Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 19. syyskuuta 2019 - StrasbourgVäliaikainen painos
Turkin tilanne, erityisesti valittujen pormestareiden erottaminen
 Myanmar, erityisesti rohingya-väestön tilanne
 Iran, erityisesti naisten oikeuksien puolustajien ja vangittujen EU:n kaksoiskansalaisten tilanne
 Kasvien ja olennaisesti biologisten menetelmien patentoitavuus
 Euroopan muistiperinnön merkitys Euroopan tulevaisuudelle
 Rahanpesun vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanon tilanne

Turkin tilanne, erityisesti valittujen pormestareiden erottaminen
PDF 133kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. syyskuuta 2019 Turkin tilanteesta, erityisesti valittujen pormestareiden erottamisesta (2019/2821(RSP))
P9_TA-PROV(2019)0017RC-B9-0049/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista, erityisesti 24. marraskuuta 2016 EU:n ja Turkin välisistä suhteista(1), 27. lokakuuta 2016 toimittajien tilanteesta Turkissa(2), 8. helmikuuta 2018 Turkin tämänhetkisestä ihmisoikeustilanteesta(3) ja 13. marraskuuta 2019 Turkkia koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Vuoden 2019 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2019)0260) ja Turkkia koskevaan vuoden 2019 kertomukseen liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2019)0220),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät ja edelliset asiaa koskevat neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin vaalitarkkailuvaltuuskunnan alustavat päätelmät,

–  ottaa huomioon Venetsian komission suositukset ja Turkin sitoutumisen Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaan,

–  ottaa huomioon oppositiopolitiikkojen tilanteesta Turkissa 24. tammikuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2260 ”The worsening situation of opposition politicians in Turkey: what can be done to protect their fundamental rights in a Council of Europe member State?”,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 19. elokuuta 2019 antamat julkilausumat valittujen pormestareiden erottamisesta ja satojen ihmisten pidätyksistä Kaakkois-Turkissa,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion asiassa Selahattin Demirtaş v. Turkki,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2156 (2017) demokraattisten instituutioiden toiminnasta Turkissa,

–  ottaa huomioon, että EU:n perusarvoja, jotka perustuvat oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien ja inhimillisten arvojen kunnioittamiseen, sovelletaan myös kaikkiin unionin ehdokasmaihin,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joiden sopimusvaltio Turkki on,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Turkki on unionin tärkeä kumppani ja ehdokasmaana sen odotetaan noudattavan erittäin korkeita demokratianormeja ja kunnioittavan esimerkiksi ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, uskottavia vaaleja, perusvapauksia ja kaikkien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

B.  ottaa huomioon, että Turkin paikallisvaalit pidettiin 31. maaliskuuta 2019 ja Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin vaalitarkkailuvaltuuskunnan alustavien päätelmien mukaan ne ”toteutettiin hallitusti”; ottaa huomioon, että äänestysvilkkaus paikallisvaaleissa oli ilmeisen suuri; ottaa huomioon, että tarkkailijat kritisoivat vaaleja laajasti siksi, että tiedotusvälineet suosivat liiallisesti vallassa olevaa AKP-puoluetta;

C.  ottaa huomioon, että 31. maaliskuuta 2019 pidetyissä paikallisvaaleissa Diyarbakırin pormestari Adnan Selçuk Mızraklı sai 63 prosentin enemmistön, Mardinin pormestari Ahmet Türk 56 prosentin enemmistön ja Vanin pormestari Bedia Özgökçe 54 prosentin enemmistön, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki kolme pormestaria saivat kansalta selkeän valtuutuksen virkansa hoitamiseen;

D.  ottaa huomioon, että kaikki kolme pormestaria saivat Turkin keskusvaalilautakunnan (YSK) hyväksynnän asettua ehdokkaaksi vaaleissa;

E.  ottaa huomioon, että demokraattisesti valitut Diyarbakırin, Vanin ja Mardin pormestarit Kaakkois-Turkissa korvattiin hallituksen nimeämillä maakuntajohtajilla/edunvalvojilla sillä perusteella, että pormestarit olivat parhaillaan rikostutkinnan kohteena oletettujen terrorismiyhteyksiensä vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että Adnan Selçuk Mızraklın, Ahmet Türkin ja Bedia Özgökçe Ertanin korvaaminen maakuntajohtajilla on vakava huolenaihe, koska se kyseenalaistaa 31. maaliskuuta 2019 pidettyjen vaalien demokraattisten tulosten kunnioittamisen; ottaa huomioon, että 418 siviiliä, pääasiassa kunnanvaltuutettuja ja työntekijöitä 29:stä eri maakunnasta eri puolilla Turkkia, pidätettiin 18. elokuuta 2019 samankaltaisten, perusteettomien syytösten perusteella;

G.  ottaa huomioon, että syyskuussa 2016 Turkin kunnallislakia muutettiin poikkeustilan aikana, jotta voitiin poistaa hallinnollisesti sellaiset pormestarit, joita syytetään yhteyksistä terrorismiin, ja korvata heidät maakuntajohtajilla; ottaa huomioon, että Venetsian komissio kehotti Turkin viranomaisia kumoamaan 1. syyskuuta 2016 annetulla Turkin tasavallan asetuksella nro 674 käyttöön otetut säännökset, joita poikkeustila ei ehdottomasti edellytä, ja erityisesti säännökset, jotka mahdollistavat pormestareiden ja apulaispormestareiden virkojen täyttämisen ja kunnanvaltuutettujen vaihtamisen nimityksillä;

H.  ottaa huomioon, että 9. huhtikuuta 2019 YSK ilmoitti, että neljä muuta valittua pormestaria ja kunnanvaltuutettua Kaakkois-Turkissa eivät olleet vaalikelpoisia, vaikka se oli hyväksynyt heidän ehdokkuutensa ennen 31. maaliskuuta 2019 pidettyjä vaaleja, ja väitti, että nämä ehdokkaat olivat aikaisemmin olleet virkamiehiä ja heidät erotettiin tehtävistään hallituksen määräyksellä; ottaa huomioon, että tämän päätöksen jälkeen YSK myönsi kyseiset virat AKP-puolueen ehdokkaille; toteaa, että Turkin poliittisen opposition tukahduttaminen tapahtuu tilanteessa, jossa demokraattinen liikkumavara pienenee ja Turkin viranomaiset toteuttavat jatkuvasti toimenpiteitä, joilla pyritään vaientamaan eri mieltä olevat – myös toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat, tutkijat, tuomarit ja asianajajat;

I.  ottaa huomioon, että monet toteutetuista toimenpiteistä ovat suhteettomia, rikkovat Turkin kansallista lainsäädäntöä ja Euroopan neuvoston jäsenen sitoumuksia sekä ovat ristiriidassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen kanssa; toteaa, että yli 150 000 ihmistä on otettu säilöön vallankaappausyrityksen jälkeisissä tukahduttamistoimissa, 78 000 on pidätetty terrorismisyytteiden nojalla ja yli 50 000 ihmistä on edelleen vankilassa, useimmissa tapauksissa ilman vakuuttavaa todistusaineistoa; ottaa huomioon, että joulukuussa 2018 ilman syytteeseen asettamista vankilassa olevien pidätettyjen tai oikeudenkäyntiä odottavien kokonaismäärä oli noin 57 000; ottaa huomioon, että yli 20 prosenttia vankipopulaatiosta, muun muassa toimittajia, poliittisia aktivisteja, asianajajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, on vankilassa terrorismiin liittyvien syytteiden vuoksi, mikä on lisännyt huolta oikeuslaitoksen riippumattomuudesta;

J.  ottaa huomioon, että YSK:n päätökset pormestarin vaalin uusimisesta Istanbulissa ja joidenkin pormestareiden virkojen myöntämisestä Kaakkois-Turkissa vaaleissa toiseksi sijoittuneille ehdokkaille on vakava huolenaihe, erityisesti kun on kyse vaaliprosessin laillisuuden ja rehellisyyden kunnioittamisesta ja keskusvaalilautakunnan riippumattomuudesta poliittisesta vaikutusvallasta;

K.  toteaa, että Turkin sisäministeri ilmoitti 3. syyskuuta 2019, että virkamiehiä erotettaisiin lisää, ja uhkasi erityisesti, että Istanbulin pormestari Ekrem İmamoğlu korvattaisiin toisella henkilöllä;

L.  toteaa, että 6. syyskuuta 2019 Tasavallan kansanpuolueen (CHP) aluejohtaja Canan Kaftancıoğlu tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen presidentin loukkaamisesta, viranomaisten loukkaamisesta, valtion nöyryyttämisestä, vihamielisyyteen ja vihaan yllyttämisestä sekä sosiaalisen median kanavien käyttämisestä terroristijärjestön propagandan levittämiseen 2012–2017;

M.  ottaa huomioon, että useat pormestareiden erottamista vastaan järjestetyt julkiset mielenosoitukset kiellettiin turvallisuussyistä ja että poliisi hajotti toteutetut mielenosoitukset kovilla otteilla, mikä johti usein joukkopidätyksiin ja osanottajien syytteeseenpanoon; toteaa, että tämä on seurausta lainsäädännöstä, joka otettiin käyttöön välittömästi poikkeustilan poistamisen jälkeen;

N.  ottaa huomioon, että Turkki on kärsinyt useita hyökkäyksiä ja että vuoden 2016 vallankaappausyrityksessä kuoli 248 ihmistä;

1.  tuomitsee Turkin viranomaisten päätöksen, jonka mukaan demokraattisesti valitut pormestarit poistetaan virastaan kyseenalaisten todisteiden perusteella; korostaa, että nämä toimet heikentävät edelleen poliittisen opposition kykyä käyttää oikeuksiaan ja täyttää demokraattiset tehtävänsä; kehottaa Turkin viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ne opposition jäsenet, jotka on pidätetty maan kaikenlaisen toisinajattelun tukahduttamisen yhteydessä, ja luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan;

2.  arvostelee voimakkaasti sitä, että vaaleilla valittuja paikallisia luottamushenkilöitä korvataan mielivaltaisesti edunvalvojilla, mikä heikentää entisestään Turkin demokraattista rakennetta; kehottaa Turkin viranomaisia palauttamaan tehtäviinsä kaikki pormestarit ja muut vaaleilla valitut luottamushenkilöt, jotka voittivat 31. maaliskuuta 2019 pidetyissä paikallisvaaleissa ja joita estettiin ottamasta vastaan tehtäväänsä tai jotka erotettiin tai korvattiin edunvalvojilla perusteettomien syytösten perusteella;

3.  tuomitsee voimakkaasti Canan Kaftancıoğlun poliittisiin syihin perustuvan tuomion, sillä häntä selkeästi rangaistaan keskeisestä roolistaan Istanbulin pormestarin menestyksekkäässä vaalikampanjassa, ja vaatii tuomion välitöntä kumoamista;

4.  tuomitsee Turkin viranomaisten uhkaukset muiden vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden erottamisesta ja kehottaa Turkkia pidättäytymään uusista pelottelutoimenpiteistä;

5.  muistuttaa, että sellaiset hyvät suhteet Turkkiin ovat tärkeitä, jotka perustuvat yhteisiin arvoihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, oikeusvaltioon, vapaisiin ja demokraattisiin vaaleihin, mukaan lukien vaalitulosten noudattaminen, perusvapauksiin ja kaikkien oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; kehottaa Turkin hallitusta takaamaan kaikki ihmisoikeudet kaikille Turkissa asuville ja työskenteleville ihmisille, myös kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville;

6.  toteaa jälleen olevansa erittäin huolissaan perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen jatkuvasta heikkenemisestä Turkissa ja tuomitsee mielivaltaisten pidätysten, oikeudellisen ja hallinnollisen ahdistelun, matkustuskieltojen ja muiden keinojen käytön tuhansien Turkin kansalaisten, mukaan lukien poliitikkojen ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden, ihmisoikeuksien puolustajien, virkamiesten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäsenten, tutkijoiden ja lukemattomien tavallisten kansalaisten, vainoamiseen; ilmaisee huolensa siitä, että saatujen tietojen mukaan jatkuvat syytteeseenpanot ja tutkinnat muuttuvat liian summittaisiksi ja epämääräisiksi terrorismirikoksiksi;

