Yhteisön politiikkoja uudistettava ennen laajentumista

Euroopan parlamentti on vakuuttunut siitä, että laajentuminen on välttämätöntä EU:n ja koko mantereen vakauden vahvistamiseksi. Parlamentin näkemyksen mukaan laajentuminen onnistuu kuitenkin vain kahdella ehdolla: toimielinten toimintatavat on muutettava perusteellisesti ja yhteisön politiikkoja on uudistettava tasapainoisella tavalla.

Laajentuminen: kullekin ansioidensa mukaan

Kun laajentumisneuvottelut on saatettu päätökseen, Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä uusien jäsenmaiden liittymiselle jäsentensä enemmistöllä (314 ääntä). Laajentuminen ei siis voi toteutua ilman parlamentin suostumusta. Kyseessä on tärkeä valtaoikeus, minkä vuoksi parlamentti osallistuu koko ajan laajentumista koskeviin keskusteluihin. Komission ja neuvoston kanssa tehdyn herrasmiessopimuksen perusteella parlamentti saa jatkuvasti tietoa neuvottelujen etenemisestä kunkin hakijamaan kanssa.

Euroopan parlamentti on toiminut vuodesta 1989 lähtien aktiivisesti Keski- ja Itä-Euroopan maihin sekä entisen Neuvostoliiton valtioihin liittyvissä kysymyksissä. Parlamentti on alusta lähtien tukenut niissä toimivia demokraattisia liikkeitä ja pyrkinyt edistämään oikeusvaltioperiaatteen ja kansanvallan lujittumista. Budjettivallan käyttäjänä yhdessä neuvoston kanssa se on antanut hakijamaille merkittävää poliittista ja taloudellista apua. Esimerkkeinä voidaan mainita vaalitarkkailijoiden lähettäminen sekä taloudellinen tuki demokratian puolesta toimiville kansalaisjärjestöille. Euroopan parlamentti on vuodesta 1995 lähtien järjestänyt myös säännöllisiä tapaamisia KIE-maiden parlamenttien kanssa.

Euroopan parlamentti haluaa kohdella hakijamaita samanarvoisesti. Se on arvostellut komission ehdottamaa mallia (5 + 1), jonka mukaan neuvottelut aloitetaan Puolan, Unkarin, Tsekin tasavallan, Slovenian, Viron ja Kyproksen kanssa. Hakijamaiden jakaminen kahteen ryhmään voi herättää pelkoa ja pettymystä niissä maissa, jotka eivät kuulu ensimmäiseen vaiheeseen. Kuitenkin juuri näissä maissa tarvittaisiin kaikkein kipeimmin uudistuksia, modernisointia ja investointeja. Tästä syystä parlamentti kannatti joulukuussa 1997 ns. regattamallia, jonka mukaisesti kaikki hakijamaat, jotka täyttävät Kööpenhaminassa sovitut poliittiset ja taloudelliset kriteerit, olisi sijoitettava laajentumisprosessissa samalle lähtöviivalle. Parlamentti on kuitenkin myöntänyt, että neuvottelut voivat edetä eri tahtia. Joka tapauksessa kutakin maata on arvioitava sen omien ansioidensa mukaan.

Luxemburgin Eurooppa-neuvosto (joulukuu 1997) jakoi suurelta osin Euroopan parlamentin näkemyksen. Myös se ilmaisi kannattavansa kokonaisvaltaista ja asteittaista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki maat ja joka ottaa huomioon kunkin hakijamaan valmiuden käydä neuvotteluja. Eurooppa-neuvosto kannatti myös Eurooppa-konferenssin perustamista. Siihen voivat osallistua kaikki laajentumisprosessissa kyseeseen tulevat valtiot - myös Turkki, joka on kuitenkin kieltäytynyt osallistumasta. Konferenssissa käsitellään asioita, jotka ovat kaikille maille tärkeitä. Konferenssin tavoitteena on kehittää ja tehostaa yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, oikeus- ja sisäasioissa sekä talouden ja alueellisen yhteistyön aloilla.

Agenda 2000 on kaikkia hyödyttävä uudistus

Laajentuminen liittyy suoraan Agenda 2000 -neuvotteluihin. Agenda 2000 on EU:n suurin haaste politiikkojen syventämisen ja unionin laajentumisen toteuttamisen näkökulmasta uuden vuosituhannen kynnyksellä. Vuoden 1998 aikana Euroopan parlamentti on osallistunut tähän prosessiin käymällä jatkuvaa vuoropuhelua komission ja neuvoston kanssa.

