Viikkokatsaus : 11-01-99(s)

• Keskustelu ja äänestys komissiolle annettavasta epäluottamuslauseesta
• Saksan toimintaohjelmaa ja Kosovon tilannetta koskevat julkilausumat
• Keskustelu ajankohtaisista asioista
• Luomutuotantoa koskeva säännöstö
• Maailman talouskriisin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Euroopan teollis
• Euroopan postipalvelut
• Suulliset kysymykset komissiolle
• Suulliset kysymykset neuvostolle
• Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus
• Naudanliha-alan yhteiset markkinajärjestelyt
• Maito- ja maitotuotealaa koskevat markkinajärjestelyt ja lisämaksut
• Vilja-alan yhteinen markkinajärjestely ja viljelijöiden tukijärjestelmä
• Yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset suoran tuen järjestelmät
• Valtiontukea koskevat menettelysäännöt
• Arvonlisäveron vähennysoikeus
• Tietoyhteiskunnan koordinaatio maailmanlaajuistumisen seurauksena
• Kaupallista viestintää koskevan vihreän kirjan seuranta
• Liettuan ja EY:n välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen
• EY:n ja Latvian välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen
• Viron ja EY:n välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen
• EY:n ja Romanian välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen
• EU:n ja Korean kauppasopimus
• Kauppajärjestelmän ja kansainvälisesti tunnettujen työnormien suhde
• Uusiutuvan energian hyödyntämiseen tarkoitetun tekniikan vienti
• Sähköisiä allekirjoituksia koskeva direktiivi
• Perheiden ja lasten suojelu
• TEN-verkkojen kehittäminen julkisella ja yksityisellä rahoituksella
• Satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskeva vihreä kirja
• Satelliittinavigointijärjestelmää koskeva eurooppalainen strategia
• Ilman laatu
• Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskeva yhteisön toiminta
• Käytännesäännöt kehitysmaissa toimiville eurooppalaisille yrityksille
• Euroopan unionin ja AKT-maiden välisen kumppanuuden haasteet
• Schengen-yhteistyötä koskeva toimintaohjelma kesäkuuhun 1999 asti
• Oikeus- ja sisäasioissa tapahtunut edistys
• Avoimuus Euroopan unionissa
• Komission puheenjohtajan hyväksyminen parlamentissa
• Yhteisen kalastuspolitiikan soveltaminen
• Kalojen poisheittämisen ongelma
• Strasbourgin täysistunnon alustava esityslista 8.-12.2.1999
• Brysselin täysistunnon alustava esityslista 24.-25.2.1999

Keskustelu ja äänestys komissiolle annettavasta epäluottamuslauseesta

Keskustelu ja äänestys komissiolle annettavasta epäluottamuslauseesta

Parlamentin puhemies José Maria Gil-Robles (E) on ehdottanut, että parlamentti käy keskustelun komissiolle annettavasta epäluottamuslauseesta maanantaina 11. tammikuuta. Epäluottamuslausetta koskeva äänestys on tarkoitus järjestää torstaina 14. tammikuuta. Puhemieskonferenssi tekee lopullisen päätöksen täysistunnon esityslistasta 7. tammikuuta.

Parlamentin puhemiehelle on toimitettu yksi epäluottamuslausetta koskeva esitys, jonka on allekirjoittanut 71 parlamentin jäsentä.

Epäluottamuslause on hyväksyttävä parlamentin täysistunnossa kahdella kolmasosalla annetuista äänistä ja parlamentin jäsenten enemmistöllä (vähintään 314 ääntä).

Epäluottamuslauseen esittäjien puheenvuorot

Pauline Green (PSE, UK) muistutti että sosiaalidemokraattinen ryhmä laati komissiolle suunnatun epäluottamuslause- esityksen heti, kun vuoden 1996 vastuuvapautta koskeva äänestys oli järjestetty. Päätös vastuuvapaudesta koski yksiselitteisesti sitä, pitääkö parlamentti komissiota pätevänä hoitamaan unionin taloutta. Nyt niiden, jotka ovat valmiita julistamaan komission epäpäteväksi, on äänestettävä epäluottamuslauseen puolesta.

Green korosti että seuraavat kolme kuukautta ovat unionin tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeitä. Lähiviikkoina on määrä tehdä päätöksiä sekä maatalouspolitiikan että rakennerahastojen uudistamisesta sekä koko unionin rahoitusjärjestelmän muuttamisesta. Komission on voitava työskennellä tehokkaasti ja läheisessä yhteistyössä parlamentin kanssa. Parlamentin on päätettävä, pitääkö se komissiota kykenevänä hoitamaan tehtäviään. Parlamentin muiden poliittisten ryhmien toimintamalli pidentää kriisin kestoa tuleviin kuukausiin.

Greenin mukaan sosiaalidemokraattisen ryhmän suuri enemmistö haluaa antaa komissiolle mahdollisuuden edetä Agenda 2000:n käsittelyssä. Ryhmässä on kuitenkin myös jäseniä, jotka uskovat komission ongelmien olevan niin vakavia, ettei se ansaitse vastuuvapautta. He aikovat äänestää epäluottamuslauseen puolesta.

Greenin mielestä viime viikkojen tapahtumat ovat paljastaneet perustamissopimuksen puutteen: komissio ei voi pyytää parlamentilta luottamuslausetta. Luottamuksen pyytäminen on kansallisissa poliittisissa järjestelmissä luonnollinen asia. Sen vuoksi unionin perustamissopimusta ja parlamentin työjärjestystä olisi muutettava siten, että komissio voisi pyytää parlamenttia äänestämään luottamuslauseesta.

Green piti luonnollisena että kahden toimielimen välillä on myös erimielisyyksiä. Nykyisessä kiistassa ei ole kyse siitä, että parlamentti asettaisi kyseenalaiseksi komission pätevyyden. Nykyinen komissio on ottanut menestyksekkäästi käyttöön euron ja käynnistänyt neuvottelut kuuden hakijamaan kanssa. Kyse on pikemminkin menettelytavoista. Korruptio tekee tuhojaan komissiossa ja siihen on puututtava. Green muistutti että komissio on 15 kansallisen hallintokulttuurin yhteenliittymä. Siksi ei ole ihme etteivät erilaiset kulttuuriset odotukset ja arvot aina muodosta toimivaa kokonaisuutta. Järjestelmää on ryhdyttävä uudistamaan. Virkamiehille on luotava hyvin määritellyt, ymmärrettävät menettelytapasäännöt. Komission toimia politiikkojen toimeenpanossa on valvottava. Korruptiota ja petoksia ei voida hyväksyä.

Green pahoitteli että viime päivinä on vaadittu päitä vadille ennen kuin perusteellisia tutkimuksia on edes saatettu alulle. Komission jäsenten, heidän kabinettiensa ja pääosastojensa välisiä suhteita olisi säänneltävä avoimin säännöin, jotka olisi luotava maaliskuun loppuun mennessä. Mikäli esilläolleet syytökset voidaan todistaa oikeiksi, on asianosaiset saatettava vastuuseen virka-asemasta riippumatta. Green torjui päätöslauselmat, joissa vastuu väärinkäytöksistä sysätään tiettyjen komissaarien harteille ilman että syytöksiä on kunnolla edes tutkittu.

Green tarkasteli myös tiedonantajan asemaa. Hän korosti että tiedonantajia on suojeltava myös heidän henkilöllisyytensä osalta. Myös syytettyjä on suojeltava siihen saakka, kunnes syytökset on osoitettu toteen. Green pahoitteli että parlamentille tietoja antanutta Paul van Buitenenia on käytetty hyväksi. Hän muistutti että van Buitenenin luovuttamat asiakirjat ja asiat olivat jo tutkittavina. Jos komissiossa olisi ollut rakenteet, joilla väärinkäytöksiä seurataan, ei koko ongelmaa olisi syntynyt.

Green arvioi että vain riippumaton selvitys voi palauttaa luottamuksen tapaan, jolla väärinkäytöksiä tutkitaan. Selvitys olisi tehtävä tämän vuoden loppuun mennessä. Komission olisi laadittava yksityiskohtainen aikataulu kaikesta siitä, mitä se aikoo tehdä. Sen olisi esitettävä myös aikataulu parlamentin kanssa käytäville neuvotteluille hallinnon uudistamisesta.

Hervé Fabre-Aubrespy (I-EDN, F) kertoi edustavansa 69 parlamentin jäsentä kaikista poliittisista ryhmistä ja kaikista unionin jäsenmaista Luxemburgia lukuunottamatta. Hän korosti että hänen laatimansa epäluottamuslause on tarkoitettu todelliseksi epäluottamuslauseeksi komissiolle, mikä on looginen seuraus joulukuun äänestyksestä. Hän perusteli epäluottamuslausetta mm. sillä, että tilintarkastustuomioistuin on joutunut neljän vuoden ajan toistuvasti antamaan negatiivisia arvioita komission varainhoidosta. Epäluottamuslauseäänestyksen tavoitteena on palauttaa kansalaisten luottamus Euroopan toimielimiin.

Alustuspuheenvuorot

Wilfried Martensin (PPE, B) mielestä unioni kärsii pahasta kriisistä, joka koskee parlamentin ja komission välisiä suhteita. Epäluottamuslauseen esittäminen on suuri poliittinen virhe. Kansanpuolue on pyrkinyt edistämään vuoropuhelua parlamentin ja komission välillä. Sen tulkinnan mukaan vastuuvapauden myöntämättä jättämisen olisi pitänyt merkitä asiaa koskevan keskustelun jatkumista. Asian politisoiminen oli suuri virhe, joka on johtanut unionin kriisin partaalle.

Martens korosti että parlamentin luottamus komissioon on elintärkeää koko unionin kannalta, sillä molemmat toimielimet ovat unionia eteenpäinvieviä voimia. Epäluottamuslause on kätketty yritys suojella tiettyjä komission jäseniä. Epäluottamuslauseen antaminen koko komissiolle olisi kuitenkin katastrofi. Kyse ei ole komission poliittisesta toiminnasta, vaan siitä, että komissio on joutunut kohtaamaan huonon hallinnon taakan, jonka se on saanut perintönä.

Martens piti tärkeänä että komission jäsenille ja heidän kabineteilleen luodaan menettelytapasäännökset. Myös virkamiehiä koskevia säännöksiä on uudistettava. Virkamiesten nimittäminen on tehtävä avoimeksi myös silloin, kun on kyse korkeimmista viroista. Lisäksi ongelmallisiksi osoittautuneille teknisen avun toimistoille on luotava varainhoitosäännöt. Petosten vastaisen toiminnan on oltava jatkossakin komission prioriteetti. Komission ja parlamentin on käynnistettävä mahdollisimman nopeasti keskustelu itsenäisestä petostentutkintatoimistosta, OLAFista. Uudistuksille on luotava selkeä aikataulu.

Patrick Cox (ELDR, IRL) luonnehti keskustelua sekä tärkeäksi että tuskalliseksi. Liberaaliryhmä pitää elintärkeänä unionin toiminnan kannalta, että parlamentti ja komissio ovat liittolaisia. Parlamentin on varmistettava, että valvonta ja julkinen tilivelvollisuus ulotetaan päivittäisistä asioista huolehtivaan komissioon. Komissio on jäänyt kahdesti vaille vastuuvapautta vuoden 1996 talousarvion osalta. Viime joulukuussa järjestetyn äänestyksen jälkeen komissio vaati parlamenttia selventämään kantaansa ja sekaantui samalla parlamentin sisäisiin asioihin. Huonosti ajoitettu lausuma osoittautui komissiolle kohtalokkaaksi. Kyse ei ole enää vastuuvapauskeskustelusta, vaan tilipolitiikasta on siirrytty vastuupolitiikkaan.

Cox muistutti että perustamissopimuksen mukaan parlamentti voi erottaa vain koko komission. Tätä valtaoikeutta voidaan verrata ydinaseeseen. Jotkut parlamentin jäsenet pitävät komissiota lähinnä byrokratiana. Tietyt ominaisuudet erottavat kuitenkin byrokratian ja poliittiset elimet. Poliittinen vastuu on virkamiesten vastuuta laajempi. Kansallisissa hallituksissa hallitusten jäsenet ovat sekä henkilökohtaisessa että kollegiaalisessa vastuussa. Samanlainen järjestelmä olisi ulotettava myös unioniin. Perustamissopimus ei anna parlamentille mahdollisuutta erottaa yksittäistä komissaaria, mutta se antaa sille mahdollisuuden vaatia yksittäistä komission jäsentä kantamaan poliittisen vastuunsa. Parlamentin olisi mietittävä, tulisiko sen vaatia tiettyjä komission jäseniä henkilökohtaiseen poliittiseen vastuuseen. Petokset ja korruptio eivät koskaan lopu, jos komission jäsenet voivat luottaa kollegiaaliseen erottamattomuuteensa. Yksilöiden on vastattava väärinkäytöksistä omilla vastuualueillaan.

Jean-Claude Pastyn (UPE, F) mielestä sosiaalidemokraattien laatima epäluottamuslause on esimerkki tämän menettelytavan hyväksikäytöstä. Epäluottamuslauseen sisältö ei vastaa etikettiä. Toisessa epäluottamuslause-esityksessä on kyse todellisesta epäluottamuslauseesta.

Pasty arvioi että jos komissio olisi toiminut avoimesti, tällaiseen tilanteeseen ei olisi lainkaan jouduttu. Komission on kannettava vastuunsa, mikäli tutkimuksissa havaitaan rikkomuksia. Komissio kykenee saamaan takaisin paikkansa unionin instituutioiden joukossa vain, jos se uudistaa omia toimintatapojaan. Sen on tehtävä suuri sisäinen siivous.

Joaquim Mirandan (GUE-NGL, P) mukaan parlamentin päätös olla myöntämättä vastuuvapautta vuoden 1996 tileistä oli täysin perusteltu. Komission tulisi antaa parlamentille ne tiedot, joita parlamentti siltä joulukuussa vaati.

Miranda korosti että epäluottamuslause-esitys on poliittinen ele. Sitä koskevan päätöksen taustalla on tarve lopettaa vastuuvapauden myöntämistä koskeva keskustelu. Epäluottamuslause-esityksellä on kuitenkin ollut sekä ei-toivottuja että ennakoimattomia seurauksia. Jos epäluottamuksen ilmapiiri jatkuu, se vie pohjaa unionin tulevaisuutta koskevilta päätöksiltä. Petostapaukset ja esille nostetut syytökset on käsiteltävä välittömästi. Mirandan mielestä luottamuslauseäänestyksessä on toimittava joulukuun äänestyksen hengen mukaisesti. Komission tulee kantaa vastuu virheistään.

Magda Aelvoetin (V, B) mielestä komissio on omalla toiminnallaan kärjistänyt tilannetta. Se on saanut tukea myös parlamentin suurimmalta ryhmältä.

Aelvoet muistutti että unioni tarvitsee vahvan komission, jotta se voi laajentua. Hän epäili, että komissiosta on tullut liian heikko, jotta se voisi johtaa unionia. Hän tuomitsi tavan, jolla komissio on suhtautunut parlamentille tietoja antaneeseen Paul van Buiteneniin, ja korosti ettei kiistassa ole kyse vain huonosta taloushallinnosta, vaan poliittisista faktoista. Aelvoetin mukaan vihreä ryhmä tukee epäluottamuslauseen antamista. Mikäli komissio kuitenkin saa luottamuslauseen, parlamentin on laadittava tiukka päätöslauselma, jossa komissio velvoitetaan uudistuksiin ja vastuunkantoon.

Catherine Lalumière (ARE, F) peräänkuulutti komissiolta selvityksiä petoksista ja niiden tekijöistä. Hän vaati komissiota myös uudistamaan työtapojaan. Parlamentilla on oikeus saada tietoa petoksista ja väärinkäytöksistä sekä vetää niiden pohjalta poliittiset johtopäätökset.

Lalumière korosti että petostenvastainen taistelu on ensisijaisen tärkeää komission työssä. Samalla on kuitenkin muistettava, että syytteet vaativat tuekseen todisteita. Syytetyille on annettava myös mahdollisuus puolustautua. Lalumière torjui päätöslauselman, jossa vaaditaan kahden komission jäsenen eroa. Hän luonnehti tämänhetkistä ilmapiiriä epäterveeksi. Poliittiset toimenpiteet eivät ole edistäneet ongelmien ratkaisua, minkä vuoksi unionin toimielinten uskottavuus on joutunut vaakalaudalle.

Front Nationalin edustaja Eric Pinel (NI, F) totesi että julkisten varojen väärinkäyttö on aina ollut sosiaalidemokraattien erikoisala. Siksi on selvää että sosiaalidemokraattisen ryhmän johtaja haluaa suojella sosiaalidemokraattisia komission jäseniä. Kristillisdemokraatit ovat kuitenkin vielä tekopyhempiä kuin sosiaalidemokraatit. He eivät olleet valmiita myöntämään vastuuvapautta, mutta eivät myöskään halua luottamuslauseäänestystä.

Pinelin mukaan Front Nationalin edustajat äänestävät epäluottamuslauseen puolesta, jotta ylikansallinen elin, joka luulee olevansa lakien yläpuolella, saadaan asetettua syytteeseen.

Komission vastaus

Komission puheenjohtaja Jacques Santer (L) korosti että keskinäinen luottamus on välttämätön komission ja parlamentin työn kannalta. Hän sanoi luottavansa siihen, että parlamentti vetää johtopäätöksensä komission todellisten tekojen ja saavutusten pohjalta.

Santer muistutti että unionilla on suuria, kunnianhimoisia haasteita tulevina kuukausina. Eurosta on tullut vastikään täyttä totta. Nykyisen komission toimikauden aikana on vahvistettu sisämarkkinoita, vapautettu televiestinnän kilpailua ja nostettu työllisyys unionin ykkösasiaksi. Myös laajentumisprosessi on saatettu käyntiin.

Santer viittasi vuonna 1995 pitämäänsä virkaanastujaispuheeseen toteamalla, että hän halusi jo tuolloin käynnistää komission hallinnon ja budjettipolitiikan uudistamisen. Petostenvastainen taistelu asetettiin keskeiseksi tavoitteeksi. Kysymys komission vastuuvapaudesta osoittaa, että petostenvastainen toiminta on äärimmäisen tärkeää ja että se on jätetty liian vähälle huomiolle. Viimeisten neljän vuoden aikana on kuitenkin tehty enemmän uudistuksia kuin viimeisten 40 vuoden aikana yhteensä. Vuonna 1994 Uclafilla oli 50 työntekijää, nykyään heitä on 140. Vuonna 1994 Uclaf teki 220 tutkimusta, kun luku tällä hetkellä on 950. Uclafin työn tehostumisen vuoksi esille on tullut useita tapauksia, jotka koskevat myös komission virkamiehiä. Jokainen tapaus on yhtä ikävä. Vaikka komission toimintatapoja on arvosteltu, sen tarkoituksena ei ole ollut salata tietoja parlamentilta. Veronmaksajien varoja on kohdeltava kunnioittavasti ja petosten tekijät on saatava tuomiolle.

Santer korosti että komissio tarvitsee olosuhteet, joissa se voi työskennellä. Se tarvitsee parlamentin luottamusta. Unionin on voitava jatkaa uudistusten tiellä. Parlamentin ja komission on pohdittava yhdessä mm. unionin institutionaalista tulevaisuutta. Komissio aikoo tehdä sitä koskevia ehdotuksia vielä ennen kesäkuun vaaleja. Maaliskuun lopussa on tehtävä päätökset Agenda 2000:sta. Senkin osalta on kyse luottamuksesta. Komissio ei halua, että toimielimet päätyvät riitelemään budjetista samaan tapaan kuin 1980-luvulla. Siksi toimielinten on löydettävä yhteisymmärrys.

Santer totesi että "Huomisen komissio" on aloite, jonka toteuttaminen on nykyisen komission viimeisiä keskeisiä tehtäviä. Sen yhteydessä on pohdittava komission roolia nyt ja tulevaisuudessa. Parlamentin esittämä kärkevä kritiikki vastuuvapauden myöntämiseen liittyvässä keskustelussa toimi komission kannalta myös kannustimena. Komission tehtävänä on saada oma talonsa kuntoon.

Santer esitteli parlamentille kahdeksankohtaisen ohjelman, jonka tavoitteena on antaa vastaukset poliittisten ryhmien tekemiin suullisiin kysymyksiin sekä vastuuvapauden myöntämistä koskevassa mietinnössä esitettyihin vaatimuksiin. Ensinnäkin, Santer aikoo esittää tulevalle komission puheenjohtajalle hahmotelman komission osastojen järjestämisestä ja salkkujen jakamisesta. Ehdotuksen pohjana käytetään komission toiminnan ja osastojen laajamittaista tarkastusta, joka on parhaillaan käynnissä. Uudistus aiotaan käynnistää vielä tämän vuoden aikana tulevan puheenjohtajan suostumuksella.

Toiseksi, Santer kertoi aikovansa tarkastella komission toiminnan painopisteitä ja niiden toteuttamiseen varattuja voimavaroja. Hän muistutti että komissio on törmännyt toiminnassaan nykyisen henkilöstömäärän muodostamiin rajoihin. Komissiota pyydetään usein ryhtymään toimiin, joita varten sillä ei ole riittäviä henkilöstövoimavaroja. Tulevaisuudessa komissio aikoo nostaa säännöllisesti esiin henkilöstövoimavaroja koskevan kysymyksen.

Kolmanneksi, Santer aikoo luoda järjestelyt, jotka koskevat komission jäsenten, heidän kabinettiensa sekä pääosastojen toimintaa. Niitä koskevien käyttäytymissääntöjen laatiminen on parhaillaan käynnissä. Säännöt tulevat muodostamaan uuden eurooppalaisen hallintokulttuurin perustan.

Neljänneksi, Santer kertoi että hän aikoo tehdä ehdotuksen henkilöstöhallinnon uudistusta koskevaksi aikatauluksi tammikuun loppuun mennessä. Uudistukset koskevat rekrytointia, liikkuvuutta, koulutusta, urasuunnittelua, kannustimia sekä kurinpitotoimia.

Viidenneksi, Santer kertoi aikovansa puuttua nimityspolitiikkaan. Sisäiset ylennykset olisi asetettava nimityksissä etusijalle ja komission ulkopuolelta valittujen henkilöiden nimityksille olisi laadittava selkeät säännöt. Koeaika olisi otettava käyttöön myös johtoportaan viroissa.

Kuudenneksi, olisi laajennettava varainhallinnon uudistuksia. Komissio aikoo esitellä varainhoitoasetusta koskevan uudistuksen tämän vuoden alkupuolella. Myös ulkopuolisen henkilöstön palkkaamiseen on luotava selkeät säännöt. Komissio aikoo laatia myös yleiset ohjeet, jotka koskevat teknisen avun toimistoja.

Seitsemänneksi, komissio aikoo tehostaa petostenvastaista taistelua. Santer piti hyvänä Saksan liittokanslerin Gerhard Schröderin ehdotusta korkean tason ryhmän perustamisesta tutkimaan komission ehdotuksia sekä etsimään ratkaisuja ennen maaliskuun loppua. Työryhmään osallistuvat parlamentin, neuvoston ja komission edustajat.

Santer kommentoi myös Paul van Buitenenin tapausta. Hän korosti ettei van Buitenenia vastaan nostettu kurinpitotoimia siksi, että hän antoi tietoja petostapauksista. Hyllytyksen syy oli se, että van Buitenen julkisti luottamuksellisia asiakirjoja.

Kahdeksanneksi, Santer muistutti olevansa valmis laatimaan toimielinten välisen sopimuksen järjestelyistä, joiden avulla komissio voi informoida parlamenttia talousarvion valvontaan liittyvissä kysymyksissä.

Santer lupasi lopuksi, että hän käy säännöllisesti kertomassa ohjelman toteutuksen edistymisestä parlamentin poliittisten ryhmien johtajille.

Yhteiskeskustelu

Willi Görlach (PSE, D) hämmästeli miksei Santer sisällyttänyt puheensa jälkimmäistä osaa myös komission työohjelmaan vuodelle 1999. Samalla hän oudoksui komission puheenjohtajan Bonnin lehdistötilaisuudessa esittämää kommenttia, jonka mukaan komissio on oman avoimuutensa uhri. Tällainen asenne kääntyy viime kädessä komissiota itseään vastaan.

Görlachin mielestä komission olisi tunnustettava avoimesti virheensä. Paljon pitää vielä tapahtua ennen torstaina järjestettävää luottamusäänestystä.

Diemut Theaton (PPE, D) mielestä parlamentti joutui odottamaan liian kauan Santerin julkilausumaa viime syksynä paljastuneista epäselvyyksistä. Menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin. Epäluottamuslause ei ole kuitenkaan oikea tapa korjata virheitä. Parlamentin paljastamat puutteet voidaan korjata vain toimielinten välisellä tiiviillä yhteistyöllä.

Theato vaati Cressonilta selkeätä vastausta talousarvion valvontavaliokunnan laatimaan kirjeeseen, joka lähetettiin jo marraskuussa. Samalla hän toivoi että komissio vetäisi petostentorjuntayksikköä koskevan ehdotuksensa takaisin, koska se on ristiriidassa parlamentin toivomusten kanssa.

Theato muistutti että parlamentti on jo kolmeen otteeseen vaatinut MED-ohjelmaa koskevien asiakirjojen julkistamista. Komission olisi aika noudattaa tätä vaatimusta.

Patrick Cox (ELDR, IRL) piti Santerin esitystä riittämättömänä. Hän tiedusteli miksei komissio esittänyt toimenpidelistaansa jo viime marraskuussa, jolloin olisi vältytty tämänpäiväiseltä näytelmältä. Samalla hän hämmästeli ettei Santer maininnut esityksessään sanaakaan Echo-ohjelmasta. Komissio ei voi ummistaa silmiään humanitaarisessa toiminnassa paljastuneilta epäkohdilta.

Jean-Antoine Giansily (UPE, F) epäili ettei komissio ole ymmärtänyt vastuuvapauden epäämistä koskevaa viestiä. Joaquim Miranda (GUE-NGL, P) jatkoi samassa hengessä toteamalla ettei komissio ole vieläkään valmis antamaan selkeitä vastauksia konkreettisiin kysymyksiin, jotka koskevat todellisia ongelmia EU:n rahoittamissa ohjelmissa.

Magda Aelvoet (V, B) tiedusteli minkälaisen poliittisen analyysin komissio on tehnyt parlamentin esille nostamista epäkohdista. Vihreä ryhmä on toistaiseksi täysin tyytymätön komission esittämiin lausuntoihin. Lisäksi se pahoittelee että komissio ryhtyy toimiin vasta vakavan painostuksen alaisena.

Catherine Lalumière (ARE, F) kertoi että epäluottamuslause on houkutteleva muttei välttämättä sopivin keino nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi. Samalla hän pahoitteli että parlamentin piti odottaa useita kuukausia ennen tämänpäiväisen toimenpideohjelman julkistamista.

Ulla Sandbæk (I-EDN, DK) kertoi ryhmänsä olevan tyytymätön Santerin esityksiin. Ellei komissio ole torstaihin mennessä valmis esittämään konkreettisia toimenpiteitä, ryhmä äänestää epäluottamuslauseen puolesta.

Gerhard Hager (NI, A) muistutti että luottamusäänestyksessä on viime kädessä kyse myös parlamentin uskottavuudesta. Kyse on veronmaksajien rahasta. Ellei kansalaisten huolenaiheita oteta vakavasti, myös parlamentti uhkaa etääntyä äänestäjistä. Tämän vuoksi sen on äänestettävä epäluottamuslauseen puolesta.

Wilfried Martens (PPE, B) tiedusteli ovatko myös muut komission jäsenet valmiita kantamaan osan Santerin peräänkuuluttamasta vastuusta. Hän toivoi että kritiikin kohteina olevat komissaarit puolustautuisivat henkilökohtaisesti parlamentin täysistunnossa.

Edith Müllerin (V, D) mukaan komissio on muodostunut petoksen symboliksi Euroopassa. Hän muistutti että luottamukseen liittyy myös vastuu. Komissio menettää uskottavuutensa mikäli se suojelee yksittäisiä jäseniään virheistä riippumatta.

Nelly Maes (ARE, B) muistutti ettei missään jäsenmaassa voitaisi hyväksyä EU:n hallinnossa paljastuneita epäkohtia. Komission olisi kannettava vastuu epäonnistuneista hankkeista.

Komission vastaukset

Komissaari Edith Cresson (F) kertoi palveluyksikkönsä valmistaneen vastauksen, joka luovutetaan talousarvion valvontavaliokunnalle vielä kuluvan illan aikana. Samalla hän muistutti että Leonardoa koskeva toimintaohjelma laadittiin ennen kuin hän itse aloitti tehtävänsä. Hän kertoi käyneensä tammikuun alussa selvittämässä sosiaalivaliokunnalle van Buitenenin raportin sisältämiä kysymyksiä. Seuraava tapaaminen järjestetään tiistaina 12. tammikuuta.

Cresson puolusti Leonardo-ohjelmaa toteamalla että se on tarjonnut hyödyllisiä koulutuspalveluja sekä ikääntyville että nuorille. Hän kertoi olevansa käytettävissä mikäli jokin parlamentin valiokunnista kaipaa lisätietoja ohjelman toteutuksesta.

Komissaari Manuel Marín (E) torjui ponnekkaasti väitteet, joiden mukaan hän olisi pimittänyt parlamentilta tietoa. Hän kertoi keskeyttäneensä kaikki MED-ohjelmat heti kun kävi ilmi että niihin liittyy epäselvyyksiä.

Marín piti perusteltuna ettei MED-ohjelmia koskevia asiakirjoja ole toistaiseksi lähetetty kansallisille oikeusviranomaisille. Komissio ei aio lähettää omia virkamiehiään oikeuden eteen ennen kuin sillä on vedenpitäviä tietoja näiden tekemistä rikoksista.

Marín muistutti että komissio kärsii valtavasta henkilöstöpulasta. Merkittävää osaa komission toimia hallinnoidaan sen ulkopuolella.

Marin myönsi tehneensä paljon virheitä ja syyllistyneensä ajoittain myös epätarkkuuksiin. Sitä vastoin hän torjui voimakkaasti väitteet, joiden mukaan hän olisi sortunut petoksiin.

Komission puheenjohtaja Jacques Santer (L) korosti ettei komissio ole seurannut toimettomana sen hallinnon ympärillä vellovaa keskustelua. Hän muistutti että komissio sitoutui jo vuonna 1995 hallinnon uudistamiseen. SEM- ja MAP 2000 -ohjelmien käynnistämisen ohella komissio on kolminkertaistanut petostentorjuntayksikön henkilöstön määrän. Useimmat petokset ovat paljastuneet nimenomaan Uclafin toiminnan ansiosta. Tähän mennessä komissio on vienyt oikeuteen neljässä ohjelmassa paljastuneet petostapaukset. Kyse on kaikkiaan 400.000 - 600.000 ecun suuruisista menetyksistä.

Santer muistutti että suurin osa epäkohdista tapahtuu jäsenmaissa. Samalla hän varoitti ettei kaikkia Echo-ohjelmaan osallistuvia yhteistyökumppaneita pidä leimata rikollisiksi.

Santerin mukaan useimmat petostapaukset ajoittuvat vuosille 1993-1994, jolloin komissio joutui lyhyessä ajassa käynnistämään useita suuria hankkeita samanaikaisesti. Selvää on etteivät komission henkilövarat riittäneet kaikkien ohjelmien valvomiseen.

Santer yhtyi Marínin kantaan toteamalla, että syytettyjen henkilöiden on voitava puolustautua ennen kuin MED-ohjelmia koskevat asiakirjat luovutetaan kansallisille oikeusviranomaisille. Komissio siirtää asiat oikeudelliseen käsittelyyn vasta kun on perusteltuja epäilyksiä virkamiesten tekemistä rikoksista.

Santer kiitti lopuksi parlamentissa käytyä keskustelua toteamalla että se tarjoaa komissiolle suuntaviivat hallinnon kehittämiseksi. Hallintouudistus edellyttää kuitenkin parlamentin poliittista luottamusta. Uudistukset ovat mahdollisia ainoastaan mikäli toimielinten välillä vallitsee aito luottamuksen ilmapiiri.

Cresson ei aio erota

Työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kuultavana ollut komission jäsen Edith Cresson (F) vastasi yksityiskohtaisesti Leonardo-ohjelman hallinnointia koskeviin kysymyksiin. Hän korosti että hänen tavoitteenaan on varmistaa ohjelman jatkuvuus ja sen toiminnan täydellinen seurattavuus. Koska ohjelman hallinnoinnista vastaavassa teknisen avun toimistossa ei ole komission suorittamissa tarkistuksissa havaittu petoksia tai vakavia hallinnollisia väärinkäytöksiä, toimiston kanssa solmittua sopimusta ei ole syytä purkaa. Sopimuksen voimassaoloaika päättyy joka tapauksessa noin vuoden kuluttua. Sopimuksen purkaminen haittaisi vakavasti Leonardo-ohjelman toteutusta ja tällä hetkellä käynnissä olevien 2.500 projektin jatkumista. Koska tarkastuksissa havaittiin kuitenkin "hallinnollisia epäsäännönmukaisuuksia", on teknisen avun toimisto pantu erityisvalvontaan.

Cresson muistutti että teknisen avun toimisto valittiin ennen kuin hän astui virkaansa. Hänen tehtäväkseen jäi valinnan vahvistaminen keväällä 1995. Teknisen avun toimiston tehtävistä huolehtii yksityinen yritys, Agenor, eikä komissio voi puuttua sen sisäisiin asioihin, kuten henkilöstöpolitiikkaan. Belgian viranomaiset ovat käynnistäneet tutkimukset, jotka koskevat Agenorissa mahdollisesti tapahtuneita väärinkäytöksiä, kuten työlainsäädännön rikkomuksia, veronkiertoa ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntiä. Mikäli Belgian viranomaisten tutkimuksissa tulee esille vakavia ongelmia, on Agenorin kanssa solmittu sopimus purettava. Cresson ei pitänyt tarpeellisena järjestää Agenorissa ulkopuolisen, riippumattoman tahon toteuttamaa tutkimusta, vaikka monet valiokunnan jäsenet sitä toivoivat.

Valiokunnan jäsenet halusivat tietää, kuinka Cresson aikoo estää samojen ongelmien toistumisen tulevaisuudessa. Cresson kertoi ryhtyvänsä yksinkertaistamaan projektien valintamenettelyä. Hän korosti että komissio on yksinään vastuussa projektien valinnasta. Cresson piti luonnollisena että projekteja valmistelevat henkilöt ja organisaatiot ovat yhteydessä komissaarin kabinettiin. Yhteyksillä ei ole kuitenkaan vaikutusta projektien valintaan, vaan valinta tapahtuu hankkeiden laadun perusteella.

Cresson kertoi valiokunnalle että hän aikoo yhdistää Sokrates II-, Leonardo II- ja Nuoriso-ohjelmien teknisen avun toimistot yhdeksi kokonaisuudeksi. Hän arvioi että ratkaisu tuo säästöjä ja yhtenäistää tekniseen apuun sovellettavia menettelytapoja.

Cressonin selitykset eivät täysin vakuuttaneet valiokunnan jäseniä. Heidän mielestään komissaari yrittää suojella teknisen avun toimiston ranskalaista johtajaa. Cresson kiisti väitteet jyrkästi toistamalla että teknisen avun toimisto ja sen johtaja valittiin jo ennen kuin hän aloitti omassa tehtävässään. Cresson olisi ryhtynyt välittömiin toimenpiteisiin, jos toimistossa olisi havaittu petostapauksia.

Cresson antoi keskustelun yhteydessä ymmärtää, ettei hän aio erota jupakan takia virastaan.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi PSE-, GUE/NGL- ja ARE-ryhmien yhteisen päätöslauselman B4-0065/99, jossa se pyytää parlamentin ja komission suojeluksessa toimivan riippumattoman asiantuntijakomitean koollekutsumista. Komitealla tulee olla valtuudet tutkia komission menettelytapoja petosten, huonon hallinnon ja nepotismin toteamisessa. Sillä tulee olla oikeus tarkastella myös taloudellisten sopimusten myöntämistä koskevia komission menettelyjä. Komitean tulee antaa ensisijaisesti komission jäseniä koskeva arviointikertomuksensa 15. maaliskuuta mennessä.

Parlamentin mielestä komissio tunnusti melko myöhään sitä kohdanneen kriisin, joka koskee yhteisön talousarvion varainhoidon ja avoimuuden ja vastuullisuuden puuttumista. Komission olisi selvitettävä perinpohjaisesti ja täysin avoimesti oletetut petostapaukset. Sen olisi toteutettava viipymättä kaikki tarpeelliset toimenpiteet millä tahansa hallinnon tasolla todettujen puutteiden korjaamiseksi.

Parlamentti korostaa että Euroopan komissiolla on ainutlaatuinen konstitutionaalinen asema. Sen on oltava demokraattisesti legitiimi ja vastuullinen. Komission ja Euroopan kansalaisten välinen suuri etäisyys edellyttää korostettua sitoutumista avoimuuteen ja vastuullisuuteen demokraattisesti valitulle parlamentille.

Parlamentti kieltäytyy hyväksymästä sitä, että komission jäsenten tai muiden yksittäisten henkilöiden syyllisyys petokseen, nepotismiin ja huonoon hallintoon määritellään tiedotusvälineiden nostaman hälyn perusteella. Kaikki lehdistössä esitetyt syytökset olisi tutkittava asianmukaisesti.

Parlamentti odottaa komission puheenjohtajan Kölnin huippukokoukselle valmistelemaa kertomusta komission sisäisestä uudistamisesta. Se aikoo järjestää kertomusta koskevan laajan keskustelun toukokuun täysistunnossa.

Parlamentti on tietoinen tarpeesta tarkistaa unionin toimielinten hallintoa uusien tehtävien hoitamisen näkökulmasta. Toimielinten hallinnalle asetettua nollakasvurajaa olisi arvioitava objektiivisesti jo nyt.

