijoittajat tai täyttää muita kuin tässä artiklassa asetettuja ehtoja tai vaatimuksia ennen ennakkomarkkinoinnin aloittamista.

3.   Vaatimukset täyttävien riskipääomarahastojen hoitajien on varmistettava, että sijoittajat eivät hanki vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston osuuksia tai osakkeita ennakkomarkkinoinnin perusteella ja että ennakkomarkkinoinnin kohteena olleet sijoittajat voivat hankkia kyseisen vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston osuuksia tai osakkeita vain, kun markkinointi on sallittua 15 artiklan nojalla.

Jos ammattimaiset sijoittajat 18 kuukauden kuluessa siitä, kun vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitaja aloitti ennakkomarkkinoinnin, merkitsevät ennakkomarkkinoinnin yhteydessä toimitetuissa tiedoissa tarkoitetun tai ennakkomarkkinoinnin tuloksena perustetun vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston osuuksia tai osakkeita, tätä merkintää on pidettävä markkinoinnin tuloksena, ja siinä on noudatettava 15 artiklassa tarkoitettua sovellettavaa ilmoitusmenettelyä.

4.  Vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajan on lähetettävä kahden viikon kuluessa ennakkomarkkinoinnin aloittamisesta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille paperilla tai sähköisesti vapaamuotoinen kirje. Kirjeessä on täsmennettävä jäsenvaltiot, joissa ennakkomarkkinointia harjoitetaan tai joissa sitä harjoitettiin, ja ennakkomarkkinoinnin ajanjaksot, ja siihen on sisällytettävä lyhyt kuvaus ennakkomarkkinoinnista, mukaan lukien tiedot esitellyistä sijoitusstrategioista ja tarvittaessa luettelo ennakkomarkkinoinnin kohteena olevista tai olleista vaatimukset täyttävistä riskipääomarahastoista. Vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on nopeasti ilmoitettava asiasta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitaja harjoittaa tai harjoitti ennakkomarkkinointia. Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa ennakkomarkkinointia harjoitetaan tai jossa sitä harjoitettiin, voivat pyytää vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan lisätietoja sen alueella harjoitetusta ennakkomarkkinoinnista.

5.  Kolmas osapuoli saa harjoittaa ennakkomarkkinointia vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajan lukuun ainoastaan, jos sillä on lupa toimia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU* mukaisena sijoituspalveluyrityksenä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU** mukaisena luottolaitoksena, direktiivin 2009/65/EY mukaisena yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiönä tai direktiivin 2011/61/EU mukaisena vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajana taikka jos se toimii direktiivin 2014/65/EU mukaisena sidonnaisasiamiehenä. Tällaiseen kolmanteen osapuoleen sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

6.  Vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston hoitajan ▌on varmistettava, että ennakkomarkkinointi dokumentoidaan asianmukaisesti.

_____________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

"

16 artikla

Asetuksen (EU) N:o 346/2013 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 346/2013 seuraavasti:

1)  Lisätään 3 artiklaan alakohta seuraavasti:"

”o) ’ennakkomarkkinoinnilla’ tarkoitetaan vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajan suorittamaa tai sen lukuun tapahtuvaa tietojen tai tiedonannon suoraa tai välillistä toimittamista sijoitusstrategioista tai sijoitusideoista mahdollisille sijoittajille, joiden kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, jotta voidaan testata niiden kiinnostusta ▌vaatimukset täyttävään yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneeseen rahastoon, jota ei ole vielä perustettu tai joka on perustettu mutta jonka markkinoinnista ei ole vielä ilmoitettu 16 artiklan mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa mahdollisilla sijoittajilla on kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka, mikä ei missään tapauksessa ole kyseisen vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston osuuksien tai osakkeiden tarjoamista tai kohdentamista mahdolliselle sijoittajalle.

"

2)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”4 a artikla

1.  Vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitaja voi harjoittaa ennakkomarkkinointia unionissa, paitsi jos mahdollisille sijoittajille esitettävät tiedot

   a) ovat riittävän tarkkoja, jotta sijoittajat voivat sitoutua hankkimaan tietyn vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston osuuksia tai osakkeita;
   b) vastaavat ▌luonnoksina tai lopullisessa muodossa olevia ▌merkintälomakkeita tai vastaavia asiakirjoja; tai
   c) vastaavat sellaisen vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston lopullisessa muodossa olevia perustamisasiakirjoja, esitettä tai tarjousasiakirjoja, jota ei ole vielä perustettu.

Jos toimitetaan esitteen tai tarjousasiakirjan luonnos, se ei saa sisältää niin tarkkoja tietoja, että sijoittajat voivat tehdä sijoituspäätöksen, ja siinä on mainittava selvästi, että

   a) se ei ole tarjous tai kehotus merkitä vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston osuuksia tai osakkeita; ja
   b) siinä esitettyihin tietoihin ei pidä luottaa, koska ne ovat puutteellisia ja ne voivat muuttua.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa edellyttää, että vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitaja ilmoittaa niille ennakkomarkkinoinnin sisällön tai sen kohteena olevat sijoittajat tai täyttää muita kuin tässä artiklassa asetettuja ehtoja tai vaatimuksia ennen ennakkomarkkinoinnin aloittamista.

3.  Vaatimukset täyttävien yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitajien on varmistettava, että sijoittajat eivät hanki vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston osuuksia tai osakkeita ennakkomarkkinoinnin perusteella ja että ennakkomarkkinoinnin kohteena olleet sijoittajat voivat hankkia kyseisen vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston osuuksia tai osakkeita vain, kun markkinointi on sallittua 16 artiklan nojalla.

Jos ammattimaiset sijoittajat 18 kuukauden kuluessa siitä, kun vaatimukset täyttävien yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen hoitaja aloitti ennakkomarkkinoinnin, merkitsevät ennakkomarkkinoinnin yhteydessä toimitetuissa tiedoissa tarkoitetun tai ennakkomarkkinoinnin tuloksena perustetun vaatimukset täyttävän riskipääomarahaston osuuksia tai osakkeita, tätä merkintää on pidettävä markkinoinnin tuloksena, ja siinä on noudatettava 16 artiklassa tarkoitettua sovellettavaa ilmoitusmenettelyä.

4.  Vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajan on lähetettävä kahden viikon kuluessa ennakkomarkkinoinnin aloittamisesta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille paperilla tai sähköisesti vapaamuotoinen kirje. Kirjeessä on täsmennettävä jäsenvaltiot, joissa ennakkomarkkinointia harjoitetaan tai joissa sitä harjoitettiin, ja ennakkomarkkinoinnin ajanjaksot, ja siihen on sisällytettävä lyhyt kuvaus ennakkomarkkinoinnista, mukaan lukien tiedot esitellyistä sijoitusstrategioista ja tarvittaessa luettelo ennakkomarkkinoinnin kohteena olevista tai olleista vaatimukset täyttävistä yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista. Vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on nopeasti ilmoitettava asiasta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitaja harjoittaa tai harjoitti ennakkomarkkinointia. Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa ennakkomarkkinointia harjoitetaan tai jossa sitä harjoitettiin, voivat pyytää vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toimittamaan lisätietoja sen alueella harjoitetusta ennakkomarkkinoinnista.

5.  Kolmas osapuoli saa harjoittaa ennakkomarkkinointia vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajan lukuun ainoastaan, jos sillä on lupa toimia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU* mukaisena sijoituspalveluyrityksenä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU** mukaisena luottolaitoksena, direktiivin 2009/65/EY mukaisena yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiönä tai direktiivin 2011/61/EU mukaisena vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajana taikka jos se toimii direktiivin 2014/65/EU mukaisena sidonnaisasiamiehenä. Tällaiseen kolmanteen osapuoleen sovelletaan tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

6.  Vaatimukset täyttävän yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston hoitajan ▌on varmistettava, että ennakkomarkkinointi dokumentoidaan asianmukaisesti.

_____________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

"

17 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1286/2014 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 1286/2014 seuraavasti:

1)  Korvataan 32 artiklan 1 kohdassa ilmaisu ”31 päivään joulukuuta 2019” ilmaisulla ”31 päivään joulukuuta 2021”.

2)  Muutetaan 33 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”31 päivänä joulukuuta 2018” ilmaisulla ”31 päivänä joulukuuta 2019”;

b)  korvataan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”31 päivänä joulukuuta 2018” ilmaisulla ”31 päivänä joulukuuta 2019”;

c)  korvataan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”31 päivänä joulukuuta 2018” ilmaisulla ”31 päivänä joulukuuta 2019”.

18 artikla

Arviointi

Komissio suorittaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [60 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] arvioinnin tämän asetuksen soveltamisesta julkisen kuulemisen sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella.

Komissio toimittaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] toimivaltaisten viranomaisten, arvopaperimarkkinaviranomaisen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemisen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sijoittajan oma-aloitteisista yhteydenotoista ja oma-aloitteisista pyynnöistä ja määrittää, miten laajasti rahastoissa on tehty merkintöjä tässä muodossa, mikä on niiden maantieteellinen jakauma, mukaan luettuina kolmannet maat, ja mikä on niiden vaikutus passijärjestelmään. Kertomuksessa on myös tarkasteltava, olisiko 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustettua ilmoitusportaalia kehitettävä niin, että kaikki asiakirjojen siirrot toimivaltaisten viranomaisten välillä tapahtuisivat sen kautta.

19 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä].

Edellä olevia 4 artiklan 1–5 kohtaa, 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 15 ja 16 artiklaa sovelletaan kuitenkin … päivästä …kuuta … [24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … .

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 367, 10.10.2018, s. 50.
(2)EUVL C 367, 10.10.2018, s. 50.
(3)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2019.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 345/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista riskipääomarahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 1).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 18).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/760, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 98).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/... direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU muuttamisesta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten rajatylittävän markkinoinnin osalta (EUVL L ...).
(14)+ Virallinen lehti: Lisätään tekstiin asiakirjaan PE-CONS 54/19 (2018/0041(COD)) sisältyvän direktiivin numero ja alaviitteeseen kyseisen direktiivin numero, päivämäärä ja EUVL-julkaisuviite.
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1129, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY kumoamisesta (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 12).


Vakavaraisuusvaatimukset (asetus) ***I
PDF 1321kWORD 467k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (COM(2016)0850 – C8-0480/2016 – 2016/0360A(COD))
P8_TA-PROV(2019)0369A8-0242/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0850),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0480/2016),

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 8. marraskuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 30. maaliskuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 18. toukokuuta 2017 tekemän päätöksen, jolla talous- ja raha-asioiden valiokunnalle myönnettiin lupa jakaa edellä mainittu komission ehdotus ja laatia siitä kaksi erillistä lainsäädäntömietintöä,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. helmikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0242/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0360A


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(3),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unioni toteutti vuosina 2007–2008 puhjenneen finanssikriisin jälkimainingeissa rahoituspalvelujen sääntelykehyksen huomattavan uudistuksen parantaakseen rahoituslaitostensa häiriönsietokykyä. Uudistus perustui pitkälti Baselin pankkivalvontakomitean, jäljempänä 'BCBS', vuonna 2010 hyväksymiin kansainvälisiin standardeihin, jotka tunnetaan Basel III -sääntelykehyksenä. Yksi uudistuspaketin monista toimenpiteistä oli antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013(6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU(7)▌, joilla tiukennettiin luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten, jäljempänä 'laitokset', vakavaraisuusvaatimuksia.

(2)  Vaikka uudistuksella vakautettiin rahoitusjärjestelmää ja parannettiin sen kykyä kestää monentyyppisiä mahdollisia tulevia häiriö- ja kriisitilanteita, siinä ei kuitenkaan puututtu kaikkiin havaittuihin ongelmiin. Yksi tärkeä syy tähän oli se, että kansainvälisten standardien laatijat, kuten BCBS, ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä, jäljempänä 'FSB', eivät olleet tuolloin saaneet päätökseen työtään, jossa kehitettiin kansainvälisesti sovittuja ratkaisuja kyseisiin ongelmiin. Jäljelle jääneisiin ongelmiin olisikin puututtava nyt, kun merkittäviin lisäuudistuksiin liittynyt työ on saatu päätökseen.

(3)  Komissio totesi 24 päivänä marraskuuta 2015 antamassaan tiedonannossa "Pankkiunionin toteuttaminen", että riskien vähentämistä on tarpeen jatkaa, ja sitoutui antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka perustuisi kansainvälisesti sovittuihin standardeihin. Myös neuvosto on todennut 17 päivänä kesäkuuta 2016 antamissaan päätelmissä ja Euroopan parlamentti 10 päivänä maaliskuuta 2016(8) antamassaan päätöslauselmassa pankkiunionista – vuosikertomus 2015, että riskien vähentäminen finanssialalla vaatii enemmän konkreettisia lainsäädäntötoimia.

(4)  Riskienvähentämistoimien ei pitäisi pelkästään vahvistaa Euroopan pankkijärjestelmän häiriönsietokykyä ja markkinoiden luottamusta siihen vaan myös tarjota perusta, jolta pankkiunionin toteuttamista voidaan jatkaa. Näitä toimenpiteitä tarkasteltaessa olisi myös otettava huomioon unionin talouteen vaikuttavat laajemmat haasteet, erityisesti tarve edistää kasvua ja työllisyyttä aikoina, joina talousnäkymät ovat epävarmoja. Tässä yhteydessä on käynnistetty erilaisia merkittäviä poliittisia aloitteita, kuten Euroopan investointiohjelma ja pääomamarkkinaunioni, joilla on pyritty vahvistamaan unionin taloutta. Sen vuoksi on tärkeää, että kaikki riskienvähentämistoimet toimivat sujuvassa vuorovaikutuksessa näiden poliittisten aloitteiden sekä finanssialalla hiljattain tehtyjen laajempien uudistusten kanssa.

(5)  Tämän asetuksen säännösten olisi vastattava kansainvälisesti sovittuja standardeja, ja niillä olisi varmistettava, että direktiivi 2013/36/EU ja asetus (EU) N:o 575/2013 ovat edelleen Basel III -kehyksen mukaisia. Kohdennettujen muutosten, joissa otetaan huomioon unionin erityispiirteet ja laajemmat poliittiset näkökohdat, olisi oltava soveltamisalaltaan tai -ajaltaan rajoitettuja, jotta ne eivät heikentäisi vakavaraisuuskehyksen yleistä vakautta.

(6)  Myös voimassa olevia riskienvähentämistoimia sekä erityisesti raportointi- ja julkistamisvaatimuksia olisi parannettava sen varmistamiseksi, että niitä voidaan soveltaa oikeasuhteisemmin eikä säännösten noudattamisesta aiheudu kohtuutonta rasitusta etenkään pienille ja rakenteeltaan yksinkertaisille laitoksille.

(7)   Suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevia kohdennettuja helpotuksia varten pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset olisi määriteltävä tarkasti. Yksi absoluuttinen kynnysarvo ei sinänsä ota huomioon kansallisten pankkimarkkinoiden erityispiirteitä. Sen vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa saattaakseen kynnysarvon kotimaisten olosuhteiden mukaiseksi ja mukauttaakseen sitä tarvittaessa alaspäin. Koska laitoksen koko ei yksin ratkaise sen riskiprofiilia, on sovellettava myös laadullisia lisäperusteita sen varmistamiseksi, että laitosta tarkastellaan pienenä ja rakenteeltaan yksinkertaisena laitoksena ja että se voi hyötyä oikeasuhteisemmista säännöistä vain, jos se täyttää kaikki asiaankuuluvat perusteet.

(8)  Vähimmäisomavaraisuusasteet myötävaikuttavat rahoitusvakauden säilymiseen toimimalla riskiperusteisiin pääomavaatimuksiin liittyvänä pysäytysmekanismina ja rajoittamalla ylivelkaantumista noususuhdanteiden aikana. BCBS on tarkistanut vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa kansainvälistä standardia täsmentääkseen tiettyjä vähimmäisomavaraisuusasteen määrittelyyn liittyviä näkökohtia. Asetusta (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava tarkistetun standardin mukaiseksi, jotta unioniin sijoittautuneilla mutta unionin ulkopuolella toimivilla laitoksilla olisi tasapuoliset edellytykset toimia kansainvälisesti ja jotta varmistettaisiin, että vähimmäisomavaraisuusaste täydentää yhä tehokkaasti riskiperusteisia omien varojen vaatimuksia. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus täydentämään nykyistä vähimmäisomavaraisuusasteen raportointi- ja julkistamisjärjestelmää.

(9)  Jotta ei rajoitettaisi tarpeettomasti laitosten luotonantoa yrityksille ja kotitalouksille ja jotta estettäisiin markkinalikviditeettiin kohdistuvat aiheettomat haittavaikutukset, vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus olisi asetettava sellaiselle tasolle, jolla se toimisi uskottavana pysäytysmekanismina ylivelkaantumisriskin varalta haittaamatta kuitenkaan talouskasvua.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010(9) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä 'EPV', totesi 3 päivänä elokuuta 2016 vähimmäisomavaraisuusastetta koskevasta vaatimuksesta antamassaan kertomuksessa, että ensisijaisen pääoman (T1) perusteella laskettava vähimmäisomavaraisuusaste, joka vahvistetaan 3 prosentiksi kaikentyyppisille luottolaitoksille, toimisi uskottavana pysäytysmekanismina. Myös BCBS on sopinut kansainvälisellä tasolla tästä 3 prosentin suuruisesta vähimmäisomavaraisuusastetta koskevasta vaatimuksesta. Vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus olisi sen vuoksi vahvistettava 3 prosentiksi.

(11)  Tämä 3 prosentin suuruinen vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus rajoittaisi kuitenkin tiettyjä liiketoimintamalleja ja liiketoiminta-alueita toisia enemmän. Erityisesti julkisten kehityspankkien myöntämiin julkisiin lainoihin sekä julkisesti tuettuihin vientiluottoihin kohdistuvat vaikutukset olisivat kohtuuttoman suuria. Sen vuoksi vähimmäisomavaraisuusastetta olisi mukautettava tämäntyyppisten vastuiden osalta. Olisi vahvistettava selkeät kriteerit, joiden avulla voidaan todeta tällaisten luottolaitosten julkinen tehtävä ja jotka kattavat sellaisia näkökohtia kuten luottolaitosten perustaminen, niiden harjoittaman toiminnan tyyppi, niiden tavoite, julkisyhteisöjen myöntämät takuujärjestelyt ja talletusten vastaanottotoimintaa koskevat rajoitukset. Jäsenvaltion keskushallinnon, aluehallinnon tai paikallisviranomaisen päätettävissä olisi kuitenkin edelleen oltava, missä muodossa ja millä tavalla tällaiset luottolaitokset perustetaan. Kyseiset viranomaiset voivat perustaa uuden luottolaitoksen tai hankkia taikka ottaa haltuunsa olemassa olevan yhteisön, muun muassa toimilupia myöntämällä ja kriisinratkaisumenettelyjen yhteydessä.

(12)  Vähimmäisomavaraisuusaste ei saisi myöskään heikentää keskusvastapuolimääritykseen liittyviä palveluja, joita laitokset tarjoavat asiakkaille. Sen vuoksi keskusvastapuolten määrittämien johdannaistransaktioiden alkumarginaalit, jotka laitokset ▌saavat asiakkailtaan ja jotka ne siirtävät keskusvastapuolille, olisi jätettävä pois vastuiden kokonaismäärästä.

(13)   Poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa on perusteltua jättää tietyt keskuspankkivastuut pois vähimmäisomavaraisuusasteesta, ja jotta helpotettaisiin rahapolitiikan toteuttamista, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava väliaikaisesti jättää tällaiset vastuut pois vastuiden kokonaismäärästä. Tätä varten niiden olisi ilmoitettava julkisesti asianomaista keskuspankkia kuultuaan, että tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita on olemassa. Vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus olisi mitoitettava uudelleen siten, että se korvaa poissulkemisen vaikutuksen. Tällaisella uudelleenmitoittamisella, että rahoitusvakauteen kohdistuvat riskit, jotka vaikuttavat asianomaisiin pankkisektoreihin, jätetään huomiotta ja että vähimmäisomavaraisuusasteella aikaansaatu häiriönsietokyky säilyy.

(14)  On syytä ottaa käyttöön maailmanlaajuisiin järjestelmän kannalta merkittäviin laitoksiin, jäljempänä 'G-SII-laitokset', sovellettavaa vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskeva vaatimus direktiivin 2013/36/EU mukaisesti ja joulukuussa 2017 julkaistun, maailmanlaajuisiin järjestelmän kannalta merkittäviin pankkeihin, jäljempänä 'G-SIB-pankit', sovellettavan vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan BCBS:n standardin mukaisesti. BCBS:n määrittämän vähimmäisomavaraisuusastepuskurin erityisenä tarkoituksena on lieventää G-SIB-pankkien rahoitusvakaudelle aiheuttamia verrattain suuria riskejä, minkä vuoksi sitä tulisi soveltaa ainoastaan G-SII-laitoksiin tässä vaiheessa. Olisi kuitenkin tehtävä lisäanalyysejä sen määrittämiseksi, olisiko vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevaa vaatimusta aiheellista soveltaa direktiivissä 2013/36/EU määriteltyihin muihin järjestelmän kannalta merkittäviin laitoksiin, jäljempänä 'O-SII'-laitokset, ja jos olisi, millä tavalla kalibrointi olisi sovitettava noiden laitosten erityispiirteisiin.

(15)  FSB ▌ julkaisi 9 päivänä marraskuuta 2015 kokonaistappionkattamiskykyä (total loss-absorbing capacity, TLAC) koskevan asiakirjan, jäljempänä 'TLAC-standardi', jonka G20-maat hyväksyivät Turkissa marraskuussa 2015 pidetyssä huippukokouksessa. TLAC-standardin mukaan G-SIB-pankeilla on oltava riittävä määrä vahvasti tappionkattamiskykyisiä (alentamiskelpoisia) velkoja, joilla varmistetaan sujuva ja nopea tappioiden kattaminen ja pääomapohjan vahvistaminen kriisinratkaisun yhteydessä. TLAC-standardi olisi pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä.

(16)  Kun TLAC-standardia pannaan täytäntöön unionin lainsäädännössä, on otettava huomioon voimassa oleva omien varojen ja hyväksyttävien velkojen laitoskohtainen vähimmäisvaatimus (minimum requirement for own funds and eligible liabilities, MREL), joka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU(10). Koska TLAC-standardin ja MREL-vaatimuksen yhteisenä tavoitteena on varmistaa, että laitosten tappionkattamiskyky on riittävän suuri, näiden kahden vaatimuksen olisi oltava yhteisen kehyksen täydentäviä osatekijöitä. Käytännössä TLAC-standardin yhdenmukaistettu vähimmäistaso olisi otettava asetuksessa (EU) N:o 575/2013 käyttöön lisäämällä siihen uusi omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus. G-SII-laitoksia koskeva laitoskohtainen korotus ja muita kuin G-SII-laitoksia koskeva laitoskohtainen vaatimus olisi sen sijaan otettava käyttöön tekemällä kohdennettuja mukautuksia direktiiviin 2014/59/EU ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 806/2014(11). Säännöksiä, joilla TLAC-standardi otetaan käyttöön asetuksessa (EU) N:o 575/2013, olisi luettava yhdessä direktiivissä 2014/59/EU ja asetuksessa (EU) N:o 806/2014 annettujen säännösten ja direktiivin 2013/36/EU kanssa.

(17)  Ainoastaan G-SIB-pankkeihin sovellettavan TLAC-standardin mukaisesti tässä asetuksessa käyttöön otettua vähimmäisvaatimusta, joka koskee omien varojen ja vahvasti tappionkattamiskykyisten velkojen riittävää määrää, olisi sovellettava ainoastaan G-SII-laitoksiin. Tässä asetuksessa käyttöön otettuja, hyväksyttäviä velkoja koskevia sääntöjä olisi kuitenkin sovellettava kaikkiin laitoksiin direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen täydentävien mukautusten ja vaatimusten mukaisesti.

(18)  Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusta olisi TLAC-standardin mukaisesti sovellettava kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin, jotka ovat joko itse G-SII-laitoksia tai osa G-SII-laitokseksi määritettyä ryhmää. Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusta olisi sovellettava joko yksilöllisesti tai konsolidoinnin perusteella sen mukaan, ovatko tällaiset kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt itsenäisiä laitoksia, joilla ei ole tytäryrityksiä, vai emoyrityksiä.

(19)  Direktiivin 2014/59/EU mukaan kriisinratkaisuvälineitä voidaan soveltaa paitsi laitoksiin myös rahoitusalan holdingyhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin. Emoyrityksenä toimivilla rahoitusalan holdingyhtiöillä ja emoyrityksenä toimivilla rahoitusalan sekaholdingyhtiöillä olisi sen vuoksi oltava riittävän suuri tappionkattamiskyky kuten emoyrityksenä toimivilla laitoksillakin.

(20)  Jotta varmistettaisiin omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimuksen tehokkuus, on olennaisen tärkeää, että instrumenteilla, joita pidetään hallussa kyseisen vaatimuksen täyttämiseksi, on vahva tappionkattamiskyky. Veloilla, joihin ei sovelleta direktiivissä 2014/59/EU tarkoitettua velan arvon alentamista, ei ole tätä kykyä eikä myöskään muilla veloilla, jotka ovat periaatteessa alentamiskelpoisia mutta joiden arvon alentaminen voisi aiheuttaa käytännön ongelmia. Sen vuoksi tällaisia velkoja ei pitäisi hyväksyä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukseen. Toisaalta pääomainstrumenteilla ja etuoikeudeltaan huonommilla veloilla on vahva tappionkattamiskyky. Myös sellaisten velkojen tappionkattamiskyky, joilla on sama etuoikeusasema kuin tietyillä poissuljetuilla veloilla, olisi otettava tietyssä määrin huomioon TLAC-standardin mukaisesti.

(21)  Jotta velkoja ei laskettaisi kahteen kertaan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusta laskettaessa, olisi otettava käyttöön hyväksyttävien velkojen eristä olevien omistusosuuksien vähentämissäännöt, jotka vastaavat asetuksessa (EU) N:o 575/2013 pääomainstrumentteja varten jo kehitettyä vähentämismenetelmää. Kyseisen menetelmän mukaan omistusosuudet hyväksyttävien velkojen instrumenteista olisi ensiksi vähennettävä hyväksyttävistä veloista ja, siinä määrin kuin velkoja ei ole riittävästi, kyseiset hyväksyttävien velkojen instrumentit olisi vähennettävä toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista.

(22)  TLAC-standardi sisältää joitakin velkojen hyväksyttävyyskriteerejä, jotka ovat tiukempia kuin voimassa olevat pääomainstrumenttien hyväksyttävyyskriteerit. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi pääomainstrumenttien hyväksyttävyyskriteerit olisi yhdenmukaistettava siltä osin kuin on kyse erillisyhtiöiden välityksellä liikkeeseen lasketuista instrumenteista, joita ei enää hyväksytä 1 päivästä tammikuuta 2022.

(23)   On tarpeen säätää selkeästä ja avoimesta ydinpääoman (CET1) instrumenttien hyväksymismenettelystä, jonka avulla voidaan ylläpitää kyseisten instrumenttien korkeaa laatua. Tätä varten toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava vastuu näiden instrumenttien hyväksymisestä ennen kuin laitokset voivat luokitella ne ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi. Toimivaltaisten viranomaisten ei kuitenkaan tarvitsisi pyytää etukäteistä lupaa ydinpääoman (CET1) instrumenteille, jotka on laskettu liikkeeseen toimivaltaisen viranomaisen jo hyväksymien oikeudellisten asiakirjojen perusteella ja joihin sovellettavat säännökset vastaavat sisällöltään säännöksiä, joita sovelletaan pääomainstrumentteihin, joille laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisluvan luokitella ne ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi. Tällaisessa tapauksessa laitosten olisi sen sijaan, että ne pyytävät ennakkohyväksyntää, voitava ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisilleen aikomuksestaan laskea liikkeeseen tällaisia instrumentteja. Niiden olisi annettava ilmoitus hyvissä ajoin ennen instrumenttien luokittelua ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa tarkistaa instrumentit. Kun otetaan huomioon, että EPV:n tehtävänä on lähentää entisestään valvontakäytäntöjä ja parantaa omien varojen instrumenttien laatua, toimivaltaisten viranomaisten olisi kuultava EPV:tä ennen ydinpääoman (CET1) instrumenttien uusien muotojen hyväksymistä.

(24)   Pääomainstrumentit voidaan hyväksyä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi vain, jos ne täyttävät asianmukaiset hyväksyttävyyskriteerit. Tällaisiin pääomainstrumentteihin voi kuulua pääomaa tai velkoja sekä kyseiset kriteerit täyttäviä etuoikeudeltaan huonompia lainoja.

(25)   Pääomainstrumentit tai niiden osat olisi hyväksyttävä omien varojen instrumenteiksi vain, jos ne ovat maksettuja. Instrumentin maksamattomia osia ei pitäisi hyväksyä omien varojen instrumenteiksi.

(26)   Omien varojen instrumentteihin ja hyväksyttäviin velkoihin ei saisi soveltaa kuittaus- tai nettoutusjärjestelyjä, jotka voisivat heikentää niiden tappionkattamiskykyä kriisinratkaisussa. Tämä ei saisi merkitä sitä, että velkoja koskevissa sopimusmääräyksissä olisi oltava lauseke, jossa nimenomaisesti todetaan, ettei instrumenttiin sovelleta kuittaus- tai nettoutusoikeuksia.

(27)   Pankkisektorin kehittyessä yhä digitaalisemmassa ympäristössä ohjelmistoista on tulossa aiempaa merkittävämpi omaisuuserä. Harkitusti arvostettuihin ohjelmistohyödykkeisiin, joiden arvoon laitoksen kriisinratkaisu, maksukyvyttömyys tai selvitystila ei merkittävästi vaikuta, ei olisi kohdistettava ydinpääoman (CET1) eristä tehtävää aineettomien hyödykkeiden vähennystä. Tämä täsmennys on tärkeä, sillä ohjelmisto on laaja käsite, joka kattaa hyvin eri tyyppisiä omaisuuseriä, joista kaikki eivät säilytä arvoaan toiminnan päättyessä. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon erot, joita ohjelmistohyödykkeiden arvostuksen ja jaksottamisen ja näiden varojen toteutuneen myynnin välillä on. Lisäksi olisi otettava huomioon kansainvälinen kehitys ja erot ohjelmistoihin kohdistuvien investointien kohtelussa sääntelyn yhteydessä, laitoksiin ja vakuutusyrityksiin sovellettavat erilaiset vakavaraisuussäännöt ja rahoitusalan monimuotoisuus unionissa, mukaan luettuina rahoitusteknologiayritysten kaltaiset sääntelemättömät yhteisöt.

(28)   Jotta voidaan välttää tavanomaista jyrkempiä vaikutuksia, olemassa olevat instrumentit on tarpeen vapauttaa tietyistä hyväksyttävyyskriteereistä. Velat, jotka on laskettu liikkeeseen ennen [lisätään tämän muutosasetuksen voimaantulopäivä], olisi vapautettava tietyistä omien varojen instrumenttien ja hyväksyttävien velkojen hyväksyttävyyskriteereistä. Tällaista vapautusta olisi sovellettava sekä velkoihin, jotka sisältyvät tapauksen mukaan TLAC-vaatimusten etuoikeudeltaan huonompaan osuuteen ja MREL-vaatimusten etuoikeudeltaan huonompaan osuuteen direktiivin 2014/59/EU mukaisesti, että velkoihin, jotka sisältyvät tapauksen mukaan TLAC-vaatimusten etuoikeudeltaan parempaan osuuteen ja MREL-vaatimusten etuoikeudeltaan parempaan osuuteen direktiivin 2014/59/EU mukaisesti. Vapautuksen voimassaolon olisi päätyttävä omien varojen instrumenttien osalta … päivänä …kuuta … [kuuden vuoden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

(29)   Hyväksyttävien velkojen instrumentit, mukaan lukien instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle yhden vuoden, voidaan lunastaa ainoastaan sen jälkeen, kun kriisinratkaisuviranomainen on antanut siihen etukäteisen luvan. Tällainen etukäteinen lupa voisi olla myös yleinen etukäteinen lupa, missä tapauksessa lunastus olisi suoritettava rajoitetun ajan kuluessa ja ennalta määrätyn, yleisen etukäteisen luvan piiriin kuuluvan määrän osalta.

(30)  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 antamisen jälkeen on muutettu kansainvälistä standardia, joka koskee laitoksilla olevien keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden vakavaraisuuskäsittelyä, millä on pyritty parantamaan laitoksilla olevien ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden kohtelua. Standardiin tehtyjä merkittäviä tarkistuksia ovat yhden menetelmän käyttö määritettäessä omien varojen vaatimusta, joka koskee maksukyvyttömyysrahastoon rahastoiduista osuuksista johtuvia vastuita, selvän ylärajan asettaminen omien varojen kokonaisvaatimuksille, joita sovelletaan ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyviin vastuisiin, ja riskiherkemmän menetelmän käyttö johdannaisten arvon määrittämiseksi, kun lasketaan ehdot täyttävän keskusvastapuolen hypoteettisia resursseja. Muihin kuin ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden kohtelua ei sen sijaan ole muutettu. Koska tarkistetuissa kansainvälisissä standardeissa on otettu käyttöön kohtelu, joka sopii paremmin sellaiseen ympäristöön, jossa käytetään keskusvastapuolimääritystä, nämä standardit olisi sisällytettävä unionin lainsäädäntöön, jota olisi näin ollen muutettava.

(31)  Sen varmistamiseksi, että laitokset hallinnoivat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevia vastuitaan asianmukaisesti, näiden vastuiden kohtelua koskevien sääntöjen olisi oltava riskiherkkiä ja edistettävä läpinäkyvyyttä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden osalta. Sen vuoksi BCBS on antanut tarkistetun standardin, jossa vahvistetaan selkeä hierarkia menetelmille, joiden avulla näille vastuille lasketaan riskipainotetut vastuuerät. Hierarkia kuvastaa kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden läpinäkyvyyden astetta. Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava vastaamaan näitä kansainvälisesti sovittuja sääntöjä.

