Euroopan parlamentti
Parlamentin hyväksymät tekstit
Väliaikainen painos : 19/11/2003

Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa

P5_TA-PROV(2003)0507

A5-0354/2003

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta 'Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa' (KOM(2002) 179 - C5-0328/2002 - 2002/2172(COS))

Euroopan parlamentti, joka

-       ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 179 - C5-0328/2002),

-       ottaa huomioon kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY(1),

-       ottaa huomioon luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY)(2), lintudirektiivin (79/409/ETY)(3), ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin (85/337/ETY)(4) ja yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin (2000/60/EY)(5) siltä osin kuin ne koskevat ekosysteemien suojelua ja siihen välittömästi liittyvää maaperän suojelua,

-       ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan,

-       ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja aluepolitiikka- liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A5-0354/2003),

A.       ottaa huomioon, että maaperä on maaympäristön keskeinen osa, hydrosfäärin, atmosfäärin ja sitä asuttavien organismien yhdyspinta, aineen ja energian luonnollisen kiertokulun säätelijä, joka on erittäin altistunut ilmastonmuutoksen sekä ihmisten toiminnan ja historiallisen kehityksen vaikutuksille; maaperän rakenne ja ominaispiirteet ovat siis vuosisatoja kestäneen prosessin tulosta ja tekevät siitä uusiutumattoman luonnonvaran,

B.       ottaa huomioon, että maaperä on ihmisten asutuksen, taloudellisen toiminnan ja infrastruktuurien perusta, joten on välttämätöntä säädellä sen käyttöä samoin kuin tutkia ja lieventää siihen ulkopuolelta kohdistuvien toimien vaikutuksia,

C.       katsoo kuitenkin, että tietyt maa- ja metsätaloustoiminnot (penkereiden säilyttäminen, valvottu laiduntaminen tietyillä alueilla ja viljelyalojen mosaiikkimaisuus) ovat olleet keskeisellä sijalla maaperän suojelussa ja niistä luopuminen onkin merkinnyt huomattavia maaperän häviämisongelmia,

D.       ottaa huomioon, että jotta voitaisiin ehdottaa kokonaisvaltaisia toimia maaperän hoitamiseksi tehokkaasti, teemakohtaisen strategian menetelmissä on otettava huomioon syy-seuraus-suhde, ihmisiin tai ilmastoon liittyvät vaikutukset, maaperän huonontumisen ja häviämisen pääasialliset syyt, saastuminen, happosateet, aavikoituminen ja suolaantuminen, maaperän sulkeminen rakentamisella ja tiivistyminen sekä tulvat ja maanvieremät,

E.       ottaa huomioon, että liiallinen kaupungistuminen ja infrastruktuurien rakentaminen eivät aina ole hyväksi ympäristölle, vaan ne ovat edistäneet luonnollisen maaperän kulumista ja synnyttäneet laajoja tiiviitä alueita, jotka ovat heikentäneet kansalaisten suhdetta luontoon, pirstouttaneet alueita, muuttaneet vesireittejä ja lisänneet tulvavaaraa, ja tunnustaa, että tällainen kehityssuunta on osoittautunut erityisen kestämättömäksi monilla Euroopan rannikkoseuduilla,

F.       katsoo, että kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen samoin kuin tiettyjen vaarallisten aineiden käytön asteittainen lopettaminen kasvinsuojeluaineissa on välttämätöntä maanviljelyyn käytetyn maaperän laatuun liittyvien ongelmien minimoimiseksi,

G.       ottaa huomioon, että maaperäpolitiikan ensisijaisiin painopistealueisiin on sisällytettävä biologisen monimuotoisuuden väheneminen, eroosiosta, aavikoitumisesta, saastumisesta ja orgaanisen aineksen vähenemisestä aiheutuva fyysinen ja kemiallinen huonontuminen,

