Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Ympäristövastuu
Imansaasteet
Kasvihuonekaasut
Auto Oil II
Elektroniikkaromu
Pakkausjäte
Elintarviketurvallisuus
GMO:t
Tupakka
Melusaaste
Kosmetiikka
Ihmisalkiot ja solut
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


EU päästökaupan eturivissä

Eurooppa on ensimmäisenä torjumassa maapallon ilmaston lämpenemistä. Tammikuussa 2005 EU ottaa käyttöön jäsenvaltioiden välisen kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kauppaa koskevan järjestelmän, joka on ensimmäinen laatuaan. EU on siis reippaasti edellä Kioton pöytäkirjan aikataulua, jonka mukaan maailmanlaajuinen järjestelmä otetaan käyttöön vuonna 2008. Uusi suunnitelma, jonka laatimiseen Euroopan parlamentti aktiivisesti osallistui, auttaa EU:ta saavuttamaan Kioton pöytäkirjan mukaisen yhteisen tavoitteensa, joka on kasvihuonekaasujen vähentäminen kahdeksalla prosentilla vuoteen 2012 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.

On näyttänyt siltä, että suurin osa EU:n jäsenvaltioista ei kykene saavuttamaan Kioton pöytäkirjan mukaisia tavoitteitaan. Koko EU:n kattava uusi päästökauppajärjestelmä auttaa tässä asiassa, sillä sen avulla alennetaan päästöjen vähentämisestä aiheutuvia kustannuksia ja johdetaan eurooppalaisia yrityksiä oikeaan suuntaan, ennen kuin maailmanlaajuinen Kioton järjestelmä otetaan käyttöön vuonna 2008.

EU:n uuden järjestelmän puitteissa noin 10 000 eurooppalaista yritystä voi 1. tammikuuta 2005 alkaen ostaa ja myydä lupia hiilidioksidipäästöihin. Kunkin valtion viranomaiset asettavat yrityksille päästötavoitteet, ja jos jokin yritys tuottaa vähemmän päästöjä kuin sen tavoitteeksi on merkitty, se voi myydä kiintiöstään jäljelle jääneen osan. Toisaalta taas, jos tietty tehdas ylittää päästörajansa, se voi ostaa lisää "päästöoikeuksia" muilta eurooppalaisilta yrityksiltä, jotka ovat vähentäneet omia päästöjään.

Luomalla näiden päästöoikeuksien osto- ja myyntimarkkinat EU haluaa tarjota kannustimia päästöjen vähentämiseen. Päästölupien myynnistä saatavat voitot voivat kannustaa yrityksiä kehittämään ja käyttämään uusia puhtaita menetelmiä. Koko EU:n kattava järjestelmä (erillisten kansallisten järjestelmien sijaan) myös estää kilpailun vääristymistä eri teollisuudenalojen sisällä. Vuoteen 2010 mennessä järjestelmän odotetaan leikkaavan vuosittain 1,3 miljardia euroa kuluja, joita EU:lle syntyy Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamisesta. Määrä on 35 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Järjestelmä otetaan käyttöön kahdessa vaiheessa, ensimmäinen vaihe koeluonteisesti vuosina 2005–2007 ja toinen vaihe vuosina 2008–2012. EU-maiden on laadittava kansalliset suunnitelmansa vuoden 2004 maaliskuuhun mennessä.

Pakollinen järjestelmä

Joidenkin jäsenvaltioiden hallitukset halusivat, että päästökauppajärjestelmä olisi vapaaehtoinen, mutta parlamentti tuki komissiota, jonka mukaan sitä olisi sovellettava kaikkialla EU:ssa sekä ympäristönsuojelun takia että markkinoiden vääristymisen välttämiseksi.

Jäsenvaltioiden hallitukset halusivat antaa kokonaisille teollisuudenaloille mahdollisuuden jättäytyä järjestelmän ulkopuolelle. Parlamentti kuitenkin vaati, että tämä mahdollisuus annettaisiin vain yksittäisille tehtaille, koska muussa tapauksessa järjestelmän periaate menettäisi merkityksensä.