Parlamentti pyytää komissiota tekemään maaliskuun puoliväliin mennessä ehdotukset toteutusaikatauluineen seuraavista asioista:

* Parlamentin, neuvoston ja komission edustajista koostuvan korkean tason ryhmän perustaminen, jonka tehtävänä on laatia ehdotus uuden, komission poliittisesta valvonnasta riippumattoman petosten vastaisen toimiston perustamisesta;
* Komission jäsenten taloudellisista eduistaan antamien ilmoitusten julkaiseminen välittömästi;
* Komission jäsenten toimintaa, komission jäsenten ja heidän kabinettiensa yksikköjen välisiä suhteita sekä virkamiehiin sovellettavia periaatteita koskevien käytännesääntöjen laatiminen;
* Muodollisen sopimuksen laatiminen menettelyistä, joilla vahvistetaan parlamentin oikeutta saada komissiolta kaikki tarpeelliset tiedot vastuuvapausmenettelystä ja muusta varainhoitoon liittyvästä ja hallinnollisesta vastuusta. Järjestelyistä on laadittava toimielinten välinen sopimus; sekä
* Henkilöstösääntöjen uudistaminen nopeiden ja tarkoituksenmukaisten kurinpidollisten toimien turvaamiseksi, jos virkamiehen todistetaan syyllistyneen petokseen tai huonoon hallintoon johtavaan virkatehtävien vakavaan laiminlyöntiin.

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 319 puolesta, 157 vastaan ja 54 tyhjää.

Komission puheenjohtajan puheenvuoro

Komission puheenjohtaja Jacques Santer (L) kommentoi tuoreeltaan päätöslauselmaa koskenutta äänestystulosta. Hänen mukaansa parlamentti on päätöslauselmallaan ilmaissut mielipiteensä, joka sisältää selvän viestin komissiolle. Parlamentin päätös on komission kannalta erittäin tärkeä.

Santer lupasi parlamentille, että hän ottaa arvostelun vakavasti ja toteuttaa mahdollisimman nopeasti aiemmin esittelemänsä toimintaohjelman. Hän aikoo noudattaa myös parlamentin esittämiä vaatimuksia. Parlamentti on päätöslauselmallaan vahvistanut omaa auktoriteettiaan.

Santer ilmoitti hyväksyvänsä ehdotuksen, joka koskee korkean tason asiantuntijakomitean perustamista. Sen tekemät päätökset johtavat myös käytännön toimiin. Santer sanoi olevansa todella pahoillaan jokaisesta petostapauksesta.

Santer totesi että osallistuminen poliittiseen toimintaan on etuoikeus. Samalla se velvoittaa täydelliseen integriteettiin. Hän vakuutti taistelevansa kaikin keinoin petoksia vastaan. Parlamentin on tehtävä epäluottamusta koskeva ratkaisu omantuntonsa mukaan.

Poliittisten ryhmien puheenvuorot

Epäluottamuslause-esityksen allekirjoittanut Pauline Green (PSE, UK) ilmaisi kiitollisuutensa niille, jotka äänestivät sosiaalidemokraattien päätöslauselman puolesta. Äänestys oli parlamentille suuri menestys. Päätöslauselman hyväksyminen antaa sille suuren mahdollisuuden uudistaa komission toimintaa. Jos epäluottamuslausetta ei olisi esitetty, asiassa ei olisi päästy näin pitkälle.

Green muistutti että puheenjohtaja Santer on sitoutunut noudattamaan päätöslauselmassa tehtyjä ehdotuksia. Äänet päätöslauselman puolesta olivat ääniä vahvemman komission puolesta. Green ilmoitti lopuksi vetävänsä pois sosiaalidemokraattien laatiman epäluottamuslause-esityksen.

Toisen epäluottamuslauseen allekirjoittanut Hervé Fabre-Aubrespy (I-EDN, F) muistutti että hänen laatimansa epäluottamuslauseen takana on 70 edustajaa kaikista poliittisista ryhmistä. He pitävät kiinni epäluottamuslauseesityksestä. Fabre-Aubrespy kehotti parlamentin jäseniä pohtimaan, voivatko he luottaa komissioon ja onko komissio antanut parlamentille tarpeeksi tietoa. Jos pohdinnan vastaus on ei, on syytä äänestää epäluottamuslauseen puolesta.

Fabre-Aubrespy muistutti ettei parlamentin jäsenten äänillä ole koskaan aiemmin ollut yhtä suurta vaikutusta. Epäluottamuslauseen hyväksyminen vahvistaisi parlamentin uskottavuutta ja lisäisi kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin.

Wilfried Martens (PPE, B) kiisti olevansa tyytymätön äänestyksen tulokseen. Hän kertoi hyväksyvänsä komission laatiman 8-kohtaisen ohjelman. Hän muistutti ettei kansanpuolue osallistunut muiden käynnistämään poliittiseen manööveriin.

Martensin mielestä viime viikkojen tapahtumat osoittavat että byrokraattien ja teknokraattien aika on ohi. Komission on tehtävä yhteistyötä parlamentin kanssa.

Martensin mukaan kansanpuolue on tukenut Santeria alusta saakka eikä ole sitä katunut. Jokainen ryhmän jäsen äänestää kuitenkin omantuntonsa mukaan. Martens totesi lopuksi kunnioittavansa Santeria suuresti sekä henkilönä että poliitikkona.

Patrick Coxin (ELDR, IRL) mukaan komissio on menettänyt uskottavuuttaan jo kuukausien ajan. Se oli itse syypää kriisiin yhdessä sosiaalidemokraattien kanssa. Poliittisesti nykyinen komissio on kuollut. Liberaalit ovat vaatineet komissaarien henkilökohtaista vastuunottoa. Komissio on kuitenkin vetäytynyt kollegiaalisuuden taakse. Liberaalien mielestä komission tulisi vetäytyä syrjään.

Jean-Claude Pastyn (UPE, F) mielestä komission toimintaa on leimannut yhteistyön ja avoimuuden puute. Komissio ei ole toteuttanut kaikkia aiempia sitoumuksiaan, minkä vuoksi UPE-ryhmän ranskalaiset jäsenet kannattavat epäluottamuslausetta. He haluavat muistuttaa, että komission on kunnioitettava parlamentin valvontaoikeuksia. Ryhmän muut jäsenet äänestävät epäluottamuslausetta vastaan.

Alonso Puerta (GUE-NGL, E) toivoi että äänestyksessä olisi vain yksi voittaja, kansalaiset. Äänestystuloksen tulisi lisätä demokratiaa ja avoimuutta sekä vahvistaa komission poliittista valvontaa.

Puerta kertoi että ryhmässä on erilaisia näkemyksiä epäluottamuslauseen tarpeesta. Ryhmän enemmistö kannattaa epäluottamuslauseen antamista.

Magda Aelvoetin (V, B) mielestä luottamuslauseen antaminen merkitsisi sitä, että parlamentin aiemmat saavutukset joutuisivat paperikoriin. Parlamentti on luovuttamassa omia valtuuksiaan asiantuntijoiden käsiin. Siten se on antamassa itselleen epäluottamuslausetta. Vihreiden mielestä komission tulisi erota. Perusteluna eivät ole vain petokset ja rahoitusskandaalit, vaan myös monet muut syyt, kuten suhtautuminen geenimanipuloituihin elintarvikkeisiin. Vihreät äänestävät kokonaisuudessaan epäluottamuslauseen puolesta.

Catherine Lalumière (ARE, F) piti päätöslauselman tekstiä hyvänä. Hän oli tyytyväinen Santerin lupaukseen parantaa komission hallintokäytäntöjä. Lalumièren mielestä epäluottamuslause on äärimmäisyyksiin menevä ele. Siksi suurin osa ryhmästä äänestää sitä vastaan.

Jens-Peter Bonde (I-EDN, DK) mielestä vastuun kantaminen ei välttämättä merkitse sitä, että vastuussa oleva olisi syyllistynyt johonkin rikkomukseen. Syyllisyyskysymykset on tutkittava tuomioistuimessa. Komissiolla on yhteinen vastuu kaikesta, mikä on mennyt pieleen. I-EDN -ryhmä äänestää epäluottamuslauseen puolesta. Se peräänkuuluttaa uutta kulttuuria ja demokratiaa arroganssin ja byrokratian sijasta.

Epäluottamuslauseäänestys

Epäluottamuslause-ehdotus hylättiin äänin 232 puolesta, 293 vastaan ja 27 tyhjää.

Suomalaisista epäluottamuslauseen puolesta äänestivät Heidi Hautala, Kirsi Piha ja Esko Seppänen.

Epäluottamuslausetta vastaan äänestivät Sirkka-Liisa Anttila, Mirja Ryynänen, Kyösti Virrankoski, Astrid Thors, Outi Ojala, Jörn Donner, Riitta Myller, Reino Paasilinna ja Pertti Paasio.

Tyhjää äänestivät Raimo Ilaskivi, Marjo Matikainen-Kallström ja Jyrki Otila.

Paavo Väyrynen ei osallistunut äänestykseen.

Parlamentin puhemiehen tiedotustilaisuus

Parlamentin puhemies José Maria Gil-Robles (E) kertoi että parlamentti halusi äänestyksessä varmistaa, että komissio pystyy suoriutumaan lähikuukausina tehtävistä keskeisistä ratkaisuista mahdollisimman toimintakykyisesti. Epäluottamuslauseen puolesta äänesti kuitenkin enemmän parlamentin jäseniä kuin koskaan aiemmin (42 prosenttia annetuista äänistä). Äänestystulos velvoittaa komissiota selvittämään onko viime viikkoina esitetyissä petossyytöksissä perää. Korkean tason työryhmän luovutettua raporttinsa 15. maaliskuuta parlamentti päättää, käynnistääkö se uudelleen komissiota koskevan epäluottamuslausemenettelyn.

Gil-Robles piti tärkeänä että parlamentista muodostuu kuva vastuullisena toimielimenä, joka pyrkii toiminnallaan kehittämään EU:n avoimuutta ja seurattavuutta. Äänestyksen viesti on se että komission puheenjohtajan on voitava erottaa hallinnollisiin virheisiin ja rötöksiin syyllistyneet komission jäsenet. Vastaavasti myös jäsenmaan, joka on nimittänyt komission jäsenen, on voitava tarvittaessa vetää tukensa pois mikäli käy ilmi ettei hän hoida tehtäviään asianmukaisesti.

Gil-Roblesin mukaan parlamentti pyrkii varmistamaan, että seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa sille myönnetään oikeus yksittäisen komissaarin erottamiseen. Puhemies aikoo lisäksi kirjoittaa työjärjestysvaliokunnalle muuttaakseen parlamentin sääntöjä tavalla, joka sallisi myös luottamusäänestyksen järjestämisen.

Gil-Robles piti tärkeänä että näin ratkaisevissa kysymyksissä turvaudutaan riippumattomaan elimeen, jonka tehtävänä on selvittää petossyytteet ilman poliittista ohjailua. Puolet korkean tason työryhmän jäsenistä nimitetään parlamentin ja puolet komission toimesta. Työryhmän puheenjohtaja valitaan toimielinten välisellä sopimuksella. Korkean tason työryhmän ohella parlamentin talousarvion valvontavaliokunta jatkaa vuoden 1996 talousarvion hoidossa havaittujen epäkohtien selvittämistä.

Komission tiedotustilaisuus

Komission puheenjohtaja Jacques Santer (L) kertoi olevansa tyytyväinen ja helpottunut epäluottamuslauseäänestyksen tuloksesta. Hän muistutti että epäluottamuslauseen edellyttämä 2/3 ääntenenemmistön raja (368 ääntä) jäi yli sadan äänen päähän. Sen myötä komissio katsoo parlamentin antaneen selvän tuen jatkuvuuden puolesta. Komissio aikoo nyt keskittyä maanantaina julkistetun 8-kohtaisen toimenpideohjelman täytäntöönpanoon. Parlamentin ja komission on työskenneltävä yhdessä epäkohtien ratkaisemiseksi.

Santer kertoi olevansa vakuuttunut komission hallintokulttuurin uudistamisen tarpeesta. Riippumattoman asiantuntijakomitean tehtävänä ei ole puuttua komissiossa tehtäviin päätöksiin, vaan sen on keskityttävä komission hallinnon ja varainhoidon epäkohtien selvittämiseen. Komissio ei voi toimia kädet sidottuina. Hän arveli että parlamentissa toimitettu äänestys helpottaa sisäisten uudistusten toteuttamista.

Saksan toimintaohjelmaa ja Kosovon tilannetta koskevat julkilausumat

Saksan toimintaohjelmaa ja Kosovon tilannetta koskevat julkilausumat

Neuvoston julkilausuma Saksan työohjelmasta

Neuvoston edustaja, Saksan ulkoministeri Joschka Fischer totesi että Euroopan kansat ottivat 1. tammikuuta 1999 historiallisen askeleen integraatiokehityksessä. Talous- ja rahaliiton käynnistymisen myötä merkittävä osa valuuttaturvallisuudesta siirtyi EU:n hoidettavaksi. Rahan yhtenäistäminen merkitsee myös EU:n kansainvälisen roolin vahvistumista.

Suurten mahdollisuuksien ohella yhtenäisvaluutta sisältää myös merkittäviä riskejä riippuen siitä, osataanko unionin toimintaa kehittää yhteisöllistämisen suuntaan. Yhteisen valuutan käyttöönotto saattaa muuttua uhkapeliksi elleivät EU:n jäsenmaat pääse yhteisymmärrykseen integraation viimeistelemisestä sekä EU:n laajentumisen mahdollisimman nopeasta toteuttamisesta. Fischerin mukaan poliittinen viisaus ja jäsenmaiden kansallinen etu vaativat euron potentiaalin täyttä hyödyntämistä. Poliittisen unionin ja EU:n laajentumisen on muodostuttava tästä lähin EU:n kiintopisteiksi.

Fischer kertoi että Saksa keskittyy puheenjohtajakautensa aikana muuttamaan unionin rakenteita, jotta se pystyisi entistä tehokkaammin ajamaan Euroopan asiaa kansainvälisillä areenoilla. Se on laatinut puheenjohtajakaudelleen neljä tavoitetta, joista tärkein on Agenda 2000 -neuvottelujen saattaminen menestyksellisesti päätökseen 24.-25. maaliskuuta mennessä. Ellei sisäisistä uudistuksista ja laajentumisesta päästä tuohon mennessä yhteisymmärrykseen, koko unionin toimintakyky joutuu kyseenalaiseksi. Fischer myönsi että neuvottelut saattavat muodostua erittäin vaikeiksi. Unionin on huolehdittava ettei ratkaisuja tehdä heikoimpien jäsenvaltioiden kustannuksella. Saksa pyrkii kuitenkin varmistamaan että maaliskuun loppuun mennessä löydetään tasapainoinen ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia osapuolia.

Fischer piti tärkeänä että Agenda 2000 -neuvotteluissa siirrytään mahdollisimman nopeasti substanssikysymyksiin. Hänen mukaansa rakennepolitiikassa olisi keskityttävä ennen kaikkea alueisiin, joilla on heikoin infrastruktuuri ja jotka tarvitsevat eniten tukea. Rakennetuen on oltava nykyistä yksinkertaisempaa ja vähemmän keskitettyä. Lisäksi sen on oltava ympäristöystävällistä ja luotava uusia työpaikkoja.

Saksa pyrkii puheenjohtajakaudellaan etsimään ratkaisua myös maksuosuuksia koskeviin epäkohtiin. Se suosittelee vastuun reilua jakamista jäsenmaiden kesken. Vaikka Saksa säilyy EU:n suurimpana rahoittajana, se vaatii oman rahoitusosuutensa tarkistamista pahimpien vääristymien korjaamiseksi.

Saksa vaatii myös yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamista sekä maatalousmenojen tuntuvaa leikkaamista. EU ei voi laajentua maatalousvaltaisiin Keski- ja Itä-Euroopan maihin nykyisen maatalouspolitiikan vallitessa. Euroopan maataloutta on kehitettävä nykyistä kilpailukykyisemmäksi ja ympäristöystävällisemmäksi.

Työllisyyspolitiikan osalta Saksa vaatii eurooppalaisen työllisyyspaketin hyväksymistä Kölnissä järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa. Työllisyyssopimuksen olisi edistettävä aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, jotta voitaisiin torjua nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä sekä naisten syrjintää työmarkkinoilla.

Fischerin mukaan Saksa pyrkii varmistamaan, että laajentuminen toteutuu niin nopeasti kuin mahdollista. Hän muistutti että EU:n laajentuminen etelään oli suuri voitto poliittisen vakauden ja demokratian kannalta. Vastaavaa strategiaa on sovellettava myös itälaajentumiseen.

Fischerin mielestä EU:n laajentumiselle ei ole vaihtoehtoja. Kylmän sodan päättymisen myötä EU:n jäsenmaiden on päätettävä milloin ja miten laajentuminen toteutetaan. Fischerin mukaan tämä edellyttää myös strategista visiota. Sen mukaisesti EU:n laajentuminen ja uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin ovat rinnakkaisia tapahtumia, joita on valmisteltava samanaikaisesti. Saksa pitää edelleen kiinni kannasta että jokaisella eurooppalaisella maalla on oltava oikeus hakea EU:n jäsenyyttä. Lisäksi se vaatii että jäsenyysneuvotteluissa pidetään ohituskaista auki. Sen myötä maat, jotka etenevät muita nopeammin jäsenyysehtojen täyttämisessä, voidaan ottaa nopeammin unionin jäseniksi.

Fischer vaati EU:n ulkopoliittisen toimintakyvyn vahvistamista. Vasta sitten kun unioni puhuu yhdellä äänellä, se voi saavuttaa lisää painoarvoa kansainvälisillä areenoilla. Saksa pitää tärkeänä että Amsterdamin sopimusta ryhdytään toteuttamaan välittömästi sen jälkeen kun sen ratifioiminen on saatu päätökseen jäsenmaissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa olisi sovellettava myös yhteisen strategian luomiseksi suhteissa Venäjään ja Ukrainaan.

Fischer piti laajentumista välttämättömänä, jotta Eurooppa voisi välttyä institutionaaliselta romahdukselta. Mikäli unioni haluaa säilyä toimintakykyisenä seuraavan laajentumisen jälkeen, on sen toteutettava tarvittavat uudistukset. Tämä edellyttää määräenemmistöpäätösten ulottamista mahdollisimman moniin kysymyksiin neuvoston päätöksenteossa. Saksa toivoo että Kölnin huippukokouksessa annettaisiin lähtölaukaus uuden hallitusten välisen konferenssin valmisteluille. Seuraavat HVK-neuvottelut olisi käynnistettävä vuoden 2001 kuluessa.

Fischerin mielestä unioni kärsii tällä hetkellä ennen kaikkea poliittisen integraation ja demokratian puutteesta. Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten jälkeen vaatimukset Euroopan yhteisen perustuslain luomisesta muuttuvat todellisuudeksi. EU:n jäsenmaiden on pohdittava mitkä kysymykset saavat kansalaiset mobilisoitumaan integraation taakse. Samalla on pohdittava missä asiassa tarvitaan enemmän ja missä vähemmän eurooppalaista ohjausta.

Fischer arveli että demokratiavaatimuksiin voidaan puuttua ainoastaan kehittämällä unionin päätöksenteon avoimuutta. EU:n toimintakyvyn laajentaminen edellyttää sen demokraattisen oikeutuksen vahvistamista. Parlamentin on voitava osallistua tasa-arvoisena osapuolena neuvoston rinnalla unionin päätöksentekoon. Lisäksi kansalliset parlamentit olisi sidottava nykyistä kiinteämmin mukaan EU:n lainsäädäntötyön valmisteluun.

Fischerin mukaan Saksa toimii myös EU:n ihmisoikeusprofiilin korottamisen puolesta. Ihmisoikeudet ja kestävä kehitys on turvattava kaikissa olosuhteissa. Tässä suhteessa on tärkeää että EU toimii yhtenäisesti ulospäin mm. G8- ja WTO-neuvotteluissa sekä YK:ssa käytävissä keskusteluissa. Saksa ajaa myös yhteisen eurooppalaisen puolustusidentiteetin vahvistamista. Maailmanlaajuinen rauhan turvaaminen edellyttää kykyä oman kriisin hallintaan.

Sisä- ja oikeusasioiden osalta Fischer kertoi että neuvosto järjestää Tampereella erityiskokouksen, jossa käsitellään turvapaikkapolitiikkaa ja kansainvälisen rikollisuuden vastaista taistelua. Saksa pyrkii omalla puheenjohtajakaudellaan valmistelemaan tätä varten eurooppalaista perusoikeuksien julistusta.

Fischer päätti puheenvuoronsa toteamalla että nykyisen sukupolven tehtävänä on saattaa integraatio päätökseen. Integraation saavutuksista on pidettävä kiinni, jotta Eurooppa ei vajoaisi uudelleen menneisyyden juoksuhautoihin.

Komission puheenvuoro

Komission puheenjohtaja Jacques Santer (L) kertoi vierailleensa viikonloppuna Saksan hallituksen vieraana Bonnissa. Hän piti tapaamista erittäin rakentavana. Keskusteluissa kävi ilmi että Saksa aikoo tehdä kaikkensa Agenda 2000 -neuvotteluiden saattamiseksi menestyksellisesti päätökseen. Santer oli vakuuttunut että EU:n jäsenmaat kykenevät ratkaisemaan jäljellä olevat ongelmat. Hänen mukaansa kaikissa jäsenmaissa vallitsee yhteisymmärrys uudistusten tarpeellisuudesta.

Santer uskoi että Amsterdamin sopimuksen ratifioimisprosessi saatetaan Saksan puheenjohtajakaudella päätökseen. Uusi perustamissopimus on tarpeen, jotta taistelu kansainvälistä rikollisuutta vastaan olisi tehokasta.

Santer piti myönteisenä että Saksa on nostanut ulkoiset suhteet keskeiseen asemaan toimintaohjelmassaan. Hän toivoi että Saksan kaudella löytyisi ratkaisu mm. EU:n ja Yhdysvaltain suhteita hiertävään banaanikiistaan. Kiista on pyrittävä ratkaisemaan WTO:n sääntöjen puitteissa.

Santer tuki Saksan ehdotusta puolustusyhteistyön tiivistämiseksi. Samalla EU:n on pyrittävä kehittämään Venäjän suhteitaan laadulliseen suuntaan.

Santer arveli että Saksan puheenjohtajakauden päätyttyä unioni voi siirtyä ratkaisevaan vaiheeseen EU:n rakennustyössä.

Keskustelu

Manuel Medina Ortega (PSE, E) varoitti ettei Agenda 2000 -neuvotteluissa pidä keskittyä pelkästään taloudellisiin kysymyksiin. Hän muistutti että yhdellä prosentilla EU:n bkt:stä on kyetty turvaamaan rauha Euroopassa. Jokainen jäsenvaltio on hyötynyt unionista enemmän kuin mitä se on siihen panostanut.

Medina Ortega toivoi ettei työttömyyden vastainen taistelu jää muiden tavoitteiden varjoon Saksan puheenjohtajakaudella. Hän muistutti että kymmenen prosenttia työikäisistä on yhä vailla työtä Euroopassa. Hän korosti koheesiopolitiikan jatkamisen tärkeyttä. Euroopan on etsittävä tasapainoa taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välillä.

Hans-Gert Poettering (PPE, D) muistutti että EU:n vastustajat leimasivat aikoinaan talous- ja rahaliiton naurettavaksi hankkeeksi. Nyt jokainen kuitenkin myöntää sen hyödyllisyyden. Hänen mukaansa Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl ansaitsee tästä erityiskiitoksen.

Poettering pahoitteli että Saksan nykyinen hallitus on antanut vääriä signaaleja laajentumisen viivästymisestä. Hän varoitti Schröderin hallitusta tuhoamasta liittokansleri Kohlin 16 vuoden aikana saavuttamia tuloksia.

Poettering muistutti ettei politiikan pidä toimia mielipidetiedustelujen ehdoilla. Poliitikkojen tehtävänä on tehdä oikeat päätökset, joiden taakse on saatava Euroopan kansalaiset. Eurooppa ei saa muodostua alibipolitiikan syntipukiksi.

Poettering vaati Saksan maksuosuuksien pienentämistä sekä poliittisen tasapainon säilyttämistä seuraavan komission kokoonpanossa. Vain siten EU voi edistää rauhaa myös seuraavalla vuosituhannella.

Friedhelm Frischenschlager (ELDR, A) muistutti että Eurooppa on enemmän kuin kansallisvaltioiden summa. Sen vuoksi on tärkeää että nettomaksajia koskeva keskustelu käydään mahdollisimman maltillisessa sävyssä. Hänen mukaansa jäsenmaiden on ensiksi päätettävä millaiseksi he haluavat järjestelmänsä uudistaa, minkä jälkeen niiden on pohdittava sen rahoitusta ja sovittava kustannusten jakamisesta.

Klaus Hänsch (PSE, D) vakuutti, että parlamentti seisoo puheenjohtajamaan rinnalla Kosovon kysymyksessä. Hän vaati että puheenjohtajamaa noudattaa Agenda 2000:ta koskevaa aikataulua. Aikataulun noudattaminen edellyttää kuitenkin sitä, että neuvosto kykenee käymään keskusteluja ja saamaan aikaan ratkaisuja. Agenda 2000 on kokonaispaketti. Komission esitys on hyvä kompromissi, jonka tulee olla päätösten perustana.

Hänschin mielestä on kaksinaamaista puhua maatalouspolitiikan uudistustarpeista, mutta samalla vaatia, ettei mikään taho joudu kärsimään menetyksiä. Sama pätee myös unionin rahoitusuudistukseen. Maatalous- ja rakennepolitiikan uudistukset sekä unionin rahoitusjärjestelmän muuttaminen ovat välttämättömiä, jotta unioni voisi laajentua. Laajentuminen ei ole kuitenkaan uudistusten ainoa syy.

Hänsch muistutti että laajentuminen on unionin seuraava suuri historiallinen tehtävä. Ennen sitä on päätettävä institutionaalisista uudistuksista. Hänschin mielestä on väärin uskoa että vähemmän Eurooppaa merkitsisi suurempaa kansalaisläheisyyttä. Unionin tiiviys ja voimakkuus parantavat sen toimielinten uskottavuutta ja toimintakykyä.

Hänschin mukaan 50-vuotinen rauhanjakso on Euroopan historiassa varsin lyhyt. Ellei Eurooppa huolehdi etujen jakamisesta ja yhteisymmärryksen saavuttamisesta, rauha voi vaarantua.

Hänsch arvosteli voimakkaasti kansallisten hallitusten ministereitä, jotka arkena tekevät Brysselissä päätöksiä, mutta jotka kotimaassa pitämissään sunnuntaipuheissa ihmettelevät, minkälaista roskaa Brysselin byrokratia oikein tuottaa. Tällaisesta kaksinaamaisuudesta, joka koskee kaikkia poliittisia puolueita, on päästävä eroon.

Gerardo Galeote Quecedon (PPE, E) mielestä Saksan puheenjohtajakaudella on edessä suuria haasteita. Kenenkään tavoitteena ei ole monimutkaistaa asioita entisestään. Työllisyyskysymyksissä olisi edettävä yhdessä kohti eurooppalaista työllisyyspolitiikkaa. Kehitysyhteistyöpolitiikassa olisi korostettava yhteistyötä Latinalaisen Amerikan ja Välimeren alueen maiden kanssa. Unionin rahoitusjärjestelmää olisi uudistettava siten, että se heijastaisi jäsenmaiden maksukyvyn eroja. Menoja ei pitäisi leikata summittaisesti eikä koheesioperiaatteesta saa luopua.

Daniel Cohn-Bendit (V, D) vaati että Kölnin huippukokouksessa laaditaan perusoikeuksien peruskirjaa koskeva päätöslauselma, jonka pohjalta voidaan jatkaa neuvotteluja seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa. Hän varoitti Saksaa unohtamasta puheenjohtajakaudellaan Välimeren politiikkaa. Välimeren alueen maiden kanssa on puhuttava suoraan myös terrorismista.

Cohn-Bendit muistutti ettei unionin toimielimille voida antaa jatkuvasti uusia tehtäviä ja samalla kuitenkin leikata niiden käytössä olevia varoja. Näin menetellessä syntyy ongelmia, joista on viime päivinä saatu konkreettisia esimerkkejä. Unionin rahoitusuudistuksessa olisi otettava huomioon tasavertaisuuden periaate.

Elmar Brok (PPE, D) piti Fischerin puhetta Saksan perinteisen Eurooppa-politiikan hengen mukaisena. Hän toivoi että Saksan puheenjohtajakaudella saadaan aikaan uudistuksia yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. YUTP:n suunnittelu- ja valmisteluyksikön pitäisi tukeutua parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Työllisyyspolitiikassa olisi keskityttävä koordinoinnin ja benchmarkingin lisäämiseen. Yhteinen työehtosopimuspolitiikka tai työllisyystoimenpiteiden rahoittaminen unionin budjetista eivät voi olla yhteisön työllisyyspolitiikan tavoitteita.

Nicole Fontaine (PPE, F) korosti että päätökset Agenda 2000:sta olisi tehtävä kevään kuluessa. Parlamentin on voitava osallistua täysin sitä koskevaan päätöksentekoon. Maatalouspolitiikan uudistuksen osalta on torjuttava kaikki sellaiset toimet, jotka saattavat johtaa sen uudelleenkansallistamiseen.

Gerard Collinsin (UPE, IRL) mukaan yhteisen valuutan, euron, menestyksekäs käyttöönotto tarjoaa EU:n kansalaisille tärkeän viestin. Se vahvistaa käsitystä, jonka mukaan unioni pystyy huolellisen suunnittelun avulla turvaamaan 290 miljoonan kansalaisen hyvinvoinnin.

Collinsin mielestä solidaarisuuteen perustuvan yhteistyön on säilyttävä kaiken EU-toiminnan lähtökohtana. Hänen mielestään olisi virhe pakottaa kansallisia hallituksia rahoittamaan neljännes yhteisön maatalouspolitiikan kustannuksista. Collins muistutti että rakennerahastot ovat auttaneet merkittävällä tavalla Euroopan kehittymättömimpiä alueita hyödyntämään sisämarkkinoita. Hän piti ratkaisevan tärkeänä koheesiostrategian lähtökohtaa, jonka mukaan kaikki jäsenmaat on pyrittävä saamaan samalle kehityksen tasolle.

Gisèle Moreau (GUE-NGL, F) huomautti ettei rauhallista ja hyvinvoivaa Eurooppaa voida saavuttaa ilman työttömyyden vastaista taistelua. Tässä suhteessa hän korosti vakaussopimuksen merkitystä EU:n työllisyyttä edistävänä välineenä.

Magda Aelvoetin (V, B) mielestä Fischer personifioi 60-luvun protestiliikettä, joka on ajan myötä muuttunut yhteiskunnallista kehitystä edistäväksi voimaksi. Aelvoet suositteli Luxemburgin työllisyystavoitteiden sekä Schengenin sopimuksen nykyistä laajempaa toteuttamista. Samalla hän ehdotti energiaverojen käyttöönottoa kaikkialla Euroopassa.

Catherine Lalumière (ARE, F) piti Saksan työohjelmaa toiveita herättävänä. Hän kannatti sosiaalisten kysymysten, kuten sosiaalisen oikeuden, työllisyyden ja kansallisuuskysymysten nykyistä suurempaa painottamista. Lalumière muistutti että maatalous- ja rakenneuudistusten onnistuminen on välttämätön edellytys EU:n integraatiokehityksen jatkumiselle. Samalla unionin olisi leikattava rahoitusta hankkeille, joissa on esiintynyt eniten petoksia ja väärinkäytöksiä. Lisäksi olisi pohdittava Saksan rahoitus-osuuden tarkistamista. Nykyisen tilanteen jatkuminen saattaa pahimmillaan merkitä EU-myönteisen ilmapiirin heikkenemistä Saksassa.

Jean-Claude Martinez (NI, F) muistutti että EU:n koheesiomaat ovat unionin suuria voittajia. Niiden kansalaiset saavat keskimäärin jopa 600 euroa henkeä kohti rakennerahastojen kassasta. Rakennepolitiikan maksumiehinä ovat hänen mukaansa Ranska ja Hollanti, jotka joutuvat leikkaamaan julkisia varoja työttömiltä ja muilta syrjäytyneiltä ryhmiltä. Martinezin mielestä tällaista asetelmaa on mahdotonta perustella äänestäjille ensi kesänä järjestettävien Euroopan parlamentin vaalien kynnyksellä.

Neuvoston julkilausuma Kosovon tilanteesta

Neuvoston edustaja, Saksan ulkoministeri Joschka Fischer kertoi että neuvosto seuraa huolestuneena Kosovon kehitystä. Poliittinen kehitys, josta sovittiin Yhdysvaltain erityisedustajan Richard Holbrooken ja Belgradin hallituksen allekirjoittamassa sopimuksessa, on toistaiseksi jäänyt toteutumatta. Euroopan unioni osallistuu tähän sopimukseen toimittamalla Kosovon alueelle siviilivalvojia, joiden tehtävänä on estää inhimillisten katastrofin syntyminen albaanialaisväestön keskuudessa.

Fischerin mukaan albaaniedustajat ovat toistaiseksi olleet haluttomia keskustelemaan mistään muusta kuin Kosovon täydestä riippumattomuudesta. Hän näki Holbrooken hahmottamalle vakausstrategialle vain kammottavia vaihtoehtoja.

Fischerin mielestä Kosovo tarvitsee kipeästi siviilitason poliisivalvontaa. Ilman demokraattisesti perusteltua valvontaa rauhan saavuttaminen ja poliittisen ratkaisun löytyminen on mahdotonta. EU pyrkii kontaktiryhmänsä avulla viemään neuvotteluja eteenpäin. Sen pyrkimyksenä on estää sotilaallisen konfliktin puhkeaminen alueella.

Fischer muistutti että Kosovo on osa Eurooppaa. Sen ongelmat ovat myös unionin ongelmia. Kosovon kriisi on myös osa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja sen identiteettiä. Kosovon tapahtumia ei voi sivuuttaa olan kohautuksella.

Keskustelu

Doris Pack (PPE, D) muistutti että neuvottelut eivät ole tuottaneet tulosta Kosovossa. Serbisotilaat ovat palanneet takaisin alueelle ja serbipoliisit tekevät iskuja albaanikyliin. Albaanit ovat tilanteen edessä voimattomia. Presidentti Milosevic ei halua poliittista ratkaisua, vaan Kosovon etnistä puhdistusta. ETYJ:n tarkkailutoiminta on lähinnä vitsi, koska tarkkailijat eivät voi tehdä käytännössä juuri mitään. Keskustelu serbien ja albaanien tihutöistä on ollut suhteetonta. Albaanien vangeiksi joutuneet serbit ovat saaneet paljon enemmän julkisuutta kuin serbien vangeiksi joutuneet lukuisat albaanit.

Hannes Swoboda (PSE, A) peräänkuulutti rauhanomaista ratkaisua Kosovoon. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että rauhan aikaansaaminen voi kestää vuosia. Parlamentin poliittisten ryhmien ei pitäisi tukea Kosovon vapautusarmeijaa, sillä se vain pahentaa tilannetta. ETYJ:n heikkous on kaikkien tiedossa, mutta siitä ei ole kuitenkaan syytä luopua. ETYJ:n toiminnan loppuminen Kosovossa olisi katastrofi.
Swoboda toivoi että Saksan puheenjohtajakaudella Venäjästä tulee unionin todellinen yhteistyökumppani.

Neuvoston vastaus

Neuvoston puheenjohtaja Joschka Fischer kommentoi lopuksi käytyä keskustelua. Hänen mielestään ETYJ:n edustajien vetäminen pois Kosovosta johtaisi sotaan. Unionin ensisijaisena tavoitteena on oltava vakauttamisprosessin käynnistäminen. Mikäli Balkanilla syttyisi sota, unionin olisi otettava siitä vastuu.

Fischer yhtyi näkemyksiin, joiden mukaan Venäjä olisi vedettävä mukaan Kosovon kriisin ratkaisuun. Venäjä on valitettavasti juuttunut vanhoihin suurvalta-asetelmiin. Unioni pyrkii kuitenkin rakentamaan intensiivistä vuoropuhelua Venäjän kanssa.

Fischerin mielestä unionin laajentumisstrategia ei ole ristiriidassa sen Välimeren aluetta koskevan strategian kanssa. Itälaajentumista ja unionin yhteistyötä muiden alueiden kanssa ei pidä asettaa vastakkain.

Fischer korosti ettei Agenda 2000:ssa ole kyse vain kirjanpidollisista asioista. Saksan mielestä uudistusten ensisijaisena tavoitteena on tehdä unionista laajentumiskykyinen. Unionin rajoittuminen Länsi-Eurooppaan olisi historiallinen tappio. Unioni ei voi myöskään pelata finanssipolitiikan maailmanliigassa, jos sen omat rakenteet ovat jääneet piirisarjan tasolle. Unionin historiallisena haasteena on vahvistaa toimielimiään ja eurooppalaista demokratiaa. Euroopasta on luotava poliittinen subjekti. Samalla jäsenmaiden on tartuttava niihin kotitehtäviin, joista sovittiin Cardiffin huippukokouksessa. Institutionaalisten uudistusten käynnistäminen on seuraavien puheenjohtajamaiden tehtävä.

Fischer totesi että maaliskuun lopulla järjestettävän ylimääräisen huippukokouksen tavoitteena on saada aikaan ratkaisu Agenda 2000:sta. Euron käyttöönoton myötä ratkaisut vaikuttavat suoraan pörssikursseihin.

Fischer korosti että Euroopan integraatioprosessi on ollut menetystarina ja se täytyy toistaa. Nettomaksajakeskustelussa ei ole kyse unionin vauraimpien ja köyhimpien maiden vastakkainasettelusta. Järjestelmään sisältyy kuitenkin epäkohtia, jotka täytyy korjata. Unionin rakenteita on uudistettava.