(32)   Kun kyseessä on laitos, joka antaa yksityisasiakkaita viime kädessä hyödyttävän vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen, joka koskee sijoitusta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osuuksiin tai osakkeisiin, myös osana valtion tukeman yksityisen eläkejärjestelmän toimintaa, laitoksen tai yrityksen, joka kuuluu samaan varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin piiriin, ei tarvitse suorittaa maksua, ellei asiakkaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osakkeiden tai osuuksien arvo ylitä taattua määrää yhtenä tai useampana sopimuksessa määrättynä ajankohtana. Sitoumuksen toteutumisen todennäköisyys on näin ollen käytännössä vähäinen. Jos laitoksen vähimmäisarvoa koskeva sitoumus rajoittuu prosenttiosuuteen määrästä, jonka asiakas oli alun perin sijoittanut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen osakkeisiin tai osuuksiin (kiinteämääräinen vähimmäisarvoa koskeva sitoumus), tai määrään, joka riippuu taloudellisten indikaattoreiden tai markkinaindeksien toteutumisesta tiettyyn aikaan, asiakkaan osakkeiden tai osuuksien arvon ja tiettynä päivänä taatun määrän nykyarvon välinen mahdollinen positiivinen erotus muodostaa puskurin ja vähentää laitoksen riskiä joutua maksamaan takauksen kohteena oleva määrä. Kaikki nämä syyt oikeuttavat pienemmän luottovasta-arvokertoimen.

(33)  Nykyään asetuksessa (EU) N:o 575/2013 annetaan laitoksille mahdollisuus laskea johdannaistransaktioiden vastuuarvo vastapuoliriskikehyksessä käyttämällä jotakin kolmesta eri standardimenetelmästä, jotka ovat standardimenetelmä, käyvän arvon menetelmä ja alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä.

(34)  Näissä standardimenetelmissä ei kuitenkaan oteta asianmukaisesti huomioon vastuisiin liittyvien vakuuksien kykyä alentaa riskejä. Menetelmien kalibroinnit ovat vanhentuneita, eivätkä ne ilmennä finanssikriisin aikana havaittua huomattavaa volatiliteettia. Niissä ei myöskään oteta asianmukaisesti huomioon nettoutuksesta saatavia hyötyjä. Näiden puutteiden vuoksi BCBS päätti korvata standardimenetelmän ja käyvän arvon menetelmän uudella johdannaisvastuiden vastuuarvon laskennassa käytettävällä standardimenetelmällä, jota kutsutaan vastapuoliriskin standardimenetelmäksi. Koska tarkistetuissa kansainvälisissä standardeissa on otettu käyttöön uusi standardimenetelmä, joka sopii paremmin sellaiseen ympäristöön, jossa käytetään keskusvastapuolimääritystä, nämä standardit olisi sisällytettävä unionin lainsäädäntöön, jota olisi näin ollen muutettava.

(35)  Vastapuoliriskin standardimenetelmä on riskiherkempi kuin nykyinen standardimenetelmä ja käyvän arvon menetelmä, minkä vuoksi sen pitäisi johtaa omien varojen vaatimuksiin, jotka vastaavat paremmin laitosten johdannaistransaktioihin liittyviä riskejä. Joillekin laitoksille, jotka käyttävät nykyään käyvän arvon menetelmää, vastapuoliriskin standardimenetelmä voi osoittautua liian monimutkaiseksi ja raskaaksi käyttää. Laitoksille, jotka täyttävät ennalta määritellyt hyväksyttävyyskriteerit, sekä laitoksille, jotka ovat osa nämä kriteerit konsolidoinnin perusteella täyttävää ryhmää, olisi otettava käyttöön yksinkertaistettu versio vastapuoliriskin standardimenetelmästä. Koska yksinkertaistettu versio ei olisi yhtä riskiherkkä kuin vastapuoliriskin standardimenetelmä, se olisi kalibroitava asianmukaisesti, jotta varmistetaan, ettei johdannaistransaktioiden vastuuarvoa arvioida siinä liian pieneksi.

(36)  Sellaisten laitosten kannalta, joilla on ▌vähän johdannaisvastuita ja jotka käyttävät nykyään käyvän arvon menetelmää tai alkuperäisen hankinta-arvon menetelmää, vastapuoliriskin standardimenetelmä ja sen yksinkertaistettu versio voivat kumpikin olla liian monimutkaisia ottaa käyttöön. Sen vuoksi alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä olisi varattava vaihtoehtoiseksi menetelmäksi laitoksille, jotka täyttävät ennalta määritellyt hyväksyttävyyskriteerit, sekä laitoksille, jotka ovat osa nämä kriteerit konsolidoinnin perusteella täyttävää ryhmää, mutta sitä olisi tarkistettava, jotta sen suurimmat puutteet voitaisiin korjata.

(37)  Olisi otettava käyttöön selkeät kriteerit, joilla laitoksia voidaan opastaa sallittujen menetelmien valinnassa. Kriteerien olisi perustuttava laitoksen johdannaistoiminnan kokoon, joka kuvastaa sitä, miten kehittynyttä menetelmää laitoksen pitäisi pystyä käyttämään vastuuarvon laskennassa.

(38)  Finanssikriisin aikana joillakin unioniin sijoittautuneilla laitoksilla oli huomattavia kaupankäyntivarastoon liittyneitä tappioita. Tuolloin kävi ilmi, että eräillä niistä ei ollut riittävästi pääomaa kattamaan näitä tappioita, minkä vuoksi ne joutuivat hakemaan poikkeuksellista julkista rahoitustukea. Nämä havainnot saivat BCBS:n korjaamaan useita puutteita kaupankäyntivarastoon kuuluvien positioiden vakavaraisuuskohtelussa, joka muodostuu markkinariskejä koskevista omien varojen vaatimuksista.

(39)  Vuonna 2009 viimeisteltiin ensimmäiset uudistukset kansainvälisellä tasolla, ja ne saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/76/EU(12). Vuonna 2009 toteutetussa uudistuksessa ei kuitenkaan puututtu markkinariskejä koskeviin omien varojen vaatimuksiin liittyvien standardien rakenteellisiin heikkouksiin. Epäselvyys kaupankäyntitoiminnan ja rahoitustoiminnan välisestä rajanvedosta mahdollisti sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön, kun taas markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten puutteellinen riskiherkkyys ei antanut mahdollisuutta kattaa kaikkia laitoksiin kohdistuneita riskejä.

(40)  BCBS käynnisti kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen korjatakseen markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten rakenteelliset heikkoudet. Tämän työn tuloksena julkaistiin tarkistettu markkinariskikehys tammikuussa 2016. Keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä päätti joulukuussa 2017 jatkaa tarkistetun markkinariskikehyksen täytäntöönpanoaikaa, jotta laitokset saisivat lisäaikaa tarvittavan järjestelmäinfrastruktuurin kehittämiseksi mutta myös siksi, että BCBS voisi käsitellä tiettyjä kehykseen liittyviä erityiskysymyksiä. Tähän kuuluu standardimenetelmän ja sisäisten mallien menetelmän kalibrointien uudelleentarkastelu, jotta ne vastaisivat BCBS:n alkuperäisiä odotuksia. Tämän uudelleentarkastelun päätyttyä ja ennen kuin tehdään vaikutustenarviointi, jossa arvioidaan uudelleentarkastelun johdosta FRTB-kehykseen tehtävien tarkistusten vaikutuksia unionin laitoksiin, kaikkien niiden laitosten, joihin sovellettaisiin FRTB-kehystä unionissa, olisi ryhdyttävä raportoimaan tarkistettua standardimenetelmää käyttäen saatavista laskelmista. Tätä varten jotta ilmoitusvaatimuksiin liittyvät laskelmat toimisivat kaikilta osin kansainvälisen kehityksen mukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. Komissio antaa delegoidun säädöksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Laitosten olisi aloitettava laskelmista raportointi viimeistään yhden vuoden kuluttua mainitun delegoidun säädöksen hyväksymisestä. Lisäksi laitosten, jotka saavat luvan käyttää FRTB-kehyksen mukaista tarkistettua sisäisten mallien menetelmää raportointitarkoituksia varten, olisi myös raportoitava sisäisten mallien menetelmää käyttäen saatavista laskelmista [kolmen vuoden] kuluttua siitä, kun menetelmä on täysin operatiivinen.

(41)   FRTB-menetelmiä koskevien raportointivaatimusten käyttöönottoa olisi pidettävä ensimmäisenä vaiheena siirryttäessä FRTB-kehyksen täysimääräiseen täytäntöönpanoon unionissa. Kun otetaan huomioon BCBS:n FRTB-kehykseen tekemät lopulliset tarkistukset, kyseisten tarkistusten vaikutukset unionin laitoksiin ja tässä asetuksessa raportointivaatimuksia varten jo esitetyt FRTB-menetelmät, komission olisi annettava tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 30 päivään kesäkuuta 2020 mennessä lainsäädäntöehdotus siitä, miten FRTB-kehys olisi pantava täytäntöön unionissa, jotta markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset voidaan vahvistaa.

(42)  Markkinariskien oikeasuhteista kohtelua olisi sovellettava myös sellaisiin laitoksiin, joilla ei ole kovinkaan paljon kaupankäyntivarastoon liittyvää toimintaa, jolloin useammat laitokset, joiden kaupankäyntitoiminta on vähäistä, voivat soveltaa kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin positioihin liittyvää luottoriskikehystä vähäistä kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskevan poikkeuksen tarkistetun version mukaisesti. Suhteellisuusperiaate olisi myös otettava huomioon silloin, kun komissio arvioi uudelleen, miten laitosten, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä toiminta on määrältään keskitasoa, olisi laskettava markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset. Etenkin sellaisten laitosten, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä toiminta on määrältään keskitasoa, markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten kalibrointia olisi tarkistettava kansainvälisen kehityksen perusteella. Laitokset, joiden kaupankäyntivarastoon liittyvä toiminta on määrältään keskitasoa, olisi vapautettava tällä välin FRTB:n mukaisista raportointivaatimuksista.

(43)  Suuriin asiakasriskeihin sovellettavaa kehystä olisi lujitettava, jotta parannettaisiin laitosten kykyä kattaa tappioita ja noudattaa kansainvälisiä standardeja. Tätä varten olisi käytettävä laadukkaampaa pääomaa pääomapohjana, kun lasketaan suuriin asiakasriskeihin sovellettavaa rajaa, ja luottojohdannaisiin liittyvät vastuut olisi laskettava vastapuoliriskin standardimenetelmän mukaisesti. Lisäksi olisi alennettava rajaa, jota sovelletaan G-SII-laitosten muihin G-SII-laitoksiin liittyviin vastuisiin, jotta voitaisiin vähentää suurten laitosten keskinäisiin kytköksiin liittyviä järjestelmäriskejä ja pienentää vaikutusta, joka G-SII-laitosten vastapuolten maksukyvyttömyydellä voi olla rahoitusvakauteen.

(44)  Vaikka maksuvalmiusvaatimus (LCR) varmistaa, että laitokset voivat kestää vakavaa stressitilannetta lyhyellä aikavälillä, se ei kuitenkaan takaa, että näillä laitoksilla on vakaa rahoitusrakenne pidemmällä aikavälillä. Onkin käynyt selväksi, että unionin tasolla pitäisi kehittää yksityiskohtainen sitova pysyvän varainhankinnan vaatimus, joka olisi täytettävä kaikkina aikoina, jotta estettäisiin liian suuret maturiteettierot varojen ja velkojen välillä sekä liiallinen riippuvuus lyhytaikaisesta tukkurahoituksesta.

(45)  Sen vuoksi olisi pysyvää varainhankintaa koskevan BCBS:n standardin mukaisesti annettava säännöt, joissa pysyvän varainhankinnan vaatimus määritellään laitoksen käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen määrän ja vaaditun pysyvän rahoituksen määrän välisenä suhteena yhden vuoden aikajänteellä. Tätä ▌sitovaa vaatimusta olisi kutsuttava pysyvän varainhankinnan vaatimukseksi, jäljempänä 'NSFR-vaatimus'. Käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen määrä olisi laskettava kertomalla laitoksen velat ja omat varat sopivilla kertoimilla, jotka kuvastavat niiden luotettavuutta NSFR-vaatimuksen yhden vuoden aikajänteellä. Vaaditun pysyvän rahoituksen määrä olisi laskettava kertomalla laitoksen varat ja taseen ulkopuolisiin eriin liittyvät vastuut sopivilla kertoimilla, jotka kuvastavat niiden maksuvalmiusominaisuuksia ja jäljellä olevia maturiteetteja NSFR-vaatimuksen yhden vuoden aikajänteellä.

(46)  NSFR-vaatimus olisi ilmaistava prosentteina, ja sen vähimmäistasoksi olisi vahvistettava 100 prosenttia, joka osoittaa, että laitoksen pysyvä rahoitus riittää täyttämään sen varainhankintatarpeet yhden vuoden aikajänteellä sekä normaali- että stressitilanteissa. Jos laitoksen NSFR-vaatimus alittaa 100 prosentin tason, laitoksen olisi noudatettava asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vahvistettuja erityisvaatimuksia päästäkseen mahdollisimman pian takaisin vähimmäistasolle. Jos NSFR-vaatimusta ei noudateta, valvontatoimenpiteiden soveltaminen ei saisi olla automaattista ▌. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen sijaan arvioitava, miksi NSFR-vaatimusta ei ole noudatettu, ennen mahdollisten valvontatoimenpiteiden määrittelyä.

(47)  Kuten EPV suosittaa 15 päivänä joulukuuta 2015 pysyvän varainhankinnan vaatimuksista asetuksen (EU) N:o 575/2013 510 artiklan mukaisesti laatimassaan kertomuksessa, NSFR-vaatimuksen laskentasäännöissä olisi otettava tarkasti huomioon BCBS:n standardit, mukaan luettuina niiden muutokset, jotka koskevat johdannaistransaktioiden kohtelua. Koska on kuitenkin tarpeen ottaa huomioon joitakin eurooppalaisia erityispiirteitä sen varmistamiseksi, ettei NSFR-vaatimuksella vaikeuteta Euroopan reaalitalouden rahoittamista, BCBS:n NSFR-vaatimukseen on aiheellista tehdä joitakin mukautuksia määriteltäessä eurooppalaista NSFR-vaatimusta. EPV suosittaa näitä eurooppalaisesta toimintaympäristöstä johtuvia mukautuksia, joissa on pääasiassa kyse erityiskohteluista, joita sovelletaan pass through -malleihin yleisesti ja katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun erityisesti; kaupan rahoitukseen liittyviin toimiin; keskitettyihin säänneltyihin säästöihin; vakuudellisiin asuntolainoihin; luotto-osuuskuntiin; keskusvastapuoliin ja arvopaperikeskuksiin, jotka eivät suorita merkittäviä maturiteettitransformaatioita. Nämä ehdotetut erityiskohtelut heijastavat pitkälti sitä etuuskohtelua, joka myönnetään kyseisille toimille eurooppalaisessa maksuvalmiusvaatimuksessa muttei BCBS:n maksuvalmiusvaatimuksessa. Koska NSFR-vaatimus täydentää maksuvalmiusvaatimusta, näiden kahden vaatimuksen olisi oltava johdonmukaisia määritelmiltään ja kalibroinneiltaan. Tämä koskee erityisesti vaaditun pysyvän rahoituksen kertoimia, joita sovelletaan maksuvalmiusvaatimuksen laadukkaisiin likvideihin varoihin laskettaessa NSFR-vaatimusta, jossa olisi otettava huomioon eurooppalaisen maksuvalmiusvaatimuksen määritelmät ja arvonleikkaukset, riippumatta sellaisten maksuvalmiusvaatimuksen laskennalle asetettujen yleisten ja toiminnallisten vaatimusten noudattamisesta, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia NSFR-vaatimuksen laskennan yhden vuoden aikajänteellä.

(48)  Eurooppalaisten erityispiirteiden lisäksi johdannaistransaktioiden ▌kohtelu BCBS:n NSFR-vaatimuksessa voisi vaikuttaa merkittävästi laitosten johdannaistoimiin ja näin ollen myös Euroopan finanssimarkkinoihin ja loppukäyttäjien mahdollisuuksiin käyttää joitakin toimintoja. BCBS:n NSFR-vaatimuksen käyttöönotto ilman laajoja määrällisiä vaikutustutkimuksia ja julkista kuulemista voisi vaikuttaa aiheettomasti ja suhteettomasti johdannaistransaktioihin ja joihinkin toisiinsa liittyviin liiketoimiin, määritystoimet mukaan luettuina. Lisävaatimusta, jonka mukaan bruttomääräisten johdannaisvelkojen varalta on oltava 5–20 prosenttia pysyvää rahoitusta, pidetään hyvin yleisesti karkeana toimenpiteenä pyrittäessä saamaan käsitys ylimääräisistä rahoitusriskeistä, jotka liittyvät johdannaisvelkojen mahdolliseen kasvuun yhden vuoden aikajänteellä, ja vaatimusta tarkastellaan uudelleen BCBS:n tasolla. Tätä 5 prosentin tasolla BCBS:n lainkäyttöalueille jättämän harkintavallan puitteissa käyttöön otettavaa vaatimusta voitaisiin muuttaa, jotta otetaan huomioon BCBS:n tason kehitys ja vältetään mahdolliset tahattomat seuraukset, joita voivat olla Euroopan finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan häiriintyminen ja riskeiltä suojaavien välineiden tarjoamisen estyminen laitoksille ja loppukäyttäjille, yritykset mukaan luettuina, niiden rahoittamisen varmistamiseksi pääomamarkkinaunionin tavoitteen mukaisesti.

(49)  BCBS-järjestelmässä lyhytaikaisen rahoituksen, kuten takaisinostosopimusten (pysyvä rahoitus, jota ei hyväksytä), ja lyhytaikaisen antolainauksen, kuten takaisinmyyntisopimusten (vaativat maksuvalmiusvaatimuksen määritelmän mukaisesti jonkin verran pysyvää rahoitusta eli 10 prosenttia, jos niiden vakuutena on tason 1 laadukkaita likvidejä varoja (HQLA-varat), ja 15 prosenttia muiden liiketoimien osalta) kohtelu on epäsymmetristä, kun on kyse rahoitusalan asiakkaista. Tämän epäsymmetrisen kohtelun tavoitteena on ehkäistä laajojen kytkösten syntyminen lyhytaikaisessa rahoituksessa rahoitusasiakkaiden välille, koska tällaiset kytkökset merkitsevät keskinäistä yhteyttä, jonka vuoksi vaikeuksiin joutuneen laitoksen kriisinratkaisua on vaikea toteuttaa ilman, että riski leviää koko rahoitusjärjestelmään. Epäsymmetriaan sovelletaan kuitenkin ▌varovaista kalibrointia, joka voi vaikuttaa sellaisten arvopapereiden, erityisesti valtion joukkolainojen, likviditeettiin, joita käytetään yleensä vakuuksina lyhytaikaisissa liiketoimissa, koska laitokset vähentävät todennäköisesti toimintavolyymiaan takaisinostomarkkinoilla. Se saattaisi myös heikentää markkinatakaustoimintaa, koska takaisinostomarkkinat helpottavat tarvittavan varaston hallintaa, mikä olisi ristiriidassa pääomamarkkinaunionin tavoitteiden kanssa. Jotta laitoksilla olisi riittävästi aikaa mukautua asteittain tähän konservatiiviseen kalibrointiin, olisi otettava käyttöön siirtymäkausi, jonka aikana vaaditun pysyvän rahoituksen kertoimia olisi tilapäisesti alennettava. Vaaditun pysyvän rahoituksen määrän tilapäisen alenemisen suuruuden pitäisi riippua liiketoimien tyypistä ja kyseisissä liiketoimissa käytettävien vakuuksien tyypistä.

(50)  Sen lisäksi, että BCBS:n vaaditun pysyvän rahoituksen kerroin ▌, jota sovelletaan sellaisiin rahoitusalan asiakkaiden kanssa toteutettuihin lyhytaikaisiin takaisinmyyntitransaktioihin, joiden vakuutena on valtion joukkolainoja, kalibroidaan väliaikaisesti uudelleen, on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä joitakin muita mukautuksia sen varmistamiseksi, ettei NSFR-vaatimuksen käyttöönotto vaikuta kielteisesti valtionlainamarkkinoiden likviditeettiin. BCBS:n mukainen 5 prosentin vaaditun pysyvän rahoituksen kerroin, jota sovelletaan tason 1 laadukkaisiin likvideihin varoihin, valtion joukkolainat mukaan luettuina, merkitsee sitä, että laitoksilla pitäisi olla näin suuri prosenttimäärä pitkäaikaista vakuudetonta rahoitusta valmiiksi saatavilla riippumatta siitä, kuinka kauan ne aikovat pitää tällaisia valtion joukkolainoja. Tämä voisi kannustaa laitoksia vielä enemmän tallettamaan käteisvaroja keskuspankkeihin sen sijaan, että ne toimisivat päämarkkinatakaajina ja tarjoaisivat likviditeettiä valtionlainamarkkinoilla. Lisäksi se on ristiriidassa maksuvalmiusvaatimuksen kanssa, jossa näiden varojen likviditeetti hyväksytään kokonaan jopa vaikean maksuvalmiuskriisin aikana (0 prosentin arvonleikkaus). Sen vuoksi vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa, jota sovelletaan eurooppalaisessa maksuvalmiusvaatimuksessa määriteltyihin tason 1 laadukkaisiin likvideihin varoihin, erittäin laadukkaita katettuja joukkolainoja lukuun ottamatta, olisi pienennettävä 5 prosentista 0 prosenttiin.

(51)  Lisäksi kaikilla eurooppalaisessa maksuvalmiusvaatimuksessa määritellyillä tason 1 laadukkailla likvideillä varoilla (erittäin laadukkaita katettuja joukkolainoja lukuun ottamatta), jotka on saatu johdannaissopimusten vakuusmarginaaleina, olisi kuitattava johdannaisvaroja, kun taas BCBS:n pysyvän rahoituksen vaatimuksessa hyväksytään ainoastaan se, että johdannaisvaroja kuitataan käteisvaroilla, jotka täyttävät velkaantumista koskevan kehyksen ehdot. Hyväksymällä vakuusmarginaalit laajemmin lisätään valtionlainamarkkinoiden likviditeettiä, estetään sellaisten loppukäyttäjien rankaiseminen, joilla on runsaasti valtion joukkolainoja mutta vain vähän käteisvaroja (kuten eläkerahastot), ja vältetään lisäämästä käteisvarojen kysyntään liittyviä jännitteitä takaisinostomarkkinoilla.

(52)  NSFR-vaatimusta olisi sovellettava laitoksiin sekä yksilöllisesti että konsolidoinnin perusteella, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset myöntävät yksittäisille laitoksille vapautuksia sen soveltamisesta. Jos yksittäisille laitoksille ei ole myönnetty vapautuksia NSFR-vaatimuksen soveltamisesta, kahden samaan ryhmään tai samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvan laitoksen välisille liiketoimille olisi periaatteessa annettava symmetriset käytettävissä olevan ja vaaditun pysyvän rahoituksen kertoimet, jottei menetettäisi rahoitusta sisämarkkinoilla eikä estettäisi tehokasta likviditeetin hallintaa eurooppalaisissa yritysryhmissä, joissa likviditeettiä hallitaan keskitetysti. Tällaiset symmetriset etuuskohtelut olisi sallittava ainoastaan ryhmänsisäisissä liiketoimissa, jos kaikki tarvittavat suojatoimet ovat käytössä, rajat ylittäviä liiketoimia koskevien lisäkriteerien perusteella ja ainoastaan asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ennakkosuostumuksella, koska ei voida olettaa, että laitokset, joilla on vaikeuksia täyttää maksuvelvoitteitaan, saavat aina rahoitustukea muilta samaan ryhmään tai samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvilta yrityksiltä.

(53)   Pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten olisi voitava soveltaa yksinkertaistettua NSFR-vaatimusta. Yksinkertaistetussa, tarkkuustasoltaan heikommassa NSFR-vaatimuksessa olisi edellytettävä, että kerätään vain rajallinen määrä tietopisteitä, mikä yksinkertaistaisi kyseisten laitosten laskentaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti samalla, kun varmistetaan kalibroinnin avulla, jonka olisi oltava vähintään yhtä varovainen kuin täysimittaisen NSFR-vaatimuksen kalibrointi, että kyseisillä laitoksilla on yhä käytettävissään riittävästi pysyvää rahoitusta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin voitava vaatia pieniä ja rakenteeltaan yksinkertaisia laitoksia soveltamaan täysimittaista NSFR-vaatimusta yksinkertaistetun version sijasta.

(54)  Kolmansissa maissa olevien tytäryritysten konsolidoinnissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseisissä maissa sovellettavat pysyvän varainhankinnan vaatimukset. Sen vuoksi unionin konsolidointisäännöissä ei pitäisi ottaa käyttöön sellaista kolmansissa maissa olevien tytäryritysten käytettävissä olevan ja vaaditun pysyvän rahoituksen kohtelua, joka on edullisempi kuin kyseisten kolmansien maiden kansallisessa lainsäädännössä säädetään.

(55)  Laitosten olisi ilmoitettava sitova yksityiskohtainen NSFR-vaatimus toimivaltaisille viranomaisilleen raportointivaluutan määräisenä kaikkien erien osalta ja erikseen kunkin merkittävän valuutan määräisten erien osalta, jotta varmistettaisiin mahdollisten valuuttaerojen asianmukainen seuranta. Laitoksille ei saisi asettaa NSFR-vaatimuksen vuoksi kaksinkertaisia raportointivaatimuksia tai sellaisia raportointivaatimuksia, jotka eivät ole voimassa olevien sääntöjen mukaisia, ja laitoksille olisi annettava riittävästi aikaa valmistautua uusien raportointivaatimusten voimaantuloon.

(56)  Koska tarkoituksenmukaisten ja vertailukelpoisten tietojen tarjoaminen markkinoille laitosten yhteisistä keskeisistä riskimittareista on vakaan pankkijärjestelmän perusperiaate, on olennaisen tärkeää vähentää tietojen epäsymmetriaa mahdollisimman paljon ja helpottaa luottolaitosten riskiprofiilien vertailua lainkäyttöalueiden sisällä ja niiden välillä. Baselin komitea julkaisi tarkistetut pilarin 3 mukaiset julkistamisstandardit tammikuussa 2015 parantaakseen laitosten sääntelyn mukaisesti markkinoille antamien tietojen vertailtavuutta, laatua ja johdonmukaisuutta. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa nykyisiä julkistamisvaatimuksia, jotta nämä uudet kansainväliset standardit voidaan panna täytäntöön.

(57)  Rahoituspalveluja koskevasta EU:n sääntelykehyksestä esitettyyn komission kannanottopyyntöön vastanneet tahot katsoivat, että nykyiset julkistamisvaatimukset ovat kohtuuttomia ja raskaita pienten laitosten kannalta. Olisi sallittava, että pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset eivät julkista tietoja yhtä usein ja yhtä tarkasti kuin suuret laitokset, mikä vähentäisi pienten laitosten hallinnollista rasitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkistettavien tietojen pidemmälle menevää mukauttamista kansainvälisiin standardeihin.

(58)   Olisi tehtävä joitakin selvennyksiä palkitsemista koskevien tietojen julkistamiseen. Tässä asetuksessa vahvistetuissa palkitsemista koskevissa julkistamisvaatimuksissa olisi noudatettava palkitsemissääntöjen tavoitteita, joiden mukaan on perustettava ja ylläpidettävä palkitsemisjärjestelmiä ja -käytäntöjä, jotka ovat yhdenmukaisia tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja koskevat erityisesti henkilöstöryhmiä, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus laitosten riskiprofiiliin. Lisäksi olisi vaadittava, että laitokset, jotka saavat poiketa tietyistä palkitsemissäännöistä, julkistavat kyseistä poikkeusta koskevat tiedot.

(59)  Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) on keskeinen merkitys talouskasvun luomisessa ja työllisyyden edistämisessä, minkä vuoksi ne kuuluvat unionin talouden tukipilareihin. Koska pk-yrityksiin liittyy pienempi järjestelmäriski kuin suurempiin yrityksiin, pk-yrityksiin liittyviä vastuita koskevien pääomavaatimusten pitäisi olla pienempiä kuin vastaavien suuriin yrityksiin liittyvien vaatimusten, jotta varmistettaisiin pk-yritysten optimaalinen pankkirahoitus. Nykyään enintään 1,5 miljoonan euron suuruisiin, pk-yrityksiin liittyviin vastuisiin sovelletaan 23,81 prosentin suuruista riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän vähennystä. Ottaen huomioon, että pk-yrityksiin liittyviin vastuisiin sovellettava 1,5 miljoonan euron kynnysarvo ei ilmaise pk-yrityksen riskialttiuden muutosta, pääomavaatimusten vähentäminen olisi ulotettava koskemaan pk-yrityksiin liittyviä vastuita, jotka ovat ▌enintään 2,5 miljoonaa euroa, ja ▌pk-yrityksiin liittyvien vastuiden 2,5 miljoonan euron ylittävään osaan olisi sovellettava 15 prosentin suuruista pääomavaatimusten vähennystä.

(60)  Infrastruktuuri-investoinnit ovat olennaisen tärkeä keino parantaa Euroopan kilpailukykyä ja edistää työpaikkojen luomista. Unionin talouden elpyminen ja tuleva kasvu riippuvat pitkälti siitä, onko pääomaa saatavilla strategisiin investointeihin, joiden kohteina ovat Euroopan kannalta tärkeät infrastruktuurit, varsinkin laajakaista- ja energiaverkot, liikenneinfrastruktuurit, sähköisen liikkuvuuden infrastruktuurit mukaan lukien, erityisesti teollisuuskeskuksissa, koulutus, tutkimus, innovointi, sekä uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Euroopan investointiohjelman tavoitteena on edistää lisärahoituksen saantia kannattaviin infrastruktuurihankkeisiin muun muassa hankkimalla sitä uusista yksityisistä rahoituslähteistä. Monien mahdollisten sijoittajien kannalta suurimpana ongelmana on oletettu kannattavien hankkeiden puute sekä rajalliset mahdollisuudet arvioida asianmukaisesti hankkeisiin liittyviä riskejä niiden monitahoisuuden vuoksi.

(61)  On olennaisen tärkeää edistää yksityisiä ja julkisia investointeja infrastruktuurihankkeisiin luomalla sääntely-ympäristö, joka antaa mahdollisuuden edistää laadukkaita infrastruktuurihankkeita ja vähentää investoijille koituvia riskejä. Erityisesti olisi alennettava infrastruktuurihankkeisiin liittyviä vastuita koskevia omien varojen vaatimuksia, jos kyseiset hankkeet täyttävät joukon kriteereitä, jotka edellyttävät niiden riskiprofiilin alentamista ja kassavirtojen ennustettavuuden parantamista. Komission olisi tarkasteltava laadukkaita infrastruktuurihankkeita koskevaa säännöstä, jotta voidaan arvioida säännöksen vaikutusta laitosten tekemien infrastruktuuri-investointien määrään ja investointien laatuun ottaen huomioon unionin tavoitteet siirtyä vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään kiertotalouteen sekä säännöksen asianmukaisuutta vakavaraisuuden kannalta. Lisäksi komission olisi harkittava, olisiko kyseiset säännökset ulotettava koskemaan myös yritysten tekemiä infrastruktuuri-investointeja.

(62)   EPV:n, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010(13) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, EAMV) ja Euroopan keskuspankin suosituksen mukaisesti keskusvastapuolet olisi erillisen liiketoimintamallinsa vuoksi vapautettava vähimmäisomavaraisuusastetta koskevasta vaatimuksesta, koska niiltä edellytetään pankkitoimiluvan hankintaa pelkästään siksi, että keskuspankkien yliyön järjestelyt olisivat niiden käytettävissä ja jotta ne voivat auttaa saavuttamaan rahoitusalan tärkeitä poliittisia ja sääntelytavoitteita, missä ne ovat keskeinen väline.

(63)   Lisäksi luottolaitostoimiluvan saaneiden arvopaperikeskusten vastuut ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014(14) 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimettyjen luottolaitosten vastuut, esimerkiksi käteissaldot, jotka johtuvat maksutilien tarjoamisesta arvopapereiden selvitysjärjestelmän osallistujille ja arvopaperitilien haltijoille ja talletusten vastaanottamisesta niiltä, olisi jätettävä vastuiden kokonaismäärän ulkopuolelle, koska ne eivät aiheuta liiallisen ylivelkaantumisen riskiä, sillä kyseisiä käteissaldoja käytetään yksinomaan liiketoimen selvittämiseksi arvopaperien selvitysjärjestelmissä.

(64)   Kun otetaan huomioon, että direktiivissä 2013/36/EU tarkoitetut omia lisävaroja koskevat ohjeet muodostavat valvonnan odotuksia heijastelevan pääomatavoitteen, niihin ei saisi soveltaa toimivaltaisten viranomaisten asettamaa pakollista julkistamisvelvoitetta eivätkä ne saisi kieltää julkistamasta tietoja asetuksen (EU) N:o 575/2013 tai mainitun direktiivin nojalla.

(65)  Jotta voitaisiin varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 eräät tekniset erityissäännökset määritellään asianmukaisesti, ja ottaa huomioon standardien mahdollinen kehitys kansainvälisellä tasolla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä sellaisia tuotteita tai palveluja koskevan luettelon muuttamisesta, joihin liittyvien varojen ja velkojen voidaan katsoa olevan riippuvaisia toisistaan, kansainvälisiä kehityspankkeja koskevan luettelon muuttamisesta, markkinariskiä koskevien raportointivaatimusten muuttamisesta sekä lisäriskivaatimusten määrittämisen osalta. Ennen kyseisten säädösten antamista on erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(15) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(66)  Teknisillä standardeilla olisi varmistettava asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjen vaatimusten johdonmukainen yhdenmukaistaminen. Koska EPV on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, sen tehtäväksi olisi annettava laatia ja toimittaa komissiolle luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity toimintapoliittisia valintoja. Teknisiä sääntelystandardeja olisi laadittava seuraavilla aloilla: varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi, omat varat, TLAC-standardi, kiinteistövakuudellisten vastuiden kohtelu, rahastoihin tehdyt pääomasijoitukset ja sisäisten luottoluokitusten menetelmän mukainen tappio-osuuksien laskenta luottoriskiä, markkinariskiä, suuria asiakasriskejä ja likviditeettiä varten. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä nämä tekniset sääntelystandardit Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Komission ja EPV:n olisi varmistettava, että kaikki kyseiset laitokset voivat soveltaa näitä standardeja ja vaatimuksia oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden.

