Banner page The European Parliament The European Parliament
Banner page

Hakemisto 
 
 

Viikkokatsaus : 24-02-99(b)

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Abdullah Öcalanin vangitseminen


Abdullah Öcalanin vangitseminen

Neuvoston julkilausuma

Neuvoston edustaja, Saksan varaulkoministeri Ludger Volmer totesi että Abdullah Öcalanin pidättäminen Turkin viranomaisten toimesta on aiheuttanut väkivaltaisuuksia ympäri Eurooppaa. Neuvosto tuomitsee kaiken väkivallan käytön. Se ei voi hyväksyä, että poliittiset ongelmat saavat väkivaltaisen ilmiasun. Sen jälkeen kun Öcalania koskeva ongelma on kärjistynyt, neuvosto on pohtinut miten Turkin kaakkoisosan rauhaa voitaisiin edistää. Levottomuuksissa on kyse useiden jäsenmaiden Nato-kumppanista sekä mahdollisesta tulevasta EU:n jäsenmaasta. Samalla on muistettava että kurdijärjestö PKK on ottanut etäisyyttä muihin kurdiryhmiin ja poliittisiin vallanpitäjiin.

Volmerin mielestä on tärkeää tunnustaa, että Öcalanin pidättämisen taustalla on kurdikysymys, joka on mahdollista ratkaista ainoastaan Turkin myötävaikutuksella. Unionin on käytävä vuoropuhelua Turkin kanssa siitä, millä tavalla ongelma voidaan ratkaista. Turkin hallituksen olisi nähtävä ero kulttuurisen itsemääräämisoikeuden ja separatismin välillä. Kulttuurinen itsemääräämisoikeus ei välttämättä johda itsenäisyyteen. Sitä vastoin vähemmistöjen oikeuksien polkeminen johtaa vähitellen separatismiin.

Volmer suhtautui toiveikkaasti Turkin kanssa käytäviin neuvotteluihin. Hän muistutti että Turkin presidentti Demirel on ehdottanut että ne PKK:n jäsenet, jotka luopuvat aseista, voidaan armahtaa. Volmer korosti että Turkilla on oikeus huolehtia omasta itsemääräämisoikeudestaan. Kurdeilla on puolestaan oikeus vaatia kulttuurista itsenäisyyttä.

Komission julkilausuma

Komission jäsen Hans van den Broek (NL) totesi että komissio ja neuvosto ovat tuominneet selväsanaisesti sekä Turkin että kurdien aiheuttaman terrorin. Komissio korostaa että Turkin alueellista itsenäisyyttä on kunnioitettava. Turkin on puolestaan noudatettava allekirjoittamiaan kansainvälisiä sopimuksia. Terrorismia ei ole mahdollista hyväksyä edes Turkissa.

Van den Broekin mielestä on tärkeää tutkia poliittisen ratkaisun mahdollisuuksia. Unionin ei pidä ainoastaan arvostella Turkkia, vaan sen on tehostettava mm. Meda-ohjelman toimeenpanoa, sillä sosiaalinen jälkeenjääneisyys ruokkii terrorismia. Samalla on pyrittävä löytämään ratkaisu, joka vastaa myös kurdiyhteisön oikeutettuja vaatimuksia.

Keskustelu

Pauline Greenin (PSE, UK) mukaan viime päivien tapahtumat ovat osoittaneet, että kurdikysymys on kansainvälinen ongelma, jolla on laajat vaikutukset. Terrorismi on ongelmien oire. Sen syyt on eliminoitava. Turkin vallankäyttö on ruokkinut terrorismia.

Green kertoi että Pohjois-Lontoossa asuu tuhansia kurdipakolaisia. Kukaan ei voi epäillä heidän rauhantoiveitaan ja haluaan käyttää omaa kieltään. On väärin väittää, että kaikki mielenosoituksiin osallistuvat kurdit olisivat terroristeja. Kurdien enemmistö kannattaa rauhaa ja vain pieni vähemmistö tukee terroristeja.

Green toivoi että Turkin viranomaiset pystyisivät toimimaan avoimesti kaikkein arkaluontoisimmissakin kysymyksissä. Turkin olisi tunnustettava kurdien oikeudet. Kurdien olisi saatava mm. koulutusta omalla kielellään.

Arie Oostlander (PPE, NL) toivoi että Öcalan saa oikeudenmukaisen ja reilun oikeudenkäynnin. Hän kuitenkin pelkäsi, että Öcalan tuomitaan terrorismista kuolemaan. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ei tulisi vaatia Turkilta vain siksi, että sen toivotaan täyttävän EU:n jäsenyysehdot.

Oostlanderin mielestä olisi tunnustettava, että Öcalanin tapaus on oire syvemmistä ongelmista. Unionin alueella asuu paljon Turkista tulleita kurdeja, jotka haluavat vuoropuhelua. Ongelmiin on löydettävä ratkaisu neuvottelemalla. Amsterdamissa järjestetty kurdien mielenosoitus on hyvä esimerkki siitä, että myös kurdit osaavat käyttäytyä arvokkaasti.

Jan Bertens (ELDR, NL) muistutti että Öcalan on terroristijärjestö PKK:n johtaja. PKK ei ole ollut koskaan hyvässä maineessa, mutta silti sen johtajan on saatava avoin oikeudenkäynti. Jos Turkki haluaa olla oikeusvaltio, sen on osoitettava se myös käytännössä.

Bertens korosti ettei PKK ole sama asia kuin kurdit. PKK edustaa vain pientä vähemmistöä. Useimmat kurdijärjestöt ovat hyväksyneet de-mokraattiset toimintamallit.

Bertensin mielestä Turkin olisi kehitettävä oikeusjärjestelmäänsä. Maan olisi kunnioitettava vähemmistöjen oikeuksia. Unionin olisi puolestaan omaksuttava yhteinen kanta Öcalania koskevassa kysymyksessä.

Vassilis Ephremidis (GUE-NGL, GR) ennusti että kurdiväestö jatkaa veristä vapaustaisteluaan niin kauan kunnes se saavuttaa voiton. Hän syytti neuvostoa ongelman välttelystä. Viimeisen kolmen kuukauden aikana neuvosto ei ole tehnyt mitään Öcalania koskevan ongelman ratkaisemiseksi. Ephremidis vertasi Öcalania Nelson Mandelaan, joka taisteli Etelä- Afrikan mustien vapauden puolesta.

Jean-Claude Pasty (UPE, F) muistutti että kurdiväestö on jakautunut neljään maahan, Turkkiin, Irakiin, Iraniin ja Syyriaan. Nyt kun PKK:n johtaja Öcalan on vangittu, on löydettävä ratkaisu, joka koskee kaikkia 30 miljoonaa kurdia. Rauhanomaisin keinoin aikaansaatavan ratkaisun on taattava kurdeille itsemääräämisoikeus.

Myös Pasty muistutti ettei PKK ole ainoa kurdiväestön edustaja. Koko kansaa ei saa asettaa vastuuseen Öcalanin teoista.

Magda Aelvoetin (V, B) mielestä Öcalanin tarina alkoi ja päättyi huonosti. Yksikään maa ei myöntänyt Öcalanille turvapaikkaa. Nyt Öcalan on pidätetty, mutta kurdikysymys on edelleen ratkaisematta. Unionin ei pidä siirtää ongelmaa Yhdysvaltojen ratkaistavaksi. Sen tulisi painostaa Turkkia järjestämään Öcalanille avoin oikeudenkäynti, johon osallistuu myös siviilituomari. Unionin olisi lähetettävä paikalle ihmisoikeusjuristeja.

Gianfranco Dell'Alba (ARE, I) varoitti parlamenttia esiintymästä kaikkitietävänä. EU voi luonnollisesti vaatia poliittista ratkaisua ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Niiden, jotka vauhdittivat Öcalanin pidättämistä, olisi kuitenkin katsottava peiliin. Tilanne olisi voitu välttää. Nyt Öcalan on Turkissa, joka on hänen kannaltaan huonoin mahdollinen paikka.

Jens-Peter Bonde (I-EDN, DK) korosti että jokaisella kansalla on oikeus omaan valtioon. Turkki sortaa kurdeja, minkä vuoksi on turha odottaa, että Öcalan saisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Bonde kertoi saaneensa todisteita laajasta kurdeihin kohdistuvasta kidutuksesta. Mikäli Turkki rikkoo ihmisoikeuksia, unioni ei voi pitää yllä siihen ystävällisiä suhteita. Parlamentin olisi lähetettävä delegaatio seuraamaan Öcalanin oikeudenkäyntiä.

Hannes Swobodan (PSE, A) mielestä on häpeällistä, ettei EU kyennyt käsittelemään Öcalanin tapausta yhdenmukaisesti. Toinen suuri häpeän aihe on se, että Öcalan joutui Turkin pidättämäksi. Neuvoston julkilausuma ei ole edes paperin arvoinen, sillä siinä ei puhuta kurdiongelmasta. Öcalan ei ole sankari, mutta hän ansaitsee reilun ja avoimen oikeudenkäynnin. Swoboda peräänkuulutti kurdiongelmaan poliittista ratkaisua. Rauhanomainen ratkaisu vaatii kaksi osapuolta, Turkin ja kurdit.