Fischerin mukaan maatalouden yhteisrahoituksessa ei ole kyse maatalouspolitiikan kansallistamisesta, vaan kansallisen panoksen käyttöönotosta. Poliittiset ratkaisut tehdään edelleen yhteisön tasolla. Fischer varoitti, että mikäli unioni ei itse kykene uudistamaan maatalouspolitiikkaansa, on sopeutuminen vuonna 2002 järjestettävien WTO-neuvottelujen tuloksiin erittäin vaikeaa.

Keskustelu ajankohtaisista asioista

Keskustelu ajankohtaisista asioista

Irakin tilanne

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0044/99, jossa se tuomitsee sen etteivät Saddam Hussein ja hänen hallituksensa ole noudattaneet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Parlamentti vaatii YK:n pääsihteeri Kofi Annanin ja Irakin varapääministeri Tarek Azizin allekirjoittaman yhteisymmärryspöytäkirjan täydellistä ja ehdotonta kunnioittamista.

Parlamentti korostaa, että Pohjois- ja Etelä-Irakin lentokieltovyöhykkeet ovat välttämättömiä, jotta estetään Irakin hallituksen harjoittaman Pohjois-Irakin kurdien ja Etelä-Irakin shia-väestön sortotoimien jatkuminen. YK:n turvallisuusneuvoston olisi toteutettava tehokkaita toimia, joilla estetään Saddam Husseinin hallitusta säilyttämästä tai hankkimasta joukkotuhoaseita. Turvallisuusneuvoston olisi myös säilytettävä Unscom sekä sen tämänhetkiset valtuudet ja velvollisuudet.

Parlamentti kehottaa neuvostoa tekemään aloitteen YK:ssa Unscomia vastaan esitettyjen syytteiden tutkimiseksi ja ryhtymään diplomaattisiin toimiin, jotta asetarkastajien työ voidaan käynnistää uudelleen. Unscomin ryhmiin ei saa kuulua sotivien osapuolten jäseniä.

Parlamentti pyytää neuvostoa ponnistelemaan unionin kannan määrittelemiseksi Irakin kriisin ratkaisuun. Se kehottaa neuvostoa aloittamaan yhteistyössä Yhdysvaltojen ja alueen naapurivaltioiden kanssa toimet oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien ja demokraattisten oikeuksien puolustamiseksi Irakissa. Neuvoston ja komission olisi tuettava Irakin opposition toimintaa.

Parlamentti on tyytyväinen kurdien keskinäiseen sopimukseen ja toivoo, että se merkitsee alueen kurdijärjestöjen konfliktien lopullista päättymistä. Neuvoston ja komission olisi avustettava sopimuksen täytäntöönpanossa.

Parlamentti vaatii että Irakin siviiliväestölle annettavaa humanitaarista apua lisätään erityisesti elintarvike- ja lääkeavun muodossa vahvistamalla huomattavasti Oil for food -ohjelmaa sekä antamalla suoraa tukea unionin Echo-ohjelmasta. Tukea on annettava ilman Irakin virallisten elinten väliintuloa.

Angolan tilanne

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0054/99, jossa se tuomitsee Angolan hallituksen ja Unitan välisen sodan jatkumisen. Se kehottaa molempia osapuolia julistamaan ja toteuttamaan välittömän tulitauon. Parlamentti muistuttaa ettei selkkaukseen ole sotilaallista ratkaisua. Vain paluu Lusakan pöytäkirjaan antaa Angolan kansalle mahdollisuuden rauhan saavuttamiseen. Unitan olisi toteutettava viipymättä Lusakan pöytäkirjan mukaiset velvoitteet.

Parlamentti kehottaa Angolan hallitusta ja etenkin Unitaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Se tuomitsee humanitaarista apua kuljettaneiden YK:n lentokoneiden alasampumisen ja pyytää kaikkia osapuolia noudattamaan YK:n pelastuspyyntöjä.

Indonesian ja Itä-Timorin ihmisoikeustilanne

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0056/99, jossa se nimeää Indonesian nykyisen poliittisen hallinnon vastuulliseksi epävakaasta yhteiskunnallisesta, uskonnollisesta ja poliittisesta ilmapiiristä, joka on edelleen vallalla Indonesiassa ja Itä-Timorissa. Pyrkimyksillä palata normaalitilanteeseen diktaattori Suharton kaatumisen jälkeen ei ole ollut minkäänlaista todellista painoarvoa.

Parlamentti vaatii kaikkien poliittisten vankien ja varsinkin Itä-Timorin miehitystä vastustaneiden välitöntä ja varauksetonta vapauttamista. Indonesian kansan oikeutta osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin on kunnioitettava. Parlamentti vaatii lisäksi riippumatonta tutkimusta poliittisten aktivistien viimeaikaisista katoamisista sekä mielenosoittajia vastaan käytetystä väkivallasta.

Parlamentti vaatii selvän eron tekemistä sotilaallisen ja poliisivoimien välillä. Armeijan toiminta on rajoitettava puolustustehtäviin. Indonesian hallituksen on vedettävä aseelliset joukkonsa pois Itä-Timorista ja keskeytettävä aseiden jakelu.

Parlamentin mielestä Indonesian hallitus ja armeija ovat vastuussa siviiliväestöön kohdistetusta iskusta Alasissa. Se vaatii Indonesian hallitusta muuttamaan jarrutuspolitiikkaansa Itä-Timorin ongelman osalta niin että YK:n välityksellä käydyissä neuvotteluissa voidaan saavuttaa ratkaisu.

Länsi-Saharan tilanne

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0045/99, jossa se ilmaisee tyytyväisyytensä YK:n pääsihteerin aikaansaamaan edistykseen Länsi-Saharan kansanäänestystä koskevassa hankkeessa. Se pyytää Marokon hallitusta hyväksymään YK:n pääsihteerin ehdotukset rauhansopimussuunnitelman täytäntöönpanon edistämiseksi.

Parlamentti vetoaa Marokon hallitukseen ja Polisarioon, jotta ne tekisivät saumatonta yhteistyötä YK:n kanssa ilman lisäviiveitä niin että vapaa, oikeudenmukainen ja puolueeton kansanäänestys voidaan järjestää Länsi-Saharan kansan itsemääräämisoikeuden toteuttamiseksi. Parlamentti aikoo lähettää tarkkailijoista koostuvan valtuuskunnan seuraamaan kansanäänestyksen kulkua.

Guatemalalaisten lasten laiton kauppa

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0058/99 jossa se ilmaisee huolensa tiedoista, joiden mukaan laittomat adoptiot ovat Guatemalassa yhä yleisiä. Se pyytää komissiota ja jäsenvaltioita jatkuvasti painostamaan Guatemalan hallitusta, jotta se ratifioisi kansainvälisiä adoptioita koskevan Haagin yleissopimuksen, tehostaisi kansainvälisiä adoptiolakejaan ja panisi täytäntöön lapsia ja nuoria koskevan lain, joka sisältää lastenoikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaiset velvoitteet.

Parlamentti pyytää Guatemalan hallitusta ja EU:n jäsenvaltioita asettamaan vauvojen ja lasten laittomaan kauppaan osallistuneet rikolliset syytteeseen. EU:n olisi annettava taloudellista tukea Guatemalan oikeusministeriön ohjelmille, joilla pyritään takaamaan, että adoptioprosessi tapahtuu kaikkien laillisten kansallisten ja kansainvälisten takuiden mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava että ainoastaan valtion luvalla toimivat, voittoa tavoittelemattomat julkiset elimet tai järjestöt saavat toimia välittäjinä adoptiomenettelyissä.

Parlamentti tunnustaa laillisten kansainvälisten adoptioiden merkittävän roolin. Se pitää tärkeänä että Guatemalan hallitus sitoutuu takaamaan henkilöiden turvallisuuden, jotka toimivat laittoman lapsikaupan estämiseksi.

Kolumbian ihmisoikeustilanne

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0055/99, jossa se kannustaa Kolumbian viranomaisia sekä Kolumbian vallankumouksellisten aseistautuneiden joukkojen (FARC) jatkamaan aloittamiaan ponnisteluja vuoropuhelun sekä demokraattisen ja rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi Kolumbian epävakaaseen tilanteeseen.

Parlamentti pyytää Kolumbian hallitusta jatkamaan ja tehostamaan toimintaansa vielä toimivien puolisotilaallisten joukkojen hajoittamiseksi. Se pyytää pidätettyinä olevien kansalaisten vapauttamista sekä kaikkien ihmisoikeuksien puolustamiseksi toimivien henkilöiden ja järjestöjen turvallisuuden ja koskemattomuuden takaamista.

Tilanne Sierra Leonessa

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0072/99 jossa se toteaa, että Freetownista on tullut kapinallisten ja armeijan joukkojen välisten veristen kohtausten näyttämö. Tilanne Freetownissa on vakava, sillä kaupunki on eristetty muusta maasta eikä siellä ole enää juomavettä eikä sähköä. Taistelujen tuloksena maailman elintarvikeapuohjelma on lakkauttanut elintarvikkeiden jakelun, minkä seurauksena Freetownissa on 60.000 ihmistä vailla elintarvikkeita.

Parlamentti tuomitsee kapinallisten yrityksen ottaa valta käsiinsä Sierra Leonessa. Se vaatii sotaa käyviä osapuolia lopettamaan välittömästi siviiliväestöön kohdistetut julmuudet, ja tekemään lopun maassa vallitsevasta pelon ilmapiiristä.

Parlamentti muistuttaa Sierra Leonen hallitukselle, että sen on noudatettava kansainvälisiä velvoitteita, joihin se on sitoutunut ihmisoikeuksien suhteen. Sierra Leonen hallituksen ja kapinallisten on käynnistettävä neuvottelut kansallisen sovinnon aikaansaamiseksi ja laadittava puitteet kestävälle rauhalle.

Parlamentti pyytää kansainvälistä yhteisöä ja Euroopan unionia lisäämään humanitaarista apua Sierra Leonen väestölle, jota selkkaus on koetellut kaikkein pahiten. Konfliktin osapuolten on toimittava täydessä yhteistyössä humanitaarisen avun toimittajien kanssa, jotta Freetowniin ja muualle maahan voitaisiin toimittaa apua. Parlamentti kehottaa EU:n jäsenmaita toimittamaan apua myös Sierra Leonen naapurimaihin, jotka ovat joutuneet ottamaan vastaan yhä enemmän sierraleonelaisia pakolaisia.

Filippiinien sisäpoliittinen tilanne

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-1096/98, jossa se kehottaa Filippiinien sisäpoliittisen kriisin osapuolia pitäytymään yhteisissä sopimuksissa Euroopassa käytävien rauhanneuvottelujen jouduttamiseksi. Filippiinien hallituksen ja kansallisdemokraattisen rintaman olisi laadittava kattavia sopimuksia yhteiskunnallisista ja taloudellisista uudistuksista, joiden avulla voidaan varmistaa kestävän rauhan toteutuminen. Komission ja neuvoston on myönnettävä tukea konfliktin osapuolille rauhanneuvottelujen toteuttamiseksi, ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi sekä kehitys-, avustus- ja kunnostusohjelmien käynnistämiseksi.

Rank Xerox -yhtiön liiketoiminnan siirtäminen

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-1094/98 jossa se pahoittelee, että Xerox-yhtiö on ilmoittanut siirtävänsä taloudellisen toimintansa ja työpaikat Alankomaista ja Englannista Irlantiin. Se pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille, ovatko Irlannin viranomaisten Xerox-yhtiölle tarjoamat ehdot yhdenmukaiset EU:n lakien ja asetusten kanssa. Komission olisi selvitettävä onko Xerox-yhtiö täyttänyt kaikki ehdot työntekijöiden tiedottamisesta ja kuulemisesta EU:n lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi komission olisi kerrottava, missä määrin haitallista verokilpailua koskevat ehdotukset voivat tarjota ratkaisun vastaavanlaisissa tapauksissa tulevaisuudessa.

Luomutuotantoa koskeva säännöstö

Luomutuotantoa koskeva säännöstö

Suulliset kysymykset: B4-0719 -0720/98.

Christine Barthet-Mayer (ARE, F) tiedustelee maatalousvaliokunnan puolesta laatimassaan suullisessa kysymyksessä, aikooko neuvosto liittää luomuviljelyä koskevan asetuksen muutosehdotukseen sellaisia poikkeuksia, jotka muuttavat olennaisesti komission ehdotuksen tavoitteita sekä komission muutettuun ehdotukseen sisällytettyjen parlamentin tekemien tarkistuksien henkeä. Barthet-Mayer haluaa lisäksi tietää, mitä komissio aikoo tehdä, mikäli neuvosto toimii tällä tavoin.

Alustuspuheenvuoro

Christine Barthet-Mayer (ARE, F) paheksui luomuviljelylle esitettyjä siirtymäaikoja, joiden mukaan jäsenmailla olisi 12 vuotta sopeutua yhteiseen säännöstöön. Hän piti ehdotusta hätävarjelun liioitteluna esimerkiksi siipikarjan tuotannon osalta. Lisäksi hän torjui kansallisten poikkeusten käyttöönoton. Ellei unioni kykene sopimaan yhteisistä säännöistä, sen asema heikkenee suhteessa kansainvälisiin kilpailijoihin.

Barthet-Mayerin mielestä on tärkeää että unioni toimii sekä maataloustuottajien että kuluttajien hyväksi. Sen vuoksi olisi toivottavaa että komissio seisoo tiukasti oman ehdotuksensa takana, ja on tarvittaessa valmis vetämään esityksensä pois mikäli neuvosto tekee siihen liian suuria muutoksia.

Keskustelu

Klaus Rehder (PSE, D) toivoi että luomutuotantoa koskevan säännöstön toteutuksessa käytetään maalaisjärkeä. Viime viikkojen vaalitaistelussa on esitetty väitteitä, joiden mukaan luomusäännöstö johtaa siihen että lehmät ajetaan ulos navetoista. Komission ja neuvoston on yhteistuumin osoitettava tällaiset puheet perättömiksi.

Michael Ebner (PPE, I) piti myönteisenä että maataloustuottajat voivat halutessaan pitää kiinni nykyisestä tuotantomuodosta, joka takaa runsaan sadon verrattain pienin kustannuksin. Hän arveli että luomutuotantoa koskevat pitkät siirtymäajat vaikeuttavat luomutuotantoon siirtyviä maataloustuottajia. Hän toivoi että komissio ja neuvosto ottaisivat uudistuksessa huomioon etenkin nuorten viljelijöiden vaikean aseman.

Jan Mulderin (ELDR, NL) mielestä eläintuotannolle ei ole toistaiseksi laadittu riittävän selkeitä sääntöjä. Kuluttajille on tarjottava heidän odotuksiensa mukaisia tuotteita. Veronica Hardstaff (PSE, UK) jatkoi samoilla linjoilla toteamalla että Britannia on pahasti jäljessä luomutuotteiden tarjonnassa. Tällä hetkellä markkinoilla myytävistä maataloustuotteista vain prosentti on luonnonmukaisesti tuotettuja hyödykkeitä.

Hardstaff muistutti että maanviljelijät joutuvat näkemään suuren vaivan luonnonmukaisten tuotantokriteereiden täyttämiseksi. Monissa maissa luomutuottajan paperit saa vasta kolmen vuoden puhtaan tuotannon jälkeen. Hänen mukaansa unionin olisi tarjottava luomutuotantoon siirtyville maatalousyrittäjille tukea ylimenokauden ajan.

Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (V, D) toivoi ettei luomu-uudistusta kiirehditä laadun kustannuksella. Hän muistutti että neuvosto voi edelleen hylätä parlamentin esittämät tarkistukset.

Graefe zu Baringdorf piti tärkeänä ettei asetuksessa, joka koskee luomuviljelyä, hyväksytä geenimanipulaatiota. Tilannetta on vaikeata korjata geenimuokattujen tuotteiden sekoituttua tavallisiin maataloustuotteisiin. Sen jälkeen tilannetta ei voida enää hallita. Tämän vuoksi komission olisi puututtava asiaan ja etsittävä neuvoston kanssa kompromissia, joka turvaisi kuluttajansuojan.

Neuvoston vastaus

Neuvoston edustaja, Saksan maatalousministeri Karl-Heinz Funke muistutti että EU:n maatalousministerit sopivat 14.-15. joulukuuta 1998 luomutuotantoa koskevista suuntaviivoista. Funken mielestä asetusta laadittaessa on määriteltävä selkeästi, mikä on perinteistä ja mikä on luonnonmukaista tuotantoa. Asetuksen toteutuksessa on osoitettava myös joustavuutta, jotta maataloustuottajat voisivat siirtyä luomutuotantoon mahdollisimman vaivattomasti.

Komission vastaus

Komissaari Franz Fischlerin (A) mielestä väliaikaisista poikkeuksista on voitava sopia, jotta jäsenmaissa voitaisiin siirtyä kansallisista järjestelmistä asteittain yhteiseen järjestelmään. Fischlerin mielestä harmonisointia voidaan toteuttaa vain askel askeleelta. Tämä on välttämätöntä, koska jäsenmaissa on tähän mennessä harjoitettu luonnonmukaista tuotantoa joko paikallisten, alueellisten tai kansallisten sääntöjen mukaan.

Fischler piti tärkeänä että luomuasetuksessa määritellään selkeästi millaisissa oloissa eläimiä pitää kasvattaa. Näissäkin kysymyksissä on sallittava poikkeusjärjestelyt ylimenokauden ajan. Komissio on omasta puolestaan valmis puolustamaan ja perustelemaan tällaisia poikkeuksia.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0022/99, jossa se kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan luonnonmukaisen maatalouden periaatteet, jotka perustuvat maaperän, kasvien ja eläinten väliseen tasapainoon. Parlamentin mielestä luonnonmukaisille tuotteille olisi luotava yhtenäinen eurooppalainen logo, jotta kuluttajien huomio kyettäisiin kiinnittämään maatalouden tuotantomenetelmiin.

Parlamentin mielestä komission ja neuvoston olisi rajoitettava tiukasti esimerkiksi erittäin vaikeisiin ilmasto- olosuhteisiin liittyviä poikkeusmääräyksiä ja siirtymäkausia. Komission muutetusta ehdotuksesta olisi tehtävä päätös mahdollisimman nopeasti. Komission olisi peruttava ehdotuksensa, mikäli neuvoston hyväksymä teksti poikkeaa siitä huomattavasti. Komission olisi puolustettava luonnonmukaista tuotantoa.

Maailman talouskriisin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Euroopan teollis

Maailman talouskriisin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Euroopan teollisuuteen

Suulliset kysymykset: B4-1162-1164/98 sekä 0005, 0008 ja 0010/99.

PSE-, PPE- ja GUE-ryhmien suullisissa kysymyksissä pyydetään komissiolta tietoja maailman talouskriisin vaikutuksista Euroopan teollisuuteen. Kysyjät muistuttavat, että Euroopan teollisuus joutuu kilpailemaan lisääntyvän tuonnin kanssa mm. teräs- ja telakkateollisuudessa. He haluavat tietää, onko komissio ryhtynyt kauppapoliittisiin toimiin torjuakseen epäoikeudenmukaista kilpailua.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0024/99, jossa se kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin entistä kovemman kilpailun taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia Euroopan teollisuuden eri aloihin sekä unionin talouteen kokonaisuudessaan. Komission tulisi esittää asiasta parlamentille yksityiskohtainen kertomus mahdollisimman pian. Komission olisi seurattava erityisen valppaasti vilpillisiä markkinointimenetelmiä ja sovellettava tiukasti käytettävissään olevia kauppapoliittisia välineitä, kuten polkumyynnin vastaisia toimia ja WTO:n menettelyjä.

Parlamentti on huolissaan rahoituskriisin huomattavista sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista monissa maissa. Se pitää tervetulleena sitoutumista yhteistyöhön näiden valtioiden kanssa sekä kansainvälisen kauppajärjestelmän vahvistamiseen entisestään. Se tukee unionin panosta monenvälisissä rakennemuutosohjelmissa, jotka koskevat rahoituskriisin koettelemia maita.

Parlamentin mielestä komission tulisi tehdä ehdotuksia sellaisten alojen tukemiseksi, joiden työpaikat vähenevät merkittävästi kriisin vuoksi. Komission tulisi sisällyttää talouspolitiikkaa koskeviin laajoihin suuntaviivoihin ehdotuksia, joiden tarkoituksena on lisätä julkisia ja yksityisiä investointeja Euroopan talouteen sekä edistää sisäisen kysynnän, kasvun ja työllisyyden korkeaa tasoa.

Euroopan postipalvelut

Euroopan postipalvelut

Suulliset kysymykset: B4-0718/98 ja B4-0006-0007/99.

Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät joulukuussa 1997 postipalveluita koskevan puitedirektiivin. Siinä säädetään järjestelystä, jolla taataan tulevaisuudessa yleiset postipalvelut. Jean-Claude Pasty (UPE, F) toteaa UPE-ryhmän puolesta laatimassaan suullisessa kysymyksessä, että yhteisön lainsäätäjällä tulee olla käytettävissään tarkat tiedot kunkin valtion osalta puitesäännöstön vaikutuksista työllisyystilanteeseen, yleispalvelujen tarjoajien taloudelliseen ja rahoitukselliseen tasapainoon sekä vapauttamiseen liittyvien toimien taloudellisiin ja rahoituksellisiin vaikutuksiin. Komission on määrä tehdä postipalveluita koskeva lainsäädäntöehdotus vuoden 1998 loppuun mennessä.

Pasty pyytää komissiota antamaan tietoja lainsäädäntöesityksestä sekä sen perustana olevista suunnitelmista.

Keskustelu

Gisèle Moreau (GUE-NGL, F), Christiane Taubira-Delannon (ARE, F), Brian Simpson (PSE, UK), Inger Schörling (V, S) ja Barbara Schmidbauer (PSE, D) eivät olleet vakuuttuneita Bangemannin lausunnosta. Mikäli postipalveluiden vapautuminen toteutuu, sitä ei pidä tehdä pelkästään komission tehokkuusanalyysin pohjalta. Suunnitelmia laadittaessa olisi kuultava myös postipalvelujen tarjoajia.

Markus Ferber (PPE, D) oli pettynyt ettei komissaari esittänyt tarkempia ehdotuksia asiasta. Florus Wijsenbeek (ELDR, NL) painotti etteivät postipalvelut ole verrattavissa sosiaalipalveluihin, minkä vuoksi uudet esitykset tulisi laatia mahdollisimman pian.

Komission vastaus

Komissaari Martin Bangemann (D) ilmoitti, että komission on vielä liian aikaista esittää mielipidettään kyseisestä asiasta. Postipalveluiden vapautuminen on toiminut hyvin Ruotsissa ja Alankomaissa.

Bangemann oli samaa mieltä Euroopan parlamentin kanssa siitä, että kansainvälisten postipalvelujen vaatimukset tulisi ottaa huomioon tulevissa suunnitelmissa. Parlamentti ei saisi sulkea silmiään teknisiltä uudistuksilta, jotka ovat vielä edessä.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0025/99 jossa se toteaa, että koska komissio ei ole toimittanut sille postipalvelumarkkinoiden asteittaisen vapauttamisen jatkamista koskevaa uutta ehdotusta, postipalveludirektiivissä 97/67/EY vahvistetut lainsäädännön määräajat ovat lakanneet olemasta voimassa. Se korostaa, etteivät parlamentin arviot postipalvelujen vapauttamisesta saa perustua yksinomaan komission esitutkimuksiin, vaan parlamentin on kuultava myös jäsenvaltioissa toimivia yleispostipalvelujen tarjoajia. Komission olisi toimitettava parlamentille laatimansa tutkimukset sekä kaikki muut tarpeelliset tiedot. Kaikissa tulevissa arvioinneissa olisi otettava huomioon yleispalvelujen tarjoajien pitkän aikavälin taloudellinen tilanne sekä työllisyysvaikutukset.

Suulliset kysymykset komissiolle

Suulliset kysymykset komissiolle

Sähköinen kaupankäynti

Jaime Valdivielso de Cué (PPE, E) viittasi tietoihin, joiden mukaan Euroopan komissio on valmistelemassa direktiiviluonnosta sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi. Tällaiseen kaupankäyntiin sisältyy luottamuksellisten tietojen, kuten osapuolten henkilökohtaisten tietojen sekä internetissä normaalisti maksuvälineinä käytettävien luottokorttien numeroiden, vaihto. Hän tiedusteli mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä taatakseen näiden tietojen luottamuksellisuuden ja estääkseen niiden luvattoman käytön.

Komissaari Mario Montin (I) mukaan komissio on käynnistänyt tutkimukset telemaattisesta turvallisuudesta sekä sähköisessä kaupankäynnissä käytettävien tietojen turvaamisesta. Komissio pyrkii varmistamaan että elektronisessa vaihdossa käytettävät henkilökohtaiset tiedot suojataan myös tulevaisuudessa.

Euronewsin ja EU:n toimielinten välinen suhde

Esko Seppäsen (GUE-NGL, FIN) mukaan EU:n toimielinten ja etenkin Euroopan parlamentin sekä Euronewsin välillä vallitsee erityissuhde: satelliittikanavan toimintaa rahoitetaan EU-maiden veronmaksajien varoin. Hän tiedusteli kuinka tärkeäksi komissio kokee tiedotuspolitiikassaan Euronewsin, ja millaista taloudellista tukea sille aiotaan antaa.

Komissaari Marcelino Oreja (E) kertoi että EU:n toimielimet laativat Euronewsin kanssa muistion yhteistuotannon aiheista, jotka ovat eurooppalaisittain ajankohtaisia. Vuonna 1998 tätä tarkoitusta varten varattiin kaikkiaan 3,5 miljoonaa ecua, jolla rahoitettiin useita yli viiden minuutin pituisia asiaohjelmia. Komissio on ollut toistaiseksi tyytyväinen Euronewsin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Sen mielestä oli parempi laatia sopimus Euronewsin kanssa ilman että komissio sekaantuu satelliittikanavan hallintoon. Orejan mielestä Euronewsin kanssa tehtävä yhteistyö hyödyttää kaikkien toimielimien työtä.

Vammaisten asema Euroopan laajuisia liikenneverkkoja kehitettäessä

Richard Howitt (PSE, UK) tiedusteli mitä toimia komissio ehdottaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen suuntaviivojen tarkastuksen yhteydessä jotta voidaan taata, että liikennevälineiden käyttö tehtäisiin helpommaksi vammaisille.

Komissaari Neil Kinnock (UK) kertoi että komissio valmistelee parhaillaan valkoista kirjaa TEN-verkkojen suuntaviivoista. TEN-verkostojen ohjesäännöissä on pyritty ottamaan huomioon myös vammaisten asema. Komissio aikoo kuitenkin kuulla parlamenttia ja vammaisjärjestöjen edustajia ennen valkoisen kirjan julkistamista.

Avustusten toimittaminen Keski-Amerikkaan

Ian White (PSE, UK) ja Christine Oddy (PSE, UK) tiedustelivat komissiolta kuinka paljon unioni on myöntänyt hätäapuvaroja Nicaragualle ja Hondurasille pyörremyrsky Mitchin aiheuttamien tuhojen korjaamiseksi. Samalla he kysyivät kuinka paljon EU on ohjannut varoja kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten avustusjärjestöjen kautta.

Komissaari Emma Bonino (I) kertoi että komissio suunnittelee parhaillaan uutta Keski-Amerikan tuhoalueelle tarkoitettua avustuspakettia, jonka suuruudeksi on suunniteltu 9,5 miljoonaa euroa. Avustuspakettia koskeva yleinen jälleenrakennussuunnitelma on määrä esitellä Tukholmassa järjestettävässä kokouksessa.

Bonino totesi että heti katastrofin jälkeen komissio päätti turvautua jo paikalla oleviin kansalaisjärjestöihin. Päällimmäiseksi ongelmaksi muodostui miten humanitaariset avustuslähetykset voitaisiin toimittaa perille tieyhteyksien katkettua.

Boninon mukaan EU keskittyy vastaisuudessa etenkin Hondurasin ja Pohjois-Nicaraguan tuhojen korjaamiseen. Sen keskeisenä tavoitteena on turvata alueen terveydenhuolto ja puhtaan juomaveden saatavuus kansalaisjärjestöjen toteuttamien hankkeiden avulla.

Boninon mukaan komissio harkitsee myös katastrofirahaston perustamista, johon voitaisiin turvautua luonnonkatastrofien aiheuttaman inhimillisen hädän helpottamiseksi.

Suulliset kysymykset neuvostolle

Suulliset kysymykset neuvostolle

Muutokset EU:n omien varojen järjestelmään

Alexandros Alavanos (GUE-NGL, GR) tarkasteli kysymyksessään komission ehdotusta EU:n omien varojen järjestelmän uudistamisesta siten, että jäsenvaltiot saisivat vain 75 prosentin hyvityksen maatalouden suorista tuista. Komission tietojen mukaan muutos on haitallinen koheesiomaille. Alavanos tiedusteli neuvostolta, voiko se vahvistaa, ettei sellaisia ehdotuksia hyväksytä, jotka vähentävät koheesiomaille maksettavia varoja noin 1,2 miljardia euroa vuodessa.

Neuvoston edustaja Günter Verheugen totesi, että neuvottelut Agenda 2000:sta ovat loppuvaiheessa. Päätökset on tehtävä 24.-25. maaliskuuta järjestettävässä ylimääräisessä huippukokouksessa. Neuvosto pyrkii avoinna olevissa kysymyksissä tasapainoiseen lopputulokseen, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät. Kaikki komission ja jäsenvaltioiden tekemät ehdotukset ovat edelleen käsiteltävinä. Verheugen korosti että Saksa painottaa puheenjohtajakaudellaan varsinkin solidaarisuusperiaatteen merkitystä.

Laajentumiseen liittyvät institutionaaliset ongelmat

Eva Kjer Hansen (ELDR, DK) tiedusteli neuvostolta, merkitsevätkö unionin ratkaisemattomat institutionaaliset ongelmat käytännössä sitä, ettei laajentumista toteuteta ennen vuotta 2005. Kjer Hansen muistutti että Amsterdamin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa todetaan, että komission jäsenten määrää vähennetään yhteen kutakin jäsenvaltiota kohti, mikäli neuvoston äänten painotusta muutetaan samanaikaisesti. Amsterdamin sopimuksessa määrätään myös, ettei Euroopan parlamentin jäsenten määrä saa ylittää 700 jäsentä.

Neuvoston edustaja Günter Verheugen muistutti ettei pöytäkirja ole vielä astunut voimaan, koska myöskään Amsterdamin sopimusta ei ole ratifioitu. Pöytäkirja astuu voimaan vasta ratifioinnin päättymisen jälkeen.

Verheugenin mukaan Eurooppa-neuvosto keskustelee kesäkuussa järjestettävässä Kölnin huippukokouksessa siitä, missä ja miten avoinna olevat institutionaaliset kysymykset selvitetään. Saksan puheenjohtajakaudella tehtävät päätökset eivät koske toimielinuudistuksen sisältöä, vaan siihen liittyviä menettelytapoja.

Verheugen muistutti ettei jäsenyysaikataulua ole lyöty lukkoon. Laajentumisen toteutuminen riippuu neuvottelujen etenemisestä. EU:n ja hakijamaiden neuvoteltavana on 31 asiakohtaa. Niistä kolme on saatettu päätökseen ja neuvottelut neljästä muusta ovat loppusuoralla. Lähiaikoina on mahdollista arvioida, miten paljon aikaa kuluu muiden kohtien käsittelyyn.

Verheugen uskoi ettei toimielinuudistus hidasta jäsenyysneuvotteluja. Tämänhetkisten arvioiden mukaan toimielinuudistus saadaan toteutettua vuonna 2001. On epätodennäköistä, että jäsenyysneuvotteluja on saatu päätökseen vielä silloin yhdenkään hakijamaan kanssa.

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta

Brian Crowley (UPE, IRL) pyysi neuvoston puheenjohtajaa hahmottelemaan ne järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät kysymykset, joiden suhteen puheenjohtajamaa aikoo ryhtyä toimiin. Crowley pyysi neuvostoa selvittämään myös kantaansa huumeiden käyttöön ja Europolin roolin kehittymiseen.

Neuvoston edustaja Günter Verheugen kertoi että Saksa aikoo toteuttaa puheenjohtajakaudellaan Amsterdamissa hyväksyttyä toimintaohjelmaa. Se haluaa vahvistaa mm. taistelua petoksia ja väärennöksiä vastaan. Itävallan puheenjohtajakaudella aloitettu työ euron suojelemiseksi jatkuu ja tehostuu. Saksa aikoo kiinnittää huomiota myös eurooppalaisen oikeusalueen luomiseen. Sen tavoitteena on tehokas oikeus- ja poliisiyhteistyö. Puheenjohtajamaa selvittää myös aloja, joilla jäsenmaiden rikoslainsäädäntöä voidaan harmonisoida.

Verheugenin mukaan Europolin toiminnan käynnistyessä on tärkeää ratkaista viimeiset avoinna olevat kysymykset, jotka koskevat tietosuojaa. Puheenjohtajamaa haluaa kehittää Europolin toimintaa Amsterdamin sopimuksen mukaisesti.

Verheugen kertoi että Saksa jatkaa hankkeita, joiden tavoitteena on taistella huumeongelmaa vastaan. Se pohtii erityisesti keinoja, joilla huumeiden kysyntää voitaisiin supistaa. Verheugen muistutti että Suomen puheenjohtajakaudella järjestetään ylimääräinen huippukokous, jonka aiheena on mm. huumeidenvastainen taistelu. Saksa osallistuu kokouksen valmisteluihin.

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus

Mietintö: MULDER - * - A4-0444/98 - KOM()8)0158 - C4-0298/98 - 98/0112 - CNS. Maataloutta sekä maaseudun kehittämistä käsittelevä valiokunta.

Komissio on laatinut ehdotuksen yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta koskevan asetuksen muuttamisesta. Sen taustalla ovat maaseudun kehittämispolitiikan uudelleenjärjestelyn ja maatalouspolitiikkaa koskevien muutosten aiheuttamat vaatimukset. Komissio ei kuitenkaan pyri ehdotuksellaan rahoituskehyksen kokonaistarkistukseen, vaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR) säilyy yhteisen maatalouspolitiikan pääasiallisena rahoituslähteenä.

EMOTR muodostuu kahdesta osastosta, joita ovat tukiosasto ja ohjausosasto. Komissio ehdottaa että tukiosastosta rahoitettaisiin maatalousmenojen ohella sellaisia maaseudun kehittämistoimia, jotka liittyvät markkinoiden tukemiseen. Jan Mulder (ELDR, NL) tukee komission esitystä, mutta ehdottaa rahoituskohteiden täydentämistä maataloustuotteiden laadulla ja maataloustuotannon ympäristötoimilla, kuten luonnonhaittakorvauksilla, metsänhoitotoimenpiteillä ja muilla kuin maataloustuotteiden ravintokäyttöä koskevilla toimenpiteillä. Tukiosastosta myönnetty rahoitus ei kuitenkaan saisi estää toimenpiteiden hallintaa ja täytäntöönpanoa.

Mulderin mielestä kaikkien maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden, jotka eivät liity yhteisiin markkinajärjestelyihin, olisi oltava ei-pakollisia, jolloin parlamentti voisi päättää niiden rahoituksesta. Jäsenvaltioiden rahoittamat, ympäristöä koskevat toimet, olisi puolestaan pidettävä pakollisina menoina.

Esittelijä arvelee että yhteisrahoitusperiaatteen käyttöönotto EMOTRin tukiosaston menoissa on perusteltua ainoastaan, mikäli se toteutetaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä. Hän korostaa että parlamentille, joka on vastuuvapauden myöntävä viranomainen, on tiedotettava välittömästi mistä tahansa tilien hyväksymistä ja tarkastamista koskevista päätöksistä sekä menojen jättämistä yhteisön rahoituksen ulkopuolelle koskevista ratkaisuista. Komission on laadittava joka kolmas kuukausi yksityiskohtaiset tiedot tilien hyväksymisestä ja yhdenmukaisuustarkistuksista, jotka ovat käynnissä tai saatu päätökseen.

Mulder suosittelee että kaikki EMOTRin tukiosaston varat, jotka ovat jääneet käyttämättä, siirretään varaukseen, jolloin ne ovat käytettävissä tulevina vuosina. Jäsenmaiden on puolestaan valvottava että määrärahat käytetään viipymättä ja yksinomaan suunniteltuihin kohteisiin.

Naudanliha-alan yhteiset markkinajärjestelyt

Naudanliha-alan yhteiset markkinajärjestelyt

Mietintö: GAROT - * - A4-0494/98 - KOM(98)0158 - C4-0294/98 - 98/0109 - CNS. Maataloutta sekä maaseudun kehittämistä käsittelevä valiokunta.

EU:n naudanlihantuotanto on lähes 8 miljoonaa tonnia, josta 60 prosenttia on peräisin lypsylehmätiloilta. EU on Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi tärkein naudanlihan tuottaja maailmassa ja yhdessä Australian kanssa tärkein naudanlihan viejä. Nautakarjan kasvatuksella on merkittävä asema myös työllisyyden luojana Euroopassa.

Georges Garot (PSE, F) pyytää mietinnössään parlamenttia hylkäämään komission yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan ehdotuksen, koska ehdotus ei vastaa naudanlihan tuottajien ja Euroopan unionin etuja.

Garotin mukaan komission esityksessä ei ole analysoitu riittävästi kansainväliseen kehitykseen liittyviä tekijöitä, kuten valuuttojen epävakautta ja talouskriisien vaikutuksia kauppaan. Maailmanmarkkinoilla hinnat heilahtelevat suuresti, joten esittelijän mielestä EU:n etuna ei ole suunnata naudanlihantalouttaan tällaisille markkinoille. Komission muutosesitysten tilalle esittelijä ehdottaa seuraavaa:

* Hinta- ja markkinapolitiikan säilyttäminen: naudanlihaa koskevien hintaleikkausten tason olisi määräydyttävä sisämarkkinoiden vaatimusten mukaan;
* Tuloja koskevan politiikan lujittaminen: tuottajille maksettujen hintojen pitäisi kattaa tuotannosta aiheutuvat kustannukset. Tämä on vaikea toteuttaa vaiheessa, jolloin naudanlihatuotantoa mukautetaan rakenteellisesti uusille markkina-alueille. Tästä syystä on tärkeää antaa julkista tukea; sekä
* Elintarvikepolitiikan edistäminen:
BSE-kriisi edellyttää yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamista, jotta tehotuotanto voitaisiin lopettaa ja lieventää sen käytännön seurauksia.

