Sánchez Presedo: Asuntoluotot tulee taas saada kiinni reaalitalouteen

Kehnojen luottojen myöntäminen oli yksi perussyy finanssikriisille, joka puolestaan johti nykyiseen velkakriisiin. Parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan espanjalaismeppi Antolín Sánchez Presedo pohtii mietinnössään parempia tapoja suojella lainanottajia ja saada Euroopan luottoteollisuus vahvemmalle pohjalle.

Löyhä luotonanto oli yksi finanssikriisin vuonna 2008 johtaneista tekijöistä. Olemmeko yhä vaarassa?

Ylivelkaantuminen on edelleen kriisin keskiössä, ja asuntolainamarkkinoiden sääntely olisi tärkeä ensimmäinen askel taistelussa sitä vastaan. Sen jälkeen tulisi varmistaa, etteivät säästäjät ja veronmaksajat joudu kärsimään vastuuttomista lainakäytännöistä. Ne eivät saa ajaa meitä uuteen kriisiin.

Mietintösi perustuu komission direktiiviehdotukseen, mutta näkökulma on huomattavasti laajempi. Mitä ehdotuksesta puuttui?

Olemme tehneet kolme uutta lukua. Ensimmäisessä käsitellään sitä, mitä ihmisten pitää tietää ennen asuntolainan ottamista ja toisessa katsomme, mitä tapahtuu kun lainasopimus on allekirjoitettu.

Viimeinen uusi luku koskee markkinoiden avoimuutta. Ideana on helpottaa jokaisen luoton jäljitettävyyttä luomalla niille vaikkapa yhteinen rekisteri. Tämä auttaisi tietämään, millaisia luottoja milloinkin käsitellään, ja vakauttaisi markkinoita.

Ehdotat useita uusia toimintatapoja. Onko joitain luotonantotapoja, jotka pitäisi kieltää?

Huonot luotonantotavat tulisi kitkeä luomalla hyviä käytäntöjä. Tarvitsemme ilman muuta avoimemmat ja luotettavammat markkinat. Riskituotteet pitää pystyä tunnistamaan, ja valvontaviranomaisille tulee antaa valtaa määrätä ylimääräisiä toimenpiteitä. Näihin kuuluisivat kuluttajien varoittaminen tarvittaessa sekä tiukemmat vakausvaatimukset, jotta enemmän riskejä ottavat tahot kantavat myös riskinoton mahdolliset kustannukset.

Eurooppalaisilla asuntoluottomarkkinoilla on suuria eroja. Onko tämä etu vai ongelma?

Kansallista vaihtelua tulee pitää voimavarana ja säilyttää läheisyys ja suhteellisuus, mutta myös sisämarkkinoiden esteet tulee poistaa. Käytännöt, jotka ovat toimivia ja kumpuavat maan omasta kulttuurista, tulee säilyttää, ja monimuotoisuus mahdollistaa myös tuotteiden räätälöinnin. Sama koko kaikille ei toimi.

Tämän vuoksi tarvitsemme lisää kilpailua. Rahoitusala keskittyy, ja viiden suurimman luotonantajan yhteenlaskettu markkinaosuus on jokaisessa jäsenvaltiossa yli 75 prosenttia. Kilpailun lisääminen edistäisi myös tehokkuutta.

Lainanannon sääntely on vain osa keskustelua. Entä velallisten auttaminen?

Keskeisessä roolissa ovat tiedon lisääminen ja ammattimainen neuvonta. Tarvitsemme myös lisää moitteettomia luotonmyöntökäytäntöjä, jotta osapuolten välinen sopimus on oikeudenmukainen ja tasapuolinen.

Tarkastelemme esimerkiksi sopimusten ja maksujen joustavuutta. Käsittelemme myös mahdollisuutta vaihtaa lainanantajaa ja mahdollisuutta muuntaa ulkomaisia valuuttalainoja omalle valuutalle jotta vältettäisiin riskit, joita useimmat ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty hallitsemaan.

Mietintösi vaatii myös parempaa pääsyä asuntolainojen pariin niille, jotka nyt suljetaan mielivaltaisesti pois. Kuinka tämä toimisi?

Uskon, että lainat tulisi räätälöidä ottamaan huomioon erilaiset elämäntilanteet. Meidän tulee välttää sellaiset luottokelvottomuudet, jotka johtuvat virheellisistä tiedoista ja automaattisiin luottotuloksiin perustuvista päätöksistä.

Kuten G20-kompromississa sanottiin, rahoitusjärjestelmän tulee jälleen palvella perheiden ja yritysten eli reaalitalouden tarpeita. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan lisää joustavuutta, osallisuutta, vakautta ja paljon enemmän kilpailua.