7.  kehottaa Turkkia saattamaan terrorismin vastaisen lainsäädäntönsä kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaiseksi; muistuttaa, että väljästi määriteltyä Turkin terrorisminvastaista lainsäädäntöä ei pitäisi käyttää kansalaisten ja tiedotusvälineiden rankaisemiseen ilmaisunvapauden käyttämisestä eikä poistamaan vaaleilla valittuja edustajia mielivaltaisesti ja korvaamaan heidät hallituksen edunvalvojilla;

8.  kehottaa Turkin viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä periaatteita, huolehtimaan moniarvoisuudesta sekä yhdistymis- ja sananvapauden turvaamisesta sekä parhaista käytännöistä ja takaamaan suotuisan ympäristön vapaalla ja oikeudenmukaisella tavalla valituille Turkin kansan edustajille; korostaa, että nämä päätökset loukkaavat oikeutta vapaisiin vaaleihin, oikeutta poliittiseen osallistumiseen ja oikeutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseen sananvapauteen;

9.  muistuttaa olevansa huolissaan oikeudellisten menettelyjen liiallisesta käyttämisestä Turkin vaaleilla valittuja paikallisedustajia vastaan ja heidän korvaamisestaan nimitetyillä edunvalvojilla, mikä heikentää vakavasti paikallisdemokratian moitteetonta toimintaa;

10.  kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan, että kaikilla on oikeus oikeudenmukaiseen menettelyyn ja saada asiansa käsitellyksi kansainvälisten normien mukaisesti riippumattomassa tuomioistuimessa, joka voi varmistaa oikeussuojakeinoja sekä myöntää korvauksia myös aineellisista ja henkisistä vahingoista; kehottaa Turkkia varmistamaan Turkin ihmisoikeus- ja tasa-arvoinstituution sekä Turkin oikeusasiamiesinstituution toiminnallisen, rakenteellisen ja taloudellisen riippumattomuuden, jotta voidaan taata niiden valmiudet tarjota todellisia uudelleentarkastelu- ja oikeussuojamahdollisuuksia ja noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita;

11.  tuomitsee oppositiojohtajan ja presidenttiehdokkaan Selahattin Demirtaşin pidätyksen jatkumisen ja vaatii hänen välitöntä ja ehdotonta vapauttamistaan; panee merkille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen hänen asiassaan antaman tuomion, jossa kehotetaan Turkin viranomaisia vapauttamaan hänet välittömästi;

12.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Turkin viranomaiset valvovat sosiaalisen median foorumeja ja ovat sulkeneet sosiaalisen median tilejä;

13.  kehottaa EUH:ta ja komissiota antamaan parlamentille kattavan selvityksen 13. syyskuuta 2019 EU:n ja Turkin välisessä poliittisessa vuoropuhelussa käsitellyistä aiheista;

14.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita pitämään turkkilaisten keskustelukumppaneidensa kanssa jatkossakin esillä pidätettyjen opposition jäsenten, ihmisoikeuksien puolustajien, poliittisten aktivistien, asianajajien, toimittajien ja tutkijoiden tilannetta ja antamaan heille diplomaattista ja poliittista tukea, mukaan lukien oikeudenkäyntien ja tapausten seuranta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään hätäavustusten käyttöä ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi ja huolehtimaan siitä, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat pannaan täysimääräisesti täytäntöön;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Turkin presidentille, Turkin hallitukselle ja parlamentille sekä käännättämään tämän päätöslauselman turkin kielelle.

(1) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 93.
(2) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 199.
(3) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 56.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0200.


Myanmar, erityisesti rohingya-väestön tilanne
PDF 134kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. syyskuuta 2019 Myanmarista, erityisesti rohingya-väestön tilanteesta (2019/2822(RSP))
P9_TA-PROV(2019)0018RC-B9-0050/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Myanmarista ja rohingya-väestön tilanteesta, erityisesti 21. toukokuuta 2015(1), 7. heinäkuuta 2016(2), 15. joulukuuta 2016(3), 14. syyskuuta 2017(4), 14. kesäkuuta 2018(5) ja 13. syyskuuta 2018(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät Myanmarista/Burmasta sekä 10. joulukuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Nay Pyi Tawissa, Myanmarissa, 14. kesäkuuta 2019 käydyn Euroopan unionin ja Myanmarin viidennen ihmisoikeusvuoropuhelun,

–  ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen ja sen pöytäkirjan vuodelta 1967,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 tehdyn YK:n yleissopimuksen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi,

–  ottaa huomioon Kofi Annanin johdolla toimineen, Rakhinen osavaltiota käsitelleen neuvoa-antavan toimikunnan loppuraportin ja suositukset,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 23. maaliskuuta 2018 julkaiseman pääsihteerin raportin konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta (S/2018/250),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 8. elokuuta 2018 antaman raportin (A/HRC/42/50) Myanmaria käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tiedonkeruuvaltuuskunnan (UNIFFM) yksityiskohtaisista havainnoista, YK:n ihmisoikeusneuvoston 3. lokakuuta 2018 antaman päätöslauselman rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen ihmisoikeustilanteesta Myanmarissa (A/HRC/RES/39/2) sekä YK:n ihmisoikeusneuvoston 7. elokuuta 2019 antaman raportin Myanmaria koskevasta YK:n riippumattomasta tutkintamekanismista (A/HRC/42/66),

–  ottaa huomioon UNIFFM:n 22. elokuuta 2019 antaman raportin seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta Myanmarissa ja sen etnisten konfliktien sukupuolivaikutuksista (A/HRC/42/CRP.4),

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vuodesta 2017 lähtien yli 700 000 rohingyaa on paennut Myanmarista naapurimaahan Bangladeshiin turvaan sorrolta ja jatkuvilta vakavilta ihmisoikeusloukkauksilta, kuten laajamittaisilta surmatöiltä, raiskauksilta ja kylien polttamiselta, joihin Myanmarin aseelliset ryhmät ovat syyllistyneet Rakhinen osavaltiossa, joka oli aiemmin koti yli miljoonalle rohingyalle;

B.  ottaa huomioon, että rohingyoita pidetään yleisesti yhtenä maailman vainotuimmista vähemmistöistä ja he muodostavat maailman suurimman valtiottoman väestöryhmän, jonka edustajista monet asuvat nyt maailman suurimmassa pakolaisleirissä Kutupalongissa, joka sijaitsee Bangladeshissa Cox’s Bazarissa;

C.  ottaa huomioon, että Bangladeshin pakolaisleirit ovat ylikansoitettuja ja niiden olosuhteet ovat epähygieeniset, leireillä elävillä naisilla ja lapsilla on rajalliset mahdollisuudet saada äitiys- ja terveydenhuoltopalveluja ja leirit ovat äärimmäisen alttiita luonnonkatastrofeille, kuten maanvyörymille ja tulville; ottaa huomioon, että pakolaisleireillä elävään rohingya-väestöön kohdistuu edelleen vakavia uhkia ja ruoan ja juoman huonon laadun vuoksi tauti- ja infektioriski on leireillä erittäin suuri; ottaa huomioon, että rohingya-lapsilla ei edelleenkään ole riittäviä mahdollisuuksia osallistua viralliseen koulutukseen; ottaa huomioon, että Bangladeshin rohingya-pakolaisten oikeutta sananvapauteen, rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen on viime viikkoina rajoitettu; katsoo, että ulkonaliikkumiskieltojen ja viestintäkanavien sulkemisen vuoksi heihin saattaa olla helpompi kohdistaa jatkossakin vakavia ihmisoikeusloukkauksia;

D.  ottaa huomioon, että Rakhinen osavaltioon arvioidaan jääneen noin 600 000 rohingya-väestöön kuuluvaa ihmistä, jotka joutuvat kokemaan jatkuvasti syrjintätoimia ja syrjiviä käytäntöjä, perusoikeuksiensa järjestelmällisiä loukkauksia ja mielivaltaisia pidätyksiä sekä elämään ylikansoitetuissa leireissä, joilta on riistetty liikkumisvapaus ja joiden mahdollisuuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon rajoitetaan voimakkaasti;

E.  ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset katkaisivat kesäkuussa 2019 Rakhinen osavaltion pohjois- ja keskiosan sekä Chinin osavaltiossa sijaitsevan Paletwan televiestintäyhteydet; ottaa huomioon, että Rakhinen osavaltiossa on käytössä tiukkoja sotilaallisia valvontatoimia, jotka rajoittavat osavaltioon pääsyä ja tiedotusvälineiden mahdollisuuksia raportoida sen tilanteesta;

F.  ottaa huomioon, että Myanmar ja Bangladesh ilmoittivat aiemmin palautussuunnitelmista, jotka peruttiin takeiden puuttumisen vuoksi; toteaa pakolaisten kärsivän vakavista traumoista ja pelkäävän paluuta Myanmariin; katsoo, että paluun on aina oltava turvallinen, vapaaehtoinen, arvokas, pysyvä ja palautuskiellon periaatteen mukainen;

G.  ottaa huomioon, että UNIFFM julkaisi 27. elokuuta 2018 raporttinsa, jossa todettiin, että rohingya-väestöön on kohdistettu kansainvälisen oikeuden mukaan kaikkein vakavimpia ihmisoikeusloukkauksia ja rikoksia, mukaan lukien rikokset ihmisyyttä vastaan ja todennäköisesti kansanmurha; ottaa huomioon, että neuvosto ilmaisi 10. joulukuuta 2018 syvän huolensa UNIFFM:n havainnoista; toteaa, että Myanmar on toistaiseksi evännyt YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman tiedonkeruuvaltuuskunnan pääsyn maahan ja antanut porttikiellon Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle;

H.  ottaa huomioon, että UNIFFM:n 16. syyskuuta 2019 antaman viimeisimmän raportin mukaan Myanmarin hallituksen toimet ovat osa Rakhinen osavaltiossa vielä asuvaan rohingya-väestöön kohdistuvaa edelleen jatkuvaa laajamittaista ja järjestelmällistä hyökkäystä, joka täyttää vainon ja muiden ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten tunnusmerkit; ottaa lisäksi huomioon, että UNIFFM raportoi 22. elokuuta 2019 antamassaan raportissa vakavista ja edelleen jatkuvista rohingya-väestöön kuuluviin naisiin, lapsiin ja transihmisiin kohdistuvista seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sisältävistä tahallisista teoista, kuten järjestelmälliset raiskaukset, joukkoraiskaukset ja pakottaminen seksuaaliseen tekoon, joihin Myanmarin armeija ja turvallisuusjoukot ovat syyllistyneet osana puhdistuskampanjaa etnisten vähemmistöjen terrorisoimiseksi ja rankaisemiseksi; ottaa huomioon, että seksuaalista väkivaltaa käytetään usein keinona jakaa kokonaisia yhteisöjä ja estää naisia ja tyttöjä palaamasta koteihinsa; ottaa huomioon, että raiskauksen uhrit saattavat joutua leireillä omien yhteisöjensä eristämiksi;

I.  toteaa, että EU on toistuvasti vaatinut, että tällaisista rikoksista vastuussa olevat saatetaan vastuuseen, ja se oli esittäjänä ja tukijana YK:n ihmisoikeusneuvostossa 27. syyskuuta 2018 ja YK:n yleiskokouksen kolmannessa komiteassa 16. marraskuuta 2018 hyväksytyissä päätöslauselmissa; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset kieltäytyvät tutkimasta vakavissaan rohingyoita vastaan kohdistettuja ihmisoikeusloukkauksia ja saattamasta niihin syyllistyneitä vastuuseen; toteaa, että Myanmar kiistää edelleen, että tällaisia oikeuksien loukkauksia olisi edes tapahtunut; ottaa huomioon, että maan korkeimmat sotilashenkilöt, joiden alaisuudessa rohingya-väestöön kohdistuvat hyökkäykset tehtiin, ovat edelleen virassaan; toteaa, että viranomaiset kieltäytyvät yhteistyöstä YK:n mekanismien kanssa;