Maito- ja maitotuotealaa koskevat markkinajärjestelyt ja lisämaksut

Maito- ja maitotuotealaa koskevat markkinajärjestelyt ja lisämaksut

Mietintö: GOEPEL - * - A4-0446/98 - KOM(98)0158 - C4-0295/98 - 98/0110 - CNS . Maataloutta sekä maaseudun kehittämistä käsittelevä valiokunta.

Komissio esitti maaliskuussa 1998 Agenda 2000 -ohjelman puitteissa uutta maito- ja maitotuotealan markkinajärjestelyä sekä lisämaksuja koskevat asetusehdotukset. Ehdotukset kattavat hintatuen, maidontuottajien tulontasauksen sekä lisämaksujärjestelmän. Komissio esittää että maitoalan hintatukea alennetaan vuosien 2000-2003 välisenä aikana asteittain siten että maidon tavoitehintaa lasketaan 17 prosentilla, voin interventiohintaa 15 prosentilla ja rasvattoman maitojauheen interventiohintaa 15 prosentilla. Näitä toimia perustellaan maidon ja maitotuotteiden kulutuksen kannustamisella sekä kilpailukyvyn parantamisella.

Lutz Goepel (PPE, D) pitää maitoalan markkinajärjestelyä koskevaa ehdotusta puutteellisena, minkä vuoksi hän esittää sen hylkäämistä. Maitoalan hintatuen alentaminen on hyväksyttävissä ainoastaan mikäli se ei johda maidontuottajien tulojen pysyvään alenemiseen. Mahdolliset tulonmenetykset on korvattava täysimääräisinä.

Komissio ehdottaa myös uutta tasausmaksujärjestelmää, joka kattaa lypsylehmäpalkkion, lisätuet ja lisämäärät sekä naudanlihan tuottajille myönnettävän lisätuen. Goepelin mielestä komission esitykset ovat äärimmäisen monimutkaisia, minkä seurauksena niiden toteutuksessa ja valvonnassa on odotettavissa suuria ongelmia. Uudistuksia toteutettaessa on varmistettava että kaikille tuottajille taataan kohtuulliset tulot, ja että alan tasapainoista kehitystä kannustetaan kaikilla tuotantoalueilla. Häiriöiden välttämiseksi jäsenvaltioiden tulisi myöntää kansalliseen varantoon siirretyt viitemäärät niiden tarpeessa oleville tiloille, kuten nuorille viljelijöille tai muita huonommassa asemassa olevien alueiden tiloille.

Vilja-alan yhteinen markkinajärjestely ja viljelijöiden tukijärjestelmä

Vilja-alan yhteinen markkinajärjestely ja viljelijöiden tukijärjestelmä

Mietintö: FANTUZZI - * - A4-0496/98 - KOM(98)0158 - C4-0292-0293/98 - 98/0107-0108 - CNS. Maataloutta sekä maaseudun kehittämistä käsittelevä valiokunta.

Giulio Fantuzzi (PSE, I) tarkastelee mietinnössään kahta asetusehdotusta. Toinen käsittelee vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen muuttamista sekä tavallisen vehnän, rukiin, ohran, maissin ja durum-vehnän vakiolaaduista annetun asetuksen kumoamista. Toinen asetusehdotus käsittelee tiettyjen peltokasvien viljelijöiden tukijärjestelmää.

Fantuzzi ehdottaa ensimmäiseen asetukseen muutamia tarkistuksia. Hänen mielestään viljan interventiohinnaksi olisi vahvistettava 119,19 euroa tonnilta komission esittämän 95,35 euron sijasta. Lisäksi hän esittää perunatärkkelystä käsittelevän artiklan poistamista kokonaan asetuksen tekstistä.

Fantuzzi suosittaa peltokasvien viljelijöiden tukijärjestelmää koskevan asetusehdotuksen hylkäämistä.

Yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset suoran tuen järjestelmät

Yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset suoran tuen järjestelmät

Mietintö: GRAEFE ZU BARINGDORF - A4-0480/98 - KOM(98)0158 - C4-0299/98 - 98/0113 - CNS. Maataloutta sekä maaseudun kehittämistä käsittelevä valiokunta.

Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (V, D) toteaa mietinnössään, että yhteisen maatalouspolitiikan tulevassa uudistuksessa on asetettava työllisyys ja ympäristö etusijalle luomalla selkeät reunaehdot sosiaalisesti ja ekologisesti tasapainoisille tuotantotavoille. Jäsenvaltioille on annettava enemmän liikkumavaraa niiden sopeutuessa yhteisön määrärahojen jakamista koskeviin kriteereihin.

Esittelijä arvioi, että komission asetusehdotuksessa otetaan periaatteessa huomioon yhteiseen maatalouspolitiikkaan kohdistuvat muuttuneet odotukset. Tukien asteittainen vähentäminen, mahdollisuus päästä vastavuoroiseen sopimukseen ympäristövaatimuksista sekä vapautuvien määrärahojen asettaminen jäsenvaltioiden käyttöön ovat myönteisiä lähestymistapoja. Ympäristöstandardien noudattamista ei saisi kuitenkaan muokata jäsenvaltioiden toiveiden mukaiseksi. Ympäristö- ja kuluttajansuoja-alan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpaneminen on vähimmäisvaatimus, jonka lisäksi on vahvistettava koko yhteisöä koskevat ympäristöstandardit. Ne mahdollistavat asteittaisen siirtymisen korvauksista järjestelmään, jossa yhteiskunta maksaa palkkion maatalouden ympäristösaavutuksista.

Graefe zu Baringdorf vaatii, että eläinpalkkioiden maksamisen edellytykseksi asetetaan se, että tilalla on vähintään 0,5 hehtaaria laidunmaata, apilaa tai rehukäyttöön tarkoitettuja palkokasveja. Vapaaehtoisesti viljelyskäytöstä poistettua maata tulisi hyödyntää palkokasvien tuotantoon. Muut yhteisön toimet peltoviljelyn suoran tuen kytkemiseksi ympäristökysymyksiin johtaisivat erittäin monimutkaisiin ja hankalasti toteutettavissa oleviin määräyksiin.

Esittelijä toteaa, että komission ehdotuksessa tukien asteittaiseksi vähentämiseksi otetaan huomioon tilojen keskimääräinen rationalisoimisaste. Tämä normitus ei kuitenkaan vastaa läheskään kaikkien tilojen todellisuutta. Korvauksia olisi alennettava portaittainen jo aiemmin ja niissä olisi otettava huomioon komission ehdottama 20 prosentin suuruinen vähennys, jos tila työllistää keskimääräistä vähemmän. Tiloille olisi tarjottava myös vaihtoehto, jossa oikeus palkkioon riippuu työvoiman todellisesta käytöstä.

Alustuspuheenvuorot

Jan Mulder (ELDR, NL) korosti että Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) täytyy säilyä yhteisen maatalouspolitiikan pääasiallisena rahoituslähteenä. Vastaisuudessa maataloustuotantoa on pyrittävä kehittämään ympäristö- ja sosiaalivaatimusten mukaisesti.

Mulderin mukaan yhteisellä maatalouspolitiikalla on aivan liian kielteinen kuva. Maatalouspolitiikalla on ollut tärkeä merkitys maaseudun kulttuuriarvojen säilyttämisessä. Tulevaisuudessa maataloustuotannossa on kiinnitettävä enemmän huomiota myös laatukriteereihin. Kuluttajanäkökulman tärkeys on korostunut BSE- kriisin seurauksena.

Mulder toivoi että maatalousuudistus johtaa myös tukimenettelyjen yksinkertaistumiseen. Maataloustuottajia ei pidä rasittaa liiallisilla hakumenettelyillä.

Mulder piti tärkeänä että parlamentti tekee päätöksensä maatalousuudistuksesta kuluttajien näkökulmasta. Vastaisuudessa maatalouspolitiikassa on kiinnitettävä enemmän huomiota tuotannon valvontaan sekä tiedonkulun kehittämiseen EU:n toimielimien välillä.

Georges Garot (PSE, F) kertoi että naudanlihaa koskevassa mietinnössä kiinnitetään huomiota erityisesti kuluttajanäkökulmaan sekä maataloustuotannon sosiaali- ja ympäristöulottuvuuteen. Hän piti huolestuttavana että komissio pyrkii ehdotuksessaan kasvattamaan Euroopan naudanlihan osuutta maailmanmarkkinoilla laskemalla hintoja sen mukaisesti. Garot piti tällaista lähestymistapaa virheellisenä. Naudanlihan viennin sijaan EU:n olisi keskityttävä omia kuluttajia askarruttaviin kysymyksiin, kuten laatukriteereihin sekä kestävän kehityksen mukaiseen tuotantoon.

Yksipuolisen hintadumppauksen sijaan Garot suositteli järkevää hintapolitiikkaa yhdistettynä tuotannon määrän vähentämiseen sekä tuottajille annettaviin kompensaatioihin. Hän ehdotti naudanlihan hinnan leikkausta15 prosentilla samalla kun tuotantoa kehitetään kuluttajien vaatimusten mukaisesti. Päällimmäisenä tavoitteena on oltava laadun, maun ja terveellisyyden parantaminen. Hintaleikkausten vastapainoksi Garot ehdotti kompensaatioiden myöntämistä tuottajille tasausmaksun muodossa. Samalla hän suositteli teurasvasikkapalkkioiden ja kausiporrastuksen poistamista.

Lutz Goepel (PPE, D) tuki komission pyrkimyksiä lisätä maitotuotteiden kulutusta EU:ssa ja maailmanmarkkinoilla. Hän suositteli maidon tavoitehinnan leikkaamista 15 eikä 17 prosentilla. Vastaavasti voin ja maitojauhon tavoitehintoja olisi leikattava 12 eikä 15 prosentilla. Uudistuksia toteutettaessa on varmistettava että kaikki tuottajat saavat kohtuulliset tulot. Nuorille viljelijöille ja vuoristoalueille olisi annettava etusija tasausmaksuja myönnettäessä.

Goepel vastusti maitokiintiöjärjestelmän romuttamista. Hänen mielestään maitokiintiöt voitaisiin säilyttää siirtämällä lisää päätösvaltaa alueelliselle tasolle. EU:n maatalouden kilpailukykyä ei pidä edistää tuottajien hyvinvoinnin kustannuksella. Epäsuotuisilla alueilla toimivilla tuottajilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet toimia maataloustuottajina.

Giulio Fantuzzi (PSE, I) piti tärkeänä että Agenda 2000 -ohjelmassa esitettyä viljatuotteiden hinnanalennusta lisätään tuntuvasti. Hän uskoi että se on ainoa tapa karsia vilja-alan ylituotantoa. Sitä vastoin öljykasvit olisi jätettävä leikkaustoimien ulkopuolelle, koska niistä on jo nyt huutava pula. Tässä suhteessa maatalouspaketti on neuvoteltava uudelleen.
Fantuzzi suositteli kesannointijärjestelmän jatkamista. Hän muistutti että Agenda 2000 -ohjelma lanseerattiin Länsi- ja Itä-Euroopan saattamiseksi yhteen. Maatalousuudistusta ei pidä vesittää lyhytnäköisten kansallisten intressien vuoksi. Puolittaisten ratkaisujen sijaan Euroopan maatalous kaipaa perusteellisia rakenteellisia uudistuksia.

Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (V, D) totesi ettei monilla maataloussektoreilla ole toistaiseksi kyetty löytämään ratkaisua tukijärjestelmien muuttamiseen. Selvää kuitenkin on ettei järjestelmää voida jatkaa nykyiseltä pohjalta. Tilintarkastustuomioistuin on todennut että 40 prosenttia tukipalkkioista menee tällä hetkellä 4 prosentille Euroopan maatiloista. Vastaavasti 80 prosenttia palkkioista menee 20 prosentille tiloista.

Graefe zu Baringdorf toivoi että ympäristö- ja sosiaalivaatimukset otettaisiin vastaisuudessa paremmin huomioon tukipalkkioista päätettäessä. Komission ehdotus suosii liiaksi työvoimavaltaisia yrityksiä. Sen mukaisesti yritykset, jotka ovat rationalisoineet tuotantoaan kaikkein pisimmälle, saisivat vähiten tuotantotukea.

Valiokuntien lausunnot

Tutkimus- ja energiavaliokunnan nimissä puhunut Marjo Matikainen-Kallström (PPE, FIN) totesi että Agenda 2000 -ohjelma sisältää myös pakkokesannoinnin vaatimuksen. Komission ehdotuksessa ei kuitenkaan huomioida peltojen vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Matikainen-Kallströmin mukaan maatalousuudistuksessa olisi pohdittava myös bioenergian tuotantoa ja energiakasvien viljelyä. Hän arveli että teknologinen kehitys on lisännyt energiakasvien tarjoamaa taloudellista etua suhteessa muihin energialähteisiin. Energiakasvien viljely vastaisi myös Kioton ilmastokonferenssin velvoitteita sekä EU:n sitoumusta kaksinkertaistaa uusiutuvien energialähteiden osuutta vuoteen 2010 mennessä.

Talousarvion valvontavaliokunnan nimissä puhunut Salvador Garriga Polledo (PPE, E) toivoi että komissio huolehtisi siitä, että maatalousuudistuksen työ- ja ympäristökriteereitä noudatettaisiin kaikkialla Euroopassa. Uudistuksella on pyrittävä vahvistamaan maaseudun kulttuuriperinteiden säilyttämistä.

Neuvoston puheenvuoro

Neuvoston edustaja, Saksan maatalousministeri Karl-Heinz Funke kertoi että Agenda 2000 -neuvottelut ja rahoituskysymykset ovat Saksan puheenjohtajakauden keskeisiä painopistealueita. Toistaiseksi jäsenmaiden välillä vallitsee paljon erimielisyyksiä monista maatalouden ydinkysymyksistä. Saksa pyrkii kuitenkin saattamaan maatalousneuvottelut päätökseen tämän kevään kuluessa. Saksa on perustanut tätä silmällä pitäen korkean tason ryhmän, joka on jo käynnistänyt neuvottelut naudanliha-alasta. Funken mukaan tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista spekuloida neuvottelujen mahdollisista tuloksista.

Saksa pyrkii puheenjohtajakaudellaan varmistamaan että Euroopan maatalous säilyy kilpailukykyisenä. Maataloustuotannon on sopeuduttava kansainvälisten markkinoiden vaatimuksiin. Samalla on kiinnitettävä huomiota ympäristönsuojeluun ja parannettava maaseudun kehittämistä.

Funken mielestä on tärkeää että komissio, neuvosto ja parlamentti toimivat kiinteässä yhteistyössä näissä kysymyksissä. Hän toivoi että parlamentti hyväksyisi maatalousuudistukset vielä kuluvan lainsäädäntökauden aikana. Uudistuksissa pyritään ottamaan huomioon myös eläinten kohtelu, kuten kanojen suojelu, eläinten kuljetukset, teurastustapa sekä hyötyeläinten kohtelu. Lisäksi pyritään ehkäisemään sikaruton sekä suu- ja sorkkataudin leviämistä.

Kalastussektorin osalta neuvosto pyrkii pääsemään sopimukseen viimeistään kesäkuussa 1999. Lähtökohtana on oltava että kalatalous perustuu mahdollisimman kestävälle pohjalle. Lisäksi unioni aikoo tarkistaa kolmansien maiden kanssa solmittuja kalastussopimuksia.

Funke lupasi ottaa parlamentin esitykset mahdollisimman pitkälle huomioon neuvoston yhteisestä kannasta sovittaessa.

Komission puheenvuoro

Komissaari Franz Fischler (A) kertoi että Agenda 2000 -neuvottelut ovat edenneet päätösvaiheeseen. Tekniset ongelmat on selvitetty, ja poliittiset päätökset pyritään tekemään ennen kesäkuussa järjestettäviä EU-vaaleja. Avoimia kysymyksiä ovat edelleen maatalouden ylituotannon ratkaisu, tuotannon kasvu itälaajentumisen seurauksena sekä ympäristö- ja sosiaalikriteereiden noudattaminen ja laatuvaatimusten kunnioittaminen. Kaikissa uudistuksissa on kuitenkin varmistettava ettei niillä heikennetä maatalouden tuotantoedellytyksiä.

Fischler totesi että tukipalkkioihin siirtyminen ei välttämättä merkitse säästöjä maatalousbudjetin kannalta. Komission päällimmäisenä pyrkimyksenä on kuitenkin karsia maatalouden ylituotantoa.

Fischler kertoi että komissio pyrkii Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston osalta varmistamaan että sen rahoitusta käytetään maaseudun kehittämiseen. Komissio tukee myös parlamentin vaatimusta maataloustuotannon laatukriteereiden vahvistamiseksi. Sitä vastoin se torjuu parlamentin esityksen, jonka mukaan käyttämättömät maatalousvarat voitaisiin siirtää erityiseen varantoon. Fischlerin mukaan tällainen järjestely olisi ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa. BSE-kriisin seurauksena komissio on vakuuttunut, että Euroopan naudanlihasektoria on uudistettava. Mikäli nykyinen tuotantotaso halutaan säilyttää, interventiohintoja olisi leikattava 30 prosentilla. Fischler arveli että naudanlihatuotantoa voidaan parhaiten uudistaa ottamalla ympäristö- ja laatuvaatimukset huomioon tuotantoa kehitettäessä. Sitä vastoin komissio torjuu laajaperäistämisvaatimukset.

Maitoalan osalta Fischler kertoi että yhteisymmärryksen saavuttaminen on vaikeaa, koska jäsenmaiden näkemykset poikkeavat niin voimakkaasti toisistaan. Hänen mukaansa maitokiintiöiden lisääminen edellyttäisi hintojen leikkaamista kahdeksalla prosentilla. Tästä huolimatta maatalousbudjetti kasvaisi miljardilla eurolla. Mikäli kiintiöistä halutaan pitää kiinni, jäsenmaiden on hyväksyttävä markkinauudistukset. Jäsenmaiden olisi itse kyettävä sopimaan kiintiöiden siirroista.

Fischler arvioi ettei tuottajahintojen laskeminen heijastuisi maidon hinnan halpenemisena kuluttajatasolla. Tämän vuoksi komissio vastustaa tuottajahintojen alentamista.

Viljan hinnanalennusten osalta Fischler uskoi etteivät alle 20 prosentin leikkaukset vastaa tarkoitustaan. Hän viittasi tilintarkastustuomioistuimen selontekoihin, joissa on kritisoitu voimakkaasti vilja-alan palkkiomaksuja.

Fischlerin mukaan komissio ei voi hyväksyä interventiojärjestelmän muuttamista tai komission esittämän tukijärjestelmän huomattavaa tarkistamista. Komissio on pyrkinyt maatalousuudistuksessa ottamaan huomioon WTO:n vaatimukset. Euroopan maataloudelle on luotava mahdollisimman vahvat puitteet. Maataloustuottajien on voitava osallistua kasvaviin maatalousmarkkinoihin.

Fischler vakuutti että maatalouspolitiikkaa pyritään korjaamaan siten, että sosiaali- ja ympäristökriteerit otetaan huomioon kaikessa tuotannossa tukipalkkioita myönnettäessä. Ympäristökriteereiden valvominen jää kuitenkin jäsenmaiden tehtäväksi.

Fischler muistutti että puolet Euroopan maataloustuottajista on yli 55-vuotiaita. Hän kannatti parlamentin ehdotuksia nuorten viljelijöiden suosimisesta. Sitä vastoin komissio vastustaa suorien tulotukien ja rakennetukien myöntämistä.

Keskustelu

Klaus Rehderin (PSE, D) mielestä nykyisin sovellettavan järjestelmän vuoksi lukuisat maatalouden työpaikat ovat uhattuina. Puutteita on ryhdyttävä korjaamaan päättäväisesti. Komission esitykset ovat askeleita oikeaan suuntaan, mutta ne eivät mene riittävän pitkälle. Esimerkiksi maidontuotantoala on jo nyt vaikeuksissa eikä sen vaikeuksia pidä enää lisätä. Uudistuksia ei saa enää lykätä. Niissä on otettava huomioon myös toimenpiteiden sosiaaliset ja ympäristopoliittiset vaikutukset.

Rehderin mielestä on sietämätöntä että kolmasosa yhteisön varoista menee aktiiviviljelijöiden tukemiseen. Eniten tukea saavat vauraimmat viljelijät. Kukaan ei halua puuttua maaseudun miljonäärien asemaan.

Rehder toivoi että yhteisessä maatalouspolitiikassa huolehdittaisiin myös viljelijäväestön sosiaalisista tarpeista ja pyrittäisiin luomaan uusia työpaikkoja. Maatalouden resurssit olisi jaettava tasaisemmin. Sosialidemokraatit haluavat integroida maatalouspolitiikan yhteisön muuhun politiikkaan.

Alan Gillisin (PPE, IRL) mukaan naudanlihasektoriin liittyvät ongelmat ovat kaikkein hankalimpia. BSE- kriisi vähensi voimakkaasti naudanlihan kulutusta. Koska tuotanto on kulutusta suurempi, on lihan hinta laskenut. Myös Venäjän talousongelmat ovat aiheuttaneet hintapaineita. Markkinoita olisi tasapainotettava interventioiden joustavalla käytöllä. Rajoituksia on lievennettävä siihen saakka kunnes nauhanliha-ala on toipunut kriisistä.

Jan Mulderin (ELDR, NL) mielestä on mahdotonta ryhtyä uudistamaan maatalouspolitiikkaa, jos ei tiedetä käytössä olevien varojen määrää. Hintojen laskusta ja maatalouden rahoituksesta on saatava lisää tietoa. Ongelmat olisi ratkaistava tuotekohtaisesti ja kilpailun vääristyminen on estettävä rangaistuksin.

Raul Rosado Fernandes (UPE, P) muistutti että maatalouden yhteisrahoitus ajaa köyhät maat suuriin vaikeuksiin. Maitokiintiöitä määrättäessä olisi noudatettava oikeudenmukaisuutta ja otettava huomioon epäsuotuisat alueet ja nuoret viljelijät. Maatalouspolitiikkaa on uudistettava, mutta varovaisesti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä non food -tuotantoon.

Salvador Jové Peres (GUE-NGL, E) arvioi että komission uudet ehdotukset eivät merkitse suuria muutoksia vuoteen 1992 verrattuna. Ehdotukset eivät paranna viljelijäväestön keskinäistä epätasa-arvoa. Komission ehdotukset aiheuttavat pikemminkin tuhoa kuin parannuksia. Ehdotuksissa ei myöskään ole arvioitu sitä, mitä tapahtuu vuonna 2006.

Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (V, D) luonnehti komission esityksiä askeleeksi oikeaan suuntaan. Työ on kuitenkin jätetty monilla aloilla puolitiehen. Graefe zu Baringdorf vaati vientituesta luopumista. Komission olisi määriteltävä, mitä vuonna 2006 tapahtuu esimerkiksi maitokiintiöille. Maailmanmarkkinoille ei pitäisi enää suuntautua perinteisellä tavalla, vaan maataloustuotannossa olisi keskityttävä kilpailun ja laadun lisäämiseen. Komissio on kiinnittänyt ehdotuksissaan liian vähän huomiota sisämarkkinoiden kehittymiseen laajentumisen jälkeen.

Graefe zu Baringdorf kommentoi lopuksi parlamentin käyttäytymistä maatalousuudistuksen yhteydessä. Saksan vaalien jälkeen kansanpuolueen saksalaiset edustajat lipesivät yhteisesti sovitusta kompromissista, mikä on vaarassa aiheuttaa kaaoksen asian käsittelyssä.

Christine Barthet-Mayer (ARE, F) totesi että laajentuminen edellyttää myös unionin rahoituksen uudistamista. Vuonna 1992 toteutettu maatalouspolitiikan uudistus ei korjannut pahimpia vääristymiä. Niihin olisi puututtava nyt. Komission olisi pohdittava ratkaisuja yhdessä parlamentin kanssa. Yksipuolinen interventiohintojen lasku ei ole järkevää politiikkaa.

Barthet-Mayer antoi tukensa Garotin mietinnölle. Hänen mielestään karjankasvattajia olisi tuettava tasapuolisesti. Hän kannatti myös Graefe zu Baringdorfin mietintöön tehtyjä tarkistuksia, joissa korostetaan työllisyys- ja ympäristönäkökohtia. Barthet-Mayer vaati että komissio toteuttaa maatalouspolitiikan uudistuksen, sillä YMP ei ole nykymuodossaan kestävä. Olennainen kysymys ei ole tukien lisääminen tai vähentäminen, vaan niiden parempi käyttö.

James Nicholson (I-EDN, UK) muistutti että veronmaksajat suhtautuvat yhä kriittisemmin yhteisön maataloustukiin. Samalla maanviljelijöiden taloudellinen tilanne on entistä vaikeampi. Heidän tulonsa ovat vähentyneet tuista huolimatta.

Nicholson ihmetteli miksi tuotannosta luopujille maksetaan enemmän tukea kuin tuotannon harjoittajille. Hän muistutti että etenkin naudanliha-ala on erittäin vaikeassa tilanteessa. Komission ehdotukset eivät tuo ongelmiin ratkaisua. On väärin sitoa viljelijöiden kädet ja sen jälkeen odottaa, että he tuottavat elintarvikkeita. Unionin viljelijöille on taattava oikeudenmukaiset kilpailumahdollisuudet muun maailman kanssa.

Jean-Claude Martinezin (NI, F) mielestä komission esitys ei sisällä todellisia uudistuksia. Agenda 2000 on pelkästään kaunis julkisivu.

Juan Colino Salamanca (PSE, E) luonnehti komission esityksiä optimistisiksi. Komission peräänkuuluttaman hintakilpailukyvyn lisäksi tarvitaan kuitenkin myös muita toimenpiteitä. Varsinkin laatuun olisi kiinnitettävä enemmän huomiota.

Colino Salamancan mielestä komissio on ollut ylioptimistinen viljasektorin osalta. Uudistusehdotukset ovat pääosin myönteisiä, mutta niitä ei voida toteuttaa, jos jäsenvaltiot eivät tule puolitiehen vastaan. Colino Salamanca epäili että yhteisrahoituksen käyttöönotto luo uusia ongelmia. Tukien ja varsinkin niiden poistamisen vaikutuksista olisi saatava lisää tietoa.

Honor Funk (PPE, D) piti komission ehdotusta viljan hintojen 20 prosentin laskusta liiallisena. Hän arvioi että viljelijät voisivat sopeutua korkeintaan kymmenen prosentin laskuun. Funk ihmetteli, missä eräiden puhujien mainitsemat miljoonatilat sijaitsevat.

Sirkka-Liisa Anttila (ELDR, FIN) totesi että maataloustuotannon harjoittamisen edellytykset ovat hyvin erilaiset unionin eri alueilla. Sekä etelän että pohjoisen pysyvistä luonnonolosuhteista johtuvat haitat on otettava huomioon ratkaisuja tehtäessä. Koska maissi ei kasva kaikissa jäsenmaissa, on maissisäilörehun saamaa tukea maksettava nurmisäilörehustakin niiden maiden maidon ja naudanlihan tuottajille, jotka eivät voi maissia viljellä. Muutoin maissituki vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Kasvinviljely tarvitsee pohjoisilla alueilla korotetut tuet olosuhteiden vuoksi.

Anttilan mukaan sodan kovat kokemukset ovat opettaneet eurooppalaisille oman ruoantuotannon merkityksen. Agendan tuottajahintojen pudotukset ovat liian suuret unionin vaikeimpien alueiden tuottajille. Markkinoilta saatavilla hinnoilla ei kyetä enää kattamaan edes tuotantokustannuksia. Tuottajahintojen pudotusesitykset on puolitettava ja pudotukset korvattava täysimääräisesti viljelijöille, jottei tuottajia ajeta liian suureen ahdinkoon. Globaalitalouden muutokset on otettava vakavasti. Viljelijöiden selviytymistä suurista haasteista ei saa vaikeuttaa omin toimin. Ruoan korkealla laadulla on aina hintansa.

Reimer Böge (PPE, D) korosti että Agenda 2000 on kokonaispaketti. Lopputuloksen sisältö on aikataulua tärkeämpi. Komission ehdotukset eivät tule saamaan parlamentin enemmistön tukea.

Böge varoitti unionia tekemästä maatalouspolitiikan uudistuksessa samoja virheitä kuin Yhdysvallat. Unionin olisi jo nyt pohdittava WTO-neuvotteluihin liittyviä kysymyksiä. Laajentumisen kynnyksellä on tärkeää, että sekä hakijamaiden että nykyisten jäsenmaiden maatalous sopeutetaan tuleviin muutoksiin.

Bögen mielestä komission ehdotukset, jotka koskevat hintojen leikkauksia, ovat hataralla pohjalla.

Niels Anker Kofoed (ELDR, DK) korosti että maatalouden uudistaminen on välttämätöntä. Olennainen kysymys on se, saadaanko maataloussektorin taakka jaettua tasapainoisesti WTO-neuvotteluja ja laajentumista silmälläpitäen.

Kofoedin mielestä komission vilja-alaa koskevat ehdotukset menevät liian pitkälle. Vilja-ala on koko maatalouden kannalta keskeinen sektori. Viljan hinnan lasku aiheuttaa vaikeuksia myös lihasektorille. Viljan hintaa ei voida leikata niin voimakkaasti kuin komissio on ehdottanut. Kesannointi tarjoaisi ongelmaan paremman ratkaisun.

António Campos (PSE, P) piti liiallisena sitä, että puolet EU:n budjetista on osoitettu maataloussektorille. Camposin mielestä ongelma ei ole tuotanto vaan henkilöt. Vain 2,5 prosenttia väestöstä asuu maaseudulla. Hän näki maatalouspolitiikan tuhlauksena. Sen pitäisi keskittyä enemmän viljelijöihin, jotka todella tarvitsevat tukea, eikä suurtuotantoon.

Encarnación Redondo Jiménez (PPE, E) ei nähnyt mitään järkeä maatalouspolitiikassa, jos maaseudulle ei saada lisää ihmisiä. Suurin osa maataloustuottajista on yli 55-vuotiaita. Maaseutua pitäisi kehittää tavalla, joka vetää alueelle lisää nuoria.

Anthony Wilsonin (PSE, UK) mukaan vuodesta 2000 lähtien maatalousasioiden hoito pitäisi olla yksinkertaisempaa. Hänen mielestään maataloustuottajia ei pidä rangaista tehokkuudesta. Sitä vastoin hän vaati rajoituksia suurille tiloille myönnettävälle tuelle. Tuen pitäisi mennä sinne missä sitä tarvitaan, eikä rikkaille.

Wilson vastusti maatalouspolitiikan kansallista rahoitusta. Jos tähän kuitenkin päädytään, se pitäisi tehdä pakolliseksi kaikissa jäsenmaissa.

Wilsonin mielestä laajaperäistä viljelyä pitäisi lisätä. Hän painotti, että aluepoliittisena tavoitteena tulisi olla yhteistyö eikä kilpailu. Liialliset tarkastustoimenpiteet eivät ole kenenkään etujen mukaisia.

Riitta Myller (PSE, FIN) painotti, että maaseutua on kehitettävä ottaen huomioon luonnon- ja virkistysarvot. Jokamiehenoikeus olisi säilytettävä. Pääsy virkistysalueille olisi turvattava eikä se saisi missään nimessä rajoittua omistusoikeuteen. Myller ehdotti, että maatalouden suoran tuen maksaminen olisi sidottava ympäristönormien noudattamiseen. Hän ei hyväksynyt sitä, että ympäristönormien sitominen tuen maksamiseen jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi. Myllerin mielestä komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehitettävä ympäristön kannalta kestävät maatalouden käytännesäännöt.

Myller painotti, että tukea tulisi maksaa vain sellaisille hankkeille, joilla suojellaan luonnonympäristöä tai parannetaan nykyistä maatalousympäristön tilaa. Erityinen painopiste pitäisi olla vesien suojelussa.

Jyrki Otila (PPE, FIN) korosti, että yhteisen maatalouspolitiikan toteuttaminen tulee olemaan vaikeata etenkin kun on kyse erilaisista luonnonolosuhteista. Otila oli huolissaan siitä ettei reuna-alueita oteta riittävästi huomioon. Lisäksi hän huomautti, että viljan hinnan lasku saattaa tuoda ongelmia. Tämä olisi ongelma etenkin Suomessa, jolla on jo ennestään korkea kustannustaso ja pienet sadot.

Otila korosti, että kehittyvä maatalous on edellytys koko mantereen hyvinvoinnille. Muutoksen ei pidä merkitä maatalouden alasajoa.

Neuvoston vastaus

Neuvoston edustaja, Saksan maatalousministeri Karl-Heinz Funke totesi että EU:n maataloustuottajille asetetaan kovia vaatimuksia: tuotteiden korkean laadun ohella heidän on huolehdittava tuotannon ympäristöystävällisyydestä sekä maaseudun kulttuuriarvojen kunnioittamisesta. Samalla heidän olisi kyettävä tuottamaan hyödykkeitä, jotka ovat kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla. Kaikkia näitä vaatimuksia on vaikea toteuttaa samanaikaisesti.

Funken mielestä maatalousuudistuksesta on puhuttava mahdollisimman avoimesti: kilpailukykyä ja ympäristöystävällisyyttä on mahdotonta toteuttaa yhtä aikaa ilman pitkiä siirtymäaikoja ja kansallisia poikkeuksia. Uudistuksia toteutettaessa neuvosto ei voi myöskään taata etteikö osa maataloustuottajista joutuisi konkurssiin. Maanviljelijöille on tehtävä selväksi ettei kaikkia EU:n rahoja voida käyttää maataloustuotannon subventoimiseen. Laatu- ja ympäristövaatimusten kunnioittaminen vaatii rahaa, jota on kyettävä siirtämään maatalousmomentilta toiselle. Neuvosto pyrkii kuitenkin varmistamaan että maatalouteen myönnettävä raha käytetään maataloustuottajien hyväksi.

Funke piti todennäköisenä että maatalousuudistus heijastuu myös maataloustuotannon rakenteissa.

Komission vastaus

Komissaari Franz Fischler (A) piti parlamentissa käytyä keskustelua esimerkillisen rakentavana. Hänen mukaansa EU:n maatalouden on oltava kilpailukykyistä sekä tuotteiden laadun että hintojen osalta. Maatalouspolitiikassa on otettava huomioon myös sosiaaliset näkökohdat, mutta se ei saa muuttua puhtaasti sosiaalipoliittiseksi toimeksi. Fischler piti Graefe zu Baringdorfin mainitsemaa tukipalkkioiden jakautumista (80:20) surullisena esimerkkinä yhteisen maatalouspolitiikan vääristymistä.

Fischler kertoi kannattavansa ympäristövaatimusten kunnioittamista maataloustuotannossa. Komissio ei kuitenkaan halua sanella maataloustuottajien tuotantotapoja.

Rahoituksen osalta Fischler toivoi että jäsenvaltiot kertoisivat, mitä ne pitävät parhaimpana rahoitusvaihtoehtona. Samalla on keskusteltava sopivimmasta vakautusmallista. Hän viittasi wieniläiseen sanontaan, jonka mukaan ilman rahaa ei tule musiikkia. Yhteiseen maatalouspolitiikkaan sovellettuna se merkitsee että maatalousuudistuksen rahoituksella on oltava kestävä perusta. Ympäristökriteereiden noudattaminen on puolestaan toteutettava tiivissä yhteistyössä jäsenmaiden kesken.

Äänestys

Äänestys maatalouspolitiikkaa koskevista mietinnöistä järjestetään Brysselissä 28. tammikuuta.

Valtiontukea koskevat menettelysäännöt

Valtiontukea koskevat menettelysäännöt

Mietintö: AREITIO TOLEDO - * - A4-0418/98 - KOM(98)0073 - C4-0160/98 - 98/0060 - CNS. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Komission asetusehdotuksen tavoitteena on selkeyttää valtiontukea koskevia menettelysääntöjä. Tällä hetkellä perustamissopimuksen 93 artiklan määräykset ovat ainoat valtiontukeen liittyviä menettelyitä koskevat oikeudelliset säädökset. Komission käytäntöjen ja yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännön kautta on muotoutunut vähitellen sääntökokonaisuus, joka on kuitenkin varsin hajanainen. Asetusehdotus mahdollistaa menettelysääntöjen yhdistämisen yhdeksi lakitekstiksi.

Javier Areitio Toledon (PPE, E) mielestä nykyisiä sääntöjä on sekä selkeytettävä että tehostettava, jotta valtiontukien nykytasoa voidaan alentaa. Avoimuuden lisääminen takaa tukien valvonnan tehokkuuden. Areitio Toledo esittää tekstiin useita tarkistuksia, joista tärkeimmät koskevat "olemassa olevan tuen" käsitteen laajentamista. Käsitteeseen tulisi sisällyttää kaikki laittomat valtion tuet, jotka on myönnetty vähintään 10 vuotta ennen kuin komissio tai jäsenvaltio on toteuttanut niiden vastaisia toimia sekä kaikki toimenpiteet, jotka vastaavat EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa esitettyjä kriteerejä.

Areitio Toledo vaatii, että komissio tekee ilmoituksen parlamentille ja jäsenvaltioille, kun se vastaanottaa jäsenvaltioilta uusien tukien myöntämistä koskevia suunnitelmia tai kun tukea on myönnetty, koska komissio ei ole kyennyt tekemään päätöstä määräajassa. Tällainen menettely helpottaa parlamentin ja muiden jäsenvaltioiden toimintaa niiden puuttuessa laittomana pitämäänsä tukeen. Komission ja jäsenvaltioiden toimille on myös asetettava määräajat. Esimerkiksi tutkintamenettelyn kesto on rajattava 12 kuukaudeksi.

