Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/0330A(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0076/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0076/2019

Keskustelut :

PV 17/04/2019 - 13
CRE 17/04/2019 - 13

Äänestykset :

PV 17/04/2019 - 16.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0415

Hyväksytyt tekstit
PDF 797kWORD 232k
Keskiviikko 17. huhtikuuta 2019 - Strasbourg Väliaikainen painos
Eurooppalainen raja- ja merivartiosto ***I
P8_TA-PROV(2019)0415A8-0076/2019
Päätöslauselma
 Konsolidoitu teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä neuvoston yhteisen toiminnan 98/700/YOS, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/1624 kumoamisesta (COM(2018)0631 – C8-0406/2018 – 2018/0330A(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0631),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 77 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdan ja 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0406/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 6. helmikuuta 2019 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 21. maaliskuuta 2019 tekemän päätöksen, jolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle myönnettiin lupa jakaa edellä mainittu komission ehdotus ja laatia siitä kaksi erillistä lainsäädäntömietintöä,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 1. huhtikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0076/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 110, 22.3.2019, s.62.
(2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 17. huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/1624 kumoamisesta(1)

P8_TC1-COD(2018)0330A

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdan sekä 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Ulkorajojen turvallisuutta koskevan unionin politiikan tavoitteena on kehittää ja ylläpitää kansallisella ja unionin tasolla Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta, joka on välttämätön edellytys henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle unionissa sekä olennainen osa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus on keskeisessä asemassa parannettaessa muuttoliikkeen hallintaa. Tavoitteena on hallita tehokkaasti ulkorajojen ylittämistä sekä vastata muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin ja mahdollisiin tuleviin uhkiin näillä rajoilla siten, että voidaan puuttua vakavaan rajat ylittävään rikollisuuteen sekä varmistaa sisäisen turvallisuuden korkea taso unionissa. Samalla on tarpeen toimia perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen sekä tavalla, jolla turvataan henkilöiden vapaa liikkuvuus unionissa.

(2)  Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto perustettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004(5). Se aloitti toimintansa 1 päivänä toukokuuta 2005 ja on siitä alkaen menestyksekkäästi avustanut jäsenvaltioita ulkorajojen turvallisuuden operatiivisten seikkojen täytäntöönpanossa yhteisten operaatioiden ja nopeiden rajainterventioiden kautta sekä analysoimalla riskejä, vaihtamalla tietoja, hoitamalla suhteita kolmansiin maihin ja palauttamalla palautettavia henkilöitä.

(3)  Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivalle virastolle on annettu uusi nimi, Euroopan raja- ja merivartiovirasto, jäljempänä ’virasto’, mutta yleisesti se tunnetaan nimellä ’Frontex’, ja sen tehtäviä on laajennettu siten, että kaikki sen toimet ja menettelyt jatkuvat täysimääräisesti. Viraston päätehtävänä olisi oltava teknisen ja operatiivisen strategian laatiminen osana monivuotista strategista toimintapoliittista sykliä Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, rajavalvonnan tehokkaasta toiminnasta huolehtiminen ulkorajoilla, riskianalyysien ja haavoittuvuusarviointien tekeminen, teknisen ja operatiivisen lisäavun antaminen jäsenvaltioille ja kolmansille maille yhteisten operaatioiden ja nopeiden rajainterventioiden kautta, toimenpiteiden käytännön toteutuksen varmistaminen kiireellisiä toimia edellyttävissä tilanteissa ulkorajoilla, teknisen ja operatiivisen avun antaminen merihädässä olevien henkilöiden etsintä- ja pelastusoperaatioiden tukemiseksi sekä palautusoperaatioiden ja palautusinterventioiden järjestäminen, koordinointi ja toteuttaminen ▌.

(4)  Siitä lähtien, kun muuttoliikekriisi alkoi vuonna 2015, komissio on tehnyt tärkeitä aloitteita ja ehdottanut useita toimenpiteitä lujittaakseen unionin rajojen suojelua ja palauttaakseen Schengen-alueen normaalin toiminnan. Ehdotus Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston toimeksiannon laajentamiseksi merkittävästi esitettiin joulukuussa 2015, ja siitä neuvoteltiin nopeasti vuoden 2016 aikana. Euroopan raja- ja merivartiovirastoa koskeva asetus tuli voimaan 6 päivänä lokakuuta 2016.

(5)  Unionin kehystä ulkorajojen valvonnan, palauttamisen, rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan ja turvapaikka-asioiden alalla on kuitenkin vielä parannettava. Tätä varten ja tueksi nykyisille ja tuleville suunnitelluille operatiivisille toimille eurooppalaista raja- ja merivartiostoa olisi uudistettava antamalla Euroopan raja- ja merivartiovirastolle vahvempi toimeksianto ja erityisesti tarjoamalla sille tarvittavat voimavarat sellaisten eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen muodossa, joiden olisi asteittain mutta nopeasti saavutettava strategisena tavoitteena oleva 10 000 operatiivisen henkilöstön jäsenen vahvuus liitteessä I esitetyllä tavalla ja joilla on soveltuvin osin toimeenpanovaltuudet tukea jäsenvaltioita tuloksellisesti kentällä näiden toimissa ulkorajojen suojaamiseksi, rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi ja laittomien maahantulijoiden tuloksellisen ja kestävän palauttamisen nopeuttamiseksi merkittävästi. Kyseessä on käytettävissä oleva enimmäisvahvuus, jotta voidaan tuloksellisesti vastata olemassa oleviin ja tuleviin operatiivisiin tarpeisiin rajoilla ja palautusoperaatioissa unionissa ja kolmansissa maissa, mukaan lukien nopean toiminnan valmiudet tuleviin kriiseihin vastaamiseksi.

(5 a)  Komission olisi tehtävä arviointi eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen kokonaismäärästä ja kokoonpanosta, mukaan lukien yksittäisten jäsenvaltioiden pysyviin joukkoihin osoittamien osuuksien vahvuus, sekä sen koulutuksesta, asiantuntemuksesta ja ammattitaidosta. Komission olisi viimeistään maaliskuussa 2024 tarvittaessa esitettävä aiheellisia ehdotuksia liitteiden I, III, IV ja V a muuttamiseksi. Jos komissio ei esitä ehdotusta, sen olisi perusteltava tämä.

(5 b)  Tämän asetuksen täytäntöönpanon ja erityisesti eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen perustamisen, myös arvioinnin jälkeen, olisi tapahduttava monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa ja sen rajoissa.

(6)  Eurooppa-neuvosto kehotti 28 päivänä kesäkuuta 2018 antamissaan päätelmissä vahvistamaan Euroopan raja- ja merivartioviraston tukiroolia, johon kuuluu yhteistyö kolmansien maiden kanssa, lisäämällä sen voimavaroja ja vahvistamalla sen toimivaltuuksia, jotta voidaan varmistaa ulkorajojen tehokas valvonta ja nopeuttaa merkittävästi laittomien maahantulijoiden tuloksellista palauttamista.

(7)  On tarpeen seurata tehokkaasti ulkorajojen ylittämistä, vastata muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin ja mahdollisiin tuleviin uhkiin ulkorajoilla, varmistaa sisäisen turvallisuuden korkea taso unionissa, turvata Schengen-alueen toiminta ja kunnioittaa kaiken perustana olevaa yhteisvastuun periaatetta. Lisäksi muuttoliikettä olisi hallittava ennakoivasti, myös tarvittavin kolmansissa maissa toteutettavin toimin. Edellä esitetyn perusteella on tarpeen vakiinnuttaa eurooppalainen raja- ja merivartiosto ja laajentaa edelleen Euroopan raja- ja merivartioviraston toimeksiantoa. ▌

(9)  Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ylläpitämisessä olisi varmistettava johdonmukaisuus muiden toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa ▌.

(8 a)  Neliportaiseen maahanpääsyn valvontamalliin perustuvaan Euroopan yhdennettyyn rajaturvallisuuteen sisältyvät kolmansissa maissa toteutettavat toimenpiteet, kuten yhteiseen viisumipolitiikkaan kuuluvat toimenpiteet, naapureina olevien kolmansien maiden kanssa toteutettavat toimenpiteet, ulkorajoilla toteutettavat rajavalvontatoimenpiteet, riskianalyysit ja Schengen-alueella toteutettavat toimenpiteet sekä palauttaminen.

(10)  Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta olisi ylläpidettävä siten, että vastuu on jaettu viraston ja rajaturvallisuudesta vastaavien kansallisten viranomaisten kesken, mukaan lukien rannikkovartiostot niiden toteuttaessa merirajojen valvontaoperaatioita ja hoitaessa muita rajavalvontatehtäviä sekä palauttamisesta vastaavat viranomaiset. Vaikka jäsenvaltioilla on edelleen ensisijainen vastuu ulkorajojensa turvallisuudesta oman etunsa ja kaikkien jäsenvaltioiden edun vuoksi ja ne vastaavat palauttamispäätösten tekemisestä, viraston olisi tuettava ulkorajojen turvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvien unionin toimenpiteiden soveltamista lujittamalla, arvioimalla ja koordinoimalla kyseisiä toimenpiteitä toteuttavien jäsenvaltioiden toimia. Viraston toiminnan olisi täydennettävä jäsenvaltioiden toimia.

(11)  Jotta voitaisiin varmistaa Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden tehokas ylläpitäminen ja tehostaa yhteistä palauttamispolitiikkaa, olisi perustettava Eurooppalainen raja- ja merivartiosto. Sille olisi annettava tarvittavat taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit sekä kalusto. Eurooppalaisen raja- ja merivartioston olisi koostuttava Euroopan raja- ja merivartiovirastosta ja rajaturvallisuudesta vastaavista kansallisista viranomaisista, myös rannikkovartiostoista niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, sekä palauttamisesta vastaavista viranomaisista. Se tukeutuu näin ollen toiminnassaan tietojen, valmiuksien ja järjestelmien yhteiseen käyttöön kansallisella tasolla ja viraston toimintaan unionin tasolla.

(10 a)  Tietojärjestelmien ja ohjelmistosovellusten tekniset standardit olisi mukautettava niihin standardeihin, joita eu-LISA käyttää muissa tietojärjestelmissä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella.

(12)  Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus ei muuta komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaa tullialueella etenkään tarkastusten, riskinhallinnan ja tietojenvaihdon osalta.

(13)  Ulkorajojen valvontaa ja palauttamista koskevan politiikan ja lainsäädännön kehittäminen, johon sisältyy myös Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian laatiminen, kuuluu edelleen unionin toimielinten vastuulle. Viraston ja näiden toimielinten välinen tiivis koordinointi olisi taattava.

(14)  Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin kautta olisi varmistettava, että eurooppalainen raja- ja merivartiosto ylläpitää tuloksellisesti Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta. Monivuotisen syklin olisi muodostettava yhdennetty, yhtenäinen ja jatkuva prosessi strategisten suuntaviivojen antamiseksi kaikille asiaankuuluville toimijoille unionin tasolla ja jäsenvaltioissa rajaturvallisuuden ja palauttamisen alalla, jotta nämä toimijat ylläpitävät Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta johdonmukaisella tavalla. Siinä olisi myös käsiteltävä eurooppalaisen raja- ja merivartioston kaikkea asiaan liittyvää vuorovaikutusta komission ja muiden toimielinten ja elinten kanssa sekä yhteistyötä muiden asiaan liittyvien kumppanien, myös kolmansien maiden ja tapauksen mukaan kolmansien osapuolten, kanssa.

(15)  Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus edellyttää jäsenvaltioiden ja ▌viraston välistä ▌yhdennettyä suunnittelua rajoihin ja palauttamiseen liittyvissä operaatioissa, jotta voidaan valmistella reagointia haasteisiin ulkorajoilla, valmiussuunnittelussa sekä palvelukseenottoon ja koulutukseen samoin kuin kaluston hankintaan ja kehittämiseen suunnattavien voimavarojen pitkän aikavälin kehittämistä koskevassa koordinoinnissa.

(14 a)  Viraston olisi kehitettävä teknisiä standardeja tässä asetuksessa tarkoitettuun tietojenvaihtoon. Lisäksi Schengenin rajasäännöstön tuloksellista täytäntöönpanoa ajatellen ja jäsenvaltioiden vastuuta asiaankuuluvasti kunnioittaen olisi kehitettävä yhteiset vähimmäisvaatimukset ulkorajojen valvontaa varten. Virasto voi tätä varten edesauttaa yhteisten vähimmäisvaatimusten määrittelyä jäsenvaltioiden ja komission vastuun mukaisesti. Tällaiset ulkorajojen valvontaa koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset olisi määriteltävä rajojen tyypin, viraston kullekin ulkorajalle määrittämän vaikutustason ja muiden tekijöiden, kuten maantieteellisten erityispiirteiden, mukaisesti. Niiden kehittämisessä olisi otettava huomioon mahdolliset kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat rajoitukset.

(16)  Tämän asetuksen täytäntöönpano ei vaikuta unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon tai niihin jäsenvaltioiden velvoitteisiin, jotka johtuvat Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksesta, ihmishengen turvallisuutta merellä koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta, kansainvälisestä etsintä- ja pelastuspalveluja merellä koskevasta yleissopimuksesta, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisesta Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksesta ja sen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvaa maahanmuuttajien salakuljetusta koskevasta lisäpöytäkirjasta, pakolaisten oikeusasemaa koskevasta yleissopimuksesta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdystä yleissopimuksesta, valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevasta Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksesta sekä muista asiaankuuluvista kansainvälisistä sopimuksista.

(17)  Tämän asetuksen täytäntöönpano ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 656/2014(6). Merioperaatiot olisi toteutettava niin, että pysäytettyjen tai pelastettujen henkilöiden, operaatioon osallistuvien yksiköiden ja kolmansien osapuolten turvallisuus varmistetaan kaikissa tilanteissa.

(18)  Viraston olisi hoidettava tehtävänsä tämän kuitenkaan rajoittamatta niitä velvollisuuksia, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden takaamiseksi, ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

(19)  Viraston olisi hoidettava tehtävänsä tämän kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden puolustukseen liittyvää toimivaltaa.

(20)  Viraston tehtävien ja toimivallan laajentamista olisi tasapainotettava lujittamalla perusoikeuksia koskevia takeita ja lisäämällä vastuuvelvollisuutta ja vastuuta erityisesti henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön toimeenpanovaltuuksien käytön suhteen.

(21)  Virasto tukeutuu toiminnassaan jäsenvaltioiden yhteistyöhön, jotta se voi hoitaa tehtävänsä tuloksellisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että virasto ja jäsenvaltiot toimivat vilpittömässä mielessä ja vaihtavat täsmällisiä tietoja ajoissa. Mitään jäsenvaltiota ei saisi velvoittaa antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi.

(21)  Jäsenvaltioiden olisi myös oman etunsa ja muiden jäsenvaltioiden edun vuoksi toimitettava asiaan liittyviä tietoja, jotka ovat tarpeen viraston toteuttamia toimia varten, kuten tilannetietoisuutta, riskianalyysia, haavoittuvuusarviointeja ja yhdennettyä suunnittelua koskeviin tarkoituksiin. Niiden olisi samoin varmistettava, että tiedot ovat paikkansapitäviä ja ajantasaisia ja että ne on saatu ja tallennettu laillisesti. Jos näihin tietoihin sisältyy henkilötietoja, unionin tietosuojalainsäädäntöä olisi sovellettava täysimääräisesti.

(22 a)  Tässä asetuksessa säädetyn viestintäverkon olisi perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013(7) puitteissa kehitettyyn Eurosurin viestintäverkkoon ja korvattava se. Viestintäverkkoa olisi käytettävä kaikessa suojatussa tietojenvaihdossa eurooppalaisessa raja- ja merivartiostossa. Sen hyväksyntätaso olisi nostettava CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL ‑tasolle, jotta voitaisiin parantaa tietojen turvaamista jäsenvaltioiden välillä ja viraston kanssa.

(23)  Euroopan rajavalvontajärjestelmää, jäljempänä ’Eurosur’, tarvitaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston toiminnassa, sillä se tarjoaa puitteet tietojenvaihdolle ja operatiiviselle yhteistyölle jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten välillä sekä viraston kanssa. Eurosur tarjoaa näille viranomaisille ja virastolle infrastruktuurin ja välineet, joita tarvitaan niiden tilannetietoisuuden parantamiseksi ja toimintakyvyn lisäämiseksi ulkorajoilla, jotta voidaan havaita, estää ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajat ylittävää rikollisuutta sekä auttaa suojelemaan maahantulijoiden henkeä ja pelastamaan heitä hengenvaarasta.

(24)  Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansalliset koordinointikeskukset, jotta voitaisiin parantaa tietojenvaihtoa ja yhteistyötä niiden välillä ja viraston kanssa rajojen valvonnan alalla ja tehdä tarkastuksia rajanylityspaikoilla. Eurosurin moitteettoman toiminnan kannalta on keskeisen tärkeää, että kaikki ulkorajojen valvonnasta kansallisen lainsäädännön nojalla vastuussa olevat kansalliset viranomaiset toimivat yhteistyössä kansallisten koordinointikeskusten välityksellä.

(23 a)  Kansallisen koordinointikeskuksen tehtävä, joka koskee koordinointia ja tietojenvaihtoa kaikkien ulkorajojen valvonnasta kansallisella tasolla vastuussa olevien viranomaisten kesken, ei rajoita rajavalvontatoimien suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevia kansallisella tasolla vahvistettuja valtuuksia.

(24)  Tämä asetus ei saisi estää jäsenvaltioita antamasta kansallisille koordinointikeskuksilleen vastuuta myös Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden muita osatekijöitä ▌koskevasta tietojenvaihdon koordinoinnista ja yhteistyöstä.

(26)  Jäsenvaltioiden ja viraston välillä vaihdettavien tietojen laatu ja tällaisten tietojen vaihdon oikea-aikaisuus ovat edellytyksiä yhdennetyn rajaturvallisuuden moitteettomalle toiminnalle. Tämä laatu olisi varmistettava Eurosurin menestyksen pohjalta standardoinnin, eri verkkojen ja järjestelmien välisen tietojenvaihdon automatisoinnin, tietojen turvaamisen ja välitettyjen tietojen laadun valvonnan kautta.

(26)  Viraston olisi annettava tarvittavaa apua Eurosurin kehittämiseksi ja käyttämiseksi, järjestelmien yhteentoimivuus mukaan lukien, erityisesti perustamalla Eurosur-puitteet, ylläpitämällä niitä ja koordinoimalla niitä.

(27)  Eurosurin olisi tarjottava kattava tilannekuva ulkorajoilta sekä Schengen-alueelta ja rajan läheiseltä alueelta. Sen olisi katettava maa-, meri- ja ilmarajojen valvonta sekä tarkastukset rajanylityspaikoissa. Tilannetietoisuuden tarjoaminen Schengen-alueella ei saisi johtaa siihen, että virasto toteuttaa operatiivisia toimia jäsenvaltioiden sisärajoilla.

(28)  Ilmarajojen valvonnan olisi kuuluttava rajaturvallisuuteen, sillä sekä kaupallisia ja yksityisiä lentoja että kauko-ohjattuja ilma-alusjärjestelmiä käytetään maahanmuuttoon ja rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvään laittomaan toimintaan. Ilmarajojen valvonnan tarkoituksena on havaita ja seurata tällaisia epäilyttäviä lentoja, jotka ylittävät tai aikovat ylittää unionin ulkorajat, ja tehdä siihen liittyvä riskianalyysi, jotta unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat aktivoida toimintakyvyn. Tätä varten olisi edistettävä virastojen välistä yhteistyötä unionin tasolla viraston, eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon hallinnoijan (Eurocontrol) ja Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) välillä. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarvittaessa saada tietoja epäilyttävistä ulkoisista lennoista ja reagoida niihin. Viraston olisi seurattava ja tuettava tutkimus- ja innovointitoimintaa tällä alalla.

(28 a)  Luvattomaan edelleen liikkumiseen liittyvistä tapahtumista raportointi Eurosurissa edesauttaa unioniin kohdistuvia ja sen sisäisiä muuttovirtoja koskevaa viraston seurantaa riskianalyysia ja tilannetietoisuutta koskeviin tarkoituksiin. Jäljempänä 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä määritellään tarkemmin raportoinnin tyyppi, jolla tämä tavoite voidaan parhaiten saavuttaa.

(30)  Viraston tarjoamien Eurosurin fuusiopalvelujen olisi perustuttava valvontavälineiden yhteiseen käyttöön ja virastojen väliseen yhteistyöhön unionin tasolla, Copernicuksen turvallisuuspalvelujen tarjoaminen mukaan lukien. Niiden olisi tarjottava jäsenvaltioille ja virastolle yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyviä tietopalveluja, joilla on lisäarvoa. Eurosurin fuusiopalveluja olisi laajennettava siten, että ne tukevat tarkastuksia rajanylityspaikoilla, ilmarajojen valvontaa ja muuttovirtojen seurantaa.

(31)  Matkustaminen pienillä merikelvottomilla veneillä on lisännyt eteläisillä meriulkorajoilla hukkuneiden maahantulijoiden määrää räjähdysmäisesti. Eurosurin olisi parannettava huomattavasti viraston ja jäsenvaltioiden operatiivista ja teknistä kykyä havaita tällaisia pieniä aluksia ja parannettava jäsenvaltioiden toimintakykyä, mikä auttaisi vähentämään maahantulijoiden kuolemia, myös etsintä- ja pelastusoperaatioiden yhteydessä.

(32)  Tässä asetuksessa tunnustetaan, että muuttoreittejä käyttävät myös kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat henkilöt.

(33)  Viraston olisi laadittava omaan käyttöönsä ja jäsenvaltioiden käyttöön yleisiä ja räätälöityjä riskianalyyseja, jotka perustuvat yhteiseen yhdennettyyn riskianalyysimalliin. Viraston olisi myös annettava jäsenvaltioiden antamien tietojen perusteella riittäviä tietoja, jotka kattavat kaikki Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kannalta olennaiset seikat, joita ovat erityisesti rajavalvonta, palauttaminen, kolmansien maiden kansalaisten laitonta edelleen liikkumista unionissa koskeva ilmiö suuntausten, reittien ja volyymien osalta, rajat ylittävän rikollisuuden, mukaan lukien luvattomissa rajanylityksissä avustaminen, ihmiskauppa, terrorismi ja hybridiuhkat, estäminen sekä tilanne asiaan liittyvissä kolmansissa maissa, jotta voitaisiin toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä tai puuttua havaittuihin uhkiin ja riskeihin yhdennetyn rajaturvallisuuden parantamiseksi ulkorajoilla.

(33)  Koska virasto toimii ulkorajoilla, sen olisi edistettävä ▌rajat ylittävän rikollisuuden kuten ihmissalakuljetuksen, ihmiskaupan ja terrorismin estämistä ja havaitsemista, kun sen on tarkoituksenmukaista toimia ja kun se on saanut asiassa merkityksellisiä tietoja toimiensa kautta. Sen olisi koordinoitava toimiaan Europolin kanssa, sillä kyseinen virasto on vastuussa jäsenvaltioiden toimien ja niiden yhteistyön tukemisesta ja lujittamisesta kahteen tai useampaan jäsenvaltioon vaikuttavan vakavan rikollisuuden estämisessä ja torjunnassa. ▌Rajat ylittävä ulottuvuus on ulkorajojen laittomiin ylittämisiin välittömässä yhteydessä olevilla rikoksilla, kuten ihmiskaupalla tai ihmissalakuljetuksella. Neuvoston direktiivin 2002/90/EY(8) 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat päättää jättää säätämättä seuraamuksista, jos menettelyn tavoitteena on humanitaarisen avun antaminen maahantulijoille.

(35)  Jaetun vastuun hengessä viraston tehtävänä olisi oltava seurata ulkorajojen turvallisuutta säännöllisesti, mihin sisältyy perusoikeuksien kunnioittaminen rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvissä viraston toimissa. Viraston olisi varmistettava asianmukainen ja tuloksellinen seuranta paitsi tilannetietoisuuden ja riskianalyysin myös jäsenvaltioissa olevien omaan henkilöstöönsä kuuluvien asiantuntijoiden läsnäolon avulla. Viraston olisi tämän vuoksi voitava lähettää jäsenvaltioihin komennukselle yhteyshenkilöitä ajanjaksoksi, jonka aikana yhteyshenkilö raportoi pääjohtajalle. Yhteyshenkilöiden raporttien olisi oltava osa haavoittuvuusarviointia.

(36)  Viraston olisi tehtävä objektiivisiin kriteereihin perustuva haavoittuvuusarviointi, jolla arvioidaan jäsenvaltioiden kykyä ja valmiutta vastata haasteisiin omilla ulkorajoillaan ja osallistua eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin ja kalustoreserviin. Haavoittuvuusarviointiin olisi sisällyttävä arvio kalustosta, infrastruktuurista, henkilöstöstä, talousarviosta ja jäsenvaltioiden taloudellisista resursseista sekä niiden valmiussuunnitelmat mahdollisten ulkorajoilla ilmenevien kriisien varalta. Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin kyseisessä arvioinnissa havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Pääjohtajan olisi määritettävä toteutettavat toimenpiteet ja suositeltava niitä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Pääjohtajan olisi lisäksi asetettava niiden toteuttamiselle määräaika ja seurattava tiiviisti niiden oikea-aikaista täytäntöönpanoa. Jos tarvittavia toimenpiteitä ei toteuteta asetetussa määräajassa, asia olisi saatettava hallintoneuvoston käsiteltäväksi uuden päätöksen tekemistä varten.

(37)  Jos virastolle ei toimiteta haavoittuvuusarvioinnin tekemiseksi tarvittavia tietoja täsmällisesti ja oikea-aikaisesti, sen olisi voitava ottaa tämä huomioon haavoittuvuusarviointia laatiessaan, jollei tietojen antamatta jättämiselle esitetä asianmukaisesti perusteltuja syitä.

(38)  Haavoittuvuusarviointi ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1053/2013(9) perustettu Schengenin arviointimekanismi ovat kaksi täydentävää mekanismia, joilla taataan Schengen-alueen moitteettoman toiminnan eurooppalainen laadunvalvonta ja varmistetaan, että unionin ja kansallisella tasolla on jatkuva valmius vastata kaikkiin haasteisiin ulkorajoilla. Vaikka Schengenin arviointimekanismi on ensisijainen menetelmä arvioitaessa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamista jäsenvaltioissa, näiden mekanismien väliset synergiat olisi maksimoitava, jotta saadaan parempi tilannekuva Schengen-alueen toiminnasta ja vältetään mahdollisimman pitkälle jäsenvaltioiden päällekkäinen työ sekä varmistetaan ulkorajojen turvallisuutta tukevien unionin rahoitusvälineiden koordinoidumpi käyttö. Tätä varten viraston ja komission välillä olisi toteutettava säännöllistä tietojenvaihtoa kummankin mekanismin tuloksista.

(38)  Koska jäsenvaltiot vahvistavat rajaosuudet, joille virasto määrittää vaikutustasot, ja koska jäsenvaltioiden ja viraston toimintakyvyn olisi oltava yhteydessä kyseisiin vaikutustasoihin, olisi luotava tilapäisesti sellaista tilannetta vastaava neljäs, kriittinen vaikutustaso, jossa Schengen-alue on vaarassa ja johon viraston olisi puututtava.

(39 a)  Jos jollekin merirajaosuudelle määritetään laittoman maahanmuuton lisääntymisen vuoksi korkea tai kriittinen vaikutustaso, asianomaisten jäsenvaltioiden olisi otettava tämä tieto huomioon etsintä- ja pelastusoperaatioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa, sillä tällainen tilanne saattaisi lisätä merihädässä oleville henkilöille annettavan avun kysyntää.

(40)  Viraston olisi järjestettävä jäsenvaltioille asianmukaista teknistä ja operatiivista apua lujittaakseen niiden valmiuksia täyttää ulkorajojen valvontaan liittyvät velvoitteensa ja vastata ulkorajoilla haasteisiin, jotka johtuvat luvattomien maahantulijoiden määrän kasvusta tai rajat ylittävästä rikollisuudesta. Tällainen apu ei kuitenkaan saisi rajoittaa asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten toimivaltaa aloittaa rikostutkinta. Viraston olisi tällöin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella järjestettävä ja koordinoitava yhden tai useamman jäsenvaltion yhteisiä operaatioita ja lähetettävä niihin eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ryhmiä sekä asetettava käyttöön tarvittava kalusto.

(41)  Tapauksissa, joissa ulkorajoihin kohdistuu erityinen ja suhteeton haaste, viraston olisi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella järjestettävä ja koordinoitava nopeita rajainterventioita ja lähetettävä niihin sekä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ryhmiä että kalustoa, myös nopean toiminnan kalustoreservistä. Nopeilla rajainterventioilla olisi annettava rajoitetuksi ajaksi tukea tilanteissa, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa ja joihin tällainen interventio olisi tehokas vastaus. Jotta tällaisen intervention tehokkuus voitaisiin varmistaa, jäsenvaltioiden olisi asetettava eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen operatiivista henkilöstöä käyttöön asianmukaisten ryhmien muodostamiseksi ja annettava tarvittava kalusto. Kun jonkin jäsenvaltion kaluston mukana lähetettävä miehistö on kyseisestä jäsenvaltiosta, miehistö olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion osuudessa pysyviin joukkoihin. Viraston ja asianomaisen jäsenvaltion olisi sovittava toimintasuunnitelmasta.

(42)  Jos jäsenvaltion ulkorajojen tietyille alueille kohdistuu eri ryhmistä koostuvien suurten saapuvien muuttovirtojen aiheuttamia erityisiä ja suhteettomia muuttoliikkeeseen liittyviä haasteita, jäsenvaltioiden olisi voitava tukeutua tekniseen ja operatiiviseen lisätukeen. Muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien olisi annettava tätä lisätukea alueilla, joille saapuu eniten tulijoita, jäljempänä ’hotspot-alueet’. Näiden ryhmien olisi koostuttava eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista lähetettävästä operatiivisesta henkilöstöstä sekä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja Europolin tai muiden asiaankuuluvien unionin virastojen jäsenvaltioista lähettämistä asiantuntijoista. Viraston olisi avustettava komissiota eri virastojen välisessä koordinoinnissa kentällä. Komission olisi yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion ja asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa vahvistettava hotspot-alueella tehtävän yhteistyön ehdot ja vastattava muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimien koordinoinnista.

(43)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikilla viranomaisilla, jotka todennäköisesti vastaanottavat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia, kuten poliisilla, rajavartijoilla, maahanmuuttoviranomaisilla ja säilöönottoyksiköiden henkilöstöllä, on asianmukaiset tiedot. Niiden olisi myös varmistettava, että tällaisten viranomaisten henkilöstö saa tasoltaan heidän tehtäviään ja vastuualueitaan vastaavan koulutuksen sekä ohjeet tiedottaa hakijoille, minne ja miten kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset voidaan jättää, ja ohjeet siitä, miten haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ohjataan asianmukaisten mekanismien piiriin.

(43 a)  Pysyvien joukkojen koulutus olisi toteutettava tiiviissä yhteistyössä viraston ja jäsenvaltioiden ja erityisesti niiden koulutuslaitosten välillä varmistaen, että koulutusohjelmat ovat yhdenmukaisia ja niissä edistetään perussopimuksissa vahvistettuja yhteisiä arvoja. Virasto voi hallintoneuvoston hyväksynnän saatuaan perustaa virastoon koulutuskeskuksen helpottamaan edelleen yhteisen eurooppalaisen kulttuurin sisällyttämistä tarjottavaan koulutukseen.

(44)  Eurooppa-neuvosto vahvisti kesäkuussa 2018, että on tärkeää noudattaa muuttoliikettä koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, ja katsoi, että muuttoliike ei ole haaste ainoastaan yksittäisille jäsenvaltioille vaan myös koko Euroopalle. Se korosti, miten tärkeää unionille on tarjota täysi tuki muuttovirtojen asianmukaisen hallinnan varmistamiseksi. ▌

(45)  Euroopan raja- ja merivartioviraston ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä muuttoliikkeeseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi tuloksellisesti erityisesti niillä ulkorajoilla, joille saapuu eri ryhmistä koostuvia suuria saapuvia muuttovirtoja. Erityisesti näiden virastojen olisi koordinoitava toimintaansa ja tuettava jäsenvaltioita, jotta voidaan helpottaa kansainvälistä suojelua koskevaa menettelyä ja sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palautusmenettelyä, joiden kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty. Viraston ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston olisi tehtävä yhteistyötä myös muissa yhteisissä operatiivisissa toimissa, joita ovat esimerkiksi yhteiset riskianalyysit, tilastotietojen keruu, koulutus ja jäsenvaltioille valmiussuunnittelussa annettava tuki.

(44 a)  Rannikkovartiostotoimintoja toteuttavat kansalliset viranomaiset ovat vastuussa monenlaisista tehtävistä, joihin voivat sisältyä meriturvallisuus, merenkulun turvatoimet, meripelastus, merirajojen valvonta, kalastuksen valvonta, tullivalvonta ja yleinen lainvalvonta merellä sekä meriympäristön suojelu. Viraston, neuvoston asetuksella (EY) N:o 768/2005 perustetun Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 perustetun Euroopan meriturvallisuusviraston olisi sen vuoksi lujitettava yhteistyötään sekä toistensa että rannikkovartiostotoimintoja toteuttavien kansallisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan parantaa meritilannetietoisuutta sekä tukea johdonmukaisia ja kustannustehokkaita toimia. Merialan eri toimijoiden välisten synergioiden olisi oltava Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian ja merellisen turvallisuusstrategian mukaisia.

(46)  Jäsenvaltioiden olisi voitava tukeutua tehostettuun operatiiviseen ja tekniseen lisätukeen, jota muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmät antavat ▌hotspot-alueilla ▌. Muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien olisi koostuttava viraston henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön kuuluvista asiantuntijoista ja jäsenvaltioista lähetetyistä asiantuntijoista sekä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, Europolin ja tapauksen mukaan Euroopan unionin perusoikeusviraston sekä muiden ▌unionin virastojen lähettämistä henkilöstöön kuuluvista asiantuntijoista ja/tai jäsenvaltioiden asiantuntijoista. Komission olisi varmistettava tarvittava koordinointi tarpeiden arvioinnissa ja asiaankuuluvien virastojen yhteistyössä niiden toimeksiantojen puitteissa ja vahvistettava yhteistyön ehdot kentällä toteutettavissa operaatioissa unionin eri virastojen osallistuminen huomioon ottaen.

(47)  Jäsenvaltioiden olisi tehtävä hotspot-alueilla yhteistyötä asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa, joiden olisi toimittava toimeksiantojensa ja valtuuksiensa puitteissa sekä komission koordinoinnin alaisina. Komission olisi yhteistyössä asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa varmistettava, että hotspot-alueilla toteutettavissa toimissa noudatetaan asiaa koskevaa unionin oikeutta ja perusoikeuksia.

(48)  Kun se on perusteltua haavoittuvuusarvioinnin tai riskianalyysin tulosten perusteella tai kun yhdelle tai useammalle rajaosuudelle määritetään tilapäisesti kriittinen vaikutustaso, viraston pääjohtajan olisi suositeltava asianomaiselle jäsenvaltiolle yhteisten operaatioiden tai nopeiden rajainterventioiden käynnistämistä ja toteuttamista.

(50)  Jos ulkorajojen valvonta muuttuu siinä määrin tehottomaksi, että se uhkaa vaarantaa Schengen-alueen toiminnan, joko siksi, että jäsenvaltio ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä haavoittuvuusarvioinnin mukaisesti, tai siksi, että jäsenvaltio, jonka ulkorajoihin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita, ei ole pyytänyt virastolta riittävää tukea tai ei pane tällaista tukea täytäntöön, unionin tasolla olisi toimittava yhtenäisesti, nopeasti ja tuloksellisesti. Näiden uhkien vähentämiseksi ja paremman koordinoinnin varmistamiseksi unionin tasolla komission olisi tehtävä neuvostolle ehdotus päätökseksi, jossa yksilöidään toimenpiteet, jotka viraston on pantava täytäntöön, ja samalla edellytetään, että asianomainen jäsenvaltio tekee viraston kanssa yhteistyötä kyseisten toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön. Neuvostolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä tällainen päätös, koska toimenpiteet, joista on tehtävä päätös, saattavat olla poliittisesti arkaluonteisia ja liittyvät todennäköisesti kansallisiin täytäntöön- ja toimeenpanovaltuuksiin.

Viraston olisi sitten määritettävä toimet, jotka on toteutettava neuvoston päätöksessä mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi käytännössä. Viraston olisi laadittava asianomaisen jäsenvaltion kanssa toimintasuunnitelma. Asianomaisen jäsenvaltion olisi helpotettava neuvoston päätöksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa toteuttamalla muun muassa 44, 83 ja 84 artiklassa säädetyt sille asetetut velvoitteet. Jos jäsenvaltio ei 30 päivän kuluessa noudata kyseistä neuvoston päätöstä eikä tee viraston kanssa yhteistyötä kyseiseen päätökseen sisältyvien toimenpiteiden täytäntöönpanossa, komission olisi voitava käynnistää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/39921 29 artiklassa säädetty erityismenettely puuttuakseen alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleistä toimivuutta uhkaaviin poikkeuksellisiin olosuhteisiin.

(51)  Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen olisi muodostettava pysyvät joukot, jotka koostuvat ▌rajavartijoista, palauttamisen saattajista, palautusasiantuntijoita ja muusta asiaankuuluvasta henkilöstöstä. Pysyvien joukkojen olisi koostuttava neljästä operatiivisen henkilöstön luokasta, jotka ovat Euroopan raja- ja merivartioviraston palveluksessa oleva henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö, jäsenvaltioista virastoon pitkäaikaisesti lähetetty henkilöstö, jäsenvaltioista virastoon lyhytaikaiselle komennukselle lähetetty henkilöstö ja nopean toiminnan reserviin nopeita rajainterventioita varten kuuluva henkilöstö. Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviä joukkoja olisi lähetettävä osana rajaturvallisuusryhmiä, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä tai palautusryhmiä. Lähetettävien pysyvien joukkojen tosiasiallisen vahvuuden olisi perustuttava operatiivisiin tarpeisiin.

(52)  Ryhmien jäseninä lähetettävällä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen operatiivisella henkilöstöllä on oltava ▌kaikki tarvittavat valtuudet toteuttaa rajavalvonta- tai palauttamistehtäviä, mukaan lukien tehtävät, jotka edellyttävät asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä tai viraston henkilöstön osalta liitteen V mukaisesti määriteltyjä toimeenpanovaltuuksia. Kun viraston henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö käyttää toimeenpanovaltuuksia, viraston olisi oltava vastuussa mahdollisista vahingoista.

(53)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava osallistumisensa eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin liitteen III mukaisesti pitkäaikaisen lähettämisen ja liitteen IV mukaisesti lyhytaikaisten komennusten osalta. Jäsenvaltioiden yksittäiset osuudet on vahvistettu käyttäen jakoperustetta, josta sovittiin vuonna 2016 nopean toiminnan reserviä koskevien neuvottelujen yhteydessä ja joka esitetään asetuksen (EU) 2016/1624 liitteessä I. Tätä jakoperustetta on mukautettu suhteessa eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen vahvuuteen. Nämä osuudet on vahvistettu samassa suhteessa myös Schengenin säännöstöön osallistuville maille.

(53 a)  Valitessaan 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa hallintoneuvoston päätöksessä ilmoitettavia määriä ja profiileja pääjohtajan olisi sovellettava yhdenvertaisen kohtelun ja suhteellisuuden periaatteita erityisesti jäsenvaltioiden kansallisten voimavarojen osalta.

(53 b)  Pysyvistä joukoista tapahtuvien lyhytaikaisten komennusten ja sisäisen turvallisuuden rahaston erityistoimien tai muun erityisen unionin rahoituksen nojalla yhteisrahoitetun kaluston käyttöön asettamisen tarkasta aikataulusta olisi sovittava kunkin jäsenvaltion ja viraston välillä vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa valmiudet ja suhteellisuus huomioon ottaen. Pyytäessään kansallisia osuuksia pääjohtajan olisi pääsääntöisesti sovellettava suhteellisuuden ja jäsenvaltioiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteita estääkseen tilanteet, jotka vaikuttavat merkittävästi kansallisten tehtävien hoitamiseen yhdessä jäsenvaltiossa, kun pyydetään kyseisen jäsenvaltion vuotuisten osuuksien lähettämistä tietyllä neljän kuukauden jaksolla. Tällaisiin yksityiskohtaisiin sääntöihin sisältyy jäsenvaltioiden mahdollisuus täyttää pakolliset komennusjaksot ei-peräkkäisillä jaksoilla. Kun kyseessä on lyhytaikainen komennus pysyviin joukkoihin, jäsenvaltiot voivat täyttää komennusta koskevat 58 artiklan mukaiset velvoitteensa myös kumuloituvasti lähettämällä enemmän henkilöstöä lyhyemmiksi jaksoiksi tai lähettämällä samat henkilöstön jäsenet pidemmäksi aikaa kuin neljäksi kuukaudeksi vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa sovitun suunnitelman mukaisesti.

(53 c)  Rajoittamatta merioperaatioita koskevan toimintasuunnitelman oikea-aikaista loppuunsaattamista viraston olisi annettava osallistuville jäsenvaltioille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tarkat tiedot toimivallan ja sovellettavan lainsäädännön soveltamisesta ja erityisesti alusten ja ilma-alusten komentajien erioikeuksista, voimankäytön ehdoista sekä rajoittavien tai vapaudenmenetyksen käsittävien toimenpiteiden määräämisestä.

(55)  Henkilöresurssien pitkän aikavälin kehittämistä jäsenvaltioiden eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin osallistumisen varmistamiseksi olisi tuettava rahoitustukijärjestelmällä. Sen vuoksi on aiheellista antaa virastolle lupa myöntää jäsenvaltioille avustuksia ilman ehdotuspyyntöä asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 125 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisena rahoituksena, joka ei perustu kustannuksiin. Rahoitustuen pitäisi mahdollistaa jäsenvaltioille lisähenkilöstön palkkaaminen ja kouluttaminen, jotta ne saavat tarvitsemaansa joustoa voidakseen täyttää pakolliset osuutensa eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin. Tässä olisi otettava huomioon palvelukseenottoon ja koulutukseen jäävä riittävä aikaa, joten sen olisi perustuttava N+2-sääntöön. Erityisellä rahoitusjärjestelmällä olisi saatava aikaan tasapaino sääntöjenvastaisuuksien ja petosten riskin sekä valvonnan kustannusten välille.

Asetuksessa vahvistetaan rahoitustuen maksamisen olennaiset edellytykset eli rajavartijoiden tai muiden asiantuntijoiden sellaisen riittävän määrän palvelukseenotto ja koulutus, joka vastaa virastoon pitkäaikaisesti lähetettyjen henkilöstön jäsenten määrää tai niiden henkilöstön jäsenten määrää, jotka tosiasiallisesti lähetetään viraston operatiivisiin toimiin vähintään neljän kuukauden ajaksi yhdessä tai useammassa jaksossa taikka suhteutettuna silloin, kun lähettämisen kesto on alle neljä kuukautta yhdessä tai useammassa jaksossa. Koska todellisista kustannuksista eri jäsenvaltioissa ei ole asiaankuuluvia ja vertailukelpoisia tietoja, kustannuksiin perustuvan rahoitusjärjestelmän kehittäminen olisi liian monimutkaista eikä sillä ratkaistaisi yksinkertaisen, nopean, tehokkaan ja tuloksellisen rahoitusjärjestelmän tarvetta. Sen vuoksi on aiheellista antaa virastolle lupa myöntää jäsenvaltioille avustuksia ilman ehdotuspyyntöä rahoituksena, joka ei perustu kustannuksiin, jos asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 125 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiset edellytykset täyttyvät. Vahvistettaessa tällaisen rahoituksen määrä eri jäsenvaltioissa on aiheellista käyttää viitemääränä Euroopan unionin toimielinten tehtäväryhmän III palkkaluokan 8 palkkatasolle 1 kuuluvien sopimussuhteisten toimihenkilöiden vuosipalkkaa, jota mukautetaan jäsenvaltiokohtaisella korjauskertoimella, moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja yhdenvertaisen kohtelun hengessä. Toteuttaessaan tätä rahoitustukea viraston ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yhteisrahoitusperiaatetta ja kaksinkertaisen rahoituksen kiellon periaatetta noudatetaan.

(55 a)  Jotta voitaisiin lieventää viraston henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palvelukseenotosta eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin kansallisille yksiköille aiheutuvaa mahdollista vaikutusta, jäsenvaltioiden asiaankuuluville yksiköille olisi annettava tukea, jolla katetaan investoinnit tällaisen lähtevän henkilöstön korvaavan uuden henkilöstön kouluttamiseksi.

(56)  Jotta eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviä joukkoja voitaisiin lähettää kolmansien maiden alueelle, viraston olisi kehitettävä voimavarat omia johtamisrakenteitaan varten sekä menettely, jolla varmistetaan ryhmien jäsenten siviili- ja rikosoikeudellinen vastuu.

(57)  Jotta eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviä joukkoja voitaisiin tosiasiallisesti lähettää 1 päivästä tammikuuta 2021, tietyt päätökset olisi tehtävä ja täytäntöönpanotoimenpiteet toteutettava mahdollisimman pian. Sen vuoksi viraston olisi yhdessä jäsenvaltioiden ja komission kanssa osallistuttava tällaisten hallintoneuvoston hyväksyttäväksi annettavien täytäntöönpanotoimenpiteiden ja päätösten valmisteluun. Tähän ennakkovalmisteluprosessiin olisi kuuluttava asiaankuuluva palvelukseenotto virastossa ja jäsenvaltioissa tämän asetuksen 120 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

(59)  Jotta voitaisiin varmistaa viraston järjestämän operatiivisten toimien tuen jatkuvuus, kaikki lähettämiset 31 päivään joulukuuta 2020 asti olisi suunniteltava ja toteutettava, myös nopean toiminnan reservissä, asetuksen (EU) 2016/1624 20, 30 ja 31 artiklan mukaisesti sekä vuonna 2019 käytävien vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen mukaisesti. Sen vuoksi nämä säännökset olisi kumottava vasta 1 päivästä tammikuuta 2021.

(60)  Viraston työvoima koostuu henkilöstöstä, joka toteuttaa virastolle uskottuja tehtäviä joko päätoimipaikassa tai osana eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviä joukkoja. Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin voi kuulua henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä sekä kansallisista viranomaisista pitkäaikaisesti lähetettyä tai lyhytaikaista komennusta varten käyttöön asetettua henkilöstöä ja nopean toiminnan reservin henkilöstöä. Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin kuuluvaa henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä lähetetään pääasiassa ryhmien jäseninä; ainoastaan rajallinen ja tarkasti määritelty osa tästä henkilöstöstä voidaan palkata tukitehtäviin pysyvien joukkojen perustamiseksi, erityisesti päätoimipaikkaan.

(61)  Jotta voitaisiin paikata jatkuva vajaus vapaaehtoisen kalustoreservin muodostamisessa jäsenvaltioista, erityisesti suurikokoisten voimavarojen osalta, virastolla olisi oltava oma tarvittava kalusto lähetettäväksi yhteisiin operaatioihin, nopeisiin rajainterventioihin tai muihin operatiivisiin toimiin. Jäsenvaltioiden olisi annettava lupa tällaisten voimavarojen käyttöön valtion käytössä olevana. Virasto on voinut lain mukaan hankkia tai vuokrata oman kalustonsa vuodesta 2011, mutta talousarviovarojen puute on merkittävästi haitannut tätä mahdollisuutta.

(62)  Jotta voitaisiin saavuttaa eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen perustamisen taustalla oleva tavoitetaso, komissio on varannut vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä merkittävät rahoituspuitteet virastolle operatiivisia tarpeita vastaavan tarvittavan ilma-, meri- ja maakaluston hankintaan, huoltoon ja käyttämiseen. Tarvittavan kaluston hankinta voi erityisesti suurikokoisten voimavarojen osalta voi olla pitkä prosessi, mutta viraston omasta kalustosta olisi lopulta tultava operatiivisten lähettämisten perusta ja jäsenvaltioilta pyydettäisiin lisäosuuksia poikkeuksellisissa olosuhteissa. Viraston teknisen miehistön olisi pääasiassa käytettävä viraston kalustoa osana eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviä joukkoja. Jotta voitaisiin varmistaa ehdotettujen taloudellisten resurssien tuloksellinen käyttö, prosessin olisi perustuttava monivuotiseen strategiaan, josta hallintoneuvosto päättää mahdollisimman aikaisin. On tarpeen varmistaa viraston kestävyys tulevien monivuotisten rahoituskehysten avulla ja ylläpitää kokonaisvaltaista Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta.

(63)  Viraston ja jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tämän asetuksen täytäntöönpanossa mahdollisimman hyvin nykyisiä voimavaroja henkilöresurssien ja kaluston osalta sekä unionin että kansallisella tasolla.

(64)  Eurooppalaisen raja- ja merivartioston uusien voimavarojen pitkän aikavälin kehittämistä olisi koordinoitava jäsenvaltioiden ja viraston välillä monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin mukaisesti ottaen huomioon tiettyjen prosessien pitkä kesto. Tähän kuuluvat uusien rajavartijoiden (jotka saattavat uransa aikana palvella sekä jäsenvaltioissa että osana pysyviä joukkoja) palvelukseenotto ja koulutus sekä kaluston hankinta, huolto ja käytöstäpoisto (jolloin olisi tarkasteltava mahdollisuuksia yhteentoimivuuteen ja mittakaavaetuihin) mutta myös uuden kaluston ja siihen liittyvän teknologian kehittäminen esimerkiksi tutkimuksen kautta.

(65)  Voimavaroja koskevaan etenemissuunnitelmaan olisi yhdistettävä jäsenvaltioiden voimavarojen kehittämissuunnitelmat ja viraston resursseja koskeva monivuotinen suunnittelu, jotta voitaisiin optimoida pitkän aikavälin investoinnit ulkorajojen suojelemiseksi mahdollisimman hyvin.

(66)  Kun otetaan huomioon Euroopan raja- ja merivartioviraston toimeksiannon laajentaminen, eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen perustaminen sekä niiden tehostettu läsnäolo kentällä ulkorajoilla ja lisääntynyt osallistuminen palauttamisen alalla, viraston olisi voitava perustaa lähelle niitä paikkoja, joissa se toteuttaa merkittäviä operatiivisia toimia, näiden toimien toteuttamisen ajaksi paikallistoimistoja, jotka toimisivat rajapintana viraston ja vastaanottavan jäsenvaltion välillä ja hoitaisivat koordinointi-, logistiikka- ja tukitehtäviä sekä helpottaisivat yhteistyötä viraston ja vastaanottavan jäsenvaltion välillä.

(66 a)  Yhdennettyyn rajaturvallisuuteen kuuluvan virastojen välisen yhteistyön hengessä viraston olisi tehtävä tiiviisti yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien unionin virastojen ja erityisesti Europolin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston kanssa. Tällaista yhteistyötä olisi tehtävä päätoimipaikan tasolla, toiminta-alueilla ja tapauksen mukaan paikallistoimistojen tasolla.

(66 b)  Viraston olisi edelleen kehitettävä rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevia koulutuksen yhteisiä perusvaatimuksia ja asianmukaisia koulutusvälineitä, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, myös lasten, suojelua koskeva erityiskoulutus mukaan lukien. Sen olisi lisäksi tarjottava yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyviä tehtäviä koskevia täydennyskoulutuskursseja ja ‑seminaareja, jotka on suunnattu myös toimivaltaisten kansallisten yksiköiden henkilöstölle. Viraston olisi tarjottava eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen jäsenille heidän tehtäviensä ja valtuuksiensa kannalta olennaista erityiskoulutusta. Tähän olisi sisällyttävä koulutusta asiaa koskevasta unionin ja kansainvälisestä oikeudesta sekä perusoikeuksista. Virastolle olisi annettava lupa järjestää koulutusta yhteistyössä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa niiden alueella.