J.  ottaa huomioon, että neuvosto jatkoi 29. huhtikuuta 2019 Myanmariin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa yhdellä vuodella 30. huhtikuuta 2019 saakka ja että rajoittavien toimenpiteiden jatkaminen koskee muun muassa Myanmarin armeijan, rajavartioston ja poliisin 14:ää korkeaa viranhaltijaa, jotka ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin rohingya-väestöä sekä etnisiä vähemmistöjä edustavia kyläläisiä ja siviilejä vastaan Rakhinen, Kachinin ja Shanin osavaltioissa;

K.  ottaa huomioon, että rohingya-väestöön kuuluvat ovat olleet virallisesti valtiottomia vuodesta 1982 asti, jolloin säädettiin Burman kansalaisuuslait, jotka riistävät rohingyoilta perustavat kansalaisoikeudet, poliittiset oikeudet ja sosioekonomiset oikeudet, kuten liikkumisvapaus, poliittinen osallistuminen, työnteko ja sosiaaliturva; ottaa huomioon, että kansalaisuus on evätty noin 1,1 rohingyalta; ottaa huomioon, että jos rohingya-väestöön kuuluva todella palaa Myanmariin, hänen olisi pakko allekirjoittaa kansallinen tarkastuskortti, joka riistäisi häneltä Myanmarin kansalaisuuden;

1.  tuomitsee jälleen jyrkästi kaikki aiemmat ja nykyiset ihmisoikeusloukkaukset sekä järjestelmälliset ja laajamittaiset hyökkäykset, kuten surmat, häirinnän, raiskaukset ja omaisuuden tuhoamisen, joita asevoimat ovat kohdistaneet rohingya-väestöön ja jotka UNIFFM:n ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tietojen mukaan täyttävät kansanmurhan, sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten tunnusmerkit; tuomitsee jyrkästi armeijan ja turvallisuusjoukkojen suhteettomat toimet; korostaa, että armeija on toistuvasti jättänyt noudattamatta ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

2.  ilmaisee äärimmäisen syvän huolensa meneillään olevasta konfliktista, oikeuksien loukkauksista sekä seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, johon asevoimat saatujen tietojen mukaan syyllistyvät Myanmarissa rohingyoita vastaan; tuomitsee tällaiset kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden loukkaukset ja vaatii jälleen Myanmarin hallitusta Aung San Suu Kyin johdolla sekä turvallisuusjoukkoja lopettamaan välittömästi meneillään olevat, rohingya-väestöön ja muihin etnisiin ryhmiin kohdistuvat oikeuksien loukkaukset, surmat sekä seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan;

3.  tuomitsee rohingya-väestöön kohdistuvan jatkuvan syrjinnän ja rohingyoiden liikkumisvapauden ankarat rajoitukset sekä heidän peruspalvelujensa epäämisen Myanmarissa; korostaa, että tiedotusvälineiden vapaus ja kriittinen journalismi ovat demokratian peruspilareita ja olennaisen tärkeitä hyvän hallinnon, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden edistämisen kannalta; kehottaa Myanmarin hallitusta myöntämään kansainvälisille tarkkailijoille, muun muassa Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, sekä riippumattomille tarkkailijoille samoin kuin humanitaarisille ja ihmisoikeusjärjestöille täysin esteettömän pääsyn Rakhinen, Kachinin ja Shanin osavaltioihin sen varmistamiseksi, että kaikkien osapuolten toteuttamia vakavia ihmisoikeusloukkauksia koskevat väitteet tutkitaan riippumattomasti ja puolueettomasti, sekä palauttamaan jäljellä olevien neljän township-hallintoalueen eli Ponnagyunin, Mrauk-Un, Kyuaktawin ja Minbyan internetyhteydet;

4.  kehottaa Myanmarin viranomaisia luomaan edellytykset ja takeet niiden rohingyoiden, jotka haluavat palata kotimaahansa, turvalliselle, vapaaehtoiselle, arvokkaalle ja pysyvälle paluulle YK:n valvonnassa; kehottaa sekä Myanmarin että Bangladeshin hallitusta noudattamaan täysimääräisesti palauttamiskiellon periaatetta; vaatii Myanmarin hallitusta tunnustamaan rohingya-väestöön kuuluvien täyden kansalaisuuden ja siihen kuuluvat oikeudet ja perustuslailliset takeet sekä panemaan viipymättä ja täysimääräisesti täytäntöön Rakhinen neuvoa-antavan komitean suositukset; kehottaa lisäksi Myanmarin hallitusta ryhtymään vuoropuheluun rohingya-viranomaisten kanssa ja tunnustamaan rohingyat yhdeksi niistä Myanmarin 135 etnisestä ryhmästä, jotka on tunnustettu laissa;

5.  panee merkille Euroopan unionin ja Myanmarin viidennen ihmisoikeusvuoropuhelun puitteissa tehdyn työn; toteaa, että keskusteluissa käsiteltiin laajasti erilaisia ihmisoikeuskysymyksiä, kuten vastuuta ihmisoikeusloukkauksista, Rakhinen, Kachinin ja Shanin osavaltioiden tilannetta, esimerkiksi humanitaarisen avun perillepääsyä, perusoikeuksia ja -vapauksia, siirtymään joutuneiden henkilöiden tarpeita, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia, muuttoliikettä ja ihmisoikeusyhteistyötä monenvälisillä foorumeilla; pitää valitettavana, että vuoropuhelulla ei ole ollut mitään vaikutusta paikalla vallitsevaan tilanteeseen;

6.  kehottaa Myanmarin hallitusta ja asevoimia sallimaan väitettyjen vakavien ja järjestelmällisten ihmisoikeusloukkauksien uskottavan ja riippumattoman tutkinnan; korostaa, että tällaisiin rikoksiin syyllistyneet on saatettava viipymättä oikeuden eteen;

7.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita jälleen vaatimaan monenvälisillä foorumeilla, että Myanmarissa rikoksiin syyllistyneet saatetaan vastuuseen; pitää tältä osin myönteisenä, että EU otti johtoaseman perustettaessa Myanmaria koskevaa YK:n riippumatonta tutkintamekanismia (IIMM), jotta voidaan kerätä, koontaa, säilyttää ja analysoida todisteita kaikkein vakavimmista kansainvälisistä rikoksista ja kansainvälisen oikeuden loukkauksista, joihin Myanmarissa on syyllistytty vuodesta 2011; kehottaa Myanmaria tekemään yhteistyötä kansainvälisten tahojen kanssa, jotka pyrkivät varmistamaan vastuuvelvollisuuden, muun muassa sallimalla juuri toimintansa aloittaneen IIMM:n pääsyn maahan; kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että IIMM saa tehtävänsä hoitamisen edellyttämän tuen, myös taloudellisen tuen;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että EU:n ulkoasiainneuvosto hyväksyi 24. kesäkuuta 2018 ja 21. joulukuuta 2018 pakotteita, jotka kohdistuvat Myanmarin asevoimien (Tatmadaw), rajavartioston ja poliisin viranhaltijoihin, jotka ovat vastuussa rohingya-väestöön kohdistuneista vakavista ihmisoikeusloukkauksista, ja edellyttää kyseisten henkilöiden olevan jatkuvan tarkastelun alaisia pakotejärjestelmän puitteissa; kehottaa jälleen kerran YK:n turvallisuusneuvostoa asettamaan Myanmarin kattavaan asevientikieltoon ja hyväksymään kohdennettuja pakotteita niitä luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä vastaan, jotka ilmeisesti ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista;

9.  muistuttaa Myanmarin hallitusta siitä, että sen on täytettävä demokratian periaatteisiin ja perusihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteensa ja sitoumuksensa, jotka ovat olennainen osa Kaikki paitsi aseet -järjestelyä; edellyttää komission käynnistävän asiaa koskevan tutkimuksen; pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä käynnistänyt tällaista tutkintaa;

10.  panee tyytyväisenä merkille Kansainvälisen rikostuomioistuimen päätöksen sen rohingya-väestön karkottamiseen Myanmarista liittyvästä toimivallasta sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän päätöksen käynnistää esitutkinta tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvista rohingya-väestöön kohdistuvista rikoksista, jotka ovat tapahtuneet lokakuun 2016 jälkeen; kehottaa Myanmarin viranomaisia tekemään yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; kehottaa Myanmaria allekirjoittamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa saattamaan Myanmarin tilanteen, mukaan lukien kaikki Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat rohingya-väestöön kohdistuvat rikokset, Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi tai perustamaan väliaikaisen kansainvälisen rikostuomioistuimen; kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan johtoaseman YK:n turvallisuusneuvostossa käsiteltäessä pyyntöä saattaa Myanmarin tilanne Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myös osallistumaan pyrkimyksiin käynnistää Kansainvälisessä tuomioistuimessa tutkinta siitä, onko Myanmar rikkonut joukkotuhontaa koskevaa YK:n yleissopimusta, sekä tukemaan tällaisia pyrkimyksiä;

11.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään Myanmaria koskevan päätöslauselman hyväksymistä YK:n ihmisoikeusneuvoston seuraavassa istunnossa;

12.  on tyytyväinen Bangladeshin hallituksen ja väestön toimiin turvapaikan ja turvallisten olojen tarjoamiseksi rohingya-pakolaisille ja kannustaa näitä jatkamaan humanitaarisen avun antamista Myanmarista saapuville pakolaisille; kehottaa Bangladeshin viranomaisia takaamaan rohingya-lasten syrjimättömän pääsyn kaikenlaiseen laadukkaaseen koulutukseen, poistamaan internetiin pääsyyn ja verkossa tapahtuvaan viestintään sekä liikkumisvapauteen kohdistuvat rajoitukset ja varmistamaan, että leireillä toimivat turvallisuusjoukot noudattavat kaikkia määräyksiä, joilla pyritään suojelemaan pakolaisten henkilökohtaista turvallisuutta;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että EU osoitti syyskuun 2019 alussa YK:n Maailman ruokaohjelmalle 2 miljoonaa euroa elintarvikeapuun Cox’s Bazarin rohingyaleirejä varten, mutta pyytää neuvostoa ja komissiota jatkamaan ponnistelujaan tässä asiassa ottaen huomioon paikalla vallitsevan suuren tarpeen; muistuttaa, että Bangladesh ei saa joutua kantamaan suhteettoman suurta taloudellista vastuuta pakolaisväestön auttamisesta; kehottaa jatkamaan kansainvälistä tukea pakolaisia vastaanottaville yhteisöille muun muassa pyrkimällä vastaamaan maan sosiaalisiin ja taloudellisiin sekä koulutusjärjestelmään ja terveydenhuoltoon liittyviin haasteisiin;

14.  muistuttaa, että pakolaisleireillä tarvitaan myös lääketieteellistä ja psykologista apua ja se on räätälöitävä nimenomaisesti haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten naisille ja lapsille; kehottaa lisäämään raiskauksen ja seksuaalisen väkivallan uhrien tukipalveluja;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, valtiolliselle neuvonantajalle Aung San Suu Kyille, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeustoimikunnalle, Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) EUVL C 353, 27.9.2016, s. 52.
(2) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 134.
(3) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 112.
(4) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 109.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0261.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0345.


