Vuoden 2011 Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolesta

Ihmisoikeusaktivisti Alexander Milinkevich voitti Saharov-palkinnon vuonna 2006, jolloin hän oli Valko-Venäjän presidentinvaaleissa Alexander Lukashenkon vastaehdokkaana. Monet pitävät Lukashenkoa Euroopan viimeisenä diktaattorina. Lukashenko voitti vaalit, mutta häntä kritisoitiin paljon vaalitulosten peukaloinnista. Sen jälkeen Milinkevich on pidätetty useita kertoja erilaisilla verukkeilla. Hän ei ole kuitenkaan koskaan lopettanut taisteluaan vapauden ja demokratian puolesta.

Olet puolustanut aktiivisesti demokratiaa Valko-Venäjällä usean vuoden ajan. Mikä on mielestäsi suurin saavutuksesi?

Kun aloitin osallistumalla vuoden 2006 presidentinvaaleihin, moni eurooppalainen korkean tason poliitikko oli sitä mieltä, että meidän maamme tulisi suuntautua lähemmäksi Venäjää. Näin Lukashenko ei olisi enää ongelma.

Vuoden 2006 vaalien jälkeen kymmenet miljoonat ihmiset osoittivat julkisesti mieltään, vaikka virkavalta uhkasi leimata heidät terroristeiksi – meillä siitä voi seurata kuolemantuomio. Kaikki ymmärsivät silloin, että ihmiset haluavat elää itsenäisessä ja demokraattisessa valtiossa. Minusta tämä on saavutus.

Auttoiko Saharov-palkinnon saaminen?

Ainoastaan me voimme muuttaa asioita sisältä käsin, jotta maastamme voisi tulla demokraattinen ja vapaa. Eurooppalaisten vallanpitäjien solidaarisuus on kuitenkin todella tärkeää. Mitä enemmän saamme tukea Euroopan parlamentilta ja EU:n päätöksentekijöiltä, sitä vaikeampi diktaattorien on harjoittaa poliittista sortoa.

Miten Saharov-verkosto voi auttaa taistelussanne ihmisoikeuksien puolesta?

Olemme todella kaukana toisistamme ja tilanteet kotimaissamme ovat täysin erilaisia. Uskon, että tästä verkostosta voisi olla paljon hyötyä. Tällä hetkellä teemme yhteisiä julistuksia. Tämä on tietenkin jo jotain, mutta meiltä puuttuu todellinen yhdessä tehtävä toiminta. Meidän täytyisi vastaisuudessa etsiä yhteisiä toimintakeinoja.

Tänä vuonna Saharov-palkinto myönnettiin viidelle arabikevään aktivistille. Onko kyse pysyvästä muutoksesta, vai tuleeko tämä jäämään ainoastaan välivaiheeksi?

Jotkut ajattelevat edelleen, että tietyt valtiot, tietyt kansat, eivät ole vielä valmiita demokratiaan. Heille diktaattori joidenkin maiden johdossa on täysin luonnollinen asia.

Uskon, että jokainen maa, jokainen mies ja nainen, haluaa olla vapaa, sillä he ovat syntyneet vapaiksi. Tämän ovat todistaneet meille Pohjois-Afrikan kansat. He ovat osoittaneet, että kaikki kansakunnat ansaitsevat vapauden.

Jos EU haluaa muuttaa maailmaa, sen täytyy tehdä työtä ihmisoikeuksien puolesta. Diktaattoreita ei voi hyväksyä vakauden tuojina, jos maan kansalaiset joutuvat elämään vankeudessa. Ainoastaan demokratia voi taata vakauden.