Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/0043(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0390/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0390/2018

Keskustelut :

PV 17/04/2019 - 24
CRE 17/04/2019 - 24

Äänestykset :

PV 18/04/2019 - 10.12

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0432

Hyväksytyt tekstit
PDF 295kWORD 85k
Torstai 18. huhtikuuta 2019 - Strasbourg Väliaikainen painos
Katetut joukkolainat ja katettujen joukkolainojen julkinen valvonta ***I
P8_TA-PROV(2019)0432A8-0390/2018
Päätöslauselma
 Konsolidoitu teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta (COM(2018)0094 – C8-0113/2018 – 2018/0043(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0094),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 53 ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0113/2018),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. maaliskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0390/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 367, 10.10.2018, s. 56.


Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. huhtikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta(1)
P8_TC1-COD(2018)0043

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen ▌114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(4) 52 artiklan 4 kohdassa säädetään hyvin yleisistä vaatimuksista, jotka koskevat katettujen joukkolainojen rakenteellisia osia. Nämä vaatimukset rajoittuvat siihen, että katettujen joukkolainojen on oltava sellaisen luottolaitoksen liikkeeseen laskemia, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja johon kohdistetaan erityistä julkista valvontaa sekä sovelletaan kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmää. Katettuja joukkolainoja koskevissa kansallisissa kehyksissä käsitellään näitä kysymyksiä ja säännellään niitä paljon yksityiskohtaisemmin. Kansallisiin kehyksiin sisältyy myös muita rakenteellisia säännöksiä, erityisesti säännöt, jotka koskevat katepoolin koostumusta, omaisuuserien hyväksyttävyyskriteereitä, mahdollisuutta koota omaisuuseriä yhteen, avoimuutta ja raportointia koskevia velvoitteita sekä likviditeettiriskin vähentämistä koskevia sääntöjä. Myös jäsenvaltioiden lähestymistavat sääntelyyn eroavat toisistaan. Useissa jäsenvaltioissa ei ole katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia kehyksiä. Tämän seurauksena unionissa liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja koskevat keskeiset rakenteelliset tekijät eivät vielä sisälly unionin lainsäädäntöön.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013(5) 129 artiklassa asetetaan lisäedellytyksiä direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin nähden etuoikeutetun vakavaraisuuskohtelun saamiseksi sellaisten pääomavaatimusten osalta, joiden perusteella luottolaitokset voivat katettuihin joukkolainoihin sijoittaessaan pitää hallussaan vähemmän pääomaa kuin muihin omaisuuseriin sijoittaessaan. Nämä lisävaatimukset lisäävät katettujen joukkolainojen yhdenmukaistamista unionissa, mutta erityisesti niillä on tarkoitus määritellä edellytykset, joiden täyttyessä▌ katettujen joukkolainojen sijoittajat voivat saada tällaisen etuuskohtelun, eikä niitä sovelleta asetuksen (EU) N:o 575/2013 ulkopuolella.

(3)  Myös muissa unionin oikeuden säädöksissä, kuten komission delegoitu asetus (EU) 2015/61(6), komission delegoitu asetus (EU) 2015/35(7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU(8), viitataan direktiivissä 2009/65/EY esitettyyn määritelmään sellaisten katettujen joukkolainojen tunnistamiseksi, jotka voivat hyötyä kyseisissä säädöksissä katettujen joukkolainojen sijoittajille myönnetystä etuuskohtelusta. Näiden säädösten sanamuoto kuitenkin vaihtelee niiden tarkoituksen ja aiheen mukaan, joten termiä ’katetut joukkolainat’ ei käytetä johdonmukaisesti.

(4)  Katettujen joukkolainojen kohtelua voidaan kaiken kaikkiaan pitää yhdenmukaistettuna katettuihin joukkolainoihin sijoittamisen edellytysten osalta. Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun edellytyksiä unionissa ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu, ja tällä on useita seurauksia. Etuuskohtelu myönnetään ensinnäkin yhtäläisesti instrumenteille, joiden luonne sekä riskin ja sijoittajansuojan taso voivat vaihdella. Toiseksi kansallisten kehysten väliset erot tai tällaisen kehyksen puuttuminen yhdessä katettujen joukkolainojen yhteisesti sovitun määritelmän puuttumisen kanssa voisivat luoda esteitä aidosti yhdentyneiden katettujen joukkolainojen sisämarkkinoiden kehittämiselle. Kolmanneksi säädettyjen suojatoimien väliset erot kansallisissa säännöissä voivat aiheuttaa rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä, jos sijoittajansuojan tasoltaan erilaisia katettuja joukkolainoja voidaan ostaa tällä nimityksellä koko unionissa ja ne saattavat hyötyä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja muun unionin lainsäädännön mukaisesta suotuisammasta vakavaraisuuskohtelusta.

(5)  Kansallisten järjestelmien joidenkin piirteiden yhdenmukaistamisen yhdessä yksilöityjen parhaiden käytäntöjen kanssa pitäisi näin ollen varmistaa hyvin toimivien katettujen joukkolainojen markkinoiden sujuva ja jatkuva kehitys unionissa ja rajoittaa rahoitusvakauteen kohdistuvia mahdollisia riskejä ja sen haavoittuvuutta. Tällaisella periaatelähtöisellä yhdenmukaistamisella olisi luotava yhteinen lähtökohta kaikkien katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemiselle unionissa. Yhdenmukaistaminen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot luovat kehykset katetuille joukkolainoille, mikä helpottaisi myös katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittymistä niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä ei tällä hetkellä ole. Tällaiset markkinat tarjoaisivat vakaan rahoituslähteen luottolaitoksille, joilla olisi tällä perusteella paremmat mahdollisuudet tarjota edullisia kiinnitysluottoja kuluttajille ja yrityksille, ja ne asettaisivat sijoittajien saataville turvallisempia sijoituskohteita.

(6)  Euroopan järjestelmäriskikomitea, jäljempänä ’EJRK’, antoi suosituksen(9), jossa kehotetaan kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ja Euroopan pankkiviranomaista, jäljempänä ’EPV’, määrittämään katettuja joukkolainoja koskevia parhaita käytäntöjä ja edistämään kansallisten säädöskehysten yhdenmukaistamista. Se suosittelee myös, että EPV koordinoi kansallisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia, jotka liittyvät erityisesti katepoolien laatuun ja erotteluun, katettujen joukkolainojen konkurssioikeudelliseen erillisyyteen, katepooleihin vaikuttaviin varoja ja velkoja koskeviin riskeihin sekä katepoolien koostumuksesta ilmoittamiseen. Suosituksessa kehotetaan lisäksi EPV:tä seuraamaan katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta kahden vuoden ajan suhteessa EPV:n määrittelemiin parhaisiin käytäntöihin. Tarkoituksena on arvioida lainsäädäntötoimien tarvetta ja raportoida tällaisesta tarpeesta EJRK:lle ja komissiolle.

(7)  Komissio esitti EPV:lle lausuntopyynnön asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklan 1 kohdan mukaisesti joulukuussa 2013.

(8)  EPV antoi 1 päivänä heinäkuuta 2014 kertomuksen(10) 20 päivänä joulukuuta 2012 annetun EJRK:n suosituksen ja komission joulukuussa 2013 esittämän lausuntopyynnön perusteella. Kertomuksessa suositellaan, että katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia lakeja, asetuksia ja valvontasäännöksiä lähennetään entistä enemmän, jotta voidaan edelleen tukea unionissa katettuihin joukkolainoihin sovellettavan yhden edullisemman riskipainokohtelun soveltamista.

(9)  EJRK:n ehdotuksen mukaisesti EPV seurasi katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta suhteessa suosituksessa esitettyihin parhaisiin käytäntöihin kahden vuoden ajan. Tämän perusteella EPV toimitti EJRK:lle, neuvostolle ja komissiolle 20 päivänä joulukuuta 2016 toisen katettuja joukkolainoja koskevan kertomuksen(11). Kertomuksessa todettiin, että yhdenmukaistamista on jatkettava, jotta katettujen joukkolainojen määritelmät ja sääntely unionissa olisivat johdonmukaisempia. Kertomuksessa todettiin lisäksi, että yhdenmukaistamisen olisi perustuttava tiettyjen jäsenvaltioiden nykyisiin hyvin toimiviin markkinoihin.

(10)  Katetut joukkolainat ovat yleensä luottolaitosten liikkeeseen laskemia. Katettujen joukkolainojen tarkoituksena on tarjota rahoitusta luototusta varten, ja suuressa mittakaavassa tapahtuva luottojen myöntäminen on yksi luottolaitosten ydintoiminnoista. Näin ollen unionin lainsäädännössä, jonka mukaan katettuihin joukkolainoihin voidaan soveltaa etuuskohtelua, edellytetään, että luottolaitokset laskevat ne liikkeeseen.

(11)  Varaamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksille varmistetaan, että liikkeeseenlaskijalla on tarvittavat tiedot hallinnoidakseen katepooliin kuuluviin lainoihin liittyvää luottoriskiä. Sillä varmistetaan myös, että liikkeeseenlaskijaan sovelletaan pääomavaatimuksia, joilla tuetaan sijoittajansuojaa kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmässä, jonka avulla sijoittaja ja johdannaissopimuksen vastapuoli voi kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katevaroihin. Näin ollen rajoittamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksiin varmistetaan, että katetut joukkolainat säilyvät turvallisena ja tehokkaana rahoitusvälineenä, mikä edistää sijoittajansuojaa ja rahoitusvakautta, jotka ovat yleisen edun mukaisia tärkeitä poliittisia tavoitteita. Tämä vastaisi myös lähestymistapaa, joka perustuu hyvin toimiviin kansallisiin markkinoihin, joilla vain luottolaitoksilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja.

(12)  Sen vuoksi on aiheellista, että ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyillä luottolaitoksilla olisi lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionin lainsäädännön mukaisesti. Erikoistuneille kiinnitysluottolaitoksille on ominaista se, että ne eivät ota yleisöltä talletuksia vaan pikemminkin muita takaisinmaksettavia varoja, minkä vuoksi ne ovat kyseisen määritelmän mukaisia. Erikoistuneet kiinnitysluottolaitokset ovat laitoksia, jotka harjoittavat ainoastaan kiinnitysluottojen sekä julkisen sektorin lainojen antoa, mukaan luettuna muilta luottolaitoksilta ostettujen lainojen rahoittaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti sallittua liitännäistoimintaa. Tämän direktiivin päätarkoituksena on säännellä edellytyksiä, joilla kyseiset luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja rahoitusvälineinä. Direktiivissä vahvistetaan luottolaitoksiin kohdistuvat tuotevaatimukset ja perustetaan erityinen tuotevalvonta korkeatasoisen sijoittajansuojan varmistamiseksi.

(13)  Kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmä on keskeinen käsite ja monien voimassa olevien katettujen joukkolainojen kansallisten kehysten osa, ja se on myös direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen katettujen joukkovelkakirjalainojen keskeinen osa. Tämän vuoksi käsite on tarpeen täsmentää sen varmistamiseksi, että sijoittajat ja johdannaissopimusten vastapuolet kaikkialla unionissa voivat kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katevaroihin yhdenmukaisin edellytyksin.

(14)  Konkurssioikeudellisen erillisyyden olisi myös oltava katettujen joukkolainojen olennainen tekijä sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin joukkolainan erääntyessä. Takaisinmaksun automaattinen aikaistuminen liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyystilanteessa voi häiritä katettuihin joukkolainoihin sijoittaneiden etusijajärjestystä. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin sovitun aikataulun mukaisesti, jopa maksukyvyttömyystapauksessa. Konkurssioikeudellinen erillisyys kytkeytyy näin ollen suoraan kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmään, ja siksi sen olisi myös oltava katettuja joukkolainoja koskevan kehyksen keskeinen tekijä.