Antonio Graziani (PPE, I) jatkoi samassa hengessä toteamalla että Öcalanin takana väijyy ratkaisua odottava kurdikysymys. Öcalanin pidätys ei herätä suuria toiveita. Oikeudenkäynnin asianmukaisuutta voidaan perustellusti epäillä. Turkkia ei voida vieläkään pitää oikeusvaltiona. Öcalanin todennäköinen tuomio on kuolemanrangaistus.

Neuvoston vastaus

Neuvoston edustaja Ludger Volmer arvioi että suurin osa parlamentin jäsenistä on neuvoston kanssa samoilla linjoilla. Sekä parlamentti että neuvosto tuomitsevat väkivallan ja terrorismin sekä tunnustavat kurdikysymyksen olemassaolon. Volmerin mielestä on tärkeää tehdä selvä ero PKK:n ja kurdien välillä. PKK edustaa kurdien vähemmistöä. Kurdikysymys ei ole enää Turkin sisäinen asia.

Volmer piti tärkeänä, että separatismin ja kulttuurisen itsemääräämisoikeuden välille tehdään ero. Hän korosti että Öcalanin on saatava oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Kuolemanrangaistuksen uhka on torjuttava päättäväisesti. Volmer kertoi että troikka on lähdössä Turkkiin käydäkseen keskusteluja Turkin hallituksen kanssa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0223/99, jossa se toteaa että Turkin kurdikysymyksellä on huomattavat vaikutukset rauhaan, turvallisuuteen ja vakauteen koko Euroopassa. Unionin ja sen jäsenvaltioiden on saatava aikaan asiaa koskeva yhteinen kanta.

Parlamentti paheksuu jyrkästi kaikkia väkivaltaisuuksia ja vaatii tiukasti PKK:ta ja muita kurdijärjestöjä noudattamaan lakia ja yleistä järjestystä unionin alueella. Sekä Turkin viranomaisten että kurdijärjestöjen on osoitettava sitoutuneisuutensa poliittiseen ratkaisuun.

Parlamentti odottaa Turkin viranomaisten takaavan Abdullah Öcalanin inhimillisen kohtelun ja varmistavan julkisen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Kansainvälisille tarkkailijoille on myönnettävä pääsy oikeudenkäyntiin, ja Öcalanille on annettava mahdollisuus valita vapaasti asianajajansa.

Parlamentti vaatii neuvostoa ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin kurdikysymyksen poliittisen ratkaisun edistämiseksi. Ratkaisussa olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

* Turkin alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen;
* demokratisoituminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen;
* kurdien tunnustaminen ja heidän oikeuksiensa takaaminen Turkin alueella; sekä
* taloudellinen ja sosiaalinen kehitys alueella.

Parlamentti vaatii Turkin viranomaisia sallimaan kaikkien demokraattisten puolueiden vapaan osallistumisen huhtikuussa järjestettäviin vaaleihin. Puolueiden tulisi ottaa vaaleissa kantaa myös kurdikysymyksen ratkaisemiseen.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Etelä-Afrikan kauppasopimuksen hylkääminen


Etelä-Afrikan kauppasopimuksen hylkääminen

Neuvoston julkilausuma

Neuvoston edustaja, Saksan varaulkoministeri Ludger Volmer muistutti että EU on neuvotellut Etelä-Afrikan kanssa vapaakauppasopimuksesta vuodesta 1995 lähtien. Neuvottelut ovat kärsineet alusta pitäen vastoinkäymisistä. Osapuolten välillä on vallinnut erimielisyyksiä mm. maataloustuotteiden vapauttamisesta.

Volmerin mukaan jäsenmaiden ministerit eivät päässeet yhteisymmärrykseen komissaari João de Deus Pinheiron (P) ja Etelä-Afrikan kauppaneuvottelija Irwinin laatimasta kompromissiesityksestä Brysselissä 22. helmikuuta järjestetyssä kokouksessa. Maataloustuotteiden ohella pääongelman muodostaa portviini- ja sherrymerkintöjen käyttö Etelä-Afrikassa valmistetuissa tuotteissa. Monet jäsenmaat ovat erimielisiä myös Etelä-Afrikassa valmistettujen hedelmä-, säilyke- ja mehutuotteiden kiintiöistä.

Volmer vakuutti että neuvosto pyrkii saavuttamaan yhteisymmärryksen 22. maaliskuuta järjestettävässä kokouksessa, jotta EU:n ja Etelä-Afrikan välinen kauppasopimus voitaisiin vahvistaa ennen 24.-25. maaliskuuta järjestettävää Berliinin huippukokousta. Irwin on kuitenkin varoittanut ettei Etelä-Afrikka aio hyväksyä mitään muutoksia komission kanssa neuvoteltuun kompromissiesitykseen.

Keskustelu

Maj Britt Theorin (PSE, S) piti eräiden EU-maiden toimintaa häpeällisenä. Apartheid-järjestelmän päättymisen jälkeen unioni on toistuvasti luvannut Etelä-Afrikan tuotteille oikeudenmukaista kohtelua sisämarkkinoilla. Toistaiseksi lupaukset ovat kuitenkin jääneet toteutumatta. Kiistan pitkittyessä kehitysmaiden luottamus EU:n toimintaan on alkanut järkkyä. Samaan aikaan kun EU vie Etelä-Afrikkaan alihinnoiteltuja tomaatteja, se on asettanut kyseenalaiseksi eteläafrikkalaisen sherryn ja portviinin tuonnin sisämarkkinoille. Theorin piti unionin toimintaa kaksinaamaisena.

Ria Oomen-Ruijten (PPE, NL) varoitti etteivät viini- ja hedelmäkiintiöt saa muodostua esteeksi Etelä-Afrikan suhteiden kehittymiselle. Parlamentin on pyrittävä vauhdittamaan sovitteluratkaisun löytymistä. Kauppasopimuksen syntyminen helpottaisi osaltaan Etelä-Afrikan sosiaalistaloudellista ahdinkoa, joka on pahentunut viimeisten viiden vuoden aikana.

Hadar Cars (ELDR, S) piti portugalilaisten ja espanjalaisten käyttäytymistä häpeällisenä. Hänen mukaansa Lissabonin ja Madridin pyrkimyksenä on pelkästään lykätä kauppasopimuksen syntymistä.

Gisèle Moreaun (GUE-NGL, F) mielestä Etelä-Afrikan kauppasopimuksen lykkääminen on otettu Etelä-Afrikassa tyrmistyksellä vastaan. Hän vaati kauppasopimuksen pikaista hyväksymistä, jotta Etelä-Afrikan musta väestö voisi nähdä konkreettisia parannuksia elinolosuhteissaan.

José Domingo Posada Gonzáles (ARE, E) puolusteli Portugalin vaatimuksia muistuttamalla että sherry ja portviini ovat herkkiä tuotteita, joiden menekki heijastuu välittömästi maan työllisyyteen ja hyvinvointiin. Tämän vuoksi on varmistettava että Etelä-Afrikassa valmistetuilla tuotteilla on mahdollisimman selkeät merkinnät.

Dominique Souchet'n (I-EDN, F) mielestä neuvosto toimi viisaasti hylätessään Pinheiron ja Irwinin sovitteluesityksen, koska se poikkesi liikaa komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Hän arveli että sovintoesitys olisi viime kädessä koitunut eurooppalaisten maanviljelijöiden tappioksi.

Glenys Kinnock (PSE, UK) kertoi olevansa pettynyt neuvoston päätökseen hylätä komission ja Etelä-Afrikan laatima sovintoesitys. Hänen mukaansa Etelä-Afrikka on jo tehnyt riittävästi myönnytyksiä. Kauppasopimuksen allekirjoittamista ei pidä lykätä pikkumaisten tekosyiden vuoksi. Kinnock toivoi että kauppasopimus hyväksytään lopullisesti 22. maaliskuuta järjestettävässä neuvoston kokouksessa.

Peter Kittelmann (PPE, D) piti neuvoston puheenvuoroa ristiriitaisena. Se yhtäältä sitoutuu kauppasopimuksen hyväksymiseen, ja toisaalta torjuu komission ja Etelä-Afrikan laatiman sovintoesityksen. Samanaikaisesti Etelä-Afrikan sosiaalistaloudelliset olosuhteet heikkenevät. Kittelmann toivoi pattitilanteen pikaista ratkaisemista.