H.       panee merkille maaperäkysymysten suuren kirjon jäsen- ja ehdokasvaltioissa ja jäsen- ja ehdokasvaltioiden kesken ja toteaa, että maaperän saastuminen on ilman ja veden pilaantumiseen verrattuna huomattavasti pienemmässä määrin luonteeltaan rajat ylittävää; katsoo, että yhteisön tason toimien lisäarvoa muodostuu erityisesti tietojen, tietämyksen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta,

I.       katsoo, että maaperän suojeleminen on ennakkoehto mm. hajakuormituksen estämistä koskevien direktiivin 2000/60/EY tavoitteiden, direktiivin 92/43/ETY maaperän biologisen monimuotoisuuden tavoitteiden ja Kioton pöytäkirjan maaperän ja pohjamaan hiilidioksidin sitomiskapasiteettia koskevan tavoitteen saavuttamiselle,

J.       katsoo, että on tarpeen tarkastella maaperän huonontumisen syitä ottaen huomioon kunkin Euroopan alueen erityispiirteet ja erityisesti Välimeren maaperä, johon metsäpalojen ja aavikoitumisen kaltaiset ilmiöt vaikuttavat erittäin voimakkaasti,


1.       pyytää komissiota esittämään ennen vuoden 2004 heinäkuuta tämänhetkisten toimintalinjojen vahvistamiseen perustuvan maaperänsuojelun teemakohtaisen strategian, jossa määritellään kokonaisvaltaista lähestymistapaa käyttäen ongelmat, laadulliset ja määrälliset tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi, aikataulut sekä arviointia ja seurantaa koskevat seuraavat yleisperiaatteet:

-       ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden maaperään kerääntymisen lopettaminen

-       eroosioon sekä maaperän tiivistymiseen, sulkemiseen, vähenemiseen ja saastumiseen liittyvän huolestuttavan kehityksen suunnan kääntäminen

-       maaperän suojeleminen hiilidioksidin varastointipaikkana, vesivarojen turvaaminen ja lajien moninaisuuden säilyttäminen

-       maaperän suojeleminen elintarvikkeiden ja uusiutuvien raaka-aineiden kestävää tuotantoa varten;

2.       kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten alueellisten viranomaisten kanssa vuoteen 2007 mennessä tieteellisen maaperäluettelon, jossa otetaan huomioon maaperän laatu, maaperän ajallinen kehitys, sen tila ja haavoittuvuus, huonontumis- ja eroosioprosessit sekä saastuneet alueet ja jossa tunnustetaan joidenkin (maatalouden kannalta, geologisesti, ympäristönsuojelullisesti, historiallisesti tai maisemallisesti) arvokkaiden maaperien merkitys ja tarve laatia suosituksia niiden säilyttämiseksi ja käyttämiseksi kestävällä tavalla; painottaa arviointimenetelmien yhdenmukaistamisen merkitystä vertailukelpoisten maaperää koskevien tietojen saamiseksi; katsoo, että olemassa olevien tietojen saatavuutta on sitä paitsi parannettava, kun pidetään mielessä, että se on olennainen edellytys välttämättömälle tietojen ja kokemusten vaihtamiselle jäsenvaltioiden kesken;

3.       pyytää tässä yhteydessä, että laatiessaan tieteellistä maaperäluetteloa komissio kytkisi maaperän suojelun maaperän käyttämiseen, sillä vaikka maaperän tieteellinen ja taksonominen luokittelu on erittäin kiintoisaa, sen teho kärsii, jos ei samalla oteta käyttöön maaperän käytön jatkuvan tarkkailun järjestelmää (kastelumaan lisääntymisen valvonta, suojelualueiden uudelleen luokittelu, kaupunkirakentaminen kosteikoissa, infrastruktuurin rakentaminen hedelmälliseen maaperään jne.); ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti nämä maaperän käytön valvontamekanismit toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

4.       pyytää komissiota laatimaan jäsenvaltioille ja asiasta vastaaville alueellisille viranomaisille tarkoitettuja suuntaviivoja maaperän saastumisen ehkäisemiseksi, tarkkailemiseksi ja valvomiseksi;

