Banner page The European Parliament The European Parliament
Banner page

Hakemisto 
 
 

Ennakkokatsaus : 17-11-97(s)

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Ilmastonmuutokset ja energiapolitiikka


Ilmastonmuutokset ja energiapolitiikka

Mietintö: LINKOHR - A4-0343/97 - KOM(97)0196 - C4-0232/97. Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia- asioita käsittelevä valiokunta
.
Eri maiden hallitusten edustajat ja tiedemiehet pääsivät vuonna 1988 yksimielisyyteen yleissopimuksesta, johon sisältyi toimenpiteitä ihmisen aiheuttamien ilmastonmuutosten torjumiseksi. Tuolloin järjestetyssä Toronton konferenssissa vaadittiin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä vuoteen 2005 mennessä 20 prosenttia vuoden 1987 tasosta. YK:n yleiskokous hyväksyi syksyllä 1988 päätöslauselman, jossa maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen todettiin olevan koko ihmiskunnan yhteinen huolenaihe. Kaikkiaan 155 valtiota allekirjoitti Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyn YK:n ympäristökonferenssin päätteeksi ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen, joka astui voimaan maaliskuussa 1994.

Rolf Linkohr (PSE, D) muistuttaa että Rion puitesopimuksesta puuttuvat sitovat tavoitteet ja pakotteiden mahdollisuus. Puutteista huolimatta puitesopimuksesta on tullut kansallisen ja kansainvälisen ilmastopolitiikan perusta. Useiden maiden hallitukset ovat pyrkineet täyttämään sitoumuksensa.

Ensimmäinen Rion sopimuksen seurantakonferenssi järjestettiin vuonna 1995 Berliinissä ja toinen vuonna 1996 Genevessä. Sekä Berliinin että Geneven kokouksissa EU ja sen jäsenvaltiot kannattivat lisäpöytäkirjaa, jossa määrättiin kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat tavoitteet ja määräajat sekä niitä vastaavat sopimuspuolten sitoumukset. Komissio on niiden jälkeen valmistellut useita kansainvälisiä ohjelmia koskevia ehdotuksia. Neuvosto ei ole niitä kuitenkaan hyväksynyt tai niihin myönnetty rahoitus on ollut riittämätöntä. Myös kaikki tähänastiset hiilidioksidiveron käyttöönottoa koskevat aloitteet ovat rauenneet neuvostossa.

Linkohr toteaa ettei energiapolitiikan ensisijaisista aloista vallitse yksimielisyyttä EU-maissa eikä Euroopan parlamentissakaan. Ilmastokysymyksiä koskeva keskustelu jää toistuvasti ydinvoimakiistelyn varjoon. Toiminnan sijasta keskitytään skenaarioiden laatimiseen. Linkohrin mielestä uusiutuvat energiamuodot ja ydinenergia olisi pitänyt yhdistää jo kauan sitten, koska niistä ei aiheudu kasvihuonekaasupäästöjä.

Linkohrin muistuttaa että energiankulutus kasvaa edelleen maailmanlaajuisesti. Samalla lisääntyvät hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt. Komissio on arvioinut että hiilidioksidipäästöt nousevat vuosina 1990-2010 kahdeksan prosenttia. Linkohr ihmettelee kuinka EU:n jäsenvaltiot ovat voineet ilmoittaa Kioton konferenssia valmistelevissa neuvotteluissa vähentävänsä hiilidioksidipäästöjen määrää 7,5 prosenttia vuoteen 2005 mennessä ja 15 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, kun mikään ei osoita EU:n toteuttavan näitä skenaarioita käytännön politiikassaan. Valmistelevissa neuvotteluissa Yhdysvallat, Japani, Australia, Kanada ja OPEC-maat ovat puolestaan kieltäytyneet sitoutumasta vuoden 2000 jälkeisiin tavoitteisiin.

Linkohr muistuttaa että niin kauan kuin kiireellisille toimille ei ole normatiivista perustaa eikä niistä päästä yksimielisyyteen kansainvälisellä tasolla, on vaikea lujittaa institutionaalista kehystä. Sen vuoksi joulukuussa järjestettävässä Kioton konferenssissa on otettava harppaus eteenpäin. Yhdeksi ratkaisuksi Linkohr tarjoaa YK:n rakenteellista uudistamista siten, että maailmanlaajuinen ympäristöpolitiikka saa oman toimintakykyisen tukirakenteensa. Toinen, kustannuksiltaan edullisempi vaihtoehto on kansainvälisen ilmastoviraston perustaminen. Viraston tehtävänä olisi edistää kasvihuonekaasupäästöjen määrän vähenemistä, kartoittaa niiden vähentämisen poliittisia ja hallinnollisia esteitä sekä antaa poliittista tukea siellä, missä ilmastopolitiikan täytäntöönpano sitä edellyttää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Turkin tulliliittoa koskeva päätöksentekomenettely


EU:n ja Turkin tulliliittoa koskeva päätöksentekomenettely

Mietintö: KITTELMANN - * - A4-0276/97 - 5372/97 - C4-0081/97 - 96/0020 - CNS. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta.

Neuvosto pyysi keväällä 1996 parlamentin kantaa EU:n ja Turkin tulliliiton sekakomitean päätösten vahvistamismenettelystä. Ulkoasiainvaliokunta laati asiasta mietinnön, joka hyväksyttiin täysistunnossa heinäkuussa 1996. Parlamentin täysistunto hyväksyi valiokunnan ehdottamat kaksi tarkistusta sellaisinaan. Ensimmäisellä niistä parannettiin ehdotuksen ensimmäisen artiklan sanamuotoa ja toisella pyydettiin, että komissio tiedottaisi vuosittaisella kertomuksella Euroopan parlamentille sekakomitean tekemistä päätöksistä.

Neuvosto hyväksyi parlamentin tekemistä tarkistuksista jälkimmäisen, mutta katsoi tarpeettomaksi muuttaa ehdotuksen ensimmäistä artiklaa. Samalla se päätti muuttaa ehdotuksen oikeudellista perustaa siten ettei sopimuksessa sovellettaisi enää perustamissopimuksen 235 artiklaa. Koska neuvosto piti muutosta tärkeänä, se päätti kuulla parlamenttia uudelleen Euroopan tuomioistuimen periaatteiden mukaisesti.

Peter Kittelmann (PPE, D) esittää neuvoston ehdotuksen hyväksymistä, koska se ei vaikuta mitenkään sekakomitean toimintaan tai parlamentin oikeuksiin tässä yksittäistapauksessa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Korkeakouluopetuksen laadun arviointi


Korkeakouluopetuksen laadun arviointi

Mietintö: HEINISCH - **I - A4-0358/97 - KOM(97)0159 - C4-0263/97 - 97/0121 - SYN. Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta.

Korkealaatuisen koulutuksen kehittäminen on yksi EU:n perustavoitteita. Perustamissopimuksen mukaan yhteisön tehtävänä on rohkaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tukea ja täydentää tarpeen mukaan niiden toimintaa.

Keskustelu korkeakouluopetuksen laadun arvioinnista aloitettiin 1990-luvun alussa. Neuvosto kehotti komissiota tekemään vertailevan tutkimuksen jäsenvaltioissa käytössä olevista laadunarviointimenetelmistä sekä käynnistämään kokeiluhankkeita. Vuosina 1994 ja 1995 toteutettujen hankkeiden tavoitteena oli lisätä korkeakoulujen tietoisuutta laadunarvioinnin tarpeellisuudesta. Kokeilujen tulokset julkaistiin keväällä 1996. Hankkeisiin osallistuneet korkeakoulut olivat tyytyväisiä kokeilujen toteuttamiseen ja toivoivat yhteistyön jatkamista.

Komissio on laatinut ehdotuksen neuvoston suositukseksi, joka koskee eurooppalaista yhteistyötä korkeakouluopetuksen laadun arvioinnissa. Suosituksessa korostetaan koulutuksen laadun arvioinnin ja sitä koskevan tietojenvaihdon merkitystä. Korkeakoulujen on tultava entistä painokkaammin tietoisiksi vahvoista ja heikoista puolistaan. Jäsenvaltioiden on luotava avoimia arviointi- ja laadunvarmistusjärjestelmiä sekä huolehdittava asianmukaisista seurantatoimenpiteistä sekä kokemusten vaihdosta muiden jäsenvaltioiden sekä korkeakoulualan kansainvälisten järjestöjen kanssa. Komission tehtävänä on puolestaan tukea eurooppalaisen laadunarviointiverkoston luomista. Verkosto on tarkoitus koota laadun arvioinnista vastaavista viranomaisista sekä alan järjestöistä. Sen tehtävänä on edistää tietojen vaihtoa sekä antaa teknistä apua arviointimenettelyjen kehittämiseen.

Renate Heinisch (PPE, D) pitää komission esitystä myönteisenä, mutta muistuttaa että laadunvarmistus ja yhteistyö korkeakoulujen välillä voi toimia vain jos se perustuu luottamukseen. Kaikissa toimenpiteissä on huolehdittava kulttuurisen moninaisuuden säilyttämisestä. Jokaisen korkeakoulun on voitava säilyttää itsenäisyytensä ja omaleimaisuutensa. Arviointijärjestelmiä kehitettäessä on noudatettava avoimuuden ja toissijaisuuden periaatteita sekä valittava olosuhteisiin parhaiten soveltuvat menetelmät.

Heinischin mielestä jotkut komission esityksistä ovat liian yksityiskohtaisia. Hän pitää esimerkiksi ehdotusta "eurooppalaisen laadunvarmistusverkoston" perustamisesta liian sitovana. Suosituksessa olisi korostettava enemmän korkeakoulujen itsenäisyyttä, niiden omiin perussääntöihin ja talousarvioon liittyvien vaatimusten noudattamista sekä niiden itsestään antamaa pedagogista kuvaa.

Heinisch kannattaa ehdotusta jonka mukaan arvioinnissa olisi yhdistettävä itsearviointi sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemät arvioinnit. Kaikkien asianomaisten, myös koulutusalan ulkopuolisten, on voitava periaatteessa osallistua arviointiin. Tämä voi kuitenkin käytännössä olla hankalaa.

Heinisch epäilee ettei kaikilla korkeakouluilla ole mahdollisuutta julkaista arviointikertomuksia. Kertomuksen laatimisesta ei pitäisi tehdä itsetarkoitusta ja profiloitumisvälinettä niin että arvioinnin todellinen tavoite, laadun parantaminen, unohtuu.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

BSE-tutkintavaliokunnan suositukset


BSE-tutkintavaliokunnan suositukset

Mietintö: BÖGE - A4-0000/97. BSE:tä koskevien suositusten seurannasta vastaava väliaikainen valiokunta.

Parlamentti perusti viime helmikuussa tutkintavaliokunnan seuraamaan sitä, kuinka komissio ja Britannia panevat täytäntöön toimenpiteet, joista parlamentti päätti BSE-kriisin yhteydessä. Tutkintavaliokunta sai työnsä päätökseen marraskuun alussa, jolloin se hyväksyi Reimer Bögen (PPE, D) laatiman mietinnön. Tutkintavaliokunnan mukaan tietyillä alueilla on saavutettu huomattavaa edistystä, kun taas eräillä muilla alueilla on edelleen paljon huomautettavaa.

Böge arvioi että epäluottamuslauseen uhka on lisännyt parlamentin valvontamahdollisuuksia suhteessa komissioon. Tutkintavaliokunnan työskentely on vahvistanut parlamentin asemaa myös toimielinjärjestelmässä.

Mietinnön mukaan tieteellisten komiteoiden uudelleenorganisointi heijastaa komission pyrkimystä suurempaan avoimuuteen. Komissio on luvannut esittää myös lainsäädäntöaloitteita, joiden avulla kuluttajien terveyttä voidaan suojella. Komission omaa organisaatiota on jo järjestetty uudelleen erottamalla valvontatehtävät lainsäädännöstä.

