Poliisiyhteistyö

EU:n lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) on keskeisellä sijalla EU:n sisäisen turvallisuuden rakenteiden laajemmassa kokonaisuudessa. Lainvalvonnan alan yhteistyötä ja toimintalinjoja kehitetään edelleen, ja niissä keskitytään erityisesti terrorismin, kyberrikollisuuden ja muun vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Päätavoitteena on saada aikaan turvallisempi Eurooppa kaikkien hyödyksi EU:ssa perusoikeuksia ja tietosuojasääntöjä noudattaen, kuten Euroopan parlamentti on useaan otteeseen pyytänyt.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 33 artikla (tulliyhteistyö) sekä 87, 88 ja 89 artikla

Tavoitteet

Tehokas poliisiyhteistyö on olennainen edellytys, kun EU:sta tehdään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia. Poliisin, tulliviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten rajatylittävällä lainvalvontayhteistyöllä pyritään torjumaan, havaitsemaan ja tutkimaan rikoksia koko EU:ssa. Käytännössä yhteistyötä tehdään lähinnä vakavan rikollisuuden (kuten järjestäytynyt rikollisuus, huumekauppa, rahanpesu, euron väärentäminen, ihmiskauppa ja kyberrikollisuus) sekä terrorismin torjumiseksi. Europol on EU:n lainvalvontaviranomainen.

Saavutukset

A. Alkuvaiheet

Jäsenvaltioiden välinen poliisiyhteistyö alkoi vuonna 1976 nk. Trevi-ryhmässä, joka oli oikeus- ja sisäasioiden ministeriöiden edustajien hallitustenvälinen verkosto. Maastrichtin sopimuksessa määriteltiin sittemmin yhteistä etua koskevat kysymykset, joissa poliisiyhteistyö on perusteltua. Niitä ovat terrorismi, huumausaineet ja muut kansainvälisen rikollisuuden muodot. Sopimuksessa määrättiin myös Euroopan poliisiviraston eli Europolin perustamisesta, ja prosessi aloitettiin perustamalla Europolin huumausaineyksikkö. Europol-yleissopimus allekirjoitettiin 26. heinäkuuta 1995, mutta viraston toiminta käynnistyi virallisesti vasta 1. heinäkuuta 1999, kun 2. lokakuuta 1997 allekirjoitetulla Amsterdamin sopimuksella oli vahvistettu sen valtuuksia. Poliisiyhteistyötä oli kuitenkin kehitetty jo ennen Europolia. Kun Schengen-alue perustettiin vuonna 1985, aluksi tosin vain muutaman jäsenvaltion kesken, rajatylittävä poliisiyhteistyö saattoi käytännössä alkaa (ks. myös 4.2.4). Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä Schengenin säännöstö ja myös sen poliisiyhteistyötä koskevat säännöt liitettiin osaksi EU:n lainsäädäntöä, joskin vain hallitustenväliseen yhteistyöhön perustuvaan kolmanteen pilariin. Pieni joukko jäsenvaltioita hyväksyi lisäksi poliisiyhteistyötä koskevan Prümin sopimuksen, joka perustui vastaavaan hallitustenväliseen lähestymistapaan ja jossa oli määräyksiä DNA- ja sormenjälkitietojen sekä ajoneuvojen rekisteröintitietojen vaihdosta. Prümin sopimusta alettiin soveltaa kokonaisuudessaan EU:n tasolla, kun neuvosto oli tehnyt 23. kesäkuuta 2008 päätöksen 2008/615/YOS.

B. Nykyiset institutionaaliset puitteet

SEUT:lla yksinkertaistettiin merkittävästi institutionaalisia puitteita. Poliisiyhteistyöhön liittyvistä toimenpiteistä säädetään nyt pääasiassa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen eli yhteispäätösmenettelyssä, ja Euroopan unionin tuomioistuin valvoo niitä. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyy silti erityispiirteitä (Irlantia ja Tanskaa koskevat poikkeukset, joista määrätään SEUT:n liitteenä olevissa pöytäkirjoissa N:o 21 ja 22, sekä kansallisten parlamenttien etuoikeutettu asema, josta määrätään pöytäkirjoissa N:o 1 ja 2). Poliisiyhteistyötä ja rikosoikeuden alan oikeudellista yhteistyötä ei ole nivottu täysin osaksi yhteisön puitteita, vaan ne ovat säilyttäneet joitakin alkuperäisistä piirteistään:

  • Komissio jakaa aloiteoikeuden jäsenvaltioiden kanssa edellyttäen, että aloitteen on tehnyt neljäsosa neuvoston jäsenvaltioista (SEUT:n 76 artikla)
  • Parlamenttia ainoastaan kuullaan operatiivisen yhteistyön toimenpiteistä, jotka neuvosto hyväksyy yksimielisesti. Jos neuvostossa ei päästä yksimielisyyteen, vähintään yhdeksän jäsenvaltiota voi aloittaa keskenään tiiviimmän yhteistyön. Tässä tapauksessa Eurooppa-neuvosto keskeyttää prosessin, jotta asiasta voitaisiin päästä yksimielisyyteen (ns. hätäjarrumekanismi, SEUT:n 87 artiklan 3 kohta).

C. Tärkeimmät tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt poliisiyhteistyötä koskevat säädökset

  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/40/EU, annettu 12. elokuuta 2013, tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS korvaamisesta (nk. kyberrikollisuusdirektiivi); jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 4. syyskuuta 2015 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2219, annettu 25. marraskuuta 2015, Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirastosta (CEPOL) ja neuvoston päätöksen 2005/681/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta; asetusta on sovellettu 1. heinäkuuta 2016 alkaen
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/681, annettu 27. huhtikuuta 2016, matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten; jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 25. toukokuuta 2018 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6. heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa; jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 9. toukokuuta 2018 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541, annettu 15. maaliskuuta 2017, terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta; jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 8. syyskuuta 2018 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2021/555, annettu 24. maaliskuuta 2021, aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1726, annettu 14. marraskuuta 2018, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavasta Euroopan unionin virastosta (eu-LISA) sekä asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1077/2011 kumoamisesta; asetusta on sovellettu 11. joulukuuta 2018 alkaen
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1862, annettu 28. marraskuuta 2018, Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä poliisiyhteistyössä ja rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä, neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1986/2006 ja komission päätöksen 2010/261/EU kumoamisesta; asetusta oli määrä soveltaa viimeistään 28. joulukuuta 2021 alkaen
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/818, annettu 20. toukokuuta 2019, kehyksen vahvistamisesta poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä sekä turvapaikka- ja muuttoliikeasioita koskevien EU:n tietojärjestelmien yhteentoimivuudelle ja asetusten (EU) 2018/1726, (EU) 2018/1862 ja (EU) 2019/816 muuttamisesta
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1153, annettu 20. kesäkuuta 2019, säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta; jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. elokuuta 2021 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/784, annettu 29. huhtikuuta 2021, verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta; asetusta sovelletaan 7. kesäkuuta 2022 alkaen
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/991, annettu 8. kesäkuuta 2022, asetuksen (EU) 2016/794 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Europolin yhteistyöstä yksityisten osapuolten kanssa, Europolin suorittamasta henkilötietojen käsittelystä rikostutkintojen tukemiseksi sekä Europolin roolista tutkimuksessa ja innovoinnissa
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2555, annettu 14. joulukuuta 2022, toimenpiteistä yhteisen korkean kyberturvatason varmistamiseksi koko unionissa, asetuksen (EU) N:o 910/2014 ja direktiivin (EU) 2018/1972 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2016/1148 (NIS 2 -direktiivi) kumoamisesta; jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 18. lokakuuta 2024 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2557, annettu 14. joulukuuta 2022, kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä ja direktiivin 2008/114/EY kumoamisesta; jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 18. lokakuuta 2024 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/977, annettu 10. toukokuuta 2023, jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta ja neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS kumoamisesta; jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 12. joulukuuta 2024 mennessä
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2131, annettu 4. lokakuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1727 ja neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta terroritapauksia koskevan digitaalisen tietojenvaihdon osalta; sovelletaan 31. lokakuuta 2023 alkaen.

D. Poliisiyhteistyön virastot ja muut elimet

1. Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol)

Europol on virasto, jonka päätarkoituksena on tehdä Euroopasta turvallisempi. Se tukee jäsenvaltioita terrorismin, kyberrikollisuuden sekä muun vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Europol tekee yhteistyötä myös monien EU:n ulkopuolisten kumppanivaltioiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa. Europol toimii lainvalvontaoperaatioiden tukikeskuksena ja rikollista toimintaa koskevan tiedon keskuksena.

