Kaikkialle ulottuvat digitaaliset sisämarkkinat

Digitaaliset sisämarkkinat edistävät taloutta, vähentävät ympäristövaikutuksia ja parantavat elämänlaatua sähköisen kaupankäynnin ja sähköisen hallinnon avulla. Palvelujen siirtyessä kiinteistä käyttöjärjestelmistä mobiilialustoille tarvitaan EU:n lainsäädäntökehys pilvipalveluille, sisällön rajatylittävälle saatavuudelle ja saumattomalle mobiilidatalle, ja samalla on varmistettava yksityisyys ja kyberturvallisuus. Euroopan digitaaliset sisämarkkinat olivat ratkaisevan tärkeät covid-19-kriisin aikana. Digipalvelusäädös ja digimarkkinasäädös mullistavat markkinat lähivuosina.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohta sekä 26, 27, 114 ja 115 artikla

Tavoitteet

Digitaalisissa sisämarkkinoissa on kyse siitä, että poistetaan kansalliset esteet sähköisiltä transaktioilta. Perustana on ajatus yhteismarkkinoista, joilla jäsenvaltioiden väliset kaupan esteet poistetaan. Yhteismarkkinoista jalostettiin edelleen sisämarkkinat, jotka edistävät tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkuvuutta. Eurooppa 2020 -strategiassa korostettiin Euroopan digitaalistrategiaa ja painotettiin tieto- ja viestintätekniikan merkitystä EU:n vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Digitaaliset sisämarkkinat nimettiin painopistealueeksi, ja ne ovat ensisijaisen tärkeät komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategian (COM(2015)0192) ja komission puheenjohtajan ohjelman 2019–2024[1] kannalta.

Digitaaliset sisämarkkinat voivat parantaa tiedonsaantia, alentaa liiketoimien kustannuksia, minimoida ympäristövaikutukset ja johtaa parempiin liiketoimintamalleihin. Verkkokaupan kasvu tuottaa kuluttajille konkreettista hyötyä, kuten uusia tuotteita, halvempia hintoja, enemmän valinnanvaraa ja tavaroiden parempaa laatua, sillä se lisää rajat ylittävää kauppaa ja tekee tarjousten vertailusta helpompaa. Sähköisen asioinnin lisääntyessä EU:n toimijoiden on entistä yksinkertaisempaa toimittaa tietoja verkossa ja löytää työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Saavutukset

Koska sisämarkkinoiden täyttä potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat pyrkineet erilaisin toimin antamaan niille lisää pontta ja asettamaan kansalaiset, kuluttajat ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) sisämarkkinapolitiikan keskiöön[2]. Digitaaliset sisämarkkinat ovat tärkeällä sijalla näissä pyrkimyksissä.

Tiedonannossaan ”Eurooppa 2020 - Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) komissio esitteli seitsemän lippulaivahanketta, joista digitaalistrategia on yksi. Hankkeiden on määrä tehdä EU:sta ”älykäs, kestävä ja osallistava talous, jossa työllisyys, tuottavuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat korkealla tasolla”.

Komission tiedonannot ja parlamentin 20. toukokuuta 2010 antama päätöslauselma loivat perustan komission tiedonannolle ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” (COM(2010)0608). Siinä esitettiin toimia EU:n talouden elvyttämiseksi ja työpaikkojen synnyttämiseksi. Lokakuussa 2012 komissio esitteli toisen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin (COM(2012)0573). Siihen sisältyi kaksitoista avaintoimea, joissa keskitytään neljään kasvua ja työllisyyttä vauhdittavaan ja luottamusta lisäävään tekijään: yhdentyneet verkot, rajat ylittävä liikkuvuus, digitaalitalous ja yhteenkuuluvuutta ja kuluttajien luottamusta edistävät toimet.