(67)  Sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen, jotka eivät täytä tai jotka eivät enää täytä jäsenvaltioihin tulon tai jäsenvaltioissa oleskelun tai asumisen edellytyksiä, noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/115/EY(10) on olennainen osa kattavia toimia, joilla pyritään puuttumaan laittomaan maahanmuuttoon, sekä tärkeää yleistä etua koskeva merkittävä kysymys.

(68)  Viraston olisi lisättävä jäsenvaltioille antamaansa apua kolmansien maiden kansalaisten palauttamisessa, jollei unionin palautuspolitiikasta muuta johdu, sekä direktiivin 2008/115/EY mukaisesti. Sen olisi erityisesti koordinoitava ja järjestettävä palautusoperaatioita yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta sekä järjestettävä ja toteutettava palautusinterventioita sellaisten jäsenvaltioiden palautusjärjestelmien tukemiseksi, jotka tarvitsevat teknistä ja operatiivista lisäapua täyttääkseen velvoitteensa palauttaa kolmansien maiden kansalaiset mainitun direktiivin mukaisesti.

(69)  Viraston olisi perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen ja rajoittamatta jäsenvaltioiden vastuuta palauttamispäätösten tekemisestä annettava jäsenvaltioille teknistä ja operatiivista apua palautusprosessissa, mukaan lukien ▌kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden selvittäminen ja muut palauttamista edeltävät ja palauttamiseen liittyvät jäsenvaltioiden toimet. Viraston olisi lisäksi avustettava jäsenvaltioita palauttamista varten tarvittavien matkustusasiakirjojen hankinnassa yhteistyössä asiaankuuluvien kolmansien maiden viranomaisten kanssa.

(69 a)  Viraston olisi asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella annettava kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi perustetun Euroopan neuvoston komitean tehdä vierailuja sen toteuttamiin palautusoperaatioihin Euroopan neuvoston jäsenten kidutuksenvastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mukaisesti perustaman seurantamekanismin puitteissa.

(70)  Jäsenvaltioille palautusmenettelyjen toteuttamisessa annettavaan apuun olisi sisällyttävä tämän asetuksen täytäntöönpanon kannalta olennaisten käytännön tietojen antaminen kolmansista maista, joihin palauttaminen tapahtuu, kuten yhteystietojen tai muiden palautusoperaatioiden sujuvuuden ja ihmisarvoisen toteuttamisen kannalta tarvittavien logististen tietojen tarjoaminen. Apuun olisi myös sisällyttävä alustan käyttäminen ja ylläpito sellaisten tietojen vaihtamiseksi, joita virasto tarvitsee voidakseen antaa tämän asetuksen mukaista teknistä ja operatiivista apua. Alustalla olisi oltava viestintäinfrastruktuuri, joka mahdollistaa tilastotietojen automaattisen siirron jäsenvaltioiden kansallisista palauttamisen hallintajärjestelmistä.

(72)  Mahdollinen jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen järjestely ei vapauta virastoa tai jäsenvaltioita unionin tai kansainväliseen oikeuteen perustuvista velvoitteistaan tai vastuustaan eikä etenkään palauttamiskiellon periaatteen ja kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kiellon noudattamisesta.

(73)  Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä operatiivista yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden kanssa ulkorajoilla, mukaan lukien lainvalvontatarkoituksessa toteutettavat sotilasoperaatiot, siltä osin kuin tällainen yhteistyö on yhteensopivaa viraston toimien kanssa.

(74)  Viraston olisi parannettava tietojenvaihtoa ja yhteistyötä Europolin, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, Euroopan meriturvallisuusviraston ja Euroopan unionin satelliittikeskuksen, Euroopan lentoturvallisuusviraston tai eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon hallinnoijan kaltaisten muiden unionin elinten, toimistojen ja virastojen kanssa, jotta Euroopan tasolla jo käytettävissä olevia tietoja, voimavaroja ja järjestelmiä, kuten Euroopan maanseurantaohjelmaa Copernicusta, voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

(75)  Yhteistyö kolmansien maiden kanssa on tärkeä osa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta. Sen tarkoituksena olisi oltava edistää eurooppalaisia rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevia vaatimuksia, vaihtaa tietoja ja riskianalyyseja, helpottaa palauttamista sen tehostamiseksi ja tukea kolmansia maita rajaturvallisuuden ja muuttoliikkeen alalla, eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen lähettäminen mukaan lukien, kun tällaista tukea tarvitaan ulkorajojen suojelemiseksi ja unionin muuttoliikepolitiikan tehokasta hallinnointia varten.

(75 a)  Kun komissio suosittaa neuvostolle, että se valtuuttaisi komission neuvottelemaan asemaa koskevan sopimuksen jonkin kolmannen maan kanssa, komission olisi arvioitava kyseisen kolmannen maan kanssa asemasta tehtävän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien alueiden kannalta merkityksellinen perusoikeustilanne ja ilmoitettava tästä Euroopan parlamentille.

(76)  Yhteistyötä kolmansien maiden kanssa olisi tehtävä unionin ulkoisen toiminnan kehyksessä ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Komissio varmistaa Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ja unionin ulkoisen toiminnan alaa koskevien muiden unionin politiikkojen, erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, välisen johdonmukaisuuden. Unionin korkean edustajan ja tämän yksiköiden olisi avustettava komissiota. Tällaisen yhteistyön pitäisi koskea erityisesti niitä viraston toimia, joita toteutetaan kolmansien maiden alueella tai joihin osallistuu kolmansien maiden viranomaisia, esimerkiksi riskianalyysin, operaatioiden suunnittelun ja toteuttamisen, koulutuksen, tietojenvaihdon ja yhteistyön aloilla.

(77)  Jotta voitaisiin varmistaa, että Eurosuriin sisältyvät tiedot ovat mahdollisimman täydelliset ja ajantasaiset erityisesti kolmansien maiden tilanteen osalta, viraston olisi tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden viranomaisten kanssa joko jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahden- ja monenvälisten sopimusten, mukaan lukien alueelliset verkostot, puitteissa tai viraston ja kolmansien maiden asiaankuuluvien viranomaisten välisten työjärjestelyjen kautta. Tätä varten Euroopan ulkosuhdehallinnon, unionin edustustojen ja toimistojen olisi annettava kaikki Eurosurin kannalta merkitykselliset tiedot.

(78)  Tämä asetus sisältää säännöksiä yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa, koska hyvin jäsennelty ja jatkuva tietojenvaihto ja yhteistyö näiden maiden ja esimerkiksi naapureina olevien kolmansien maiden kanssa on ratkaisevan tärkeää Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden tavoitteiden saavuttamiseksi. On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisessä tietojenvaihdossa ja yhteistyössä noudatetaan täysimääräisesti perusoikeuksia.

(78 a)  Kolmansille maille annettavan avun olisi täydennettävä viraston jäsenvaltioille Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvien unionin toimenpiteiden soveltamisessa antamaa tukea.

(78 b)  Jäsenvaltioiden Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden piiriin kuuluvilla aloilla kolmansien maiden kanssa tekemät kahden- ja monenväliset sopimukset voivat sisältää turvallisuuden kannalta arkaluonteisia tietoja. Kun tällaisista tiedoista on ilmoitettu komissiolle, komission olisi käsiteltävä niitä sovellettavien turvallisuussääntöjen mukaisesti.

(79)  Jotta voitaisiin laatia rajan läheisen alueen kattava kokonaisvaltainen tilannekuva ja riskianalyysi, viraston ja kansallisten koordinointikeskusten olisi kerättävä tietoa ja koordinoitava toimintaa jäsenvaltioiden, komission, viraston tai muiden unionin virastojen kolmansiin maiden lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kanssa.

(80)  Neuvoston pääsihteeristöön on yhteisellä toiminnalla 98/700/YOS perustettu FADO-järjestelmä (False and Authentic Documents Online), jonka kautta jäsenvaltioiden viranomaisilla on mahdollisuus saada tietoa paljastetuista uusista väärentämismenetelmistä sekä liikkeellä olevista uusista aidoista asiakirjoista.

(81)  Neuvosto totesi 27 päivänä maaliskuuta 2017 antamissaan päätelmissä, että FADO-järjestelmän ylläpito on vanhentunut ja että sen oikeusperustaa on muutettava, jotta se täyttää edelleen oikeus- ja sisäasioiden alan politiikkojen vaatimukset. Neuvosto totesi myös, että tässä voitaisiin hyödyntää synergioita käyttämällä viraston asiantuntemusta asiakirjaväärennöksistä ja viraston alalla jo tekemää työtä. Tämän vuoksi FADO-järjestelmän hallinto sekä operatiivinen ja tekninen ylläpito olisi siirrettävä Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöltä virastolle, kun lainsäätäjät ovat hyväksyneet säädöksen FADO-järjestelmästä ja yhteisen toiminnan 98/700/YOS korvaamisesta.

(83)  Siirtymäkauden aikana olisi varmistettava, että FADO-järjestelmä on täysin toimintakykyinen siihen asti, kunnes siirto tosiasiallisesti toteutetaan ja nykyiset tiedot siirretään uuteen järjestelmään. Nykyisten tietojen omistajuus olisi sitten siirrettävä virastolle.

(84)  Kaikessa jäsenvaltioiden tämän asetuksen puitteissa toteuttamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 tai soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680(11).

(85)  Palauttamisen yhteydessä tapahtuu usein, ettei kolmansien maiden kansalaisilla ole hallussaan henkilöasiakirjoja eivätkä he tee yhteistyötä heidän henkilöllisyytensä toteamiseksi vaan jättävät tietoja antamatta tai antavat virheellisiä henkilötietoja. Koska palautusmenettelyjen on oltava toimintapoliittisesti tarkoituksenmukaisia, viraston on tarpeen voida rajoittaa tiettyjä rekisteröityjen oikeuksia, jotta näiden oikeuksien väärinkäyttö ei estä palautusmenettelyjen asianmukaista toteuttamista ja palauttamispäätösten menestyksekästä täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa tai estä virastoa toteuttamasta tehtäviään tehokkaasti. Varsinkin käsittelyn rajoittamista koskevan oikeuden käyttäminen saattaa merkittävästi viivästyttää ja estää palautusoperaatioiden toteuttamista. Lisäksi joissakin tapauksessa rekisteröidyn oikeus saada pääsy tietoihin saattaa vaarantaa palautusoperaation lisäämällä pakenemisen vaaraa, jos rekisteröity saa tietää, että virasto käsittelee häntä koskevia tietoja osana suunniteltua palautusoperaatiota. Oikeus tietojen oikaisemiseen saattaa puolestaan lisätä riskiä siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen johtaa viranomaisia harjaan antamalla virheellistä tietoa. Tätä varten viraston olisi voitava antaa tällaisia rajoituksia koskevia sisäisiä sääntöjä.

(86)  Virasto voi joutua siirtämään palautettavien henkilöiden henkilötietoja kolmansille maille, jotta se voi asianmukaisesti toteuttaa tehtävänsä palauttamisen alalla, esimerkiksi avustamalla jäsenvaltioita palautusmenettelyjen asianmukaisessa toteuttamisessa ja palauttamispäätösten menestyksekkäässä täytäntöönpanossa. Kolmansista maista, joihin henkilöitä palautetaan, ei useinkaan ole tehty asetuksen (EU) 2016/679 45 artiklassa tai direktiivin (EU) 2016/680 36 artiklassa tarkoitettuja komission hyväksymiä tietosuojan riittävyyttä koskevia päätöksiä, ne eivät useinkaan ole tehneet tai aio tehdä takaisinottosopimusta unionin kanssa, tai ne eivät muuten ole toteuttaneet asianmukaisia suojatoimia asetuksen (EU) 2018/1725 69 artiklassa tarkoitetulla tavalla tai niissä kansallisissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla, joilla direktiivin (EU) 2016/680 37 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Huolimatta unionin laajoista pyrkimyksistä tehdä yhteistyötä laittomasti oleskelevien, paluuvelvoitteen alaisten kolmansien maiden kansalaisten tärkeimpien lähtömaiden kanssa ei ole aina mahdollista varmistaa, että tällaiset kolmannet maat täyttävät järjestelmällisesti kansainvälisen oikeuden mukaisen velvoitteensa ottaa takaisin omat kansalaisensa. Unionin tai jäsenvaltioiden tekemät tai parhaillaan neuvottelemat takaisinottosopimukset, joissa määrätään asianmukaisista suojatoimista henkilötietojen siirtämiseksi kolmansiin maihin, kattavat vain pienen määrän näistä kolmansista maista. Mikäli tällaisia sopimuksia ei ole vielä olemassa, viraston olisi siirrettävä henkilötiedot unionin palautusoperaatioiden helpottamiseksi, kun ▌asetuksen (EU) 2018/1725 50 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

(86 a)  Jäsenvaltioiden osalta henkilötietojen siirto kolmansiin maihin olisi toteutettava asetuksen (EU) 2016/679 ja soveltuvin osin direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti. Kuten virastonkin tapauksessa, kolmansista maista, joihin henkilöitä palautetaan, ei useinkaan ole tehty asetuksen (EU) 2016/679 45 artiklassa tai direktiivin (EU) 2016/680 36 artiklassa tarkoitettuja komission hyväksymiä tietosuojan riittävyyttä koskevia päätöksiä. Unionin tai jäsenvaltioiden tekemät tai parhaillaan neuvottelemat takaisinottosopimukset, joissa määrätään asianmukaisista suojatoimista henkilötietojen siirtämiseksi kolmansiin maihin asetuksen (EU) 2016/680 45 artiklan tai direktiivin (EU) 2016/680 36 artiklan nojalla, kattavat sitä paitsi vain pienen määrän kolmansista maista. Tällaisissa olosuhteissa ja tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen tai asianmukaisten suojatoimien edellytyksestä poiketen henkilötietojen siirtäminen kolmansien maiden viranomaisille olisi sallittava unionin palauttamispolitiikan täytäntöön panemiseksi. Asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklassa tai soveltuvin osin direktiivin (EU) 2016/680 38 artiklassa säädettyä poikkeusta olisi oltava mahdollista käyttää edellyttäen, että mainituissa artikloissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

(87)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 6 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustettuja perusoikeuksia sekä otetaan huomioon niissä tunnustetut periaatteet, joita ovat erityisesti ihmisarvon kunnioittaminen, oikeus elämään, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen tai kohtelun kielto, ihmiskaupan kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus henkilötietojen suojaan, oikeus tutustua asiakirjoihin, oikeus turvapaikkaan ja suojaan palauttamis- ja karkottamistapauksissa, palauttamiskiellon periaate, syrjintäkielto ja lapsen oikeudet.

(88)  Tällä asetuksella olisi perustettava virastolle valitusmekanismi yhteistyössä perusoikeusvastaavan kanssa, jotta voidaan taata, että perusoikeuksia kunnioitetaan kaikessa viraston toiminnassa. Mekanismin olisi oltava hallinnollinen mekanismi, jossa perusoikeusvastaava olisi vastuussa virastolle osoitettujen valitusten käsittelystä tavalla, joka kunnioittaa oikeutta hyvään hallintoon. Perusoikeusvastaavan olisi arvioitava, täyttääkö valitus tutkittavaksi ottamisen edellytykset, rekisteröitävä tutkittavaksi otetut valitukset, toimitettava kaikki rekisteröidyt valitukset pääjohtajalle, välitettävä ryhmien jäseniä koskevat valitukset heidän kotijäsenvaltiolleen ja rekisteröitävä viraston tai kyseisen jäsenvaltion jatkotoimet. Mekanismin olisi oltava tehokas, ja sillä olisi varmistettava, että valitusten johdosta toteutetaan asianmukaisia jatkotoimia. Valitusmekanismi ei saisi vaikuttaa hallinnollisten ja oikeudellisten muutoksenhakukeinojen saatavuuteen, eikä sen käyttäminen saisi olla edellytyksenä tällaisten muutoksenhakukeinojen käytölle. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava rikostutkinnat. Viraston olisi avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi raportoitava valitusmekanismista vuosikertomuksessaan.

Sen olisi erityisesti käsiteltävä vastaanottamiensa valitusten määrää, perusoikeusloukkausten tyyppejä, kyseessä olleita operaatioita sekä mahdollisuuksien mukaan viraston ja jäsenvaltioiden toteuttamia jatkotoimia. Perusoikeusvastaavan olisi saatava käyttöönsä kaikki perusoikeuksien kunnioittamista koskevat tiedot viraston kaikesta toiminnasta. Perusoikeusvastaavalle olisi annettava tarvittavat resurssit ja henkilöstö, jotta hän voi tosiasiallisesti hoitaa kaikki tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä. Perusoikeusvastaavalle annettavan henkilöstön osaamisen ja virkaiän olisi vastattava viraston toimien ja valtuuksien laajentamisen asettamia vaatimuksia.

(89)  Viraston olisi oltava riippumaton teknisissä ja operatiivisissa asioissa, ja sillä olisi oltava oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Tämän vuoksi on tarpeen ja asianmukaista, että virasto olisi unionin elin, joka on oikeushenkilö ja joka käyttää sille tällä asetuksella annettuja täytäntöönpanovaltuuksia.

(90)  Komission ja jäsenvaltioiden olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jotta ne voisivat valvoa virastoa. Hallintoneuvoston olisi mahdollisuuksien mukaan koostuttava rajaturvallisuudesta vastuussa olevien kansallisten viranomaisten operatiivisista johtajista tai heidän edustajistaan. Hallintoneuvostossa edustettuina olevien osapuolten olisi pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta, jotta voitaisiin varmistaa hallintoneuvoston työskentelyn jatkuvuus. Hallintoneuvostolla olisi oltava tarvittavat valtuudet vahvistaa viraston talousarvio, valvoa sen toteuttamista, hyväksyä asianmukaiset varainhoitoa koskevat säännöt, vahvistaa avoimet toimintamenettelyt viraston päätöksentekoa varten sekä nimittää pääjohtaja ja kolme varapääjohtajaa, joista kullekin voitaisiin osoittaa vastuu tietystä viraston toimivaltaan kuuluvasta alasta, kuten eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen hallinnoinnista, palauttamiseen liittyvien viraston tehtävien valvonnasta tai laaja-alaisiin tietojärjestelmiin osallistumisen hallinnoinnista. Virastoa olisi hallinnoitava ja sen olisi toimittava ottaen huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 19 päivänä heinäkuuta 2012 hyväksymän unionin hajautettuja virastoja koskevan yhteisen lähestymistavan periaatteet.

(90 a)  Koska Euroopan parlamentti osallistuu tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskeviin päätöksiin, hallintoneuvoston puheenjohtaja voisi kutsua Euroopan parlamentin asiantuntijan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin.

(90 b)  Hallintoneuvoston olisi lopullista ohjelma-asiakirjaa laatiessaan otettava huomioon virastojen resursseja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän suositukset.

(91)  Viraston itsemääräämisoikeuden takaamiseksi sillä olisi oltava erillinen talousarvio, jonka tulot muodostuvat pääosin unionin rahoitusosuudesta. Viraston talousarviota laadittaessa olisi noudatettava tulosbudjetoinnin periaatetta ja otettava huomioon viraston tavoitteet ja sen tehtävistä odotettavat tulokset. Unionin talousarviomenettelyä olisi noudatettava, siltä osin kuin kyseessä ovat unionin rahoitusosuus ja muut unionin yleisestä talousarviosta maksettavat avustukset. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava tilintarkastus. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun käytettävissä oleva talousarvio katsotaan riittämättömäksi eikä talousarviomenettely mahdollista asianmukaista reagointia nopeasti kehittyviin tilanteisiin, viraston olisi voitava saada avustuksia unionin varoista tehtäviensä hoitamiseksi.

(91 a)  Pääjohtajan olisi tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävässään säännöllisesti arvioitava viraston toimintaan liittyvät taloudelliset riskit ja toteutettava tarvittavat lieventävät toimenpiteet virastoon sovellettavan rahoituskehyksen mukaisesti sekä ilmoitettava asiasta hallintoneuvostolle.

(92)  Viraston tilanteen odotetaan tulevina vuosina olevan haastava, kun se pyrkii täyttämään poikkeukselliset tarpeet, jotka koskevat pätevän henkilöstön palvelukseenottoa mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta ja palveluksessa pitämistä.

(92 a)  Viraston olisi jaettua vastuuta koskevan olettaman mukaisesti edellytettävä, että sen palvelukseen ottamalla henkilöstöllä ja erityisesti pysyvillä joukoilla, operatiivisiin toimiin lähetetty henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö mukaan lukien, on saman tasoinen koulutus, erityisasiantuntemus ja ammattitaito kuin jäsenvaltioista lähetetyllä tai niiden palveluksessa olevalla henkilöstöllä. Viraston olisi sen vuoksi varmistettava arvioinnein, että sen henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö käyttäytyy asianmukaisesti operatiivisissa toimissa rajavalvonnan ja palauttamisen alalla.

(94)  Virastoon olisi sovellettava rajoituksetta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013(12), ja viraston olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista(13).

(95)  Asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi tutkia unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia petoksia ja muuta laitonta toimintaa ja nostaa niistä syytteen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/1371 säädetyllä tavalla.

(96)  Virastoon olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001(14). Viraston olisi oltava toiminnastaan mahdollisimman avoin vaarantamatta operaatioidensa tavoitteiden saavuttamista. Sen olisi julkistettava tietoja kaikesta toiminnastaan. Sen olisi samoin varmistettava, että yleisölle ja kaikille asianomaisille annetaan nopeasti tietoa sen työstä.

(97)  Viraston olisi lisäksi raportoitava toiminnastaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle mahdollisimman laajasti.

(98)  Kaikessa viraston tämän asetuksen puitteissa toteuttamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725(15).

(98 a)  Komission olisi tehtävä arviointi tästä asetuksesta. Arvioinnissa olisi tarkasteltava myös viraston houkuttavuutta työnantajana henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palvelukseenotossa, jotta voitaisiin varmistaa ehdokkaiden laatu ja maantieteellinen tasapaino.

(99)  Jäsenvaltiot eivät voi koordinoimattomasti toimien riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli yhdennettyä rajaturvallisuutta ulkorajoilla koskevan järjestelmän kehittämistä ja toteuttamista Schengen-alueen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, koska sisärajoilla ei ole tarkastuksia, ulkorajoihin kohdistuu merkittäviä muuttoliikkeeseen liittyviä haasteita ja on tarpeen valvoa tehokkaasti ulkorajojen ylittämistä sekä edistää sisäisen turvallisuuden korkeaa tasoa unionissa. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(100)  Tässä asetuksessa tarkoitetut ulkorajat ovat rajoja, joihin sovelletaan asetuksen (EU) 2016/399 II osaston säännöksiä, eli niihin sisältyvät Schengen-jäsenvaltioiden ulkorajat Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 19 mukaisesti.

(102)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee käytännön käsikirjaa Eurosurin toteuttamista ja hallinnointia varten, tilannekuvien tietotasojen yksityiskohtia ja erityisten tilannekuvien laatimista koskevia sääntöjä, viraston täytäntöönpanemia ja jäsenvaltioiden yhteistyötä viraston kanssa niiden täytäntöönpanossa edellyttäviä toimenpiteitä ulkorajoilla havaittujen uhkien vähentämiseksi, eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen kehittämiseen annettavan rahoitustuen maksamista koskevia sääntöjä ja rahoitustukeen sovellettavien edellytysten seurantaa, rannikkovartiostotoiminnoissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä koskevaa käytännön käsikirjaa sekä FADO-järjestelmän teknisiä eritelmiä ja menettelyjä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(16) mukaisesti.

(103)  Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen(17) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY(18) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan. Järjestelyasiakirjassa Euroopan yhteisön sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä yksityiskohtaisista säännöistä näiden valtioiden osallistumiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston toimintaan(19) vahvistetaan säännöt, myös rahoitukseen osallistumista ja henkilöstöä koskevat säännöt, kyseisten maiden osallistumiselle viraston työhön.

(104)  Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen(20) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY(21) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(105)  Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen(22) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU(23) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(106)  Euroopan yhteisön sekä Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä järjestelyssä näiden valtioiden osallistumista Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston toimintaan koskevista yksityiskohtaisista säännöistä(24) vahvistetaan säännöt, myös rahoitukseen osallistumista ja henkilöstöä koskevat säännöt, kyseisten maiden osallistumiselle viraston työhön.

(107)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(108)  Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY(25) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(109)  Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY(26) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(110)  Viraston olisi helpotettava sellaisten yksittäisten toimien järjestämistä, joissa jäsenvaltiot voivat käyttää hyväkseen Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisesti tarjoamaa asiantuntemusta ja välineistöä hallintoneuvoston tapauskohtaisesti päättämien ehtojen mukaisesti. Tämän vuoksi Irlannin edustajat voidaan kutsua hallintoneuvoston kokouksiin, jotta ne voivat osallistua täysimittaisesti tällaisten yksittäisten toimien valmisteluun. Yhdistyneen kuningaskunnan edustajat voidaan kutsua hallintoneuvoston kokouksiin ... päivään ...kuuta ... [Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen päivämäärä] asti.

(111)  Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tähän asetukseen, sillä on [/sille on annettu] mahdollisuus tehdä yhteistyötä eurooppalaisen raja- ja merivartioston kanssa sillä olevan unionin jäsenvaltion aseman perusteella. Koska Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa erota unionista, Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tämän asetuksen perusteella tehtävään operatiiviseen yhteistyöhön sovellettavia erityisjärjestelyjä olisi sovellettava niin kauan kuin Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenvaltio tai, mikäli unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklaan perustuva sopimus tulee voimaan, niin kauan kuin Yhdistynyt kuningaskunta rinnastetaan jäsenvaltioon tällaisen sopimuksen perusteella.

(112)  Espanjan kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat eri mieltä Gibraltarin rajojen määrittämisestä.

(113)  Tämän asetuksen Gibraltarin rajoihin soveltamista koskeva lykkäys ei aiheuta minkäänlaisia muutoksia asianomaisten valtioiden kantoihin.

(114)  ▌Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 45 artiklan d alakohdan mukaisesti 7 päivänä marraskuuta 2018, ja hän on antanut lausunnon 30 päivänä marraskuuta 2018.

(115)  Tämän asetuksen tarkoituksena on muuttaa ja laajentaa asetuksen (EU) 2016/1624 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 säännöksiä sekä mukauttaa neuvoston yhteinen toiminta 98/700/YOS Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella vahvistettuun institutionaaliseen kehykseen. Koska tehtävät muutokset ovat merkittäviä sekä lukumääränsä että luonteensa osalta, kyseiset säädökset olisi selkeyden vuoksi korvattava ja kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Eurooppalainen raja- ja merivartiosto

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella perustetaan eurooppalainen raja- ja merivartiosto varmistamaan Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus ulkorajoilla, jotta voidaan hallita näitä rajoja tehokkaasti ja perusoikeuksia täysimääräisesti noudattaen sekä tehostaa yhteistä palauttamispolitiikkaa ▌.

Tällä asetuksella vastataan muuttoliikkeeseen ▌liittyviin haasteisiin ja mahdollisiin tuleviin haasteisiin ja uhkiin ulkorajoilla. Sillä varmistetaan sisäisen turvallisuuden korkea taso unionissa perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen samalla, kun taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus unionissa. Sillä edistetään rajat ylittävän rikollisuuden havaitsemista, estämistä ja torjumista ulkorajoilla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’ulkorajoilla’ asetuksen (EU) 2016/399 ▌2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyjä ulkorajoja;

2)  ’rajanylityspaikalla’ asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä rajanylityspaikkaa;

3)  ’rajavalvonnalla’ asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä rajavalvontaa;

3 a)  ’rajatarkastuksilla’ asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjä rajatarkastuksia;

4)  ’rajojen valvonnalla’ asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä rajojen valvontaa;

5)  ’ulkoisella lennolla’ jäsenvaltioiden alueelta lähtevää tai jäsenvaltioiden alueelle saapuvaa miehitetyn tai miehittämättömän ilma-aluksen ja sen matkustajien ja/tai rahdin lentoa, joka ei ole asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 3 alakohdassa määritelty sisäinen lento;

6)  ’ilmarajojen valvonnalla’ ulkoisten lentojen valvontaa;

7)  ’tilannetietoisuudella’ kykyä seurata, havaita, tunnistaa, jäljittää ja ymmärtää laitonta rajat ylittävää toimintaa, jotta toimenpiteille voidaan määrittää perusteet uusien tietojen ja jo saadun tietämyksen yhdistämisen pohjalta ja jotta ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä voidaan paremmin vähentää kuolonuhrien määrää maahanmuuttajien joukossa;

8)  ’toimintavalmiudella’ kykyä toteuttaa toimia laittoman rajat ylittävän toiminnan torjumiseksi ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä, mukaan lukien keinot ja määräajat, joiden avulla kyetään toimimaan riittävän hyvin;

9)  ’Eurosurilla’ puitteita jäsenvaltioiden ja viraston väliselle tietojenvaihdolle ja yhteistyölle;

10)  ’tilannekuvalla’ eri viranomaisilta, valvontalaitteista ja -järjestelmistä sekä muista lähteistä saatujen georeferoitujen miltei reaaliaikaisten tietojen kokonaisuutta, joka lähetetään suojattuja viestintä- ja tiedotuskanavia pitkin ja jota voidaan käsitellä ja valikoivasti esittää ja jakaa muille asiaankuuluville viranomaisille tilannetietoisuuden saavuttamiseksi ja toimintavalmiuden tukemiseksi ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä ja rajan läheisellä alueella;

11)  ’ulkorajaosuudella’ jäsenvaltion ulkorajaa kokoisuudessaan tai osittain sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä tai sellaisena kuin kansallinen koordinointikeskus tai muu vastuussa oleva kansallinen viranomainen on sen määrittänyt;

12)  ’rajat ylittävällä rikollisuudella’ vakavaa rajat ylittävää rikollisuutta tai sen yritystä ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä;

13)  ’rajan läheisellä alueella’ ulkorajojen ulkopuolella sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, jolla on merkitystä ulkorajojen turvallisuuden kannalta riskianalyysien ja tilannetietoisuuden kautta;

14)  ’erityistapahtumalla’ tilannetta, joka liittyy laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen tai jossa maahanmuuttajien henki on vaarassa ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä;

15)  ’henkilöstösääntöjen alaisella henkilöstöllä’ henkilöstöä, jonka virasto on ottanut palvelukseen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 259/68 vahvistettujen, unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen, jäljempänä ’palvelussuhteen ehdot’, mukaisesti;

16)  ’operatiivisella henkilöstöllä’ rajavartijoita, palauttamisen saattajia, palautusasiantuntijoita ja muuta asiaankuuluvaa henkilöstöä, jotka muodostavat ’eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvät joukot’ jäljempänä 55 artiklan 1 kohdassa esitettyjen neljän luokan mukaisesti; operatiivinen henkilöstö on joko Euroopan raja- ja merivartioviraston palveluksessa henkilöstösääntöjen alaisena henkilöstönä (luokka 1), lähetettynä virastoon jäsenvaltioista (luokka 2), asetettuna jäsenvaltioista käyttöön lyhytaikaista komennusta varten (luokka 3) tai komennuksella nopean toiminnan reservistä nopeita rajainterventioita varten (luokka 4). Operatiivisen henkilöstön on tarkoitus toimia rajaturvallisuusryhmien, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien tai palautusryhmien jäseninä, joilla on soveltuvin osin toimeenpanovaltuudet. Operatiivinen henkilöstö käsittää myös ETIAS-keskusyksikön toiminnasta vastaavan henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenet, joita ei lähetetä ryhmien jäseninä;

17)  ’rajaturvallisuusryhmillä’ eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista muodostettuja ryhmiä, joita lähetetään yhteisiin operaatioihin ulkorajoilla ja nopeisiin rajainterventioihin jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa;

18)  ’ryhmien jäsenellä’ rajaturvallisuusryhmissä, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmissä tai palautusryhmissä lähetettävää eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen jäsentä;

19)  ’muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmällä’ asiantuntijaryhmää, joka antaa teknistä ja operatiivista tukea jäsenvaltioille, myös hotspot-alueilla, ▌ja joka koostuu eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen operatiivisesta henkilöstöstä, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja Europolin asiantuntijoista sekä tarvittaessa Euroopan unionin perusoikeusviraston ja muiden ▌unionin virastojen samoin kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoista;

20)  ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa yhteinen operaatio tai nopea rajainterventio, palautusoperaatio tai palautusinterventio toteutetaan tai josta se käynnistetään tai johon muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmä lähetetään;

21)  ’kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, josta henkilöstön jäsen lähetetään komennukselle tai muuten eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen operatiiviseen henkilöstöön;

22)  ’osallistuvalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka osallistuu yhteiseen operaatioon, nopeaan rajainterventioon, palautusoperaatioon, palautusinterventioon tai muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän lähettämiseen asettamalla käyttöön kalustoa tai eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen operatiivista henkilöstöä, sekä jäsenvaltiota, joka osallistuu palautusoperaatioon tai palautusinterventioon asettamalla käyttöön kalustoa tai henkilöstöä mutta ei ole vastaanottava jäsenvaltio;

23)  ’hotspot-alueella’ vastaanottavan jäsenvaltion pyynnöstä perustettua aluetta, jolla vastaanottava jäsenvaltio, komissio, asiaankuuluvat unionin virastot ja osallistuvat jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä, jonka tavoitteena on hallita olemassa olevaa tai mahdollista, ulkorajoille saapuvien maahantulijoiden määrän merkittävän kasvun aiheuttamaa suhteetonta muuttoliikkeeseen liittyvää haastetta;

25)  ’palauttamisella’ direktiivin 2008/115/EY 3 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä palauttamista;

26)  ’palauttamispäätöksellä’ hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai muuta toimenpidettä, jolla kolmannen maan kansalaisen oleskelu todetaan laittomaksi ja jolla asetetaan tai todetaan direktiivin 2008/115/EY mukainen velvoite poistua maasta;

27)  ’palautettavalla henkilöllä’ laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista, josta on tehty täytäntöönpanokelpoinen palauttamispäätös;

28)  ’palautusoperaatiolla’ operaatiota, jonka Euroopan raja- ja merivartiovirasto järjestää tai jota se koordinoi ja jossa yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle annetaan teknistä ja operatiivista tukea ▌ja jossa palautettavat henkilöt yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta ▌palautetaan joko pakkotoimin tai vapaaehtoisesti, käytetystä kuljetusvälineestä riippumatta;

29)  ’palautusinterventiolla’ Euroopan raja- ja merivartioviraston toimea, jossa jäsenvaltioille ▌annetaan tehostettua teknistä ja operatiivista apua ja johon kuuluu palautusryhmien lähettäminen ja palautusoperaatioiden järjestäminen;

30)  ’palautusryhmillä’ eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista muodostettuja ryhmiä, joita lähetetään palautusoperaatioihin, jäsenvaltioissa toteutettaviin palautusinterventioihin ▌tai palauttamiseen liittyvien tehtävien täytäntöönpanoon liittyviin muihin operatiivisiin toimiin;

31)  ’maahanmuuttoalan yhteyshenkilöllä’ [uudessa ILO-asetuksessa] määriteltyä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöä.

3 artikla

Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus

Euroopan yhdennettyyn rajaturvallisuuteen kuuluvat seuraavat osatekijät:

a)  rajavalvonta, johon sisältyvät laillista rajanylitystä helpottavat toimenpiteet sekä tarpeen mukaan rajat ylittävän rikollisuuden estämiseen ja havaitsemiseen liittyvät toimenpiteet ulkorajoilla keskittyen ihmissalakuljetuksen, ihmiskaupan ja terrorismin estämiseen ja havaitsemiseen samoin kuin mekanismit ja menettelyt toimenpiteille, jotka liittyvät haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten henkilöllisyyden selvittämiseen ja sellaisten henkilöiden henkilöllisyyden selvittämiseen, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa tai haluavat tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, tietojen tarjoamiseen kyseisille henkilöille ja heidän ohjaamiseensa;

b)  asetuksen (EU) N:o 656/2014 sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti käynnistetyt ja toteutetut merihädässä olevien henkilöiden etsintä- ja pelastusoperaatiot tilanteissa, joita saattaa syntyä merirajojen valvontaoperaatioiden aikana;

c)  sisäisen turvallisuuden riskien analysointi ja ulkorajojen toimintaan tai turvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavien uhkien analysointi;

d)  tietojenvaihto ja yhteistyö tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja viraston välillä, mukaan lukien viraston koordinoima tuki;

e)  virastojen välinen yhteistyö rajavalvonnasta tai muista rajalla toteutettavista tehtävistä kussakin jäsenvaltiossa vastaavien kansallisten viranomaisten kesken ja palauttamisesta kussakin jäsenvaltiossa vastaavien viranomaisten välillä, mukaan lukien säännöllinen tietojenvaihto olemassa olevien tietojenvaihtovälineiden kautta. Tähän sisältyy tarvittaessa yhteistyö perusoikeuksien suojaamisesta vastaavien kansallisten elinten kanssa;

f)  yhteistyö asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kesken tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, myös säännöllisen tietojenvaihdon kautta;

g)  yhteistyö kolmansien maiden kanssa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla keskittyen erityisesti naapureina oleviin kolmansiin maihin ja niihin kolmansiin maihin, jotka on riskianalyysin avulla määritetty laittoman muuttoliikkeen lähtö- ja/tai kauttakulkumaiksi;

h)  Schengen-alueella toteutettavat tekniset ja operatiiviset toimenpiteet, jotka liittyvät rajavalvontaan ja joiden tarkoituksena on puuttua laittomaan muuttoliikkeeseen ja torjua rajat ylittävää rikollisuutta paremmin;

i)  sellaisten kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen, joista jokin jäsenvaltio on tehnyt palauttamispäätöksen;

j)  uusimman teknologian käyttäminen, mukaan lukien laajat tietojärjestelmät;

k)  laadunvalvontamekanismi ja erityisesti Schengenin arviointimekanismi, haavoittuvuusarviointi ja mahdolliset kansalliset mekanismit, joilla varmistetaan unionin lainsäädännön täytäntöönpano rajaturvallisuuden alalla;

l)  yhteisvastuumekanismit, erityisesti unionin rahoitusvälineet.

2.  Perusoikeudet, koulutus sekä tutkimus ja innovointi ovat monialaisia osatekijöitä Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ylläpitämisessä.

4 artikla

Eurooppalainen raja- ja merivartiosto

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston muodostavat ▌rajaturvallisuudesta vastaavat jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset, myös rannikkovartiostot niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, sekä palauttamisesta vastaavat viranomaiset ja Euroopan raja- ja merivartiovirasto, jäljempänä ’virasto’.

5 artikla

Euroopan raja- ja merivartiovirasto

1.   Virastoon, joka on alun perin perustettu asetuksella (EY) N:o 2007/2004, sovelletaan tätä asetusta.

2.  Virasto käsittää 55 artiklassa tarkoitetut eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvät joukot, joiden vahvuus on enintään 10 000 operatiivisen henkilöstön jäsentä liitteen I mukaisesti.

3.   Jotta voidaan varmistaa johdonmukainen Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus, virasto helpottaa ja tehostaa ulkorajojen turvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvien ▌unionin toimenpiteiden ▌, erityisesti asetuksella (EU) 2016/399 vahvistetun Schengenin rajasäännöstön, soveltamista.

4.   Virasto myötävaikuttaa unionin oikeuden, mukaan lukien perusoikeuksia koskeva unionin säännöstö ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirja, jäljempänä ’peruskirja’, jatkuvaan ja yhtenäiseen soveltamiseen ▌ulkorajoilla. Hyvien käytäntöjen vaihtaminen on osa sen myötävaikutusta.

6 artikla

Vastuuvelvollisuus

Virasto on tämän asetuksen mukaisesti vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

7 artikla

Jaettu vastuu

1.   Eurooppalainen raja- ja merivartiosto ylläpitää Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta siten, että vastuu on jaettu viraston ja rajaturvallisuudesta vastaavien kansallisten viranomaisten kesken, myös rannikkovartiostojen niiden toteuttaessa merirajojen valvontaoperaatioita ja muita rajavalvontatehtäviä. Jäsenvaltioilla on edelleen ensisijainen vastuu omien ulkorajaosuuksiensa turvallisuudesta.

2.   Virasto antaa teknistä ja operatiivista apua 49 artiklassa tarkoitettujen palauttamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisessa asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tai viraston aloitteesta ja yhteisymmärryksessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa. Jäsenvaltioilla on edelleen yksinomainen vastuu palauttamispäätösten tekemisestä ja palautettavien henkilöiden säilöönottoon liittyvien toimenpiteiden hyväksymisestä direktiivin 2008/115/EY mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava ulkorajojensa turvallisuus ja palauttamispäätösten täytäntöönpano oman etunsa ja kaikkien jäsenvaltioiden yhteisen edun vuoksi noudattaen täysimääräisesti unionin oikeutta, mukaan lukien perusoikeuksien kunnioittaminen, sekä 8 artiklassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin mukaisesti ▌tiiviissä yhteistyössä viraston kanssa.

4.   Virasto tukee ulkorajojen turvallisuuteen ja palauttamispäätösten täytäntöönpanoon liittyvien unionin toimenpiteiden soveltamista lujittamalla, arvioimalla ja koordinoimalla jäsenvaltioiden toimia sekä antamalla ▌teknistä ja operatiivista apua kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja palauttamiseen liittyvissä asioissa. Virasto ei tue toimenpiteitä tai osallistu toimiin, jotka liittyvät tarkastuksiin sisärajoilla. Virasto on täysin vastuussa ja vastuuvelvollinen tekemistään päätöksistä sekä toimista, joista se on yksinomaisesti vastuussa tämän asetuksen mukaisesti.

5.   Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä operatiivisella tasolla muiden jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden kanssa, jos tällainen yhteistyö on yhteensopivaa viraston tehtävien kanssa. Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä kaikesta toiminnasta, joka saattaisi haitata viraston toimintaa tai sen tavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltioiden on raportoitava virastolle tästä muiden jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden kanssa ulkorajoilla ja palauttamisen alalla tehtävästä operatiivisesta yhteistyöstä. Pääjohtaja tiedottaa hallintoneuvostolle näistä seikoista säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa.

8 artikla

Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskeva monivuotinen strateginen toimintapoliittinen sykli

1.   Komissio ja eurooppalainen raja- ja merivartiosto varmistavat Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden tuloksellisuuden hyödyntämällä Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevaa monivuotista strategista toimintapoliittista sykliä, joka hyväksytään 4 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen.

2.   Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevassa monivuotisessa strategisessa toimintapolitiikassa määritellään, miten rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyviin haasteisiin on tarkoitus vastata johdonmukaisella, yhdennetyllä ja järjestelmällisellä tavalla. Siinä määritellään toimintapoliittiset painopisteet ja annetaan strategiset suuntaviivat viiden vuoden jaksolle 3 artiklassa esitetyille osatekijöille.

3.   Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskeva monivuotinen strateginen toimintapoliittinen sykli käsittää 4–7 kohdassa esitetyt neljä vaihetta.

4.   Komissio laatii toimintapoliittisen asiakirjan Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapolitiikan kehittämiseksi 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan strategisen riskianalyysin pohjalta. Komissio toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle keskustelua varten. Keskustelun jälkeen komissio hyväksyy tiedonannon, jossa vahvistetaan Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskeva monivuotinen strateginen toimintapolitiikka.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapolitiikan täytäntöön panemiseksi virasto vahvistaa pääjohtajan ehdotukseen, joka on laadittu tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa, perustuvalla hallintoneuvoston päätöksellä teknisen ja operatiivisen strategian Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta varten. Virasto ottaa perustelluissa tapauksissa huomioon jäsenvaltioiden erityistilanteen, erityisesti niiden sijainnin. Strategian on oltava 3 artiklan ja Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapolitiikan mukainen. Sen on edistettävä ja tuettava Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ylläpitämistä kaikissa jäsenvaltioissa.

6.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapolitiikan täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset strategiansa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta varten tiiviissä yhteistyössä kaikkien ulkorajojen turvallisuudesta ja palauttamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä. Kansallisten strategioiden on oltava 3 artiklan, 4 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapolitiikan ja 5 kohdassa tarkoitetun teknisen ja operatiivisen strategian mukaisia.

7.  Komissio toteuttaa neljän vuoden kuluttua 4 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapolitiikan hyväksymisestä ▌perusteellisen arvioinnin sen täytäntöönpanosta. Arvioinnin tulokset otetaan huomioon seuraavan syklin valmistelussa. Jäsenvaltiot ja virasto toimittavat tarvittavat tiedot komissiolle ajoissa, jotta se voi tehdä yleisarvioinnin. Komissio toimittaa arvioinnin tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

8.   Jos tilanne ulkorajoilla tai palauttamisen alalla edellyttää toimintapoliittisten painopisteiden muuttamista, komissio muuttaa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevaa monivuotista strategista toimintapolitiikkaa tai sen asiaankuuluvia osia 4 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen.

Viraston teknistä ja operatiivista strategiaa ja jäsenvaltioiden kansallisia strategioita mukautetaan sitten tarvittaessa.

9 artikla

Yhdennetty suunnittelu

1.   Eurooppalainen raja- ja merivartiosto toteuttaa 8 artiklassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin perusteella rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevaa yhdennettyä suunnittelua, mukaan lukien toimintasuunnittelu, valmiussuunnittelu ja voimavarojen kehittämissuunnittelu, ja se toteutetaan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

2.  Jäsenvaltiot ja virasto laativat rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevat toimintasuunnitelmat. Korkean [ja kriittisen] vaikutustason rajaosuuksiin liittyviä jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmia on koordinoitava naapurijäsenvaltioiden ja viraston kanssa, jotta voidaan toteuttaa tarvittavat rajat ylittävät toimenpiteet[6] ja ennakoida viraston tukea. Viraston toiminnassa seuraavan vuoden toimintasuunnittelu määritellään 100 artiklassa tarkoitetun yhtenäisen ohjelma-asiakirjan liitteessä ja kunkin yksittäisen operatiivisen toimen osalta 39 artiklassa ja 75 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa. Toimintasuunnitelmat tai niiden osa voidaan turvallisuusluokitella tapauksen mukaan komission päätösten (EU, Euratom) 2015/443 ja 2015/444 mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä rajaturvallisuutta ja palauttamista koskeva valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelmassa on yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan kansallisen strategian mukaisesti kuvattava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja resurssit voimavarojen mahdollista lujittamista varten, mukaan lukien logistiikka ja tuki sekä kansallisella tasolla että virastolta.

Kukin jäsenvaltio ja virasto laativat naapurijäsenvaltioiden kanssa tiiviisti koordinoiden valmiussuunnitelmien ne osat, jotka edellyttävät lisätukea eurooppalaiselta raja- ja merivartiostolta.

4.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä rajaturvallisuutta ja palauttamista koskeva voimavarojen kehittämissuunnitelma yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan kansallisen strategiansa mukaisesti. Voimavarojen kehittämissuunnitelmassa on kuvattava rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevien kansallisten voimavarojen kehitys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Kansallisessa voimavarojen kehittämissuunnitelmassa on käsiteltävä Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kunkin osatekijän kehitystä ja erityisesti rajavartijoiden ja palautusasiantuntijoiden palvelukseenottoa ja koulutusta koskevia toimintaperiaatteita, kaluston hankintaa ja huoltoa sekä tarvittavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja tähän liittyviä rahoitusnäkökohtia.

4 a.  Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa suunnitelmissa on esitettävä skenaario, jonka pohjalta suunnitelma on laadittu. Skenaarioiden on perustuttava riskianalyysiin, ja niissä on otettava huomioon tilanteen mahdollinen kehitys ulkorajoilla ja laittoman muuttoliikkeen alalla sekä Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevassa monivuotisessa strategisessa toimintapoliittisessa syklissä määritetyt haasteet.

4 b.  Viraston hallintoneuvosto hyväksyy jäsenvaltioita kuultuaan pääjohtajan ehdotuksesta menetelmän ja menettelyn 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien laatimiseksi.

5.  Virasto laatii yhteenvedon kansallisista voimavarojen kehittämissuunnitelmista, vahvistaa monivuotisen strategian 63 artiklassa tarkoitettua viraston kaluston hankintaa varten ja toteuttaa eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen profiileja koskevaa monivuotista suunnittelua.

Virasto jakaa tämän yhteenvedon jäsenvaltioiden ja komission kanssa yksilöidäkseen mahdollisia synergioita ja yhteistyömahdollisuuksia voimavarojen kehittämissuunnitelmien kattamilla eri aloilla, yhteishankinnat mukaan lukien. Virasto voi yksilöityjen synergioiden perusteella virasto voi pyytää jäsenvaltioita osallistumaan jatkotoimiin yhteistyötä varten.

6.  Viraston hallintoneuvosto kokoontuu vähintään kerran vuodessa keskustelemaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston voimavaroja koskevasta etenemissuunnitelmasta ja hyväksymään sen. Pääjohtaja ehdottaa voimavaroja koskevaa etenemissuunnitelmaa kansallisista voimavarojen kehittämissuunnitelmista laaditun yhteenvedon perusteella ottaen huomioon muun muassa riskianalyysien ja 33 artiklan mukaisesti tehtyjen haavoittuvuusarviointien tulokset ja viraston omat monivuotiset suunnitelmat. Kun hallintoneuvosto on hyväksynyt voimavaroja koskevan etenemissuunnitelman, se liitetään tekniseen ja operatiiviseen strategiaan.

