Reilun 120 miljardin euron kysymys: kuinka saada tolkku EU:n budjetista?

Mepit ja jäsenmaiden rahaministerit pääsivät loppuvuodesta sopuun siitä, mihin satoihin budjettiotsakkeisiin EU:n reilun 120 miljardin euron talousarvio käytetään. Budjettineuvottelujen suurin haaste oli löytää rahoitus Euroopan talouden elvytykseen vuonna 2010 sovituille 2,4 miljardille eurolle. Mutta kuka päättää mistäkin EU:n rahakirstun suhteen, ja mistä kaikki nuo miljardit tulevat ja mihin ne menevät? Lue teemamme, niin tiedät.

Lissabon: parlamentille lisää budjettivaltaa

Euroopan parlamentti päättää 1. joulukuuta 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen myötä koko EU-budjetista yhdessä jäsenmaiden neuvoston kanssa. Aiemmin parlamentilla ei ollut viimeistä sanaa muun muassa maatalouteen tai kansainvälisiin sopimuksiin liittyvistä "pakollisista" menoista (noin 45 % EU:n talousarviosta). Lissabonin sopimus poisti erottelun pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin. Sopimus myös yksinkertaistaa budjettipäätöksentekoa.

Vuoden 2010 talousarvio on samalla neljäs, joka hyväksyttiin unionin 7-vuotisen budjettisopimuksen eli monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 puitteissa. Lissabonin sopimus tekee EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä sitovan.

Omintakeinen ja vaatimaton budjetti

EU:n talousarvio on monellakin tapaa omintakeinen. Kansallisista valtionkassoista poiketen Euroopan unioni ei voi kattaa mahdollista alijäämää lainarahalla. Kaikki menot on siis katettava tuloilla tai niin kutsutuilla EU:n omilla varoilla, joista jäsenmaat sopivat yhdessä.

Vaikka yhä uusia toimivaltuuksia ja tehtäviä on siirretty jäsenmailta Euroopan unionille, sen budjetti vie edelleen alle prosentin 27 jäsenmaan yhteenlasketusta bruttokansantulosta – noin 67 eurosenttiä päivässä tai 246 euroa vuodessa jokaista EU:n noin 495 miljoonaa kansalaista kohden.