5.       hyväksyy komission päätöksen olemassa olevien tietokantojen kokoamisesta ja täydentämisestä sekä maaperäkarttojen loppuunsaattamisesta paikkatietojärjestelmää varten; hyväksyy lisäksi ajatuksen sellaisen digitaalisen maantieteellisen tietojärjestelmän luomisesta, johon kerätään sopivaksi katsotuissa mittasuhteissa vaihtelevaa tietoa ja johon yleisöllä on pääsy;

6.       pyytää, että komissio tekee järjestelmällisen kartoituksen Euroopan maaperästä FAO:n laatiman SOVEUR-raportin(6) mukaisesti ja ottaa samalla huomioon, että lähestymistapaan on sisällytettävä kolme periaatetta, jotka ovat varovaisuus, ennakoiminen ja ehkäiseminen; näiden periaatteiden avulla ja FAO:n maaperää koskevan maailmanlaajuisen peruskirjan mukaisesti on pyrittävä ehkäisemään maaperän eroosiota ja aavikoitumista;

7.       ehdottaa, että luetteloinnin ja ongelmien määrittelyn jälkeen komissio jakaa eurooppalaiset maaperät vyöhykkeisiin, joiden osalta otetaan huomioon niiden maantieteen, ilmaston ja maaperätyyppien epäyhtenäisyys, niiden käytöt ja uhkat mukaan luettuina, ja tekee tarkoituksenmukaisella tasolla seurantaa koskevia toteuttamiskelpoisia ehdotuksia;

8.       pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön erityisistä maaperän indikaattoreista koostuva järjestelmä, jolla voitaisiin tutkia aluksi tehtävän määrityksen pohjalta maaperän tilan kehittymistä suhteessa eri toimenpiteisiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että on jo olemassa Euroopan ympäristöviraston tai OECD:n ehdottamia järjestelmiä (kuormitus/tila/vastaus-järjestelmä), jotka voidaan sisällyttää teemakohtaiseen strategiaan;

9.       pitää tarpeellisena maaperänsuojelun aiempaa parempaa sisällyttämistä yhteisön politiikkoihin; katsoo, että maaperänsuojelu on erityisesti otettava huomioon yhteisessä maatalouspolitiikassa, (alueellisissa) infrastruktuurihankkeissa, jotka toteutetaan Euroopan laajuisten verkkojen puitteissa sekä rakenne- ja koheesiorahastoista maksettavissa tuissa ja liittymistä valmistelevissa avustuksissa;

10.       kehottaa komissiota tekemään täydentävistä ympäristöehdoista pakollisia kaikissa yhteisen maatalouspolitiikan maksuissa ja siten takaamaan, että kaikki maaperänsuojeluun liittyvät tärkeät näkökohdat sisältyvät määritelmään 'hyvistä maatalous- ja ympäristöehdoista', mukaan lukien pakolliset maaperänhoitosuunnitelmat, joissa tarjotaan puolueetonta tietoa ja neuvoja kaikille maanviljelijöille ja karjankasvattajille;

11.       tukee komission aloitetta maaperän ja mahdollisten tiivistymien seuranta- ja valvontajärjestelmän perustamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen laatimisesta, jonka säännösten ulottuvuus vahvistetaan erityisstrategiassa;

12.       kehottaa komissiota tarkistamaan olemassa olevaa lainsäädäntöä maaperänsuojelun paremmaksi sisällyttämiseksi muihin politiikkoihin ja takaamaan täydentävillä ehdotuksilla maaperänsuojelun paremman huomioonottamisen erityisesti ympäristön saastumisen kokonaisvaltaista vähentämistä ja estämistä sekä strategisia ympäristövaikutusarviointeja koskevissa direktiiveissä;

13.       toivoo, että komissio ottaa teemakohtaiseen strategiaansa perustuvissa lainsäädäntöaloitteissa huomioon maatalouden tehtävän maaperän elvyttämisessä sekä maataloustoiminnan säilyttämisen tärkeyden ennen kaikkea niillä alueilla, joilla väestökadon vaara on suurin; katsoo, että maaperän sopiva käyttö viljelykseen, laiduntamiseen tai metsätalouteen on niiden säilyttämisen perusta;

