4.5.8.     Meriliikenne: pääsy markkinoille ja kilpailu

OIKEUSPERUSTA

Sekä markkinoille pääsyyn että kilpailuun sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 80 (84) artiklan 2 kohtaa.

Oikeudellista kehystä täydentävät perustamissopimuksen kilpailua (81 - 83 artikla (85 - 87)) sekä palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat yleiset määräykset
(* 3.2.3).

TAVOITTEET

Tavoitteena on soveltaa unionin meriliikenteeseen palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatetta perustamissopimuksen mukaisesti sekä turvata kilpailusääntöjen noudattaminen.

Lisäksi unionin on pystyttävä puolustautumaan tiettyjen kolmansien maiden laivastojen vilpilliseltä kilpailulta sekä niiden protektionistisilta pyrkimyksiltä. Unionin on myös valvottava meriliikenteen suurten pääreittien pitämistä avoimina kaikille liikenteenharjoittajille.

TOTEUTUS

1. Yleiset suuntaviivat

Komissio on laatinut vuonna 1985 yhteistä meriliikennepolitiikkaa koskevan muistion "Uusi liikennepolitiikka - meriliikenne" sekä vuonna 1996 tiedonannon "Uusi merenkulun strategia". Yhteisön meriliikenteen jo vuonna 1985 havaittu huono tila jatkuu edelleen. Tämä johtuu suureksi osaksi kilpailukyvyn menettämisestä suhteessa kolmansiin maihin, joista kannattaa mainita erityisesti Aasian voimakkaasti kehittyvät taloudet. Tilanne vaatii uuden strategian määrittelyä. Strategialle on annettava neljä ulottuvuutta: turvallisuus (*4.5.9.), markkinoiden avoimuuden säilyttäminen, yhteisön kilpailukyvyn vahvistaminen sekä valtiolliset tukijärjestelmät. Toinen ulottuvuus käsittää sellaisen monenvälisen lähestymistavan maailmanmarkkinoilla, jonka avulla saadaan aikaan kansainvälinen yhteisymmärrys kilpailusääntöjen soveltamisesta sekä yhteisön merikaupan puolustusmekanismien tarkistamisesta. Yhteisön kilpailukykyä voidaan vahvistaa lisäämällä merenkulkijoiden ammatillista pätevyyttä, tehostamalla tutkimus- ja kehittämistoimia sekä ottamalla käyttöön huipputekniikkaa. Laadusta on tehtävä yhteisön meriliikenteen menestystekijä. Valtion tukien myöntämisessä on noudatettava yhteisöoikeuden säännöksiä ja alakohtaisia erityislinjauksia. Päätöslauselmassaan 24. maaliskuuta 1997 (97/c109/1) neuvosto ilmaisi tukensa komission tiedonannolle vuodelta 1996.

Satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskevassa komission vihreässä kirjassa (KOM(97) 678) esitetään yksityiskohtainen selvitys alasta. Erityistä huomiota kiinnitetään käyttömaksuihin ja markkinoiden järjestämiseen liittyviin kysymyksiin. Vihreässä kirjassa ehdotetaan myös satamien sisällyttämistä Euroopan laajuisiin verkkoihin sekä niiden roolin optimoimista merkittävinä kauttakulkupaikkoina kuljetusketjussa, jossa kuljetukset tapahtuvat useaa liikennemuotoa käyttäen.

2. Markkinoille pääsy

a. Ensimmäiset palvelujen vapaata tarjoamista koskevan periaatteen soveltamistoimenpiteet

• Palvelujen tarjoamisen periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisessä meriliikenteessä annettu asetus 4055/86 ^[1] sisällytettiin osaksi "meriliikennepakettia". Sillä poistetaan siirtymäkauden ajaksi voimassa olevat unionin laivanvarustajia koskevat rajoitukset sekä kielletään tulevaisuudessa voimaan astuvien lastinjakosopimusten solmiminen, lukuun ottamatta tiettyjä linjaliikennettä koskevia poikkeustapauksia.
• Yhteensovitetusta toiminnasta vapaan valtameriliikenteeseen pääsyn turvaamiseksi annetun asetuksen 4058/86 avulla yhteisö voi soveltaa torjuntatoimia unionin laivanvarustajiin tai jonkin jäsenvaltion lipun alla liikennöivään alukseen kohdistettujen lastin pääsyä koskevien rajoitusten poistamiseksi.

