Speeches
Interne Politikbereiche und Institutionen der EU

Jerzy Buzekin puhe Euroopan unionin vastuusta kansalaisiaan ja maailmaa kohtaan Helsingin yliopistossa

Helsinki -
tiistai 22/11/2011

Olen iloinen saadessani olla puhumassa teille tänään, ja on hienoa olla taas Suomessa. En unohda koskaan kymmenen vuoden takaista Lahden-matkaani, kun olin siellä katsomassa mäkihypyn maailmanmestaruuskilpailuja. Tärisimme jännittyneinä 29 asteen pakkasessa. Kylmästä huolimatta se kannatti. Tuona päivänä Adam Małysz voitti ensimmäisenä puolalaisena mäkihypyn maailmanmestaruuden. Minun on kuitenkin myönnettävä, että on paljon mukavampaa olla täällä Porthania-rakennuksen lämmössä.

Hyvät ystävät

Minua pyydettiin puhumaan teille tänään vastuusta, joka Euroopan unionilla on omia kansalaisiaan ja muuta maailmaa kohtaan. Aloitan ensimmäisestä osasta, EU:n vastuusta Euroopan kansalaisia kohtaan.

EU:n ja erityisesti Euroopan parlamentin tehtävänä on toimia 500 miljoonan kansalaisen äänitorvena. Olemme toimineet Lissabonin sopimuksen säännöin nyt lähes kahden vuoden ajan.

Uusi perussopimus on vahvistanut kansallisten parlamenttien ja tavallisten kansalaisten asemaa päätöksentekoprosessissa. Nykyään jokainen kansalainen on asianomainen osapuoli.

Eurooppalainen kansalaisaloite on yksi esimerkki tästä. Se luo suoran yhteyden kansalaisten ja EU:n toimielinten välille. Sen ansiosta meidän poliitikkojen on helpompi ottaa käsiteltäväksi teitä kansalaisia askarruttavia asioita. Tämänhetkinen talous- ja rahoituskriisi on yksi näistä asioista.

Hyvät opiskelijat

Työttömyys ja etenkin nuorisotyöttömyys on noussut joissakin maissa korkeimmalle tasolle sitten 1930-luvun. Velkakriisi, jota nyt olemme todistamassa, ulottuu niin julkisiin kuin yksityistalouksiin. Syyt kriisiin löytyvät – suurelta osin – huonosta taloushallinnosta.

Monet teistä läsnäolijoista ovat liian nuoria muistamaan Suomea 1990-luvun alussa koetelleen vakavan pankkikriisin ja sosiaalisen kriisin, johon oli osasyynä Neuvostoliiton romahtaminen. Lama oli kovaa aikaa Suomelle, ja kriisi jätti jälkensä yhteiskuntaan. Suomalaiset selviytyivät lamasta kuitenkin aikaisempaa vahvempina. Tähän tarvittiin kovaa työtä, vastuuntuntoa ja aimo annos sisua, sitä perisuomalaista peräänantamattomuutta. Euroopalla on tästä paljon opittavaa. Nyt on EU:n vuoro ottaa käyttöön omat sisuvarastonsa.

Hyvät ystävät

Eurooppaa koetteleva kriisi ei ole yksin rahoitusalan kriisi. Se on myös luottamuskriisi. Monista kansalaisista tuntuu siltä, että EU ei toimi. Tai ainakin, että se ei toimi tehokkaasti. Kansalaiset ajattelevat, että EU on osa ongelmaa, ei osa ratkaisua. On meidän poliitikkojen tehtävä selittää paremmin, mitkä ovat nykyisen kriisin vaikutukset.

Poliitikkoina rikomme velvollisuutemme kansalaisia kohtaan, jos emme pyri edistämään Euroopan yhdentymistä. Jotta voimme turvata tulevaisuuden, meidän on näytettävä, miten teemme EU:sta sellaisen, että se on tehokkaampi ja kykenee paremmin ratkaisemaan ongelmat.

Meidän on myös oltava rehellisiä itsellemme. Presidentti J. K. Paasikiveä – joka muuten valmistui Helsingin yliopistosta – lainatakseni: "Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen". Olen samaa mieltä. Uskon yhteiskunnalliseen vuoropuheluun ja avoimeen julkiseen keskusteluun. Meidän on kohdattava tosiasiat. Emme voi sulkea silmiämme todellisuudelta.