Esittelijän mielestä jäsenvaltioiden ja komission roolia olisi selkeytettävä kaikissa menettelyissä. Komission valta pyytää tuen tilapäistä takaisinperimistä on rajoitettava tapauksiin, joissa kilpailun vääristymisen uhka on todellinen tai joissa toimenpide on kiistatta tuki. Jäsenvaltion kannattaa periä tuki takaisin mahdollisimman pian. Menettelyjen yksinkertaistamiseksi ehdotuksesta olisi poistettava artikla, joka koskee riippumattomien kansallisten valvontaelinten kanssa tehtävää yhteistyötä, koska jäsenvaltio on velvollinen osoittamaan komissiolle, että se noudattaa täysin komission päätöksiä. Mikäli näin ei tapahdu, asia on ratkaistava tuo-mioistuimessa.

Alustuspuheenvuoro

Javier Areitio Toledo (PPE, E) totesi että komission ehdotus selkeyttää valtiontukien myöntämistä koskevia menettelytapoja. Hän toivoi komissiolta tukea joukolle tarkistuksia, joiden tavoitteena on laajentaa olemassa olevan tuen käsitettä, sillä tietyillä, jo kauan sitten myönnetyillä tuilla saattaa olla edelleenkin haitallinen vaikutus yhtenäismarkkinoihin. Tarkistusten tavoitteena on lisäksi varmistaa, että parlamenttia ja muita jäsenmaita informoidaan, kun yksi jäsenmaa ryhtyy myöntämään uutta tukea. Siten myös muilla on mahdollisuus reagoida laittomina pitämiinsä päätöksiin.

Komission vastaus

Komission jäsen Karel Van Miert (B) myönsi, että valtiontuki aiheuttaa monissa jäsenmaissa edelleen vakavia ongelmia. Unioni on kuitenkin liikkumassa oikeaan suuntaan. Vaikka valtion tuen myöntäminen saattaisi osoittautua laittomaksi, tukea ei ole aina helppo maksaa takaisin. Esimerkiksi Saksassa tilanne johtaisi tuomioistuinkäsittelyihin, jotka saattavat kestää vuosikausia.

Van Miert ilmoitti ettei komissio aio enää tulevaisuudessa hyväksyä Irlannin yritysverojärjestelmää, joka vääristää kilpailua.

Van Miert ilmaisi lopuksi huolensa siitä, että komissiolla on liian vähän henkilökuntaa käsittelemään valtiontukiin liittyviä kysymyksiä.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön talousvaliokunnan esittämin tarkistuksin.

Arvonlisäveron vähennysoikeus

Arvonlisäveron vähennysoikeus

Mietintö: GAROSCI - * - A4-0490/98 - KOM(98)0377 - C4-0474-0475/98 - 98/0209-0210 - CNS. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Komissio on valmistellut kaksi ehdotusta, joiden tarkoituksena on parantaa yhteisen arvonlisäverojärjestelmän toimintaa. Vaikka arvonlisäverojärjestelmiä ohjaavat yhteiset periaatteet, käytössä on kuitenkin 15 erillistä verotusaluetta, joilla on omat erityissääntönsä. Koska muiden jäsenvaltioiden voimassaolevien alv-säännösten tunteminen on mahdotonta, verovelvolliset joutuvat toimimaan oikeudellisessa epävarmuudessa. Toisaalta ne, jotka osaavat hyödyntää tilannetta, saavat kilpailuetua.

Komissio esittää arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevan direktiivin yksinkertaistamista siten, että yhteisöön sijoittautunut verovelvollinen voi saada alv-palautuksen sellaisessa jäsenvaltiossa, johon hän ei ole sijoittautunut. Lisäksi se on laatinut asetusehdotuksen, jonka tavoitteena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä sellaisten kulujen osalta, jotka eivät oikeuta alv:n täyteen vähennysoikeuteen. Näitä säädöksiä on tarkoitus soveltaa siihen asti kun lopullinen, yhteen veronmaksu- ja -vähennyspaikkaan perustuva lainsäädäntö astuu voimaan.

Riccardo Garosci (PPE, I) arvioi että komission direktiiviehdotus edellyttää jäsenvaltioilta joustavuutta, jotta voidaan varmistaa ettei verovelvolliselta evätä vähennysoikeuden käyttöä. Hän toivoo, että jäsenmaat lähentävät tiettyihin toimiluokkiin, kuten kulttuuriin, musiikkiin ja terveydenhoitoon sovellettavia arvonlisäveron vähennysjärjestelmiä. Hänen mielestään majoitus-, ravinto- ja juomakustannukset on jätettävä arvonlisäveron vähennysoikeuden ulkopuolelle, paitsi jos verovelvollinen osoittaa, että ne liittyvät kaikilta osin hänen harjoittamaansa liiketoimintaan.

Garosci vaatii että jäsenvaltioiden on ilmoitettava viivytyksettä komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista kansalliseen lainsäädäntöön tehdyistä arvonlisäveroa koskevista muutoksista. Vain siten jäsenvaltio, jossa alv-vähennys tehdään, voi tehostaa veronkierron vastaisia toimia.

Keskustelu

Heidi Hautalan (V, FIN) mukaan vihreät kannattavat komission ehdotuksia, joilla pyritään yksinkertaistamaan arvonlisäveromenettelyjä 15 jäsenmaan välillä. Vihreiden mielestä komission ehdotus on arvonlisäveron vähennettävyyden osalta talousvaliokunnan ehdotusta järkevämpi. Liikematkailun ja yksityisen matkailun välille on tehtävä ero ja tunnustettava se, että matkailulla on usein kaksoisluonne. Sen takia hotelli- ja ravintolamenoja ei pitäisi voida vähentää kokonaan, vaan vähennettävyydessä pitää olla raja, esimerkiksi 50 prosenttia.

Hautalan mielestä jäsenmaiden olisi tartuttava mahdollisuuksiin kokeilla palvelualojen arvonlisäverokannan alentamista, sillä esimerkiksi hotelli- ja ravintolapalvelut ovat tärkeitä työllisyydelle. Hautalan mielestä on selvää, että tulevaisuuden työpaikat syntyvät suurilta osin palvelualoille.

Komission vastaus

Komission jäsen Mario Monti (I) totesi että paremman arvonlisäverojärjestelmän luominen on yksi komission painopistealueista. Käsiteltävänä olevat kaksi ehdotusta ovat askeleita tähän suuntaan.

Monti torjui talousvaliokunnan esittämät tarkistukset. Hän kannatti kuitenkin ajatusta, jonka mukaan työvoimavaltaisten alojen arvonlisäveroa voitaisiin alentaa. Komissio aikoo esittää arvonlisäverodirektiiviä koskevan uudistusehdotuksensa helmikuun kuluessa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön ja komission lainsäädäntöehdotukset talousvaliokunnan esittämin tarkistuksin.

Tietoyhteiskunnan koordinaatio maailmanlaajuistumisen seurauksena

Tietoyhteiskunnan koordinaatio maailmanlaajuistumisen seurauksena

Mietintö: MALERBA - A4-0366/98 - KOM(98)0050 - C4-0153/98 - 00/0689 - COS. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton esitti kesäkuussa 1997 ehdotuksensa internetin julistamisesta "vapaakauppa-alueeksi". EU:n edustajat keskustelivat asiasta Bonnin ministerikokouksessa heinäkuussä 1997. Kokouksen loppujulistuksessa esitettiin kahdeksan avainperiaatetta, joiden olisi ohjattava tietoverkkoihin liittyvää hallitusten välistä toimintaa:

* Sääntelyn olisi oltava mahdollisimman maltillista ja joustavaa;
* Kansainvälisten tietoverkkojen kautta tapahtuviin liiketoimiin sovellettavien lainsäädännöllisten määräysten olisi oltava yhdenmukaisia yli valtioiden rajojen;
* Televiestintämarkkinat olisi avattava nopeasti tehokkaalle kilpailulle, jotta kansalliset ja valtioiden rajat ylittävät televiestintäkustannukset voitaisiin laskea kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle;
* Teollisuuden ja kuluttajien luottamusta sähköisesti välitetyn tiedon ja sähköisen kaupankäynnin turvallisuuteen, yksityisyyteen ja todentamiseen on lisättävä;
* Markkinavoimien on nopeasti kehitettävä avoimia teknisiä standardeja;
* Verkkojen käytölle ei pidä asettaa syrjiviä verokustannuksia;
* Tehokas tekijänoikeussuoja on ratkaisevan tärkeää sisällön luomisen, tallentamisen ja levittämisen kannalta; sekä
* Koulutus on välttämätöntä maailmanlaajuisten tietoverkkojen hyödyntämiseksi. Samalla on varmistettava että kaikilla on sosiaalisesta asemastaan riippumatta mahdollisuudet oppia käyttämään tietokoneita.

Komissio on laatinut parlamentille tiedonannon, jolla pyritään tunnistamaan vakavimmat esteet sähköisten markkinoiden kehitykselle sekä tutkimaan keinoja kansainvälisen koordinoinnin parantamiseksi, jotta uusiin ongelmiin voitaisiin vastata tehokkaasti ja luoda toimiva kehys maailmanlaajuisille sähköisille markkinoille. Tiedonannossa ehdotetaan peruskirjan laatimista. Peruskirjan tehtävänä olisi yksinkertaistaa ja selkeyttää internetiä koskevia säännöksiä. Sitä vastoin komissio ei ehdota kansainvälisen elimen perustamista internetin säätelemiseksi.

Franco Malerba (PPE, I) tukee komission aloitetta ja Bonnin ministerikokouksen loppujulistuksessa esitettyjä periaatteita. Internetiä koskeva aloite voitaisiin toteuttaa "peruskirjana", jonka tärkeimpinä tavoitteina olisi oltava eurooppalaisten yritysten ja rahoituslaitosten osallistumisen helpottaminen sähköisen kaupankäynnin ja pankkitoiminnan tarjoamiin mahdollisuuksiin maailmanmarkkinoilla. Lisäksi siinä olisi otettava huomioon kuluttajien edut sekä vältettävä sääntelyä Euroopan yhtenäismarkkinoiden sisä- ja ulkopuolella.

Malerba korostaa että peruskirjan on oltava ei-sitova, monenväliseen yhteisymmärrykseen perustuva asiakirja. Siinä olisi tunnustettava kansalaisten oikeus käyttää internetiä sekä taattava internetin avoimuus. Peruskirjaa ei myöskään saisi muuttaa tai rajoittaa kilpailulainsäädännöllä. Sen laatimisessa olisi noudatettava markkinavetoisuuden periaatetta, jotta teollisuus voisi täysimääräisesti edistää sähköisen kaupankäynnin esteiden tunnistamista ja poistamista.

Peruskirjaa laadittaessa komission olisi tehtävä läheistä yhteistyötä yhdysvaltalaisten kanssa sekä jaettava tapauskohtaista vastuuta kansainvälisten elinten, kuten WTO ja WIPO:n, kanssa. Peruskirjan laatiminen ei kuitenkaan saisi hidastaa tai estää komission käynnistämää televiestintäalan sääntelyn uudistamis- ja vapauttamiskehitystä. Se ei saisi myöskään korvata erityislainsäädäntöä sellaisilla aloilla kuin tekijänoikeussuoja, sähköiset allekirjoitukset, salaus, verotus, vastuuvelvollisuus sekä internetin kautta leviävän rikollisuuden torjuminen ja verkko-osoitteiden hallinnointi.

Alustuspuheenvuoro

Franco Malerba (PPE, I) ilmaisi vahvan tukensa komission aloitteelle vahvistaa kansainvälistä koordinaatiota, jonka tarkoituksena on vastata maailmanlaajuisiin infomaatioyhteiskuntaa koskeviin haasteisiin. Malerba tuki komission aloitetta "peruskirjan" laatimisesta, joka ei olisi jäsenmaita oikeudellisesti sitova. Peruskirjan tehtävänä olisi asettaa kansainväliset tavoitteet sellaisille aloille kuin verotus, vastuuvelvollisuus, laillisuus ja tekijänoikeus.

Keskustelu

Reino Paasilinnan (PSE, FIN) mielestä oleellista eivät ole koneet ja rauta vaan sisältö ja se asia, jossa Euroopan unioni on kaikkein eniten jäljessä kilpailijoihinsa verrattuna. Hän kannatti komission aloitetta kansainvälistä internetiä ja sähköistä kauppaa koskevista toimista ja peruskirjasta. Internet ei kuitenkaan voi toimia laeista ja normeista riippumatta.

Paasilinnan mielestä modernin Euroopan unionin lähtökohtana on oltava, että yritykset kuluttajien ohella pääsevät käyttämään tätä järjestelmää. Verotusta ei kuitenkaan pidä jättää tämän uudistuksen ulkopuolelle.

Komission vastaus

Komissaari Martin Bangemann (D) yhtyi parlamentin esityksiin. Sitä vastoin hän torjui kulttuurivaliokunnan huolen pienten kielten tulevaisuudesta.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön pienehköin muutoksin.

Parlamentti pitää tärkeänä että yritykset ja kuluttajajärjestöt otetaan mukaan oikeudellisten ongelmien pohdintaan ja ratkaisujen etsintään. Viranomaiset ovat kuitenkin vastuussa ratkaisujen lainmukaisuudesta ja yleisen edun suojelemisesta.

Parlamentti toteaa että rajat ylittävä etätyö on erityisen ongelmallista. Etätyötä varten on luotava asianmukaiset oikeudelliset mekanismit mahdollisten riitojen ratkaisemiseksi. Lisäksi on päätettävä, mitä työlainsäädäntöä voidaan kulloinkin soveltaa.

Kaupallista viestintää koskevan vihreän kirjan seuranta

Kaupallista viestintää koskevan vihreän kirjan seuranta

Mietintö: LARIVE - A4-0503/98 - KOM(98)0121 - C4-0252/98 - 00/0707 - COS. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Kaupallinen viestintä kattaa kaikki mainonnan muodot, toisin sanoen suoramarkkinoinnin, sponsoroinnin, myynninedistämisen ja pr-toiminnan. Sitä koskevien kansallisten säädösten erilaisuus sekä rajat ylittävän kaupallisen viestinnän kehittyminen aiheuttavat esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

Jessica Larive (ELDR, NL) korostaa että rajat ylittävän kaupallisen viestinnän on perustuttava vastavuoroiseen tunnustamiseen. Mikäli vastavuoroista tunnustamista on mahdotonta soveltaa, tulisi ratkaisua etsiä itsesääntelystä. Euroopan mainosstandardiliiton olisi perustettava itsesääntelyn sääntöjä koskeva tietokanta.

Larive kannattaa periaatteessa komission ehdottamaa suhteellisuuden arviointimenetelmää, jonka avulla voidaan selvittää, ovatko kansalliset ja yhteisön säännökset yhteisön perustamissopimusten mukaisia. Jäsenvaltioiden kulttuuristen ja yhteiskunnallisten erojen nojalla ei pitäisi voida perustella rajat ylittävän kaupallisen viestinnän rajoituksia. Mikäli jäsenmaa kuitenkin haluaa rajoittaa mainontaa kulttuurisista tai yhteiskunnallisista syistä, sen on todistettava että rajoitus on yhteisen edun mukainen. Komission olisi sovellettava arviointimenetelmää automaattisesti kaikkiin vireillä oleviin ja uusiin rikkomustapauksiin. Jäsenvaltioiden olisi puolestaan annettava kaikkien kaupallisen viestinnän alaan kuuluvien toimien suhteellisuus arvioitavaksi ennen toimien hyväksymistä.

Larive ehdottaa että parlamentin oikeusvaliokunnan alaisuuteen perustetaan työryhmä, joka seuraa tarkasti komission toimia rikkomistapausten käsittelyssä. Komission olisi laadittava valituksista rekisteri, jonka tiedot ovat julkisesti saatavilla. Sen olisi teetettävä myös tutkimuksia kouluissa tapahtuvasta sponsoroinnista sekä lapsista ja televisiomainonnasta. Tulokset olisi otettava huomioon uudistettaessa seuraavan kerran "televisio ilman rajoja" -direktiiviä.

Alustuspuheenvuoro

Jessica Larive (ELDR, NL) kannatti komission ehdotusta kaupallisesta viestinnästä. Hän näki kaupallisen viestinnän ongelmana kansallisten säädösten erilaisuudet, mikä estää yhtenäismarkkinoiden tehokkaan toiminnan. Larive painotti, että rajat ylittävän kaupallisen viestinnän täytyisi perustua yhteisiin sääntöihin. Hän antoi tukensa "suhteelliselle arviointimenetelmälle", jonka avulla selvitetään onko sääntöjä rikottu.

Keskustelu

Reino Paasilinna (PSE, FIN) arveli, että kaupallisella viestinnällä on työllistävä vaikutus, mutta se ei ole aina kehittynyt positiiviseen suuntaan. Paasilinnasta kaupallinen viestintä on useimmiten imagomainontaa, jossa toisia asioita pidetään suotavina ja toisia ei. Hän näki ongelmana mainonnan, joka kohdistuu lapsiin ja muihin suojattomassa asemassa oleviin ihmisiin. Kontrollin puute sponsoroinnissa voi pahimmillaan ruokkia rikollista toimintaa.

Paasilinna tuki kaupallisen, rajat ylittävän viestinnän vastavuoroisuutta. Sitä astoin hän torjui itsesäätelyyn turvautumisen.

Komission vastaus

Komissaari Mario Monti (I) lupasi ottaa parlamentin toivomukset huomioon kaupallista viestintää kehitettäessä.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

Liettuan ja EY:n välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

Liettuan ja EY:n välisen Eurooppa-sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

Mietintö: ELCHLEPP - * - A4-0437/98 - 4216/98 - KOM(98)0119 - C4-0592/98 - 98/0075 - CNS. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

Euroopan unioni on tehnyt kolmen Baltian maan, Viron, Latvian ja Liettuan, kanssa ns. Eurooppa- sopimukset, jotka korvasivat aiemmat kauppa- ja yhteistyösopimukset. Sopimukset allekirjoitettiin kesäkuussa 1995, ja ne tulivat voimaan helmikuussa 1998. Sopimusten tavoitteena on valmistella Baltian maiden liittymistä EU:n jäseniksi.

Dietrich Elchlepp (PSE, D) kehottaa parlamentia hyväksymään yhteisön kannan, joka koskee EY:n ja Liettuan assosiaationeuvostossa vahvistettavan Eurooppa-sopimuksen 64 artiklan soveltamissääntöjä. Artiklassa määrätään, että sopimuksen osapuolet noudattavat kilpailumääräyksiä ja soveltavat julkista apua samojen periaatteiden mukaisesti.

Assosiaatiosopimuksen mukaan päätöksiä tekevä korkein poliittinen elin on assosiaationeuvosto, joka koostuu sopimusosapuolten hallitusten edustajista. Assosiaationeuvoston päätös edellyttää jäsenvaltioiden etukäteen sopimaa yhteistä kantaa, jonka ne esittävät neuvostossa. Yhteiseen kantaan liitetty luonnos koskee kilpailupolitiikan periaatteita, asiasta vastaavia kilpailuviranomaisia sekä kuulemis- ja tiedottamismenettelyjä.

Kilpailuperiaatteet koskevat yritysten keskinäisiä sopimuksia, yhteenliittymäpäätöksiä sekä yritysten koordinoituja toimintatapoja, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua. Lisäksi niillä pyritään estämään monopoliaseman syntymistä yhteisön tai Liettuan alueella.

EY:n ja Latvian välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

EY:n ja Latvian välisen Eurooppa-sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

Mietintö: SEPPÄNEN - * - A4-0443/98- 4215/98 - KOM(98)0068 - C4-0593/98 - 98/0076 - CNS. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

Latvian ja EU:n välinen Eurooppa-sopimus neuvoteltiin 1995. Latvia ratifioi sopimuksen samana vuonna ja sopimus tuli voimaan helmikuussa 1998, kun EU:n jäsenmaat olivat sen hyväksyneet. Assosiaatiosopimus korvasi aiemmin solmitun kauppaa ja yhteistyötä koskevan sopimuksen sekä vapaakauppasopimuksen.

Latvian assosiaatiosopimuksen 64 artiklassa määrätään, että sopimuksen osapuolet noudattavat kilpailumääräyksiä ja soveltavat julkista apua samojen perusperiaatteiden mukaisesti. Esko Seppänen (GUE- NGL, FIN) suosittelee mietinnössään artiklan hyväksymistä.

Komission arvion mukaan EU-integraatio aiheuttaa Latvialle suuria taloudellisia rakennemuutoksia. Maan kilpailukyky perustuu tällä hetkellä yksinomaan alhaiseen palkkatasoon. Laatuongelmien takia Latvian teollisuustuotteilla on vaikeuksia päästä länsimarkkinoille.

Seppänen toteaa että tehokkaan kilpailupolitiikan luominen on menestyksen avain markkinatalouteen siirryttäessä. Euroopan unionin ja Latvian välinen vapaakauppa-alue ei voi toimia tyydyttävästi ilman oikeudellista kehystä, joka turvaa samat ehdot sekä latvialaisille että yhteisön yrityksille.

Kilpailupolitiikan perusperiaatteisiin kuuluvat toimivaltaiset kilpailuviranomaiset, kuulemis- ja tiedottamismenettelyt yhteisen edun mukaisissa asioissa sekä hallinnollinen yhteistyö. Sääntöjä sovelletaan yritysten välisiin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yritysten yhdenmukaistettuihin käytäntöihin, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen, sekä tapauksiin, jotka liittyvät määräävän aseman väärinkäyttöön yhteisön tai Latvian alueella.

Perusperiaatteet ja kilpailupolitiikan toteuttamista koskevat menettelyt ovat tärkeitä EU:n ja Latvian assosiaation sujuvalle toiminnalle. Seppänen suosittelee, että parlamentti tukee neuvoston yhteistä kantaa näissä kysymyksissä.

Viron ja EY:n välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

Viron ja EY:n välisen Eurooppa-sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

Mietintö: VAN DAM - * - A4-0472/98 - 4214/98 - KOM(98)0188 - C4-0594/98 - 98/0077 - CNS. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

Euroopan unioni on solminut kolmen Baltian maan - Viron, Latvian ja Liettuan - kanssa ns. Eurooppa- sopimukset, jotka korvasivat aiemmat kauppa- ja yhteistyösopimukset. Sopimukset allekirjoitettiin kesäkuussa 1995, ja ne tulivat voimaan helmikuussa 1998. Sopimusten tavoitteena on valmistella Baltian maiden liittymistä EU:n jäseniksi.

Rijk van Dam (I-EDN, NL) kehottaa parlamenttia hyväksymään neuvoston yhteisen kannan, joka koskee EY:n ja Viron assosiaationeuvostossa vahvistettavan Eurooppa-sopimuksen 63 artiklan soveltamissääntöjä. Artiklassa määrätään, että sopimuksen osapuolet noudattava kilpailumääräyksiä ja soveltavat julkista apua samojen periaatteiden mukaisesti.

Esittelijä muistuttaa että Virolla on erityisasema muihin Baltian maihin verrattuna. EU perusti Viron kanssa vapaakauppa-alueen Eurooppa-sopimuksella ja sitä edeltäneellä sopimuksella. Lisäksi Viro on ainoana Baltian maana otettu mukaan jäsenyysneuvottelujen ensimmäiselle kierrokselle.

Esittelijä toteaa että vapaakauppa-alueen luominen hyödyttää kumpaakin osapuolta taloudellisesti vain jos taloudellista toimintaa säätelevät säännökset perustuvat yhtenäisiin periaatteisiin.

EY:n ja Romanian välisen Eurooppa- sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

EY:n ja Romanian välisen Eurooppa-sopimuksen 64 artiklan hyväksyminen

Mietintö: SCHWAIGER - * - A4-0419/98 - KOM(98)0236 - C4-0275/98 - 98/0139 - CNS. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

EU:n ja Romanian välinen assosiaatiosopimus astui voimaan 1. helmikuuta 1995. Sopimuksen tavoitteena on valmistella Romanian EU-jäsenyyttä. Sen myötä unioni avaa romanialaisille tuotteille omat markkinansa ennen kuin Romania avaa markkinansa yhteisön tuotteille. Vapaakauppa-alue on määrä perustaa keväällä 2002.

Konrad Schwaiger (PPE, D) arvioi, että Romanialla on hyvät kasvumahdollisuudet, vaikka sen talouden tilanne onkin tällä hetkellä huolestuttava. Maa on Puolan jälkeen toiseksi suurin markkina-alue hakijamaiden joukossa. Romanian kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti EU:sta tuotavien tuotteiden tulliesteiden poistaminen tapahtuu hitaammalla aikataululla kuin muiden KIE-hakijamaiden. Maa joutuu ponnistelemaan vielä kovasti ennen kuin vapaa tavarakauppa voi toteutua.

Eurooppa-sopimuksessa määrätään, että EU:n ja Romanian välisissä kauppasuhteissa on sovellettava yhteisölainsäädännön kanssa samoihin periaatteisiin perustuvaa kilpailulainsäädäntöä. Romanian on yhdenmukaistettava alan lainsäädäntönsä yhteisölainsäädännön kanssa. Schweiger toteaa, että uuden liittymiskumppanuuden kannalta on tärkeää yhdenmukaistaa kilpailulainsäädäntö vaiheittain lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. EU:n ja Romanian assosiaation moitteettoman toiminnan kannalta on tärkeää kehittää kilpailupolitiikan soveltamista varten erityisiä menettelyjä. Sen vuoksi esittelijä kannattaa komission päätösehdotusta, jossa vahvistetaan EU:n ja Romanian kilpailuviranomaisten yhteistyötä koskevat menettelyt.

Alustuspuheenvuorot

Dietrich Elchlepp (PSE, D) suositteli EY:n ja Liettuan assosiaationeuvostoa koskevan yhteisen kannan hyväksymistä. Hän piti ehdotusta tärkeänä liittymistä valmistelevan strategian kannalta. Elchlepp muistutti että kilpailulainsäädännön käyttöönotto on valtava haaste kaikille hakijamaille. Komission tulee ottaa tämä huomioon ja varoa liian tiukkojen velvoitteiden asettamista. Liettua on edistynyt merkittävästi yhteisön lainsäädännön käyttöönotossa. Maan taloudella on liian vähän omaa pääomaa, joten unionin olisi annettava sille suoraa pääomatukea.

Elchlepp pahoitteli ettei Liettua kuulu hakijamaiden ensimmäiseen ryhmään. Unionin olisi aloitettava liittymisneuvottelut sen kanssa jo Saksan puheenjohtajakaudella, koska neuvottelut antaisivat maalle uskoa tulevaisuuteen.

Esko Seppänen (GUE-NGL, FIN) muistutti että komissio suositteli heinäkuussa 1997 liittymisneuvottelujen aloittamista Latvian kanssa heti, kun se täyttää Kööpenhaminan kriteerit. Vielä tuolloin yksikään hakijamaa ei kriteerejä täyttänyt. Kun jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta tehtiin päätöksiä, maat asetettiin sellaiseen järjestykseen, että Latvian odotusaika muodostui pidemmäksi kuin Viron. Ratkaisulle ei kuitenkaan ollut perusteita ainakaan kilpailumääräysten osalta.

Seppäsen mielestä EU muokkaa lainsäädännön harmonisointivaatimuksilla Latvian yhteiskuntaa mieleisekseen. Latvialla ei ole juuri vaihtoehtoja. Sen kansantalouden kilpailukyky perustuu alhaisiin palkkoihin, mistä seuraa ongelmia sen EU-jäsenyyden toteutuessa. Jos Latvialla on alhaiset palkat, se on unionin näkökulmasta halpatuontimaa. Palkkaerot puolestaan kannustavat kansalaisia lähtemään töihin vanhoihin jäsenmaihin. Sama ongelma koskee kaikkia hakijamaita, myös viittä ensimmäistä. Kaikkien hakijamaiden taloudellinen rakenne on täysin erilainen kuin nykyisten jäsenmaiden. Latvia on valmis maksamaan EU-jäsenyydestään kalliin hinnan altistamalla kansantaloutensa EU:n markkinavoimille.

Rijk van Dam (I-EDN, NL) totesi että Viro on Baltian maista erityisasemassa, koska se otettiin mukaan ensimmäiselle jäsenyyskierrokselle. Latvia ja Liettua ovat kuitenkin saavuttaneet sen etumatkaa. Viro on onnistunut luomaan unionin kanssa yhdenmukaisen kilpailupolitiikan. Sen haasteena on aikaansaada entistä parempi kilpailukyky.

Van Damin mukaan Virolla on ollut rohkeutta täyttää myös jäsenyyden poliittiset kriteerit. Siksi Viron EU- jäsenyydestä on alettava keskustella toden teolla.

Konrad Schwaigerin (PPE, D) mukaan Romanian kilpailusäännöt ovat lähellä tavoitetasoa, minkä vuoksi neuvoston yhteinen kanta voidaan hyväksyä. Julkisen hallinnon uudistamisessa on kuitenkin vielä toivomisen varaa. Myös talouden uudistamista on jatkettava päättäväisesti. Tällä hetkellä yrityksistä vain 20 prosenttia on yksityisessä omistuksessa.

Schwaiger muistutti että Romania voi maantieteellisen asemansa vuoksi osallistua aktiivisesti Kaspianmeren öljyn kuljetukseen ja jalostukseen. Jäsenyysneuvottelujen aloittaminen sen kanssa ei ole vielä ajankohtaista. Romanian tulisi kuitenkin tiivistää taloudellisia suhteitaan unioniin.

Yhteiskeskustelu

Niels Sindal (PSE, DK) korosti että hakijamaille on luotava yhteiset pelisäännöt. Kilpailupolitiikkaa ei saa tarkastella irrallaan ympäristö- ja sosiaalipolitiikasta.

Raimo Ilaskivi (PPE, FIN) arvioi että hakijamaiden poliittinen ja taloudellinen harmonisointi vaatii vielä paljon aikaa. Latvia ja Liettua ovat ottaneet kiinni Viron etumatkaa. Siksi näyttää todennäköiseltä, että kaikki Baltian maat voisivat liittyä unionin jäseniksi samanaikaisesti. Vaikka kaikkia hakijamaita pitääkin arvioida niiden omien ansioiden mukaan, on tärkeää painottaa, että Baltian maiden samanaikaisella liittymisellä olisi positiivisia kerrannaisvaikutuksia etenkin turvallisuuspolitiikkaan.

Ilaskiven mielestä on tärkeää korostaa poliisi- ja tulliyhteistyön merkitystä kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa hakijamaiden valmistautuessa unionin jäsenyyteen. Tärkeintä ja vaikeinta hakijamaille on lakien ja sopimusten toimeenpano. Ilaskivi mainitsi esimerkkinä tapauksen, jossa Viron kautta tullut liiga tyhjensi Helsingissä pankkiautomaatteja. Viron poliisi kieltäytyi yhteistyöstä Suomen poliisin kanssa. Tällaiset pienet, mutta periaatteellisesti tärkeät kysymykset olisi saatava kuntoon ennen hakijamaiden varsinaista EU- jäsenyyttä.

Outi Ojala (GUE-NGL, FIN) totesi että kaikki kolme Baltian maata ovat ponnistelleet kovasti täyttääkseen unionin jäsenyyskriteerit. Jäsenyysprosessi vaatii näiltä yhteiskunnilta suuria uhrauksia ja muutoksia.

Ojala kertoi huolestuneena seuranneensa uutisia, joiden mukaan kolmen Baltian maan välille on syntymässä sianlihasota. Tilanne on johtanut noottien vaihtoon maiden kesken. Latvia aikoo rajoittaa vuoden ajan sianlihan tuontia Virosta ja Liettuasta. Keskinäisestä syyttelystä ja noottien vaihdosta ei seuraa hyvää yhdellekään Baltian maalle. On toivottavaa, että ongelma saadaan ratkaistua nopeasti.

Elisabeth Schroedter (V, D) muistutti että Keski- ja Itä-Euroopan maiden kauppavaje on pahentunut entisestään Eurooppa-sopimusten allekirjoittamisesta huolimatta. Hänen mukaansa voidaankin perustellusti kysyä tulisiko unionin tukea nykyistä voimallisemmin KIE-maiden tuotteiden pääsyä sisämarkkinoille. Assosiaatiosopimuksista ei pidä muodostua riippakiveä EU-jäsenyyttä hakeneille maille.

Robert Evans (PSE, UK) muistutti että EU:n ja Romanian välinen Eurooppa-sopimus on vasta neljä vuotta vanha, mutta jo nyt Romaniassa on nähtävissä merkittäviä uudistuksia. Romania on muutamassa vuodessa muuttunut merkittävästi diktaattori Nicolae Ceaucescun ajoilta.

Evans muistutti että Romania on vanha eurooppalainen maa, joka jakaa Euroopan historialliset ja kulttuuriset piirteet. Tämän vuoksi hän toivoi että Romania hyväksyttäisiin ensimmäisten KIE-maiden joukossa unionin jäseneksi.

MaLou Lindholm (V, S) kertoi että Baltian maat ovat viimeisten vuosien aikana pyrkineet määrätietoisesti pääsemään eroon komentotalouden painolastista. Monet niistä ovat edistyneet häikäisevällä tavalla jäsenyysvaatimusten toteuttamisessa.

Lindholm piti perusteltuna että unioni käynnistää samanaikaisesti jäsenyysneuvottelut kaikkien Baltian maiden kanssa eriarvoisuuden välttämiseksi.

Komission vastaus

Komissaari Karel Van Miert (B) muistutti että Eurooppa-sopimusten tarkoituksena on auttaa EU-jäsenyyttä hakeneita maita etenemään askel askeleelta kohti unionin jäsenyyttä. Hakijamaille on pyritty tekemään selväksi että kilpailulainsäädännön yhdenmukaistaminen on ratkaisevan tärkeää liittymiskumppanuuden kannalta.

Van Miertin mukaan kauppasuhteiden kehitys on toistaiseksi ollut hyvin myönteistä. Kaikissa hakijamaissa on kilpailulainsäädäntö, jota on pyritty harmonisoimaan asteittain yhteisössä vallitsevien määräysten mukaiseksi.

Van Miert muistutti että KIE-maat tarvitsevat aikaa kehittyäkseen. Tällä hetkellä valtion tukiaiset muodostavat suurimman ongelman. Suurella osalla hakijamaista ei ole selkeitä sääntöjä tukikysymyksessä. Asia pyritään ratkaisemaan yhteistyössä komission kanssa. Hän arveli että hintadumppausta tapahtuu niin kauan kun hakijamaissa ei ole selkeitä sääntöjä ja rajoituksia. Komissio tekee kuitenkin kaikkensa hakijamaiden sääntöjen sopeuttamiseksi unionin järjestelmän kanssa.

Äänestykset

Parlamentti hyväksyi Elchleppin mietinnön (A4-0437/98) ja neuvoston yhteisen kannan sellaisinaan.

Parlamentti hyväksyi Seppäsen mietinnön (A4-443/98) ja neuvoston yhteisen kannan sellaisinaan.

Parlamentti hyväksyi van Damin mietinnön (A4-0472/98) ja neuvoston yhteisen kannan sellaisinaan.

Parlamentti hyväksyi Schwaigerin mietinnön (A4-0419/98) ja neuvoston yhteisen kannan sellaisinaan.

EU:n ja Korean kauppasopimus

EU:n ja Korean kauppasopimus

Mietintö: PORTO - * - A4-0445/98 - KOM(96)0141 - C4-0073/97 - 96/0098 - CNS. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

Kauppaa ja yhteistyötä koskeva puitesopimus EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Korean välillä allekirjoitettiin lokakuussa 1996. Parlamentin ulkoasiain valiokunta pyysi taloudellisten ulkosuhteiden valiokuntaa lykkäämään asian käsittelyä, koska Etelä-Korea ei ollut muuttanut työlainsäädäntöään vastaamaan kansainvälisesti sitovia työelämän standardeja. Korean hallitus antoi asiasta selonteon kesällä 1998. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta päätti lokakuussa 1998 laatia sopimusta koskevan mietinnön, vaikka ulkoasian valiokunta suhtautui hankkeeseen edelleen kriittisesti.

Manuel Porton (PPE, P) mielestä parlamentin tulisi hyväksyä puitesopimus. Se tuo Korealle henkistä omaisuutta ja laivanrakennusta koskevia lisävelvoitteita ja antaa EU:lle mahdollisuuden seurata läheisesti Korean sisäistä kehitystä. Komission on tiedotettava säännöllisin väliajoin erityishuomiota vaativista kysymyksistä, kuten laivanrakennuksesta ja markkinoille pääsystä. Korean hallituksen on noudatettava täysimääräisesti demokratian ja parlamentarismin menettelytapoja sekä muutettava työlainsäädäntöään siten, että se sisältää kansainvälisesti sitovat normit. Sen on vapautettava kaikki poliittiset vangit ja pidätettyinä olevat ammattiyhdistysliikkeen edustajat sekä muutettava kansallista turvallisuutta koskevaa lakiaan. Porto vaatii lisäksi, että Korea kumoaa kuolemanrangaistusta koskevat lait sekä välttää tiedotusvälineiden sensuuria.

Porto painottaa että komission on taattava yhteistyössä EU:n puheenjohtajavaltion kanssa, että demokratiasta ja ihmisoikeuksista keskustellaan perusteellisesti kaikilla Korean kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun tasoilla.

Alustuspuheenvuoro

Manuel Porto (PPE, P) kertoi että EU:n kauppavaihto Etelä-Korean kanssa on kasvanut viimeisten vuosien aikana kahdesta miljoonasta seitsemään miljoonaan ecuun vuodessa. EU:n kokonaisinvestoinnit Etelä- Koreaan olivat vuonna 1997 kaikkiaan 2,3 miljoonaa ecua. Parlamentti on suhtautunut varovaisesti EU:n ja Etelä-Korean välisen yhteistyön tiivistämiseen, koska Etelä-Korea ei ole muuttanut työlainsäädäntöään vastaamaan kansainvälisesti sitovia normeja.

