Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus

Euroopan unioni lujittaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä. Se pyrkii erityisesti vähentämään eri alueidensa välisiä kehityseroja. Erityistä huomiota kiinnitetään maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174–178 artikla

Taustaa

Koheesiopolitiikka on Euroopan unionin tärkein investointipolitiikka. Siitä on hyötyä kaikille EU:n alueille ja kaupungeille, ja se tukee talouskasvua, työllistämistä, yritysten kilpailukykyä, kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua.

Euroopan yhteisössä (nykyisessä Euroopan unionissa) on heti alusta alkaen ollut suuria alueellisia ja väestörakenteeseen liittyviä eroja, jotka saattaisivat haitata Euroopan yhdentymistä ja kehitystä. Yhteisvastuumekanismit perustettiin Rooman sopimuksella (1957) kahtena rahastona: Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR, ohjausosasto). Aluepoliittiset näkökohdat otettiin mukaan vuonna 1975, kun perustettiin Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Vuonna 1994 perustettiin koheesiorahasto.

Euroopan yhtenäisasiakirjassa (1986) taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus sisällytettiin Euroopan yhteisön toimivallan piiriin. Vuonna 2008 Lissabonin sopimuksessa otettiin käyttöön unionin yhteenkuuluvuuden kolmas ulottuvuus: alueellinen yhteenkuuluvuus. Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta edistetään koheesiopolitiikan ja rakennerahastojen avulla.

Tavoitteet

Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen on yksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista. Merkittävä osa unionin toimista ja määrärahoista kohdistetaan alueiden välisten erojen vähentämiseen kiinnittäen erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin.

EU tukee näiden tavoitteiden saavuttamista käyttämällä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ESR, EAKR, koheesiorahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto eli EMKR sekä oikeudenmukaisen siirtymän rahasto eli JTF).

Euroopan sosiaalirahaston nimi on ollut vuodesta 2021 alkaen Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+). Se on unionin tärkein väline, kun tuetaan työttömyyden ehkäisemiseen ja torjuntaan, inhimillisten voimavarojen kehittämiseen ja sosiaaliseen työmarkkinoille integroimiseen tähtääviä toimenpiteitä. Sen avulla rahoitetaan hankkeita, joilla edistetään työllisyyden korkeaa tasoa, naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia, kestävää kehitystä sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Euroopan aluekehitysrahasto auttaa poistamaan suurimpia alueellisia eroja unionissa. Sen avulla tuetaan kehityksessä jälkeen jääneitä alueita ja taantuvien teollisuusalueiden uudistamista.

Koheesiorahastosta myönnetään varoja hankkeille, jotka liittyvät ympäristöön ja Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liikenteen infrastruktuurien alalla. Rahaston varat ovat ainoastaan niiden jäsenvaltioiden käytettävissä, joiden bruttokansantulo asukasta kohden on alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta.

Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF) on keskeinen väline tuettaessa alueita, joihin ilmastoneutraaliuteen siirtyminen vaikuttaa eniten, ja ehkäistäessä alueellisten erojen kasvamista. Sille asetetun tavoitteen saavuttamiseksi rahastosta tuetaan investointeja sellaisilla aloilla kuin digitaaliset yhteydet, puhtaat energiateknologiat, päästöjen vähentäminen, teollisuusalueiden kunnostaminen, työntekijöiden uudelleenkoulutus ja tekninen apu.

Rakennerahastojen tehokas käyttö varmistetaan soveltamalla seuraavia periaatteita:

  • rahastojen kohdentaminen tavoitteittain ja alueittain
  • komission, jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten kumppanuus varojen käytön suunnittelussa, toteuttamisessa ja seurannassa
  • tuen ohjelmasuunnittelu
  • unionin ja jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien keskinäinen täydentävyys.

Unionin koheesiopolitiikan määrärahat kohdennetaan kahteen päätavoitteeseen:

  • Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin – työmarkkinoiden ja alueellisten talouksien lujittaminen
  • Euroopan alueellinen yhteistyö – unionin yhteenkuuluvuuden edistäminen rajat ylittävällä, valtioiden välisellä ja alueiden välisellä yhteistyöllä.

EU:n koheesiopolitiikka kaudella 2021–2027

Kaudella 2021–2027 EU:ta rahoitetaan kahdesta lähteestä: ”perinteinen” monivuotinen rahoituskehys, jossa esitetään EU:n vuotuiset menorajat, ja Next Generation EU -väline, joka on poikkeuksellinen elpymissuunnitelma, jonka tarkoituksena on tukea jäsenvaltioita covid-19-pandemiasta elpymisessä. Koheesiopolitiikkaa rahoitetaan sekä monivuotisesta rahoituskehyksestä että joidenkin ohjelmien tapauksessa Next Generation EU -välineestä.