(15)  Olemassa olevien katettujen joukkolainojen kansallisten kehysten keskeinen tekijä on myös se vaatimus, että katevarojen laadun olisi oltava erittäin hyvä, jotta varmistetaan katepoolin kestävyys. Näillä katevaroilla on erityispiirteitä, jotka liittyvät maksuvaateisiin ja katevarojen vakuutena oleviin omaisuuseriin. Sen vuoksi on aiheellista määrittää yleiset laatunäkökohdat, joita omaisuuserien olisi noudatettava tullakseen ▌hyväksytyiksi katevaroiksi. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa lueteltuja omaisuuseriä olisi pidettävä hyväksyttävinä katevaroiksi katettuja joukkolainoja koskevassa kehyksessä. Tämä koskee myös tapauksia, joissa tällaiset katevarat eivät enää ole minkään kyseisissä kohdissa vahvistetun vaatimuksen mukaisia, mutta niitä pidetään 1 kohdan b alakohdan mukaisina hyväksyttävinä katevaroina, kunhan ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. Komission direktiivin 2006/111/EY 2 artiklan b alakohdassa määritellyille julkisille yrityksille myönnettyjä tai niiden takaamia lainoja voitaisiin pitää hyväksyttävinä katevaroina edellyttäen, että julkiset yritykset tarjoavat keskeisiä julkisia palveluja yhteiskunnan kriittisten toimintojen ylläpitämiseksi. Lisäksi julkisten yritysten olisi tarjottava palvelujaan julkisen viranomaisen myöntämän toimiluvan tai luvan nojalla, niiden olisi oltava julkisen valvonnan alaisia ja niillä olisi oltava riittävä tulojen tuottamisen kyky niiden vakavaraisuuden varmistamiseksi. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia kansallisessa kehyksessään omaisuuserät, jotka ovat julkisille yrityksille myönnettyjen tai niiden takaamien lainojen muodossa, niiden olisi otettava näiden omaisuuserien osalta asianmukaisesti huomioon mahdolliset vaikutukset kilpailuun. Luottolaitoksia tai vakuutusyhtiöitä ei pitäisi katsoa julkisiksi yrityksiksi, riippumatta niiden omistuksesta. Näin ollen saamisia luottolaitoksilta olisi pidettävä hyväksyttävinä katevaroina tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai b alakohdan mukaisesti riippuen siitä, ovatko ne asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimusten mukaisia. Myös saamisia vakuutusyhtiöiltä olisi pidettävä hyväksyttävinä katevaroina tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Muita yhtä korkealaatuisia katevaroja voitaisiin myös pitää direktiivin mukaisesti hyväksyttävinä edellyttäen, että tällaiset katevarat täyttävät tämän direktiivin vaatimukset, mukaan luettuna maksuvaateen vakuutena oleviin omaisuuseriin liittyvät vaatimukset. Reaalivakuuksien omistus olisi kirjattava julkiseen rekisteriin, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat täytäntöönpanokelpoisia. Jos julkista rekisteriä ei ole, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vaihtoehtoisesta omistamisen ja vaateiden sertifioinnin muodosta, joka on verrattavissa kiinnitettyjen aineellisten hyödykkeiden julkiseen rekisteröintiin. Jos jäsenvaltiot käyttävät tällaista vaihtoehtoista sertifioinnin muotoa, niiden olisi myös säädettävä menettelystä, jolla tehdään muutoksia omistuksen ja vaateiden kirjaamiseen. Jäsenvaltioiden olisi ▌voitava jättää tiettyjä varoja kansallisten kehysten ulkopuolelle. Jotta katettujen joukkolainojen sijoittajat voisivat paremmin arvioida katettujen joukkolainojen ohjelman riskiä, jäsenvaltioiden olisi myös annettava riskinhajautusta koskevat säännöt, jotka liittyvät katepooliin sisältyvien lainojen tai saamisten määrän jakautumiseen ja materiaaliseen keskittymiseen ja vastapuolten lukumäärään. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää kansallisessa lainsäädännössä vaaditusta jakautumisen ja materiaalisen keskittymisen asianmukaisesta tasosta.

(16)  Katettuihin joukkolainoihin liittyy erityisiä rakenteellisia tekijöitä, joiden tarkoituksena on suojella sijoittajia koko ajan. Näihin tekijöihin sisältyy vaatimus, jonka mukaan katettujen joukkolainojen sijoittajien on voitava kohdistaa vaateensa paitsi liikkeeseenlaskijaan myös erityisessä katepoolissa oleviin varoihin. ▌Nämä rakenteelliset tuotteeseen liittyvät vaatimukset poikkeavat vakavaraisuusvaatimuksista, joita sovelletaan katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevaan luottolaitokseen. Ensiksi mainituissa ei pitäisi keskittyä liikkeeseen laskevan laitoksen toiminnan vakauden varmistamiseen, vaan niiden tarkoituksena on pikemminkin suojata sijoittajia asettamalla katettuja joukkolainoja koskevia erityisvaatimuksia. Sen lisäksi, että on erityisen tärkeää käyttää ▌laadukkaita katevaroja, on asianmukaista säännellä katepoolin tekijöihin kohdistuvia yleisiä vaatimuksia sijoittajansuojan parantamiseksi entisestään. Näihin vaatimuksiin olisi sisällyttävä erityiset säännöt, joiden tarkoituksena on suojata katepoolia, kuten säännöt, jotka koskevat katevarojen erottelua. Erottelu voidaan tehdä eri tavoin, esimerkiksi taseessa, erillisyhtiön avulla tai muulla tavoin. Omaisuuserien erottelun tarkoituksena on kuitenkin asettaa ne oikeudellisesti muiden velkojien kuin katettujen joukkolainojen haltijoiden ulottumattomiin. Katevarojen sijaintia olisi myös säänneltävä, jotta varmistetaan sijoittajan oikeuksien toteutuminen ▌. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot vahvistavat katepoolin koostumusta koskevia sääntöjä. Lisäksi tässä direktiivissä olisi määriteltävä kattavuutta koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta sallia erilaisia keinoja vähentää esimerkiksi valuutta- ja korkoriskejä. Olisi myös määriteltävä kattavuuden laskenta ja edellytykset, joilla johdannaissopimukset voidaan sisällyttää katepooliin, jotta varmistetaan, että katepooleihin sovelletaan yhteisiä tiukkoja laatuvaatimuksia kaikkialla unionissa. Kattavuutta laskettaessa olisi noudatettava pääoman osalta nimellisperiaatetta. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää jotakin muuta laskentamenetelmää kuin nimellisperiaatetta edellyttäen, että se on varovaisempi menetelmä, eli se ei johda suurempaan kattavuussuhteeseen, jossa lasketut katevarat ovat osoittaja ja lasketut katettuihin joukkolainoihin liittyvät velat on nimittäjä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseen laskemaan katettuun joukkolainaan liitettyä ylivakuuden tasoa, joka ylittää 15 artiklassa säädetyn kattavuutta koskevan vaatimuksen.

(17)  Useat jäsenvaltiot edellyttävät jo, että katepoolin valvoja suorittaa hyväksyttävien omaisuuserien laatua koskevia erityisiä tehtäviä ja varmistaa, että kansalliset kattavuutta koskevat vaatimukset täyttyvät. Tämän vuoksi on tärkeää katettujen joukkolainojen kohtelun yhdenmukaistamiseksi koko unionissa, että jos kansallisessa kehyksessä edellytetään katepoolin valvojan käyttämistä, sen tehtävät ja vastuut on määritelty selkeästi. Katepoolin valvojan olemassaolo ei poista kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuuta katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta erityisesti tämän direktiivin 6–12 ja 14–17 artiklan vaatimusten noudattamisen osalta.

(17 a)  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa vahvistetaan useita edellytyksiä sellaisille katetuille joukkolainoille, joilla on arvopaperistamisyhteisöjen asettama vakuus. Yksi näistä edellytyksistä koskee sitä, missä määrin tätä vakuutena olevan omaisuuserän tyyppiä voidaan käyttää, ja sillä rajoitetaan tällaisten rakenteiden käyttö 10 tai 15 prosenttiin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrästä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua tästä edellytyksestä asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti. Komissio tarkasteli tämän luopumisen asianmukaisuutta ja totesi, että mahdollisuus käyttää arvopaperistamisvälineitä tai katettuja joukkolainoja vakuutena olevina omaisuuserinä, kun lasketaan liikkeeseen katettuja joukkolainoja, olisi sallittava ainoastaan muiden katettujen joukkolainojen osalta, jäljempänä ’konserninsisäiset katettujen joukkolainojen poolirakenteet’, ja se olisi sallittava ilman rajoituksia liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrän osalta. Jotta taattaisiin optimaalinen avoimuus, ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katepoolit eivät saisi sisältää konserniin kuuluvien eri luottolaitosten konsernin sisällä liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja. Koska konsernin sisäisten katettujen joukkolainojen poolirakenteiden käyttö muodostaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan mukaisen poikkeuksen luottolaitosten saamisille asetetuista rajoista, olisi myös edellytettävä, että ulkoisesti ja sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat sijoittuvat luottoluokkaan 1 liikkeeseenlaskuhetkellä tai, jos luottoluokka myöhemmin muuttuu ja edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän, luottoluokkaan 2. Tapauksissa, joissa ulkoisesti tai sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat eivät enää täytä tätä vaatimusta, sisäisesti liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja ei enää pidetä asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan mukaisesti hyväksyttävinä omaisuuserinä ja näin ollen asianomaisen katepoolin ulkoisesti liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei sovelleta kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 kohdan a a alakohdassa tarkoitettua vapautusta. Jos kyseiset sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat eivät enää ole asiaankuuluvan luottoluokkaa koskevan vaatimuksen mukaisia, niiden olisi kuitenkin oltava tässä direktiivissä tarkoitettuja hyväksyttäviä katevaroja edellyttäen, että ne täyttävät kaikki tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset, ja sen vuoksi myös ulkoisesti liikkeeseen lasketuissa katetuissa joukkolainoissa, joiden vakuutena ovat nämä sisäisesti myönnetyt katetut joukkolainat tai muut tämän direktiivin mukaiset omaisuuserät, olisi voitava käyttää merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina’. Tällaisten rakenteiden käytön salliminen nähdään jäsenvaltiolle annettuna mahdollisuutena. Tästä seuraa, että jotta tämä vaihtoehto olisi tosiasiallisesti eri jäsenvaltioihin sijoittautuneeseen konserniin kuuluvien luottolaitosten käytettävissä, kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden olisi pitänyt käyttää tätä mahdollisuutta ja saattaa kyseinen säännös osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(18)  Pienten luottolaitosten on vaikea laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, koska katettujen joukkolainojen ohjelmien perustamisesta aiheutuu usein korkeita alkuvaiheen kustannuksia. Myös likviditeetti on erityisen tärkeää katettujen joukkolainojen markkinoilla, ja se määräytyy suurelta osin liikkeessä olevien joukkolainojen määrän mukaan. Sen vuoksi on aiheellista sallia kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisrahoitus, jotta pienemmät luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja. Tämä mahdollistaisi sen, että useat luottolaitokset voivat koota katevaroja yhteen yhden luottolaitoksen liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen vakuutena oleviksi omaisuuseriksi, ja helpottaisi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua niissä jäsenvaltioissa, joissa ei tällä hetkellä ole kehittyneitä markkinoita. Yhteisrahoitusta koskevien sopimusten käyttöä koskevilla vaatimuksilla olisi varmistettava, että katevarat, jotka myydään tai, jos jäsenvaltio on sallinut tämän mahdollisuuden, siirretään direktiivin 2002/47/EY mukaisella rahoitusvakuusjärjestelyllä liikkeeseen laskeville luottolaitoksille, täyttävät unionin lainsäädännön mukaiset katevarojen hyväksyttävyyttä ja ▌erottelua koskevat vaatimukset.

(20)  Katetun joukkolainan vakuutena olevan katepoolin läpinäkyvyys on olennainen osa tämän tyyppistä rahoitusvälinettä, koska se lisää vertailtavuutta ja antaa sijoittajille mahdollisuuden tehdä tarvittavan riskinarvioinnin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY(12) sisältää säännöksiä, jotka koskevat sellaisen esitteen laatimista, hyväksymistä ja levittämistä, joka on julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa sijaitsevalla tai toimivalla säännellyllä markkinalla. Kansalliset lainsäätäjät ja markkinatoimijat ovat ajan mittaan kehittäneet useita aloitteita, jotka koskevat direktiivin 2003/71/EY täydentämistä katettujen joukkolainojen sijoittajille annettavien tietojen osalta. On kuitenkin tarpeen täsmentää unionin lainsäädännössä, mikä olisi se yhteinen tietojen vähimmäistaso, johon sijoittajilla olisi oltava pääsy ennen katettujen joukkolainojen ostamista tai niiden ostohetkellä. Jäsenvaltioiden olisi voitava täydentää näitä vähimmäisvaatimuksia lisäsäännöksillä.