Mietinnössä todetaan että teurasjätteistä päästään parhaiten eroon jauhamalla ne liha- ja luujauhoksi. Tämä edellyttää tarkkojen sterilointimääräysten (133°C/3 bar/20 min.) noudattamista. Sairastuneiden eläinten teurasjätteitä ei saa käyttää liha- ja luujauhon valmistukseen. Tutkintavaliokunta vaatii vastaavien määräysten käyttämistä WTO-neuvottelujen lähtökohtana. Liha- ja luujauhoa käyttö märehtijöiden rehuna olisi kiellettävä kokonaan. Rehun koostumuksen on käytävä ilmi myös pakkausmerkinnöistä.

Tutkintavaliokunta esittää että Creutzfeldt-Jakobin -taudin uhreille maksetaan taloudellista tukea unionin varoista. Tuki voidaan kanavoida uhrien omaisten järjestöjen kautta. Parlamentti on varautunut tuen maksamiseen hyväksymällä ensi vuoden talousarvioon sitä koskevan budjettikohdan.

Mietinnössä pahoitellaan että taudin leviämisestä suurimmassa vastuussa olevat komission virkamiehet ovat jo siirtyneet muihin tehtäviin eivätkä ole joutuneet vastuuseen laiminlyönneistään.

Tutkintavaliokunta arvioi että Britannian satamavalvonta on edelleen vientikieltojärjestelmän heikko lenkki. Komission olisi valvottava tarkasti vientikiellon noudattamista. Valiokunta on kuitenkin tyytyväinen toimenpiteisiin joilla on yritetty varmistaa, ettei ihmisen käyttöön sopimaton liha pääse markkinoille.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

BSE-tutkintavaliokunnan kertomus


BSE-tutkintavaliokunnan kertomus

Suulliset kysymykset: B4-525, 526, 714, 715, 716, 717, 718, 719, 720, 721, 722, 723, 897 ja 898/97.

Lähes kaikki parlamentin poliittiset ryhmät ovat tehneet komissiolle ja neuvostolle suullisen kysymyksen, jossa tiedustellaan, minkälaisia johtopäätöksiä komissio ja neuvosto aikovat tehdä BSE-tutkintavaliokunnan johtopäätösten perusteella. Poliittiset ryhmät peräänkuuluttavat toimenpiteitä erityisesti alueilla, joilla parlamentin suosituksia ei tutkintavaliokunnan mukaan ole toteutettu ollenkaan tai niitä on toteutettu riittämättömästi.

Kysyjät tiedustelevat neuvostolta, miten se aikoo hyödyntää kokemuksia, joita on saatu jäsenvaltioiden hallitusten jäsenten osallistumisesta parlamentin tutkintavaliokunnan työskentelyyn.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Davignon-ryhmän raportti työntekijöiden osallistumisjärjestelmästä


Davignon-ryhmän raportti työntekijöiden osallistumisjärjestelmästä

Mietintö: MENRAD - A4-0354/97- C4-0455/97. Työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta.

Palkansaajien osallistumisjärjestelmiä koskeva selonteko liittyy ns. eurooppayhtiön luomispyrkimyksiin. Komissio laati 1980-luvulla asetusehdotuksen eurooppayhtiön asemasta sekä direktiiviehdotuksen työntekijöiden osallistumisesta uuden yhtiömuodon toimintaan. Euroopan yhtiölainsäädäntöjen lähentämisyritykset osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen hankaliksi, koska jäsenmaat eivät päässeet yhteisymmärrykseen termien "osallisuus" ja "osallistuminen" käytöstä.

Umpikujasta pääsemiseksi komissio nimitti asiantuntijaryhmän, joka sai keväällä selontekonsa valmiiksi. Ryhmän puheenjohtaja Etienne Davignon esitteli raportin tulokset parlamentin oikeusasiainvaliokunnalle toukokuussa 1997. Asiantuntijaryhmän mukaan yritysten työvoima, joka on yleensä hyvin koulutettua, liikkuvaa ja työlleen omistautunutta, ei voi olla pelkästään työnantajien sanelemien määräysten vastaanottajaosapuolena. Järjestelmän tulisi perustua yhteiseen etuun, joka tyydyttää kaikkia osapuolia.

Winfried Menrad (PPE, D) pitää asiantuntijaryhmän perusajatuksia tervetulleina, mutta vaatii selvempiä vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Sen mukaisesti suunnitteilla olevan Euroopan yritysneuvoston tehtävät tulisi määritellä selvemmin. Yritysneuvoston menettelytavoista päätettäessä vähimmäisvaatimuksena tulisi olla että jäsenvaltioiden erilaiset järjestelyt työntekijöiden ja työnantajien välisissä suhteissa otetaan huomioon.

Menradin mielestä työntekijöiden osallistuminen yritysten päätöksiin on keskeinen kysymys kun tulevasta eurooppalaisesta yhtiömuodosta päätetään. EU:n jäsenmaiden erilaiset käytännöt työntekijöiden osallistumisessa olisi otettava riittävästi huomioon. Eurooppalaisen yhtiön yhtiöjärjestyksen hyväksyminen ei missään tapauksessa saa johtaa siihen että yritykset voivat eurooppalaisen oikeusvälineen avulla kiertää vaatimukset työntekijöiden osallistumisesta päätöksentekoon. Sen vuoksi on tärkeää että kansallisen osakeyhtiön muuttaminen eurooppalaisen yhtiöjärjestyksen mukaiseksi yhtiöksi kielletään ellei samalla sovita työntekijöiden osallistumisjärjestelmästä.

Menrad tukee työntekijöitä edustavan eurooppalaisen toimielimen luomista. Tämä olisi mukautettava eurooppalaisen yhtiön erityisvaatimuksiin helpotettamalla työntekijöiden tiedottamista ja heidän kuulemistaan. Työntekijöitä edustava neuvotteluelin olisi tarpeen kun eurooppalaisen yhtiön perustamisneuvotteluja käydään. Kun eurooppalainen yhtiö on perustettu, sen hallituksessa ja hallintoneuvostossa on oltava riitävästi työntekijöiden edustajia. Menradin mielestä edustajien määrää olisi lisättävä asiantuntijaryhmän esittämiin lukuihin verrattuna.

Kansallisissa säädöksissä ja jäsenmaiden käytännössä esiintyvät ammattiyhdistysten oikeudet tulisi säilyttää myös eurooppalaisen yhtiön yhtiöjärjestyksessä. Menrad painottaa erityisesti oikeuksia, jotka koskevat osallistumista ja neuvotteluja sekä äänestämistä, ehdotusten tekemistä ja nimittämistä. Sen jälkeen kun työntekijöiden osallistuminen on vahvistettu, eurooppalaisen osakeyhtiön asema voitaisiin laillistaa. Tämä on erityisen tärkeää pk-yrityksille, jotka tarvitsevat uutta yhtiömuotoa kehittääkseen keskinäistä yhteistyötään unionin alueella.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus


Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus

Mietintö: JÖNS - **I - A4-0352/97 - KOM(97)0392 - C4-0551/97 - 97/0221 - SYN. Työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta.

Komission osa-aikatyötä koskevan direktiiviehdotuksen tarkoituksena on panna täytäntöön Euroopan tason työmarkkinajärjestöjen UNICE:n, CEEP:n ja CES:n tekemä osa-aikatyötä koskeva puitesopimus. Sopimuksella luodaan puitteet osa-aikatyöntekijöiden syrjinnän poistamiselle ja kehitetään osa-aikatyötä työnantajien ja työntekijöiden kannalta hyväksyttävällä tavalla. Karin Jönsin (PSE, D) mielestä työmarkkinaosapuolten puitesopimukseen perustuva ehdotus on paljon huonompi kuin komission vuonna 1990 ja 1996 tekemät esitykset.

Jöns pitää puitesopimuksen soveltamisalaa komission ja parlamentin aiemmin tekemiin ehdotuksiin verrattuna varsin rajallisena. Syrjimättömyyden periaate koskee vain osa-aikatyötä eikä kaikkia epätyypillisten työsuhteiden muotoja. Tästä syystä komission olisi laadittava pikaisesti direktiiviehdotus, jolla sopimuksen ulkopuolelle jääneet epätyypilliset työsuhteet saatetaan samanarvoisiksi kokopäiväisten työsuhteiden kanssa. Jönsin mukaan sopimuksesta on jätetty pois myös kaikki sellaiset sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset, joista on säädettävä lailla. Sopimus on siten puutteellisempi kuin vuodelta 1994 peräisin oleva osa-aikatyötä koskeva ILO:n yleissopimus.

Jöns kummastelee jäsenvaltioille ja/tai työmarkkinaosapuolille annettua oikeutta tehdä syrjimättömyysperiaatteeseen "asiallisista" tai "objektiivisista" syistä lukuisia poikkeuksia mm. tilapäisesti työskentelevien osa-aikatyöntekijöiden osalta. Jönsin mielestä "asialliset" tai "objektiiviset" syyt voivat oikeuttaa poikkeamaan syrjimättömyysperiaatteesta vain silloin jos tavoiteltu päämäärä on oikeutettu eikä sitä ole mahdollista saavuttaa jollain muulla tavalla. "Tilapäisesti työskentelevinä osa-aikatyöntekijöinä" syrjimättömyysperiaatteen ulkopuolelle voidaan jättää ainoastaan sellaiset työntekijät, joiden lyhytaikaisia ja tilapäisiä työsopimuksia ei aiota jatkaa.

Jöns korostaa että työntekijöiden on voitava siirtyä osa-aikaisiksi vapaaehtoisuusesti. Hän ei hyväksy sitä, että työnantajilla on mahdollisuus työntekijän irtisanomiseen syystä, joka on yhteydessä työaikajärjestelyyn.

Jöns arvioi että sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 3 ja 4 artiklan mukainen menettely, jossa työmarkkinaosapuolten neuvottelema sopimus muodostaa direktiivin pohjan, voi olla joissakin tapauksissa hyödyllinen, varsinkin jos neuvosto päätyy asiassa umpikujaan. Menettelyä ei saa kuitenkaan käyttää järjestelmällisesti korvaamaan tavanomaista lainsäädäntöprosessia. Se johtaa helposti vain pienintä yhteistä nimittäjää koskevaan sopimukseen. Menettely on osoittautunut hankalaksi, aikaa vieväksi ja parlamentin oikeuksia rajoittavaksi. Jöns pahoitteleekin ettei parlamentti saanut Amsterdamin sopimuksen yhteydessä yhteispäätösoikeutta asioissa, joista päätetään kyseisellä menettelyllä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Työllisyys Euroopassa 1997


Työllisyys Euroopassa 1997
Mietintö: HERNANDEZ MOLLAR - A4-0353/97 - CSE(97)0003 - KOM(97)0479 - C4-0336/97. Työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta.
Komission julkaisema kertomus "Työllisyys Euroopassa 1997" osoittaa että Euroopan työllisyystilanne on vähitellen paranemassa. Vuonna 1996 luotiin 600.000 uutta työpaikkaa. Jorge Salvador Hernandez Mollar (PPE, E) huomauttaa että parannus on kuitenkin vain pisara meressä: työelämän ulkopuolella on 25-30 miljoonaa ihmistä, jotka haluaisivat palata työmarkkinoille. Tämän vuosikymmenen jälkipuoliskolle on leimallista suuren työvoimareservin lisäksi myös osa- aikatyön nopea kasvu. Tällä hetkellä noin 16,5 prosenttia työelämässä olevista on osa-aikatyössä.

Hernandez Mollar korostaa talous-, finanssi-, raha- ja työllisyyspolitiikkojen vuorovaikutuksen tarvetta. Talous- ja työllisyyspoliittiset suuntaviivat on välttämätöntä kytkeä toisiinsa. Eri politiikkojen yhdistelmällä voidaan parhaiten edistää kasvua, investointeja ja työllisyyttä. Komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden on pyrittävä tasapainottamaan veroratkaisuja ja sosiaaliturvarakenteita, jotta yrityksiä voidaan kannustaa työpaikkojen luomiseen. Unionin talouspoliittisia välineitä on käytettävä erityisesti työllisyyden edistämiseen.