14.       katsoo, että on tarpeen määritellä virallisesti Euroopan unionin maatalousmallit ja viljelymuodot (säilyttävää maanmuokkausta harjoittava kestävä luonnonmukainen maanviljely, kuivien alueiden viljelykäytännöt, kasteluviljely, laiduntaminen, mullaton viljely, rinneniityt tai kuivien alueiden niityt) ja niiden vaikutukset maaperään, jotta ympäristötoimet olisivat eriytettyjä sen mukaan, mitkä ovat maatalouden ominaispiirteet ja miten ne hyödyttävät maaperää;

15.       kehottaa komissiota edistämään yhteisen maatalouspolitiikan ympäristöön liittyvien käytännön liitännäisohjelmien avulla käytäntöjä, joilla pyritään maaperän suojeluun, sekä tarjoamaan samalla EMOTR:n kautta riittävää tukea viljely- ja käyttötavoille, jotka vastaavat paremmin maaperän ominaisuuksia sekä alueen taloudellista ja sosiaalista tilannetta; korostaa tässä yhteydessä palkokasvien mahdollista roolia kasvipeitteen säilyttämisessä ja kasviston rikastuttamisessa tietyillä alueilla, koska näiden viljelykasvien typensitomiskyky mahdollistaa lannoitteiden käytön vähentämisen;

16.       pyytää komissiota laatimaan yhteisen maatalouspolitiikan vaikutuksesta maaperän tilaan paikallistason analyysin, johon sisältyy maaseudun autioituminen (sekä sen sosioekonomiset ja ympäristölliset seuraukset), tukien siirtäminen muualle sekä markkinoiden vapauttaminen, ja pyytää myös sisällyttämään yhteisen maatalouspolitiikan ympäristötoimiin maaperän ja vesivarojen suojelua ja säilyttämistä edistävät toimet, mukaan lukien rahallisesti tuetut erityistoimet;

17.       katsoo, että vaikka syntyjään suolapitoisella maaperällä on itsessään korkea ominaisarvo, on kuitenkin tarpeen perustaa suolaantumisprosessien valvomiseksi tarvittava järjestelmä ja arvioida kastelujärjestelmiä, joilla voi olla kielteinen vaikutus maanalaisiin jokiin tai virtoihin; suosittaa myös hyvän maatalouskäytännön ohjeiden laatimista sekä alue- ja paikallishallinnon vastuun lisäämistä;

18.       kehottaa komissiota tarkistamaan puhdistamolietettä koskevaa direktiiviä 86/278/ETY(7) ja laatimaan kompostidirektiivin ja korostaa tarvetta tehostaa alan tutkimusta, jotta mahdollisuudet orgaanisen aineksen vähyydestä kärsivien maaperien elvyttämiseksi sekä jätehuollon, maaperän suojelun ja monipuolistamisen yhteensovittamiseksi paranisivat;

19.       pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot jättäisivät niin kaupunkiympäristön teemakohtaisessa strategiassa kuin alueellisen suunnittelun toimissa uskonnolliset kohteet, joenrannat, ikimetsät, kosteikot ja suolasuot mahdollisen kaupungistamisen, tiivistämisen tai viljelykäytön ulkopuolelle; toteaa, että alueita, joilla maaperä on saastunutta, voidaan korjaamis- ja varmistamistoimia koskevat erityisvaatimukset huomioon ottaen ryhtyä käyttämään tiettyihin suunnitelmassa hyväksyttyihin tarkoituksiin;

20.       pyytää komissiota laatimaan kaupunki- ja esikaupunkialueiden maaperän kunnostamista varten suuntaviivat, joihin sisältyy maaperätyyppien asianmukainen määrittely, jonka perusteella voidaan luonnehtia maaperän mahdolliset käyttötarkoitukset; riittävän pitkät määräajat maaperän kunnostamiselle; yksinkertaisempien ja tehokkaampien järjestelmien käyttöä sekä biologiseen käsittelyyn liittyvää kokeellista tekniikkaa koskeva tutkimus sekä kuvaus maaperän aiemmasta käytöstä;