(21)  Välineen likviditeettiriskin pienentäminen on keskeinen tekijä katettujen joukkolainojen sijoittajien suojan varmistamisessa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen oikea-aikainen takaisinmaksu. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön katepoolin maksuvalmiuspuskuri, jolla puututaan likviditeettivajeen riskeihin, kuten maturiteettien ja korkojen epätasapaino, maksujen keskeyttäminen, sekoittumisriskit, johdannaiset ja muut operatiiviset velat, jotka erääntyvät katettujen joukkolainojen ohjelmassa. Luottolaitos voi kokea tilanteita, joissa on vaikea noudattaa katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevaa vaatimusta, esimerkiksi stressikausien aikana, jolloin puskuria käytetään ulosvirtausten kattamiseen. Toimivaltaisten viranomaisten, jotka on nimetty 18 artiklan 2 kohdan nojalla, olisi valvottava, että katepoolin maksuvalmiuspuskuria noudatetaan, ja tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä, joilla luottolaitosta vaaditaan palauttamaan puskuri. Katepoolin maksuvalmiuspuskuri poikkeaa luottolaitoksiin sovellettavista yleisistä maksuvalmiusvaatimuksista, jotka on asetettu muiden unionin säädösten mukaisesti, koska ensiksi mainittu liittyy suoraan katepooliin ja pyrkii vähentämään sille ominaisia likviditeettiriskejä. Sääntelytaakan minimoimiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia asianmukainen vuorovaikutus sellaisten maksuvalmiusvaatimusten kanssa, jotka on vahvistettu muussa unionin ▌ lainsäädännössä ja jotka palvelevat eri tarkoituksia kuin katepoolin maksuvalmiuspuskuri. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava päättää, että siihen päivään saakka, jona nämä unionin oikeuteen kuuluvat säädökset muutetaan, katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevaa vaatimusta on sovellettava vain, jos luottolaitokseen ei kohdistu unionin ▌ lainsäädännön nojalla muita maksuvalmiusvaatimuksia niiden kattamalla ajanjaksolla. Tällaisessa päätöksessä olisi vältettävä sitä, että luottolaitoksille asetetaan velvollisuus kattaa samat ulosvirtaukset erilaisilla likvideillä varoilla saman ajanjakson aikana. Tämä säännös merkitsee kuitenkin sitä, että jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää olla soveltamatta katepoolin maksuvalmiuspuskuria arvioidaan uudelleen unionin lainsäädäntöön tehtävien luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksia koskevien tulevien muutosten yhteydessä, mukaan luettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla annettu delegoitu asetus. Likviditeettiriskejä voitaisiin käsitellä muilla keinoilla kuin likvideillä varoilla, esimerkiksi laskemalla liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joilla on jatkettavissa olevat maturiteettirakenteet, joissa käynnistävät tekijät vastaavat likviditeettivajeeseen tai -stressiin. Tällöin jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että maksuvalmiuspuskuri lasketaan katetun joukkolainan viimeisen erääntymispäivän perusteella ottaen huomioon mahdolliset maturiteetin jatkamiset, kun käynnistävät tekijät reagoivat likviditeettiriskeihin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että katepoolin likviditeettivaatimuksia ei sovelleta katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan rahoituksen vastaavuutta koskevia vaatimuksia, silloin kun saapuvat maksut erääntyvät sopimusperusteisesti maksettaviksi ennen lähteviä maksuja ja ne sijoitetaan tällä välin erittäin likvideihin varoihin.

(22)  Useissa jäsenvaltioissa on kehitetty innovatiivisia maturiteettiprofiilien rakenteita mahdollisiin likviditeettiriskeihin puuttumiseksi, maturiteettierot mukaan luettuina. Näihin rakenteisiin kuuluu mahdollisuus pidentää katetun joukkolainan sovittua maturiteettia tietyksi ajaksi tai sallia katevaroista kertyvien rahavirtojen siirtäminen suoraan katettujen joukkolainojen haltijoille. Jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden yhdenmukaistamiseksi kaikkialla unionissa on tärkeää määritellä ne ehdot, joilla jäsenvaltiot voivat sallia näiden rakenteiden käyttämisen, jotta varmistetaan, etteivät ne ole liian monimutkaisia tai altista sijoittajia kasvaneille riskeille. Tässä tärkeänä osatekijänä on sen varmistaminen, että luottolaitokset eivät voi jatkaa maturiteettia oman harkintansa mukaan. Maturiteetin jatkaminen olisi sallittava vain, kun kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut objektiiviset ja selkeästi määritellyt käynnistävät tapahtumat ovat tapahtuneet tai niiden odotetaan tapahtuvan lähitulevaisuudessa. Tällaisten käynnistävien tekijöiden olisi pyrittävä estämään maksukyvyttömyys esimerkiksi korjaamalla likviditeetin puute, markkinoiden toimintapuute tai markkinahäiriö. Maturiteetin jatkamisilla voitaisiin myös helpottaa sellaisten luottolaitosten toiminnan hallittua alasajoa, jotka laskevat liikkeeseen katettuja joukkolainoja, mahdollistamalla maturiteetin jatkamiset maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun tapauksessa omaisuuserien konkurssialennusmyynnin välttämiseksi.

(23)  Erityisen julkisen valvonnan kehyksen olemassaolo on osa direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaista katettujen joukkolainojen määritelmää. Kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan määritellä tällaisen valvonnan luonnetta, sisältöä eikä viranomaisia, joiden olisi vastattava sen suorittamisesta. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tällaisen katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan perustekijöitä yhdenmukaistetaan ja että sitä suorittavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuualueet esitetään selkeästi.

(24)  Koska katettujen joukkolainojen julkinen valvonta poikkeaa luottolaitosten valvonnasta unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä näitä erilaisia valvontatehtäviä suorittamaan eri kansalliset toimivaltaiset viranomaiset kuin luottolaitoksen yleistä valvontaa suorittavat viranomaiset. Jotta varmistettaisiin katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan johdonmukaisuus koko unionissa, on tarpeen edellyttää, että katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä luottolaitosten yleistä valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(25)  Katettujen joukkolainojen julkiseen valvontaan olisi sisällyttävä katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemista koskevan luvan antaminen luottolaitoksille. Koska ainoastaan luottolaitosten olisi sallittava laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, luvan edellytyksenä olisi oltava luottolaitoksen toimilupa. Yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa Euroopan keskuspankin tehtävänä on neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen luottolaitosten toimilupien myöntäminen, mutta ainoastaan tämän direktiivin mukaisesti nimetyillä viranomaisilla olisi oltava valtuudet myöntää lupa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun ja harjoittaa katettujen joukkolainojen julkista valvontaa. Lisäksi tähän direktiiviin olisi sisällytettävä säännökset, jotka koskevat edellytyksiä, joilla unionin lainsäädännön nojalla toimiluvan saaneet luottolaitokset voivat saada luvan harjoittaa katettujen joukkolainojen ▌liikkeeseenlaskua.

(26)  Luvan laajuuden olisi liityttävä katettujen joukkolainojen ohjelmaan. Tällaiseen ohjelmaan olisi sovellettava tämän direktiivin mukaista valvontaa. Luottolaitoksella voi olla useampi kuin yksi katettujen joukkolainojen ohjelma. Siinä tapauksessa olisi edellytettävä erillistä lupaa kullekin ohjelmalle. Katettujen joukkolainojen ohjelma voi sisältää yhden tai useamman katepoolin. Saman katettujen joukkolainojen ohjelman useat katepoolit tai eri liikkeeseenlaskut (eri kansainväliset arvopaperien yksilöintitunnukset, ISIN-koodit) eivät välttämättä ole erillisiä katettujen joukkolainojen ohjelmia.

(26 a)  Olemassa olevia katettujen joukkolainojen ohjelmia ei vaadita hankkimaan uutta lupaa, kun tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja uusia sääntöjä aletaan soveltaa. Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen olisi kuitenkin noudatettava kaikkia tämän direktiivin vaatimuksia. Tämän direktiivin mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava vaatimusten noudattamista osana katettujen joukkolainojen julkista valvontaa. Jäsenvaltiot voisivat antaa kansallisen lainsäädännön nojalla ohjeita siitä, miten vaatimustenmukaisuuden arviointi menettelyllisesti suoritetaan sen päivämäärän jälkeen, josta alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkastella katettujen joukkolainojen ohjelmaa uudelleen ja arvioida, onko kyseisen ohjelman lupaa muutettava. Tällaisen muutoksen tarve voi johtua katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liiketoimintamallin merkittävistä muutoksista, jotka johtuvat esimerkiksi katettuja joukkolainoja koskevan kansallisen kehyksen muutoksesta tai luottolaitoksen tekemistä päätöksistä. Tällaisia muutoksia voidaan pitää huomattavina, jos ne edellyttävät niiden edellytysten uudelleenarviointia, joilla lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja on myönnetty.

(26 b)  Kun jäsenvaltio säätää erityisen hallinnonhoitajan nimittämisestä, sen olisi voitava antaa sääntöjä, jotka koskevat tällaisen erityisen hallinnonhoitajan toimivaltuuksia ja tälle asetettavia operatiivisia vaatimuksia. Nämä säännöt voisivat evätä erityiseltä hallinnonhoitajalta mahdollisuuden kerätä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja kuluttajilta ja vähittäissijoittajilta mutta sallia tämän kerätä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja yksinomaan ammattimaisilta sijoittajilta.

(27)  Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi sekä samanlaisen kohtelun ja sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi koko unionissa jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia hallinnollisten seuraamusten sijasta, olisi ilmoitettava asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset komissiolle.

(28)  Jäsenvaltioiden vahvistamien hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat niiden vastaanottajia, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten julkistamisvelvollisuuksia, seuraamusten määräämisvaltuutta ja määrättävissä olevien hallinnollisten taloudellisten seuraamusten tasoa. Ennen kuin tehdään päätös, jolla määrätään hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, niiden vastaanottajalle olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää poikkeuksista oikeuteen tulla kuulluksi muiden hallinnollisten toimenpiteiden yhteydessä. Tällainen poikkeus olisi rajattava tapauksiin, joissa on olemassa välitön vaara ja joissa tarvitaan kiireellisiä toimia kolmansille osapuolille, kuten katettujen joukkolainojen sijoittajille, aiheutuvien merkittävien tappioiden estämiseksi tai rahoitusjärjestelmälle aiheutuvien merkittävien vahinkojen estämiseksi tai korjaamiseksi. Tällaisissa tapauksissa vastaanottajalle olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi toimenpiteen käyttöönoton jälkeen.

(29)  Jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset seikat, jotta voidaan varmistaa hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa, kun määritetään hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyyppiä ja näiden seuraamusten tasoa. Jäsenvaltiot voisivat säätää myös maturiteetin jatkamiseen liittyviä hallinnollisia toimenpiteitä jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden yhteydessä. Jos jäsenvaltiot säätävät tällaisista toimenpiteistä, kyseisillä toimenpiteillä voitaisiin mahdollistaa se, että toimivaltaiset viranomaiset mitätöivät maturiteetin jatkamisen, ja vahvistaa edellytykset tällaiselle mitätöinnille, jolla voidaan puuttua tilanteeseen, jossa luottolaitos jatkaa maturiteettia kansallisen lainsäädännön mukaisten objektiivisten käynnistävien tekijöiden vastaisesti, tai varmistaa rahoitusvakaus ja sijoittajansuoja.

(30)  Jotta havaitaan mahdolliset rikkomiset, jotka kohdistuvat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja markkinointia koskeviin vaatimuksiin, katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet ja tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Nämä mekanismit eivät saisi rajoittaa sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen puolustautumisoikeuksia, joihin näiden valtuuksien ja mekanismien käyttö vaikuttaa haitallisesti.

(31)  Katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toteuttaa muita hallinnollisia toimenpiteitä, jotta varmistettaisiin mahdollisimman laaja soveltamisala toimille rikkomisen jälkeen ja autettaisiin estämään uusia rikkomisia, riippumatta siitä, pidetäänkö kyseisiä toimenpiteitä kansallisessa lainsäädännössä hallinnollisina seuraamuksina vai muina hallinnollisina toimenpiteinä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tässä direktiivissä säädettyjen seuraamusten suhteen lisäseuraamuksista sekä siinä säädettyjä suuremmista hallinnollisista seuraamusmaksuista.

(32)  Katettuja joukkolainoja koskeville voimassa oleville kansallisille laeille on ominaista se, että katettuihin joukkolainoihin sovelletaan yksityiskohtaista kansallista sääntelyä ja katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja ohjelmia valvotaan sen varmistamiseksi, että sijoittajien oikeudet turvataan aina katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun yhteydessä. Tähän valvontaan kuuluu ohjelman ominaisuuksien, kattavuutta koskevien vaatimusten ja katepoolin laadun jatkuva seuranta. Sijoittajansuojan olennainen osatekijä on riittävä tiedottaminen sijoittajille katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevasta sääntelykehyksestä. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat säännöllisesti tietoja kansallisista toimenpiteistä, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tavasta, jolla ne hoitavat katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

(33)  Katettujen joukkolainojen markkinoinnissa käytetään unionissa tällä hetkellä kansallisia nimiä ja merkkejä, joista osa on vakiintuneita ja osa ei. ▌Sen vuoksi vaikuttaa järkevältä sallia, että luottolaitokset, jotka laskevat liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionissa, käyttävät erityistä merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina’, kun ne myyvät katettuja joukkolainoja sekä unionin että kolmansien maiden sijoittajille edellyttäen, että kyseiset katetut joukkolainat täyttävät tässä direktiivissä asetetut vaatimukset. Jos katetut joukkolainat täyttävät myös asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimukset, luottolaitosten olisi sallittava käyttää merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)’. Kyseinen merkki, josta käy ilmi, että erityiset lisävaatimukset ovat täyttyneet, mikä tarkoittaa, että joukkolainalla on vahvistettu ja hyvin ymmärretty laatu, voisi olla houkutteleva jopa niissä jäsenvaltioissa, joissa on vakiintuneet kansalliset merkit. Näiden kahden merkin, ’eurooppalainen katettu joukkolaina’ ja ’eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)’, tarkoituksena on tehdä sijoittajille helpommaksi arvioida katettujen joukkolainojen laatua, ja siten tällaisista joukkolainoista tehdään houkuttelevampia sijoitusvälineitä sekä unionissa että sen ulkopuolella. Näiden merkkien käytön olisi kuitenkin oltava valinnaista, ja jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus säilyttää ’eurooppalainen katettu joukkolaina’ -merkkien rinnalla edelleen omat kansalliset nimityksensä ja merkintäjärjestelmänsä.