Hernandez Mollar pitää tärkeänä että kansallisessa tulo- ja palkkapolitiikassa sovitetaan yhteen tuottavuus, palkkojen nousu, kotimarkkinoiden kysyntä ja kuluttajien luottamus. Koulutuksen kehittäminen on työllisyyden parantamisen ja työntekijöiden liikkuvuuden lisäämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava vapaata ammatinharjoittamista ja pk-yritysten perustamista erityisesti innovatiivisilla aloilla. Euroopan talouden modernisointi on korkeamman työllisyyden edellytys.

Naisten työmarkkinoita leimaa epätyypillisten työsuhteiden nopea lisääntyminen. Nykyisin melkein joka kolmas nainen työskentelee osa-aikatyössä tai määräaikaisessa työsuhteessa. Hernandez Mollar odottaa komissiolta ja jäsenvaltioilta kohdennettuja toimenpiteitä naisten työllisyyden parantamiseksi ja työmarkkinoiden jakautumisen lopettamiseksi. Epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleville olisi taattava yhtäläiset edut kokopäiväisesti työskenteleviin nähden.

Hernandez Mollar pyytää komissiota laatimaan tutkimuksen, jossa analysoidaan jäsenvaltioiden kokemuksia työajan lyhentämisestä sekä työajan uudelleenjärjestämisen vaikutuksia pk- ja mikroyrityksiin. Samalla olisi selvitettävä miten sosiaaliturvamaksujen porrastaminen työajan mukaan voi vaikuttaa työllisyyteen.

Hernandez Mollar korostaa että työmarkkinaosapuolten neuvottelut ovat edelleen paras keino säädellä työehtoja. Sen vuoksi on tarpeellista tukea työmarkkinaosapuolten aktiivista roolia myös Euroopan tasolla. Hernandez Mollar kehottaa komissiota avustamaan sellaisten alueellisten työllisyyssopimusten toteuttamisessa, joilla edistetään paikallisten viranomaisten ja yksityisen sektorin välisten uusien kumppanuusmuotojen syntymistä.

Hernandez Mollar muistuttaa lopuksi että talouspolitiikka yhä globalisoituneemmilla markkinoilla voi olla kilpailukykyistä ja työllisyyttä tukevaa vain kun se perustuu järkevään julkisen talouden rahoitukseen, luo yksityisille aloitteille suotuisan ympäristön, tukee koulutusta ja innovaatioita sekä edistää markkinoiden rakenteellisia uudistuksia nykyistä sosiaaliturvaa heikentämättä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n lentoasemia käyttävien kolmansien maiden lentokoneiden turvallisuus


EU:n lentoasemia käyttävien kolmansien maiden lentokoneiden turvallisuus

Mietintö: GONZÁLEZ TRIVIÑO - **I - A4-0335/97 - KOM(97)0055 - C4-0140/97 - 97/0039 - SYN. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

EU:n lentoyhtiöt noudattavat vuodesta 1992 lähtien yhteisön lentoliikenteen harjoittajia koskevia turvallisuusvaatimuksia, minkä seurauksena ne kuuluvat maailman turvallisimpiin. Kolmansien maiden lentoyhtiöiden noudattamat turvallisuusstandardit ovat sitä vastoin usein epäselviä. Tämä koskettaa unionia ja sen kansalaisia silloin kun kyseiset lentoyhtiöt käyttävät yhteisön lentokenttiä. Komissio on laatinut direktiiviehdotuksen kolmansien maiden lentoturvallisuuden tarkistamiseksi. Tarkistaminen perustuisi kansainvälistä siviili-ilmailua säätelevien (ICAO) periaatteiden noudattamiseen. Toimet suunnattaisiin aluksi lentoyhtiöihin ilmailuviranomaisten sijasta.

Komission ehdotus perustuu Euroopan siviili-ilmailukonferenssin kehittämään ns. SAFA-menettelyyn. Tiedot lentokoneiden kunnosta kerätään lentäjiltä, matkustajilta, huoltomiehiltä jne. Jos on epäilyksiä ettei ICAO:n normeja noudateta, ulkomainen lentokone voidaan tarkistaa. Antonio González Triviño (ARE, E) suosittelee ehdotuksen hyväksymistä, mutta ehdottaa siihen muutoksia.

Komission ehdotuksen pohjana on ajatus että komissio itse päättäisi sille toimitettavien tietojen perusteella mahdollisista toimenpiteistä ulkomaisia lentoyhtiöitä kohtaan. Se voisi aloittaa tietyn lentoyhtiön erityisvalvonnan tai kieltää sitä käyttämästä yhteisön lentoasemia. Gonzalez Triviñon mielestä olisi ihanteellista, jos päätöksen tekisi suunniteltu Euroopan lentoturvallisuusviranomainen. Näin turvallisuuskysymys ei jäisi poliittisten tai kaupallisten näkökohtien varjoon.

Komission ehdotukseen sisältyy pistotarkastuksia yhteisön lentokentillä. Niitä tehtäisiin kaikille lentokoneille, joita epäillään huonokuntoisiksi, sekä epäilyksenalaisten lentoyhtiöiden koneille. Gonzalez Triviño pitää tärkeänä että näitä tarkastuksia tehdään kaikille koneille ja lentoyhtiöille, jotka on rekisteröity maahaan, jonka viranomaisia epäillään kansainvälisten turvallisuusnormien täyttämättä jättämisestä. Tarkistukseen olisi varattava riittävästi aikaa kiireisestä aikataulusta huolimatta. Gonzalez Triviño muistuttaa että Euroopan pienimmät lentoasemat ovat usein välilaskupaikkoja kolmansien maiden lentoyhtiöiden koneille, minkä takia olisi tärkeää että niiden turvallisuutta valvotaan mahdollisimman tarkasti.

Jäsenvaltiot voivat ehdotuksen mukaan toimia myös ilman komission päätöstä, jos on kyse vakavasta turvanormien rikkomisesta. Kansalliset viranomaiset voivat tällöin asettaa ulkomaisen lentokoneen välittömästi lentokieltoon. Gonzalez Triviño ehdottaa että tällaisista päätöksistä tehtäisiin julkisia. Kansalaisten tulisi saada tietoja, jotka koskevat heidän lentoturvallisuuttaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Taloudellinen ja sosiaalinen koheesio Euroopan unionissa


Taloudellinen ja sosiaalinen koheesio Euroopan unionissa

Mietintö: IZQUIERDO COLLADO - A4-0324/97 - KOM(96)0542 - C4-0016/97. Aluepoliittinen valiokunta.

Komission ensimmäinen koheesioraportti tarkastelee koheesiota puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta. Juan Izquierdo Collado (PSE, E) korostaa että yhteenkuuluvuudella on myös poliittinen ulottuvuus, minkä vuoksi se on kaikille yhteisön politiikoille suuntaa-antava periaate.

Izquierdo Collado toteaa että Maastrichtin sopimus (1992) merkitsi uutta vaihetta yhteisön aluepolitiikassa. Sopimuksen mukaan unioni asettaa ensisijaiseksi tavoitteekseen tasapainoisen ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen, joka saadaan aikaan lujittamalla taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Sopimuksella vahvistettiin rakennerahastoja sekä perustettiin uusi rakennepolitiikan väline, koheesiorahasto, joka kytkettiin tiiviisti EMU:n yhteydessä toteutettavaan lähentymiskehitykseen.

Komission kertomuksesta käy ilmi ettei eriarvoisuus unionin alueiden välillä ole vähentynyt paljoakaan viime vuosikymmenen aikana saavutetuista edistysaskeleista ja rakennepolitiikan harjoittamisesta huolimatta. Samalla kun maiden väliset erot ovat pienentyneet, ovat alueiden väliset erot säilyneet ennallaan. Suurin osa alueellista yhteenkuuluvuutta edistävistä toimista rahoitetaan kansallisin varoin. Alueiden välisen eriarvoisuuden kasvun taustalla ovat kansalliset poliittiset valinnat. Heikoimmin kehittyneet jäsenvaltiot ovat kehittäneet innokkaimmin suotuisimpia alueitaan ja pyrkineet tekemään niistä koko maan kehitystä ohjaavia keskuksia. Tällainen strategia on ristiriidassa Euroopan tasolla sovellettavan politiikan kanssa.

Izquierdo Colladon mielestä lähes kaikki yhteisön politiikat, jotka tähtäävät muihin kuin koheesiopäämäärään, vaikuttavat enemmän tai vähemmän vääristävästi yhteenkuuluvuuteen. Koheesiopolitiikan erityisvälineitä on käytetty pääasiassa muiden yhteisön politiikkojen, kuten TEN-verkkojen, ympäristöpolitiikan tai T&K-politiikan rahoittamiseen. Unionin sisäinen politiikka ei ole ollut perustamissopimuksen koheesioartiklan kirjaimen ja hengen mukaista. Tilanteesta ovat vastuussa komissio ja neuvosto.

Izquierdo Collado toteaa että rakennerahastot heijastavat niin poliittisella kuin taloudellisellakin tasolla unionin omaksumaa yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden mallia. Niiden saavutuksia ei voi kyseenalaistaa. Euroopan sosiaalisen yhdentymiskehityksen sujuvuus on suurelta osin niiden ansiota. Rakennepolitiikkaa on lisättävä ja sen jatkuvuus on turvattava sellaisena kuin se määritellään perustamissopimuksessa. Tavoitteiden määrän vähentäminen saattaa lisätä tehokkuutta, kunhan se toteutetaan siten ettei tukea poisteta rakennetukea jo saavilta tai sitä tarvitsevilta. Täydentävyyden periaate on säilytettävä edelleen rakennerahastojen toiminnassa, sillä se tekee rakennerahastoista todellisia kehityksen välineitä. Izquierdo Colladon mielestä on valitettavaa että muutamat jäsenvaltiot ovat pitäneet rahastoja omia talousarvioitaan korvaavana järjestelmänä ja ottaneet kansalliseen käyttöön varoja, joiden täydentävyydestä on tehty sopimus.

Izquierdo Colladon mukaan yksi seuraavan rakennerahastouudistuksen tärkeistä teemoista on rahastojen maantieteellinen ja taloudellinen keskittäminen. Keskittämisellä tähdätään tehokkuuden lisäämiseen. Samalla hankkeiden valintakriteereitä on uudistettava. Keskittämisen tarve on erityisen suuri yhteisöaloitteissa. Ne on kohdistettava ongelmiin, jotka ovat yhteisön kannalta erityisen tärkeitä ja joita kansalliset ohjelma-aloitteet eivät kata.

Izquierdo Collado toivoo että rakennerahastoja uudistettaessa painotetaan investointeja fyysiseen infrastruktuuriin ja inhimilliseen pääomaan sekä lujitetaan terveitä taloudellisia rakenteita ja taloudellista kehitystä. Työllisyysnäkökulma on otettava huomioon kaikissa unionin politiikoissa, erityisesti rakennepolitiikassa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Yhteisön rahoitustuki Irlannin kansainväliselle rahastolle


Yhteisön rahoitustuki Irlannin kansainväliselle rahastolle

Mietintö: GUTIÉRREZ DíAZ - * - A4-0317/97 - KOM(97)0130 - C4-0233/97 - 97/0116 - CNS. Aluepoliittinen valiokunta.

Pohjois-Irlannin väkivaltakierre on luonut monia sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, jotka vaikeuttavat alueen hyvinvointia ja muodostavat otollisen maaperän väkivallan jatkumiselle. Irlannin kansainvälisen rahaston tavoitteena on väkivallan noidankehän murtaminen. Rahastosta myönnetään taloudellista tukea toimenpiteille, jotka perustuvat kahden yhteiskuntaryhmän, tasavaltalaisten ja unionistien väliseen yhteistyöhön sekä Ulsterin ja Irlannin rajoilla sijaitsevien kreivikuntien väliseen rajat ylittävään yhteistyöhön. Rahasto perustettiin vuonna 1986 Britannian ja Irlannin välisellä sopimuksella. Rahaston jäseniä ovat näiden maiden hallitukset.