Neuvoston vastaus

Neuvoston edustaja, Saksan varaulkoministeri Ludger Volmer yhtyi parlamentin jäsenten näkemyksiin toivomalla, että Etelä-Afrikan kauppasopimukseen kielteisesti suhtautuvat maat harkitsisivat kantaansa uudelleen. Neuvosto on ponnistellut voimakkaasti sopimuksen hyväksymisen puolesta. EU:n tehtävänä on tukea Etelä-Afrikan demokratisoitumisprosessia. Volmerin mukaan useimmat jäsenmaat tukevat neuvoston pyrkimyksiä parantaa Etelä- Afrikan taloudellisia kehitysmahdollisuuksia.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0222/99 jossa se pahoittelee, ettei neuvosto hyväksynyt komission ja Etelä-Afrikan neuvottelemaa kauppasopimusluonnosta. Samalla se ilmaisee hämmästyksensä siitä, että jotkut jäsenvaltiot ovat kyseenalaistaneet komission neuvottelijoiden lahjomattomuuden kompromissiehdotusta laadittaessa.

Parlamentti kehottaa neuvostoa harkitsemaan asiaa uudelleen, jotta komission ehdotukset voitaisiin hyväksyä viimeistään 22. maaliskuuta 1999 järjestettävässä kokouksessa. Sen mielestä osapuolten välinen sopimus olisi tärkeä kannustin sosiaaliselle kehitykselle, Etelä-Afrikan yhteiskunnan köyhimpien ryhmien kehittymiselle sekä maan demokratian vakiintumiselle.

Parlamentti toivoo että EU:n ja Etelä-Afrikan välinen yhteistyö jatkuu uudessa luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen ilmapiirissä, mikä olisi kaikkien etujen mukaista.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Tupakkatuotteiden verotuksen muuttaminen


Tupakkatuotteiden verotuksen muuttaminen

Mietintö: LANGEN - * - A4-0021/99 - KOM(98)0320 - C4-0402/98 - 98/0189 - CNS. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Komissio ehdottaa joitakin teknisiä muutoksia tupakkatuotteiden verotusta koskevaan yhteisön lainsäädäntöön. Muutokset koskisivat erityisesti 57 prosentin säännön konkreettista soveltamista, sekä valmisteverokantojen todellisen arvon kohtuullista korottamista kaksivaiheisesti. Verojen rakenne pysyisi samana.

Ensimmäinen korotus koskisi sikareita ja pikkusikareita, savukkeiksi käärittävää tupakkaa sekä muuta piippu- ja savuketupakkaa, minkä olisi tultava voimaan 1. tammikuuta 1999. Toinen korotus koskisi savukkeita, ja sen olisi astuttava voimaan 1. tammikuuta 2001.

Werner Langen (PPE, D) hyväksyy komission 57 prosentin sääntöä koskevan vaatimuksen sekä vähimmäisverokantojen kaksivaiheisen mukautuksen vaatien vain muutamaa muutosesitystä. Komissio piti kahden vuoden tarkasteluväliä liian lyhyenä, koska jäsenvaltioiden lainsäädännössä tapahtuvia muutoksia ei voitaisi arvioida riittävän perusteellisesti. Esittelijä pitää komission esittämää viiden vuoden tarkasteluväliä taas liian pitkänä. Hän ehdottaa että komissio laatisi raportin joka neljäs vuosi alkaen 31. joulukuuta 2001. Tämä olisi tärkeätä erityisesti veropetosten estämiseksi.

Langen on huolissaan vähimmäisverokantojen korotuksista, jotka perustuvat inflaatioennusteisiin. Tällaisissa korotuksissa ennusteet inflaatiotasosta eivät ole realistisia, minkä vuoksi hän ehdottaa että mukautukset tehtäisiin edellisten vuosien inflaatiotason perusteella. Komissio ehdotti seuraavia vähimmäiskantoja:

* savukkeet: 57 prosenttia vähittäismyyntihinnasta verot mukaan luettuina;
* savukkeiksi käärittävä tupakka: 30 prosenttia vähittäismyyntihinnasta verot mukaan luettuina tai 20 euroa kilolta;
* sikarit ja pikkusikarit: 5 prosenttia vähittäismyyntihinnasta verot mukaan luettuina tai 7 euroa 100 kappaleelta tai 7 euroa kilolta; sekä
* piipputupakka: 20 prosenttia vähittäismyyntihinnasta verot mukaan luettuina tai 15 euroa kilolta.

Vaikka ehdotukset eivät poista verotuksen valtavia eroja Euroopasta, vähimmäisverotuksen toteuttaminen on esittelijän mielestä riittävä tapa Euroopan sisämarkkinoiden huomioimiseksi. Yhteinen verotus ei tarjoa ratkaisua joidenkin tiettyjen maiden verotuksen suuriin eroihin vaan se vaatisi kansallisia päätöksiä.

Alustuspuheenvuoro

Werner Langen (PPE, D) muistutti että tupakkaverot muodostavat merkittävän tulonlähteen EU:n jäsenmaille: arviolta 1,4 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta saadaan tupakkaa verottamalla. Viime vuosina tupakan salakuljetukset ja veronkierto ovat kuitenkin lisääntyneet. Lisäksi EU-sääntöjen soveltaminen kansallisella tasolla on vaikeutunut.

Langen piti komission esityksiä perusteltuina mutta toivoi, että komissio laatisi raportin jäsenvaltioiden lainsäädännössä tapahtuneista muutoksista neljän vuoden välein. Samalla hän ehdotti liberaalien muutosesityksen hylkäämistä, koska se muuttaisi komission direktiiviehdotuksen tasapainoa.

Keskustelu

Alman Metten (PSE, NL) vaati käärittävän tupakan verotuksellisen suosimisen lopettamista. Hän muistutti että sätkätupakalla on terveyden kannalta haitallisempia vaikutuksia kuin tavallisella tupakalla. Parlamentin ei pidä rohkaista haitallisimman tupakan käyttöä köyhimmän väestönosan keskuudessa.

Marjo Matikainen-Kallström (PPE, FIN) muistutti että tupakointi aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia myös tupakan savulle passiivisesti altistuvien kansalaisten keskuudessa. Hänen mielestään tupakkatuotteista kerättäviä verovaroja olisi ohjattava myös ennaltaehkäisevään toimintaan.

Matikainen-Kallström piti yhdysvaltalaisten tupakkayhtiöiden toimintaa kehitysmaissa hävyttömänä. Eräissä tapauksissa monikansalliset yritykset ovat vaatineet urheilukilpailujen siirtämistä elleivät järjestäjät ole olleet valmiita hyväksymään kaikkia niiden esittämiä ehtoja.

Matikainen-Kallström vaati EU:n määrätietoista puuttumista tupakkatuotteiden salakuljetukseen. EU:n on rangaistava jäsenmaita, jotka eivät ota viipymättä käyttöön tehokkaita valvontamekanismeja.

Ulf Holmin (V, S) mielestä EU:n olisi pyrittävä estämään, että nuoret ylipäätään aloittavat tupakoinnin. Hän kertoi että tupakan hinta on Ruotsissa korkeampi kuin missään muualla EU:n alueella. Holm piti tärkeänä että yksittäiset maat voivat poiketa tupakkatuotteille määrätystä verotasosta.

Paul Rübig (PPE, A) hämmästeli miksi unionissa yhä tuetaan heikkotasoisen tupakan tuotantoa miljardilla eurolla vuodessa. Samalla hän arvosteli tupakkamainonnalle määrättyä täyskieltoa. Rübigin mukaan mainonnan kieltäminen estää samalla järkevän tiedonsaannin. Mainonnan sensurointi ei ole oikea ratkaisu, mikäli EU haluaa tiedottaa tupakoinnin haitallisista terveysvaikutuksista.

Komission vastaus

Komissaari Edith Cresson (F) piti tärkeänä että tupakkatuotteita koskevia säädöksiä tulkitaan sisämarkkinoilla yhdenmukaisesti, jotta ne toimisivat mahdollisimman tehokkaasti. Hän yhtyi parlamentin jäsenten näkemyksiin, joiden mukaan jäsenmaiden on voitava päättää tupakan lopullisesta veroasteesta terveydellisten ja rikollisuuteen liittyvien aspektien perusteella.

Cresson piti savukkeiksi käärittävän tupakan alempaa valmisteveroa perusteltuna. Unionin on suojeltava työllisyyttä tupakantuotantosektorilla. Jäsenmaiden on puolestaan päätettävä miten ne suhtautuvat sätkätupakan terveydellisiin vaikutuksiin.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen talousvaliokunnan esittämin tarkistuksin. Parlamentin mukaan jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kansanterveyden suojeluun ja unionin kansanterveyspolitiikkaan päättäessään tupakkatuotteiden valmisteverosta. Neuvoston tulee tarkastella vähimmäisvalmisteveroa ja valmisteverojen rakennetta neljän vuoden välein, ensimmäisen kerran viimeistään vuoden 2001 lopussa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Vuoteen 2000 liittyvät tietokoneongelmat


Vuoteen 2000 liittyvät tietokoneongelmat

Mietintö: DONNELLY - A4-0014/99 - KOM(98)0102 - C4-0233/98. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Vuoteen 2000 liittyvällä tietokoneongelmalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tietokonejärjestelmät eivät osaa tulkita lukua "00" oikein, jolloin ne eivät erota vuosia 1900 ja 2000 toisistaan. Ongelma on unionin kannalta hankala, koska se on parhaillaan luomassa yhteisen valuutan, euron, sähköistä infrastruktuuria. Gartner Group -konsulttiyritys on arvioinut että ohjelmistojen maailmanlaajuinen korjaaminen maksaa 300-600 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Alan Donnelly (PSE, UK) on huolissaan mahdollisesta talouskasvun hidastumisesta, joka saattaa aiheutua siitä että yritykset joutuvat suuntaamaan kohtuuttomasti resursseja vuosituhannen vaihteen tietokoneongelman ratkaisemiseksi. Tämä voi pahimmillaan johtaa maailmanlaajuiseen lamaan.