(34)  Jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista, sen olisi seurattava tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa katettujen joukkolainojen kehitystä unionissa ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sijoittajansuojan tasosta ja katettujen joukkolainojen markkinoiden kehityksestä. Kertomuksessa olisi myös keskityttävä katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vakuutena olevien omaisuuserien kehittymiseen ▌. Jatkettavissa olevan maturiteettirakenteen käyttö on lisääntynyt. Komission olisi sen vuoksi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle toiminnasta ja riskeistä ja hyödyistä, jotka aiheutuvat sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta, joiden maturiteetti on jatkettavissa. Markkinatoimijat ja muut toimijat ovat ehdottaneet uutta rahoitusvälinelajia, jonka nimeksi tulee ’eurooppalainen vakuudellinen velkasitoumus’ (European Secured Note, ESN), jonka katteena on julkisia saamisia tai kiinnelainoja riskipitoisempia omaisuuseriä, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia katteeksi hyväksyttäviä omaisuuseriä. Komissio kuuli 3 päivänä lokakuuta 2017 EPV:tä sen arvioimiseksi, missä määrin ESN-sitoumukset voisivat hyödyntää EPV:n määrittämiä perinteisiä katettuja joukkolainoja koskevia ”parhaita käytäntöjä”, ESN-sitoumusten asianmukaisesta riskikohtelusta ja ESN-sitoumusten liikkeeseenlaskujen mahdollisesta vaikutuksesta pankkien taseiden sidonnaisuustasoihin. Vastauksena tähän EPV antoi raportin 24 päivänä heinäkuuta 2018. Komissio julkaisi EPV:n raportin kanssa rinnakkaisen tutkimuksen 12 päivänä lokakuuta 2018. Komission tutkimuksessa ja EPV:n raportissa todettiin, että lisäarviointi oli tarpeen esimerkiksi sääntelykohtelun osalta. Komission olisi sen vuoksi jatkettava sen arvioimista, olisiko ESN-sitoumuksia koskeva lainsäädäntökehys asianmukainen, ja raportoitava havainnoistaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, sekä esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(35)  Tällä hetkellä ei ole olemassa vastaavuusjärjestelmää, jolla unioni tunnustaisi kolmansissa maissa sijaitsevien luottolaitosten liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja, lukuun ottamatta vakausvalvontaa, jossa joillekin kolmansien maiden joukkolainoille myönnetään tietyin edellytyksin likviditeettiä koskeva etuuskohtelu. Komission olisi sen vuoksi tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa arvioitava kolmansien maiden katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien vastaavuutta koskevan järjestelmän käyttöönoton tarvetta ja asiaankuuluvuutta. Komission olisi viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona jäsenvaltioiden on määrä soveltaa tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä, toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sekä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus asiasta.

(36)  Katettujen joukkolainojen sovittu maturiteetti on yleensä useita vuosia. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää siirtymätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että muutokset eivät koske katettuja joukkolainoja, jotka on jo laskettu liikkeeseen ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä]. Ennen kyseistä päivää liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen olisi sen vuoksi oltava jatkuvasti direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, ja ne olisi vapautettava useimmista tässä direktiivissä säädetyistä uusista vaatimuksista. Tällaisiin katettuihin joukkolainoihin olisi voitava edelleen viitata katettuina joukkolainoina edellyttäen, että tämän direktiivin mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat sitä, että ne täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan vaatimukset, sellaisina kuin niitä sovelletaan näiden joukkolainojen myöntämispäivänä, sekä tämän direktiivin niihin sovellettavat vaatimukset. Valvonta ei saisi koskea tämän direktiivin niitä vaatimuksia, joista tällaiset katetut joukkolainat on vapautettu. Joissakin jäsenvaltioissa ISIN-koodit ovat avoinna pidemmän ajan, jolloin katettuja joukkolainoja voidaan laskea liikkeeseen jatkuvasti kyseistä koodia käyttäen (jatkuvasti toteutettavat liikkeeseenlaskut), tarkoituksena lisätä kyseisen katetun joukkolainan määrää (liikkeeseenlaskumäärä). Siirtymätoimenpiteiden olisi katettava ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] avattuja ISIN-koodeja käyttäen käynnistetyt jatkuvasti toteutettavat liikkeeseenlaskut, kuitenkin soveltaen joitakin rajoituksia.

(37)  Sen seurauksena, että katetuille joukkolainoille säädetään yhdenmukainen kehys, olisi muutettava direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa olevaa katettujen joukkovelkakirjalainojen kuvausta. Direktiivissä 2014/59/EU määritellään katetut joukkovelkakirjalainat viittaamalla direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohtaan, ja koska tätä kuvausta olisi muutettava, myös direktiiviä 2014/59/EU olisi muutettava. Jotta muutokset eivät vaikuttaisi katettuihin joukkolainoihin, jotka on laskettu liikkeeseen direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä], kyseisiin katettuihin joukkolainoihin olisi edelleen viitattava katettuina joukkolainoina tai ne olisi määriteltävä sellaisiksi niiden erääntymiseen asti. Direktiivejä 2009/65/EY ja 2014/59/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(38)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(13) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(39)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli yhteisen kehyksen vahvistamista katetuille joukkolainoille sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen rakenteelliset ominaisuudet koko unionissa vastaavat alhaisempaa riskiprofiilia, joka oikeuttaa unionin etuuskohtelun▌, vaan se voidaan unionin katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämisen ja unionissa tehtävien rajat ylittävien sijoitusten tukemisen tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(39 a)  Euroopan keskuspankkia kuultiin, ja se antoi lausuntonsa 22 päivänä elokuuta 2018.

(40)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(14) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon ... päivänä ...kuuta …(15). Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset käsittelevät merkittäviä määriä henkilötietoja. Tässä käsittelyssä olisi aina noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Samoin Euroopan pankkiviranomaisen suorittama henkilötietojen käsittely, kun se direktiivin mukaisesti ylläpitää keskustietokantaa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten sille ilmoittamista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, olisi toteutettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan sijoittajansuojaa koskevat säännöt, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

1)  katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevat vaatimukset;

2)  katettujen joukkolainojen rakenteelliset tekijät;

3)  katettujen joukkolainojen julkinen valvonta;

4)  katettuihin joukkolainoihin liittyvät ▌julkistamisvaatimukset.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseen laskemiin katettuihin joukkolainoihin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)  ’katetulla joukkolainalla’ luottolaitoksen niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla tämä direktiivin velvoittavat vaatimukset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, liikkeeseen laskemaa velkasitoumusta, jonka vakuutena on katevaroja, joita katetun joukkolainan sijoittajilla on etuoikeutettuina velkojina mahdollisuus käyttää suoraan;

2)  ’katettujen joukkolainojen ohjelmalla’ lakisääteisissä säännöissä ja sopimusehdoissa määritettyjä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskun rakenteellisia tekijöitä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle myönnetyn luvan mukaisesti;

3)  ’katepoolilla’ selvästi määriteltyä sellaisten omaisuuserien ryhmää, jotka ovat katettuihin joukkolainoihin liittyvien maksuvelvoitteiden vakuutena ja jotka on erotettu muista katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen hallussaan pitämistä varoista;

3 a)  ’katevaroilla’ katepooliin sisältyviä omaisuuseriä;

3 b)  ’vakuutena olevilla omaisuuserillä’ katevarojen vakuutena olevia aineellisia hyödykkeitä ja saamisia;

3 c)  ’erottelulla’ katetut joukkolainat liikkeeseen laskevan luottolaitoksen toteuttamia toimia katevarojen yksilöimiseksi ja niiden saattamiseksi oikeudellisesti muiden velkojien kuin katettujen joukkolainojen sijoittajien ja johdannaissopimusten vastapuolten ulottumattomiin;

4)  ’luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta;

5)  ’erikoistuneella kiinnitysluottolaitoksella’ luottolaitosta, joka rahoittaa lainoja ainoastaan tai pääasiallisesti laskemalla liikkeeseen katettuja joukkolainoja ja jolla lain mukaan on oikeus harjoittaa ainoastaan kiinnitysluottojen sekä julkisen sektorin lainojen antoa eikä ole lupaa vastaanottaa talletuksia, mutta joka vastaanottaa yleisöltä muita takaisinmaksettavia varoja;

6)  ’automaattisella aikaistumisella’ tilannetta, jossa katettu joukkolaina automaattisesti erääntyy ja lankeaa välittömästi maksettavaksi liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä ja jonka osalta katetun joukkolainan sijoittajilla on täytäntöönpanokelpoinen takaisinmaksuvaatimus ennen alkuperäistä eräpäivää;

7)  ’markkina-arvolla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 76 alakohdassa määriteltyä kiinteän omaisuuden markkina-arvoa;

8)  ’kiinnitysluottoarvolla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 74 alakohdassa määriteltyä kiinteän omaisuuden kiinnitysluottoarvoa;

10)  ’ensisijaisilla vakuuksilla’ katepoolin luonteen määrittäviä hallitsevia katevaroja;

11)  ’täytevakuuksilla’ katevaroja, jotka otetaan huomioon kattavuutta koskevien vaatimusten täyttämiseksi ja jotka ovat muita kuin ensisijaisia vakuuksia;

12)  ’ylivakuudella’ vakuuden lakisääteisen, sopimukseen perustuvan tai vapaaehtoisen tason kokonaisuutta, joka ylittää 15 artiklassa säädetyn kattavuutta koskevan vaatimuksen;

13)  ’rahoituksen vastaavuutta koskevilla vaatimuksilla’ sääntöjä, joiden mukaan erääntyvien velkojen ja saamisten väliset rahavirrat on nettoutettava varmistamalla sopimuksellisesti, että lainanottajilta ja johdannaissopimusten vastapuolilta vastaanotettavat maksut erääntyvät ennen katetun joukkolainan sijoittajille ja johdannaissopimusten vastapuolille suoritettavia maksuja ja että nämä määrät ovat arvoltaan vähintään yhtä suuria kuin katetun joukkolainan sijoittajille ja johdannaissopimusten vastapuolille suoritettavat maksut, ja että lainanottajilta ja johdannaissopimusten vastapuolilta vastaanotetut määrät sisällytetään katepooliin 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kunnes maksut katetun joukkolainan sijoittajille ja johdannaissopimusten vastapuolille erääntyvät;

14)  ’likviditeetin nettoulosvirtauksella’ kaikkia tiettynä kalenteripäivänä erääntyviä ulosvirtaavia maksuja, mukaan lukien pääoma- ja korkomaksut ja maksut, jotka johtuvat katettujen joukkolainojen ohjelman johdannaissopimuksista, sen jälkeen, kun niistä on vähennetty kaikki samana kalenteripäivänä erääntyvistä, katevaroihin liittyvistä saatavista aiheutuvat sisäänvirtaavat maksut;

15)  ’jatkettavissa olevalla maturiteettirakenteella’ mekanismia, joka tarjoaa mahdollisuuden jatkaa katettujen joukkolainojen sovittua maturiteettia ennalta määrätyn ajanjakson ajan, jos erityinen käynnistävä tapahtuma toteutuu;

16)  ’katetun joukkolainan julkisella valvonnalla’ katettujen joukkolainojen ohjelmien valvontaa, jolla varmistetaan, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun sovellettavia vaatimuksia noudatetaan ja että ne pannaan täytäntöön;

17)  ’erityisellä hallinnonhoitajalla’ henkilöä tai yhteisöä, joka on nimetty hallinnoimaan katettujen joukkolainojen ohjelmaa kyseisen ohjelman yhteydessä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyystilanteessa tai kun tällaisen luottolaitoksen on todettu olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun asianomainen toimivaltainen viranomainen katsoo, että kyseisen luottolaitoksen asianmukainen toiminta on vakavasti vaarassa;