(67)  Jotta julkistettuja tietoja olisi helpompi verrata keskenään, EPV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa vahvistetaan tietojen julkistamista varten vakiolomakkeet, jotka käsittävät kaikki asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyt olennaiset julkistamisvaatimukset. Laatiessaan näitä standardeja EPV:n olisi otettava huomioon laitosten koko ja monitahoisuus sekä niiden toiminnan luonne ja riskien taso. EPV:n olisi raportoiva mahdollisuuksista parantaa vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia käsittelevän unionin paketin oikeasuhteisuutta soveltamisalan, tarkkuuden tai raportointitiheyden osalta ja esitettävä ainakin konkreettisia suosituksia siitä, miten sääntelyn noudattamisesta pienille laitoksille aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia voidaan pienentää ihanteellisesti 20 prosenttia tai enemmän ja vähintään 10 prosenttia yksinkertaistamalla vaatimuksia asianmukaisesti. EPV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia tekniset täytäntöönpanostandardien luonnokset, jotka liitetään raporttiin. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

(68)  Jotta laitosten olisi helpompi noudattaa tässä asetuksessa ja direktiivissä 36/2013/EU vahvistettuja sääntöjä sekä teknisiä sääntelystandardeja, teknisiä täytäntöönpanostandardeja, ohjeita ja malleja, jotka vahvistetaan kyseisten sääntöjen täytäntöönpanoa varten, EPV:n olisi kehitettävä tietotekninen väline, jonka tarkoituksena on opastaa laitoksia asiaankuuluvien säännösten, standardien, ohjeiden ja mallien noudattamisessa laitosten koon ja liiketoimintamallin mukaisesti.

(69)   Sen lisäksi, että EPV:n olisi raportoitava mahdollisista kustannussäästöistä ...päivään ...kuuta ... [kaksitoista kuukautta tämän muutosasetuksen voimaantulon jälkeen] mennessä, sen olisi valmisteltava yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten eli vakavaraisuusvalvonnasta, kriisinratkaisu- ja talletusten vakuusjärjestelmistä ja erityisesti Euroopan keskuspankkijärjestelmästä (EKPJ) vastaavien viranomaisten kanssa toteutettavuustutkimus, joka koskee yhtenäisen ja integroidun järjestelmän kehittämistä tilastotietojen, kriisinratkaisutietojen ja vakavaraisuustietojen keruuta varten. Ottaen huomioon integroitua tietojenkeruuta koskevan EKPJ:n aiemman työskentelyn raportissa olisi esitettävä kustannus-hyötyanalyysi, joka koskee keskitetyn tiedonkeruupisteen perustamista tilasto- ja sääntelytietojen integroitua raportointijärjestelmää varten kaikkien unionissa sijaitsevien laitosten osalta. Tällaisen järjestelmän olisi muun muassa käytettävä kerättäviä tietoja koskevia johdonmukaisia määritelmiä ja standardeja ja taattava luotettava ja pysyvä tietojenvaihto toimivaltaisten viranomaisten välillä, ja siten varmistettava kerättyjen tietojen tiukka luottamuksellisuus, järjestelmän käyttöoikeuden vahva todentaminen ja hallinnointi sekä verkkoturvallisuus. Keskittämällä ja yhdenmukaistamalla tällä tavalla Euroopan raportointijärjestelmää pyritään estämään se, että eri viranomaiset pyytävät samanlaisia tai samoja tietoja, ja vähentämään siten huomattavasti sekä toimivaltaisille viranomaisille että laitoksille aiheutuvaa hallinnollista ja taloudellista rasitetta. Komission olisi tarvittaessa ja EPV:n laatiman toteutettavuustutkimuksen huomioon ottaen toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotus.

(70)   Asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten tai nimettyjen viranomaisten olisi pyrittävä välttämään kaikenlaista päällekkäistä tai epäjohdonmukaista makrovakausvalvontaan liittyvien valtuuksien käyttöä asetuksen (EU) N:o 575/2013/EU ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti. Asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten tai nimettyjen viranomaisten olisi erityisesti harkittava, ovatko toimenpiteet, joita ne toteuttavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 124, 164 tai 458 artiklan mukaisesti, päällekkäisiä tai epäjohdonmukaisia suhteessa muihin direktiivin 2013/36/EU 133 artiklan mukaisiin voimassa oleviin tai tuleviin toimenpiteisiin.

(71)  Ottaen huomioon tässä asetuksessa säädetyt muutokset, jotka koskevat ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, erityisesti laitosten tällaisten vastapuolten maksukyvyttömyysrahastoihin rahastoimien maksujen kohtelua, olisi siksi muutettava vastaavasti myös asetuksen (EU) N:o 648/2012(16) asiaankuuluvia säännöksiä, jotka on otettu siinä käyttöön asetuksella (EU) N:o 575/2013 ja joissa säädetään siitä, miten lasketaan keskusvastapuolten oletettu pääoma, jota laitokset käyttävät sen jälkeen laskiessaan omien varojen vaatimuksiaan.

(72)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat niiden jo olemassa olevien unionin säädösten lujittaminen ja parantaminen, joilla varmistetaan ▌yhdenmukaisten vakavaraisuusvaatimusten soveltaminen laitoksiin kaikkialla unionissa, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(73)  Jotta mahdollistettaisiin se, että vakuutushallintayhtiöt, jotka eivät ole lisävalvonnan kohteena, voivat asianmukaisesti luopua osuuksista, olisi vakuutusyrityksissä olevien omistusosuuksien vähentämättä jättämiseen liittyen sovellettava muutettuja siirtymäsäännöksiä taannehtivasti 1 tammikuuta 2019 alkaen.

(74)  Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 575/2013 seuraavasti:

1)  Korvataan 1 ja 2 artikla seuraavasti:"

"1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt yleisistä vakavaraisuusvaatimuksista, jotka direktiivin 2013/36/EU nojalla valvottavien laitosten, rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden on täytettävä seuraavien seikkojen osalta:

   a) omien varojen vaatimukset, jotka liittyvät luottoriskin, markkinariskin, operatiivisen riskin ▌, selvitysriskin ja velkaantuneisuuden täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;
   b) vaatimukset, joilla rajoitetaan suuria asiakasriskejä;
   c) maksuvalmiusvaatimukset, jotka liittyvät likviditeettiriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;
   d) a, b ja c alakohtaan liittyvät raportointivaatimukset;
   e) julkistamisvaatimukset.

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt, jotka koskevat omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevia vaatimuksia, joita kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen, jotka ovat maailmanlaajuisia järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia (G‑SII‑laitokset) tai osa G-SII-laitoksia ja EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä, on noudatettava.

Tällä asetuksella ei säännellä julkistamisvaatimuksia, joita toimivaltaiset viranomaiset soveltavat laitosten vakavaraisuuden sääntelyn ja valvonnan alalla direktiivin 2013/36/EU mukaisesti.

2 artikla

Valvontavaltuudet

   1. Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava direktiivissä 2013/36/EU ja tässä asetuksessa säädetyt valtuudet ja niiden on noudatettava näissä säädöksissä säädettyjä menettelyjä.
   2. Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi kriisinratkaisuviranomaisilla on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU* ja tässä asetuksessa säädetyt valtuudet ja niiden on noudatettava näissä säädöksissä säädettyjä menettelyjä.
   3. Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä yhteistyötä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.
   4. Varmistaakseen säännösten noudattamisen toimivaltansa puitteissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014** 42 artiklassa säädetyn kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan keskuspankin sille neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2013*** annettuihin tehtäviin liittyvissä asioissa on varmistettava olennaisten tietojen säännöllinen ja luotettava vaihtaminen.

__________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).

*** Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).

"

2)  Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)  muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)  korvataan 7 alakohta seuraavasti:"

"7) 'yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä' (collective investment undertaking, CIU) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY* 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (yhteissijoitusyritys) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU** 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista sijoitusrahastoa;

__________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).";

"

ii)  korvataan 20 alakohta seuraavasti:"

"20) 'rahoitusalan holdingyhtiöllä' rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia ja joka ei ole rahoitusalan sekaholdingyhtiö; rahoituslaitoksen tytäryritykset ovat pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia, joista vähintään yksi on laitos ja joissa yli 50 prosenttia rahoituslaitoksen pääomasta, konsolidoidusta taseesta, tuloista, henkilöstöstä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen ▌ merkityksellisenä pitämästä indikaattorista liittyy tytäryrityksiin, jotka ovat laitoksia tai rahoituslaitoksia;";

"

iii)  korvataan 26 alakohta seuraavasti:"

"26) 'rahoituslaitoksella' yritystä, joka ei ole laitos eikä pelkkä teollinen holdingyhtiö ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevissa 2-12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa, mukaan lukien rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2015/EY* 4 artiklan 4 kohdassa määritellyt maksulaitokset sekä omaisuudenhoitoyhtiöt mutta poislukien direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa määritellyt vakuutushallintayhtiöt (vakuutusholdingyhtiöt) ja sen g alakohdassa määritellyt sekavakuutushallintayhtiöt;

---------------------

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).";

"

iv)   korvataan 28 alakohta seuraavasti:"

"28) 'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella' jäsenvaltiossa toimivaa laitosta, jolla on tytäryrityksenä laitos, rahoituslaitos tai oheispalveluyritys, tai jolla on omistusyhteys laitokseen, rahoituslaitokseen tai oheispalveluyritykseen, ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

"

v)   lisätään alakohdat seuraavasti:"

"29 a) 'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä' jäsenvaltiossa toimivaa emoyritystä, joka on sijoituspalveluyritys;

   29 b) 'EU:ssa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä' EU:ssa toimivaa emoyritystä, joka on sijoituspalveluyritys;
   29 c) 'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella' jäsenvaltiossa toimivaa emoyritystä, joka on luottolaitos;
   29 d) 'EU:ssa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella' EU:ssa toimivaa emoyritystä, joka on luottolaitos;"

"

vi)  lisätään 39 alakohtaan alakohta seuraavasti:"

"Kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jotka täyttävät a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, koska niillä on samaan keskusvastapuoleen kohdistuva välitön vastuu määritystoimia varten, ei katsota olevan asiakaskokonaisuus.";

"

vii)   korvataan 41 alakohta seuraavasti:"

"41) 'konsolidointiryhmän valvojalla' toimivaltaista viranomaista, joka vastaa konsolidoidusta valvonnasta direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan mukaisesti;";

"

viii)  korvataan 71 alakohdan b alakohdan johdantolause seuraavasti:"

"b) sovellettaessa 97 artiklaa seuraavien varojen summaa:";

"

ix)  korvataan 72 alakohdan a alakohta seuraavasti:"

"a) se on säännelty markkina tai kolmannen maan markkina, jonka katsotaan vastaavan säänneltyä markkinaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU* 25 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti;

__________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).";

"

x)  korvataan 86 alakohta seuraavasti:"

"86) 'kaupankäyntivarastolla' kaikkia positioita, jotka laitos on ottanut rahoitusvälineissä ja hyödykkeissä käydäkseen kauppaa tai suojatakseen positioita, jotka on otettu kaupankäyntitarkoituksessa ▌104 artiklan mukaisesti ▌;";

"

xi)  korvataan 91 alakohta seuraavasti:"

"91) 'kaupankäyntivastuulla' keskusvastapuoleen liittyvää määritysosapuolen tai asiakkaan nykyhetken vastuuta, mukaan luettuna määritysosapuolelle kuuluva vakuusmarginaali, jota ei ole vielä saatu, tai keskusvastapuoleen liittyvää määritysosapuolen tai asiakkaan mahdollista tulevaa vastuuta, joka johtuu 301 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa luetelluista sopimuksista ja liiketoimista, sekä alkumarginaalia;";

"

xii)  korvataan 96 alakohta seuraavasti:"

"96) 'sisäisellä suojauksella' positiota, jolla kaupankäyntivaraston positioon ja yhteen tai useampaan kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon liittyvät tai kahteen kaupankäyntiyksikköön liittyvät riskitekijät katetaan suurelta osin;";

"

xiii)   korvataan 127 alakohdan a alakohta seuraavasti:"

"a) laitokset kuuluvat samaan 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään tai ovat pysyvästi verkostona keskuslaitokseen liittyneitä;";

"

xiv)   korvataan 128 alakohta seuraavasti:"

"128) 'jakokelpoisilla erillä' viimeksi päättyneen tilikauden voittoa lisättynä siirtyvillä voitoilla ja varoilla rahastoista, jotka saadaan käyttää tähän tarkoitukseen ennen voitonjakoa omien varojen instrumenttien haltijoille ja vähennettynä siirtyvillä tappioilla, voitoilla, joita ei voida jakaa unionin tai kansallisen lainsäädännön tai laitoksen sääntöjen mukaisesti sekä varoilla, jotka on siirretty rahastoon, jota ei saa jakaa kansallisen lainsäädännön tai laitoksen yhtiöjärjestyksen mukaisesti, ottaen kussakin tapauksessa huomioon omien varojen instrumenttien erityisen luokan, jota unionin tai kansallinen lainsäädäntö, laitosten säännöt tai yhtiöjärjestys koskevat; kyseiset voitot, tappiot ja rahastot määritetään laitoksen yksittäisten tilien eikä konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella.";

"

xv)  lisätään alakohdat seuraavasti:"

"130) 'kriisinratkaisuviranomaisella' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisuviranomaista;

   131) 'kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 83 a alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisun kohteena olevaa yhteisöä;
   132) 'kriisinratkaisun kohteena olevalla ryhmällä' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 83 b alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia;
   133) 'maailmanlaajuisella järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella' tai 'G-SII-laitoksella' direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti yksilöityä G-SII-laitosta;
   134) 'EU:n ulkopuolisella maailmanlaajuisella järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella' tai 'EU:n ulkopuolisella G-SII-laitoksella' maailmanlaajuista järjestelmän kannalta merkittävää pankkiryhmää tai pankkia (G-SIB-pankki), joka ei ole G-SII-laitos ja joka sisältyy finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän G-SIB-pankeista julkaisemaan luetteloon, jota päivitetään säännöllisesti;
   135) 'olennaisella tytäryrityksellä' tytäryritystä, joka yksittäisenä yrityksenä tai konsolidoinnin perusteella täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:
   a) tytäryrityksellä on hallussaan yli 5 prosenttia alkuperäisen emoyrityksensä konsolidoiduista riskipainotetuista omaisuuseristä;
   b) tytäryritys tuottaa yli 5 prosenttia alkuperäisen emoyrityksensä liiketoiminnan yhteenlasketuista tuotoista;
   c) tämän asetuksen 429 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tytäryrityksen vastuiden kokonaismäärä on yli 5 prosenttia tytäryrityksen alkuperäisen emoyrityksen konsolidoidusta vastuiden kokonaismäärästä;

Määritettäessä olennaista tytäryritystä ja kun sovelletaan direktiivin 2013/36/EU 21 b artiklan 2 alakohtaa, kaksi EU:ssa väliyhtiönä toimivaa emoyritystä lasketaan yhdeksi tytäryritykseksi konsolidoidun asemansa perusteella;

   136) 'G-SII-yhteisöllä' yhteisöä, joka on oikeushenkilö ja G-SII-laitos tai osa G-SII-laitosta tai EU:n ulkopuolista G-SII-laitosta;
   137) 'velan arvon alentamisella' direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 57 alakohdassa määriteltyä velan arvon alentamista;
   138) 'ryhmällä' yritysryhmää, johon kuuluu ainakin yksi laitos ja joka koostuu emoyrityksestä ja sen tytäryrityksistä taikka yrityksistä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU* 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla;
   139) 'arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella' takaisinostotransaktiota, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvää liiketoimea tai vakuudellista limiittiluotonantoa;

   140) 'alkumarginaalilla' vakuutta, joka ei ole vakuusmarginaali ja joka on kerätty yhteisöltä tai asetettu yhteisölle kattamaan liiketoimeen tai liiketoimien muodostamaan salkkuun liittyvää nykyistä ja mahdollista riskiä ajanjaksolla, joka tarvitaan kyseisten liiketoimien realisoimiseksi, tai suojaamaan uudelleen niiden markkinariskiltä liiketoimen tai liiketoimien muodostaman salkun vastapuolen maksukyvyttömyyden jälkeen;
   141) 'markkinariskillä' markkinahintojen, mukaan lukien valuuttakurssien tai hyödykehintojen, muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;
   142) 'valuuttakurssiriskillä' valuuttakurssien muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;
   143) 'hyödykeriskillä' hyödykehintojen muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;
   144) 'kaupankäyntiyksiköllä' tarkasti määriteltyä välittäjien ryhmää, jonka laitos on perustanut hoitamaan yhdessä kaupankäyntivaraston positioiden muodostamaa salkkua tarkoin määritellyn ja johdonmukaisen liiketoimintastrategian mukaisesti ja joka toimii samassa riskienhallintarakenteessa;
   145) 'pienellä tai rakenteeltaan yksinkertaisella laitoksella' laitosta, joka täyttää kaikki seuraavat ehdot:
   a) se ei ole suuri laitos:
   b) sen varojen kokonaisarvo on yksittäisenä laitoksena tai tilanteen mukaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti konsolidoinnin perusteella keskimäärin enintään 5 miljardia euroa kuluvaa vuotuista raportointikautta edeltävällä neljän vuoden jaksolla. Jäsenvaltiot voivat alentaa tätä kynnysarvoa;
   c) siihen ei sovelleta velvoitteita tai siihen sovelletaan elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnittelua koskevia yksinkertaistettuja velvoitteita direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan mukaisesti;
   d) sen kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta luokitellaan 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti pieneksi;
   e) sen kaupankäyntitarkoituksessa pidettyjen johdannaispositioiden kokonaisarvo on enintään 2 prosenttia kaikista taseeseen sisältyvistä ja taseen ulkopuolista omaisuuseristä sekä kaikkien johdannaispositioiden kokonaisarvo on enintään 5 prosenttia, kun molemmat lasketaan 273 a artiklan 3 kohdan mukaisesti;
   f) yli 75 prosenttia sen konsolidoiduista kokonaisvaroista ja ‑veloista, lukuun ottamatta ryhmänsisäisiä vastuita kummassakin tapauksessa, liittyy toimiin Euroopan talousalueella sijaitsevien vastapuolten kanssa;
   g) se ei käytä sisäisiä malleja tämän asetuksen mukaisten vakavaraisuusvaatimusten täyttämiseksi, lukuun ottamatta tytäryrityksiä, jotka käyttävät ryhmätasolla kehitettyjä sisäisiä malleja edellyttäen, että ryhmä kuuluu 433 a tai 433 c artiklassa säädettyjen julkistamisvaatimusten piiriin konsolidoinnin perusteella;
   h) se ei ole ilmoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle vastustavansa luokittelua pieneksi ja rakenteeltaan yksinkertaiseksi laitokseksi;
   i) toimivaltainen viranomainen ei ole päättänyt, että laitosta ei pidä sen kokoa, sidoksia, monitahoisuutta tai riskiprofiilia koskevan analyysin perusteella arvioida pieneksi ja rakenteeltaan yksinkertaiseksi laitokseksi;
   146) 'suurella laitoksella' laitosta, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:
   a) se on G-SII-laitos;
   b) se on määritetty muuksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (O-SII-laitokset) direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti;
   c) se on sijoittautumisjäsenvaltiossaan yksi kolmesta suurimmasta laitoksesta varojen kokonaisarvolla mitattuna;
   d) sen varojen kokonaisarvo on yksittäisenä laitoksena tai tilanteen mukaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti konsolidoidun asemansa perusteella vähintään 30 miljardia euroa;
   147) 'suurella tytäryrityksellä' tytäryritystä, joka voidaan katsoa suureksi laitokseksi;
   148) 'listaamattomalla laitoksella' laitosta, joka ei ole laskenut liikkeeseen arvopapereita, jotka otetaan kaupankäynnin kohteeksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla, kuten direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määritellään;
   149) 'tilinpäätösraportoinnilla' kahdeksatta osaa sovellettaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY** 4 ja 5 artiklassa tarkoitettua tilinpäätösraportointia.

__________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38)."

"

b)  lisätään kohta seuraavasti:"

"4. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, missä tilanteissa ▌1 kohdan 39 alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ...päivänä ...kuuta ... [yhden vuoden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.";

"

3)  Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Laitosten on täytettävä yksittäisinä laitoksina tämän asetuksen toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä, seitsemännessä, seitsemännessä A ja kahdeksannessa osassa sekä asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädetyt velvoitteet, lukuun ottamatta tämän asetuksen 430 artiklan 1 kohdan d alakohtaa.";

"

b)  lisätään kohta seuraavasti:"

"1 a. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, ainoastaan niiden laitosten, jotka on määritetty kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat myös G-SII-laitoksia tai jotka kuuluvat G-SII-laitokseen ja joilla ei ole tytäryrityksiä, on täytettävä 92 a artiklan vaatimukset yksittäisinä laitoksina.

EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten ▌olennaisten tytäryritysten on noudatettava 92 b artiklaa yksittäisinä yrityksinä, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

   a) ne eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä;
   b) niillä ei ole tytäryrityksiä;
   c) ne eivät ole EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryrityksiä.";

"

c)  korvataan 3, 4 ja 5 kohta seuraavasti:"

"3. Minkään laitoksen, joka on joko emoyritys tai tytäryritys tai joka on sisällytetty 18 artiklan mukaiseen konsolidointiin, ei tarvitse yksittäisenä yrityksenä täyttää kahdeksannessa osassa säädettyjä velvoitteita.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, tämän artiklan 1 a kohdassa tarkoitettujen laitosten on noudatettava 437 a artiklaa ja 447 artiklan h alakohtaa yksittäisinä laitoksina.

   4. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten, jotka ovat saaneet luvan tarjota direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja ja -toimintaa, on täytettävä yksittäisinä yrityksinä tämän asetuksen kuudennessa osassa ja 430 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyt velvoitteet.

Seuraavien laitosten ei tarvitse noudattaa tämän asetuksen 413 artiklan 1 kohtaa ja siihen liittyviä tämän asetuksen seitsemännessä A kohdassa säädettyjä maksuvalmiudesta raportoimista koskevia vaatimuksia:

   a) laitokset, joille on lisäksi myönnetty toimilupa asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti;
   b) laitokset, joille on lisäksi myönnetty toimilupa asetuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston (EU) N:o 909/2014* 16 artiklan ja 54 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti sillä edellytyksellä, että ne eivät harjoita merkittävää maturiteettitransformaatiota; ja
   c) laitokset, jotka on nimetty asetuksen (EU) N:o 909/2014 54 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sillä edellytyksellä, että:
   i) niiden toiminta rajoittuu sellaisten pankkipalvelujen tyyppisten palvelujen tarjoamiseen, jotka on lueteltu kyseisen asetuksen liitteessä olevan C jakson a–e alakohdassa, arvopaperikeskuksille, joille on myönnetty toimilupa kyseisen asetuksen 16 artiklan mukaisesti; ja
   ii) ne eivät harjoita merkittävää maturiteettitransformaatiota.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat, siihen saakka kun komission 508 artiklan 3 kohdan mukaisesti antama kertomus on saatu, olla soveltamatta sijoituspalveluyrityksiin kuudennessa osassa ja 430 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyjä velvoitteita ottaen huomioon näiden yritysten toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden.

   5. Tämän asetuksen 95 artiklan 1 kohdassa ja 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten, laitosten, joihin toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltaneet tämän asetuksen 7 artiklan 1 tai 3 kohdassa mainittua poikkeusta ja laitosten, joille on lisäksi myönnetty toimilupa asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti, ei tarvitse yksittäisenä yrityksenä täyttää seitsemännessä osassa säädettyjä velvoitteita ja niihin liittyviä, tämän asetuksen seitsemännessä A osassa säädettyjä vähimmäisomavaraisuusasteesta raportoimista koskevia vähimmäisvaatimuksia.

______________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1).";

"

4)   Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a)   korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:"

"b) emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla seuraa ja valvoo jatkuvasti ryhmän tai alaryhmän kaikkien tämän vapautuksen kohteina olevien laitosten likviditeettiasemaa, valvoo jatkuvasti ryhmän tai alaryhmän kaikkien laitosten rahoitusasemaa, jos kuudennen osan IV osastossa säädetystä NSFR-vaatimuksen soveltamisesta on myönnetty vapautus, ▌sekä varmistaa riittävän maksuvalmiustason ja pysyvän rahoituksen tason, jos kuudennen osan IV osastossa säädetystä NSFR-vaatimuksen soveltamisesta on myönnetty vapautus, kaikkien näiden laitosten osalta;";

"

b)   korvataan 3 kohdan b ja c alakohta seuraavasti:"

"b) yhden maksuvalmiusalaryhmän hallinnassa oleviksi vaadittujen likvidien varojen määrien jakautuminen ja näiden varojen sijainti ja omistus, jos 460 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetun maksuvalmiusvaatimuksen soveltamisesta on myönnetty vapautus, ja yhden maksuvalmiusalaryhmän käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen määrien jakautuminen ja sijainti, jos kuudennen osan IV osastossa säädetyn NSFR-vaatimuksen soveltamisesta on myönnetty vapautus;

   c) niiden likvidien varojen vähimmäismäärien määrittäminen, joita 460 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetun maksuvalmiusvaatimuksen soveltamisesta vapautettujen laitosten on pidettävä hallinnassaan, ja niiden käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen vähimmäismäärien määrittäminen, joita kuudennen osan IV osastossa säädetyn NSFR-vaatimuksen soveltamisesta vapautettujen laitosten on pidettävä hallinnassaan;"

"

c)  lisätään kohta seuraavasti:"

"6. Jos toimivaltainen viranomainen vapauttaa laitoksen tämän artiklan mukaisesti kuudennen osan soveltamisesta, se voi myös vapauttaa kyseisen laitoksen siihen liittyvien 430 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisten maksuvalmiudesta raportoimista koskevien vaatimusten soveltamisesta.";

"

5)  Korvataan 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause seuraavasti:"

"1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti vapauttaa kokonaan tai osittain tämän asetuksen toisessa–kahdeksannessa osassa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta yhden tai useamman rahoituslaitoksen, joka on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon ja jotka ovat pysyvästi liittyneet keskuslaitokseen, joka valvoo niitä ja joka on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:".

"

6)  Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"

”1. Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien laitosten on täytettävä konsolidoidun asemansa perusteella toisessa, kolmannessa, neljännessä, seitsemännessä ja seitsemännessä A osassa säädetyt velvoitteet 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla, lukuun ottamatta 430 artiklan 1 kohdan d alakohtaa. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien emoyritysten ja niiden tytäryritysten on perustettava asianmukainen organisaatiorakenne ja asiaankuuluvat sisäiset valvontajärjestelyt sen varmistamiseksi, että konsolidointia varten vaaditut tiedot käsitellään ja toimitetaan eteenpäin asianmukaisesti. Niiden on erityisesti varmistettava, että tytäryrityksillä, joihin tätä asetusta ei sovelleta, on käytössään järjestelmät, menettelyt ja mekanismit, joilla varmistetaan asianmukainen konsolidointi.

   2. Sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen vaatimuksia sovelletaan konsolidoinnin perusteella, ilmaisuilla 'laitos', 'jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos', 'EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos' ja 'emoyritys' tarkoitetaan tapauksen mukaan myös
   a) rahoitusalan holdingyhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka on hyväksytty direktiivin 2013/36/EU 21 a artiklan mukaisesti;
   b) emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevaa nimettyä laitosta, jos kyseinen emoyritys ei edellytä hyväksyntää direktiivin 2013/36/EU 21 a artiklan 4 kohdan mukaisesti;
   c) direktiivin 2013/36/EU 21 a artiklan 6 kohdan d alakohdan mukaisesti nimettyä rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä tai laitosta.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuksi yrityksen konsolidoiduksi asemaksi on katsottava sen emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoitu asema, joka ei edellytä hyväksyntää direktiivin 2013/36/EU 21 a artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetuksi yrityksen konsolidoiduksi asemaksi on katsottava sen emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoitu asema.”;

"

b)  kumotaan 3 kohta;

c)  lisätään kohta seuraavasti:"

"3 a. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, ainoastaan sellaisten emoyrityksenä toimivien laitosten, jotka on määritetty kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat G-SII-laitoksia tai kuuluvat G-SII-laitokseen tai EU:n ulkopuoliseen G‑SII‑laitokseen, on noudatettava tämän asetuksen 92 a artiklaa konsolidoinnin perusteella tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla.

Ainoastaan EU:ssa emoyrityksenä toimivien yritysten, jotka ovat EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä ja jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on noudatettava tämän asetuksen 92 b artiklaa konsolidoinnin perusteella tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. Sovellettaessa direktiivin 2013/36/EU 21 b artiklan 2 kohtaa kahden EU:ssa väliyhtiönä toimivan emoyrityksen, jotka on yhdessä määritetty olennaiseksi tytäryritykseksi, on kummankin noudatettava tämän asetuksen 92 b artiklaa konsolidoidun asemansa perusteella.”;

"

d)  korvataan 4 ja 5 kohta seuraavasti:"

"4. EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten on noudatettava tämän asetuksen kuudetta osaa ja 430 artiklan 1 kohdan d alakohtaa konsolidoidun asemansa ▌perusteella, jos ryhmään kuuluu yksi tai useampia luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä, joilla on toimilupa direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltujen sijoituspalvelujen tarjoamiseen ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat siihen asti, kun komissio on antanut tämän asetuksen 508 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen, ja jos ryhmään kuuluu ainoastaan sijoituspalveluyrityksiä, vapauttaa EU:ssa emoyrityksenä toimivat laitokset tämän asetuksen kuudennen osan ja 430 artiklan 1 kohdan d alakohdan noudattamisesta konsolidoinnin perusteella ottaen huomioon sijoituspalveluyritysten toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden.

Jos vapautus on myönnetty 8 artiklan 1–5 kohdan nojalla, laitosten ja tapauksen mukaan rahoitusalan holdingyhtiöiden tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, jotka kuuluvat maksuvalmiusalaryhmään, on noudatettava kuudetta osaa ja 430 artiklan 1 kohdan d alakohtaa maksuvalmiusalaryhmän konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla.

   5. Sovellettaessa tämän asetuksen 10 artiklaa siinä tarkoitetun keskuslaitoksen on täytettävä tämän asetuksen toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen osan ja asetuksen (EU) No 2017/2402 2 luvun vaatimukset keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten muodostaman kokonaisuuden konsolidoidun aseman perusteella.
   6. Edellä tämän artiklan 1–5 kohdan vaatimusten lisäksi ja tämän asetuksen muita säännöksiä ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiä rajoittamatta toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, silloin kun se on perusteltua riskin erityisominaisuuksista tai laitoksen pääomarakenteesta johtuvia valvontatarkoituksia varten tai jos jäsenvaltio säätää kansallisia lakeja, jotka edellyttävät toiminnan rakenteellista erottamista pankkiryhmän sisällä, että rakenteellisesti erotetut laitokset noudattavat tämän asetuksen toisessa–kahdeksannessa osassa sekä direktiivin 2013/36/EU VII osastossa säädettyjä velvoitteita alakonsolidointiryhmän tasolla.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn lähestymistavan soveltaminen ei saa rajoittaa tehokasta konsolidoitua valvontaa eikä aiheuttaa suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osittain, muodostaen tai luoden täten esteen sisämarkkinoiden toiminnalle."

"

7)  Kumotaan 12 artikla.

8)  Lisätään artikla seuraavasti:"

"12 a artikla

Konsolidoitu laskenta sellaisten G-SII-laitosten osalta, joihin kuuluu useita kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä

Jos ainakin kaksi samaan G-SII-laitokseen kuuluvaa G-SII-yhteisöä on kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, kyseisen G-SII-laitoksen EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen on laskettava tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrä. Laskelman on perustuttava EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoituun asemaan ikään kuin laitos olisi ainoa G-SII-laitokseen kuuluva kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

Jos tämän artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettu määrä on pienempi kuin kaikkien kyseiseen G-SII-laitokseen kuuluvien kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrien summa, kriisinratkaisuviranomaisten on toimittava direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan ja 45 h artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos tämän artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettu määrä on suurempi kuin kaikkien kyseiseen G-SII-laitokseen kuuluvien kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrien summa, kriisinratkaisuviranomaiset voivat toimia direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan ja 45 h artiklan 2 kohdan mukaisesti."

"

9)  Korvataan 13 ja 14 artikla seuraavasti:"

"13 artikla

Julkistamisvaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella

   1. EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten on noudatettava kahdeksatta osaa konsolidoidun asemansa perusteella.

EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten suurten tytäryritysten on julkistettava 437, 438, 440, 442, 450, 451, 451 a ▌ja 453 artiklassa tarkoitetut tiedot yksittäisinä yrityksinä tai tarvittaessa tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti alakonsolidointiryhmän tasolla.

   2. Kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi määritettyjen laitosten, jotka ovat G‑SII‑laitoksia tai kuuluvat G-SII-laitokseen, on noudatettava 437 a artiklaa ja 447 artiklan h alakohtaa niiden kriisinratkaisuryhmän konsolidoidun ▌ aseman perusteella.
   3. Edellä olevan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta EU:ssa emoyrityksenä toimiviin laitoksiin, EU:ssa emoyrityksenä toimiviin rahoitusalan holdingyhtiöihin, EU:ssa emoyrityksenä toimiviin rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin eikä kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin, jos niitä koskevat tiedot sisältyvät kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen konsolidoinnin perusteella julkistamiin vastaaviin tietoihin.