Alun perin järjestelmää oli tarkoitus soveltaa pelkästään hiilidioksidisaasteeseen ja vain energia-, metalli-, paperi- ja mineraaliteollisuudessa, joka aiheuttaa noin 46 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Komission oli tarkoitus päättää väliraportin pohjalta, otettaisiinko mukaan lisää teollisuudenaloja ja muita kaasuja. Parlamentti kuitenkin sai jäsenvaltiot suostumaan siihen, että muita teollisuudenaloja otettiin mukaan vähitellen ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Komission väliraportissa keskitytään siihen, otetaanko kemikaali-, alumiini- ja kuljetusala mukaan järjestelmään. Parlamentin ansiosta kukin jäsenvaltio voi nyt itse päättää, haluaako se sisällyttää järjestelmään muita kasvihuonekaasuja vuodesta 2008 alkaen.

Saastuttaja maksaa

Toinen visainen ongelma oli, kuinka kansallisten viranomaisten tulisi jakaa päästöluvat. Komissio ehdotti, että luvat jaettaisiin yrityksille aluksi maksutta niiden aiempien päästötasojen perusteella. Parlamentin mielestä tämä kuitenkin heikentäisi "saastuttaja maksaa" -periaatetta eikä olisi tasapuolinen uusia yrityksiä kohtaan. Siitä saattaisi myös aiheutua markkinoiden vääristymistä. Näin ollen parlamentti ehdotti järjestelmää, jossa suurin osa luvista myönnettäisiin maksutta mutta tietty prosenttiosuus huutokaupattaisiin. Lopulta päädyttiin kompromissiin, jonka mukaan hallitukset voivat huutokaupata viisi prosenttia luvista kolmeksi vuodeksi 1. tammikuuta 2005 alkaen ja kymmenen prosenttia luvista toisessa vaiheessa vuosina 2008–2012. Lisää lupia voitaisiin huutokaupata vuoden 2012 jälkeen.

Parlamentti myös katsoi, että hallitusten ei pitäisi voida myöntää päästölupia rajoittamattomasti. Kunkin jäsenvaltion on rajoitettava myöntämiään kiintiöitä, ja niiden kokonaismäärän on mahduttava kyseiselle valtiolle Kioton pöytäkirjassa määrättyyn tavoitteeseen.

Kioton pöytäkirjassa annetaan teollisuusmaille mahdollisuus käyttää ns. joustomekanismeja päästöjen vähentämistä koskevien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tällaisia mekanismeja voisivat olla esimerkiksi investoinnit kasvihuonekaasujen vähentämiseen pyrkiviin hankkeisiin muissa maissa tai puhtaan teknologian vieminen kehitysmaihin. Parlamentin vaatimuksesta direktiivissä kuitenkin tehdään selväksi, että etusijalle on edelleen asetettava "kotimaiset" toimet.

Kioton pöytäkirja

Viime vuosisadalla Euroopan keskilämpötila nousi yhdellä asteella. Suuntauksen arvioidaan jatkuvan samanlaisena tai jopa pahenevan seuraavien sadan vuoden aikana. Luonnonilmiöiden, kuten auringon aktiivisuuden, lisäksi ilmastonmuutokseen on osittain vaikuttanut ihmisen toiminta: saasteet pidättävät lämpöä ilmakehässä ja aikaansaavat siten kasvihuoneilmiön. Suurin syy on hiilidioksidi (CO2), jota synnyttävät teollisuus, liikenne ja lämmitysjärjestelmät. Muita kasvihuoneilmiötä lisääviä kaasuja ovat mm. metaani, typpioksiduuli ja fluorihiilivedyt.

Euroopan unionin väkiluku on viisi prosenttia maailman väestöstä, mutta se tuottaa 15 prosenttia kaikista kasvihuonekaasuista. Tietoisena vastuustaan EU otti merkittävän roolin Kioton pöytäkirjaa koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa, joita käytiin vuonna 1997 YK:n ilmastosopimuksen lujittamiseksi ja toimeenpanemiseksi. Pöytäkirjassa määrätään sitovat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

EU:n jäsenvaltioiden välillä käyttöön otettava kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kauppaa koskeva järjestelmä on osa laajempaa toimintasuunnitelmaa, jolla pyritään edistämään puhtaiden ja uudistuvien energiamuotojen käyttöä ja pidemmällä aikavälillä valmistelemaan Euroopan perusrakenteita ilmastonmuutoksen seurauksille.



  
Esittelijä:
  
Ilman saasteet ja kasvihuonepäästöt: Jorge Moreira da Silva (EPP-ED, P)
  
Virallinen lehti - lopulliset säädökset
  
Ilman saasteet ja kasvihuonepäästöt - ei vielä saatavilla

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004