Iran, erityisesti naisten oikeuksien puolustajien ja vangittujen EU:n kaksoiskansalaisten tilanne
PDF 135kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. syyskuuta 2019 Iranista, erityisesti naisten oikeuksien puolustajien ja vangittujen EU:n kaksoiskansalaisten tilanteesta (2019/2823(RSP))
P9_TA-PROV(2019)0019RC-B9-0089/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista ja varsinkin ihmisoikeuksista, erityisesti 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Iranista ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta(1), 13. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman Iranista ja erityisesti Nasrin Sotoudehin tapauksesta(2), 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman vangittuina olevien EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten tilanteesta Iranissa(3), 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta ydinsopimuksen jälkeen(4), 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta(5), 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta(6) ja 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Iranin viimeaikaisista ihmisoikeusrikkomuksista(7),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät Iranista sekä Iranin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 359/2011 täytäntöönpanosta 8. huhtikuuta 2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/560, jolla jatketaan vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin Iranissa liittyvien rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa vuodella eli 13. huhtikuuta 2020 saakka(8),

–  ottaa huomioon 8. helmikuuta 2019 julkaistun YK:n pääsihteerin raportin Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisraportoijan syyskuussa 2018, 30. tammikuuta 2019 ja 18. heinäkuuta 2019 antamat raportit sekä hänen 16. elokuuta 2019 antamansa julkilausuman Mojgan Keshavarzin, Monireh Arabshahin ja Yasaman Aryanin – kolmen huivipakkoa vastaan julkisesti mieltään osoittaneen ja mielivaltaisesti pidätetyn iranilaisnaisen – pidättämisestä ja heille langetetuista pitkistä vankeusrangaistuksista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden 29. marraskuuta 2018 antaman julkilausuman ”Iran must protect women’s rights advocates”,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, kidutusta, sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 12. maaliskuuta 2019 antaman julkilausuman iranilaisen ihmisoikeusasianajajan Nasrin Sotoudehin tuomiosta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Iran on,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 17. joulukuuta 2018 antaman päätöslauselman Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n uuden strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu unionin kaiken toiminnan keskiöön,

–  ottaa huomioon vuonna 1988 annetut pidätettynä tai vangittuna olevien henkilöiden suojelua koskevat YK:n periaatteet,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetut vankien kohtelun minimitasoa koskevat YK:n säännöt eli nk. Nelson Mandela -säännöt,

–  ottaa huomioon Iranin presidentin kansalaisten oikeuksia koskevan perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että viime kuukausina Iranin vallankumoustuomioistuimet ovat tuntuvasti tiukentaneet suhtautumistaan naisten oikeuksien puolustajien rauhanomaiseen vastarintaan, joka kohdistuu hijab-huivin käyttöpakkoon, ja että tämä näkyy esimerkiksi vankeusrangaistusten pituudessa; ottaa huomioon, että YK:n mukaan vuodesta 2018 alkaen ainakin 32 henkilöä on pidätetty ja ainakin kymmenen vangittu heidän osoitettua mieltään huivipakkoa vastaan;

B.  toteaa, että iranilaisaktivistit Mojgan Keshavarz, Monireh Arabshahi ja Yasaman Aryani pidätettiin mielivaltaisesti huhtikuussa 2019, kun verkossa oli julkaistu video, jolla he ilman huivia osoittivat rauhanomaisesti mieltään Iranin huivipakkolakeja vastaan jakamalla kukkasia Teheranin metrossa kansainvälisenä naistenpäivänä 8. maaliskuuta 2019; huomauttaa, että iranilaisnainen Sahar Khodayari, joka oli pidätetty hänen yritettyään seurata stadionilla jalkapallo-ottelua, teki polttoitsemurhan vastalauseena sille, että häntä odotti teon takia kuuden kuukauden vankeustuomio;

C.  ottaa huomioon, että Mojgan Keshavarz, Yasaman Aryani, Monireh Arabshahi ja Saba Kord-Afshari tuomittiin 16–24 vuodeksi vankeuteen elokuussa 2019; toteaa, että heiltä evättiin oikeus käyttää asianajajaa esitutkinnan aikana ja että tietojen mukaan heidän oikeusavustajiaan kiellettiin edustamasta heitä oikeudenkäynnissä; huomauttaa, että heille langetetut tuomiot liittyvät suoraan siihen, että he ovat rauhanomaisesti käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen puolustaessaan sukupuolten tasa-arvoa Iranissa;

D.  ottaa huomioon, että 27. elokuuta 2019 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tuomitsi kolme naisten työelämäoikeusaktivistia, Sepideh Gholianin, Sanaz Allahyarin ja Asal Mohammadin, syytteistä, joihin sisältyi ”kokoontuminen ja salainen toiminta kansallisen turvallisuuden vastaisesti”; toteaa, että 24. ja 31. elokuuta 2019 Marzieh Amiri ja Atefeh Rangriz – kaksi naisten työelämäoikeuksien puolustajaa, jotka olivat olleet pidätettyinä vappuna järjestetystä rauhanomaisesta mielenosoituksesta lähtien – tuomittiin 10 ja puoleksi vuodeksi vankeuteen ja 148 raipaniskuun sekä 11 ja puoleksi vuodeksi vankeuteen ja 74 raipaniskuun syytteistä, joihin sisältyivät ”kokoontuminen ja salainen toiminta kansallisen turvallisuuden vastaisesti”, ”valtion vastainen propaganda” ja ”yleisen järjestyksen horjuttaminen”;

E.  huomauttaa, että Iran ei ole ratifioinut YK:n yleiskokouksessa vuonna 1979 hyväksyttyä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta; ottaa huomioon, että Iranissa on monenlaisia syrjiviä lakeja, joihin kuuluu erityisesti henkilöoikeudellista asemaa koskevia säännöksiä;

F.  toteaa, että EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten pidättäminen on jatkunut, samoin kuin se, että pidättämisen jälkeen heitä pidetään eristettyinä ja kuulustellaan pitkiä aikoja, he eivät saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja heille langetetaan pitkiä vankeusrangaistuksia, joiden perusteena ovat epämääräiset tai täsmentämättömät syytökset ”kansallisen turvallisuuden” vaarantamisesta ja ”vakoilusta”, ja lisäksi valtio tukee vangittuihin henkilöihin kohdistuvia mustamaalauskampanjoita; ottaa huomioon, että Iran ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta ja rajoittaa siten ulkomaisten suurlähetystöjen mahdollisuuksia tavoittaa siellä pidätettyinä olevat kaksoiskansalaisensa;

G.  toteaa, että iranilaisvankiloissa viruu tällä hetkellä ainakin kuusi EU:n ja Iranin kaksoiskansalaista: Nazanin Zaghari-Ratcliffe, Ahmadreza Djalali, Kamal Ahmady, Kamran Ghaderi, Massud Mossaheb ja Morad Tahbaz;

H.  ottaa huomioon, että Thomson Reuters Foundationin brittiläis-iranilainen työntekijä Nazanin Zaghari-Ratcliffe on ollut laittomasti vangittuna Iranissa 3. huhtikuuta 2016 lähtien; huomauttaa, että sitä ennen hän oli ollut laittomasti pidätettynä kuukausien ajan syytettynä vakoilusta ja että sittemmin häneltä evättiin mahdollisuus vapaaseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; toteaa, että häntä on useaan otteeseen estetty saamasta lääkärinhoitoa, mikä on horjuttanut hänen fyysistä ja mielenterveyttään; huomauttaa, että äskettäin häneltä evättiin mahdollisuus soittaa ulkomaanpuheluja ja hänen perheenjäsentensä vierailut on rajoitettu vain yhteen kuukaudessa;

I.  ottaa huomioon, että brittiläis-iranilainen sosiaaliantropologi Kameel Ahmady on ollut pidätettynä Teheranissa 11. elokuuta 2019 lähtien, mutta syytteiden sisältöä ei ole paljastettu; ottaa huomioon, että liikemies Morad Tahbaz, jolla on Iranin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen kansalaisuus, pidätettiin ainakin yhdeksän muun ympäristöaktivistin kanssa tammikuussa 2018 syytettynä väitetystä vakoilusta;

J.  toteaa, että Iranissa syntynyt ruotsalainen tutkija ja lääkäri Ahmadreza Djalali on ollut Evinin vankilassa huhtikuusta 2016 ja hänet tuomittiin lokakuussa 2017 kuolemaan vakoilusta väitetysti pakottamalla annetun tunnustuksen jälkeen;

K.  toteaa, että iranilais-itävaltalainen Kamran Ghaderi oli erään itävaltalaisen tietotekniikkayrityksen toimitusjohtaja, kun tiedusteluministeriön agentit pidättivät hänet hänen saapuessaan Teheranin kansainväliselle lentoasemalle 2. tammikuuta 2016, ja hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen ”vakoilusta vihollisvaltioiden hyväksi”;

L.  ottaa huomioon, että 11. maaliskuuta 2019 vuoden 2012 Saharov-palkinnon saaja, ihmisoikeuksien puolustaja ja ihmisoikeusasianajaja Nasrin Sotoudeh tuomittiin poissa olevana 38 vuodeksi vankeuteen ja 148 raipaniskuun ja että tuomio liittyi hänen työhönsä huivipakkoa vastaan mieltään osoittaneiden naisten puolustajana; toteaa, että yli miljoona ihmistä liittyi kesäkuussa mukaan maailmanlaajuiseen kampanjaan, jossa vaadittiin Iranin hallitusta vapauttamaan Nasrin Sotoudeh;

M.  huomauttaa, että Atena Daemi ja Golrock Ebrahimi Iraee tuomittiin lokakuussa 2016 kuudeksi vuodeksi vankeuteen; toteaa, että heidän vankeusrangaistustaan jatkettiin kahdella vuodella syyskuussa 2019, koska heitä syytettiin ”korkeimman johtajan solvaamisesta”; huomauttaa, että ilmeisesti tuomiota kovennettiin kostona siitä, että naisten oikeuksien puolustajat olivat osoittaneet mieltään vankilassa;

N.  ottaa huomioon, että epäinhimillisistä ja alentavista vankilaoloista etenkin Evinin vankilassa on raportoitu useaan otteeseen ja että Iranissa ei tutkintavankeuden aikana ole tarjolla asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, mikä rikkoo vankien kohtelun minimitasoa koskevia YK:n sääntöjä;

O.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat, asianajajat sekä ympäristö-, ay- ja verkkoaktivistit joutuvat Iranissa edelleen ahdistelun, mielivaltaisten pidätysten, vangitsemisten ja syytetoimien kohteeksi työnsä takia;

P.  toteaa, että viranomaiset rankaisevat edelleen ihmisoikeusaktivismista ja käyttävät Iranin rikoslain 48 pykälää rajoittaakseen pidätettyjen mahdollisuuksia saada itse valitsemaansa oikeudellista neuvontaa ja evätäkseen näiltä konsuliavun; toteaa, että ei ole olemassa riippumattomia mekanismeja, joilla taattaisiin oikeuslaitoksen tilivelvollisuus;

Q.  huomauttaa, että EU on toteuttanut ihmisoikeusloukkausten vuoksi rajoittavia toimenpiteitä, joihin kuuluvat vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleville henkilöille ja yhteisöille määrätty omaisuuden jäädyttäminen ja viisumikielto sekä kielto viedä Iraniin laitteita, joita voidaan käyttää kansallisissa tukahduttamistoimissa, ja televiestinnän seurantalaitteita; toteaa, että nämä toimenpiteet ovat edelleen voimassa ja niitä päivitetään säännöllisesti;

R.  huomauttaa, että Iran käyttää edelleen toistuvasti kuolemanrangaistusta; ottaa huomioon, että Per Anger -palkinnon saaja Narges Mohammadi istuu tällä hetkellä 16 vuoden vankeustuomiota kampanjoituaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi ja työskenneltyään yhdessä Nobel-palkitun Shirin Ebadin kanssa;

1.  kehottaa iranilaisviranomaisia kumoamaan kaikki nämä tuomiot ja vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Mojgan Keshavarzin, Yasaman Aryanin, Monireh Arabshahin, Saba Kord-Afsharin ja Atena Daemin, jotka puolustivat naisten oikeuksia ja osoittivat mieltään huivipakkoa vastaan; kehottaa myös vapauttamaan Nasrin Sotoudehin, Narges Mohammadin, Sepideh Gholianin, Sanaz Allahyarin, Asal Mohammadin, Marzieh Amirin ja Atefeh Rangrizin sekä kaikki ihmisoikeuksien puolustajat, jotka on vangittu ja tuomittu pelkästään siksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen;

2.  tuomitsee mitä jyrkimmin jatkuvat tukahduttamistoimet, jotka ovat kohdistuneet naisiin heidän vastustettuaan huivipakkoa ja käytettyä oikeuttaan sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen; kehottaa Iranin hallitusta kunnioittamaan iranilaisnaisten vapautta päättää itse omasta pukeutumisestaan;

3.  korostaa, että iranilaisviranomaisten on kaikissa olosuhteissa varmistettava, että ihmisoikeuksien puolustajat, asianajajat ja toimittajat pystyvät tekemään työtään ilman, että heitä uhkaillaan, pelotellaan ja estetään, ja vaatii Iranin oikeuslaitosta lopettamaan jatkuvan häirinnän; kehottaa Iranin oikeuslaitosta lopettamaan verkkosensuurin ja kunnioittamaan kaikkien ihmisten yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, erityisesti heidän oikeuttaan sananvapauteen verkossa ja sen ulkopuolella;