Komissio hyväksyi 6. toukokuuta 2015 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian, joka muodostuu kolmesta pilarista: parannetaan kuluttajien ja yritysten digitaalituotteiden ja -palvelujen saantia koko EU:ssa, luodaan suotuisat olosuhteet digitaaliverkoille ja innovatiivisille palveluille ja maksimoidaan digitaalitalouden kasvupotentiaali. Strategian julkaisemisen jälkeen komissio esitti useita säädösehdotuksia digitaalisten sisämarkkinoiden saavuttamiseksi. Niillä puututtiin muun muassa seuraaviin aiheisiin: perusteettomat maarajoitukset (COM(2016)0289), rajatylittävät pakettipalvelut (COM(2016)0285), verkkosisältöpalvelujen rajatylittävä siirrettävyys (COM(2015)0627), kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen muuttaminen (COM(2016)0283), audiovisuaaliset mediapalvelut (COM(2016)0287), tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskevat sopimukset (COM(2015)0635) sekä digitaalisen sisällön tarjontaa koskevat sopimukset (COM(2015)0634). Komissio on myös julkaissut tiedonantoja, joissa se selittää tulevaa lähestymistapaansa tiettyihin aiheisiin, esimerkiksi verkkoalustoihin (COM(2016)0288).

Vuonna 2018 komissio esitti strategian tekoälystä Euroopassa (COM(2018)0237) ja sopi jäsenvaltioiden kanssa koordinoidusta suunnitelmasta[3]. Huhtikuussa 2019 tekoälyä käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä esitteli luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset ohjeet. Komissio antoi helmikuussa 2020 valkoisen kirjan ”Tekoäly – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065) sekä tiedonannot ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067) ja ”Euroopan datastrategia” (COM(2020)0066) ja maaliskuussa 2021 tiedonannon ”2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten” (COM(2021)0118).

Huhtikuun 8. päivänä 2020 komissio antoi suosituksen unionin yhteisestä välineistöstä teknologian ja datan käyttöä varten covid-19-kriisin torjumiseksi ja siitä ulospääsemiseksi.

Toukokuussa 2020 komissio julkaisi tiedonannon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456), jossa se totesi, että digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi osatekijä covid-19-pandemian jälkeisessä elpymissuunnitelmassa. Siihen kuuluu 1) investoinnit yhteyksien parantamiseen, 2) vahvempi teollinen ja teknologinen läsnäolo digitaalisen toimitusketjun strategisissa osissa (esim. tekoäly, kyberturvallisuus, 5G-verkot ja pilvi-infrastruktuuri), 3) todellinen datatalous ja eurooppalaiset data-avaruudet sekä 4) oikeudenmukaisempi ja yksinkertaisempi liiketoimintaympäristö. Tiedonannossa annetaan ohjeita siitä, miten jäsenvaltioiden on kohdennettava Next Generation EU -välineen varat.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on ollut johtavassa asemassa sisämarkkinoiden elvyttämisessä ja on innokas digitaalisten sisämarkkinoiden edistäjä ja asialistan laatija.

Parlamentti korosti 20. huhtikuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, että sähköisen todentamisen ja sähköisten allekirjoitusten vastavuoroista tunnustamista varten tarvitaan johdonmukainen oikeudellinen kehys, jotta voidaan helpottaa rajatylittäviä palveluja EU:ssa. Parlamentti antoi 11. joulukuuta 2012 päätöslauselmat digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta ja digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa. Lisäksi parlamentti antoi 4. heinäkuuta 2013 päätöslauselman, jonka painopisteinä olivat digitaalisten sisämarkkinoiden koko potentiaalin hyödyntäminen, osaamispuutteiden korjaaminen, turvallisuuden ja kuluttajien luottamuksen parantaminen, digitaalisen sisällön houkuttelevan laillisen tarjonnan kehittäminen, liikkuvuuspalvelujen tarjoaminen ja kansainvälinen ulottuvuus.