II LUKU

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston toiminta

1 jakso

Euroopan raja- ja merivartioviraston tehtävät

10 artikla

Euroopan raja- ja merivartioviraston tehtävät

1)  Virasto hoitaa seuraavia tehtäviä ▌:

1.  muuttovirtojen seuranta ja yhdennetyn rajaturvallisuuden kaikki osatekijät kattavien riskianalyysien tekeminen;

2.  palauttamisen toteuttamiseen liittyvien jäsenvaltioiden operatiivisten tarpeiden seuranta muun muassa keräämällä operatiivisia tietoja;

3.  haavoittuvuusarvioinnin tekeminen, mukaan lukien arviointi jäsenvaltioiden kyvystä ja valmiudesta vastata uhkiin ja haasteisiin ulkorajoillaan;

4.   ulkorajojen turvallisuuden seuranta jäsenvaltioissa olevien viraston yhteyshenkilöiden kautta;

4 a.  perusoikeuksien noudattamisen seuranta kaikessa sen toiminnassa ulkorajoilla ja palautusoperaatioissa;

5.  Eurosur-puitteiden kehittämisen ja toiminnan tukeminen;

6.  jäsenvaltioiden avustaminen teknistä ja operatiivista lisäapua edellyttävissä olosuhteissa ulkorajoilla koordinoimalla ja järjestämällä yhteisiä operaatioita, ottaen huomioon, että joihinkin tilanteisiin voi liittyä humanitaarinen hätätilanne ja meripelastus unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

7.  jäsenvaltioiden avustaminen teknistä ja operatiivista lisäapua edellyttävissä olosuhteissa ulkorajoilla käynnistämällä nopeita rajainterventioita niiden jäsenvaltioiden ulkorajoilla, joihin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita, ottaen huomioon, että joihinkin tilanteisiin voi liittyä humanitaarinen hätätilanne ja meripelastus unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

8.  teknisen ja operatiivisen avun antaminen jäsenvaltioille ja kolmansille maille asetuksen (EU) N:o 656/2014 ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti merihädässä olevien henkilöiden etsintä- ja pelastusoperaatioiden tukemiseksi merirajojen valvontaoperaatioiden aikana mahdollisesti syntyvissä tilanteissa;

9.  tällä asetuksella perustettavien eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen lähettäminen osana rajaturvallisuusryhmiä, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä ja palautusryhmiä yhteisiin operaatioihin sekä nopeisiin rajainterventioihin, palautusoperaatioihin ja palautusinterventioihin;

10.  kalustoreservin, nopean toiminnan kalustoreservi mukaan lukien, muodostaminen lähetettäväksi yhteisiin operaatioihin ja nopeisiin rajainterventioihin sekä osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä samoin kuin palautusoperaatioihin ja palautusinterventioihin;

11.  viraston omien inhimillisten ja teknisten voimavarojen kehittäminen ja hallinnointi sisäisen laadunvalvontamekanismin avulla, jotta ne voivat osallistua eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin ja kalustoreserviin, mukaan lukien ryhmien jäseninä toimivien viraston henkilöstön jäsenten palvelukseenotto ja koulutus;

12.  osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä hotspot-alueilla ▌operatiivisen henkilöstön ja kaluston lähettäminen avun antamiseksi suojelutarpeen arvioinnissa, kuulemisessa, henkilöllisyyden selvittämisessä ja sormenjälkien ottamisessa sekä menettelyn perustaminen yhteistyössä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa alustavien tietojen antamiseksi henkilöille, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa tai haluavat tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, ja heidän ohjaamisekseen, mukaan lukien menettely haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tunnistamiseksi;

15.  avun tarjoaminen palauttamisprosessin kaikissa vaiheissa ottamatta kantaa palauttamispäätösten sisältöön, sillä jäsenvaltioilla on edelleen yksinomainen vastuu niistä, ja avustaminen palautusoperaatioiden koordinoinnissa ja järjestämisessä sekä teknisen ja operatiivisen tuen antaminen palautettavia henkilöitä koskevan palautusvelvoitteen täytäntöön panemiseksi samoin kuin teknisen ja operatiivisen tuen antaminen palautusoperaatioissa ja palautusinterventioissa, myös lisäapua edellyttävissä olosuhteissa;

17.  pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojien reservin perustaminen;

18.  palautusryhmien lähettäminen palautusinterventioihin;

19.  yhteistyön tekeminen Europolin ja Eurojustin kanssa kunkin viraston toimeksiannon puitteissa sekä tuen antaminen jäsenvaltioille teknistä ja operatiivista lisäapua edellyttävissä olosuhteissa ulkorajoilla ▌rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa;

20.  yhteistyön tekeminen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston kanssa sen toimeksiannon puitteissa erityisesti toimenpiteiden helpottamiseksi silloin, kun kolmansien maiden kansalaiset, joiden kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty lainvoimaisella päätöksellä, on palautettava;

20 a.   yhteistyön tekeminen Euroopan unionin perusoikeusviraston kanssa sen toimeksiannon puitteissa, jotta voidaan varmistaa perusoikeuksia koskevan unionin säännöstön jatkuva ja yhtenäinen soveltaminen;

21.  yhteistyön tekeminen Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja Euroopan meriturvallisuusviraston kanssa kunkin viraston toimeksiannon puitteissa rannikkovartiostotoimintoja, myös ihmishengen pelastamiseksi, toteuttavien kansallisten viranomaisten tukemiseksi 70 artiklan mukaisesti tarjoamalla palveluja, tietoja, kalustoa ja koulutusta sekä koordinoimalla monialaisia operaatioita;

22.  yhteistyön tekeminen kolmansien maiden kanssa asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, mahdollisesti myös rajaturvallisuusryhmien operatiivisella lähettämisellä kolmansiin maihin;

24.  jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden avustaminen niiden välisessä teknisessä ja operatiivisessa yhteistyössä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;

25.  jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden avustaminen kansallisten rajavartijoiden, muun asiaankuuluvan henkilöstön ja palautusasiantuntijoiden kouluttamisessa, myös vahvistamalla yhteisiä koulutusvaatimuksia ja -ohjelmia, joihin sisältyvät myös perusoikeudet;

26.  osallistuminen ulkorajavalvonnan kannalta merkityksellisen tutkimus- ja innovointitoiminnan kehittämiseen ja hallinnointiin, kehittyneen valvontateknologian käyttö mukaan lukien, ja omien pilottihankkeiden kehittäminen, kun se on tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen toimien toteuttamiseksi;

26 b.  tietojenvaihdon teknisten standardien kehittäminen;

27.  rajavalvonnan ja palauttamisen alalla käytettävien laitteiden teknisten standardien kehittämisen tukeminen, myös järjestelmien ja verkkojen yhteenliittämistä varten, ja tapauksen mukaan ulkorajojen valvonnan yhteisten vähimmäisvaatimusten kehittämisen tukeminen jäsenvaltioiden ja komission vastuun mukaisesti;

28.  jäljempänä 14 artiklassa tarkoitetun viestintäverkon perustaminen ja ylläpito;

29.  tietojärjestelmien kehittäminen ja käyttäminen ▌asetuksen (EU) 2017/1725 mukaisesti siten, että tietojärjestelmien avulla pystytään nopeasti ja luotettavasti vaihtamaan tietoja ulkorajojen turvallisuutta koskevista kehittymässä olevista riskeistä, laittomasta maahanmuutosta ja palauttamisesta, tiiviissä yhteistyössä komission, unionin elinten, toimistojen ja virastojen sekä päätöksellä 2008/381/EY perustetun Euroopan muuttoliikeverkoston kanssa;

30.  tapauksen mukaan tarvittavan avun antaminen yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseksi, järjestelmien yhteentoimivuus mukaan lukien;

30 a.   rajaturvallisuutta koskevien korkeatasoisten vaatimusten noudattaminen siten, että avoimuus ja julkinen valvonta on mahdollista, ja noudattaen täysin sovellettavaa lainsäädäntökehystä, jolla varmistetaan perusoikeuksien kunnioittaminen, suojelu ja edistäminen;

31.  jäljempänä 80 artiklassa tarkoitetun FADO-järjestelmän ylläpito ja käyttäminen sekä jäsenvaltioiden tukeminen antamalla tukea asiakirjaväärennösten havaitsemisen helpottamiseksi;

32.  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1240(27) [asetus Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamisesta] tarkoitettujen virastolle annettujen tehtävien ja velvoitteiden hoitaminen sekä ETIAS-keskusyksikön perustamisesta ja toiminnasta huolehtiminen kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti.

32 b.  jäsenvaltioiden avustaminen ulkorajojen ylityksen helpottamisessa.

2)  Virasto tiedottaa toimeksiantonsa piiriin kuuluvista asioista ▌. Se antaa yleisölle paikkansapitäviä, yksityiskohtaisia, oikea-aikaisia ja kattavia tietoja toiminnastaan.

Tiedotustoimet eivät saa haitata tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä etenkään siten, että annettaisiin operatiivisia tietoja, joiden julkistaminen vaarantaisi operaatioiden tavoitteen saavuttamisen. Tiedotustoimet on toteutettava rajoittamatta 91 artiklan soveltamista sekä hallintoneuvoston hyväksymien asiaa koskevien tiedotus- ja viestintäsuunnitelmien mukaisesti ja tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä muiden virastojen kanssa.

2 jakso

Tietojenvaihto ja yhteistyö

11 artikla

Velvollisuus tehdä yhteistyötä vilpittömässä mielessä

Virastoa sekä rajaturvallisuudesta ▌vastaavia jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia, myös rannikkovartiostoja niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, samoin kuin palauttamisesta vastaavia jäsenvaltioiden viranomaisia sitoo velvollisuus tehdä yhteistyötä vilpittömässä mielessä sekä tietojenvaihtovelvoite.

12 artikla

Tietojenvaihtovelvoite

1.  Jotta virasto sekä rajaturvallisuudesta ja palauttamisesta vastaavat kansalliset viranomaiset, myös rannikkovartiostot niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, voivat hoitaa niille tässä asetuksessa annetut tehtävät, ne jakavat ajoissa ja täsmällisesti kaikki tarvittavat tiedot tämän asetuksen sekä muun tietojenvaihtoa koskevan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.  Virasto toteuttaa aiheelliset toimenpiteet helpottaakseen tehtäviinsä liittyvää tietojenvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden ▌kanssa.

Kun tiedot ovat merkityksellisiä viraston tehtävien hoitamiseksi, virasto vaihtaa muiden asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa tietoja riskianalyyseja, tilastotietojen keruuta, kolmansien maiden tilanteen arviointia, koulutusta ja jäsenvaltioille valmiussuunnittelussa annettavaa tukea varten.

Virastojen välille kehitetään tarvittavat välineet ja rakenteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten.

4.  Virasto toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tehtäviensä kannalta merkityksellisten tietojen vaihtoa Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, jos tiedot liittyvät toimiin, joihin nämä osallistuvat 71 artiklan ja 98 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

13 artikla

Kansallinen yhteyspiste

1.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa yhteydenpidosta virastoon kaikissa viraston toimintaan liittyvissä asioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 21 artiklassa määriteltyjen kansallisten koordinointikeskusten tehtävää. Kansallisen yhteyspisteen on oltava jatkuvasti tavoitettavissa ja varmistettava, että kaikki virastolta saadut tiedot jaetaan ajoissa asianomaisen jäsenvaltion kaikille asiaankuuluville viranomaisille, erityisesti hallintoneuvoston jäsenille ja kansalliselle koordinointikeskukselle.

2.  Jäsenvaltiot voivat nimetä enintään kaksi kansallista yhteyspistettään edustavaa henkilöstön jäsentä lähetettäviksi virastoon yhteyshenkilöinä. Yhteyshenkilöt voivat helpottaa kansallisen yhteyspisteen ja viraston välistä yhteydenpitoa, mukaan lukien tarvittaessa osallistuminen asiaan liittyviin kokouksiin.

3.  Virasto tarjoaa tarvittavat tilat viraston rakennuksessa ja riittävää tukea yhteyshenkilöille heidän tehtäviensä hoitamiseksi. Jäsenvaltio kattaa kaikki muut yhteyshenkilöiden lähettämisestä aiheutuvat kustannukset. Hallintoneuvosto täsmentää lähettämistä koskevat säännöt ja ehdot sekä riittävän tuen.

14 artikla

Viestintäverkko

1.  Virasto perustaa viestintäverkon ja ylläpitää sitä tarjotakseen viestintä- ja analysointivälineitä ja mahdollistaakseen arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihdon suojatusti ja miltei reaaliajassa kansallisten koordinointikeskusten kanssa ja niiden kesken.

Viestintäverkkoa käyttävissä järjestelmissä ja sovelluksissa on niiden koko elinkaaren ajan noudatettava kaikkea unionin tietosuojalainsäädäntöä.

Verkon on oltava toiminnassa ympärivuorokautisesti ja mahdollistettava

a)  kahden- ja monenvälinen tietojenvaihto miltei reaaliajassa;

b)  audio- ja videokokousten pitäminen;

c)  arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojattu käsittely, säilyttäminen ja välittäminen;

d)  EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojattu käsittely, säilyttäminen ja välittäminen tasoon CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL tai vastaaviin kansallisiin luokitustasoihin saakka varmistaen, että turvallisuusluokiteltuja tietoja käsitellään, säilytetään ja välitetään erillisessä ja asianmukaisesti hyväksytyssä osassa viestintäverkkoa.

2.  Virasto antaa teknistä tukea ja varmistaa, että viestintäverkko on jatkuvasti käytettävissä ja voi tukea viraston ylläpitämää viestintä- ja tietojärjestelmää.

15 artikla

Viraston ylläpitämät tietojenvaihtojärjestelmät ja -sovellukset

1.  Virasto voi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen tehtäviensä kannalta merkityksellisten tietojen vaihtoa Euroopan parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden sekä tarpeen mukaan kansainvälisten järjestöjen, 69 artiklassa tarkoitettujen unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen ja 72 artiklassa tarkoitettujen kolmansien maiden kanssa.

2.  Virasto kehittää ja ottaa käyttöön tietojärjestelmän, jonka avulla pystytään vaihtamaan turvallisuusluokiteltuja ja arkaluonteisia turvallisuusluokittelemattomia tietoja kyseisten toimijoiden kanssa sekä vaihtamaan ▌87–91 artiklassa tarkoitettuja henkilötietoja komission päätöksen (EU, Euratom) 2015/444(28), komission päätöksen (EU, Euratom) 2015/443(29) ja ▌asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisesti, ja käyttää kyseistä tietojärjestelmää.

3.  Virasto ottaa 2 kohdassa tarkoitetut tietojärjestelmät käyttöön 14 artiklassa tarkoitetussa viestintäverkossa tarpeen mukaan.

4.  Palauttamisen osalta virasto käyttää ja ylläpitää 50 artiklan 1 kohdan mukaista yhdennettyä palauttamisen hallinta-alustaa.

16 artikla

Tietojenvaihdon tekniset standardit

Virasto kehittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa teknisiä standardeja, joilla

a)  liitetään viestintäverkko kansallisten tilannekuvien laatimisessa käytettäviin kansallisiin verkkoihin ja muihin asiaankuuluviin tietojärjestelmiin tätä asetusta sovellettaessa;

b)  kehitetään asiaankuuluvat viraston ja jäsenvaltioiden tietojenvaihtojärjestelmät ja ohjelmistosovellukset ja luodaan niiden välille rajapinnat tätä asetusta sovellettaessa;

c)  lähetetään tilannekuvat ja tapauksen mukaan erityiset tilannekuvat ja varmistetaan jäsenvaltioiden vastuussa olevien kansallisten viranomaisten asiaankuuluvien yksiköiden ja keskusten sekä viraston lähettämien ryhmien välinen viestintä käyttäen erilaisia viestintäkeinoja, kuten satelliittiviestintää ja radioverkkoja;

d)  ilmoitetaan omien voimavarojen sijainti hyödyntäen parhaalla mahdollisella tavalla Galileo-ohjelmassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013 mukaisesti perustetun satelliittinavigointijärjestelmän teknologista kehitystä ▌.

17 artikla

Tietojen turvaaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisen koordinointikeskuksensa kautta ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten valvonnassa, että niiden kansalliset viranomaiset, virastot ja muut elimet, jotka käyttävät viraston viestintäverkkoa ja tietojenvaihtojärjestelmiä,

a)  pääsevät asianmukaisesti ja jatkuvasti asiaankuuluviin järjestelmiin ja verkkoihin virastosta tai ollessaan siihen liitettynä;

b)  noudattavat 16 artiklassa tarkoitettuja asiaankuuluvia teknisiä standardeja;

c)  soveltavat turvallisuusluokiteltuja tietoja käsiteltäessä viraston soveltamia turvallisuussääntöjä ja -vaatimuksia vastaavia sääntöjä ja vaatimuksia;

d)  vaihtavat, käsittelevät ja säilyttävät arkaluonteisia turvallisuusluokittelemattomia tietoja ja turvallisuusluokiteltuja tietoja komission päätöksen (EU, Euratom) 2015/44 mukaisesti.

3 jakso

Eurosur

18 artikla

Eurosur

Tällä asetuksella perustetaan Eurosur, joka muodostaa yhdennetyt puitteet tietojenvaihdolle ja operatiiviselle yhteistyölle eurooppalaisessa raja- ja merivartiostossa, jotta voidaan parantaa tilannetietoisuutta ja lisätä toimintavalmiutta rajaturvallisuutta varten, mukaan lukien laittoman maahanmuuton ja rajat ylittävän rikollisuuden havaitseminen, estäminen ja torjuminen sekä myötävaikuttaminen maahantulijoiden suojeluun ja hengen pelastamiseen.

19 artikla

Eurosurin soveltamisala

1.   Eurosuria sovelletaan laillisilla rajanylityspaikoilla tehtäviin rajatarkastuksiin sekä maa-, meri- ja ilmaulkorajojen valvontaan, mukaan lukien luvattomien rajanylitysten seuranta, havaitseminen, tunnistaminen, jäljittäminen, estäminen ja pysäyttäminen, jotta voidaan havaita, estää ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajat ylittävää rikollisuutta sekä myötävaikuttaa maahantulijoiden suojeluun ja hengen pelastamiseen.

2.   Eurosuria ei sovelleta oikeudellisiin tai hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita jonkin jäsenvaltion vastuussa olevat viranomaiset toteuttavat pysäytettyään rajat ylittävän rikollisen toiminnan tai luvattomat ulkorajojen ylitykset.

20 artikla

Eurosurin osatekijät

1.  Jäsenvaltiot ja virasto käyttävät tietojenvaihtoon ja yhteistyöhön rajavalvonnan alalla ja olemassa olevat tietojenvaihto- ja yhteistyömekanismit huomioon ottaen Eurosur-puitteita, joihin kuuluvat seuraavat osatekijät:

a)  kansalliset koordinointikeskukset;

b)  kansalliset tilannekuvat;

c)  Euroopan tilannekuva, mukaan lukien ulkorajaosuudet, joille on määritetty vastaavat vaikutustasot;

d)  erityiset tilannekuvat;

e)  29 artiklassa tarkoitetut Eurosurin fuusiopalvelut;

f)  yhdennetty suunnittelu 9 ▌artiklan mukaisesti.

2.   Kansallisten koordinointikeskusten on toimitettava virastolle viestintäverkon ja asiaankuuluvien järjestelmien kautta kansallisista tilannekuvistaan ja tarvittaessa erityisistä tilannekuvista tiedot, joita tarvitaan Euroopan tilannekuvan laatimiseen ja ylläpitoon.

3.   Virasto antaa kansallisille koordinointikeskuksille viestintäverkon kautta rajattoman ympärivuorokautisen pääsyn erityisiin tilannekuviin ja Euroopan tilannekuvaan.

21 artikla

Kansallinen koordinointikeskus

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen koordinointikeskus, jonka on koordinoitava toimintaa ja vaihdettava tietoja kaikkien ulkorajavalvonnasta kansallisella tasolla vastaavien viranomaisten kesken sekä muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa, sekä hallinnoitava ja ylläpidettävä sitä. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava kansallisen koordinointikeskuksensa perustamisesta komissiolle, joka tiedottaa asiasta viipymättä muille jäsenvaltioille ja virastolle.

2.   Kansallinen koordinointikeskus on osana Eurosur-puitteita yhteyspiste tietojenvaihdolle ja yhteistyölle muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan soveltamista.

3.   Kansallisen koordinointikeskuksen on

a)  huolehdittava oikea-aikaisesta tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä kaikkien ulkorajavalvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä sekä muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa;

b)  huolehdittava oikea-aikaisesta tietojenvaihdosta etsintä- ja pelastus-, lainvalvonta-, turvapaikka- ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa ja hallinnoitava asiaankuuluvien tietojen levittämistä kansallisella tasolla;

c)  myötävaikutettava resurssien ja henkilöstön tehokkaaseen ja tulokselliseen hallinnointiin;

d)  laadittava kansallinen tilannekuva ja ylläpidettävä sitä 26 artiklan mukaisesti;

e)  tuettava kansallisten rajavalvontatoimien koordinointia, suunnittelua ja toteuttamista;

f)  koordinoitava kansallista rajavalvontajärjestelmää kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

g)  edistettävä kansallisten rajavalvontatoimien vaikutusten säännöllistä mittaamista tätä asetusta sovellettaessa;

h)  koordinoitava operatiivisia toimenpiteitä muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viraston ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaa;

i)  vaihdettava asiaankuuluvia tietoja mahdollisesti nimitettävien kansallisten maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kanssa kansallisella tasolla luotujen asianmukaisten rakenteiden kautta Euroopan tilannekuvan edistämiseksi ja rajavalvontaoperaatioiden tukemiseksi;

j)  edistettävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten valvonnassa tietojen turvaamista kansallisissa ja viraston tietojärjestelmissä.

4.   Jäsenvaltiot voivat antaa alueellisille, paikallisille, toiminnallisille tai muille viranomaisille, jotka pystyvät tekemään operatiivisia päätöksiä, tehtäväksi tilannetietoisuuden ja toimintavalmiuden varmistamisen niiden toimialueilla, mukaan lukien 21 artiklan 3 kohdan c, e ja f alakohdassa tarkoitetut tehtävät ja valtuudet.

5.  Jäsenvaltion päätös jakaa tehtäviä 1 kohdan mukaisesti ei saa vaikuttaa kansallisen koordinointikeskuksen kykyyn tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa.

6.   Kansallisella tasolla määritellyissä ennalta määritetyissä tapauksissa kansallinen koordinointikeskus voi antaa 1 kohdassa tarkoitetulle viranomaiselle luvan viestiä ja vaihtaa tietoja toisen jäsenvaltion alueellisten viranomaisten tai kansallisen koordinointikeskuksen taikka kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa sillä edellytyksellä, että kyseinen viranomainen tiedottaa säännöllisesti omalle kansalliselle koordinointikeskukselleen tällaisesta viestinnästä ja tietojenvaihdosta.

7.   Kansallisen koordinointikeskuksen on oltava toiminnassa ympärivuorokautisesti.

23 artikla

Eurosur-käsikirja

1.   Komissio, jota avustaa komitea, hyväksyy ja asettaa saataville 117 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tiiviissä yhteistyössä viraston ja muiden asiaankuuluvien unionin elinten, toimistojen tai virastojen kanssa Eurosurin toteuttamista ja hallinnointia koskevan käytännön käsikirjan, jäljempänä ’käsikirja’. Käsikirja sisältää teknisiä ja operatiivisia ohjeita, suosituksia ja parhaita käytäntöjä, myös kolmansien maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Komissio hyväksyy käsikirjan suosituksen muodossa.

2.   Komissio voi jäsenvaltioita ja virastoa kuultuaan päättää luokitella käsikirjan osia turvallisuusluokkaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED komission työjärjestyksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

24 artikla

Eurosurin seuranta

1.  Virasto ja jäsenvaltiot varmistavat, että käytössä on menettelyt Eurosurin teknisen ja operatiivisen toiminnan seuraamiseksi suhteessa tavoitteisiin, jotka koskevat riittävän tilannetietoisuuden ja toimintavalmiuden saavuttamista ulkorajoilla.

2.  Virasto seuraa jatkuvasti ja yhtäjaksoisesti viestintäverkon tarjoaman palvelun laatua ja Eurosur-tilannekuvassa jaettavien tietojen laatua.

3.  Virasto toimittaa laadunvalvontatiedot kansallisille koordinointikeskuksille ja viraston operaatioissa käytettäville asiaankuuluville johtamisrakenteille osana Eurosurin fuusiopalveluja. Tällaiset tiedot luokitellaan turvallisuusluokkaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED.

4 jakso

Tilannetietoisuus

25 artikla

Tilannekuvat

1.  Kansalliset tilannekuvat, Euroopan tilannekuva ja erityiset tilannekuvat laaditaan keräämällä, arvioimalla, kokoamalla, analysoimalla, tulkitsemalla, tuottamalla, havainnollistamalla ja levittämällä tietoja.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tilannekuvat koostuvat seuraavista tietotasoista:

a)   tapahtumatietotaso, joka käsittää ▌luvattomiin rajanylityksiin ja rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvät tapahtumat ja erityistapahtumat ja, jos saatavilla, tietoja luvattomasta edelleen liikkumisesta suuntausten, volyymien ja reittien ymmärtämiseksi;

b)  toimintatietotaso, joka sisältää tietoja operaatioista, mukaan lukien lähettämissuunnitelma, toiminta-alue ▌sekä operaatioihin toimintasuunnitelman mukaisesti osallistuvien voimavarojen sijainti, aikataulu, asema ja tyyppi;

c)  analyysitietotaso, joka sisältää analysoituja tietoja, joilla on merkitystä sovellettaessa tätä asetusta ja erityisesti määritettäessä vaikutustasot ulkorajaosuuksille, mukaan lukien kuvat ja paikkatiedot, tärkeimmät tapahtumat ja indikaattorit, analyysiraportit sekä muut asiaa tukevat tiedot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tilannekuvien avulla on voitava tunnistaa ja jäljittää tapahtumia, operaatioita ja vastaavia analyyseja, jotka liittyvät tilanteisiin, joissa ihmishenkiä on vaarassa.

4.   Tilannekuvien tietotasojen yksityiskohdat ja erityisten tilannekuvien laatimista koskevat säännöt vahvistetaan täytäntöönpanosäädöksellä, jonka komissio hyväksyy 117 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Täytäntöönpanosäädöksessä määritetään toimitettavien tietojen tyyppi, tietojen keruusta, käsittelystä, arkistoinnista ja välittämisestä vastaavat yksiköt, enimmäisajat, joiden kuluessa tiedot on ilmoitettava, tietoturva- ja tietosuojasäännöt ja niihin liittyvät laadunvalvontamekanismit.

26 artikla

Kansallinen tilannekuva

1.   Kansallisen koordinointikeskuksen on laadittava kansallinen tilannekuva ja ylläpidettävä sitä, jotta kaikille rajavalvonnasta vastaaville viranomaisille voidaan antaa tehokkaita, täsmällisiä ja oikea-aikaisia tietoja.

2.   Kansallinen tilannekuva kootaan seuraavista lähteistä kerätyistä tiedoista:

a)  kansallinen rajavalvontajärjestelmä kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

b)  ulkorajojen valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten käyttämät liikkumattomat ja liikkuvat valvontalaitteet;

c)  rajojen valvontaa ja muita seurantatehtäviä suorittavat partiot;

d)  paikalliset, alueelliset ja muut koordinointikeskukset;

e)  muut asiaankuuluvat kansalliset viranomaiset ja järjestelmät, mukaan lukien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt, operatiiviset yhteyskeskukset ja yhteyspisteet;

f)  rajatarkastukset;

g)  virasto;

h)  kansalliset koordinointikeskukset muissa jäsenvaltioissa;

i)  kolmansien maiden viranomaiset 75 artiklassa tarkoitettujen kahden- tai monenvälisten sopimusten ja alueellisten verkostojen perusteella;

j)  alusten ilmoitusjärjestelmät niitä koskevien oikeusperustojen mukaisesti;

k)  muut asiaankuuluvat eurooppalaiset ja kansainväliset järjestöt;

l)  muut lähteet.

3.   Kansallinen koordinointikeskus määrittää kullekin kansallisen tilannekuvan tapahtumatietotason erityistapahtuman vaikutukselle suuntaa-antavan vaikutustason, joka on ”matala”, ”keskitasoa”, ”korkea” tai ”erittäin korkea”. Kaikista erityistapahtumista jaetaan tieto virastolle.

4.   Kansallinen koordinointikeskus voi vastuussa olevan kansallisen viranomaisen pyynnöstä päättää rajoittaa kansallista turvallisuutta, mukaan lukien sotilaalliset voimavarat, koskevien tietojen saantia tiedonsaantitarpeen perusteella.

5.   Naapurijäsenvaltioiden kansalliset koordinointikeskukset voivat jakaa toistensa kanssa suoraan ja miltei reaaliajassa vierekkäisiä ulkorajaosuuksia koskevat tilannekuvat, mukaan lukien vierekkäisillä ulkorajaosuuksilla toimivien omien voimavarojen sijainti, asema ja tyyppi.

27 artikla

Euroopan tilannekuva

1.   Virasto laatii Euroopan tilannekuvan ja ylläpitää sitä, jotta kansallisille koordinointikeskuksille ja komissiolle voidaan antaa tehokkaita, täsmällisiä ja oikea-aikaisia tietoja ja analyyseja, jotka kattavat ulkorajat, rajan läheisen alueen ja luvattoman edelleen liikkumisen.

2.   Euroopan tilannekuva kootaan seuraavista lähteistä kerätyistä tiedoista:

a)  kansalliset koordinointikeskukset ja kansalliset tilannekuvat tässä artiklassa vaaditussa laajuudessa sekä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiltä saadut tiedot ja raportit;

b)  virasto sekä tiedot ja raportit, joita sen yhteyshenkilöt ovat toimittaneet 32 ja 76 artiklan mukaisesti;

c)  unionin edustustot sekä 69 artiklan 1 kohdan k alakohdassa säädetyt yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtävät ja operaatiot;

d)  69 artiklassa tarkoitetut muut asiaankuuluvat unionin elimet, toimistot ja virastot sekä kansainväliset järjestöt;

e)  kolmansien maiden viranomaiset 73 artiklassa tarkoitettujen kahden- tai monenvälisten sopimusten ja alueellisten verkostojen sekä 74 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen työjärjestelyjen perusteella;

f)  muut lähteet.

3.   Euroopan tilannekuvan tapahtumatietotaso sisältää tietoja seuraavista:

a)  erityistapahtumat ja muut tapahtumat, jotka sisältyvät kansallisen tilannekuvan tapahtumatietotasoon;

b)  erityistapahtumat ja muut tapahtumat, jotka sisältyvät 28 artiklassa säädettyihin erityisiin tilannekuviin;

c)  erityistapahtumat yhteisen operaation tai viraston koordinoiman nopean intervention toiminta-alueella taikka hotspot-alueella ▌.

4.   Euroopan tilannekuvan toimintatietotaso sisältää tietoja yhteisistä operaatioista ja viraston koordinoimista nopeista interventioista sekä hotspot-alueista ▌, mukaan lukien tehtävänmääritys, sijainti, asema, kesto, tiedot jäsenvaltioista ja muista mukana olevista toimijoista, päivittäiset ja viikoittaiset tilanneraportit, tilastotiedot ja viestimille tarkoitetut tiedotuspaketit.

5.   Euroopan tilannekuvan toimintatietotason omia voimavaroja koskevat tiedot voidaan tapauksen mukaan luokitella turvallisuusluokkaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED.

6.   Virasto ottaa Euroopan tilannekuvassa huomioon tietylle erityistapahtumalle kansallisen koordinointikeskuksen laatimassa kansallisessa tilannekuvassa määritetyn vaikutustason. Virasto määrittää rajan läheisen alueen erityistapahtumille suuntaa-antavan vaikutustason ja ilmoittaa siitä kansallisille koordinointikeskuksille.

28 artikla

Erityiset tilannekuvat

1.   Virasto ja jäsenvaltiot voivat laatia ja ylläpitää erityisiä tilannekuvia, jotta voidaan tukea yksittäisiä operatiivisia toimia ulkorajoilla tai jakaa tietoja kansainvälisten järjestöjen, 69 artiklassa tarkoitettujen unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen tai 76 artiklassa säädettyjen kolmansien maiden kanssa ▌.

2.   Erityiset tilannekuvat koostuvat kansallisten tilannekuvien ja Euroopan tilannekuvien sisältämien tietojen osajoukosta.

3.   Erityisten tilannekuvien laatimista ja jakamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuvataan asianomaisten operatiivisten toimien toimintasuunnitelmassa ja kahden- tai monenvälisessä sopimuksessa, kun erityinen tilannekuva laaditaan kolmansien maiden kanssa tehtävän kahden- tai monenvälisen yhteistyön puitteissa. Sovelletaan periaatetta, jonka mukaan tarvitaan tietojen alkuperäisen lähteen suostumus.

29 artikla

Eurosurin fuusiopalvelut

1.   Virasto koordinoi Eurosurin fuusiopalveluja, jotta kansalliset koordinointikeskukset, komissio ja se itse saavat tietoja ulkorajoista ja rajan läheisestä alueesta säännöllisesti, luotettavasti ja kustannustehokkaasti.

2.   Virasto toimittaa kansalliselle koordinointikeskukselle sen pyynnöstä pyynnön esittävän jäsenvaltion ulkorajoista ja rajan läheisestä alueesta tietoja, jotka voidaan tuottaa seuraavasti:

a)  riskianalyysin ja tietojen perusteella laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen käytettävien alusten tai muiden kulkuneuvojen maihinnousu- tai kauttakulkupaikoiksi määritettyjen, kolmansissa maissa sijaitsevien nimettyjen satamien ja rannikoiden valikoiva seuranta;

b)  sellaisten alusten tai muiden kulkuneuvojen jäljittäminen avomerellä sekä ilma-alusten jäljittäminen, joita epäillään käytettävän tai joita on havaittu käytetyn laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen, myös merihädässä olevien henkilöiden tapauksessa, jotta nämä tiedot voidaan toimittaa asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille etsintä- ja pelastusoperaatioita varten;

c)  nimettyjen merialueiden seuranta sellaisten alusten ja muiden kulkuneuvojen havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi, joita käytetään tai joita epäillään käytettävän laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen, myös merihädässä olevien henkilöiden tapauksessa, jotta nämä tiedot voidaan toimittaa asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille etsintä- ja pelastusoperaatioita varten;

c a)  nimettyjen ilmaraja-alueiden seuranta sellaisten ilma-alusten ja muiden välineiden havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi, joita käytetään tai joita epäillään käytettävän laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen;

d)  nimettyjen merialueiden ja maa- ja ilmaulkorajoilla sijaitsevien alueiden ympäristöarviointi seuranta- ja partiointitoiminnan optimoimiseksi;

e)  riskianalyysin ja tietojen perusteella mahdollisiksi laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen käytettäviksi lähtö- tai kauttakulkupaikoiksi määritettyjen, nimettyjen rajan läheisten alueiden valikoiva seuranta ulkorajoilla;

f)  unioniin kohdistuvien ja sen sisäisten muuttovirtojen suuntausten, volyymien ja reittien seuranta;

g)  mediaseuranta, julkisiin lähteisiin perustuva tiedustelu ja internetin käytön analysointi direktiivin (EU) 2016/680 tai soveltuvin osin asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti laittoman maahanmuuton tai rajat ylittävän rikollisuuden ehkäisemiseksi;

h)  laajoista tietojärjestelmistä saatujen tietojen analysointi laittoman maahanmuuton ja rajat ylittävän rikollisuuden yhteydessä käytettävien muuttuvien reittien ja menetelmien havaitsemiseksi.

3.   Virasto voi evätä kansallisen koordinointikeskuksen pyynnön teknisistä, taloudellisista tai operatiivisista syistä. Virasto ilmoittaa kansalliselle koordinointikeskukselle sopivana ajankohtana tällaisen epäämisen syyt.

4.   Virasto voi omasta aloitteestaan käyttää 2 kohdassa tarkoitettuja valvontavälineitä kerätäkseen rajan läheistä aluetta koskevia tietoja, jotka ovat merkityksellisiä Euroopan tilannekuvan kannalta.

5 jakso

RISKIANALYYSI

30 artikla

Riskianalyysi

1.  Virasto seuraa unioniin kohdistuvia ja muuttoliikkeen suuntausten, volyymien ja reittien osalta sen sisäisiä muuttovirtoja sekä suuntauksia ja muita mahdollisia haasteita unionin ulkorajoilla ja palauttamisen alalla. Virasto vahvistaa tätä varten pääjohtajan ehdotukseen perustuvalla hallintoneuvoston päätöksellä yhteisen yhdennetyn riskianalyysimallin, jota virasto ja jäsenvaltiot soveltavat. Yhteinen yhdennetty riskianalyysimalli vahvistetaan ja tarvittaessa päivitetään 8 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin arvioinnin tulosten perusteella. ▌

2.  Virasto laatii vuosittain yleisiä riskianalyyseja, jotka toimitetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle 91 artiklan mukaisesti, sekä räätälöityjä riskianalyyseja operatiivisia toimia varten. Virasto laatii jäsenvaltioita tiiviisti kuullen ja toimittaa joka toinen vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan strategisen riskianalyysin, joka otetaan huomioon valmisteltaessa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevaa monivuotista strategista toimintapoliittista sykliä. Riskianalyysien tuloksista on anonymisoitava henkilötiedot.

3.  Viraston myös jäsenvaltioilta saatujen tietojen perusteella laatimat 2 kohdassa tarkoitetut riskianalyysit kattavat kaikki Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kannalta merkitykselliset seikat ennakkovaroitusmekanismin kehittämiseksi.

3 a.   Virasto julkaisee kattavat tiedot yhteisestä yhdennetystä riskianalyysimallista.

4.  Jäsenvaltioiden on annettava virastolle kaikki tarvittavat tiedot tilanteesta, suuntauksista ja mahdollisista uhkista ulkorajoilla ja palauttamisen alalla. Jäsenvaltioiden on annettava virastolle säännöllisesti tai sen pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot, kuten Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden yhteydessä ja 98 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti kootut tilastotiedot ja operatiiviset tiedot sekä 26 artiklassa säädetyt kansallisen tilannekuvan analyysitietotason tiedot.

5.  Riskianalyysin tulokset on toimitettava hallintoneuvostolle ja jaettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ajoissa ja täsmällisesti.

6.  Jäsenvaltioiden on otettava riskianalyysin tulokset huomioon suunnitellessaan operaatioitaan ja toimiaan ulkorajoilla sekä toimiaan palauttamisen alalla.

7.  Virasto ottaa yhteisestä yhdennetystä riskianalyysimallista saadut tulokset huomioon kehittäessään koulutuksen yhteisiä perusvaatimuksia ▌.

6 jakso

Ennaltaehkäisy ja responsiivisuus

31 artikla

Ulkorajaosuuksien määrittely

Tätä asetusta sovellettaessa kunkin jäsenvaltion on jaettava maa- ja meriulkorajansa ja tarvittaessa ilmaulkorajansa rajaosuuksiin ja ilmoitettava ne virastolle.

Jäsenvaltion rajaosuuksiin tekemät muutokset on ilmoitettava virastolle ajoissa, jotta varmistetaan viraston tekemän riskianalyysin jatkuvuus.

32 artikla

Viraston yhteyshenkilöt jäsenvaltioissa

1.  Virasto varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden ulkorajojen turvallisuuden ja palauttamisen hallinnan säännöllisen seurannan viraston yhteyshenkilöiden kautta.

Virasto voi päättää, että yhteyshenkilö huolehtii enintään neljästä toisiaan lähellä sijaitsevasta jäsenvaltiosta.

2.  Pääjohtaja nimittää viraston henkilöstösääntöjen alaisesta henkilöstöstä asiantuntijoita lähetettäviksi yhteyshenkilöiksi. Pääjohtaja tekee riskianalyysin perusteella ja asianomaisia jäsenvaltioita kuullen ehdotuksen lähettämisen luonteesta ja ehdoista, siitä jäsenvaltiosta tai alueesta, johon yhteyshenkilö voidaan lähettää, ja mahdollisista tehtävistä, jotka eivät kuulu 3 kohdan soveltamisalaan. Pääjohtajan on saatava ehdotukselleen hallintoneuvoston hyväksyntä. Pääjohtaja ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle nimityksestä ja määrittää yhdessä jäsenvaltion kanssa lähettämisen kohdepaikan.

3.  Yhteyshenkilöt toimivat viraston puolesta, ja heidän tehtävänään on edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua viraston sekä rajaturvallisuudesta ja palauttamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten, myös rannikkovartiostojen niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, välillä. Yhteyshenkilöiden tehtäviin kuuluu erityisesti

a)  toimia yhdyshenkilönä viraston sekä rajaturvallisuudesta ja palauttamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten, myös rannikkovartiostojen niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, välillä;

b)  tukea sellaisten tietojen keruuta, joita virasto tarvitsee laittoman maahanmuuton seurantaa ja 30 artiklassa tarkoitettuja riskianalyyseja varten;

c)  tukea sellaisten tietojen keruuta, joita virasto tarvitsee 33 artiklassa tarkoitetun haavoittuvuusarvioinnin tekemiseksi ja 6 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseksi tätä varten;

d)  seurata jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä niillä rajaosuuksilla, joille on määritetty korkea tai kriittinen vaikutustaso 35 artiklan mukaisesti;

e)  edistää osaltaan ulkorajojen turvallisuuteen ja palauttamisen hallintaan liittyvän unionin säännöstön soveltamista, myös perusoikeuksien kunnioittamisen osalta;

b)  tehdä tarvittaessa yhteistyötä perusoikeusvastaavan kanssa perusoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi viraston työssä e alakohdan mukaisesti;

f)  avustaa mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioita rajaturvallisuutta koskevien valmiussuunnitelmien laatimisessa;

g)  helpottaa jäsenvaltioiden ja viraston välistä viestintää ja jakaa jäsenvaltioiden kanssa asiaa koskevia viraston tietoja, käynnissä olevia operaatioita koskevat tiedot mukaan lukien;

h)  raportoida säännöllisesti ja suoraan pääjohtajalle tilanteesta ulkorajoilla ja asianomaisen jäsenvaltion valmiudesta vastata tehokkaasti tilanteeseen ulkorajoilla; raportoida myös asiaankuuluviin kolmansiin maihin suuntautuvien palautusoperaatioiden toteutuksesta;

i)  seurata jäsenvaltioiden 43 artiklassa tarkoitetussa kiireellisiä toimia edellyttävässä tilanteessa ulkorajoilla toteuttamia toimenpiteitä;

j)  seurata jäsenvaltioiden palauttamisen alalla toteuttamia toimenpiteitä ja tukea sellaisten tietojen keruuta, joita virasto tarvitsee 49 artiklassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi.

4.  Jos 3 kohdan h alakohdassa tarkoitetussa yhteyshenkilön raportoinnissa tuodaan esiin yhteen tai useampaan asianomaisen jäsenvaltion kannalta olennaiseen seikkaan liittyviä huolenaiheita, pääjohtaja ilmoittaa asiasta viipymättä kyseiselle jäsenvaltiolle.

5.  Sovellettaessa 3 kohtaa yhteyshenkilö kansallisia ja unionin turvallisuus- ja tietosuojasääntöjä noudattaen

a)  saa tietoja kansalliselta koordinointikeskukselta ja 26 artiklan mukaisesti laaditun kansallisen tilannekuvan;

b)  pitää säännöllisesti yhteyttä rajaturvallisuudesta ja palauttamisesta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin, myös rannikkovartiostoihin niiden hoitaessa rajavalvontatehtäviä, ja ilmoittaa asiasta 13 artiklassa tarkoitetulle kansalliselle yhteyspisteelle.

6.  Yhteyshenkilön raportti on osa 33 artiklassa tarkoitettua haavoittuvuusarviointia. Raportti toimitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle.

7.  Tehtäviään hoitaessaan yhteyshenkilö saa ottaa vastaan ohjeita ainoastaan virastolta.

33 artikla

Haavoittuvuusarviointi

1.  Virasto vahvistaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa laadittuun pääjohtajan ehdotukseen perustuvalla hallintoneuvoston päätöksellä yhteisen haavoittuvuusarviointimenetelmän. Menetelmään sisältyvät objektiiviset kriteerit, joiden mukaisesti virasto tekee haavoittuvuusarvioinnin, tällaisten arviointien tekemisen tiheys, se, kuinka peräkkäiset haavoittuvuusarvioinnit on tehtävä, sekä tehokasta järjestelmää suositusten täytäntöönpanon seuraamiseksi koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2.  Virasto seuraa ja arvioi 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritellyssä rajavalvonnassa tarvittavien jäsenvaltioiden kaluston, järjestelmien, voimavarojen, resurssien, infrastruktuurin sekä riittävän ammattitaitoisen ja koulutetun henkilöstön saatavuutta. Tässä yhteydessä virasto arvioi 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut voimavarojen kehittämissuunnitelmat rajavalvontatehtävien hoitamista koskevan valmiuden osalta ottaen huomioon, että joitakin kansallisia voimavaroja saatetaan osittain käyttää muihin tarkoituksiin kuin rajavalvontaan. Se tekee näin tulevaa suunnittelua varten ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun riskianalyysin perusteella. Virasto toteuttaa tällaisen seurannan ja arvioinnin vähintään kerran vuodessa, paitsi jos pääjohtaja riskianalyysin tai aiemman haavoittuvuusarvioinnin perusteella toisin päättää. Seuranta ja arviointi toteutetaan kussakin jäsenvaltiossa joka tapauksessa vähintään kolmen vuoden välein.

3.  Jäsenvaltioiden on annettava viraston pyynnöstä tietoja kalustosta, henkilöstöstä ja mahdollisuuksien mukaan taloudellisista resursseista, jotka ovat käytettävissä rajavalvontaan kansallisella tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 ▌artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on lisäksi viraston pyynnöstä annettava tietoja rajaturvallisuutta koskevista valmiussuunnitelmistaan.

4.  Haavoittuvuusarvioinnin tarkoituksena on, että virasto arvioi jäsenvaltioiden kyvyn ja valmiuden vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin ▌ulkorajoilla, määrittää erityisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joihin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita, mahdollisia välittömiä vaikutuksia ulkorajoilla ja myöhempiä vaikutuksia Schengen-alueen toimintaan ja arvioi niiden valmiuden osallistua eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin ja kalustoreserviin, mukaan lukien nopean toiminnan kalustoreservi, sekä arvioi jäsenvaltioiden valmiuden ottaa vastaan eurooppalaista tukea 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tämä arviointi ei vaikuta Schengenin arviointimekanismin soveltamiseen.

5.  Virasto arvioi laadullisesti ja määrällisesti haavoittuvuusarvioinnissa jäsenvaltioiden valmiuden hoitaa kaikki rajaturvallisuustehtävät, myös niiden valmiuden vastata suurten ihmismäärien mahdolliseen saapumiseen niiden alueelle.

6.  Haavoittuvuusarvioinnin alustavat tulokset toimitetaan asianomaisille jäsenvaltioille. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksia tästä arvioinnista.

7.  Pääjohtaja antaa asianomaista jäsenvaltiota kuullen tarvittaessa suosituksen tarvittavista toimenpiteistä, jotka asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava, sekä määräajasta, jossa kyseiset toimenpiteet on pantava täytäntöön. Pääjohtaja kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet jäsenvaltion pääjohtajaa kuullen laatiman toimintasuunnitelman perusteella.

8.  Pääjohtaja suosittaa asianomaisille jäsenvaltioille toimenpiteitä haavoittuvuusarvioinnin tulosten perusteella ottaen huomioon viraston riskianalyysin, asianomaisen jäsenvaltion esittämät huomautukset ja Schengenin arviointimekanismin tulokset.

▌Toimenpiteiden tarkoituksena on oltava arvioinnissa havaittujen haavoittuvuuksien poistaminen, jotta jäsenvaltiot voivat lisätä valmiuttaan vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin ulkorajoilla tehostamalla tai parantamalla voimavarojaan, kalustoaan, järjestelmiään, resurssejaan ja valmiussuunnitelmiaan. Pääjohtaja voi tarjota viraston teknistä asiantuntemusta jäsenvaltioille kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanon tukemiseksi.

9.  Pääjohtaja seuraa suositusten täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen toimintasuunnitelmien perusteella toimittamien säännöllisten kertomusten avulla.

Jos jäsenvaltio on vaarassa viivästyä suosituksen täytäntöönpanosta asetetussa määräajassa, pääjohtaja ilmoittaa siitä välittömästi asianomaista jäsenvaltiota edustavalle hallintoneuvoston jäsenelle ja komissiolle. Pääjohtaja pyytää asianomaista jäsenvaltiota edustavaa hallintoneuvoston jäsentä kuullen kyseisen jäsenvaltion asianomaisia viranomaisia ilmoittamaan viivästyksen syyt ja tarjoaa viraston tukea toimenpiteen täytäntöönpanon helpottamiseksi.

10.  Jos jäsenvaltio ei pane täytäntöön suosituksessa mainittuja tarvittavia toimenpiteitä tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, pääjohtaja vie asian hallintoneuvoston käsiteltäväksi ja ilmoittaa tästä komissiolle. Hallintoneuvosto tekee pääjohtajan ehdotuksesta päätöksen tarvittavista toimenpiteistä, jotka asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava, sekä määräajasta, jossa kyseiset toimenpiteet on pantava täytäntöön. Hallintoneuvoston päätös sitoo jäsenvaltiota. Jos jäsenvaltio ei pane täytäntöön toimenpiteitä kyseisessä päätöksessä asetetussa määräajassa, hallintoneuvosto ilmoittaa tästä neuvostolle ja komissiolle ja lisätoimiin voidaan ryhtyä 43 artiklan mukaisesti.

11.  Haavoittuvuusarvioinnin tulokset, mukaan lukien yksityiskohtainen kuvaus haavoittuvuusarvioinnin lopputuloksesta, jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä ja aiempien suositusten täytäntöönpanon tilanteesta, toimitetaan 91 artiklan mukaisesti säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

34 artikla

Synergiat haavoittuvuusarvioinnin ja Schengenin arviointimekanismin välillä

1.  Synergiat haavoittuvuusarviointien ja asetuksella (EU) N:o 1053/2013 perustetun Schengenin arviointimekanismin välillä on maksimoitava, jotta voidaan laatia parannettu tilannekuva Schengen-alueen toiminnasta, välttää mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioiden toimien päällekkäisyys sekä varmistaa ulkorajojen turvallisuutta tukevien unionin asiaankuuluvien rahoitusvälineiden koordinoidumpi käyttö.

2.  Edellä 1 kohdassa mainittua tarkoitusta varten komissio ja virasto vahvistavat tarvittavat järjestelyt, joiden avulla ne jakavat toistensa kanssa säännöllisesti, suojatusti ja ajoissa kaikki haavoittuvuusarviointien tuloksiin ja Schengenin arviointimekanismiin rajaturvallisuuden alalla liittyvät tiedot. Tietojenvaihtomekanismin on katettava haavoittuvuusarvioinneista ja Schengenin arviointikäynneistä laaditut kertomukset, myöhemmät suositukset, toimintasuunnitelmat ja mahdolliset toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevat jäsenvaltioiden toimittamat päivitykset.

2 a.  Schengenin arviointimekanismin soveltamiseksi ulkorajojen turvallisuuden alalla komissio jakaa haavoittuvuusarviointien tulokset kaikille asianomaisen jäsenvaltion arviointiin osallistuville Schengenin arviointiryhmien jäsenille. Tällaisia tietoja on pidettävä arkaluonteisina asetuksessa (EU) N:o 1053/2013 tarkoitetulla tavalla ja käsiteltävä sen mukaisesti.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelyjen on katettava Schengenin arviointimekanismin tulokset palauttamisen alalla, jotta voidaan varmistaa, että virasto on täysin tietoinen havaituista puutteista ja voi ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä asianomaisten jäsenvaltioiden tukemiseksi tässä asiassa.

35 artikla

Ulkorajaosuuksien vaikutustasojen määrittäminen

1.  Virasto määrittää oman riskianalyysinsa ja haavoittuvuusarvioinnin perusteella ja yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa seuraavat vaikutustasot kullekin jäsenvaltioiden maa-, meri- ja tarvittaessa ilmaulkorajaosuudelle tai muuttaa tällaisia vaikutustasoja:

a)  matala vaikutustaso, mikäli asianomaisella rajaosuudella tapahtuvilla ▌laittomaan muuttoliikkeeseen tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on vähäinen vaikutus rajaturvallisuuteen;

b)  keskitason vaikutustaso, mikäli asianomaisella rajaosuudella tapahtuvilla ▌laittomaan muuttoliikkeeseen tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on kohtuullisen merkittävä vaikutus rajaturvallisuuteen;

c)  korkea vaikutustaso, mikäli asianomaisella rajaosuudella tapahtuvilla laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on merkittävä vaikutus rajaturvallisuuteen.

1 a.   Jotta voidaan nopeasti puuttua kriisitilanteeseen tietyllä rajaosuudella, mikäli asianomaisella rajaosuudella tapahtuvilla laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on siinä määrin ratkaiseva vaikutus rajaturvallisuuteen, että ne uhkaavat vaarantaa Schengen-alueen toiminnan, virasto määrittää oman riskianalyysinsa perusteella ja yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa kyseiselle rajaosuudelle tilapäisesti ”kriittisen” vaikutustason.

2.  Vaikutustasot määritetään 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen yhdennetyn riskianalyysimallin perusteella. Jos asianomainen jäsenvaltio ja virasto eivät pääse yhteisymmärrykseen vaikutustason määrittämisestä, kyseiselle rajaosuudelle määritetty vaikutustaso pidetään ennallaan.

▌Kansallinen koordinointikeskus arvioi jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa, onko minkään rajaosuuden vaikutustasoa tarpeen muuttaa, ottaen huomioon kansalliseen tilannekuvaan sisältyvät tiedot ja ilmoittaa asiasta virastolle.