Euroopan unioni on rahaston suurin tukija. Unioni tuki rahastoa 1989-1994 vuosittain 15 miljoonalla eculla. Varainhoitovuosina 1995-1997 sen tuki on ollut 20 miljoonaa ecua. Antoni Gutiérrez Díazin (GUE-NGL, E) mielestä rahaston tukeminen liittyy luontevasti yhteisön rakennepolitiikkaan.

Kaksi riippumatonta asiantuntijaa on hiljattain arvioinut rahaston toimintaa. Arviointien tulokset ovat olleet varsin myönteisiä. Gutierrez Dias huomauttaa että komission kertomuksessa, jossa esitellään rahaston toimintaa, on jätetty kokonaan huomiotta säädökset, jotka koskevat rahaston toimien tarkastusta ja valvontaa. Voimassaoleva asetus velvoittaa komission esittämään parlamentille vuosittaisen kertomuksen tarkastusten toteuttamisesta.

Komission uusi asetusehdotus noudattaa vuonna 1994 hyväksytyn asetuksen yleislinjoja. Ehdotuksen merkittävin muutos aiempaan verrattuna on viittaus yhteisön PEACE-aloitteeseen, jonka tavoitteet ovat samoja kuin rahaston. Komissio pyrkii varmistamaan johdonmukaisuuden kansainvälisen rahaston rahoittamien hankkeiden ja kyseisellä yhteisön aloitteella tuettavien hankkeiden välillä. Gutierrez Dias pitää tärkeänä rahaston tukien ja rakennepolitiikan avulla toteutettujen toimien välisen koordinaation vahvistamista. Samalla on muistettava että rahastosta peräisin oleva rahoitus on luonteeltaan täydentävää eikä muuta rahoitusta korvaavaa. Gutierrez Dias toivoo lopuksi että unionin rooli rahaston rahoittajana tulee nykyistä paremmin näkyviin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Asianajajan ammatin harjoittaminen toisessa jäsenmaassa


Asianajajan ammatin harjoittaminen toisessa jäsenmaassa

Suositus toiseen käsittelyyn: FONTAINE - ***II - A4-0337/97 - C4-0440/97 - 94/0299 - COD. Oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta.

Euroopan parlamentti hyväksyi kesäkuussa 1996 metinnön, joka koski asianajajan ammatin harjoittamista muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu. Parlamentti esitti komission tekstiin lähes kolmekymmentä tarkistusta. Komissio sisällytti melkein kaikki tarkistukset muutettuun direktiiviehdotukseensa.

Nicole Fontainen (PPE, F) mukaan ministerineuvoston heinäkuussa hyväksymä yhteinen kanta on kokonaisuudessaan parlamentin linjan mukainen, minkä vuoksi hän ei esitä siihen uusia tarkistuksia. Fontaine arvioi että direktiivi merkitsee uutta askelta sijoittautumisoikeutta koskevissa kysymyksissä. Tapaus on lisäksi myönteinen esimerkki institutionaalisen päätöksentekojärjestelmän, erityisesti yhteispäätösmenettelyn, toimivuudesta. Tulevan direktiivin tavoitteiden täysipainoinen toteuttaminen on nyt jäsenvaltioiden ja asianajajien ammattikunnan harteilla.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sukupuolikysymysten sisällyttäminen kehitysyhteistyöhön


Sukupuolikysymysten sisällyttäminen kehitysyhteistyöhön

Mietintö: JUNKER - **I - A4-0318/97 - KOM(97)0265 - C4-0424/97 - 97/0151 - SYN. Kehitys- ja yhteistyövaliokunta.

Karin Junkerin (PSE, D) mielestä komission asetusehdotus sukupuolikysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön on tärkeä linjaus. Ehdotusta on tarkasteltava osana koko yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Erilaiset ohjelmat ja yhteistyösopimukset voivat olla tehokkaita vain jos köyhimpien maiden kestävän kehityksen avaintekijänä pidetään naisten oikeuksien vahvistamista ja naisten ottamista huomioon kehitysyhteistyön kaikissa vaiheissa. Todellisten tarpeiden selville saamiseksi ja käytännön kehitysyhteistyön konkreettisten lähtökohtien löytämiseksi on selvitettävä kehitysmaissa elävien naisten taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne. Tarkastelun tulos on naisten kannalta masentava: naiset elävät täysin eri maailmassa kuin miehet.

Junker toteaa että perinteinen kehitysyhteistyö on sivuuttanut naisten tarpeet. Useimmat taloudellisten ja poliittisten kriisien uhrit ovat naisia, joiden täytyy turvata perheiden toimeentulo. Kehitys- ja rakenneohjelmia toteutettaessa on varmistettava että naiset pääsevät osallisiksi uusista kehitystä edistävistä voimavaroista.

Junkerin mielestä on välttämätöntä että tasa-arvoperiaate otetaan huomioon unionin kehitysyhteistyön kaikissa konkreettisissa toimenpiteissä. Kehitysyhteistyöstä vastaavien on laadittava luettelo niistä keinoista joiden avulla voidaan

* parantaa naisten elämäntilannetta köyhimmissä maissa;
* mahdollistaa naisten osallistuminen toimenpiteisiin, joilla mm. turvataan riittävä ravinto ja puhtaan veden saanti, saneerataan slummeja, lisätään perusterveydenhuoltopalveluja ja avataan tie peruskoulutukseen;
* antaa naisille peruskoulutuksen lisäksi ammattikoulutusta ja teknistä tietotaitoa; sekä
* säilyttää naisten perinteiset työmahdollisuudet ja laajentaa niitä parantamalla niiden kaupallisia menestymismahdollisuuksia.

Junker korostaa että naisten on voitava osallistua tasa-arvoisina kaikkien toimenpiteiden suunnitteluun, toteuttamiseen, valvontaan ja arviointiin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Amsterdamin sopimus


Amsterdamin sopimus

Mietintö: MENDEZ DE VIGO ja TSATSOS - A4-0347/97. Institutionaalisten asioiden valiokunta.

Iñigo Mendez de Vigo (PPE, E) ja Dimitris Tsatsos (PSE, GR) toteavat mietinnössään, että Amsterdamin sopimus muodostaa uuden askeleen kohti Euroopan poliittisen unionin rakentamista. Toisaalta se merkitsee myös tietyn historiallinen ajanjakson päättymistä, jonka kuluessa Euroopan yhdentymistä voitiin edistää askel askeleelta perinteisen diplomatian keinoin. Tästä eteenpäin unionia on muotoiltava yhteistyössä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa.

Esittelijöiden mielestä sopimus sisältää eräiden toimielinten osalta huomattavia edistysaskeleita. Sitä vastoin siitä puuttuvat laajentunutta unionia koskevat uudistukset, jotka ovat välttämättömiä tehokkaan ja demokraattisen työn kannalta. Toimielimiä koskevilla uudistuksilla alkaa olla kiire, mikäli EU:n laajentumisaikataulusta halutaan pitää kiinni.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta Amsterdamin sopimus uupuu alkuperäisistä tavoitteistaan merkittävästi. Esittelijät pitävät ns. Petersbergin toimien sisällyttämistä sopimukseen tärkeänä askeleena kohti yhteistä turvallisuuspolitiikkaa. Yhteisen puolustuksen kehittämisen näkökulmaa ja jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta ulkorajoihin kohdistuvien uhkausten ja loukkausten suhteen olisi kuitenkin edelleen vahvistettava. Ulkopolitiikkaa johtavan troikan ja komission olisi työskenneltävä tiiviisti yhdessä, jotta EU saavuttaisi toivottua lisäarvoa vakauden, näkyvyyden ja yhtenäisyyden suhteen.

Institutionaalisten näkökohtien osalta esittelijät kannattavat yhteispäätösmenettelyn ulottamista uusille alueille sekä parlamentille myönnettyä komission puheenjohtajan nimityksen hyväksymisoikeutta. Yhteispäätösmenettelyä tulisi kuitenkin laajentaa kaikkeen jäljelläolevaan lainsäädäntöön, kuten maatalous-, vero-, rakenne- ja matkailupolitiikkaan. Näitä aloja koskeva nykyinen menettelytapa rajoittaa unionin toiminnan demokraattista oikeutusta.

Esittelijät pahoittelevat ettei Amsterdamin sopimuksessa onnistuttu parantamaan neuvoston päätöksentekomenettelyn tehokkuutta määräenemmistöpäätösten käyttöä laajentamalla. Ennen EU:n laajentumista uusiin jäsenmaihin neuvoston äänten painotusta ja komission jäsenten määrää on muutettava siten että jäsenvaltioiden keskinäinen järjestys säilyy. Yksimielisyysvaatimus on rajoitettava valtiosääntöluonteisiin päätöksiin (esim. perustamissopimusten muutokset, omia varoja koskevat päätökset sekä vaalitapa).

Esittelijat tukevat "tiivistetyn yhteistyön" mahdollisuutta ulkopoliittisissa kysymyksissä ja toivovat, etteivät jäsenvaltiot estäisi määräenemmistöpäätösten syntyä kuin äärimmäisissä tapauksissa.

Budjettivallan käyttäjien (neuvosto ja parlamentti) välille olisi luotava tasa-arvoinen, toimiva ja demokraattinen suhde, jossa omien varojen järjestelmä uudistetaan ja alistetaan Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi. Samalla olisi määriteltävä Euroopan keskuspankin demokraattinen vastuunalaisuus.

Esittelijät vaativat miesten ja naisten välisen tasa-arvon kehittämistä. Naisten etuja on edistettävä aktiivisesti, kunnes eri sukupuolten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet on saavutettu.

Parlamentin olisi saatava tietoja myös työmarkkinaosapuolten välisistä neuvotteluista. Niiden välillä tehdyt sopimukset olisi alistettava parlamentin hyväksyttäviksi, mikäli ne pannaan täytäntöön neuvoston päätöksellä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sisämarkkinoita koskeva toimintasuunnitelma


Sisämarkkinoita koskeva toimintasuunitelma

Mietintö: von WOGAU - A4-0000/97- CSE(97)0001 - C4-0286/97. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Dublinin Eurooppa-neuvostoa varten laadittu tiedonanto noudattaa komission kertomusta sisämarkkinoiden vaikutuksesta ja tehokkuudesta. Siinä muistutetaan etteivät sisämarkkinat ole vain taloudellinen rakenne, vaan että ne tarjoavat myös parempia työmahdollisuuksia, elin- ja työoloja sekä laajempaa laatutuotteiden ja -palvelujen valikoimaa entistä edullisemmin hinnoin.

Komission tiedonannossa todetaan että paljon on jo saatu aikaan. Kansalaisilla on oikeus liikkua ja työskennellä koko yhteisön alueella. Sisämarkkinat määrittelevät terveyden ja turvallisuuden, tasa-arvon ja työlainsäädännön perusnormit. Tehtävää kuitenkin riittää, jotta nämä oikeudet toteutuisivat täysin. Komissio on sen vuoksi laatinut neljä strategista tavoitetta, joihin jäsenmaiden tulisi puuttua samanaaikaisesti:

* sääntöjen yksinkertaistaminen sekä yhteisön että kansallisella tasolla;
* markkinoiden keskeisten vääristymien poistaminen mm. veroesteitä ja kilpailun vastaisia toimia karsimalla;
* markkinoiden yhdentymisen toimialakohtaisten esteiden poistaminen, mikä edellyttää huomattavaa muutosta kansallisten hallintojen suhtautumisessa sisämarkkinoihin; sekä
* sisämarkkinoiden toteuttaminen kaikkien kansalaisten eduksi.