Vastauksena digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan parlamentti antoi 19. tammikuuta 2016 päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista. Parlamentti kehotti komissiota poistamaan perusteettomat maarajoitukset, parantamaan kuluttajien digitaalituotteiden ja -palvelujen saantia sekä varmistamaan vastaavan kuluttajansuojan kaiken digitaalisen sisällön osalta. Päätöslauselmassa korostettiin tarvetta löytää parempia ratkaisuja rajatylittäviin pakettipalveluihin ja tukea pk-yrityksiä ja startup-yrityksiä samalla kun hyödynnetään uuden tieto- ja viestintätekniikan, kuten suurten tietoaineistojen ja 3D-tulostuksen, tarjoamia mahdollisuuksia. Parlamentti katsoi, että verkkoalustoihin olisi sovellettava innovaatiomyönteistä politiikkaa, ja kannatti sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin tarkistamista, jotta varmistetaan, että sen säännökset ovat EU:n uusien tietosuojasääntöjen mukaisia.

Parlamentti rakentaa digitaalisia sisämarkkinoita aktiivisella lainsäädäntötyöllä. Lainsäädäntö kattaa verkon neutraaliuden takeiden käyttöönoton, verkkovierailumaksujen poistamisen 15. kesäkuuta 2017 (asetus (EU) 2015/2120), perusteettomien maarajoitusten poistamisen (asetus (EU) 2018/302), yhteisen digitaalisen palveluväylän käyttöön ottamisen (asetus (EU) 2018/1724), toimenpiteet nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi (direktiivi 2014/61/EU), säännöt sähköisestä tunnistamisesta (asetus (EU) N:o 910/2014), unionin kyberturvallisuusäännöt (direktiivi (EU) 2016/1148), digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskevat sopimukset (direktiivi (EU) 2019/770) sekä tekijänoikeudet digitaalisilla sisämarkkinoilla (direktiivi (EU) 2019/790).

Digitaalisia sisämarkkinoita käsittelevän työryhmän valmistelutyöllä ja tutkimuksen ja tieteellisen näytön tuella on luotu perusta parlamentin saavutuksille digitaalialalla. Parlamentin teettämästä tutkimuksesta käy ilmi, että digitaalisissa sisämarkkinoissa piilee merkittäviä mahdollisuuksia erityisesti vähentää EU:n kansalaisille ja yrityksille aiheutuvia kustannuksia ja esteitä sekä tehdä Euroopan taloudesta vihreämpi ja sosiaalisempi. EU:ssa monet näistä mahdollisuuksista voidaan toteuttaa kehittämällä sähköistä asiointia ja siihen liittyviä palveluja, esimerkiksi sähköisiä terveyspalveluja.

Tietosuojapakettiin kuuluvilla asetuksella (EU) 2016/679 ja direktiivillä (EU) 2016/680 varmistetaan, että henkilötietoja pääsee tarkastelemaan entistä helpommin ja taataan oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen, selkeä oikeus ”tulla unohdetuksi” sekä oikeus tietää, jos henkilötietoja on hakkeroitu. Asetus tuli voimaan 25. toukokuuta 2018, ja jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 6. toukokuuta 2018 mennessä. Lisäksi 20. kesäkuuta 2019 hyväksyttiin asetus (EU) 2019/1150 verkossa toimivista välityspalveluista. Parlamentti hyväksyi 18. joulukuuta 2019 päätöslauselman terveys- ja hoitoalan digitaalimurroksen edellytyksistä digitaalisilla sisämarkkinoilla.