21.       pyytää, että jäsenvaltiot maanalaisten ja -päällisten infrastruktuurien sekä kaupunkirakentamisen ympäristövaikutusten arvioinnissa ottavat huomioon niiden vaikutukset pinta- tai pohjavesien luonnollisiin virtauksiin, mukaan lukien läpäisevän maaperän suojelutoimet, ja että ne ottaisivat suunnitteluhetkellä huomioon myös luonnollisten uomien, alueiden ja luontotyyppien pirstoutumisen; pyytää myös soveltamaan ympäristövaikutusta ja strategista ympäristöarviointia koskevia direktiivejä kehitettäessä teemakohtaista kaupunki- ja aluesuunnittelustrategiaa;

22.       painottaa tarvetta integroida maaperänsuojeluun liittyvät tavoitteet tilaa koskeviin suunnittelustrategioihin ja sitoutua Euroopan aluekehityssuunnitelman edelleenkehittämiseen; pyytää, että vuonna 2003 esitettävässä ympäristöä, suunnittelua ja alueellista ulottuvuutta koskevassa tiedonannossa komissio tutkisi mahdollisuuksia estää vettä läpäisemättömien rakenteiden käyttö uusilla aluesuunnittelu- ja perusrakennehankkeisiin tarkoitetuilla maa-alueilla; kehottaa ottamaan käyttöön säännöstön, jolla maankäyttö mukautetaan maaperän ominaisuuksia vastaavaksi sosiaaliset arvot huomioon ottaen ja jolla lopetetaan maaperän välinpitämätön sulkeminen rakentamisella;

23.       katsoo, että kaupungistumisprosesseissa olisi pidettävä arvossa maaperän topografiaa, rakennetta ja luonnollisia pinnanmuotoja kestävän kehityksen saavuttamiseksi; katsoo, että lisäksi pitää rajoittaa maaperän tiivistämistä ja sen morfologian ja pinnanmuotojen muuttamista, on valvottava paremmin maaperän häviämistä ja ehkäistävä kiviaineksen irrottamisesta johtuvien suurten louhoksien näkyviä ympäristövaikutuksia;

24.       panee liikenteen osalta merkille, että erityisesti tieliikenteen ja vähäisemmässä määrin rautatieliikenteen perusrakenteet voivat maaperän sulkemisen ja (raskaan kuljetuskaluston aiheuttamasta paineesta johtuvan) tiivistymisen ja ekosysteemisen pirstomisen vuoksi muodostaa uhan maaperälle; viittaa tässä yhteydessä vesiliikenteen edistämisen tärkeyteen, mitä on tarkasteltu muun muassa liikenteen valkoisessa kirjassa, sekä siihen, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevista hankkeista on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi direktiivin 2001/42/EY(8) mukaisesti; pyytää komissiota edistämään teiden rakentamisessa erittäin avoimen asfalttibetonin kaltaisten innovatiivisten ja kestävien tekniikoiden ja tuotteiden käyttöä;

25.       katsoo, että on tarpeen täydentää tietämystä maaperää asuttavien lajien tehtävistä, ravinteiden luontaisesta kierrosta ja veden kiertokulusta; uskoo, että on ratkaisevan tärkeää soveltaa varovaisuusperiaatetta ja varmistaa, että kuudes ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma ja EU:n ympäristösäädökset, kuten elinympäristödirektiivi sekä lintuja ja vesistöjä koskevat puitedirektiivit, pannaan täysimääräisesti täytäntöön; uskoo edelleen, että yhteisön politiikkoja olisi tarvittaessa tarkistettava, jotta luonnon tasapaino voidaan paremmin säilyttää ehkäisemällä biologisen monimuotoisuuden väheneminen;