Laajat rikollis- ja terroristiverkostot muodostavat vakavan uhan EU:n sisäiselle turvallisuudelle. Suurimpia turvallisuusuhkia ovat terrorismi, kansainvälinen huumekauppa ja rahanpesu, järjestäytynyt petostoiminta, euron väärentäminen ja ihmiskauppa.

Vastatakseen näihin uhkiin Europol on perustanut useita erikoisyksikköjä:

  • Euroopan kyberrikostorjuntakeskus lujittaa kyberrikollisuuteen liittyviä lainvalvontatoimia EU:ssa ja auttaa siten suojelemaan EU:n asukkaita, yrityksiä ja hallituksia verkkorikollisuudelta.
  • Ihmisten salakuljetusta tutkiva eurooppalainen keskus tukee jäsenvaltioita ihmisten salakuljetusta harjoittavien monimutkaisten ja pitkälle kehittyneiden rikollisverkostojen havaitsemisessa ja hajottamisessa.
  • Euroopan terrorismintorjuntakeskus on operatiivinen asiantuntijakeskus, joka vastaa kasvavaan tarpeeseen vahvistaa terrorismin torjuntaa EU:ssa.
  • Euroopan vakavan järjestäytyneen rikollisuuden keskus antaa operatiivista tukea jäsenvaltioiden tutkinnalle vakavaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä ensisijaisissa tapauksissa.
  • Immateriaalioikeusrikosten vastainen koordinoitu liittouma antaa operatiivista ja teknistä tukea lainvalvontaviranomaisille ja muille kumppaneille.
  • Euroopan talousrikoskeskus on operatiivinen keskus, joka tukee jäsenvaltioita meneillään olevissa talousrikoksia koskevissa tapauksissa.
  • FIU.net on hajautettu ja pitkälle kehittynyt EU:n rahanpesun selvittelykeskuksia tukeva tietoverkko, jonka avulla torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.
  • Internetsisältöä koskevia ilmoituksia tekevä EU:n yksikkö etsii ja tutkii vihamielistä sisältöä internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Europol perustettiin Europol-asetuksella, ja sen päämaja sijaitsee Haagissa, Alankomaissa. Europol laatii erilaisia raportteja, kuten selvityksen terrorismitilanteesta ja -suuntauksista EU:ssa (TE-SAT), vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (SOCTA), järjestäytynyttä verkkorikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (IOCTA) sekä vuosittaisen katsauksen. Europolin viimeisin SOCTA julkaistiin huhtikuussa 2021, viimeisin TE-SAT kesäkuussa 2023 ja viimeisin IOCTA heinäkuussa 2023.

Viraston vastuuvelvollisuuden vahvistamiseksi Europol-asetuksella perustettiin myös Europolia käsittelevä yhteisparlamentaarinen valvontaryhmä. SEUT:n 88 artiklassa määrätään, että Europolin toimintaa valvoo Euroopan parlamentti yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa. Europol-asetuksen 51 artiklan mukaan yhteisparlamentaarinen valvontaryhmä ”vastaa Europolin toimeksiantonsa toteuttamiseksi suorittamien toimien poliittisesta valvonnasta, mukaan lukien näiden toimien vaikutus luonnollisten henkilöiden perusoikeuksiin ja -vapauksiin”. Yhteisparlamentaarisen valvontaryhmän 13. kokous järjestettiin Brysselissä 20. ja 21. syyskuuta 2023.

Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät toukokuussa 2022 uuden asetuksen, jolla muutetaan Europolin toimeksiantoa. Muutettu Europol-asetus tuli voimaan 28. kesäkuuta 2022. Uuteen Europol-asetukseen sisältyy lukuisia parannuksia. Ne koskevat muun muassa tutkimusta ja innovointia, suurten datajoukkojen käsittelyä, yhteistyötä yksityisten toimijoiden ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, yhteistyötä Euroopan syyttäjänviraston kanssa sekä sitä, miten Schengenin tietojärjestelmään voidaan tallentaa uusia kuulutuksia EU:n ulkopuolisista maista saatujen tietojen perusteella, sillä Europol voi nyt ehdottaa, että jäsenvaltiot tallentavat kuulutuksia. Europolin pääjohtaja voi myös ehdottaa kansallisen tutkinnan aloittamista rikoksesta, joka vaikuttaa johonkin EU:n toimintapolitiikkaan kuuluvaan yhteiseen etuun, vaikka rikos ei olisi luonteeltaan rajatylittävä.

2. Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirasto (CEPOL)

CEPOL on lainvalvontaviranomaisten koulutuksen kehittämisestä, toteuttamisesta ja koordinoinnista vastaava virasto. CEPOL parantaa osaltaan Euroopan turvallisuutta edistämällä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja jossakin määrin myös EU:n ulkopuolisten maiden lainvalvontaviranomaisten välillä EU:n keskeisissä turvallisuuskysymyksissä. Tämä koskee erityisesti painopistealueita, jotka sisältyvät järjestäytynyttä ja vakavaa rikollisuutta koskevaan EU:n toimintapoliittiseen sykliin. Lainvalvontakoulutusvirasto perustettiin CEPOL-asetuksella, ja sen päämaja sijaitsee Budapestissa, Unkarissa.

3. Sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvä komitea (COSI)

SEUT:n 71 artiklan mukaan ”neuvoston yhteyteen perustetaan pysyvä komitea varmistamaan unionin sisällä toteutettavan operatiivisen yhteistyön edistäminen ja tehostaminen sisäiseen turvallisuuteen kuuluvissa asioissa. Komitea edistää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteensovittamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 240 artiklan soveltamista. Unionin asianomaisten elinten ja laitosten edustajat voidaan ottaa mukaan komitean työskentelyyn. Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit pidetään tietoisina työskentelystä”. COSI perustettiin 25. helmikuuta 2010 annetulla neuvoston päätöksellä sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean perustamisesta (2010/131/EU).

4. EU:n tiedusteluanalyysikeskus

EU:n tiedusteluanalyysikeskus (EU INTCEN) ei ole varsinaisesti poliisiyhteistyön elin, sillä se on Euroopan ulkosuhdehallinnon elin ja sen tehtäviin kuuluu vain strateginen analyysi. Keskus kuitenkin edistää poliisiyhteistyötä laatimalla uhkakuva-arvioita tiedustelupalvelujen, armeijan, diplomaattien ja poliisin sille toimittamien tietojen perusteella. Se voi myös tarjota operatiivisessa mielessä hyödyllisiä, koko EU:n kattavia tietoja esimerkiksi terroristien matkakohteista, motiiveista ja liikkeistä.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on ratkaisevalla tavalla muovannut poliisiyhteistyöhön liittyvää EU:n lainsäädäntöä tekemällä EU:n väestön turvallisuudesta poliittisen painopistealueen. Se on tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa ollut neuvoston kanssa tasavertaisessa asemassa parantamassa poliisiyhteistyötä.

Poliisiyhteistyön tärkein väline on Europol, joka on keskeinen tekijä EU:n turvallisuusinfrastruktuurin laajemmassa kokonaisuudessa. Europolia uudistettaessa parlamentti vaati aktiivisesti lisäämään parlamentaarista valvontaa ja parantamaan tietosuojasääntöjä. Parlamentti osallistui (tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen) Europolin toimeksiannon vahvistamiseen 9. joulukuuta 2020 annetun komission ehdotuksen mukaisesti. Uusi toimeksianto antaa Europolille mahdollisuuden käsitellä suuria datajoukkoja ja kehittää uusia teknologioita lainvalvonnan tarpeisiin. Se myös vahvistaa Europolin tietosuojakehystä ja parlamentaarista valvontaa. Muutettu Europol-asetus tuli voimaan kesäkuussa 2022.

Parlamentti on tuominnut terrori-iskut Euroopassa ja muualla maailmassa useissa terrorismin torjuntaa ja sananvapautta koskevissa keskusteluissa ja vaatinut yhtenäisyyttä ja päättäväisiä toimia. Parlamentti on myös kehottanut ryhtymään lisätoimiin perusvapauksien edistämiseksi ja todennut, että radikalisoitumiseen ja vihapuheeseen verkossa on puututtava kiireellisesti.

Parlamentti hyväksyi 17. joulukuuta 2020 päätöslauselman EU:n turvallisuusunionistrategiasta vuosiksi 2020–2025, jota komissio oli ehdottanut 24. heinäkuuta 2020. Strategiassa ehdotetaan välineitä ja toimenpiteitä, joita olisi tarkoitus kehittää seuraavien viiden vuoden aikana turvallisuuden varmistamiseksi fyysisessä ja digitaalisessa ympäristössämme. Ne ulottuvat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta, hybridiuhkien ehkäisemisestä ja havaitsemisesta ja kriittisen infrastruktuurin häiriönsietokyvyn parantamisesta kyberturvallisuuden edistämiseen sekä tutkimuksen ja innovoinnin helpottamiseen.