4.  kunnioittaa ja tukee iranilaisnaisten ihmisoikeuksien puolustajia, jotka puolustavat edelleenkin ihmisoikeuksia kaikista vaikeuksista ja heihin henkilökohtaisesti kohdistuvista seurauksista huolimatta;

5.  pitää erittäin valitettavana, ettei Iranissa pidätettyinä olevien EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisten tilanteessa ole tapahtunut edistymistä; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki iranilaisvankiloissa tällä hetkellä olevat EU:n ja Iranin kaksoiskansalaiset, joihin kuuluvat Nazanin Zaghari-Ratcliffe, Ahmadreza Djalali, Kamal Ahmady, Kamran Ghaderi, Massud Mossaheb ja Morad Tahbaz, jollei heille myönnetä uutta, kansainväliset vaatimukset täyttävää oikeudenkäyntiä; tuomitsee Iranin oikeuslaitoksen jatkuvan käytännön tuomita EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisia vankeuteen puolueellisen oikeudenkäynnin jälkeen;

6.  kehottaa iranilaisviranomaisia tekemään viipymättä yhteistyötä Teheranissa sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kanssa, jotta voidaan laatia kattava luettelo iranilaisvankiloissa tällä hetkellä olevista EU:n ja Iranin kaksoiskansalaisista, ja seuraamaan tiiviisti kutakin yksittäistapausta, sillä kansalaisten turvallisuus ja heidän perusoikeuksiensa suojelu on EU:lle äärimmäisen tärkeä asia;

7.  kehottaa iranilaisviranomaisia tarkistamaan naisia syrjiviä oikeussääntöjä ja erityisesti heidän henkilöoikeudelliseen asemaansa liittyviä sääntöjä; pitää myönteisenä, että Iranin parlamentille on annettu lakiesitys naisten suojelusta väkivallalta, ja korostaa tarvetta kattavalle lainsäädännölle, jossa nimenomaisesti määritellään ja tehdään rangaistavaksi kaikenlainen sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta;

8.  kehottaa iranilaisviranomaisia varmistamaan, että naisille sallitaan pääsy kaikille stadioneille ilman, että heitä syrjitään tai että heidän täytyy pelätä vainoa;

9.  vaatii jälleen iranilaisviranomaisia muuttamaan maan rikosprosessilain 48 pykälää, jotta varmistetaan, että kaikilla syytetyillä on oikeus saada edustajakseen valitsemansa asianajaja ja oikeus saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti sen mukaisesti, mihin Iran on kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen nojalla sitoutunut;

10.  kehottaa Iranin parlamenttia muuttamaan kansallista turvallisuutta koskevia rikoslakeja, joita käytetään säännöllisesti syytteiden nostamiseksi ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia, ympäristö- ja ay-aktivisteja sekä uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen jäseniä vastaan ja jotka ovat Iranin ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vastaisia;

11.  tuomitsee jatkuvan käytännön, jossa vangeilta evätään tarkoituksellisesti lääkärinhoito; tuomitsee järjestelmällisen kidutuksen iranilaisvankiloissa ja vaatii lopettamaan välittömästi kaikkien pidätettyjen kaikenlaisen kidutuksen ja kaltoinkohtelun; tuomitsee myös käytännön, jossa pidätetyiltä evätään mahdollisuus puheluihin ja perheenjäsenten vierailuihin;

12.  kehottaa iranilaisviranomaisia varmistamaan, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, jonka myös Iran on allekirjoittanut, pannaan varauksitta ja täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa Irania liittymään kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen;

13.  panee merkille huumekauppaa koskevaan lakiin tehdyt muutokset, joiden pitäisi vähentää kuolemantuomioita;

14.  tuomitsee jyrkästi kuolemanrangaistuksen käytön, myös sen käytön nuoria rikoksentekijöitä vastaan; kehottaa iranilaisviranomaisia keskeyttämään välittömästi teloitusten täytäntöönpanon, joka on perusluonteinen askel kohti kuolemanrangaistuksen lakkauttamista;

15.  vaatii Irania tekemään yhteistyötä Iranin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan kanssa ja sallimaan hänen pääsynsä maahan;

16.  kannustaa Teheranissa sijaitsevia EU:n suurlähetystöjä koordinoimaan tehokkaasti toimintaansa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, joilla on diplomaattiedustusto Teheranissa, käyttämään kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa esitettyjä mekanismeja tukeakseen ja suojellakseen näitä henkilöitä, erityisesti naisten oikeuksien puolustajia ja EU:n kaksoiskansalaisia, muun muassa julkisilla kannanotoilla ja diplomaattisilla keinoilla sekä tarkkailemalla oikeudenkäyntejä ja käymällä vankiloissa;

17.  kehottaa EU:ta ja myös komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa jatkossakin ottamaan ihmisoikeuskysymykset esille iranilaisviranomaisten kanssa kahden- ja monenvälisissä yhteyksissä sekä käyttämään kaikkia iranilaisviranomaisten kanssa suunniteltuja tapaamisia tähän tarkoitukseen, erityisesti EU:n ja Iranin korkean tason poliittisen vuoropuhelun puitteissa;

18.  kehottaa EUH:ta tekemään selkoa toimista, joihin on ryhdytty parlamentin aiempien Irania käsitelleiden päätöslauselmien perusteella;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille sekä Iranin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0204.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0525.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0231.
(4) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 86.
(5) EUVL C 408, 30.11.2017, s. 39.
(6) EUVL C 349, 17.10.2017, s. 41.
(7) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 157.
(8) EUVL L 98, 9.4.2019, s. 1.


Kasvien ja olennaisesti biologisten menetelmien patentoitavuus
PDF 128kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. syyskuuta 2019 kasvien ja olennaisesti biologisten menetelmien patentoitavuudesta (2019/2800(RSP))
P9_TA-PROV(2019)0020RC-B9-0040/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman olennaisesti biologisten menetelmien patentoinnista(1),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman patenteista ja kasvinjalostajan oikeuksista(2),

–  ottaa huomioon bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta 6. heinäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/44/EY(3) ja erityisesti sen 4 artiklan, jossa todetaan, että patenttia ei myönnetä olennaisesti biologisille menetelmille kasvien ja eläinten jalostamiseksi,

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 1973 tehdyn Euroopan patenttisopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan b alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan patenttisopimuksen soveltamismääräykset ja erityisesti niiden 26. säännön, jossa määrätään, että bioteknologian keksintöjä koskevissa eurooppapatenttihakemuksissa ja eurooppapatenteissa on käytettävä direktiiviä 98/44/EY täydentävänä tulkintakeinona,

–  ottaa huomioon 8. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/44/EY tietyistä artikloista(4),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät komission tiedonannosta bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/44/EY tietyistä artikloista(5),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2017 tehdyn Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston päätöksen Euroopan patenttisopimuksen soveltamismääräysten (CA/D 6/17) 27. ja 28. säännön muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan patenttiviraston pääjohtajan päätöksen saattaa 5. joulukuuta 2018 asiassa T 1063/18 annettuun Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan 3.3.04 päätökseen liittyvät useat kysymykset Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaistaviksi(7),

–  ottaa huomioon yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27. heinäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94(8) (jäljempänä ’neuvoston asetus (EY) N:o 2100/94’) ja erityisesti sen 15 artiklan c alakohdan, jossa säädetään uusien lajikkeiden jalostajalle kuuluvasta vapaudesta;

–  ottaa huomioon sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, mukaan lukien tuoteväärennösten kauppa (TRIPS), ja erityisesti sen 27 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että (myös kasvien ominaisuuksia sisältävän) kasvimateriaalin vapaa saanti on ehdottoman tärkeää Euroopan kasvinjalostusalan ja maatalousalan innovointivalmiuksien, niiden kilpailukyvyn ja uusien kasvilajikkeiden kehittämisen kannalta, jotta voidaan taata globaali elintarviketurva, torjua ilmastonmuutosta ja estää kasvinjalostuksen monopolit, ja että samalla voidaan tarjota enemmän mahdollisuuksia pk-yrityksille ja viljelijöille;

B.  ottaa huomioon, että geenivarojen saatavuuden rajoittaminen tai pyrkimys vaikeuttaa niiden saatavuutta voi johtaa kasvinjalostusalan markkinoiden liialliseen keskittymiseen, mikä on haitaksi markkinakilpailulle, kuluttajille ja Euroopan sisämarkkinoille sekä ruokaturvalle;

C.  katsoo, että olennaisesti biologisilla menetelmillä saatuja tuotteita tai tavanomaisessa jalostuksessa tarvittavaa geneettistä materiaalia koskevat patentit heikentävät Euroopan patenttisopimuksen 53 artiklan b alakohdassa ja direktiivin 98/44/EY 4 artiklassa vahvistettua rajoitusta;

D.  toteaa, että patentoitavuuden ulkopuolelle olisi jätettävä olennaisesti biologisilla menetelmillä saadut tuotteet, kuten kasvit, siemenet, luontaiset ominaisuudet ja geenit;

E.  ottaa huomioon, että kasvin- ja eläinjalostus on prosessi, jota viljelijät ja kasvattajat sekä maatalousyhteisöt ovat harjoittaneet maatalouden synnystä lähtien, ja että lajikkeiden ja jalostusmenetelmien rajoittamaton käyttö on tärkeää geneettisen monimuotoisuuden kannalta;

F.  toteaa, että direktiivissä 98/44/EY säädetään bioteknologian keksinnöistä ja erityisesti geenitekniikasta;

G.  ottaa huomioon, että komissio toteaa 8. marraskuuta 2016 antamassaan tiedonannossa, että antaessaan direktiivin 98/44/EY unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli jättää olennaisesti biologisilla menetelmillä saadut tuotteet patentoitavuuden ulkopuolelle;

H.  ottaa huomioon, että 3. helmikuuta 2017 annetuissa päätelmissä neuvosto pitää komission tiedonantoa myönteisenä; toteaa, että kaikki asianomaiset unionin lainsäätäjät ovat tehneet täysin selväksi, että antaessaan direktiivin 98/44/EY unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli jättää olennaisesti biologisilla menetelmillä saadut tuotteet patentoitavuuden ulkopuolelle;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto muutti 29. kesäkuuta 2017 Euroopan patenttisopimuksen soveltamismääräysten 27. ja 28. sääntöä(9) ja päätti, että olennaisesti biologisilla menetelmillä saatuja kasveja ja eläimiä koskevat patentit ovat kiellettyjä;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan patenttisopimuksen 38 sopimusvaltiota ovat vahvistaneet yhdenmukaistaneensa kansallisia lainsäädäntöjään ja käytäntöjään siten, että olennaisesti biologisilla menetelmillä saadut tuotteet jätetään tosiasiallisesti patentoitavuuden ulkopuolelle;

K.  ottaa huomioon, että Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltiot ovat ilmaisseet huolensa oikeudellisesta epävarmuudesta, joka on aiheutunut 5. joulukuuta 2018 asiassa T 1063/18 tehdystä teknisen valituslautakunnan 3.3.04 päätöksestä(10);

L.  toteaa, että maaliskuussa 2019 pidetyssä hallintoneuvoston 159. kokouksessa Euroopan patenttiviraston pääjohtaja saattoi tämän päätöksen Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan ratkaistavaksi;

M.  ottaa huomioon, että olennaisesti biologisilla menetelmillä saatuja tuotteita koskeviin lukuisiin hakemuksiin odotetaan Euroopan patenttiviraston päätöstä ja että hakijoille sekä kaikille niille, joihin kyseiset patentit vaikuttavat, on äärimmäisen tärkeää saada oikeusvarmuus 28. säännön 2 kohdan pätevyydestä;

N.  ottaa huomioon, että vuoden 1991 UPOV-yleissopimukseen perustuvassa kansainvälisessä kasvinjalostajanoikeusjärjestelmässä ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2100/94 perustuvassa unionin järjestelmässä yhtenä perusperiaatteena on, että kasvinjalostajanoikeuden haltija ei voi estää muita käyttämästä suojattua kasvilajiketta jatkojalostustoimintaan;