b. Täydellinen avautuminen: kabotaasin vapauttaminen

• Pitkien neuvottelujen jälkeen liikenneministerit päättivät kesäkuussa 1992 useista kabotaasimeriliikenteen asteittaiseen vapauttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Toisin sanoen sallittiin muiden kuin yhteisön alueen liikenteenharjoittajien pääsy kaikkiin jäsenvaltion satamiin. Neuvoston asetuksessa 3577/92, annettu 7. joulukuuta 1992 ^[2] , sallittiin lopulta kabotaasimeriliikenteen vapauttaminen 1. tammikuuta 1993 alkaen kaikkien sellaisten yhteisön laivanvarustajien osalta, jotka liikennöivät jossakin jäsenvaltiossa rekisteröityjä aluksia.
  
• Tätä vapauttamista varten oli välttämätöntä päättää tämän tyyppistä liikennettä harjoittaviin aluksiin sovellettavasta lainsäädännöstä. Rannikkomeriliikenteeseen ja risteilyaluksiin sovelletaan lippuvaltion lainsäädäntöä, mutta alle 650 bruttorekisteritonnin vetoisiin aluksiin voidaan soveltaa myös sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella toiminta tapahtuu. Saarikabotaasissa sovelletaan niin ikään sen valtion lainsäädäntöä, jonka alueella toiminta tapahtuu, lukuun ottamatta sellaisten alusten miehistöjä, jotka liikennöivät usean jäsenvaltion alueella. Näihin aluksiin sovelletaan lippuvaltion lainsäädäntöä. Offshore-kabotaasille eli liikennöinnille jäsenvaltion sataman ja sen aluevesirajojen sisäpuolella sijaitsevien rakennelmien ja laitteistojen välillä ei ole olemassa erillistä lainsäädäntöä. Komissio on esittänyt neuvostolle kertomuksen neuvoston asetuksen 3577/92 täytäntöönpanosta ja saarikabotaasin vapauttamisen taloudellisista ja yhteiskunnallisista seurauksista (KOM(97)0296).
  
• Komissio on hiljattain ehdottanut näistä asetuksista ensimmäisen muuttamista siten, että kolmansista maista tulevat merimiehet, jotka on otettu matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen tai risteilyliikenteen palvelukseen, saisivat vastaisuudessa saman kohtelun kuin yhteisön merimiehet. Tämä poistaisi mahdollisen sosiaalisen syrjinnän. Samalla komissio antoi ehdotuksen jäsenvaltioiden välillä säännöllisesti liikennöivien matkustaja- ja rahtialusten miehistöjen työolosuhteita koskevaksi direktiiviksi. Tarkoituksena on taata samanlainen kohtelu kaikille näillä meriväylillä työskenteleville merimiehille, ovatpa he sitten jäsenvaltion kansalaisia tai eivät. Ehdotettu direktiivi koskisi myös aluksia, jotka liikennöivät kolmannen maan lipun alaisuudessa (KOM(98)251).
  

3. Kilpailujärjestelmä

• Neuvosto on antanut 22. joulukuuta "meriliikennepakettiin" liittyvät asetukset 4056 ja 4057/86. Ensimmäisessä asetuksessa vahvistetaan yhdestä tai useammasta yhteisön satamasta tulevaa tai yhteen tai useampaan yhteisön satamaan saapuvaa kansainvälistä meriliikennettä koskevien kilpailusääntöjen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja pyritään toimimaan siten, etteivät rajoittavat toimet vääristä kilpailua. Tietyille teknillisluonteisille sopimuksille sekä tietyin ehdoin myös eräille merialan konferensseissa laadituille sopimuksille voidaan myöntää poikkeus näistä perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan kilpailusäännöistä. Toisessa asetuksessa kohtuuttomasta hinnoittelusta meriliikenteessä säädetään tietyistä toimista, joiden avulla laivanvarustajat, jotka katsovat vääristyneen hinnoittelun loukkaavan oikeuksiaan, voivat tehdä asiasta valituksen komissiolle.
  
• Toinen ryhmäpoikkeus on annettu merilinjaliikenneyhtiöiden yhteenliittymille asetuksessa 479/92 ^[3], jota on tarkennettu komission 20. huhtikuuta 1995 antamassa täytäntöönpanoasetuksessa 870/95.
  