3.  Virasto havainnollistaa ulkorajoille määritetyt vaikutustasot Euroopan tilannekuvassa.

36 artikla

Vaikutustasoja vastaava toiminta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ulkorajaosuuksilla toteutettu rajavalvontatoiminta vastaa määritettyjä vaikutustasoja seuraavasti:

a)  kun ulkorajaosuudelle on määritetty matala vaikutustaso, ulkorajavalvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten on järjestettävä säännöllinen valvonta riskianalyysin perusteella ja varmistettava, että asianomaisella rajaosuudella pidetään käytettävissä riittävästi henkilöstöä ja resursseja ▌;

b)  kun ulkorajaosuudelle on määritetty keskitason vaikutustaso, ulkorajavalvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten on a alakohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden lisäksi varmistettava, että asianomaisella rajaosuudella toteutetaan tarkoituksenmukaisia valvontatoimenpiteitä. Tällaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta on ilmoitettava kansalliselle koordinointikeskukselle. Kansallisen koordinointikeskuksen on koordinoitava 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettua tukea;

c)  kun ulkorajaosuudelle on määritetty korkea vaikutustaso, asianomaisen jäsenvaltion on b alakohdassa toteutettujen toimenpiteiden lisäksi varmistettava kansallisen koordinointikeskuksen kautta, että kyseisellä rajaosuudella toimiville kansallisille viranomaisille annetaan tarvittava tuki ja että toteutetaan tehostettuja valvontatoimenpiteitä. Kyseinen jäsenvaltio voi pyytää viraston tukea, jollei yhteisten operaatioiden tai nopeiden rajainterventioiden käynnistämiseksi 37 artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

1 a.  Kun ulkorajaosuudelle on määritetty kriittinen vaikutustaso, virasto ilmoittaa siitä komissiolle. Pääjohtajan on viraston antaman jatkuvan tuen huomioon ottaen c alakohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden lisäksi annettava 42 artiklan kohdan mukainen suositus ▌. Asianomaisen jäsenvaltion on vastattava suositukseen 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.  Kansallisen koordinointikeskuksen on ilmoitettava virastolle säännöllisesti 1 kohdan c alakohdan ja 1 a kohdan mukaisesti kansallisella tasolla toteutetuista toimenpiteistä.

3.  Jos ulkorajaosuudelle on määritetty keskitason, korkea tai kriittinen vaikutustaso ja sen vieressä on toisen jäsenvaltion tai sellaisen kolmannen maan rajaosuus, jonka kanssa on tehty sopimuksia tai perustettu alueellisia verkostoja 73 ja 74 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kansallisen koordinointikeskuksen on otettava yhteyttä naapurijäsenvaltion kansalliseen koordinointikeskukseen tai naapurina olevan kolmannen maan toimivaltaiseen viranomaiseen ja pyrittävä koordinoimaan yhdessä viraston kanssa tarvittavia rajat ylittäviä toimenpiteitä.

4.  Virasto arvioi yhdessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa määritettyjä vaikutustasoja sekä kansallisella ja unionin tasolla toteutettuja niitä vastaavia toimenpiteitä. Arvioinnilla osallistutaan viraston 33 artiklan mukaisesti tekemään haavoittuvuusarviointiin.

7 jakso

Viraston toiminta ulkorajoilla

37 artikla

Viraston toimet ulkorajoilla

1.  Jäsenvaltio voi pyytää viraston apua ulkorajojen valvontaa koskevien velvoitteidensa täytäntöönpanossa. Virasto myös toteuttaa toimenpiteitä 42 ja 43 artiklan mukaisesti.

2.  Virasto järjestää asianmukaista teknistä ja operatiivista apua vastaanottavalle jäsenvaltiolle ja voi asiaa koskevan unionin ja kansainvälisen oikeuden, myös palauttamiskiellon periaatteen, mukaisesti toimien ryhtyä yhteen tai useampaan seuraavista toimenpiteistä:

a)  yhden tai useamman jäsenvaltion yhteisten operaatioiden koordinointi sekä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ja kaluston lähettäminen;

b)  nopeiden rajainterventioiden järjestäminen sekä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ja kaluston lähettäminen;

c)  yhden tai useamman jäsenvaltion ja kolmansien maiden toimien koordinointi ulkorajoilla, mukaan lukien yhteiset operaatiot kolmansien maiden kanssa;

d)  eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen lähettäminen osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä, muun muassa hotspot-alueille ▌, mukaan lukien teknisen ja operatiivisen avun antaminen palauttamistoimissa;

e)  tämän kohdan a, b ja c alakohdassa mainittujen operaatioiden yhteydessä sekä asetuksen (EU) N:o 656/2014 ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti teknisen ja operatiivisen avun antaminen jäsenvaltioille ja kolmansille maille merihädässä olevien henkilöiden etsintä- ja pelastusoperaatioiden tukemiseksi merirajojen valvontaoperaatioiden aikana mahdollisesti syntyvissä tilanteissa;

f)  Eurosurin fuusiopalvelujen asettaminen käsittelyssä etusijalle.

3.  Virasto rahoittaa tai osarahoittaa 2 kohdassa tarkoitettuja toimia talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.  Jos virastolla on merkittäviä lisärahoitustarpeita ulkorajoilla ilmenevän tilanteen vuoksi, se ilmoittaa asiasta viipymättä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

38 artikla

Yhteisten operaatioiden ja nopeiden rajainterventioiden käynnistäminen ulkorajoilla

1.  Jäsenvaltio voi pyytää virastoa käynnistämään yhteisiä operaatioita, jotta voidaan vastata tuleviin haasteisiin, myös laittomaan maahanmuuttoon, nykyisiin ja tuleviin uhkiin sen ulkorajoilla tai rajat ylittävään rikollisuuteen, tai antamaan teknistä ja operatiivista lisäapua ja myös pyytää tarvittavat profiilit, mukaan lukien soveltuvin osin toimeenpanovaltuuksia edellyttävät profiilit sen ulkorajojen valvontaa koskevien velvoitteiden täyttämiseksi.

2.  Virasto voi sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, johon kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita erityisesti siksi, että ulkorajoille saapuu suuri määrä kyseisen jäsenvaltion alueelle ilman lupaa pyrkiviä kolmansien maiden kansalaisia, käynnistää kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion alueella nopean rajaintervention, joka kestää rajoitetun ajan.

3.  Pääjohtaja arvioi ja hyväksyy jäsenvaltioiden tekemät yhteisiä operaatioita koskevat ehdotukset ja koordinoi niitä. Ennen yhteisiä operaatioita ja nopeita rajainterventioita on tehtävä perusteellinen, luotettava ja ajantasainen riskianalyysi, jonka avulla virasto voi vahvistaa tärkeysjärjestyksen ehdotetuille yhteisille operaatioille ja nopeille rajainterventioille ottaen huomioon ulkorajaosuudelle 35 artiklan mukaisesti määritetty vaikutus sekä resurssien saatavuus.

4.  Yhteisen operaation tai nopean rajaintervention tavoitteet voidaan saavuttaa osana monialaista operaatiota. Tällaisiin operaatioihin voi liittyä rannikkovartiostotoimintoja ja rajat ylittävän rikollisuuden estämistä, jolloin keskitytään ihmissalakuljetuksen tai ihmiskaupan torjuntaan, sekä muuttoliikkeen hallintaa, jolloin keskitytään henkilöllisyyden selvittämiseen, rekisteröintiin, kuulemiseen ja palauttamiseen.

39 artikla

Yhteisten operaatioiden toimintasuunnitelma

1.  Pääjohtaja laatii yhteisen operaation valmistelun yhteydessä yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion kanssa luettelon tarvittavasta kalustosta ja henkilöstöstä sekä tarvittavista profiileista, mukaan lukien soveltuvin osin profiilit, joihin liittyy toimeenpanovaltuuksia ja joihin on saatava lupa 83 artiklan 1 a kohdan mukaisesti, ottaen huomioon vastaanottavan jäsenvaltion käytettävissä olevat resurssit ja 38 artiklassa tarkoitetun vastaanottavan jäsenvaltion pyynnön. Virasto määrittelee kyseisten tietojen perusteella teknisen ja operatiivisen tuen paketin sekä valmiuksien kehittämistoimia, jotka sisällytetään toimintasuunnitelmaan.

2.  Pääjohtaja laatii ulkorajoilla toteutettaville yhteisille operaatioille toimintasuunnitelman. Pääjohtaja ja vastaanottava jäsenvaltio sopivat osallistuvia jäsenvaltioita tiiviisti ja ajoissa kuullen toimintasuunnitelmasta, jossa määritetään yksityiskohtaisesti yhteisen operaation järjestelyihin ja menettelyihin liittyvät seikat.

3.  Toimintasuunnitelma sitoo virastoa, vastaanottavaa jäsenvaltiota ja osallistuvia jäsenvaltioita. Siihen on sisällyttävä kaikki yhteisen operaation toteuttamisen kannalta tarpeellisiksi katsotut seikat, mukaan lukien seuraavat tiedot:

a)  tilanteen kuvaus ja toimintatapa sekä lähettämisen tavoitteet, mukaan lukien operatiivinen tavoite;

b)  yhteisen operaation ennakoitu kesto, joka vaaditaan sen tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)  maantieteellinen alue, jolla yhteinen operaatio toteutetaan;

d)  tehtävien, mukaan lukien toimeenpanovaltuuksia edellyttävät tehtävät, ja vastuiden kuvaus, myös perusoikeuksien kunnioittamisen ja tietosuojavaatimusten osalta, ja ryhmille annettavat erityisohjeet, myös tietokantojen sallitusta käytöstä sekä vastaanottavassa jäsenvaltiossa sallituista virka-aseista, ammuksista ja varusteista;

e)  ryhmien kokoonpano ja muun asiaankuuluvan henkilöstön lähettäminen;

f)  johtamista koskevat määräykset, mukaan lukien niiden vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden nimet ja arvot, jotka vastaavat yhteistyöstä ryhmien jäsenten ja viraston kanssa, ja erityisesti niiden rajavartijoiden nimet ja arvot, joiden komennossa ryhmät ovat lähettämisen aikana, sekä ryhmien jäsenten asema komentoketjussa;

g)  yhteiseen operaatioon lähetettävä kalusto, mukaan lukien erityisvaatimukset, kuten käyttöä koskevat edellytykset, vaadittu miehistö, kuljetus ja muu logistiikka, sekä rahoitusta koskevat määräykset;

h)  yksityiskohtaiset määräykset, joiden mukaan virasto ilmoittaa erityistapahtumista välittömästi hallintoneuvostolle ja asiaankuuluville kansallisille viranomaisille;

i)  raportointi- ja arviointijärjestelmä, johon sisältyy arviointikertomuksessa käytettäviä vertailuarvoja, myös perusoikeuksien suojelun osalta, ja lopullisen arviointikertomuksen toimittamisen määräaika;

j)  merioperaatioiden osalta tarkat tiedot toimivallan ja sovellettavan lainsäädännön soveltamisesta sillä maantieteellisellä alueella, jolla yhteinen operaatio toteutetaan, mukaan lukien viittaukset alusten pysäyttämistä, meripelastusta ja maihin laskemista koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön, kansainväliseen oikeuteen ja unionin oikeuteen. Toimintasuunnitelma on tältä osin laadittava asetuksen (EU) N:o 656/2014 mukaisesti;

k)  kolmansien maiden, muiden unionin elinten, toimistojen ja virastojen tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä koskevat ehdot;

l)  yleiset ohjeet siitä, miten varmistetaan perusoikeuksien turvaaminen viraston operatiivisen toimen aikana, ja menettelyt, joiden mukaisesti kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat henkilöt, ihmiskaupan uhrit, ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja haavoittuvassa tilanteessa olevat henkilöt ohjataan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille asianmukaista apua varten;

m)  menettelyt sellaisen mekanismin perustamiseksi, jonka kautta virasto vastaanottaa ja välittää kaikkia viraston operatiiviseen toimeen osallistuvia henkilöitä, myös vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoita tai muuta asiaankuuluvaa henkilöstöä sekä ryhmien jäseniä, vastaan tehtyjä valituksia väitetyistä perusoikeusrikkomuksista viraston operatiiviseen toimeen osallistumisen yhteydessä;

n)  logistiset järjestelyt, mukaan lukien tiedot työolosuhteista ja yleisistä olosuhteista alueilla, joilla yhteinen operaatio on määrä toteuttaa.

4.  Toimintasuunnitelman muutoksiin tai mukautuksiin on saatava pääjohtajan ja vastaanottavan jäsenvaltion hyväksyntä osallistuvien jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen. Virasto lähettää osallistuville jäsenvaltioille välittömästi jäljennöksen muutetusta tai mukautetusta toimintasuunnitelmasta.

5.  Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin viraston operaatioihin.

40 artikla

Nopean rajaintervention käynnistämistä koskeva menettely

1.  Jäsenvaltion esittämään nopean rajaintervention käynnistämistä koskevaan pyyntöön on sisällyttävä kuvaus tilanteesta, mahdollisista tavoitteista ja todennäköisistä tarpeista sekä tarvittavista profiileista, mukaan lukien soveltuvin osin profiilit, joihin liittyy toimeenpanovaltuuksia. Pääjohtaja voi tarvittaessa lähettää välittömästi paikalle viraston asiantuntijoita arvioimaan tilannetta asianomaisen jäsenvaltion ulkorajoilla.

2.  Pääjohtajan on ilmoitettava hallintoneuvostolle välittömästi nopean rajaintervention käynnistämistä koskevasta jäsenvaltion pyynnöstä.

3.  Pääjohtaja ottaa jäsenvaltion pyyntöä koskevaa päätöstä tehdessään huomioon viraston riskianalyysien ja Euroopan tilannekuvan analyysitietotason tulokset sekä 33 artiklassa tarkoitetun haavoittuvuusarvioinnin tulokset samoin kuin muut asianomaisen jäsenvaltion tai jonkin muun jäsenvaltion toimittamat asiaa koskevat tiedot.

3 a.  Pääjohtajan on välittömästi arvioitava mahdollisuudet siirtää paikalle käytettävissä olevia eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ryhmien jäseniä, jotka ovat parhaillaan muilla toiminta-alueilla, ja erityisesti viraston henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä ja jäsenvaltioista lähetettyä operatiivista henkilöstöä. Pääjohtajan on myös arvioitava lisätarpeet, jotka koskevat operatiivisen henkilöstön lähettämistä 58 artiklan mukaisesti ja, kun nämä resurssit on käytetty loppuun vaadittujen profiilien puitteissa, nopean toiminnan reservin aktivointia 58 a artiklan mukaisesti.

4.  Pääjohtajan on tehtävä päätös nopean rajaintervention käynnistämistä koskevasta pyynnöstä kahden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pääjohtaja antaa päätöksen kirjallisesti tiedoksi samanaikaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle ja hallintoneuvostolle. Päätöksessä on mainittava sen tärkeimmät perustelut. ▌

4 a.  Pääjohtajan on samalla ilmoitettava jäsenvaltioille mahdollisuudesta pyytää operatiivista lisähenkilöstöä 58 artiklan ja soveltuvin osin 58 a artiklan mukaisesti ilmoittamalla mahdolliset operatiivisen henkilöstön määrät ja profiilit, jotka kunkin jäsenvaltion on asetettava käyttöön.

5.  Jos pääjohtaja päättää käynnistää nopean rajaintervention, hän lähettää käytettävissä olevia rajaturvallisuusryhmiä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista ja kalustoa kalustoreservistä 64 artiklan mukaisesti sekä päättää tarvittaessa yhden tai useamman rajaturvallisuusryhmän antamasta välittömästä tuesta 58 artiklan mukaisesti.

6.  Pääjohtajan on yhdessä vastaanottavan jäsenvaltion kanssa laadittava 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimintasuunnitelma ja sovittava siitä välittömästi ja joka tapauksessa kolmen työpäivän kuluessa päätöksen tekemisestä.

7.  Kun toimintasuunnitelmasta on sovittu ja se on toimitettu jäsenvaltioille, pääjohtaja lähettää välittömästi operatiivisen henkilöstön, joka on siirrettävissä paikalle muilta toiminta-alueilta tai muista tehtävistä.

8.  Edellä 7 kohdassa tarkoitetun lähettämisen lisäksi ja tarvittaessa muilta alueilta tai muista tehtävistä siirrettyjen rajaturvallisuusryhmien antaman välittömän tuen varmistamiseksi pääjohtaja pyytää kultakin jäsenvaltiolta sellaisen lisähenkilöstön määrät ja profiilit, joka voidaan vielä lähettää niiden 58 artiklassa tarkoitetuista lyhytaikaiselle komennukselle lähetettävän henkilöstön kansallisista luetteloista. Nämä tiedot on toimitettava kirjallisesti kansallisille yhteyspisteille, ja niissä on ilmoitettava päivämäärä, jona lähettämisen on määrä tapahtua. Kansallisille yhteyspisteille on toimitettava myös jäljennös toimintasuunnitelmasta.

8 a.  Tilanteessa, jossa tämän artiklan 5 ja 8 kohdassa kuvatut resurssit ovat riittämättömiä, pääjohtaja voi aktivoida nopean toiminnan reservin pyytämällä kultakin jäsenvaltiolta sellaisen lisähenkilöstön määrät ja profiilit, joka voidaan lähettää 58 a artiklassa säädetyllä tavalla.

8 b.  Edellä 8 ja 8 a kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava kirjallisesti kansallisille yhteyspisteille, ja niissä on ilmoitettava päivämäärä, jona lähettämisten kustakin luokasta on määrä tapahtua. Kansallisille yhteyspisteille on toimitettava myös jäljennös toimintasuunnitelmasta.

9.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että operatiivisen henkilöstön määrät ja profiilit asetetaan välittömästi viraston käyttöön kattavan toimintavalmiuden takaamiseksi 58 artiklan ja tapauksen mukaan 58 a artiklan mukaisesti.

10.  Muilta alueilta ja muista tehtävistä siirrettyjä ensimmäisiä rajaturvallisuusryhmiä on voitava lähettää viimeistään viiden työpäivän kuluttua siitä, kun pääjohtaja ja vastaanottava jäsenvaltio ovat sopineet toimintasuunnitelmasta. Muita rajaturvallisuusryhmiä on voitava tarpeen mukaan lähettää viimeistään kahdentoista työpäivän kuluessa päivästä, jona toimintasuunnitelmasta on sovittu.

11.  Jos nopea rajainterventio on tarkoitus toteuttaa, pääjohtajan on hallintoneuvostoa kuullen välittömästi tarkasteltava viraston muilla ulkorajoilla käynnissä olevien ja suunniteltujen yhteisten operaatioiden painopisteitä, jotta resursseja voidaan mahdollisesti kohdentaa uudelleen niille ulkorajojen alueille, joilla vahvistusten lähettämiseen on eniten tarvetta.

41 artikla

Muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmät

1.  Jos jäsenvaltion ulkorajojen tietyille hotspot-alueille kohdistuu eri ryhmistä koostuvien suurten saapuvien muuttovirtojen aiheuttamia suhteettomia muuttoliikkeeseen liittyviä haasteita, kyseinen jäsenvaltio voi pyytää teknistä ja operatiivista tukea muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiltä, jotka koostuvat niiden asiaankuuluvien unionin virastojen asiantuntijoista, joiden on toimittava toimeksiantojensa mukaisesti.

Kyseisen jäsenvaltion on esitettävä tukea koskeva pyyntö ja arvio tarpeistaan komissiolle. Komissio toimittaa kyseisen jäsenvaltion tarvearvion perusteella pyynnön virastolle, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle, Europolille tai tapauksen mukaan muille asiaankuuluville unionin virastoille.

2.  Asiaankuuluvat unionin virastot arvioivat toimeksiantojensa mukaisesti jäsenvaltion esittämän tukea koskevan pyynnön ja sen tarvearvion määritelläkseen kattavan tukea koskevan paketin, johon sisältyy asiaankuuluvien unionin virastojen koordinoimia, asianomaisen jäsenvaltion kanssa sovittavia eri toimia. Komissio koordinoi tätä prosessia.

3.  Komissio vahvistaa yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion ja asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa niiden toimeksiannot huomioon ottaen hotspot-alueella tehtävän yhteistyön ehdot ja vastaa muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimien koordinoinnista.

4.  Pysyvien joukkojen operatiivisen henkilöstön osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä 83 artiklan mukaisesti ja perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen antamaan tekniseen ja operatiiviseen tukeen voivat sisältyä

a)  avustaminen, perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen, ulkorajoille saapuvien kolmansien maiden kansalaisten suojelutarpeen arvioinnissa, myös kyseisten kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden selvittämisessä, rekisteröinnissä ja kuulemisessa sekä jäsenvaltion pyynnöstä kolmansien maiden kansalaisten sormenjälkien ottamisessa ▌, ja kyseisten menettelyjen tarkoitusta koskevien tietojen antaminen;

b)  alustavien tietojen antaminen henkilöille, jotka haluavat tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, ja heidän ohjaamisensa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tai Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston lähettämille asiantuntijoille;

c)  tekninen ja operatiivinen apu palauttamisen alalla 49 artiklan mukaisesti, esimerkiksi palautusoperaatioiden ▌valmistelu ja järjestäminen.

d)  tarvittava kalusto.

6.  Muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiin on tarvittaessa kuuluttava henkilöstöä, jolla on asiantuntemusta lasten suojelun, ihmiskaupan, sukupuoleen perustuvalta vainolta suojelun ja/tai perusoikeuksien alalta.

42 artikla

Ehdotetut toimet ulkorajoilla

1.  Pääjohtajan on suositettava asianomaiselle jäsenvaltiolle yhteisten operaatioiden tai nopeiden rajainterventioiden tai muiden 37 artiklassa määriteltyjen asiaankuuluvien viraston toimien käynnistämistä, toteuttamista tai mukauttamista haavoittuvuusarvioinnin tulosten perusteella tai silloin, kun yhdelle tai useammalle ulkorajaosuudelle on määritetty kriittinen vaikutustaso, ja ottaen huomioon jäsenvaltion valmiussuunnitelmiin sisältyvät asiaankuuluvat seikat, viraston riskianalyysin ja Euroopan tilannekuvan analyysitietotason.

2.  Asianomaisen jäsenvaltion on vastattava 1 kohdassa tarkoitettuun pääjohtajan suositukseen kuuden työpäivän kuluessa. Jos vastaus ehdotettuihin toimiin on kielteinen, jäsenvaltion on lisäksi perusteltava vastaus. Pääjohtajan on viipymättä ilmoitettava hallintoneuvostolle ja komissiolle ehdotetuista toimista ja kielteisen vastauksen perusteluista sen arvioimiseksi, voidaanko kiireellisiä toimia edellyttää 43 artiklan mukaisesti.

43 artikla

Kiireellisiä toimia edellyttävä tilanne ulkorajoilla

1.  Jos ulkorajojen valvonta muuttuu siinä määrin tehottomaksi, että se uhkaa vaarantaa Schengen-alueen toiminnan siksi, että

a)  jäsenvaltio ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä 33 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston päätöksen mukaisesti; tai

b)  jäsenvaltio, jonka ulkorajoihin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita, ei joko ole pyytänyt virastolta riittävää tukea 38, 40, 41 tai 42 artiklan mukaisesti tai ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin näiden artiklojen mukaisten toimien täytäntöön panemiseksi,

neuvosto voi komission ehdotuksesta antaa viipymättä täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen, jossa määritetään toimenpiteet, joilla vähennetään kyseisiä uhkia ja jotka virasto panee täytäntöön, ja jossa asianomaisen jäsenvaltion edellytetään tekevän viraston kanssa yhteistyötä kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

Komissio kuulee virastoa, ennen kuin se tekee ehdotuksensa.

2.  Jos ilmenee kiireellisiä toimia edellyttävä tilanne, Euroopan parlamentille ▌on ilmoitettava kyseisestä tilanteesta viipymättä sekä kaikista tilanteen johdosta sittemmin toteutetuista toimenpiteistä ja tehdyistä päätöksistä.

3.  Jotta voidaan vähentää uhkaa Schengen-alueen toiminnan vaarantumisesta, 1 kohdassa tarkoitetulla neuvoston päätöksellä säädetään, että virasto toteuttaa yhden tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

a)  nopeiden rajainterventioiden järjestäminen ja koordinointi sekä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen, mukaan lukien nopean toiminnan reservistä lähetettävät ryhmät, lähettäminen;

b)  eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen lähettäminen osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä varsinkin hotspot-alueille;

c)  yhden tai useamman jäsenvaltion ja kolmansien maiden toimien koordinointi ulkorajoilla, mukaan lukien yhteiset operaatiot kolmansien maiden kanssa;

d)  kaluston lähettäminen;

e)  palautusinterventioiden järjestäminen.

4.  Kahden työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun neuvoston päätöksen antamisesta pääjohtaja

a)  määrittää toimet, joihin on ryhdyttävä kyseisessä päätöksessä yksilöityjen toimenpiteiden käytännön toteutusta varten, mukaan lukien kalusto sekä operatiivisen henkilöstön määrät ja profiilit, jotka tarvitaan kyseisen päätöksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)  laatii toimintasuunnitelman luonnoksen ja toimittaa sen asianomaisille jäsenvaltioille.

5.  Pääjohtaja ja asianomainen jäsenvaltio sopivat toimintasuunnitelmasta kolmen työpäivän kuluessa sen toimittamisesta.

6.  Virasto lähettää viipymättä ja joka tapauksessa viiden työpäivän kuluessa toimintasuunnitelman vahvistamisesta tarvittavan operatiivisen henkilöstön 55 artiklassa tarkoitetuista eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston päätöksessä yksilöityjen toimenpiteiden käytännön toteutusta varten. Muita ryhmiä on lähetettävä tarpeen mukaan toisessa vaiheessa ja joka tapauksessa kahdentoista työpäivän kuluessa toimintasuunnitelman vahvistamisesta.

7.  Virasto ja jäsenvaltiot lähettävät viipymättä ja joka tapauksessa kymmenen työpäivän kuluessa toimintasuunnitelman vahvistamisesta tarvittavan kaluston sekä pätevää henkilöstöä lähettämisen kohdepaikkaan 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston päätöksessä yksilöityjen toimenpiteiden käytännön toteutusta varten.

Muuta kalustoa on lähetettävä tarpeen mukaan toisessa vaiheessa 64 artiklan mukaisesti.

8.  Asianomaisen jäsenvaltion on noudatettava 1 kohdassa tarkoitettua neuvoston päätöstä. Tätä varten sen on välittömästi tehtävä yhteistyötä viraston kanssa sekä toteutettava tarvittavat toimet, erityisesti täyttämällä 44, 83 ja 84 artiklassa säädetyt velvoitteet, kyseisen päätöksen täytäntöönpanon samoin kuin kyseisessä päätöksessä ja pääjohtajan kanssa sovitussa toimintasuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden käytännön toteutuksen helpottamiseksi.

9.  Jäsenvaltioiden on 58 artiklan ja tapauksen mukaan 40 artiklan mukaisesti asetettava käyttöön pääjohtajan tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti määrittämä operatiivinen henkilöstö.

Komissio seuraa 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston päätöksessä määritettyjen toimenpiteiden ja viraston tätä varten toteuttamien toimien täytäntöönpanoa. Jos asianomainen jäsenvaltio ei 30 päivän kuluessa noudata 1 kohdassa tarkoitettua neuvoston päätöstä eikä tee viraston kanssa tämän artiklan 8 kohdassa säädettyä yhteistyötä, komissio voi käynnistää asetuksen (EU) 2016/399 29 artiklassa säädetyn menettelyn.

44 artikla

Ohjeet ryhmille

1.  Rajaturvallisuusryhmien, palautusryhmien ja muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien lähettämisen aikana vastaanottavan jäsenvaltion tai, kun kyseessä on jonkin kolmannen maan kanssa asemaa koskevan sopimuksen mukaisesti tehtävä yhteistyö, kyseisen kolmannen maan on annettava ryhmille ohjeet toimintasuunnitelman mukaisesti.

2.  Virasto voi koordinointivastaavan välityksellä toimittaa vastaanottavalle jäsenvaltiolle näkemyksensä ryhmille annetuista ohjeista. Tässä tapauksessa vastaanottavan jäsenvaltion on otettava kyseiset näkemykset huomioon ja noudatettava niitä mahdollisimman pitkälti.

3.  Tapauksissa, joissa ryhmille annetut ohjeet eivät ole toimintasuunnitelman mukaisia, koordinointivastaava raportoi asiasta välittömästi pääjohtajalle, joka voi tarpeen mukaan toteuttaa toimia 47 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.  Tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään ryhmien jäsenten on kunnioitettava täysimääräisesti perusoikeuksia, joihin kuuluu pääsy turvapaikkamenettelyjen piiriin, sekä ihmisarvoa ja kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin. Toimenpiteiden, joita he tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään toteuttavat, on oltava oikeassa suhteessa toimenpiteille asetettuihin tavoitteisiin nähden. Tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään he eivät saa syrjiä ketään esimerkiksi sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti.

5.  Niihin ryhmien jäseniin, jotka eivät kuulu viraston henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön, sovelletaan heidän kotijäsenvaltionsa kurinpitoseuraamuksia. Kotijäsenvaltion on määrättävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti asianmukaisista kurinpitoseuraamuksista tai muista seuraamuksista, joita sovelletaan viraston operatiivisen toimen yhteydessä perusoikeuksien loukkauksiin tai kansainvälistä suojelua koskevien velvoitteiden rikkomiseen.

6.  Niihin ryhmien jäseniin, jotka kuuluvat viraston henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön, sovelletaan henkilöstösääntöjen mukaisia kurinpitoseuraamuksia ja 56 artiklan 3 a kohdan a alakohdassa tarkoitetussa valvontamekanismissa määritettyjä seuraamuksia.

45 artikla

Koordinointivastaava

1.  Virasto varmistaa yhteisten operaatioiden, pilottihankkeiden tai nopeiden rajainterventioiden kaikkien järjestelyihin liittyvien seikkojen operatiivisen toteutuksen, myös viraston henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenten läsnäolon.

2.  Pääjohtaja nimittää viraston henkilöstösääntöjen alaisesta henkilöstöstä yhden tai useamman asiantuntijan lähetettäväksi koordinointivastaavaksi kuhunkin yhteiseen operaatioon tai nopeaan rajainterventioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 60 artiklan soveltamista. Pääjohtaja antaa nimityksen tiedoksi vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

3.  Koordinointivastaava toimii viraston puolesta kaikissa ryhmien lähettämistä koskevissa kysymyksissä. Koordinointivastaavan tehtävänä on edistää vastaanottavien ja osallistuvien jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia. Koordinointivastaavaa avustaa ja neuvoo vähintään yksi perusoikeusvalvoja. Koordinointivastaavan tehtäviin kuuluu erityisesti

a)  toimia yhdyshenkilönä viraston, vastaanottavan jäsenvaltion ja eurooppalaisen raja- ja merivartioston ryhmien jäsenten välillä sekä antaa viraston puolesta apua kaikissa ryhmiin lähettämisen ehtoja koskevissa kysymyksissä;

b)  valvoa yhteistyössä perusoikeusvalvojien kanssa toimintasuunnitelman asianmukaista täytäntöönpanoa, myös perusoikeuksien suojelun osalta, ja raportoida tästä viraston pääjohtajalle;

c)  toimia viraston puolesta kaikissa sen ryhmien lähettämistä koskevissa kysymyksissä ja raportoida kaikista näistä kysymyksistä virastolle;

d)  raportoida pääjohtajalle tapauksista, joissa vastaanottavan jäsenvaltion ryhmille antamat ohjeet eivät ole toimintasuunnitelman mukaisia, erityisesti perusoikeuksien osalta, ja tarvittaessa ehdottaa, että pääjohtaja harkitsee 47 artiklan mukaisen päätöksen tekemistä.

4.  Pääjohtaja voi yhteisten operaatioiden tai nopeiden rajainterventioiden yhteydessä antaa koordinointivastaavalle luvan avustaa toimintasuunnitelman toteutusta ja ryhmien lähettämistä koskevien mahdollisten erimielisyyksien ratkaisemisessa.

46 artikla

Kustannukset

1.  Virasto vastaa kokonaisuudessaan seuraavista kustannuksista, joita jäsenvaltioille aiheutuu siitä, että ne asettavat operatiivista henkilöstöään käyttöön lähetettäväksi lyhytaikaiselle komennukselle eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ryhmien jäseninä 58 artiklassa tarkoitettuihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin tai 58 a artiklassa tarkoitettuihin jäsenvaltioihin:

a)  matkakustannukset kotijäsenvaltiosta vastaanottavaan jäsenvaltioon ja vastaanottavasta jäsenvaltiosta kotijäsenvaltioon sekä vastaanottavan jäsenvaltion sisällä komennukselle lähettämistä taikka kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion sisällä tai muuhun vastaanottavaan jäsenvaltioon tapahtuvaa siirtoa varten. Sama koskee lähettämistä komennukselle muuhun kolmanteen maahan taikka siirtoa muun kolmannen maan sisällä tai muuhun kolmanteen maahan;

b)  rokotuksista aiheutuvat kustannukset;

c)  erityisvakuutuksista aiheutuvat kustannukset;

d)  terveydenhoitoon liittyvät kustannukset, mukaan lukien psykologiseen apuun liittyvät kustannukset;

e)  päivärahat, mukaan lukien asumiskustannukset.

2.  Hallintoneuvosto hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt 58 artiklan mukaisesti lyhytaikaiselle komennukselle lähetettävään henkilöstöön liittyvien kustannusten kattamisesta ja saattaa ne tarpeen mukaan ajan tasalle. Hallintoneuvoston päätöksen on perustuttava pääjohtajan ehdotukseen. Sovellettavan lainsäädäntökehyksen noudattamisen varmistamiseksi pääjohtaja tekee tämän ehdotuksen saatuaan komissiolta puoltavan lausunnon. Yksityiskohtaisten sääntöjen on mahdollisuuksien mukaan perustuttava yksinkertaistettuihin kustannusvaihtoehtoihin. Hallintoneuvosto varmistaa tarvittaessa yhdenmukaisuuden henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenten virkamatkakuluihin sovellettavien sääntöjen kanssa.

47 artikla

Toimien keskeyttäminen tai lopettaminen tai käynnistämättä jättäminen

1.  Pääjohtaja lopettaa viraston minkä tahansa toimen, jos näiden toimien toteuttamisen edellytykset eivät enää täyty. Pääjohtaja ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ennen lopettamista.

2.  Viraston operatiiviseen toimeen osallistuvat jäsenvaltiot voivat pyytää pääjohtajaa lopettamaan kyseisen operatiivisen toimen. Pääjohtaja ilmoittaa tällaisesta pyynnöstä hallintoneuvostolle.

3.  Pääjohtaja voi asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ilmoitettuaan peruuttaa toimen rahoituksen taikka keskeyttää tai lopettaa sen, jos vastaanottava jäsenvaltio ei noudata toimintasuunnitelmaa.

4.  Pääjohtajan on perusoikeusvastaavaa kuultuaan ja asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ilmoitettuaan peruutettava viraston minkä tahansa toimen rahoitus taikka keskeytettävä tai lopetettava tällainen toimi kokonaan tai osittain, jos hän katsoo, että kyseiseen toimeen liittyviä perusoikeuksia tai kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita rikotaan ja rikkomiset ovat vakavia tai ne todennäköisesti jatkuvat.

4 a.  Pääjohtaja ei saa käynnistää toimea, jos sen osalta olisi sen alusta alkaen vakavia syitä keskeyttää tai lopettaa se, jos hän katsoo, että tämä toimi voisi johtaa siihen, että perusoikeuksia tai kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita rikotaan ja rikkomiset ovat vakavia.

4 b.  Edellä 4 ja 4 a kohdassa tarkoitetut päätökset on tehtävä asianmukaisesti perustelluista syistä. Pääjohtajan on tällaisia päätöksiä tehdessään otettava huomioon muun muassa sellaiset asiaan liittyvät tiedot kuin rekisteröityjen valitusten määrä ja asiasisältö, paitsi jos kansallinen toimivaltainen viranomainen on ratkaissut ne, vakavia erityistapahtumia koskevat raportit ja koordinointivastaavilta ja muilta asiaankuuluvilta kansainvälisiltä järjestöiltä sekä unionin toimielimiltä, elimiltä, toimistoilta ja virastoilta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla saadut raportit. Pääjohtaja ilmoittaa tällaisista päätöksistä ja niiden perusteluista hallintoneuvostolle.

5.  Jos pääjohtaja päättää keskeyttää tai lopettaa viraston lähettämän muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toiminnan, hän ilmoittaa päätöksestä muille kyseisellä hotspot-alueella toimiville asiaankuuluville virastoille.

48 artikla

Toimien arviointi

Pääjohtaja arvioi viraston kaikkien operatiivisten toimien tulokset. Hän toimittaa hallintoneuvostolle yksityiskohtaiset arviointikertomukset 60 päivän kuluessa näiden toimien päättymisestä yhdessä perusoikeusvastaavan huomautusten kanssa. Pääjohtaja laatii kyseisistä tuloksista kattavan analyysin tulevien toimien laadun, johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi ja sisällyttää kyseisen analyysin viraston vuotuiseen toimintakertomukseen sekä varmistaa, että virasto ottaa ne huomioon tulevissa operaatioissa.

8 jakso

Viraston toimet palauttamisen alalla

49 artikla

Palauttaminen

1.  Ottamatta kantaa palauttamispäätösten sisältöön, sillä jäsenvaltioilla on edelleen yksinomainen vastuu niistä, viraston tehtäviin kuuluu palauttamisen osalta perusoikeuksia ja unionin oikeuden yleisiä periaatteita sekä kansainvälistä oikeutta, kansainvälinen suojelu, palauttamiskiellon periaatteen kunnioittaminen ja lapsen oikeudet mukaan lukien, kunnioittaen

a)  antaa teknistä ja operatiivista apua jäsenvaltioille palauttamisen alalla ▌, myös ▌

i)   palauttamispäätösten tekemisessä tarvittavien tietojen keräämisessä, palauttamismenettelyjen kohteena olevien kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden selvittämisessä ja muissa palauttamista edeltävissä, palauttamiseen liittyvissä sekä saapumista edeltävissä ja palauttamisen jälkeisissä jäsenvaltioiden toimissa ▌, jotta voidaan saada aikaan yhdennetty palauttamisen hallintajärjestelmä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken yhteistyössä kolmansien maiden asianomaisten viranomaisten ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa;

ii)   matkustusasiakirjojen hankinnassa, myös konsuliyhteistyön avulla, paljastamatta, että on tehty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, tai luovuttamatta muuta tietoa, joka ei ole tarpeen palauttamista varten;

iii)  palautusoperaatioiden järjestämisessä ja koordinoinnissa sekä vapaaehtoista paluuta koskevan tuen antamisessa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

iv)   avustetussa vapaaehtoisessa paluussa jäsenvaltioista antamalla apua palautettavalle henkilölle palauttamista edeltävissä, palauttamiseen liittyvissä sekä saapumista edeltävissä ja palauttamisen jälkeisissä vaiheissa ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tarpeet;

b)  antaa teknistä ja operatiivista apua niille jäsenvaltioille, joilla on palauttamisjärjestelmiinsä liittyviä haasteita;

c)  kehittää perusoikeusvastaavaa kuullen palauttamistapausten kansallista tietoteknistä hallintajärjestelmää varten ei-sitova viitemalli, jossa kuvataan tällaisten hallintajärjestelmien rakenne, sekä antaa jäsenvaltioille teknistä ja operatiivista apua tällaisten mallin kanssa yhteensopivien järjestelmien kehittämisessä;

d)  ▌käyttää ja kehittää edelleen yhdennettyä palauttamisen hallinta-alustaa ja viestintäinfrastruktuuria, joiden avulla voidaan liittää jäsenvaltioiden kansalliset palauttamisen hallintajärjestelmät alustaan tietojen vaihtoa, myös automaattista tilastotietojen siirtoa, varten, sekä antaa teknistä ja operatiivista apua jäsenvaltioille liittämisessä viestintärakenteeseen;

f)  järjestää, edistää ja koordinoida toimia, joilla voidaan vaihtaa tietoja sekä osoittaa ja koota yhteen parhaita käytäntöjä palauttamiseen liittyvissä asioissa jäsenvaltioiden välillä;

g)  rahoittaa tai osarahoittaa talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti tässä luvussa tarkoitettuja operaatioita, interventioita ja toimia, mukaan lukien kustannukset, jotka aiheutuvat kansallisten palauttamisen hallintajärjestelmien tarvittavasta mukauttamisesta suojatun yhteyden varmistamiseksi alustaan.

2.  Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun tekniseen ja operatiiviseen apuun sisältyy toimia, joilla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia voidaan auttaa toteuttamaan palauttamismenettelyjä tarjoamalla erityisesti

a)  tulkkauspalveluja;

b)  tämän asetuksen täytäntöönpanon kannalta olennaisia käytännön tietoja, myös niiden analyyseja, ja suosituksia kolmansista maista, joihin palauttaminen tapahtuu, tarpeen mukaan yhteistyössä muiden unionin elinten, toimistojen ja virastojen, erityisesti Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, kanssa;

c)  neuvontaa ▌palauttamismenettelyjen toteuttamisesta ja hallinnoinnista direktiivin 2008/115/EY ▌mukaisesti;

d)  neuvontaa ja apua jäsenvaltioiden pannessa täytäntöön direktiiviä 2008/115/EY ja kansainvälistä oikeutta noudattaen toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että palautettavien henkilöiden olinpaikka on tiedossa ennen palauttamista, ja palautettavien henkilöiden pakenemisen estämiseksi, sekä säilöönoton vaihtoehdoista;

e)  kalustoa, voimavaroja ja asiantuntemusta palauttamispäätösten täytäntöönpanoa ja kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden selvittämistä varten.

3.  Virasto pyrkii luomaan synergioita ja yhdistämään palauttamisen alalla toimivat unionin rahoittamat verkostot ja ohjelmat tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja asianomaisten sidosryhmien, kuten Euroopan muuttoliikeverkoston, tuella.

50 artikla

Tietojenvaihtojärjestelmät ja palauttamisen hallinta

1.   Virasto ▌käyttää ja kehittää edelleen yhdennettyä palauttamisen hallinta-alustaa 49 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti niiden jäsenvaltioiden kansallisten palauttamisen hallintajärjestelmien välittämien ▌tietojen, henkilötiedot mukaan lukien, käsittelyä varten, jotka ovat tarpeen, jotta virasto voi antaa teknistä ja operatiivista apua ▌. Henkilötiedot saavat sisältää biografisia tietoja tai matkustajaluetteloja vain, jos tällaisten tietojen välittäminen on tarpeen, jotta virasto voi avustaa palautusoperaatioiden koordinoinnissa tai järjestämisessä kolmansiin maihin käytetystä kuljetusvälineestä riippumatta. Tällaisia tietoja saa välittää alustalle vain, kun päätös palautusoperaation käynnistämisestä on tehty, ja ne on poistettava niin pian kuin operaatio on päättynyt.

Biografisia tietoja saa välittää alustalle vain, jos ryhmien jäsenet eivät voi päästä niihin Schengenin tietojärjestelmän käytöstä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi annetun asetuksen (EU) 2018/1860 17 artiklan mukaisesti.

Virasto voi käyttää alustaa myös biografisten tai biometristen tietojen suojattua siirtoa varten, mukaan lukien kaikentyyppiset asiakirjat, jotka voidaan katsoa näytöksi tai alustavaksi näytöksi sellaisten kolmansien maiden kansalaisten kansalaisuudesta, joista on tehty palauttamispäätös, jos tällaisten tietojen siirto on tarpeen, jotta virasto voi antaa apua kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden ja kansalaisuuden vahvistamisessa yksittäistapauksissa ja jäsenvaltion pyynnöstä. Tällaisia tietoja ei saa tallentaa alustalle, ja ne on poistettava välittömästi vastaanottovahvistuksen jälkeen.

2.  Virasto kehittää, ottaa käyttöön ja käyttää myös tietojärjestelmiä ja ohjelmistosovelluksia, joiden avulla voidaan vaihtaa tietoja palauttamista varten eurooppalaisessa raja- ja merivartiostossa sekä vaihtaa 87–89 artiklassa tarkoitettuja henkilötietoja.

3.  Henkilötietoja on käsiteltävä soveltuvin osin 87, 88 ja 89 artiklan mukaisesti.

51 artikla

Palautusoperaatiot

1.  Ottamatta kantaa palauttamispäätösten sisältöön virasto antaa teknistä ja operatiivista apua ja varmistaa palautusoperaatioiden koordinoinnin tai järjestämisen, myös vuokraamalla lentokoneita tällaisia operaatioita varten tai järjestämällä palautukset reittilennoilla tai muilla kulkuneuvoilla. Virasto voi omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella koordinoida tai järjestää palautusoperaatiot.

2.  Jäsenvaltioiden on 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla alustalla annettava palauttamista koskevat operatiiviset tiedot, jotka ovat tarpeen viraston laatimaa palauttamistarpeiden arviointia varten, ja asiaan liittyvien kansallisten palautusoperaatioiden osalta ilmoitettava virastolle alustavasta suunnittelustaan, joka koskee palautettavien henkilöiden määrää ja niitä kolmansia maita, joihin palauttaminen tapahtuu, sekä viraston apua tai koordinointia koskevista tarpeistaan. Virasto laatii päivittyvän toimintasuunnitelman ja ylläpitää sitä antaakseen apua pyytäneille jäsenvaltioille tarvittavaa operatiivista apua ja tukea, myös kaluston kautta. Virasto voi omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai jäsenvaltion pyynnöstä sisällyttää tarvearvion perusteella päivittyvään toimintasuunnitelmaan tarpeellisiksi katsomiensa palautusoperaatioiden päivämäärät ja kohteet. Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksesta päivittyvän toimintasuunnitelman toimintatavasta. Viraston on saatava asianomaiselta jäsenvaltiolta vahvistus siitä, että kaikki viraston järjestämän tai koordinoiman palautusoperaation kohteena olevat palautettavat henkilöt ovat saaneet täytäntöönpanokelpoisen palauttamispäätöksen.

Kun paikalle lähetetään 2 artiklan 18 kohdassa tarkoitettuja ryhmiä, niiden on ennen palautettavan henkilön palauttamista tehtävä haku SIS-järjestelmään tarkistaakseen, onko palauttamispäätöksen täytäntöönpano keskeytetty tai onko sitä lykätty.

Päivittyvässä toimintasuunnitelmassa on oltava tietoja, jotka ovat tarpeen palautusoperaation toteuttamiseksi, myös perusoikeuksien kunnioittamista koskevia tietoja, sekä viittaukset asiaankuuluviin menettelyohjeisiin samoin kuin viittaukset muun muassa seurantaa, raportointia ja valitusmekanismia koskeviin menettelyihin.

3.  Virasto voi antaa teknistä ja operatiivista apua ja myös varmistaa joko osallistuvien jäsenvaltioiden pyynnöstä tai omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella palautusoperaatioiden koordinoinnin tai järjestämisen silloin, kun kolmas maa, johon palauttaminen tapahtuu, asettaa käyttöön kuljetusvälineet ja saattajat pakkotoimin tapahtuvaa palauttamista varten, jäljempänä ’noutoon perustuvat palautusoperaatiot’. Osallistuvat jäsenvaltiot ja virasto varmistavat, että perusoikeuksien kunnioittaminen, palauttamiskiellon periaate, pakkotoimien oikeasuhteinen käyttö ja palautettavan henkilön ihmisarvon kunnioittaminen taataan koko palautusoperaation ajan. Vähintään yhden jäsenvaltion edustajan ja yhden pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojan, joka kuuluu 52 artiklan mukaisesti perustettuun reserviin tai osallistuvan jäsenvaltion kansalliseen valvontajärjestelmään, on oltava paikalla koko palautusoperaation ajan, kunnes saavutaan kolmanteen maahan, johon palauttaminen tapahtuu.

4.  Pääjohtaja laatii viipymättä palautussuunnitelman noutoon perustuvia palautusoperaatioita varten. Pääjohtaja ja osallistuva jäsenvaltio sopivat suunnitelmasta, jossa määritetään yksityiskohtaisesti noutoon perustuvan palautusoperaation järjestelyihin ja menettelyihin liittyvät seikat, ottaen huomioon perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat ja tällaisten operaatioiden riskit. Tämän suunnitelman muutoksiin tai mukautuksiin on saatava 3 kohdassa ja tässä kohdassa tarkoitettujen osapuolten hyväksyntä.

▌Noutoon perustuvien palautusoperaatioiden palautussuunnitelma sitoo virastoa ja osallistuvaa jäsenvaltiota. Siihen on sisällyttävä kaikki noutoon perustuvan palautusoperaation toteuttamisen edellyttämät vaiheet.

5.   Jokaista viraston järjestämää tai koordinoimaa palautusoperaatiota on valvottava direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvoja valvoo pakkotoimin tapahtuvia palautusoperaatioita objektiivisten ja avoimien kriteerien perusteella, ja valvonnan on katettava palautusoperaatio kokonaisuudessaan lähtöä edeltävästä vaiheesta siihen asti, kunnes palautettavat henkilöt luovutetaan kolmannessa maassa, johon heidät palautetaan. Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvoja toimittaa jokaisesta pakkotoimin tapahtuvasta palautusoperaatiosta selvityksen pääjohtajalle, perusoikeusvastaavalle ja kaikkien kyseiseen operaatioon osallistuneiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Pääjohtaja ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset varmistavat tarvittaessa asianmukaiset jatkotoimet.

5 a.  Jos virastolla on huolenaiheita, jotka liittyvät perusoikeuksien kunnioittamiseen palautusoperaation missä tahansa vaiheessa, sen on ilmoitettava niistä osallistuville jäsenvaltioille ja komissiolle.

6.  Pääjohtaja arvioi palautusoperaatioiden tulokset ja toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja hallintoneuvostolle kuuden kuukauden välein yksityiskohtaisen arviointikertomuksen, joka kattaa kaikki edellisen puolivuotiskauden aikana toteutetut palautusoperaatiot, yhdessä perusoikeusvastaavan tekemien huomautusten kanssa. Pääjohtaja laatii kyseisistä tuloksista kattavan vertailevan analyysin tulevien palautusoperaatioiden laadun, johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Pääjohtaja sisällyttää tämän analyysin viraston vuotuiseen toimintakertomukseen.

7.  Virasto rahoittaa tai osarahoittaa palautusoperaatioita talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti asettaen etusijalle ne palautusoperaatiot, joihin osallistuu useampi kuin yksi jäsenvaltio tai jotka toteutetaan hotspot-alueilta ▌.

52 artikla

Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojien reservi

1.  Virasto kokoaa perusoikeusvastaavan lausunnon huomioon otettuaan reservin jäsenvaltioiden toimivaltaisista elimistä valituista pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojista, jotka toteuttavat direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvontaa ja jotka on koulutettu tämän asetuksen 62 artiklan mukaisesti.

2.  Hallintoneuvosto määrittää pääjohtajan ehdotuksesta reservin käyttöön asetettavien pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojien profiilit ja määrän. Samaa menettelyä sovelletaan profiilien ja kokonaismäärien mahdollisiin myöhempiin muutoksiin.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa osallistumisesta reserviin nimeämällä määriteltyjä profiileja vastaavat pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden valvojien mahdollista kansallisen lainsäädännön mukaista riippumattomuutta. Virasto osallistuu reserviin myös asettamalla käyttöön 107 a artiklassa tarkoitettuja perusoikeusvalvojiaan. Reserviin on kuuluttava pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia, joilla on lasten suojelua koskevaa erityisasiantuntemusta.

3.  Jäsenvaltioiden osallistuminen seuraavan vuoden palautusoperaatioihin ja palautusinterventioihin asettamalla käyttöön pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia suunnitellaan viraston ja jäsenvaltioiden vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten pohjalta. Jäsenvaltioiden on näiden sopimusten mukaisesti asetettava pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojat käyttöön lähettämistä varten viraston pyynnöstä, paitsi jos niihin kohdistuu poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien hoitamiseen. Tällainen pyyntö on esitettävä vähintään 21 työpäivää tai nopean palautusintervention tapauksessa viisi työpäivää ennen suunniteltua lähettämistä.

4.  Virasto asettaa pyydettäessä osallistuvien jäsenvaltioiden käyttöön pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia, jotka valvovat jäsenvaltioiden puolesta palautusoperaation ja palautusintervention moitteetonta täytäntöönpanoa koko sen keston ajan. Se asettaa kaikissa lapsia koskevissa palautusoperaatioissa käyttöön pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia, joilla on lasten suojelua koskevaa erityisasiantuntemusta.

