Euroopan parlamentti - talous- ja rahaliiton demokraattinen ääni

Parlamentilla on ollut merkittävä asema talous- ja rahaliittoon johtaneessa lainsäädäntöprosessissa. Maastrichtin sopimuksessa määrätään, että Euroopan parlamenttia on kuultava monista eri asioista, erityisesti siitä, mitkä maat kelpuutetaan yhteisvaluuttajärjestelmään. Tämä koskee sekä ensimmäistä, vuoden 1999 ryhmää että kaikkia järjestelmään myöhemmin pyrkiviä maita. Parlamentti hyväksyi 2. toukokuuta 1998 pidetyssä istunnossa selvällä enemmistöllä komission suosituksen, jonka mukaan ensimmäiseen ryhmään kuuluu 11 maata.

Demokraattinen vastuu

Kesäkuussa 1998 perustetulla Euroopan keskuspankilla (EKP) on erittäin riippumaton asema, kun se määrittää euroalueella noudatettavaa rahapolitiikkaa. Tämän operationaalisen riippumattomuuden vastapainona Euroopan parlamentti katsoo, että sen tärkeimpänä tehtävänä EMUssa on varmistaa, että EKP on vastuussa toiminnastaan suorilla vaaleilla valitulle parlamentille. Riippumattomuus ja vastuu ovat perimmiltään saman kolikon kaksi eri puolta; mitä avoimempaa menettely on ja mitä tehokkaampaa parlamentin toteuttama valvonta on, sitä suurempaa kansalaisten luottamusta EKP nauttii.

Keskuspankin valvonta toteutetaan monin eri tavoin: parlamentti järjesti toukokuussa 1998 julkisia kuulemistilaisuuksia kuudelle EKP:n johtokunnan jäsenehdokkaalle. Talousasiain valiokunta esitti kahden päivän ajan kysymyksiä ehdokkaille, minkä jälkeen parlamentti hyväksyi hakijat. EKP:n johtokunnan tulevien jäsenten on saatava vastaava hyväksyntä.

EKP:n nykyinen demokraattinen valvonta perustuu EY:n perustamissopimukseen, jossa edellytetään ainoastaan että EKP:n puheenjohtaja antaa vuosittain kertomuksen parlamentin täysistunnossa. Parlamentti on kuitenkin edellyttänyt, että poliittisten päätösten on oltava avoimia ja niihin on liityttävä vastuuta eikä EKP:n pidä muodostaa poikkeusta tästä säännöstä. Tämän vuoksi parlamentti sopi EKP:n kanssa, että sen puheenjohtaja saapuu vähintään neljä kertaa vuodessa asiasta vastaavan parlamentin valiokunnan eteen keskustelemaan pankin toimintaa koskevista kertomuksista. Kumpikin osapuoli voi pyytää ylimääräisen kokouksen järjestämistä, jos se pitää sitä tarpeellisena. Lisäksi parlamentti on sitoutunut arvioimaan, kuinka EKP onnistuu hintatason vakauden säilyttämisessä sekä useissa muissa pankin politiikan tavoitteissa.

Euro ja kansalaiset

Kuluttajille tuttujen kansallisten valuuttojen korvaaminen uudella yhteisellä rahalla merkitsee huomattavaa rasitusta sekä tavallisille kansalaisille että liike-elämälle. Parlamentti on korostanut, että vaikka kuluttajat hyötyvät muutoksesta keskipitkällä aikavälillä, he saattavat olla lyhyellä aikavälillä herkkiä mahdollisille haitoille. Erityisenä huolenaiheena on, että heille tuttu hinnoittelu jää pois ja että euron käyttöönottamisesta aiheutuvat kustannukset siirretään heidän kannettavakseen, mikä näkyy hintojen nousuna. Tästä syystä parlamentti on korostanut koko euron käyttöönottoa edeltävän prosessin ajan tarvetta ryhtyä erityistoimiin, joilla hillitään kansalaisten tuntemaa huolta ja valmistellaan heitä uuden rahan tulemiseen markkinoille.

Parlamentti vaati jo vuonna 1995 toimia sen varmistamiseksi, että euroon siirtyminen tapahtuu niin yksinkertaisesti ja avoimesti, että kaikki kansalaiset tiedostavat asian. Sen jälkeen parlamentti teki aloitteen laajan, EMUsta kertovan tiedotuskampanjan käynnistämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa, ja on sittemmin tukenut johdonmukaisesti Prince-ohjelman kaltaisia tiedotus- ja koulutushankkeita. Parlamentti on myös kannattanut kaksoishinnoittelun mahdollisimman suurta hyödyntämistä, jotta kansalaiset tottuisivat euroina ilmaistuihin hintoihin. Parlamentti katsoo, että kaksoishinnoittelu olisi otettava käyttöön mahdollisimman pian vapaaehtoisena. Se olisi tehtävä pakolliseksi, mikäli vähittäiskauppiaat eivät suhtaudu asiaan riittävän vakavasti.

Parlamentti on vaatinut ettei kansallisten valuuttojen muuntamisesta euroiksi saa aiheutua kustannuksia. Se edellyttää tehokasta valvontaa jolla varmistetaan, että vähittäiskauppiaat eivät käytä uuteen rahaan siirtymistä tekosyynä epäoikeudenmukaisille hinnankorotuksille. Parlamentin mielestä vuoden 2002 alussa käynnistyvä vaihe, jolloin liikenteessä on sekä kansallista valuuttaa että euroseteleitä, on pidettävä mahdollisimman lyhyenä sekaannusten minimoimiseksi. Lisäksi se on kiinnittänyt huomiota etenkin iäkkäiden, alhaisen tulotason omaavien ja vammaisten tarpeisiin, mikä näkyy erityisesti eurokolikoiden ja -setelien ulkoasussa.

Tulevien politiikkojen hahmottelu

Vaikka perustamissopimus suo parlamentille ainoastaan rajallisesti valtaa eurooppalaisen talous- ja rahapolitiikan laatimisessa, on siitä kehittynyt viime vuosina merkittävä osapuoli menettelyn kaikissa vaiheissa. Toimimalla tiiviissä yhteistyössä EU:n muiden toimielimien sekä 15 kansallisen parlamentin kanssa Euroopan parlamentti on kyennyt vaikuttamaan alaa koskeviin keskeisiin poliittisiin päätöksiin ja toimimaan huolestuneiden kansalaisten äänenä.

Hyödyntäessään perustamissopimusten tarjoamia mahdollisuuksia parlamentti on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa yhtenä EMUn keskeisistä toimijoista, mikä takaa sen että kaikkien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat osallistua yhtäläisesti lainsäädäntömenettelyihin ja heidän puolestaan tehtyjen päätösten demokraattiseen valvontaan. Euro on jo keskuudessamme, mutta parlamentti valvoo edelleen valppaana keskuspankkia, sillä parlamentti on päättänyt tehdä talous- ja rahaliitosta toimivan sekä EU:n että kaikkien kansalaisten kannalta.

Lisätietoja: Anders Gantén puh. (32-2) 284-6234 tai sähköpostitse osoitteella aganten@europarl.eu.int