Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Lissabonin strategia
Rahoituspalvelut
EKP:n
demokraattinen valvonta
Rajatylittävät maksut
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Rahoituspalvelut: tavoitteena yhtenäismarkkinat

Euroopan talous tarvitsee tulevaisuudessa tehokkaammat rahoitusmarkkinat. Euroopan parlamentti on hyväksynyt viime vuosina runsaasti lainsäädäntöä, jolla on pyritty rahoituspalvelujen integroimiseen koko EU:ssa. Parlamentti on pyrkinyt sovittamaan yhteen kaksi eri tavoitetta: alan kilpailukyvyn parantamisen ja sijoittajien suojaamisen tehostamisen. Parlamentti on kuullut perusteellisesti sekä alan toimijoita että kuluttajien edustajia, minkä ansiosta lainsäädännöstä tuli lopulta tasapainoisempi ja toimivampi.

Euroopan laajuisesti integroidut rahoitusmarkkinat tuottavat etuja sekä alan toimijoille, sijoittajille että kuluttajille. Yhtiöt voivat koota helpommin pääomaa muista jäsenvaltioista, ja työntekijät voivat kuulua toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhtiön hallinnoimaan eläkerahastoon. Lisääntynyt kilpailu johtaa huokeampaan pääomaan, mikä puolestaan edistää talouden kasvua ja työllistymistä. Markkinoiden avaaminen edellyttää kuitenkin valvonnan ja sääntelykehyksen vahvistamista, jotta markkinoiden epävakaus ja petokset voidaan välttää. EU:n rahoitusmarkkinoiden integraation odotetaan lisäävän BKT:ta 1,1 prosentilla kymmenessä vuodessa (130 mrd. euroa) ja lisäävän työllisyyttä 0,5 prosentilla. Arvopaperimarkkinoiden integraatio taas vähentänee pääomakustannuksia 0,5 prosentilla.

Komissio esitti parlamentin kannustamana toukokuussa 1999 rahoituspalveluja koskevan toimintasuunnitelman. Siihen kuului 42 toimenpidettä, joilla kansalliset rahoitusmarkkinat pyritään sulauttamaan yhdeksi ainoaksi Euroopan laajuiseksi markkina-alueeksi. Lissabonin Eurooppa-neuvosto vahvisti, että suunnitelma olisi toteuttettava vuonna 2005, ja lähes kaikki toimenpiteet on sittemmin pantu täytäntöön. Parlamentti kannatti markkinoiden avaamiseen tähtääviä toimia, mutta edellytti sijoittajien suojaamisen parantamista. Yritysostotarjouksia käsiteltäessä parlamentti sai aikaan ehdotuksen täydellisen uudistamisen; parlamentti hylkäsi ensimmäisen luonnoksen, koska siinä ei parlamentin mielestä otettu riittävästi huomioon eräille jäsenvaltioille, etenkin Saksalle, koituvia seurauksia.

Uuden lainsäädännön vaikutukset ovat jo havaittavissa. Alan rationaalistaminen ja uudelleenjärjestelyt on käynnistetty. Rajojen yli tehtävät liiketoimet ovat yleistyneet ja rahoituslaitokset hankkivat entistä vahvemman jalansijan muissa jäsenvaltioissa. Investointi- ja säästömahdollisuuksien lisääntyminen on puolestaan vähentänyt yhtiöiden riippuvuutta pankkiluototuksesta.

Sisäpiirikauppa aisoihin

Yhdellä parlamentin hyväksymistä direktiiveistä pyrittiin kieltämään rahoitusmarkkinoiden manipulointi esim. väärän kysyntäkäsityksen synnyttämiseen tähtääviä investointimääräyksiä antamalla tai levittämällä vääriä tietoja tai huhuja ja vaikuttamalla siten hintoihin. Direktiivillä kiellettiin lisäksi sisäpiiritietoja saaneita käymästä kauppaa rahoitusvälineillä, joiden hintoihin tiedot saattaisivat vaikuttaa. Jäsenvaltioiden on saatettava säännökset voimaan lokakuuhun 2004 mennessä. Ne ovat välttämättömiä, jotta kuluttajat voisivat toimia luottavaisin mielin avoimemmalla rahoitusalalla.