Kunkin strategisen tavoitteen osalta komissio on laatinut keskeisinä pitämiään osatavoitteita, joiden toteuttamisella pyritään parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa 1. tammikuuta 1999 mennessä.

Karl von Wogau (PPE, D) pitää komission toimintaohjelmaa tärkeänä askeleena, jotta sisämarkkinoita voitaisiin kehittää Euroopan kotimarkkinoiksi vuoteen 2002 mennessä. Tämä edellyttää kuitenkin ihmisten vapaan liikkuvuuden toteutumista ja jäsenvaltioiden välisten passitarkastusten poistamista.

Verotuksen osalta von Wogau suosittelee mm. seuraavia toimenpiteitä:

* jäsenmaiden on siirryttävä tulevassa yhteisessä arvonlisäverojärjestelmässä kohti alkuperämaan periaattetta;
* työn verorasitusta on vähennettävä työllisyyden parantamiseksi;
* energiatuotteiden verotusta koskevia yhteisön puitelakeja on uudistettava laatimalla energian verotusta koskeva direktiivi; sekä
* jäsenmaiden on hyväksyttävä yhteiset perusteet pääoman verotukselle OECD:n sopimuksen pohjalta.

Von Wogau muistuttaa että toimiva infrastruktuuri on Euroopan kotimarkkinoiden perusedellytys. Tämän vuoksi jäsenmaiden olisi nopeasti hyödynnettävä Euroopan laajuisia verkkoja mm. televiestinnän ja suurnopeuksisten rautatieverkkojen kehittämiseksi sekä energiasektorin vapauttamiseksi.

Esittelijän mielestä yhteisön älyllisen omaisuuden suojelua, joka on ratkaisevan tärkeää tutkimukselle ja innovoinnille ja sen myötä eurooppalaisten yritysten kilpailukyvylle, olisi edelleen täydennettävä. Hän vaatii pikaisia toimia erityisesti patentteja, tavaramerkkejä sekä hyödyllisyys- ja koristemalleja koskevien tekijänoikeuksien suojelemiseksi.

Von Wogaun mielestä Euroopan kotimarkkinat vaativat eurooppalaista talouspolitiikkaa, jonka tulisi perustua ekologisen ja sosiaalisen markkinatalouden periaatteisiin. Näitä ovat mm. Amsterdamin vakaus- ja kasvusopimusta noudattava budjettipolitiikka, kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen, sisämarkkinoiden kehittäminen, veropolitiikan perussäännöt sekä hallinnon tehokkuuden parantaminen esimerkiksi benchmarking-järjestelmää hyödyntämällä. Kotimarkkinoiden toteuttamisessa olisi kiinnitettävä huomiota myös sosiaaliturvaan sekä ympäristön ja terveydenhuollon vaatimuksiin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Rakennusalan tuotedirektiivin toimivuus


Rakennusalan tuotedirektiivin toimivuus

Mietintö: LANGEN - A4-0350/97 - KOM(96)0202 - C4-0636/96. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Rakennusalan tuotedirektiivi kattaa kaikki markkinoilla olevat talonrakennukseen liittyvät tuotteet. Sen tavoitteena on poistaa tuotteiden vapaan liikkuvuuden esteet, joita aiheuttavat standardien väliset erot, tarkastus- ja sertifiointimenettelyjen erot sekä eri valtioissa noudatettavat erilaiset rakennusmääräykset. Direktiivi sisältää rakennuksia (ei rakennustarvikkeita) koskevia määräyksiä mm. paloturvallisuuden, äänieristyksen ja energiansäästön osalta. Jäsenmaat voivat hyväksyä vain sellaisia rakennusalan tuotteita, joiden käytössä täyttyvät direktiivin rakennukseen kohdistamat vaatimukset.

Werner Langen (PPE, D) muistuttaa ettei rakennusalan vapaata kauppaa voi olla ilman yhtenäisiä standardeja. Rakennustuotteiden sisämarkkinat ovat toteutuneet vasta muutamilla aloilla, kuten ilmastointilaitteiden, kylpyhuonekalusteiden sekä korkealaatuisten ovien ja ikkunoiden kaupassa.

Rakennusteollisuus kuuluu Euroopan teollisuuden suurimpiin aloihin. Sen vuosittainen 600 miljardin ecun liikevaihto vastaa noin 10 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta. Komission teettämän tutkimuksen mukaan rakennusteollisuudessa - suunnittelu ja valmistus mukaan lukien - työskentelee kaikkiaan 12,5 miljoonaan työntekijää. Epäsuorasti rakennusteollisuudesta riippuvaisia työntekijöitä on 14 miljoonaa. Alalla toimii noin 1,8 miljoonaa yritystä, joista 97 prosentissa on alle 20 työntekijää. Ulkomaisten työntekijöiden osuus on alalla erittäin korkea.

Langenin mukaan rakennusalan tuotedirektiivin hidas toteutus ei johdu ensisijaisesti komissiosta vaan jäsenvaltioista, jotka eivät ole olleet valmiita kompromisseihin Euroopan standardoimislaitosten tehtävien määrittämisessä. Vuoden 1997 puolivälissä direktiivin mukaiset standardit on määritetty vasta 17 tuoteperheelle. Jäsenvaltioiden jarrutus pysyvässä rakennusalan komiteassa sekä puuttuva valmius tarkistaa kansallisia määräyksiä ovat viivästysten suurin syy.

Langenin mielestä komission on sitouduttava yksinkertaistamaan direktiivin käyttöä ja saattamaan standardointitehtävät vuoden 1998 puoliväliin mennessä viimeinkin päätökseen. Jäsenvaltioiden on suostuttava muuttamaan tähänastisia menettelytapojaan ja olemaan vaatimatta suurta yksityiskohtaisten määräysten joukkoa.

Langen suosittaa myös rakennusalan komitean kokoonpanon tarkistamista. Komitean jäsenet ovat vastuussa kansallisista standardeista ja hyväksymisvaatimuksista. Euroopan standardointikomitean olisi vauhditettava työtään rakennusalan suuren perusstandardien tarpeen vuoksi.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sisämarkkinoiden välillistä verotusta koskevan toimintaohjelman vahvistaminen


Sisämarkkinoiden välillistä verotusta koskevan toimintaohjelman vahvistaminen

Mietintö: SECCHI - ***I - A4-0344/97 - KOM(97)0175 - C4-0222/97 - 97/0128 - COD. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

EU on - yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa - vastuussa sisämarkkinoiden ja erityisesti arvonlisävero- ja verotusjärjestelmien moitteettomasta toiminnasta. Yhteisö pyrkii toiminnallaan tukemaan jäsenvaltioita ja takaamaan sen, että ALV- ja verotusjärjestelmien toiminta on yhtenäistä koko EU:n alueella. Järjestelmän toiminnan parantamiseksi komissio päätti käynnistää Fiscalis-ohjelman, joka yhdistää olemassaolevat ohjelmat ja tarjoaa kokonaisvaltaisen kehyksen verotusjärjestelmiin liittyville toimille ja menoille.

Fiscalis-ohjelman taustalla on useita syitä. Ensinnäkin tämänhetkinen ALV-järjestelmä, jossa tavarat voidaan kuljettaa kansallisten rajojen yli lykäten verojen maksua, on erityisen altis petoksille ja veronkierrolle. Ainoa realistinen tapa ilmiön torjumiseksi on se, että jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä vaihtaakseen tietoja tavaroiden liikkumisesta. Ohjelma on välttämätön myös yhteisön ALV-järjestelmän toteuttamiseksi.

Uusi järjestelmä perustuu alkuperämaan periaatteelle, toisin sanoen tavaroiden tai palveluiden verottamiseen siellä missä niitä tuotetaan, sen sijaan että niitä verotettaisiin siellä missä kulutus tapahtuu. Metodi yksinkertaistaa toimintaa ja vähentää kansallisten viranomaisten ja yritysten byrokraattisia rasitteita sekä helpottaa yhteisöpetosten ratkaisua. Ongelmana on kuitenkin edelleen se miten jäsenvaltioiden välinen clearing-järjestelmä voitaisiin määritellä siten että jäsenmaiden tämänhetkiset verotulot säilytettäisiin ennallaan.

Carlo Secchin (PPE, I) mielestä Fiscalis-ohjelmaa ei pidä nähdä ainoastaan välineenä jäsenmaiden verotusjärjestelmien koordinoimiseksi, vaan ennen kaikkea ihanteellisena keinona olemassaolevien käytäntöjen arvioimiseksi ja vertailemiseksi. Ohjelmalla pyritään parantamaan EU:n verolakien tuntemusta järjestämällä jäsenmaiden verovirkailijoille yhteisiä seminaareja ja koulutustilaisuuksia. Ohjelman rahoitusta varten on varattu 45 miljoonaa ecua vuosille 1998-2002.

Secchi tukee komission ehdotusta, mutta esittää koulutusulottuvuuden vahvistamista sekä pysyvän yhteistyöverkoston luomista kansallisten koulutuslaitosten välille. Jäsenmaiden tehtävänä on huolehtia että kansalliset virkamiehet saavat tarvitsemaansa koulutusta yhteisön vaatimusten täyttämiseksi.

Fiscalis-ohjelmaa toteutettaessa on pyrittävä tiivistämään yhteistyötä myös Tulli 2000 -ohjelman kanssa. Viimeksi mainittu on saavuttanut konkreettisia tuloksia veropetosten torjunnassa mm. kansallisten viranomaisten ja komission välisen yhteistyön vahvistamisen ansiosta.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva toimintaohjelma


Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeva toimintaohjelma

Mietintö: CEDERSCHIÖLD - A4-0333/97 - 7421/97 - C4-0199/97. Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta.

Dublinissa järjestetty Eurooppa-neuvoston kokous antoi joulukuussa 1996 korkean tason työryhmälle tehtäväksi laatia unionille laaja-alainen toimintasuunnitelma järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Työryhmä sai toimintasuunnitelman valmiiksi viime keväänä, ja se toimitettiin Amsterdamin Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa 1997. Toimintasuunnitelma koostuu 15 poliittisesta suuntaviivasta, jotka puolestaan sisältävät 30 konkreettista suositusta.

Charlotte Cederschiöld (PPE, S) suhtautuu toimintasuunnitelmaan periaatteessa myönteisesti, koska se sisältää konkreettisia ehdotuksia järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Rikollisuuden vastaisessa taistelussa on pyrittävä torjumaan sekä järjestäytyneen rikollisuuden syitä että infrastruktuuria. Jäsenmaiden on keskityttävä ennen kaikkea rajat ylittävän yhteistyön yksinkertaistamiseen ja vauhdittamiseen. Kaikissa toimenpiteissä on kunnioitettava oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita.

Toimintasuunnitelma sisältää kuitenkin useita aukkokohtia: siinä käsitellään tiettyjä kysymyksiä varsin kattavasti kun taas eräät, vähintäänkin yhtä tärkeät ongelma-alueet on jätetty kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Toimintasuunnitelma ei ota myöskään riittävästi kantaa tärkeimpään kysymykseen eli siihen, tulisiko järjestäytynyttä rikollisuutta torjua yhdenmukaistamalla oikeuskäsittelyä koskevia määräyksiä vai tiivistämällä jäsenvaltioiden yhteistyötä ilman että puututaan kansallisten rikosoikeusjärjestelmien välillä vallitseviin eroihin. Cederschiöldin mielestä jäsenvaltioiden päättämättömyys merkitsee heikennystä järjestäytyneen rikollisuuden vastaisiin toimiin. Pitämällä kiinni suvereniteettivarauksista jäsenmaat itse asiassa parantavat rikollisuuden liikkumismahdollisuuksia.

Cederschiöld pahoittelee myös järjestäytyneen rikollisuuden määritelmän puuttumista. Sen seurauksena unionissa ei kyetä kartoittamaan täsmällisesti niitä rikollisuuden muotoja, joita toimintasuunnitelmalla pyritään torjumaan. Neuvoston tulisikin määritellä konkreettiset toimintapuitteet, jotta vältyttäisiin siltä että jäsenvaltioissa vallitsee tyystin erilaiset käsitykset järjestäytyneen rikollisuuden ilmenemisestä.