17 a)  ’kriisinratkaisulla’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisua;

18)  ’ryhmällä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 137 alakohdassa määriteltyä ryhmää;

II OSASTO

KATETTUJEN JOUKKOLAINOJEN RAKENTEELLISET TEKIJÄT

1 luku

Kaksinkertainen takautumisoikeus ja konkurssioikeudellinen erillisyys

4 artikla

Kaksinkertainen takautumisoikeus

1.  Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, joiden avulla katettujen joukkolainojen sijoittajat ja johdannaissopimusten vastapuolet, jotka noudattavat 11 artiklaa, saavat oikeuden esittää seuraavia vaateita:

a)  katetut joukkolainat liikkeeseen laskevaa luottolaitosta koskeva vaade;

b)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä katevarojen pääomaa sekä mahdollisesti kertynyttä ja tulevaa korkoa koskeva etuoikeutettu vaade;

c)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden yhteydessä ja jos b alakohdassa tarkoitettua etuoikeutettua vaadetta ei voida täysin täyttää, kyseisen luottolaitoksen konkurssipesää koskeva vaade, joka on etuoikeusasemaltaan sama kuin etusijajärjestystä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritetty luottolaitoksen tavallisten vakuudettomien velkojien vaade.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaateet rajoittuvat katettuihin joukkolainoihin liittyviin täysimääräisiin maksuvelvoitteisiin.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa jäsenvaltiot voivat erikoistuneen kiinnitysluottolaitoksen maksukyvyttömyyden tapauksessa vahvistaa sääntöjä, joiden mukaan katetun joukkolainan sijoittajien ja 11 artiklaa noudattavien johdannaissopimusten vastapuolten vaade on paremmassa etuoikeusasemassa kuin kyseisen erikoistuneen kiinnitysluottolaitoksen tavallisten vakuudettomien velkojien vaade määritettynä etusijajärjestystä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mutta huonommassa etuoikeusasemassa kuin muut etuoikeutetut velkojat.

5 artikla

Katettujen joukkolainojen konkurssioikeudellinen erillisyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuihin joukkolainoihin liittyvät maksuvelvoitteet eivät aikaistu automaattisesti katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä.

2 luku

Katepooli ja kattavuus

I JAKSO

Hyväksyttävät omaisuuserät

6 artikla

Hyväksyttävät katevarat

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että katettujen joukkolainojen vakuutena on aina

a)  asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettuja hyväksyttäviä omaisuuseriä edellyttäen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos täyttää kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 a – 3 kohdan vaatimukset;

b)  korkealaatuisia katevaroja, jotka turvaavat sen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalla luottolaitoksella on 2 kohdassa tarkoitettu maksuvaade ja joiden vakuutena olevat omaisuuserät ovat 3 kohdan mukaisia; tai

c)  komission direktiivin 2006/111/EY 2 artiklan b alakohdassa määritellyille julkisille yrityksille myönnettyjen tai niiden takaamien lainojen muodossa olevia omaisuuseriä, jollei 4 kohdasta muuta johdu.

2.  Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maksuvaateen on täytettävä seuraavat oikeudelliset vaatimukset:

a)  omaisuuserä edustaa maksuvaatimusta, jolla on milloin tahansa määritettävissä oleva vähimmäisarvo, joka on oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen, johon ei sovelleta muita ehtoja kuin se, että vaade erääntyy myöhempänä ajankohtana ja että vaateen vakuutena on kiinteistövakuus, muu käteis- tai kiinteistöpanttioikeus tai takaus;

b)  maksuvaateen vakuutena oleva kiinteistövakuus, muu käteis- tai kiinteistöpanttioikeus tai takaus on täytäntöönpanokelpoinen;

c)  kaikki oikeudelliset vaatimukset maksuvaateen vakuutena olevan kiinteistövakuuden, muun kuin käteis- tai kiinteistöpanttioikeuden tai takauksen perustamiseksi on täytetty;

d)  maksuvaateen vakuutena oleva kiinteistövakuus, muu käteis- tai kiinteistöpanttioikeus tai takaus on sellainen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos voi periä vaateen ilman aiheetonta viivytystä.

▌ Jäsenvaltioiden on vaadittava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset arvioivat maksuvaateiden ja vakuutena olevien omaisuuserien täytäntöönpanokelpoisuuden ennen niiden sisällyttämistä katepooliin.

3.  Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vakuutena olevien omaisuuserien on täytettävä jokin seuraavista vaatimuksista:

a)  aineellisille hyödykkeille on olemassa arviointinormeja, jotka hyväksytään yleisesti asiantuntijoiden keskuudessa ja jotka ovat kyseiselle aineelliselle hyödykkeelle soveltuvia, ja olemassa on julkinen rekisteri, johon kirjataan kyseisten aineellisten hyödykkeiden omistajat ja näihin hyödykkeisiin kohdistuvat vaateet;

b)  saamisten muodossa olevien omaisuuserien osalta saamisen vastapuolen turvallisuus ja luotettavuus määritellään sen veronkeräysmahdollisuuksien mukaisesti tai sen perusteella, että siihen kohdistetaan jatkuvaa vastapuolen moitteettoman toiminnan ja vakavaraisuuden julkista valvontaa.

Tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut reaalivakuudet otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvien velkojen kattamiseksi enintään määrään, joka on kiinnitysten pääomamäärä yhdistettynä aikaisempiin kiinnityksiin tai 70 prosenttia kyseisten reaalivakuuksien arvosta sen mukaan, kumpi on alhaisempi. Tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen reaalivakuuksien, jotka ovat hyväksyttäviä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ei tarvitse noudattaa 70 prosentin rajaa tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa säädettyjä rajoja.

Jos tämän kohdan a alakohdan soveltamiseksi ei ole olemassa julkista rekisteriä tiettyä aineellista hyödykettä varten, jäsenvaltiot voivat säätää vaihtoehtoisesta kyseisen aineellisen hyödykkeen omistuksen ja siihen kohdistuvien vaateiden sertifioinnin muodosta, sikäli kuin se vastaa julkisen rekisterin tarjoamaa suojaa siinä mielessä, että se sallii asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti asianomaisten kolmansien osapuolten saada tietoja kiinnitettyjen aineellisten hyödykkeiden tunnistamisesta, omistajan määrityksestä, dokumentoinnista ja kiinnitysten kohdistumisesta sekä vakuusoikeuksien täytäntöönpanokelpoisuudesta.

4.  Kun sovelletaan 1 kohdan c alakohtaa, katettuihin joukkolainoihin, joiden ensisijaisina vakuuksina on julkisille yrityksille myönnettyjä tai niiden takaamia lainoja, on sovellettava vähintään 10 prosentin suuruista 3 artiklan 12 kohdassa määritellyn ylivakuuden tasoa, ja niiden on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

a)  julkiset yritykset tarjoavat olennaisia julkisia palveluja toimiluvan, käyttöoikeussopimuksen tai julkisen viranomaisen myöntämän muun toimeksiannon perusteella;

b)  julkiset yritykset ovat julkisen valvonnan alaisia;

c)  julkisilla yrityksillä on riittävä tulojen tuottamisen kyky, jonka tällaiset julkiset yritykset varmistavat sillä, että

i)  niillä on tarjotusta palvelusta perittävien palkkioiden, maksujen ja saatavien keräämisessä ja korottamisessa riittävästi joustovaraa taloudellisen vakautensa ja vakavaraisuutensa varmistamiseksi,

ii)  ne saavat olennaisten julkisten palvelujen tarjoamisen vastineeksi riittävästi lakisääteisiä avustuksia taloudellisen vakautensa ja vakavaraisuutensa varmistamiseksi, tai

iii)  ne ovat tehneet julkisen viranomaisen kanssa voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen.

5.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vakuutena käytettyjen aineellisten hyödykkeiden arvostusmenetelmää ja -prosessia. Näillä säännöillä on varmistettava ainakin seuraavat seikat:

a)  että kullekin reaalivakuudelle on olemassa ajantasainen arvonmääritys markkina-arvoon tai sitä alempaan arvoon tai kiinnitysluottoarvoon hetkellä, jona katteena oleva omaisuuserä sisällytetään katepooliin;

b)  että arvostuksen suorittaa arvioija, jolla on riittävä pätevyys, kyky ja kokemus; ja

c)  että arvioija on riippumaton luottopäätösmenettelystä, ei ota huomioon spekulatiivisia tekijöitä arvioidessaan vakuutena olevan omaisuuserän arvoa ja dokumentoi vakuutena olevan omaisuuserän läpinäkyvällä ja selkeällä tavalla.

6.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevilla luottolaitoksilla on käytössä menettelyt, joilla valvotaan, että 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuina vakuuksina käytetyt aineelliset hyödykkeet ovat asianmukaisesti vakuutettuja vahinkojen varalta ja että vakuutusvaade on eroteltu 12 artiklan mukaisesti.

7.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset dokumentoivat 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut katevarat ja lainanantopolitiikkansa tämän artiklan noudattamisen osalta.

8.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan saamisten määrän jakautumiseen ja materiaaliseen keskittymiseen liittyvä riskinhajautus katepoolissa sellaisten omaisuuserien osalta, joita ei pidetä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksyttävinä.

7 artikla

Unionin ulkopuolella sijaitsevat vakuutena olevat omaisuuserät

1.  Jollei 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat sallia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset sisällyttävät katepooliin omaisuuseriä, joiden vakuutena olevat omaisuuserät sijaitsevat unionin ulkopuolella ▌.

2.  Jos jäsenvaltiot sallivat 1 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien sisällyttämisen, niiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että luottolaitokset tarkistavat, että nämä vakuutena olevat omaisuuserät täyttävät kaikki 6 artiklassa säädetyt vaatimukset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä vakuutena olevat omaisuuserät tarjoavat samantasoisen suojan kuin unionissa sijaitsevat vakuutena olevat omaisuuserät ja että näiden vakuutena olevien omaisuuserien realisointi on oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoinen ▌tavalla, joka on vaikutukseltaan sama kuin unionissa sijaitsevien vakuutena olevien omaisuuserien realisointi.

8 artikla

Konserninsisäiset katetun joukkolainan poolirakenteet

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa säännöt, jotka koskevat konserninsisäisten katetun joukkolainan poolirakenteiden käyttöä, joiden puitteissa konserniin kuuluvan luottolaitoksen ▌liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja, jäljempänä ’sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat’, käytetään katevaroina, kun samaan konserniin kuuluva toinen luottolaitos laskee ulkoisesti liikkeeseen katettuja joukkolainoja, jäljempänä ’ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat’. Näihin sääntöihin on sisällytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

a)  sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat myydään ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle;

b)  sisäisesti liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja käytetään ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katepoolissa katevaroina ja ne kirjataan sen luottolaitoksen taseeseen, joka laskee liikkeeseen ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat;

b a)  ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katepooli sisältää ainoastaan yhden konserniin kuuluvan luottolaitoksen sisäisesti liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja;

c)  ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat liikkeeseen laskeva luottolaitos aikoo myydä ne katettujen joukkolainojen sijoittajille, jotka eivät kuulu konserniin;

d)  sekä sisäisesti että ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 2 luvussa tarkoitetulle luottoluokka 1:lle asetetut vaatimukset liikkeeseenlaskuhetkellä ja niiden vakuutena on 6 artiklassa tarkoitettuja hyväksyttäviä katevaroja;

d a)  kun on kyse rajat ylittävistä konserninsisäisistä katetun joukkolainan poolirakenteista, sisäisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katevarat täyttävät ulkoisesti liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin liittyvät hyväksyttävyyttä ja kattavuutta koskevat vaatimukset.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan d alakohtaa toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että katetut joukkolainat, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 2 sen jälkeen, kun niiden luottoluokkaa on alennettu, pysyvät edelleen osana konserninsisäistä katetun joukkolainan poolirakennetta edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luottoluokan muutos ei johdu niiden kansallisten säännösten, joilla 19 artiklan 2 kohta saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaisten lupaa koskevien vaatimusten rikkomisesta. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikista tämän alakohdan nojalla tehdyistä päätöksistä.

9 artikla

Yhteisrahoitus

1.  Jäsenvaltioiden on sallittava, että hyväksyttäviä katevaroja, jotka ovat peräisin luottolaitoksesta ja jotka katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos on ostanut, käytetään katevaroina katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemista varten. Jäsenvaltioiden on säänneltävä tällaisia ostoja sen varmistamiseksi, että 6 ja 12 artiklassa vahvistetut vaatimukset täyttyvät.

