| Käytettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vuori kasvaa koko ajan kaikkialla Euroopassa. Yksi kuluttaja tuottaa keskimäärin 16 kiloa elektroniikkajätettä vuodessa, joten koko EU:n alueella sitä syntyy yhteensä kuusi miljoonaa tonnia joka vuosi. Tämä on valtavaa tuhlausta ja myös suuri ympäristöriski, sillä sähkölaitteet sisältävät erittäin myrkyllisiä raskasmetalleja ja muita saastuttavia aineita. EU:n uudessa lainsäädännössä velvoitetaan valmistajat maksamaan laitteiden keräyksestä ja hävittämisestä.
Miljoonia vanhoja leivänpaahtimia, liesiä, radioita, televisioita ja tietokoneita viedään vuosittain kaatopaikoille, hylätään pellonpientareille tai yksinkertaisesti heitetään roskiin. Sähköromusta on tullut unionin nopeimmin kasvava jätevirta.
Euroopan parlamentti hyväksyi joulukuussa 2002 kaksi uutta direktiiviä, joilla pyritään lieventämään sähköromuongelmaa. Parlamentin jäsenet vaativat lakiehdotuksen tiukentamista ennen kaikkea sen varmistamiseksi, että tuottajat joutuvat maksamaan kustannukset, joita aiheutuu niiden omista tuotteista syntyvän jätteen käsittelemisestä. Myös kuluttajille tulee uudenlainen vastuu.
Tuottaja maksaa
Parlamentin vaatimusten ansiosta unionin jäsenvaltioiden on taattava, että laitteiden valmistajat maksavat omista tuotteistaan syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaitejätteen keräys-, käsittely- ja kierrätyskustannukset. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että kuluttajat voivat viedä vanhat sähkölaitteensa asuinpaikkansa läheisyydessä sijaitseviin maksuttomiin keräyspisteisiin. Tuottajien on maksettava näiden keräyspisteiden toiminnasta aiheutuvat kulut samoin kuin kerättyjen laitteiden kierrätys- ja käsittelykulut. Ne voivat kuitenkin valita, haluavatko pyörittää omia keräysjärjestelmiään vai osallistua yhteisjärjestelmään.
Parlamentti vaati muun muassa, että sellaisten laitteiden keräyskustannukset, jotka on pantu myyntiin enintään 30 kuukautta direktiivin voimaantulon jälkeen (ja jotka ovat ns. "vanhaa jätettä"), jaetaan niiden tuottajien kesken, jotka ovat vielä olemassa, kun jätteen käsittelykustannukset syntyvät. Maksuosuus lasketaan sen mukaan, mikä on tuottajan markkinaosuus tietyntyyppisen laitteen myynnistä.
Isännätön jäte
Jos sähkölaitteiden valmistajat tai maahantuojat ovat tehneet konkurssin tai jos niitä ei onnistuta jäljittämään, jäljelle ei jää ketään, joka ottaisi suoran vastuun sähkölaiteromusta. Näiden "isännättömien" tuotteiden keräyksen ja käsittelyn maksamiseksi parlamentti vaati tuottajilta takuita siitä, että tällaisesta jätteestä aiheutuvat kustannukset eivät jää muiden tuottajien tai yhteiskunnan maksettavaksi. Takuuna voi olla kierrätysvakuutus tai sidottu pankkitili tai se voidaan maksaa järjestelmään, jolla rahoitetaan sähkölaitteiden jätehuoltoa.
Parlamentti halusi varmistaa, että tuottajat eivät voi kiertää kierrätyssäännöksiä tuotesuunnittelun avulla eli esimerkiksi luomalla tuotteita, joissa on "älysiru", niin ettei niitä voi kierrättää (kuten tulostimien mustepatruunat). Lisäksi parlamentin jäsenten vaatimuksesta säännöksiin sisällytettiin tiukat määräykset tuottajan merkitsemisestä laitteisiin, koska merkinnät ovat ainoa tapa varmistaa, että järjestelmä toimii. Sähkölaitteiden valmistuksessa käytettävät raskasmetallit ja myrkylliset palosuoja-aineet kielletään kokonaan heinäkuusta 2006 alkaen.
Keräystavoitteet
EU:n jäsenvaltioiden on kerättävä kotitalouksista vuosittain keskimäärin vähintään neljä kiloa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua asukasta kohden vuoden 2006 loppuun mennessä. Tämä määrä on sitova eikä vapaaehtoinen, koska parlamentti sai tahtonsa läpi. Uusi sitova tavoite asetetaan vuoden 2008 loppuun mennessä.
Kuluttajan vastuu
Myös kuluttajien on otettava vastuu hankkimistaan tuotteista: sähkö- ja elektroniikkalaitejätteen hävittäminen tavallisen kotitalousjätteen seassa tullaan kieltämään.
Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin kaikkien edellä mainittujen järjestelyjen täytäntöönpanemiseksi. Jos uusia säännöksiä ei noudateta, seurauksena voi olla sakkorangaistus – sekä kuluttajille että tuottajille.
Mainittakoon lopuksi, että sähkölaitevalmistajia edustavat järjestöt samoin kuin kuluttaja- ja ympäristönsuojeluelimet tukivat voimakkaasti parlamentin menestyksekkäitä vaatimuksia siitä, että tuottajien on maksettava keräys- ja kierrätyskustannukset ja tarjottava takuu "isännättömän" jätteen käsittelystä.
|