Esittelijä kannattaa rikollisuuden vastaisten yhteistyösopimusten tekoa EU-jäsenyyttä hakeneiden maiden kanssa. Ennen jäsenyyttä hakijamaiden olisi hyväksyttävä kaikki järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevat kansainväliset sopimukset sekä rahanpesun vastaiset toimenpiteet. Lisäksi hakijamaiden rikollisuuden torjunnasta vastaavat henkilöt olisi otettava mukaan asiaa koskeviin EU:n vaihto-ja jatkokoulutusohjelmiin.

Transatlanttisten kumppanien ohella Cederschiöld suosittelee Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän sisällyttämistä niiden valtioiden piiriin, joiden kanssa pyritään tiiviimpään yhteistyöhön rikollisuuden torjunnan alalla. Sama koskee myös niitä valtioita, joissa tuotetaan suuria määriä huumeita Euroopan markkinoille tai jotka ovat huumeiden kauttakulkumaita.

Esittelijä korostaa jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä petosten torjunnan (UCLAF) koordinoimiseksi, jotta kyettäisiin estämään järjestäytyneen rikollisuuden nykyistä laajempi levittäytyminen yhteisön etuja vahingoittavien petosten alalle. Unionin olisikin ryhdyttävä ennaltaehkäiseviin toimiin väärinkäytösten estämiseksi ja valvontamenetelmien parantamiseksi. Rakennerahastoja olisi voitava käyttää oikeuslaitoksen rakenteiden vahvistamiseen ja lakien voimaansaattamiseen.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Yhteinen toiminta lahjonnan kriminali- soimiseksi yksityisellä sektorilla


Yhteinen toiminta lahjonnan kriminalisoimiseksi yksityisellä sektorilla

Mietintö: BONTEMPI - * - A4-0348/97 - 10017/97 - C4-0478/97 - 97/0914 - CNS. Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta.

Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman. Suunnitelmaan kuuluu kokonaisvaltainen lahjonnan vastainen politiikka. Neuvosto pyytää nyt parlamentilta lausuntoa esityksestä yhteiseksi toiminnaksi lahjonnan kriminalisoimiseksi yksityisellä sektorilla. Yhteiseen toimintaan kuuluvat rangaistavan toiminnan määritteleminen ja toimivaltaa koskevat säännökset. Lahjonnasta annettavat rangaistukset pyritään myös yhdenmukaistamaan. EU:n jäsenvaltioiden tulisi vuoden sisällä tehdä viranomaisilleen ehdotuksia yhteisen toiminnan toteuttamiseksi.

Rinaldo Bontempi (PSE, I) pitää neuvoston esityksen tavoitteita hyvinä. Unionille on erittäin tärkeää että yksityisellä sektorilla esiintyvä lahjonta lopetetaan, koska se aiheuttaa taloudellista vahinkoa, vesittää päätöksentekoa ja johtaa vääristyneeseen kilpailuun. Se vaikuttaa lisäksi haitallisesti EU:n kolmansien maiden politiikkaan. Koska vapaa kilpailu on Euroopan unionissa taloudellisen toiminnan peruslähtökohta, on tärkeätä poistaa eräissä jäsenmaissa vielä esiintyvät lahjontaa tukevat tekijät, kuten esimerkiksi lahjojen verovähennysoikeus.

Bontempi pitää välttämättömänä että lahjonnan käsittely yhdenmukaistetaan unionin alueella. Lahjonnasta tulisi luoda yhtenäinen määritelmä ja rikosoikeudelliset seuraamukset tulisi harmonisoida eurooppalaisen standardin mukaan. Bontempin mielestä oikeudellinen yhteistyö ei yksinään riitä, vaan jokaisessa jäsenvaltiossa lahjonta tulisi erikseen kriminalisoida. Jäsenvaltioiden olisi myös yhdenmukaistettava säädökset syytteen nostamista koskevasta toimivallasta.

Bontempi pitää tarpeellisena että rikosoikeudelliset seuraamukset ulotetaan koskemaan teon varsinaisten suorittajien ohella myös niitä, jotka yllyttävät tai myötävaikuttavat lahjontaan. Oikeushenkilöiden rangaistavuus tulisi toteuttaa noudattaen vuoden 1997 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaa yleissopimusta. Bontempi korostaa myös yhteisen toiminnan arvioinnin merkitystä. Neuvoston tulisi arvioida tämän yhteisen toimen toteutusta vuosittain ja annettava Euroopan parlamentille tietoja arvioinnin tuloksista.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Euroopan oikeudellisen verkoston perustaminen


Euroopan oikeudellisen verkoston perustaminen

Mietintö: BONTEMPI - * - A4-0351/97 - 9804/97 - C4-0428/97 - 970911 - CNS. Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta.

Neuvosto on pyytänyt kuulla parlamenttia oikeudellisen verkoston perustamisesta jäsenvaltioiden oikeudellisen yhteistyön parantamiseksi. Kyse on ensimmäisestä askeleesta kohti jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välisen kontaktirakenteen perustamista. Ehdotuksella pyritään konkreettisen välineen luomiseen, jolla voidaan parantaa kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön tehokkuutta EU:n jäsenmaiden tasolla.

Rinaldo Bontempin (PSE, I) mukaan toimintaehdotuksella pyritään toisaalta lisäämään jäsenvaltioiden oikeudellisia perinteitä ja menettelyitä koskevaa tuntemusta, toisaalta keskittäämään oikeusviranomaisille tarkoitettua tietoa oikeudellisen yhteistyön helpottamiseksi. Esittelijä tukee neuvoston laatimaa toimintaehdotusta ja esittää siihen lähinnä teknisluontoisia tarkistuksia.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Yhteinen toiminta järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi


Yhteinen toiminta järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi

Mietintö: ORLANDO - * - A4-0000/97 - 10406/97 - C4-0479/97 - 97/0912 - CNS. Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta
.
Oikeus- ja sisäasiain neuvosto hyväksyi järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman huhtikuussa 1997. Suunnitelma, joka sai kesäkuussa siunauksen myös Amsterdamin Eurooppa-neuvostolta, koostuu 15 poliittisesta suuntaviivasta ja 30 yksityiskohtaisesta suosituksesta, joilla suuntaviivat muutetaan konkreettisiksi toimiksi.

Neuvosto on aloittanut Luxemburgin johdolla suositusten toimeenpanon. Se asetti heinäkuussa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa käsittelevän työryhmän, joka on laatinut ehdotuksen yhteiseksi toiminnaksi järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvissä kysymyksissä. Työryhmän luoman arviointijärjestelmän avulla pystytään seuraamaan unionin säädösten sekä muiden rikosoikeuden alaan kuuluvien kansainvälisten säädösten soveltamista ja täytäntöönpanoa kansallisella tasolla.

Työryhmän ehdotus sisältää johdanto-osan lisäksi 11 artiklaa, jotka koskevat mm. arviointijärjestelmää, arviointiryhmän valintaa ja toimintatapaa, arvioinnissa käytettävän kyselylomakkeen laatimista, arviointikertomuksen käsittelyä sekä tietojen luottamuksellisuutta.

Leoluca Orlando (V, I) muistuttaa että yhteisön tuomioistuimella on erittäin pienet valtuudet tarkastaa jäsenvaltioiden sitoumusten täytäntöönpanoa kolmannen pilarin säädösten osalta. Myöskään Amsterdamin sopimus ei tilannetta täysin korjaa. Sen vuoksi vaatimus tuomioistuimen toimivallasta myös oikeus- ja sisäasioissa on pidettävä edelleen voimassa, vaikka on selvää etteivät jäsenmaat ole vielä valmiita rajoittamattomaan toimivallan siirtoon yhteisön tuomioistuimelle. Siksi on yritettävä kehittää vaihtoehtoisia arviointimuotoja, jotta jäsenvaltioiden sopimuksiin ja yhteisiin toimintoihin perustuvat oikeudelliset velvoitteet eivät muutu pelkiksi suosituksiksi.

Orlando antaa tukensa työryhmän ehdotukselle mutta korostaa, että kysymyksessä on vain väliaikainen ratkaisu. Arviointijärjestelmän yhteisöllistä elementtiä on vahvistettava vakiinnuttamalla komission keskeinen asema. Jotta komissio voi käyttää Amsterdamin sopimuksen sille antamaa aloiteoikeutta mahdollisimman tehokkaasti, on sille annettava mahdollisuus hankkia omin keinoin kattava kuva jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusasioista juridisesta näkökulmasta.

Orlando ei hyväksy yhteisen toiminnan salassapitomääräyksiä. Hänestä ongelmien ratkaisu edellyttää avoimuutta, ei salailua. Parlamentin on saatava vähintään puolivuosittain tietoa työryhmän johtopäätöksistä sekä neuvoston jäsenvaltioille antamista suosituksista.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Yhteinen toiminta rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoimiseksi jäsen


Yhteinen toiminta rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoimiseksi jäsenmaissa

Mietintö: ORLANDO - * - A4-0000/97- 10407/97 - C4-0480/97 - 97/0913 - CNS . Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta.

Yhteinen toiminta rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoimiseksi kuuluu Eurooppa-neuvoston hyväksymään järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevaan toimintasuunnitelmaan. Neuvoston ehdotus pyrkii saattamaan jäsenvaltioiden lainsäädännössä rikokseksi sen, että jäsenvaltion alueella oleva henkilö osallistuu rikollisjärjestön toimintaan, vaikka toiminta tapahtuisikin toisessa jäsenvaltiossa. Ehdotus sisältää rikollisjärjestöä koskevan määritelmän, ja se velvoittaa jäsenvaltiot oikeudelliseen yhteistyöhön. Rikosoikeudellinen vastuu laajennetaan koskemaan rikollisjärjestön toiminnan konkreettista edistämistä. Jäsenvaltiot velvoitetaan tekemään ehdotuksia yhteisen toiminnan toteuttamiseksi.

Leoluca Orlando (V, I) pitää tärkeänä että rikollisjärjestöjen nujertamiseksi ryhdytään toimiin. Järjestöjä tukevat ja niihin välillisesti osallistuvat henkilöt on saatettava rikosoikeudelliseen vastuuseen. Nämä henkilöt edistävät rikollisjärjestön toimintaa, vaikka eivät itse osallistu välittömästi rikosten suorittamiseen. Heihin kuuluu rikollisjärjestöjen johtohenkilöitä, politiikan ja talouselämän edustajia sekä poliisi- ja oikeusviranomaisia. Jäsenvaltioiden säädökset rikollisjärjestöihin osallistuvien henkilöiden rangaistavuudesta vaihtelevat kuitenkin suuresti. Orlandon mielestä on tarpeen että Euroopan unioni luo yhteiset säädökset kattamaan tämän alueen. Yhteisten sääntöjen tulisi huolehtia siitä että asianosaisia henkilöitä rangaistaan tehokkaasti ja aukottomasti unionin alueella.

Neuvoston ehdotuksessa määritellään rikollisjärjestön toiminnaksi ankaraa rangaistusta edellyttävät rikokset, kuten terrorismi, huumausainekauppa ja ihmiskauppa. Orlando ehdottaa että listaan lisättäisiin viittaus rahanpesuun sekä muihin omaisuusrikoksen muotoihin. Lisäksi rikosten toteuttamisen peittelemiseen tai helpottamiseen liittyvien menetelmien luetteloa tulisi täydentää. Tällöin voitaisiin ottaa huomioon ne menetelmät, joiden avulla rikollisjärjestö voi hankkia suojaa, neuvoja ja tukea.