5.  Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojiin sovelletaan heidän kotijäsenvaltionsa kurinpitoseuraamuksia palautusoperaation tai palautusintervention yhteydessä. Pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojiksi lähetettäviin viraston henkilöstön jäseniin sovelletaan henkilöstösääntöjen mukaisia kurinpitoseuraamuksia 94 artiklan mukaisesti.

53 artikla

Palautusryhmät

1.  Virasto voi lähettää palautusryhmiä, joihin kuuluu tarvittaessa myös henkilöstöä, jolla on lasten suojelua koskevaa erityisasiantuntemusta, joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella palautusinterventioihin, osana muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä tai tarvittaessa antamaan teknistä ja operatiivista lisäapua palauttamisen alalla ▌.

2.  ▌Palautusryhmiin sovelletaan 41 artiklan 2, 3, 4 ja 5 kohtaa sekä 44, 45 ja 46 artiklaa soveltuvin osin.

54 artikla

Palautusinterventiot

1.  Olosuhteissa, joissa jäsenvaltioon kohdistuu rasitteita sen täyttäessä velvoitettaan palauttaa palautettavat henkilöt, virasto antaa joko omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä asianmukaista teknistä ja operatiivista apua palautusintervention muodossa. Tällaiseen interventioon voi sisältyä palautusryhmien lähettäminen vastaanottavaan jäsenvaltioon avustamaan palauttamismenettelyjen täytäntöönpanossa ja palautusoperaatioiden järjestäminen vastaanottavasta jäsenvaltiosta.

Edellä olevan 51 artiklan säännöksiä sovelletaan myös viraston palautusinterventioiden yhteydessä järjestämiin tai koordinoimiin palautusoperaatioihin.

3.  Olosuhteissa, joissa jäsenvaltioon kohdistuu erityisiä ja suhteettomia haasteita sen täyttäessä velvoitettaan palauttaa palautettavat henkilöt, virasto antaa joko omasta aloitteestaan asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tai kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä asianmukaista teknistä ja operatiivista apua nopean palautusintervention muodossa. Nopeaan palautusinterventioon voi sisältyä palautusryhmien nopea lähettäminen vastaanottavaan jäsenvaltioon avustamaan palauttamismenettelyjen täytäntöönpanossa ja palautusoperaatioiden järjestäminen vastaanottavasta jäsenvaltiosta.

4.  Pääjohtaja laatii palautusintervention yhteydessä viipymättä toimintasuunnitelman yhteisymmärryksessä vastaanottavan jäsenvaltion ja osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa. Tällöin sovelletaan 39 artiklan asiaa koskevia säännöksiä.

5.  Pääjohtaja tekee päätöksen toimintasuunnitelmasta mahdollisimman pian ja 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa viiden työpäivän kuluessa. Päätös on annettava välittömästi tiedoksi kirjallisesti asianomaisille jäsenvaltioille ja hallintoneuvostolle.

6.  Virasto rahoittaa tai osarahoittaa palautusinterventioita talousarviostaan virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

9 jakso

Voimavarat

55 artikla

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvät joukot

1.  Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvät joukot, joilla on liitteessä määritelty vahvuus, ovat osa virastoa. Pysyvät joukot koostuvat seuraavista neljästä henkilöstöluokasta liitteessä I esitetyn vuotuisen käyttövalmiussuunnitelman mukaisesti:

a)  luokka 1: viraston operatiivisen henkilöstön jäsenet, jotka on otettu palvelukseen 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja jotka lähetetään ryhmien jäseninä toiminta-alueille 56 artiklan mukaisesti, sekä ETIAS-keskusyksikön toiminnasta vastaava henkilöstö;

b)  luokka 2: operatiivinen henkilöstö, joka on lähetetty virastoon jäsenvaltioista pitkäaikaisesti osaksi pysyviä joukkoja 57 artiklan mukaisesti;

c)  luokka 3: operatiivinen henkilöstö, joka on valmiina asetettavaksi viraston käyttöön jäsenvaltioista lyhytaikaiselle komennukselle osaksi pysyviä joukkoja 58 artiklan mukaisesti;

c a)  luokka 4: nopean toiminnan reservi, joka koostuu operatiivisesta henkilöstöstä, joka on valmiina lähetettäväksi jäsenvaltioista komennukselle nopeita rajainterventioita varten 40 ja 58 a artiklan mukaisesti.

2.  Virasto lähettää eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen jäseniä rajaturvallisuusryhmien, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien ja palautusryhmien jäseninä yhteisiin operaatioihin, nopeisiin rajainterventioihin tai palautusinterventioihin tai muihin asiaan liittyviin operatiivisiin toimiin jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. Tällaisia toimia saa 83 artiklan mukaisesti toteuttaa ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion tai kolmannen maan luvalla. Lähetettävien pysyvien joukkojen tosiasiallinen vahvuus perustuu operatiivisiin tarpeisiin.

Pysyvien joukkojen lähettäminen täydentää jäsenvaltioiden toteuttamia toimia.

3.  Annettaessa tukea jäsenvaltioille ryhmien jäseninä lähetettävillä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen jäsenillä on 83 artiklan mukaisesti oltava kyky hoitaa rajavalvonta- tai palauttamistehtäviä, mukaan lukien asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä tai viraston henkilöstön osalta 56 artiklan 5 kohdan mukaisesti määritellyt tehtävät, jotka edellyttävät toimeenpanovaltuuksia.

Pysyvien joukkojen jäsenten, mukaan lukien henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö, on täytettävä asetuksen (EU) 2016/399 16 artiklan 1 kohdassa tai muissa asiaa koskevissa säädöksissä säädetyt erityistä koulutusta ja ammattitaitoa koskevat vaatimukset.

4.  Pääjohtajan ehdotuksesta ja ottaen huomioon viraston riskianalyysin, haavoittuvuusarvioinnin tulokset ja monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin sekä viraston käytettävissä sen henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön ja lähetettynä olevan henkilöstön kautta olevien määrien ja profiilien pohjalta hallintoneuvosto päättää vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta seuraavista:

-a)  profiilien ja vaatimusten määrittely operatiiviselle henkilöstölle eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvissä joukoissa;

a)  seuraavana vuonna odotettavissa olevien operatiivisten tarpeiden perusteella operatiivisen henkilöstön luokkien 1–3 profiilikohtaiset määrät eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvissä joukoissa ryhmien muodostamiseksi seuraavana vuonna;

b)  liitteissä III ja IV esitettyjen vahvuuksien määrittely vahvistamalla sen operatiivisen henkilöstön jäsenvaltiokohtaiset määrät ja profiilit, joka on tarkoitus lähettää virastoon 57 artiklan mukaisesti ja nimittää 58 artiklan mukaisesti, eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvissä joukoissa seuraavana vuonna;

b a)  liitteessä V a esitettyjen vahvuuksien määrittely vahvistamalla sen nopean toiminnan reserviin kuuluvan operatiivisen henkilöstön jäsenvaltiokohtaiset määrät ja profiilit, joka on tarkoitus asettaa käyttöön nopeissa rajainterventioissa 40 ja 58 a artiklan mukaisesti, eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvissä joukoissa seuraavana vuonna;

c)  seuraavien vuosien profiileja koskeva ohjeellinen monivuotinen suunnittelu jäsenvaltioiden osuuksia ja viraston henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palvelukseenottoa koskevan pitkän aikavälin suunnittelun helpottamiseksi.

4 a.  Jäljempänä olevan 64 artiklan mukaisesti käyttöön asetetun kaluston miehistö otetaan huomioon osuuksissa, jotka jäsenvaltiot asettavat käyttöön lyhytaikaisia komennuksia varten 58 artiklan mukaisesti seuraavana vuonna. Asianomaisen jäsenvaltion on 4 kohdassa tarkoitetun asiaa koskevan hallintoneuvoston päätöksen valmistelemiseksi ilmoitettava virastolle aikomuksestaan lähettää kalusto ja sen miehistö vuosittain tammikuun loppuun mennessä.

5.  Sovellettaessa 74 artiklaa virasto kehittää ja varmistaa komentorakenteet kolmansien maiden alueelle tosiasiallisesti lähetettävälle eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen henkilöstölle.

6.  Virasto voi ottaa palvelukseen riittävästi henkilöstöä, jonka määrä voi olla enintään neljä prosenttia eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen liitteessä I määritellystä, luokasta 1 otetusta kokonaismäärästä, henkilöstöksi, jolla on tuki- tai valvontatehtäviä pysyvien joukkojen perustamisessa, niiden operaatioiden suunnittelussa ja hallinnoinnissa sekä viraston oman kaluston hankinnassa.

7.  Edellä 6 kohdassa tarkoitettua henkilöstöä sekä ETIAS-keskusyksikön toiminnasta vastaavaa henkilöstöä ei saa lähettää ryhmien jäseninä, mutta se on joka tapauksessa otettava huomioon liitteessä I.

56 artikla

Viraston henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvissä joukoissa

1.  Virasto osallistuu eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin asettamalla käyttöön henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstönsä jäseniä (luokka 1) jäseniä lähetettäviksi toiminta-alueille ryhmien jäseninä, joilla on 83 artiklan mukaiset tehtävät ja valtuudet, mukaan lukien tehtävä käyttää viraston omaa kalustoa.

1 a.  Virasto varmistaa palvelukseenotossa sellaisten ehdokkaiden valinnan, joilla on todistetusti korkeatasoinen ammattitaito, jotka noudattavat korkeatasoisia eettisiä arvoja ja joilla on asianmukainen kielitaito.

2.  Ryhmien jäseninä lähetettävien henkilöstön jäsenten on 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti palvelukseenottonsa jälkeen saatava tapauksen mukaan tarvittava rajavartijakoulutus tai palauttamiseen liittyvä koulutus, myös perusoikeuksista, hallintoneuvoston 55 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistamien profiilien mukaan ottaen huomioon asiaan liittyvillä aloilla aiemmin hankitut pätevyydet ja työkokemus.

Tämä koulutusprosessi on toteutettava sellaisissa erillisissä koulutusohjelmissa, jotka virasto suunnittelee ja jotka valittujen jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen sopimusten perusteella toteutetaan niiden erikoistuneissa koulutuslaitoksissa, mukaan lukien viraston kumppanuusoppilaitokset jäsenvaltioissa. Jokaiselle henkilöstön jäsenelle suunnitellaan palvelukseenoton jälkeen asianmukainen koulutuskartta, jolla varmistetaan hänen jatkuva ammatillinen pätevyytensä rajavartiointiin tai palauttamiseen liittyvien tehtävien hoitamisessa, ja koulutuskartta saatetaan säännöllisesti ajan tasalle. Virasto vastaa koulutuksen kustannuksista kokonaisuudessaan.

Niiden henkilöstön jäsenten, jotka toimivat viraston omaa kalustoa käyttävänä teknisenä miehistönä, ei tarvitse suorittaa täysimääräistä rajavartijakoulutusta tai palauttamiseen liittyvää koulutusta.

3.  Virasto varmistaa, että sen henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenet hoitavat koko palvelussuhteen ajan tehtäviään ryhmien jäseninä korkeatasoisimpien vaatimusten mukaisesti ja perusoikeuksia täysin noudattaen. Jokaiselle henkilöstön jäsenelle suunnitellaan asianmukainen koulutuskartta, jolla varmistetaan hänen jatkuva ammatillinen pätevyytensä rajavartiointiin tai palauttamiseen liittyvien tehtävien hoitamisessa.

3 a.  Pääjohtajan ehdotuksesta hallintoneuvosto

a)  ottaa käyttöön asianmukaisen valvontamekanismin, jolla seurataan viraston henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön voimankäyttöä koskevien säännösten soveltamista, mukaan lukien raportointia koskevat säännöt ja erityisseuraamukset, myös kurinpidolliset, voimankäytöstä lähettämisten aikana;

b)  laatii sääntöjä, joilla pääjohtaja voi antaa henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenille oikeuden kantaa ja käyttää aseita 83 artiklan 5 kohdan mukaisesti, myös pakollisesta yhteistyöstä erityisesti kansalaisuusjäsenvaltion, asuinjäsenvaltion ja peruskoulutusjäsenvaltion toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Näissä säännöissä on käsiteltävä myös sitä, miten henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenten olisi ylläpidettävä näitä taitoja, erityisesti kun kyseessä on aseiden käsittely, mukaan lukien säännöllisesti tehtävät ampumakokeet;

c)  laatii erityisiä sääntöjä, joilla helpotetaan aseiden, ammusten ja muiden varusteiden turvallista säilyttämistä sekä niiden kuljetusta toiminta-alueelle.

Komission olisi a alakohdassa tarkoitettujen sääntöjen osalta annettava lausunto henkilöstösääntöjen noudattamisesta henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti. Edellä a alakohdassa tarkoitetusta pääjohtajan ehdotuksesta on kuultava perusoikeusvastaavaa.

4.  Viraston palveluksessa olevaa muuta henkilöstöä, jolla ei ole rajavalvonta- ▌tai palauttamistehtävien hoitamiseen tarvittavaa pätevyyttä, saa lähettää yhteisiin operaatioihin ainoastaan koordinointiin, perusoikeuksien valvontaan ja muihin asiaan liittyviin tehtäviin. Nämä henkilöt eivät ole osa ryhmiä.

5.  Ryhmien jäseninä lähetettävillä viraston henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenillä on 83 artiklan mukaisesti oltava kyky hoitaa seuraavat tehtävät, jotka edellyttävät toimeenpanovaltuuksia, viraston vahvistamien profiilien ja asiaan liittyvän koulutuksen mukaan:

a)  henkilöiden henkilöllisyyden ja kansalaisuuden todentaminen, mukaan lukien hakujen tekeminen asiaa koskeviin unionin ja kansallisiin tietokantoihin;

b)  maahantulon salliminen rajanylityspaikoilla suoritetun rajatarkastuksen perusteella, jos Schengenin rajasäännöstön 6 artiklassa vahvistetut maahantuloedellytykset täyttyvät;

c)  pääsyn epääminen rajanylityspaikoilla suoritetun rajatarkastuksen perusteella, jos Schengenin rajasäännöstön 14 artiklassa vahvistetut pääsyn epäämisen edellytykset täyttyvät;

d)  matkustusasiakirjojen leimaaminen Schengenin rajasäännöstön 11 artiklan mukaisesti;

e)  viisumin myöntäminen tai epääminen rajalla viisumisäännöstön 35 artiklan mukaisesti ja asiaa koskevien tietojen tallentaminen VIS-järjestelmään;

f)  rajojen valvonta, mukaan lukien partiointi rajanylityspaikkojen välillä tarkoituksena estää luvattomat rajanylitykset, torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja toteuttaa rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä, mukaan lukien pysäyttäminen/kiinniotto;

g)  ulkorajan laittoman ylittämisen yhteydessä kiinniotettujen henkilöiden sormenjälkien tallentaminen Eurodaciin (tunnus 2) Eurodac-asetuksen III luvun mukaisesti;

h)  yhteistyö kolmansien maiden kanssa henkilöllisyyden selvittämiseksi ja matkustusasiakirjojen hankkimiseksi, kun kyseessä ovat palauttamismenettelyjen kohteena olevat kolmansien maiden kansalaiset;

i)  pakkotoimin tapahtuvaa palauttamista koskevien menettelyjen kohteena olevien kolmansien maiden kansalaisten saattaminen.

57 artikla

Jäsenvaltioiden osallistuminen eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin pitkäaikaisen lähettämisen kautta

1.  Jäsenvaltioiden on osallistuttava eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin asettamalla käyttöön operatiivista henkilöstöä, joka lähetetään virastoon ryhmien jäseniksi (luokka 2). Lähettämisen kesto on 24 kuukautta. Lähettämisjaksoa voidaan kotijäsenvaltion ja viraston suostumuksella pidentää kerran toisella 12 tai 24 kuukauden jaksolla. Jäljempänä 61 artiklassa tarkoitetun rahoitustuen toteuttamisen helpottamiseksi lähettämisen on pääsääntöisesti alettava kalenterivuoden alussa.

2.  Kunkin jäsenvaltion vastuulla on varmistaa jatkuva osallistuminen ryhmien jäseninä lähetettävän operatiivisen henkilöstön muodossa liitteen III mukaisesti. Tämän artiklan mukaisesti lähetetystä henkilöstöstä aiheutuneet kustannukset korvataan 94 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

3.  Virastoon lähetetyllä operatiivisella henkilöstöllä on 83 artiklan mukaiset ryhmien jäsenten tehtävät ja valtuudet. Jäsenvaltio, joka on lähettänyt kyseiset operatiivisen henkilöstön jäsenet, katsotaan heidän kotijäsenvaltiokseen. Lähettämisen aikana lähetettyjen ryhmien jäsenten lähettämisen kohdepaikoista ja kestosta päättää pääjohtaja operatiivisten tarpeiden mukaan. Virasto varmistaa operatiivisen henkilöstön jatkokoulutuksen lähettämisen aikana.

4.  Kunkin jäsenvaltion on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta ilmoitettava ehdokkaat lähettämistä varten operatiivisesta henkilöstöstään hallintoneuvoston 55 artiklan 4 kohdan tarkoitetulla tavalla seuraavaksi vuodeksi päättämien määrien ja profiilien mukaisesti. Virasto ▌tarkistaa, vastaako jäsenvaltioiden ehdottama operatiivinen henkilöstö määriteltyjä profiileja ja onko sillä tarvittava kielitaito. Virasto hyväksyy ehdotetun ehdokkaan viimeistään 15 päivänä syyskuuta tai hylkää hänet, jos hän ei vastaa vaadittuja profiileja, hänellä on riittämätön kielitaito tai hän on aiempien lähettämisten aikana syyllistynyt väärinkäytökseen tai sovellettavien sääntöjen rikkomiseen, ja pyytää jäsenvaltiota ehdottamaan lähetettäväksi toista ehdokasta.

5.  Jos operatiivisen henkilöstön jäsentä ei ylivoimaisen esteen vuoksi voida lähettää tai hän ei voi jatkaa lähetettynä, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että hänet korvataan toisella operatiivisen henkilöstön jäsenellä, jolla on vaadittu profiili.

58 artikla

Jäsenvaltioiden osallistuminen eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin lyhytaikaisten komennusten kautta

1.  Jäsenvaltioiden on 57 artiklan mukaisten lähettämisten lisäksi osallistuttava eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin nimeämällä viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta rajavartijoita ja muuta asiaankuuluvaa henkilöstöä kansalliseen alustavaan luetteloon lyhytaikaisia komennuksia varten käytettävissä olevasta operatiivisesta henkilöstöstä (luokka 3) liitteessä IV esitettyjen vahvuuksien mukaisesti ja hallintoneuvoston 55 artiklan 4 kohdan tarkoitetulla tavalla seuraavaksi vuodeksi päättämien määrien ja profiilien mukaisesti. Nimettyä operatiivista henkilöstöä koskevat alustavat kansalliset luettelot on toimitettava virastolle. Vuotuisen luettelon lopullinen kokoonpano on vahvistettava virastolle vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen päättämisen jälkeen viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta.

2.  Kunkin jäsenvaltion vastuulla on varmistaa, että nimetty operatiivinen henkilöstö on käytettävissä viraston pyynnöstä tässä artiklassa määriteltyjen järjestelyjen mukaisesti. Kunkin operatiivisen henkilöstön jäsenen on oltava käytettävissä enintään ▌neljä kuukautta kalenterivuoden aikana. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää lähettää henkilöstön jäsenen yli neljän kuukauden komennukselle. Tällainen pidennys otetaan huomioon kyseisen jäsenvaltion erillisenä osuutena samassa profiilissa tai muussa vaaditussa profiilissa, jos henkilöstön jäsenellä on tarvittavat pätevyydet. Tämän artiklan mukaisesti lähetetystä henkilöstöstä aiheutuneet kustannukset korvataan 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2 a.  Tämän artiklan mukaisesti lähetetyllä operatiivisella henkilöstöllä on 83 artiklan mukaiset ryhmien jäsenten tehtävät ja valtuudet.

3.  Virasto voi tarkistaa, vastaako jäsenvaltioiden lyhytaikaisia komennuksia varten nimeämä operatiivinen henkilöstö määriteltyjä profiileja ja onko sillä tarvittava kielitaito. Virasto hylkää nimetyn operatiivisen henkilöstön jäsenen, jos ▌hänellä on riittämätön kielitaito tai hän on aiempien komennusten aikana syyllistynyt väärinkäytökseen tai sovellettavien sääntöjen rikkomiseen. Virasto hylkää nimetyn operatiivisen henkilöstön jäsenen myös, jos hän ei vastaa vaadittuja profiileja, paitsi jos kyseisellä operatiivisen henkilöstön jäsenellä on pätevyys johonkin muuhun kyseiselle jäsenvaltiolle osoitettuun profiiliin. Jos operatiivisen henkilöstön jäsen hylätään, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että hänet korvataan toisella operatiivisen henkilöstön jäsenellä, jolla on vaadittu profiili.

4.  Virasto pyytää viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta jäsenvaltioilta tiedot niiden operatiivisen henkilöstön jäsenten osallistumisesta yhteisiin operaatioihin seuraavana vuonna vaadittujen määrien ja profiilien puitteissa. Komennusjaksoista päätetään viraston ja jäsenvaltioiden välisissä vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa.

4 a.   Vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen lopputuloksena jäsenvaltioiden on kuitenkin asetettava käyttöön operatiivinen henkilöstö 1 kohdassa tarkoitetuista kansallisista luetteloista yksittäisiä komennuksia varten viraston pyynnössä esitettyjen määrien ja profiilien puitteissa.

5.  Jos operatiivisen henkilöstön jäsentä ei ylivoimaisen esteen vuoksi voida lähettää komennukselle sopimusten mukaisesti, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että hänet korvataan toisella luettelossa olevalla operatiivisen henkilöstön jäsenellä, jolla on vaadittu profiili.

6.  Jos on tehostettu tarve tukea meneillään olevaa yhteistä operaatiota tai tarve käynnistää nopea rajainterventio tai uusi yhteinen operaatio, jota ei ole määritetty asianomaisessa vuotuisessa työohjelmassa eikä vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen tuloksissa, komennus on toteutettava liitteessä IV esitettyjen vahvuuksien puitteissa. ▌Pääjohtajan on viipymättä ilmoitettava jäsenvaltioille lisätarpeista ilmoittamalla operatiivisen henkilöstön mahdolliset määrät ja profiilit, jotka kunkin jäsenvaltion on asetettava käyttöön. Kun pääjohtaja ja vastaanottava jäsenvaltio ovat sopineet muutetusta tai tarvittaessa uudesta toimintasuunnitelmasta, pääjohtaja tekee operatiivisen henkilöstön jäsenten määrää ja profiileja koskevan virallisen pyynnön. Ryhmien jäsenet on lähetettävä komennukselle kustakin jäsenvaltiosta 20 työpäivän kuluessa virallisesta pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 40 artiklan soveltamista.

7.  Jos riskianalyysi ja mahdollisesti saatavilla oleva haavoittuvuusarviointi osoittavat, että jäsenvaltioon kohdistuu tilanne, joka vaikuttaisi merkittävästi kansallisten tehtävien hoitamiseen, kyseisen jäsenvaltion on asetettava käyttöön operatiivista henkilöstöä tämän artiklan 4 tai 6 kohdassa tarkoitettujen viraston pyyntöjen mukaisesti. Kyseiset osuudet eivät kuitenkaan saa yhteenlaskettuina ylittää puolta sen ▌liitteessä IV kyseiseksi vuodeksi esitetyistä vahvuuksista. Jos jäsenvaltio vetoaa tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen, sen on toimitettava virastolle kattavat perustelut ja tiedot tilanteesta kirjallisesti ja liitettävä kyseinen sisältö 65 artiklassa tarkoitettuun kertomukseen.

8.  Kotijäsenvaltion on määritettävä komennuksen kesto yksittäistä operaatiota varten, mutta keston on joka tapauksessa oltava vähintään 30 päivää, paitsi jos sen operaation kesto, johon komennus kuuluu, on alle 30 päivää.

9.  Jäsenvaltioiden osuuksissa 55 artiklan 4 a kohdan mukaisesti huomioon otettua teknistä miehistöä saa lähettää komennukselle ainoastaan vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen jälkeen tehtyjen sopimusten mukaisesti 64 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua vastaavaa kalustoa varten.

Jäsenvaltioiden on 1 kohdasta poiketen sisällytettävä vuotuiseen luetteloon edeltävässä kohdassa tarkoitettu tekninen miehistö vasta vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen päättämisen jälkeen. Ne voivat mukauttaa vuotuista luetteloa, jos tekniseen miehistöön tehdään muutoksia kyseisen vuoden aikana, ja niiden on ilmoitettava näistä muutoksista virastolle.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettu tarkistus ei koske pätevyyttä kaluston käyttöön.

Ne miehistön jäsenet, joilla on yksinomaan teknisiä tehtäviä, ilmoitetaan ainoastaan tehtäväryhmittäin kansallisessa vuotuisessa luettelossa.

Teknisen miehistön komennuksen kesto määritetään 64 artiklan mukaisesti.

58 a artikla

Jäsenvaltioiden osallistuminen eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin nopean toiminnan reservin kautta

1.  Jäsenvaltioiden on osallistuttava eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin asettamalla käyttöön nopean toiminnan reservi (luokka 4), joka aktivoidaan nopeisiin rajainterventioihin 38 artiklan 2 kohdan ja 40 artiklan mukaisesti edellyttäen, että luokkien 1–3 henkilöstö on jo kokonaisuudessaan lähetetty kyseiseen nopeaan rajainterventioon.

2.  Kunkin jäsenvaltion vastuulla on varmistaa, että operatiivinen henkilöstö on käytettävissä hallintoneuvoston 55 artiklan 4 kohdan tarkoitetulla tavalla seuraavaksi vuodeksi päättämien määrien ja profiilien perusteella viraston pyynnöstä liitteessä V a esitettyjen vahvuuksien puitteissa ja tässä artiklassa määriteltyjen järjestelyjen mukaisesti. Kunkin operatiivisen henkilöstön jäsenen on oltava käytettävissä enintään neljä kuukautta kalenterivuoden aikana.

3.  Nopeiden rajainterventioiden yhteydessä nopean toiminnan reservistä tapahtuvat lähettämiset on toteutettava 40 artiklan 8 a ja 9 kohdan mukaisesti.

59 artikla

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviä joukkoja koskeva ▌arviointi

1.  Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 65 artiklassa ja 62 artiklan 8 a kohdassa tarkoitettujen kertomusten perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle arvioinnin eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen kokonaismäärästä ja kokoonpanosta, mukaan lukien yksittäisten jäsenvaltioiden pysyviin joukkoihin osoittamien osuuksien vahvuus, sekä sen koulutuksesta, asiantuntemuksesta ja ammattitaidosta. Arvioinnissa tarkastellaan myös sitä, pidetäänkö nopean toiminnan reservi osana pysyviä joukkoja.

Arvioinnissa kuvataan ja otetaan huomioon olemassa olevat ja mahdolliset operatiiviset tarpeet sille, että pysyvät joukot käsittävät nopean toiminnan voimavarat, sekä merkittävät olosuhteet, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden kansallisiin voimavaroihin niiden osallistumisessa pysyviin joukkoihin, ja henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön määrän kehitys viraston osuuksissa.

2.  Komissio esittää viimeistään maaliskuussa 2024 tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia liitteiden I, III, IV ja V a muuttamiseksi. Jos komissio ei esitä ehdotusta, se perustelee tämän.

60 artikla

Paikallistoimistot

1.  Virasto voi vastaanottavan jäsenvaltion suostumuksella tai nimenomaisesti sisällyttämällä tämän mahdollisuuden vastaanottavan kolmannen maan kanssa tehtävään asemaa koskevaan sopimukseen perustaa kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueelle paikallistoimistoja helpottamaan ja parantamaan viraston kyseisessä jäsenvaltiossa, naapurialueella tai kolmannessa maassa järjestämien operatiivisten toimien koordinointia, myös palauttamisen alalla, ja varmistamaan viraston henkilöresurssien ja teknisten resurssien tehokkaan hallinnoinnin. Paikallistoimistot ▌perustetaan operatiivisten tarpeiden mukaisesti ajanjaksoksi, joka on tarpeen, jotta virasto voi toteuttaa merkittäviä operatiivisia toimia kyseisessä jäsenvaltiossa, kyseisellä naapurialueella tai kyseisessä kolmannessa maassa. Ajanjaksoa voidaan tarvittaessa pidentää.

Ennen paikallistoimiston perustamista on huolellisesti arvioitava ja laskettava kaikki talousarviovaikutukset ja otettava talousarvioon ennalta asiaankuuluvat määrät.

2.  Virasto ja vastaanottava jäsenvaltio tai vastaanottava kolmas maa, johon paikallistoimisto perustetaan, tekevät tarvittavat järjestelyt, jotta paikallistoimistolla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset hoitaa sille osoitetut tehtävät. Paikallistoimistoissa työskentelevän henkilöstön asemapaikka määritetään 94 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.  Paikallistoimistot hoitavat soveltuvin osin seuraavia tehtäviä:

a)  operatiivisen ja logistisen tuen antaminen sekä viraston toimien koordinoinnista huolehtiminen asianomaisilla toiminta-alueilla;

b)  operatiivisen tuen antaminen kyseiselle jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle asianomaisilla toiminta-alueilla;

c)  viraston ryhmien toiminnan seuranta ja säännöllinen raportointi päätoimipaikkaan;

d)  yhteistyön tekeminen yhden tai useamman vastaanottavan jäsenvaltion tai vastaanottavan kolmannen maan kanssa kaikissa asioissa, jotka koskevat viraston kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa järjestämien operatiivisten toimien käytännön toteuttamista, mukaan lukien mahdolliset uudet asiat, jotka ovat tulleet ilmi näiden toimien aikana;

e)  edellä 45 artiklassa tarkoitetun koordinointivastaavan tukeminen yhteistyössä, jota hän tekee osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa kaikissa asioissa, jotka koskevat niiden osallistumista viraston järjestämiin operatiivisiin toimiin, ja tarvittaessa yhteyksien hoitaminen päätoimipaikkaan;

f)  koordinointivastaavan sekä tiettyä operatiivista toimea valvomaan osoitettujen perusoikeusvalvojien tukeminen tarvittaessa viraston ryhmien ja vastaanottavan jäsenvaltion tai vastaanottavan kolmannen maan asiaankuuluvien viranomaisten välisen koordinoinnin ja viestinnän sekä mahdollisten asiaan liittyvien tehtävien helpottamisessa;

g)  ryhmien jäsenten lähettämiseen sekä kaluston lähettämiseen ja käyttöön liittyvän logistisen tuen järjestäminen;

h)  kaiken muun logistisen tuen antaminen toiminta-alueella, josta ne ovat vastuussa, viraston järjestämien operatiivisten toimien sujuvuuden helpottamiseksi;

i)  viraston yhteyshenkilön tukeminen, rajoittamatta hänen 32 artiklassa tarkoitettuja tehtäviään, sellaisten nykyisten tai tulevien haasteiden havaitsemisessa, jotka liittyvät rajaturvallisuuteen alueella, josta ne ovat vastuussa, tai palauttamissäännöstön täytäntöönpanoon, ja säännöllisessä raportoinnissa päätoimipaikkaan;

j)  viraston oman kaluston tehokkaasta hallinnoinnista huolehtiminen sen toimien kattamilla alueilla, mukaan lukien niiden mahdollinen rekisteröinti, pitkän aikavälin huolto ja mahdollisesti tarvittava logistinen tuki.

4.  Jokaista paikallistoimistoa johtaa pääjohtajan nimittämä viraston edustaja. Paikallistoimiston nimitetty johtaja valvoo toimiston yleistä toimintaa ja toimii yhteyspisteenä päätoimipaikkaan.

5.  Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksesta paikallistoimiston perustamisesta, kokoonpanosta ja toiminta-ajasta sekä tarvittaessa tuon ajanjakson pidentämisestä ottaen huomioon komission lausunnon sekä sen jäsenvaltion suostumuksen, jonka alueelle kyseinen paikallistoimisto sijoitetaan. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

5 a.  Vastaanottavan jäsenvaltion, johon paikallistoimisto perustetaan, on annettava virastolle apua toimintavalmiuden varmistamiseksi.

6.  Pääjohtaja raportoi hallintoneuvostolle neljännesvuosittain paikallistoimistojen toiminnasta. Paikallistoimistojen toimintaa kuvataan 98 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitetun vuotuisen toimintakertomuksen erillisessä osiossa.

61 artikla

Rahoitustuki eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen kehittämiseen

1.  Jäsenvaltioilla on oikeus saada henkilöresurssien kehittämisen tukemiseksi, jotta turvataan niiden liitteiden III ja IV mukaiset osuudet eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin, vuosittain rahoitusta asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 125 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisena rahoituksena, joka ei perustu kustannuksiin ja joka maksetaan asianomaisen vuoden päätyttyä, jos 3 ja 4 kohdan mukaisesti vahvistetut edellytykset täyttyvät. Kyseinen rahoitus perustuu 2 kohdassa vahvistettuun viitemäärään, ja sen suuruus on

a)  100 prosenttia viitemäärästä kerrottuna niiden operatiivisen henkilöstön jäsenten määrällä, jotka on ilmoitettu vuodeksi n+ lähettämistä varten liitteen III mukaisesti;

b)  37 prosenttia viitemäärästä kerrottuna niiden operatiivisen henkilöstön jäsenten määrällä, jotka on tosiasiallisesti lähetetty 58 artiklan mukaisesti liitteessä IV asetetuissa rajoissa ja 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V a asetetuissa rajoissa;

c)  50 prosenttia viitemäärästä kerrottuna niiden operatiivisen henkilöstön jäsenten määrällä, jotka virasto on ottanut palvelukseen henkilöstösääntöjen alaisena henkilöstönä. Tämä kertaluonteinen maksu koskee kansallisista yksiköistä lähtevää henkilöstöä, joka on ollut aktiivipalveluksessa enintään 15 vuoden ajan viraston palvelukseenottohetkellä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu viitemäärä on samansuuruinen kuin tehtäväryhmän III palkkaluokassa 8 palkkatasolla 1 olevan sopimussuhteisen toimihenkilön vuotuinen peruspalkka, joka on määritelty Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 93 artiklan mukaisesti ja johon sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavaa korjauskerrointa.

3.  Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä maksetaan vuosittain sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot kasvattavat vastaavasti kansallisen rajavartiostonsa kokonaishenkilöstöä ottamalla kyseisellä ajanjaksolla palvelukseen uutta operatiivista henkilöstöä. Asiaa koskevat tiedot annetaan virastolle raportointia varten vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa ja tarkistetaan seuraavana vuonna haavoittuvuusarvioinnissa. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu määrä maksetaan vuosittain kokonaisuudessaan suhteessa niiden operatiivisen henkilöstön jäsenten määrään, jotka on tosiasiallisesti lähetetty neljän kuukauden ajaksi yhdessä tai useammassa jaksossa 58 artiklan mukaisesti liitteessä IV asetetuissa rajoissa ja 58 a artiklan mukaisesti liitteessä V a asetetuissa rajoissa. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tosiasiallisesti lähetetyn henkilöstön osalta maksettavat määrät suhteutetaan neljän kuukauden viitejaksoon.

Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista vuotuisista määristä maksetaan ennakkoa osallistuvan jäsenvaltion asiaa koskevasta perustellusta pyynnöstä.

4.  Komissio hyväksyy vuotuisia maksujärjestelyjä ja 3 kohdassa säädettyjen sovellettavien ehtojen seurantaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt täytäntöönpanosäädöksellä 117 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näihin sääntöihin on sisällyttävä yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskevat 3 kohdassa vahvistettujen ehtojen täyttyessä maksettavaa ennakkoa sekä suhteutettujen määrien laskentaa, myös tapauksissa, joissa teknisen miehistön lähettämisellä poikkeuksellisesti ylitettäisiin liitteessä IV esitetyt kansallisten osuuksien enimmäismäärät.

4 a.  Virasto ja jäsenvaltiot varmistavat tämän artiklan mukaista rahoitustukea toteuttaessaan, että yhteisrahoitusperiaatetta ja kaksinkertaisen rahoituksen kiellon periaatetta noudatetaan.

62 artikla

Koulutus

1.  Virasto kehittää ottaen huomioon 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun voimavaroja koskevan etenemissuunnitelman, jos sellainen on, ja yhteistyössä jäsenvaltioiden soveltuvien koulutusyksiköiden sekä tarpeen mukaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, Euroopan unionin perusoikeusviraston, eu-LISAn ja CEPOLin kanssa erityisiä koulutusvälineitä, lasten ja muiden haavoittuvassa tilanteessa olevien henkilöiden suojelua koskeva erityiskoulutus mukaan lukien. Koulutussisällössä on otettava huomioon asiaan liittyvät tutkimustulokset ja parhaat käytännöt. Virasto antaa rajavartijoille, palautusasiantuntijoille, palauttamisen saattajille, pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojille ja muille asiaankuuluville henkilöstön jäsenille, jotka ovat eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen jäseninä, samoin kuin pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojille ja perusoikeusvalvojille heidän tehtäviensä ja valtuuksiensa edellyttämää erityiskoulutusta. Virasto järjestää kyseisille rajavartijoille ja muille ryhmien jäsenille säännöllisesti harjoituksia viraston vuotuisessa työohjelmassa tarkoitetun erityiskoulutusaikataulun mukaisesti.

2.  Virasto varmistaa, että kaikki henkilöstön jäsenet, jotka otetaan palvelukseen eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen operatiivisena henkilöstönä lähetettäviksi ryhmien jäseninä, ovat saaneet 56 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun koulutuksen lisäksi asiaa koskevasta unionin ja kansainvälisestä oikeudesta riittävää koulutusta, johon sisältyvät perusoikeudet, kansainvälisen suojelun saatavuus, suuntaviivat suojelua hakevien henkilöiden henkilöllisyyden selvittämiseksi ja ohjaamiseksi asianmukaisiin menettelyihin, suuntaviivat lasten, myös ilman huoltajaa olevien alaikäisten, ihmiskaupan uhrien, kiireellistä sairaanhoitoa tarvitsevien ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeisiin vastaamiseksi ja, mikäli heidän on tarkoitus osallistua merioperaatioihin, etsintä ja pelastus, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran lähetetään viraston järjestämiin operatiivisiin toimiin. Tällaisen koulutuksen on katettava myös voimankäyttö liitteen V mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten virasto toteuttaa valittujen jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen sopimusten perusteella tarvittavat koulutusohjelmat niiden erikoistuneissa koulutuslaitoksissa, mukaan lukien viraston kumppanuusakatemiat jäsenvaltioissa. Virasto vastaa koulutuksen kustannuksista kokonaisuudessaan.

2 a.  Edellä 2 kohdassa kuvattua tarkoitusta varten virasto toteuttaa valittujen jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen sopimusten perusteella tarvittavat koulutusohjelmat niiden erikoistuneissa koulutuslaitoksissa, mukaan lukien viraston kumppanuusoppilaitokset jäsenvaltioissa. Virasto varmistaa, että koulutuksessa noudatetaan yhteisiä perusvaatimuksia, että se on yhdenmukaista ja että siinä edistetään keskinäistä yhteisymmärrystä ja perussopimuksissa vahvistettuihin arvoihin perustuvaa yhteistä kulttuuria. Virasto vastaa koulutuksen kustannuksista kokonaisuudessaan.

Virasto voi hallintoneuvoston hyväksynnän saatuaan perustaa viraston koulutuskeskuksen helpottamaan edelleen yhteisen eurooppalaisen kulttuurin sisällyttämistä tarjottavaan koulutukseen.

3.  Virasto tekee tarvittavat aloitteet varmistaakseen, että kaikki jäsenvaltioiden operatiivisen henkilöstön jäsenet, jotka osallistuvat eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ryhmiin, ovat saaneet asiaa koskevasta unionin ja kansainvälisestä oikeudesta koulutusta, johon sisältyvät perusoikeudet, kansainvälisen suojelun saatavuus, suuntaviivat suojelua hakevien henkilöiden henkilöllisyyden selvittämiseksi ja ohjaamiseksi asianmukaisiin menettelyihin, suuntaviivat lasten, myös ilman huoltajaa olevien alaikäisten, ihmiskaupan uhrien, kiireellistä sairaanhoitoa tarvitsevien ja muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeisiin vastaamiseksi ja, mikäli heidän on tarkoitus osallistua merioperaatioihin, etsintä ja pelastus, ennen kuin he osallistuvat viraston järjestämiin operatiivisiin toimiin.

4.  Virasto tekee tarvittavat aloitteet varmistaakseen koulutuksen palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvalle henkilöstölle, joka sijoitetaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin ja 52 artiklassa tarkoitettuun reserviin. Virasto varmistaa, että sen henkilöstö sekä koko palautusoperaatioihin ja palautusinterventioihin osallistuva henkilöstö ovat saaneet asiaa koskevasta unionin ja kansainvälisestä oikeudesta koulutusta, johon sisältyvät perusoikeudet, kansainvälisen suojelun saatavuus sekä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ohjaaminen, ennen kuin he osallistuvat viraston järjestämiin operatiivisiin toimiin.

5.  Virasto vahvistaa rajavartijakoulutuksen yhteiset perusvaatimukset ja kehittää niitä edelleen sekä tarjoaa jäsenvaltioiden kansallisten rajavartijoiden kouluttajille unionin tason koulutusta, johon sisältyvät perusoikeudet, kansainvälisen suojelun saatavuus ja asian kannalta merkityksellinen merioikeus, sekä vahvistaa palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvan henkilöstön koulutuksen yhteiset perusvaatimukset ja kehittää niitä edelleen. Koulutuksen yhteisillä perusvaatimuksilla pyritään edistämään korkeatasoisimpia vaatimuksia ja parhaita käytäntöjä rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa. Virasto laatii koulutuksen yhteiset perusvaatimukset kuultuaan neuvoa-antavaa ryhmää ja perusoikeusvastaavaa. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä koulutuksen yhteiset perusvaatimukset kansallisille rajavartijoilleen ja palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvalle henkilöstölleen antamaansa koulutukseen.

6.  Virasto tarjoaa myös ulkorajojen valvontaa ja kolmansien maiden kansalaisten palauttamista koskevia täydennyskoulutuskursseja ja -seminaareja jäsenvaltioiden ja tarvittaessa kolmansien maiden toimivaltaisten kansallisten yksiköiden henkilöstölle.

7.  Virasto voi järjestää koulutustoimintaa yhteistyössä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa niiden alueella.

8.  Virasto laatii vaihto-ohjelman, jonka avulla sen ryhmiin osallistuvat rajavartijat sekä eurooppalaisiin palautusinterventioryhmiin osallistuva henkilöstö voivat saada tietoa tai hankkia erityisosaamista muissa maissa saaduista kokemuksista ja niissä noudatetuista hyvistä käytännöistä työskentelemällä yhdessä rajavartijoiden ja palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvan henkilöstön kanssa muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan.

8 a.  Virasto vahvistaa sisäisen laadunvalvontamekanismin ja kehittää sitä edelleen varmistaakseen koko henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstönsä ja erityisesti viraston operatiivisiin toimiin osallistuvan operatiivisen henkilöstön korkeatasoisen koulutuksen, asiantuntemuksen ja ammattitaidon. Virasto laatii laadunvalvontamekanismin täytäntöönpanon perusteella vuotuisen arviointikertomuksen, joka liitetään Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle toimitettavaan vuotuiseen toimintakertomukseen.

63 artikla

Kaluston hankinta tai vuokraus

1.  Virasto voi hankkia joko itse tai yhteisomistajana jonkin jäsenvaltion kanssa taikka vuokrata yhteisiin operaatioihin, pilottihankkeisiin, nopeisiin rajainterventioihin, palauttamisen alalla toteutettaviin toimiin, mukaan lukien palautusoperaatiot ja palautusinterventiot, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimintaan tai teknisen avun hankkeisiin lähetettävää kalustoa virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

2.  Hallintoneuvosto laatii kattavan monivuotisen strategian siitä, miten viraston omia teknisiä voimavaroja on tarkoitus kehittää, ottaen huomioon Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin, mukaan lukien 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu voimavaroja koskeva etenemissuunnitelma, jos sellainen on, sekä tähän tarkoitukseen monivuotisessa rahoituskehyksessä käyttöön annetut talousarviovarat. Hallintoneuvoston päätöksen on perustuttava pääjohtajan ehdotukseen. Sovellettavan lainsäädäntö-, rahoitus- ja toimintapoliittisen kehyksen noudattamisen varmistamiseksi pääjohtaja tekee tämän ehdotuksen saatuaan komissiolta puoltavan lausunnon.

Strategiaan liitetään yksityiskohtainen toteutussuunnitelma, jossa määritetään hankinnan tai vuokrauksen aikataulu, hankintojen suunnittelu ja riskien vähentäminen. Jos strategia ja suunnitelma eivät ole komission lausunnon mukaisia, virasto lähettää komissiolle päätöstensä perustelut. Strategian hyväksymisen jälkeen toteutussuunnitelmasta tulee osa 98 artiklan 2 kohdan k alakohdassa tarkoitetun ohjelma-asiakirjan monivuotista ohjelmasuunnitteluosiota.

3.  Virasto voi hankkia kalustoa pääjohtajan hallintoneuvostoa kuullen tekemällä päätöksellä ja sovellettavien hankintasääntöjen mukaisesti. Virastolle merkittäviä kustannuksia aiheuttavasta kalustohankinnasta tai -vuokrauksesta on tehtävä ennalta perusteellinen tarve- ja kustannus-hyötyanalyysi. Tällaiset menot rahoitetaan hallintoneuvoston vahvistamasta viraston talousarviosta.

4.  Jos virasto hankkii tai vuokraa merkittävää kalustoa, kuten ilma-aluksia, helikoptereita, huoltoajoneuvoja tai aluksia, sovelletaan seuraavia ehtoja:

a)  kun on kyse viraston tekemästä hankinnasta tai yhteisomistuksesta, virasto sopii yhden jäsenvaltion kanssa, että viimeksi mainittu huolehtii kaluston rekisteröinnistä valtion käytössä olevana kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien tällaista kalustoa koskevat kansainvälisen oikeuden mukaiset erioikeudet ja vapaudet;

b)  kun on kyse vuokrauksesta, kalusto rekisteröidään jossakin jäsenvaltiossa.

5.  Rekisteröintijäsenvaltio ja virasto sopivat viraston laatiman ja hallintoneuvoston hyväksymän mallisopimuksen perusteella ehdoista, joilla varmistetaan kaluston käytettävyys. Jos kyse on yhteisomistuksessa olevista voimavaroista, ehdoissa on määrättävä myös ajanjaksot, jolloin voimavarat ovat kokonaan viraston käytettävissä, ja määritettävä kaluston käytön ehdot, mukaan lukien erityismääräykset nopeasta lähettämisestä nopeisiin rajainterventioihin ja kyseisten voimavarojen rahoituksesta.

6.  Jos virastolla ei ole vaadittua pätevää henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä, rekisteröintijäsenvaltion tai kaluston toimittajan on asetettava käyttöön asiantuntijat ja tekninen miehistö, joita tarvitaan kaluston käyttämiseksi laillisesti ja turvallisesti, 5 kohdassa tarkoitetun mallisopimuksen mukaisesti ja 64 artiklan 9 kohdassa tarkoitetuissa vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa suunnitellulla tavalla. Tällaisessa tapauksessa viraston kokonaan itse omistama kalusto on asetettava viraston käyttöön sen pyynnöstä, eikä rekisteröintijäsenvaltio voi vedota 64 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen.

Pyytäessään jäsenvaltiota asettamaan käyttöön kalustoa ja operatiivista henkilöstöä virasto ottaa huomioon kyseisellä jäsenvaltiolla pyyntöä esitettäessä olevat erityiset operatiiviset haasteet.

64 artikla

Kalustoreservi

1.  Virasto laatii keskitetyn luettelon sellaisessa kalustoreservissä olevasta kalustosta, joka muodostuu joko jäsenvaltioiden tai viraston omistamasta, viraston operatiivisissa toimissa käytettävästä kalustosta sekä jäsenvaltioiden ja viraston yhteisomistuksessa olevasta vastaavasta kalustosta, ja ylläpitää kyseistä luetteloa.

2.  Viraston kokonaan itse omistaman kaluston on oltava kokonaisuudessaan käytettävissä lähettämistä varten milloin tahansa 63 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3.  Viraston yhteisomistuksessa olevan kaluston, josta se omistaa yli 50 prosenttia, on myös oltava käytettävissä lähettämistä varten jäsenvaltion ja viraston välisen 63 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti.

4.  Virasto varmistaa kalustoreserviin kuuluvan kaluston yhteensopivuuden ja yhteentoimivuuden.

5.  Virasto määrittelee tätä varten tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa tekniset standardit, jotka kaluston on täytettävä, jotta se voidaan tarpeen mukaan lähettää viraston toimiin. Viraston yksin tai yhteisomistajana hankkiman kaluston ja jäsenvaltioiden omistaman kalustoreserviin kuuluvan kaluston on täytettävä tällaiset vaatimukset.

6.  Hallintoneuvosto vahvistaa pääjohtajan ehdotuksesta ja ottaen huomioon viraston riskianalyysin ja haavoittuvuusarviointien tulokset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta viraston seuraavan vuoden tarpeiden kannalta välttämättömän kaluston vähimmäiskappalemäärän, jotta erityisesti yhteiset operaatiot, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien lähettämiset, nopeat rajainterventiot ja palauttamisen alalla toteutettavat toimet, kuten palautusoperaatiot ja palautusinterventiot, voidaan toteuttaa. Viraston oma kalusto sisällytetään kaluston vähimmäiskappalemäärään. Samassa päätöksessä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat kaluston lähettämistä operatiivisiin toimiin.

Jos kaluston vähimmäiskappalemäärä osoittautuu riittämättömäksi tällaisia toimia varten sovitun toimintasuunnitelman toteuttamiseksi, virasto tarkistaa sitä perusteltujen tarpeiden ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävän sopimuksen mukaisesti.

7.  Kalustoreserviin on sisällyttävä viraston tarvitsema vähimmäiskappalemäärä kutakin kaluston tyyppiä. Kalustoreserviin kuuluvaa kalustoa lähetetään yhteisiin operaatioihin, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimintaan, pilottihankkeisiin, nopeisiin rajainterventioihin, palautusoperaatioihin tai palautusinterventioihin.

8.  Kalustoreserviin on sisällyttävä nopean toiminnan kalustoreservi, johon kuuluu rajallinen kappalemäärä mahdollisissa nopeissa rajainterventioissa tarvittavaa kalustoa. Jäsenvaltioiden osallistuminen nopean toiminnan kalustoreserviin suunnitellaan 9 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät kyseiseen reserviin kuuluvan kaluston luetteloon sisältyvän kaluston osalta voi vedota 9 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen.

Asianomaisen jäsenvaltion on lähetettävä luettelossa oleva kalusto sekä pätevä henkilöstö lähettämisen kohdepaikkaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään kymmenen päivän kuluttua siitä, kun toimintasuunnitelmasta on sovittu.

Virasto osallistuu kyseiseen reserviin asettamalla käyttöön 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua viraston käytettävissä olevaa kalustoa.

9.  Jäsenvaltioiden on osallistuttava kalustoreserviin. Jäsenvaltioiden osallistuminen reserviin ja kaluston lähettäminen yksittäisiin operaatioihin suunnitellaan viraston ja jäsenvaltioiden välisten vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen ja sopimusten perusteella. Siltä osin kuin kalusto on osa kaluston vähimmäiskappalemäärää tiettynä vuonna, jäsenvaltioiden on näiden sopimusten mukaisesti viraston pyynnöstä asetettava kalustonsa käyttöön lähettämistä varten, paitsi jos niihin kohdistuu poikkeuksellinen tilanne, joka vaikuttaa merkittävästi kansallisten tehtävien hoitamiseen. Jos jäsenvaltio vetoaa tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen, sen on toimitettava kirjallisesti virastolle kattavat perustelut ja tiedot tilanteesta sekä liitettävä kyseinen sisältö 13 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen. Viraston pyyntö on esitettävä vähintään 45 päivää ennen merkittävän kaluston suunniteltua lähettämistä ja vähintään 30 päivää ennen muun kaluston suunniteltua lähettämistä. Osallistumista kalustoreserviin arvioidaan vuosittain.