Porton mukaan taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta suosittelee kauppasopimuksen hyväksymistä, mikäli Etelä-Korea sitoutuu laajentamaan maan demokraattisia ja poliittisia oikeuksia, korjaamaan työlainsäädäntöä, parantamaan vankien kohtelua sekä kumoamaan kuolemanrangaistuksen.

Keskustelu

Bernie Malone (PSE, IRL) yhtyi esittelijän kantaan toteamalla että Etelä-Korea kärsii yhä räikeistä ihmisoikeuksien loukkauksista sekä työlainsäädännön ja vankilaolojen puutteista. Hänen mielestään Etelä- Korean tulisi saattaa työlainsäädäntönsä OECD:n sääntöjen mukaiseksi.

Jaime Valdivielso de Cué (PPE, E) piti tärkeänä että komissio valvoo kilpailun vääristymiä Etelä-Korean telakkateollisuudessa. Taloudellisista vastoinkäymisistä huolimatta Soulin hallituksen on noudatettava kansainvälistä kilpailulainsäädäntöä.

Alex Smith (PSE, UK) tiedusteli aikooko komissio laatia raportteja Etelä-Korean ihmisoikeuksien ja ay- oikeuksien kehityksestä. Ilman tiivistä seurantaa kaupallisella yhteistyöllä ei ole menestymisen mahdollisuuksia.

Komission vastaus

Komissaari Sir Leon Brittanin (UK) mielestä EU:n olisi pyrittävä vahvistamaan suhteitaan äskettäin teollistuneisiin maihin (NIC). Samalla hän muistutti että Etelä-Korea on merkittävä tekijä Kaakkois-Aasiassa. Maan geopoliittinen sijainti lisää sen strategista merkitystä alueella.

Brittanin mukaan EU:n ja Etelä-Korean välisessä kauppasopimuksessa käsitellään myös ihmisoikeuksia sekä demokraattisten periaatteiden noudattamista. Hän arveli että Etelä-Korean sisäiseen kehitykseen voidaan parhaiten vaikuttaa tiiviin vuoropuhelun ja yhteistyön avulla. Etelä-Korean ongelmia on lähestyttävä mahdollisimman rakentavalla tavalla.

Brittan kertoi että Soulin hallitus päätti viime viikolla laillistaa opettajien ay-oikeudet. Hän piti ratkaisua merkittävänä ottaen huomioon että työttömyys on kolminkertaistunut viimeisen vuoden aikana. Komissio on puolestaan sitoutunut valvomaan Etelä-Koreassa vallitsevia kilpailun vääristymiä. Hänen mukaansa OECD-sopimus tarjoaisi parhaan suojan pahimpien epäkohtien kitkemiseksi. Valitettavasti Yhdysvallat ei ole kuitenkaan suostunut allekirjoittamaan sopimusta.

Brittan päätti puheenvuoronsa pyytämällä parlamentilta tukea Etelä-Korean kanssa solmittavalle kauppasopimukselle. Komissio on valmis antamaan parlamentille vuotuisen raportin EU:n ja Etelä-Korean välisen kaupan kehittymisestä.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön ja neuvoston yhteisen kannan sellaisinaan.

Kauppajärjestelmän ja kansainvälisesti tunnettujen työnormien suhde

Kauppajärjestelmän ja kansainvälisesti tunnettujen työnormien suhde

Mietintö: SAINJON - A4-0423/98 - KOM(96)0402 - C4-0488/97. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

Parlamentti hyväksyi huhtikuussa 1994 mietinnön, jonka tavoitteena on sosiaalilausekkeen sisällyttäminen yhden- ja monenkeskiseen kauppajärjestelmään. Päätöksellään parlamentti halusi viestittää, että kaupankäynnin vapautumisen sosiaalisia vaikutuksia olisi pohdittava entistä tarkemmin.

André Sainjon (ARE, F) toteaa mietinnössään, että kysymys olisi saatava myös Maailman kauppajärjestön (WTO) asialistalle seuraavien vuosien aikana. Komission ja jäsenvaltioiden olisi ajettava järjestön päätöksentekoelimissä tavoitetta, jonka mukaan sosiaalisten vähimmäisnormien noudattamista käytettäisiin WTO:n jäsenyyshakemusten perusteina.

Kansainvälinen työjärjestö ILO antoi kesäkuussa 1998 julistuksen, joka koskee työhön liittyviä perusperiaatteita ja oikeuksia. Sainjon ehdottaa, että maita, jotka ovat jättäneet ratifioimatta ILO:n julistuksen mukaiset yleissopimukset olisi valvottava entistä tarkemmin.

Esittelijä toteaa tyytyväisenä, että komissio on joulukuussa 1997 myöntänyt miljoona ecua IPEC-ohjelmalle lapsityövoiman käytön torjumiseksi Pakistanissa. Lahjoituksen ansiosta unioni on voinut osallistua tärkeään ohjelmaan. Komission olisi tuettava myös jatkossa aloitteita, joiden tavoitteena on torjua lasten hyväksikäyttöä vaarallisissa töissä sekä pakkotyössä.

Ministerineuvosto antoi maaliskuussa 1998 asetuksen, joka koskee kannustavuuslausekkeen sisällyttämistä yhteisön yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP). Järjestelmän mukaisesti kehitysmaille myönnettävät etuisuudet ovat heikentyneet jatkuvasti, mikä johtuu neuvottelukierroksista seuranneista tullialennuksista. Neuvoston olisi tehtävä kaikkensa, jotta lauseketta sovellettaisiin sellaisenaan kaikkiin kehitysmaihin.

Sainjon kaipaa myös uusia eurooppalaisia aloitteita, joiden tavoitteena on lapsityövoiman torjuminen. Hän ehdottaa, että lapsityövoimaa käyttävissä maissa voitaisiin esimerkiksi myöntää korvauksia sellaisille perheille, joiden lapset joutuisivat muutoin käymään töissä. Myös näiden lasten koulutusta olisi tuettava. Komission olisi ryhdyttävä pohtimaan aloitteen soveltamiseen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä sekä tuen määrää. Esittelijän mukaan aloite voitaisiin rahoittaa yhteisön talousarviosta ja jäsenvaltioiden julkisten, yksityisten, kaupallisten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen ja ammattiliittojen rahoituksella.

Alustuspuheenvuoro

André Sainjonin (ARE, F) mielestä lasten pitäisi leikkiä eikä tehdä työtä. EU:lla on moraalinen velvollisuus kannustaa tähän. Lapsityövoiman käyttö on erityisen yleistä Britanniassa, jossa on tällä hetkellä kaksi miljoonaa työssä käyvää lasta. Näistä 500.000 on alle 15-vuotiaita. Lapsityövoimaan olisi kiinnitettävä huomiota myös Portugalissa ja Itävallassa.

Komission vastaus

Komissaari Manuel Marín (E) yhtyi esittelijän huolenaiheisiin ja kysymyksiin. Hänen mukaansa tilanne on erityisen hankala kehitysmaissa. Neuvottelut Pakistanin kanssa ovat edenneet verkkaisesti. Kolmannet maat eivät halua unionia sotkeutumaan heidän sisäisiin asioihinsa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön äänin 366 puolesta, 172 vastaan ja 12 tyhjää. Parlamentti teki mietintöön useita muutoksia.

Parlamentti pyytää komissiota laatimaan ILO:n periaatejulistukseen ja muihin kansainvälisiin vähimmäisnormeihin perustuvat vähimmäismenettelytapasäännöt, jotka Euroopan monikansalliset yritykset voisivat vapaasti ratifioida. Sääntöihin ei tulisi vielä liittää sanktioita, mutta kaikkien niitä rikkovien yritysten nimet olisi julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja komission internet-sivuilla.

Uusiutuvan energian hyödyntämiseen tarkoitetun tekniikan vienti

Uusiutuvan energian hyödyntämiseen tarkoitetun tekniikan vienti

Mietintö: ELCHLEPP - A4-0477/98. Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunta.

Dietrich Elchlepp (PSE, D) arvioi mietinnössään, että uusiutuvien energianlähteiden käytön edistäminen ulkomaankaupassa luo Euroopalle merkittävän välineen kasvun, kilpailukyvyn, työllisyyden ja ympäristönsuojelun takaamiseksi. Tavoitteen toteutumiseksi esittelijä pyytää komissiota kehittämään pitkän aikavälin suunnitelman, jolla edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen käytettävän tekniikan vientiä.

Esittelijän mukaan suunnitelman olisi sisällettävä koko "vientiketju", ts. yrittäjille ja päättäjille tiedottaminen, markkina- ja kustannustehokkuustutkimukset, markkinointia edeltävät toimet, messut, kohdemaissa sijaitsevat yhdyslenkit ja kaupalliset edustustot, ammattitaitoisen henkilöstön koulutus ja jatkokoulutus sekä rahoitussuunnitelmat.

Komission olisi pyrittävä vaikuttamaan kumppanuusmaihin, jotta ne suosisivat energia-, ympäristö- ja kehityspoliittisissa suunnitelmissaan uusiutuvia energialähteitä. Lisäksi unionin olisi suoritettava kumppanuusmaiden kanssa yksityiskohtaisia energiapoliittisia tutkimuksia ja laadittava täytäntöönpanosuunnitelmia. Uusiutuvaa energiaa koskevat erilliset määrärahat olisi sisällytettävä EU:n energianedistämisohjelmiin, rakenne- ja AKT-tukeen sekä Phare-, Tacis- ja MEDA-ohjelmiin.

Elchleppin mielestä Euroopan investointipankin olisi myönnettävä pk-yrityksille edullisia lainoja, joilla edistetään uusiutuvan energian käyttöön liittyviä hankkeita kolmansissa maissa. Uusiutuvan energian käytöstä mahdollisesti saatavan hyödyn on koiduttava myös velkaantuneiden maiden hyväksi. EU:n jäsenmaat voisivat antaa anteeksi osan velkaantuneiden maiden veloista palkkiona uusiutuvan energian käyttöä edistävien ohjelmien toteutuksesta.

EU:n olisi luotava ulkomaankauppa- ja kehityspoliittinen aloiteohjelma (Power for the World), jolla tuotetaan perussähköä kehitysmaiden maaseudulle aurinkoenergian, biomassan ja tuulienergian avulla. Lisäksi esittelijä vaatii paikallisten, hajautettujen, sähköntuotantogeneraattorien käyttöä, jotka toimivat biomassalla, vesivoimalla, tuulivoimalla tai geotermisen energian tai auringon valosta tuotetun sähkön ja lämmön avulla. Unionin on tehtävä tiivistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta nykyaikaista aurinkoenergiateknologiaa voidaan paremmin hyödyntää rakentamisessa ja kaupunkisuunnittelussa.

Alustuspuheenvuoro

Dietrich Elchlepp (PSE, D) korosti että uusiutuvat energiamuodot on otettava sekä taloudellisista että muista syistä huomioon eurooppalaisessa työllisyys- ja talouspolitiikassa. Eurooppaan on luotava pitkän aikavälin vientistrategia, joka kattaa koko uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän tekniikan vientiketjun. Markkinoista tarvitaan lisää luotettavaa tietoa. Valitettavasti unionin vientitukiohjelmat eivät tue uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän tekniikan vientiä. Tarvitaan vientineuvontaa, jotta myös pk-yritykset pääsisivät uuden energiatekniikan vientimarkkinoille.

Elchlepp muistutti että uusiutuvien energianlähteiden maailmanmarkkinat ovat huomattavan suuret. Myös niiden työllisyysvaikutukset ovat merkittäviä. Telealaa lukuunottamatta minkään muun alan työvoiman kysyntä ei kasva yhtä nopeasti. Uusiutuviin energianlähteisiin liittyvän tekniikan vienti alkaa toden teolla kuitenkin vasta sitten, kun Eurooppa ryhtyy käyttämään laajamittaisesti uudistuvia energiamuotoja. Tilanne voisi olla parempikin kuin se on nyt.

Keskustelu

Riitta Myllerin (PSE, FIN) mielestä olisi pohdittava ennen kaikkea sitä, miten luoda kysyntää uusiutuville energiamuodoille. Sekä EU:ssa että hakijamaissa on jo luontaista kysyntää. Hakijamaiden energiantuotantoon liittyy tällä hetkellä suuria ongelmia. Hakijamaat joutuvat käyttämään vanhentuneita tuotantolaitoksia ja ydinvoimaloita, jotka ovat sekä turvallisuus- että terveysriski. Huonokuntoiset ydinvoimalaitokset olisi poistettava käytöstä ja niiden tilalle olisi perustettava uusiutuvia energiamuotoja hyödyntäviä laitoksia. Ratkaisu olisi hakijamaiden etu, sillä ne saisivat suoraa kilpailuetua suhteessa nykyisiin jäsenmaihin. Nykyiset jäsenmaat puolestaan voisivat viedä hakijamaihin tietotaitoa.

Myller muistutti että Kioton sopimus velvoittaa hakemaan entistä ympäristöystävällisempiä ratkaisuja. Sopimuksen velvoitteiden täyttäminen edellyttää parhaan mahdollisen tekniikan ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä. Myös työllisyys on tärkeä näkökohta sekä unionin alueella että hakijamaissa. Uusiutuvien energialähteiden käytöllä voidaan vähentää ympäristön ja työllisyysvaatimusten välisiä ongelmia.

Mirja Ryynänen (ELDR, FIN) muistutti että uusiutuvan energian ja sen hyödyntämiseen tarkoitetun tekniikan kehittäminen on maailmanlaajuinen kysymys, joka vaatii unionilta voimavaroja. Uusien tekniikoiden avulla voidaan edistää hallitsemattoman muuttoliikkeen aiheuttamien ongelmien ratkaisuja. Muuttoliikkeen ja työttömyyden ongelmista kärsivien alueiden kehittämisstrategioissa olisi otettava huomioon uusiutuvien bio- ja puuenergiatekniikoiden kehittäminen ja koko sektoriin liittyvä logistiikkaosaaminen.

Ryynänen kertoi että Suomessa on yhdessä eräiden muiden maiden kanssa kehitetty pienten lämpö- ja sähkövoimaloiden tekniikassa maailman korkeinta osaamista. Sitä on alettu ottaa myös käyttöön, sillä uusimpien tilastojen mukaan biopolttoaineet ovat suurin energialähde Suomessa. Myös Keski-Euroopassa pienillä tulisijoilla ja lämpökattiloilla voitaisiin vähentää perinteisten energialähteiden käyttöä.

Ryynänen korosti yritysten merkitystä uusiutuvan teknologian kehittäjinä ja viejinä. EU:n olisi pyrittävä tukemaan vientiponnisteluja ja investointeja unionin vähemmän kehittyneillä alueilla. Myös unionin toiminnassa kumppanuusmaissa pitäisi olla enemmän yrityslähtöisiä mahdollisuuksia. Koska tekniikka etsii vielä muotoaan, toiminnan perusajatuksena tulee olla hajautettu eteneminen, jossa kaikkia mahdollisuuksia kannustetaan. Alkuvaiheessa uusiutuvan teknologian käyttöönotto ja vienti tarvitsee taloudellisia kannustimia.

Esko Seppänen (GUE-NGL, FIN) muistutti että maailman energiantarve kasvaa vuodessa 1,6 prosenttia. Vuoteen 2020 mennessä se lisääntyy noin 50 prosentilla nykyisestä. Kehitysmaiden osuus tästä kasvusta on huomattava. Öljyn käytön lisääntymisestä niiden osuus on ¾. Maapallo ei kuitenkaan kestä energiankäytön demokratisoitumista. Tilanne vaatii uutta ajattelua. Kehittyneiden maiden on tehtävä tilaa kehitysmaiden energiankäytölle. Perinteisten energiatekniikoiden hinta on liian alhainen verrattuna uusiin. Uusille energiamuodoille on luotava taloudellisia kannustumia. Kumppanuus- ja kehitysmaat ovat avainasemassa uuden tekniikan käyttöönotossa.

Seppänen muistutti ettei Kioton sopimuksen määräyksiä kyetä toteuttamaan, jos uusille energiatekniikoille ei tehdä tilaa.

Kyösti Virrankoski (ELDR, FIN) kertoi että uusista energianlähteistä käytetään Suomessa lähinnä puuta ja turvetta. Ne sitovat hiilidioksidia, joten niiden käyttö ei järkytä ilmaston hiilidioksiditasapainoa. Niiden käyttö edistää työllisyyttä ja avaa suuria mahdollisuuksia viennille.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

Sähköisiä allekirjoituksia koskeva direktiivi

Sähköisiä allekirjoituksia koskeva direktiivi

Mietintö: ULLMAN - ***I - A4-0507/98 - KOM(98)0297 - C4-0376/98 - 98/0191 - COD. Oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta.

Komission syksyllä 1997 antamassa tiedonannossa todettiin, että sähköisen kaupan kasvun merkittävin este on tietoturvallisuuden puuttuminen. Komissio arvioi että sähköiset allekirjoitukset ovat keskeinen väline, jolla voidaan lisätä avoimia verkkoja kohtaan tunnettua luottamusta. Sähköiset allekirjoitukset mahdollistavat sen, että sähköisesti lähetettyjen tietojen vastaanottaja voi varmistua tietojen alkuperästä sekä vakuuttua niiden koskemattomuudesta.

Komission direktiiviesitys sähköisten allekirjoitusten yhteisestä kehyksestä pyrkii varmistamaan, etteivät sähköisiä allekirjoituksia koskevat kansalliset todentamisjärjestelmät kehity liiaksi eri suuntiin. Direktiivissä asetetaan yhteiset vaatimukset todentamispalveluiden tarjoajille allekirjoitusten ja varmenteiden rajat ylittävän tunnustamisen takaamiseksi unionin alueella. Se ei koske muita sopimusten solmimiseen ja pätevyyteen liittyviä näkökohtia. Komissio korostaa että direktiivin soveltamisalan tulee olla riittävän laaja, jotta se koskisi koko sähköisten allekirjoitusten kirjoa. Sääntelykehyksen tulee olla riittävän joustava, jotta se voi koskea myös muita todentamiseen mahdollisesti käytettäviä tekniikoita.

Direktiivin tarkoituksena on edistää yhteisön laajuista varmennepalveluiden tarjontaa avoimissa verkoissa. Periaatteessa palveluita on voitava tarjota ilman lupaa, niin että markkinat voivat kehittyä vapaasti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön vapaaehtoisia akkreditointijärjestelmiä, jotka perustuvat yhteisiin vaatimuksiin ja joilla voidaan lisätä turvallisuutta. Direktiivin myötä sähköiset allekirjoitukset tunnustetaan oikeudellisesti samanarvoisiksi kuin käsin kirjoitetut allekirjoitukset.

Wolfgang Ullmann (V, D) hyväksyy ehdotuksen yleisen lähestymistavan, joka perustuu vapaiden markkinoiden periaatteisiin. Hän pitää hyvänä, että ehdotuksessa korostetaan joustavuutta, niin etteivät säännökset ole sidottuja tiettyyn tekniikkaan. Hän kannattaa myös sähköisten allekirjoitusten oikeudellista tunnustamista sekä palveluiden tarjoajien vastuiden määrittelyä. Sähköisen kaupan maailmanlaajuisen luonteen vuoksi on varmistettava, että eurooppalaisessa sääntelykehyksessä otetaan huomioon myös kansainvälinen kehitys.

Ullmann esittää komission ehdotukseen lukuisia tarkistuksia. Hän suosittaa että digitaalisten allekirjoitusten sijasta puhuttaisiin sähköisistä allekirjoituksista. Allekirjoittajan tulisi olla luonnollinen henkilö, mutta hänen on kuitenkin voitava tehdä sähköinen allekirjoitus juridisen henkilön puolesta.

Ullmann epäilee että jäsenvaltioiden vastuusääntöjen soveltamisalan ja sisällön keskinäiset erot voivat johtaa juridiseen epävarmuuteen kolmansien osapuolten näkökulmasta. Hän kannattaa lähestymistapaa, joka tarjoaa sekä kuluttajille että varmennepalveluiden tarjoajille oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Yhdenmukaistetut vastuusäännöt voivat edistää sähköisten allekirjoitusten yleistä hyväksyntää ja oikeudellista tunnustamista.

Komission vastaus

Komissaari Martin Bangemann (D) kertoi että komissio voi hyväksyä puolet parlamentin esittämistä muutosehdotuksista. Hänen mukaansa neuvosto on tällä hetkellä erimielinen sähköisiä allekirjoituksia koskevassa kysymyksessä. Hän toivoi että asiassa päästäisiin yhteisymmärrykseen seuraavassa neuvoston kokouksessa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön ja komission ehdotuksen muutettuina. Tarkistuksissa parlamentti toteaa että selkeät sähköisten allekirjoitusten yhteistä kehystä koskevat ehdot vahvistavat kuluttajien luottamusta uusiin teknologioihin ja lisäävät niiden yleistä hyväksyttävyyttä. EU:n on varmistettava etteivät toisistaan poikkeavat toimet jäsenvaltioissa estä tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Komission on tarkasteltava direktiiviä uudelleen ennen vuotta 2003 varmistuakseen, etteivät tekninen kehitys tai oikeudelliset muutokset muodostu esteeksi direktiivissä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiselle. Lisäksi komission on tutkittava asiaan liittyviä teknisiä seikkoja, kuten luottamuksellisuuden vaikutuksia, ja laadittava parlamentille ja neuvostolle asiaa koskeva kertomus.

Parlamentti korostaa että sähköisen kaupankäynnin sopimuksissa olisi kunnioitettava EU:n ja sen jäsenvaltioiden oikeutta pitää voimassa nykyiset tietosuojaa koskevat säännöt ja kehittää niitä edelleen. Jäsenvaltiot voivat asettaa lisävaatimuksia sähköisten allekirjoitusten käytölle julkisella alalla. Tällaiset vaatimukset eivät kuitenkaan saa muodostua esteeksi kansalaisille tarjottaville, esimerkiksi sosiaaliturvamaksuihin tai eläkkeisiin liittyville, rajat ylittäville palveluille.

Perheiden ja lasten suojelu

Perheiden ja lasten suojelu

Mietintö: HERMANGE - A4-0004/99. Työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta.

Marie-Thérèse Hermange (UPE, F) toivoo, että yhteisön tasolla muotoillaan sellaisen integroidun perhepolitiikan yleislinjat, joka ottaa huomioon perhemallien moninaisuuden ja on laajempaa kuin pelkkään perheiden taloudelliseen tukemiseen keskittyvä politiikka. Unionin jäsenmaiden olisi harjoitettava perhepolitiikkaa, jolla tuetaan ja suojellaan perheitä sekä taloudellisesti että henkisesti.

Hermangen mielestä perhepolitiikkaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota myös yhteisön tasolla, niin että lapset saisivat keskeisen aseman eurooppalaisessa julkisessa keskustelussa. Kaikkiin yhteisön säädösehdotuksiin olisi liitettävä selvitys säädöksen vaikutuksesta perheisiin, erityisesti lasten hyvinvointiin. Jäsenvaltioiden harjoittaman väestö- ja perhepolitiikan vaikutuksista olisi keskusteltava ylimääräisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Komissioon olisi perustettava yksikkö, jonka tehtävänä on hoitaa perheisiin ja lastensuojeluun liittyviä kysymyksiä. Komission olisi järjestettävä lasten asemaa käsittelevä konferenssi vuoden 1999 aikana.

Hermange peräänkuuluttaa eurooppalaista lastensuojelupolitiikkaa, joka keskittyy lasten terveyden, kehityksen ja hyvinvoinnin parantamiseen. Unionin alueelle olisi perustettava perinataalisten sairauksien epidemiologinen seurantaverkko, jonka tarkoituksena on edistää äitien ja lasten terveyttä. Lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä hankkeita ovat myös päivähoitodirektiivin aikaansaaminen, työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien direktiivien toimeenpano, kansallisten lastensuojelulakien yhtenäistäminen sekä lapsityövoiman hyväksikäytön torjuminen erilaisin toimenpitein.

Alustuspuheenvuoro

Marie-Thérèse Hermange (UPE, F) totesi että monet vaarat uhkaavat lapsia. Lapset voivat joutua alttiiksi esimerkiksi huumeille, kouluongelmille ja pedofilialle. Maailmassa noin 250 miljoonaa lasta joutuu tekemään työtä. Lasten suojelemiseksi olisi luotava globaalia perhepolitiikkaa. Sen tulisi ottaa huomioon perhemallien moninaisuus eikä se saisi rajoittua pelkästään perheiden taloudelliseen tukemiseen. Unionin kaikkia toimenpiteitä suunniteltaessa olisi otettava huomioon niiden vaikutukset perheisiin ja lapsiin. Lapsiperheiden asemasta tulisi keskustella ylimääräisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Komissioon olisi perustettava yksikkö, jonka tehtävänä olisi perheisiin ja lastensuojeluun liittyvien kysymysten hoitaminen.

Hermange suositteli että lapsi- ja äitikuolleisuuden ehkäisemiseksi luotaisiin perinataalisten sairauksien seurantaverkko, jonka yksi osa olisi EU:n yhteinen tietopankki. Lapsia olisi suojeltava myös erilaisilta vaaroilta. Eurooppaan olisi luotava vaarassa olevien lasten keskus, jonka tehtävänä olisi mm. kerätä tietoja kadonneista lapsista.

Keskustelu

Naisten oikeuksien valiokunnan edustajan Marie-Paule Kestelijn-Sierensin (ELDR, B) mielestä perhepolitiikka kuuluu subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioille. Euroopan tasolla ei ole syytä edes yrittää sopia perheen määritelmästä. Naisten oikeuksien valiokunta vastustaa ehdotusta, jonka mukaan Eurooppa-neuvoston olisi kokoonnuttava käsittelemään perhepolitiikkaa.

Barbara Weilerin (PSE, D) mielestä perhepolitiikka on myös eurooppalainen asia, minkä vuoksi parlamenttikin voi ottaa siihen kantaa. Parlamentti voi omassa mietinnössään keskittyä nykyaikaisiin perhemalleihin.

Weiler myönsi että perhepolitiikka kuuluu kansalliselle ja ennen kaikkea paikalliselle tasolle. Perhepolitiikkaan sisältyvä tasa-arvoelementti tekee siitä myös eurooppalaisen asian. Euroopan tasolla on hyväksytty direktiivejä mm. osa-aikatyöstä ja vanhempainlomasta. Ne vaikuttavat suoraan myös perhepolitiikkaan.

Anne-Karin Glasen (PPE, D) mielestä perheen käsite on maailmanlaajuinen. Vasta lasten syntymän jälkeen voidaan puhua perheestä.

Glase muistutti että yhden hengen talouksien määrä kasvaa nopeasti Euroopassa. Samalla Euroopan väestö ikääntyy. Toisaalta lapsia uhkaavat yhä suuremmat vaarat. Siksi sekä lapset että perheet tarvitsevat turvaa. Euroopan on annettava vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät työn ja perheen yhteensovittamiseen. Glase painotti että sosiaalipolitiikka alkaa perhepolitiikasta.

Hans Lindqvist (ELDR, S) kertoi että Ruotsissa sovellettu lapsiasiamiesjärjestelmä on toiminut erittäin hyvin. Asiamies huolehtii lähinnä lastensuojelusta.

Lindqvistin mielestä lasten asioista on pidettävä huolta ensisijaisesti kansallisella tasolla. Parlamentti voi puolestaan toimia esimerkiksi Euroopassa harjoitettavaa lapsikauppaa vastaan.

Sérgio Ribeiron (GUE-NGL, P) mielestä on hyvä että myös parlamentti keskustelee perhepolitiikasta. Mietinnöstä on kuitenkin unohtunut joitakin asioita. Perheen ja lasten suojelun välille olisi luotava läheinen yhteys. Lisäksi olisi korostettava enemmän työn ja perheen yhteensovittamisen merkitystä nykyaikaisessa perhepolitiikassa.

Hugh Kerrin (V, UK) mielestä keskustelun suurin ongelma liittyy siihen ettei perheen määritelmä ole enää yksiselitteinen. Mietinnön esittelijä puhuu lähinnä ydinperheestä, johon kuuluvat äiti, isä ja yksi lapsi. Perheelle ei ole kuitenkaan enää yhtenäistä mallia.

Kerrin mielestä sosiaalipolitiikassa olisi ryhdyttävä tarkastelemaan naisia ja lapsia itsenäisinä olentoina. Mietinnössä olisi voinut pohtia, miten parhaita perhe- ja sosiaalipoliittisia käytäntöjä voitaisiin edistää. Lapsiasiamiestä koskevaa ehdotusta lukuunottamatta mietinnön ideat eivät toimi. Perhepolitiikka kuuluu kansalliselle tasolle. Kerr ei myöskään pitänyt mietinnön lievästi moralisoivasta sävystä. Hänen mielestään yksinhuoltajaperheet voivat olla kasvatustyössään yhtä menestyksekkäitä kuin ydinperheetkin.

Komission vastaus

Komission jäsen Manuel Marín (E) korosti että lasten suojelu on tärkeä kysymys. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat monin eri tavoin perheisiin. Perhepolitiikka kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden toimialaan. Unionin tehtävänä on tarkastella lähinnä sitä, miten sosiaaliset muutokset vaikuttavat perheisiin. Komissio on toteuttanut erilaisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on edistää työn ja perheen yhteensovittamista. Asia on varsin tärkeä myös työmarkkinoiden kannalta. Vanhempainloma ja osa- aikatyödirektiivi ovat esimerkkejä unionin halusta auttaa perheitä. Neuvosto hyväksyi muutama vuosi sitten myös suosituksen päivähoidosta. Komissio toivoo että miehet osallistuisivat entistä aktiivisemmin lastenhoitoon.

Marin totesi että unionin tasolla voidaan tarkastella kansallisten perhepolitiikkojen eroja ja yhteneväisyyksiä ja kerätä tietoa eri maiden käytännöistä.

Äänestys

Äänestys järjestetään 28. tammikuuta Brysselissä.

TEN-verkkojen kehittäminen julkisella ja yksityisellä rahoituksella

TEN-verkkojen kehittäminen julkisella ja yksityisellä rahoituksella

Mietintö: DANESIN - A4-0372/98 - KOM(97)0453 - C4-0020/98. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Alessandro Danesin (PPE, I) tarkastelee mietinnössään komission tiedonantoa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä Euroopan laajuista liikenneverkkoa kehitettäessä. Hän muistuttaa että TEN-hankkeisiin sijoitetuilla varoilla on huomattava kerrannaisvaikutus Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn, kasvun ja sosioekonomisen yhteenkuuluvuuden sekä työllisyyden parantamisen kannalta.

Esittelijä on samaa mieltä korkean tason asiantuntijaryhmän kanssa siitä, että ympäristönsuojelun näkökohdat olisi otettava huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa TEN-hankkeita suunniteltaessa. Hän kehottaa komissiota esittämään sopivia menetelmiä Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevien ympäristövaikutusten arvioimiseksi.

Danesinin mielestä EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi lisättävä julkista rahoitusta Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiselle, jotta siihen liittyvät ongelmat kyettäisiin ratkaisemaan. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että ilman yksityisten sijoitusten liikkeelle saamista ala ei voi kehittyä merkittävästi. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava TEN-hankkeiden oikeusturvan luomisesta, koska se edistäisi yksityissektorin osallistumista niiden rahoitukseen. Yksityisen sektorin on puolestaan varmistettava, että se pystyy täyttämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön liittyvät velvoitteet, jotta riskit voidaan jakaa parhaalla mahdollisella tavalla. Jokaisesta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeesta on tehtävä tapauskohtainen analyysi, jossa kustannus-hyötysuhdetta vertaillaan kannattavuuden sekä yhteiskunnallisten ja ekologisten vaikutusten näkökulmasta.

Alustuspuheenvuoro

Alessandro Danesinin (PPE, I) puolesta mietinnön esitelleen Joaquín Sisó Cruellasin (PPE, E) mielestä TEN-verkkoja on mahdoton toteuttaa ilman yksityisiä investointeja. Rahoituksen tarve on suurempi mitä EU pystyy tarjoamaan. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö olisi hyödyllistä. Menestyksellinen yhteistyö vaatisi projektin riskien tasapuolista jakoa. Esittelijä ehdottaa, että jäsenvaltiot lahjoittaisivat ainakin 1,5 prosenttia budjetistaan TEN-hankkeille.

Komission vastaus

Komissaari Neil Kinnock (UK) kertoi että komissio ehdottaa budjetin korottamista TEN-hankkeille. Komissio on jo esittänyt asiasta tiedonannon, ja aikoo antaa vielä toisen ennen pääsiäistä.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

Satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskeva vihreä kirja

Satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskeva vihreä kirja

Mietintö: JARZEMBOWSKI - A4-0375/98 - KOM(97)0678 - C4-0022/98. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Komissio on laatinut satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskevan vihreän kirjan. Georg Jarzembowski (PPE, D) pitää myönteisenä että komissio pyrkii tarkastelemaan yhtenäisellä tavalla Euroopan satamia. Vihreä kirja ei kuitenkaan sisällä konkreettisia ehdotuksia satamien välisen ja niiden sisäisen kilpailun vääristymien poistamiseksi.

Esittelijä muistuttaa että satamien ja niissä toimivien yritysten ensisijaisena tehtävänä on kehittää tehokkuutta ja kilpailukykyä. Yhteisön roolina on tukea satamien ponnisteluja liittämällä ne kiinteämmin Euroopan laajuiseen verkkoon. Hakijamaiden satamat olisi liitettävä verkkoon asteittain.

Jarzembowski katsoo etteivät toiminta-avustukset satamissa toimiville yrityksille ole sallittuja. Unionin on asetettava rajat kunkin jäsenvaltion ja yhteisön toimesta satamille annettavalle rahoitukselle. Vain siten voidaan saattaa tasapainoon aluepoliittiset tavoitteet sekä tarve estää satamien väliset ei-toivotut kilpailuvääristymät.

Esittelijän mielestä komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota luotsaus-, hinaus- ja kiinnnityspalveluja tarjoaviin yrityksiin, jotta voitaisiin välttää monopoliasemaan liittyvät ongelmat. Komission on noudatettava syrjimättömyyden periaatetta ja turvattava toimivaltuuksiensa puitteissa uusien satamayrittäjien pääsy markkinoille kaikissa yhteisön satamissa.

Jarzembowski ehdottaa että meriliikenteeseen liittyvien palvelujen tarjoajille asetetaan yhtäläiset ja toisiaan vastaavat velvoitteet. Mikäli markkinoiden avaaminen ei onnistu, komission on laadittava ehdotus satamapalveluiden markkinoille pääsyä koskevaksi direktiiviksi.

Komission vastaus

Komissaari Neil Kinnock (UK) kertoi ettei komissio aio harmonisoida satamatulleja. Hän torjui esittelijän näkemyksen, jonka mukaan EU:n satamapalveluissa ei tarvitsisi soveltaa yhteisölainsäädäntöä.

Kinnockin mukaan valitusten jatkuva lisääntyminen satamien käyttäjiltä on osoitus siitä, että ongelma vaatii tehokkaan vastauksen. Yhteisölainsäädäntöä laadittaessa komissio pyrkii ottamaan huomioon turvallisuusvaatimukset sekä paikalliset olosuhteet.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

Satelliittinavigointijärjestelmää koskeva eurooppalainen strategia

Satelliittinavigointijärjestelmää koskeva eurooppalainen strategia

Mietintö: LANGENHAGEN - A4-0413/98 - KOM(98)0029 - C4-0188/98. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Satelliittinavigointi on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisen voimakkaasti liikenteen alalla. Avaruusteknologian avulla voidaan parantaa mm. lentoliikenteen ohjausta ja turvallisuutta. Brigitte Langenhagen (PPE, D) toteaa että Euroopan osallistuminen maailmanlaajuiseen satelliittinavigointijärjestelmään on välttämätöntä sekä strategisten ja poliittisten että kaupallisten etujen vuoksi. Lähivuosina perustetaan maailmanlaajuisia tietoliikenneverkkoja ja suunnitellaan uusia, tehokkaampia tutkimusasemia. Maan kiertoradalle on tarkoitus rakentaa vaiheittain kansainvälinen avaruusasema. Euroopan on pyrittävä hankkimaan ja säilyttämään johtava asema kovan kilpailun kohteena olevilla satelliittimarkkinoilla.

EU:n strategia sisältää kaksi vaihetta. GNSS-1 käyttää Yhdysvaltojen ja Venäjän satelliitteja, joiden tarkkuutta ja suojausta parannetaan. GNSS-2 on riippumaton ja siviilivalvonnassa oleva järjestelmä.

Langenhagen muistuttaa että satelliittinavigoinnin edistäminen on ollut yhteisön ensisijainen tavoite vuodesta 1992 lähtien. Hän pitää myönteisenä ehdotettua toimintasuunnitelmaa, joka koskee eurooppalaisen GNSS- järjestelmän kehittämistä. Hän antaa täyden tukensa myös kansainvälisen yhteistyön laajentamiselle, jotta voitaisiin varmistaa GNSS:n paikallisten osien yhteentoimivuus.

Esittelijän mukaan toimintasuunnitelma herättää joitakin kysymyksiä toisen vaiheen kehittämisestä. Hänestä toisen vaiheen kehittäminen vaatii yhtenäisempää ja kauaskatseisempaa ajattelua sekä selkeitä poliittisia suuntaviivoja. Strategian toteuttaminen edellyttää, että myös Euroopan teollisuus osallistuu sen rahoittamiseen. Euroopan on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti olemassa olevaa kapasiteettia.

