| Euroopan unionin kansalaisuus ei luonnollisestikaan korvaa valtion kansalaisuutta, vaan on sen lisänä. Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan laatimassa perustuslakiluonnoksessa unionin kansalaisuus on näkyvästi esillä, mutta sitä koskevat määräykset sisältyivät jo Amsterdamin sopimukseen. Se on siis edennyt perussopimusten uusimisen myötä. Virstanpylväitä ovat olleet äänioikeus kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa samoin kuin Euroopan unionin perusoikeuskirja. Parlamentin vetoomusvaliokunta ja Euroopan oikeusasiamies ovat kansalaisten apuna, jos he kokevat oikeuksiaan loukatun.
Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1992 otettiin käyttöön käsite "Euroopan unionin kansalaisuus". Tietyt yhteisön kansalaisen oikeudet olivat olemassa jo aiemminkin, kuten oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella tai oikeus julkisiin virkoihin, jos kyseessä eivät ole julkisen vallan käyttöön liittyvät tehtävät. Aivan tekstin alussa olevassa luvussa "Unionin kansalaisuus" Maastrichtin sopimuksessa mennään paljon syvemmälle ja tunnustetaan kansalaisen kunnallinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus jäsenvaltiossa, jossa hän asuu mutta jonka kansalainen hän ei ole, sekä oikeus saada kolmannen maan alueella suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset. Lisäksi Maastrichtin sopimuksessa otettiin käyttöön kansalaisten vetoomusoikeus ja perustettiin Euroopan oikeusasiamiehen tehtävä.
Kaikki nämä asiat sisältyvät perustuslakiluonnokseen, jossa niitä syvennetään. Lisäksi siihen on lisätty perusoikeuskirja. Heti perustuslakiluonnoksen 1 artiklassa todetaan, että perustuslaki ilmentää "Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä". Tämä kansalaisia ja valtioita koskeva periaate, johon unioni nojautuu, osoittaa EU:n asteittaista muuttumista. Äänioikeudesta ja perusoikeuskirjasta on sarjassamme omat tietosivunsa. Tässä keskitymme erityisesti vetoomusoikeuteen ja oikeusasiamiehen rooliin.
Vetoomuksilla vauhtia epäkohtien korjaamiseen
Euroopan parlamentin jäsenet ottavat huomioon heidät valinneiden kansalaisten mielipiteet. Kun vetoomusoikeus luotiin, parlamentti perusti vetoomusvaliokunnan, jonka toiminta kasvaa koko ajan. Tällä vaalikaudella on lyöty kaikki ennätykset: parlamentti on vastaanottanut lähes 6 000 vetoomusta. Vetoomuksia tulee sekä yksityishenkilöiltä että yhteisöiltä, jotka valittavat yhteisön oikeuden virheellisestä soveltamisesta, usein jäsenvaltioiden toimesta. Vetoomuksen esittäjät voivat myös ilmoittaa puutteista, joita jäsenvaltioiden lainsäädännöissä mahdollisesti on. Oikeus esittää vetoomus tai kääntyä oikeusasiamiehen puoleen on kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, jotka asuvat tai joiden toimipaikka on jossakin jäsenvaltiossa kansalaisuudesta riippumatta.
Suurta osaa näistä 6 000 vetoomuksesta ei kuitenkaan voida ottaa käsiteltäväksi joko sen vuoksi, että ne eivät täytä vetoomuksille asetettuja perusteita tai siksi, että ne kuuluvat oikeusasiamiehen alaan. Parlamentin jäsenet käsittelevät kuitenkin suuren määrän vetoomuksia, ja kansalaisten hyväksi syntyy konkreettisia tuloksia. Noin viidessäkymmenessä tapauksessa komissio on parlamentin painostuksesta nostanut kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet säännöksiä. Useimmiten kyseisen jäsenvaltion hallintoviranomaisten puoleen kääntyminen on ratkaissut ongelman kaikkien eduksi. On jopa käynyt niin, että yksittäisen vetoomuksen ansiosta on luotu uutta lainsäädäntöä, joka koskee kaikkia unionin kansalaisia.
Kansalaisten vetoomuksissa esille tuomat ongelmat koskevat pääasiassa ympäristöä, henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, sosiaaliturvaa, tutkintojen ja todistusten vastaavuutta sekä verotuskysymyksiä. Vaikka suurin osa vetoomuksista on yhden henkilön tai tahon laatimia, eräillä vetoomuksilla on ollut vaikuttava määrä allekirjoittajia: ihmisapinoiden suojelua koskevassa vetoomuksessa oli kaksi miljoonaa allekirjoitusta!
Esimerkkitapauksia
Vetoomusten on luonnollisesti koskettava unionin toimivaltaan kuuluvia asioita ja vetoomuksen laatijaa itseään. Eräällä Britannian kansalaisella on talo Toscanan maaseudulla, ja hän halusi rekisteröidä siellä auton käyttöönsä. Italian viranomaiset eivät kuitenkaan suostuneet rekisteröimään autoa kuin vakituisille asukkaille. Euroopan parlamentti tutki hänen valituksensa ja pyysi komissiota toimimaan, koska tilanne oli palvelujen vapaan tarjoamisen ja syrjimättömyyden periaatteiden vastainen. Komissio pani alulle rikkomismenettelyn Italian valtiota vastaan. Lopulta Italia hyväksyi säännökset, joiden mukaan EU:n kansalaisten, joilla on tietty säännöllinen yhteys Italiaan, on voitava saada rekisteröidä autonsa maassa.