Orlandon mielestä rikollisjärjestön toiminnan edistäminen on määriteltävä mahdollisimman tarkasti. Edistämiseksi tulisi laskea myös tiettyjen instanssien, kuten esimerkiksi poliisin ja oikeusviranomaisten harjoittama toiminta, mikäli sen tarkoituksena on suojella tai auttaa rikollisjärjestöjä. Lisäksi Orlando muistuttaa ettei neuvoston ehdotuksessa määrätä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa. Tuomioistuimelle tulisi myöntää toimivaltaa siten kuin Amsterdamin sopimus säätää yleisten täytäntöönpanotoimien osalta.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sisä- ja oikeusasioiden yhteistyön ensisijaiset alat


Sisä- ja oikeusasioiden yhteistyön ensisijaiset alat

Mietintö: NASSAUER - * - A4-0000/97- 10021/1/97 - C4-0426/97 - 97/0910 - CNS. Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta.

Euroopan parlamentilla on ensimmäistä kertaa tilaisuus antaa lausunto neuvoston päätöslauselmaehdotuksesta, jolla vahvistetaan oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön ensisijaiset alat. Ehdotus on voimassa 1. tammikuuta 1998 alkaen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloon asti. Hartmut Nassauerin (PPE, D) mielestä ajanjakson rajoittaminen on järkevää, koska uusi sopimus tuo huomattavia muutoksia kolmanteen pilariin ja asettaa jäsenvaltioiden oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön uudelle oikeudelliselle perustalle. Koska Amsterdamin sopimuksen voimaantulon ajankohta ei ole vielä tiedossa, neuvoston olisi tarkistettava päätöslauselmaa ennen vuoden 1998 loppua.

Päätöslauselma korvaa neuvoston lokakuussa 1996 antaman päätöslauselman, jossa luetellaan yli neljäkymmentä oikeus- ja sisäasioiden yhteistyötä koskevaa hanketta. Suuri osa hankkeista mainitaan myös uudessa ehdotuksessa. Nassauer kaipaa lisätietoja olemassaolevien hankkeiden toteutuksesta ja etenemisestä.

Nassauerin mielestä neuvoston olisi kuultava parlamenttia valmistellessaan Schengenin säännöstön liittämistä osaksi Euroopan unionia. Hän toivoo että neuvosto tekee kaikkensa, jotta henkilöiden vapaa liikkuvuus toteutuisi. Neuvoston olisi parannettava myös siviili- ja rikosoikeuden alan oikeudellista yhteistyötä. Sopimusten ja yhteisten toimien olisi annettava tuomioistumille, syyttäjille ja muille viranomaisille mahdollisuus suoriin yhteyksiin.

Nassauer pitää välttämättömänä että Europol aloittaa työnsä viimeistään vuoden 1998 puolivälissä. Se edellyttää että Europol-yleissopimukseen liittyviä keskeneräisiä ratifiointimenettelyjä nopeutetaan. Parlamentti on valmis antamaan Europolille operatiivisia toimivaltuuksia sillä ehdolla että Europol asetetaan komission hallinnolliseen valvontaan, Euroopan parlamentin parlamentaariseen valvontaan sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeudelliseen valvontaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Turvapaikka- ja maahanmuuttopoli- tiikkaa koskeva koulutusohjelma


Turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskeva koulutusohjelma (Odysseus)

Mietintö: ZIMMERMANN - * - A4-0000/97- KOM(97)0364 - C4-0427/97 - 97/0909 - CNS. Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta.

Komissio on tehnyt ehdotuksen koulutus-, vaihto- ja yhteistyöohjelman perustamisesta turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan sekä ulkorajojen ylittämisen parissa toimiville virkamiehille EU:n jäsenmaissa. Ohjelma toteutettaisiin yhteisenä toimintana, sillä tämän alan toimet kuuluvat perustamissopimuksen mukaisesti oikeus- ja sisäasioihin, eli kolmanteen pilariin.

Wilmya Zimmermann (PSE, D) korostaa että Odysseus-ohjelma tarjoaa ammattikoulutusta virkamiehille erityisen tärkeällä alueella. Pyrittäessä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan yhdenmukaistamiseen, henkilöstön koulutus on ensisijaisen tärkeää. Lainsäädännön harmonisoiminen tai säädösten vastavuoroinen tunnustaminen eivät yksinään riitä. On puututtava myös paikan päällä tapahtuvaan täytäntöönpanoon. Virkamiesten koulutuksella voidaan auttaa kansallisia hallintoja toimimaan paremmin yhteistyössä keskenään.

Zimmermann pitää tärkeänä että unionin jäsenyyttä hakeneet maat voivat osallistua yhteisön ohjelmiin. Näin voidaan tukea hakijamaiden valmistautumista EU-jäsenyyteen. Zimmermann pyytää kuitenkin komissiolta selvitystä millä edellytyksillä kolmannet maat, jotka eivät ole hakeneet jäsenyyttä, voisivat osallistua Odysseus-ohjelmaan.

Zimmermannin mielestä tulisi varmistaa että ohjelmassa käytettävät asiakirjat kuuluvat kunkin jäsenmaan tietosuojan piiriin. Yhteisiin tutkimuksiin tulisi käyttää vain sellaisia dokumentteja, joista henkilöiden tunnistamiseen liittyvät tiedot on poistettu. Lisäksi hän vaatii että Odysseus-ohjelma ei keskittyisi ainoastaan koulutuksen tekniseen puoleen, kuten asiakirjojen aitouden selvittämiseen. Ohjelman pitäisi koskea myös sisältöön liittyviä aloja, kuten hallintomenettelyn kohteena olevien henkilöiden oikeuksia ja perheiden yhdistämistä. Komission tulisi tiedottaa Odysseus-ohjelmasta parlamentille vuosittain.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Energiapolitiikka ja energia-alan toimet


Energiapolitiikka ja energia-alan toimet

Mietintö: SCAPAGNINI - A4-0308/97 - KOM(97)0167 - C4-0205/97. Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia- asioita käsittelevä valiokunta.

Umberto Scapagninin (UPE, I) mielestä komission tiedonanto energiapolitiikan näkymistä muodostaa tärkeän energia- alan aloitteen. Komissio tunnustaa siinä energiapolitiikan tärkeyden ja tuo esiin energia-asioiden yhtenäisen strategian puutteen. Yhteisön toiminta energia-alalla koostuu tällä hetkellä erilaisista politiikan osista. Amsterdamin sopimuskaan ei sisällä energiaa käsittelevää kohtaa. Ilman tarkkaa lainsäädännöllistä pohjaa on mahdotonta määritellä selkeästi yhteistä energiapolitiikkaa ja asettaa käytettäväksi sopivia rahavaroja.

Scapagnini pitää komission tiedonantoa yrityksenä kasvattaa alan painoarvoa ja yhteensovittaa energia-alan toimintaa. Siitä puuttuvat kuitenkin tarkat toimintapuitteet. Muihin politiikkoihin liittyvien rahoitusvälineiden suuntaaminen energiatavoitteisiin ei liene mahdollinen etenemistie.

Scapagninin mukaan unionin tämänhetkinen 50-prosenttinen riippuvuus ulkomaisesta energiasta saattaa nousta vuoteen 2020 mennessä 70 prosenttiin. Ulkoisen riippuvuuden kasvu tekee energianhankinnan varmuudesta ensisijaisen tavoitteen yhteisön politiikassa. Komission olisikin tehtävä syvällinen analyysi globalisoitumisen aiheuttamista muutoksista energiamarkkinoilla. Analyysissa olisi kiinnitettävä huomiota mm. energianhankinnan turvaamiseen, energiatekniikan jakautumiseen sekä ydinturvallisuuteen. Yhteisön tutkimuspuiteohjelmaan olisi sisällytettävä uusiutuviin energialähteisiin liittyvän teknologian tutkimusta.

Scapagnini pitää energian sisämarkkinoiden toteuttamista tärkeänä ja perusteltuna tavoitteena. Sähkön sisämarkkinoita koskeva direktiivi pyrkii takaamaan tehokkaan kilpailun energiantuottajien välillä ja tarjoamaan kuluttajille mahdollisuuden valita, mistä ostaa energiaa. Jakeluverkoston kehittäminen on tärkeä osa energian yhteismarkkinoiden syntyä.

Kestävän kehityksen edistäminen energia-alalla kuuluu Scapagninin mielestä sekä unionille että jäsenmaille. Komission on tehtävä määräaikaisia arvioita jäsenvaltioiden energia- ja ympäristöpolitiikoista. Niiden avulla on mahdollista luoda jäsenmaille yhteistyökehys ja arvioida kansallisten energia- ja ympäristötavoitteiden sekä EU:n omaksumien tavoitteiden yhteensopivuutta.

Scapagninin mielestä komission tiedonanto luo perustan energiapolitiikan osien yksityiskohtaisemmalle tutkimukselle ja arvioinnille. Yhteisön energiapolitiikkaan olisi sisällytettävä lisäksi yhteisön perustehtävä eli työllisyyden ja elintason parantaminen jäsenvaltioissa. Energiapolitiikan suuntautumisen kannalta olisi hyödyllistä, jos komissio vahvistaisi Euroopan energiaobservatorion asemaa tulevaisuuden energiaratkaisujen määrittelyssä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n liittyminen moottoriajoneuvojen osien hyväksymistä koskevaan sopimukseen


EU:n liittyminen moottoriajoneuvojen osien hyväksymistä koskevaan sopimukseen

Suositus: KITTELMANN - *** - A4-0342/97 - 9868/97 C4-0467/97 - 96/0006 - AVC. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

Vuonna 1958 eräät YK:n Euroopan talouskomissioon (ECE) kuuluvat maat tekivät sopimuksen moottoriajoneuvojen varusteiden ja osien hyväksymisestä sekä hyväksymisen vastavuoroista tunnustamista. Sopimus mahdollisti moottoriajoneuvokaupan vapauttamisen.

Sopimukseen on liittynyt 24 Euroopan maata. Yhdysvallat ja Kanada osallistuvat sopimukseen tarkkailijan ominaisuudessa, minkä lisäksi Japani ja Korea ovat harkinneet liittymistä. Sopimuksen voimaantulosta lähtien ECE on hyväksynyt noin 100 asetusta, jotka kattavat kaikki moottoriajoneuvojen varusteet ja osat.

Sopimuksen tarkistaminen tuli ajankohtaiseksi nopean teknisen kehityksen ja EU:n sisämarkkinoiden toteutumisen vuoksi. Unionin laajuisen tyyppihyväksynnän perustana olevien teknisten asetusten antaminen on siirtynyt unionin toimivaltaan, minkä vuoksi on välttämätöntä että yhteisö liittyy ECE-sopimukseen.

Peter Kittelmann (PPE, D) puoltaa yhteisön liittymistä tarkastettuun sopimukseen. Yhteisön jäsenyydellä sen jäsenvaltioiden jäsenyyden sijasta on periaatteellinen merkitys. Sopimuksen lujittaminen tiukennetun päätöksentekomenettelyn ja yhteisön osallistumisen kautta lisää sen puitteissa annettujen asetusten merkitystä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n rakennetoimet Belgiassa


EU:n rakennetoimet Belgiassa

Mietintö: DECOURRIERE - A4-0321/97 - C4-0107/97. Aluepoliittinen valiokunta.

Belgia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joiden bruttokansantulo asukasta kohti on yhteisön keskimääräistä arvoa korkeampi (113 prosenttia). Eri alueiden väliset kehityserot ovat kuitenkin kasvaneet Vallonian lisäksi myös tietyillä Flanderiin kuuluvilla alueilla, minkä seurauksena väestön pienryhmät ovat syrjäytyneet entistä enemmän. Ilmiöt ovat viime vuosina lisääntyneet hälyttävästi, minkä vuoksi EU on myöntänyt Belgian rakennetoimia varten yhteensä 2,1 miljardia ecua vuosille 1994-1999. Määrärahat ovat miltei kolminkertaistuneet edelliseen ohjelmakauteen (1989-1993) verrattuna.