Parlamentti hyväksyi 6. lokakuuta 2021 päätöslauselman tekoälystä rikosoikeudessa ja sen käytöstä poliisi- ja oikeusviranomaisten suorittamassa rikosasioiden käsittelyssä. Parlamentin jäsenet kiinnittivät huomiota algoritmivinoumien riskiin tekoälysovelluksissa ja korostivat, että syrjinnän ehkäisemiseksi tarvitaan ihmisen suorittamaa valvontaa. He myös pyysivät keskeyttämään kasvojentunnistusjärjestelmien käyttöönoton lainvalvonnassa.

Parlamentti osallistuu seuraavien asiakirjojen arviointiin ja tarkasteluun ja tarkastelee asiaan liittyviä lainsäädäntöehdotuksia:

Jotta voidaan parantaa yhteistyötä lainvalvonnassa eri puolilla EU:ta nykyaikaisen sääntökirjan puitteissa, komissio ehdotti 8. joulukuuta 2021 EU:n poliisiyhteistyösäännöstöä, jolla yksinkertaistetaan EU:n eri välineiden ja monenvälisten yhteistyösopimusten nykyistä tilkkutäkkiä. Ehdotettuihin toimiin kuuluvat suositus operatiivisesta poliisiyhteistyöstä, uudet säännöt eri jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta ja tarkistetut säännöt Prüm-puitteiden mukaiseen poliisiyhteistyöhön kuuluvasta automaattisesta tietojenvaihdosta. Parlamentti osallistuu ehdotettujen toimien hyväksymiseen.

Parlamentti laatii parhaillaan mietintöjä ja päätöslauselmia seuraavista aiheista: ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjuminen sekä ihmiskaupan uhrien suojelu, naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan estäminen ja torjuminen, verkkoväkivalta, verkossa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, kyberrikollisuus ja kyberturvallisuus, rahanpesu ja terrorismin rahoitus, sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevat eurooppalaiset esittämis- ja säilyttämismääräykset, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin uudistus ja sähköisen viestinnän luottamuksellisuus, Schengenin rajasäännöstön tarkistus, viisumien myöntämismenettelyjen digitalisointi, neuvottelut Interpolin kanssa, lainvalvontayhteistyö, automaattinen tiedonvaihto poliisiyhteistyössä (Prüm II), matkustajien ennakkotietojen kerääminen ja siirtäminen, tekoälysäädös, terrorismi ja väkivaltainen radikalisoituminen, tunkeilevat vakoiluohjelmat sekä tietojen ja datavirtojen vaihto Yhdysvaltojen kanssa.

Poliisiyhteistyötä ja sisäistä turvallisuutta koskevat toimintalinjat ovat vielä kehitteillä, ja niissä painopiste on unionin laajuisten uhkien ja rikosten tehokkaammassa torjunnassa. Parlamentti korostaa tässä erityisesti perusoikeuksia ja tietosuojaa koskevien sääntöjen noudattamista. Vaikka EU:n poliisiyhteistyön virastoja koskevat säännöt on uudistettu kokonaisuudessaan, tarvitaan edelleen yhteisiä toimia poliisiyhteistyön tehostamiseksi käytännössä. Tämä koskee erityisesti tietojen ja todisteiden vaihtoa jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välillä sekä näiden viranomaisten ja EU:n virastojen välillä. Parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita parantamaan tietojen laatuun liittyvää teknistä standardointia ja laatimaan lainsäädäntökehyksen oletusarvoista tietojen jakamista koskevaa tulevaa lähestymistapaa varten. Tässä yhteydessä EU:n on tartuttava huolellisesti haasteisiin, jotka liittyvät uuteen teknologiaan ja tekoälyyn, salaukseen sekä rajaturvallisuuden, sisäisen turvallisuuden ja muuttoliikkeen tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen.

Tehtävien ja odotusten lisääntyessä EU:n virastoille on varmistettava riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit.

Parlamentti on nykyään täysivaltainen institutionaalinen toimija sisäisen turvallisuuden politiikan alalla, ja sillä olisi oltava merkittävämpi asema poliisiyhteistyötä koskevien toimintalinjojen arvioinnissa ja määrittelyssä.

 

Alessandro Davoli