Parlamentin digitaalisten sisämarkkinoiden alalla aikaansaamalla lainsäädännöllä edistetään talouskasvua EU:ssa 177 miljardilla eurolla joka vuosi. Erään tutkimuksen mukaan suurimmat hyödyt saadaan sähköisen viestinnän ja sähköisten palvelujen aloilla (86,1 miljardia euroa), tietovirtojen ja tekoälyn aloilla (51,6 miljardia euroa) sekä yhteisen digitaalisen palveluväylän (20 miljardia euroa), maarajoituksia koskevan asetuksen ja verkkoalustoja koskevien säännösten (14 miljardia euroa) kattamilla aloilla. Huhtikuussa 2020 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että covid-19-pandemian jälkeisen elvytys- ja jälleenrakennuspaketin keskiössä on digitaalinen muutos, jotta voidaan polkaista talous käyntiin.

Tekoälyä koskeva komission ehdotus julkaistiin huhtikuussa 2021 (COM(2021)0206). Sitä odotettaessa parlamentti perusti tekoälyä digitaalisella aikakaudella käsittelevän erityisvaliokunnan, jonka tehtävänä on analysoida tekoälyn vaikutuksia EU:n talouteen. Parlamentti hyväksyi 20. lokakuuta 2020 kolme päätöslauselmaa, joissa hahmotellaan, kuinka unioni voi parhaiten säännellä tekoälyä ja turvata samalla teollis- ja tekijänoikeudet, eettiset standardit ja siviilioikeudellisen vastuun. Tämän tueksi on lukuisia tutkimuksia.

Parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (IMCO) ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta (LIBE) järjestivät 21. huhtikuuta 2022 yhteisen kuulemisen tekoälysäädöstä koskevasta komission ehdotuksesta. Tarkoituksena oli keskustella komission esittämistä suosituksista. Valiokunnat hyväksyivät mietinnön, jossa suositeltiin tarkistuksia, kuten ennakoivan poliisitoiminnan kieltämistä ja suuririskisen tekoälyn luettelon laajentamista. Lisäksi siinä ehdotettiin tekoälyvirastolle osallistavampaa roolia ja tiiviimpää yhdenmukaistamista yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Neljännessä kolmikantakokouksessa 24. lokakuuta 2023 edistyttiin erityisesti suuririskisten tekoälyjärjestelmien kiistanalaisen seulontamenettelyn osalta. Valiokunnat pyrkivät saattamaan neuvottelut päätökseen vuoden loppuun mennessä, ja seuraava kolmikantakokous on määrä pitää 6. joulukuuta 2023.

Jäsenvaltioiden lainsäädännön ymmärtäminen on edellytys tehokkaasti toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiselle. IMCO-valiokunnalle marraskuussa 2020 tehty tutkimus ”Legal obstacles in Member States to Single Market rules” osoitti, että esteet eivät koske pelkästään digitaalisia sisämarkkinoita. Useilla digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa koskevilla toimenpiteillä pyrittiin puuttumaan ongelmiin rajat ylittävässä verkkomyynnissä. Vaikka jäsenvaltioiden sääntelyä koskevissa luotettavissa tiedoissa on edelleen puutteita, yhteisellä digitaalisella palveluväylällä (asetus (EU) 2018/1724) puututaan tähän vuoden 2023 loppuun mennessä. Toisessa IMCO-valiokunnalle vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin keskitettyjä asiointipisteitä ja niihin liittyviä palveluja ja korostettiin, että seurantaa on parannettava tulevan yhteistä digitaalista palveluväylää koskevan asetuksen avulla.

Digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi parlamentti hyväksyi 20. lokakuuta 2020 päätöslauselman digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä. Päätöslauselmassa parlamentti katsoo, että lainsäädäntöpaketin olisi vahvistettava sisämarkkinoita, taattava kuluttajansuoja, taattava, että verkossa ja verkon ulkopuolella harjoitettavaa toimintaa kohdellaan samalla tavoin, säilytettävä avoimuus, kunnioitettava oikeuksia ja otettava mukaan EU:n kuluttajiin vaikuttavat EU:n ulkopuoliset toimijat. Päätöslauselma laadittiin tieteellisten tutkimustulosten, työpajan ja IMCO-valiokunnan tilaamien tutkimusten pohjalta.