Esittelijä arvelee että tietokoneongelmalla voi olla myös myönteisiä piirteitä: atk-järjestelmien kehittäminen edistäisi tietoyhteiskunnan kehittymistä.

Donnellyn mielestä päävastuu asianmukaisten ratkaisujen löytämisestä on yrityksillä ja valtionhallinnolla, sillä tapa lyhentää vuosilukua merkitsevien merkkijonojen pituutta päivämääräkentissä ei johdu aina ohjelmoijien laiminlyönneistä tai kaukokatseisuuden puutteesta, vaan syy on usein taloudellinen. Tämän vuoksi tietokoneohjelmien korjaamista ei pidä rahoittaa julkisilla varoilla. Esittelijä katsoo kuitenkin että pk-yrityksille olisi tarjottava apua ongelman ratkaisemiseksi.

Donnellyn mielestä unionin olisi lisättävä rajat ylittävää testausta sellaisilla aloilla, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia (esim. lentoliikenne ja ydinvoimalat). Hän on erityisen huolestunut Itä-Euroopan ja Venäjän ydinsektorista, joka ei ole toistaiseksi lainkaan pohtinut vuoteen 2000 liittyviä ongelmia. Tämä saattaa merkitä vakavaa uhkaa Euroopan turvallisuudelle. Donnelly kehottaa jäsenvaltioita auttamaan myös kehitysmaita tietokoneongelmassa ja osallistumaan Maailmanpankin ja YK:n käynnistämiin ohjelmiin.

Esittelijän mielestä EU ei ole ottanut kuluttajia tarpeeksi huomioon. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava pörssinoteeratuilta yrityksiltä tietoja vuoden 2000 ongelmiin liittyvistä kustannuksista ja niiden valmiudesta ratkaista ongelmat. Tiedon julkisuutta olisi lisättävä ja julkiset palvelut, kuten terveydenhoitojärjestelmä, sosiaaliturva sekä pankkimaksut, olisi taattava.

Esittelijä kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille joka kolmas kuukausi vuoden 2000 ongelmien käsittelyn edistymisestä unionissa.

Alustuspuheenvuoro

Alan Donnellyn (PSE, UK) mukaan vuosituhannen vaihtumisesta aiheutuvat tietokoneongelmat ovat merkittävä huolenaihe sekä yritysten että kansalaisten kannalta. Kansalaiset käyttävät monia sellaisia tuotteita ja palveluita, joihin tietokoneongelmat liittyvät. Unionin tehtävänä on varmistaa, että kansalaiset, yritykset ja julkinen hallinto saadaan ymmärtämään mahdollisesti edessä olevat ongelmat. Erityisen tärkeää on selvittää, kuinka unionin 18 miljoonaa pienyritystä selviytyvät tietokoneongelmista. Joissakin maissa valtiovalta on palkannut henkilöitä, joiden tehtävänä on auttaa pk-yrityksiä.

Donnelly korosti että julkisten palveluiden, kuten sähkö- ja vesilaitosten, on huolehdittava toimintakyvystään myös vuosituhannen vaihtumisen jälkeen. Hän tiedusteli komissiolta, mihin toimiin se on ryhtynyt välittääkseen tietoa julkisten palveluiden tuottajille.

Donnelly halusi tietää, voidaanko tuotevastuudirektiiviä soveltaa tietokoneongelmien aiheuttamiin virheisiin. Hän halusi myös tietoja mahdollisista varasuunnitelmista, joita on laadittu vakavien onnettomuuksien varalta. Donnelly muistutti Venäjän ja KIE-maiden suuriin ydinvoimalaitoksiin liittyvistä uhkatekijöistä. Hän pyysi komissiolta tietoja siitä, mitä EU on tehnyt laitosten suojaamiseksi. Hän muistutti etteivät vuosituhannen vaihteen tietokoneongelmat ole vain unionin ongelma. Ne vaikuttavat kaikkiin kansalaisiin ja koko EU:n turvallisuuteen.

Keskustelu

Mark Hendrickin (PSE, UK) mukaan tietokoneongelmat voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia tappioita. Eräiden arvioiden mukaan kustannukset voivat nousta jopa kahteen prosenttiin bkt:stä. Siksi on tärkeää minimoida ongelman vaikutukset. Suurimmat hankaluudet liittyvät liikenteeseen, turvallisuuteen ja energiahuoltoon.

Hendrick toivoi että komissio käyttäisi jäsenmaissa sijaitsevia tiedotustoimistojaan vuosituhannen vaihteen tietokoneongelmia koskevaan tiedotukseen. Siten voitaisiin saada sekä julkinen että yksityinen sektori tietoiseksi vastuustaan. Hendrick epäili etteivät kaikki yritykset ole perillä ongelman laajuudesta. Unionin olisi pohdittava myös vastuukysymyksiä. Kuluttajille olisi annettava vakuutus siitä että he saavat kohtuullisen korvauksen mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Ydin- ja liikenneturvallisuuden varmistamiseksi on ryhdyttävä erityistoimiin.

W.G. van Velzen (PPE, NL) epäili että mietintö on laadittu liian myöhään. EU on jäänyt odottelemaan tilanteen kehittymistä. Ongelmia ei voida ratkaista alueellisesti eikä pelkästään unionin tasolla. Unionin on kuitenkin otettava asia vakavasti.

Van Velzen oli huolissaan vastuukysymyksistä. Hän halusi tietää, minkälaisia ratkaisuja on suunniteltu sen varalta että yksi jäsenmaa joutuu vakaviin vaikeuksiin. Kansalaisten on tiedostettava asian tärkeys. Tällä hetkellä kansalaisten keskuudessa vallitsee paniikkimieliala.

Johanna Boogerd-Quaak (ELDR, NL) oli huolissaan tietokoneongelmien vaikutuksista Venäjän ja Itä-Euroopan ydinturvallisuuteen. Hän arvioi että talouskriisin vuoksi asiaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Boogerd-Quaakin mukaan ydinkatastrofit suljetaan vastuualueen ulkopuolelle kaikissa vakuutussopimuksissa. Siksi unionin on tehtävä tiivistä yhteistyötä KIE-maiden ja Venäjän kanssa. Ongelma olisi otettava huomioon niille suunnatuissa apuohjelmissa. Jo pienillä investoinneilla voidaan saada aikaan merkittäviä tuloksia.

Hugh Kerr (V, UK) ihmetteli miten on mahdollista ettei kaikissa tietokoneohjelmissa ole otettu huomioon vuosituhannen vaihtumista. Hän toivoi vastuukysymysten pikaista selvittämistä.

Reino Paasilinnan (PSE, FIN) mielestä vuoteen 2000 liittyvät tietokoneongelmat ovat osoitus siitä, kuinka herkkiä modernit yhteiskunnat ovat häiriöille. Koko maailma joutuu paniikkiin, kun kone ei ymmärrä kahta nollaa. Uhka ei tule enää avaruudesta tai Venäjältä, vaan tietokoneista. Komissio on korostanut että vastuu atk-järjestelmien toimivuudesta on niiden valmistajilla ja käyttäjillä. Voidaa kuitenkin kysyä, kuka kantaa vastuun Venäjällä. Lisäksi komission olisi selvitettävä minkälaisia ongelmia häiriköinti ja rikollisuus voivat aiheuttaa. Paasilinna toivoi että komissio kiinnittää erityistä huomiota kuluttajiin ja pk-yrityksiin, jotka kärsivät suurimmista hankaluuksista.

Raimo Ilaskiven (PPE, FIN) mukaan tietokonejärjestelmien testaus laahaa pahasti jäljessä. Kaikki eivät ole edes vielä tietoisia vuosituhannen vaihtumisen aiheuttamasta ongelmasta. Parlamentti on toistaiseksi korostanut jäsenvaltioiden ja läntisen maailman yhteistyötä. Ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu niihin. Varsinkin Venäjällä on pulaa sekä henkisistä että aineellisista resursseista, joilla ongelmat voitaisiin ratkaista. Lentoliikenne ja ydinvoimalat ovat maailmanlaajuinen ongelma. Molemmat tarvitsevat ajan tasalla olevaa atk:ta. Jos päivitys epäonnistuu, ongelmat koskettavat kaikkia. Unionin olisi panostettava laaja-alaisiin ratkaisuihin, jotka ulottuvat tarvittaessa yli rajojen. Panostus on tehtävä etukäteen, sillä jälkijättöisyys voi tulla kalliiksi. Kauhukuvien ei saa antaa toteutua.