Toisella direktiivillä pyritään helpottamaan yhtiöiden toimintaa niiden kerätessä pääomaa toisissa jäsenvaltioissa. Direktiivillä otetaan käyttöön koko Euroopassa voimassa oleva arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden asiakirja (toimilupa), jotta yhdessä jäsenvaltiossa tunnustettu yhtiöesite kelpuutettaisiin myös muissa jäsenvaltioissa. Parlamentti varmisti turhaa byrokratiaa karsiakseen, että pienyhtiöille voidaan myöntää poikkeuksia: jos osaketarjousten arvo on alle 2,5 miljoonaa euroa vuodessa, ne eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi nimiellisarvoltaan suurten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijat voivat valita sääntelyviranomaisen vapaasti, kuten parlamentti oli edellyttänyt. Jäsenvaltioiden on saatettava säädös voimaan heinäkuuhun 2005 mennessä.

Sijoituspalveluja koskevan direktiivin tavoitteena taas on luoda maksu- ja kilpailukykyiset ja avoimet markkinat määräysten täytäntöönpanemista, eli osakkeiden ostamista ja myymistä varten. Pankit ja sijoitusyritykset voivat sovittaa osto- ja myyntimääräykset yhteen sisäisesti tai oman pääomansa mukaisesti hyödyntämättä säänneltyjä markkinoita. Tämä käytäntö on jo sallittu esim. Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja suuret laitokset ja sijoitusyritykset hoitavat 15–30 prosenttia määräyksistä sisäisesti. Markkinoiden avaamista täydennetään tiukentamalla hinnoittelun avoimuutta koskevia vaatimuksia. Parlamentti selkeytti alkuperäistä ehdotusta ratkaisevasti ja paransi sen toimivuutta eri markkinatilanteissa. Yritys- ja yksityisasiakkaat erotettiin toisistaan ja rahoitustoimintaa varten sallittiin poikkeuksia.

Avoimuutta koskevassa direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännökset tiedoista, jotka pörssissä Euroopan tasolla noteerattujen yhtiöiden on julkaistava. Tällä pyritään edistämään sijoittajien luottamusta yhtiöihin, joiden osakkeilla käydään kauppaa muissa maissa; luottamus on välttämätöntä rajojen yli tehtäviin sijoituksiin kannustamiseksi. Yhtiöiden vuosikertomuksiin sisällytetään tarkastetut tilinpäätösasiakirjat, toimintakertomukset sekä yhtiöiden tiedottajan lausumat. Puolivuosittain annettavat kertomukset ovat myös pakollisia, mutta niille ei ole asetettu yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin vuosikertomuksille. Neljännesvuosikatsaukset eivät parlamentin toiveiden mukaisesti ole pakollisia.

Julkiset ostotarjoukset: vaikeuksien kautta voittoon

Tällä direktiivillä pyrittiin luomaan koko EU:ta koskevat määräykset enemmistöosuuksien hankkimista varten pörssiyhtiöissä. Direktiivissä annetaan "käyvän hinnan" yhteinen määritelmä ja tiukkoja tiedottamista koskevia lausekkeita. Pääkysymykseksi nousi vähemmistöosakkaiden suojaaminen.

Direktiivi juontaa juurensa kauas menneisyyteen. Parlamentti hylkäsi 12 vuoden neuvottelujen jälkeen neuvoston kanssa tehtävän sopimuksen äärimmäisen niukalla erotuksella, koska siinä ei otettu huomioon kansallisten yhtiölainsäädäntöjen merkittäviä eroja. Direktiiiviä vastustaneet parlamentin jäset katsoivat, ettei ehdotettu kompromissi olisi luonut yhtäläisiä toimintaedellytyksiä. Se rajoitti eräillä markkinoilla, esim. Saksassa, tavanomaisesti sovellettavien puolustusmekanismien käyttöä, mutta salli jatkaa Pohjoismaissa tavanomaisten moninkertaisten äänioikeuksien soveltamista, joita voidaan käytännössä hyödyntää puolustusmekanismina.