2.  Edellä 1 kohdassa säädetyn vaatimuksen lisäksi jäsenvaltiot voivat sallia siirrot rahoitusvakuusjärjestelyin direktiivin 2002/47/EY mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat myös sallia sen, että muusta yrityksestä kuin luottolaitoksesta peräisin olevia omaisuuseriä käytetään vakuuksina. Jos jäsenvaltiot käyttävät tätä mahdollisuutta, niiden on vaadittava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos joko arvioi sen yrityksen luotonmyöntämiskäytännöt, jolta se ostaa katevarat, tai suorittaa itse lainanottajan luottokelpoisuuden perusteellisen arvioinnin.

10 artikla

Katepoolin koostumus

Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja hyväksymällä katepoolien koostumusta koskevat säännöt. Säännöillä määritellään tarvittaessa ehdot, joilla katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset voivat sisällyttää katepooleihin ensisijaisia vakuuksia, joiden ominaisuudet eroavat asianomaisista katevaroista rakenteellisten tekijöiden, varojen elinajan tai riskiprofiilin suhteen.

11 artikla

Katepoolissa olevat johdannaissopimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja sallimalla johdannaissopimusten sisällyttäminen katepooliin ainoastaan, jos vähintään seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)  johdannaissopimukset sisällytetään katepooliin yksinomaan riskeiltä suojautumiseksi, niiden määrää tarkistetaan, jos suojattava riski on alentunut, ja ne poistetaan, kun suojattavaa riskiä ei enää ole;

b)  johdannaissopimukset dokumentoidaan riittävästi;

c)  johdannaissopimukset erotellaan 12 artiklan mukaisesti;

d)  johdannaissopimuksia ei voida päättää katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä;

e)  johdannaissopimukset ovat 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

2.  Edellä 1 kohdassa lueteltujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on vahvistettava katepoolissa olevia johdannaissopimuksia koskevat säännöt▌.

Näissä säännöissä on täsmennettävä, siinä määrin kuin se on asianmukaista,

a)  suojausvastapuolten kelpoisuusvaatimukset;

b)   johdannaissopimuksiin liittyvät asiakirjat, jotka on toimitettava.

12 artikla

Katevarojen erottelu

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava katevarojen erottelua koskevat säännöt. Näihin sääntöihin on sisällytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

a)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos kykenee milloin tahansa yksilöimään kaikki katevarat;

b)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos erottelee oikeudellisesti sitovalla ja täytäntöönpanokelpoisella tavalla kaikki katevarat;

c)  kaikki katevarat on suojattu mahdollisilta kolmannen osapuolen vaateilta, eivätkä ne kuulu katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen konkurssipesään ennen kuin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu etuoikeutettu vaade on täytetty.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa katevaroihin kuuluu mahdollinen johdannaissopimuspositioiden yhteydessä saatu vakuus.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua katevarojen erottelua on sovellettava myös katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä.

13 artikla

Katepoolin valvoja

1.  Jäsenvaltiot voivat vaatia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset nimittävät katepoolin valvojan, jonka tehtävänä on jatkuvasti valvoa katepoolia 6–12 artiklassa ja 14–17 artiklassa säädettyjen vaatimusten osalta.

2.  Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on vahvistettava säännöt ainakin seuraavista seikoista:

a)  katepoolin valvojan nimittäminen ja erottaminen;

b)  katepoolin valvojan mahdolliset kelpoisuusvaatimukset;

c)  katepoolin valvojan tehtävät, myös katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä;

d)  velvoite tehdä ilmoitus 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille;

e)  oikeus saada katepoolin valvojan tehtävien suorittamista varten tarvittavia tietoja.

3.   Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, katepoolin valvojan on oltava erillinen ja riippumaton katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevasta luottolaitoksesta ja kyseisen luottolaitoksen tilintarkastajasta.

4.  Jäsenvaltiot voivat sallia, että katepoolin valvoja ei ole luottolaitoksesta erillinen, jos

a)  sisäinen katepoolin valvoja on riippumaton katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen luottopäätösmenettelystä;

b)  jäsenvaltiot varmistavat, että sisäistä katepoolin valvojaa ei eroteta tehtävästään katepoolin valvojana ilman katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen etukäteen antamaa hyväksyntää, tämän kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan a alakohdan soveltamista; ja

c)  sisäisellä katepoolin valvojalla on tarvittaessa suora yhteys valvontatehtäväänsä hoitavaan ylimpään hallintoelimeen.

4.  Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on ilmoitettava asiasta EPV:lle.

14 artikla

Sijoittajille annettavat tiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos antaa katettujen joukkolainojen ohjelmista tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia, jotta sijoittajat voivat arvioida ohjelman profiilia ja riskejä ja suorittaa asianmukaista huolellisuutta koskevat tehtävänsä.

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan sijoittajille vähintään neljännesvuosittain ja että ne sisältävät vähintään seuraavat salkun tiedot:

a)  katepoolin ja liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen arvo;

a a)  luettelo kaikista kyseisen ohjelman puitteissa liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen kansainvälisistä arvopaperien yksilöintitunnuksista (International Securities Identification Numbers, ISIN‑koodit);

b)  katevarojen maantieteellinen jakautuminen ja tyyppi sekä luoton suuruus ja arvostusmenetelmä;

c)  markkinariskiin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien korkoriski ja valuuttariski sekä luottoon▌ ja likviditeettiin liittyvät riskit;

d)  katevarojen ja katettujen joukkolainojen maturiteettirakenne sekä tarvittaessa yleisesitys maturiteetin jatkamisen käynnistävistä tekijöistä;

e)  vaaditun ja saatavissa olevan kattavuuden sekä lakisääteisen, sopimukseen perustuvan ja vapaaehtoisen ylivakuuden tasot;

f)  niiden lainojen prosentuaalinen osuus, joiden osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisen maksukyvyttömyyden katsotaan toteutuneen, ja joka tapauksessa, kun lainojen takaisinmaksu on myöhästynyt enemmän kuin 90 päivää.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 8 artiklassa tarkoitettujen konserninsisäisten katetun joukkolainan poolirakenteiden puitteissa ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen osalta sijoittajille tarjotaan kaikista konsernin sisäisesti liikkeeseen lasketuista katetuista joukkolainoista tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–f alakohdassa tarkoitetut tiedot tai linkki niihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan sijoittajille ainakin koostetussa muodossa. ▌

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevia luottolaitoksia julkaisemaan verkkosivustollaan sijoittajien saataville 1 ja 2 kohdan mukaisesti saatetut tiedot. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia, että kyseiset luottolaitokset julkaisevat nämä tiedot paperilla.

II JAKSO

Kattavuutta ja maksuvalmiutta koskevat vaatimukset

15 artikla

Kattavuutta koskevat vaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katettujen joukkolainojen ohjelmien on aina täytettävä ainakin 2–8 kohdan kattavuutta koskevat vaatimukset.

2.  Kaikki katettujen joukkolainojen velat ▌katetaan katevaroihin liittyvillä maksuvaateilla.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin velkoihin on sisällyttävä

a)  velvoitteet, jotka koskevat liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen pääomamäärän maksamista;

b)  velvoitteet, jotka koskevat koron maksamista liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen pääomalle;

c)  maksuvelvoitteet, jotka liittyvät 11 artiklan mukaisesti hallussa oleviin johdannaissopimuksiin; ja

d)  odotettavissa olevat katetun joukkolainan ohjelman alasajoon liittyvät ylläpito- ja hallintokustannukset.

Jäsenvaltiot voivat sallia d alakohtaa sovellettaessa kertakorvauksen laskemisen.

4.  Seuraavat katevarat otetaan huomioon kattavuutta koskevaa vaatimusta tarkasteltaessa:

a)   ensisijaiset vakuudet;

b)   täytevakuudet;

c)   16 artiklan mukaiset hallussa olevat likvidit varat; ja

d)  11 artiklan mukaisesti hallussa oleviin johdannaissopimuksiin liittyvät maksuvaateet.

Vakuudettomia vaateita, joiden osalta katsotaan, että on tapahtunut asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukainen maksukyvyttömyys, ei oteta huomioon kattavuudessa.

5.  Edellä olevan 3 kohdan c alakohdan ja 4 kohdan d alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on vahvistettava johdannaissopimusten arvostusta koskevat säännöt.

6.  Vaaditun kattavuuden laskennalla on varmistettava, että kaikkien katevarojen yhteenlaskettu pääoma on vähintään yhtä suuri kuin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen yhteenlaskettu pääoma, jäljempänä ’nimellisperiaate’.

Jäsenvaltiot voivat sallia muiden periaatteiden käyttämisen laskennassa edellyttäen, että ne eivät johda korkeampaan kattavuuden tasoon kuin nimellisperiaatteen mukainen laskenta.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat liikkeessä oleviin katettuihin joukkolainoihin liittyvien mahdollisten korkovelkojen ja -saamisten laskentaa, ja niiden on ilmennettävä vankkoja vakavaraisuusperiaatteita sovellettavien kirjanpitostandardien mukaisesti.

7.  Poiketen siitä, mitä 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat vankkoja vakavaraisuusperiaatteita noudattaen ja sovellettavien kirjanpitostandardien mukaisesti sallia, että tulevaisuudessa maksettava katteena olevaan omaisuuserään liittyvä korkosaaminen, josta on vähennetty tulevaisuudessa maksettava vastaavaan katettuun joukkolainaan liittyvä korkovelka, otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvän pääoman maksua koskevan velvoitteen kattamisessa mahdollisesti ilmenevän vajeen tasapainottamiseksi, kun kyseessä on komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 523/2014 2 artiklassa tarkoitettu arvojen vastaaminen suurelta osin toisiaan, seuraavin edellytyksin:

a)  katteena olevan omaisuuserän juoksuaikana saadut maksut, jotka ovat tarpeen vastaavaan katettuun joukkolainaan liittyvän maksuvelvoitteen kattamiseksi, erotellaan 12 artiklan mukaisesti tai sisällytetään katepooliin 6 artiklassa tarkoitettujen katevarojen muodossa maksujen erääntymisajankohtaan asti; ja

b)  katteena olevan omaisuuserän etukäteismaksu on mahdollinen ainoastaan käyttämällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 33 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetussa delegoidussa asetuksessa määriteltyä toimitusoptiota tai, kun kyseessä ovat katetut joukkolainat, jotka ovat katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen lunastettavissa nimellisarvoon, siten, että katteena olevan omaisuuserän lainanottaja maksaa vähintään lunastettavan katetun joukkolainan nimellisarvon mukaisen määrän.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että varojen laskenta ja velkojen laskenta perustuvat samaan menetelmään. Jäsenvaltiot voivat sallia eri laskentamenetelmien käyttämisen edellyttäen, että niiden käyttö ei johda korkeampaan kattavuuden tasoon kuin samaa menetelmää käyttäen suoritettu laskenta.

16 artikla

Katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskeva vaatimus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katepooliin kuuluu aina maksuvalmiuspuskuri, joka koostuu likvideistä varoista, jotka ovat käytettävissä katetun joukkolainan ohjelman likviditeetin nettoulosvirtauksen kattamiseksi.

2.  Katepoolin maksuvalmiuspuskurin on katettava suurin mahdollinen kumulatiivinen likviditeetin nettoulosvirtaus 180 kalenteripäivän ajan.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu katepoolin maksuvalmiuspuskuri koostuu seuraavista varojen lajeista, eroteltuina tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti:

a)  varat, jotka täyttävät tason 1, tason 2A tai tason 2B varoille asetetut vaatimukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla annetun delegoidun asetuksen 10, 11 ja 12 artiklan mukaisesti, jotka arvostetaan mainitun delegoidun asetuksen 9 artiklan mukaisesti ja jotka eivät ole ilman järjestäjää liikkeeseen laskettuja varoja mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)  lyhytaikaiset saamiset luottolaitoksilta, jotka täyttävät luottoluokka 1:lle tai luottoluokka 2:lle asetetut vaatimukset, tai lyhytaikaiset talletukset luottolaitoksissa, jotka täyttävät luottoluokka 1, 2 tai 3:lle asetetut vaatimukset, asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää rajoittaa ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja likvidien varojen lajeja.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuudettomat vaateet, jotka johtuvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisesti laiminlyödyiksi katsotuista saamisista, eivät voi kuulua katepoolin maksuvalmiuspuskuriin.

4.  Jos katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevaan luottolaitokseen sovelletaan unionin muissa säädöksissä säädettyjä maksuvalmiusvaatimuksia niin, että siitä seuraa päällekkäisyyttä katepoolin likviditeettipuskurin kanssa, jäsenvaltiot voivat päättää, että kansallisia sääntöjä, joilla 1, 2 ja 3 kohta saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei sovelleta kyseisissä unionin säädöksissä tarkoitetun ajanjakson aikana. Jäsenvaltiot voivat käyttää tätä mahdollisuutta vain siihen päivään asti, josta alkaen sovelletaan näihin unionin säädöksiin päällekkäisyyden poistamiseksi tehtyä muutosta, ja niiden on ilmoitettava sen käyttämisestä komissiolle ja EPV:lle.