Komissio toimitti 15. joulukuuta 2020 ehdotuksensa digitaalipalveluja koskevaksi säädöspaketiksi parlamentille ja neuvostolle yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Pakettiin kuuluu kaksi lainsäädäntöaloitetta: digipalvelusäädös ja digimarkkinasäädös. Sen päätavoitteena on luoda turvallisempi digitaalinen alue, jossa digitaalisten palvelujen käyttäjien perusoikeuksia suojellaan, ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset innovoinnin, kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi unionin sisämarkkinoilla ja maailmanlaajuisesti. Parlamentti hyväksyi digipalvelusäädöksen (asetus (EU) 2022/2065) 19. lokakuuta 2022 ja digimarkkinasäädöksen (asetus (EU) 2022/1925) virallisesti 14. syyskuuta 2022, ja ne tulivat voimaan toukokuussa 2023.

Eräässä digipalvelusäädöksen ja digimarkkinasäädöksen kannalta merkityksellisessä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti kohdennetun mainonnan vaikutuksia kuluttajiin ja markkinoihin. Näkemyksiä saatiin myös työpajassa, jossa keskusteltiin digipalvelusäädöksen ja digimarkkinasäädöksen vaikutuksista sekä Facebookin väärinkäytöksiä paljastaneen Frances Haugenin kuulemisessa, jossa tämä toi esiin suurten teknologiayhtiöiden väärinkäytöksiä. Digipalvelusäädöstä ja digimarkkinasäädöstä koskevat ehdotukset mukautettiin IMCO-valiokunnan lokakuussa 2020 antaman mietinnön mukaisiksi. Tämä osoittaa, että parlamentti voi vaikuttaa lainsäädäntöohjelman laatimiseen, vaikka sillä ei ole suoraa aloiteoikeutta.

Helmikuussa 2022 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin sosiaalisen median vaikuttajien vaikutusta mainontaan ja kuluttajansuojaan sisämarkkinoilla, erityisesti harhaanjohtavan tiedon levittämiseen ja vaarallisten tuotteiden myynninedistämiseen. Tutkimuksen tulokset saattavat vaikuttaa aiheesta annettavaan tulevaan lainsäädäntöön. Sosiaalisen median vaikuttajien alalla, joka on kasvanut merkittävästi viime vuosina, käytetään usein harhaanjohtavia viestejä heikossa asemassa oleviin kuluttajiin lähestymiseksi. Digipalvelusäädöksellä ja digimarkkinasäädöksellä pyritään lisäämään avoimuutta ja sääntelemään verkkoalustojen portinvartijoita. Nämä ovat ratkaisevan tärkeitä sosiaalisen median vaikuttajien alalla.

IMCO-valiokunnan tilaamassa ja joulukuussa 2022 julkaistussa tutkimuksessa analysoidaan verkkokaupan ympäristöjalanjälkeä kiertotalouden yhteydessä. Siinä annetaan myös tietoa sähköisen kaupankäynnin roolista Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanossa ja annetaan suosituksia tuleviksi toimiksi.

Lisätietoja tästä aiheesta on sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan verkkosivustolla.

 

[2]Tähänastisilla toimilla on pyritty parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja varmistamaan kuluttajansuoja. Aikaansaannoksiin kuuluvat muun muassa tietosuojadirektiivi (95/46/EY), sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi (2000/31/EY), televiestintäpaketti, johon kuuluvat sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (2002/58/EY), maksupalveludirektiivi (2007/64/EY), kuluttajan oikeuksista annettu direktiivi (2011/83/EU) ja verkkovierailuasetus (531/2012).
[3]Euroopan komission lehdistötiedote 7. joulukuuta 2018 ”Jäsenvaltiot ja komissio yhdistävät voimiaan vauhdittamaan tekoälyä Euroopassa.

Christina Ratcliff / Jordan De Bono / Barbara Martinello