Komission vastaus

Komissaari Neil Kinnock (UK) piti EU:n päätöstä kansainvälistä satelliittinavigointijärjestelmää koskevassa kysymyksessä oikeana. Eurooppa olisi voinut tietenkin jättäytyä järjestelmän ulkopuolelle, mutta sellainen ratkaisu olisi ajan myötä osoittautunut lyhytnäköiseksi. Sellainen passiivisuus olisi pitkällä aikavälillä kallista ja merkitsisi EU:n riippuvuutta järjestelmästä, johon sillä ei olisi kontrollia eikä vaikutusvaltaa. Kinnockin mukaan julkinen rahoitus on välttämätöntä mikäli GNSS otetaan käyttöön. Keskustelu TEN-verkoista on tarpeen, jotta julkisen rahoituksen laajuus olisi kaikkien tiedossa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön lähes sellaisenaan.

Ilman laatu

Ilman laatu

Suositus toiseen käsittelyyn: POLLACK - **II - A4-0483/98 - C4-0540/98 - 97/0266 - SYN. Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta.

Komission direktiiviehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa raja-arvot ja varoituskynnykset rikkidioksidille, typen oksideille, hiukkasille ja lyijylle. Ehdotus perustuu Maailman terveysjärjestön uusimpiin ilman laatua koskeviin ohjeisiin, joilla pyritään ehkäisemään tai vähentämään ihmisen terveydelle ja ympäristölle koituvia haittavaikutuksia. Sen tarkoituksena on luoda yleisiä menetelmiä ja kriteereitä, joilla voidaan arvioida näiden aineiden saastepitoisuuksia ilmassa.

Neuvosto on sisällyttänyt yhteiseen kantaansa kaikkiaan 21 parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemästä 28 tarkistuksesta. Tarkistuksilla pyritään lisäämään kansalaisten saatavilla olevan tiedon määrää ja tekemään tiedosta selkeämpää, avoimempaa ja ymmärrettävämpää. Kansalaisten saatavilla olevan tiedon lisäämiseksi on vahvistettu myös varoituskynnys typpioksidille. Kolmella tarkistuksella on haluttu painottaa, että direktiivin tavoitteet olisi saavutettava "mahdollisimman pian" eikä pelkästään ehdotuksessa vahvistettuihin päivämääriin mennessä. Neuvosto on hyväksynyt myös tarkistuksen, jolla myönnetään poikkeus tiettyjen teollisuusalueiden lyijyn raja-arvoille.

Anita Pollackin (PSE, UK) mukaan neuvosto on tehnyt konkreettisia lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Niistä tärkein koskee "luonnosta peräisin olevan pitoisuuden" määritelmää, jolla viitataan hallitsemattomissa olevista erityisoloista johtuvaa poikkeusta, kuten etelätuulen mukana kantautuvaa pölyä. Neuvosto on lisännyt tekstiin Suomen pyynnöstä myös teiden talvihiekoitusta koskevan poikkeuksen. Neuvosto ei ole hyväksynyt parlamentin tarkistuksia, jotka koskevat PM10 -hiukkasten varoituskynnyksen käyttöönottoa. Myöskään varoituskynnysten ja raja-arvojen ylittämistä koskevan julkisen tiedon lisäämisestä sekä tiedonvälityskanavasta annettuja tarkistuksia ei ole hyväksytty.

Pollack esittää neuvoston yhteiseen kantaan 11 tarkistusta, jotka koskevat mm. määritelmiä, tiedottamista, tarkistamismenettelyjä ja direktiivin liitteessä määriteltyjä varoituskynnyksiä ja raja-arvoja. Vaikka neuvosto ei hyväksyisikään kaikkia tarkistuksia, direktiivi tulee parantamaan merkittävästi hengitysilman laatua.

Alustuspuheenvuoro

Anita Pollack (PSE, UK) hyväksyi neuvoston yhteisen kannan, joka vahvistaa rajat ilmansaasteille: rikkidioksidille, typen oksideille, hiukkasille ja lyijylle. Direktiiviehdotus koskee kaikkia kaupunkeja, joissa on enemmän kuin 100.000 asukasta.

Esittelijä esitti 11 muutosehdotusta, joiden tarkoituksena on parantaa julkista tiedotusta ja tuoda uudelleen esiin asioita joita neuvosto ei ole ottanut huomioon. Kaupunkien, jotka ylittävät asetetut arvot silloin kun direktiivit astuvat voimaan 1999, täytyy laatia suunnitelma vuoteen 2005 mennessä siitä miten ne aikovat puuttua tilanteeseen. Esittelijä uskoi että direktiivi parantaa merkittävästi kaupunkien elämän laatua ja terveyttä.

Komission vastaus

Komissaari Ritt Bjerregaard (DK) kertoi että komissio voi hyväksyä puolet parlamentin esittämistä tarkistuksista. Loput kaatunevat neuvoston vastustukseen.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön ja neuvoston yhteisen kannan muutettuina. Tarkistuksissa parlamentti vaatii että ilman epäpuhtauksien raja-arvoista tiedotettaessa jäsenmaiden on mainittava, onko epäpuhtauksien taso sama, alempi vai korkeampi kuin raja-arvot ja varoituskynnykset. Lisäksi tiedoissa on oltava lyhyt arviointi raja-arvoista ja varoituskynnyksistä sekä asianmukaista tietoa ilman epäpuhtauksien terveysvaikutuksista.

Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskeva yhteisön toiminta

Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskeva yhteisön toiminta

Mietintö: MONFILS - ***II - A4-0509/98 - C4-0493/98 - 97/0290 - COD. Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta.

Philippe Monfils (ELDR, B) kehottaa mietinnössään hylkäämään neuvoston yhteisen kannan Euroopan kulttuuripääkaupungin valintaa koskevasta menettelystä.

Komissio antoi lokakuussa 1997 ehdotuksen, jossa säädetään Euroopan kulttuurikaupungin nimeämismenettelystä vuodesta 2002 alkaen sekä hakemuksia käsittelevän itsenäisen lautakunnan perustamisesta. Ehdotuksen mukaan neuvosto nimeäisi määräenemmistöllä vuosittain yhden kaupungin parlamenttia kuultuaan.

Parlamentti ehdotti ensimmäisessä käsittelyssä huhtikuussa 1998, että valtioiden sijaan kaupungit jättäisivät itse hakemuksensa.

Neuvosto päätti toukokuussa 1998 yksimielisesti nimetä jäsenvaltioiden hallituksia edustavana elimenä kaupungit vuosiksi 2001 - 2004 ja hyväksyä vuosina 2005 - 2019 noudatettavaa menettelyä koskevan yhteisen kannan.

Esittelijä toteaa että yhteinen kanta poikkeaa huomattavasti komission alkuperäisestä sekä muutetusta ehdotuksesta. Riippumattomista jäsenistä koostuva lautakunta korvattiin pelkällä ohjauskomitealla, jonka toimivaltuudet ovat rajalliset. Lisäksi neuvosto on aiemmin laatinut luettelon, jossa esitetään missä järjestyksessä jäsenvaltiot voivat asettaa ehdolle kaupunkeja aina vuoteen 2019 asti.

Esittelijän mukaan parlamentti vastustaa menettelyä, koska yhteiseen kantaan on tehty olennaisia muutoksia. Päätös vaarantaa toimielinten välisen tasapainon yhteispäätösmenettelyssä. Jos parlamentti hyväksyy tämän menettelyn, siitä muodostuu vaarallinen ennakkotapaus.

Alustuspuheenvuoro

Philippe Monfils (ELDR, B) muistutti että kulttuuripääkaupunkeja koskeva komission alkuperäinen ehdotus korosti ehdokkaana olevien kaupunkien laatua. Parlamentti vei tätä vaatimusta vielä pidemmälle tekemällä ehdotukseen useita tarkistuksia. Neuvosto muutti kuitenkin esitystä mielivaltaisesti esittämällä, että kulttuuripääkaupunkeja koskeva valinta tehtäisiin poliittisen päätöksen pohjalta. Neuvoston esitys vei pohjan toisen käsittelyn mielekkyydeltä. Neuvosto perusteli esitystään toteamalla että se oli ainoa, josta voitiin saavuttaa yksimielisyys. Parlamentin on kuitenkin mahdotonta hyväksyä neuvoston mielivaltaisuutta. Tämän vuoksi kulttuurivaliokunta esittää neuvoston ehdotuksen hylkäämistä.

Monfils muistutti että kulttuuripääkaupungit ovat oleellinen elementti EU:n kulttuuripolitiikassa. Kulttuuripääkaupungin idean vesittämisen sijaan valiokunta ehdottaa että kullekin kulttuurikaupungille myönnettäisiin 200 miljoonan euron rahoitus erilaisten tapahtumien toteuttamiseksi.

Keskustelu

Philippe De Coene (PSE, B) muistutti että neuvoston esitys poikkeaa täydellisesti komission ja parlamentin ehdotuksista. Neuvoston esityksen mukaan jokainen puheenjohtajamaa voisi nostaa esille omat ehdokkaansa. Tällainen järjestely johtaisi vääjäämättä mielivaltaisuuksiin. Lisäksi neuvoston esityksestä puuttuu kokonaan laatukriteeri.

De Coene korosti että kulttuurikaupunkia koskevasta menettelystä olisi sovittava yhteispäätösmenettelyn pohjalta. Hän toivoi että parlamentti ja neuvosto etsisivät sovittelun avulla yhteistä kompromissia, joka kelpaisi kaikille osapuolille.

Kulttuurivaliokunnan puheenjohtaja Peter Pex (PPE, NL) totesi että kyse on todella tärkeästä periaatteellisesta kysymyksestä. Hän kertoi voivansa hyväksyä vuosien 2001-2004 kulttuuripääkaupunkeja koskevan menettelyn. Sitä vastoin hän torjui suoralta kädeltä neuvoston esityksen vuosien 2005 ja 2019 kulttuurikaupunkeja koskevasta valintamenettelystä, jota hän piti mielivaltaisena.

Mirja Ryynäsen (ELDR, FIN) mukaan kulttuurikaupunkiohjelman kehittäminen inspiroi ja vahvistaa Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta. Onnistunut kulttuurivuosi perustuu pääosin kaupungin omille voimavaroille ja omiin erityispiirteisiin. Vaikka eri kaupunkien kumppanuushankkeet voivat olla rikastuttamassa kulttuurikaupunkivuoden tarjontaa, on tärkeää että vastuu projektista on vain yhdellä kaupungilla kerrallaan.

Ryynänen totesi että kulttuuripääkaupungin valinta on menneinä vuosina ollut neuvostolle lähes ylivoimainen tehtävä. Pahimmillaan vuodelle 2000 ei kyetty löytämään muuta ratkaisua kuin nimetä kaikki yhdeksän hakijakaupunkia kulttuurikaupungeiksi. Sen myötä millään kaupungeista ei ole varsinaista näkyvää kulttuurikaupunkiasemaa. Samalla Suomi ainoana jäsenmaana jäi ilman omaa kulttuurikaupunkivuotta. Uuden esityksen mukaan jokainen maa saa tulevaisuudessa vuoronsa tietyssä järjestyksessä, jolloin neuvosto välttyy vaikealta valinnalta.

Ryynäsen mielestä kaupunkien olisi voitava itse olla hakijoina ja vastata ohjelmiensa esittelystä mahdollisimman hyvän kulttuurisen tason takaamiseksi.

Katerina Daskalaki (UPE, GR) piti kestämättömänä tapaa, jolla parlamentti on syrjäytetty kulttuurikaupunkikysymyksessä. Parlamentin on pidettävä kiinni yhteispäätösmenettelystä kulttuurikaupunkien valintatavasta päätettäessä. Samalla sen on varmistettava että laatu säilyy ratkaisevana kriteerinä kulttuurikaupunkia valittaessa.

Komission vastaus

Komissaari Marcelino Oreja (E) yhtyi parlamentin jäsenten käsitykseen, jonka mukaan kulttuurikaupunkia koskevan valintamenettelyn on perustuttava toimielinten väliseen yhteispäätösmenettelyyn. Neuvosto muutti komission esitystä ehdottamalla kiertävän järjestelmän käyttöönottoa.

Oreja uskoi että ainoa tapa saavuttaa yhteisymmärrys kysymyksessä on etsiä ratkaisua sovittelun kautta. Hän kertoi ymmärtävänsä valiokunnan kannan kulttuurikaupungin valintamenettelyä koskevassa kysymyksessä. Hän pyysi kuitenkin parlamenttia selvittämään neuvoston kanssa, löytyisikö nykyiseen tilanteeseen ulospääsyä.

Äänestys

Parlamentti päätti hylätä neuvoston yhteisen kannan.

Käytännesäännöt kehitysmaissa toimiville eurooppalaisille yrityksille

Käytännesäännöt kehitysmaissa toimiville eurooppalaisille yrityksille

Mietintö: HOWITT - A4-0508/98. Kehitys- ja yhteistyövaliokunta.

Richard Howittin (PSE, UK) mielestä on tärkeää tunnustaa, että globalisoitumisella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Kansainväliset säännökset sekä monikansalliset ja kauppapoliittiset elimet ovat tarpeen, jotta maailmanlaajuistumisen kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää varsinkin kehitysmaissa.

Howitt pitää myönteisinä yritysten, teollisuuden, ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen vapaaehtoista toimintaa menettelysääntöjen aikaansaamiseksi. Tällaiset menettelysäännöt eivät voi kuitenkaan korvata kansallisia tai kansainvälisiä säännöstöjä tai hallitusten omaa vastuullisuutta. Menettelysääntöjä ei saa käyttää välineenä, jonka avulla monikansalliset yritykset pidetään viranomaisten ja oikeudellisen valvonnan ulottumattomissa. Sääntöjen täytäntöönpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota epävirallisen sektorin työntekijöihin, alihankkijoihin ja vapaakauppa-alueisiin sekä oikeuteen muodostaa riippumattomia ammattiyhdistyksiä.

Howitt suosittelee, että eurooppalaisten yritysten menettelysääntöjen mallin tulisi koostua nykyisistä kansainvälisistä vähimmäisnormeista. Komission olisi tutkittava mahdollisuutta perustaa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen sekä paikallisyhteisöjen edustajien kanssa eurooppalainen seurantafoorumi, jonka tarkoituksena on taata paikallisväestölle jonkinlainen suoja sortoa, väärinkäyttöä ja riistoa vastaan.

Howitt muistuttaa, että vastuu kansainvälisesti hyväksyttyjen normien noudattamisesta kuuluu kehitysmaiden hallituksille. EU:n on varattava määrärahoja kehitysmaiden hallitusten tukemiseen, jotta kansainvälisten normien saattaminen osaksi näiden maiden lainsäädäntöä voidaan varmistaa.

Howittin mielestä työhön liittyviä perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevasta ILO:n julistuksesta olisi tehtävä osa EU:n ja kolmansien maiden välisiä sopimuksia. Komission olisi laadittava ehdotuksia julkisia hankintoja, verotusta ja unionin taloudellisen avun saamista koskevan kannustusjärjestelmän luomisesta yrityksille, jotka noudattavat kuluttajien etujärjestöjen sekä ihmisoikeus- ja ympäristöalan kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä kehitettyjä kansainvälisiä normeja.

Alustuspuheenvuoro

Richard Howittin (PSE, UK) mukaan EU:n on kiinnitettävä huomiota kehitysmaiden kansalaisten suojeluun silloin kun sen yritysten toiminta rikkoo sen omia sosiaali- ja terveysvaatimuksia. Parlamentin kehitysvaliokunta on kuunnellut kymmeniä kansalaisjärjestöjä ja AKT-maita käytännesääntöjen luomisesta kolmansissa maissa toimiville yrityksille. Keskustelujen tuloksena se on päätynyt käsitykseen että vapaaehtoiset säännöt täydentäisivät tehokkaammin yritystoimintaa koskevia sitovia standardeja.

Keskustelu

Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan nimissä puhunut Peter Kittelmann (PPE, D) piti tärkeänä että parlamentti tekee kaikkensa kansainvälisten käyttäytymissääntöjen edistämiseksi kehitysmaissa. Luciano Vecchi (PSE, I) puolestaan uskoi että vapaaehtoinen menettelysäännöstö varmistaisi parhaiten että monikansalliset yritykset noudattavat sosiaali-, työ- ja ihmisoikeuksia koskevia perusperiaatteita.

Maren Güntherin (PPE, D) mielestä EU:n jäsenmaiden on etsittävä ratkaisu eurooppalaisten yritysten väärinkäytösten vähentämiseksi. Vapaaehtoisten sääntöjen ohella EU:n olisi voitava painostaa yrityksiä, jotka rikkovat kansainvälisiä normeja. Sitä vastoin sen tulisi välttää ekstraterritoriaalisten määräysten käyttöönottoa.

Raimondo Fassan (ELDR, I) mielestä riippumaton tarkkailuelin voisi toimia eräänlaisena kansantuomioistuimena tilanteessa, jossa eurooppalainen yritys rikkoo kansainvälisiä standardeja. José Girão Pereira (UPE, P) puolestaan suositteli että käytännesääntöjen seuranta jätettäisiin monenkeskisille järjestöille, kuten kansainväliselle työjärjestölle (ILO). Samalla olisi sovittava sanktioista joihin voidaan turvautua, mikäli jokin yritys syyllistyy rikkomuksiin.

Nelly Maes (ARE, B) muistutti ettei köyhillä mailla ole mitään mahdollisuuksia pakottaa yrityksiä noudattamaan kansainvälisiä käyttäytymissääntöjä. Käytännesääntöjen noudattaminen on jätettävä riippumattomalle seurantaelimelle.

Monica Baldi (PPE, I) suositteli eurooppalaisen kehitysmallin käyttöönottoa, jolla edistettäisiin sosiaali- ja ympäristövaatimusten noudattamista. Euroopan ei pidä tuudittautua käsitykseen että globalisoitumisella on pelkästään myönteisiä vaikutuksia. Maailmanlaajuistuminen edellyttää seurantaa mm. ympäristötuhojen ehkäisemiseksi.

Komission vastaus

Komissaari Manuel Marín (E) kiitti parlamentin aloitetta käytännesääntöjen luomiseksi kehitysmaissa toimiville eurooppalaisille yrityksille. Hän kannatti parlamentin esitystä, jonka mukaan instrumenttien tulisi perustua vapaaehtoisuuden pohjalle. Marínin mukaan käytännesääntöjen kannustava luonne lisää eurooppalaisten yritysten tietoisuutta ihmisoikeuksien, sosiaalisten perusoikeuksien sekä kulttuurisen näkökulman huomioonottamisen tarpeesta. Unionin on pyrittävä toimimaan kannusteiden ja positiivisen syrjinnän pohjalta.

Marín korosti ettei ekstraterritoriaalisia määräyksiä voi ottaa käyttöön jaloista ja ylevistä tarkoitusperistä huolimatta. Komissio on valmis neuvottelemaan yhteistyökumppaneiden kanssa objektiivisen ja puolueettoman valvontaelimen perustamisesta.

Marínin mukaan EU:n budjetti sisältää useita otsakkeita, joiden avulla voidaan rahoittaa käytännesääntöjen seurantaa ja kansalaisjärjestöjen työtä kehitysmaissa. Komissio haluaa lisätä mm. oikeudenmukaista kauppaa koskevaa tietoisuutta kuluttajien keskuudessa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön äänin 170 puolesta, 17 vastaan ja 7 tyhjää. Se teki mietintöön lukuisia muutoksia.

Parlamentti pyytää neuvostoa laatimaan vapaaehtoisia menettelysääntöjä koskevan yhteisen kannan. Se muistuttaa ettei itsesääntely ole aina riittävä ratkaisu. Eurooppalaisten yritysten tulisi täyttää unionin ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja terveyttä koskevat normit vapaaehtoisten menettelysääntöjen mukaisesti. Parlamentti kannattaa myös sosiaalisten normien noudattamista kertovan merkinnän käyttöönottoa.

Parlamentti kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään koordinoituihin toimiin OECD:n, ILO:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden piirissä, jotta voidaan edistää kansainvälisesti hyväksytyn riippumattoman seurantamekanismin perustamista. Liike-elämän ja teollisuuden tulisi antaa seuranta- mekanismille tietoja vapaaehtoisista aloitteista ja menettelyistä, jotta voitaisiin arvioida niiden yhdenmukaisuutta eurooppalaisten menettelysääntöjen, kansainvälisten normien ja yksityisten vapaaehtoisten sääntöjen kanssa.

Parlamentin mielestä unionin ei pitäisi edistää WTO:ssa tehtävistä investointisopimuksista käytävien neuvottelujen yhteydessä pelkkien oikeuksien myöntämistä monikansallisille yrityksille, vaan myös niiden velvollisuuksien määrittelemistä ympäristön sekä työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien alalla.

Parlamentti poisti tekstistä kohdan, jossa esitetään tilapäisen eurooppalaisen seurantafoorumin perustamista parlamentin alaisuuteen. Se poisti myös kohdan, joka koskee vuoden 1968 Brysselin sopimuksen tulkintaa.

Euroopan unionin ja AKT-maiden välisen kumppanuuden haasteet

Euroopan unionin ja AKT-maiden välisen kumppanuuden haasteet

Mietintö: FERNANDEZ MARTIN - * - A4-0411/98 - KOM(98)0146 - C4-0390/98. Kehitys- ja yhteistyövaliokunta.

Fernando Fernández Martín (PPE, E) muistuttaa että ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian periaatteiden edistäminen on vastedes kiinteä osa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Ihmisoikeuksien edistämisellä tarkoitetaan etenkin kansalaisoikeuksien, poliittisten, taloudellisten sekä sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Demokratian periaatteilla pyritään puolestaan vahvistamaan poliittista moniarvoisuutta sekä kansalaisten ilmaisun- ja järjestäytymisvapautta. Moitteettomalla julkisella hallinnolla tarkoitetaan taas avointa, vastuullista, osallistumiseen perustuvaa asioiden hoitoa sekä aktiivista lahjonnan vastustamista.

Esittelijän mukaan ihmisoikeuksien vahvistaminen edellyttäisi erityistoimia armeijan ja poliisin sekä vankilahenkilöstön toiminnan kehittämiseksi. Kansalaisten luottamus valtion suorituskykyyn kärsii myös monissa kehitysmaissa rehottavasta lahjonnasta. Tämän vuoksi uuteen yleissopimukseen olisi ehdottomasti otettava mukaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja lahjonnan torjuntaa koskevat määräykset, minkä lisäksi niihin olisi liitettävä luettelo konkreettisista käytännön seuraamuksista. Seuraamuksiin tulisi sisältyä mahdollisuus sulkea yhteistyön ulkopuolelle toimijat, jotka rikkovat näitä määräyksiä.

Fernandez Martin katsoo että riippumattomien tiedotusvälineiden toiminnan turvaaminen on välttämätöntä demokratian kehittymiselle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. EU:n ja AKT-maiden välistä vuoropuhelua olisi myös syvennettävä ja laajennettava. AKT-EU-toimielimiä on vahvistettava ottamalla niihin muitakin kuin valtioiden virallisia edustajia sekä rohkaisemalla heitä osallistumaan kehityshankkeiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Kansalaisjärjestöjen osallistumista olisi tuettava erityisesti uusilla yhteistyön aloilla.

Esittelijän mukaan kehitysmaiden naiset joutuvat kärsimään monenlaisesta painostuksesta, syrjinnästä ja väkivallasta. Tämän vuoksi on tärkeää että EU:n ja AKT-maiden välisessä yhteistyössä kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota naisten osallistumiseen maidensa poliittiseen ja taloudelliseen kehitysprosessiin sekä heidän sosiaalisten oikeuksiensa vahvistamiseen.

Fernandez Martin arvelee että EU:n ja AKT-maiden suhteiden kehittäminen edellyttävät yhteistä näkemystä taloudellisista, poliittisista, kulttuurisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä näkökohdista sekä molempien sukupuolten etujen huomioonottamisesta. Hän toivoo että AKT-maat tekisivät itse ehdotuksia ihmisoikeuksien, demokratiakehityksen ja moitteettoman hallinnon parantamiseksi.

Alustuspuheenvuoro

Fernando Fernández Martínin (PPE, E) puolesta mietinnön esitellyt José Javier Pomés Ruiz (PPE, E) muistutti että Lomén neljännen sopimuksen 95 artiklassa viitataan selkeästi ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamiseen. Euroopan unionin on oltava näissä kysymyksissä erittäin tiukkana. Sen on oltava valmis sanktioihin, mikäli ihmisoikeuksia tai eurooppalaisten yritysten toimintaa uhataan.

Pomés Ruiz piti koulutusta oleellisena tekijänä tervettä kansalaisyhteiskuntaa kehitettäessä. Tämän vuoksi osa EU:n kehitysyhteistyövaroista olisi suunnattava etenkin naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseen.

Pomés Ruiz vaati että EU:n ja AKT-maiden pariteettikokouksiin kutsuttaisiin myös oppositioryhmien, kansalaisjärjestöjen sekä oikeusjärjestöjen edustajia.

Keskustelu

Ulkoasiain valiokunnan nimissä puhunut Johanna Maij-Weggen (PPE, NL) korosti ettei kehitysmaissa kaivata enää uusia byrokraattisia rakennelmia kehitysyhteistyön koordinoimiseksi. Samalla hän muistutti että useimmat AKT-maat ovat hyväksyneet kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Sen myötä EU:n tulisi laatia vuosittaiset raportit kehitysmaiden edistymisestä demokratian ja oikeusvaltion vahvistamisessa.

Budjettivaliokunnan nimissä puhunut Kyösti Virrankoski (ELDR, FIN) muistutti että demokratian ja oikeusvaltion yleisten periaatteiden juurruttaminen kehitysmaihin on aikamme suuria haasteita. EU:n tehtävänä on edistää demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista kolmansissa maissa. Tähän on pyrittävä tukemalla poliittisten puolueiden toimintaa kehitysmaissa sekä edistämällä korruption ja nepotismin vastaista taistelua. Samalla voidaan varmistaa ettei EU:n myöntämiä kehitysapuvaroja käytetä vääriin tarkoituksiin. Virrankoski suositteli että EU:n toimielimet perustaisivat yhteisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi koordinoida tällaista toimintaa.

Luciano Vecchin (PSE, I) mukaan demokratian kunnioittaminen, hyvä hallinto ja ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia periaatteita, jotka ovat kaiken kehityksen perustana. EU:n ei pidä suosia diktatuureja, jotka polkevat kansalaisten perusoikeuksia. Korruptoituneiden hallitusten sijaan unionin olisi edistettävä kansalaisyhteiskuntaa ja monipuoluejärjestelmän kehitystä.

John Corrie (PPE, UK) korosti että Lomé-sopimus rakentuu pääasiassa demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon perustalle. Vuodesta 2000 lähtien EU:n on edistettävä myös poliittista moniarvoisuutta kehitysmaissa.

Corrie muistutti että monet Afrikan maat kärsivät yhä poliittisista järjestelmistä, joissa moniarvoisuuden toteutuminen on mahdotonta. EU:n tulisi näissä maissa keskittyä ennen kaikkea kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen.

Raimondo Fassan (ELDR, I) mielestä EU:n tulisi asettaa oikeusvaltio, kansalaisvapaudet ja demokratia yhteistyön päällimmäisiksi tavoitteiksi. Hänen mukaansa taistelu korruptiota ja nepotismia vastaan ovat yleismaailmallisia tavoitteita.

Wilfried Telkämper (V, D) toivoi että EU:n ja AKT-maiden välisissä pariteettikokouksissa nähtäisiin myös muita kuin AKT-maiden virallisia edustajia. Vääristyneen kuvan välttämiseksi EU:n olisi kutsuttava kokouksiin myös poliittisen opposition ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Komission vastaus

Komissaari Marcelino Oreja (E) yhtyi parlamentin jäsenten näkemyksiin toteamalla ettei kehitystä voi tapahtua ilman demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Unionin on oltava selvillä myös kohdemaiden sosiaalisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Kaikessa toiminnassa on pidettävä huoli siitä että AKT-maiden suvereenisuutta kunnioitetaan.

Komission mielestä on tärkeää että Lomé-sopimusta tarkistettaessa kiinnitetään huomiota myös hyvän hallintotavan kehittämiseen. EU:n olisi lisättävä tukeaan kehitysmaiden haavoittuvimmille ryhmille, kuten naisille ja lapsille. Samalla poliisikoulutusta olisi kehitettävä.

Komissio lupasi laatia vuosittaisia arvioita demokratian ja ihmisoikeuksien edistymisestä kohdemaissa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan äänin 71 puolesta ja 4 tyhjää.

Schengen-yhteistyötä koskeva toimintaohjelma kesäkuuhun 1999 asti

Schengen-yhteistyötä koskeva toimintaohjelma kesäkuuhun 1999 asti

Mietintö: VAN LANCKER - A4-0006/99. Kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunta.

Anne Van Lancker (PSE, B) pitää tärkeänä, että Schengenin säännöstö määritellään ajoissa, jotta unionin jäsenvaltioilla on mahdollisuus jakaa säännöstö ensimmäisen ja kolmannen pilarin kesken heti perustamissopimuksen astuttua voimaan. Koko säännöstön siirtäminen kolmanteen pilariin olisi vakava virhe.

Van Lanckerin mielestä Schengen-maiden olisi toteutettava seuraavat toimet jo ennen perustamissopimuksen voimaan astumista:

* julkaista asiakirjojen luokitusta koskevat säännöt;
* kääntää jo hyväksytyt tekstit kaikille virallisille kielille;
* antaa tietoja Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille;
* varmistaa sopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksia koskevien tietojen saatavuus; sekä
* laatia kokoelma Schengenin sopimukseen liittyvästä kansallisesta ja eurooppalaisesta oikeuskäytännöstä.

Van Lancker pahoittelee neuvoston päätöstä sijoittaa Schengenin sihteeristö neuvoston sihteeristön yhteyteen. Sihteeristö olisi pitänyt sijoittaa komissioon, koska se olisi lisännyt turvallisuus- ja oikeusasioihin liittyvän politiikan ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvän politiikan välistä yhtenäisyyttä.

Yllä oleva teksti on laadittu suositusluonnoksen pohjalta. Kansalaisvapauksien ja sisäasian valiokunnan on määrä äänestää suosituksen lopullisesta muotoilusta 11. tammikuuta.

Oikeus- ja sisäasioissa tapahtunut edistys

Oikeus- ja sisäasioissa tapahtunut edistys

Suulliset kysymykset: B4-0716-0717/98.

Hartmut Nassauer (PPE, D) tiedustelee kansalaisvapauksien ja sisäasiain valiokunnan puolesta laatimissaan suullisissa kysymyksissä, miten oikeus- ja sisäasiain yhteistyössä on edistetty vuonna 1998. Hän haluaa tietää myös, mitkä toimet kuuluvat K.6 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuihin keskeisiin näkökohtiin sekä millä tavoin on varmistettu, että parlamentin kanta on otettu asianmukaisesti huomioon. Hän kysyy lisäksi, miten neuvosto aikoo huolehtia parlamentin kuulemisesta päätöksissä, jotka kuuluvat parlamentin lainsäädäntövallan piiriin.

Nassauer tiedustelee komissiolta, mitkä neuvoston vuonna 1998 käsittelemistä oikeus- ja sisäasiain yhteistyötä koskevista yhteisistä kannoista, toiminnoista ja sopimuksista perustuivat komission ja mitkä yksittäisten jäsenvaltioiden tekemiin aloitteisiin. Hän haluaa tietoja myös siitä, mitä komission tekemiä aloitteita ei ole käsitelty loppuun saakka neuvostossa.

Alustuspuheenvuoro

Anne Van Lanckerin (PSE, B) mukaan keskustelu Schengenistä osuu hyvään ajankohtaan, koska Schengen- säännöstö on määrä integroida Saksan puheenjohtakaudella osaksi EU:n perustamissopimusta. Samalla on huolehdittava Schengenin informaatiojärjestelmän kehittämisestä. Valtioiden päämiesten on kyettävä sopimaan oikeudellisen yhteistyön ja syytetoiminnan vahvistamisesta.

Van Lancker muistutti että Ranska on ylläpitänyt passitarkastuksia Belgian ja Luxemburgin vastaisilla rajoilla Schengenin sopimuksesta huolimatta. Useita henkilöitä on kielletty saapumasta Schengen-alueelle, minkä lisäksi heiltä on evätty pyytämiään asiakirjoja. Van Lancker toivoi pikaista puuttumista tällaisiin mielivaltaisuuksiin.

Neuvoston puheenvuorot

Neuvoston edustaja, Saksan sisäministeri Otto Schily kertoi että EU:n jäsenmaat pyrkivät yhdenmukaistamaan turvapaikkapolitiikkaa ja maahanmuuttoa koskevia sääntöjä ja strategioita. Vuonna 1998 unionin alueelle virtasi turvapaikanhakijoita etenkin Kosovosta ja kurdialueilta. Neuvosto perusti Alankomaiden ehdotuksesta työryhmän pohtimaan miten lisääntyvään pakolaistulvaan pitäisi reagoida.

Schily totesi että neuvosto pääsi joulukuussa yhteisymmärrykseen Eurodac-tiedostosta, jonka avulla kerätään laittomien maahanmuuttajien sormenjälkiä. Saksa pyrkii puheenjohtajakaudellaan varmistamaan että pakolaissuojaa ja rasitusvastuun jakamista käsitellään yhdessä paketissa.

Schilyn mukaan EU on käynnistänyt Fado-ohjelman, jonka tarkoituksena on elektronisen kuva-arkiston avulla jakaa tietoja unionin alueelle tulleista pakolaisista. Lisäksi EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet kehittämään sisä- ja oikeusasioita koskevaa koulutusta ja tiedotusta.

Schily kertoi ettei Europolin toiminta ole toistaiseksi päässyt kunnolla käyntiin, koska sen rahoituksesta ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Sitä vastoin Europolin hallintoneuvosto ja kontrollivaliokunta aloittivat toimintansa marraskuussa 1998. Europolille on tarkoitus antaa selvityspyyntö aina kun jäsenmaat saavat tiedon valmisteilla olevista terroritoimista tai euron käyttöönottoon liittyvistä epäselvyyksistä.

Schilyn mukaan EU:n jäsenmaat pyrkivät taistelemaan huumekauppaa vastaan yhteisellä strategialla. Sen päätavoitteena on ehkäistä huumekysyntää ja -tarjontaa sekä helpottaa huumeriippuvuutta.

Keski- ja Itä-Euroopan maiden osalta neuvosto hyväksyi toukokuussa 1998 jäsenyyttä edeltävää aikaa koskevan sopimuksen, jossa käsitellään yhteisön toimia järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Sen mukaisesti EU ja sen jäsenyyttä hakeneet maat pyrkivät selvittämään millä tavoin ulkorajojen valvontaa ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaista taistelua olisi kehitettävä.

Saksa jatkaa neuvoston puheenjohtajamaana ponnisteluja Schengenin sopimuksen toteuttamiseksi. Schily muistutti että Amsterdamin sopimuksen myötä Schengenin periaatteet tulevat osaksi EU:n perustamissopimusta. Myös Norja ja Islanti pyritään sisällyttämään Schengenin sopimuksen puitteisiin.

Schily korosti että EU-jäsenyyttä hakeneet maat ovat automaattisesti myös Schengenin säännösten osapuolia. Niiden on täytettävä jäsenyyden ehdot myös sisä- ja oikeusasioiden osalta. Tuleville EU-maille on kuitenkin annettava aktiivista tukea näiden ehtojen täyttämiseksi.

Neuvoston edustaja, Saksan oikeusministeri Herta Däubler-Gmelin kertoi että neuvosto pitää tärkeänä parantaa oikeudellisten säädösten noudattamista EU:n jäsenmaissa. Neuvosto perusti viime vuonna työryhmän, jonka tehtävänä on valvoa sopimusten toimeenpanoa. Itävallan puheenjohtajakaudella hyväksyttiin asiakirja, jossa käsitellään sopimusten rikkomisesta aiheutuvia sanktioita.

Däubler-Gmelin pahoitteli että jäsenmaiden edistyminen oikeuskäytäntöjen harmonisoinnissa on toistaiseksi ollut vaatimatonta. Yhteistyötä on tehostettava sopimalla mm. rajat ylittävästä koordinaatiosta rikoskysymyksissä. Saksa on kuitenkin vakuuttunut että vuoden 1999 aikana saavutetaan merkittäviä edistysaskeleita korruption ja petosten vastaisessa taistelussa. Se pyrkii ottamaan huomioon parlamentin toivomukset turvallisuuden lisäämiseksi EU:n alueella.

Komission puheenvuoro

Komissaari Anita Gradin (S) muistutti että EU:n yhteistyö oikeus- ja sisäasioiden saralla on kestänyt vasta viisi vuotta. Selvää on että monia epäkohtia on vielä korjattava. Esimerkiksi päätösten avoimuutta ja seurattavuutta on lisättävä tuntuvasti.

Gradin kertoi että komissio on laatinut solidaarisen vastuunjaon mallin pakolaistulvan aiheuttaman rasituksen jakamiseksi jäsenmaiden kesken. Toistaiseksi esitys ei ole johtanut konkreettisiin toimiin unionin alueella.

Gradinin mukaan EU on tähän mennessä saavuttanut merkittävimmät tulokset kansainvälisen rikollisuuden vastaisessa taistelussa. Viime vuonna hyväksytyn Europol-sopimuksen ohella komissio on sitoutunut laatimaan toimintaohjelman seuraavaksi viideksi vuodeksi yhteisestä huumeiden vastaisesta toiminnasta.

Gradinin mukaan EU on saattanut Schengenin sopimusta koskevat neuvottelut päätökseen Norjan ja Islannin kanssa. Amsterdamin sopimus merkitsee puolestaan Schengenin säännösten integroimista EU:n perustamissopimukseen. Sen jälkeen jäsenmaiden välillä vallitsee yhteinen oikeusnäkemys kansainvälistä rikollisuutta, terrorismia sekä naisten ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista toimista. Jälkimmäisen osalta unioni on käynnistänyt Stop-ohjelman, jonka kautta on kyetty kanavoimaan rahoitusapua seksuaalisen hyväksikäytön uhrien auttamiselle.

Gradin kertoi että komissio pyrkii etsimään neuvoston kanssa kompromissiratkaisuja keskeneräisten, sisä- ja oikeusaloja koskevien aloitteiden ratkaisemiseksi.