10.  Hallintoneuvosto päättää vuosittain pääjohtajan ehdotuksesta kalustoon liittyvistä säännöistä, mukaan lukien kaluston kunkin tyypin osalta tarvittavat vähimmäiskappalemäärät, lähettämisen ehdot ja kustannusten korvaaminen, sekä nopeiden rajainterventioiden reserviä varten tarvittavan kaluston rajatusta kappalemäärästä. Talousarviosyistä hallintoneuvoston olisi tehtävä kyseinen päätös vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

11.  Jos käynnistetään nopea rajainterventio, sovelletaan vastaavasti 40 artiklan 11 kohtaa.

12.  Jos kaluston vähimmäiskappalemäärän vahvistamisen jälkeen ilmenee ennakoimattomia yhteisen operaation tai nopean rajaintervention kalustotarpeita, joita ei voida täyttää kalustoreservistä tai nopean toiminnan kalustoreservistä, jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan tapauskohtaisesti asetettava tarvittava kalusto viraston käyttöön lähettämistä varten sen pyynnöstä.

13.  Pääjohtaja raportoi hallintoneuvostolle kalustoreserviin kuuluvan kaluston kokoonpanosta ja lähettämisestä säännöllisesti. Jos reserviä varten tarvittavaa kaluston vähimmäiskappalemäärää ei ole saavutettu, pääjohtaja ilmoittaa siitä viipymättä hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto tekee pikaisesti päätöksen kaluston lähettämisen painopisteistä ja ryhtyy asianmukaisiin toimiin vajauksen korjaamiseksi. Hallintoneuvosto ilmoittaa komissiolle vajauksesta ja toteuttamistaan toimista. Komissio ilmoittaa sen jälkeen asiasta sekä omasta sitä koskevasta arviostaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

14.  Jäsenvaltioiden on rekisteröitävä kalustoreserviin kaikki kulkuneuvot ja toimintavälineet, jotka hankitaan sisäisen turvallisuuden rahaston erityistoimien nojalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 515/2014(30) 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai jotka rahoitetaan tarpeen mukaan muulla jäsenvaltioiden käyttöön annetulla tulevalla erityisellä unionin rahoituksella, jonka selkeänä tavoitteena on viraston toimintavalmiuden lisääminen. Kyseinen kalusto on osa kaluston vähimmäiskappalemäärää tiettynä vuonna.

Jäsenvaltioiden on asetettava kyseinen sisäisen turvallisuuden rahaston erityistoimien nojalla tai ensimmäisessä alakohdassa mainitulla käytettävissä olevalla muulla tulevalla erityisellä unionin rahoituksella osarahoitettu kalusto viraston käyttöön lähettämistä varten, jos virasto sitä pyytää vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa. Jokainen kalustoyksikkö on asetettava käyttöön enintään neljän kuukauden ajaksi vuotuisissa kahdenvälisissä neuvotteluissa suunnitellulla tavalla. Jäsenvaltiot voivat päättää lähettää kalustoyksikön yli neljän kuukauden ajaksi. Ne eivät tämän asetuksen 40 tai 43 artiklassa tarkoitetun operaation osalta voi vedota tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen.

15.  Virasto hallinnoi kalustoreservistä laadittua keskitettyä luetteloa seuraavasti:

a)  luokittelu kalustotyypin ja operaatiotyypin mukaan;

b)  luokittelu omistajan mukaan (jäsenvaltio, virasto, muu);

c)  tarvittavan kaluston kokonaiskappalemäärät;

d)  miehistövaatimukset soveltuvin osin;

e)  muut tiedot, kuten rekisteröintitiedot, kuljetus- ja kunnossapitovaatimukset, sovellettavat kansalliset vientijärjestelyt, tekniset ohjeet tai muut kaluston oikean käsittelyn kannalta merkitykselliset tiedot;

f)  tieto siitä, onko kalustoyksikkö rahoitettu unionin rahoituksella.

16.  Virasto rahoittaa sataprosenttisesti kustannukset, joita aiheutuu tietyn jäsenvaltion tiettynä vuonna osana kaluston vähimmäiskappalemäärää käyttöön asettaman kaluston lähettämisestä. Kun on kyse sellaisen kaluston lähettämisestä, joka ei ole osa kaluston vähimmäiskappalemäärää, virasto osarahoittaa enintään sata prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ottaen huomioon tällaista kalustoa lähettävien jäsenvaltioiden erityisolosuhteet.

65 artikla

Raportointi viraston voimavaroista

1.  Hallintoneuvosto hyväksyy pääjohtajan ehdotuksesta ja toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vuotuisen kertomuksen 52, 56, 57, 58, 63 ja 64 artiklan täytäntöönpanosta.

2.  Kertomukseen on sisällyttävä erityisesti

a)  sen operatiivisen henkilöstön määrä, jonka kukin jäsenvaltio on sitoutunut asettamaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen käyttöön, myös nopean toiminnan reservin ja pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojien reservin kautta;

b)  sen operatiivisen henkilöstön määrä, jonka virasto on sitoutunut asettamaan eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen käyttöön;

c)  sen operatiivisen henkilöstön määrä profiileittain, jonka kukin jäsenvaltio ja virasto ovat tosiasiallisesti lähettäneet eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista edellisenä vuonna;

d)  sen kaluston kappalemäärä, jonka kukin jäsenvaltio ja virasto ovat sitoutuneet asettamaan kalustoreservin käyttöön;

e)  sen kaluston kappalemäärä, jonka kukin jäsenvaltio ja virasto ovat lähettäneet kalustoreservistä ▌edellisenä vuonna;

f)  sitoumukset kaluston asettamisesta nopean toiminnan kalustoreservin käyttöön ja reservistä lähetetty kalusto;

g)  viraston omien inhimillisten ja teknisten voimavarojen kehittäminen.

3.  Kertomuksessa on lueteltava jäsenvaltiot, jotka ovat vedonneet 58 artiklan 7 kohdassa ja 64 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun poikkeukselliseen tilanteeseen edellisenä vuonna, ja esitettävä asianomaisen jäsenvaltion antamat perustelut ja tiedot.

4.  Avoimuuden varmistamiseksi hallintoneuvostolle on tiedotettava neljännesvuosittain kuluvan vuoden osalta 2 kohdassa mainituista seikoista.

66 artikla

Tutkimus ja innovointi

1.  Virasto seuraa aktiivisesti ja edistää Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kannalta merkityksellistä tutkimus- ja innovointitoimintaa, kehittyneen rajavalvontateknologian käyttö mukaan lukien, ottaen huomioon 9 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun voimavaroja koskevan etenemissuunnitelman. Virasto levittää tällaisen tutkimuksen tulokset Euroopan parlamentille, jäsenvaltioille ja komissiolle 50 artiklan mukaisesti. Se voi tarvittaessa hyödyntää tuloksia yhteisissä operaatioissa, nopeissa rajainterventioissa, palautusoperaatioissa ja palautusinterventioissa.

2.  Virasto avustaa jäsenvaltioita ja komissiota keskeisten tutkimusaiheiden määrittämisessä ottaen huomioon 9 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun voimavaroja koskevan etenemissuunnitelman. Virasto avustaa jäsenvaltioita ja komissiota tutkimus- ja innovointitoimintaa koskevien unionin puiteohjelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa.

3.  Virasto panee täytäntöön ne tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman osat, jotka liittyvät rajojen turvallisuuteen. Tätä varten ja komission siirrettyä sille tarvittavan toimivallan virasto vastaa seuraavista tehtävistä:

a)  ohjelman joidenkin täytäntöönpanovaiheiden ja yksittäisten hankkeiden joidenkin vaiheiden hallinnointi komission hyväksymien työohjelmien perusteella;

b)  talousarvion tulojen ja menojen toteuttamistoimien vahvistaminen sekä kaikkien ohjelman hallinnoimiseksi tarvittavien toimintojen toteuttaminen;

c)  tuen tarjoaminen ohjelman täytäntöönpanossa.

4.  Virasto voi suunnitella ja toteuttaa pilottihankkeita tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

5.   Virasto julkistaa tiedot tutkimushankkeistaan, demonstrointihankkeet mukaan lukien, niihin osallistuvista yhteistyökumppaneista ja hankkeiden talousarviosta.

10 jakso

Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmä (ETIAS)

68 artikla

ETIAS-keskusyksikön perustaminen

1.  Perustetaan ETIAS-keskusyksikkö.

2.  Virasto varmistaa ▌Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamisesta annetun ▌asetuksen (EU) 2018/1240 7 artiklassa tarkoitetun ETIAS-keskusyksikön perustamisen ja toiminnan.

11 jakso

Yhteistyö

69 artikla

Viraston yhteistyö unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa

1.  Virasto tekee yhteistyötä unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa niitä koskevien oikeuskehysten puitteissa ja käyttää Eurosurin puitteissa saatavilla olevia olemassa olevia tietoja, voimavaroja ja järjestelmiä.

Virasto tekee 1 kohdan mukaisesti yhteistyötä erityisesti seuraavien kanssa:

a)  komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto;

b)  Euroopan poliisivirasto (Europol);

c)  Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto;

d)  Euroopan perusoikeusvirasto;

e)  Eurojust;

f)  Euroopan unionin satelliittikeskus;

g)  Euroopan meriturvallisuusvirasto ja Euroopan kalastuksenvalvontavirasto;

h)  vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava Euroopan unionin virasto;

i)  Euroopan lentoturvallisuusvirasto ja verkon hallinnoija, jotka on perustettu ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetulla asetuksella (EU) N:o 677/2011;

k)  yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtävät ja operaatiot niiden toimeksiantojen mukaisesti seuraavien varmistamiseksi:

i)  Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden vaatimusten edistäminen;

ii)  tilannetietoisuus ja riskianalyysi.

Virasto voi tehdä yhteistyötä myös seuraavien sen tehtävien kannalta merkityksellisten kansainvälisten järjestöjen kanssa niitä koskevien oikeuskehysten puitteissa:

a)  Yhdistyneet kansakunnat sen asiaan liittyvien toimistojen, virastojen, järjestöjen ja muiden yhteisöjen kautta, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, Yhdistyneiden kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimisto ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö;

b)  Kansainvälinen rikospoliisijärjestö (Interpol);

c)  Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö;

d)  Euroopan neuvosto ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu;

e)  huumausaineiden merikuljetusten analysointi- ja torjuntakeskus (MAOC-N).

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa yhteistyössä on noudatettava työjärjestelyjä, joista on sovittu 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen kanssa. Tällaisille järjestelyille on saatava komission ennakkoon antama hyväksyntä. Virasto tiedottaa kaikissa tapauksissa kaikista tällaisista järjestelyistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelyn osalta näillä järjestelyillä on varmistettava, että kyseinen unionin elin, toimisto tai virasto taikka kansainvälinen järjestö noudattaa viraston soveltamia turvallisuussääntöjä ja -vaatimuksia vastaavia sääntöjä ja vaatimuksia. Ennen järjestelyn tekemistä on tehtävä arviointikäynti, ja arviointikäynnin tuloksista on ilmoitettava komissiolle.

4.  Virasto tekee tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia toimia toteuttaessaan yhteistyötä komission ja tarvittaessa jäsenvaltioiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa. Se tekee vastaavaa yhteistyötä myös tullialaa koskevissa toimissa, riskinhallinta mukaan lukien, jos nämä toimet voivat tukea toisiaan, vaikka ne eivät kuulukaan tämän asetuksen soveltamisalaan. Tällainen yhteistyö ei vaikuta komission, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eikä jäsenvaltioiden nykyiseen toimivaltaan.

5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot sekä kansainväliset järjestöt voivat käyttää virastolta saamiaan tietoja ainoastaan toimivaltansa rajoissa ja sikäli kuin ne kunnioittavat perusoikeuksia, tietosuojavaatimukset mukaan lukien.

Viraston käsittelemien henkilötietojen välittämisessä eteenpäin 88 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuille muille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille sovelletaan henkilötietojen vaihtoa koskevia erityisiä työjärjestelyjä ▌.

Tällaisiin järjestelyihin on sisällyttävä määräys, jolla varmistetaan, että viraston unionin elimille, toimistoille ja virastoille välittämiä henkilötietoja voidaan käsitellä muuta tarkoitusta varten vain, jos virasto antaa siihen luvan ja jos tarkoitus on yhteensopiva sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa, jota varten virasto on kerännyt ja välittänyt tiedot. Unionin elimet, toimistot ja virastot pitävät kirjaa tapauskohtaisista yhteensopivuuden arvioinneista.

Kaikessa viraston suorittamassa henkilötietojen siirrossa 88 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille kansainvälisille järjestöille on noudatettava 87–90 a artiklassa vahvistettuja tietosuojasäännöksiä.

Virasto varmistaa erityisesti, että tällaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa henkilötietojen vaihdosta tehdyissä työjärjestelyissä noudatetaan asetuksen (EU) 2018/1725 V lukua ja että siihen on saatu Euroopan tietosuojavaltuutetun lupa kyseisessä asetuksessa säädetyissä tapauksissa.

Virasto varmistaa, että kansainvälisille järjestöille siirrettyjä henkilötietoja käsitellään vain niitä tarkoituksia varten, joihin ne on siirretty.

Turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelyn osalta näillä järjestelyillä on varmistettava, että kyseinen unionin toimielin, elin, toimisto tai virasto taikka kansainvälinen järjestö noudattaa viraston soveltamia turvallisuussääntöjä ja ‑vaatimuksia vastaavia sääntöjä ja vaatimuksia.

6.  Tiedot viraston sekä 2 kohdassa tarkoitettujen unionin elinten, toimistojen ja virastojen sekä kansainvälisten järjestöjen välillä on vaihdettava 14 artiklassa tarkoitetun viestintäverkon tai muiden sellaisten hyväksyttyjen tietojenvaihtojärjestelmien kautta, jotka täyttävät saatavuutta, luottamuksellisuutta ja eheyttä koskevat kriteerit.

70 artikla

Eurooppalainen yhteistyö rannikkovartiostotoiminnoissa

1.  Rajoittamatta Eurosurin soveltamista virasto tukee yhteistyössä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja Euroopan meriturvallisuusviraston kanssa rannikkovartiostotoimintoja toteuttavia kansallisia viranomaisia kansallisella ja unionin tasolla sekä tarpeen mukaan kansainvälisellä tasolla

a)  jakamalla, yhdistämällä ja analysoimalla tietoja, joita on saatavilla alusten ilmoitusjärjestelmissä ja muissa mainittujen virastojen ylläpitämissä tai niiden käytettävissä olevissa tietojärjestelmissä, niitä koskevien oikeusperustojen mukaisesti ja rajoittamatta jäsenvaltioiden omistusoikeutta tietoihin;

b)  tarjoamalla uusimpaan teknologiaan perustuvia valvonta- ja viestintäpalveluja, mukaan lukien avaruus- ja maainfrastruktuuri sekä mille tahansa alustalle asennetut anturit;

c)  kehittämällä valmiuksia suuntaviivoja ja suosituksia laatimalla ja parhaita käytäntöjä vahvistamalla sekä tarjoamalla henkilöstön koulutusta ja henkilöstövaihtoa;

d)  tehostamalla rannikkovartiostotoimintoja koskevaa tietojenvaihtoa ja yhteistyötä, myös analysoimalla operatiivisia haasteita ja kehittymässä olevia riskejä merialalla;

e)  jakamalla valmiuksia suunnittelemalla ja panemalla täytäntöön monialaisia operaatioita sekä jakamalla voimavaroja ja muita valmiuksia siltä osin kuin mainitut virastot koordinoivat näitä toimia ja niihin on saatu asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suostumus.

2.  Viraston, Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja Euroopan meriturvallisuusviraston rannikkovartiostotoiminnoissa tekemän yhteistyön täsmälliset muodot määritetään työjärjestelyssä kunkin viraston toimeksiannon ja näihin virastoihin sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Viraston, Euroopan meriturvallisuusviraston ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston hallintoneuvostot hyväksyvät kyseisen järjestelyn. Virastot käyttävät yhteistyönsä yhteydessä saamiaan tietoja ainoastaan niitä koskevan oikeuskehyksen rajoissa sekä perusoikeuksia, myös tietosuojavaatimuksia, noudattaen.

3.  Komissio laatii tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, viraston, Euroopan meriturvallisuusviraston ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston kanssa rannikkovartiostotoiminnoissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä koskevan käytännön käsikirjan. Tämä käsikirja sisältää suuntaviivoja, suosituksia ja parhaita käytäntöjä tietojenvaihtoa varten. Komissio hyväksyy käsikirjan suosituksen muodossa 117 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

71 artikla

Yhteistyö Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa

1.  Virasto helpottaa jäsenvaltioiden operatiivista yhteistyötä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa yksittäisissä toimissa.

2.  Eurosuria sovellettaessa tietojenvaihto ja yhteistyö Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa voidaan toteuttaa Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan ja yhden tai useamman naapurijäsenvaltion välillä tehtyjen kahden- tai monenvälisten sopimusten perusteella tai kyseisiin sopimuksiin perustuvien alueellisten verkostojen välityksellä. Jäsenvaltioiden kansalliset koordinointikeskukset toimivat Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavien viranomaisten kanssa Eurosur-puitteissa käytävän tietojenvaihdon yhteyspisteinä.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten on rajoituttava yksinomaan seuraavien tietojen vaihtoon jäsenvaltion kansallisen koordinointikeskuksen ja Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavan viranomaisen välillä:

a)  tiedot, jotka sisältyvät jäsenvaltion kansalliseen tilannekuvaan, siltä osin kuin ne toimitetaan virastolle Euroopan tilannekuvaa varten;

b)  Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan keräämät tiedot, jotka ovat merkityksellisiä Euroopan tilannekuvan kannalta;

c)  26 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tiedot.

4.  Viraston tai sellaisen jäsenvaltion, joka ei ole 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuoli, Eurosur-puitteissa toimittamia tietoja ei jaeta Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ilman viraston tai asianomaisen jäsenvaltion ennalta antamaa hyväksyntää. Kieltäytyminen jakamasta kyseisiä tietoja Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sitoo jäsenvaltioita ja virastoa.

5.  Tämän artiklan nojalla vaihdettuja tietoja ei saa välittää tai muulla tavoin ilmoittaa kolmansille maille tai kolmansille osapuolille.

6.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin on sisällytettävä määräyksiä rahoituskustannuksista, joita aiheutuu Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisesta kyseisten sopimusten täytäntöönpanoon.

7.  Viraston 10 artiklan 1 kohdan 12, 13 ja 15 alakohdan nojalla antamaan tukeen sisältyy sellaisten jäsenvaltioiden palautusoperaatioiden järjestäminen, joihin myös Irlanti tai Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu.

8.  Tämän asetuksen soveltamista Gibraltarin rajoihin lykätään siihen asti, kunnes päästään sopimukseen ulkorajojen ylittämistä koskevien toimenpiteiden soveltamisalasta.

72 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

1.  Jäsenvaltiot ja virasto tekevät 3 artiklan g alakohdan mukaisesti yhteistyötä kolmansien maiden kanssa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta ja muuttoliikepolitiikkaa varten ▌.

2.  Edellä 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti asetettujen toimintapoliittisten painopisteiden perusteella virasto antaa kolmansille maille teknistä ja operatiivista apua unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa, myös perusoikeuksien ja henkilötietojen suojelun ja palauttamiskiellon periaatteen osalta.

3.  Virasto ja jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta, myös vaatimuksia ja sääntöjä, jotka ovat osa unionin säännöstöä, silloinkin, kun kolmansien maiden kanssa tehdään yhteistyötä niiden alueella.

4.   Kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön käynnistämisen tarkoituksena on edistää Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevia vaatimuksia.

73 artikla

Jäsenvaltioiden yhteistyö kolmansien maiden kanssa

1.  ▌Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä operatiivisella tasolla ▌yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Tällainen yhteistyö voi sisältää tietojenvaihtoa, ja se voidaan toteuttaa kahden- tai monenvälisten sopimusten tai muunlaisten järjestelyjen perusteella tai kyseisiin sopimuksiin perustuvien alueellisten verkostojen välityksellä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kahden- ja monenvälisiä sopimuksia tehdessään jäsenvaltiot voivat sisällyttää niihin määräyksiä tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä Eurosuria koskevaan tarkoitukseen 76 ja 90 artiklan mukaisesti.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa on noudatettava perusoikeuksia ja kansainvälistä suojelua koskevaa unionin ja kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirja, yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, erityisesti palauttamiskiellon periaate. Pannessaan tällaisia sopimuksia täytäntöön, myös 8 artiklan huomioon ottaen, jäsenvaltioiden on ▌arvioitava ja otettava säännöllisesti huomioon kyseisen kolmannen maan yleinen tilanne.

74 artikla

Viraston ja kolmansien maiden välinen yhteistyö

1.  Virasto voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden viranomaisten kanssa, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, siinä määrin kuin sen tehtävien hoitaminen tätä edellyttää.

2.  Näin tehdessään virasto toimii unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa, myös kun kyseessä on perusoikeuksien suojelu ja palauttamiskiellon periaate, mielivaltaisen vangitsemisen kielto ja kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto, unionin edustustojen ja tarvittaessa YTPP:n tehtävien ja operaatioiden tukemana ja koordinoiden toimintaa niiden kanssa 69 artiklan mukaisesti.

3.  Olosuhteissa, jotka edellyttävät rajaturvallisuusryhmien ▌lähettämistä eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista kolmanteen maahan, jossa ryhmien jäsenet käyttävät toimeenpanovaltuuksia, unioni tekee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan perusteella kyseisen kolmannen maan kanssa asemaa koskevan sopimuksen, joka laaditaan 77 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun mallisopimuksen pohjalta. Asemaa koskevaan sopimukseen on sisällyttävä kaikki toimien toteuttamisen kannalta tarvittavat seikat. Siinä on erityisesti vahvistettava operaation laajuus, siviili- ja rikosoikeudellinen vastuu sekä ryhmien jäsenten tehtävät ja valtuudet, paikallistoimiston perustamiseen liittyvät toimenpiteet ja perusoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät käytännön toimenpiteet. Asemaa koskevassa sopimuksessa on varmistettava perusoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen operaatioiden aikana ja määrättävä valitusmekanismista. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultava asemaa koskevan sopimuksen tietojensiirtoa koskevista määräyksistä, jos määräykset poikkeavat merkittävästi asemaa koskevasta mallisopimuksesta.

4.  Virasto toimii myös kyseisten viranomaisten kanssa unionin oikeuden ja politiikan mukaisesti sovittujen työjärjestelyjen puitteissa, jos niitä on olemassa, 77 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Näissä työjärjestelyissä täsmennetään yhteistyön soveltamisala, luonne ja tarkoitus, niiden on liityttävä operatiivisen yhteistyön hallinnointiin, ja niihin voidaan sisällyttää määräyksiä arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen vaihdosta ja yhteistyöstä Eurosur-puitteissa 75 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Virasto varmistaa, että kolmansille maille siirrettyjä tietoja käsitellään vain niitä tarkoituksia varten, joihin ne on siirretty. Turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoa koskevat työjärjestelyt tehdään 77 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Virasto noudattaa unionin oikeutta, mukaan lukien vaatimukset ja säännöt, jotka ovat osa unionin säännöstöä. Virasto pyytää ennalta luvan Euroopan tietosuojavaltuutetulta, siinä määrin kuin näissä työjärjestelyissä määrätään henkilötietojen siirrosta, ja asetuksessa (EU)2018/1725 säädetyissä tapauksissa.

5.   Virasto osallistuu palauttamista ja takaisinottoa koskevan unionin ulkopolitiikan täytäntöönpanoon unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

6.  Virasto voi saada unionin rahoitusta kolmansia maita tukevien tai niihin liittyvien asiaankuuluvien välineiden säännösten mukaisesti. Se voi käynnistää ja rahoittaa kolmansissa maissa teknisen avun hankkeita tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ja virastoon sovellettavien varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Tällaiset hankkeet on sisällytettävä 100 artiklassa tarkoitettuun yhtenäiseen ohjelma-asiakirjaan.

7.  Virasto ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle tämän artiklan nojalla toteutetuista toimista ja erityisesti toimista, jotka liittyvät tekniseen ja operatiiviseen apuun rajaturvallisuuden ja palauttamisen alalla kolmansissa maissa ja yhteyshenkilöiden lähettämiseen, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot perusoikeuksien noudattamisesta. Virasto julkistaa kolmansien maiden kanssa tekemänsä sopimukset, työjärjestelyt, pilottihankkeet ja teknisen avun hankkeet 110 artiklan 2 kohdan säännöksiä täysin noudattaen.

8.  Virasto sisällyttää vuosikertomukseensa arvioinnin kolmansien maiden kanssa tehdystä yhteistyöstä.

75 artikla

Viraston kolmansille maille antama tekninen ja operatiivinen apu

1.  ▌Virasto voi koordinoida operatiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ja antaa kolmansille maille tällaista apua Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden puitteissa.

2.  Virastolla on mahdollisuus toteuttaa kolmannen maan alueella Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä toimia kyseisen kolmannen maan suostumuksella ▌.

3.  Kolmannen maan alueella toteutettavat operaatiot on sisällytettävä hallintoneuvoston 100 artiklan 1 ja 7 kohdan mukaisesti hyväksymään vuotuiseen työohjelmaan ja toteutettava viraston ja kyseisen kolmannen maan välillä sovitun toimintasuunnitelman perusteella ja osallistuvia jäsenvaltioita kuullen. Jos yksi tai useampi jäsenvaltio on kyseisen kolmannen maan naapurina tai rajoittuu kolmannen maan toiminta-alueeseen, toimintasuunnitelmaan samoin kuin sen muutoksiin on saatava sen tai niiden hyväksyntä. Edellä olevia 39, 44, 47, 48 ja 55–58 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin lähettämiseen kolmansiin maihin.

3 a.  Pääjohtaja varmistaa kolmansiin maihin lähetettävän henkilöstön turvallisuuden.

Tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava pääjohtajalle huolenaiheista, jotka liittyvät niiden kansalaisten turvallisuuteen, jos heidät lähetetään tiettyjen kolmansien maiden alueelle.

Kun kolmansiin maihin lähetettävän henkilöstön turvallisuutta ei voida taata, pääjohtajan on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä keskeyttämällä tai päättämällä viraston kyseiselle kolmannelle maalle antaman teknisen ja operatiivisen avun vastaavat osa-alueet.

3 b.  Jäsenvaltioiden osallistuminen operaatioihin kolmansien maiden alueella on vapaaehtoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen jäsenten lähettämistä 55–58 artiklan mukaisesti.

Jos 58 artiklan 7 kohdassa ja 3 a kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan mekanismin lisäksi jäsenvaltion osallistuvan henkilöstön turvallisuutta ei voida taata jäsenvaltiota tyydyttävällä tavalla, jäsenvaltio voi jättäytyä kolmannessa maassa toteutettavaan operaatioon osallistumisen ulkopuolelle. Jos jäsenvaltio vetoaa tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen, sen on toimitettava virastolle kattavat perustelut ja tiedot tilanteesta kirjallisesti vuotuisten kahdenvälisten neuvottelujen aikana tai viimeistään 21 päivää ennen lähettämistä ja liitettävä kyseinen sisältö 65 artiklassa tarkoitettuun kertomukseen. Edellä olevan 57 artiklan mukaisesti lähetetyn operatiivisen henkilöstön lähettäminen edellyttää kotijäsenvaltion suostumusta viraston ilmoitettua sille asiasta ja viimeistään 21 päivää ennen lähettämistä.

3 c.  Edellä 3 kohdassa tarkoitettuihin toimintasuunnitelmiin voi sisältyä määräyksiä tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä Eurosuria koskevaan tarkoitukseen 76 artiklan 2 kohdan ja 90 artiklan mukaisesti.

76 artikla

Tietojenvaihto kolmansien maiden kanssa Eurosur-puitteissa

1.  Edellä 21 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kansalliset koordinointikeskukset ja tarvittaessa virasto ovat yhteyspisteitä tietojenvaihdolle ja yhteistyölle kolmansien maiden kanssa Eurosuria koskevaan tarkoitukseen.

2.  Edellä 73 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua Eurosuria koskevaan tarkoitukseen harjoitettavaa tietojenvaihtoa koskevissa määräyksissä on käsiteltävä seuraavia:

a)  kolmansien maiden kanssa jaettavat erityiset tilannekuvat;

b)  kolmansista maista peräisin olevat tiedot, jotka voidaan jakaa Euroopan tilannekuvassa, sekä näiden tietojen jakamista koskevat menettelyt;

c)  menettelyt ja edellytykset, jotka koskevat Eurosurin fuusiopalvelujen tarjoamista kolmansien maiden viranomaisille;

d)  yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat yhteistyötä ja tietojenvaihtoa kolmansien maiden tarkkailijoiden kanssa Eurosuria koskevaan tarkoitukseen.

3.  Viraston tai sellaisen jäsenvaltion, joka ei ole 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuoli, Eurosur-puitteissa toimittamia tietoja ei jaeta kolmannen maan kanssa kyseisen sopimuksen mukaisesti ilman viraston tai asianomaisen jäsenvaltion ennalta antamaa hyväksyntää. Kieltäytyminen jakamasta kyseisiä tietoja asianomaisen kolmannen maan kanssa sitoo jäsenvaltioita ja virastoa.

77 artikla

Komission rooli kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä

1 a.  Komissio laatii jäsenvaltioita, virastoa, Euroopan unionin perusoikeusvirastoa ja Euroopan tietosuojavaltuutettua kuultuaan asemaa koskevan mallisopimuksen kolmansien maiden alueella toteutettavia toimia varten.

2.  Komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja viraston kanssa mallimääräykset ▌Eurosur-puitteissa toteutettavaa tietojenvaihtoa varten 71 artiklan 2 kohdan ja 73 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Komissio laatii virastoa ja muita asiaankuuluvia elimiä tai virastoja, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan tietosuojavaltuutettu, kuultuaan mallin 74 artiklassa tarkoitettuja työjärjestelyjä varten. Tällaiseen malliin on sisällyttävä määräyksiä, jotka liittyvät perusoikeuksiin ja tietosuojatakeisiin käytännön toimenpiteiden yhteydessä.

3.  Ennen 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun uuden kahden- tai monenvälisen sopimuksen tekemistä yhden tai useamman asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle sen rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvät määräysluonnokset.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen voimassa olevien tai uusien kahden- tai monenvälisten sopimusten rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvät määräykset komissiolle, joka ilmoittaa asiasta neuvostolle ja virastolle.

5.  Ennen kuin hallintoneuvosto hyväksyy mitään viraston ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten välisiä työjärjestelyjä, virasto ilmoittaa niistä komissiolle. Virasto ilmoittaa Euroopan parlamentille asiasta ennen työjärjestelyn tekemistä antamalla siitä yksityiskohtaisia tietoja työjärjestelyn osapuolten ja sen suunnitellun sisällön osalta.

6.  Virasto ilmoittaa 75 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toimintasuunnitelmat komissiolle. Päätökselle yhteyshenkilöiden lähettämisestä kolmansiin maihin 78 artiklan mukaisesti tarvitaan komission ennalta antama lausunto. Euroopan parlamentille on ilmoitettava näistä toimista yksityiskohtaisesti ja viipymättä.

78 artikla

Viraston yhteyshenkilöt kolmansissa maissa

1.  Virasto voi lähettää henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöönsä kuuluvia asiantuntijoita sekä muita asiantuntijoita kolmansiin maihin yhteyshenkilöiksi, joilla olisi oltava suurin mahdollinen suoja tehtäviään hoitaessaan. He muodostavat osan unionin ja jäsenvaltioiden maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja turvallisuusasiantuntijoiden paikallisista tai alueellisista yhteistyöverkostoista, myös [asetuksen (EY) N:o 377/2004] mukaisesti perustetusta verkostosta. Virasto voi hallintoneuvoston päätöksellä vahvistaa yhteyshenkilöiden ▌profiilit asianomaiseen kolmanteen maahan liittyvien operatiivisten tarpeiden mukaan.

2.  Yhteyshenkilöiden lähettämisessä asetetaan unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa etusijalle ne kolmannet maat, jotka riskianalyysin perusteella ovat laittoman maahanmuuton lähtö- tai kauttakulkumaita. Virasto voi vastavuoroisesti ottaa vastaan kyseisten kolmansien maiden lähettämiä yhteyshenkilöitä. Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain pääjohtajan ehdotuksesta luettelon ensisijaisista maista. Hallintoneuvosto hyväksyy yhteyshenkilöiden lähettämisen komission lausunnon saatuaan.

3.  Viraston yhteyshenkilöiden tehtäviin kuuluu unionin oikeuden mukaisesti ja perusoikeuksia kunnioittaen luoda yhteyksiä sen kolmannen maan toimivaltaisiin viranomaisiin, johon heidät on lähetetty, ja ylläpitää näitä yhteyksiä tarkoituksena edistää laittoman maahanmuuton estämistä ja torjuntaa sekä palautettavien henkilöiden palauttamista, muun muassa antamalla teknistä apua kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden selvittämisessä ja matkustusasiakirjojen hankinnassa. Yhteyshenkilöiden on koordinoitava toimintaansa tiiviisti unionin edustustojen kanssa, jäsenvaltioiden kanssa [asetuksen (EY) N:o 377/2004] mukaisesti ja tarvittaessa 69 artiklassa esitettyjen YTPP:n tehtävien ja operaatioiden kanssa. Heidän toimistojensa on mahdollisuuksien mukaan oltava unionin edustustojen kanssa samoissa tiloissa.

4.  Niissä kolmansissa maissa, joihin virasto ei lähetä palauttamisen yhteyshenkilöitä, virasto voi tukea jäsenvaltiota palauttamisen yhteyshenkilön lähettämisessä tuen antamiseksi jäsenvaltioille sekä viraston toiminnalle 49 artiklan mukaisesti.

79 artikla

Viraston toimintaan osallistuvat tarkkailijat

1.  Virasto voi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella kutsua tarkkailijoita unionin toimielimistä, elimistä, toimistoista tai virastoista taikka kansainvälisistä järjestöistä sekä YTPPn tehtävistä ja operaatioista 69 artiklan mukaisesti osallistumaan toimiinsa ja erityisesti yhteisiin operaatioihin ja pilottihankkeisiin, riskianalyysiin ja koulutukseen, siltä osin kuin tarkkailijoiden läsnäolo on kyseisten toimien tavoitteiden mukaista ja voi edistää yhteistyön parantamista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa eikä vaaranna toimien yleistä turvallisuutta. Tarkkailijat voivat osallistua riskianalyysiin ja koulutukseen vain asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella. Tarkkailijoiden osallistumiselle yhteisiin operaatioihin ja pilottihankkeisiin tarvitaan vastaanottavan jäsenvaltion suostumus. Tarkkailijoiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sisällytetään toimintasuunnitelmaan. Tarkkailijat saavat virastolta asianmukaisen koulutuksen ennen osallistumistaan.

2.  Virasto voi asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella kutsua tarkkailijoita kolmansista maista osallistumaan 37 artiklassa tarkoitettuihin toimiinsa ulkorajoilla, 51 artiklassa tarkoitettuihin palautusoperaatioihin, 54 artiklassa tarkoitettuihin palautusinterventioihin ja 62 artiklassa tarkoitettuun koulutukseen, siltä osin kuin tarkkailijoiden läsnäolo on kyseisten toimien tavoitteiden mukaista, voi edistää yhteistyön parantamista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa eikä vaaranna toimien yleistä turvallisuutta tai kolmansien maiden kansalaisten turvallisuutta. Tarkkailijat voivat osallistua vain asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella ▌. Tarkkailijoiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sisällytetään toimintasuunnitelmaan. Tarkkailijat saavat virastolta asianmukaisen koulutuksen ennen osallistumistaan. Heidän edellytetään noudattavan viraston menettelyohjeita osallistuessaan sen toimiin.

3.  Virasto varmistaa, että tarkkailijoiden läsnäolo ei aiheuta minkäänlaista perusoikeuksien kunnioittamiseen liittyvää riskiä.

III LUKU

FADO-järjestelmä (False and Authentic Documents Online, Aidot ja väärennetyt asiakirjat online)

80 artikla

▌Virasto ottaa hoitaakseen yhteisellä toiminnalla 98/700/YOS perustetun FADO-järjestelmän (False and Authentic Documents Online) ja käyttää sitä.

IV LUKU

Yleiset säännökset

1 jakso

Yleiset säännöt

81 artikla

Perusoikeuksien suojelu ja perusoikeusstrategia

1.  Eurooppalainen raja- ja merivartiosto takaa tämän asetuksen mukaisia tehtäviään hoitaessaan perusoikeuksien suojelun asiaa koskevan unionin oikeuden, erityisesti perusoikeuskirjan, ja asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien vuonna 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, siihen vuonna 1967 tehty pöytäkirja, yleissopimus lapsen oikeuksista sekä kansainvälisen suojelun saatavuuteen liittyvät velvoitteet, erityisesti palauttamiskiellon periaate, mukaisesti.

Virasto laatii tätä varten perusoikeusvastaavan lausunnon ja hyväksynnän perusteella perusoikeusstrategian ja toimintasuunnitelman, mukaan lukien tehokas mekanismi perusoikeuksien kunnioittamisen valvomiseksi kaikissa viraston toimissa, sekä kehittää niitä edelleen ja panee ne täytäntöön.

Neuvoa-antavaa ryhmää on kuultava perusoikeusstrategiasta 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.  Eurooppalainen raja- ja merivartiosto varmistaa tehtäviään hoitaessaan, että ketään henkilöä ei poisteta, pakoteta siirtymään tai kuljeteta sellaiseen maahan tai muutoin luovuteta tai palauteta sellaisen maan viranomaisille, jossa häntä esimerkiksi vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus tai jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi palauttamiskiellon periaatteen vastaisesti tai jossa henkilöä uhkaa karkottaminen, palauttaminen tai luovuttaminen toiseen maahan tämän periaatteen vastaisesti.

3.  Eurooppalainen raja- ja merivartiosto ottaa tehtäviään hoitaessaan huomioon lasten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vammaisten henkilöiden, ihmiskaupan uhrien, sairaanhoitoa tarvitsevien, kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien, merihädässä olevien sekä muiden erityisen haavoittuvassa tilanteessa olevien henkilöiden erityistarpeet ja vastaa niihin toimeksiantonsa puitteissa. Eurooppalainen raja- ja merivartiosto kiinnittää kaikissa toimissaan erityistä huomiota lapsen oikeuksiin ja varmistaa, että lapsen etua kunnioitetaan.

4.  Virasto ottaa kaikkia tehtäviään hoitaessaan, suhteissaan jäsenvaltioihin ja tehdessään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa huomioon 70 artiklassa tarkoitetun neuvoa-antavan ryhmän ja perusoikeusvastaavan raportit.

82 artikla

Menettelyohjeet

1.  Virasto laatii yhteistyössä neuvoa-antavan ryhmän kanssa menettelyohjeet, joita sovelletaan kaikkiin viraston koordinoimiin rajavalvontaoperaatioihin sekä jokaiseen viraston toimiin osallistuvaan henkilöön, ja kehittää niitä edelleen. Menettelyohjeissa määrätään menettelyistä, joiden tarkoituksena on taata oikeusvaltioperiaatteiden noudattaminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen ja joissa painopisteenä ovat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, mukaan lukien lapset, ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja muut haavoittuvassa tilanteessa olevat henkilöt, sekä kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt.

2.  Virasto laatii yhteistyössä neuvoa-antavan ryhmän kanssa palautusoperaatioita koskevat menettelyohjeet, joita sovelletaan kaikissa viraston koordinoimissa tai järjestämissä palautusoperaatioissa ja palautusinterventioissa, ja kehittää niitä edelleen. Näissä menettelyohjeissa kuvataan yhteiset yhdenmukaistetut menettelyt, joilla on tarkoitus yksinkertaistaa palautusoperaatioiden ja palautusinterventioiden järjestämistä ja taata palauttaminen inhimillisellä tavalla sekä perusoikeuksia, erityisesti ihmisarvon periaatetta, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltoa, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeutta henkilötietojen suojaan ja syrjimättömyyteen, täysimääräisesti kunnioittaen.

3.  Palauttamista koskevissa menettelyohjeissa on kiinnitettävä erityistä huomiota jäsenvaltioiden velvoitteeseen säätää tehokkaasta järjestelmästä pakkotoimin tapahtuvien palauttamisten valvomiseksi direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti sekä perusoikeusstrategiaan.

83 artikla

Ryhmien jäsenten tehtävät ja valtuudet

1.  Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista lähetettävien ryhmien jäsenillä on oltava valmiudet hoitaa ▌ tehtävät ja käyttää ▌valtuuksia, jotka liittyvät rajavalvontaan ja palauttamiseen tai ovat tarpeen asetusten (EU) N:o 656/2014 ja (EU) 2016/399 sekä direktiivin 2008/115/EY tavoitteiden saavuttamiseksi.

1 a.  Tehtävien hoitamiseen ja valtuuksien käyttämiseen, erityisesti jos ne edellyttävät toimeenpanovaltuuksia, tarvitaan vastaanottavan jäsenvaltion lupa sen alueella, ja niihin sovelletaan sovellettavaa unionin oikeutta, kansallista lainsäädäntöä tai kansallista oikeutta, erityisesti asetusta (EU) N:o 656/2014, 39 artiklassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa kuvatulla tavalla.

2.  Tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään ryhmien jäsenten on varmistettava täysimääräisesti perusoikeuksien kunnioittaminen ja noudatettava unionin ja kansainvälistä oikeutta sekä vastaanottavan jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

3.  Ryhmien jäsenet voivat hoitaa tehtäviä ja käyttää valtuuksia ainoastaan vastaanottavan jäsenvaltion ohjeiden mukaisesti ja pääsääntöisesti vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden tai palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvan henkilöstön läsnä ollessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viraston henkilöstösääntöjen alaista henkilöstöä koskevan 94 artiklan 1 kohdan soveltamista. Vastaanottava jäsenvaltio voi valtuuttaa ryhmien jäseniä toimimaan puolestaan.

3 a.  Vastaanottava jäsenvaltio voi raportoida virastolle koordinointivastaavan kautta erityistapahtumista, jotka liittyvät siihen, että jokin ryhmän jäsen ei ole noudattanut toimintasuunnitelmaa, myös perusoikeuksien osalta, jotta voidaan toteuttaa mahdollisia jatkotoimia, kurinpitoseuraamukset mukaan lukien.

4.  Viraston henkilöstösääntöjen alaisesta ▌henkilöstöstä ▌lähetettyjen ryhmien jäsenten on tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään käytettävä ▌eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen virkapukua. Jäsenvaltioista pitkäaikaisesti lähetettyjen tai lyhytaikaiselle komennukselle lähetettyjen ryhmien jäsenten on tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiaan käyttäessään käytettävä ▌omia virkapukujaan.

Tästä säännöstä poiketen 55 artiklan 4 kohdan -a alakohdassa tarkoitetussa hallintoneuvoston päätöksessä on ilmoitettava profiilit, joihin virkapuvun käyttövelvoitetta ei operatiivisen toimen erityisluonteen vuoksi voida soveltaa.

Ryhmien kaikkien jäsenten on myös käytettävä näkyvää henkilötunnistetta ja liitettävä virkapukuunsa sininen käsivarsinauha, jossa on unionin sekä viraston tunnukset, merkiksi siitä, että he osallistuvat yhteiseen operaatioon, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toimintaan, pilottihankkeeseen, nopeaan rajainterventioon, palautusoperaatioon tai palautusinterventioon. Ryhmien jäsenten on pidettävä aina mukanaan valtuuskirja ja esitettävä se pyynnöstä voidakseen todistaa henkilöllisyytensä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisille viranomaisille.

Henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön virkapukujen malli ja sitä koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset vahvistetaan päätöksellä, jonka hallintoneuvosto tekee pääjohtajan ehdotuksesta komission lausunnon saatuaan.

5.  ▌Virastoon jäsenvaltiosta lähetetyn tai lyhytaikaiselle komennukselle lähetetyn henkilöstön osalta oikeuteen kantaa ja käyttää virka-aseita, ammuksia ja varusteita sovelletaan kotijäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

Ryhmien jäseninä lähetetyn viraston henkilöstösääntöjen alaisen ▌henkilöstön osalta oikeuteen kantaa ja käyttää virka-aseita, ammuksia ja varusteita sovelletaan tässä artiklassa ja liitteessä V vahvistettuja puitteita ja yksityiskohtaisia sääntöjä.

Tätä kohtaa sovellettaessa pääjohtaja voi antaa henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenille oikeuden kantaa ja käyttää aseita hallintoneuvoston 56 artiklan 3 a kohdan b alakohdan nojalla hyväksymien sääntöjen mukaisesti.

6.  Vastaanottavan jäsenvaltion on annettava asiaankuuluvien profiilien osalta lupa ryhmien jäsenten, henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenet mukaan lukien, tehtävien hoitamiseen lähettämisen aikana, jos ne edellyttävät voimankäyttöä, mukaan lukien virka-aseiden, ammusten ja varusteiden käyttö, ja siihen tarvitaan joko kotijäsenvaltion tai henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenten osalta viraston suostumus. Voimankäytön, mukaan lukien virka-aseiden, ammusten ja varusteiden käyttö, on oltava vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista, ja sen on tapahduttava vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa. Vastaanottava jäsenvaltio voi kotijäsenvaltion tai tapauksen mukaan viraston suostumuksella sallia ryhmien jäsenten voimankäytön alueellaan, vaikka vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoita ei olisi paikalla.

Vastaanottava jäsenvaltio voi kieltää joidenkin virka-aseiden, ammusten tai varusteiden kantamisen edellyttäen, että sen omassa lainsäädännössä sovelletaan samaa kieltoa sen omiin rajavartijoihin tai palauttamiseen liittyviin tehtäviin osallistuvaan henkilöstöön. Vastaanottavan jäsenvaltion on ennen ryhmien jäsenten lähettämistä ilmoitettava virastolle sallitut virka-aseet, ammukset ja varusteet sekä niiden käyttöön liittyvät ehdot. Virasto asettaa nämä tiedot jäsenvaltioiden saataville.

7.  Virka-aseita, ammuksia ja varusteita voidaan käyttää oikeutettuun itsepuolustukseen sekä ryhmien jäsenten tai muiden henkilöiden oikeutettuun puolustamiseen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden ja perusoikeuskirjan asiaan liittyviä periaatteita noudattaen.

8.  Tätä asetusta sovellettaessa vastaanottavan jäsenvaltion on annettava ryhmien jäsenille lupa käyttää eurooppalaisia tietokantoja, joiden käyttö on tarpeen rajatarkastuksia, rajojen valvontaa ja palauttamista koskevien, toimintasuunnitelmassa esitettyjen operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kansallisten rajapintojensa tai soveltuvin osin jonkin muun tällaisten tietokantojen perustamisesta annetuissa säädöksissä säädetyn käyttömuodon välityksellä. Vastaanottava jäsenvaltio voi lisäksi antaa heille luvan käyttää sen kansallisia tietokantoja, kun se on tarpeen samaa tarkoitusta varten. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne myöntävät kyseisten tietokantojen käyttöoikeuden tehokkaasti ja tuloksellisesti. Ryhmien jäsenet saavat käyttää vain sellaisia tietoja, jotka ovat ehdottoman tarpeen heidän tehtäviensä hoitamiseksi ja valtuuksiensa käyttämiseksi. Vastaanottavan jäsenvaltion on ennen ryhmien jäsenten lähettämistä ilmoitettava virastolle käytettävissä olevat kansalliset ja eurooppalaiset tietokannat. Virasto asettaa nämä tiedot kaikkien lähettämiseen osallistuvien jäsenvaltioiden saataville.

Tietokantoja on käytettävä unionin tietosuojalainsäädännön ja vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen tietosuojalainsäädännön mukaisesti.

9.  Asetuksen (EU) 2016/399 14 artiklan mukaisia päätöksiä pääsyn epäämisestä ja viisumisäännöstöstä annetun asetuksen (EY) N:o 810/2009 35 artiklan mukaisia päätöksiä viisumin epäämisestä rajalla voivat tehdä ainoastaan vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijat tai ryhmien jäsenet, jos vastaanottava jäsenvaltio on valtuuttanut ne toimimaan puolestaan.

84 artikla

Valtuuskirja

1.  Virasto antaa yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion kanssa vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä sekä jollakin toisella unionin toimielinten virallisella kielellä ryhmien jäsenille asiakirjan, jonka avulla he voivat todistaa henkilöllisyytensä ja joka osoittaa, että sen haltijalla on oikeus hoitaa 83 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä ja käyttää siinä tarkoitettuja valtuuksia. Asiakirjassa on oltava seuraavat tiedot ryhmien kunkin jäsenen osalta:

a)  nimi ja kansalaisuus;

b)  arvo tai tehtävänimike;

c)  digitaalisessa muodossa oleva tuore valokuva; ja

d)  tehtävät, joita henkilöllä on lupa hoitaa lähettämisen aikana.

2.  Asiakirja on palautettava virastoon yhteisen operaation, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toiminnan, pilottihankkeen, nopean rajaintervention, palautusoperaation tai palautusintervention päättyessä.

85 artikla

Ryhmien jäsenten siviilioikeudellinen vastuu

1.  Kun ryhmien jäsenet toimivat vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio on vastuussa heidän operaatioiden aikana aiheuttamistaan vahingoista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 94 artiklan soveltamista.

2.  Jos tällainen vahinko johtuu jäsenvaltioista lähetettyjen tai komennukselle lähetettyjen ryhmien jäsenten törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, vastaanottava jäsenvaltio voi ottaa yhteyden kotijäsenvaltioon, jotta tämä korvaisi sille ne määrät, jotka vastaanottava jäsenvaltio on suorittanut vahingon kärsijöille tai heidän oikeudenomistajilleen.

Samoin jos vahinko johtuu viraston henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, vastaanottava jäsenvaltio voi ottaa yhteyden virastoon, jotta tämä korvaisi sille ne määrät, jotka vastaanottava jäsenvaltio on suorittanut vahingon kärsijöille tai heidän oikeudenomistajilleen. Tämä ei vaikuta mahdolliseen Euroopan unionin tuomioistuimessa virastoa vastaan 96 a artiklan mukaisesti nostettavaan kanteeseen.

3.  Kunkin jäsenvaltion on luovuttava vaatimasta vastaanottavaa jäsenvaltiota tai muutakaan jäsenvaltiota korvaamaan vahinkoja, joita sille on aiheutunut, jollei vahinko ole ollut seurausta törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensiksi mainitun jäsenvaltion oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

4.  Jäsenvaltioiden väliset tai jäsenvaltion ja viraston väliset tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat riidat, joita ei voida ratkaista niiden välisin neuvotteluin, on saatettava Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 273 artiklan mukaisesti.

5.  Virasto korvaa viraston kalustolle lähettämisen aikana aiheutuneisiin vahinkoihin liittyvät kustannukset, jollei vahinko ole ollut seurausta törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta väärinkäytöksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

86 artikla

Ryhmien jäsenten rikosoikeudellinen vastuu

Yhteisen operaation, pilottihankkeen, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän toiminnan, nopean rajaintervention, palautusoperaation tai palautusintervention aikana ryhmien jäseniä, viraston henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö mukaan lukien, kohdellaan vastaanottavan jäsenvaltion alueella samalla tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion virkamiehiä sellaisten rikosten osalta, joiden kohteeksi he joutuvat tai joita he tekevät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 94 artiklan soveltamista.

2 jakso

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston suorittama henkilötietojen käsittely

87 artikla

Viraston suorittamaa henkilötietojen käsittelyä koskevat yleiset säännöt

1.  Virasto soveltaa henkilötietojen käsittelyssä ▌asetusta (EU) 2018/1725.

2.  Hallintoneuvosto hyväksyy sisäisiä sääntöjä asetuksen (EU) 2018/1725 soveltamisesta virastossa, myös viraston tietosuojavastaavasta ▌.