Komission vastaus

Komission jäsen Martin Bangemann (D) kertoi olevansa vakuuttunut siitä, etteivät kaikki esillä olevat kauhukuvat tule toteutumaan. Komissio on pyrkinyt omassa toiminnassaan siihen, että kaikki osapuolet saadaan ymmärtämään ongelman sisältö ja laajuus. Kauhutarinoissa on ollut se hyvä puoli, että ne ovat saaneet ihmiset havahtumaan. Kaikki ovat tietoisia siitä, minkälaisesta ongelmasta on kyse.

Bangemannin mukaan komissio on tarkastellut yhdessä jäsenvaltioiden kanssa erityisesti pk-yritysten tilannetta. Pk- yrityksiltä puuttuu sekä tietoa että voimavaroja. Suurin ongelma on riittävän rahoituksen puuttuminen.

Bangemann muistutti että unioni on suunnannut runsaasti varoja Itä-Euroopan ydinvoimaloiden turvallisuuden parantamiseen. Samassa yhteydessä on kiinnitetty huomiota myös tietokoneongelmiin.

Bangemannin mukaan komissio voisi halutessaan tehdä enemmänkin ongelmien ratkaisemiseksi. Kustannukset nousevat kuitenkin niin korkeiksi, ettei siihen ole käytännön mahdollisuuksia. Bangemann piti mahdottomana ajatusta, jonka mukaan jokin yritys olisi tietoinen ongelmasta, mutta ei olisi millään tavalla pohtinut sen ratkaisemista. Vastuukysymysten osalta tilanne on selkeä. Jos tietokoneongelma aiheuttaa tuotteeseen tai palveluun virheen, tuotteen tarjoaja kantaa siitä vastuun. Uusia oikeudellisia määräyksiä ei tarvita, vaan nykyinen lainsäädäntö kattaa mahdolliset ongelmat.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Suoja-ajan sisällyttäminen patenttilakiin


Suoja-ajan sisällyttäminen patenttilakiin


Mietintö: ROTHLEY - A4-0037/99. Oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta.

Kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on voimassa järjestely, jonka mukaan keksintö ei ole patentoitavissa, jos se on julkistettu ennen sitä päivää, jolloin patenttihakemus on jätetty patenttiviranomaiselle. Sen sijaan Yhdysvaltain patenttilaki antaa keksijälle vuoden pituisen suoja-ajan. Tällaisen suoja-ajan puuttuminen Euroopasta kohdistuu kaikkein kovimmin erityisen innovatiivisiin piireihin eli tutkijoihin ja pk-yrityksiin.

USA:n patenttilaki on merkinnyt että yhdysvaltalaiset ovat lähes aina olleet "siteerausindeksin" kärjessä, ja hankkineet markkinoinnin avulla huomattavia rahamääriä jatkotutkimusten rahoittamiseksi. Yhdysvaltain piilaakso (Silicon Valley) kuvaa hyvin pienyritysten kehitystä.

Ehdotus suoja-ajan sisällyttämisestä Euroopan maiden patenttilakeihin kuuluu WIPO:n tämänhetkisiin pyrkimyksiin saada aikaan patenttilakien maailmanlaajuinen harmonisointi "Patent Law Treaty" -sopimuksen puitteissa. WIPO esitteli uudistuksen jäsenvaltioiden edustajille Haagissa vuonna 1991 ja 1993, mutta sen hyväksyminen kaatui kysymykseen siitä kuuluko oikeus patenttiin ensimmäiselle keksijälle, kuten Yhdysvalloissa, vai ensimmäiselle hakijalle, kuten Euroopan unionissa. Euroopan patenttijärjestössä on jo pitkään harkittu uutuuden suoja-ajan ottamista mukaan EPC-sopimusta muuttamalla, ja korvaamalla se osittain WIPO:n ehdottamalla PLT-sopimuksen uudistuksella.

Willi Rothley (PSE, D) ehdottaa, että asia otetaan uudelleen puheeksi ja vaatii suoja-ajan sisällyttämistä EU:n jäsenvaltioiden patenttilakeihin. Hän pyytää komissiota laatimaan asiasta direktiiviehdotuksen.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön muutettuna. Se poisti mietinnöstä kohdat, joissa pyydetään komissiota laatimaan direktiiviehdotus uutuuden suoja-ajan sisällyttämisestä kansallisiin patenttilakeihin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen


Työturvallisuuden ja -terveyden edistäminen

Mietintö: OJALA - A4-0050/99 - KOM(97)0728 - C4-0189/98, KOM(97)0729 - C4-0190/98 ja KOM(98)0511 - C4- 0041/99. Työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta.

Outi Ojala (GUE-NGL, FIN) muistuttaa että työterveys ja -turvallisuus kuuluvat niihin EU:n tason asioihin, jotka vaikuttavat suoraan kansalaisten elämään. Työtapaturmat aiheuttavat valtavan määrän inhimillistä kärsimystä. Terveyden ja turvallisuuden alalla toteutettavien unionin toimien ensisijaisena tavoitteena on aina oltava työntekijöiden suojeleminen.

Ojala tarkastelee mietinnössään kolmea työturvallisuutta koskevaa kertomusta. Niistä yhden on laatinut työturvallisuuden neuvoa-antava komitea, toisen kaivannaisteollisuuden pysyvä neuvottelukunta ja kolmannen komissio. Ojalan mielestä komiteoilla on merkittävä rooli asiantuntijaeliminä sekä kolmikantaan perustuvan yhteistoiminnan edistäjinä. Niiden toimintaan olisi suunnattava riittävästi voimavaroja. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, että komiteoiden jäsenistä on naisia vain pieni osa. Ojala suosittaakin nimeämiskäytännön muuttamista niin, että molemmat sukupuolet tulevat tasapuolisesti edustetuiksi.

Ojala korostaa ettei työsuojelunormien yksinkertaistaminen saa johtaa normien alentamiseen eikä vaatimusten lieventämiseen. Komission olisi ryhdyttävä päättäväisesti toimiin asbestin kaupan, tuotannon ja käytön kieltämiseksi sekä eräiden muiden työsuojeludirektiivien laatimiseksi.

Ojala esittää että Suomessa kehitetyt menetelmät työkykyä ylläpitävässä toiminnassa otetaan niiden hyvien käytäntöjen joukkoon, joita tehdään jäsenvaltioissa tunnetuiksi. Komission olisi selvitettävä ongelma-alueita, joita nykyinen lainsäädäntö ei kata. Niihin kuuluvat mm. stressi, työuupumus, työpaikkakiusaaminen ja asiakkaiden taholta tuleva väkivalta.

Ojala muistuttaa että tietynlaiset epätyypilliset työsuhteet ja aliurakoinnin lisääntyminen ovat johtaneet työtapaturmien lisääntymiseen. Työturvallisuusmääräyksiä olisi kuitenkin noudatettava myös näissä tapauksissa. Työympäristön riskien hallinnan sekä työntekijöiden turvallisuuden ja hyvinvoinnin kehittämisen tulisi olla osa kaikkien työpaikkojen normaalia toimintaa.

Alustuspuheenvuoro

Outi Ojala (GUE-NGL, FIN) kertoi että komissio esittää työturvallisuutta, työhygieniaa ja työterveyttä koskevassa väliraportissaan neljä prioriteettialuetta, joita ovat olemassa olevan lainsäädännön tehostaminen, laajentumiseen liittyvät valmistelut, vankemmat yhteydet työllisyyteen sekä uusien työolosuhteiden huomioiminen EU:n työturvallisuutta koskevassa lainsäädännössä. Ojalan mielestä laajeneminen muodostaa todellisen haasteen: hakijamaat tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen työturvallisuutta koskevien EU-määräysten täyttämiseksi.

Ojala ehdotti että ikääntyvien työntekijöiden työkyvyn ylläpidossa otetaan mallia Suomen esimerkistä. Suomessa työkykyä ylläpidetään yhteistyössä työnantajien, työntekijöiden ja yhteistyöorganisaatioiden kesken. Suomalaisten kokemukset tästä toiminnasta olisi syytä ottaa niiden "hyvien käytäntöjen" joukkoon, joita esitellään muille maille.

Ojala varoitti että psykososiaaliset tekijät muodostavat kasvavan ongelman etenkin palvelualoilla. Jäsenmaissa olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota naisvaltaisilla aloilla esiintyviin terveydellisiin ongelmiin. Samalla hän vaati että molempien sukupuolten edustajille taattaisiin tasapuolinen edustus komission alaisuudessa toimivien komiteoiden keskuudessa.