5.  Jäsenvaltiot voivat sallia, että jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden pääoman laskenta perustuu katetun joukkolainan viimeiseen erääntymispäivään katetun joukkolainan ehtojen mukaisesti.

6.  Jäsenvaltiot voivat sallia, että 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan rahoituksen vastaavuutta koskevia vaatimuksia.

17 artikla

Jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden edellytykset

1.  Jäsenvaltiot voivat sallia katettujen joukkolainojen, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, liikkeeseen laskemisen, jos sijoittajansuoja varmistetaan ainakin seuraavilla toimilla:

a)  maturiteettia voidaan jatkaa vain, jos kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut objektiiviset käynnistävät tekijät ilmenevät, eikä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen harkinnan mukaan;

b)  maturiteetin jatkamisen käynnistävät tekijät on määritetty katetun joukkolainan sopimusehdoissa;

c)  sijoittajalle maturiteettirakenteesta annettavat tiedot ovat riittävät, jotta se voi määrittää katetun joukkolainan riskin, ja niihin sisältyy yksityiskohtainen kuvaus seuraavista:

i)  maturiteetin jatkamisen käynnistävät tekijät;

ii)  ▌katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun seuraukset maturiteetin jatkamisen osalta;

iii)  ▌18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa erityisen hallinnonhoitajan tehtävät maturiteetin jatkamisen osalta;

d)  katetun joukkolainan viimeinen erääntymispäivä voidaan milloin tahansa määrittää;

e)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun tapauksessa maturiteetin jatkamiset eivät vaikuta katettujen joukkolainojen sijoittajien etusijajärjestykseen tai käännä katettujen joukkolainojen ohjelman alkuperäisen erääntymisaikataulun järjestystä;

f)  maturiteetin jatkaminen ei muuta katettujen joukkolainojen rakenteellisia tekijöitä 4 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen takautumisoikeuden ja 5 artiklassa tarkoitetun konkurssioikeudellisen erillisyyden osalta.

2.  Jäsenvaltioiden, jotka sallivat sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemisen, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, on ilmoitettava tästä EPV:lle.

III OSASTO

KATETTUJEN JOUKKOLAINOJEN JULKINEN VALVONTA

18 artikla

Katettujen joukkolainojen julkinen valvonta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja säätämällä, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun sovelletaan katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

2.  Sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua katettujen joukkolainojen julkista valvontaa jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen. Niiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle kyseiset nimetyt viranomaiset sekä mahdollinen toimintojen ja tehtävien jako näiden välillä.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua arvioidakseen, täyttyvätkö ne vaatimukset, joista säädetään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa kansallisissa säännöksissä.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset rekisteröivät kaikki liiketoimensa katetun joukkolainan ohjelman yhteydessä ja että niillä on riittävät ja asianmukaiset dokumentointijärjestelmät ja -menettelyt.

5.  Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jotta 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat hankkia tarvittavat tiedot voidakseen arvioida, täyttyvätkö ne vaatimukset, joista säädetään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa kansallisissa säännöksissä, tutkia, onko kyseisiä vaatimuksia mahdollisesti rikottu, ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 23 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan mukaisesti nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on asiantuntemus, voimavarat, toimintavalmiudet, toimivaltuudet ja riippumattomuus, jotka ovat tarpeen katettujen joukkolainojen julkiseen valvontaan liittyvien tehtävien suorittamiseksi.

19 artikla

Katettujen joukkolainojen ohjelmien lupa

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katetun joukkolainan ohjelmalle on hankittava lupa ennen kyseiseen ohjelmaan kuuluvien katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua. Jäsenvaltioiden on annettava valtuudet myöntää tällaisia lupia 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille.

2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa koskevat vaatimukset, mukaan lukien vähintään seuraavat:

a)  asianmukainen toimintasuunnitelma, jossa esitetään katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku;

b)  riittävät toimintatavat, menettelyt ja menetelmät, joilla pyritään suojaamaan sijoittajia katepooliin sisältyvien lainojen hyväksymisessä, muuttamisessa, uudistamisessa ja jälleenrahoittamisessa;

c)  katetun joukkolainan ohjelmaan tarkoitettu hallinto ja henkilöstö, joilla on riittävä pätevyys ja tietämys katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen ohjelman hallinnoinnista;

d)  katepoolin hallinnollinen rakenne ja sen valvonta, jotka täyttävät tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten sovellettavat vaatimukset.

20 artikla

Katettujen joukkolainojen julkinen valvonta maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä

1.  Edellä 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa, kun kyse on katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen kriisinratkaisusta, jotta varmistetaan katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeuksien ja etujen turvaaminen, vähintään varmistamalla katetun joukkolainan ohjelman jatkuva ja moitteeton hallinnointi kriisinratkaisumenettelyn aikana.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää erityisen hallinnonhoitajan nimittämisestä▌, jotta varmistetaan katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeuksien ja etujen turvaaminen, vähintään varmistamalla katetun joukkolainan ohjelman jatkuva ja moitteeton hallinnointi tarvittavan ajanjakson aikana.

Jos jäsenvaltiot käyttävät tätä mahdollisuutta, ne voivat vaatia, että niiden 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät erityisen hallinnonhoitajan nimittämisen ja erottamisen, ja niiden on ainakin vaadittava, että toimivaltaisia viranomaisia kuullaan erityisen hallinnonhoitajan nimittämisestä ja erottamisesta.

3.  Jos jäsenvaltiot säätävät erityisen hallinnonhoitajan nimittämisestä 2 kohdan mukaisesti, niiden on annettava säännöt, joissa vahvistetaan kyseisen erityishallinnoijan tehtävät ja vastuualueet ainakin seuraavien osalta:

a)  katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen maksaminen;

b)  katevarojen hallinta ja realisointi, mukaan lukien niiden siirto yhdessä katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen kanssa toiselle katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle;

c)  oikeustoimet, joita tarvitaan katepoolin asianmukaista hallinnointia varten, katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen kattamisen jatkuvaa valvontaa varten, varojen palauttamista katepooliin koskevan menettelyn aloittamista varten ja jäljellä olevien varojen siirtämistä varten katetun joukkolainan liikkeeseen laskeneen luottolaitoksen konkurssipesälle sen jälkeen, kun kaikki katettuihin joukkolainoihin liittyvät velat on maksettu. Näitä tarkoituksia varten jäsenvaltiot voivat sallia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tapauksessa erityinen hallinnonhoitaja toimii kyseisen luottolaitoksen hallussa olevan luvan nojalla ja samojen operatiivisten vaatimusten mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava koordinointi ja tietojenvaihto maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisumenettelyä varten 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten, erityisen hallinnonhoitajan, jos sellainen on nimetty, ja kriisinratkaisuviranomaisen välillä.

21 artikla

Toimivaltaisille viranomaisille ilmoittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten on ilmoitettava katettujen joukkolainojen ohjelmia koskevat 2 kohdassa tarkoitetut tiedot 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille. Ilmoituksia on annettava säännöllisesti ja mainittujen toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt siitä, miten usein näitä säännöllisiä ilmoituksia on annettava.

2.  Edellä 1 kohdan nojalla säädettävissä ilmoittamista koskevissa velvoitteissa on edellytettävä, että annettaviin tietoihin sisältyvät ainakin tiedot seuraavista:

c)  6–11 artiklan mukainen omaisuuserien hyväksyttävyys ja katepoolille asetetut vaatimukset;

d)  12 artiklan mukainen katevarojen erottelu;

e)  13 artiklan mukainen katepoolin valvojan toiminta;

g)  15 artiklan mukaiset kattavuutta koskevat vaatimukset;

h)  16 artiklan mukainen katepoolin maksuvalmiuspuskuri;

i)  17 artiklan mukaiset jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden edellytykset.

3.  Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, jotka koskevat katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten 2 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten antamista 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä.

22 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet katettujen joukkolainojen julkista valvontaa varten

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja antamalla 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille kaikki valvonta-, tutkinta- ja seuraamusvaltuudet, jotka ovat tarpeen katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan tehtävän suorittamiseksi.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin valtuuksiin on kuuluttava ainakin seuraavat:

a)  valtuus myöntää tai evätä lupia 19 artiklan nojalla;

b)  valtuus tarkastella säännöllisesti uudelleen katetun joukkolainan ohjelmaa tämän direktiivin noudattamisen arvioimiseksi;

c)  valtuus suorittaa paikan päällä ja muualla tehtäviä tarkastuksia;

d)  valtuus määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 23 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä;

e)  valtuus hyväksyä ja panna täytäntöön katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevia valvonnan suuntaviivoja.

23 artikla

Hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet

1.  Rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia jäsenvaltioiden on annettava säännöt, joilla vahvistetaan asianmukaiset hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet, joita sovelletaan ainakin seuraavissa tilanteissa:

a)  luottolaitos on hankkinut katettujen joukkolainojen ohjelmaa koskevan luvan väärien ilmoitusten avulla tai muulla sääntöjen vastaisella tavalla;

b)  luottolaitos ei enää täytä niitä edellytyksiä, joilla katettujen joukkolainojen ohjelmaa koskeva lupa myönnettiin;

c)  luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja ilman 19 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten mukaisesti saatua lupaa;

d)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä 4 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia;

e)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, jotka eivät täytä 5 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia;

f)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joilla ei ole 6 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettujen vaatimusten mukaisia vakuuksia;

g)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joiden vakuutena on unionin ulkopuolella sijaitsevia varoja, rikkoen niitä vaatimuksia, joista säädetään 7 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

h)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos asettaa katetuille joukkolainoille vakuudet konserninsisäisessä katettujen joukkolainojen poolirakenteessa rikkoen niitä vaatimuksia, joista säädetään 8 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

i)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä yhteisrahoitusta koskevia edellytyksiä, joista säädetään 9 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

j)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä katepoolin koostumusta koskevia vaatimuksia, joista säädetään 10 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

k)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos sisällyttää katepooliin johdannaissopimuksia muussa kuin suojautumistarkoituksessa tai ei täytä vaatimuksia, joista säädetään 11 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

l)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä katevarojen erottelua koskevia vaatimuksia, joista säädetään 12 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

m)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei ilmoita tietoja tai antaa epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja rikkoen 14 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä;

n)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laiminlyö toistuvasti tai pysyvästi velvollisuutensa ylläpitää katepoolin maksuvalmiuspuskuria rikkoen 16 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä;

o)  jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita sisältäviä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita koskevia edellytyksiä, joista säädetään 17 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

p)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei ilmoita tietoja tai antaa epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja velvoitteista rikkoen 21 artiklan 2 kohdan a–i alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan niiden kansallisen lainsäädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tällaisissa tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a)  katettujen joukkolainojen ohjelmaa koskevan luvan peruuttaminen;

b)  julkinen lausuma, josta käy 24 artiklan mukaisesti ilmi tiedot rikkomisesta vastuussa olevasta luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilöstä sekä rikkomisen luonne;

c)  määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

d)  hallinnolliset taloudelliset seuraamukset.

3.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset ja ▌toimenpiteet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyypistä ja kyseisten hallinnollisten taloudellisten seuraamusten määrästä toimivaltaiset viranomaiset ottavat tarpeen mukaan huomioon kaikki seuraavat olosuhteet:

a)  rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)  rikkomisesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

c)  rikkomisesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen vahvuus, esimerkiksi oikeushenkilön kokonaisliikevaihtona tai luonnollisen henkilön vuosiansioina mitattuna;

d)  rikkomisesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön rikkomisella saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

e)  rikkomisen kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

f)  rikkomisesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

g)  rikkomisesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomiset;

h)  rikkomisen todelliset tai mahdolliset järjestelmää koskevat seuraukset.

5.  Jos 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan oikeushenkilöihin, jäsenvaltioiden on varmistettava myös, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä ylimmän hallintoelimen jäseniin ja muihin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomisesta.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset antavat ennen 2 kohdassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden määräämistä koskevan päätöksen tekemistä asianomaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Poikkeuksia oikeudesta tulla kuulluksi voidaan soveltaa näiden muiden hallinnollisten toimenpiteiden hyväksymiseen silloin, kun tarvitaan kiireellisiä toimia kolmansille osapuolille aiheutuvien merkittävien tappioiden tai rahoitusjärjestelmälle aiheutuvan merkittävän vahingon estämiseksi. Tällaisessa tapauksessa asianomaiselle henkilölle on annettava tilaisuus tulla kuulluksi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun tällainen hallinnollinen toimenpide on hyväksytty, ja tarvittaessa kyseistä toimenpidettä on tarkistettava.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki päätökset, joilla määrätään 2 kohdassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, ovat asianmukaisesti perusteltuja ja että niihin voidaan hakea muutosta.

