Kansalaisten valitsemien 626 Euroopan parlamentin jäsenen oikeudet eivät ole yhtäläiset. Parlamentin jäseniä koskevat ohjesäännöt ovat edelleenkin kunkin jäsenvaltion lakien mukaisia.

Joidenkin valtioiden kansalaiset voivat olla samanaikaisesti sekä oman maansa kansanedustuslaitoksen että Euroopan parlamentin jäseniä. Euroopan parlamentin jäsenille maksetaan samansuuruista palkkaa kuin kansallisten parlamenttien jäsenille. Siksi palkoissa on suuria eroja. Palkat vaihtelevat espanjalaisen parlamentin jäsenen nykyisestä 2.800 eurosta ja suomalaisjäsenen 3.100 eurosta kuukaudessa itävaltalaisen parlamentin jäsenen 8.500 euroon ja hänen italialaisen kollegansa yli 9.500 euroon kuukaudessa.

Euroopan parlamentti hyväksyi 3. joulukuuta 1998 suurella äänten enemmistöllä (327 ääntä puolesta, 110 vastaan ja 45 tyhjää) oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan valmisteleman päätöslauselman, johon sisältyi luonnos jäsenten ohjesäännöksi. Parlamentti kehotti ministerineuvostoa hyväksymään kyseisen luonnoksen viipymättä, jotta se voisi tulla voimaan kesäkuussa 1999 järjestettävien Euroopan parlamentin vaalien jälkeen.

Miksi näin myöhään?

Jäsenmaiden hallitukset eivät päässeet sopimukseen yhtenäisestä vaalikäytännöstä ja parlamentin jäsenten yhteisestä ohjesäännöstä ennen kesäkuussa 1979 järjestettyjä ensimmäisiä suoria Euroopan parlamentin vaaleja. Ne päättivät silloin, että Euroopan parlamentin jäsenet nauttivat jäsenvaltioiden säännöstöjen mukaisista eduista ja saavat samat korvaukset kuin jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten jäsenet. Ratkaisu on ristiriidassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 6 artiklan kanssa, jonka mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä.

Kesäkuusta 1979 lähtien parlamentti on tehnyt lukuisia aloitteita Euroopan parlamentin jäseniä koskevan yhtenäisen ohjesäännön aikaansaamiseksi. Se on kuitenkin törmännyt jatkuvasti kahteen esteeseen: oikeusperustan puuttumiseen ja ministerineuvoston kieltäytymiseen. Monet hallitukset ovat vedonneet siihen, että Euroopan parlamentin jäsenten palkkioiden on pysyttävä samoina kuin heidän kollegojensa jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksissa. Useat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että ne eivät kannata Euroopan parlamentin jäsenten omaa ohjesääntöä.

EP:n edustajien ansiokas toiminta vuoden 1996 hallitusten välisessä konferenssissa johti siihen, että oikeudellinen aukko täytettiin Amsterdamin sopimuksella. Lokakuussa 1997 allekirjoitetun sopimuksen 190 artiklan 5 kohdassa täsmennetään, että "Euroopan parlamentti vahvistaa saatuaan komission lausunnon ja neuvoston yksimielisesti antaman suostumuksen jäsentensä tehtäviä ja velvollisuuksia koskevat säännöt ja yleiset ehdot". Sopimus astuu voimaan 1. toukokuuta, minkä jälkeen ohjesäännöstä on mahdollista tehdä päätös.

Nelivaiheinen menettely

Amsterdamin sopimuksen nojalla parlamentin tulee tehdä aloite ohjesääntöä koskevan luonnoksen laatimiseksi ja hyväksymiseksi. Sen jälkeen komissio antaa asiasta lausuntonsa. Kun ministerineuvosto on hyväksynyt luonnoksen yksimielisesti, Euroopan parlamentin on hyväksyttävä se yksinkertaisella enemmistöllä. Pallo on ollut komissiolla ja neuvostolla 3. joulukuuta 1998 lähtien. Neuvosto on ilmoittanut parlamentille, että koska Amsterdamin sopimus ei ole vielä astunut voimaan, parlamentin laatiman ehdotuksen käsittely on täysin epävirallista.

Edistääkseen toimielinten työtä EP on nimennyt parlamentin puhemiehestä ja kolmesta varapuhemiehestä sekä oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan puheenjohtajasta ja esittelijästä muodostuvan väliaikaisen työryhmän käymään neuvotteluja komission ja neuvoston kanssa, jotta 20 vuotta ratkaisematta ollut ongelma saataisiin vihdoinkin ratkaistua.

Eroava parlamentti toivoo, että neuvosto ottaa vastuun asiasta ja näyttää vihreää valoa ohjesäännön hyväksymiselle, jotta se voisi tulla voimaan ensi heinäkuussa.

Yksi ainoa, avoin ja luotettava ohjesääntö

Hyväksyessään Euroopan parlamentin jäsenten oikeudet ja velvollisuudet määrittelevän ohjesäännön parlamentti omaksui vastuuntuntoisen asenteen sekä osoitti tervettä järkeä ja riippumattomuutta.

Hyväksytyssä tekstissä korostetaan

-    ohjesäännöstä vastaavien elinten keskustelujen ja päätösten avoimuutta. Palkkiota ja kulukorvauksia tai muita etuja koskevat päätökset on tehtävä julkisissa kokouksissa;
-    Euroopan parlamentin jäsenten riippumattomuutta. Heitä eivät sido mitkään ohjeet, ei mikään toimeksianto eivätkä mitkään edustajantoimesta luopumiseen liittyvät sopimukset; sekä
-    tarvetta maksaa kaikille sama palkkio parlamentin jäsenten tehtävien hoitamisesta.

Tekstissä määrätään edustajantoimen kestosta, valtakirjojen tarkastuksesta ja valtuuksien pätevyydestä, edustajanpaikan vapautumisesta ja täyttämisestä, siirtymäkorvauksesta, sosiaaliturvasta ja eläkkeestä, aiheutuneiden kulujen korvaamisesta todellisten kulujen perusteella, oikeudesta käyttää henkilökohtaisia avustajia sekä oikeudesta saada apua parlamentin virkamiehiltä.

Ohjesäännössä on estetty Euroopan parlamentin ja jäsenvaltion kansanedustuslaitoksen samanaikainen jäsenyys.

Palkkioiden osalta parlamentti päätyi väliaikaiseen ratkaisuun. Sen mukaan edustajille maksetaan kuukausittainen edustajanpalkkio, jonka määrä lasketaan viidentoista jäsenvaltion kansanedustuslaitosten jäsenille maksamien palkkojen keskiarvosta. Tämä summa, joka maksetaan Euroopan unionin talousarviosta ja josta pidätetään yhteisön vero, on tällä hetkellä 5 677 euroa. Uudelleen valitut jäsenet voivat pysyä nykyisen palkkiojärjestelmän piirissä ainoastaan uuden vaalikauden ajan.

Lisätietoja: Werner De Crombrugghe, puh. +32 2 284 4652 tai sähköposti wdecrombrugghe@europarl.eu.int