Keskustelu

Irene Soltwedel-Schäfer (V, D) piti syöpädirektiiviä erittäin tärkeänä. Hän toivoi että EU:n työturvallisuutta koskevat määräykset otettaisiin nykyistä paremmin huomioon unionin jäsenyyttä hakeneissa maissa. Työolosuhteita olisi parannettava myös halpaa työvoimaa hyödyntävien eurooppalaisten yritysten keskuudessa.

Bartho Pronk (PPE, NL) piti Ojalan mietintöä loistavana. Hän kertoi että komissio on vasta viimeisten 18 kuukauden aikana ryhtynyt valvomaan, miten jäsenmaissa noudatetaan työsuojelunormeja. Pronk muistutti että työturvallisutta ja -terveyttä koskevat määräykset ovat kiinteä osa EU:n yhteistä lainsäädäntöä (acquis communautaires). Näin ollen EU- jäsenyyttä hakeneiden maiden on otettava ne huomioon ennen jäsenyyden toteutumista.

Johanna Boogerd-Quaak (ELDR, NL) vaati asbestin täydellistä kieltämistä EU:n alueella. Samalla hän toivoi että komissio kiinnittäisi nykyistä enemmän huomiota maalarintautina tunnettuihin terveyshäiriöihin, jotka aiheutuvat liuottimien jatkuvasta käytöstä.

Boogerd-Quaak kertoi että vähäliuottimiset aineet ovat jo pakollisia ainakin Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa. Samoja periaatteita tulisi soveltaa myös muualla EU:n alueella. Hän tiedusteli aikooko komissio laatia tutkimuksen kemiallisten liuottimien aiheuttamista terveyshaitoista.

Sérgio Ribeiro (GUE-NGL, P) kertoi että Euroopassa sattuu vuosittain 8.000 kuolemantapausta työpaikoilla. Hänen mukaansa työturvallisuus ei ole viime vuosina merkittävästi parantunut. Komission on vastaisuudessa huolehdittava että työturvallisuutta koskevia määräyksiä sovelletaan myös käytännössä.

Pierre Lataillade (UPE, F) piti Ojalan pelkoja komission alaisten komiteoiden avoimuuden ja resurssien puutteellisuudesta perusteltuina. Samalla hän muistutti että työympäristö on muuttunut: naisten osuus työvoimasta on lisääntynyt, työntekijöiden keski-ikä on noussut ja työolosuhteet ovat nopeasti muuttumassa.

Friedrich Wolf (V, D) jatkoi samoilla linjoilla toteamalla että työelämä on murrostilassa. Liukuhihnatyö on lopullisesti katoamassa Euroopasta. Tämän vuoksi EU-lainsäädäntö kaipaa tarkistusta. Uusia työnormeja laadittaessa on varmistettava ettei kansallisella tasolla saavutettuja tuloksia heitetä romukoppaan.

Nelly Maes (ARE, B) pahoitteli ettei mietinnössä kiinnitetä riittävästi huomiota naisten asemaan ja raskauteen liittyviin kysymyksiin. Työterveysongelmien tarkastelussa on kiinnitettävä tasapuolisesti huomiota molempien sukupuolten ongelmiin.

Freddy Blakin (PSE, DK) mielestä on tärkeää että EU harjoittaa edistyksellistä politiikkaa työturvallisuuskysymyksissä. Unionin on toimittava eturintamassa työolosuhteita parannettaessa.

Komission vastaus

Komissaari Hans van den Broek (NL) kertasi että komission väliaikaraportin tarkoituksena on tehostaa olemassa olevaa lainsäädäntöä. Samalla hän torjui väitteet, joiden mukaan jäsenmaat olisivat laiminlyöneet työturvallisuutta koskevia määräyksiä. Van den Broekin mukaan 95 prosenttia EU-määräyksistä on siirretty kansalliseen lainsäädäntöön. Sitä vastoin komissio pitää tärkeänä turvallisen työkulttuurin muodostamista jäsenmaissa sekä tiedonkulun parantamista suhteessa pk-yrityksiin.

Laajenemiseen liittyvien valmistelujen osalta van den Broek korosti että EU:n on autettava hakijamaita pääsemään mahdollisimman lähelle unionin työturvallisuustasoa. Hakijamaita on autettava erityisesti koulutuksessa ja tietotaidon kehittämisessä.

Van den Broek korosti myös kestävien työolosuhteiden luomista unionissa. Työtapaturmien vähentäminen karsii eurooppalaisten yritysten kustannuksia, parantaa niiden kilpailukykyä ja sen myötä työllisyystilannetta.

Komissio korostaa väliaikaraportissaan myös työolosuhteiden muuttumista. Palvelusektorien ja naisten suhteellinen osuus työvoimasta on voimakkaassa kasvussa samaan aikaan kun työntekijöiden keski-ikä on nousussa. Komissio pyrkii ottamaan olosuhteiden muutokset huomioon työturvallisuutta koskevassa direktiivissä.

Van den Broek palasi lopuksi tiettyjen kemiallisten aineiden aiheuttamiin terveysongelmiin. Komissio on parhaillaan selvittämässä niihin liittyviä riskejä. Se antaa parlamentille asiasta julkilausuman heti kun tutkimukset on saatu päätökseen. Van den Broek vakuutti että komission keskeisenä pyrkimyksenä on parantaa työolosuhteita EU:n alueella.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön pienin muutoksin. Tarkistuksissa parlamentti varoittaa ettei EU:n jäsenyyttä hakeneissa maissa ole toistaiseksi kiinnitetty riittävää huomiota työturvallisuutta ja -terveyttä koskevien EU-sääntöjen omaksumiseen. Parlamentti vaatii että komission neuvoa-antavaan komiteaan asetetaan uusi työryhmä, joka keskittyy tähän ongelmaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn lujittaminen


Yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn lujittaminen

Mietintö: DE LASSUS - A4-0027/99 - KOM(98)00275 - C4-0491/98. Aluepoliittinen valiokunta.

Amsterdamin huippukokous korosti jäsenmaiden taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yksi sen näkökohdista liittyy maantieteelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat että erot jäsenvaltioiden eri alueiden välillä kasvavat. Sitä vastoin asukasta kohti lasketut bkt-luvut osoittavat että EU:n jäsenvaltiot lähentyvät toisiaan. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että kansallisen kasvun ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välillä on tietty yhteensopimattomuus.

Ero on vielä suurempi epäsuotuisimmassa asemassa olevien alueiden ja kaikkein kehittyneempien alueiden välillä: 68 prosenttia TTK-alalla toimivasta työvoimasta on keskittynyt 20 alueelle EU:n 200 alueesta.

Henri de Lassus (ARE, F) pahoittelee ettei komission tiedonannossa kiinnitetä riittävästi huomiota konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla vahvistetaan alueiden yhteenkuuluvuutta. Hän ehdottaa että huomattavasti suurempi osuus rakennerahastojen määrärahoista osoitetaan alueilla tapahtuvaan tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen. Epäsuotuisimmassa asemassa olevien alueiden TTK-tarpeet olisi otettava huomioon, kun päätetään viidennen puiteohjelman sisällöstä ja talousarviosta.

De Lassus katsoo, että Interreg-, Phare-, Tacis- ja Meda-aloitteilla on keskeinen rooli rajat ylittävässä yhteistyössä. Yhteistyö ehkäisee eristyneisyyttä, josta raja-alueet kärsivät. Hän esittää TTK-yhteistyön tiivistämistä KIE -ja AKT- maiden kanssa.

De Lassus arvostelee komission tiedonannossa erityisesti ammattikoulutusta koskevien ehdotusten heikkoutta. Komission esitykset ovat hänen mielestään riittämättömiä. Hän esittää tutkijoiden ammattikoulutuksen ja teknologioiden liikkuvuuden parantamista EU:n vauraimpien ja köyhimpien alueiden välillä. Lisäksi hän pyytää komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön menettelyjä riskipääoman tarjoamiseksi pk-yritysten käyttöön unionin epäsuotuisimmilla alueilla.

Esittelijän mielestä komission tiedonanto luo pohjan uudelle lähestymistavalle. Esitys vaatii kuitenkin vielä paljon selvennyksiä. Hän kehottaa komissiota arvioimaan säännöllisesti vähemmän vauraiden alueiden puiteohjelmaan osallistumisessa tapahtuneita edistysaskeleita sekä näillä alueilla saavutettuja sosiaalis-taloudellisia tuloksia.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön pienin muutoksin. Tarkistuksissa parlamentti katsoo että teknologisella kehityksellä on keskeinen merkitys epäsuotuisimmassa asemassa olevien alueiden kehityksen, erityisesti paikallistaitojen lisäämisen, paikallisten luonnonvarojen ja inhimillisten resurssien kehittämisen sekä alueellisten erojen vähentämisen kannalta. Tämän vuoksi epäsuotuisimmassa asemassa oleville alueille olisi luotava ja kehitettävä modernia teknologiaa hyödyntäviä yrityksiä, joiden toiminta keskittyy erityisesti kestävään kehitykseen ja ympäristöystävälliseen tuotantoon.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Liikennepolitiikka ja sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistaminen


Liikennepolitiikka ja sosiaali-lainsäädännön yhdenmukaistaminen

Mietintö: GROSCH - A4-0032/99. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan äänin 441 puolesta, 7 vastaan ja 16 tyhjää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Elintarvikkeiden mainonta ja merkinnät


Elintarvikkeiden mainonta ja merkinnät

Mietintö: SCHNELLHARDT - ***I - A4-0003/99 - KOM(97)0020 - C4-0059/97 - 97/0027 - COD. Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta.

