|
EU hyväksyi äskettäin kaksi tärkeää direktiiviä tupakasta. Ensimmäinen koskee tupakkatuotteiden ainesosia ja merkintöjä, toinen niiden mainontaa ja sponsorointia. Parlamentti teki merkintöjä koskevaan direktiiviin lukuisia muutoksia, jotka koskivat varsinkin pakkauksiin merkittävien varoitusten kokoa ja sisältöä. Myös tupakkatuotteiden mainontakieltoa koskevaa direktiiviluonnosta parlamentti tuki voimakkaasti. Molemmista direktiiveistä on käyty kiihkeää keskustelua, ja mainontadirektiivistä väännetään kättä vieläkin: lopullisen päätöksen siitä tekee EU:n tuomioistuin.
On arvioitu, että tupakointi aiheuttaa EU:ssa vuosittain noin puoli miljoonaa kuolemantapausta. Tupakoinnin aloittajista 80 prosenttia on alle 18-vuotiaita. Nämäkin seikat ovat vaikuttaneet siihen, että ajatus tupakkatuotteiden kulutusta vastustavasta EU:n lainsäädännöstä on saanut runsaasti vastakaikua. EU:n lainsäädäntävaltuudet kansanterveyden alalla ovat kuitenkin rajoitetut, sillä se on pääasiassa jäsenvaltioiden aluetta. EU voi silti ottaa käyttöön tupakanvastaisia toimia käyttämällä hyväksi yhtenäismarkkinoita koskevia lakeja, sillä kaupan esteiden poistamiseen tarkoitetuissa EU-laeissa on otettava huomioon myös terveyteen liittyvät asiat.
Niin kauan kuin jäsenvaltioiden kansalliset säännökset esimerkiksi savukkeiden ainesosista tai tupakkamainonnasta ovat erilaisia, tietty jäsenvaltio voi estää savukkeiden tai tupakkamainoksia sisältävän lehden tuonnin toisesta jäsenvaltiosta. Vaikka kielto on täysin laillinen, se muodostaa kaupan esteen. Jotta näitä tuotteita voitaisiin myydä vapaasti kaikkialla unionissa, tarvitaan EU:n yhteisiä normeja. Ne on kuitenkin muotoiltava siten, että ne johtavat myös kansanterveyden kohentumiseen.
Tupakkatuotteiden ainesosia ja merkintöjä koskeva direktiivi
Euroopan komissio esitti vuonna 1999 direktiiviluonnoksen EU:n jäsenvaltioiden niiden lakien yhdenmukaistamisesta, jotka koskevat tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäispitoisuuksia savukkeissa, pakkauksiin merkittäviä terveysvaroituksia, muiden ainesosien kuin tupakan käyttöä sekä tupakkatuotteiden kuvauksia. Kansallisten säännösten monien eroavaisuuksien ajateltiin hankaloittavan EU:n sisämarkkinoiden toimintaa, joten tärkeintä oli yksinkertaisesti luoda EU:n yhteiset standardit. Koska uudella lainsäädännöllä oli kuitenkin pyrittävä myös suojaamaan kansanterveyttä, koko EU:n kattavat vahingollisten ainesosien rajat olivat tiukat. Myös standardivaroitusmerkintöjä ja tuotetietoja ehdotettiin, niin että kuluttajat saisivat riittävästi tietoa tupakkatuotteiden riskeistä.
Tervan ja nikotiinin enimmäispitoisuudet
Jäsenvaltioissa valmistettavista tai myytävistä savukkeista poltettaessa syntyvät määrät tulee 1. tammikuuta 2004 alkaen olla enintään seuraavat: tervaa 10 mg, nikotiinia 1 mg ja hiilimonoksidia 10 mg savuketta kohden, tosin Kreikalle on tervan määrän suhteen annettu aikaa 1. tammikuuta 2007 asti. Muihin kuin EU-maihin vientiä varten unionissa valmistettaviin savukkeisiin sovelletaan samoja enimmäispitoisuuksia siirtymäkauden jälkeen (1. tammikuuta 2007 asti), joten EU:n savukkeidenvalmistajilla on aikaa muuttaa tuotteitaan.
30. syyskuuta 2003 alkaen kielletään ilmaisut "vähätervainen" ("low tar"), "erittäin kevyt" ("ultra light"), "kevyt" ("light") ja "mieto" ("mild") sekä sellaiset uudet nimitykset ja kuvat, joilla annetaan vaikutelma, että nämä tuotteet olisivat vähemmän vahingollisia kuin muut.
Terveysvaroitukset – mitä suurempia, sitä parempia
Savukepakkauksiin on sisällytettävä suurikokoiset terveysvaroitukset 30. syyskuuta 2003 alkaen. Parlamentin jäsenten sinnikkyys palkittiin, ja näistä varoituksista tuli suurempia ja jyrkkäsanaisempia kuin komissio alkuaan ehdotti.
Jokaisen EU:ssa myytävän savukepakkauksen etupuolella on oltava 30 prosenttia sen pinta-alasta kattava yleisvaroitus: joko "Tupakointi tappaa / Tupakointi on hengenvaarallista" tai "Tupakointi vahingoittaa vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia". Jälkimmäinen varoitus hyväksyttiin parlamentin vaatimuksesta. Se halusi kiinnittää huomiota passiivisen tupakoinnin vaaroihin.