1.  ilmaisee syvän huolensa 5. joulukuuta 2018 asiassa T 1063/18 tehdystä Euroopan patenttiviraston teknisen valituslautakunnan 3.3.04 päätöksestä, joka on luonut oikeudellisesti epävarman tilanteen;

2.  muistuttaa, että direktiivin 98/44/EY ja EU:n lainsäätäjän aikomuksen mukaisesti kasvilajikkeet ja eläinlajit, myös niiden osat ja ominaisuudet, olennaisesti biologiset menetelmät sekä tällaisilla menetelmillä saadut tuotteet eivät saa olla millään tavoin patentoitavissa;

3.  katsoo, että Euroopan patenttiviraston sisäistä päätöksentekoa koskevilla säännöillä ei saa heikentää Euroopan patenttioikeuteen kohdistuvaa demokraattista poliittista valvontaa eikä patenttioikeuden tulkintaa eikä horjuttaa lainsäätäjän tavoitetta, sellaisena kuin se on määritetty 8. marraskuuta 2016 annetussa komission tiedonannossa bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/44/EY tietyistä artikloista;

4.  katsoo, että yritykset patentoida tavanomaisilla jalostusmenetelmillä, myös risteytyksellä ja valinnalla, saatuja tuotteita tai tavanomaisessa jalostuksessa tarvittavaa geneettistä materiaalia heikentävät Euroopan patenttisopimuksen 53 artiklan b alakohdassa ja direktiivin 98/44/EY 4 artiklassa vahvistettua rajoitusta;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa, jotta saadaan oikeudellinen selkeys siitä, että Euroopan patenttivirasto kieltää sellaisten tuotteiden patentoitavuuden, jotka on saatu olennaisesti biologisilla menetelmillä;

6.  suhtautuu myönteisesti 8. marraskuuta 2016 annettuun komission tiedonantoon, jossa selvennetään, että antaessaan direktiivin 98/44/EY unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli jättää olennaisesti biologisilla menetelmillä saadut tuotteet patentoitavuuden ulkopuolelle; pitää myönteisenä, että Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltiot ovat yhdenmukaistaneet lainsäädäntöjään ja käytäntöjään, ja suhtautuu myönteisesti Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston päätökseen selventää Euroopan patenttisopimuksen 53 artiklan b alakohdan soveltamisalaa ja merkitystä patentoitavuuteen sovellettavien poikkeusten osalta;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan Euroopan kasvinjalostusalan ja maatalousalan innovointivalmiuksia ja yleistä etua ja varmistamaan, että unioni turvaa olennaisesti biologisilla menetelmillä saadun materiaalin taatun saatavuuden ja käytön kasvinjalostuksessa, jotta ei puututtaisi käytäntöihin, joilla varmistetaan viljelijöiden oikeudet ja uusien lajikkeiden jalostajalle kuuluva vapaus;

8.  kehottaa komissiota sen vuoksi toimittamaan Euroopan patenttiviraston laajennetulle valituslautakunnalle ennen 1. lokakuuta 2019 amicus curiae -lausuman, jossa vahvistetaan komission vuonna 2016 antamassa tiedonannossa esitetyt päätelmät, joiden mukaan antaessaan direktiivin 98/44/EY unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli jättää olennaisesti biologisilla menetelmillä saadut tuotteet patentoitavuuden ulkopuolelle, ja kehottaa liittämään lausumaan tämän päätöslauselman;

9.  kehottaa Euroopan patenttiviraston laajennettua valituslautakuntaa palauttamaan viipymättä kasvinjalostajien, viljelijöiden ja yleisen edun vuoksi oikeusvarmuuden vastaamalla myönteisesti kysymyksiin, jotka Euroopan patenttiviraston pääjohtaja on saattanut sen ratkaistaviksi;

10.  kehottaa komissiota ottamaan asian aktiivisesti esiin kolmansien maiden kanssa käydessään kauppa- ja kumppanuussopimusneuvotteluja sen varmistamiseksi, että olennaisesti biologiset menetelmät ja niillä saadut tuotteet jäävät patentoitavuuden ulkopuolelle;

11.  kehottaa komissiota pyrkimään monenvälisen patenttioikeuden yhdenmukaistamisesta käytävien keskustelujen yhteydessä siihen, että olennaisesti biologiset menetelmät jäävät patentoitavuuden ulkopuolelle;

12.  kehottaa komissiota raportoimaan patenttioikeuden kehittymisestä ja vaikutuksista bioteknologian ja geenitekniikan alalla, kuten direktiivin 98/44/EY 16 artiklan c alakohdassa edellytetään ja kuten parlamentti on pyytänyt patenteista ja kasvinjalostajan oikeuksista 17. joulukuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa, ja kehottaa sitä analysoimaan edelleen patenttisuojan laajuuteen liittyviä kysymyksiä;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle sen sisällyttämiseksi kirjalliseen lausumaan Euroopan patenttiviraston laajennetulle valituslautakunnalle viimeistään 1. lokakuuta 2019 ja neuvostolle.

(1) EUVL C 261 E, 10.9.2013, s. 31.
(2) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 188.
(3) EYVL L 213, 30.7.1998, s. 13.
(4) EUVL C 411, 8.11.2016, s. 3.
(5) EUVL C 65, 1.3.2017, s. 2.
(6) EPOn virallinen lehti, A56, 31.7.2017.
(7) EPOn virallinen lehti, A52, 31.5.2019.
(8) EYVL L 227, 1.9.1994, s. 1.
(9) EPOn virallinen lehti, A56, 31.7.2017 (CA/D 6/17).
(10) https://www.epo.org/news-issues/news/2019/20190329.html


Euroopan muistiperinnön merkitys Euroopan tulevaisuudelle
PDF 137kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. syyskuuta 2019 Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle (2019/2819(RSP))
P9_TA-PROV(2019)0021RC-B9-0097/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yleismaailmalliset ihmisoikeusperiaatteet ja perusperiaatteet, joita Euroopan unioni noudattaa yhteisiin arvoihin perustuvana yhteisönä,

–  ottaa huomioon komission ensimmäisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin ja komissaari Věra Jourován 22. elokuuta 2019 antaman lausuman kaikkien totalitaaristen ja autoritaaristen järjestelmien uhrien Euroopan laajuisena muistopäivänä,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman toisen maailmansodan päättymisen (8. toukokuuta 1945) 60. vuosipäivästä Euroopassa(1),

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1481 tarpeesta totalitaaristen kommunistihallintojen rikosten kansainväliseen tuomitsemiseen,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin(2),

–  ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2008 annetun Prahan julistuksen eurooppalaisesta omastatunnosta ja kommunismista,

–  ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 esittämänsä kannanoton elokuun 23. päivän julistamiseen stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi(3),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista(4),

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 2010 annetun komission kertomuksen totalitaaristen hallintojen tekemien rikosten muiston säilyttämisestä Euroopassa (COM(2010)0783),

–  ottaa huomioon 9. ja 10. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Euroopan totalitaaristen järjestelmien tekemien rikosten muistamisesta,

–  ottaa huomioon 23. elokuuta 2011 totalitaaristen järjestelmien uhrien eurooppalaisen muistopäivän johdosta annetun Varsovan julistuksen,

–  ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 23. elokuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman kommunismin uhrien muistoksi,

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 1983 antamansa historiallisen päätöslauselman Viron, Latvian ja Liettuan tilanteesta vastauksena 45 Baltian maiden kansalaisen esittämään vetoomukseen,

–  ottaa huomioon eri kansallisten parlamenttien antamat päätöslauselmat ja julistukset totalitaaristen kommunistihallintojen rikoksista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan syttymisestä ja että tämä sota aiheutti ennenkokemattoman määrän inhimillistä kärsimystä sekä johti eurooppalaisten valtioiden vuosikymmeniä kestäneeseen miehitykseen;

B.  ottaa huomioon, että kommunistinen Neuvostoliitto ja natsi-Saksa allekirjoittivat 80 vuotta sitten 23. elokuuta 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksena tunnetun hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen salaisen lisäpöytäkirjan, jossa ne jakoivat Euroopan ja itsenäisten valtioiden alueet näiden kahden totalitaarisen hallinnon kesken ja ryhmittelivät ne etupiireihin, mikä pohjusti toisen maailmansodan syttymistä;

C.  ottaa huomioon, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen ja sen jälkeen 28. syyskuuta 1939 tehdyn natsi-Saksan ja Neuvostoliiton raja- ja ystävyyssopimuksen välittömänä seurauksena ensin Hitler ja kahden viikon kuluttua siitä Stalin hyökkäsivät Puolaan, joka menetti itsenäisyytensä ja jonka kansa joutui kokemaan ennennäkemättömän tragedian, ja kommunistinen Neuvostoliitto aloitti 30. marraskuuta 1939 hyökkäyssodan Suomea vastaan sekä kesäkuussa 1940 miehitti ja liitti alueeseensa Romanian osia, joita ei koskaan palautettu, ja liitti Liettuan, Latvian ja Viron itsenäiset tasavallat omaan alueeseensa;

D.  ottaa huomioon, että natsihallinnon kukistumisen jälkeen ja toisen maailmansodan päätyttyä osa Euroopan maista pystyi aloittamaan jälleenrakennuksen ja sovinnonteon, kun taas osa jäi puoleksi vuosisadaksi diktatuurin alle – jotkin Neuvostoliiton suoran miehitysvallan tai vaikutuksen alaisuuteen – ja niiltä riistettiin vapaus, itsemääräämisoikeus, arvokkuus, ihmisoikeudet sekä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys;

E.  ottaa huomioon, että vaikka natsihallinnon rikokset arvioitiin ja niistä langetettiin rangaistuksia Nürnbergin oikeudenkäynneissä, on edelleen kiireellisesti tarpeen lisätä tietoisuutta stalinismin ja muiden diktatuurien rikoksista ja arvioida ja tutkia niitä sekä moraaliselta että oikeudelliselta kannalta;

F.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa kommunistinen ja natsi-ideologia on kielletty lailla;

G.  katsoo, että Euroopan yhdentyminen on alusta alkaen toiminut vastauksena kahden maailmansodan ja holokaustiin johtaneen natsien hirmuvallan aiheuttamaan kärsimykseen sekä totalitaaristen ja epädemokraattisten kommunistihallintojen leviämiseen Keski- ja Itä-Euroopassa, ja lisäksi se on ollut tapa yhteistyön ja yhdentymisen avulla päästä eroon syvistä jakolinjoista ja vihamielisyydestä sekä lopettaa sodat ja turvata demokratia Euroopassa; toteaa, että Neuvostoliiton miehityksestä ja kommunistisista diktatuureista kärsineille Euroopan maille EU:n laajentuminen vuodesta 2004 lähtien on merkinnyt paluuta osaksi eurooppalaista perhettä, johon ne kuuluvat;

H.  katsoo, että Euroopan traagisen menneisyyden muistot on säilytettävä, jotta voitaisiin kunnioittaa uhreja, tuomita syylliset ja luoda pohja totuuteen ja muistamiseen perustuvalle sovinnolle;

I.  katsoo, että totalitaaristen hallintojen uhrien muistaminen sekä kommunisti-, natsi- ja muiden diktatuurien tekemiin rikoksiin liittyvän yhteisen eurooppalaisen perinnön tunnustaminen ja tiedostaminen on elintärkeää Euroopan ja sen kansojen yhtenäisyyden kannalta sekä sen kannalta, että saadaan vahvistettua Euroopan kykyä torjua nykyajan ulkoisia uhkia;

J.  ottaa huomioon, että 30 vuotta sitten 23. elokuuta 1989 Baltian maissa järjestettiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 50. vuosipäivänä Baltian ketjuksi kutsuttu tapahtuma, jossa totalitaaristen hallintojen uhreja muistettiin ennennäkemättömässä mielenilmauksessa, jossa kaksi miljoonaa liettualaista, latvialaista ja virolaista otti toisiaan kädestä ja muodosti Vilnasta Riian kautta Tallinnaan ulottuvan ihmisketjun;