Liittymistä valmistelevan strategian osalta parlamentti vaatii, että hakijamaat ottavat käyttöön yhteisön säännöstön ja että unioni antaa niille tässä työssä tarvittavaa apua (erilaisten tukien koordinointi, toimien ja niiden toteutuksen selventäminen). Parlamentti on mukana myös yhteisen maatalouspolitiikan, rakennerahastojen, koheesiorahaston ja Euroopan laajuisten verkkojen uudistamisessa sekä tulevia rahoitusnäkymiä (2000/2006) koskevissa neuvotteluissa. Euroopan parlamentti ilmaisi 18. marraskuuta 1998 Strasbourgissa pidetyssä istunnossa selkeän tukensa komission ehdottamille uudistuksille, mutta vain sillä ehdolla, että ne edistävät viidentoista jäsenvaltion EU:n yhteenkuuluvuutta ja parantavat samalla hakijamaiden liittymisnäkymiä.

Keskustelua uudistuksista jatketaan koko vuoden 1999 ajan. Määräajat ovat tiukkoja ja asiakysymykset äärimmäisen tärkeitä. Euroopan parlamentti odottaa Euroopan parlamentin vaalien (10. - 13. kesäkuuta) kynnyksellä, että jäsenvaltiot pääsevät keskenään sopimukseen ja kuuntelevat myös parlamenttia.

Euroopan parlamentti keskusteli marraskuussa 1998 joukosta mietintöjä, jotka jakautuvat kolmeen aihe-alueeseen: liittymistä valmisteleva strategia; rakennerahastot ja koheesiorahasto; yhteinen maatalouspolitiikka, Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto, kalastus. Kaikki liittymistä valmistelevaa strategiaa koskevat mietinnöt palautettiin valiokuntiin, jotta parlamentti voi painostaa neuvostoa aloittamaan neuvottelut. Neuvosto ei voi tehdä muodollista päätöstä ennen kuin se on saanut parlamentin lausunnon. Rahastoja koskevista mietinnöistä on jo äänestetty, ja ne ovat ensimmäisessä käsittelyvaiheessa. Euroopan parlamentin on annettava myös rakennerahastojen ja koheesiorahaston yleisasetuksesta puoltava lausunto. Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja Euroopan laajuisiin verkkoihin sovelletaan tällä hetkellä yhteistoimintamenettelyä, mutta menettely muuttuu yhteispäätösmenettelyksi, kun Amsterdamin sopimus on tullut voimaan.

Maatalouden alalla parlamentti otti 28. tammikuuta 1999 kantaa useisiin mietintöihin, jotka se palautti valiokuntaan voidakseen painostaa neuvostoa aloittamaan neuvottelut Agenda 2000 - asiakirjasta. Äänestyksen jälkeen Euroopan parlamentti ei sulkenut kokonaan pois YMP:n yhteisrahoitusmahdollisuutta. Yhteisrahoituksella tarkoitetaan sitä, että jäsenvaltiot osallistuvat maatalousmenojen rahoitukseen tietyllä prosenttiosuudella. Parlamentin mielestä tällaisessakin tapauksessa on kunnioitettava YMP:n periaatteita. Vakauden säilyttämiseksi on EMOTR:n tukiosaston käyttämättä jääneet määrärahat asetettava erityiseen varaukseen yhteisön talousarvion maatalousosaan. Parlamentti ei ole torjunut täysin ajatusta hintojen alentamisesta, mutta se vastustaa komission ehdottomaa määrää. Mikäli unioni haluaa käyttää merkittävää suoraa tulotukea, on tuen saamisen ehdoksi asetettava ympäristönormien, eläinsuojelumääräysten ja "maatalouden hyvien käytänteiden" noudattaminen.

Unionin budjetin loppusumma vuodelle 1999 on 96.928 miljoonaa euroa maksumäärärahoina ja 85.557 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina. Tärkeimmät budjettikohdat ovat yhteinen maatalouspolitiikka 40.440 miljoonaa euroa, rakennepolitiikka 30.450 miljoonaa euroa, sisäiset toimet 5.021 miljoonaa euroa, ulkoiset toimet 3.952 miljoonaa euroa, hallintomenot 4.502 miljoonaa euroa ja varaukset 1.192 miljoonaa euroa.

Lisätietoja: Jacques Nancy, puh. +32 2 284 2485 tai sähköposti jnancy@europarl.eu.int