Tavoitteen ”Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin” määrärahat ovat yhteensä 322,3 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina, eli sen mukaan, mikä valuutan arvo oli vuonna 2018), ja ne kohdennetaan seuraavasti:

  1. vähemmän kehittyneille alueille 202,3 miljardia euroa
  2. siirtymäalueille 47,8 miljardia euroa
  3. kehittyneemmille alueille 27,2 miljardia euroa
  4. koheesiorahastosta tukea saaville jäsenvaltioille 42,6 miljardia euroa (josta 10 miljardia euroa käytetään Verkkojen Eurooppa -välineeseen)
  5. lisärahoituksena syrjäisimmille alueille 1 928 miljoonaa euroa
  6. alueiden välisiin innovointi-investointeihin 500 miljoonaa euroa.

EAKR:stä peräisin olevat tavoitteen ”Euroopan alueellinen yhteistyö” (Interreg) määrärahat ovat yhteensä 8 050 miljoonaa euroa, ja ne jakautuvat seuraavasti:

  1. maa- tai merirajat ylittävään yhteistyöhön 5 812 miljoonaa euroa
  2. valtioiden väliseen yhteistyöhön 1 466 miljoonaa euroa
  3. alueiden väliseen yhteistyöhön 490 miljoonaa euroa
  4. syrjäisimpien alueiden yhteistyöhön 281 miljoonaa euroa.

Uuden JTF-rahaston tavoitteena on tukea alueita, joihin ilmastoneutraaliuteen siirtyminen vaikuttaa eniten, ja ehkäistä alueellisten erojen kasvamista. Sen määrärahat ovat 17,5 miljardia euroa. Monivuotisesta rahoituskehyksestä saadaan 7,5 miljardia euroa ja Next Generation EU -välineestä 10 miljardia euroa.

Joulukuussa 2020 hyväksyttiin vielä yksi uusi väline: ReactEU. Se toimii lisänä vuosien 2014–2020 koheesio-ohjelmille, ja sen määrärahat täydentävät kauden 2021–2027 koheesiomäärärahoja. ReactEU-välineellä tuetaan tärkeimpien alojen vakaata elpymistä covid-19-kriisin jälkeen. Sen määrärahat (vuoteen 2023 saakka) ovat 47,5 miljardia euroa.

Kaudella 2021–2027 koheesiopolitiikalla on viisi toimintapoliittista tavoitetta EAKR:lle, ESR+:lle, koheesiorahastolle ja EMKR:lle:

  • älykkäämpi Eurooppa – innovatiiviset ja älykkäät taloudelliset muutokset
  • vihreämpi, vähähiilinen Eurooppa
  • yhteenliitetympi Eurooppa – liikkuvuus ja tieto- ja viestintätekniikan alueellinen yhteenliittäminen
  • sosiaalisempi Eurooppa – Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano
  • lähempänä kansalaisia oleva Eurooppa – kestävä ja integroitu kehitys kaupunki-, maaseutu- ja rannikkoalueilla paikallisten aloitteiden kautta.

Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa esitetään säännöt, joita on noudatettava näiden varojen käytössä. Asetusta muutettiin lokakuussa 2022, jotta voitiin helpottaa koheesiopolitiikan määrärahojen käyttöä jäsenvaltioissa ja alueilla ja lisätä niiden joustavuutta. Tavoitteena on tukea vuosien 2014–2020 ja 2021–2027 ohjelmissa käyttöön otettuja toimenpiteitä, joilla vastataan Venäjän sotilaallisesta hyökkäyksestä johtuviin muuttoliikehaasteisiin.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti tukee hyvin aktiivisesti EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamista. Koheesiopolitiikkaa ja rakennerahastoja koskevaan lainsäädäntöön sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, jossa parlamentti on yhdenvertainen lainsäätäjä neuvoston kanssa.

Parlamentti on osallistunut aktiivisesti neuvotteluihin koheesiopolitiikan uudistamisesta kaudeksi 2021–2027. Uudistuksessa on määritelty EU:n tulevien toimien painopisteet ja välineet taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Parlamentti on tukenut voimakkaasti ehdotuksia laaja-alaiseksi ja tehokkaaksi koheesiopolitiikaksi, johon on myös varattava riittävät määrärahat.

Parlamentti on myös tukenut koheesiopolitiikan käyttämistä ilmastonmuutoksen torjunnassa esimerkiksi 15. toukokuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa koheesiopolitiikasta ja alueellisista ympäristöstrategioista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Parlamentti kehotti lisäämään vihreiden ja sinisten investointien käyttöä koheesiopolitiikan yhteydessä ja kehotti lisäämään synergioita eri rahoituslähteiden välillä EU:n, kansallisella ja alueellisella tasolla. Lisäksi parlamentti antoi 9. toukokuuta 2023 päätöslauselman koheesiopolitiikan roolista moniulotteisten ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa Välimeren alueella. Siinä ehdotetaan, että koheesiorahastoja käytetään siten, että investoidaan teknologiaan ja infrastruktuuriin, joilla pyritään erityisesti hyödyntämään jäännösjätteestä peräisin olevia materiaaleja kiertotalouden tarkoituksiin ja rajoittamaan muovi- ja kotitalousjätteen aiheuttaman saastumisen lisääntymistä ja huolehtimaan siitä.

Lisätietoja tästä aiheesta on aluekehitysvaliokunnan verkkosivustolla.

 

Kelly Schwarz