Reilun 120 miljardin euron kysymys: kuinka saada tolkku EU:n budjetista?

Saksan arvioidaan tuovan EU:n kassaan vuonna 2010 hiukan alle 20 % sen tuloista. Ranska (18 %), Italia (13,9 %), Iso-Britannia (10,4 %) ja Espanja (9,6 %) ovat kokonaisosuuksiltaan seuraavaksi suurimmat maksumiehet. Suomen osuus tullee olemaan 1,65 prosentin luokkaa.

Julkisuudessa vertaillaan usein sitä, mitkä jäsenmaat "hyötyvät" ja mitkä "häviävät" EU:ssa. Jäsenmaiden "nettomaksuosuuksia" vertaillaan siltä pohjalta, mitä maat tuovat EU:n rahakirstuun suhteessa sieltä saamiinsa varoihin. "Nettomaksajia" olisivat siten jäsenmaat jotka osallistuvat muita suhteellisesti suuremmalla osuudella EU:n rahoittamiseen. Nettomaksajat siis hyötyisivät suhteessa vähemmän EU:sta ja sen politiikoista (etenkin maatalouden ja aluetukien suhteen).

Määrällisellä panos-hyöty -suhteella laskien Saksa, Ranska, Hollanti, Italia, Iso-Britannia ja Ruotsi ovat EU:n suurimmat nettomaksajat.

Rahoitusosuuksien ja jäsenmaihin EU:lta takaisin virtaavien varojen arviointi ja "nettotaseen" määrittely on kuitenkin edellä esitettyä monimutkaisempi laskuharjoitus etenkin seuraavien syiden vuoksi:

• Huomattava osuus EU:n budjettivaroista ei palaa jäsenvaltioihin vaan päätyy kolmansiin maihin esimerkiksi osana EU:n naapuruus- ja kehitysyhteistyöpolitiikkoja. Myös EU:n toimielinten rahoitus vie oman osuutensa (6 % vuonna 2006) unioni kassasta. Ulkosuhteet ja hallintomenot muodostavat noin 13 % EU:n menoista.

• EU-hankkeiden toteutus ja niistä kertyvä hyöty ylittää usein jäsenmaiden rajat. Esimerkiksi ruotsalais-suomalainen yhteisyritys voi vastata silta- tai tiehankkeesta Suomessa ja saada sen toteutukseen EU-rahaa.

• Tullimaksuja perivät ja saavat kontolleen ne jäsenmaat, joihin tavara EU:n alueelle saapuu. Tosiasiallisesti tullin maksaa kuitenkin tuotteen ostava kuluttaja. Siten esimerkiksi saksalainen autonostaja maksaa osana autonsa hintaa tullin, jonka Antwerpenin satama Belgiassa on perinyt EU-markkinoille tulevilta korealaisilta autoilta.

EU on lisäksi perusluonteeltaan ja tavoitteiltaan jäsentensä keskinäistä solidaarisuutta korostava yhteisö. Se on perustamissopimuksensa mukaan sitoutunut "...lujittamaan talouksiensa ykseyttä ja takaamaan niiden sopusointuisen kehityksen vähentämällä eri alueiden välisiä eroavuuksia ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä". Unionin budjettivarojen uudelleenjako on sikälikin olennainen osa eurooppalaista integraatioprojektia.