Edellä olevan 1 kohdan toista alakohtaa sovelletaan kolmanteen maahan sijoittautuneiden emoyritysten tytäryrityksiin, jos kyseiset tytäryritykset katsotaan suuriksi tytäryrityksiksi.

   4. Sovellettaessa 10 artiklaa siinä tarkoitetun keskuslaitoksen on noudatettava kahdeksatta osaa konsolidoidun asemansa perusteella. Keskuslaitokseen sovelletaan 18 artiklan 1 kohtaa, ja siihen liittyneet laitokset katsotaan sen tytäryrityksiksi.

14 artikla

Asetuksen (EU) 2017/2402 5 artiklan vaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella

   1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien emoyritysten ja niiden tytäryritysten on täytettävä asetuksen (EU) 2017/2402 5 artiklassa säädetyt velvoitteet konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla sen varmistamiseksi, että niiden järjestelyt, menettelyt ja mekanismit, jotka näissä säännöksissä vaaditaan, ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja ja että kaikki valvonnan kannalta relevantit aineistot voidaan tuottaa. Niiden on erityisesti varmistettava, että tytäryrityksillä, joihin tätä asetusta ei sovelleta, on käytössään järjestelyt, menettelyt ja mekanismit, joilla varmistetaan säännösten noudattaminen.
   2. Soveltaessaan tämän asetuksen 92 artiklaa konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla laitosten on sovellettava tämän asetuksen 270 a artiklan mukaista ylimääräistä riskipainoa, jos asetuksen (EU) 2017/2402 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia rikotaan kolmanteen maahan sijoittautuneen yhteisön tasolla, yhteisö on sisällytetty tämän asetuksen 18 artiklan mukaiseen konsolidointiin ja rikkominen on olennaista suhteessa ryhmän kokonaisriskiprofiiliin.";

"

10)  Korvataan 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause seuraavasti:"

"Konsolidointiryhmän valvoja voi yksittäistapauksissa vapauttaa tämän asetuksen kolmannen osan, siihen liittyvien seitsemännen A osan raportointivaatimusten ja direktiivin 2013/36/EU VII osaston soveltamisesta, lukuun ottamatta tämän asetuksen 430 artiklan 1 kohdan d alakohtaa konsolidoinnin perusteella, edellyttäen, että seuraavat edellytykset ovat olemassa:",

"

11)  Korvataan 16 artikla seuraavasti:"

"16 artikla

Poikkeus konsolidoidusti sovellettaviin vähimmäisomavaraisuusastetta koskeviin vaatimuksiin sijoituspalveluyritysten ryhmien osalta

Jos kaikki sijoituspalveluyritysten ryhmään kuuluvat yhteisöt, emoyhteisö mukaan lukien, ovat sijoituspalveluyrityksiä, jotka on vapautettu seitsemännessä osassa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta yrityskohtaisesti 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti, emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys voi päättää olla soveltamatta seitsemännessä osassa säädettyjä ja niihin liittyviä seitsemännessä A osassa säädettyjä vähimmäisomavaraisuusasteesta raportoimista koskevia vaatimuksia konsolidoidusti.

"

12)  Korvataan 18 artikla seuraavasti:"

"18 artikla

Varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin menetelmät

   1. Laitosten, rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, joiden on noudatettava tämän luvun 1 jaksossa tarkoitettuja vaatimuksia konsolidoidun asemansa perusteella, on konsolidoitava kokonaan kaikki laitokset ja rahoituslaitokset, jotka ovat niiden tytäryrityksiä. Tämän artiklan 3–6 kohtaa ja 9 kohtaa ei sovelleta silloin, kun kuudetta osaa ja 430 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovelletaan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella tai maksuvalmiusalaryhmän alakonsolidointiryhmän tasolla 8 ja 10 artiklan mukaisesti.

Sovellettaessa 11 artiklan 3 a kohtaa laitosten, joiden on noudatettava 92 a tai 92 b artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia konsolidoinnin perusteella, on konsolidoitava kokonaan kaikki laitokset ja rahoituslaitokset, jotka ovat niiden tytäryrityksiä asianomaisissa kriisinratkaisun kohteena olevissa ryhmissä.

   2. Oheispalveluyritykset on sisällytettävä konsolidointiin samoissa tapauksissa ja samoin menetelmin kuin tässä artiklassa säädetään.
   3. Jos yritykset ovat sidoksissa toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, miten konsolidointi on suoritettava.
   4. Konsolidointiryhmän valvojan on vaadittava niiden laitosten ja rahoituslaitosten omistusyhteyksien suhteellista konsolidointia pääomaosuuden mukaisesti, joiden johdossa on konsolidointiin sisältyvä yritys yhdessä yhden tai useamman konsolidoinnin ulkopuolella olevan yrityksen kanssa, kun kyseisten yritysten vastuu rajoittuu niiden omistamaan pääomaosuuteen.
   5. Kun on kyse muista kuin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuista omistusyhteyksistä tai pääomayhteyksistä, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, onko konsolidointi suoritettava ja millä tavoin se on suoritettava. Ne voivat erityisesti sallia pääomaosuusmenetelmän käytön tai edellyttää sitä. Tämä menetelmä ei kuitenkaan tarkoita kyseisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.
   6. Toimivaltaisten viranomaisten on seuraavissa tapauksissa päätettävä, onko konsolidointi suoritettava ja millä tavoin se on suoritettava:
   a) kun laitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mielestä huomattava vaikutusvalta yhdessä tai useammassa laitoksessa tai rahoituslaitoksessa, mutta sillä ei ole omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa; ja
   b) kun kaksi tai useampia laitoksia tai rahoituslaitoksia on yhteisen johdon alaisia siten, ettei tämä perustu sopimukseen tai niiden perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen määräyksiin.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sallia ▌direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7–9 kohdassa säädetyn menetelmän käytön ▌tai edellyttää sitä. Menetelmä ei kuitenkaan merkitse asianomaisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

   7. Jos laitoksella on tytäryritys, joka on muu yritys kuin laitos, rahoituslaitos tai oheispalveluyritys tai jolla on omistusyhteys tällaisessa yrityksessä, sen on sovellettava kyseiseen tytäryritykseen tai omistusyhteyteen pääomaosuusmenetelmää. Tämä menetelmä ei kuitenkaan tarkoita kyseisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan soveltaa tai vaatia niitä soveltamaan eri menetelmää tällaisiin tytäryrityksiin tai omistusyhteyksiin, mukaan lukien sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä vaadittu menetelmä, edellyttäen että:

   a) laitos ei jo sovella pääomaosuusmenetelmää ...päivänä ...kuuta ... [18 kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä];
   b) pääomaosuusmenetelmän soveltaminen olisi kohtuuttoman raskasta tai pääomaosuusmenetelmä ei ota riittävällä tavalla huomioon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta yrityksestä laitokselle aiheutuvia riskejä; ja
   c) sovellettu menetelmä ei johda kyseisen yrityksen täydelliseen tai suhteelliseen konsolidointiin.
   8. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia sellaisen tytäryrityksen tai yrityksen täydellistä tai suhteellista konsolidointia, johon laitoksella on omistusyhteys, jos kyseinen tytäryritys tai yritys ei ole laitos, rahoituslaitos tai oheispalveluyritys ja jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) yritys ei ole vakuutusyritys, kolmannen maan vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, kolmannen maan jälleenvakuutusyritys, vakuutusholdingyhtiö eikä yritys, joka jätetään direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle mainitun direktiivin 4 artiklan mukaisesti;
   b) on olemassa huomattava vaara siitä, että laitos päättää antaa rahoitustukea kyseiselle yritykselle stressitilanteessa, jos tällaisen tuen antamiselle ei ole sopimusvelvoitteita tai jos ylitetään tuen antamista koskevat sopimusvelvoitteet.
   9. EPV:n on laadittava teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, millä edellytyksillä konsolidointi on suoritettava 3–6 ja 8 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

EPV:n on toimitettava teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.";

"

13)  Korvataan 22 artikla seuraavasti:"

"22 artikla

Kolmansissa maissa toimivia yhteisöjä koskeva alakonsolidointi

   1. Tytäryrityksenä toimivien laitosten on sovellettava 89–91 artiklassa sekä kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa sekä niihin liittyvissä seitsemännessä A osassa säädettyjä vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä laitoksilla on laitos tai rahoituslaitos tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.
   2. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, tytäryrityksenä toimiva laitos voi päättää olla soveltamatta 89–91 artiklassa ja kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa sekä niihin liittyvissä seitsemännessä A osassa säädettyjä raportointivaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos sen tytäryrityksen kokonaisvarat ja taseen ulkopuoliset erät sekä omistusyhteydet kolmannessa maassa ovat alle 10 prosenttia tytäryrityksenä toimivan laitoksen varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärästä.";

"

14)  Korvataan toisen osan otsikko seuraavasti:"

"OMAT VARAT JA HYVÄKSYTTÄVÄT VELAT";

"

15)   Korvataan 26 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

"3. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, täyttävätkö pääomainstrumenttien liikkeeseenlaskut 28 artiklassa tai tarvittaessa 29 artiklassa säädetyt edellytykset. Laitokset saavat luokitella pääomainstrumenttien liikkeeseenlaskut ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi vasta saatuaan siihen luvan toimivaltaisilta viranomaisilta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitos voi luokitella ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi sellaisen ydinpääoman (CET1) instrumenttien lajin myöhemmät liikkeeseenlaskut, joille laitos on jo saanut kyseisen luvan, sillä edellytyksellä, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

   a) kyseisiin myöhempiin liikkeeseenlaskuihin sovellettavat säännökset ovat sisällöltään vastaavia kuin liikkeeseenlaskut, joille laitos on jo saanut luvan,
   b) laitos on ilmoittanut nämä myöhemmät liikkeeseenlaskut toimivaltaisille viranomaisille riittävän ajoissa ennen niiden luokittelua ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi.

Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava EPV:tä ennen luvan myöntämistä sellaisille pääomainstrumenttien uusille lajeille, jotka on tarkoitus luokitella ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava EPV:n lausunto asianmukaisesti huomioon ja, mikäli ne päättävät poiketa siitä, ilmoitettava EPV:lle kolmen kuukauden kuluessa EPV:n lausunnon vastaanottamisesta kirjallisesti perustelut siitä poikkeamiselle. Tämä alakohta ei koske 31 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.

EPV laatii ja julkaisee toimivaltaisilta viranomaisilta kerättyjen tietojen perusteella luettelon kaikenlajisista pääomainstrumenteista, jotka kussakin jäsenvaltiossa katsotaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi, sekä pitää luetteloa yllä. EPV voi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 35 artiklan mukaisesti kerätä sellaisia ydinpääoman (CET1) instrumentteihin liittyviä tietoja, joiden se katsoo olevan tarpeen, jotta voidaan todeta tämän asetuksen 28 artiklassa tai soveltuvin osin 29 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyminen sekä pitää yllä ja päivittää tässä alakohdassa tarkoitettua luetteloa.

Jäljempänä 80 artiklassa säädetyn valvontamenettelyn jälkeen ja jos on riittävää näyttöä siitä, että asianomaiset pääomainstrumentit eivät täytä tai eivät enää täytä 28 artiklassa tai soveltuvin osin 29 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, EPV voi tilanteen mukaan päättää olla lisäämättä kyseisiä instrumentteja neljännessä alakohdassa tarkoitettuun luetteloon tai poistaa ne kyseisestä luettelosta. EPV antaa sitä varten ilmoituksen, jossa on myös viitattava asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen näkemykseen asiasta. Tämä alakohta ei koske 31 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja.";

"

16)   Muutetaan 28 artikla seuraavasti:

a)   muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)   korvataan b alakohta seuraavasti:"

"b) instrumentit ovat kokonaan maksettuja, eikä laitos ole rahoittanut suoraan tai välillisesti kyseisten instrumenttien omistusoikeuden hankintaa;";

"

ii)   lisätään alakohta seuraavasti:"

"Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ydinpääomainstrumentiksi katsotaan ainoastaan pääomainstrumentin kokonaan maksettu osa.";

"

b)   Lisätään 3 kohtaan alakohdat seuraavasti:"

"Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan h alakohdan v alakohdassa vahvistettu edellytys on katsottava täytetyksi sen estämättä, että tytäryritystä koskee sen emoyrityksen kanssa tehty voittojen ja tappioiden siirtoa koskeva sopimus, jonka mukaisesti tytäryritys on velvollinen siirtämään vuositilinpäätöksensä laadinnan jälkeen vuotuisen tuloksensa emoyritykselle, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) emoyrityksen hallussa on vähintään 90 prosenttia tytäryrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;
   b) emoyritys ja tytäryritys sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa;
   c) sopimus on tehty laillisissa verotarkoituksissa;
   d) vuositilinpäätöstä laatiessaan tytäryritys voi harkintansa mukaan vähentää jaettavien voittojen määrää kohdentamalla osan tai kaikki voitoistaan omiin varoihinsa tai yleisten pankkiriskien rahastoihin, ennen kuin se suorittaa maksuja emoyritykselleen;
   e) emoyritys on sopimuksen mukaan velvollinen korvaamaan tytäryritykselle kaikki tämän tappiot;
   f) sopimusta koskee irtisanomisaika, jonka perusteella sopimus voidaan irtisanoa vain tilikauden loppuun mennessä ja irtisanominen tulee voimaan aikaisintaan seuraavan tilikauden alussa, jolloin emoyrityksen velvollisuus korvata kaikki kuluvan tilikauden aikana tytäryritykselle aiheutuneet tappiot ei muutu.

Jos laitos on tehnyt voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen, sen on viipymättä ilmoitettava tästä toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimitettava tälle jäljennös sopimuksesta. Laitoksen on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle myös kaikista voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen muutoksista ja sen irtisanomisesta. Laitos ei saa tehdä useita voittojen ja tappioiden siirtoa koskevia sopimuksia.";

"

17)  Korvataan 33 artiklan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:"

"c) laitoksen käypään arvoon arvostetut johdannaisvelkojen voitot ja tappiot, jotka aiheutuvat laitoksen oman luottoriskin muutoksesta.";

"

18)  Muutetaan 36 artikla seuraavasti:

a)   muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)   korvataan b alakohta seuraavasti:"

"b) aineettomat hyödykkeet, lukuun ottamatta varovaisesti arvostettuja ohjelmistohyödykkeitä, joiden arvoon laitosta koskeva kriisinratkaisu, laitoksen maksukyvyttömyys tai selvitystila- ja konkurssimenettely ei vaikuta kielteisesti;";

"

ii)   lisätään alakohta seuraavasti:"

"n) jäljempänä 132 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen osalta mikä tahansa määrä, jolla yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osuuksien tai osakkeiden arvo alittaa vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen nykyisen arvon ja jonka osalta laitos ei ole vielä ottanut huomioon ydinpääoman (CET1) erien vähennystä.";

"

b)   lisätään kohta seuraavasti:"

"4. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vähennysten tarkemmat soveltamissäännöt, myös sellaisten arvoon kohdistuvien kielteisten vaikutusten osalta, jotka eivät aiheuta vakavaraisuuteen liittyviä ongelmia.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.";

"

19)  Lisätään 37 artiklaan alakohta seuraavasti:"

"c) vähennettävää määrää on pienennettävä tytäryritysten sellaisten aineettomien hyödykkeiden kirjanpidollisen uudelleenarvostuksen määrällä, jotka johdetaan tytäryritysten konsolidoinnista ja jotka liittyvät muihin henkilöihin kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluviin yrityksiin.";

"

20)  Korvataan 39 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale seuraavasti:"

"Tulevista veronalaisista voitoista riippumattomiin laskennallisiin verosaamisiin kuuluvat vain väliaikaisten erojen seurauksena ennen 23 päivää marraskuuta 2016 syntyneet laskennalliset verosaamiset, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:";

"

21)  Korvataan 45 artiklan a alakohdan i alakohta seuraavasti:"

"i) lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position ▌erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;";

"

22)  Muutetaan 49 artikla seuraavasti: ▌

a)  lisätään 2 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"Tätä kohtaa ei sovelleta laskettaessa 92 a ja 92 b artiklassa tarkoitettuja omien varojen vaatimuksia, jotka lasketaan 72 e artiklan 4 kohdassa säädetyn vähennyskehyksen mukaisesti.";

"

b)  muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)  korvataan a alakohdan iv alakohdan viimeinen virke seuraavasti:"

"Konsolidoitu tase tai laajennettu yhteenlaskettu laskelma on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille 430 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa teknisessä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetuin määräajoin";

"

ii)  korvataan a alakohdan v alakohdan ensimmäinen virke seuraavasti;"

"v) laitosten suojajärjestelmien piiriin kuuluvat laitokset täyttävät yhdessä konsolidoidulla tasolla tai laajennetulla yhteenlasketulla tasolla 92 artiklan mukaiset vaatimukset, ja ilmoittavat vaatimusten täyttämisestä 430 artiklan mukaisesti."

"

23)  Muutetaan 52 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)  korvataan a alakohta seuraavasti:"

"a) instrumentit ovat laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia, ja ne on maksettu kokonaan;"

"

b)   korvataan b alakohdan johdantokappale seuraavasti:"

"b) mikään seuraavista ei omista instrumentteja:";

"

c)   korvataan c alakohta seuraavasti:"

"c) laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien omistusoikeuden hankintaa;";

"

d)   korvataan h alakohta seuraavasti:"

"h) jos instrumentteihin sisältyy tapauksen mukaan yksi tai useampi etuaikaisen lunastuksen optio, mukaan lukien osto-optiot, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa;";

"

e)   korvataan j alakohta seuraavasti:"

"j) instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että laitos tapauksen mukaan toteuttaisi instrumenttien osto-option, lunastuksen tai takaisinoston muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;";

"

f)  korvataan p alakohta seuraavasti:"

"p) jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että kriisinratkaisuviranomaisen päättäessä käyttää kyseisen direktiivin 59 artiklassa tarkoitettuja alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;

jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja sitä ei ole nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että asianomaisen kolmannen maan viranomaisen päätöksestä instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;";

"

g)  ▌ lisätään ▌alakohdat seuraavasti:"

"q) jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentit voidaan laskea liikkeeseen kolmannen maan lainsäädännön nojalla tai ne voivat olla muuten kolmannen maan lainsäädännön alaisia vain, jos kyseisen direktiivin 59 artiklassa tarkoitettujen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö on kyseisen lainsäädännön nojalla pätevää ja täytäntöönpanokelpoista sellaisten oikeussäännösten tai oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisten sopimusmääräysten perusteella, joissa tunnustetaan kriisinratkaisutoimet tai muut alaskirjaus- tai muuntamistoimet;

   r) instrumentit eivät ole ▌sellaisten kuittaus- tai nettoutusjärjestelyjen ▌alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä.";

"

h)   lisätään alakohta seuraavasti:"

"Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan a alakohtaa ydinpääomainstrumentiksi katsotaan ainoastaan pääomainstrumentin kokonaan maksettu osa.";

"

24)   Lisätään 54 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"e) jos kolmanteen maahan sijoittautunut tytäryritys on laskenut liikkeeseen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, a alakohdassa tarkoitettu 5,125 prosentin tai sitä suurempi laukaiseva tapahtuma lasketaan instrumentteja koskevien kyseisen kolmannen maan kansallisten lakien tai sopimusmääräysten mukaisesti edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on EPV:tä kuultuaan todennut, että kyseiset määräykset vastaavat vähintään tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia.";

"

25)  Korvataan 59 artiklan a alakohdan i alakohta seuraavasti:"

"i) lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;";

"

26)  Korvataan 62 artiklan a alakohta seuraavasti:"

"a) pääomainstrumentit ▌, jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, 64 artiklassa määritetyssä laajuudessa;";

"

27)  Muutetaan 63 artikla seuraavasti:

a)  korvataan johdantokappale seuraavasti:"

"Pääomainstrumentit katsotaan toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:";

"

b)   korvataan a alakohta seuraavasti:"

"a) instrumentit ovat laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia ▌, ja ne on maksettu kokonaan;";

"

c)   korvataan b alakohdan johdantokappale seuraavasti:"

"b) mikään seuraavista ei omista instrumentteja:";

"

d)   Korvataan c ja d alakohta seuraavasti:"

"c) laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien omistusoikeuden hankintaa;

   d) tapauksen mukaan instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan kaikkia hyväksyttävien velkojen instrumenteista johtuvia vaateita huonommassa asemassa;";

"

e)  korvataan e alakohdan johdantokappale seuraavasti:"

"e) mikään seuraavista ei ole antanut instrumenteille sellaista vakuutta tai takausta, joka parantaisi vaateen etuoikeusasemaa:";

"

f)  korvataan f–n alakohdat seuraavasti:"

f) instrumentteihin ei kohdistu järjestelyjä, jotka parantaisivat instrumentteihin perustuvan vaateen etuoikeusasemaa;

   g) instrumenttien alkuperäinen maturiteetti on vähintään viisi vuotta;
   h) instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ole kannustimia siihen, että laitos tapauksen mukaan lunastaisi tai maksaisi takaisin niiden pääomamäärän ennen niiden erääntymistä;
   i) jos instrumentteihin sisältyy yksi tai useampi ennenaikaisen takaisinmaksun optio, mukaan lukien osto-optiot, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa;
   j) instrumenttien osto-optio, lunastus, takaisinmaksu tai varhainen takaisinosto voidaan toteuttaa vain, jos 77 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä muulloin kuin 78 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä;
   k) instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että laitos tapauksen mukaan toteuttaisi instrumenttien osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai varhaisen takaisinoston muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;
   l) instrumentteja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;
   m) instrumentteihin liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei muuteta laitoksen tai sen emoyrityksen luottoluokituksen perusteella;
   n) kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että kriisinratkaisuviranomaisen päättäessä käyttää kyseisen direktiivin 59 artiklassa tarkoitettuja alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;

Kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja sitä ei ole nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että asianomaisen kolmannen maan viranomaisen päätöksestä instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;";

"

g)  lisätään alakohdat seuraavasti:"

"o) kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty kyseisen direktiivin 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentit voidaan laskea liikkeeseen kolmannen maan lainsäädännön nojalla tai ne voivat olla muuten kolmannen maan lainsäädännön alaisia vain, jos direktiivin 2014/59/EU 59 artiklassa tarkoitettujen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö on kyseisen lainsäädännön nojalla pätevää ja täytäntöönpanokelpoista sellaisten oikeussäännösten tai oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisten sopimusmääräysten perusteella, joissa tunnustetaan kriisinratkaisutoimet tai muut alaskirjaus- tai muuntamistoimet;

   p) instrumentit eivät ole ▌sellaisten kuittaus- tai nettoutusjärjestelyjen ▌alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä.";

"

h)  lisätään kohta seuraavasti:"

"Sovellettaessa ensimmäisen kohdan a alakohtaa omien varojen instrumentiksi katsotaan ainoastaan ydinpääomainstrumentin kokonaan maksettu osa.";

"

28)  Korvataan 64 artikla seuraavasti:"

"64 artikla

Toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien lyhennys

   1. Toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on yli viisi vuotta, katsotaan koko määrältään toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi.
   2. Se, missä määrin toissijaisen pääoman (T2) instrumentit katsotaan toissijaisen pääoman (T2) eriksi instrumenttien maturiteetin viimeisten viiden vuoden aikana, lasketaan kertomalla a alakohdan laskutoimituksesta saatu tulos b alakohdassa tarkoitetulla määrällä seuraavasti:
   a) instrumenttien kirjanpitoarvo ▌niiden sopimuksenmukaisen maturiteetin viimeisen viisivuotiskauden ensimmäisenä päivänä jaettuna kyseisen kauden päivien lukumäärällä;
   b) instrumenttien sopimuksenmukaisesta maturiteetista jäljellä olevien päivien lukumäärä ▌.";

"

29)  Lisätään 66 artiklaan alakohta seuraavasti:"

"e) niiden erien, jotka on 72 e artiklan mukaan vähennettävä hyväksyttävien velkojen eristä, määrä, joka ylittää laitoksen hyväksyttävät velkojen erät.";

"

30)  Korvataan 69 artiklan a alakohdan i alakohta seuraavasti:"

"i) lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;";

"

31)  Lisätään 72 artiklan jälkeen luku seuraavasti:"

"5 a LUKU

Hyväksyttävät velat

1 jakso

Hyväksyttävien velkojen erät ja instrumentit

72 a artikla

Hyväksyttävien velkojen erät

   1. Hyväksyttävien velkojen erät koostuvat seuraavista, jolleivat ne kuulu johonkin tämän artiklan 2 kohdassa säädettyyn poissuljettujen velkojen luokkaan, ja 72 c artiklassa täsmennetyssä laajuudessa:
   a) hyväksyttävien velkojen instrumentit, jos 72 b artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä kyseisiä instrumentteja katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eikä toissijaisen pääoman (T2) eriksi;
   b) toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi, eikä niitä katsota 64 artiklan mukaisesti toissijaisen pääoman (T2) eriksi.
   2. Seuraavia velkoja ei sisällytetä hyväksyttävien velkojen eriin:
   a) suojatut talletukset;
   b) avistatalletukset ja lyhytaikaiset talletukset, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle yhden vuoden;
   c) se luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisten talletusten osa, joka ylittää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU* 6 artiklassa tarkoitetun suojatason;
   d) talletukset, jotka olisivat luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisia talletuksia, jollei niitä olisi tehty unioniin sijoittautuneiden laitosten unionin ulkopuolella sijaitsevien sivuliikkeiden kautta;
   e) vakuudelliset velat, mukaan luettuina katetut joukkolainat ja suojaustarkoituksiin käytettyjen rahoitusvälineiden muodossa olevat velat, jotka muodostavat olennaisen osan katepoolia ja joille on kansallisen lainsäädännön mukaisesti asetettu vakuudet samalla tavoin kuin katetuille joukkolainoille, edellyttäen, että kaikki tiettyyn katettujen joukkolainojen vakuuspooliin liittyvät vakuudelliset varat säilyvät koskemattomina ja pidetään erillään ja riittävästi rahoitettuina, ja sulkien pois vakuudellisen velan tai velan, jonka vakuudeksi on annettu pantti tai kiinnitys, sen osan, jota vakuutena käytettyjen varojen, pantin tai kiinnityksen taikka muun vakuuden arvo ei riitä kattamaan;
   f) velat, jotka aiheutuvat asiakkaan varojen tai asiakkaan rahojen hallussapidosta, mukaan luettuina asiakkaan varat tai asiakkaan rahat, joita pidetään hallussa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten puolesta, edellyttäen, että asiakas on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla;
   g) velat, jotka aiheutuvat varainhoitosuhteesta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tai jonkin sen tytäryrityksen (varainhoitaja) ja toisen henkilön (edunsaaja) välillä, edellyttäen, että edunsaaja on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyys- tai siviililainsäädännön nojalla;
   h) velat, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajana on laitos, joka ei ole samaan ryhmään kuuluva yhteisö;
   i) velat, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajina ovat
   i) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY** mukaisesti nimetyt järjestelmät tai järjestelmien ylläpitäjät;
   ii) direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyn järjestelmän osallistujat, ja jotka aiheutuvat tällaiseen järjestelmään osallistumisesta tai
   iii) asetuksen (EU) N:o 648/2012 25 artiklan mukaisesti tunnustetut kolmansien maiden keskusvastapuolet;
   j) velka, jonka edunsaajana on jokin seuraavista:
   i) työntekijä ▌kertyneen palkan, eläke-etuuden tai muun kiinteän palkkion osalta, lukuun ottamatta palkkion muuttuvaa osaa, jota ei säännellä työehtosopimuksella, ja lukuun ottamatta direktiivin 2013/36/EU 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen olennaista riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien henkilöiden palkkion muuttuvaa osaa;
   ii) kaupallinen velkoja ▌, kun velka aiheutuu sellaisten tavaroiden tai palvelujen tarjoamisesta laitokselle tai emoyritykselle, jotka ovat sen jokapäiväisen toiminnan kannalta kriittisiä tavaroita ja palveluja, mukaan luettuina tietotekniset palvelut, yleishyödylliset palvelut sekä tilojen vuokraus, huolto ja ylläpito;
   iii) vero- ja sosiaaliturvaviranomaiset, edellyttäen, että kyseiset velat ovat etuoikeutettuja sovellettavan lainsäädännön nojalla;
   iv) talletussuojajärjestelmät ▌, kun velka aiheutuu direktiivin 2014/49/EU mukaisesti maksettavista rahoitusosuuksista;
   k) johdannaisista aiheutuvat velat;
   l) velat, jotka aiheutuvat kytkettyjä johdannaisia sisältävistä velkojen instrumenteista.

Ensimmäisen alakohdan l alakohtaa sovellettaessa velkojen instrumenttien, joihin sisältyy ennenaikaisen takaisinmaksun optioita, joiden käyttö on liikkeeseenlaskijan tai haltijan harkintavallassa, ja vaihtuvakorkoisten velkojen instrumenttien, joiden korko perustuu yleisesti käytettyyn viitekorkoon, kuten euriboriin tai liboriin, ei saa katsoa olevan kytkettyjä johdannaisia sisältäviä velkojen instrumentteja vain kyseisten ominaisuuksien perusteella.

72 b artikla

Hyväksyttävien velkojen instrumentit

   1. Velat katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, ▌ jos ne täyttävät tässä artiklassa säädetyt edellytykset, ja ainoastaan tässä artiklassa täsmennetyssä laajuudessa.
   2. Velat katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) velat ovat tapauksen mukaan laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia tai nostamia, ja ne on maksettu kokonaan;
   b) mikään seuraavista ei omista velkoja:
   i) laitos tai yhteisö, joka kuuluu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään;
   ii) yritys, johon laitoksella on suora tai välillinen omistusyhteys siten, että laitos pitää hallussaan suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20:tä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;
   c) kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti velkojen omistusoikeuden hankintaa;
   d) velkojen pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan kokonaan 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa. Tämän ensisijaisuusjärjestystä koskevan vaatimuksen katsotaan täyttyvän kaikissa seuraavissa tilanteissa:
   i) velkoja koskevissa sopimusmääräyksissä täsmennetään, että direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on tämän asetuksen 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa;
   ii) sovellettavassa lainsäädännössä ▌täsmennetään, että direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on tämän asetuksen 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa;
   iii) instrumentit laskee liikkeeseen kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jolla ei ole taseessaan sellaisia poissuljettuja tämän asetuksen 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja velkoja, joilla on sama tai huonompi etuoikeusasema kuin hyväksyttävien velkojen instrumenteilla;
   e) mikään seuraavista ei ole antanut veloille sellaista vakuutta tai takausta tai tehnyt muuta sellaista järjestelyä, joka parantaisi vaateen etuoikeusasemaa:
   i) laitos tai sen tytäryritykset;
   ii) laitoksen tai sen tytäryritysten emoyrityksenä toimiva yritys;
   iii) yritys, jolla on läheinen sidonnaisuus i ja ii alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;
   f) instrumentit eivät ole ▌sellaisten kuittaus- tai nettoutusjärjestelyjen ▌alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä.";
   g) velkoja koskevissa säännöksissä ei ole kannustimia siihen, että laitos tapauksen mukaan toteuttaisi niiden pääomamäärän osto-option, lunastuksen tai takaisinoston ennen niiden erääntymistä tai maksaisi ne varhain takaisin 72 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta;
   h) instrumenttien haltijat eivät voi lunastaa velkoja ennen niiden erääntymistä 72 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta;
   i) jollei 72 c artiklan 3 ja 4 kohdasta muuta johdu, jos velkoihin sisältyy yksi tai useampi ▌ennenaikaisen takaisinmaksun optio, mukaan lukien osto-optiot, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa 72 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta;
   j) velkojen osto-optio, lunastus, takaisinmaksu tai varhainen takaisinosto voidaan toteuttaa vain, jos 77 ja 78a artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;
   k) velkoja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tapauksen mukaan toteuttaisi ▌velkojen osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai varhaisen takaisinoston muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;
   l) velkoja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;
   m) velkoihin liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei ▌muuteta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tai sen emoyrityksen luottoluokituksen perusteella;
   n) ...päivän ...kuuta ... [kaksi vuotta tämän muutosasetuksen voimaantulopäivän] jälkeen liikkeeseen laskettujen instrumenttien osalta asiaankuuluvissa sopimusasiakirjoissa ja tarvittaessa liikkeeseenlaskua koskevassa esitteessä nimenomaisesti viitataan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien mahdolliseen käyttöön direktiivin 2014/59/EU 48 artiklan mukaisesti; ▌

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan a alakohtaa hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi katsotaan ainoastaan velan kokonaan maksettu osa.

Kun jotkin 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetut poissuljetut velat ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla etuoikeudeltaan huonompia kuin tavalliset vakuudettomat saatavat muun muassa siksi, että ne ovat sellaisen luotonantajan hallussa, jolla on läheinen sidonnaisuus velalliseen, koska hän on tai on ollut osakkeenomistaja, määräysvalta- tai muussa suhteessa ryhmään, ylimmän hallintoelimen jäsen tai sukua jollekin edellä mainituista henkilöistä, tämän artiklan ensimmäisen alakohdan d alakohtaa sovellettaessa etuoikeuden arvioimiseen ei käytetä tällaisiin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita.

   3. Kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi katsotaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen lisäksi sellaiset velat, joiden yhteenlaskettu määrä on enintään 3,5 prosenttia 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuisiin sisältyvän kokonaisriskin määrästä, edellyttäen, että
   a) kaikki 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä lukuun ottamatta;
   b) veloilla on sama etuoikeusasema kuin niillä 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla poissuljetuilla veloilla, jotka ovat ensisijaisuusjärjestyksessä viimeisinä lukuun ottamatta tämän artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja velkoja, jotka ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan tavanomaisia vakuudettomia vaateita huonommassa etuoikeusasemassa; ja
   c) kyseisten velkojen sisällyttäminen hyväksyttävien velkojen eriin ei aiheuttaisi olennaista riskiä menestyksekkäisiin oikeustoimiin ryhtymisestä tai pätevien korvausvaatimusten esittämisestä, minkä kriisinratkaisuviranomainen arvioi direktiivin 2014/59/EU 34 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 75 artiklassa tarkoitetut periaatteet huomioon ottaen.