Kuluttajille myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan lainsäädännön lähentämistä koskevassa direktiivissä vuodelta 1979 säädetään mm. elintarvikkeessa käytettyjä ainesosia koskevista tiedoista. Alkoholijuomia varten on säädetty muihin elintarvikkeisiin verrattuna poikkeavasta sääntelystä. Direktiivissä edellytetään, että neuvosto päättää ainesosien merkitsemistä ja alkoholipitoisuuden ilmoittamista koskevista säännöistä neljän vuoden kuluessa. Komission lukuisat yritykset ratkaisun löytämiseksi ovat kuitenkin kilpistyneet jäsenvaltioiden erimielisyyteen.

Komission uusi ehdotus vastaa sisällöltään pitkälti sen aiemmin tekemiä ehdotuksia. Komissio on luopunut ajatuksesta, jonka mukaan ainesosista annettavia tietoja koskevat säännökset vahvistettaisiin elintarvikkeiden merkintöjä koskevassa direktiivissä. Tiettyjen alkoholijuomien, kuten kuohuviinien, väkevien viinien ja maustettujen viinien, ainesosia koskevien tietojen merkitsemistä edellytetään jo olemassaolevissa asetuksissa. Kaikille muille alkoholijuomille komissio ehdottaa merkintää koskevien säännösten vahvistamista merkintädirektiivissä tarkoitetun komitologiamenettelyn mukaisesti. Kaikki yksittäiset vahvistukset on tehtävä kolmen vuoden kuluessa 1. heinäkuuta 1998 lukien. Säännökset on saatettava voimaan samanaikaisesti ja tuotteiden ainesosien luettelon edellä on oltava ilmaisu "valmistettu käyttäen".

Horst Schnellhardt (PPE, D) kannattaa komission ehdotusta, koska sen tarkoituksena on poistaa elintarvikkeiden merkinnässä ollut porsaanreikä. Ehdotus on myös sisällöllisesti oikeansuuntainen, sillä sen myötä yksittäisten juomatyyppien merkintää ja esillepanoa koskevat säännökset saadaan yhtenäistettyä. Kaikkia alkoholipitoisia juomia on kohdeltava muodollisesti samanarvoisesti.

Schnellhardtin mukaan ehdotukseen kätkeytyy menettelyyn liittyvä oikeudellinen ongelma, joka aiheutuu yhteisön erityissäännöksistä. Säännöksillä on erilaiset oikeudelliset perustat. Viinin, kuohuviinin, väkevien viinien ja helmeilevien viinien osalta neuvosto päättää viinin markkinajärjestelyistä itsenäisesti. Alkoholijuomien ja maustettujen viinien osalta neuvosto ja parlamentti tekevät päätöksen yhteispäätösmenettelyllä. Muihin alkoholipitoisiin juomiin sovelletaan sääntelykomiteamenettelyä. Parlamentin ympäristövaliokunnalla on tilaisuus lausua mielipiteensä täytäntöönpanotoimista, mutta sen kanta ei sido komissiota.

Esittelijä korostaa, etteivät menettelyerot ole asiallisesti oikeutettuja. Kaikkien säännösten tavoitteena on varmistaa sisämarkkinoiden toimivuus sekä kuluttajien valistaminen ja suojelu. Samanlaiseen päämäärään tähtäävät säännökset on alistettava saman lainsäädäntömenettelyn piiriin. Ratkaisu ei estä lainsäätäjiä asettamasta kullekin erilaiselle juomatyypille asianmukaisia määräyksiä.

Alustuspuheenvuoro

Horst Schnellhardtin (PPE, D) mukaan kaikki lienevät yhtä mieltä siitä että alkoholipitoisten juomien merkinnät ovat hyödyksi sekä kuluttajille että sisämarkkinoille. Parlamentin ei pidä kuitenkaan hyväksyä ehdotusta, jonka mukaan yhteispäätösmenettelyä sovellettaisiin vain tiettyihin alkoholijuomiin. Schnellhardt vaati yhdenmukaista kohtelua kaikille alkoholijuomille. Olutta, viiniä ja väkeviä juomia on kohdeltava tasavertaisesti.

Keskustelu

Maatalousvaliokunnan nimissä puhunut Christa Klaß (PPE, D) piti kuluttajien informoimista ratkaisevan tärkeänä. Hän korosti että jokaisella juomalla on erikoispiirteensä. Hän mainitsi esimerkkinä viinin, joka on luonnon tuote ja valmistetaan rypäleistä. Tästä johtuen siihen olisi sovellettava yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjä.

Klaß totesi että nuorille suunnatut miedot alkoholijuomat poikkeavat viinistä merkittävästi, minkä vuoksi niille olisi laadittava erityissäännöt.

Talousvaliokunnan nimissä puhunut Astrid Lulling (PPE, L) teki selvän eron yhtäältä teollisesti valmistettujen juomien, ja toisaalta viinin ja väkevien juomien välillä. Teollisesti valmistettuihin juomiin tulisi soveltaa yhteispäätösmenettelyä. Sitä vastoin viini ja väkevät juomat olisi luokiteltava maataloustuotteiksi. Jälkimmäisten osalta parlamentin rooli rajoittuu lausunnon antamiseen.

Philip Whitehead (PSE, UK) totesi että elintarvikkeiden merkinnät edellyttävät yhteisiä sääntöjä. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena ei ole vaikeuttaa alkoholijuomien myyntiä. Hän toivoi täsmennyksiä etenkin nuorille suunnattujen alcopop- juomien tuotemerkintöihin. Parlamentin on voitava vaikuttaa direktiivin lopulliseen muotoon.

Ursula Schleicher (PPE, D) muistutti että olut luokiteltiin elintarvikkeeksi jo 1500-luvun Baijerissa. Kuluttajien on kuitenkin saatava luotettavaa tietoa alkoholijuomien turvallisuudesta. Diabeteksestä kärsivät potilaat tarvitsevat täsmällisiä tietoja siitä kuinka paljon sokeria juoma sisältää. Schleicher vastusti oluen ja viinin erillistä luokitusta.

Karin Riis-Jørgensen (ELDR, DK) jatkoi samoilla linjoilla toteamalla ettei alkoholimarkkinoita pidä jakaa erillisiin kategorioihin, vaikka etelässä nautitaan enemmän viiniä ja pohjoisessa taas olutta. Alkoholijuomille olisi laadittava yhdenmukaiset merkinnät. Tuotemerkinnöissä on kerrottava kuinka paljon alkoholia kukin juoma sisältää, jotta ihmiset ovat selvillä kuinka paljon he voivat juoda ennen autoilua.

Christian Cabrol (UPE, F) piti nuorille suunnattuja alcopop-tuotteita koskevia täsmennyksiä perusteltuina. Vaikka niiden alkoholipitoisuus on 3-4 prosenttia, ne sisältävät niin paljon sokeria että ne peittävät kokonaan alkoholin maun.

Komission vastaus

Komissaari Martin Bangemann (D) totesi että komissio pyrkii direktiiviehdotuksellaan varmistamaan, että kuluttajat saavat tuotemerkinnöistä riittävästi tietoa. Hän piti suurinta osaa parlamentin tarkistuksista tarpeettomina. Kuluttajat ostavat yleensä viiniä nauttiakseen sen hienostuneesta mausta eikä juodakseen itseään kaatohumalaan. Jälkimmäiseen tarkoitukseen on löydettävissä halvempiakin tuotteita.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi komission direktiiviehdotuksen äänin 260 puolesta, 216 vastaan ja 24 tyhjää. Parlamentti teki ehdotukseen useita tarkistuksia.

Parlamentin mukaan uusien alkoholia sisältävien juomien tulo markkinoille ei saa vahingoittaa perinteisten juomien asemaa tai johtaa epäreiluun kilpailuun niiden kanssa. Kuluttajille on annettava tietoa juomasekoitusten koostumuksesta.