K.  toteaa, että huolimatta siitä, että Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi tuomitsi 24. joulukuuta 1989 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisen sekä muut natsi-Saksan kanssa tehdyt sopimukset, Venäjän viranomaiset kiistivät vastuun tästä sopimuksesta ja sen seurauksista elokuussa 2019 ja antavat tällä hetkellä ymmärtää, että Puola, Baltian maat ja länsivallat olivat todellisia toisen maailmansodan alkuunpanijoita;

L.  katsoo, että totalitaaristen ja autoritaaristen hallintojen uhrien muistaminen sekä stalinisti-, natsi- ja muiden diktatuurien tekemiin rikoksiin liittyvän yhteisen eurooppalaisen perinnön tunnustaminen ja tiedostaminen on elintärkeää Euroopan ja sen kansojen yhtenäisyyden kannalta sekä sen kannalta, että saadaan vahvistettua Euroopan kykyä torjua nykyajan ulkoisia uhkia;

M.  ottaa huomioon, että avoimesti radikaalit, rasistiset ja muukalaisvihamieliset ryhmät ja poliittiset puolueet yllyttävät vihaan ja väkivaltaan yhteiskunnassa esimerkiksi levittämällä verkossa vihapuhetta, joka usein johtaa väkivallan, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden kasvuun;

1.  muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; muistuttaa, että nämä arvot ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille;

2.  korostaa, että Euroopan historian tuhoisin sota, toinen maailmansota, oli suoraa seurausta natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä 23. elokuuta 1939 tehdystä, Molotov-Ribbentrop-sopimuksena tunnetusta hyökkäämättömyyssopimuksesta ja sen salaisesta lisäpöytäkirjasta, jossa nämä kaksi maailmanvalloitukseen pyrkinyttä totalitaarista hallintoa jakoivat Euroopan kahteen etupiiriin;

3.  palauttaa mieliin, että natsi- ja kommunistihallinnot toteuttivat joukkomurhia, kansanmurhia ja pakkosiirtoja ja että niiden vuoksi 1900-luvulla ihmiskunnan historiassa ennennäkemätön määrä ihmisiä menetti henkensä ja vapautensa; palauttaa mieliin myös natsihallinnon toteuttaman hirvittävän joukkotuhorikoksen holokaustin; tuomitsee mitä jyrkimmin natsi- ja kommunistihallintojen sekä muiden totalitaaristen hallintojen tekemät aseelliset hyökkäykset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset;

4.  ilmaisee syvän kunnioituksensa näiden totalitaaristen hallintojen jokaista uhria kohtaan ja kehottaa EU:n toimielimiä ja toimijoita tekemään kaikkensa, jotta varmistetaan, että totalitarismin hirvittävät rikokset ihmisyyttä vastaan ja järjestelmälle ominaiset vakavat ihmisoikeusloukkaukset muistetaan ja käsitellään tuomioistuimissa, sekä varmistamaan, että tällaiset rikokset eivät enää koskaan toistu; pitää erityisen tärkeänä menneisyyden muistojen säilyttämistä, koska sovintoa ei voi syntyä ilman muistamista, ja vahvistaa vastustavansa yhtenäisesti kaikkia totalitäärisiä hallintoja niiden ideologisesta taustasta riippumatta;

5.  kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita arvioimaan selkeästi ja periaatteellisesti totalitaaristen kommunistihallintojen ja natsihallinnon tekemät rikokset ja aseelliset hyökkäykset;

6.  tuomitsee kaikkien totalitaaristen ideologioiden, kuten natsismin ja stalinismin, ilmentämisen ja levittämisen EU:ssa;

7.  tuomitsee joissakin EU:n jäsenvaltioissa vallalla olevan historiallisen revisionismin ja natsien kanssa yhteistyötä tehneiden ihmisten ihannoinnin; on erittäin huolissaan siitä, että EU:ssa hyväksytään enenevässä määrin radikaalit ideologiat ja että rasismi, muukalaisviha ja muut suvaitsemattomuuden muodot ovat tehneet paluun; pitää huolestuttavina tietoja, jotka koskevat poliittisten johtajien, puolueiden ja lainvalvontaelinten yhteyksiä eri poliittisia kantoja edustaviin radikaaleihin, rasistisiin ja muukalaisvastaisiin liikkeisiin eräissä jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan mahdollisimman jyrkästi tällaisen toiminnan, koska se sotii EU:n rauhaa, vapautta ja demokratiaa koskevia arvoja vastaan;

8.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita viettämään elokuun 23. päivänä totalitaaristen hallintojen uhrien eurooppalaista muistopäivää sekä EU:n että kansallisella tasolla ja lisäämään nuoremman sukupolven tietoisuutta näistä asioista sisällyttämällä totalitaaristen hallintojen historian ja näistä hallinnoista aiheutuneiden seurausten analysoinnin kaikkien koulujen opetussuunnitelmiin ja oppikirjoihin EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan Euroopan vaikean menneisyyden dokumentointia esimerkiksi käännättämällä Nürnbergin oikeudenkäyntien pöytäkirjat kaikille EU:n kielille;

9.  kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan ja torjumaan kaikenlaisen holokaustin kiistämisen, mukaan lukien natsien ja heidän kanssaan yhteistyötä tehneiden ihmisten tekemien rikosten trivialisoinnin ja vähättelemisen, sekä estämään trivialisoinnin poliittisessa ja mediassa käytävässä keskustelussa;

10.  kehottaa luomaan yhteisen muistamisen kulttuurin, jossa tuomitaan menneiden fasististen, stalinististen ja muiden totalitaaristen ja autoritaaristen hallintojen rikokset, sillä näin voidaan vahvistaa kykyä torjua demokratiaan kohdistuvia nykyajan uhkia etenkin nuoremman sukupolven keskuudessa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään valtavirtakulttuurin kautta valistusta yhteiskuntamme monimuotoisuudesta ja yhteisestä historiastamme, mukaan lukien toisen maailmansodan julmuuksista, kuten holokaustista, ja sen uhreihin useiden vuosien aikana kohdistetusta järjestelmällisestä epäinhimillistämisestä;

11.  kehottaa lisäksi nimeämään toukokuun 25. päivän (Auschwitzin sankarin ratsumestari Witold Pileckin teloituksen vuosipäivä) totalitarisminvastaisen taistelun sankarien kansainväliseksi päiväksi, jolla osoitetaan kunnioitusta ja annetaan tunnustusta kaikille niille, jotka hirmuvaltaa vastaan taistelemalla osoittivat urheutensa ja todellisen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan, ja joka on myös tuleville sukupolville selkeä esimerkki oikeasta asenteesta totalitaarisen orjuuttamisen uhan edessä;

12.  kehottaa komissiota antamaan tehokasta tukea jäsenvaltioissa toteutettaville historiallista muistia ja muistiperintöä koskeville hankkeille ja eurooppalaisen muistiperinnön ja omantunnon foorumin (Platform of European Memory and Conscience) toiminnalle sekä osoittamaan Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta riittävästi rahoitusta totalitarismin uhrien muiston vaalimisen tukemiseksi, kuten esitetään vuosien 2021–2027 perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaa koskevassa parlamentin kannassa;

13.  toteaa, että Euroopan yhdentyminen rauhan ja sovinnon mallina on ollut Euroopan kansojen oma valinta, jossa he sitoutuvat yhteiseen tulevaisuuteen, ja että Euroopan unionilla on erityinen vastuu demokratian sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen edistämisestä ja turvaamisesta sekä Euroopan unionin sisällä että sen ulkopuolella;

14.  huomauttaa, että Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat EU:hun ja Natoon liittymisen myötä palanneet osaksi eurooppalaista vapaiden ja demokraattisten maiden perhettä ja samalla myös menestyneet EU:n avustuksella uudistusten ja sosioekonomisen kehityksen saralla; painottaa kuitenkin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti myös muilla Euroopan valtioilla on oltava mahdollisuus valita tämä vaihtoehto;

15.  katsoo, että Venäjä on edelleen kommunistisen totalitarismin suurin uhri ja että se ei pysty kehittymään demokraattiseksi valtioksi niin kauan kuin sen hallitus, poliittinen eliitti ja poliittinen propaganda jatkavat kommunistien rikosten kaunistelua ja Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon ihannointia; kehottaa tästä syystä Venäjän yhteiskuntaa hyväksymään traagisen menneisyytensä;

16.  on syvästi huolissaan Venäjän nykyjohdon pyrkimyksistä vääristellä historiallisia tosiseikkoja ja kaunistella Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon toteuttamia rikoksia ja pitää sitä vaarallisena osatekijänä demokraattista Eurooppaa vastaan suunnatussa informaatiosodassa, jolla pyritään synnyttämään jakolinjoja Eurooppaan; kehottaa sen vuoksi komissiota torjumaan päättäväisesti näitä pyrkimyksiä;

17.  on huolissaan siitä, että totalitaaristen hallintojen symboleita käytetään edelleen julkisessa toiminnassa ja kaupallisissa tarkoituksissa, ja muistuttaa, että monet Euroopan maat ovat kieltäneet sekä natsi- että kommunistisymbolien käytön;

18.  toteaa, että joissain jäsenvaltioissa on edelleen julkisilla paikoilla totalitaarisia hallintoja juhlistavia monumentteja ja muistomerkkejä (puistoja, aukioita, katuja, jne.) ja että tämä mahdollistaa toisen maailmansodan seurauksia koskevien historiallisten tosiseikkojen vääristelyn ja totalitaarisen poliittisen järjestelmän puolesta puhumisen;

19.  tuomitsee sen, että ääriainekset ja muukalaisvihamieliset poliittiset voimat Euroopassa turvautuvat enenevässä määrin historiallisten tosiasioiden vääristelyyn ja käyttävät sellaista symboliikkaa ja retoriikkaa, jossa kuuluu totalitaarisen propagandan kaiku muun muassa rasismin, antisemitismin sekä seksuaalisia ja muita vähemmistöjä kohtaan tunnetun vihan muodossa;

20.  kehottaa jäsenvaltioita kansallista oikeusjärjestystään ja oikeudenkäyttövaltaansa noudattaen huolehtimaan siitä, että ne noudattavat neuvoston puitepäätöksen säännöksiä ja ryhtyvät siten toimiin vihapuhetta ja väkivaltaa yleisillä paikoilla ja verkossa levittäviä järjestöjä vastaan, sekä tosiasiallisesti kieltämään uusfasisti- ja uusnatsiryhmät ja kaikki muut säätiöt tai yhdistykset, jotka ylistävät ja ihannoivat natsismia ja fasismia tai mitä tahansa muuta totalitarismin muotoa;

21.  korostaa, että Euroopan traagista menneisyyttä olisi pidettävä moraalisena ja poliittisena innoittajana ratkottaessa nykymaailman haasteita, joihin kuuluvat taistelu oikeudenmukaisemman maailman puolesta, sellaisten avoimien ja suvaitsevaisten yhteiskuntien ja yhteisöjen luominen, joissa hyväksytään etniset, uskonnolliset ja seksuaaliset vähemmistöt, sekä pyrkimys siihen, että eurooppalaiset arvot hyödyttäisivät kaikkia;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän duumalle ja itäisen kumppanuuden maiden parlamenteille.

(1) EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 392.
(2) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(3) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 57.
(4) EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 25.