4. Työaika
Komission ehdotuspaketti työajan järjestämisestä vuonna 1993 annetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolisille toimialoille piti sisällään kaksi merenkulkijoita koskevaa ehdotusta (KOM (98)662). Toinen ehdotus koskee Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetustyöntekijöiden yhdistysten liiton (FST) tekemää merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevaa sopimusta, jolla pannaan täytäntöön työmarkkinaosapuolten 30. syyskuuta 1998 allekirjoittama sopimus. Sopimus mukailee hyvin pitkälle Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimusta nro 180 enimmäistyöajasta ja vähimmäislepoajasta ja sisältää määräyksiä myös terveystarkastuksista ja vuosilomista. Toinen ehdotus koskee merenkulkijoiden työajan valvontaa yhteisön satamia käyttävillä aluksilla. Ehdotuksessa tarkennetaan yhteisön satamia käyttävillä kolmansien maiden aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden merityöaikadirektiivin sääntöjä ja soveltamisalaa sekä tapaa, miten nämä määräykset toteuttavat ILO:n yleissopimusta nro 180. Nämä kaksi direktiiviä täydentävät toisiaan ja takaavat yhteisön ja kolmansien maiden laivanvarustamojen välisen kilpailun oikeudenmukaisuuden. Jälkimmäinen direktiivi soveltaa satamavaltioperiaatetta.

EUROOPAN PARLAMENTIN ROOLI

Päätöslauselmassaan 24. huhtikuuta 1997 Euroopan parlamentti suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon "Uusi merenkulun strategia" ja katsoo, että nykyisessä kansainvälisessä kilpailussa on välttämätöntä rahoittaa eurooppalaista meriliikennettä tukevia toimenpiteitä, jotta voitaisiin korvata unionissa voimassa olevien sosiaali- ja turvallisuusnormien noudattamisen yhteisön laivastolle aiheuttamat lisäkustannukset. Tämä vaatimus on vastapainona muille, samassa päätöslauselmassa esitetyille ehdotuksille, jotka koskevat markkinoiden avaamista sekä merenkulun turvallisuuden ja merenkulkijoiden sosiaaliturvan säilyttämistä kansainvälisten yleissopimusten tasolla. Tämä taso on turvattava myös mukavuuslipun alla purjehtiville aluksille. Parlamentti vaatii myös kaksoisrekisterien oikeudellisen aseman selventämistä, jotta voitaisiin turvata yhteisön säännösten soveltaminen minkä tahansa jäsenvaltion rekisteriin merkittyihin aluksiin. Se esittää myös yhteisörekisterin käyttöönottamista.

Parlamentti vakuuttaa edelleen, että yhteisen liikennepolitiikan täytäntöönpano ei ole mahdollista ilman merisatamia koskevien kilpailusäännösten käyttöönottoa, koska raide-, maa- ja sisävesiliikennepolitiikoilla on vaikutuksia myös merisatamien väliseen kilpailuun. Edellä mainitussa päätöslauselmassaan Euroopan parlamentti vaatii merisatamien sisällyttämistä Euroopan laajuisiin verkkoihin sekä satamaoikeuksien muuttamista ympäristönsuojelu- ja turvallisuusnormien mukaisiksi.

Ensimmäisessä käsittelyssään kabotaasia koskevan asetuksen muuttamisesta Euroopan parlamentti ilmoitti kannattavansa status quon säilyttämistä. Parlamentti pyysi myös seurantatutkimusta ehdotetun säännöllisesti jäsenvaltioiden välillä liikennöivän matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen vapauttamisen aiheuttamista vaikutuksista. Parlamentin kanta ilmenee myös direktiiviehdotukseen jätetyistä tarkistuksista, joissa parlamentti ehdottaa koulutusta ja merenkulun taitoja edistävien menettelytapojen lisäämistä. Nämä kaksi tekijää ovat strategialle välttämättömiä.

Ensimmäisessä käsittelyssä, jossa Euroopan parlamentti hyväksyi edellä mainitut kaksi työaikadirektiiviä, se hyväksyi myös päätöslauselman (14. huhtikuuta 1999), jossa se pyytää komissiota valvomaan, että Kansainväliseen työjärjestöön ILO:on liittyvät uudet maat ratifioivat myös sen yleissopimuksen nro 180. Sopimuksen mukaisesti mailla on ratifioinnin jälkeen kolme kuukautta aikaa panna täytäntöön määräykset, jotka takaavat jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden lipun alla liikennöiville rekisteröidyille elinkeinonharjoittajille samat oikeudet.

MENETTELYVIITTEET
[1] Kuulemismenettely: CSA2109
[2] Kuulemismenettely: CNS0121
[3] Kuulemismenettely: CSN0259

16/10/2000