   4. Kriisinratkaisuviranomainen voi laitoksen pyynnöstä katsoa velat hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen ohella, jos
   a) ▌laitoksella ei ole lupaa sisällyttää ▌3 kohdassa ▌tarkoitettuja velkoja hyväksyttävien velkojen eriin;
   b) kaikki 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä lukuun ottamatta;
   c) veloilla on sama tai parempi etuoikeusasema kuin niillä 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla poissuljetuilla veloilla, jotka ovat ensisijaisuusjärjestyksessä viimeisinä lukuun ottamatta tämän artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja velkoja, jotka ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan tavanomaisia vakuudettomia vaateita huonommassa etuoikeusasemassa;
   d) sellaisten 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poissuljettujen velkojen määrä, joilla on sama tai huonompi etuoikeusasema kuin kyseisillä veloilla maksukyvyttömyyden yhteydessä, on laitoksen taseessa enintään 5 prosenttia laitoksen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrästä;
   e) kyseisten velkojen sisällyttäminen hyväksyttävien velkojen eriin ei aiheuttaisi olennaista riskiä menestyksekkäisiin oikeustoimiin ryhtymisestä tai pätevien korvausvaatimusten esittämisestä, minkä kriisinratkaisuviranomainen arvioi direktiivin 2014/59/EU 34 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja ▌75 artiklassa tarkoitetut periaatteet huomioon ottaen.
   5. Kriisinratkaisuviranomainen voi antaa laitoksen ▌sisällyttää ▌vain joko 3 tai 4 kohdassa olevat velat hyväksyttävien velkojen instrumentteina.

   6. ▌Kriisinratkaisuviranomainen kuulee toimivaltaista viranomaista tarkastellessaan, täyttyvätkö tämän artiklan edellytykset.
   7. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
   a) hyväksyttävien velkojen instrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot;
   b) lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne sovellettaessa tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdan edellytystä ja 72 c artiklan 3 kohtaa.

Näiden teknisten sääntelystandardien luonnosten on oltava täysin yhdenmukaisia 28 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 52 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen kanssa.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuuden kuukauden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

72 c artikla

Hyväksyttävien velkojen instrumenttien lyhennys

   1. Hyväksyttävien velkojen instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi, kelpuutetaan kokonaan hyväksyttävien velkojen eriin.

Hyväksyttävien velkojen instrumentteja, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle yhden vuoden, ei kelpuuteta hyväksyttävien velkojen eriin.

   2. Jos hyväksyttävien velkojen instrumentti sisältää haltijalle kuuluvan lunastusoption, joka voidaan käyttää ennen kuin instrumentin alkuperäinen ilmoitettu maturiteetti päättyy, instrumentin maturiteetti määritellään 1 kohtaa sovellettaessa ensimmäiseksi mahdolliseksi ajankohdaksi, jona haltija voi käyttää lunastusoptiota ja pyytää instrumentin lunastusta tai takaisinmaksua.
   3. Jos hyväksyttävien velkojen instrumentti sisältää kannustimen siihen, että liikkeeseenlaskija toteuttaa osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai takaisinoston ennen kuin instrumentin alkuperäinen ilmoitettu maturiteetti päättyy, instrumentin maturiteetti määritellään 1 kohtaa sovellettaessa ensimmäiseksi mahdolliseksi ajankohdaksi, jona liikkeeseenlaskija voi käyttää kyseistä optiota ja pyytää instrumentin lunastusta tai takaisinmaksua.
   4. Jos hyväksyttävien velkojen instrumenttiin sisältyy etuaikaisen lunastuksen optioita, joiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa ennen kuin instrumentin alkuperäinen ilmoitettu maturiteetti päättyy, mutta jos instrumenttia koskeviin säännöksiin ei sisälly kannustinta osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai takaisinoston toteuttamiseen ennen kuin instrumentin alkuperäinen ilmoitettu maturiteetti päättyy eikä sisälly lunastusta tai takaisinmaksua koskevaa optiota, jonka käyttö on haltijan harkintavallassa, instrumentin maturiteetti määritellään 1 kohtaa sovellettaessa alkuperäiseksi ilmoitetuksi maturiteetiksi.

72 d artikla

Sen seuraukset, että hyväksyttävyysedellytykset eivät enää täyty

Jos 72 b artiklassa säädetyt sovellettavat edellytykset eivät enää täyty hyväksyttävien velkojen instrumentin tapauksessa, velat lakkaavat välittömästi olemasta hyväksyttävien velkojen instrumentteja.

Edellä 72 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velat voidaan edelleen lukea hyväksyttävien velkojen instrumentteihin, jos ne katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi 72 b artiklan 3 tai 4 kohdan nojalla.

2 jakso

Hyväksyttävien velkojen eristä tehtävät vähennykset

72 e artikla

Hyväksyttävien velkojen eristä tehtävät vähennykset

   1. Laitosten, jotka kuuluvat 92 a artiklan soveltamisalaan, on vähennettävä hyväksyttävien velkojen eristä seuraavat:
   a) laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista hyväksyttävien velkojen instrumenteista, mukaan luettuina omat velat, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;
   b) laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään keinotekoisesti lisäämään kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kykyä kattaa tappioita ja vahvistaa pääomapohjaa;
   c) 72 i artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;
   d) laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä, lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää.
   2. Tätä jaksoa sovellettaessa kaikkia instrumentteja, joilla on sama etuoikeusasema kuin hyväksyttävien velkojen instrumenteilla, on käsiteltävä hyväksyttävien velkojen instrumentteina, lukuun ottamatta kuitenkaan sellaisia instrumentteja, joilla on sama etuoikeusasema kuin instrumenteilla, jotka katsotaan hyväksyttäviksi veloiksi 72 b artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla.
   3. Tätä jaksoa sovellettaessa laitokset voivat laskea 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän seuraavasti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000002.png

jossa:

h = 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrä;

i = liikkeeseen laskevaa laitosta merkitsevä indeksi;

Hi = 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien liikkeeseen laskevan laitoksen i omistusosuuksien kokonaismäärä;

li = niiden velkojen määrä, jotka liikkeeseen laskeva laitos i sisällyttää hyväksyttävien velkojen eriin 72 b artiklan 3 kohdassa määritetyissä rajoissa tuoreimpien julkistamiensa tietojen mukaan; ja

Li = 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liikkeeseen laskevan laitoksen i liikkeeseen laskemien velkojen kokonaismäärä tuoreimpien liikkeeseenlaskijan julkistamien tietojen mukaan.

   4. Jos EU:ssa emoyrityksenä toimivalla laitoksella tai jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, johon sovelletaan 92 a artiklaa, on suoria, välillisiä tai synteettisiä omistusosuuksia sellaisen tytäryrityksen (sellaisten tytäryritysten) omien varojen instrumenteista tai hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joka ei kuulu (jotka eivät kuulu) samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään kuin kyseinen emoyritys, emoyrityksen kriisinratkaisuviranomainen voi, otettuaan asianmukaisesti huomioon mahdollisten asianomaisten tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten näkemyksen, sallia, että emoyritys vähentää tällaiset omistusosuudet vähentämällä pienemmän määrän, jonka määrittää kyseisen emoyrityksenä toimivan laitoksen kriisinratkaisuviranomainen. Kyseisen mukautetun määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin määrä (m), joka lasketaan seuraavasti:

𝑚𝑖=max{0;𝑂𝑃𝑖+𝐿𝑃𝑖−𝑚𝑎𝑥{0;𝛽∙[𝑂𝑖+𝐿𝑖−𝑟𝑖∙a𝑅𝑊𝐴𝑖]}}

jossa:

i = tytäryritystä merkitsevä indeksi;

OPi = tytäryrityksen i liikkeeseen laskemien ja emoyrityksenä toimivan laitoksen hallussa olevien omien varojen instrumenttien määrä;

LPi = tytäryrityksen i liikkeeseen laskemien ja emoyrityksenä toimivan laitoksen hallussa olevien hyväksyttävien velkojen erien määrä;

𝛽 = tytäryrityksen i ▌liikkeeseen laskemien ja emoyrityksenä toimivan yrityksen hallussa olevien omien varojen instrumenttien ja hyväksyttävien velkojen erien prosentuaalinen osuus;

Oi = tytäryrityksen i omien varojen määrä, jossa ei oteta huomioon tämän kohdan mukaisesti laskettua vähennystä;

Li = tytäryrityksen i hyväksyttävien velkojen määrä, jossa ei oteta huomioon tämän kohdan mukaisesti laskettua vähennystä;

ri = suhdeluku, jota sovelletaan tytäryritykseen i sen kriisinratkaisun kohteena olevan ryhmän tasolla tämän asetuksen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan mukaisesti; ja

aRWAi = 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti laskettu G-SII-yhteisön i vastuisiin sisältyvän kokonaisriskin määrä, jossa otetaan huomioon 12 artiklan mukautukset.

Jos emoyrityksenä toimiva laitos saa ensimmäisen alakohdan mukaisesti vähentää mukautetun määrän, tytäryritys vähentää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen omien varojen instrumenteista ja hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän ja tämän mukautetun määrän välisen erotuksen ▌.

72 f artikla

Omista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Sovellettaessa 72 e artiklan 1 kohdan a alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:

   a) laitokset voivat laskea omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
   i) lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohde-etuuteen liittyvässä vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;
   ii) sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
   b) laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, omiin hyväksyttävien velkojen instrumentteihin;
   c) laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa hyväksyttävien velkojen instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa hyväksyttävien velkojen instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun kyseisiin lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
   i) lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;
   ii) sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella.

72 g artikla

Hyväksyttävien velkojen erien vähennyspohja

Sovellettaessa 72 e artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohtaa laitosten on vähennettävä pitkät bruttopositiot, jollei 72 h ja 72 i artiklassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

72 h artikla

Muiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävistä veloista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Laitosten, jotka eivät hyödynnä 72 j artiklassa ▌säädettyä poikkeusta, on tehtävä 72 e artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut vähennykset seuraavasti:

   a) ne voivat laskea hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohde-etuuteen liittyvässä vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
   i) lyhyen position erääntymispäivä on joko sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi ▌;
   ii) sekä pitkä positio että lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
   b) niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla jaottelumenetelmää käyttäen kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin omiin hyväksyttävien velkojen instrumentteihin.

72 i artikla

Hyväksyttävien velkojen vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta G-SII-yhteisöissä

   1. Sovellettaessa 72 e artiklan 1 alakohdan c alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava vähennettävä määrä kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:
   a) kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ja niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:
   i) 32–35 artikla;
   ii) 36 artiklan 1 kohdan a–g alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta määrää, joka on vähennettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten osalta;
   iii) 44 ja 45 artikla;
   b) niiden G-SII-yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ensisijaisen oman ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ja niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä ei ole merkittävää sijoitusta.
   2. Laitosten on jätettävä pois 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista määristä ja 1 kohdan b alakohdan mukaisen kertoimen laskennasta merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joita pidetään enintään viisi työpäivää.
   3. Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on kohdistettava kuhunkin laitoksen hallussa olevaan G-SII-yhteisön hyväksyttävien velkojen instrumenttiin. Laitosten on määritettävä kustakin hyväksyttävien velkojen instrumentista se määrä, joka on vähennettävä 1 kohdan mukaisesti, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:
   a) 1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;
   b) laitoksen hallussa olevan kunkin hyväksyttävien velkojen instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.
   4. Edellä 72 e artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen omistusosuuksien määrää, joka on enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohdan säännösten soveltamisen jälkeen, ei saa vähentää, ja siihen on tarvittaessa sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.
   5. Laitosten on määritettävä kustakin hyväksyttävien velkojen instrumentista 4 kohdan mukaan riskipainotettava määrä kertomalla 4 kohdan mukaan riskipainotettavien omistusosuuksien määrä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskennasta saatavalla määrällä.

72 j artikla

Kaupankäyntivarastoa koskeva poikkeus hyväksyttävien velkojen eristä tehtävistä vähennyksistä

   1. Laitokset voivat päättää olla vähentämättä määrättyä osaa hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevista suorista, välillisistä ja synteettisistä omistusosuuksistaan, jotka ovat yhteenlaskettuina ja pitkien bruttopositioiden perusteella arvostettuina enintään 5 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä 32–36 artiklan soveltamisen jälkeen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) omistusosuudet ovat kaupankäyntivarastossa;
   b) hyväksyttävien velkojen instrumentteja pidetään hallussa enintään 30 pankkipäivää.
   2. Niiden erien määriin, joita ei vähennetä 1 kohdan mukaisesti, on sovellettava kaupankäyntivarastoon kuuluvia eriä koskevia omien varojen vaatimuksia.
   3. Jos 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty kyseisen kohdan mukaisesti vähentämättä jätettävien omistusosuuksien osalta, kyseiset omistusosuudet on vähennettävä 72 g artiklan mukaisesti soveltamatta 72 h ja 72 i artiklassa säädettyjä poikkeuksia.

3 jakso

Omat varat ja hyväksyttävät velat

72 k artikla

Hyväksyttävät velat

Laitoksen hyväksyttävät velat koostuvat laitoksen hyväksyttävien velkojen eristä 72 e artiklassa tarkoitettujen vähennysten jälkeen.

72 l artikla

Omat varat ja hyväksyttävät velat

Laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat koostuvat laitoksen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen summasta.

__________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L173, 12.6.2014, s. 149).

** Selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä 19 päivänä toukokuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45).";

"

32)  Korvataan toisen osan I osaston 6 luvun otsikko seuraavasti:"

"Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat yleiset vaatimukset".

"

33)  Muutetaan 73 artikla seuraavasti:

a)  korvataan otsikko seuraavasti:"

"Instrumentteihin liittyvä voitonjako";

"

b)  korvataan 1–4 kohta seuraavasti:"

"1. Pääomainstrumentteja ja velkoja, joiden osalta laitoksella on yksinomainen harkintavalta päättää voitonjaon maksamisesta muussa muodossa kuin käteisenä tai omien varojen instrumentteina, ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) tai hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, paitsi jos laitos on saanut etukäteisen luvan toimivaltaiselta viranomaiselta.

   2. Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu etukäteinen lupa vain, jos ne katsovat, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) edellä 1 kohdassa tarkoitettu harkintavalta tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti laitoksen kykyyn peruuttaa instrumenttiin liittyviä maksuja;
   b) edellä 1 kohdassa tarkoitettu harkintavalta tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti pääomainstrumentin tai velan kykyyn kattaa tappioita;
   c) edellä 1 kohdassa tarkoitettu harkintavalta tai voitonjaon mahdollinen muoto ei muutoin alentaisi pääomainstrumentin tai velan laatua.

Ennen 1 kohdassa tarkoitetun etukäteisen luvan myöntämistä toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kriisinratkaisuviranomaista siitä, täyttääkö laitos kyseiset edellytykset.

   3. Pääomainstrumentteja ja velkoja, joiden osalta muulla oikeushenkilöllä kuin ne liikkeeseen laskeneella laitoksella on harkintavalta päättää tai vaatia, että instrumentteihin tai velkoihin liittyvä voitonjako suoritetaan muussa muodossa kuin käteisenä tai omien varojen instrumentteina, ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) tai hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi.
   4. Laitokset voivat käyttää yleistä markkinaindeksiä yhtenä perustana määritettäessä ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ja hyväksyttävien velkojen instrumentteihin liittyvän voitonjaon tasoa."

"

c)  korvataan 6 kohta seuraavasti:"

"6. Laitosten on ilmoitettava ja julkistettava yleiset markkinaindeksit, joista niiden pääomainstrumentit ja hyväksyttävien velkojen instrumentit ovat riippuvaisia."

"

34)  Korvataan 75 artiklan johdantolause seuraavasti:"

"Edellä 45 artiklan a alakohdassa, 59 artiklan a alakohdassa, 69 artiklan a alakohdassa ja 72 h artiklan a alakohdassa tarkoitettujen lyhyiden positioiden maturiteettia koskevien vaatimusten katsotaan täyttyvän hallussa olevien positioiden osalta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:"

"

35)  Korvataan 76 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:"

"1. Laitokset voivat 42 artiklan a alakohtaa, 45 artiklan a alakohtaa, 57 artiklan a alakohtaa, 59 artiklan a alakohtaa, 67 artiklan a alakohtaa, 69 artiklan a alakohtaa ja 72 h artiklan a alakohtaa sovellettaessa vähentää pääomainstrumentissa olevan pitkän position määrää sen indeksin osuudella, joka on muodostettu samasta kohde-etuutena olevasta vastuusta, jota suojataan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) suojattava pitkä positio ja sen suojauksessa käytettävässä indeksissä oleva lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;
   b) edellä a alakohdassa tarkoitetut positiot arvostetaan käypään arvoon laitoksen taseessa;
   c) edellä a alakohdassa tarkoitettu lyhyt positio katsotaan laitoksen sisäisten valvontamenettelyjen mukaiseksi todelliseksi suojaksi;
   d) toimivaltaiset viranomaiset arvioivat c alakohdassa tarkoitettujen valvontamenettelyjen riittävyyttä vähintään vuosittain ja ovat vakuuttuneita niiden jatkuvasta asianmukaisuudesta.
   2. Vaihtoehtona sille, että laitos laskee vastuunsa, joka liittyy eriin, jotka mainitaan yhdessä tai useammassa seuraavista alakohdista, laitos voi käyttää toimivaltaisen viranomaisen etukäteisellä luvalla varovaista arviota kohde-etuutena olevasta vastuustaan, joka liittyy indekseihin sisältyviin instrumentteihin:
   a) indekseihin sisältyvät ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ja hyväksyttävien velkojen instrumentit;
   b) indekseihin sisältyvät finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit;
   c) indekseihin sisältyvät laitosten hyväksyttävien velkojen instrumentit.
   3. Toimivaltaiset viranomaiset saavat myöntää 2 kohdassa tarkoitetun etukäteisen luvan vain, jos laitos on osoittanut niiden hyväksymällä tavalla, että laitoksen olisi toiminnallisesti raskasta valvoa kohde-etuutena olevaa vastuutaan, joka liittyy tapauksen mukaan yhdessä tai useammassa 2 kohdan alakohdassa mainittuihin eriin."

"

36)  Korvataan 77 artikla seuraavasti:"

"77 artikla

Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähentämisen edellytykset

   1. Laitoksen on saatava toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa mihin tahansa seuraavista toimista:
   a) laitoksen liikkeeseen laskemien ydinpääoman (CET1) instrumenttien vähentäminen, lunastaminen tai takaisinosto sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla tavalla;
   b) omien varojen instrumentteihin liittyvien ylikurssirahastojen vähentäminen, voitonjako tai uudelleenluokittelu omien varojen eräksi;
   c) ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai takaisinoston toteuttaminen ennen sopimuksenmukaista maturiteettia.
   2. Laitoksen on saatava kriisinratkaisuviranomaiselta etukäteinen lupa toteuttaa 1 kohtaan sisältymättömien tapauksen mukaan hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-optio, lunastus, takaisinmaksu tai takaisinosto ennen sopimuksenmukaista maturiteettia.";

"

37)  Korvataan 78 artikla seuraavasti:"

"78 artikla

Valvontaviranomaisen lupa omien varojen vähentämiseen ▌

   1. Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä laitokselle lupa toteuttaa ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) ▌instrumenttien vähentämisiä, takaisinostoja, osto-optioita tai lunastuksia tai niihin liittyvien ylikurssirahastojen vähentämisiä, voitonjakoja tai uudelleenluokitteluja, kun jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
   a) laitos korvaa ennen 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut instrumentit tai niihin liittyvät ylikurssirahastot vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen ▌instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla;
   b) laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat ylittäisivät tämän asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimen jälkeen tässä asetuksessa, ▌direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädetyt vaatimukset marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisena.

Jos laitos antaa riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoilla, jotka ylittävät tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset ▌, toimivaltainen viranomainen ▌voi myöntää kyseiselle laitokselle yleisen etukäteisen luvan toteuttaa mitä tahansa tämän asetuksen 77 artiklan 1 kohdassa säädettyjä toimia, jos täytetään perusteet, joilla varmistetaan, että tällaiset tulevat toimet ovat tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaiset. Tämän yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tietyksi, enintään yhden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi, jonka jälkeen se voidaan uusia. Yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tiettyä toimivaltaisen viranomaisen ennalta vahvistamaa määrää varten. Ydinpääoman (CET1) instrumenttien tapauksessa ennalta vahvistettu määrä saa olla enintään 3 prosenttia kyseisestä liikkeeseenlaskusta ja enintään 10 prosenttia määrästä, jolla ydinpääoma (CET1) ylittää tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen ydinpääomaa (CET1) koskevien vaatimusten summan marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisena. Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien tapauksessa ennalta vahvistettu määrä saa olla enintään 10 prosenttia kyseisestä liikkeeseenlaskusta ja enintään 3 prosenttia liikkeeseen laskettujen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien kokonaismäärästä tapauksen mukaan. ▌

Toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava yleinen etukäteinen lupa, jos laitos rikkoo jotakin kyseistä lupaa varten vahvistettua perustetta.

   2. Arvioidessaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen korvaavien instrumenttien kestävyyttä laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, missä määrin kyseiset korvaavat pääomainstrumentit ▌olisivat laitoksen kannalta kalliimpia kuin ne pääomainstrumentit tai ylikurssirahastot, jotka niiden on määrä korvata.
   3. Kun laitos toteuttaa 77 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimen ja 27 artiklassa tarkoitettujen ydinpääoman (CET1) instrumenttien lunastamisesta ei saa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan kieltäytyä, toimivaltainen viranomainen voi poiketa tämän artiklan 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä sillä ehdolla, että se vaatii laitosta rajoittamaan tällaisten instrumenttien lunastamista asianmukaisin perustein.
   4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan toteuttaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien tai niihin liittyvien ylikurssirahastojen osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja viiden vuoden kuluessa niiden liikkeeseenlaskupäivästä, jos 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
   a) kyseisten instrumenttien luokitusta koskevissa säännöksissä on tapahtunut muutos, jonka johdosta instrumentit todennäköisesti suljettaisiin omien varojen ulkopuolelle tai luokiteltaisiin uudelleen laadultaan alempiarvoisiksi omiksi varoiksi, ja kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
   i) toimivaltainen viranomainen katsoo kyseisen muutoksen olevan riittävän varma;
   ii) laitos osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että kyseisten instrumenttien sääntelyn mukaista uudelleenluokitusta ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona ne laskettiin liikkeeseen;
   b) kyseisiin instrumentteihin sovellettavassa verotuskohtelussa on tapahtunut muutos, jonka laitos osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla olevan olennainen ja jota ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona instrumentit laskettiin liikkeeseen;
   c) instrumentit ja niihin liittyvät ylikurssirahastot vapautetaan uusista säännöksistä määräajaksi vakavaraisuusasetuksen 494 b artiklan nojalla;
   d) laitos korvaa ennen 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa 77 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut instrumentit tai niihin liittyvät ylikurssirahastot vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen ▌instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla, ja toimivaltainen viranomainen on sallinut kyseisen toimen todettuaan, että se olisi vakavaraisuuden kannalta hyödyllinen ja perusteltavissa poikkeuksellisilla olosuhteilla;
   e) ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentit ostetaan takaisin markkinatakausta varten.

   5. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
   a) ilmaisun 'laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä' merkitys;
   b) 3 kohdassa tarkoitetut asianmukaiset perusteet rajoittaa lunastamista;
   c) menettelyvaatimukset, mukaan luettuina rajoitukset ja menettelyt, joita on noudatettava toimivaltaisten viranomaisten myöntäessä etukäteisen luvan 77 artiklan 1 kohdassa mainittuun toimeen, ja tietovaatimukset, jotka laitoksen on täytettävä hakiessaan toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa toteuttaa kyseisessä kohdassa mainittu toimi, mukaan luettuina menettely, jota sovelletaan lunastettaessa osuuskuntien jäsenille liikkeeseen laskettuja osakkeita, ja hakemuksen käsittelyn määräaika;

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä heinäkuuta 2013.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti."

"

38)   Lisätään artikla seuraavasti:"

"78 a artikla

Lupa vähentää hyväksyttävien velkojen instrumentteja

   1. Kriisinratkaisuviranomaisen on myönnettävä laitokselle lupa toteuttaa hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
   a) laitos korvaa ennen 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa hyväksyttävien velkojen instrumentit vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen tai hyväksyttävien velkojen instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla;
   b) laitos on osoittanut kriisinratkaisuviranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat ylittäisivät tämän asetuksen 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimen jälkeen tässä asetuksessa, direktiiveissä 2013/36/EU ja 2014/59/EU säädetyt omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vaatimukset marginaalilla, jota kriisinratkaisuviranomainen pitää yhteisymmärryksessä toimivaltaisen viranomaisen kanssa tarpeellisena;
   c) laitos on osoittanut kriisinratkaisuviranomaisen hyväksymällä tavalla, että hyväksyttävien velkojen korvaaminen osittain tai kokonaan omien varojen instrumenteilla on tarpeen, jotta voidaan täyttää toimiluvan jatkamiselle tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt omia varoja koskevat vaatimukset.

Jos laitos antaa riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoilla ja hyväksyttävillä veloilla, jotka ylittävät tässä asetuksessa, direktiiveissä 2013/36/EU ja 2014/59/EU säädetyt vaatimukset, kriisinratkaisuviranomainen voi toimivaltaista viranomaista kuultuaan myöntää kyseiselle laitokselle yleisen etukäteisen luvan toteuttaa hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja, jos täytetään perusteet, joilla varmistetaan, että tällaiset tulevat toimet ovat tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaiset. Tämän yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tietyksi, enintään yhden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi, jonka jälkeen se voidaan uusia. Yleisen etukäteisen luvan saa myöntää tiettyä kriisinratkaisuviranomaisen ennalta vahvistamaa määrää varten. Kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista myönnetyistä yleisistä etukäteisistä luvista.

Kriisinratkaisuviranomaisen on peruutettava yleinen etukäteinen lupa, jos laitos rikkoo jotakin kyseistä lupaa varten vahvistettua perustetta.

   2. Arvioidessaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen korvaavien instrumenttien kestävyyttä laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, missä määrin kyseiset korvaavat pääomainstrumentit olisivat laitoksen kannalta kalliimpia kuin ne pääomainstrumentit tai ylikurssirahastot, jotka niiden on määrä korvata.
   3. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
   a) toimivaltaisen viranomaisen ja kriisinratkaisuviranomaisen välinen yhteistyömenettely;
   b) 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luvan myöntämistä koskeva menettely, mukaan lukien määräajat ja tietovaatimukset;
   c) 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun yleisen etukäteisen luvan myöntämistä koskeva menettely, mukaan lukien määräajat ja tietovaatimukset;
   d) ilmaisun 'laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä' merkitys.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaa sovellettaessa teknisten sääntelystandardien luonnosten on oltava täysin yhdenmukaiset 78 artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen kanssa.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti";

"

39)  Muutetaan 79 artikla seuraavasti:

a)  korvataan otsikko seuraavasti:"

"Väliaikainen poikkeus omista varoista ja hyväksyttävistä veloista tehtävistä vähennyksistä"

"

b)  korvataan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Kun laitos pitää hallussaan pääomainstrumentteja tai velkoja ▌, jotka katsotaan omien varojen instrumenteiksi finanssialan yhteisössä tai hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi laitoksessa, ja kun toimivaltainen viranomainen katsoo, että kyseisiä omistusosuuksia pidetään hallussa rahoitustuen antamiseksi, minkä tavoitteena on kyseisen yhteisön tai laitoksen uudelleenorganisointi tai elinkelpoisuuden palauttaminen, toimivaltainen viranomainen voi väliaikaisesti olla soveltamatta vähentämissäännöksiä, joita sovellettaisiin muutoin näihin instrumentteihin.";

"

40)   Lisätään artikla seuraavasti:"

"79 a artikla

Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumentteja koskevien edellytysten noudattamisen arviointi

Laitosten on otettava huomioon instrumenttien oikeudellisen muodon lisäksi niiden merkitykselliset ominaisuudet arvioidessaan toisessa osassa säädettyjen vaatimusten noudattamista. Instrumentin merkityksellisten ominaisuuksien arvioinnissa on otettava huomioon kaikki instrumentteihin liittyvät järjestelyt, myös ne, joita ei erikseen mainita instrumentteja koskevissa ehdoissa ja edellytyksissä, jotta voidaan todeta, että tällaisten järjestelyjen taloudelliset yhteisvaikutukset ovat asiaa koskevien säännösten tavoitteen mukaisia.";

"

41)  Muutetaan 80 artikla seuraavasti:

a)  korvataan otsikko seuraavasti:"

"Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien laadun jatkuva valvonta";

"

b)  korvataan 1 kohta seuraavasti:"

"1. EPV valvoo laitosten unionissa liikkeeseen laskemien omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien laatua ja, jos on huomattavaa näyttöä siitä, etteivät kyseiset instrumentit täytä tässä asetuksessa säädettyjä hyväksyttävyyskriteerejä, ilmoittaa siitä välittömästi komissiolle.

Toimivaltaisten viranomaisten on EPV:n pyynnöstä toimitettava EPV:lle viipymättä kaikki sen merkityksellisiksi katsomat tiedot uusista pääomainstrumenteista tai uudentyyppisistä veloista, jotka on laskettu liikkeeseen, jotta EPV voi valvoa laitosten unionissa liikkeeseen laskemien omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien laatua."

"

c)  korvataan 3 kohdan johdantokappale seuraavasti:"

"3. EPV antaa komissiolle teknistä neuvontaa mahdollisista merkittävistä muutoksista, joita se katsoo tarvittavan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määritelmään seuraavien seikkojen vuoksi:";

"

42)  Korvataan 81 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Vähemmistöosuuksiin kuuluvat yhteenlasketut tytäryrityksen ydinpääoman (CET1) erät, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) tytäryritys on jokin seuraavista:
   i) laitos;
   ii) yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;
   iii) kolmannessa maassa sijaitseva väliyhtiönä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, johon sovelletaan yhtä tiukkoja vakavaraisuusvaatimuksia kuin kyseisen kolmannen maan luottolaitoksiin, jos komissio on päättänyt 107 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että kyseiset vakavaraisuusvaatimukset vastaavat vähintään tämän asetuksen vaatimuksia;
   b) tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;
   c) muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat tämän kohdan johdantokappaleessa tarkoitetut ydinpääoman (CET1) erät."

"

43)  Korvataan 82 artikla seuraavasti:"

"82 artikla

Ehdot täyttävät ensisijainen lisäpääoma (AT1), ensisijainen pääoma (T1) ja toissijainen pääoma (T2) ja ehdot täyttävät omat varat

Ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) ja toissijaiseen pääomaan (T2) ja ehdot täyttäviin omiin varoihin kuuluvat tapauksen mukaan tytäryrityksen vähemmistöosuuksien, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät kertyneet voittovarat ja ylikurssirahastot, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) tytäryritys on jokin seuraavista:
   i) laitos;
   ii) yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;
   iii) kolmannessa maassa sijaitseva väliyhtiönä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, johon sovelletaan yhtä tiukkoja vakavaraisuusvaatimuksia kuin kyseisen kolmannen maan luottolaitoksiin, jos komissio on päättänyt 107 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että kyseiset vakavaraisuusvaatimukset vastaavat vähintään tämän asetuksen vaatimuksia;
   b) tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;
   c) muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat kyseiset instrumentit."

"

44)  Korvataan 83 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:"

"1. Erillisyhtiön liikkeeseen laskemat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään 31 päivään joulukuuta 2021 saakka, tapauksen mukaan, ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) tai ehdot täyttäviin omiin varoihin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:"

"

45)   Lisätään artikla seuraavasti:"

"88 a artikla

Ehdot täyttävien hyväksyttävien velkojen instrumentit

Velat, jotka on laskenut liikkeeseen unioniin sijoittautunut tytäryritys, joka kuuluu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään kuin kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, voidaan sisällyttää 92 a artiklan soveltamisalaan kuuluvan laitoksen konsolidoituihin hyväksyttäviin velkojen instrumentteihin edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) ne on laskettu liikkeeseen direktiivin 2014/59/EU 45 f artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;
   b) ne on ostanut nykyinen osakkeenomistaja, joka ei kuulu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään, kunhan direktiivin 2014/59/EU 59–62 artiklan mukainen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö ei vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä;
   c) niiden määrä ei ylitä määrää, joka on laskettu vähentämällä i alakohdassa tarkoitettu määrä ii alakohdassa tarkoitetusta määrästä:
   i) summa, joka on saatu laskemalla yhteen kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle liikkeeseen lasketut ja sen joko suoraan tai välillisesti muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään kuuluvien yhteisöjen välityksellä ostamat velat sekä direktiivin 2014/59/EU 45 f artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti liikkeeseen laskettujen omien varojen instrumenttien määrä;
   ii) direktiivin 2014/59/EU 45 f artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittu määrä."

"

46)  Muutetaan 92 artikla seuraavasti:

a)  lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"d) vähimmäisomavaraisuusaste 3 prosenttia;"

"

b)   lisätään kohta seuraavasti:"

"1 a. Tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn vaatimuksen lisäksi G-SII-laitoksen on täytettävä vähimmäisomavaraisuusastepuskurin ylläpitämistä koskeva vaatimus, joka vastaa tämän asetuksen 429 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua G-SII-laitoksen vastuiden kokonaismäärää kerrottuna 50 prosentilla G-SII-laitokseen direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti sovellettavasta G-SII-puskurikannasta.

G-SII-laitoksen on täytettävä vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskeva vaatimus pelkästään ensisijaisella pääomalla (T1). Vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan vaatimuksen täyttämiseen käytettyä ensisijaista pääomaa (T1) ei saa käyttää tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädettyjen muiden vähimmäisomavaraisuuteen perustuvien vaatimusten täyttämiseen, ellei mainituissa säädöksissä nimenomaisesti toisin säädetä.