Virasto voi asetuksen (EU) 2018/1725 25 artiklan mukaisesti hyväksyä sisäisiä sääntöjä, joilla rajoitetaan asetuksen (EU) 2018/1725 14–22, 35 ja 36 artiklan mukaisten oikeuksien soveltamista. Virasto antaa erityisesti viraston palauttamisen alalla toteuttamien tehtävien hoitamiseksi sisäisiä sääntöjä, joilla rajoitetaan kyseisten oikeuksien soveltamista tapauskohtaisesti niin pitkäksi aikaa kuin tällaisen oikeuden käyttäminen vaarantaisi palauttamismenettelyn. Kyseisissä rajoituksissa on noudatettava keskeisiltä osin perusoikeuksia ja -vapauksia, niiden on oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia tavoitteisiin nähden, ja niiden on sisällettävä tarpeen mukaan erityisiä säännöksiä tai määräyksiä asetuksen (EU) 2018/1725 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3.  Virasto voi siirtää 50, 89 ja 90 artiklassa tarkoitetut henkilötiedot kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle asetuksen (EU) 2018/1725 V luvun säännösten mukaisesti siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen viraston tehtävien hoitamiseksi. Virasto varmistaa, että kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle siirrettyjä henkilötietoja käsitellään vain sitä tarkoitusta varten, johon ne on siirretty. Virasto ilmoittaa henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle siirtäessään tietoihin pääsyä tai niiden käyttöä koskevista yleisistä tai erityisistä rajoituksista, mukaan lukien tietojen siirron, poistamisen tai tuhoamisen osalta. Jos tällaisten rajoitusten tarve tulee ilmeiseksi henkilötietojen siirron jälkeen, virastoa ilmoittaa asiasta kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle. Niiden on noudatettava tällaisia rajoituksia.

4.  Henkilötietojen siirrot kolmansille maille eivät vaikuta kansainvälistä suojelua hakevien tai saavien henkilöiden oikeuksiin erityisesti palauttamiskiellon osalta eivätkä kieltoon paljastaa tai hankkia tietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 30 artiklan mukaisesti.

5.   Jäsenvaltiot ja virasto varmistavat tapauksen mukaan, että tämän asetuksen nojalla kolmansiin maihin siirrettyjä tai luovutettuja tietoja ei välitetä edelleen muihin kolmansiin maihin tai muille kolmansille osapuolille. Tätä koskevat määräykset on sisällytettävä kolmannen maan kanssa tehtäviin sopimuksiin tai järjestelyihin, joissa määrätään tietojen vaihdosta.

88 artikla

Henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset

1.  Virasto voi käsitellä henkilötietoja ainoastaan seuraavissa tarkoituksissa:

a)  yhteisten operaatioiden, pilottihankkeiden ja nopeiden rajainterventioiden järjestämiseen ja koordinointiin sekä muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien toimintaan liittyvien viraston tehtävien hoitaminen 38–41 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

b)  jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tukemiseen palauttamista edeltävissä ja palauttamistoimissa, palauttamisen hallintajärjestelmien käyttämiseen sekä palautusoperaatioiden koordinointiin tai järjestämiseen ja teknisen ja operatiivisen avun antamiseen jäsenvaltioille ja kolmansille maille liittyvien viraston tehtävien hoitaminen 49 artiklan mukaisesti;

c)  tietojenvaihdon helpottaminen jäsenvaltioiden, komission, ulkosuhdehallinnon ja seuraavien unionin virastojen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa: Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, Euroopan unionin satelliittikeskus, Euroopan meriturvallisuusvirasto, Euroopan kalastuksenvalvontavirasto, Euroopan lentoturvallisuusvirasto ja eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen toteuttamisesta vastaava verkon hallinnoija 89 artiklan mukaisesti;

d)  tietojenvaihdon helpottaminen jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten, Europolin tai Eurojustin kanssa 90 a artiklan mukaisesti;

e)   viraston 30 artiklan mukaisesti tekemät riskianalyysit;

f)   viraston tehtävien hoitaminen Eurosur-puitteissa 90 artiklan mukaisesti;

g)  FADO-järjestelmän käyttäminen 80 artiklan mukaisesti;

h)   hallinnolliset tehtävät.

2.  Virastolle henkilötietoja toimittavan jäsenvaltion tai muun unionin viraston on määritettävä 1 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi kyseisten tietojen käsittelyn tarkoitus. Virasto voi päättää käsitellä tällaisia henkilötietoja toiseen, myös 1 kohdassa esitettyyn tarkoitukseen tapauskohtaisesti ja ainoastaan, kun se on arvioinut, että käsittely muuhun tarkoitukseen on yhteensopivaa sen alkuperäisen tarkoituksen kanssa, johon tiedot on kerätty, ja jos henkilötietojen toimittaja antaa siihen luvan. Virasto pitää kirjaa tapauskohtaisista yhteensopivuuden arvioinneista.

3.  Virasto, jäsenvaltiot ja muut unionin virastot voivat henkilötietoja välittäessään ilmoittaa kyseisiin tietoihin pääsyä tai niiden käyttöä koskevista yleisistä tai erityisistä rajoituksista, mukaan lukien tietojen siirron, poistamisen tai tuhoamisen osalta. Jos tällaisten rajoitusten tarve tulee ilmeiseksi henkilötietojen siirron jälkeen, niiden on ilmoitettava asiasta vastaanottajille. Vastaanottajien on noudatettava tällaisia rajoituksia.

89 artikla

Yhteisten operaatioiden, palautusoperaatioiden, pilottihankkeiden ja nopeiden rajainterventioiden aikana kerättyjen henkilötietojen käsittely sekä muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien suorittama henkilötietojen käsittely

1.  Virasto ja vastaanottava jäsenvaltio määrittävät ennen jokaista yhteistä operaatiota, palautusoperaatiota, pilottihanketta, nopeaa rajainterventiota tai muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän lähettämistä avoimesti tietosuojavelvoitteiden noudattamiseen liittyvät vastuut. Kun virasto ja vastaanottava jäsenvaltio määrittävät yhdessä käsittelyn tarkoituksen ja keinot, ne ovat niiden välisen järjestelyn välityksellä yhteisrekisterinpitäjiä.

Virasto käsittelee 88 artiklan 1 kohdan a, b, c, e ja f alakohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten ainoastaan seuraaviin ryhmiin kuuluvia henkilötietoja, jotka jäsenvaltiot, ryhmien jäsenet, sen henkilöstö tai Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto ovat keränneet ja välittäneet sille yhteisten operaatioiden, palautusoperaatioiden, pilottihankkeiden ja nopeiden rajainterventioiden yhteydessä ja jotka on kerätty muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmissä:

a)   sellaisten henkilöiden henkilötiedot, jotka ylittävät ulkorajat ilman lupaa ▌;

b)  henkilötiedot, jotka ovat tarpeen kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden ja kansalaisuuden vahvistamisessa palauttamistoimien yhteydessä, mukaan lukien matkustajaluettelot;

c)  rekisteritunnukset, ajoneuvon valmistenumerot, puhelinnumerot tai aluksen ja ilma-aluksen tunnistenumerot, jotka liittyvät a ▌alakohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja jotka ovat tarpeen laittomassa maahanmuutossa ▌käytettyjen reittien ja menetelmien ▌analysointia varten.

2.  Virasto voi käsitellä 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja seuraavissa tapauksissa:

a)   tietojen siirtäminen rajavalvonnasta, muuttoliike- ja turvapaikka-asioista tai palauttamisesta vastaaville asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille tai asiaankuuluville unionin virastoille on tarpeen, jotta nämä voivat hoitaa tehtävänsä unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

b)   tietojen siirtäminen asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille, asiaankuuluville unionin virastoille, kolmansille maille, joihin palauttaminen tapahtuu, tai kansainvälisille järjestöille on tarpeen kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden selvittämiseksi, matkustusasiakirjojen hankkimiseksi tai palauttamisen mahdollistamiseksi tai tukemiseksi;

c)   tietojen käsittely on tarpeen riskianalyysien laatimiseksi.

90 artikla

Henkilötietojen käsittely Eurosur-puitteissa

1.  Kun kansallinen tilannekuva edellyttää henkilötietojen käsittelyä, kyseisiä tietoja on käsiteltävä asetuksen (EU) 2016/679 ja soveltuvin osin direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen, jota pidetään asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdan tai direktiivin (EU) 2016/680 3 artiklan 3 alakohdan mukaisena rekisterinpitäjänä ja jolla on keskitetty vastuu henkilötietojen käsittelystä kyseisessä jäsenvaltiossa. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava tätä viranomaista koskevat tiedot komissiolle.

2.  Laivojen ja ilma-alusten tunnistenumerot ovat ainoat henkilötiedot, joita voidaan käsitellä Euroopan tilannekuvassa ja erityisissä tilannekuvissa sekä Eurosurin fuusiopalveluissa.

2 a.  Tietojen käsittely Eurosurissa voi poikkeuksellisesti edellyttää muiden henkilötietojen kuin laivojen ja ilma-alusten tunnistenumeroiden käsittelyä. Tällaisten henkilötietojen käsittely Eurosur-puitteissa on ehdottomasti rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä 18 artiklan mukaisiin Eurosuria koskeviin tarkoituksiin.

3.  Henkilötietojen vaihto kolmansien maiden kanssa Eurosur-puitteissa on ehdottomasti rajoitettava siihen, mikä on tämän asetuksen soveltamiseksi välttämätöntä. Se on toteutettava viraston osalta asetuksen (EU) 2018/1725 V luvun mukaisesti ja jäsenvaltioiden osalta asetuksen (EU) 2016/679 V luvun ja soveltuvin osin direktiivin (EU) 2016/680 V luvun, myös asiaankuuluvien tietosuojaa koskevien kansallisten säännösten, mukaisesti.

4.  Kielletään 73 artiklan 2 kohdan, 74 artiklan 3 kohdan ja 75 artiklan 3 kohdan mukainen tietojenvaihto, jossa kolmannelle maalle annetaan tietoja, joita voitaisiin käyttää sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien tunnistamiseksi, joiden kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta tutkitaan tai joita vakavasti uhkaa kidutus, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus tai muu perusoikeuksien loukkaus.

4 a.  Jäsenvaltiot ja virasto ylläpitävät selostetta käsittelytoimista soveltuvin osin asetuksen (EU) 2018/1725 31 artiklan, asetuksen (EU) 2016/679 30 artiklan tai direktiivin (EU) 2016/680 24 artiklan mukaisesti.

90 a artikla

Operatiivisten henkilötietojen käsittely

1.  Kun virasto 10 artiklan 19 kohdan mukaista tehtäväänsä hoitaessaan käsittelee henkilötietoja, jotka se on kerännyt seuratessaan muuttovirtoja tai tehdessään riskianalyyseja taikka rajat ylittävästä rikollisuudesta epäiltyjen tunnistamiseksi toteuttamiensa operaatioiden aikana, virasto käsittelee tällaisia henkilötietoja asetuksen (EU) 2018/1725 X luvun mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten käsiteltävien henkilötietojen on liityttävä luonnollisiin henkilöihin, mukaan lukien rekisteritunnukset, ajoneuvon valmistenumerot, puhelinnumerot tai aluksen ja ilma-aluksen tunnistenumerot, jotka liittyvät tällaisiin henkilöihin, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, Europol tai Eurojust taikka virasto perustellusti epäilevät osallisuudesta rajat ylittävään rikollisuuteen, sekä uhreja tai todistajia koskeviin henkilötietoihin, jotka täydentävät viraston tämän artiklan mukaisesti käsittelemiä operatiivisia henkilötietoja epäillyistä.

2.  Virasto vaihtaa tällaisia henkilötietoja

a)  Europolin tai Eurojustin kanssa, kun tällaisten henkilötietojen siirto on ehdottoman välttämätöntä niiden toimeksiantojen toteuttamiseksi ja 69 artiklan mukaisesti;

b)  jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa, kun se on ehdottoman välttämätöntä kyseisille viranomaisille vakavien rikosten ehkäisemistä, havaitsemista, tutkintaa tai syytteeseenpanoa varten.

90 b artikla

Tietojen säilyttäminen

1.  Virasto tuhoaa henkilötiedot, niin pian kuin ne on välitetty jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, muille unionin virastoille ja erityisesti Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle tai siirretty kolmansiin maihin tai kansainvälisille järjestöille tai niitä on käytetty riskianalyysien laatimiseksi. Säilyttämisaika ei saa missään tapauksessa olla pidempi kuin 90 päivää niiden keruupäivästä. Riskianalyysien tuloksista on anonymisoitava tiedot.

2.  Palauttamiseen liittyvien tehtävien hoitamiseksi käsitellyt henkilötiedot on tuhottava, niin pian kuin tarkoitus, jota varten ne on kerätty, on saavutettu ja viimeistään 30 päivän kuluttua palauttamiseen liittyvien tehtävien päättymisestä.

3.  Edellä olevaa 90 a artiklaa sovellettaessa käsitellyt operatiiviset henkilötiedot on tuhottava, niin pian kuin virasto on saavuttanut tarkoituksen, jota varten ne on kerätty. Virasto arvioi jatkuvasti tällaisten tietojen ja erityisesti uhrien ja todistajien henkilötietojen säilyttämisen tarvetta. Joka tapauksessa virasto arvioi tällaisten tietojen säilyttämisen tarpeen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tällaisten tietojen alkuperäisen käsittelyn alkamisesta ja sen jälkeen kuuden kuukauden välein. Virasto päättää henkilötietojen ja erityisesti uhrien ja todistajien henkilötietojen jatkuvasta säilyttämisestä seuraavaan arviointiin saakka ainoastaan, jos tällainen säilyttäminen on yhä tarpeen viraston 90 a artiklan mukaisten tehtävien hoitamiseksi.

4.  Edellä olevia säännöksiä ei sovelleta FADO-järjestelmän yhteydessä kerättyihin henkilötietoihin.

91 artikla

Turvallisuusluokiteltujen sekä arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

1.  Virasto hyväksyy omat turvallisuussääntönsä, jotka perustuvat Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojelemista koskevissa komission turvallisuussäännöissä vahvistettuihin periaatteisiin ja sääntöihin, muun muassa tällaisten tietojen vaihtamista kolmansien valtioiden kanssa, käsittelyä ja tallentamista koskeviin sääntöihin, jotka on vahvistettu komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 ja (EU, Euratom) 2015/444. Turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoa kolmannen valtion asiaankuuluvien viranomaisten kanssa koskeville hallinnollisille järjestelyille tai, jos tällaisia järjestelyjä ei ole, Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen poikkeukselliselle tapauskohtaiselle luovuttamiselle tällaisille viranomaisille on saatava komission ennakkohyväksyntä.

2.  Hallintoneuvosto hyväksyy turvallisuussäännöt komission hyväksynnän saatuaan yhteensopivuuden varmistamiseksi komission päätösten (EU, Euratom) 2015/443 ja (EU, Euratom) 2015/444 kanssa.

3.  Turvallisuusluokittelu ei estä tietojen asettamista Euroopan parlamentin saataville. Euroopan parlamentille tämän asetuksen mukaisesti siirrettävien tietojen ja asiakirjojen siirtämisessä ja käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja komission välillä sovellettavia, turvallisuusluokiteltujen tietojen välittämistä ja käsittelyä koskevia sääntöjä.

3 jakso

Yleiset puitteet ja viraston organisaatio

92 artikla

Oikeudellinen asema ja sijainti

1.  Virasto on unionin elin. Se on oikeushenkilö.

2.  Virastolla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöille myönnettävä oikeuskelpoisuus. Se voi ennen kaikkea hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.

3.  Virasto on riippumaton toteuttaessaan teknistä ja operatiivista toimeksiantoaan.

4.  Virastoa edustaa sen pääjohtaja.

5.  Viraston toimipaikka on Varsovassa, Puolassa.

93 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus

1.  Virasto ja se jäsenvaltio, jossa viraston toimipaikka sijaitsee, tekevät toimipaikkaa koskevan sopimuksen, jossa vahvistetaan sijaintijäsenvaltion virastolle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, varapääjohtajiin, hallintoneuvoston jäseniin, viraston henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavat erityiset säännöt.

2.  Toimipaikkaa koskeva sopimus tehdään sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on hyväksynyt asian.

3.  Jäsenvaltion, jossa viraston toimipaikka sijaitsee, on viraston asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi tarjottava parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

94 artikla

Henkilöstö

1.  Henkilöstösääntöjen alaiseen henkilöstöön sovelletaan neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68(31) vahvistettuja Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, ja unionin muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’palvelussuhteen ehdot’, sekä näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosääntöjä, jotka on hyväksytty unionin toimielinten keskinäisellä sopimuksella.

2.  Asemapaikaksi vahvistetaan lähtökohtaisesti se jäsenvaltio, jossa viraston toimipaikka sijaitsee.

3.  Palvelussuhteen ehtojen alaiset henkilöstön jäsenet otetaan lähtökohtaisesti palvelukseen aluksi viiden vuoden määräajaksi. Heidän sopimuksensa voidaan lähtökohtaisesti uusia ainoastaan kerran enintään viiden vuoden määräajaksi. Tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia vain toistaiseksi.

4.   Edellä olevien 32 ja 45 artiklan ▌täytäntöön panemiseksi voidaan koordinointivastaavaksi tai yhteyshenkilöksi nimittää ainoastaan sellainen viraston henkilöstön jäsen, johon sovelletaan henkilöstösääntöjä tai palvelussuhteen ehtojen II osastoa. Edellä olevan 56 artiklan täytäntöön panemiseksi voidaan ryhmän jäseneksi lähettää ainoastaan sellainen viraston henkilöstön jäsen, johon sovelletaan henkilöstösääntöjä tai palvelussuhteen ehtoja.

5.  Hallintoneuvosto hyväksyy henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännöt yhteisymmärryksessä komission kanssa henkilöstösääntöjen 110 artiklan 2 kohdan nojalla.

6.  Hallintoneuvosto hyväksyy komission ennalta antaman hyväksynnän saatuaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioista virastoon 57 artiklan mukaisesti lähetettävää operatiivista henkilöstöä, ja saattaa ne tarvittaessa ajan tasalle. Näihin sääntöihin on sisällyttävä erityisesti tällaiseen lähettämiseen liittyvät rahoitusjärjestelyt, mukaan lukien vakuutukset, ja koulutus. Näissä määräyksissä on otettava huomioon, että operatiivinen henkilöstö lähetetään virastoon lähetettäväksi ryhmien jäseninä ja että heillä on 83 artiklassa säädetyt tehtävät ja valtuudet. Niissä määrätään myös lähettämisen ehdoista. Hallintoneuvosto pyrkii tarvittaessa varmistamaan yhdenmukaisuuden henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäsenten virkamatkakuluihin sovellettavien sääntöjen kanssa.

95 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

96 artikla

Vastuu

-1.  Virasto on vastuussa kaikista tämän asetuksen mukaisesti toteuttamistaan toimista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 85 ja 86 artiklan soveltamista.

1.  Sopimussuhteeseen perustuva viraston vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2.  Euroopan unionin tuomioistuimella on viraston tekemässä sopimuksessa olevaan välityslausekkeeseen perustuva tuomiovalta.

3.  Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella virasto korvaa yksiköidensä ja henkilöstönsä tehtäviään, myös toimeenpanovaltuuksien käyttöön liittyviä tehtäviä, suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

4.  Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista 3 kohdassa tarkoitettua vahingonkorvausta koskevat riidat.

5.  Viraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai heitä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa.

96 a artikla

Asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi

1.  Euroopan unionin tuomioistuimessa voidaan nostaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukainen kumoamiskanne viraston toimista, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, 265 artiklan mukainen laiminlyöntikanne tai 340 artiklan mukainen korvauskanne, joka koskee sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta viraston aiheuttamista vahingoista ja välityslausekkeen nojalla sopimussuhteeseen perustuvaa vastuuta viraston toimien aiheuttamista vahingoista.

2.  Virasto toteuttaa kaikki Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

97 artikla

Viraston hallinto- ja johtamisrakenne

Virasto koostuu seuraavista:

(a)  hallintoneuvosto;

(b)  pääjohtaja;

(c)  varapääjohtajat;

(d)  perusoikeusvastaava;

(e)  neuvoa-antava ryhmä neuvoa-antavana elimenä.

98 artikla

Hallintoneuvoston tehtävät

1.  Hallintoneuvosto on vastuussa viraston strategisten päätösten tekemisestä tämän asetuksen mukaisesti.

2.  Hallintoneuvosto

a)  nimittää pääjohtajan komission ehdotuksesta 105 artiklan mukaisesti;

b)  nimittää varapääjohtajat komission ehdotuksesta 105 artiklan mukaisesti;

c)  hyväksyy päätöksen paikallistoimiston perustamisesta tai sen toiminta-ajan jatkamisesta 60 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

d)  hyväksyy päätöksiä haavoittuvuusarvioinnin toteuttamisesta 33 artiklan 1 ja 9 kohdan mukaisesti niin, että 33 artiklan 9 kohdan nojalla hyväksytyt päätökset toteutettavista toimenpiteistä hyväksytään äänivaltaisten jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä;

e)  hyväksyy päätöksiä sellaisia pakollisia tietoja sisältävistä luetteloista, joita rajaturvallisuudesta ja palauttamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten on vaihdettava viraston kanssa, jotta virasto voi hoitaa tehtäviään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa ja erityisesti sen 50, 87, 88, 89 ja 90 säädettyjen velvoitteiden soveltamista;

f)  hyväksyy päätöksiä yhteisen yhdennetyn riskianalyysimallin vahvistamisesta 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti; hyväksyy päätöksiä yhteyshenkilöiden jäsenvaltioihin lähettämisen luonteesta ja ehdoista 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

g)  hyväksyy Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden teknisen ja operatiivisen strategian 85 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

h)  hyväksyy Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden teknisen ja operatiivisen strategian 85 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

i)  hyväksyy päätöksen operatiivisen henkilöstön profiileista ja määristä rajaturvallisuutta ja muuttoliikkeen hallintaa koskeviin tehtäviin eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvissä joukoissa 55 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

j)  hyväksyy viraston vuotuisen toimintakertomuksen edelliseltä vuodelta ja toimittaa sen viimeistään 1 päivänä heinäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle;

k)  hyväksyy vuosittain ennen marraskuun 30 päivää ja komission lausunnon huomioon otettuaan äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä yhtenäisen ohjelma-asiakirjan, joka sisältää viraston monivuotisen ohjelmasuunnittelun ja seuraavan vuoden työohjelman, ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle;

l)  vahvistaa menettelyt, joiden mukaisesti pääjohtaja voi tehdä viraston teknisiin ja operatiivisiin tehtäviin liittyviä päätöksiä;

m)  vahvistaa äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä viraston vuotuisen talousarvion ja hoitaa muita viraston talousarvioon liittyviä tehtäviä tämän luvun 5 jakson mukaisesti;

n)  käyttää pääjohtajaan nähden sekä pääjohtajaa kuullen varapääjohtajiin nähden kurinpitovaltaa;

o)  vahvistaa työjärjestyksensä;

p)  vahvistaa viraston organisaatiorakenteen ja hyväksyy viraston henkilöstöpolitiikan;

q)  hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskiin nähden, kun otetaan huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;

r)  hyväksyy jäsentensä eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat sisäiset säännöt;

s)  käyttää 8 kohdan mukaisesti viraston henkilöstön suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja palvelussuhteen ehdoissa viranomaiselle, jolla on oikeus tehdä palvelukseenottosopimuksia, annettuja valtuuksia, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivaltuudet’;

t)  hyväksyy henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

u)  huolehtii siitä, että sisäisiin tai ulkoisiin tarkastuskertomuksiin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä OLAFin tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

v)  hyväksyy ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle 10 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut viestintä- ja tiedotussuunnitelmat;

w)  nimittää tilinpitäjän, johon sovelletaan henkilöstösääntöjä ja palvelussuhteen ehtoja ja joka hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomasti;

x)  päättää yhteisestä haavoittuvuusarviointimenetelmästä, johon sisältyvät objektiiviset kriteerit, joiden mukaisesti virasto tekee haavoittuvuusarvioinnin, tällaisten arviointien tekemisen tiheys sekä se, kuinka peräkkäiset haavoittuvuusarvioinnit on tehtävä;

y)  päättää 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta jäsenvaltion tehostetusta arvioinnista ja seurannasta;

z)  nimittää perusoikeusvastaavan ja apulaisperusoikeusvastaavan 107 artiklan ▌mukaisesti;

z a)  vahvistaa erityisiä sääntöjä, joilla taataan perusoikeusvastaavan riippumattomuus hänen hoitaessaan tehtäviään;

z b)  päättää muista tässä asetuksessa säädetyistä asioista;

aa)  hyväksyy työjärjestelyt kolmansien maiden kanssa;

bb)  hyväksyy komission ennalta antaman hyväksynnän saatuaan 91 artiklassa tarkoitetut EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojelemista koskevat viraston turvallisuussäännöt;

cc)  nimittää turvallisuusvastaavan, joka vastaa viraston sisäisestä turvallisuudesta, myös arkaluonteisten ja turvallisuusluokiteltujen tietojen suojelun osalta, jollei henkilöstösäännöistä ja palvelussuhteen ehdoista muuta johdu.

Edellä j alakohdassa tarkoitettu vuotuinen toimintakertomus on julkistettava.

3.  Ehdotusten 2 kohdassa tarkoitetuiksi hallintoneuvoston päätöksiksi, jotka koskevat yksittäisen jäsenvaltion ulkorajoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä toteutettavia viraston yksittäisiä toimia tai 74 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja työjärjestelyjä kolmansien maiden kanssa, on saatava kyseistä jäsenvaltiota tai kyseisen kolmannen maan naapurina olevaa jäsenvaltiota edustavan jäsenen kannatus niiden hyväksymistä koskevassa äänestyksessä hallintoneuvostossa.

4.  Hallintoneuvosto voi neuvoa pääjohtajaa kaikissa ulkorajojen operatiivisen turvallisuuden kehittämiseen ja koulutukseen liittyvissä asioissa, myös tutkimusta koskevassa toiminnassa.

5.  Jos Irlanti ja/tai Yhdistynyt kuningaskunta pyytävät saada osallistua yksittäisiin toimiin, hallintoneuvosto tekee asiasta päätöksen.

Hallintoneuvosto tekee päätöksensä tapauskohtaisesti äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä. Hallintoneuvosto ottaa päätöksessään huomioon, edistääkö Irlannin ja/tai Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen kyseisen toimen toteuttamista. Päätöksessä vahvistetaan Irlannin ja/tai Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuus siihen toimeen, jota osallistumispyyntö koskee.

6.  Hallintoneuvosto toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’, vuosittain kaikki viraston suorittamien arviointimenettelyjen tuloksiin liittyvät tiedot.

7.  Hallintoneuvosto voi perustaa enintään neljästä hallintoneuvoston edustajasta, mukaan lukien sen puheenjohtaja, ja komission edustajasta koostuvan johtokunnan avustamaan hallintoneuvostoa ja pääjohtajaa niiden päätösten, ohjelmien ja toimien valmistelussa, jotka hallintoneuvoston on määrä hyväksyä, ja tarvittaessa tekemään tiettyjä väliaikaisia, kiireellisiä päätöksiä hallintoneuvoston puolesta. Johtokunta ei tee päätöksiä, joiden hyväksymiseen hallintoneuvostossa tarvitaan joko kahden kolmasosan tai kolmen neljäsosan enemmistö. Hallintoneuvosto voi siirtää tiettyjä selkeästi määriteltyjä tehtäviä johtokunnalle, erityisesti jos tämä parantaa viraston tehokkuutta. Se ei voi siirtää johtokunnalle sellaisiin päätöksiin liittyviä tehtäviä, joiden hyväksymiseen hallintoneuvostossa tarvitaan joko kahden kolmasosan tai kolmen neljäsosan enemmistö.

8.  Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään asiaankuuluva nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja vahvistetaan olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi päätöksellään tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron pääjohtajalle ja pääjohtajan toteuttaman nimittävän viranomaisen toimivallan edelleen siirtämisen. Se voi tällöin käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja.

99 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1.  Hallintoneuvostoon kuuluu yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta sekä kaksi komission edustajaa, joilla kaikilla on äänioikeus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Tätä varten kukin jäsenvaltion on nimitettävä hallintoneuvoston jäsen sekä varajäsen, joka edustaa jäsentä tämän ollessa poissa. Komissio nimittää kaksi jäsentä sekä heidän varajäsenensä. Jäsenten toimikausi on neljä vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää tehtävään uudelleen.

2.  Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään heidän rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvässä operatiivisessa yhteistyössä hankkimansa korkeatasoisen kokemuksen ja asiantuntemuksen sekä heidän merkityksellisten johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaitojensa perusteella. Jäsenvaltioiden ja komission on pyrittävä sukupuolten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.

3.  Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvat maat osallistuvat viraston toimintaan. Niillä on hallintoneuvostossa kullakin yksi edustaja ja yksi varaedustaja. Tällöin sovelletaan näiden maiden assosiaatiosopimusten asiaankuuluvien määräysten mukaisesti kehitettyjä järjestelyjä, joissa määritetään, miten ja missä määrin nämä maat osallistuvat viraston toimintaan, ja annetaan tätä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien määräykset rahoitukseen osallistumisesta ja henkilöstöstä.

100 artikla

Monivuotinen ohjelmasuunnittelu ja vuotuiset työohjelmat

1.  Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain viimeistään 30 päivänä marraskuuta lopullisen ohjelma-asiakirjan, joka sisältää muun muassa viraston monivuotisen ohjelmasuunnittelun ja seuraavan vuoden vuotuisen työohjelman ja joka perustuu pääjohtajan esittämään ja hallintoneuvoston hyväksymään luonnokseen. Lopullinen ohjelma-asiakirja hyväksytään komission annettua siitä puoltavan lausunnon ja monivuotisen ohjelmasuunnittelun osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston kuulemisen jälkeen. Jos virasto päättää olla ottamatta huomioon komission lausuntoon sisältyviä seikkoja, se perustelee kantansa perusteellisesti. Velvoitetta perustella kanta perusteellisesti sovelletaan myös Euroopan parlamentin ja neuvoston kuulemisen aikana esille ottamiin seikkoihin. Hallintoneuvosto toimittaa ohjelma-asiakirjan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viipymättä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta asiakirjasta tulee lopullinen, kun yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Tarvittaessa sitä mukautetaan vastaavasti.

3.  Monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin mukaisesti monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa on esitettävä yleinen strateginen keskipitkän ja pitkän aikavälin ohjelma, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset, suoritusindikaattorit ja resurssisuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio, henkilöstösuunnitelma ja viraston omien voimavarojen kehittäminen, myös pysyvien joukkojen profiilien suuntaa-antava monivuotinen suunnittelu. Monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa määritetään strategiset toiminta-alat ja esitetään, mitä toimia on toteutettava tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinä esitetään strategisia toimia 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perusoikeusstrategian täytäntöön panemiseksi ja strategia suhteiden järjestämiseksi kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin sekä tähän strategiaan liittyvät toimet.

4.  Monivuotinen ohjelmasuunnittelu toteutetaan vuotuisten työohjelmien avulla ja saatetaan tarvittaessa ajan tasalle 116 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin tulosten perusteella. Arvioinnin päätelmät on tarvittaessa otettava huomioon myös seuraavan vuoden vuotuisessa työohjelmassa.

5.  Vuotuisessa työohjelmassa kuvataan rahoitettavia toimia, jotka koostuvat yksityiskohtaisista tavoitteista ja odotetuista tuloksista, mukaan lukien suoritusindikaattorit. Lisäksi siinä mainitaan kullekin toimelle osoitetut taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit toimintoperusteisen budjetoinnin ja johtamisen periaatteiden mukaisesti. Vuotuisen työohjelman on oltava johdonmukainen monivuotisen ohjelmasuunnittelun kanssa. Siinä on selkeästi ilmoitettava, mitkä tehtävät on lisätty tai poistettu tai mitä tehtäviä on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna.

6.  Vuotuinen työohjelma hyväksytään asiaankuuluvia ulkorajojen turvallisuuteen ja palauttamiseen liittyviä aloja koskevan unionin lainsäädäntöohjelman mukaisesti.

7.  Hallintoneuvosto muuttaa vuotuista työohjelmaa, jos virastolle annetaan uusi tehtävä vuotuisen työohjelman hyväksymisen jälkeen.

8.  Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset on hyväksyttävä noudattaen samaa menettelyä, jota sovelletaan hyväksyttäessä alkuperäinen vuotuinen työohjelma, erityisesti jos muutosten johdosta uudelleen kohdennettujen talousarviovarojen määrä ylittää kaksi prosenttia vuotuisesta talousarviosta. Hallintoneuvosto voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

101 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtajuus

1.  Hallintoneuvosto valitsee äänivaltaisten jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Varapuheenjohtaja toimii viran puolesta puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estynyt hoitamasta velvollisuuksiaan.

2.  Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy, kun heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on neljä vuotta, jollei tästä säännöksestä muuta johdu. Sama henkilö voidaan valita tehtäväänsä kerran uudelleen.

102 artikla

Hallintoneuvoston kokoukset

1.  Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta.

2.  Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

3.  Hallintoneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa hallintoneuvoston jäsenistä sitä pyytää. Hallintoneuvosto voi tarvittaessa pitää yhteiskokouksia Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston hallintoneuvoston ja Europolin hallintoneuvoston kanssa.

4.  Irlanti kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin.

5.  Yhdistynyt kuningaskunta kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin, jotka pidetään ennen Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista unionista.

6.  Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja Europolin edustajat kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin. Euroopan unionin perusoikeusviraston edustaja kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokousten esityslistalla olevien, perusoikeuksien suojelun kannalta merkityksellisten kohtien käsittelyyn. Hallintoneuvoston puheenjohtaja voi myös kutsua Euroopan parlamentin asiantuntijan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin. Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa myös muiden asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen edustajia.

7.  Hallintoneuvosto voi työjärjestyksensä mukaisesti kutsua myös muun henkilön, jonka näkemyksillä voi olla merkitystä, osallistumaan kokouksiinsa tarkkailijana.

8.  Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksen määräyksistä muuta johdu.

9.  Virasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

103 artikla

Äänestäminen

1.  Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklan 4 kohdan, 98 artiklan 2 kohdan d, i, k ja m alakohdan, 100 artiklan 1 ja 8 kohdan sekä 105 artiklan 2 ja 4 kohdan soveltamista.

2.  Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan. Pääjohtaja ei äänestä.

3.  Työjärjestyksessä määritetään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt. Työjärjestys sisältää ehdot, joiden mukaisesti jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

4.  Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvien maiden edustajilla on rajoitettu äänioikeus, joka vastaa kutakin tällaista maata koskevaa järjestelyä. Jotta assosioituneet maat voivat käyttää äänioikeuttaan, virasto esittää kokouksen yksityiskohtaisen esityslistan, jossa esitetään ne kohdat, joita varten rajoitettu äänioikeus on myönnetty.

104 artikla

Pääjohtajan tehtävät ja valtuudet

1.  Virastoa johtaa sen pääjohtaja, joka hoitaa tehtäväänsä täysin riippumattomasti. Pääjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta tai miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin toimielinten ja hallintoneuvoston toimivaltaa.

2.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta. Tähän sisältyy viraston toimintaa, perusoikeusstrategian täytäntöönpanoa ja seurantaa, viraston edellisen vuoden vuotuista toimintakertomusta, seuraavan vuoden työohjelmaa ja viraston monivuotista ohjelmasuunnittelua koskeva raportointi tai raportointi muista viraston toimintaan liittyvistä asioista. Pääjohtaja antaa lisäksi Euroopan parlamentille pyydettäessä lausuman ja vastaa Euroopan parlamentin jäsenen esittämään kysymykseen kirjallisesti 15 vuorokauden kuluessa. Pääjohtaja raportoi säännöllisesti Euroopan parlamentin asianmukaisille elimille ja valiokunnille.

2 a.   Jollei tässä asetuksessa jo säädetä erityisistä määräajoista, pääjohtaja varmistaa, että raportit välitetään Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle mahdollisimman pian mutta viimeistään kuuden kuukauden kuluessa raportointijakson päättymisestä, ellei viivytystä perustella asianmukaisesti kirjallisesti.

3.  Pääjohtaja on vastuussa hallintoneuvoston tekemien strategisten päätösten valmistelusta ja täytäntöönpanosta sekä viraston operatiivisiin toimiin liittyvien päätösten tekemisestä tämän asetuksen mukaisesti. Pääjohtajalla on seuraavat tehtävät ja valtuudet:

a)  ehdottaa, valmistella ja panna täytäntöön hallintoneuvoston hyväksymät strategiset päätökset ja ohjelmat sekä toimet tässä asetuksessa, sen täytäntöönpanosäännöissä ja muussa sovellettavassa lainsäädännössä asetetuissa rajoissa;

b)  toteuttaa kaikki tarvittavat toimet viraston päivittäisen hallinnoinnin ja toiminnan varmistamiseksi tämän asetuksen mukaisesti, mukaan lukien sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen;

c)  laatia vuosittain yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnos ja toimittaa se hallintoneuvostolle hyväksymistä varten ennen sen lähettämistä toimielimille viimeistään 31 päivänä tammikuuta;

d)  laatia joka vuosi vuotuinen toimintakertomus viraston toiminnasta ja toimittaa se hallintoneuvostolle;

e)  laatia osana yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa alustava ennakkoarvio viraston tuloista ja menoista 111 artiklan mukaisesti ja toteuttaa talousarvio 112 artiklan mukaisesti;

f)  siirtää valtuutensa muille viraston henkilöstön jäsenille, jollei 98 artiklan 2 kohdan 15 alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettavista säännöistä muuta johdu;

g)  antaa suositus 33 artiklan 9 kohdan mukaisista toimenpiteistä, mukaan lukien päätökset, joilla ehdotetaan, että jäsenvaltiot käynnistävät ja toteuttavat yhteisiä operaatioita, nopeita rajainterventioita ja muita 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimia;

h)  arvioida, hyväksyä ja koordinoida jäsenvaltioiden tekemiä ehdotuksia yhteisistä operaatioista tai nopeista rajainterventioista 38 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

i)  arvioida, hyväksyä ja koordinoida jäsenvaltioiden tekemiä pyyntöjä yhteisistä palautusoperaatioista ja palautusinterventioista 51 ja 54 artiklan mukaisesti;

j)  varmistaa 39 ja 43 artiklassa sekä 54 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen toimintasuunnitelmien täytäntöönpano;

k)  arvioida jäsenvaltion esittämä pyyntö saada apua muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiltä sekä sen tarpeita koskeva arvio koordinoidusti asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa 41 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

l)  varmistaa 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun neuvoston päätöksen täytäntöönpano;

m)  keskeyttää toimien rahoitus 47 artiklan mukaisesti;

m a)  arvioida ennen toimea, rikotaanko perusoikeuksia tai kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita ja ovatko ne vakavia tai jatkuvatko ne todennäköisesti, 47 artiklan 4 a ja 4 b kohdan mukaisesti;

n)  arvioida toimien tulokset 48 artiklan mukaisesti;

o)  määrittää viraston tarpeiden kannalta välttämättömän kaluston vähimmäiskappalemäärä, jotta erityisesti yhteiset operaatiot, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmien lähettämiset, nopeat rajainterventiot, palautusoperaatiot ja palautusinterventiot voidaan toteuttaa 64 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

p)  ehdottaa paikallistoimiston perustamista tai sen toiminta-ajan jatkamista 60 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

q)  nimittää paikallistoimistojen johtajat 60 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

r)  laatia toimintasuunnitelma sisäisten tai ulkoisten tarkastuskertomusten ja arviointien ja OLAFin tutkimusten päätelmiin perustuvia jatkotoimia varten sekä raportoida edistymisestä kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti hallintoneuvostolle;

s)  suojata unionin taloudellisia etuja petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä tarvittaessa käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia;

t)  laatia viraston petostentorjuntastrategia ja esittää se hallintoneuvostolle hyväksyttäväksi.

4.  Pääjohtaja vastaa toimistaan hallintoneuvostolle.

5.  Pääjohtaja on viraston laillinen edustaja.

105 artikla

Pääjohtajan ja varapääjohtajien nimittäminen

1.  Komissio esittää pääjohtajan tehtävään ja kunkin varapääjohtajan tehtävään vähintään kolmea ehdokasta sellaisen luettelon perusteella, joka laaditaan sen jälkeen, kun tointa koskeva ilmoitus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja tarpeen mukaan muissa lehdissä tai internetsivustoilla.

2.  Hallintoneuvosto nimittää 1 kohdassa tarkoitetun komission ehdotuksen pohjalta pääjohtajan ansioiden ja todistuksin osoitettujen korkeatasoisten hallinto- ja johtamistaitojen perusteella, mukaan lukien ulkorajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvissä korkean tason tehtävissä hankittu merkityksellinen työkokemus. Komission esittämät ehdokkaat kutsutaan ennen nimittämistä antamaan lausuma yhdelle tai useammalle Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaamaan niiden jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Tällaisen lausuman antamisen jälkeen Euroopan parlamentti antaa lausunnon, jossa se esittää näkemyksensä ja voi mainita parhaana pitämänsä ehdokkaan.

Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan ottaen huomioon nämä näkemykset. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Jos hallintoneuvosto tekee päätöksen jonkin muun ehdokkaan kuin Euroopan parlamentin parhaana pitämäkseen mainitseman ehdokkaan nimittämisestä, hallintoneuvosto ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kirjallisesti siitä, millä tavalla Euroopan parlamentin lausunto on otettu huomioon.

Hallintoneuvostolla on valtuudet erottaa pääjohtaja komission ehdotuksesta.

3.  Pääjohtajaa avustaa kolme varapääjohtajaa. Kullekin varapääjohtajalle osoitetaan oma vastuualueensa. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt yksi varapääjohtajista hoitaa hänen tehtäviään.

4.  Hallintoneuvosto nimittää 1 kohdassa tarkoitettujen komission ehdotusten pohjalta ▌varapääjohtajat ansioiden ja asianmukaisten hallinto- ja johtamistaitojen perusteella, mukaan lukien ulkorajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvissä tehtävissä hankittu merkityksellinen työkokemus. Pääjohtaja osallistuu valintaprosessiin. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Hallintoneuvostolla on valtuudet erottaa varapääjohtajat ensimmäisessä alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

5.  Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättyessä komissio toteuttaa arvioinnin, jossa otetaan huomioon pääjohtajan toiminnan arviointi ja viraston tulevat tehtävät ja haasteet.

6.  Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta, jossa otetaan huomioon 5 kohdassa tarkoitettu arviointi, jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran toiseksi enintään viiden vuoden pituiseksi kaudeksi.

7.  Varapääjohtajien toimikausi on viisi vuotta. Hallintoneuvosto voi jatkaa toimikautta kerran toiseksi enintään viiden vuoden pituiseksi kaudeksi.

8.  Pääjohtaja ja varapääjohtajat otetaan palvelukseen viraston väliaikaisina toimihenkilöinä muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan nojalla.

106 artikla

Neuvoa-antava ryhmä

1.  Virasto perustaa neuvoa-antavan ryhmän avustamaan sitä antamalla riippumatonta neuvontaa perusoikeusasioissa. Pääjohtaja ja hallintoneuvosto voivat koordinoidusti perusoikeusvastaavan kanssa kuulla neuvoa-antavaa ryhmää missä tahansa perusoikeuksiin liittyvässä asiassa.

2.  Virasto kutsuu Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, Euroopan unionin perusoikeusviraston, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja muita asianomaisia järjestöjä osallistumaan neuvoa-antavan ryhmän työhön. Hallintoneuvosto päättää perusoikeusvastaavan pääjohtajan kuulemisen jälkeen tekemästä ehdotuksesta neuvoa-antavan ryhmän kokoonpanosta sekä tietojen toimittamista neuvoa-antavalle ryhmälle koskevista ehdoista. Neuvoa-antava ryhmä määrittelee työmenetelmänsä ja laatii työohjelmansa kuultuaan hallintoneuvostoa ja pääjohtajaa.

3.  Neuvoa-antavaa ryhmää kuullaan perusoikeusstrategian jatkokehittämisestä ja täytäntöönpanosta, valitusmekanismin toiminnasta, menettelyohjeista ja koulutuksen yhteisistä perusvaatimuksista. Virasto ilmoittaa neuvoa-antavalle ryhmälle sen suositusten jatkotoimista.

4.  Neuvoa-antava ryhmä laatii vuosikertomuksen toiminnastaan. Kertomus on julkistettava.

5.  Neuvoa-antavalla ryhmällä on perusoikeusvastaavan tehtäviä rajoittamatta tosiasiallinen oikeus saada käyttöönsä kaikki perusoikeuksien kunnioittamista koskevat tiedot ajoissa ja tuloksellisesti, myös tekemällä vierailuja paikan päälle yhteisiin operaatioihin ja nopeisiin rajainterventioihin vastaanottavan jäsenvaltion tai soveltuvin osin kolmannen maan suostumuksella, hotspot-alueille sekä palautusoperaatioihin ja palautusinterventioihin, myös kolmansiin maihin. Jos vastaanottava jäsenvaltio ei suostu neuvoa-antavan ryhmän vierailuun paikan päälle sen alueella toteutettavaan yhteiseen operaatioon tai nopeaan rajainterventioon, sen on esitettävä tähän asianmukaiset perustelut virastolle osoitetussa kirjeessä.

107 artikla

Perusoikeusvastaava

1.  Hallintoneuvosto nimittää perusoikeusvastaavan kolmen ehdokkaan luettelosta neuvoa-antavan ryhmän kuulemisen jälkeen. ▌Perusoikeusvastaavalla on oltava tarvittava pätevyys, asiantuntemus ja työkokemus perusoikeuksien alalta.

1 a.   Perusoikeusvastaava hoitaa seuraavia tehtäviä:

i)  osallistuminen viraston perusoikeusstrategian ja sitä vastaavan toimintasuunnitelman laatimiseen, myös antamalla suosituksia sen parantamiseksi;

ii)  perusoikeuksien noudattamisen seuranta virastossa, myös tekemällä tutkimuksia mistä tahansa sen toimista;

iii)  perusoikeuksien kunnioittamisen edistäminen virastossa;

iv)  neuvojen antaminen virastolle mistä tahansa viraston toimesta, kun hän katsoo sen tarpeelliseksi tai pyydettäessä, kyseisiä toimia viivyttämättä;

v)  lausuntojen antaminen 39, 40, 41, 43, 51, 54 ja 75 artiklan mukaisesti laadituista toimintasuunnitelmista sekä pilottihankkeista ja teknisen avun hankkeista kolmansissa maissa;

vi)   lausuntojen antaminen työjärjestelyistä;

vii)  vierailujen tekeminen paikan päälle mihin tahansa yhteiseen operaatioon, nopeaan rajainterventioon, pilottihankkeeseen, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmään, palautusoperaatioon tai palautusinterventioon, myös kolmansissa maissa;

viii)  neuvoa-antavan ryhmän sihteeristönä toimiminen. Sihteeristö saa ohjeet suoraan neuvoa-antavan ryhmän yhteispuheenjohtajilta;

ix)  ilmoittaminen pääjohtajalle mahdollisista perusoikeuksien loukkauksista viraston toimien aikana;

x)  muut tässä asetuksessa säädetyt tehtävät;

xi)  perusoikeusvalvojien valinta ja johtaminen.

Tältä osin perusoikeusvastaava erityisesti

–  nimittää perusoikeusvalvojat,

–  nimittää perusoikeusvalvojia 107 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetulla tavalla,

–  nimittää perusoikeusvalvojia pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojiksi 52 artiklassa tarkoitettuun reserviin,

–  varmistaa, että perusoikeusvalvojat saavat asianmukaisen koulutuksen,

–  raportoi pääjohtajalle mahdollisista perusoikeuksien loukkauksista, joista perusoikeusvalvojat ovat raportoineet hänelle, kun se katsotaan tarpeelliseksi. Pääjohtaja kertoo perusoikeusvastaavalle, miten huolenaiheisiin on puututtu.

Perusoikeusvastaava voi antaa minkä tahansa 1 a kohdan i–x alakohdassa tarkoitetuista erityistehtävistä jonkin perusoikeusvalvojan tehtäväksi.

2.  Hallintoneuvosto vahvistaa perusoikeusvastaavaan sovellettavia erityisiä sääntöjä, joilla taataan, että perusoikeusvastaava ja siten myös hänen henkilöstönsä hoitavat tehtäväänsä riippumattomasti. Hän raportoi toiminnastaan suoraan hallintoneuvostolle ja tekee yhteistyötä neuvoa-antavan ryhmän kanssa. Hallintoneuvosto varmistaa, että perusoikeusvastaavan suositusten johdosta toteutetaan toimia. Perusoikeusvastaava julkaisee lisäksi vuotuisen kertomuksen toiminnastaan sekä perusoikeuksien kunnioittamisesta viraston kaikessa toiminnassa. Kertomuksiin on sisällyttävä tietoja valitusmekanismista ja perusoikeusstrategian täytäntöönpanosta.

2 a.  Virasto varmistaa, että perusoikeusvastaava voi toimia itsenäisesti ja hoitaa tehtäviään riippumattomasti. Perusoikeusvastaavalla on oltava käytettävissään riittävät ja asianmukaiset henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, jotka ovat tarpeen hänen tehtäviensä hoitamiseksi.

Perusoikeusvastaava valitsee henkilöstönsä, ja tämä henkilöstö raportoi ainoastaan hänelle.

2 b.   Perusoikeusvastaavaa avustaa apulaisperusoikeusvastaava. Hallintoneuvosto nimittää apulaisperusoikeusvastaavan perusoikeusvastaavan esittämästä vähintään kolmen ehdokkaan luettelosta. Apulaisperusoikeusvastaavalla on oltava tarvittava pätevyys ja kokemus perusoikeuksien alalta, ja hänen on hoidettava tehtäväänsä riippumattomasti. Perusoikeusvastaavan ollessa poissa tai estynyt apulaisperusoikeusvastaava hoitaa hänen tehtäviään.

3.  ▌Perusoikeusvastaavan on saatava käyttöönsä kaikki tiedot perusoikeuksien kunnioittamisesta viraston kaikessa toiminnassa.

107 a artikla

Perusoikeusvalvojat

1 a.  Viraston henkilöstö toimii perusoikeusvalvojina, joiden tehtävänä on jatkuvasti arvioida perusoikeuksien noudattamista operatiivisissa toimissa, antaa tässä neuvontaa ja apua sekä myötävaikuttaa perusoikeuksien edistämiseen osana Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta.

1.  Perusoikeusvalvojilla on seuraavat tehtävät:

a)  valvoa perusoikeuksien noudattamista ja antaa perusoikeuksia koskevaa neuvontaa ja apua viraston niiden operatiivisten toimien valmistelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa, joita perusoikeusvastaava on lähettänyt heidät valvomaan.

Tällöin heidän on erityisesti

i)  seurattava toimintasuunnitelmien valmistelua ja raportoitava perusoikeusvastaavalle, jotta hän voi hoitaa 107 artiklan 1 a kohdan v alakohdassa säädetyt tehtävänsä;

ii)  tehtävä vierailuja paikkaan, jossa operatiivinen toimi toteutetaan, myös pitkällä aikavälillä;

iii)  tehtävä yhteistyötä 45 artiklassa tarkoitetun koordinointivastaavan kanssa ja pidettävä häneen yhteyttä sekä annettava hänelle apua ja neuvontaa;

iv)  ilmoitettava koordinointivastaavalle ja raportoitava perusoikeusvastaavalle huolenaiheista, jotka liittyvät perusoikeuksien mahdollisiin loukkauksiin viraston operatiivisissa toimissa;

v)  osallistuttava 48 artiklassa tarkoitettuun toimien arviointiin;

b)  toimia pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojina;

c)  myötävaikutettava 62 artiklassa tarkoitettuihin perusoikeuksia koskeviin viraston koulutustoimiin, myös antamalla koulutusta perusoikeuksista.