Yhteiskeskustelu

Hedy d'Anconan (PSE, NL) mielestä olisi hyödyllistä, jos parlamentti saisi ennakkotietoja komissiossa valmisteltavista toimintaohjelmista. Lisäksi olisi toivottavaa että parlamentin edustaja voisi seurata neuvoston kokouksia sen varmistamiseksi, että sen näkemykset tulevat huomioonotetuiksi.

Raphaël Chanterien (PPE, B) mielestä sisäinen turvallisuus ja vapaus ovat perusarvoja, jotka on turvattava samanaikaisesti. Hän piti tärkeänä että Schengenin säännöstö integroidaan mahdollisimman nopeasti EU:n perustamissopimukseen. Samalla on varmistettava että sitä myös noudatetaan kaikissa jäsenmaissa.

Charles Goerens (ELDR, L) toivoi että parlamenttia kuultaisiin kaikissa kysymyksissä, jotka koskevat Schengenin säännöstön hyväksymistä. Kansalaisten vapaan liikkuvuuden tieltä on purettava kaikki tarpeettomat esteet.

Anne-Marie Schaffner (UPE, F) ehdotti että sisä- ja oikeusalan yhteistyössä keskityttäisiin huumeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Michèle Lindeperg (PSE, F) jatkoi samoilla linjoilla, mutta vaati samalla demokraattisen valvonnan kehittämistä. Abdelkade Mohamed Ali (GUE-NGL, E) yhtyi edellisiin puhujiin toteamalla, että paljon on vielä tehtävä ennen kuin parlamentaarinen valvontamekanismi toimii kunnolla.

Ana Palacio Vallelersundi (PPE, E) muistutti että Schengenin säännöstö on vasta kehittymässä. Se on liitettävä kokonaisuutena yhteisön lainsäädäntöön. Muutoin menetetään mahdollisuus vapaaseen liikkuvuuteen.

Michael Elliottin (PSE, UK) mielestä Europol täytyy asettaa demokraattiseen valvontaan, mikäli sen toiminnallisen roolin halutaan kehittyvän. Hän arvioi että sisä- ja oikeusasioiden alalla on edettävä nopeasti harmonisointiin. Schengenin sopimuksen alueen laajentuessa on huolehdittava ihmisoikeuksien ja vähemmistön suojan kunnioittamisesta.

Hubert Pirker (PPE, A) korosti että Schengenin turvallisuusjärjestelmä on vapaan liikkuvuuden toteutumisen edellytys. Se on osoittautunut tehokkaaksi mm. huumeiden, aseiden ja varastetun taiteen takavarikoimisessa. Schengen antaa kansalaisille lisää turvallisuutta. Schengenin turvallisuusjärjestelmä olisi toteutettava kaikissa jäsenvaltioissa.

Marjo Matikainen-Kallströmin (PPE, FIN) mielestä on ymmärrettävää, että useat Schengen-alueeseen liittyneet valtiot ovat epäröineet hyväksyä kaikkia Schengenin sääntöjä. Ne ovat pelänneet huumeiden leviämistä ja unionin ulkorajojen vuotamista. Schengen ei ole vielä täysin toimintakykyinen järjestelmä. Amsterdamin sopimuksen ratifiointi aiheuttaa merkittävän muutoksen, kun suuri osa normeista siirtyy yhteisöpilariin. Kansalaisten epäluulojen hälventäminen ja Schengen-ongelman ratkaisu vaativat tämän vuoden puheenjohtajamailta aktiivisia toimia. Erityisen tärkeää on kehittää kansallisten viranomaisten välistä nopeaa tiedonvaihtoa, Europolia sekä tullitietojärjestelmää. Koska tarkastuksia sisärajoilla ei ole, ns. näkymättömän valvonnan tulee olla tehokasta. Kansalaisten vapauden ja turvallisuuden välille on löydettävä kestävä tasapaino.

Matikainen-Kallström muistutti että suomalaisten mielestä Suomen puheenjohtajakauden tärkeimpiä tehtäviä on kansainvälisen rikollisuuden torjunta. Se on pidettävä mielessä valmisteltaessa Tampereen huippukokousta.

Neuvoston vastaus

Neuvoston edustaja Otto Schily totesi että Schengenin sopimuksessa on kaksi elementtiä. Sopimus kohottaa kansalaisten elämänlaatua mahdollistaessaan vapaan liikkuvuuden. Toisaalta sen tavoitteena on turvallisuuden takaaminen. On välttämätöntä selvittää mitä Schengenin toteuttaminen edellyttää käytännössä.

Schilyn mukaan neuvosto on pyrkinyt tiedottamaan parlamentille Schengenin sopimukseen liittyvistä asioista mahdollisimman laajasti. Saksa tekee kaikkensa pystyäkseen vastaamaan parlamentin toiveisiin. Vuonna 1998 neuvosto konsultoi parlamenttia 15 kertaa. Sitä, onko parlamentin lausunnot otettu riittävän hyvin huomioon, on vaikea arvioida tarkasti.

Äänestykset

Parlamentti hyväksyi van Lanckerin mietinnön (A4-0006/99) muutettuna, äänin 192 puolesta, 30 vastaan ja 2 tyhjää. Parlamentin mielestä Schengen-valtioiden olisi siirtymävaiheessa ennen sopimuksen voimaantuloa toimittava unionin toimintamenetelmien mukaisesti asioissa, jotka liittyvät kansalaisten ja kolmansista maista lähtöisin olevien henkilöiden perusoikeuksien kunnioittamiseen, avoimuuteen ja päätöksentekoprosessin demokraattiseen valvontaan sekä toiminnan lainmukaisuuden ja tehokkuuden valvontaan.

Parlamentti katsoo että Norjan ja Islannin kanssa tehtävän sopimuksen on kunnioitettava näiden maiden lakeja siinä määrin kuin ne ovat yhdenmukaisia yhteisön periaatteiden kanssa.

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0111/99 (äänin 193 puolesta, 25 vastaan ja 15 tyhjää) oikeus- ja sisäasioiden alan yhteistyön edistymisestä vuonna 1998. Parlamentti pitää riittämättöminä valmistautumista työhön, jolla pyritään luomaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuden noudattamiseen perustuvaa alue. Se pahoittelee ettei neuvosto kyennyt laatimaan yhtenäistä turvapaikanhakua ja maahanmuuttoa tai rikosoikeudellista yhteistyötä koskevaa strategiaa Amsterdamin sopimuksessa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Myöskään Schengenin säännöksiä ei ole sisällytetty vielä osaksi unionia. Europolin toiminnallisesta tehtävästä tai sisäisistä säännöistä ei ole selkeää suunnitelmaa.

Parlamentti kehottaa neuvostoa antamaan puolen vuoden välein kertomuksen EU-sopimuksen K.6 artiklan mukaisesti käytävää keskustelua varten. Neuvoston olisi muutettava Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen artiklan nojalla annettujen säädösten oikeudellista muotoa ja varmistettava parlamentin asianmukainen osallistuminen. Parlamentti haluaa tulla kuulluksi Schengen-säännöstön sisällöstä sekä ehdotuksesta, joka koskee säännöstön sisällyttämistä perustamissopimukseen.

Parlamentti on huolissaan siitä, että ehdotus Schengenin säännöstön oikeusperustaksi puuttuu edelleen. Vetoaminen lauseekkeeseen, joka siirtäisi koko säännöstön kolmanteen pilariin, merkitsisi vakavaa institutionaalista ja poliittista tappiota sekä vaarantaisi parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan.

Parlamentti pitää tervetulleena unionin itälaajentumisen yhteydessä tehtyjä aloitteita, jotka koskevat hakijamaiden toimivaltaisten viranomaisten ottamista mukaan oikeudelliseen yhteistyöhön, rikollisuuden torjuntaan sekä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan yhdenmukaistamiseen. Se pitää erityisen myönteisenä järjestäytyneen rikollisuuden torjumista koskevan sopimuksen tekemistä hakijamaiden kanssa.

Parlamentin mielestä puheenjohtajavaltio Itävalta on antanut maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa koskevalla toimintasuunnitelmallaan kaivatun sysäyksen keskustelulle Euroopan tason strategiasta näillä alueilla. Se on erityisen tyytyväinen ehdotuksiin laittoman maahanmuuton ja siirtolaisten salakuljetuksen rajoittamiseksi, perusteettomien turvapaikkahakemusten pikaiseksi käsittelemiseksi sekä hylkäyspäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien palauttamiseksi kotimaahan.

Parlamentti pyytää että Eurodac-yleissopimuksen soveltamisala ulotetaan laittomiin maahanmuuttajiin.

Parlamentti kehottaa neuvostoa toteuttamaan viipymättä tarpeelliset ratkaisut, jotta Europol voisi aloittaa toimintansa.

Avoimuus Euroopan unionissa

Avoimuus Euroopan unionissa

Mietintö: LÖÖW - A4-0476/98. Institutionaalisten asioiden valiokunta.

Maij-Lis Lööwin (PSE, S) mukaan avoimuus on Euroopan unionin kehityksen avaintekijä. Kansalaiset mieltävät usein EU:n etäiseksi ja byrokraattiseksi, joten avoimuuden lisääminen vähentäisi osaltaan näitä huolenaiheita. Avoimuus parantaa tiedottamista EU:n päätöksistä, helpottaa kommunikaatiota päätösvallan käyttäjien kanssa ja lisää tehokkuutta, koska se selkeyttää poliittisia valintoja ja merkitsee tehtyjen päätösten laajempaa hyväksyntää.

Esittelijä toteaa että Amsterdamin sopimuksen avoimuutta koskevat määräykset ovat ensimmäinen askel tähän suuntaan. Niiden tulisi sisältää mm. asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt sekä yleisluonteisemmat tavoitteet, joiden mukaan päätökset tehdään avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

Uusien sääntöjen yhteydessä asiakirjat olisi määriteltävä entistä selvemmin. Määrittelyn piiriin olisi kuuluttava kaikki merkittävät työasiakirjat sekä valmisteluun liittyvä aineisto. Sääntöjen olisi koskettava myös ulkopuolisten laatimia ja muista instituutioista tulevia asiakirjoja.

Lööw pyytää että uusia sääntöjä sovellettaisiin komissiossa, neuvostossa, parlamentissa sekä kaikissa muissa EU:n toimielimissä ja laitoksissa. EY-tuomioistuimen olisi eroteltava sen oikeudelliset ja hallinnolliset asiakirjat ja hyväksyttävä asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt mahdollisimman pian. Myös Euroopan keskuspankin ja Europolin olisi kehiteltävä säännöt, joissa otetaan huomioon niiden erityisluonne, mutta jotka eivät johda asiakirjojen saatavuutta rajoittavaan politiikkaan.

Esittelijän mielestä kaikki lainsäädäntöehdotukset, komitologiaa käsittelevät tekstit sekä muut tärkeät asiakirjat on syötettävä internetiin kansalaisten ja organisaatioiden informoimiseksi.

EU:n toimielinten ja laitosten on kehitettävä entistä avoimempi hallintokulttuuri, jotta kansalaisilla olisi selkeämpi käsitys vastuukysymyksistä. Kansalaisilla on myös oikeus saada nopea ja kohtelias vastaus esittämiinsä suullisiin tai kirjallisiin tiedusteluihin. Lööw uskoo että julkishallintoa koskevien sääntöjen luominen oikeusasiamiehen ehdotuksen mukaisesti lisäisi avoimuutta.

EU:n olisi säilytettävä monikielisyys myös laajentumisen yhteydessä, jotta kaikille kansalaisille voidaan tiedottaa EU:n toiminnasta heidän omalla kielellään. EU:n päätöksentekomenettelyyn on voitava osallistua omalla kielellä kunkin toimielimen ja laitoksen huolehtiessa asianmukaisista resursseista. EU:n olisi myös parannettava tiedotuskampanjoiden laatua ja määriteltävä niiden tavoitteet etukäteen.

Alustuspuheenvuoro

Maij-Lis Lööwin (PSE, S) mukaan Amsterdamin sopimus merkitsee avoimuuden merkittävää kehittymistä. Institutionaalisten asioiden valiokunta pyrkii mietinnöllään luomaan perustan uuden perustamissopimuksen soveltamiselle. Lööwin mielestä kyse on viime kädessä siitä että EU:n toimielimissä luodaan uusi hallintokulttuuri, joka noudattaa avoimuuden periaatteita.

Lööw piti asiakirjojen saatavuutta julkisuusperiaatteen lähtökohtana. Hänen mukaansa avoimuus estää tehokkaasti korruptiota ja vallan väärinkäyttöä. Sen vuoksi on tärkeää että EU:n lainsäädännössä määritellään selkeät säännöt tapauksista, joissa asiakirjat voidaan julistaa salaisiksi.

Lööw muistutti että nykyaikainen tietotekniikka tarjoaa kansalaisille keinot jäljittää asiakirjoja EU:n toimielimistä maantieteellisestä etäisyydestä riippumatta. Sen vuoksi kaikki tärkeät asiakirjat olisi syötettävä internetiin kansalaisten informoimiseksi.

Lööw pahoitteli että komissio on ollut toistaiseksi haluton toteuttamaan avoimuutta, koska se merkitsisi täydellistä muutosta sen hallintokulttuurissa. Avoimuutta ja asiakirjojen julkisuutta koskeva uudistus sopii kuitenkin erinomaisesti toimenpideohjelmaan, jonka Santer julkisti maanantai-iltana. Lisäksi olisi sovittava säännöistä, joiden perusteella yksittäiset virkamiehet voivat antaa informaatiota tiedotusvälineille.

Lööw korosti että avoimuutta koskevat säännöt on tehtävä sellaisiksi, että niiden pohjalta voidaan toimia kansallisesta lainsäädännöstä riippumatta.

Keskustelu

Oikeusasiain valiokunnan nimissä puhunut Evelyne Gebhardt (PSE, D) korosti että Euroopan kansalaisilla on oikeus avoimuuteen. Samalla hän hämmästeli miksei neuvosto voi toimia yhtä julkisesti kuin parlamentti. Gebhardt muistutti ettei avoimuus vielä riitä mikäli halutaan varmistaa unionin lähentyminen kansalaisiin. Kansalaisille on tarjottava mahdollisuus tuoda omia näkemyksiään EU:n toiminnan kehittämiseksi.

Marlene Lenz (PPE, D) piti mietintöä harvinaisen ajankohtaisena. EU:n hallinto tarvitsee selkeitä pelisääntöjä, joiden pohjalta kansalaiset voivat hankkia tarvitsemaansa tietoa. Kaikkien toimielimien olisi muutettava toimintaansa nykyistä avoimemmaksi. Lenz muistutti että unionilla on nykyään tekninen valmius asiakirjojen julkistamiseen internetissä. Avoimuutta koskevissa vaatimuksissa ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle. Tämä saattaisi pahimmillaan heikentää EU:n päätöksenteon tehokkuutta.

Astrid Thorsin (ELDR, FIN) mukaan viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet että unionissa tarvitaan nykyistä avoimempaa hallintokulttuuria. Samalla hän pahoitteli ettei komissio maininnut toimenpideohjelmassaan sanaakaan uudistusten aikataulusta.

Thors tuki Lööwin esitystä sellaisten sääntöjen luomiseksi, joissa määritellään kansalaisten oikeudet ja toimielinten velvollisuudet.

Pierre Latailladen (UPE, F) mukaan avoimuuden lisääminen on unionin tehokkuuden perusedellytys. Parlamentin velvollisuutena on valvoa EU:n kehitystä ja toimittaa siitä tietoa äänestäjille.

Jonas Sjöstedt (GUE-NGL, S) piti avoimuutta parhaana vastapainona huonolle hallinnolle. Hänen mielestään esittelijä olisi voinut mennä tietyissä asioissa vielä pidemmälle. Hän viittasi van Buitenenin tapaukseen toteamalla ettei hallinnon rikkomuksia paljastavia virkamiehiä pidä rangaista sanktioilla.

Amedeo Amadeo (NI, I) muistutti että Euroopan kansalaiset joutuvat kohtaamaan yhä sekavampia menettelytapoja EU:n toimielimissä. Sen myötä unioni etääntyy jatkuvasti kansalaisista. Parlamentin velvollisuutena on puolustaa kansalaisten oikeuksia edistämällä avoimuutta ja asiakirjojen julkisuutta. Lisäksi unionissa kaivataan nykyistä tehokkaampien valvontamenettelyjen käyttöönottoa.

Johanna Maij-Weggen (PPE, NL) piti EU:n byrokratiaa erittäin sulkeutuneena. Hän tuki Lööwin esitystä direktiivin laatimiseksi, jotta kansalaiset eivät olisi riippuvaisia kussakin toimielimessä tehtävistä, asiakirjojen julkisuutta koskevista päätöksistä.

Komission vastaus

Komissaari Marcelino Oreja (E) vakuutti että komissio pyrkii laajentamaan avoimuutta ja asiakirjojen saatavuutta esittelijän ehdottamalla tavalla. Päätösten salailu ja avoimuuden puute eivät edistä terveiden suhteiden kehittämistä toimielinten välillä.

Orejan mukaan Amsterdamin sopimus muuttaa merkittävästi asiakirjojen saatavuutta. Tähän asti asiakirjojen saatavuus on perustunut kunkin toimielimen hyväntahtoisuuteen. Uuden perustamissopimuksen ratifioimisen jälkeen toimielimet joutuvat noudattamaan selkeitä sääntöjä asiakirjojen julkisuudesta.

Oreja yhtyi parlamentin jäsenten näkemykseen toteamalla, että ilman avoimuutta ja tiedonsaantia EU:n toimintaa ei voida laajentaa. Hän lupasi että komissio ottaa parlamentin päätöslauselman huomioon lainsäädäntöesitystä valmistettaessa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan, äänin 488 puolesta, 2 vastaan ja 14 tyhjää.

Komission puheenjohtajan hyväksyminen parlamentissa

Komission puheenjohtajan hyväksyminen parlamentissa

Mietintö: BROK - A4-0488/98. Institutionaalisten asioiden valiokunta.

Amsterdamin sopimuksessa säädetään, että jäsenvaltioiden hallitukset nimeävät komission puheenjohtajan ja parlamentti hyväksyy nimityksen. Elmar Brok (PPE, D) toteaa mietinnössään, että komission puheenjohtajaksi valittavalla henkilöllä on oltava riittävät henkilökohtaiset ja poliittiset ominaisuudet, joilla hän voi varmistaa parlamentin tuen itselleen.
Esittelijän mielestä Euroopan poliittisen integraation kannalta olisi tärkeää, että poliittiset liikkeet voisivat esittää komission purjeenjohtajaehdokkaan Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä. Tämä mm. lisäisi vaalien näkyvyyttä. Jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi ottaa huomioon vaalien tulos ja puolueiden ilmaisemat mielipiteet puheenjohtajaehdokasta valitessaan.

Brok ehdottaa että merkittävä osa komission jäsenistä olisi valittava istuvan parlamentin jäsenistä, ja kaikilla nimitetyillä henkilöillä olisi oltava poliittista, institutionaalista ja parlamentaarista kokemusta Euroopan asioista. Komission sisäinen organisaatio ja salkkujen jakaminen on suoritettava siten, että yhtenäisyys sekä toiminnan johdonmukaisuus, koordinointi ja tehokkuus pystytään turvaamaan. Parlamentin olisi myös järjestettävä yksittäisten komission jäsenten kuulemisia.

Komission asema yhteisön edun turvaajana, sopimusten noudattamisen valvojana sekä sen yksinoikeus lakialoitteiden tekemiseen on varmistettava. Parlamentin tehtävänä on huolehtia, että komission puheenjohtajan valta kasvaa, ja että toimiin komission sisäisen organisaation parantamiseksi ryhdytään ripeästi.

Brokin mukaan yhteisön toimivallan lisääntymisestä johtuvat eturistiriidat on syytä pyrkiä estämään entistä paremmin, mikä edellyttää komission jäsenten mahdollisten sidonnaisuuksien selvittämisen. Tällaisia toimia voisivat olla mm.

* omaisuudesta tehtävä julkinen selvitys, jossa ilmoitetaan viran ulkopuoliset edut ja tulot;
* velvollisuus pidättyä osallistumasta keskusteluihin, jotka koskevat heidän tehtäviensä kanssa yhteen sovittamattomia etuja; tai
* edunvalvojan nimeäminen hoitamaan sellaisia omaisuus- ja raha-asioita, jotka voivat johtaa riitatapauksiin.

Komission jäsenet on voitava asettaa poliittiseen vastuuseen heidän alaistensa tekemistä vakavista rikkomuksista.

Esittelijän mielestä uuden komission jäsenet on nimettävä ennen 1. marraskuuta 1999, jotta parlamentin valiokunnat voivat järjestää ajoissa kuulemistilaisuuksia. Kuulemisten julkisuus lisää hyväksymisäänestyksen merkitystä ja vahvistaa komission demokraattista legitimiteettiä.

Alustuspuheenvuoro

Elmar Brokin (PPE, D) mukaan parlamentti saa Amsterdamin sopimuksen myötä uusia mahdollisuuksia toimielinten välisten suhteitten määrittelyyn. Eurooppa-neuvostolla on tulevaisuudessa vain esittelyoikeus komission puheenjohtajan nimityksen osalta. Lopullisen päätöksen tekee Euroopan parlamentti. Ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa on sovittava nimitystä koskevista menettelytavoista. Euroopan poliittisten perheiden tulee olla tietoisia uusista mahdollisuuksista. Jacques Delorsin johtaman työryhmän ehdotukset olisi pantava täytäntöön. Työryhmä on ehdottanut, että kaikki eurooppalaiset poliittiset ryhmät nimeäisivät oman ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi eurovaalikampanjan yhteydessä. Ratkaisu lisäisi kansalaisten kiinnostusta eurovaaleja kohtaan.

Brokin mielestä on tärkeää, että Eurooppa-neuvosto pitää vaalien tulosta ratkaisevana nimitysehdotuksensa kannalta. Sen tulisi luopua aikomuksestaan nimetä ehdokkaansa Kölnin huippukokouksessa yhdeksän päivää ennen parlamenttivaaleja, sillä ehdotus ei välttämättä vastaa vaalien tulosta. Ehdokkaan nimeäminen olisi annettava vaalien jälkeen järjestettävälle erityishuippukokoukselle.

Brokin mielestä on tärkeää, että eri poliittiset suunnat ovat edustettuina komissiossa. Myös sukupuolten tasapainoiseen edustukseen on kiinnitettävä huomiota. Parlamentin on järjestettävä kuulemistilaisuuksia komission jäsenehdokkaille.

Brokin mukaan komission riippumattomuutta olisi lisättävä. Parlamentin uudet valtaoikeudet merkitsevät poliittisen vastuun kristallisoitumista.

Keskustelu

Oikeusvaliokunnan edustaja Georgios Anastassopoulos (PPE, GR) totesi että mietintö on osoitus siitä, että parlamentti pystyy toimimaan jo ennen kuin perustamissopimus sen siihen velvoittaa. Amsterdamin sopimuksen ratifiointi olisi saatettava pikaisesti päätökseen, jotta asiassa voitaisiin edetä toukokuussa. Päätöstä komission puheenjohtajaehdokkaasta ei pitäisi tehdä Kölnin huippukokouksessa juuri ennen eurovaaleja, koska parlamentti ei silloin pystyisi vaikuttamaan ratkaisuun.

Claude Delcroix´n (PSE/B) mukaan Amsterdamin sopimus laajentaa parlamentin oikeutta vaikuttaa komission valintaan. Komission puheenjohtajan on saatava parlamentin hyväksyntä. Parlamentilla on tärkeä rooli myös koko kollegion hyväksymisessä. Amsterdamin sopimuksen jälkeen neuvosto ja parlamentti joutuvat neuvottelemaan toimeenpanevan elimen kokoonpanosta sekä poliittisista suuntaviivoista. Kumpikaan ei voi tehdä ratkaisua yksin. Parlamentin on totuteltava entistä vaikutusvaltaisempaan rooliin.

Delcroix arvoi ettei vaalikampanjan personalisointi onnistu vielä seuraavissa eurovaaleissa. Komission puheenjohtajaehdokkaan nimittämisprosessia ei pidä kuitenkaan käynnistää ennen kuin kansalaiset ovat antaneet äänensä eurovaaleissa.

Friedhelm Frischenschlager (ELDR, A) arvioi että mietintöön kirjattujen ehdotusten toteutuminen merkitsee unionin merkittävää demokratisoitumista ja parlamentarisoitumista. Kehitys antaa samalla eurovaaleille enemmän painoarvoa. Tavoitteena on oltava vahva EU, joka kykenee panemaan toimeen myös kansallisten etujen vastaisia ratkaisuja.

Maria Celeste Cardona (UPE, P) suhtautui varauksellisesti uudistusehdotuksiin, joiden tavoitteena on tuoda unioniin parlamentarismia. Komission puheenjohtajalle olisi kuitenkin annettava suurempi yksilöllinen vastuu. Sen vuoksi puheenjohtajaksi valittavan henkilön tulee olla poliittisesti riittävän vahva.

Johannes Voggenhuber (V, A) ilmoitti olevansa suurelta osin samaa mieltä mietintöön kirjattujen ehdotusten kanssa. Hän ei kuitenkaan innostunut Delorsin ehdotuksesta, jonka mukaan komission puheenjohtajan valinnasta olisi tehtävä eurovaalien teema. Hänestä ehdotuksen vaikutuksia ei ole pohdittu loppuun asti.

Georges Berthun (I-EDN, F) mielestä mietintöön sisältyy suuria ristiriitoja. Siinä ehdotetaan että komissiosta olisi tehtävä eräänlainen EU:n hallitus, vaikka vastikään on todettu, että komissio on sisältä mätä. Mietintö korottaa komission lähes jumalan asemaan. Siinä ehdotetaan komission vahvistamista suhteessa jäsenvaltioihin ja neuvostoon, mutta ei parlamenttiin. Riippumattomuuden oppi on tehnyt komissiosta ylimielisen.

Axel Schäfer (PSE, D) antoi tukensa mietinnön ehdotuksille. Poliittisten virtausten tulisi näkyä komission kokoonpanossa. Lisäksi naisten osuutta komission jäsenistä olisi kohotettava. Puheenjohtajaehdokasta ei saisi nimittää ennen eurovaaleja. Parlamentin poliittisten ryhmien olisi yritettävä löytää yhteinen huippuehdokas komission puheenjohtajaksi.

Richard Corbettin (PSE, UK) mielestä mietintö on tärkeä askel kohti unionin demokratisoitumista. Siinä korostetaan komission jäsenten roolia poliittisen toimeenpanovallan haltijoina, ei virkamiehinä. Parlamentin olisi mietittävä, voisiko se ottaa vielä yhden askeleen eteenpäin ja valita itse komission puheenjohtajan. Puolueryhmät voisivat nimittää ehdokkaansa ennen eurovaaleja. Tämä toisi vaaleihin uuden ulottuvuuden.

Komission vastaus

Komission jäsen Marcelino Oreja (E) totesi että Maastrichtin sopimuksen myötä parlamentti sai virallisen aseman komission nimittämisprosessissa. Muutos toteutui käytännössä vuonna 1995 ja osoittautui askeleeksi oikeaan suuntaan. Amsterdamin sopimus vahvistaa parlamentin asemaa entisestään. Komissio kannattaa Brokin mietintöön sisältyviä ehdotuksia. Oreja muistutti että toimielinten välisiä suhteita voidaan kehittää tehokkaasti myös HVK:n ulkopuolella.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön (äänin 427 puolesta, 90 vastaan ja 29 tyhjää) tekemällä siihen useita muutoksia. Tarkistuksissa se ehdottaa että tulevien Euroopan parlamentin vaalien aikana jokainen Euroopan tason poliittinen liike esittäisi oman ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi. Tällä tavoin kampanjassa keskityttäisiin ehdokkaisiin, mikä lisäisi Euroopan parlamentin vaalien näkyvyyttä. Jäsenvaltioiden hallitusten tulisi ottaa Euroopan parlamentin vaalien tulos ja Euroopan tason poliittisten puolueiden ilmaisemat mielipiteet huomioon valitessaan yhteisellä sopimuksella ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi.

Parlamentin mielestä komission puheenjohtajaa ei voida nimetä Kölnin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 3.-4. kesäkuuta 1999, koska Euroopan parlamentin vaaleja ei ole siihen mennessä vielä toimitettu.

Parlamentin mielestä sen tulisi komission puheenjohtajaehdokkaan kanssa käytävien neuvottelujen jälkeen äänestää mahdollisimman pian siitä, hyväksyykö se jäsenvaltioiden hallitusten nimeämän puheenjohtajaehdokkaan. Äänestys tapahtuisi sen perusteella, miten ehdokas itse esittää toimikautensa keskeiset poliittiset linjat, millainen on toimielinten välisten suhteiden tila, mitä perusteita hän tulee käyttämään seuloessaan hallitusten kanssa komission jäseniksi nimitettäviä henkilöitä sekä mikä on laajentumista edeltävän toimielinuudistuksen aikataulu ja menettelytavat.

Parlamentti pyytää että komission puheenjohtajaksi nimitettävä henkilö tekee ilmoituksen aikeistaan, jos mahdollista, heinäkuun 1999 täysistunnossa, minkä jälkeen asiasta käydään keskustelu.

Parlamentin mielestä jokaisen komission jäsenen on tehtävä virallinen ilmoitus siitä etteivät he ota vastaan toimikautensa päättymisen jälkeen kymmeneen vuoteen minkäänlaista tointa Euroopan ulkopuolisessa kansainvälisessä järjestössä tai yrityksessä, jonka pääoman enemmistö ei ole peräisin yhdestä tai useammasta Euroopan unionin maasta.

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltaminen

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltaminen

Mietintö: NOVO - A4-0462/98 - SEK(98)0949 - C4-0378/98. Kalatalousvaliokunta.

Komission toimintasuunnitelmassa yhteisen kalastuspolitiikan paremmasta soveltamisesta luetellaan toimia, joiden avulla voidaan siirtää käytännön tasolle komission aiemmin julkaisemassa tiedonannossa esitetyt kalastuspolitiikan valvonnan kehittämistä koskevat ajatukset. Honório Novon (GUE-NGL, P) mielestä tiedonanto ja toimintasuunnitelma olisi pitänyt julkaista yhdessä, niin että parlamentti olisi voinut tehdä yhteisen arvion keinoista, joilla voidaan toteuttaa parempaa, helpommin ymmärrettävää ja avoimempaa kalastusalan valvontapolitiikkaa.

Novo korostaa ettei kalastuspolitiikan valvontaa pidä käsitellä erillisenä muista kalastusta koskevista kysymyksistä. Kaikkien asianosaisten on voitava osallistua sitä koskevaan keskusteluun. Kalastuspolitiikan osa-alueista on annettava oikea-aikaista tietoa. Vastuullisen kalastuksen harjoittaminen vaatii, että kaikki voivat varmistua tavoitteen yleisluontoisuudesta ja siitä, että se koskee myös kolmansia maita. Kaikkiin pyyntiponnistusten vähentämistä koskeviin päätöksiin on sisällytettävä riittävät rahalliset korvaukset, jotka ulotetaan varustamoihin ja kalastajiin. Yhteistyössä kansallisten hallintojen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa on edistettävä ja kannustettava järjestelmällistä tieteellistä tutkimusta. Tutkimustoimintaan tulee sisältyä pakollisena myös tarkka arvio eri saastelähteiden vaikutuksista kalavaroihin.

Novo muistuttaa, että kalastuksen valvonta on pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla. Komissio keskittyy yleisen valvontajärjestelmän kehittämiseen, jäsenvaltioiden välisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseen sekä rahoituksen järjestämiseen. Kalastustoiminnan mukauttaminen kalavaroihin vaatii tiettyjen kansallisella ja alueellisella tasolla jo aloitettujen toimien hyödyntämistä ja seuraamista. Alusten kapasiteetin osalta on arvioitava uuden tekniikan käyttöönoton vaikutuksia. Kalastusalan lainsäädännön tulee olla mahdollisimman harmonisoitua ja helppoa tulkita. Satelliittivalvontajärjestelmää on täydennettävä siten, että se kattaa kaikki yhteisön alukset sekä yhteisön vesillä toimivat kolmansien maiden alukset.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

Kalojen poisheittämisen ongelma

Kalojen poisheittämisen ongelma

Mietintö: HARDSTAFF - A4-0403/98. Kalatalousvaliokunta.

Ylikalastus ja väestönkasvu ovat syynä kalatuotteiden kysynnän kasvuun. Kalantuotantoa olisi lisättävä hoitamalla kalakantoja hyvin sekä käyttämällä saaliit mahdollisimman tehokkaasti. FAO:n arvion mukaan vuosittain heitetään pois noin 20-40 prosenttia maailman merten tuottamasta kalastussaaliista. Uusien sääntöjen asettaminen ei ole vastaus ongelmiin, koska sääntöjä on helppo kiertää. Tämän takia on etsittävä uusia tapoja auttaa kalastajia ymmärtämään voimassa olevien määräysten ja asetusten tarkoitus. Alueiden väliaikaista rauhoittamista on myös lisättävä. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus ryhtyä säilyttämistoimenpiteisiin omaan lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesialueilla.

Veronica Hardstaff (PSE, UK) peräänkuuluttaa toimia pienentyvien kalakantojen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi, jotta kalastus säilyisi kannattavana elinkeinona. Poisheittomäärät ovat nykyisin luvattoman suuria.

Esittelijä muistuttaa, etteivät kaikki poisheittämisen vaikutukset ole kielteisiä. Poisheitetyt kalat muodostavat ravintolähteen linnuille, haille, delfiineille ja joillekin kalalajeille. Kalojen poisheittäminen voi kuitenkin johtaa kalakantojen pienenemiseen ja happivajaukseen, kun merenpohjaan kerääntyy kuolleista kaloista muodostuva jätekerros. Yksinkertaista ratkaisua tuhlauksen ja poisheittämisen ongelmaan ei kuitenkaan ole olemassa.

Hardstaff suosittaa, että unioni tutkii Norjassa käytetyn järjestelmän soveltamismahdollisuuksia. Norja on kieltänyt 11 taloudellisesti tärkeimmän lajin poisheittämisen kokonaan. Maassa on kielletty lisäksi kiintiötä suuremman saaliin pyydystäminen. Norjan mallin käyttöönotto edellyttää, että unioni ryhtyy kalastajien koulutusta koskeviin toimenpiteisiin, niin että kalastajat ymmärtävät, kuinka tärkeää poisheitettävien saaliiden välttäminen on. Kausien rauhoittamisella ja kalastuspäivien rajoittamisella voidaan parhaiten varmistaa, että saaliit todella pienenevät. Silmäkokojen suurentaminen on myös tehokas keino välttää alamittaisia saaliita.

Hardstaff kannattaa kalankasvatuksen laajentamismahdollisuuksien tutkimista, koska kasvatuksen avulla voidaan vähentää suosituimpiin saaliskalalajeihin kohdistuvia paineita.

Äänestys

Parlamentti päätti siirtää äänestystä 28. tammikuuta järjestettävään istuntoon.

Strasbourgin täysistunnon alustava esityslista 8.-12.2.1999

Strasbourgin täysistunnon alustava esityslista 8.-12.2.1999

Maanantai 8.2.

* Vaarallisten tuotteiden pakkausmerkinnät (Baldi);
* Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen valvonta (Fitzsimons);
* Polttonesteiden lyijypitoisuuden vähentäminen (Hautala),
* Jätteiden kuljetukset OECD:n ulkopuolisiin maihin (Virgin);
* Jätteiden varastoiminen (Jackson);

Tiistai 9.2.

* Energiatuotteiden verotus (Cox);
* Televiestintälaitteiden yhdenmukaisuuden tunnustaminen (Read);
* Pakolaisten oikeudellinen asema (Lindeperg);
* Kolmansien maiden kansalaisten maahanmuutto ja viisumikohtelu (Lehne);
* Tietoyhteiskuntaa koskevat tekijänoikeudet (Barzanti);

Keskiviikko 10.2.

* Emu ja laajentuminen (Barros Moura);
* Päätöksentekojärjestelmä neuvostossa (Bourlanges);
* Toimielinten vahvistaminen (Gutierrez Diaz);
* EU:n suhteet mertentakaisiin ja äärimmäisen syrjäisiin alueisiin sekä AKT-maihin (Aldo);
* Yhteisön toimet veden kohdalla (White);
* Geneettisesti muokattujen organismien levittäminen (Bowe);
* Käytöstä poistetut ajoneuvot (Florenz);
* Suullinen kysymys banaaneja koskevasta markkinajärjestelystä;

Torstai 11.2.

* EU:n ja Israelin välinen sopimus tieteellisestä ja teknisestä yhteistyötä (Quisthoudt-Rowohl);
* Lomén sopimuksen 366 b artiklan soveltaminen (Aelvoet);
* Makrotaloudellinen tuki Albanialle (van Bladel);

Perjantai 12.2.

* EMOTRin puitteissa myönnettävien luottojen takaaminen (Bardong).

Brysselin täysistunnon alustava esityslista 24.-25.2.1999

Brysselin täysistunnon alustava esityslista 24.-25.2.1999

Keskiviikko 24.2.

* EU:n rahoitus (Haug);
* Turkin osallistuminen Sokrates- ja Nuoriso-ohjelmiin (Heinisch);
* Sokrates-ohjelman toinen vaihe (Pack);
* Jalostetun tupakan verottaminen (Langen);
* Yhteisen kalastuspolitiikan alueellistaminen (Gallagher);
* Villieläinten kohtelu eläintarhoissa (White);
* Kansainvälisille maantiekuljetuksille asetettavat rajoitukset (Aparicio Sanchez);
* Lisenssien oikeudellinen suoja (Rothley);
* Koheesion ja kilpailukyvyn vahvistaminen (de Lassus Saint Geniès);

Torstai 25.2.

* Vuotta 2000 koskeva tietotekniikan ongelma (Alan Donnelly); sekä
* Turvallisuus, hygienia ja terveyden suojelu työpaikoilla (Ojala).