Kun ensimmäinen ehdotus oli tyrmätty komissio esitti toisen ehdotuksen, joka ei sekään tyydyttänyt parlamenttia. Ehdotusta muutettiin huomattavasti parlamentin jäsenten ja neuvoston neuvottelujen tuloksena. Lopulliseen kompromissiin päästiin joulukuussa 2003; kansallisten lainsäädäntöjen ja markkinakäytänteiden erot tunnustettiin ja jäsenvaltiot voivat pidättyä eräiden säännösten soveltamisesta. Jäsenvaltiot voivat käytännössä sallia yhtiöiden puolustustoimet. Direktiivissä käsitellään myös moninkertaisia äänioikeuksia, joihin komissio ei alunperin puuttunut.
Sijoittajia pyrittiin suojaamaan myös finanssiryhmittymien toiminnan vakauden valvontaa koskevalla direktiivillä. Se tukkii nykyisen lainsäädännön porsaanreiän, sillä ryhmittymän sisällä tehtävät kaupat eivät toistaiseksi kuulu lainsäädännön piiriin. Uusilla säännöksillä rajataan finanssiryhmittymille koituvien rahoitusvaikeuksien riskiä. Finanssiryhmittymäksi määritellään yhtiöt, joiden omaisuudesta vähintään 40 prosenttia koostuu rahoitusyrityksistä. Eräät niistä kuuluvat maailman suurimpiin rahoitusryhmiin, eikä kriisi vaikuttaisi pelkästään yksityisiin sijoittajiin vaan vaikutukset heijastuisivat koko rahoitusalalle. Direktiiviä sovelletaan varainhoitovuoden tileihin 1. tammikuuta 2005 lähtien.

Yhdellä hyväksytyistä direktiiveistä pyrittiin luomaan vakuutusvälityksen sisämarkkinat. Yhdessä jäsenvaltiossa vakuutusmeklariksi rekisteröitynyt on voinut joulukuusta 2003 lähtien markkinoida palvelujaan muissa jäsenvaltioissa. Välittäjät myyvät nykyisin 50 prosenttia vakuutuskirjoista, mutta vain harvat välittäjät tarjoavat palveluja muualla kuin kotimaassaan.

Edistystä tapahtui myös yhtiöiden eläkejärjestelyjen sisämarkkinoiden suhteen. Vuoden 2005 puolivälissä aletaan soveltaa uutta direktiiviä, jonka nojalla yhteen jäsenvaltioon rekisteröitynyt eläkerahasto voi hoitaa toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen yhtiön eläkejärjestelyjä rekisteröitymättä uudelleen. Tällöin esim. monikansallisten yhtiöiden työntekijät voivat siirtää eläkeoikeutensa maasta toiseen.



  
Esittelijät:
  
Rahoitusmarkkinat: sisäpiirikaupat ja markkinoiden väärinkäytökset: Robert Goebbels (PES, L)
Pääomamarkkinat: arvopapereita koskevien esitteiden julkaiseminen: Christopher Huhne (ELDR, UK)
Sijoituspalvelut ja säännellyt markkinat: Theresa Villiers (EPP-ED, UK)
Arvopaperit: säännellyillä markkinoilla kauppaa käyvät liikkeeseenlaskijat ja avoimuusvaatimukset: Peter Skinner (PES, UK)
Yhtiölainsäädäntö: julkiset ostotarjoukset, osakkaiden suojaaminen, työntekijöiden oikeus saada tietoja: Klaus-Heiner Lehne (EPP-ED, D)
Yhtiölainsäädäntö: julkiset ostotarjoukset: Klaus-Heiner Lehne (EPP-ED, D)
Rahoitusmarkkinat ja -laitokset: stabiilius, toiminnan vakauden valvonta, oikeusvarmuus: Alain Lipietz (Greens/EFA, F)
Vakuutusala: välittäjien sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus, asiakkaiden suojaaminen: Luis Berenguer Fuster (PES, E)
Työeläkelaitokset, eläkerahastot: Othmar Karas (EPP-ED, A)
  
Euroopan unionin virallinen lehti – Päätösasiakirjat:
  
Rahoitusmarkkinat: sisäpiirikaupat ja markkinoiden väärinkäytökset
Pääomamarkkinat: arvopapereita koskevien esitteiden julkaiseminen
Sijoituspalvelut ja säännellyt markkinat
Arvopaperit: säännellyillä markkinoilla kauppaa käyvät liikkeeseenlaskijat ja avoimuusvaatimukset – Parlamentin hyväksymä teksti
Yhtiölainsäädäntö: julkiset ostotarjoukset, osakkaiden suojaaminen, työntekijöiden oikeus saada tietoja – Parlamentin hyväksymä teksti
Yhtiölainsäädäntö: julkiset ostotarjoukset
Rahoitusmarkkinat ja -laitokset: stabiilius, toiminnan vakauden valvonta, oikeusvarmuus
Vakuutusala: välittäjien sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus, asiakkaiden suojaaminen
Työeläkelaitokset, eläkerahastot

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004