Francis Decourrière (PPE, F) pitää Belgian rakennetuen käyttöastetta riittämättömänä. Alhainen käyttöaste johtuu mm. kansallisten julkisten rahoitusten viivästymisestä, paikallisten hallintomenettelyjen hitaudesta, menettelyjen monimutkaisuudesta, ohjelma-asiakirjoja koskevien yleisten kehysten puuttumisesta sekä toimintaan osallistuvien puutteellisesta koulutuksesta ja tiedonsaannista. Sen seurauksena hankkeet ovat toteutuneet hyvin epätasaisesti. Yritysten saamat tukitoimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Sitä vastoin muut painopistealueet (kuten T&K, ympäristö, teollisuusalueiden vetovoima ja matkailu) ovat edenneet hyvin hitaasti menettelyjen monimutkaisuudesta ja julkishallinnon heikkoudesta johtuen. Decourrière ehdottaakin, että komissio ryhtyisi aktiivisemmin seuraamaan Belgiassa toteutettavia rakennetoimia, jotta painopistealueet tulisivat kunnolla huomioiduiksi.

Lisäksi komission olisi pohdittava, mitkä ovat Belgiaa koskevan koheesiopolitiikan tulevaisuuden suuntaviivat. Kuten muualla unionin alueella, tulisi myös Belgiassa pyrkiä maantieteelliseen ja aihepiirien mukaiseen (ohjelmien määrän vähentäminen, työllisyyden korostaminen, taloudellinen eriytyminen, ympäristö, tietotekniikka, hylättyjen teollisuusalueiden tervehdyttäminen sekä liikenneinfrastruktuuri) keskittymiseen.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Etelämantereella harjoitettavan kalas- tuksen säilyttämis- ja valvontatoimenpit


Etelämantereella harjoitettavan kalastuksen säilyttämis- ja valvontatoimenpiteet

Mietintö: McKENNA - * - A4-0315/97 - KOM(97)0213 - C4-0285/97 - 97/0135 - CNS. Kalatalousvaliokunta.

Etelämantereen meren kalastuksen hallinnoinnista vastaa CCAMLR-toimikunta. Se kokoontui viimeksi syksyllä 1996, jolloin se teki päätöksiä kalastukseen sovellettavista säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä. Sen päätöksiä on käytetty komission laatiman asetusehdotuksen pohjana. Ehdotuksella on tarkoitus korvata vuodelta 1993 oleva Etelämantereen kalastusta koskeva asetus kokonaisuudessaan.

Patricia McKennan (V, IRL) mukaan CCAMLR on maailman ainoa kalastushallintoelin, joka on omaksunut ekologisen lähestymistavan. Se pyrkii ottamaan huomioon ne todennäköiset vaikutukset, joita kohdelajeihin kuulumattomien kalojen kalastamisella on.

McKenna toteaa että yleinen Etelämannerta koskeva väärinkäsitys on, että alue on verrattain koskematon eikä ihmisen toiminta ole sitä vielä pilannut. Etelämantereen luonnonvaroja on hyödynnetty kuitenkin jo vuosisatojen ajan. Lajeja on liikakalastettu niin että useita kalastusalueita on jouduttu sulkemaan ehtymisen vuoksi. Laiton kalastus on vakava ongelma, joka uhkaa kalakantojen lisäksi CCAMRL:n uskottavuutta tehokkaana hallintoelimenä. Sen on vaikea asettaa pakotteita, koska niitä ei ole mahdollista valvoa. Rikkomustapauksia seuraavat oikeustoimet ovat sen maan vastuulla, jonka lipun alla alus purjehtii. Kaikki maat eivät pyri yhtä innokkaasti lain noudattamiseen. McKennan mielestä on myönteistä, että monet CCAMRL:n jäsenet yrittävät kuitenkin tosissaan hillitä omien alustensa toimintaa.

McKenna tukee komission asetusehdotusta, mutta ehdottaa siihen muutamia tarkennuksia.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Guinea-Bissaun välinen kalastussopimus


EU:n ja Guinea-Bissaun välinen kalastussopimus

Mietintö: IMAZ SAN MIGUEL - * - A4-0300/97 - KOM(97)0395 - C4-0448/97 - 97/0205 - CNS. Kalatalousvaliokunta.

Euroopan unionin ja Guinea-Bissaun välinen kalastussuhde on ollut voimassa jo vuodesta 1980 ja sitä on jatkettu joka toinen vuosi erillisillä sopimuksilla. Sopimukset perustuvat EU:n oikeuteen kalastaa Guinea-Bissaun rannikon edustalla ja siitä maksettavaan taloudelliseen korvaukseen. Nyt käsiteltävä sopimus vahvistaisi jo allekirjoitetun pöytäkirjan, jossa sovitaan kalastusmahdollisuudet ja korvaukset neljäksi vuodeksi, vuoteen 2001.

Josu Imaz San Miguel (PPE, E) on tyytyväinen komission ehdotukseen jatkosopimuksesta. Neuvotellut kalastusmahdollisuudet on mukautettu edellisen pöytäkirjan todellisten käyttölukemien mukaisiksi. EU:n jäsenvaltioiden anomat saalismäärät on myös otettu huomioon. Tästä seuraa parempi hinta/hyötysuhde kalastuksen ja siitä maksettavien korvauksien välillä. EU:n maksama korvaus nousee tässä pöytäkirjassa 34 miljoonaan ecuun. Osa rahoista käytetään kuitenkin tutkimukseen, koulutukseen, valvontaan ja pienimuotoisen kalastuksen tukemiseen.

Imaz San Miguel pitää merkittävänä että kalavarojen säilyttämistä koskeviin säännöksiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Kalavarojen tilan kehitystä tarkkaillaan ja rannikkovalvonnan määrärahoja on nelinkertaistettu. EU:n kalastajien tulee sallia Guinea-Bissaun tarkkailijoiden läsnäolo aluksillaan. Nämä valvovat kalastussääntöjen noudattamista. Laivanvarustajilla on myös velvollisuus palkata paikallisia merimiehiä alusten miehistöön.

Imaz San Miguel painottaa että sopimuksessa huomioidaan Guinea-Bissaun paikallisen kalastussektorin kehittäminen. Tällä tavoin halutaan helpottaa paikallisten asukkaiden elintarvikehuoltoa. Pienimuotoisen kalastuksen kehitysohjelmille on sopimuksessa varattu 300.000 ecua. Lisäksi esittelijä pitää myönteisenä että pöytäkirja vahvistetaan neljäksi vuodeksi. Näin laivanvarustajat ja taloudelliset toimijat voivat suunnitella toimintansa harjoittamista tehokkaammin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Norsunluurannikon kalastuspöytäkirja


EU:n ja Norsunluurannikon kalastuspöytäkirja

Mietintö: MEDINA ORTEGA - * - A4-0000/97 - C4-0000/97 - 00/0288 - COD. Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunta.

EU:n ja Norsunluurannikon välisen kalastussopimuksen pöytäkirja on voimassa 1. heinäkuuta 1997 - 30. kesäkuuta 2000. Pöytäkirja koskee lähinnä tonnikalaa, mutta se antaa myös troolareille pienehköt kalastusmahdollisuudet. Käytännössä vain nämä kalastusoikeudet kiinnostavat ranskalaisia ja espanjalaisia.

Sopimus aiheuttaa yhteisölle noin miljoonan ecun kustannukset. Pöytäkirjassa esitellään kolme uutta avustusmuotoa, joilla pyritään vahvistamaan Norsunluurannikon kykyä hoitaa kalakantojaan. Sitä vastoin tieteellisten ja teknisten ohjelmien sekä koulutuksen rahoitusta on vähennetty.

Manuel Medina Ortegan (PSE, E) mielestä pöytäkirja on sopusoinnussa niiden yhteisön sitoumusten kanssa, jotka tähtäävät maailman kalavarojen säilyttämiseen. Hän kannattaa pöytäkirjan hyväksymistä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Päiväntasaajan Guinean kalastussopimus


EU:n ja Päiväntasaajan Guinean kalastussopimus

Mietintö: KINDERMANN - * - A4-0000/97. Kalatalousvaliokunta.

Unionin ja Päiväntasaajan Guinean vuonna 1984 solmiman kalastussopimuksen uusi pöytäkirja on voimassa 1. heinäkuuta 1997 - 30. kesäkuuta 2000. Pöytäkirja koskee ainoastaan tonnikalan pyyntiä.

Heinz Kindermannin (PSE, D) mukaan uuteen pöytäkirjaan ei sisälly juuri muuta kuin kalastusmahdollisuuksien määrittely taloudellista korvausta vastaan. Tonnikalaa pyytävien alusten määrä on lisääntynyt hieman Päiväntasaajan Guinean vesillä. Lisäksi laivaston rakenne on muuttunut, sillä alueella operoi monia Espanjan pintasiima-aluksia. Viitteellinen pyyntiarvo, jonka ylittämisestä komission on maksettava ylimääräisiä korvauksia, on nostettu 4.000 tonniin vuodessa. Sopimuksen vuotuiset kustannukset yhteisölle nousevat 220.000 ecusta 320.000 ecuun. Tieteellisten ja teknisten ohjelmien rahoitusta on kuitenkin vähennetty alle puoleen entisestä.

Kindermann pitää sopimuksen tarkastusta ja valvontaa koskevia määräyksiä tehottomina. Hän epäilee ettei Päiväntasaajan Guinean valvontakapasiteetti riitä valvonnan toteuttamiseen, minkä vuoksi alueen vesiä uhkaa tonnikalan liikakalastus.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n ja Kap Verden välinen kalastussopimus


EU:n ja Kap Verden välinen kalastussopimus

Mietintö: NOVO - * - A4-0000/97 . Kalatalousvaliokunta.

Euroopan unionin ja Kap Verden kalastussopimus solmittiin ensimmäisen kerran vuonna 1991, ja sitä on uusittu sen jälkeen kolmen vuoden jaksoissa. Komissio ehdottaa nyt uuden jakson (1997-2000) säädösten vahvistamista, jotta EU:n kalastusalukset voivat jatkaa kalastusta Kap Verden vesillä. Uuden pöytäkirjan sisältö on paljolti edellisten sopimusten kaltainen. Siinä sovitaan EU:n aluksille myönnettävät lisenssit sekä Kap Verdelle maksettavat taloudelliset korvaukset. EU rahoittaa lisäksi tieteellisiä ja teknisiä tutkimusohjelmia, jotka liittyvät Kap Verden kalakantoihin ja kalastukseen.

Honório Novo (GUE-NGL, P) hyväksyy komission tekemän jatkosopimuksen ja korostaa, että yhteisön kalastusaluksilla on niin juridinen kuin moraalinen velvoite toimittaa tonnikalaa Kap Verden säilykevalmistajille. Tästä on sovittu yhteisellä sopimuksella, joka myös määrittelee kalan ostohinnan kansainvälisten markkinoiden mukaisesti. Kalastussopimuksessa säädetään lisäksi että yhteisön laivanvarustajien on palkattava tietty määrä kapverderläisiä merimiehiä aluksilleen. Tätä määrää on lisätty seuraavassa sopimuksessa. Alusten on myös päästettävä paikallisen hallituksen määräämät tarkkailijat valvomaan säädöksiä.

Novo pitää hyvänä komission päätöstä lisätä rahoitusta tieteellisiin tutkimuksiin Kap Verden taloudelliseen alueeseen liittyvästä kalastuksesta. Kapverdeläisillä viranomaisilla on monia suunnitelmia tällä alalla. Hän painottaa myös paikallisten tarkkailijoiden tärkeää tehtävää. Tällä hetkellä Kap Verdellä on jo huomattava määrä tehtävään sopivia tarkkailijoita.

Novo vaatii komissiota valmistelemaan sopimukset yhteistyössä parlamentin kanssa. Lisäksi niitä tulisi analysoida tarkemmin ennen kuin sovitaan uusista järjestelyistä.

 
  Oikeudellinen huomautus