Irlannista puolestaan esitettiin Euroopan parlamentille vetoomus, jossa kerrottiin, että siellä oli meneillään unionin osittain rahoittama tiehanke, josta ei ollut tehty ympäristövaikutusten arviointia. Parlamentin vetoomusvaliokunta ja komissio puuttuivat asiaan. Lopputuloksena Irlannin ympäristöministeri toteutti kyseisen tutkimuksen ja määräsi hanketta muutettavaksi kahdesta kohtaa meluhaittojen vähentämiseksi ja jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi.
Saksan kansalainen palkattiin ylikansalliseen ranskalaiseen yhtiöön, mutta työpaikka sijaitsi Saksassa. Kyseinen henkilö maksoi sosiaaliturvamaksut Saksaan. Ranskalainen yhtiö teki konkurssin. Kummankaan valtion viranomaiset eivät halunneet maksaa korvauksia, joihin henkilöllä oli oikeus. Parlamentti tiedotti asiasta komissiolle, joka tiedusteli yhteisöjen tuomioistuimen kantaa, sillä asiasta ei vielä säädetty EU:n lainsäädännössä. Lopulta valituksen tekijä sai korvauksensa, jotka maksoi Ranska. Mikä tärkeintä, tämän johdosta unioni tulee vahvistamaan lainsäädäntöään, niin että työntekijöitä suojellaan paremmin työnantajien maksukyvyttömyystilanteissa, erityisesti kun kyseessä ovat ylikansalliset yritykset. Euroopan parlamentin rooli asiaa koskevan direktiivin laadinnassa on ollut keskeinen (ks. tietosivu työntekijöiden suojelemisesta).
Silloin tällöin vetoomuksissa tuodaan esille niin tärkeitä kysymyksiä, että parlamentti ryhtyy toimeen ja laatii mietinnön asiasta. Tuhannet naiset ovat allekirjoittaneet vetoomuksia, joissa vaaditaan silikoniproteesien kieltämistä, koska niistä aiheutuu vakavia terveysongelmia. Vuonna 2001 hyväksytyssä mietinnössä parlamentti pyysi tieteellisen tutkimuksen nojalla komissiota käsittelemään asiaa. Komissio kehottikin jäsenvaltioita parantamaan tiedotusta naisille proteeseihin liittyvistä riskeistä ja varmistamaan proteesit hankkineiden naisten asianmukaisen seurannan ja valvonnan.
Oikeusasiamies huonoa hallintotapaa vastaan
Jos kansalainen tai yritys katsoo, että yhteisön toimielin tai virasto ei ole noudattanut velvoitteitaan tai on syyllistynyt huonoon hallintotapaan, ne voivat tehdä kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle. Huono hallintotapa merkitsee, että julkinen laitos ei ole toiminut sääntöjen mukaan tai kunnioittanut sitä sitovaa periaatetta. Kyse voi olla esimerkiksi syrjinnästä, tiedon puutteesta tai kieltäytymisestä antaa tietoja, liiallisista viivästyksistä tai vallan väärinkäytöstä. Oikeusasiamies yrittää löytää ratkaisun kantelijan ongelmaan, ottaa yhteyttä asianomaiseen laitokseen ja tiedottaa asiasta Euroopan parlamentille.
Oikeusasiamiehen valitsee Euroopan parlamentti, ja hänen toimipaikkansa on Strasbourgissa parlamentin tiloissa. Hän on kuitenkin täysin riippumaton ja puolueeton tehtäviään hoitaessaan. Oikeusasiamiehen toimi luotiin Maastrichtin sopimuksessa, ja ensimmäinen oikeusasiamies oli suomalainen Jacob Söderman. Huhtikuussa 2003 tehtävässä aloitti kreikkalainen Nikiforos Diamandouros. Kaikkiaan on esitetty jo yli 14 000 kantelua. Useimmiten oikeusasiamiehen suositukset ovat kohdistuneet komissioon, ja joskus niiden johdosta on maksettu huomattavia vahingonkorvauksia.
Oikeusasiamies siis toimii ikään kuin hyvän hallintotavan vahtikoirana, ja hänen toimintansa tuhansissa tapauksissa on osaltaan myötävaikuttanut EU:n toimielinten tapojen parantamiseen ja siihen, että kansalaisten etu otetaan paremmin huomioon. Parlamentti on useaan otteeseen korostanut, että on laadittava hyvää hallintotapaa koskeva säännöstö, joka mahdollisuuksien mukaan koskisi kaikkia toimielimiä. Suurin osa toimielimistä on jo hyväksynyt omat hyvän hallinnon säännöstönsä.
|
