Elintarvikepakkauksiin tulee selkeämmät merkinnät

Parlamentti hyväksyi 6. heinäkuuta uudet elintarvikepakkauksien merkintöjä koskevat EU:n laajuiset säännöt, joiden tavoitteena on helpottaa kuluttajan valintoja ruokaostoksilla ja tarjota lisää tietoa tuotteiden terveellisyydestä. Jatkossa tuotteen energiasisällön, rasvan, tyydyttyneiden rasvahappojen, hiilihydraattien, sokereiden, proteiinien ja suolan määrän pitää käydä tuotteen pakkausmerkinnöistä selkeästi ilmi.

Parlamentin ja jäsenmaiden välillä on asiasta sopu. Parlamentin neuvotteluja johti asian esittelijä Renate Sommer (EPP, DE). Hän totesi täysistuntokeskustelussa: "Huolimatta poliittisista ja ideologisista eroista parlamentissa ja huolimatta kansallisista ideologisista vakaumuksista olemme saavuttaneet hyvän kompromissin."

Sommer sanoi myös: "Uusien sääntöjen on tarkoitus taata enemmän ja parempaa tietoa kuluttajille, jotta he voivat tehdä tietoisia valintoja ostoksillaan. Mutta tässä on kyse enemmästä: myös elintarviketeollisuuden tulisi hyötyä. Tarvitsemme enemmän oikeudellista varmuutta, vähemmän byrokratiaa sekä parempaa lainsäädäntöä ylipäätään. Tämä on hyvin tärkeää pk-yrityksille – yli 80 prosenttia eurooppalaisesta elintarvikealasta muodostuu pk-yrityksistä."

Pakollinen ravintoarvoilmoitus

Uusien sääntöjen mukaan tuotepakkauksissa tulee olla luettavassa taulukkomuodossa selkeästi esillä yhdessä paikassa tiedot tuotteen energiasisällön, rasvan, tyydyttyneiden rasvahappojen, hiilihydraattien, sokereiden, proteiinien ja suolan määrästä. Kaiken tämän tiedon tulee olla ilmoitettuna joko sataa grammaa tai sataa millilitraa kohti. Määrät voidaan tämän lisäksi ilmoittaa myös annoskohtaisesti.

Allergiareaktioita aiheuttavat aineet

Nykyisin tuotteiden kaikki ainesosat – mukaan lukien allergisoivat aineet – tulee ilmoittaa valmispakatuissa elintarvikkeissa. Jatkossa kuluttajien on helpompi havaita allergiareaktioita aiheuttavat aineet, sillä ne on merkittävä korostettuina ainesosaluettelossa. Näin kuluttajan tulisi löytää tieto ensisilmäyksellä.

Säännöt koskevat myös pakkaamatonta ruokaa, kuten ravintoloissa ja ruokaloissa myytäviä annoksia. Jäsenmailla on mahdollisuus päättää, miten tieto annetaan kuluttajille.

Alkuperämaamerkinnät

Tiettyjen elintarvikkeiden alkuperämaan tulee näkyä tuotteista. Tällaisia ovat esimerkiksi naudanliha, hunaja, oliiviöljy sekä tuoreet hedelmät ja vihannekset. Eri tuoteryhmille on olemassa omat merkintäsääntönsä. Nämä merkinnät ovat jo nykyisin pakollisia siinä tapauksessa, että niiden puute johtaisi kuluttajia harhaan.

Parlamentin pyynnöstä nämä säännöt ulotetaan nyt koskemaan myös tuoretta sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjan lihaa. Komission tulee antaa toimeenpanosäännöt tämän osalta kahden vuoden sisällä uuden asetuksen voimaantulosta.

Tulevaisuudessa alkuperämaamerkinnät saatetaan ulottaa koskemaan myös muita elintarvikkeita, kuten ainesosana käytettyä lihaa, maitoa tai jalostamattomia elintarvikkeita. Komission täytyy kuitenkin ennen tätä tehdä vaikutustenarviointi, jotta asian toteuttamiskelpoisuus ja mahdolliset kulut voidaan selvittää.

Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan

Uusilla säännöillä taataan myös se, ettei kuluttajia johdeta harhaan pakkausmerkinöillä antamalla ulkoasulla, nimityksellä tai kuvallisilla esityksillä väärä kuva tuotteesta. Myös sellaiset tuotteet, jotka muistuttavat muita elintarvikkeita, mutta jotka on valmistettu eri ainesosista, on jatkossa helppo tunnistaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kasviperäiset "juustonkaltaiset" tuotteet ja muut elintarvikejäljitelmät.

Elintarvikkeissa, joissa kuluttajien odottama normaalisti käytetty ainesosa on korvattu jollakin muulla, pakkausmerkinnässä on oltava maininta tästä näkyvällä paikalla, lähellä merkkinimeä ja selkeällä kirjasinkoolla.

Liha, joka on koottu paloista, tulee varustaa merkinnällä "paloista yhdistetty liha". Sama koskee vastaavia kalatuotteita, joiden merkintä on "paloista yhdistetty kala".

Milloin uudet säännöt astuvat voimaan?

Sen jälkeen, kun lainsäädäntö hyväksytty ja julkaistu EU:n virallisessa lehdessä, elintarvikealan toimijoilla on kolme vuotta aikaa sopeutua uusiin sääntöihin. Niillä on sen jälkeen vielä kaksi vuotta lisäaikaa – eli viisi vuotta yhteensä – ottaa käyttöön ravintoarvoilmoitusta koskevat säännöt. Mikäli ravintoarvoilmoitus otetaan vapaaehtoisesti käyttöön jo aiemmin, sen tulee olla uusien sääntöjen mukainen kolmen vuoden sisällä käyttöönotosta.