Pakkauksen kääntöpuolesta 40 prosenttia on katettava erityisvaroituksella, jonka jäsenvaltiot voivat valita direktiiviin sisältyvästä neljäntoista vaihtoehdon luettelosta. Esimerkkeinä mainittakoon "Tupakointi raskauden aikana vahingoittaa lastasi", "Tupakointi aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Älä aloita." ja "Tupakointi voi aiheuttaa hitaan ja tuskallisen kuoleman".
Niissä jäsenvaltioissa, joissa on kaksi tai kolme virallista kieltä, sekä yleis- että erityisvaroitukset ovat kooltaan suurempia.
Parlamentin painostuksen tuloksena jäsenvaltiot voivat 1. lokakuuta 2004 alkaen halutessaan liittää näihin varoituksiin värivalokuvia tai muita kuvia tupakoinnin vaikutuksista terveyteen. Tällaisten kuvien šokeeraava vaikutus on osoittautunut hyvin tehokkaaksi esimerkiksi Kanadassa ja Brasiliassa. Varoituksissa voidaan myös antaa puhelinnumeroita, sähköpostiosoitteita tai Internet-osoitteita, joista tupakoitsijat saavat tietoa, kuinka päästä tupakasta eroon. Vaikka jäsenvaltioita ei velvoiteta sisällyttämään kuvia varoituksiin, ne eivät saa estää savukkeiden tuontia sellaisista EU-maista, jotka käyttävät kuvia pakkauksissa.
Kuluttajille lisää tietoa tuotteista
Valmistusprosessissa moniin tupakkatuotteisiin lisätään satoja muita ainesosia kuin tupakkaa, jotka nekin voivat aiheuttaa riippuvuutta. Tupakkayhtiöiden on 31. joulukuuta 2002 alkaen toimitettava maidensa hallituksille vuosittain luettelo kaikista tuotteidensa ainesosista, niiden määristä ja syistä niiden käyttöön. Parlamentti vaati, että hallitusten on julkistettava nämä tiedot. Lisäksi komission on 31. joulukuuta 2004 mennessä laadittava luettelo EU:ssa valmistettavissa tupakkatuotteissa sallituista ainesosista.
Tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskeva direktiivi
Tupakan televisiomainonta kiellettiin EU:ssa vuonna 1991. Tupakkamainontaa muissa tiedotusvälineissä ja tupakan sponsorointia koskeva direktiivi hyväksyttiin EU:ssa jo 1998, mutta Saksan hallitus vei asian EU:n tuomioistuimeen ja väitti, että EU oli ylittänyt toimivaltuutensa. Tuomioistuin oli samaa mieltä ja kumosi direktiivin todeten, että osa direktiivin sisältämistä mainontakielloista (julisteissa, aurinkovarjoissa, tuhkakupeissa ja elokuvissa) ei vaikuttanut millään tavoin Euroopan yhtenäismarkkinoihin, koska niiden teho oli puhtaasti paikallista. Tuomarit kuitenkin lisäsivät, että ei ollut mitään syytä siihen, miksi yhtenäismarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä sinänsä ei voitaisi käyttää tupakkamainonnan kieltämiseen.
Näin ollen komissio esitti uuden direktiiviluonnoksen vuonna 2001. Se oli huolellisesti suunniteltu sellaiseksi, että edellisen direktiivin ongelmat voitaisiin välttää, ja siinä keskityttiin vain sellaiseen mainontaan ja sponsorointiin, jolla on "rajat ylittäviä vaikutuksia".
Uudessa direktiivissä kielletään tupakkamainonta lehdissä ja muissa painojulkaisuissa, radiossa ja Internetissä, vaikkakin poikkeuksia sallitaan tupakka-alan ammattilaisten julkaisuissa. Tupakkayhtiöt eivät myöskään saa sponsoroida radio-ohjelmia ja tiettyjä kansainvälisiä tapahtumia, kuten Formula 1 -kilpailuja, eivätkä jakaa tuotteitaan ilmaiseksi näissä tapahtumissa. Sen sijaan direktiivissä ei kielletä epäsuoraa mainontaa, kuten vaatteissa olevia mainoksia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin halutessaan ottaa käyttöön tiukempiakin tupakanvastaisia toimia.
Parlamentti hyväksyi tämän direktiivin suurella enemmistöllä, ja sen on määrä tulla voimaan heinäkuussa 2005. Saksan hallitus ilmoitti kuitenkin syyskuussa 2003, että se aikoo jälleen viedä asian tuomioistuimeen.
Lisää tupakanvastaisia toimia tulossa
Komissio harkitsee muitakin tupakanvastaisia toimia. Tupakanviljelijöille maksetaan EU:n budjetista tällä hetkellä miljardi euroa vuodessa. Tuen määrää saatetaan vähentää ja kohdistaa varoja maataloustulotukiin ja alueellisiin tukiin. Tupakoinnin kieltämistä julkisilla paikoilla, myös baareissa, ollaan harkitsemassa työntekijöiden suojelemiseksi passiiviselta tupakoinnilta ja sen myötä työnantajien suojelemiseksi oikeudenkäynneiltä. Lopuksi mielenkiintoinen yksityiskohta: komission omalle henkilöstölle on ilmoitettu, että toukokuusta 2004 alkaen he eivät enää saa tupakoida työhuoneissaan.
|