2 a.  Perusoikeusvastaava nimittää vähintään yhden perusoikeusvalvojan kuhunkin operaatioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Perusoikeusvastaava päättää myös perusoikeusvalvojan nimeämisestä valvomaan mitä tahansa muuta operatiivista toimea, jonka hän katsoo merkitykselliseksi.

Perusoikeusvalvojalla on oltava pääsy kaikille alueille, joilla viraston operatiivinen toimi toteutetaan, ja kaikkiin sen asiakirjoihin, joilla on merkitystä kyseisen toimen täytäntöönpanossa.

3.  Perusoikeusvastaava voi nimittää perusoikeusvalvojia pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojiksi 52 artiklassa tarkoitettuun reserviin. Kun perusoikeusvalvojat toimivat pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojina, 51 artiklan 5 kohtaa ja 52 artiklaa sovelletaan heihin soveltuvin osin.

4.  Perusoikeusvastaava nimittää perusoikeusvalvojat ja toimii heidän esimiehenään. He hoitavat tehtävänsä riippumattomasti. Heidän on toiminta-alueella ollessaan käytettävä henkilötunnistetta, josta heidät voi selvästi tunnistaa perusoikeusvalvojiksi.

5.  Virasto varmistaa, että viraston palvelukseen on otettu vähintään 40 perusoikeusvalvojaa vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Pääjohtaja arvioi perusoikeusvastaavaa kuullen vuosittain tarpeen lisätä tätä määrää. Arvioinnin jälkeen pääjohtaja ehdottaa tarvittaessa hallintoneuvostolle valvojien määrän lisäämistä seuraavaksi vuodeksi operatiivisten tarpeiden perusteella.

6.  Perusoikeusvalvojat saavat palvelukseenottonsa jälkeen tehostetun perusoikeuskoulutuksen ottaen huomioon asiaan liittyvillä aloilla aiemmin hankitut pätevyydet ja työkokemuksen. Virasto varmistaa, että perusoikeusvalvojat hoitavat koko palvelussuhteen ajan tehtäviään korkeatasoisimpien vaatimusten mukaisesti. Jokaiselle perusoikeusvalvojalle suunnitellaan asianmukainen koulutuskartta, jolla varmistetaan hänen jatkuva ammatillinen pätevyytensä perusoikeusvalvojan tehtävien hoitamisessa.

108 artikla

Valitusmekanismi

1.  Virasto toteuttaa yhteistyössä perusoikeusvastaavan kanssa tarvittavat toimenpiteet riippumattoman ja tuloksellisen valitusmekanismin perustamiseksi ja edelleen kehittämiseksi tämän artiklan mukaisesti, jotta voidaan valvoa ja varmistaa, että perusoikeuksia kunnioitetaan viraston kaikissa toimissa.

2.  Henkilö, johon yhteiseen operaatioon, pilottihankkeeseen, nopeaan rajainterventioon, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmän lähettämiseen, yhteiseen palautusoperaatioon, palautusinterventioon tai viraston operatiiviseen toimeen kolmannessa maassa osallistuvan henkilöstön toimet tai laiminlyönnit välittömästi vaikuttavat ja joka katsoo, että hänen perusoikeuksiaan on loukattu kyseisten toimien tai laiminlyöntien johdosta, tai mikä tahansa tällaista henkilöä edustava taho voi tehdä virastolle valituksen kirjallisesti.

3.  Tutkittavaksi voidaan ottaa vain perustellut valitukset, joissa on kyse perusoikeuksien konkreettisista loukkauksista.

4.  Perusoikeusvastaava on vastuussa virastolle osoitettujen valitusten käsittelystä hyvää hallintoa koskevan oikeuden mukaisesti. Perusoikeusvastaava tutkii tätä varten valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset, rekisteröi tutkittavaksi otetut valitukset ja toimittaa kaikki rekisteröidyt valitukset pääjohtajalle ja ryhmien jäseniä koskevat valitukset heidän kotijäsenvaltiolleen, myös perusoikeuksien alalla toimivaltaiselle asiaankuuluvalle viranomaiselle tai elimelle jäsenvaltiossa sen toimeksiannon mukaisia jatkotoimia varten. Lisäksi perusoikeusvastaava rekisteröi ja varmistaa viraston tai kyseisen jäsenvaltion jatkotoimet.

5.  Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituksen tekijälle on hyvää hallintoa koskevan oikeuden mukaisesti ilmoitettava, että valitus on rekisteröity, että sen käsittely on aloitettu ja että vastausta voidaan odottaa, niin pian kuin se on saatavilla. Jos valitus välitetään kansallisille viranomaisille tai elimille, valituksen tekijälle on annettava niiden yhteystiedot. Jos todetaan, että valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi, valituksen tekijälle ilmoitetaan perustelut ja esitetään mahdollisuuksien mukaan muita vaihtoehtoja hänen esille tuomiensa huolenaiheiden käsittelemiseksi.

Virasto määrää asianmukaisesta menettelystä sellaisia valituksia varten, joista todetaan, että niitä ei voida ottaa tutkittavaksi tai ne ovat perusteettomia.

Päätökset on annettava kirjallisesti ja perusteltava. Tapauksissa, joissa valitusta ei ole otettu tutkittavaksi, perusoikeusvastaava käsittelee tapauksen uudelleen, jos valituksen tekijä esittää uusia todisteita.

6.  Jos rekisteröity valitus koskee viraston henkilöstön jäsentä, perusoikeusvastaava suosittaa pääjohtajalle asianmukaisia jatkotoimia, ▌myös kurinpitoseuraamuksia, ja tarvittaessa asian siirtämistä siviili- tai rikosoikeudelliseen menettelyyn tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pääjohtaja varmistaa asianmukaiset jatkotoimet ja raportoi perusoikeusvastaavalle tietyn määräajan kuluessa ja sen jälkeen tarvittaessa säännöllisin määräajoin kurinpitoseuraamusten täytäntöönpanon osalta viraston valituksen johdosta tekemistä päätelmistä ja toteuttamista jatkotoimista, tarpeen mukaan myös kurinpitoseuraamuksista.

Jos valitus liittyy tietosuojakysymyksiin, pääjohtaja kuulee viraston tietosuojavastaavaa ennen valitusta koskevan päätöksen tekemistä. Perusoikeusvastaava ja tietosuojavastaava laativat kirjallisesti yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa täsmennetään heidän työnjakoaan ja yhteistyötään vastaanotettujen valitusten suhteen.

Jos rekisteröity valitus koskee vastaanottavan jäsenvaltion ▌tai muun osallistuvan jäsenvaltion ryhmän jäsentä, mukaan lukien lähetetty ryhmän jäsen tai lähetetty kansallinen asiantuntija, kotijäsenvaltion on varmistettava asianmukaiset jatkotoimet, tarpeen mukaan myös kurinpitoseuraamukset ja asian siirtäminen siviili- tai rikosoikeudelliseen menettelyyn tai muut seuraamukset kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kyseinen jäsenvaltio raportoi perusoikeusvastaavalle tietyn määräajan kuluessa ja sen jälkeen tarvittaessa säännöllisin määräajoin valituksen johdosta tehdyistä päätelmistä ja toteutetuista jatkotoimista. Virasto huolehtii asiaa koskevista jatkotoimista, jos kyseiseltä jäsenvaltiolta ei saada selvitystä.

Jos kyseiseltä jäsenvaltiolta ei saada selvitystä tietyn määräajan kuluessa tai se antaa vain puutteellisen selvityksen, perusoikeusvastaava ilmoittaa asiasta pääjohtajalle ja hallintoneuvostolle.

8.  Jos ryhmän jäsenen on todettu loukanneen perusoikeuksia tai rikkoneen kansainvälistä suojelua koskevia velvoitteita, virasto ▌pyytää, että jäsenvaltio poistaa kyseisen jäsenen välittömästi viraston toiminnasta tai eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista.

9.  Perusoikeusvastaava sisällyttää 107 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuotuiseen kertomukseensa tietoja valitusmekanismista, mukaan lukien erityiset viittaukset viraston ja jäsenvaltioiden valitusten johdosta tekemiin päätelmiin ja toteuttamiin jatkotoimiin. ▌

10.  Perusoikeusvastaava laatii 1–9 kohdassa vahvistettujen säännösten mukaisesti ja neuvoa-antavaa ryhmää kuultuaan vakiomuotoisen valituslomakkeen, jossa on annettava yksityiskohtaiset ja tarkat tiedot väitetystä perusoikeusrikkomisesta. Perusoikeusvastaava laatii lisäksi tarvittaessa muita yksityiskohtaisia sääntöjä. Perusoikeusvastaava toimittaa tämän lomakkeen sekä tällaiset muut yksityiskohtaiset säännöt pääjohtajalle ja hallintoneuvostolle.

Virasto huolehtii siitä, että tietoa valitusmahdollisuudesta ja -menettelystä on helposti saatavilla, myös haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille. Vakiomuotoisen valituslomakkeen on oltava saatavilla ja helposti käytettävissä, myös mobiililaitteilla, viraston verkkosivustolla ja paperiversiona kaikkien viraston toimien yhteydessä kielillä, joita kolmansien maiden kansalaiset ymmärtävät tai joita heidän voidaan kohtuudella odottaa ymmärtävän. Virasto varmistaa, että valituksen esittäjille annetaan muuta ohjausta ja apua valitusmenettelystä. Perusoikeusvastaava käsittelee myös sellaiset valitukset, joita ei ole tehty vakiomuotoisella valituslomakkeella.

11.  Virasto, myös perusoikeusvastaava, käsittelee kaikkia valitukseen sisältyviä henkilötietoja asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisesti, ja jäsenvaltioiden on käsiteltävä niitä asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti.

Valittajan katsotaan valituksen tehdessään antavan suostumuksensa siihen, että virasto ja perusoikeusvastaava käsittelevät hänen henkilötietojaan asetuksen (EU) 2018/1725 5 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Valittajien etujen turvaamiseksi perusoikeusvastaava käsittelee valitukset luottamuksellisina kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti, ellei valittaja nimenomaisesti luovu oikeudestaan luottamukselliseen käsittelyyn. Jos valittajat luopuvat oikeudestaan luottamukselliseen käsittelyyn, heidän katsotaan antaneen suostumuksensa siihen, että perusoikeusvastaava tai virasto paljastaa tarvittaessa heidän henkilöllisyytensä toimivaltaisille viranomaisille tai elimille valituksen kohteena olevassa asiassa.

108 a artikla

Parlamenttien välinen yhteistyö

1.  Jotta voidaan ottaa huomioon eurooppalaisen raja- ja merivartioston erityinen luonne kansallisista viranomaisista ja virastosta koostuvana ja varmistaa Euroopan parlamentilla olevat viraston ja kansallisilla parlamenteilla olevat asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten tuloksellista valvontaa koskevat tehtävät, sellaisina kuin ne on niille osoitettu perussopimuksissa ja jäsenvaltioiden valtiosäännöissä, Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat tehdä yhteistyötä pöytäkirjassa N:o 1 olevan 9 artiklan puitteissa.

2.  Pääjohtaja ja hallintoneuvoston puheenjohtaja osallistuvat, kun Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit tässä yhteydessä tavatessaan heidät kutsuvat, tällaisiin kokouksiin.

3.  Virasto toimittaa vuotuisen toimintakertomuksensa kansallisille parlamenteille.

109 artikla

Kielijärjestelyt

1.  Virastoon sovelletaan asetuksessa N:o 1 ▌vahvistettuja säännöksiä.

2.  Edellä 98 artiklan 2 kohdan 10 ja 11 alakohdassa tarkoitettu vuotuinen toimintakertomus ja työohjelma laaditaan kaikilla unionin virallisilla kielillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 342 artiklan nojalla tehtyjen päätösten soveltamista.

3.  Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

110 artikla

Avoimuus ja tiedottaminen

1.  Virasto toimii asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti käsitellessään hakemuksia, joissa pyydetään saada tutustua sen hallussa oleviin asiakirjoihin.

2.  Virasto tiedottaa tehtäviensä piiriin kuuluvista asioista omasta aloitteestaan. Se julkistaa merkityksellisiä tietoja, mukaan lukien 98 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitettu vuotuinen toimintakertomus, vuotuinen työohjelma, menettelyohjeet, strategiset riskianalyysit, kattavat tiedot aiemmista ja senhetkisistä yhteisistä operaatioista, nopeista rajainterventioista, pilottihankkeista, teknisen avun hankkeista kolmansien maiden kanssa, muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmistä, palautusoperaatioista tai palautusinterventioista, myös kolmansissa maissa, sekä työjärjestelyistä, ja varmistaa erityisesti, että yleisölle ja kaikille asianomaisille osapuolille annetaan pikaisesti puolueetonta, yksityiskohtaista, kattavaa, luotettavaa ja helppotajuista tietoa sen työstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 91 artiklan soveltamista. Se tekee näin paljastamatta operatiivisia tietoja, joiden julkistaminen vaarantaisi operaatioiden tavoitteen saavuttamisen.

3.  Hallintoneuvosto vahvistaa käytännön järjestelyt 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi.

4.  Luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä on oikeus käyttää mitä tahansa unionin virallista kieltä lähettäessään kirjallisia viestejä virastolle. Heillä on oikeus saada vastaus samalla kielellä.

5.  Päätöksistä, jotka virasto on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

5 jakso

Varainhoitoa koskevat vaatimukset

111 artikla

Talousarvio

1.  Viraston tulot koostuvat seuraavista eristä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja:

a)  Euroopan unionin yleiseen talousarvioon (komissiota koskevaan pääluokkaan) otettu unionin rahoitusosuus;

b)  Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvien maiden rahoitusosuus, sellaisena kuin siitä määrätään kunkin maan rahoitusosuutta koskevissa järjestelyissä;

c)  unionin rahoitus rahoitusosuussopimusten tai kertaluonteisten avustusten muodossa 115 artiklassa tarkoitettujen viraston varainhoitoa koskevien sääntöjen ja unionin politiikkoja tukeviin asianomaisiin välineisiin sovellettavien säännösten mukaisesti;

d)  suoritetuista palveluista saadut maksut;

e)  jäsenvaltioiden mahdolliset vapaaehtoiset rahoitusosuudet.

2.  Viraston menoihin kuuluvat sen hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat sekä henkilöstöön liittyvät kulut.

3.  Pääjohtaja laatii luonnoksen ennakkoarvioksi viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista, mukaan lukien henkilöstötaulukko, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle.

4.  Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

5.  Hallintoneuvosto hyväksyy pääjohtajan laatiman ennakkoarvioluonnoksen pohjalta alustavan ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista, alustava henkilöstötaulukko mukaan lukien. Hallintoneuvosto toimittaa ne osana yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

6.  Hallintoneuvosto toimittaa lopullisen ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista sekä luonnoksen henkilöstötaulukoksi, samoin kuin alustavan työohjelman, komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

7.  Komissio toimittaa ennakkoarvion sekä esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi budjettivallan käyttäjälle.

8.  Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella välttämättöminä, sekä yleisestä talousarviosta otettavan avustuksen määrän ja toimittaa talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

9.  Budjettivallan käyttäjä hyväksyy virastolle annettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

10.  Budjettivallan käyttäjä vahvistaa viraston henkilöstötaulukon.

11.  Hallintoneuvosto vahvistaa viraston talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Viraston talousarviota mukautetaan tarvittaessa.

12.  Muutokset talousarvioon tai henkilöstötaulukkoon tehdään samaa menettelyä noudattaen.

13.  Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus viraston talousarvioon, sovelletaan komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(32) säännöksiä.

14.  Hallintoneuvoston vahvistamaan viraston talousarvioon sisällytetään nopeiden rajainterventioiden ja palautusinterventioiden rahoittamiseksi operatiivinen rahoitusvaraus, jonka määrä on vähintään kaksi prosenttia ulkorajoilla toteutettaviin yhteisiin operaatioihin ja palauttamiseen liittyviin operatiivisiin toimiin yhdessä tarkoitetuista määrärahoista. Kunkin kuukauden lopussa pääjohtaja voi päättää kohdentaa uudelleen viraston muihin operatiivisiin toimiin määrän, joka on yksi kahdestoistaosa varauksen määrärahoista. Tällöin pääjohtaja ilmoittaa asiasta hallintoneuvostolle.

15.  Useamman kuin yhden varainhoitovuoden aikana toteutettavia toimia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa usealle eri varainhoitovuodelle vuotuisiin eriin.

112 artikla

Talousarvion toteuttaminen ja valvonta

1.  Pääjohtaja huolehtii viraston talousarvion toteuttamisesta.

2.  Viraston tilinpitäjä ilmoittaa varainhoitovuoden (n) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (n + 1) 1 päivänä maaliskuuta. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 147 artiklan mukaisesti.

3.  Virasto toimittaa selvityksen vuoden n talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden n + 1 maaliskuun 31 päivänä.

4.  Komission tilinpitäjä toimittaa viraston vuoden n alustavan tilinpäätöksen konsolidoituna komission tilinpäätöksen kanssa tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden n + 1 maaliskuun 31 päivänä.

5.  Saatuaan viraston vuoden n alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on antanut asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 148 artiklan nojalla, pääjohtaja laatii viraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

6.  Hallintoneuvosto antaa lausunnon viraston vuoden n lopullisesta tilinpäätöksestä.

7.  Pääjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden n + 1 heinäkuun 1 päivänä.

8.  Vuoden n lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään vuoden n + 1 marraskuun 15 päivänä.

9.  Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään vuoden n + 1 syyskuun 30 päivänä. Hän toimittaa sen myös hallintoneuvostolle.

10.  Pääjohtaja antaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 165 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki vuotta n koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteetonta toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

11.  Euroopan parlamentti myöntää ennen vuoden n + 2 toukokuun 15 päivää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta pääjohtajalle vastuuvapauden vuoden n talousarvion toteuttamisesta.

113 artikla

Petostentorjunta

1.  Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi sovelletaan rajoituksetta asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 säännöksiä. Virasto liittyy 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja vahvistaa viipymättä sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan viraston kaikkiin työntekijöihin.

2.  Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien virastolta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3.  OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 ▌vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko viraston rahoittamaan avustussopimukseen tai ‑päätökseen taikka sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4.  Asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi tutkia unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia petoksia ja muuta laitonta toimintaa ja nostaa niistä syytteen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/1371 säädetyllä tavalla.

5.  Viraston työjärjestelyihin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan syyttäjänvirastolle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2, 3 ja 4 kohdan soveltamista.

114 artikla

Eturistiriitojen ehkäisy

Virasto hyväksyy sisäiset säännöt, joissa edellytetään, että sen elinten jäsenet ja sen henkilöstö välttävät tehtävänsä tai toimikautensa aikana tilanteita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan eturistiriidan, ja ilmoittavat tällaisista tilanteista.

Virasto varmistaa edunvalvonnan avoimuuden avoimuusrekisterillä ilmoittamalla kaikista kokouksistaan kolmansien osapuolten sidosryhmien kanssa. Avoimuusrekisterin on sisällettävä kaikki pääjohtajan, varapääjohtajien ja yksikönpäälliköiden kokoukset ja yhteydet asioissa, jotka liittyvät palveluja, kalustoa tai ulkoistettuja hankkeita ja tutkimuksia koskeviin hankintamenettelyihin ja tarjouspyyntöihin. Virasto pitää kirjaa kaikista henkilöstönsä kokouksista kolmansien osapuolten sidosryhmien kanssa asioissa, jotka liittyvät palveluja, kalustoa tai ulkoistettuja hankkeita ja tutkimuksia koskeviin hankintamenettelyihin ja tarjouspyyntöihin.

114 a artikla

Hallinnolliset tutkimukset

Euroopan raja- ja merivartioviraston toiminta kuuluu Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusten alaisuuteen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

115 artikla

Varainhoitosäännös

Hallintoneuvosto laatii virastoon sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Säännöt voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos viraston toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa. Hallintoneuvosto hyväksyy näissä puitteissa varainhoitoa koskevia erityisiä sääntöjä, joita sovelletaan viraston toimiin palauttamisen alalla kolmansien maiden tehtävän yhteistyön alalla.

116 artikla

Arviointi

1.  Komissio tekee arvioinnin tästä asetuksesta neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja sen jälkeen joka neljäs vuosi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 59 artiklan soveltamista. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti

a)  viraston saavuttamia tuloksia sen tavoitteet, toimeksianto, resurssit ja tehtävät huomioon ottaen;

b)  viraston toiminnan vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja tehokkuutta ja sen työskentelymenetelmiä suhteessa sen tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin;

c)  virastojen välistä yhteistyötä Euroopan tasolla, myös rannikkovartiostotoiminnoissa tehdyn eurooppalaisen yhteistyön toteuttamista;

d)  mahdollista tarvetta muuttaa viraston toimeksiantoa;

e)  tällaisten muutosten taloudellisia vaikutuksia;

f)  eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen toimintaa ja toisesta arvioinnista alkaen sen kokonaismäärää ja kokoonpanoa;

f a)  eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen koulutuksen, erityisasiantuntemuksen ja ammattitaidon tasoa.

Arviointiin on sisällytettävä erityinen analyysi siitä, miten perusoikeuskirjaa ja muuta asiaa koskevaa unionin oikeutta on noudatettu tätä asetusta sovellettaessa.

1 a.  Arvioinnissa on tarkasteltava myös viraston houkuttavuutta työnantajana henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön palvelukseenotossa, jotta voidaan varmistaa ehdokkaiden laatu ja maantieteellinen tasapaino.

1 b.  Komissio pyytää arviointia tehdessään näkemyksiä asiaankuuluvia sidosryhmiltä, mukaan lukien neuvoa-antava ryhmä ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto.

2.  Komissio toimittaa arviointikertomuksen ja sitä koskevat päätelmänsä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto voi antaa komissiolle suosituksia tämän asetuksen muuttamisesta. Arviointikertomus ja sitä koskevat päätelmät on julkistettava. Jäsenvaltiot ja virasto toimittavat komissiolle tiedot, joita se tarvitsee kertomuksen laatimiseksi. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

3.  Virasto antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen Eurosurin toiminnasta viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi.

Jäsenvaltioiden on toimitettava virastolle tiedot, joita se tarvitsee tämän kertomuksen laatimiseksi.

4.  Osana 1 kohdassa tarkoitettua arviointia komissio toimittaa Eurosuria koskevan kokonaisarvion, johon liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia sen toiminnan parantamiseksi.

Jäsenvaltiot ja virasto toimittavat komissiolle tiedot, joita se tarvitsee 3 kohdassa tarkoitetun arvion laatimiseksi.

Komissio pyytää arviointia tehdessään näkemyksiä asiaankuuluvia sidosryhmiltä, mukaan lukien neuvoa-antava ryhmä ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto.

IV LUKU

Loppusäännökset

117 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea, jäljempänä ’eurooppalaisen raja- ja merivartioston komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

119 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

1.  Kumotaan asetus (EU) N:o 1052/2013 lukuun ottamatta 9 artiklan 3, 5 ja 7–10 kohtaa sekä 10 artiklan 5 ja 7 kohtaa, joita sovelletaan edelleen tämän asetuksen 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantuloon saakka.

2.  Kumotaan asetus (EU) 2016/1624 lukuun ottamatta 20, 30 ja 31 artiklaa, jotka kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

3.  Viittauksia kumottuihin säädöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen tämän asetuksen liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

4.  Tämän asetuksen 80 artiklaa aletaan soveltaa 80 artiklassa tarkoitetun järjestelmän tosiasiallisen siirron päivästä.

120 artikla

Voimaantulo ja sovellettavuus

1.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Siltä osin kuin on kyse Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävästä yhteistyöstä, 12 artiklan 4 kohtaa, 71 artiklaa ja 98 artiklan 5 kohtaa sovelletaan siihen päivään saakka, jona Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista, tai, mikäli unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklaan perustuva sopimus tulee voimaan, kyseisessä sopimuksessa vahvistetun siirtymäkauden päättymiseen saakka.

3.  Jäsenvaltiot voivat tästä poiketen edelleen soveltaa vapaaehtoisesti rajatarkastuksiin ja ilmarajojen valvontaan liittyviä 19 artiklan säännöksiä ja vastaavia Eurosuria koskevia säännöksiä vielä kahden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta.

4.  Edellä olevien 55–58 artiklan mukaiset lähettämiset toteutetaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

5.  Vuonna 2021 tapahtuvien lähettämisten osalta hallintoneuvosto hyväksyy 55 artiklan 4 kohdassa ja 64 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut päätökset viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2020.

6.  Jäsenvaltioilla on oikeus saada henkilöresurssien kehittämisen tukemiseksi, jotta turvataan jäsenvaltioiden osuudet eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyviin joukkoihin, rahoitusta vuonna 2020 61 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Liitteessä III vuodeksi 2022 esitettyjä määriä on käytettävä viitemääränä asiaan liittyvälle rahoitukselle vuonna 2020.

7.  Jotta eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen ensimmäisiin lähettämisiin ja ETIAS-keskusyksikön perustamiseen voidaan tosiasiallisesti osallistua vaadituilla luokan I henkilöstön vahvuuksilla, virasto käynnistää tarvittavat valmistelut, mukaan lukien palvelukseenotto ja koulutus, tämän asetuksen voimaantulosta alkaen ja talousarviosääntöjen mukaisesti.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty ...ssa/ssä ... päivänä ...kuuta ....

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen kokoonpano vuosittain ja luokittain XX artiklan mukaisesti

Luokka

Vuosi

Luokka 1

Viraston henkilöstö

Luokka 2

Pitkäaikaisesti lähetettävä operatiivinen henkilöstö

Luokka 3

Lyhytaikaiselle komennukselle lähetettävä operatiivinen henkilöstö

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvät joukot yhteensä

Luokka 4

 

2021

1 000

400

3 600

5 000

1 500

2022

1 000

500

3 500

5 000

1 500

2023

1 500

500

4 000

6 000

1 500

2024

1 500

750

4 250

6 500

1 500

2025

000

1 000

5 000

8 000

0

2026

2 500

1 250

5 250

9 000

0

2027

3 000

1 500

5 500

10 000

0

LIITE III

Taulukko, jossa esitetään jäsenvaltioiden eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen käyttöön 57 artiklan mukaisen operatiivisen henkilöstön pitkäaikaisen lähettämisen kautta asettamat vuotuiset vahvuudet

Maa/vuosi

2021

2022

2023

2024

2025

2026

2027

Belgia

8

10

10

15

20

25

30

Bulgaria

11

13

13

20

27

33

40

Tšekki

5

7

7

10

13

17

20

Tanska

8

10

10

15

19

24

29

Saksa

61

73

73

110

152

187

225

Viro

5

6

6

9

12

15

18

Kreikka

13

17

17

25

33

42

50

Espanja

30

37

37

56

74

93

11

Ranska

46

56

56

83

114

141

170

Kroatia

17

22

22

33

43

54

65

Italia

33

42

42

63

83

104

125

Kypros

2

3

3

4

5

7

8

Latvia

8

10

10

15

20

25

30

Liettua

10

13

13

20

26

33

39

Luxemburg

2

3

3

4

5

7

8

Unkari

17

22

22

33

43

54

65

Malta

2

2

2

3

4

5

6

Alankomaat

13

17

17

25

33

42

50

Itävalta

9

11

11

17

23

28

34

Puola

27

33

33

50

67

83

100

Portugali

8

10

10

15

20

25

30

Romania

20

25

25

38

50

63

75

Slovenia

9

12

12

18

23

29

35

Slovakia

9

12

12

18

23

29

35

Suomi

8

10

10

15

20

25

30

Ruotsi

9

11

11

17

23

28

34

[Sveitsi]

4

5

5

8

11

13

16

[Islanti]

1

1

1

1

1

2

2

[Liechtenstein]*

0

0

0

0

0

0

0

0

[Norja]

5

7

7

10

13

17

20

YHTEENSÄ

400

500

500

750

1 000

1 250

1 500

LIITE IV

Taulukko, jossa esitetään jäsenvaltioiden eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen käyttöön 58 artiklan mukaisen operatiivisen henkilöstön lyhytaikaisten komennusten kautta asettamat vuotuiset vahvuudet

Maa/vuosi

2021

2022

2023

2024

2025

2026

2027

Belgia

72

70

80

85

100

105

110

Bulgaria

96

93

107

113

133

140

147

Tšekki

48

47

53

57

67

70

73

Tanska

70

68

77

82

97

102

106

Saksa

540

523

602

637

748

785

827

Viro

43

42

48

51

60

63

66

Kreikka

120

117

133

142

167

175

183

Espanja

266

259

296

315

370

389

407

Ranska

408

396

454

481

566

593

624

Kroatia

156

152

173

184

217

228

238

Italia

300

292

333

354

417

438

458

Kypros

19

19

21

23

27

28

29

Latvia

72

70

80

85

100

105

110

Liettua

94

91

104

111

130

137

143

Luxemburg

19

19

21

23

27

28

29

Unkari

156

152

173

184

217

228

238

Malta

14

14

16

17

20

21

22

Alankomaat

120

117

133

142

167

175

183

Itävalta

82

79

91

96

113

119

125

Puola

240

233

267

283

333

350

367

Portugali

72

0

80

85

100

105

110

Romania

180

175

200

213

250

263

275

Slovenia

84

82

93

99

117

123

128

Slovakia

84

82

93

99

117

123

128

Suomi

72

70

80

85

100

105

110

Ruotsi

82

79

91

96

113

119

125

[Sveitsi]

38

37

43

45

53

56

59

[Islanti]

5

5

5

6

7

7

7

[Liechtenstein]*

0

0

0

0

0

0

0

[Norja]

48

47

53

57

67

70

73

YHTEENSÄ

3 600

3 500

4 000

4 250

5 000

5 250

5 500

LIITE V

Eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista lähetettyihin ryhmien jäseninä toimiviin viraston henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön jäseniin sovellettavat säännöt voimankäytöstä, myös virka-aseiden ja ei-tappavien varusteiden käyttöön antamisesta, kouluttamisesta niiden käyttöön sekä niiden hallussapidosta ja käytöstä

1.  Voimankäyttöä ja aseiden käyttöä koskevat yleiset periaatteet

Tämän asetuksen soveltamiseksi ’voimankäytöllä’ tarkoitetaan viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön turvautumista tehtäviään suorittaessaan tai itsepuolustukseksi voimakeinoihin, kuten käsien ja vartalon käyttöön sekä erilaisten välineiden, aseiden tai varusteiden ja ampuma-aseiden käyttöön.

Aseita, ammuksia ja varusteita saa kantaa ja käyttää ainoastaan operaatioiden aikana. Niiden kantaminen ja käyttö ei ole sallittua palvelusajan ulkopuolella.

Asetuksen 83 artiklan 6 kohdan mukaisesti viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön voimankäytön ja aseiden käytön on oltava vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista ja tapahduttava vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa.

Rajoittamatta vastaanottavan jäsenvaltion myöntämää lupaa ja sen kansallisen lainsäädännön sovellettavuutta voimankäyttöön operaatioiden aikana viraston henkilöstösääntöjen alaisesta operatiivisesta henkilöstöstä lähetettyjen ryhmien jäsenten voimankäytössä ja aseiden käytössä on noudatettava seuraavassa esitettyjä tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja ennaltavarautumisperiaatteita (nk. perusperiaatteet).

Viraston pääjohtajan ja vastaanottavan jäsenvaltion välillä sovitussa toimintasuunnitelmassa määritetään edellytykset ampuma-aseiden kantamiselle ja käytölle kansallisen lainsäädännön tai toimintamenettelyjen mukaisesti operaatioiden aikana.

Tarpeellisuusperiaate

Voimankäytön, tapahtuipa se suorassa fyysisessä kontaktissa taikka aseita tai varusteita käyttäen, on oltava poikkeuksellista, ja siihen on turvauduttava vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä viraston tehtävien suorittamiseksi tai itsepuolustukseksi. Voimaa saa käyttää vasta viimeisenä keinona sen jälkeen, kun tilannetta on yritetty ratkaista kaikin mahdollisin kohtuullisina pidetyin väkivallattomin keinoin, kuten suostuttelemalla, neuvottelemalla ja sovittelemalla. Voimankäyttö tai pakkokeinojen käyttö ei saa koskaan olla mielivaltaista eikä perustua virka-aseman väärinkäyttöön.

Suhteellisuusperiaate

Jos laillista voimankäyttöä tai ampuma-aseiden käyttöä ei voida välttää, viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön on suhteutettava toimintansa teon vakavuuteen ja toiminnan oikeutettuun tavoitteeseen. Operatiivisten toimien aikana suhteellisuusperiaatteen olisi ohjattava sekä käytettävän voiman laatua (esim. aseiden käytön tarve) että sen määrää. Viraston henkilöstösääntöjen alainen operatiivinen henkilöstö ei saa käyttää enempää voimaa kuin mikä on ehdottoman välttämätöntä lainvalvonnan oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi. Jos ampuma-asetta käytetään, viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön on varmistettava, että tästä käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän ja mahdollisimman lieviä ruumiinvammoja ja että vahinkojen määrä minimoidaan. Jos toimenpiteiden tulos ei ole hyväksyttävä, operatiivinen henkilöstö voi luopua toimenpiteestä. Periaatteen noudattaminen edellyttää, että virasto antaa henkilöstösääntöjen alaiselle henkilöstölleen varusteet ja itsesuojeluvälineet, joita tarvitaan oikeasuhteiseen voimankäyttöön.

Ennaltavarautumisvelvollisuus

Viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön suorittamissa operatiivisissa toimissa on kaikilta osin kunnioitettava ja pyrittävä suojelemaan ihmishenkeä ja ihmisarvoa. Ruumiinvammojen ja vahinkojen riski operaatioiden aikana on minimoitava kaikin mahdollisin keinoin. Tähän velvollisuuteen sisältyy viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön yleinen velvollisuus varoittaa selkeästi aikeestaan käyttää voimaa, paitsi jos tällainen varoitus saattaisi ryhmien jäsenet aiheettomasti vaaraan, aiheuttaisi muille hengenvaaran tai vakavaa haittaa tai olisi selvästi epätarkoituksenmukainen tai tehoton kyseisessä tilanteessa.

Erityiset ▌säännöt, jotka koskevat ▌yleisimmin käytettyjä voimankäyttövälineitä (viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön ▌varusteistoa)

Perusperiaatteiden mukaisesti voimankäyttö on sallittua ainoastaan siinä määrin kuin on tarpeen lainvalvonnan välittömän tavoitteen saavuttamiseksi ja vasta sen jälkeen, kun

–  mahdollisesti väkivaltaista välikohtausta on yritetty ratkaista suostuttelemalla, neuvottelemalla ja sovittelemalla siinä kuitenkaan onnistumatta;

–  aikeesta käyttää voimaa on annettu varoitus.

Jos voimankäyttöä on lisättävä (esimerkiksi ottamalla käyttöön ase tai toisenlainen ase), myös voimankäytön lisäämisestä olisi varoitettava selkeästi, paitsi jos tällainen varoitus saattaisi ryhmän jäsenet aiheettomasti vaaraan, aiheuttaisi muille hengenvaaran tai vakavaa haittaa tai olisi selvästi epätarkoituksenmukainen tai tehoton kyseisessä tilanteessa.

Ampuma-aseet

Viraston henkilöstösääntöjen alainen operatiivinen henkilöstö saa käyttää ampuma-aseita ihmisiä vastaan ainoastaan seuraavissa tilanteissa ja vain, jos vähemmän äärimmäiset keinot eivät riitä välttämättömien tavoitteiden saavuttamiseen:

–  viraston henkilöstösääntöjen alainen operatiivinen henkilöstö saa käyttää ampuma-aseita vasta viimeisenä keinona äärimmäisessä hätätilanteessa, erityisesti silloin, jos on olemassa pienikin riski, että sivulliset joutuvat vaaraan;

–  itsensä tai muiden puolustamiseksi välittömältä hengenvaaralta tai suojelemiseksi vakavalta ruumiinvammalta;

–  välittömän hengenvaaran tai vakavan ruumiinvamman estämiseksi;

–  todellisen hyökkäyksen torjumiseksi tai sellaisen uhkaavan vaarallisen hyökkäyksen estämiseksi, jonka kohteena on keskeisiä laitoksia, palveluja tai resursseja.

Ennen ampuma-aseiden käyttöä viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön on annettava selkeä varoitus aikeestaan käyttää tällaisia aseita. Varoitus voidaan antaa sanallisesti tai ampumalla varoituslaukauksia.

Ei-tappavat aseet

Pamppu

Hyväksyttyjä pamppuja saa käyttää ▌puolustautumisvälineenä tai tarvittaessa aseena seuraavien perusperiaatteiden mukaisesti:

–  jos katsotaan, että vähäisempi voimankäyttö ei selvästikään riitä tavoitteen saavuttamiseksi;

–  todellisen tai uhkaavan omaisuuteen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

Ennen pamppujen käyttöä viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön on annettava selkeä varoitus aikeestaan käyttää pamppuja. Pamppuja käyttäessään lähetetyn operatiivisen henkilöstön on aina pyrittävä minimoimaan ruumiinvammojen syntymisen riski ja vältettävä päähän osumista.

Kyynelvuotoa aiheuttavat aineet (esim. pippurisumute)

Hyväksyttyjä kyynelvuotoa aiheuttavia aineita saa käyttää puolustautumisvälineenä tai tarvittaessa aseena seuraavien perusperiaatteiden mukaisesti:

–  jos katsotaan, että vähäisempi voimankäyttö ei selvästikään riitä tavoitteen saavuttamiseksi;

–  todellisen tai uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi.

Muut varusteet

Käsiraudat

–  Käsiraudoilla voidaan kahlita ainoastaan henkilö, jonka katsotaan olevan vaaraksi itselleen tai muille, turvallisen pidätyksen tai kuljetuksen sekä viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön ja muiden ryhmän jäsenten turvallisuuden varmistamiseksi. Käsirautoja voidaan käyttää vain mahdollisimman lyhyen aikaa ja vain, kun se on ehdottoman välttämätöntä.

3.  Käytännön säännöt voimankäytöstä sekä virka-aseiden, ammusten ja varusteiden käytöstä operaatioiden aikana

Yleiset käytännön säännöt voimankäytöstä sekä aseiden ja muiden varusteiden käytöstä operaatioiden aikana

Asetuksen 83 artiklan 6 kohdan mukaisesti viraston henkilöstösääntöjen alainen operatiivinen henkilöstö käyttää toimeenpanovaltuuksiaan, voimankäyttö mukaan lukien, vastaanottavan jäsenvaltion komennossa ja saa käyttää voimaa, myös aseita, ammuksia ja varusteita, vasta saatuaan siihen luvan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta ja vain vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin viraston suostumuksella sallia viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön voimankäytön, vaikka vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoita ei olisi läsnä.

Vastaanottava jäsenvaltio voi kieltää tiettyjen virka-aseiden, ammusten ja varusteiden kantamisen 83 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

Rajoittamatta vastaanottavan jäsenvaltion myöntämää lupaa ja sen kansallisen lainsäädännön sovellettavuutta voimankäyttöön operaatioiden aikana viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön voimankäytössä ja aseiden käytössä on

(a)  noudatettava 1 osassa tarkoitettuja perusperiaatteita ja 2 osassa tarkoitettuja erityisiä sääntöjä;

(b)  kunnioitettava perusoikeuksia, jotka taataan kansainvälisessä ja unionin oikeudessa, erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja ampuma-aseiden käyttöä koskevissa YK:n perusperiaatteissa (1990) ja YK:n lainvalvontaviranomaisten menettelytapasäännöstössä (1979);

(c)  noudatettava viraston menettelyohjeita.

4.   Valvontamekanismi

Virasto tarjoaa seuraavat suojatoimet, jotka liittyvät voimankäyttöön sekä aseiden, ammusten ja varusteiden käyttöön, ja arvioi niitä vuosikertomuksessaan.

Koulutus

Asetuksen 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarjottavan koulutuksen on katettava ennaltaehkäisyyn ja voimankäyttöön liittyvät teoreettiset ja käytännön näkökohdat. Teoreettiseen koulutukseen on sisällyttävä psykologista koulutusta (myös palautumiskyvystä ja paineen alla työskentelystä) sekä tekniikoita, joilla ehkäistään voimankäyttöä esimerkiksi neuvottelemalla ja sovittelemalla. Teoreettisen koulutuksen jälkeen on järjestettävä pakollinen ja tarkoituksenmukainen teoreettinen ja käytännön koulutus voimankäytöstä ja aseiden, ammusten ja varusteiden käytöstä sekä sovellettavista perusoikeustakeista. Jotta varmistetaan yhteisymmärrys käytännön toimintatavoista, käytännön koulutuksen päätteeksi on järjestettävä lähettämisen aikana suoritettavien toimien kannalta tarkoituksenmukainen simulaatio, johon on kuuluttava myös käytännön simulaatio perusoikeustakeiden täytäntöönpanosta operaatioiden aikana.

Virasto tarjoaa henkilöstösääntöjen alaiselle henkilöstölle voimankäyttöä koskevaa lisäkoulutusta. Koulutus järjestetään osana 62 artiklan 2 kohdassa säädettyä koulutusta. Saadakseen kantaa virka-aseita ja käyttää voimaa henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön on täytynyt suorittaa vuosittainen lisäkoulutus hyväksytysti. Vuosittaisen lisäkoulutuksen on katettava edellä kuvatut teoreettiset ja käytännön näkökohdat. Vuosittaisen lisäkoulutuksen on kestettävä yhteensä ainakin 24 tuntia, josta on teoreettista koulutusta ainakin kahdeksan tuntia ja käytännön koulutusta ainakin 16 tuntia. Käytännön koulutukseen on kuuluttava ainakin kahdeksan tuntia fyysistä koulutusta fyysisten hallintatekniikoiden käytössä ja ainakin kahdeksan tuntia ampuma-aseiden käyttökoulutusta.

Huumaavien aineiden, lääkkeiden ja alkoholin käyttö

Henkilöstösääntöjen alainen viraston operatiivinen henkilöstö ei saa käyttää alkoholia eikä olla alkoholin vaikutuksen alaisena palveluksessa ollessaan ▌.

Henkilöstön jäsenillä ei saa olla hallussaan huumaavia aineita tai lääkkeitä, ellei niitä ole määrätty lääketieteellisistä syistä. Henkilöstön jäsenten, jotka tarvitsevat lääkkeitä lääketieteellisistä syistä, on viipymättä ilmoitettava tästä tarpeesta lähimmälle esimiehelleen. Osallistuminen operatiivisiin toimiin saatetaan arvioida uudestaan ottaen huomioon kyseisen aineen käyttöön liittyvät mahdolliset vaikutukset ja sivuvaikutukset.

Virasto perustaa valvontamekanismin sen varmistamiseksi, että sen henkilöstösääntöjen alainen operatiivinen henkilöstö ei ole tehtäviään hoitaessaan huumaavien aineiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena ja että kyseisen henkilöstön mahdollinen lääkkeiden käyttö ei vaikuta sen tehtävien hoitamiseen. Mekanismi perustuu henkilöstölle säännöllisesti tehtävään lääketieteelliseen testiin, jossa tarkkaillaan mahdollista huumaavien aineiden, lääkkeiden tai alkoholin käyttöä. Testeissä ilmenevästä positiivisesta tuloksesta on viipymättä ilmoitettava viraston pääjohtajalle.

Raportointi

Kaikista erityistapahtumista, joihin on liittynyt voimankäyttöä, on viipymättä ilmoitettava komentoketjun kautta kunkin operaation koordinointirakenteeseen sekä perusoikeusvastaavalle ja viraston pääjohtajalle. Raportissa on kuvattava yksityiskohtaisesti olosuhteet, jotka johtivat voimankäyttöön.

Yhteistyö- ja tiedotusvelvollisuus

Viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön ja kaikkien muiden operaatioihin osallistuvien henkilöiden on tehtävä yhteistyötä operatiivisen toimen aikana ilmoitettua erityistapahtumaa koskevien tosiseikkojen keräämiseksi.

Valvontamekanismi

Virasto perustaa 56 artiklan 3 a kohdan a alakohdassa tarkoitetun valvontamekanismin.

Valitusmekanismi

Kuka tahansa voi tehdä 108 artiklassa säädetyn valitusmekanismin mukaisen ilmoituksen, jos hän epäilee viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön rikkoneen tämän liitteen mukaisesti sovellettavia sääntöjä voimankäytöstä.

Seuraamukset

Jos virasto toteaa, että sen henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön jäsen on toiminnassaan rikkonut tämän asetuksen mukaisesti sovellettavia sääntöjä, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja kansainvälisessä oikeudessa taattuja perusoikeuksia, pääjohtaja toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet, joihin saattaa sisältyä asianomaisen henkilöstön jäsenen kutsuminen välittömästi takaisin operatiivisesta toimesta, sekä mahdolliset henkilöstösääntöjen mukaiset kurinpitoseuraamukset, mukaan lukien henkilöstön jäsenen erottaminen virastosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 86 artiklan soveltamista.

Perusoikeusvastaavan rooli

Perusoikeusvastaava tarkistaa perehdyttämis- ja täydennyskoulutuksen sisällön kiinnittäen erityistä huomiota perusoikeusnäkökohtiin ja perusoikeuksien toteutumiseen tilanteissa, joissa voimankäyttö on tarpeen, ja antaa niistä palautetta sekä varmistaa, että niissä käsitellään asianmukaisia ennaltaehkäiseviä tekniikoita.

Perusoikeusvastaava raportoi perusoikeuksien kunnioittamisesta vastaanottavan jäsenvaltion tai vastaanottavan kolmannen maan lainvalvontakäytäntöjen yhteydessä. Raportti toimitetaan pääjohtajalle, ja se otetaan huomioon toimintasuunnitelmaa laadittaessa.

Perusoikeusvastaava huolehtii siitä, että erityistapahtumat, joihin liittyy voimankäyttöä sekä aseiden, ammusten ja varusteiden käyttöä, tutkitaan perusteellisesti ja niistä raportoidaan viipymättä pääjohtajalle. Tutkimuksen tulokset toimitetaan neuvoa-antavalle ryhmälle.

Perusoikeusvastaava seuraa säännöllisesti kaikkia voimankäyttöön sekä aseiden, ammusten ja varusteiden käyttöön liittyviä toimia, ja kaikista erityistapahtumista raportoidaan perusoikeusvastaavan kertomuksissa sekä viraston vuosikertomuksessa.

5.   Virka-aseiden käyttöön antaminen

Aseiden salliminen

Viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön käyttöön tulevien virka-aseiden, ammusten ja muiden varusteiden määrittelemiseksi tarkasti virasto laatii kattavan luettelon tavaroista, jotka kuuluvat jokaisen henkilökohtaiseen varusteistoon.

Henkilökohtaista varusteistoa käyttävät kaikki viraston henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön jäsenet, jotka on lähetetty eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvistä joukoista jäseniksi johonkin ryhmään, joita on kolmentyyppisiä. Virasto voi lisäksi täydentää henkilökohtaista varusteistoa ylimääräisellä aseella, ammuksilla tai muilla varusteilla, joita tarvitaan erityistehtäviin yhtä tai kahta eri tyyppiä olevissa ryhmissä.

Virasto huolehtii siitä, että kaikki henkilöstösääntöjen alaisen operatiivisen henkilöstön käyttöön annetut varusteet, myös ampuma-aseet, ovat yhteensopivia kaikkien tarvittavien teknisten standardien kanssa.

Aseet, ammukset ja varusteet, joiden käyttöön on lupa, on luetteloitava toimintasuunnitelmassa niiden vastaanottavan jäsenvaltion vaatimusten mukaisesti, jotka koskevat hyväksyttyjä ja kiellettyjä aseita.

Palvelusaikaa koskevat ohjeet

Aseita, ammuksia ja varusteita saa kantaa operaatioiden aikana, mutta niitä saa käyttää vasta viimeisenä keinona. Niiden kantaminen ja käyttö ei ole sallittua palvelusajan ulkopuolella. Virasto vahvistaa erityiset säännöt ja toimenpiteet, joilla helpotetaan henkilöstösääntöjen alaisen viraston operatiivisen henkilöstön aseiden, ammusten ja muiden varusteiden turvallista säilyttämistä 56 artiklan 3 a kohdan mukaisesti henkilöstön palvelusajan ulkopuolella.

LIITE V a

Taulukko, jossa esitetään jäsenvaltioiden eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen käyttöön 58 a artiklan mukaisen nopean toiminnan reservin kautta asettamat vahvuudet

Maa/vuosi

 

Belgia

30

Bulgaria

40

Tšekki

20

Tanska

29

Saksa

225

Viro

18

Kreikka

50

Espanja

111

Ranska

170

Kroatia

65

Italia

125

Kypros

8

Latvia

30

Liettua

39

Luxemburg

8

Unkari

65

Malta

6

Alankomaat

50

Itävalta

34

Puola

100

Portugali

30

Romania

75

Slovenia

35

Slovakia

35

Suomi

30

Ruotsi

34

[Sveitsi]

16

[Islanti]

2

[Liechtenstein]*

0

[Norja]

20

YHTEENSÄ

1 500

(*) Liechtenstein osallistuu toimintaan suhteutetulla taloudellisella tuella.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen lausuma mahdollisista keinoista varmistaa Euroopan raja- ja merivartioviraston houkuttavuus

Euroopan raja- ja merivartioviraston tilanteen odotetaan tulevina vuosina olevan haastava, kun se pyrkii täyttämään poikkeukselliset tarpeet, jotka koskevat pätevän henkilöstön palvelukseenottoa mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta, kouluttamista ja palveluksessa pitämistä. Kun otetaan huomioon toisaalta viraston toimeksianto ja sen henkilöstön suuri määrä, on erittäin tärkeää tutkia keinoja varmistaa viraston houkuttavuus työnantajana mukauttamalla viraston Varsovan-henkilöstön palkkoja sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti.

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävätkin komissiota arvioimaan tällaisen asianmukaisen järjestelyn perustaa ja yksityiskohtia etenkin, kun se antaa ehdotuksia neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68(33) vahvistettujen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta. Tällaisen mahdollisen järjestelyn on oltava oikeassa suhteessa asetettujen tavoitteiden merkitykseen, eikä se saa aiheuttaa unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen henkilöstön eriarvoista kohtelua, kun mainitut unionin toimielimet, elimet, toimistot ja virastot ovat vastaavassa tilanteessa.

(1)*TEKSTIÄ EI OLE VIELÄ VIIMEISTELTY OIKEUDELLISESTI JA KIELELLISESTI.
(2)EUVL C …, …, s. ... .
(3)EUVL C …, …, s. ... .
(4)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 17. huhtikuuta 2019.
(5) Neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2004, annettu 26 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 656/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevista säännöistä (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 93).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1052/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11).
(8)Neuvoston direktiivi 2002/90/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2002, laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä (EYVL L 328, 5.12.2002, s. 17).
(9) Neuvoston asetus (EU) N:o 1053/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja toimeenpanevan komitean 16 päivänä syyskuuta 1998 pysyvän Schengenin arviointi- ja soveltamiskomitean perustamisesta tekemän päätöksen kumoamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 27).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
(13)EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).
(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(17)EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.
(18) Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31).
(19)EUVL L 188, 20.7.2007, s. 19.
(20)EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.
(21) Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1).
(22)EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21.
(23) Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).
(24)EUVL L 243, 16.9.2010, s. 4.
(25) Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43).
(26) Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).
(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1240, annettu 12 päivänä syyskuuta 2018, Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1077/2011, (EU) N:o 515/2014, (EU) 2016/399, (EU) 2016/1624 ja (EU) 2017/2226 muuttamisesta (EUVL L 236, 19.9.2018, s. 1).
(28)Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).
(29)Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).
(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 515/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja päätöksen N:o 574/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 143).
(31)EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 22 päivänä lokakuuta 2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 15).
(32) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).
(33) EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 29. lokakuuta 2019Oikeudellinen huomautus