8. parlamentarni saziv Merja KYLLÖNEN

Äänestin trilogimandaattia vastaan.
EMPL-valiokunnan mietintöön sisältyy merkittäviä haasteita Suomen sosiaaliturvajärjestelmälle.
Esimerkiksi Unkarin työttömyysetuuden saaja voisi Suomessa yhden päivän työskentelyn ja tästä muodostuvan vakuutuksen jälkeen saada Suomessa työttömyysetuuksia ja viedä nämä etuudet mukanaan Unkariin kuuden kuukauden ajan.
a) On mahdotonta väittää, että unkarilaisella työntekijällä on yhteys Suomen työmarkkinoihin, jos hän ei ole aiemmin osallistunut Suomen työmarkkinoille eikä ollut sosiaaliturvajärjestelmässä. On todennäköistä, että unkarilaiselle työntekijälle ei koskaan synnykään pidempää yhteyttä Suomen työmarkkinoihin, koska hänellä on oikeus viedä etuudet Unkariin kuuden kuukauden ajan.
b) Tällä myös vähennetään helposti Unkarin ja unkarilaisten työnantajien taakkaa ja viedään näin kannustimet Unkarin järjestelmän uudistamiselta työntekijöiden eduksi. Esimerkiksi Unkarin järjestelmä on työnantajien ja työntekijöiden yksityisesti rahoittama; saanto on 20 prosenttia tuloista ja kestoaika on noin 15 viikkoa.
Suomessa on ulkomaisen työntekijän näkökulmasta antelias sosiaaliturvajärjestelmä.
c) Kohtien a) ja b) seurauksena Suomen sosiaaliturvajärjestelmä joutuu kohtaamaan julkisen rahoituksen osalta suuria haasteita, mitä ei ole meillä huomioitu ja mistä ei ole keskusteltu. Esimerkiksi Tanskassa vastaava keskustelu on lähtenyt liikkeelle.
Kaikissa jäsenvaltioissa on työttömyysetuuksia. Ne perustuvat kelpoisuuden myöntämisperusteisiin ja -periaatteisiin, esimerkiksi tiettyyn työskentelykauteen.
Kun otetaan huomioon EU:n pyrkimys koordinoida tällaisia turvajärjestelmiä, jäsenvaltiot, joilla on korkea sosiaaliturva, pakotetaan epäsuorasti alentamaan sosiaalisia normejaan. En vastusta ”pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin” jakamista, mutta se on tehtävä tavalla, joka kohtelee jäsenmaita, sen työntekijöitä ja yrityksiä oikeudenmukaisesti.

PPE:n esittelijä Jeroen Leaners totesi, että hän halusi välttää, että ELAsta tulisi "hampaaton paperitiikeri", mutta nyt näyttää siltä, että ELA on juuri se.
Lähtökohtaisesti en tue sellaisten byrokratiakokonaisuuksien rakentamista, jotka ovat olemassa vain olemassaolon vuoksi ja joilta puuttuu varsinainen toimivalta ja esimerkiksi mahdollisuus rangaista väärinkäytöksistä.
ELA toimii välittäjänä jäsenvaltioiden välisissä riidoissa ja tekee yhteisiä työvoimatutkimuksia. Molemmat toiminnot ovat osoittautuneet hampaattomiksi.
Riitojenratkaisumekanismi on poistettu kokonaan. Sovittelumenettelyyn ja yhteisiin tarkastuksiin osallistuminen olisi edelleen vapaaehtoista, ja jos jäsenvaltio päättää osallistua sovittelumenettelyyn, sen ei tarvitse noudattaa sovittelulautakunnan lausuntoa.
Neuvoston yleisessä lähestymistavassa hyväksymän kannan perusteella ei näytä uskottavalta, että työviranomaisesta tulisi uskottava toimija. Neuvoston tekstin sisältö on parempi kuin parlamentin esittämä sovittelu, koska siinä selvästi sanotaan, että ELAn lausunnot voivat olla ”sitovia”. Siinä todetaan myös, että osallistumisen sovitteluun ja yhteisiin tarkastuksiin olisi oltava vapaaehtoista ja että yhteiset tarkastukset voidaan toteuttaa vain kansallisten viranomaisten toimesta kansallisella alueella.
Käsittelyn yhteydessä yritettiin korostaa ELAn painopisteenä sosiaalista polkumyyntiä ja väärinkäytöksiä, koska niiden kautta ELAlla olisi todellista lisäarvoa suhteessa nykyisiin viranomaistoimiin. Seuraavaksi tämä merkitsisi palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten asettamista.
ELA voisi hankaloittaa työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä ja tiettyjä kansallisia työmarkkinasuhteita tietyissä jäsenvaltioissa, koska monista muista virastoista poiketen ELAn sidosryhmissä ja hallintoneuvostossa olisi edustettuna jäsenmaiden toimijoiden sijasta pelkästään unionin tason työmarkkinaosapuolia.

Äänestin tänään tekijänoikeusdirektiiviä vastaan, sillä en tue artiklaa 13 nykyisessä muotoilussaan. Tekijät ovat korvauksen työstään ansainneet, mutta valitettavasti artikla 13 vaatii palveluiden tarjoajia varmistamaan, ettei tekijänoikeussuojattua aineistoa ladata heidän sivustoilleen käyttäjien toimesta. Sisällöntunnistustekniikka ei valitettavasti ole kovin luotettavasti toimivaa, ja on pelko että esim. opetustarkoituksessa, kritiikissä tai uutisoinnissa käytetty sisältö saatetaan tulkita ongelmalliseksi. Artiklalla voi olla välillisesti haitallisia vaikutuksia esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehittämiseen ja yleisiin kansalaisoikeuksiin.
Yksilön tai pienen yrityksen on varsin vaikeaa riitauttaa sisällöntunnistustekniikan toimenpiteet, jotka he kokevat olevan aiheettomia. Pienempien yritysten ei ole liiketoiminnallisesti mahdollista tehdä isoja investointeja sisältöjen skannaukseen ja valvontaan tai etukäteisvalvontaan tarvittavan moderointihenkilöstön palkkaamiseen.
Artiklan vaikutus on voimakas nimenomaan itsenäisiin, pieniin ja aloitteleviin yrityksiin (start-upit), ja käytännössä se betonoi markkinoita hallitsevien suurten yritysten valta-aseman.
Toisaalta myös artiklan 11 kaltainen säätely on aikaisemmin epäonnistunut Saksassa ja Espanjassa. Jos pyrkimys on puuttua valeuutisten leviämiseen, artiklalla on helposti päinvastainen vaikutus.
Kannatan kokonaisuuden palautusta valmisteluun. Viestinnän lainsäädännön tulee olla selkeää, eikä tekijäoikeusoikeudenkäyntien pelko voi olla ohjaamassa kansalaisten saamaa informaatiota.