Näinä kovina aikoina, kun johtajamme joutuvat tekemään raskaita päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin kansalaisiin, on meidän tehtävämme kohdata haaste suoraselkäisesti eikä sortua helppoon populismiin. Sisussa on mielestäni kyse juuri tästä. Siitä, että on rohkeutta tehdä asiat niin kuin ne pitää tehdä, eikä mennä sieltä, missä aita on matalin. Ei saa käydä niin, että Suomi joutuu euroskeptikoiden käsiin ja lähtee eristäytymään muista.

Yhtä tärkeää kuin on vastata kansalaisten välittömiin huolenaiheisiin on jatkaa rakenneuudistusta ja kasvua edistäviä toimia, vaikka ne eivät aina olekaan suosittuja. Tiedän, että poliittisesti tämä voi olla erittäin vaikeaa. Kunkin maan on yhdistettävä itselleen sopivassa suhteessa maltillista finanssipolitiikkaa ja investointeja kasvuun. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että EU-maiden johtajat toteuttavat kaikki tarvittavat uudistukset ja pitävät unionin tason toimia täydentävinä.

Meidän on myös varmistettava, että solidaarisuus kuuluu jatkossakin EU:n periaatteisiin. Tämä periaate jää pelkäksi mainoslauseeksi, jos siihen ei liity vastuuta. Solidaarisuutta muita jäsenvaltioita kohtaan kysytään paitsi hyvinä aikoina myös silloin, kun asiat ovat huonosti. Jos emme selitä Euroopan yhdentymisen mukanaan tuomaa lisäarvoa, jätämme poliittisen keskustelun helppojen iskulauseiden vietäväksi.

Sama pätee myös yhteiseen valuuttaamme. Euro on sisämarkkinoiden selusta, josta me kaikki hyödymme. Se on vahvistanut Suomen asemaa maailmalla. Se on lisännyt suomalaisten vaurautta. Minusta on selvää, että euron hyväksi kannattaa tehdä uhrauksia. Meidän ei tarvitse puolustaa euroa sen symbolisen arvon takia, vaan pragmaattisista syistä.

Euro on tukenut Suomen menestystä maailmanluokan viejänä. Viennin osuus Suomen BKT:stä on yli 40 prosenttia, ja 55 prosenttia vientituotteista myydään EU:n sisämarkkinoilla. Suhteellisen pienikokoisena ja erittäin avoimena taloutena Suomelle on taloudellisesti erittäin tärkeää, että luottamus Euroopan talouteen ja sen uskottavuus palautuvat – olkoonkin, että tämä edellyttää tiukkoja päätöksiä ja uhrauksia.

Tämä on kiistämättä mittava haaste. Euroopan unioni on ennennäkemättömän vaikeassa tilanteessa. Sitä, mihin EU yrittää venyttää voimansa, voisi verrata mäkihypyn ja Adam Małyszin Lahden hypyn sijasta pikemminkin yhdistettyyn. Ei riitä, että keskitymme välittömiin toimiin ja yhteen pitkään hyppyyn. Meillä on edessämme myös pitkä hiihto-osuus.

Jotta voisimme todella sanoa, että kannamme vastuumme kansalaisista, meidän on toteutettava rakenneuudistuksia ja investoitava kasvun vetureina toimiviin pitkän aikavälin toimiin. EU:n monivuotinen rahoituskehys ja Eurooppa 2020 ‑ohjelma keskittyvät juuri tähän. Kyseessä on kuitenkin joukkuelaji, johon kaikkien on osallistuttava omalla panoksellaan. Yhteinen valuutta euro ja EU:n sisämarkkinat ovat välineitä, joilla tämä saadaan onnistumaan. Solidaarisuus on se liima, joka pitää meidät yhdessä.

Hyvät opiskelijat

Tulen nyt puheeni toiseen osaan: siihen vastuuseen, joka EU:lla on muuta maailmaa kohtaan.

Euroopan unioni johtaa maailmalla keskustelua monista aiheista. Yksi näistä on ilmastonmuutos. Tästä syystä on niin tärkeää, että EU esittää yhdenmukaisen ja selkeän kannan Durbanissa ensi kuussa.

Koska EU puhuu yhdellä äänellä kansainvälisen kaupan valiokunnan kautta ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevissa kysymyksissä, emme ole ainoastaan maksajia vaan myös toimijoita maailmannäyttämöllä, esimerkiksi WTO:ssa. Olemme antaneet kehitysmaille etuoikeutetun pääsyn EU:n markkinoille ja vaatineet, että kehitysapu on sidottava oikeusvaltioperiaatteen ja tiettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamiseen kaikkialla kehitysmaissa.