26.       kehottaa komissiota kehittämään maaperänsuojelun teemakohtaiseen strategiaan kiinteästi kuuluvan järjestelmän, jossa arvioidaan luotettavasti ja ajantasaisesti maaperän huonontumisen kustannukset ja talousvaikutukset;

27.       katsoo, että unionin eri alueiden aavikoitumisprosesseihin ja niiden sosioekonomisiin tai luontoympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin ei suhtauduta riittävän vakavasti joissakin yhteisön elimissä; kehottaa komissiota esittämään välittömästi tiedonannon aavikoitumisesta; pyytää komissiota sisällyttämään siihen yhteisön laajuisen toimintaohjelman, jossa aavikoitumisen koettelemat tai sille altistuneet alueet jaetaan tarkkoihin vyöhykkeisiin ja analysoidaan perusteellisesti aavikoitumisen syitä ja sosioekonomisia vaikutuksia eri alueilla ja sen seurauksia ihmis- ja luontoympäristölle sekä veden kiertokululle; pyytää osoittamaan asianmukaiset yhteisön toimet tämän prosessin haittavaikutusten rajoittamisen helpottamiseksi;

28.       yhtyy komission kuvaukseen eroosiosta 'EU:n laajuisena ongelmana'; vaatii, että komissio laatii yhteisön tasolla toteutettavan toimintaohjelman, jossa kiinnitetään asianmukaista huomiota myös rannikoiden eroosioon, joka uhkaa sekä asuinalueita että infrastruktuuria ja kulttuuriarvoja;

29.       pyytää komissiota tutkimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia eroosioon ja aavikoitumiseen ja laatimaan jäsenvaltioille ehdotuksia niiden lieventämiseksi;

30.       pyytää komissiota säilyttämään metsäpalojen ehkäisytoimille myönnetyt nykyiset tuet ja edistämään uusia tukia, sillä metsäpalot ovat keskeisiä maaperän eroosion aiheuttajia ja erityisen yleisiä Välimeren maissa; siksi niiden ehkäisemiseen annettavan tuen lisäksi pitää lisätä varoja metsien suojelun kannalta hyödyllisiksi osoittautuneiden perinteisten maaperän hoitokeinojen säilyttämiseksi;

31.       korostaa kestävän metsänhoidon merkitystä maaperän suojelulle ja pyytää jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla kielletään rakentaminen metsäpaloalueille, ja huolehtimaan, että niiden kunnostamisessa käytetään sopivia puulajeja, jotka eivät haittaa alueen ympäristön ja vedenkierron tasapainoa;

32.       suosittelee maaperää koskevan tutkimuksen tarkistamista siten, että suositaan tutkimuksia, jotka koskevat maanviljelyn ja maaperän välistä suhdetta, niukkavetisten maiden viljelyksiä ja muita autioitumisen vastaisia toimia; kehottaa myös suosimaan tutkimuksia keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden vaikutuksista maaperän biologisen monimuotoisuuteen ja asettamaan etusijalle tieteidenvälisen tutkimuksen; katsoo, että on alettava myös tutkia kaupungistumisen ja maaperän sulkemisen vaikutuksia;

33.       korostaa, että kaikkeen maaperän suunnittelu- ja suojelutyöhön pitää lisätä tavoitteeksi ympäristökoulutuksen suuntaaminen sellaisille aloille ja toimijoille, jotka vääränlaisella toiminnallaan edesauttavat maaperän huonontumista (teollista viljelyä harjoittavat viljelijät, lietelantaa tuottavat tilat, metsän kaataminen);

34.       kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenteille.



(1)     EYVL L 242, 10.9.2002, s.1-5.
(2)     EYVL L 205, 22.7.1992, s. 7.
(3)     EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.
(4)     EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.
(5)     EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(6)     Van Lynden, G.W., 2000, Soil degradation in Central and Eastern Europe: The assessment of the status of human-induced soil degradation, FAO-ISRIC, Rome.
(7)     EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6.
(8)     EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30.