Viides tutkimusohjelma: Yhteispäätösmenettely toiminnassa

Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen (TTK) on sijoitettava huomattavasti enemmän varoja, mikäli halutaan turvata Euroopan kilpailukyky ja työpaikat. Kansalliset hallitukset ovat julkisesti ilmoittaneet sitoutuvansa ohjaamaan varoja tutkimukseen. Esimerkiksi kesäkuussa 1998 Cardiffin Eurooppa-neuvosto tunnusti jälleen kerran innovaatioiden merkityksen yrittäjyyden edistämisessä. Valitettavasti teorian ja käytännön välillä on suuri ero. Tutkimuspolitiikan tukea koskevista julkilausumista huolimatta Euroopan unionin jäsenvaltioiden tutkimusmenot ovat pienemmät kuin niiden tärkeimpien kilpailijoiden, Yhdysvaltojen ja Japanin tutkimusmenot. Vuoden 1996 lukujen mukaan unioni käytti tutkimukseen kaikkiaan 1,91 % bruttokansantuotteesta, kun taas Yhdysvallat käytti 2,45 % ja Japani 2,95 %.

Unionin tutkimusrahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi komissio ehdotti, että tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen viidennen puiteohjelman (1998 - 2002) rahoittamiseen varattaisiin 16,3 miljardia euroa. Parlamentti omaksui samansuuntaisen kannan; ensimmäisessä käsittelyssä se halusi 16,7 miljardia, mutta hyväksyi sitten komission arvion. Neuvosto ei kuitenkaan halunnut käyttää enempää kuin 14 miljardia. Se olisi merkinnyt rahoituksen nettovähennystä neljänteen puiteohjelmaan verrattuna, kun inflaation vaikutus otetaan huomioon. Siksi parlamentin oli mahdotonta hyväksyä neuvoston ehdotusta.

Umpikuja toisessa käsittelyssä

Komission mukaan pitäytyminen 14 miljardin euron rahoituksessa olisi merkinnyt useiden ohjelmien ja hankkeiden keskeytymistä. Neuvosto ei kuitenkaan antanut periksi, vaan hylkäsi parlamentin tarkistukset toisessa käsittelyssä. Neuvoston ja parlamentin tasa-arvoisuuteen perustuvassa yhteispäätösmenettelyssä molempien toimielinten oli ryhdyttävä etsimään ulospääsyä umpikujasta. Kun sovittelumenettely oli aloitettu, sekä parlamentin että neuvoston piti lieventää kantaansa, koska niiden oli pakko päästä sopimukseen määräajassa.

Itävallan puheenjohtajakauden aikana neuvosto nosti kokonaissumman 14,3 miljardiin euroon, mutta tämä oli parlamentille vieläkin liian vähän. Asiaan liittyi toinenkin ansa: neuvoston kantaan sisältyi toisessa käsittelyssä ns. giljotiinilauseke, jonka avulla luotiin linkki puiteohjelman ja vuoden 1999 jälkeen voimaan tulevien uusien rahoitusnäkymien välille. Ehdotus merkitsi käytännössä sitä, että epäsuotuisassa taloudellisessa tilanteessa neuvosto olisi voinut leikata tutkimusrahoitusta parlamenttia kuulematta.

Parlamentin talousarviovaltaa on kunnioitettava

Neuvoston linja oli "ota tai jätä". Parlamenttiin se ei tehnyt vaikutusta - periaatteellisista syistä. Neuvotteleminen ei ole saneluratkaisuiden esittämistä. Giljotiinilausekkeen hyväksyminen olisi vaikuttanut haitallisesti parlamentin perustamissopimuksessa määriteltyihin valtaoikeuksiin talousarvioviranomaisena. Siksi parlamentti ei voinut hyväksyä neuvoston tarjousta. Tuloksena oli täydellinen pattitilanne. Sopimukseen pääsemiseksi tarvittiin ennätykselliset neljä virallista sovittelukomitean kokousta. Kompromissiin päästiin suurin ponnistuksin. Se ei ollut ihanneratkaisu, mutta lopulta molemmat osapuolet pystyivät sen hyväksymään.

Tuloksena oli 14,96 miljardin euron kokonaisbudjetti. Vaikka summa on pienempi kuin tavoitteeksi asetettu 16,3 miljardia euroa, se on lähes miljardin suurempi kuin neuvoston alkuperäinen ehdotus. Myös giljotiinin terä on tylsynyt. Pk-yritykset saavat puiteohjelmassa sen huomion, jota parlamentti halusi, ja kilpailukyvyn, kasvun, tietoyhteiskunnan ja elämänlaadun kaltaisille tutkimusalueille on varattu paljon enemmän rahaa. Neuvosto hyväksyi monia parlamentin tärkeinä pitämiä tarkistuksia, jotka koskivat sekä ohjelman rakennetta että sen tieteellistä sisältöä, kuten neljännen teemaohjelman sekä ympäristöä ja energiaa koskevan kahden aliohjelman luomista. Neuvosto hyväksyi myös uusia avaintoimenpiteitä, jotka koskevat ikääntyvää väestöä, sosio-ekonomista tutkimusta, yhdistettyjä kuljetuksia sekä merentutkimusteknologiaa.

Neuvosto hyväksyi Euroopan parlamentin ehdotuksen vammaisten terveydellisten ongelmien tutkimisesta. Se hyväksyi myös säännökset, jotka koskevat toteuttamis- ja arviointimenettelyiden käynnistämistä sekä ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevien näkökohtien huomioonottamista. Myös parlamentin vaatimus naisten osallistumisen tukemisesta tuli kirjattua tutkimusohjelmaan. Neuvosto hyväksyi lisäksi ehdotuksen muiden kuin perinteisten hoitomuotojen sisällyttämisestä biolääketieteen tutkimusohjelmaan sekä periaatteen, jonka mukaan kaikilla tutkimushankkeilla on oltava rauhanomainen päämäärä. Parlamentti sai lopulta neuvoston tuen myös vaatimukselleen, joka koski ohjelman tarkistamista kauden puolivälissä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Euroopan parlamentin kannalta tulos oli onnistunut. Se osoitti, että vaikka sovittelumenettely on vaikea, sillä voidaan kuitenkin saavuttaa hyväksyttäviä tuloksia. Parlamentin määrätietoisuuden ansiosta TTK saa lähes 960 miljoonaa euroa enemmän kuin neuvosto alun perin halusi. Parlamentilla oli ratkaiseva vaikutus ohjelman rakenteeseen ja sisältöön. Giljotiinilauseketta koskevan kompromissin ansiosta myöskään parlamentin valtaoikeuksiin ei puututtu.

Kun uudesta (6.) puiteohjelmasta aletaan neuvotella uudelleen vuonna 2002, Amsterdamin sopimus on voimassa ja määräenemmistöpäätösten käyttöönotto neuvostossa asettaa parlamentin tasa-arvoisemmaksi neuvoston kanssa. Tähän asti käydyissä neuvotteluissa neuvoston on pitänyt tehdä päätökset yksimielisesti, mikä ovat vaikeuttanut merkittävästi sovittelumenettelyn kulkua. Jokainen jäsenvaltio on voinut käyttää veto-oikeuttaan. Tulevaisuudessa se ei ole enää mahdollista. Neuvosto tekee päätökset määräenemmistöllä, minkä vuoksi myös sovittelumenettelystä tulee selvästi joustavampi.

Lisätietoja: Ton Huijssoon - puh. +32 2 284 24 08 tai sähköposti: Thuyssoon@europarl.eu.int