Jos G-SII-laitos ei täytä vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevaa vaatimusta, siihen sovelletaan pääoman ylläpitämisvaatimusta direktiivin 2013/36/EU 141 b artiklan mukaisesti.

Jos G-SII-laitos ei täytä samaan aikaan vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevaa vaatimusta eikä direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 1 kohdassa määriteltyä yhdistettyä puskurivaatimusta, siihen sovelletaan pääoman ylläpitämisvaatimuksista korkeampaa kyseisen direktiivin 141 ja 141 b artiklan mukaisesti."

"

c)  korvataan 3 kohta seuraavasti:

i)  korvataan b ja c ▌alakohta seuraavasti:"

"b) laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskevat omien varojen vaatimukset lasketaan seuraavien riskien osalta:

   i) tämän osan IV osaston mukaisesti määritetty markkinariski, kyseisen osaston 1 a ja 1 b luvussa esitettyjä menetelmiä lukuun ottamatta;
   ii) neljännen osan mukaisesti määritetyt suuret asiakasriskit, jotka ylittävät 395–401 artiklassa määritetyt raja-arvot, siltä osin kuin laitoksella on lupa ylittää kyseiset raja-arvot;
   c) tämän osan IV osaston mukaisesti määritetyt markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset kaiken liiketoiminnan osalta, joihin kohdistuu valuuttakurssi- ja hyödykeriski, kyseisen osaston 1 a ja 1 b luvussa esitettyjä menetelmiä lukuun ottamatta;";

"

ii)  lisätään 3 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"ca) Tämän osan V osaston mukaisesti lasketut omien varojen vaatimukset, lukuun ottamatta 379 artiklaa selvitysriskin osalta.";

"

47)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

"92 a artikla

G-SII-laitosten omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset

   1. Jollei 93 ja 94 artiklasta ja tämän artiklan 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, laitosten, jotka on määritetty kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat G-SII-laitoksia tai G-SII-laitoksen osia, on aina täytettävä seuraavat omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset:
   a) 18 prosentin riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti ▌lasketusta kokonaisriskin määrästä;
   b) 6,75 prosentin ei-riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 429 artiklan 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuiden kokonaismäärästä.
   2. Edellä 1 kohdassa säädettyä vaatimusta ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:
   a) kolmen vuoden aikana päivästä, jona laitos tai ryhmä, johon laitos kuuluu, on määritetty G-SII-laitokseksi;
   b) kahden vuoden aikana päivästä, jona kriisinratkaisuviranomainen on soveltanut velan arvon alentamista direktiivin 2014/59/EU mukaisesti;
   c) kahden vuoden aikana päivästä, jona kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on ottanut käyttöön direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vaihtoehtoisen yksityisen sektorin toimenpiteen, jolla pääomainstrumentit ja muut velat on alaskirjattu tai muunnettu ydinpääomaksi (CET1), millä on pyritty vahvistamaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön pääomapohjaa kriisinratkaisuvälineitä käyttämättä.
   3. Jos kokonaismäärä, joka saadaan soveltamalla tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimusta saman G-SII-laitoksen jokaiseen kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön ylittää tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti lasketun omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimuksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen kriisinratkaisuviranomainen voi muita asianomaisia kriisinratkaisuviranomaisia kuultuaan toimia direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan tai 45 h artiklan 1 kohdan mukaisesti.

92 b artikla

G-SII-laitosten omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus

   1. Laitosten, jotka ovat EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä eivätkä ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on täytettävä aina omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus, joka on 90 prosenttia 92 a artiklassa säädetyistä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimuksista.
   2. Edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ja hyväksyttävien velkojen instrumentit otetaan huomioon vain, jos ne ovat EU:n ulkopuolisten G-SII-laitoksen perimmäisen emoyrityksen omistuksessa ja saman ryhmän muut yhteisöt ovat laskeneet ne liikkeeseen suoraan tai välillisesti edellyttäen, että kaikki tällaiset yhteisöt ovat sijoittautuneet samaan kolmanteen maahan kuin perimmäinen emoyritys tai jäsenvaltioon.
   3. Hyväksyttävien velkojen instrumentti otetaan huomioon 1 kohdan noudattamiseksi vain, jos se täyttää kaikki seuraavat lisäedellytykset:
   a) direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä velkaan perustuva vaade on huonommassa asemassa kuin sellaisiin velkoihin perustuvat vaateet, jotka eivät täytä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ja joita ei voida pitää omina varoina;
   b) siihen sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 59–62 artiklassa tarkoitettuja alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia.";

"

48)  Korvataan 94 artikla seuraavasti:"

"94 artikla

Pientä kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskeva poikkeus

   1. Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, laitokset voivat laskea kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti edellyttäen, että laitosten tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvän kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan koko on kuukausittain kuukauden viimeisen päivän tietoja käyttäen tehtävän arvioinnin perusteella enintään yhtä suuri kuin molemmat seuraavista kynnysarvoista:
   a) 5 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;
   b) 50 miljoonaa euroa.
   2. Jos molemmat 1 kohdan a ja b alakohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, laitokset voivat laskea kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen seuraavasti:
   a) liitteessä II olevassa 1 kohdassa lueteltujen sopimusten, kyseisessä liitteessä olevassa 3 kohdassa tarkoitettujen osakkeisiin liittyvien sopimusten sekä luottojohdannaisten osalta laitokset voivat olla soveltamatta 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua omien varojen vaatimusta kyseisiin positioihin;
   b) muiden kuin tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kaupankäyntivarastoon kuuluvien positioiden osalta laitokset voivat korvata 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun omien varojen vaatimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketulla vaatimuksella.
   3. Laitosten on 1 kohtaa sovellettaessa laskettava tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvän kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoimintansa koko kunkin kuukauden viimeisen päivän tietojen perusteella seuraavien vaatimusten mukaisesti:
   a) kaikki 104 artiklan mukaisesti kaupankäyntivarastoon luokitellut positiot on sisällytettävä laskentaan, seuraavia lukuun ottamatta:
   i) valuuttaa ja hyödykkeitä koskevat positiot;
   ii) positiot luottojohdannaisissa, jotka hyväksytään sisäisiksi suojauksiksi kaupankäyntivaraston ulkopuolista luottoriskiä tai vastapuoliriskiä vastaan ja luottojohdannaistransaktiot, jotka kuittaavat täydellisesti kyseisten sisäisten suojausten aiheuttaman markkinariskin 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
   b) kaikkien laskentaan a alakohdan mukaisesti sisällytettyjen positioiden arvo on määritettävä niiden kyseisen päivän markkina-arvon mukaan; jos position markkina-arvoa ei ole saatavilla tietylle päivälle, laitosten on käytettävä position käypää arvoa kyseisenä päivänä; jos position markkina-arvoa tai käypää arvoa ei ole saatavilla tietylle päivälle, laitosten on käytettävä kyseisen position tuoreinta markkina-arvoa tai käypää arvoa.
   c) pitkien positioiden absoluuttinen arvo on laskettava yhteen lyhyiden positioiden absoluuttisen arvon kanssa.
   4. Jos molemmat tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, tämän asetuksen 102 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 103 artiklaa ja 104 b artiklaa ei sovelleta direktiivin 2013/36/EU 74 ja 83 artiklan velvoitteista huolimatta.
   5. Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, kun ne suorittavat kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevien omien varojen vaatimusten laskennan 2 kohdan mukaisesti, tai kun ne lopettavat sen ▌.
   6. Jos laitos ei enää täytä yhtä tai useampaa 1 kohdassa säädettyä edellytystä, sen on ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle.
   7. Laitoksen on lopetettava 2 kohdan mukainen kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevien omien varojen vaatimusten laskemista kolmen kuukauden kuluessa jossakin seuraavista tapauksista:
   a) laitos ei täytä ▌1 kohdan a tai b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä kolmen peräkkäisen kuukauden ajan;
   b) laitos ei täytä ▌1 kohdan a tai b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä yli kuuden kuukauden aikana viimeksi kuluneen 12 kuukauden ajanjaksolla.
   8. Kun laitos on lakannut laskemasta kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevia omien varojen vaatimuksia tämän artiklan säännösten mukaisesti, se saa laskea kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevat omien varojen vaatimukset tämän artiklan säännösten mukaisesti vain, jos se osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikki 1 kohdassa säädetyt edellytykset on täytetty keskeytyksettä kokonaisen vuoden ajan.
   9. Laitokset eivät saa ottaa, ostaa tai myydä kaupankäyntivaraston positioita ainoastaan noudattaakseen jotain 1 kohdassa asetetuista edellytyksistä kuukausittaisen arvioinnin aikana.";

"

49)  Kumotaan kolmannen osan I osastossa oleva 2 luku;

50)  Muutetaan 102 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 2, 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

"2. Kaupankäyntitarkoitus on voitava osoittaa sellaisten strategioiden, toimintatapojen ja menettelyiden perusteella, jotka laitos on luonut hoitaakseen positiota tai sijoitussalkkua 103, 104 ja 104 a artiklan mukaisesti.

   3. Laitosten on luotava ja pidettävä yllä kaupankäyntivarastonsa hallinta- ja valvontajärjestelmiä 103 artiklan mukaisesti.
   4. Sovellettaessa 430 b artiklan 3 kohdassa säädettyjä ilmoittamisvaatimuksia kaupankäyntivaraston positiot on annettava ▌104 b artiklan mukaisesti perustetuille kaupankäyntiyksiköille." ▌";

"

b)  lisätään kohdat seuraavasti:"

"5. Kaupankäyntivaraston positioihin on sovellettava 105 artiklassa määritettyjä varovaista arvostamista koskevia vaatimuksia.

   6. Laitosten on käsiteltävä sisäisiä suojauksia 106 artiklan mukaisesti.";

"

51)  Korvataan 103 artikla ▌seuraavasti:"

"103 artikla

Kaupankäyntivaraston hoito

   1. Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat kaupankäyntivaraston hoitoa varten. Toiminta- ja menettelytavoissa on otettava huomioon ainakin seuraavat seikat:
   a) mitkä toiminnat laitos katsoo kaupankäyntitoiminnaksi sekä kaupankäyntivaraston osaksi sovellettaessa omien varojen vaatimuksia;
   b) missä määrin positioiden arvo voidaan määrittää päivittäin suhteessa aktiivisiin likvideihin kahdensuuntaisiin markkinoihin;
   c) mallin avulla arvostettujen positioiden osalta, missä määrin laitos voi
   i) tunnistaa position kaikki olennaiset riskit,
   ii) suojata position kaikki olennaiset riskit välineillä, joille on olemassa aktiiviset likvidit kahdensuuntaiset markkinat,
   iii) tehdä luotettavia arvioita tärkeimmistä olettamista ja mallissa käytetyistä parametreista;
   d) missä määrin laitos voi tehdä ja on velvollinen tekemään positioista arvostuksia, jotka voidaan validoida ulkoisesti johdonmukaisella tavalla;
   e) missä määrin oikeudelliset rajoitukset tai muut toiminnalliset vaatimukset estävät laitosta realisoimasta tai suojaamasta positiota lyhyellä aikavälillä;
   f) missä määrin laitos voi harjoittaa ja on velvollinen harjoittamaan positioiden aktiivista riskienhallintaa kaupankäyntitoimissaan;
   g) missä määrin laitos voi luokitella uudelleen riskejä tai positioita kirjaamalla ne joko kaupankäyntivarastoon tai sen ulkopuolelle sekä tällaisten 104 a artiklassa tarkoitettujen uudelleenluokittelujen ehdot.";

   2. Hoitaessaan kaupankäyntivaraston positioitaan tai positiosalkkujaan laitoksen on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

   a) laitoksella on oltava kaupankäyntivaraston positiota tai salkkuja varten toimivan johdon hyväksymä selkeästi dokumentoitu kaupankäyntistrategia, johon sisältyy myös odotettu hallussapitoaika;

   b) laitoksella on oltava kaupankäyntivaraston positioiden tai salkkujen aktiivista hoitoa varten selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat; toiminta- ja menettelytavoissa on määritettävä seuraavat:

   i) mitä positioita tai positiosalkkuja kaupankäyntiyksiköt tai, tapauksen mukaan, nimetyt välittäjät, voivat ottaa;
   ii) positiolimiittien määrittely ja niiden asianmukaisuuden seuranta;
   iii) sen varmistaminen, että välittäjät voivat itsenäisesti ottaa ja hoitaa positioita hyväksyttyjä limiittejä ja strategioita noudattaen;
   iv) sen varmistaminen, että positioista annetaan ilmoitukset toimivalle johdolle kiinteänä osana laitoksen riskienhallintaprosessia;
   v) sen varmistaminen, että positioita seurataan markkinatietolähteiden perusteella aktiivisesti ja position tai sen sisältämien riskilajien jälkimarkkinakelpoisuus ja suojattavuus arvioidaan, mukaan lukien arvostuksessa käytettävien markkinatietojen laadun ja saatavuuden, markkinoiden kokonaisvaihdon ja markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevien positioiden koon arviointi;
   vi) aktiiviset petostentorjuntamenettelyt ja valvontatoimet;
   c) laitoksella on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat, joilla voidaan seurata positioita suhteessa laitoksen kaupankäyntistrategiaan, mukaan lukien liikevaihdon ja sellaisten positioiden seuranta, joiden alun perin suunniteltu hallussapitoaika on ylittynyt.";

"

52)   Kumotaan 104 artiklan 2 kohta.

53)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

"104 a artikla

Position uudelleenluokittelu

   1. Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toimintatavat sen määrittämiseksi, mitkä poikkeukselliset olosuhteet oikeuttavat uudelleenluokittelemaan kaupankäyntivarastoon kuuluvan position kaupankäyntivaraston ulkopuoliseksi positioksi tai päinvastoin kaupankäyntivaraston ulkopuolisen position ▌ kaupankäyntivarastoon kuuluvaksi positioksi, jotta ne voivat määrittää omien varojen vaatimuksensa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla. Laitosten on tarkasteltava näitä toimintatapoja vähintään kerran vuodessa.

EPV seuraa erilaisia valvontakäytäntöjä ja antaa viimeistään [viiden vuoden kuluttua tämän muutosasetuksen soveltamispäivästä] asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet siitä, mitä tarkoitetaan poikkeuksellisilla olosuhteilla tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa. Siihen saakka kunnes EPV on laatinut ohjeet, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle päätöksestään myöntää tai olla myöntämättä lupa laitokselle luokitella jokin positio uudelleen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ja perusteltava päätöksensä.

   2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan, joka koskee kaupankäyntivarastoon kuuluvan position uudelleenluokittelua kaupankäyntivaraston ulkopuoliseksi positioksi tai päinvastoin kaupankäyntivaraston ulkopuolisen position uudelleenluokittelua kaupankäyntivarastoon kuuluvaksi positioksi, jotta laitokset voivat määrittää omien varojen vaatimuksensa, vain silloin kun laitos on toimittanut toimivaltaisille viranomaisille kirjallisia todisteita siitä, että sen päätös position uudelleenluokittelemisesta on seurausta poikkeuksellisesta olosuhteesta, joka on yhdenmukainen laitoksen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistamien toimintatapojen kanssa. Tätä tarkoitusta varten laitoksen on toimitettava riittävästi todisteita siitä, että positio ei enää täytä niitä ehtoja, joiden mukaan se on luokiteltava kaupankäyntivarastoon kuuluvaksi tai kaupankäyntivaraston ulkopuoliseksi positioksi 104 artiklan mukaisesti.

Ylimmän hallintoelimen on hyväksyttävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päätös.

   3. Jos toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan position uudelleenluokittelemiseksi 2 kohdan mukaisesti, luvan saaneen laitoksen on
   a) julkistettava viipymättä
   i) tieto siitä, että sen positio on luokiteltu uudelleen, ja
   ii) jos uudelleenluokittelu johtaa laitoksen omien varojen vaatimusten vähenemiseen, vähenemisen suuruus; ja
   b) jos uudelleenluokittelu johtaa laitoksen omien varojen vaatimusten vähenemiseen, oltava ottamatta huomioon tuota vaikutusta ennen position erääntymistä, jollei laitoksen toimivaltainen viranomainen anna laitokselle lupaa ottaa tuota vaikutusta huomioon aikaisemmin.
   4. Laitoksen on laskettava position uudelleenluokittelusta johtuva laitoksen omien varojen vaatimusten nettomuutos vähentämällä omien varojen vaatimuksista välittömästi uudelleenluokituksen jälkeen omien varojen vaatimukset välittömästi ennen uudelleenluokitusta ja siten, että kumpikin näistä lasketaan 92 artiklan mukaisesti. Laskennassa ei oteta huomioon minkään muiden tekijöiden kuin uudelleenluokituksen vaikutuksia.
   5. Position uudelleenluokittelu tämän artiklan mukaisesti on peruuttamaton.

104 b artikla

Kaupankäyntiyksikköä koskevat vaatimukset

   1. Jäljempänä 430 b artiklan 3 kohdassa säädettyjä ilmoittamisvaatimuksia sovellettaessa laitosten on perustettava kaupankäyntiyksiköitä ja annettava kukin kaupankäyntivarastoonsa kuuluva positio jollekin kyseisistä kaupankäyntiyksiköistä. Kaupankäyntivarastoon kuuluvat positiot voidaan antaa samalle kaupankäyntiyksikölle vain, jos ne ovat kaupankäyntiyksikön hyväksytyn liiketoimintastrategian mukaisia ja jos niitä hoidetaan ja valvotaan johdonmukaisesti tämän artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla.
   2. Laitosten kaupankäyntiyksiköiden on aina täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
   a) jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä ja erottuva liiketoimintastrategia ja riskienhallintarakenne, joka on riittävä sen liiketoimintastrategiaa varten;
   b) jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä organisaatiorakenne; laitoksessa toimivien nimettyjen välittäjien on hoidettava kaupankäyntiyksikön positioita; jokaisella välittäjällä on oltava nimetyt tehtävät kaupankäyntiyksikössä; kukin välittäjä voidaan nimetä vain yhtä kaupankäyntiyksikköä varten; ▌
   c) jokaisen kaupankäyntiyksikön on asetettava kyseisen kaupankäyntiyksikön liiketoimintastrategian mukaiset positiolimiitit;
   d) vähintään viikoittain on laadittava kaupankäyntiyksikön tasolla toimintoja, kannattavuutta, riskienhallintaa ja sääntelyvaatimuksia koskevat raportit, jotka on toimitettava säännöllisesti ylimmälle hallintoelimelle;
   e) jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä vuotuinen liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää hyvin määritellyn palkitsemisjärjestelmän, joka perustuu luotettaviin suoritusten arvioinnissa käytettyihin perusteisiin;
   f) jokaisen kaupankäyntiyksikön osalta on laadittava kuukausittain raportit erääntyvistä positioista, päivänsisäisistä ja päiväkohtaisista kaupankäyntilimiitin ylityksistä ja toimista, joita laitos on toteuttanut ylityksiin puuttumiseksi, sekä arviot markkinalikviditeetistä, ja ne on annettava toimivaltaisten viranomaisten käyttöön.
   3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdan b alakohdassa säädetään, laitos voi nimetä välittäjän useampaan kuin yhteen kaupankäyntiyksikköön, edellyttäen, että kyseinen laitos osoittaa toimivaltaisen viranomaisensa hyväksymällä tavalla, että nimeäminen on tehty liiketoiminta- tai resurssinäkökohtien vuoksi ja että siinä säilytetään muut tässä artiklassa säädetyt välittäjiin ja kaupankäyntiyksiköihin sovellettavat laatuvaatimukset.
   4. Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, miten ne noudattavat 2 kohdan vaatimuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että laitos muuttaa kaupankäyntiyksiköidensä rakennetta tai organisaatiota tämän artiklan noudattamiseksi.";

"

54)  Muutetaan 105 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Kaikkiin käypään arvoon arvostettaviin kaupankäyntivaraston positioihin ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin positioihin on sovellettava tässä artiklassa määritettyjä varovaista arvostamista koskevia vaatimuksia. Laitosten on erityisesti varmistettava, että niiden kaupankäyntivaraston positioiden varovaisen arvostamisen varmuusaste on asianmukainen, kun otetaan huomioon käypään arvoon arvostettavien kaupankäyntivaraston positioiden ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden dynaaminen luonne, erityiseen varovaisuuteen liittyvät vaatimukset sekä käypään arvoon arvostettavia kaupankäyntivaraston positioita ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita koskevien omien varojen vaatimusten soveltamistapa ja tarkoitus.";

"

b)  korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

"3. Laitosten on arvostettava kaupankäyntivaraston positiot käypään arvoon uudelleen vähintään päivittäin. Kyseisten positioiden arvonmuutokset on ilmoitettava laitoksen tuloslaskelmassa.

   4. Laitosten on mahdollisuuksien mukaan aina arvostettava markkinahintaan kaupankäyntivaraston positionsa ja käypään arvoon arvostettavat kaupankäyntivaraston ulkopuoliset positionsa, myös silloin, kun ne soveltavat kyseisiin positioihin asianomaista pääomakohtelua.";

"

c)  korvataan 6 kohta seuraavasti:"

"6. Kun arvostusta markkinahintaan ei voida suorittaa, laitosten on varovaisesti arvostettava positionsa ja salkkunsa mallin avulla, myös laskiessaan kaupankäyntivaraston positioiden ja käypään arvoon arvostettujen kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden omien varojen vaatimuksia.";

"

d)  korvataan 7 kohdan toinen alakohta seuraavasti:"

"Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan d alakohtaa kaupankäyntiyksiköt eivät saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen, ja malli on testattava riippumattomasti, mukaan lukien mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi."

"

e)  korvataan 11 kohdan a alakohta seuraavasti:"

"a) ylimääräinen aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi niiden likviditeettihorisonttien jälkeen, jotka on osoitettu position riskitekijöille 325 bd artiklan mukaisesti;"

"

55)  Muutetaan 106 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 2 ja 3 kohta seuraavasti:"

"2. Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia on sovellettava rajoittamatta kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen tai siihen kuuluvaan suojattuun positioon tapauksen mukaan sovellettavia vaatimuksia.

   3. Jos laitos suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen luottoriskiin tai vastapuoliriskiin liittyvän vastuun käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua luottojohdannaista, kyseinen luottojohdannaispositio on hyväksyttävä kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen luottoriskiin tai vastapuoliriskiin liittyvän vastuun sisäiseksi suojaukseksi 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää laskettaessa, kun laitos tekee hyväksytyn kolmannen osapuolen luottosuojan tarjoajan kanssa toisen luottojohdannaistransaktion, joka täyttää kaupankäyntivarastoon kuulumattoman takauksen luonteista luottosuojaa koskevat vaatimukset ja kuittaa täydellisesti sisäisen suojauksen aiheuttaman markkinariskin.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti hyväksytty sisäinen suojaus ja kolmannen osapuolen kanssa tehty luottojohdannaista koskeva sopimus on sisällytettävä kaupankäyntivarastoon laskettaessa markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.";

"

b)  lisätään kohdat seuraavasti:"

"4. Jos laitos suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen osakeriskiin liittyvän vastuun käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua osakejohdannaista, kyseinen osakejohdannaispositio on hyväksyttävä kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen osakeriskiin liittyvän vastuun sisäiseksi suojaukseksi 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää laskettaessa, kun laitos tekee hyväksytyn kolmannen osapuolen luottosuojan tarjoajan kanssa toisen osakejohdannaistransaktion, joka täyttää kaupankäyntivarastoon kuulumattoman takauksen luonteista luottosuojaa koskevat vaatimukset ja kuittaa täydellisesti sisäisen suojauksen aiheuttaman markkinariskin.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti hyväksytty sisäinen suojaus ja hyväksytyn kolmannen osapuolen luottosuojan tarjoajan kanssa tehty osakejohdannaista koskeva sopimus on sisällytettävä kaupankäyntivarastoon laskettaessa markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.

   5. Kun laitos suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin korkoriskeihin liittyviä vastuita käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua korkoriskipositiota, kyseistä korkoriskipositiota on pidettävä sisäisenä suojauksena arvioitaessa kaupankäyntivarastoon kuulumattomista positioista syntyviä korkoriskejä direktiivin 2013/36/EU 84 ja 98 artiklan mukaisesti, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) positio on annettu muista kaupankäyntivarastoon kuuluvista positioista erilliseen salkkuun, jonka liiketoimintastrategia keskittyy yksinomaan korkoriskivastuiden sisäisten suojausten markkinariskin hallintaan ja vähentämiseen; tätä tarkoitusta varten laitos voi antaa tähän salkkuun muita kolmansien osapuolten tai oman kaupankäyntivarastonsa kanssa otettuja korkoriskipositioita, edellyttäen että laitos kuittaa täydellisesti kyseisten muiden oman kaupankäyntivarastonsa kanssa otettujen korkoriskipositioiden aiheuttaman markkinariskin ottamalla vastakkaismerkkisiä korkoriskipositioita kolmansien osapuolten kanssa;
   b) edellä 430 b artiklan 3 kohdassa säädettyjä ilmoittamisvaatimuksia sovellettaessa positio on annettu 104 b artiklan mukaisesti perustetulle kaupankäyntiyksikölle, jonka liiketoimintastrategia keskittyy yksinomaan korkoriskien sisäisten suojausten markkinariskin hallintaan ja vähentämiseen; tätä tarkoitusta varten kyseinen kaupankäyntiyksikkö voi ottaa muita korkoriskipositioita kolmansien osapuolten tai laitoksen muiden kaupankäyntiyksiköiden kanssa, edellyttäen että kyseiset muut kaupankäyntiyksiköt kuittaavat täydellisesti kyseisten muiden korkoriskipositioiden aiheuttaman markkinariskin ottamalla vastakkaismerkkisiä korkoriskipositioita kolmansien osapuolten kanssa;
   c) laitos on dokumentoinut täydellisesti sen, miten positio vähentää kaupankäyntivarastoon kuulumattomista positioista syntyviä korkoriskejä sovellettaessa direktiivin 2013/36/EU 84 ja 98 artiklan vaatimuksia.
   6. Kaikkien 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun erilliseen salkkuun osoitettujen positioiden markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimukset on laskettava itsenäisesti, ja ne täydentävät muita kaupankäyntivarastoon kuuluvia positioita koskevia omien varojen vaatimuksia.
   7. Edellä 430 b artiklassa säädettyjä ilmoittamisvaatimuksia sovellettaessa kaikkien tämän artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun erilliseen salkkuun tai kaupankäyntiyksikölle osoitettujen positioiden tai tämän artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kaupankäyntiyksikön ottamien positioiden markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimukset on tilanteen mukaan laskettava itsenäisesti erillisenä salkkuna, ja ne täydentävät muita kaupankäyntivarastoon kuuluvia positioita koskevien omien varojen vaatimusten laskentaa.";

"

56)  Korvataan 107 artiklan 3 kohta seuraavasti:"

"3. Tässä asetuksessa kolmannen maan sijoituspalveluyritykseen, kolmannen maan luottolaitokseen ja kolmannen maan pörssiin liittyviä vastuita kohdellaan samoin kuin saamisia laitokselta vain, jos kolmannen maan kyseiseen sijoituspalveluyritykseen, luottolaitokseen tai pörssiin soveltamat vakavaraisuuden valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia.";

"

57)   Muutetaan 2 kohdan 117 artikla seuraavasti:

a)  lisätään 2 kohtaan alakohdat seuraavasti:"

"o) Kansainvälinen kehitysjärjestö;

   p) Aasian infrastruktuuri-investointipankki.";

"

b)   lisätään alakohta seuraavasti:"

"Siirretään komissiolle valta muuttaa tätä asetusta antamalla delegoituja säädöksiä 462 artiklan mukaisesti, jotta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä kehityspankkeja koskevaa luetteloa voidaan muuttaa kansainvälisten standardien mukaisesti.";

"

58)   Korvataan 118 artiklan a alakohta seuraavasti:"

"a) Euroopan unioni ja Euroopan atomienergiayhteisö;";

"

59)   Lisätään 123 artiklaan kohta seuraavasti:"

"Niiden lainojen vastuille, joita luottolaitokset myöntävät eläkeläisille tai vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille velallisen eläkkeen tai palkan osan ehdoitta tapahtuvaa siirtoa vastaan, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) lainan takaisinmaksua varten velallinen valtuuttaa ehdoitta eläkerahaston tai työnantajan suorittamaan luottolaitokselle suoria maksuja vähentämällä kuukausittaiset lainan maksut velallisen kuukausipalkasta tai eläkkeestä;
   b) velallisen kuolemasta, työkyvyttömyydestä, työttömyydestä tai nettokuukausipalkan tai -eläkkeen pienenemisestä aiheutuvat riskit katetaan asianmukaisesti vakuutuksella, jonka velallinen ottaa luottolaitoksen hyväksi;
   c) velallisen kuukausittaiset maksut kaikista lainoista, jotka täyttävät a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, ovat yhteenlaskettuina enintään 20 prosenttia velallisen nettokuukausipalkasta tai -eläkkeestä;
   d) lainan alkuperäinen enimmäismaturiteetti on enintään kymmenen vuotta.";

"

60)   Korvataan 124 artikla seuraavasti:"

"124 artikla

Kiinteistövakuudelliset vastuut

   1. Vastuuseen tai osaan vastuuta, jolla on täysimääräinen kiinteistövakuus, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos 125 tai 126 artiklan mukaiset edellytykset eivät täyty, lukuun ottamatta sitä osaa vastuusta, joka on luokiteltu toiseen vastuuryhmään. Siihen osaan vastuusta, jonka arvo ylittää kiinteistön arvon, on sovellettava samaa riskipainoa, jota sovelletaan asianomaisen vastapuolen vakuudettomaan vastuuseen.

Se osa vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen kiinteistövakuus, ei saa olla suurempi kuin markkina-arvon kiinnitetty määrä tai niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista, kyseisen kiinteistön kiinnitysluottoarvo.

   1 a. Jäsenvaltioiden on nimettävä 2 soveltamisesta vastaava viranomainen. Tämä viranomainen on toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

Jos jäsenvaltio on nimennyt tämän artiklan soveltamisesta vastaavaksi viranomaiseksi toimivaltaisen viranomaisen, kyseisen viranomaisen on varmistettava, että kansallisille elimille ja viranomaisille, joilla on makrovakausvalvontaan liittyviä tehtäviä, tiedotetaan asianmukaisesti toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta käyttää tätä artiklaa, ja että ne otetaan asianmukaisesti mukaan 2 kohdassa tarkoitettujen, kyseisen jäsenvaltion rahoitusvakauteen liittyvien ongelmien arviointiin.

Jos jäsenvaltio on nimennyt tämän artiklan soveltamisesta vastaavaksi viranomaiseksi jonkin muun kuin toimivaltaisen viranomaisen, jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säännökset, joilla varmistetaan toimivaltaisen viranomaisen ja nimetyn viranomaisen asianmukainen koordinointi ja tietojenvaihto tämän artiklan asianmukaista soveltamista varten. Viranomaisten on erityisesti tehtävä tiivistä yhteistyötä ja vaihdettava kaikki mahdollisesti tarvittavat tiedot, jotta nimetty viranomainen voi hoitaa asianmukaisesti sille tämän artiklan mukaisesti määrätyt tehtävät. Tällä yhteistyöllä pyritään välttämään toimivaltaisen viranomaisen ja nimetyn viranomaisen toimien päällekkäisyys tai epäjohdonmukaisuus sekä varmistamaan, että vuorovaikutus erityisesti tämän asetuksen 458 artiklan ja direktiivin 2013/36/EU 133 artiklan mukaisesti toteutettujen muiden toimenpiteiden kanssa otetaan asianmukaisesti huomioon.

   2. Tämän artiklan 1 a kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on 430 a artiklan nojalla koottujen tietojen ja muiden merkityksellisten indikaattoreiden perusteella arvioitava määräajoin ja vähintään kerran vuodessa, perustuvatko 125 artiklassa tarkoitettuihin yhteen tai useampaan kiinteistösegmenttiin kohdistuviin asuinkiinteistövakuudellisiin vastuisiin, jotka sijaitsevat asianomaisen viranomaisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa, sovellettava 35 prosentin riskipaino ja 126 artiklassa tarkoitettuihin liikekiinteistövakuudellisiin vastuisiin, jotka sijaitsevat asianomaisen viranomaisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa, sovellettava 50 prosentin riskipaino asianmukaisesti seuraaviin:
   a) kiinteistövakuudellisiin vastuisiin liittyvistä tappioista saatu kokemus;
   b) kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät.

Jos tämän artiklan 1 a kohdan mukaisesti nimetty viranomainen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, että 125 artiklan 2 kohdan tai 126 artiklan 2 kohdan mukaiset riskipainot eivät riittävästi vastaa tällaisten vastuiden, joiden täytenä vakuutena on asianomaisen viranomaisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitseva asuin- tai liikekiinteistö, yhteen tai useampaan kiinteistösegmenttiin liittyviä todellisia riskejä, ja jos asianomainen viranomainen katsoo, että riskipainojen riittämättömyys voisi vaikuttaa haitallisesti sen jäsenvaltion nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen, se voi korottaa kyseisiin vastuisiin sovellettavia riskipainoja tämän kohdan neljännessä alakohdassa määritettyjen vaihteluvälien mukaisesti tai määrätä 125 artiklan 2 kohdassa tai 126 artiklan 2 kohdassa säädettyä tiukempia kriteerejä.

Tämän artiklan 1 a kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on ilmoitettava EPV:lle ja EJRK:lle tämän kohdan mukaisesti sovellettavien riskipainojen ja kriteereiden mukautuksista. EJRK ja EPV antavat lausuntonsa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhden kuukauden kuluessa edellä mainitun ilmoituksen vastaanottamisesta. EPV ja EJRK julkaisevat 125 ja 126 artiklassa sekä 199 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille vastuille riskipainot ja kriteerit, jotka asianomainen viranomainen panee täytäntöön.