Rahanpesun vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanon tilanne
PDF 131kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. syyskuuta 2019 rahanpesun vastaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanon tilanteesta (2019/2820(RSP))
P9_TA-PROV(2019)0022B9-0045/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(1) ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (neljäs rahanpesun vastainen direktiivi)(2), sellaisena kuin sitä on muutettu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843 (viides rahanpesun vastainen direktiivi)(3),

–  ottaa huomioon säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1153(4), rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673(5) sekä unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672(6),

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2019 hyväksytyn komission rahanpesun vastaisen paketin, johon sisältyy poliittinen tiedonanto ”Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen” (COM(2019)0360), kertomus viimeaikaisten väitettyjen EU:n luottolaitoksiin liittyneiden rahanpesutapausten arvioinnista (COM(2019)0373), kertomus sisämarkkinoihin vaikuttavia ja rajat ylittäviin toimiin liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevasta arvioinnista (ylikansallinen riskiarvio)(COM(2019)0370) ja siihen liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SWD(2019)0650) sekä kertomus jäsenvaltioiden pankkitileihin liittyvien kansallisten keskitettyjen automatisoitujen mekanismien (keskitettyjen rekistereiden tai keskitettyjen sähköisten tietojenhakujärjestelmien) yhteenliittämisestä (COM(2019)0372),

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2019 julkaistun Euroopan pankkiviranomaisen lausunnon tiedonannoista valvottaville yhteisöille rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä vakavaraisuusvalvonnassa,

–  ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman ”Towards a new methodology for the EU assessment of High Risk Third Countries under Directive (EU) 2015/849 on the prevention of the use of the financial system for the purposes of money laundering or terrorist financing”,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2018 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Methodology for identifying high risk third countries under Directive (EU) 2015/849” (SWD(2018)0362),

–  ottaa huomioon neljä hyväksyttyä komission delegoitua asetusta – (EU) 1675/2016, (EU) 2018/105, (EU) 2018/212 ja (EU) 2018/1467 – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman rahanpesudirektiivin mukaisesti kiireellisesti käyttöön otettavasta EU:n mustasta listasta kolmansista maista(7);

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta(8),

–  ottaa huomioon komission ja Euroopan pankkiviranomaisen kanssa talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 5. syyskuuta 2019 käydyn keskustelun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa unionin kehystä on vahvistettu asteittain hyväksymällä toukokuussa 2015 neljäs rahanpesunvastainen direktiivi ja huhtikuussa 2018 viides rahanpesunvastainen direktiivi sekä päivämäärät niiden saattamiselle osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä kesäkuuhun 2017 ja tammikuuhun 2020 mennessä sekä muilla asiaan liittyvillä säädöksillä ja toimilla;

B.  ottaa huomioon, että Europolin mukaan jopa 0,7–1,28 prosentin osuuden unionin vuosittaisesta bruttokansantuotteesta on havaittu olevan yhteydessä epäilyttävään rahoitustoimintaan(9), kuten rahanpesuun, joka liittyy korruptioon, laittomaan asekauppaan, ihmiskauppaan, huumekauppaan, veronkiertoon ja veropetoksiin, terrorismin rahoitukseen tai muuhun laittomaan toimintaan, joka vaikuttaa EU:n kansalaisten päivittäiseen elämään;

C.  ottaa huomioon, että neljännen rahanpesudirektiivin 9 artiklassa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa yksilöidään suuririskiset kolmannet maat ottaen huomioon strategiset puutteet useilla aloilla; toteaa tukevansa komission laatimaa uutta menetelmää, jossa ei turvauduta yksinomaan ulkoisiin tietolähteisiin yksilöitäessä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita siinä, miten torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, jotka uhkaavat EU:n rahoitusjärjestelmää ja joiden vuoksi neljännen ja viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla EU:n ilmoitusvelvollisten on tehostettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä;

D.  ottaa huomioon, että 15. joulukuuta 2007 voimaan tullut kolmas rahanpesudirektiivi kumottiin hyväksymällä neljäs rahanpesudirektiivi; katsoo, että monien kolmannen rahanpesudirektiivin säännösten täytäntöönpanoa, mukaan lukien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten riittävä toimivalta ja henkilöstö, ei aiemmin tarkastettu asianmukaisesti ja sitä olisi pidettävä painopisteenä meneillään olevissa täydellisyys- ja virheettömyystarkistuksissa ja rikkomusmenettelyissä, joita komissio suorittaa neljännen rahanpesudirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä;

E.  ottaa huomioon, että neuvosto ja parlamentti hylkäsivät kolme ehdotusta(10) delegoitujen asetusten muuttamisesta joko sillä perusteella, ettei ehdotuksia ollut laadittu avoimella ja joustavalla tavalla kannustaen aktiivisesti asianomaisia maita ryhtymään määrätietoisiin toimiin ja samalla kunnioittaen niiden oikeutta tulla kuulluiksi, tai sillä perusteella, että suuririskisten kolmansien maiden yksilöintiä koskeva komission prosessi ei ollut tarpeeksi riippumaton;

F.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 13. helmikuuta 2019 uutta menetelmää noudattaen uuden luettelon 23 kolmannesta maasta, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisissa kehyksissä, ja toteaa, että nämä maat ovat Afganistan, Amerikan Samoa, Bahama, Botswana, Etiopia, Ghana, Guam, Iran, Irak, Jemen, Korean demokraattinen kansantasavalta, Libya, Nigeria, Pakistan, Panama, Puerto Rico, Samoa, Saudi Arabia, Sri Lanka, Syyria, Trinidad ja Tobago, Tunisia ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret; toteaa, että neuvosto hylkäsi kyseisen delegoidun säädöksen 7. maaliskuuta 2019 oikeus- ja sisäasiain neuvostossa;

G.  ottaa huomioon, että komissio on aloittanut rikkomusmenettelyjä suurinta osaa jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet neljättä rahanpesudirektiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään;

H.  ottaa huomioon, että 24. heinäkuuta 2019 komissio hyväksyi rahanpesun vastaisen paketin ja tiedotti parlamentille ja neuvostolle tähänastisista saavutuksista sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan unionin kehyksen jäljellä olevista puutteista ja loi siten pohjan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen uusille parannuksille sekä mahdollisille tuleville lainsäädännöllisille ja institutionaalisille uudistuksille;

I.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 5. syyskuuta 2019 järjestetyssä komission ja Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) kanssa käydyssä keskustelussa EPV:n puheenjohtaja José Manuel Campa totesi, että EPV ei ole rahanpesun torjunnan valvoja vaan viranomainen, jonka tehtävänä on tarjota yhteistyötä ja koordinointia edistävää ohjeistusta sekä arvioida rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa; toteaa hänen myös korostaneen, että varsinainen vastuu täytäntöönpanosta kuuluu kansallisille viranomaisille;

J.  ottaa huomioon, että 24. heinäkuuta 2019 hyväksytyssä komission tiedonannossa ”Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen” todetaan, että voitaisiin harkita, pitäisikö rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaista säännöstöä yhdenmukaistaa edelleen esimerkiksi muuttamalla rahanpesun vastainen direktiivi asetukseksi, jolloin rahanpesun torjuntaa varten voitaisiin luoda yhdenmukaistettu, sellaisenaan sovellettava unionin sääntelykehys;

K.  ottaa huomioon, että edellä mainitun komission tiedonannon mukaan arvioinnit osoittavat myös, että tarvitaan vahvempi mekanismi, jolla rahanpesun selvittelykeskusten rajatylittävää yhteistyötä ja analyysitoimintaa voidaan koordinoida ja tukea;

1.  on vakavasti huolissaan siitä, että suuri määrä jäsenvaltioita ei ole pannut neljättä rahanpesudirektiiviä täytäntöön; on näin ollen tyytyväinen, että komissio on käynnistänyt täydellisyystarkastuksissa ilmenneisiin puutteisiin perustuvia, jäsenvaltioiden vastaisia rikkomusmenettelyjä; kehottaa komissiota tekemään perusteellisia virheettömyystarkastuksia mahdollisimman nopeasti ja aloittamaan tarvittaessa rikkomusmenettelyjä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole saattaneet neljättä rahanpesudirektiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

2.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät noudata kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle sovittuja määräaikoja, jotka ovat viidennen rahanpesudirektiivin osalta 10. tammikuuta 2020, yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekistereiden osalta 10. tammikuuta 2020 sekä trustien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen osalta 10. maaliskuuta 2020; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään ripeästi toimiin kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen nopeuttamiseksi;

3.  arvostaa unionin oikeuden rikkomuksia käsittelevän EPV:n paneelin suositusta, josta EPV:n puheenjohtaja José Manuel Campa kertoi talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 5. syyskuuta 2019 järjestetyssä keskustelussa ja joka koskee Danske Bankin rahanpesutapausta; toteaa, että kyseessä on laajin tunnettu tällainen tapaus EU:ssa ja että siihen liittyy epäilyttäviä liiketoimia lähes 200 miljardin euron arvosta; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset, jotka ovat EPV:n hallintoneuvoston äänioikeutettuja jäseniä, hylkäsivät ehdotuksen unionin lain rikkomista koskevan suosituksen antamisesta; kehottaa komissiota seuraamaan tapausta ja aloittamaan rikkomusmenettelyn, jos se on perusteltua;

4.  on erittäin huolissaan sääntelyn ja valvonnan hajanaisuudesta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa, mikä ei sovellu yhä lisääntyvään rajat ylittävään toimintaan unionissa eikä pankkiunionin ja muiden kuin pankkialojen keskitettyyn vakavaraisuusvalvontaan;

5.  korostaa, että nykyisessä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa unionin kehyksessä on puutteita, jotka liittyvät EU:n sääntöjen täytäntöönpanoon, eikä valvonta ole tehokasta; painottaa, että on usein korostettu sitä, että ”minimivaatimuksille” perustuva rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva lainsäädäntö voisi vaarantaa tehokkaan valvonnan sekä saumattoman tiedonvaihdon ja koordinoinnin; kehottaa komissiota arvioimaan rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön tulevan tarkistamisen yhteydessä vaadittavassa vaikutustenarvioinnissa, olisiko asetus direktiiviä asianmukaisempi säädös;

6.  huomauttaa, että EU:ssa ja erityisesti jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksissa tarvitaan parempaa hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä, kuten komission kertomuksessa korostettiin; kehottaa jälleen komissiota tekemään lähitulevaisuudessa vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan arvioida, onko koordinointi- ja tukimekanismin perustaminen mahdollista ja tarkoituksenmukaista; katsoo, että olisi vauhditettava aloitteita, joilla voidaan panna täytäntöön rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatoimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla;

7.  panee merkille 24. heinäkuuta 2019 annetussa komission kertomuksessa esitetyn arvion, että erityiset rahanpesun vastaiset valvontatehtävät saatetaan antaa unionin elimelle;

8.  katsoo, että suuririskisten maiden luettelon luotettavuuden turvaamiseksi muut kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan puutteisiin liittyvät näkökohdat eivät saa vaikuttaa arviointi- ja päätöksentekoprosessiin; korostaa, että lobbaus ja diplomaattinen painostus eivät saisi heikentää EU:n toimielinten kykyä torjua unioniin liittyvää rahanpesua ja terrorismin rahoitusta tehokkaalla ja riippumattomalla tavalla; kehottaa komissiota arvioimaan jälleen mahdollisuutta perustaa potentiaalisesti suuririskisten kolmansien maiden ”harmaa lista”, joka perustuu samankaltaiseen unionin toimintamalliin kuin luettelo veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; on huolissaan, että 12 kuukautta kestävä prosessi, joka johtaa strategisia puutteita omaavien kolmansien maiden yksilöimiseen, voi viivästyttää tarpeettomasti tehokkaita rahanpesun ja terrorismintorjuntatoimia;

9.  kehottaa komissiota varmistamaan avoimen prosessin, jossa on selkeät ja konkreettiset vertailuarvot maille, jotka sitoutuvat toteuttamaan uudistuksia, jotta vältetään luetteloon kirjaaminen; kehottaa komissiota jälleen julkaisemaan luettelon maita koskevat alustavat ja lopulliset arvionsa sekä sovelletut vertailuarvot, jotta voidaan varmistaa, julkisella valvonnalla estetään niiden väärinkäyttö;

10.  kehottaa osoittamaan asiasta vastaavan pääosaston asiaankuuluvalle yksikölle enemmän taloudellisia ja henkilöstöresursseja ja pitää myönteisenä EPV:lle osoitettujen määrärahojen lisäämistä;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (kolmas rahanpesudirektiivi) (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).
(2) EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.
(3) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43.
(4) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 122.
(5) EUVL L 284, 12.11.2018, s. 22.
(6) EUVL L 284, 12.11.2018, s. 6.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0216.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0240.
(9) Europolin rahanpesun selvittelykeskuksen raportti ”From suspicion to action” (2017).
(10) C(2019)1326, C(2016)07495 ja C(2017)01951.

Oikeudellinen huomautus