24 artikla

Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden julkaiseminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännökset, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sisältävät sääntöjä, joiden mukaan hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet on julkaistava ilman aiheetonta viivytystä 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten virallisilla verkkosivustoilla. Samoja velvoitteita sovelletaan, jos jäsenvaltio päättää säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen ja viimeisen alakohdan mukaisesti.

2.  Edellä 1 kohdan nojalla annetuissa säännöissä on edellytettävä vähintään sellaisten päätösten julkaisemista, joihin ei ole haettu tai ei enää voida hakea muutosta ja jotka on annettu tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten rikkomisesta.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällainen julkaiseminen sisältää tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyydestä, jolle seuraamus tai toimenpide on määrätty. Jollei 4 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että tällaiset tiedot julkaistaan ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun vastaanottajalle on ilmoitettu kyseisestä seuraamuksesta tai toimenpiteestä sekä seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä annetun päätöksen julkaisemisesta toimivaltaisten viranomaisten virallisilla verkkosivustoilla.

4.  Jos jäsenvaltiot sallivat julkaista seuraamusten määräämisestä annetun päätöksen, johon on haettu muutosta, ▌18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä julkaistava virallisilla verkkosivustoillaan myös tiedot muutoksenhaun tilanteesta ja sen lopputuloksesta.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat seuraamusten tai toimenpiteiden määräämisestä annetun päätöksen nimettöminä ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti missä tahansa seuraavista tapauksista:

a)  jos luonnolliselle henkilölle määrätyn seuraamuksen tai toimenpiteen ollessa kyseessä henkilötietojen julkaiseminen osoittautuu kohtuuttomaksi;

b)  jos julkaiseminen vaarantaisi rahoitusmarkkinoiden vakauden tai käynnissä olevan rikostutkinnan;

c)  jos julkaiseminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa asianomaisille laitoksille tai luonnollisille henkilöille, niiltä osin kuin se voidaan määrittää.

6.  Jos jäsenvaltio julkaisee seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä annetun päätöksen anonyymisti, se voi sallia asiaankuuluvien tietojen julkaisemisen lykkäämisen.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että myös mahdollinen lainvoimainen tuomioistuimen ratkaisu, jolla kumotaan ▌seuraamuksen tai ▌toimenpiteen määräämisestä annettu päätös, julkaistaan.

8.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2–6 kohdassa tarkoitetut julkaisut pysyvät 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten virallisilla verkkosivustoilla vähintään viiden vuoden ajan niiden julkaisemispäivästä. Julkaisuun sisältyvät henkilötiedot säilytetään virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarpeellisen ajan ja sovellettavien henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Säilyttämisaika on määritettävä ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetyt vanhentumisajat, mutta kesto on joka tapauksessa enintään kymmenen vuotta.

9.  Edellä olevan 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikki määrätyt hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet sekä niitä koskevat mahdolliset muutoksenhaut ja niiden lopputulos. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat mahdolliseen määrättyyn rikosoikeudelliseen seuraamukseen liittyvästä lainvoimaisesta tuomiosta yksityiskohtaiset tiedot, jotka toimivaltaisten viranomaisten on myös toimitettava EPV:lle.

10.  EPV ylläpitää keskustietokantaa sille ilmoitetuista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä. Kyseiseen tietokantaan on oltava pääsy ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä on päivitettävä toimivaltaisten viranomaisten 9 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella.

25 artikla

Yhteistyövelvoitteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä luottolaitosten yleistä valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa kyseisiin laitoksiin sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti sekä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen kriisinratkaisun yhteydessä.

2.  Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Yhteistyöhön sisältyy sellaisten tietojen vaihtaminen, joilla on merkitystä muiden viranomaisten kannalta, kun ne suorittavat valvontatehtäviä tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten nojalla.

3.  Sovellettaessa 2 kohdan toista virkettä jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat seuraavat toimenpiteet:

a)  ne toimittavat kaikki merkitykselliset tiedot toisen 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyn toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä;

b)  ne toimittavat omasta aloitteestaan kaikki olennaiset tiedot muiden jäsenvaltioiden muille 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille.

4.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset tekevät tätä direktiiviä sovellettaessa yhteistyötä EPV:n tai tarvittaessa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa.

5.  Tätä artiklaa sovellettaessa tietoja pidetään olennaisina, jos ne voivat vaikuttaa merkittävästi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun arviointiin toisessa jäsenvaltiossa.

26 artikla

Julkistamisvaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat seuraavat tiedot virallisilla verkkosivustoillaan:

a)  kansalliset lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet, jotka koskevat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua;

b)  luettelo luottolaitoksista, joilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja;

c)  luettelo katetuista joukkolainoista, joissa voidaan käyttää merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina’, ja luettelo katetuista joukkolainoista, joissa voidaan käyttää merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)’.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti julkistettavien tietojen on oltava riittäviä, jotta eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten soveltamia lähestymistapoja voidaan mielekkäästi vertailla keskenään. Nämä tiedot on päivitettävä mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan b ja c alakohtaa 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vuosittain EPV:lle luottolaitosten ja katettujen joukkolainojen luettelot.

IV OSASTO

MERKINTÄ

27 artikla

Merkintä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina’ ja sen virallista käännöstä kaikilla unionin virallisilla kielillä käytetään vain niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka täyttävät tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)’ ja sen virallista käännöstä kaikilla unionin virallisilla kielillä käytetään vain niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka täyttävät tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimukset.

V OSASTO

MUUTOKSET MUIHIN DIREKTIIVEIHIN

28 artikla

Direktiivin 2009/65/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohta seuraavasti:

1.  Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

”Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn viiden prosentin rajan enintään 25 prosenttiin, jos joukkovelkakirjalainat laskettiin liikkeeseen ennen [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] ja ne täyttivät tässä kohdassa säädetyt vaatimukset, sellaisina kuin niitä sovellettiin joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskupäivänä, tai jos joukkovelkakirjalainat ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 20XX/XX* 3 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisia katettuja joukkolainoja.

____________________________

* [Julkaisutoimisto: [lisätään viittaus katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta … päivänä ...kuuta ... annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) …/… (EUVL C [...], [...], s. […])].”;

"

2.  Kumotaan kolmas alakohta.

29 artikla

Direktiivin 2014/59/EU muuttaminen

Korvataan direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 96 alakohta seuraavasti:"

”96) ’katetulla joukkovelkakirjalainalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY* 52 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin katetun joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskupäivänä, tarkoitettua instrumenttia, joka oli laskettu liikkeeseen ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä], tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 20XX/XX** 3 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaista katettua joukkolainaa;

__________________________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

** [Julkaisutoimisto: [lisätään viittaus katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta … annettuun direktiiviin (EU) …/… (EUVL C [...], [...], s. […])].”

"

VI OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuihin joukkolainoihin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] ja jotka täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskupäivänä, säädetyt vaatimukset, ei sovelleta tämän direktiivin 5–12 artiklassa ja 15, 16, 17 ja 19 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, vaan niihin voidaan edelleen viitata tämän direktiivin mukaisina katettuina joukkolainoina niiden erääntymiseen saakka.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat, että ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskupäivänä, säädetyt vaatimukset sekä tämän direktiivin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sovellettavat vaatimukset.

2.  Jäsenvaltiot voivat sallia, että ensimmäistä kohtaa sovelletaan myös ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä] avattuja ISIN-koodeja käyttäen käynnistettyihin jatkuvasti toteutettaviin liikkeeseenlaskuihin enintään 24 kuukauden ajan ... päivän ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä] jälkeen edellyttäen, että nämä liikkeeseenlaskut täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a)  katetun joukkolainan erääntymispäivä on ennen ... päivää ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 5 vuotta];

b)  ... päivän ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] jälkeen tehtyjen jatkuvasti toteutettavien liikkeeseenlaskujen koko liikkeeseenlaskumäärä on enintään kaksi kertaa ... päivänä ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen koko liikkeeseenlaskumäärä;

c)  katetun joukkolainan koko liikkeeseenlaskumäärä erääntymispäivänä on enintään 6 000 000 000 euroa tai vastaava määrä kotimaan valuutassa;

d)  vakuutena olevat omaisuuserät sijaitsevat jäsenvaltiossa, joka käytti tätä mahdollisuutta saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

31 artikla

Uudelleentarkastelut ja kertomukset

1.  Viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 2 vuotta] komissio toimittaa tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, tarvittaessa yhdessä lainsäädäntöehdotuksen kanssa, siitä, voitaisiinko katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevia kolmansien maiden luottolaitoksia ja kyseisten katettujen joukkolainojen sijoittajia varten ottaa käyttöön vastaavuusjärjestely ja millä tavoin, ottaen huomioon katettujen joukkolainojen alalla tapahtunut kansainvälinen kehitys, erityisesti lainsäädäntökehyksien kehittäminen kolmansissa maissa.

2.  Komissio antaa ... päivään ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 3 vuotta] mennessä tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta sen osalta, minkä tasoisena sijoittajansuoja toteutuu ja miten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku unionissa on kehittynyt, sekä suositukset jatkotoimiksi. Kertomukseen on sisällyttävä tiedot seuraavista:

a)  katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevien lupien määrän kehitys;

b)  sellaisten katettujen joukkolainojen lukumäärän kehitys, jotka on laskettu liikkeeseen tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan mukaisesti;

c)  katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vakuutena olevien varojen kehitys;

d)  ylivakuuden tason kehitys;

e)  rajat ylittävät sijoitukset katettuihin joukkolainoihin, mukaan lukien kolmansista maista tulevat ja niihin suuntautuvat sijoitukset;

f)  sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun kehitys, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita;

g)  asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa tarkoitettujen saamisten käytöstä aiheutuvien riskien ja hyötyjen kehitys;

h)  katettujen joukkolainojen markkinoiden toiminta.

3.  Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle a–g alakohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 2 vuotta].

4.  Tilattuaan ja vastaanotettuaan jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita sisältävistä katetuista joukkolainoista johtuvia riskejä ja hyötyjä arvioivan tutkimuksen sekä kuultuaan EPV:tä komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 2 vuotta], kertomuksen sekä toimittaa kyseisen tutkimuksen ja kertomuksen, joihin liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 2 vuotta] kertomuksen, jossa arvioidaan mahdollisuutta ottaa käyttöön kaksinkertaista takautumisoikeutta käyttävä väline, joka on nimeltään eurooppalainen vakuudellinen velkasitoumus. Komissio toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

32 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … päivänä …kuuta …. [lisätään – voimaantulo + 18 kuukautta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä viimeistään … päivästä …kuuta … [direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä vahvistettu määräaika + 12 kuukautta].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

34 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Lausuma luottolaitosten maksuvalmiusvaatimusta koskevan delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 muuttamisesta

Ehdotuksen [Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta] 16 artiklan mukaiset vaatimukset katettujen joukkolainojen erillistä maksuvalmiuspuskuria varten voivat johtaa päällekkäisyyksiin niiden vaatimusten kanssa, joiden mukaan luottolaitoksilla on oltava yleinen maksuvalmiuspuskuri delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 mukaisesti.

Jotta voidaan puuttua tähän päällekkäisyyteen ja varmistaa samalla, että katettuja joukkolainoja koskevaa erillistä maksuvalmiuspuskuria sovelletaan myös maksuvalmiusvaatimuksen kattamalla ajanjaksolla, komissio on valmis muuttamaan delegoitua asetusta (EU) 2015/61, jotta voidaan ottaa huomioon katettuja joukkolainoja koskeva erityistilanne. Tällainen muutos olisi hyväksyttävä ajoissa, jotta se voi tulla voimaan ennen katettuja joukkolainoja ja katettujen joukkolainojen valvontaa koskevan direktiivin soveltamisen alkamispäivää.

(1)* TEKSTIÄ EI OLE VIELÄ VIIMEISTELTY OIKEUDELLISESTI JA KIELELLISESTI.
(2)EUVL C 367, 10.10.2018, s. 56.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. huhtikuuta 2019.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
(6)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1).
(7)Komission delegoitu asetus (EU) 2015/35, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY täydentämisestä (Solvenssi II) (EUVL L 12, 17.1.2015, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).
(9)Euroopan järjestelmäriskikomitean suositus, annettu 20 päivänä joulukuuta 2012, luottolaitosten rahoituksesta (EJRK/2012/2) (EUVL C 119, 25.4.2013, s. 1).
(10)Report on EU covered bond frameworks and capital treatment, Euroopan pankkiviranomainen (2014).
(11)Report on covered bonds – recommendations on harmonisation of covered bond frameworks in the EU, Euroopan pankkiviranomainen (2016), EBA-Op-2016-23.
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64).
(13)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EUVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(15)[EUVL C (…).].

Päivitetty viimeksi: 24. huhtikuuta 2019Oikeudellinen huomautus