Edellä olevan 1 a kohdan mukaisesti nimetty viranomainen voi tämän kohdan toista alakohtaa sovellettaessa vahvistaa riskipainot seuraavien vaihteluvälien mukaisesti:

   a) 35–150 prosenttia asuinkiinteistövakuudellisille vastuille;
   b) 50–150 prosenttia vastuille, joiden vakuutena on liikekiinteistö.
   3. Jos 1a kohdan mukaisesti nimetty viranomainen vahvistaa 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti korkeammat riskipainot tai tiukemmat kriteerit, laitoksilla on oltava kuuden kuukauden siirtymäkausi niiden soveltamiseksi.
   4. EPV laatii tiiviissä yhteistyössä EJRK:n kanssa teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään 1 kohdassa tarkoitetun kiinnitysluottoarvon tiukat arviointikriteerit ja tekijät, jotka on otettava huomioon 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa riskipainojen asianmukaisuuden arvioinnissa.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

   5. EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisten suositusten avulla ja tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa antaa ohjeita tämän artiklan 1 a kohdan mukaisesti nimetyille viranomaisille seuraavista:
   a) mitkä tekijät voisivat 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun mukaisesti vaikuttaa haitallisesti nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen; ja
   b) ohjeelliset viitearvot, jotka 1 a kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on otettava huomioon määritettäessä korkeampia riskipainoja.
   6. Jäsenvaltion laitosten on sovellettava toisen jäsenvaltion viranomaisten 2 kohdan mukaisesti määrittämiä riskipainoja ja kriteereitä kaikkiin vastaaviin vastuisiinsa, joiden vakuutena on kyseisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitsevia asuin- ja liikekiinteistöjä.";

"

61)  Korvataan 128 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:"

"1. Laitosten on sovellettava 150 prosentin riskipainoa vastuisiin, jotka sisältävät erityisen suuria riskejä.

   2. Tätä artiklaa sovellettaessa laitosten on käsiteltävä kaikkia seuraavia vastuita vastuina, jotka sisältävät erityisen suuria riskejä:
   a) sijoitukset venture capital -yrityksiin, paitsi jos kyseisiä sijoituksia kohdellaan 132 artiklan mukaisesti;
   b) pääomasijoitukset, paitsi jos kyseisiä sijoituksia kohdellaan 132 artiklan mukaisesti;
   c) spekulatiivinen kiinteän omaisuuden rahoitus.";

"

62)  Korvataan 132 artikla seuraavasti:"

"132 artikla

CIU:issa olevia osuuksien tai osakkeiden muodossa olevia vastuita koskevat omien varojen vaatimukset

   1. Laitosten on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen kertomalla CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka lasketaan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla menetelmillä, kyseisten laitosten hallussa olevien osuuksien tai osakkeiden prosenttiosuudella.
   2. Jos tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, laitokset voivat soveltaa 132 a artiklan 1 kohdan mukaista läpikatsomisperiaatetta tai 132 a artiklan 2 kohdan mukaista sijoitusvaltuutukseen perustuvaa menetelmää.

Jollei 132 b artiklan 2 kohdasta muuta johdu, laitosten, jotka eivät sovella läpikatsomisperiaatetta tai sijoitusvaltuutukseen perustuvaa menetelmää, on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa (vaihtoehtoinen menetelmä, 'fall-back approach') CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen.

Laitokset voivat laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen käyttämällä tässä kohdassa tarkoitettujen menetelmien yhdistelmää sillä edellytyksellä, että edellytykset kyseisten menetelmien käyttämiselle täyttyvät.

   3. Laitokset voivat määrittää ▌CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 132 a artiklassa säädettyjen menetelmien avulla, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) CIU on jokin seuraavista:
   i) siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys (yhteissijoitusyritys), josta säädetään direktiivissä 2009/65/EY;
   ii) ▌vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, joka on rekisteröitynyt direktiivin 2011/61/EU 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla;
   iii) vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, joka on saanut toimiluvan direktiivin 2011/61/EU 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla;
   iv) vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, joka on saanut toimiluvan direktiivin 2011/61/EU 37 artiklassa tarkoitetulla tavalla;
   v) unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ja jota markkinoidaan direktiivin 2011/61/EU 42 artiklan mukaisesti;
   vi) unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota ei markkinoida unionissa ja jota hoitaa unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja kolmannessa maassa ja johon sovelletaan direktiivin 2011/61/EU 67 artiklan 6 kohdan nojalla hyväksyttyä komission delegoitua säädöstä;
   b) CIU:n esite tai vastaava asiakirja sisältää seuraavat tiedot:
   i) omaisuuslajit, joihin CIU:lla on valtuudet sijoittaa;
   ii) jos sovelletaan sijoitusrajoja, suhteelliset rajat ja niiden laskentamenetelmät;
   c) CIU:n tai CIU:n rahastoyhtiön raportointi laitokselle täyttää seuraavat vaatimukset:
   i) CIU:n vastuista raportoidaan vähintään yhtä usein kuin laitoksen vastuista;
   ii) rahoitustiedot ovat riittävän tarkkoja, jotta laitos voi laskea CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laitoksen valitsemaa menetelmää käyttäen;
   iii) jos laitos soveltaa läpikatsomisperiaatetta, riippumaton kolmas osapuoli todentaa kohde-etuuteen liittyvien vastuiden tiedot.

Poiketen siitä, mitä tämän artiklan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetään, monenkeskiset ja kahdenväliset kehityspankit ja muut laitokset, jotka sijoittavat CIU:hun yhdessä monenkeskisten ja kahdenvälisten kehityspankkien kanssa, voivat määrittää CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 132 a artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti, edellyttäen, että tämän artiklan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että CIU:n sijoitusvaltuutuksessa rajataan ne varojen tyypit, joihin CIU voi sijoittaa, varoihin, joilla edistetään kehitysmaiden kestävää kehitystä.

Laitosten on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen ne CIU:t, joihin ne aikovat soveltaa toisessa alakohdassa tarkoitettua kohtelua.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan c alakohdan i alakohdassa säädetään, jos laitos määrittää CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän sijoitusvaltuutukseen perustuvan menetelmän mukaisesti, CIU:n tai CIU:n rahastoyhtiön raportointi laitokselle voidaan rajata koskemaan CIU:n sijoitusvaltuutusta ja siihen tehtäviä muutoksia, ja se voidaan tehdä vasta kun laitokselle syntyy ensimmäisen kerran vastuu suhteessa CIU:hun ja kun CIU:n sijoitusvaltuutuksessa tapahtuu muutos.

   4. Laitokset, joilla ei ole riittäviä tietoja, joiden avulla ne voisivat laskea CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 132 a artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti, voivat käyttää kolmannen osapuolen laskelmia sillä edellytyksellä, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) kolmas osapuoli on jokin seuraavista:
   i) CIU:n säilytysyhteisönä toimiva laitos tai säilytysyhteisönä toimiva rahoituslaitos edellyttäen, että CIU sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja säilyttää kaikkia arvopapereita kyseisessä säilytysyhteisönä toimivassa laitoksessa tai säilytysyhteisönä toimivassa rahoituslaitoksessa;
   ii) tämän alakohdan i alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien CIU:iden osalta CIU:n rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen yhtiö täyttää 3 kohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen;
   b) kolmas osapuoli suorittaa laskennan 132 a artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti, tapauksen mukaan;
   c) ulkopuolinen tilintarkastaja on vahvistanut kolmannen osapuolen laskelmien paikkansapitävyyden.

Laitokset, jotka käyttävät kolmannen osapuolen laskelmia, käyttävät kyseisistä laskelmista saatavaan CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään kerrointa, joka on 1,2.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jos laitoksella on rajoittamaton pääsy kolmannen osapuolen tekemiin yksityiskohtaisiin laskelmiin, kerrointa 1,2 ei sovelleta. Laitoksen on annettava kyseiset laskelmat pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselleen.

   5. Jos laitos soveltaa 132 a artiklassa tarkoitettuja menetelmiä laskeakseen CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ('tason 1 CIU') ja jos mikä tahansa tason 1 CIU:n kohde-etuuteen liittyvä vastuu on toisessa CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleva vastuu ('tason 2 CIU'), tason 2 CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä voidaan laskea käyttäen mitä tahansa kolmesta tämän artiklan 2 kohdassa kuvatusta menetelmästä. Laitos voi käyttää läpikatsomisperiaatetta laskeakseen CIU:iden vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät tasolla 3 ja sitä seuraavilla tasoilla vain, jos se on käyttänyt samaa menetelmää laskennassa edellisellä tasolla. Muussa tapauksessa sen on käytettävä vaihtoehtoista menetelmää (fall-back approach).
   6. CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka lasketaan 132 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen läpikatsomisperiaatteen ja sijoitusvaltuutukseen perustuvan menetelmän mukaisesti, rajataan kyseisen CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään, joka lasketaan vaihtoehtoisen menetelmän (fall-back approach) mukaisesti.
   7. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, laitokset, jotka soveltavat 132 a artiklan 1 kohdan mukaisesti läpikatsomisperiaatetta, voivat laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen kertomalla kyseisten vastuuerien vastuuarvot, jotka on laskettu 111 artiklan mukaisesti, 132 c artiklassa säädetyn laskukaavan mukaisesti lasketulla riskipainolla (RWi*) edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) laitokset arvostavat CIU:ssa olevia osuuksia tai osakkeita koskevat omistusosuutensa hankintamenoon, mutta CIU:n kohde-etuutena olevat omaisuuserät ne arvostaisivat käypään arvoon, jos ne soveltaisivat läpikatsomisperiaatetta;
   b) laitosten hankintamenoon arvostamien osuuksien tai osakkeiden markkina-arvon muutos ei muuta kyseisten laitosten omien varojen määrää eikä kyseisiin omistusosuuksiin liittyvää vastuuarvoa.";

"

63)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

"132 a artikla

Menetelmät CIU:iden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseksi

   1. Jos 132 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, niiden laitosten, joilla on riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista, on otettava kyseiset vastuut huomioon laskeakseen CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän painottamalla kaikkia CIU:n kohde-etuuteen liittyviä vastuita ikään kuin ne kohdistuisivat välittömästi kyseisiin laitoksiin.
   2. Jos 132 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, ne laitokset, joilla ei ole riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista voidakseen käyttää läpikatsomisperiaatetta, voivat laskea kyseisten vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän CIU:n sijoitusvaltuutuksessa ja asianomaisessa lainsäädännössä asetettujen rajojen mukaisesti.

Laitosten on tehtävä tässä alakohdassa tarkoitetut laskelmat olettaen, että CIU:n vastuut syntyvät ensiksi sellaisista sen sijoitusvaltuutuksen tai asianomaisen lainsäädännön mukaisen enimmäismäärän puitteissa sallituista vastuista, joilla omien varojen vaatimus on suurin, minkä jälkeen vastuut kertyvät laskevassa järjestyksessä, kunnes vastuiden yhteenlaskettu enimmäismäärä saavutetaan, ja että CIU käyttää vivutusta sijoitusvaltuutuksensa tai asianomaisen lainsäädännön mukaisen enimmäismäärän puitteissa.

Laitosten on suoritettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskenta tämän osaston tässä luvussa, tämän osaston 5 luvussa ja tämän osaston 6 luvun 3, 4 ja 5 jaksossa säädettyjen menetelmien mukaisesti.

   3. Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään, laitokset, jotka laskevat CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti, voivat laskea kyseisen CIU:n johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen määränä, joka on 50 prosenttia kyseisten johdannaisvastuiden omien varojen vaatimuksesta laskettuna tapauksen mukaan tämän osaston 6 luvun 3, 4 tai 5 jakson mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitos voi jättää johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen laskennan ulkopuolelle ne vastuut, joita kyseinen vaatimus ei koskisi, jos ne kohdistuisivat välittömästi laitokseen.

   4. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään, miten laitosten on laskettava 2 kohdassa tarkoitetut riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät silloin, kun saatavilla ei ole yhtä tai useampaa laskentaan tarvittavaa lähtötietoa.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

132 b artikla

CIU:iden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärien laskentamenetelmiä koskevat poikkeukset

   1. Laitokset voivat jättää 132 artiklassa tarkoitettujen laskelmien ulkopuolelle CIU:n hallussa olevat ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ▌ja hyväksyttävien velkojen instrumentit, jotka laitosten on vähennettävä kutakin niistä koskevien 36 artiklan 1 kohdan, 56, 66 ja 72 e artiklan mukaisesti.
   2. Laitokset voivat jättää 132 artiklassa tarkoitettujen laskelmien ulkopuolelle 150 artiklan 1 kohdan g ja h alakohdassa tarkoitetut CIU:issa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevat vastuut ja sen sijaan soveltaa niihin 133 artiklassa säädettyä kohtelua.

132 c artikla

CIU:ihin liittyvien taseen ulkopuolisten vastuiden kohtelu

   1. Laitosten on laskettava sellaisten taseen ulkopuolisten vastuueriensä riskipainotettu yhteismäärä, jotka saattavat muuttua CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleviksi vastuiksi, kertomalla kyseisten vastuiden 111 artiklan mukaisesti lasketut vastuuarvot seuraavalla riskipainolla:
   a) kaikkien niiden vastuiden osalta, joihin laitokset käyttävät jotakin 132 a artiklassa säädettyä menetelmää:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000003.png

jossa:

RWi*=riskipaino

i = CIU:ta merkitsevä indeksi;

RW20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000004.png = CIUi:lle 132 a artiklan mukaisesti laskettu määrä;

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000005.png= CIUi:n vastuiden vastuuarvo;

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000006.png= CIUi:n varojen kirjanpitoarvo; ja

EQi = CIU i:n oman pääoman kirjanpitoarvo.

   b) 20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000007.png kaikille muille vastuille.
   2. Laitosten on laskettava sellaisen vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen vastuuarvo, joka täyttää tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, taatun määrän diskontattuna nykyarvona käyttäen maksukyvyttömyysriskitöntä diskonttaustekijää. Laitokset voivat vähentää vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen vastuuarvosta vähimmäisarvoa koskevaan sitoumukseen nähden kirjatut tappiot sovellettavien tilinpäätösstandardien mukaisesti.

Laitosten on laskettava niiden vähimmäisarvoa koskevasta sitoumuksesta aiheutuvien taseen ulkopuolisten vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, jotka täyttävät kaikki tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, kertomalla kyseisten vastuiden arvo 20 prosentin luottovasta-arvokertoimella ja artiklan 132 tai 152 mukaisesti johdetulla riskipainolla.

   3. Laitosten on määritettävä sellaisten taseen ulkopuolisten vastuuerien riskipainotettu yhteismäärä, jotka aiheutuvat vähimmäisarvoa koskevista sitoumuksista 2 kohdan mukaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) laitoksen taseen ulkopuolinen vastuuerä on vähimmäisarvoa koskeva sitoumus, jossa on kyse sijoittamisesta yhden tai useamman CIU:n osuuksiin tai osakkeisiin ja jonka mukaan laitos velvoitetaan suorittamaan maksu vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen mukaisesti vain, jos CIU:n tai CIU:iden kohde-etuuteen liittyvien vastuiden markkina-arvo jää ennalta määritetyn kynnysarvon alapuolelle yhtenä tai useampana sopimuksessa määrättynä ajankohtana;
   b) CIU on jokin seuraavista:
   i) direktiivissä 2009/65/EY määritelty siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys (yhteissijoitusyritys) tai
   ii) direktiivin 2011/61/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritelty vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, joka sijoittaa yksinomaan siirtokelpoisiin arvopapereihin tai direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin muihin likvideihin varoihin, jos kyseisen rahaston valtuutus ei mahdollista direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 3 kohdassa säädettyä suurempaa velkaantumista;
   c) CIU:n vähimmäisarvoa koskevasta sitoumuksesta aiheutuvien, kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden nykyhetken markkina-arvo ottamatta huomioon taseen ulkopuolisten vähimmäisarvoa koskevien sitoumusten vaikutusta kattaa tai ylittää vähimmäisarvoa koskevassa sitoumuksessa määritellyn kynnysarvon nykyarvon;
   d) jos CIU:n tai CIU:iden kohde-etuuteen liittyvien vastuiden markkina-arvon ylittävä osuus vähimmäisarvoa koskevan sitoumuksen nykyiseen arvoon nähden supistuu, laitos tai muu yritys, sikäli kuin se sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse laitos on tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU tai direktiivin 2002/87/EY mukaisesti, voi vaikuttaa CIU:n tai CIU:iden kohde-etuuteen liittyvien vastuiden koostumukseen tai rajoittaa mahdollisuutta pienentää ylittävää osuutta edelleen muilla tavoin;
   e) vähimmäisarvoa koskeva sitoumus hyödyttää viime kädessä suoraan tai välillisesti tyypillisesti yksityisasiakkaita direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 11 alakohdan mukaisesti.";

"

64)  Korvataan 144 artiklan 1 kohdan g alakohta seuraavasti:"

"g) laitos on laskenut IRB-menetelmän mukaisesti riskiparametrien estimaatteihin perustuvat omien varojen vaatimukset ja pystyy antamaan 430 artiklan vaatimusten mukaiset ilmoitukset;";

"

65)  Korvataan 152 artikla seuraavasti:"

"152 artikla

Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä (CIU) olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevien saamisten käsittely

   1. Laitosten on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen kertomalla CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka lasketaan 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuilla menetelmillä, kyseisten laitosten hallussa olevien osuuksien tai osakkeiden prosenttiosuudella.
   2. Jos 132 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, niiden laitosten, joilla on riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista, on otettava huomioon kyseiset kohde-etuuteen liittyvät vastuut laskeakseen CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän painottamalla kaikkia CIU:n kohde-etuuteen liittyviä vastuita ikään kuin ne kohdistuisivat välittömästi kyseisiin laitoksiin.
   3. Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään, laitokset, jotka laskevat CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti, voivat laskea kyseisen CIU:n johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen määränä, joka on 50 prosenttia kyseisten johdannaisvastuiden omien varojen vaatimuksesta laskettuna tapauksen mukaan tämän osaston 6 luvun 3, 4 tai 5 jakson mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitos voi jättää johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen laskennan ulkopuolelle ne vastuut, joita kyseinen vaatimus ei koskisi, jos ne kohdistuisivat välittömästi laitokseen.

   4. Laitokset, jotka soveltavat läpikatsomisperiaatetta tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja jotka täyttävät 150 artiklan mukaiset pysyvän osittaisen käytön edellytykset tai jotka eivät täytä edellytyksiä tässä luvussa säädettyjen tai yhden tai useamman 5 luvussa säädettyjen menetelmien soveltamiseksi kaikkien CIU:n kohde-etuuteen liittyvien vastuiden tai niiden osien osalta, on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä ja odotettujen tappioiden määrä seuraavien periaatteiden mukaisesti:
   a) laitosten on sovellettava 147 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun oman pääoman ehtoisten vastuiden vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin 155 artiklan 2 kohdassa säädettyä yksinkertaisen riskipainon menetelmää;
   b) laitosten on sovellettava 147 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuun arvopaperistamispositioiden vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin 254 artiklassa säädettyä ikään kuin ne kohdistuisivat välittömästi kyseisiin laitoksiin;
   c) laitosten on sovellettava kaikkiin muihin kohde-etuuteen liittyviin vastuisiin tämän osaston 2 luvussa säädettyä standardimenetelmää.

Jos laitos ei ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa pysty erottamaan pääomasijoituksiin liittyviä vastuita, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, sen on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia sijoituksia.

   5. Jos 132 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ne laitokset, joilla ei ole riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista, voivat laskea kyseisten riskien riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 132 a artiklan 2 kohdassa säädetyn sijoitusvaltuutukseen perustuvan menetelmän mukaisesti. Laitosten on kuitenkin sovellettava tämän artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuihin vastuisiin kyseisissä alakohdissa säädettyjä menetelmiä.
   6. Jollei 132 b artiklan 2 kohdasta muuta johdu, laitosten, jotka eivät sovella tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaista läpikatsomisperiaatetta tai tämän artiklan 5 kohdan mukaista sijoitusvaltuutukseen perustuvaa menetelmää, on sovellettava 132 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoista menetelmää (fall-back approach).
   7. Laitokset voivat laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen käyttämällä tässä artiklassa olevien menetelmien yhdistelmää sillä edellytyksellä, että edellytykset kyseisten menetelmien käyttämiselle täyttyvät.
   8. Laitokset, joilla ei ole riittäviä tietoja, joiden avulla ne voisivat laskea CIU:n riskipainotetun määrän 2, 3, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen menetelmien mukaisesti, voivat käyttää kolmannen osapuolen laskelmia sillä edellytyksellä, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) kolmas osapuoli on jokin seuraavista:
   i) CIU:n säilytysyhteisönä toimiva laitos tai säilytysyhteisönä toimiva rahoituslaitos edellyttäen, että CIU sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja säilyttää kaikkia arvopapereita kyseisessä säilytysyhteisönä toimivassa laitoksessa tai säilytysyhteisönä toimivassa rahoituslaitoksessa;
   ii) tämän alakohdan i alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien CIU:iden osalta CIU:n rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen CIU:n rahastoyhtiö täyttää 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit;
   b) muiden kuin tämän artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen vastuiden osalta kolmas osapuoli suorittaa laskennan 132 a artiklan 1 kohdassa säädetyn läpikatsomisperiaatteen mukaisesti;
   c) edellä 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen vastuiden osalta kolmas osapuoli suorittaa laskennan kyseisissä kohdissa säädettyjä menetelmiä käyttäen;
   d) ulkopuolinen tilintarkastaja on vahvistanut kolmannen osapuolen laskelmien paikkansapitävyyden.

Laitokset, jotka käyttävät kolmannen osapuolen laskelmia, käyttävät kyseisistä laskelmista saataviin CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään kerrointa, joka on 1,2.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jos laitoksella on rajoittamaton pääsy kolmannen osapuolen tekemiin yksityiskohtaisiin laskelmiin, kerrointa 1,2 ei sovelleta. Laitoksen on annettava kyseiset laskelmat pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselleen.

   9. Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 132 artiklan 5 ja 6 kohtaa sekä 132 b artiklaa▌. Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 132 c artiklaa ja käytetään tämän osaston 3 luvun mukaisesti laskettuja riskipainoja.";

"

66)   Lisätään 158 artiklaan kohta seuraavasti:"

"9 a. odotettujen tappioiden yhteismäärä, joka aiheutuu sellaisesta vähimmäisarvoa koskevasta sitoumuksesta, joka täyttää kaikki 132 c artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset, on nolla."

"

67)   Korvataan 164 artikla seuraavasti:"

"164 artikla

Tappio-osuus (LGD)

   1. Laitosten on tuotettava tappio-osuuksia (LGD) kuvaavat estimaattinsa, jotka täyttävät tämän luvun 6 jaksossa asetetut vaatimukset ja jotka edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten 143 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa. Ostettujen saamisten laimentumisriskin LGD-luku on 75 prosenttia. Jos laitos pystyy jakamaan ostettujen saamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää omaa LGD-estimaattiaan.
   2. Takauksen luonteinen luottosuoja voidaan hyväksyä mukauttamalla PD- tai LGD-estimaatteja 183 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan vaatimusten mukaisesti ja edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet yksittäistä vastuuta tai vastuuryhmää koskevan luvan. Laitos ei saa soveltaa taattuihin vastuisiin mukautettua PD- tai LGD-estimaattia, jos mukautettu riskipaino olisi pienempi kuin vastaava takaajaan kohdistuvan välittömän vastuun riskipaino.
   3. Sovellettaessa 154 artiklan 2 kohtaa, 153 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-luku on joko takaajaan tai vastapuoleen kohdistuvan suojaamattoman sopimuksen LGD-luku riippuen siitä, osoittavatko saatavilla olevat todisteet ja takauksen rakenne palautettavan määrän riippuvan takaajan vai vastapuolen taloudellisesta tilanteesta, jos takaaja ja vastapuoli molemmat tulevat maksukyvyttömiksi suojatun liiketoimen voimassaoloaikana.
   4. Kaikkien sellaisten asuinkiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden, jotka eivät ole valtioiden takaamia, vastuilla painotettu keskimääräinen LGD-luku ei saa olla alle 10 prosenttia.

Kaikkien liikekiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden, jotka eivät ole valtioiden takaamia, vastuilla painotettu keskimääräinen LGD-luku ei saa olla alle 15 prosenttia.

   5. Jäsenvaltioiden on nimettävä 6 kohdan soveltamisesta vastaava viranomainen. Tämä viranomainen on joko toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

Jos jäsenvaltio on nimennyt tämän artiklan soveltamisesta vastaavaksi viranomaiseksi toimivaltaisen viranomaisen, kyseisen viranomaisen on varmistettava, että kansallisille elimille ja viranomaisille, joilla on makrovakausvalvontaan liittyviä tehtäviä, tiedotetaan asianmukaisesti toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta käyttää tätä artiklaa, ja että ne otetaan mukaan 6 kohdassa tarkoitettujen, kyseisen jäsenvaltion rahoitusvakauteen liittyvien ongelmien arviointiin.

Jos jäsenvaltio on nimennyt tämän artiklan soveltamisesta vastaavaksi viranomaiseksi jonkin muun kuin toimivaltaisen viranomaisen, jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säännökset, joilla varmistetaan toimivaltaisen viranomaisen ja nimetyn viranomaisen asianmukainen koordinointi ja tietojenvaihto tämän artiklan asianmukaista soveltamista varten. Viranomaisten on erityisesti tehtävä tiivistä yhteistyötä ja vaihdettava kaikki mahdollisesti tarvittavat tiedot, jotta nimetty viranomainen voi hoitaa asianmukaisesti sille tämän artiklan mukaisesti määrätyt tehtävät. Tällä yhteistyöllä pyritään välttämään toimivaltaisten viranomaisten ja nimettyjen viranomaisten toimien päällekkäisyys tai epäjohdonmukaisuus sekä varmistamaan, että vuorovaikutus erityisesti tämän asetuksen 458 artiklan ja direktiivin 2013/36/EU 133 artiklan mukaisesti toteutettujen muiden toimenpiteiden kanssa otetaan asianmukaisesti huomioon.

   6. Tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on 430 a artiklan nojalla koottujen tietojen ja muiden merkityksellisten tietojen perusteella ja ottaen huomioon kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät arvioitava määräajoin ja vähintään kerran vuodessa, ovatko tämän artiklan 4 kohdassa esitetyt LGD-vähimmäisluvut asianmukaisia asianomaisen viranomaisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitseviin asuinkiinteistö- tai liikekiinteistövakuudellisiin vastuisiin nähden.

Jos 5 kohdan mukaisesti nimetty viranomainen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, että 4 kohdassa tarkoitetut LGD-vähimmäisluvut eivät ole riittävät tai jos se katsoo, että LGD-lukujen riittämättömyys voisi vaikuttaa haitallisesti viranomaisen jäsenvaltion nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen, se voi korottaa asianomaisen viranomaisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitseville vastuille vahvistettuja LGD-vähimmäislukuja. Näitä korkeampia vähimmäislukuja voidaan soveltaa myös tällaisten vastuiden yhteen tai useampaan kiinteistösegmenttiin.

Edellä 5 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on ilmoitettava asiasta EPV:lle ja EJRK:lle ennen tässä kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemistä. EJRK ja EPV antavat lausuntonsa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhden kuukauden kuluessa edellä mainitun ilmoituksen vastaanottamisesta. EPV ja EJRK julkaisevat kyseiset LGD-luvut.

   7. Jos 5 kohdan mukaisesti nimetty viranomainen vahvistaa 6 kohdan nojalla korkeammat LGD-vähimmäisluvut, laitoksilla on oltava kuuden kuukauden siirtymäkausi niiden soveltamiseksi.
   8. EPV laatii tiiviissä yhteistyössä EJRK:n kanssa teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään edellytykset, jotka 5 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on otettava huomioon arvioidessaan LGD-lukujen asianmukaisuutta osana 6 kohdassa tarkoitettua arviointia.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

   9. EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisten suositusten avulla ja tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa antaa ohjeita tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti nimetyille viranomaisille seuraavista:
   a) mitkä tekijät voisivat 6 kohdassa tarkoitetun mukaisesti vaikuttaa haitallisesti nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen; ja
   b) ohjeelliset viitearvot, jotka 5 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on otettava huomioon määritettäessä korkeampia LGD-vähimmäislukuja.
   10. Jäsenvaltion laitosten on sovellettava toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten 6 kohdan mukaisesti määrittämiä korkeampia LGD-vähimmäislukuja kaikkiin vastaaviin vastuisiinsa, joiden vakuutena on kyseisen toisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitsevia asuin- tai liikekiinteistöjä.";

"

68)  Korvataan 201 artiklan 1 kohdan h alakohta seuraavasti:"

"h) ehdot täyttävät keskusvastapuolet.";

"

69)  Lisätään artikla seuraavasti:"

"204 a artikla

Osakejohdannaisten hyväksyttävät tyypit

   1. Laitokset voivat käyttää osakejohdannaisia, jotka ovat tuottojenvaihtosopimuksia tai taloudellisessa mielessä käytännössä vastaavia, hyväksyttävänä luottosuojana vain sisäisten suojausten toteuttamiseksi.

Kun laitos ostaa luottosuojaa tuottojenvaihtosopimuksen avulla ja kirjaa vaihtosopimuksen perusteella saadut nettomaksut nettotuloiksi, mutta ei kirjaa vastaavaa suojattavan omaisuuserän arvon alentumista joko käyvän arvon alennuksena tai varausten lisäyksenä, luottosuojaa ei saa pitää hyväksyttävänä.

   2. Kun laitos toteuttaa sisäisen suojauksen osakejohdannaista käyttäen, kaupankäyntivarastoon siirretty luottoriski on siirrettävä kolmannelle tai kolmansille, jotta sisäistä suojausta voidaan pitää hyväksyttävänä luottosuojana tätä lukua sovellettaessa.

Kun laitos on toteuttanut sisäisen suojauksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ja tässä luvussa asetetut vaatimukset täyttyvät, laitoksen on takauksen luonteista luottosuojaa hankkiessaan sovellettava tämän luvun 4–6 jaksossa esitettyjä sääntöjä riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennasta.";

"

70)  Muutetaan 223 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan 3 kohdan toinen alakohta seuraavasti:"

"Kun kyseessä ovat OTC-johdannaissopimukset, 6 luvun 6 jaksossa säädettyä menetelmää käyttävien laitosten on laskettava EVA seuraavasti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000008.png.";

"

b)  Lisätään 5 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"Kun kyseessä ovat OTC-johdannaissopimukset, 6 luvun 3, 4 ja 5 jaksossa säädettyjä menetelmiä käyttävien laitosten on tapauksen mukaan otettava huomioon 6 luvun 3, 4 ja 5 jaksossa säädetyt vakuuden riskiä vähentävät vaikutukset.".

"

71)  Muutetaan 272 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 6 alakohta seuraavasti:"

"6) 'suojausryhmällä' sellaista liiketoimien ryhmää yhden nettoutusryhmän sisällä, johon voidaan soveltaa täydellistä tai osittaista kuittausta määritettäessä tulevaisuuden potentiaalista vastapuoliriskiä tämän luvun 3 tai 4 jaksossa säädettyjen menetelmien mukaisesti;";

"

b)  lisätään alakohta seuraavasti:"

"7 a) 'yksisuuntaisella vakuusvajesopimuksella' vakuusvajesopimusta, jonka mukaan laitoksen on asetettava vakuusmarginaali vastapuolelle, mutta se ei saa vakuusmarginaalia kyseiseltä vastapuolelta tai päinvastoin;";

"

c)   korvataan 12 alakohta seuraavasti:"

"12) 'markkina-arvolla (Current Market Value, CMV)' kaikkien nettoutusryhmään kuuluvien liiketoimien nettomarkkina-arvoa ilman saatuja tai asetettuja vakuuksia, missä positiiviset ja negatiiviset markkina-arvot on nettoutettu laskettaessa markkina-arvoa;";

"

d)   lisätään alakohta seuraavasti:"

"12 a) 'riippumattomalla vakuuden nettomäärällä'▌soveltuvin osin nettoutusryhmän vastaanotetun tai asetetun nettovakuuden volatiliteettikorjattua arvoa pois lukien vakuusmarginaali;";

"

72)  Muutetaan 273 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Laitosten on laskettava liitteessä II lueteltujen sopimusten vastuuarvo jonkin 3–6 jaksossa esitetyn menetelmän perusteella tämän artiklan mukaisesti.

Jos laitos ei täytä 273 a artiklan 1 kohdan mukaisia ehtoja, se ei saa käyttää 4 jaksossa esitettyä menetelmää. Jos laitos ei täytä 273 a artiklan 2 kohdan mukaisia ehtoja, se ei saa käyttää 5 jaksossa esitettyä menetelmää.

Laitokset voivat ryhmänä käyttää 3–6 jaksossa esitettyjä menetelmiä yhdistelmänä jatkuvasti. Yksittäinen laitos ei saa käyttää 3–6 jaksossa esitettyjä menetelmiä yhdistelmänä jatkuvasti.";

"

b)  Korvataan 6, 7 ja 8 kohta seuraavasti:"

"6. Kaikissa 3–6 jaksossa vahvistetuissa menetelmissä tietyn vastapuolen vastuuarvo on sama kuin kyseisen vastapuolen kullekin nettoutusryhmälle laskettujen vastuuarvojen summa.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kun yhtä vakuusvajesopimusta sovelletaan useaan kyseisen vastapuolen nettoutusryhmään ja laitos käyttää yhtä 36 jaksossa vahvistetuista menetelmistä kyseisten nettoutusryhmien vastuuarvon laskemiseksi, vastuuarvo on laskettava asiaa koskevan jakson mukaisesti.

