Ádám Kósa: Vammaisuus on joskus enemmän yhteiskunnan kuin vammaisten ongelma

80 miljoonaa EU-kansalaista eli noin joka kuudes on jollain tavalla vammaisia. Vammaisilla ole välttämättä samoja mahdollisuuksia kuin muilla, koska palvelujen saatavuus on heikkoa tai liikuntarajoitteet nakertavat vapautta. Tämä haastattelu kertoo positiivisen esimerkin. Unkarilainen Ádám Kósa on kuuro ja meppi, ja kertoo meille miksi vammaisuus voi joskus olla enemmän yhteiskunnan kuin vammaisten itsensä ongelma.

Kuuroudestaan huolimatta Ádám Kósa on valmistunut asianajajaksi ja on nyt parlamentin jäsen keskustaoikeiston ryhmässä. Hänen laatimaansa mietintöä vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan komission vammaisstrategiasta 2010–2020 käsitellään työllisyysvaliokunnassa tällä viikolla.

Ádám Kósa, keitä mietintösi koskee?

EU:n suurinta vähemmistöä eli 80:tä miljoonaa vammaista. Heidän suurin ongelmansa on koulutuksen, työllisyyden ja terveyspalvelujen saavutettavuus, mikä on valtava ongelma koko yhteiskunnalle.

Konkreettisesti ja realistisesti: mitä asialle voidaan tehdä?

Komissiolla on tuore kymmenvuotinen vammaisstrategia. Mietintöni perustuu siihen, mutta olen lisännyt mukaan uusia kommentteja ja ideoita. Annan kolme esimerkkiä.

Ensinnäkin, vammaisia pitää katsoa ihmisoikeuksien eikä säälin näkökulmasta. Meillä on tähän työkalut, kuten YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista ja tietenkin EU:n perusoikeuskirja. Asenne on kaikkein keskeisin asia.

Toinen juttu on saavutettavuus. Miksi se on ongelma? Yhteiskunnan vuoksi. Minä olen kuuro, mutten silti tunne itseäni vammaiseksi. Ongelma ei ole meissä, vaan yhteiskunnan rakenteissa. Jos asiat ovat oikeasti saatavilla, meillä todella myös on pääsy niihin.

Sitten on työllisyys. Jos työnantajat osallistaisivat vammaiset paremmin, työpaikoista tulisi tasa-arvoisempia kaikille. Kannustan tähän mietinnössäni, ja se koskee kaikkia kouluopetuksesta vanhustenhuoltoon.

Mitä haluaisit EU:n edistävän seuraavien kymmenen vuoden aikana?

Tärkeintä on nostaa vammaisten työllisyysastetta. Länsi-Euroopassa ansiotyötä tekee noin 40 prosenttia vammaisista, ja Itä-Euroopassa puhutaan 10–15 prosentista. Tämä ei riitä alkuunkaan. 40 prosenttia on vähän, ja 10–15 prosenttia surkeaa. Tahdon huimaa parannusta näihin lukuihin.

Asia on keskeinen paitsi vammaisstrategian, myös EU 2020 -kasvustrategian kannalta. Jos työllisyys halutaan nostaa 75 prosenttiin, vammaiset on otettava mukaan.

Mihin tai keihin vammaiset voivat parlamentissa tai ylipäätään EU:ssa ottaa yhteyttä, jos heillä on huolia tai kysyttävää?

Ehdotan mietinnössäni komitean perustamista vammaisten asioita varten. Kyse on 80 miljoonasta ihmisestä, joten ehdotus on mielestäni realistinen. Parlamentilla on myös vammaisasioiden työryhmä ja sen vetoomusvaliokunta. Myös komissiossa on vammaisyksikkö, ja sitten ovat tietenkin kansalliset järjestöt. Mutta äänen saaminen kuuluviin näissä isoissa koneistoissa voi olla haastavaa.

Olet itse vammaisasioiden työryhmän puheenjohtaja. Miten ryhmä toimii ja mitä olette saavuttaneet?

Vammaisasioiden ryhmä on Euroopan parlamentin vanhin työryhmä. Se on ollut olemassa jo 30 vuotta. Se on myös suurin työryhmä, meillä on yli sata jäsentä.

Ryhmän ensisijaisena tavoitteena on vaihtaa tietoa meppien kesken, mutta keskustelemme myös neuvoston ja komission edustajien kanssa. Meillä on ollut kahdeksan tällaista tapaamista kahden viime vuoden aikana, ja olemme puhuneet esimerkiksi vammaisten naisten osallistamisesta ja työllisyydestä. Euroopan vammaisfoorumi, joka on tämän alan suurin kansalaisjärjestö, on vahva liittolainen.

Neuvosto ja komissio ovat aina läsnä kokouksissa, mikä on tärkeää. Olemme saaneet äänemme paremmin kuulumaan EU-tasolla, ja tietoisuus vammaisten asioista on lisääntynyt.

Haastattelu tehtiin viittomakielellä, tulkattiin siitä englanniksi ja käännettiin nyt suomeksi.