Euroopan parlamentin
toiminta
Kohokohdat 1999-2004

 
Euroopan parlamentti
EU:n uudistaminen
Laajentuminen
Kansalaisoikeudet
Oikeus- ja sisäasiat
Ulkosuhteet
Ympäristö / Kuluttajansuoja
Ympäristövastuu
Imansaasteet
Kasvihuonekaasut
Auto Oil II
Elektroniikkaromu
Pakkausjäte
Elintarviketurvallisuus
GMO:t
Tupakka
Melusaaste
Kosmetiikka
Ihmisalkiot ja solut
Liikenne / Aluepolitiikka
Maatalous / Kalastus
Talous- ja rahapolitiikka
Työllisyys- ja sosiaali-
politiikka / Naisten oikeudet
Sisämarkkinat / Teollisuus / Energia / Tutkimus
 

EPP-ED PSE Group ELDR GUE/NGL The Greens| European Free Alliance UEN EDD/PDE


Kudos- ja solusiirtojen turvallisuus

Ihmiskudosten ja -solujen siirtäminen on voimakkaasti laajeneva lääketieteen ala. Siirtoihin liittyvä tulehdusriski on kuitenkin suurempi kuin verensiirroissa. Koska kudoksia ja soluja toimitetaan valtioiden rajojen yli, vuonna 2002 esitettiin laatu- ja turvallisuusvaatimuksia koskeva EU:n direktiivi. Euroopan parlamentti tiukensi vaatimuksia ja pyrki näin varmistamaan, että kudosten ja solujen hankinnan suorittavat laitokset ja mahdolliset luovuttajat eivät toimi voiton tavoittelu mielessään.

Kudos- ja solusiirtojen lisääntyminen on myönteinen asia, koska ne mahdollistavat uusia hoitomuotoja potilaille, jotka kärsivät tähän asti parantumattomina pidetyistä sairauksista. Lisäksi siirrot tarjoavat merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. On kuitenkin huolehdittava siitä, että laatu- ja turvallisuusvaatimuksia noudatetaan. Monet muistavat vielä kipeästi HI-viruksen saastuttamien verituotteiden aiheuttaman skandaalin. Kudos- ja solusiirroissa infektioriski on suurempi, koska käytettävissä ei yleensä ole menetelmää taudinaiheuttajien tuhoamiseksi ja koska hoitomenetelmä on vielä hyvin uusi. On jo esiintynyt kuolemantapauksia, jotka olisi voitu välttää, jos standardeja olisi noudatettu paremmin. EU:n on välttämätöntä puuttua asiaan, koska kudoksia ja soluja toimitetaan maasta toiseen. Esimerkiksi Ranskassa sarveiskalvosiirrännäisistä jopa 25 prosenttia tuodaan ulkomailta. Euroopan kansalaisten on voitava olla varmoja siitä, että toisista jäsenvaltioista tuotavat siirrännäiset ovat samojen laatu- ja turvallisuusstandardien mukaisia.

Komission ehdotuksen mukaan ihmisille siirrettäväksi tarkoitettujen ihmisperäisten kudosten ja solujen käsittelyä, säilytystä, varastointia ja jakelua saisivat jatkossa harjoittaa vain laitokset, joilla on toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen myöntämä toimilupa. Toimivaltainen viranomainen suorittaa laitoksissa säännöllisiä tarkastuksia. Laitoksen johtajalla on oltava asian edellyttämä kokemus, ja myös henkilökunnan on oltava pätevää. Tartuntatautien varalta on tehtävä asianmukaiset testit, esimerkiksi aidsin varalta hiv-testi. Mahdollisista vaaratilanteista ja odottamattomista seikoista on ilmoitettava, ja on oltava järjestelmä solujen ja kudosten sekä luovuttajien jäljittämiseksi. Samoja vaatimuksia olisi sovellettava EU:n ulkopuolisista maista tuotaviin solu- ja kudossiirrännäisiin.

Vapaaehtoiset, maksutta tapahtuvat luovutukset

Parlamentti tuki direktiivin tavoitetta mutta oli huolissaan siitä, että kudosten ja solujen luovuttamisesta maksaminen – joko luovuttajille tai kudosten- tai solujensiirtotoimintaa harjoittaville laitoksille – voisi heikentää terveyden ja turvallisuuden tasoa.

Komission direktiiviluonnoksessa ehdotettiin vain, että jäsenvaltioiden olisi "edistettävä" korvauksettomia kudos- ja soluluovutuksia, mutta parlamentin vaatimuksesta lopullisessa tekstissä säädetään, että "jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että kudos- ja soluluovutukset tapahtuvat vapaaehtoisesti ja maksutta". Luovuttajille voidaan maksaa korvaus, joka on tiukasti rajattu luovutukseen liittyvien kulujen – esimerkiksi matkakustannusten – ja haittojen korvaamiseen.

Sama koskee niin sanottuja kudoslaitoksia: "Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että kudosten ja solujen hankkiminen sinänsä ei perustu voiton tavoitteluun." Parlamentti sai myös aikaan, että yksityisille yrityksille voidaan myöntää lupa toimia kudoslaitoksina, kunhan ne täyttävät vaaditut edellytykset.

Tiedonsaanti, jäljitettävyys ja yksityisyys

Parlamentin jäsenet onnistuivat sisällyttämään direktiiviin suhteellisen yksityiskohtaiset säännökset tietoihin perustuvasta suostumuksesta. Näin varmistetaan, että luovuttajat saavat riittävästi tietoa.

Lisäksi parlamentti tiukensi kudosten ja solujen jäljitettävyyttä koskevia säännöksiä: täydellisen jäljitettävyyden edellyttämät tiedot on säilytettävä vähintään 30 vuotta kliinisen käytön jälkeen. Toisaalta parlamentin jäsenet vaativat, että luovuttajille olisi yleisesti taattava nimettömyyssuoja ja että jäsenvaltiot voisivat poistaa nimettömyyssuojan vain poikkeustapauksissa, kuten sukusolujen luovuttamisessa. (Tämä antaisi lapselle mahdollisuuden saada tietää geneettiset vanhempansa.)

Eettinen puoli jäsenvaltioiden ratkaistavaksi

Monet parlamentin jäsenet olivat huolestuneita kudosten ja solujen luovuttamisen eettisistä ongelmista ja halusivat lisätä direktiiviin tietyt eettiset vähimmäissäännöt, joihin olisi kuulunut muun muassa ihmiskloonauksen kieltäminen ja raskaudenkeskeytysten estäminen sikiön kudosten hankkimiseksi. Osoittautui kuitenkin, etteivät nämä asiat kuulu kyseisen lainsäädännön alaan. Eettiset ratkaisut jäävät näin ollen yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulle. Direktiivillä ei ole vaikutusta esimerkiksi jäsenvaltioiden päätöksiin sallia tai kieltää ihmisen jonkin solutyypin käyttö kloonaukseen, itusolut ja alkion kantasolut mukaan lukien.



  
Esittelijä:
  
Ihmiskudosten ja -solujen laatu- ja turvallisuusvaatimukset: Peter Liese (EPP-ED, D)
  
Euroopan unionin virallinen lehti – päätösasiakirjat:
  
Ihmiskudosten ja -solujen laatu- ja turvallisuusvaatimukset – parlamentin hyväksymä teksti

 

 

 
  Publishing deadline: 2 April 2004