Tietylle vastapuolelle liitteessä II lueteltujen OTC-johdannaissopimusten tietylle nettoutusryhmälle tämän luvun mukaisesti laskettu vastuuarvo on nolla tai – jos seuraavaksi mainittu luku on suurempi – vastapuoleen liittyvien kaikkien nettoutusryhmien vastuuarvojen summan ja kyseiseen vastapuoleen liittyvän sellaisen vastuun arvonoikaisun (CVA) summan, jonka laitos hyväksyy tapahtuneeksi arvonalennukseksi, välinen erotus. Vastuiden arvonoikaisut on laskettava ilman, että otetaan huomioon tätä kuittaavaa velan arvonoikaisua, joka kohdistuisi yrityksen omaan luottoriskiin ja jonka yritys on jo vähentänyt omista varoista 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

   7. Laskettaessa vastuuarvo 3, 4 ja 5 jaksossa säädettyjen menetelmien mukaisesti laitokset voivat käsitellä kahta samaan nettoutussopimukseen kuuluvaa OCT-johdannaissopimusta, jotka ovat täysin yhdenmukaisia, ikään kuin ne olisivat yksi sopimus, jonka nimellinen pääoma on nolla.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa kahden OTC-johdannaissopimuksen katsotaan olevan täysin yhdenmukaisia, kun ne täyttävät kaikki seuraavat ehdot:

   a) niiden riskipositiot ovat vastakkaismerkkisiä;
   b) niiden ominaisuudet ovat samat lukuun ottamatta kaupantekopäivää;
   c) niiden kassavirrat kuittaavat toisensa täysin.
   8. Laitosten on määriteltävä pitkän selvitysajan liiketoimista aiheutuvien vastuiden vastuuarvot käyttäen mitä tahansa tämän luvun 3–6 jaksossa vahvistettua menetelmää riippumatta menetelmästä, jonka laitos on valinnut OTC-johdannaisten ja takaisinostotransaktioiden, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen sekä vakuudellisen limiittiluotonannon käsittelyä varten. Laskiessaan omien varojen vaatimuksia, jotka koskevat pitkän selvitysajan liiketoimia, laitos, joka käyttää 3 luvussa vahvistettua menetelmää, voi soveltaa riskipainoja 2 luvussa vahvistetun menetelmän mukaisesti jatkuvasti ja kyseisten positioiden olennaisuudesta riippumatta.";

"

c)  lisätään kohta seuraavasti:"

"9. Tämän luvun 3–6 jaksossa vahvistettujen menetelmien osalta laitosten on käsiteltävä liiketoimia, joissa on havaittu wrong-way-erityisriski, 291 artiklan 2, 4, 5 tai 6 kohdan mukaisesti.";

"

73)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

"273 a artikla

Edellytykset yksinkertaistettujen menetelmien käyttämiselle vastuuarvoa laskettaessa

   1. Laitos voi laskea johdannaispositioidensa vastuuarvon 4 jaksossa säädetyn menetelmän mukaisesti edellyttäen, että sen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvän johdannaisiin liittyvän liiketoiminnan koko on kuukausittain kuukauden viimeisen päivän tietoja käyttäen tehtävän arvioinnin perusteella enintään yhtä suuri kuin molemmat seuraavista kynnysarvoista:
   a) 10 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;
   b) 300 miljoonaa euroa.

   2. Laitos voi laskea ▌johdannaispositioidensa vastuuarvon 5 jaksossa säädetyn menetelmän mukaisesti edellyttäen, että sen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvän johdannaisiin liittyvän liiketoiminnan koko on kuukausittain kuukauden viimeisen päivän tietoja käyttäen tehtävän arvioinnin perusteella enintään yhtä suuri kuin molemmat seuraavista kynnysarvoista:
   a) 5 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;
   b) 100 miljoonaa euroa.

   3. Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa laitosten on laskettava tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvän, johdannaisiin liittyvän liiketoimintansa koko kunkin kuukauden viimeisen päivän tietojen perusteella seuraavien vaatimusten mukaisesti:
   a) johdannaispositiot on arvostettava niiden kyseisen päivän markkina-arvoihin. Jos position markkina-arvoa ei ole saatavilla tietylle päivälle, laitosten on käytettävä position käypää arvoa kyseisenä päivänä; jos position markkina-arvoa tai käypää arvoa ei ole saatavilla tietylle päivälle, laitosten on käytettävä kyseisen position tuoreinta markkina-arvoa tai käypää arvoa;
   b) pitkien johdannaispositioiden absoluuttinen arvo on laskettava yhteen lyhyiden johdannaispositioiden absoluuttisen arvon kanssa;
   c) laskentaan on sisällytettävä kaikki johdannaispositiot, lukuun ottamatta luottojohdannaisia, jotka kirjataan taseeseen kaupankäyntivaraston ulkopuolisia luottoriskejä kattavina sisäisinä suojauksina.
   4. Poiketen siitä, mitä tapauksen mukaan 1 tai 2 kohdassa säädetään, jos johdannaisiin liittyvä liiketoiminta ei konsolidoidusti ylitä tapauksen mukaan 1 tai 2 kohdassa säädettyjä kynnysarvoja, laitos, joka sisältyy konsolidointiin ja jonka olisi sovellettava 3 tai 4 jaksossa säädettyä menetelmää, koska se ylittää kyseiset kynnysarvot laitoskohtaisesti, voi ja edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät sen, sen sijaan käyttää konsolidoidusti sovellettavaa menetelmää.
   5. Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille 4 tai 5 jaksossa säädetyistä menetelmistä, joita ne tapauksen mukaan käyttävät tai lakkaavat käyttämästä, laskeakseen johdannaispositioidensa vastuuarvon.
   6. Laitokset eivät saa tehdä, ostaa tai myydä johdannaistransaktiota ainoastaan noudattaakseen jotain 1 ja 2 kohdassa asetetuista edellytyksistä kuukausittaisen arvioinnin aikana.

273 b artikla

Yksinkertaistettujen menetelmien käyttämiselle asetettujen edellytysten noudattamatta jättäminen johdannaisten vastuuarvoa laskettaessa

   1. Jos laitos ei enää täytä yhtä tai useampaa 273 a artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyä edellytystä, sen on ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle.
   2. Laitoksen on lopetettava johdannaispositioidensa vastuuarvojen laskeminen tapauksen mukaan 4 tai 5 jakson mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jokin seuraavista toteutuu:
   a) laitos ei täytä ▌ tapauksen mukaan 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä tai tapauksen mukaan 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä kolmena peräkkäisenä kuukautena;
   b) laitos ei täytä tapauksen mukaan 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä tai tapauksen mukaan 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä yli kuutena kuukautena viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajanjaksolla.
   3. Jos laitos on lopettanut johdannaispositioidensa vastuuarvojen laskemisen tapauksen mukaan 4 tai 5 jakson mukaisesti, se saa aloittaa johdannaispositioidensa vastuuarvojen laskemisen uudelleen 4 tai 5 jaksossa säädetyllä tavalla ainoastaan, jos se osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikki 273 a artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyt edellytykset on täytetty keskeytyksettä yhden vuoden ajan.";

"

74)  Korvataan kolmannen osan II osaston 6 luvussa 3, 4 ja 5 jakso seuraavasti:"

"3 jakso

Vastapuoliriskin standardimenetelmä

274 artikla

Vastuuarvo

   1. Laitos voi laskea yksittäisen vastuuarvon nettoutusryhmän tasolla kaikille nettoutussopimuksen kattamille liiketoimille, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
   a) nettoutussopimus kuuluu yhteen 295 artiklassa tarkoitetuista nettoutussopimusten tyypeistä;
   b) toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet nettoutussopimuksen 296 artiklan mukaisesti;
   c) laitos on täyttänyt 297 artiklassa säädetyt velvoitteet nettoutussopimuksen ▌osalta.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetyistä ehdoista yksikin jää täyttymättä, laitoksen on käsiteltävä kutakin liiketointa ikään kuin se muodostaisi oman nettoutusryhmänsä.

   2. Laitosten on laskettava nettoutusryhmän vastuuarvo vastapuoliriskin standardimenetelmää käyttäen seuraavasti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000009.png

jossa:

RC = 275 artiklan mukaisesti laskettu jälleenhankinta-arvo; ja

PFE = 278 artiklan mukaisesti laskettu tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski;

α = 1,4.

   3. Vakuusvajesopimuksen alaisen nettoutusryhmän vastuuarvo on rajattava nettoutusryhmän vastuuarvoon, joka samalla nettoutusryhmällä olisi, jos siihen ei sovellettaisi minkäänlaista vakuusvajesopimusta.
   4. Jos samaan nettoutusryhmään sovelletaan useita vakuusvajesopimuksia, laitosten on kohdennettava kukin vakuusvajesopimus siihen nettoutusryhmän liiketoimien ryhmään, johon kyseistä vakuusvajesopimusta sopimusoikeudellisesti sovelletaan, ja laskettava vastuuarvo erikseen kullekin kyseisistä ryhmiin jaetuista liiketoimista.
   5. Laitokset voivat asettaa nollaksi sellaisen nettoutusryhmän vastuuarvon, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
   a) nettoutusryhmä koostuu ainoastaan myydyistä optioista;
   b) nettoutusryhmän markkina-arvo on aina negatiivinen;
   c) laitos on vastaanottanut kaikkien nettoutusryhmään kuuluvien optioiden preemion ennakolta sopimusten täytäntöönpanon vakuudeksi;
   d) nettoutusryhmään ei sovelleta mitään vakuusvajesopimusta.
   6. Nettoutusryhmässä laitosten on korvattava liiketoimi, joka on rajallinen lineaarinen yhdistelmä ostettuja tai myytyjä osto- tai myyntioptioita, kaikilla yksittäisillä optioilla, jotka muodostavat kyseisen yksittäisenä liiketoimena pidettävän lineaarisen yhdistelmän tämän jakson mukaista nettoutusryhmän vastuuarvon laskemista varten. Kutakin tällaista optioiden yhdistelmää käsitellään yksittäisenä liiketoimena nettoutusryhmässä, johon yhdistelmä sisältyy, vastuuarvon laskemista varten.
   7. Kohde-etuudessa pitkän position muodostavan luottojohdannaistransaktion vastuuarvon enimmäismääräksi voidaan määrittää jäljellä olevan maksamattoman preemion määrä sillä edellytyksellä, että sitä käsitellään omana nettoutusryhmänään, johon ei sovelleta mitään vakuusvajesopimusta.

275 artikla

Jälleenhankinta-arvo

   1. Laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo RC nettoutusryhmille, joihin ei sovelleta vakuusvajesopimusta, seuraavan kaavan mukaisesti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000010.png

   2. Laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo yksittäisille nettoutusryhmille, joihin sovelletaan vakuusvajesopimusta, seuraavan kaavan mukaisesti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000011.png

jossa:

RC = jälleenhankinta-arvo;

VM = säännöllisesti nettoutusryhmän markkina-arvon muutosten lieventämiseksi nettoutusryhmää varten tapauksen mukaan vastaanotetun tai asetetun nettovakuusmarginaalin volatiliteettikorjattu arvo;

TH = nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava vakuusvajeraja, jonka alittuessa laitos ei voi vaatia vakuutta; ja

MTA = nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava siirron vähimmäismäärä.

   3. Laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo useille nettoutusryhmille, joihin sovelletaan samaa vakuusvajesopimusta, seuraavan kaavan mukaisesti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000012.png

jossa:

RC = jälleenhankinta-arvo;

i = nettoutusryhmiä, joihin sovelletaan yhtä vakuusvajesopimusta, merkitsevä indeksi;

CMVi = nettoutusryhmän 'i' markkina-arvo;

VMMA = useaa nettoutusryhmää varten niiden markkina-arvon muutosten lieventämiseksi säännöllisesti tapauksen mukaan vastaanotetun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjatun arvon yhteismäärä; ja

NICAMA = muita useita nettoutusryhmiä kuin VMMA varten tapauksen mukaan vastaanotetun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjatun arvon yhteismäärä.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa NICAMA voidaan laskea kaupan tasolla, nettoutusryhmän tasolla tai kaikkien niiden nettoutusryhmien tasolla, joihin vakuusvajesopimusta sovelletaan, riippuen siitä tasosta, jolla vakuusvajesopimusta sovelletaan.

276 artikla

Vakuuden hyväksyminen ja käsittely

   1. Tätä jaksoa sovellettaessa laitosten on laskettava muuttujien VM, VMMA, NICA ja NICAMA vakuusmäärät soveltamalla kaikkia seuraavia vaatimuksia:
   a) jos kaikki nettoutusryhmään sisältyvät liiketoimet kuuluvat kaupankäyntivarastoon, ainoastaan 197 ja 299 artiklan mukaan hyväksyttäväksi katsottava vakuus voidaan hyväksyä;
   b) jos nettoutusryhmä sisältää vähintään yhden kaupankäyntivaraston ulkopuolisen liiketoimen, ainoastaan 197 artiklan mukaan hyväksyttäväksi katsottava vakuus voidaan hyväksyä;
   c) vastapuolelta saatu vakuus on hyväksyttävä positiivisella merkillä ja vastapuolelle asetettu vakuus on hyväksyttävä negatiivisella merkillä;
   d) minkä tahansa tyyppisen saadun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjattu arvo on laskettava 223 artiklan mukaisesti; tässä laskennassa laitokset eivät saa käyttää 225 artiklassa säädettyä menetelmää;
   e) samaa vakuuserää ei sisällytetä muuttujiin VM ja NICA samanaikaisesti;
   f) samaa vakuuserää ei sisällytetä muuttujiin VMMA ja NICAMA samanaikaisesti;
   g) mitään sellaista vastapuolelle asetettua vakuutta, joka on eroteltu kyseisen vastapuolen omaisuuseristä ja on sen vuoksi konkurssioikeudellisesti erillinen, jos kyseinen vastapuoli laiminlyö maksunsa tai tulee maksukyvyttömäksi, ei voida hyväksyä muuttujien NICA ja NICAMA laskennassa.
   2. Laskettaessa tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun asetetun vakuuden volatiliteettikorjattua arvoa laitosten on korvattava 223 artiklan 2 kohdassa vahvistettu kaava seuraavalla kaavalla:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000013.png

jossa

CVA = asetetun vakuuden volatiliteettikorjatun arvon yhteismäärä; ja

C = vakuus:

Hc ja Hfx määritellään 223 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

   3. Sovellettaessa 1 kohdan d alakohtaa laitosten on asetettava saadun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjatun arvon laskennan kannalta olennainen realisointiaika jommankumman seuraavan aikajänteen mukaisesti:
   a) yksi vuosi 275 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille nettoutusryhmille;
   b) 279 c artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti määritetty riskivakuusjakso 275 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille nettoutusryhmille.

277 artikla

Liiketoimien sijoittaminen riskiluokkiin

   1. Laitosten on sijoitettava jokainen nettoutusryhmän liiketoimi johonkin seuraavista riskiluokista 278 artiklassa tarkoitetun nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin määrittämiseksi:
   a) korkoriski;
   b) valuuttakurssiriski;
   c) luottoriski;
   d) osakeriski;
   e) hyödykeriski;
   f) muut riskit.
   2. Laitosten on suoritettava 1 kohdassa tarkoitettu sijoittaminen johdannaistransaktion pääasiallisen riskitekijän perusteella. Pääasiallisen riskitekijän on oltava johdannaistransaktion ainoa olennainen riskitekijä.

   3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, laitosten on sijoitettava johdannaistransaktiot, joilla on useampi kuin yksi olennainen riskitekijä, yhtä useampaan riskiluokkaan. Jos kaikki olennaiset riskitekijät yhdessä kyseisistä liiketoimista kuuluvat samaan riskiluokkaan, laitosten edellytetään sijoittavan kyseisen transaktion vain yhden kerran kyseiseen riskiluokkaan perustuen kyseisistä riskitekijöistä olennaisimpaan. Jos olennaiset riskitekijät yhdessä kyseisistä liiketoimista kuuluvat eri riskiluokkiin, laitosten on sijoitettava kyseinen liiketoimi yhden kerran kuhunkin riskiluokkaan, jossa liiketoimella on vähintään yksi olennainen riskitekijä, perustuen kyseisistä riskitekijöistä olennaisimpaan kyseisessä riskiluokassa.
   4. Sen estämättä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, laitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia, kun ne sijoittavat liiketoimia 1 kohdassa lueteltuihin riskiluokkiin:
   a) jos liiketoimen pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on inflaatiomuuttuja, laitosten on sijoitettava liiketoimi korkoriskiluokkaan;
   b) jos liiketoimen pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on ilmasto-olosuhdemuuttuja, laitosten on sijoitettava liiketoimi hyödykeriskiluokkaan.
   5. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
   a) menetelmä sellaisten liiketoimien tunnistamiseksi, joilla on vain yksi olennainen riskitekijä ▌;
   b) menetelmä sellaisten liiketoimien tunnistamiseksi, joilla on useampi kuin yksi olennainen riskitekijä, ja olennaisimman riskitekijän tunnistamiseksi 3 kohtaa sovellettaessa;

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

277 a artikla

Suojausryhmät

   1. Laitosten on laadittava asianomaiset suojausryhmät kutakin nettoutusryhmän riskiluokkaa varten ja osoitettava kukin liiketoimi suojausryhmiin seuraavasti:
   a) korkoriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on saman valuutan määräinen;
   b) valuuttakurssiriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, perustuu samaan valuuttapariin;
   c) kaikki luottoriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään;
   d) kaikki osakeriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään;
   e) hyödykeriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava yhteen seuraavista suojausryhmistä niiden pääasiallisen riskitekijän, tai olennaisimman riskitekijän tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, luonteen perusteella:
   i) energia;
   ii) metallit;
   iii) maataloustuotteet;
   iv) muut hyödykkeet;
   v) ilmasto-olot;
   f) muuhun riskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on sama.

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa korkoriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet, joiden pääasiallinen riskitekijä on inflaatiomuuttuja, on osoitettava erillisiin suojausryhmiin, jotka eivät ole samoja kuin sellaisille liiketoimille vahvistetut korkoriskiluokkaan sijoitetut suojausryhmät, joiden pääasiallinen riskitekijä ei ole inflaatiomuuttuja. Kyseiset liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on saman valuutan määräinen.

   2. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, laitosten on vahvistettava erilliset yksittäiset suojausryhmät kussakin riskiluokassa seuraavia liiketoimia varten:
   a) liiketoimet, joiden pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on markkinahintojen perusteella laskettu volatiliteetti, riskitekijän toteutunut volatiliteetti tai kahden riskitekijän välinen korrelaatio;
   b) liiketoimet, joiden pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on kahden samaan riskiluokkaan sijoitetun riskitekijän välinen eroavuus, tai kahdesta saman valuutan määräisestä maksuvelvoitteesta koostuvat liiketoimet, joissa samasta riskiluokasta kuin pääasiallinen riskitekijä oleva riskitekijä sisältyy toiseen maksuvelvoitteeseen kuin siihen, joka sisältää pääasiallisen riskitekijän.

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa laitosten on osoitettava liiketoimet asianomaisen riskiluokan samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, on samanlainen.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa laitosten on osoitettava liiketoimet asianomaisen riskiluokan samaan suojausryhmään vain, jos kyseisessä alakohdassa tarkoitettujen kyseisten liiketoimien riskitekijöiden pari on samanlainen ja molemmat kyseiseen pariin sisältyvät riskitekijät korreloivat positiivisesti keskenään. Muussa tapauksessa laitosten on osoitettava ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut liiketoimet yhteen 1 kohdan mukaisesti vahvistettuun suojausryhmään vain ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun riskitekijän perusteella.

   3. Laitosten on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä asetettava saataville tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen suojausryhmien lukumäärä kullekin riskiluokalle, kunkin kyseisen suojausryhmän pääasiallinen riskitekijä, tai olennaisin riskitekijä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, tai kunkin kyseisen suojausryhmän riskitekijäpari sekä kussakin kyseisistä suojausryhmistä olevien liiketoimien lukumäärä.

278 artikla

Tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski

   1. Laitosten on laskettava nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski seuraavasti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000014.png

jossa:

PFE = tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski;

a = nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin laskentaan sisältyviä riskiluokkia merkitsevä indeksi;

AddOn(a) = riskiluokkaa a koskeva korotus laskettuna tapauksen mukaan 280 a – 280 f artiklan mukaisesti; ja

kerroin = kerroin, joka lasketaan 3 kohdassa tarkoitetulla kaavalla.

Laskentaa varten laitosten on sisällytettävä nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin laskentaan riskiluokkaa koskeva korotus, jos vähintään yksi nettoutusryhmän liiketoimi on sijoitettu kyseiseen riskiluokkaan.

   2. Edellä 275 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun usean nettoutusryhmän, joihin sovelletaan yhtä vakuusvajesopimusta, tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski lasketaan kaikkien yksittäisten nettoutusryhmien tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin yhteenlaskettuna määränä, ikään kuin niihin ei sovellettaisi minkäänlaista vakuusvajesopimusta.
   3. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kerroin lasketaan seuraavasti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000015.png

jossa:

Floorm = 5 %; ja

y = 20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000016.png

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000017.png

NICAi = riippumaton vakuuden nettomäärä laskettuna ainoastaan liiketoimille, jotka kuuluvat nettoutusryhmään i. NICAi on laskettava kaupan tasolla tai nettoutusryhmän tasolla vakuusvajesopimuksesta riippuen.

279 artikla

Riskiposition laskenta

Jäljempänä 280 a – 280 f artiklassa tarkoitetun riskiluokkaa koskevan korotuksen laskemiseksi laitosten on laskettava nettoutusryhmän jokaisen liiketoimen riskipositio seuraavasti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000018.png

jossa:

δ = liiketoimen valvojan määrittämä delta laskettuna 279 a artiklassa säädetyn kaavan mukaisesti;

AdjNot. = liiketoimen mukautettu nimellismäärä laskettuna 279 b artiklan mukaisesti; ja

MF = liiketoimen maturiteettikerroin laskettuna 279 c artiklassa säädetyn kaavan mukaisesti.

279 a artikla

Valvojan määrittämä delta

   1. Laitosten on laskettava valvojan määrittämä delta (δ) seuraavasti:
   a) osto- ja myyntioptioiden osalta, jotka oikeuttavat option ostajan ostamaan tai myymään kohde-etuutena toimivan välineen positiiviseen hintaan yhtenä päivänä tai useina päivinä tulevaisuudessa, paitsi jos kyseiset optiot on sijoitettu korkoriskiluokkaan, laitosten on käytettävä seuraavaa kaavaa:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000019.png

jossa:

δ = valvojan määrittämä delta;

merkki = -1, jos liiketoimi on myyty osto-optio tai ostettu myyntioptio;

merkki = +1, jos liiketoimi on ostettu osto-optio tai myyty myyntioptio;

tyyppi = -1, jos liiketoimi on myyntioptio;

tyyppi = +1, jos liiketoimi on osto-optio;

N(x) = standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x;

P = option kohde-etuutena toimivan välineen spot- tai termiinihinta; jos option kassavirrat ovat riippuvaisia kohde-etuutena toimivan välineen hinnan keskimääräisestä arvosta, P on sama kuin keskimääräinen arvo laskentapäivänä;

K = option toteutushinta;

T = option erääntymispäivä; jos optio voidaan toteuttaa vain yhtenä tulevana päivänä, erääntymispäivä on sama kuin kyseinen päivä; jos optio voidaan toteuttaa useina tulevina päivinä, erääntymispäivä on viimeinen kyseisistä päivistä; erääntymispäivä ilmaistaan vuosina käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä; ja

σ = option valvojan määrittämä volatiliteetti, joka määritetään taulukon 1 mukaisesti liiketoimen riskiluokan ja option kohde-etuutena toimivan välineen luonteen perusteella.

Taulukko 1

Riskiluokka

Kohde-etuutena toimiva väline

Valvojan määrittämä volatiliteetti

Ulkomaanvaluutta

Kaikki

15 %

Luotto

Yhden kohteen väline

100 %

Usean kohteen väline

80 %

Osakkeet

Yhden kohteen väline

120 %

Usean kohteen väline

75 %

Hyödykkeet

Sähkö

150 %

Muut hyödykkeet (paitsi sähkö)

70 %

Muut

Kaikki

150 %

Option kohde-etuutena toimivan välineen termiinihintaa käyttävien laitosten on varmistettava, että

   i) termiinihinta on option ominaisuuksien mukainen;
   ii) termiinihinta lasketaan käyttäen raportointipäivänä vallitsevaa korkokantaa;
   iii) termiinihinnassa otetaan huomioon kohde-etuutena toimivan välineen odotetut kassavirrat ennen option erääntymistä;
   b) synteettisen arvopaperistamisen ja n:nnen tappion korista muodostuvien luottojohdannaissopimusten etuoikeusluokkien osalta laitosten on käytettävä seuraavaa kaavaa:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000020.png

jossa:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000021.png

A = etuoikeusluokan kiinnityspiste; referenssiyhteisöihin k perustuvat n:nnen tappion korista muodostuvat luottojohdannaissopimukset: A = (n-1)/k; ja

D = etuoikeusluokan irtautumispiste; referenssiyhteisöihin k perustuvat n:nnen tappion korista muodostuvat luottojohdannaissopimukset: D = n/k.

   c) muiden kuin a tai b alakohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta laitosten on käytettävä seuraavaa valvojan määrittämää deltaa:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000022.png

   2. Tätä jaksoa sovellettaessa pitkä positio pääasiallisessa riskitekijässä, tai olennaisimmassa riskitekijässä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, tarkoittaa, että liiketoimen markkina-arvo kasvaa, kun kyseisen riskitekijän arvo kasvaa, ja lyhyt positio pääasiallisessa riskitekijässä, tai olennaisimmassa riskitekijässä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta, tarkoittaa, että liiketoimen markkina-arvo pienenee, kun kyseisen riskitekijän arvo kasvaa.

   3. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään
   a) kansainvälisen sääntelyn muutoksia vastaava kaava, jota laitosten on käytettävä, kun ne laskevat valvojan määrittämää delta-arvoa korkoriskiluokkaan sijoitetuille osto- ja myyntioptioille ottaen huomioon markkinaolosuhteet, joissa korot voivat olla negatiivisia, sekä valvojan määrittämä volatiliteetti, joka soveltuu kyseiseen kaavaan;
   b) menetelmä sen määrittämiseksi, onko transaktio ▌ pitkä vai lyhyt positio pääasiallisessa riskitekijässä, tai olennaisimmassa riskitekijässä tietyssä riskiluokassa 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta ▌.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ...päivänä ...kuuta ... [kuuden kuukauden kuluttua tämän muutosasetuksen voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

279 b artikla

Mukautettu nimellismäärä

   1. Laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä seuraavasti:
   a) niiden liiketoimien osalta, jotka on sijoitettu korkoriskiluokkaan tai luottoriskiluokkaan, laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä johdannaissopimuksen nimellismäärän ja valvojan määrittämän duraatiotekijän tulona, joka lasketaan seuraavasti:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000023.png

jossa:

R = valvojan määrittämä diskonttokorko; R = 5 prosenttia;

S = liiketoimen aloituspäivän ja raportointipäivän välinen ajanjakso, joka ilmaistaan vuosina käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä; ja

E = liiketoimen päättymisajankohdan ▌ja raportointipäivän ▌välinen ajanjakso, joka ilmaistaan vuosina käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä.

Liiketoimen aloituspäivämäärä on aikaisin päivä, jona vähintään yhden laitokselle maksettavan tai laitoksen maksaman liiketoimen sopimuksenmukaisen maksun suuruus on määritetty tai maksu on vaihdettu, ei kuitenkaan maksuja, jotka liittyvät vakuuksien vaihtoon vakuusvajesopimuksessa. Jos liiketoimen maksujen suuruuden määrittäminen on jo aloitettu tai liiketoimen perusteella on jo ryhdytty maksamaan maksuja raportointipäivänä, liiketoimen aloituspäivämäärä on nolla. ▌

Jos liiketoimeen liittyy yksi tai useampi tulevaisuuden sopimuspäivämäärä, jona laitos tai vastapuoli voi päättää liiketoimen loppuunsaattamisesta ennen sen sopimuksenmukaista maturiteettia, liiketoimen aloituspäivämäärä on aikaisin seuraavista:

   i) se päivä, tai jos tulevia päiviä on useita, aikaisin niistä, jona laitos tai vastapuoli voi päättää liiketoimen loppuunsaattamisesta ennen sen sopimuksenmukaista maturiteettia;
   ii) päivä, jona liiketoimen maksujen suuruuden määrittäminen on jo aloitettu tai liiketoimen perusteella on jo ryhdytty maksamaan maksuja, ei kuitenkaan maksuja, jotka liittyvät vakuuksien vaihtoon vakuusvajesopimuksessa.

Jos liiketoimella on kohde-etuutena toimivana välineenä rahoitusväline, joka voi aiheuttaa sopimusvelvoitteita, jotka ovat ylimääräisiä liiketoimen sopimusvelvoitteisiin nähden, liiketoimen aloituspäivämäärä määritetään perustuen aikaisimpaan päivään, jolloin kohde-etuutena toimivan välineen avulla maksujen suuruuden määrittäminen on jo aloitettu tai sen perusteella on jo ryhdytty maksamaan maksuja.

Liiketoimen päättymisajankohta on viimeisin päivä, jona liiketoimen sopimuksenmukainen maksu laitokselle tai laitokselta vaihdetaan tai voidaan vaihtaa.

Jos liiketoimella on kohde-etuutena toimivana välineenä rahoitusväline, joka voi aiheuttaa sopimusvelvoitteita, jotka ovat ylimääräisiä liiketoimen sopimusvelvoitteisiin nähden, liiketoimen päättymispäivä määritetään liiketoimen kohde-etuutena toimivan välineen viimeisen sopimuksenmukaisen maksun perusteella;

Jos liiketoimi on strukturoitu määrättyjen maksupäivien jälkeen jäljellä olevien riskien poistamiseksi ja sen ehdot on sovittu uudelleen sellaisiksi, että liiketoimen markkina-arvo kyseisinä määrättyinä päivinä on nolla, jäljellä olevien riskien poistaminen näinä päivinä katsotaan samaan liiketoimeen kuuluvaksi sopimuksenmukaiseksi maksuksi.

   b) valuuttakurssiriskiluokkaan sijoitettujen liiketoimien osalta laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä seuraavasti:
   i) jos liiketoimi sisältää vain yhden maksuvelvoitteen, mukautettu nimellismäärä on johdannaissopimuksen nimellismäärä;
   ii) jos liiketoimi sisältää kaksi maksuvelvoitetta ja yhden maksuvelvoitteen nimellismäärä on laitoksen raportointivaluutan määräinen, mukautettu nimellismäärä on toisen maksuvelvoitteen nimellismäärä;
   iii) jos liiketoimi sisältää kaksi maksuvelvoitetta ja molempien maksuvelvoitteiden nimellismäärä on muun kuin laitoksen raportointivaluutan määräinen, mukautettu nimellismäärä on suurin näiden kahden maksuvelvoitteen nimellismääristä sen jälkeen, kun kyseiset määrät on muutettu laitoksen raportointivaluutan määräisiksi vallitsevaan avistakurssiin;
   c) niiden liiketoimien osalta, jotka on sijoitettu osakeriskiluokkaan tai hyödykeriskiluokkaan, laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä liiketoimen kohde-etuutena toimivan välineen yhden yksikön markkinahinnan ja yksiköiden määrän siinä kohde-etuutena toimivassa välineessä, johon liiketoimi viittaa, tulona;

jos osakeriskiluokkaan tai hyödykeriskiluokkaan sijoitettu liiketoimi ilmaistaan sopimuksellisesti nimellismääränä, laitosten on käytettävä mukautettuna nimellismääränä liiketoimen nimellismäärää eikä yksiköiden määrää kohde-etuutena toimivassa välineessä;

   d) muihin riskiluokkiin sijoitettujen liiketoimien osalta laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä a, b ja c alakohdassa säädetyistä menetelmistä sopivimman perusteella riippuen liiketoimen kohde-etuutena toimivan välineen luonteesta ja ominaispiirteistä.
   2. Laitosten on määritettävä kohde-etuutena toimivan välineen nimellismäärä tai yksiköiden määrä 1 kohdassa tarkoitetun liiketoimen mukautetun nimellismäärän laskemista varten seuraavasti:
   a) jos liiketoimen kohde-etuutena toimivan välineen nimellismäärää tai yksiköiden määrää ei ole vahvistettu ennen sen sopimuksenmukaista maturiteettia ▌:
   i) kohde-etuutena toimivan välineen determinististen nimellismäärien ja yksiköiden määrien osalta nimellismäärä on kaikkien kohde-etuutena toimivan välineen nimellismäärien tai yksiköiden määrien determinististen arvojen painotettu keskiarvo tapauksen mukaan liiketoimen sopimuksenmukaiseen maturiteettiin saakka, kun painokerroin on se osuus aikavälistä, jonka aikana sovelletaan kutakin nimellismäärän arvoa;
   ii) kohde-etuutena toimivan välineen stokastisten nimellismäärien ja yksiköiden määrien osalta nimellismäärä on määrä, joka määritellään vahvistamalla kaavan sisällä olevat markkina-arvot tulevien markkina-arvojen laskemiseksi;

   b) sopimusten, joiden nimellismäärä vaihdetaan useaan kertaan, nimellismäärä on kerrottava sopimusten mukaisten vielä jäljellä olevien maksujen lukumäärällä;
   c) niiden sopimusten osalta, jotka johtavat kassavirtamaksujen tai johdannaissopimuksen kohde-etuuden moninkertaistumiseen, laitoksen on mukautettava nimellismäärää sellaisten vaikutusten huomioonottamiseksi, joita moninkertaistumisella on kyseisten sopimusten riskirakenteeseen.
   3. Laitosten on muunnettava liiketoimen mukautettu nimellismäärä raportointivaluuttaansa vallitsevaan avistakurssiin, jos mukautettu nimellismäärä lasketaan tämän artiklan mukaisesti muun valuutan määräisen kohde-etuutena toimivan välineen yksiköiden määrän sopimuksenmukaisen nimellismäärän tai markkinahinnan perusteella.

279 c artikla

Maturiteettikerroin

   1. Laitosten on laskettava maturiteettikerroin seuraavasti:
   a) niiden liiketoimien osalta, jotka sisältyvät 275 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nettoutusryhmiin, laitosten on käytettävä seuraavaa kaavaa:

20190416-P8_TA-PROV(2019)0369_FI-p0000024.png

jossa:

MF = maturiteettikerroin;

M = liiketoimen jäljellä oleva maturiteetti, j