EU on myös alkanut osallistua aktiivisemmin turvallisuus- ja puolustusalaa koskeviin kysymyksiin. EU:lla on tällä hetkellä sotilas- ja siviilioperaatioita Afganistanissa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Kongossa, Georgiassa, Irakissa, Kosovossa, Libyassa ja jopa Somalian rannikolla torjumassa merirosvousta. EU:n tehtävänä ei ole niinkään rakentaa rauhaa vaan pikemminkin ylläpitää sitä.

Ennen kaikkea EU:n tehtävänä on kuitenkin suojella demokratiaa. Tänä vuonna historia on muuttanut kulkuaan. Arabimaiden kevään tapahtumat herättivät maailman. Unionin naapurustossa käynyt myllerrys on saanut aikaan sen, että EU pitää aikaisempaa aktiivisemmin, kunnianhimoisemmin ja yhtenäisemmin kiinni arvoista, jotka ovat sen perustana.

Mielenosoittajat Kairon, Tunisin ja Tripolin kaduilla ovat osoittaneet meille, kuinka tärkeää on pitää kiinni siitä, mitä ulkoministerinne Stubb kutsuu "arvokkaaksi ulkopolitiikaksi". Demokraattista muutosta vaativien ihmisten ääni kuuluu selvänä ja kovana. Emme voi – emmekä saa – jättää vastaamatta tähän.

Meidän on yhdessä autettava etelä- ja itänaapureitamme niiden pyrkimyksissä ihmisarvoon, vapauteen ja demokratiaan. Vakaus on olennaisen tärkeää EU:lle. Demokratia naapurivaltioissa on kuitenkin yhtä tärkeää kuin vakaus.

Pohjois-Afrikan itsevaltiaat kaatuivat, niin kuin ne kaatuivat Itä-Euroopassakin, koska ihmiset lakkasivat pelkäämästä. Oikeus voi toteutua pysyvästi kuitenkin vain, jos demokraattiset rakenteet ja arvot saadaan juurtumaan. EU:n tehtävä ja velvollisuus on pysyä tiukasti niiden ihmisten tukena, jotka pyrkivät perustamaan näitä rakenteita. Muussa tapauksessa nämä maat ovat vaarassa ajautua samalle tielle kuin Irak ja Somalia.

Euroopan parlamentti käyttää lainsäädäntö- ja budjettivaltaansa vahvistaakseen suuntaviivat sille, miten EU:n varat ja erityisesti kehitysyhteistyö- ja tukipolitiikan määrärahat käytetään. Pidämme kiinni siitä, että rahat on käytettävä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisten voimien auttamiseen. EU pohtii myös eurooppalaisen demokratiarahaston perustamista, jotta varat voitaisiin käyttää joustavammin ja tehokkaammin siirtymävaiheen maissa.

Vallankumoukset Pohjois-Afrikassa ja idässä ovat tehneet selväksi, että EU:n uuden naapuruuspolitiikan on oltava dynaamisempaa ja joustavampaa. Samalla sen on oltava aikaisempaa avoimempaa. Paitsi kaupalle, myös ihmisille.

Meidän on helpotettava viisuminsaantia. Meidän olisi lisättävä opiskelijoille myönnettäviä apurahoja. Meidän olisi tuettava kansalaisjärjestöjä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä sekä riippumattomia tiedotusvälineitä. Tämä ei tapahdu yhdessä yössä. Se on hanke, jonka olemme aloittaneet, ja toivon, että teidän sukupolvenne saattaa sen päätökseen.

Mikä siis on EU:n vastuu maailmaa kohtaan? Sanoisin näin: Meidän on pyrittävä luomaan yhä suuremmaksi käyviä rauhan, vaurauden ja kumppanuuden kehiä. Ensin omassa naapurustossamme ja vaiheittain laajentaen niitä ulospäin muille alueille. Emme halua pakottaa tai viedä demokratiaa ja omia arvojamme. Meidän on kuitenkin tuettava demokratiaa tavoittelevien sekä yleismaailmallisia arvoja ja ihmisoikeuksia puolustavien ihmisten oikeutettuja pyrkimyksiä. Voimme tarjota: mallin, miten elää ja työskennellä yhdessä monikulttuurisessa maailmassa. Tämän saavuttamiseksi tarvitsemme teitä, seuraavaa sukupolvea. Sen lisäksi tarvitsemme aimo annoksen sisua.

Kiitos.

 

Contact