Parlamentin mielestä kuluttajan on saatava asianmukaista tietoa alkoholijuomien ainesosista. Parlamentti korostaa että alkoholijuomien merkitsemistä koskevat yhteiset säännökset ovat välttämättömiä sisämarkkinoiden kehittymisen kannalta. Yksityiskohtaiset säännöt yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien ainesosien merkitsemisestä on annettava viiden vuoden kuluessa. Elintarvikealan tiedekomiteaa on kuultava kaikista direktiiviin liittyvistä kysymyksistä, jotka voivat vaikuttaa kansanterveyteen.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Pakkausmerkinnät


Pakkausmerkinnät

Mietintö: GROSSETETE - ***I - A4-0053/99 - KOM(96)0191 - C4-0627/96 - 96/0123 - COD. Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta.

Parlamentti hyväksyi komission direktiiviehdotuksen muutettuna, äänin 448 puolesta, 38 vastaan ja 13 tyhjää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Turkin sisällyttäminen Nuorten Eurooppa- ja Sokrates-ohjelmiin


Turkin sisällyttäminen Nuorten Eurooppa- ja Sokrates-ohjelmiin

Mietintö: HEINISCH - ***I - A4-0048/99 - KOM(96)0199 - C4-0293/96 - 96/0130 - COD. Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta.

Keski- ja Itä-Euroopan maat sekä Kypros ja Baltian maat ovat jo jonkin aikaa voineet osallistua Sokrates-, Leonardo- ja Nuorten Eurooppa -ohjelmiin. Näiden maiden mukaanottamista on tukenut näkemys, jonka mukaan opetuksella ja koulutuksella voidaan vahvistaa demokraattisten arvojen kunnoittamista EU-jäsenyyttä hakeneissa maissa. Henkilötason kohtaamiset edistävät muiden kansojen ja kulttuurien ymmärtämystä, joihin vaihto-ohjelmat antavat mahdollisuuden. Avoimuuden ja suvaitsevaisuuden hengessä kasvatetut nuoret edistävät rauhanomaisen Euroopan rakentamista.

Turkin osallistuminen EU:n vaihtoohjelmiin on aiheuttanut vakavaa huolta jo ennen toteutumistaan. Monet ovat kiinnittäneet huomiota Turkin räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Tuomioistuimet langettavat edelleen kuolemanrangaistuksia. Lisäksi maassa syyllistytään yleisesti mielivaltaisiin pidätyksiin, kidutuksiin ja murhiin. Turkin demokratiasäätiön kertomuksen mukaan Turkin ihmisoikeustilanteen paraneminen on mahdollista vasta sitten, kun kaikki Turkin kansalaiset sitoutuvat kansainväliseen ihmisoikeusjulistukseen. Tämä voidaan saavuttaa ainastaan opetuksen ja koulutuksen avulla. Tavoitteeseen pyrittäessä olisi otettava huomioon myös maan väestörakenne: Turkissa 0-24 -vuotiaat muodostavat yli 50 prosenttia väestöstä.

Renate Heinisch (PPE, D) ehdottaa Turkin sisällyttämistä Sokrates- ja Nuorten Eurooppa -ohjelmiin. Esittelijä arvioi että Turkin jäsenyysneuvottelut kestävät vielä vuosia. Uudistus olisi kuitenkin konkreettinen osoitus EU:n toistuvasti esiin tuomasta halusta kehittää alakohtaista yhteistyötä Turkin kanssa.

Alustuspuheenvuoro

Renate Heinisch (PPE, D) pahoitteli että keskustelu Turkin sisällyttämisestä Sokrates- ja Nuorten Eurooppa -ohjelmiin on kestänyt jo kolme vuotta. Nuorison kasvattaminen suvaitsevuuden ilmapiirissä on tärkeä tavoite. Tästä syystä KIE- maat ja Kypros on otettu jo aiemmin mukaan kyseisiin ohjelmiin. Heinisch painotti että ohjelmissa on kyse on ihmistenvälisistä suhteista eikä valtiollisista ongelmista.

Heinisch myönsi että Turkin demokratian ja ihmisoikeuksien tilassa on puutteita. Turkkilaisia nuoria ei saa kuitenkaan sulkea pois Euroopasta. Ohjelmat sitovat Turkin vankemmin länteen.

Heinisch arvioi että ohjelmien kautta voidaan vaikuttaa vain osaan turkkilaisista nuorista. Se voi kuitenkin luoda positiivisia kerrannaisvaikutuksia. Ohjelmissa olisi otettava huomioon myös vähemmistöt, etenkin kurdit.

Keskustelu

Konrad Schwaigerin (PPE, D) mukaan ohjelmilla voitaisiin tukea Turkin avautumista kohti Eurooppaa. EU:n olisi luotava pitkän aikavälin strategia ja kannettava oma vastuunsa Turkin tilanteen kohentamisesta. Jos uutta yhteiskuntaa aletaan kasvattaa alusta alkaen, voivat vaikutuksetkin olla pysyvämpiä ja pitkävaikutteisempia.

Philippe Monfils (ELDR, B) piti Turkin sisällyttämistä ohjelmiin ongelmallisena. Turkin ihmisoikeustilanne on huolestuttava, mistä selvänä esimerkkinä ovat viime päivien ongelmat. Turkin olisi selvästi osoitettava kunnioittavansa ihmisoikeuksia. Monfilsin mielestä on väärin, että Turkki pääsee hyötymään EU:n avusta tekemättä itse mitään. Ihmisoikeudet eivät ole neuvoteltavissa oleva asia.

Nelly Maes (ARE, B) ihmetteli, miksi päätös Turkin sisällyttämisestä ohjelmiin halutaan tehdä kovalla kiireellä. Yhteistyö ei kuitenkaan voisi käynnistyä ennen vuotta 2000. Ohjelma tuottaa hyötyä ennen kaikkea turkkilaisille. Heidän on edistyttävä ongelmien ratkaisemisessa ennen kuin lopullinen päätös voidaan tehdä. Turkki ei ole antanut takeita, että kaikki vähemmistöryhmät saisivat mahdollisuuden osallistua ohjelmiin. Maesin mielestä päätöksenteko on väärin ajoitettu. Sitä ei pitäisi tehdä ennen vaaleja.

Komission vastaus

Komissaari Hans van den Broekin (NL) mukaan enemmistö on yhtä mieltä siitä että Turkki olisi otettava mukaan Sokrates- ja Nuorten Eurooppa
-ohjelmiin. Huolimatta Turkin poliittisista ongelmista EU:n olisi edistettävä yhteisymmärrystä nuorison keskuudessa. Van den Broek muistutti että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Van den Broek kertoi että Turkki on jo otettu huomioon vuoden 2000 ohjelmissa ja EU on halukas aloittamaan yhteistyön sen kanssa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi sekä Sokrates- että Nuorten Eurooppa -ohjelmaa koskevat komission ehdotukset kulttuurivaliokunnan esittämin muutoksin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sokrates-ohjelman toinen vaihe


Sokrates-ohjelman toinen vaihe

Suositus toiseen käsittelyyn: PACK - ***II - A4-0062/99 - C4-0018/99 - 98/0195 - COD. Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta.

Alustuspuheenvuoro

Doris Packin (PPE, D) mukaan kaikki tunnustavat Sokrates-ohjelman tärkeyden. Jotta kansalaisista voisi tulla hyviä eurooppalaisia, on heille tarjottava koulutusta. Unioni voi tuoda koulutukseen eurooppalaista lisäarvoa. Unionin koulutusohjelmien tarkoituksena ei ole viedä alueellisten ja paikallisten koulutusorganisaatioiden tehtäviä ja toimivaltaa.

Packin mielestä komission ehdotus Sokrates-ohjelman toiseksi vaiheeksi sisältää monia parannuksia ensimmäiseen vaiheeseen verrattuna. Kulttuurivaliokunta haluaa tarkistuksissaan puuttua vain muutamiin sisältökysymyksiin. Kielten opiskelussa olisi korostettava raja-alueiden tarpeita. Myös ulkomaisten opintojen siirtojärjestelmää olisi vahvistettava niin että nuoret voisivat hyötyä ulkomailla suorittamistaan opinnoista. Kulttuurivaliokunta haluaa uudistaa Erasmus-ohjelman apurahakäytäntöä, sillä stipendit ovat nykyisin liian pieniä. Yliopistojen tulisi ottaa huomioon opiskelijoiden taloudelliset olot apurahoja myöntäessään.

Pack esitti että ohjelman väliarviointi toteutetaan vuonna 2002. Arvioinnin tulisi koskea sekä ohjelman sisältöä että rahoitusta.

Pack piti neuvoston ehdotusta ohjelman rahoitukseksi, 1.550 miljoonaa euroa, liian vaatimattomana. Se johtaisi käytännössä ohjelman rahoituksen vähenemiseen. Packin mielestä rahoituksen tulisi olla vähintään 2.500 miljoonaa euroa.

Keskustelu

Dietrich Elchleppin (PSE, D) mielestä neuvoston ehdottama rahoitus on täysin riittämätön, minkä vuoksi tuhannet nuoret ovat vaarassa jäädä ohjelman ulkopuolelle. Ohjelma tarvitsee lisävaroja, jotta useammat nuoret saisivat mahdollisuuden opiskella ulkomailla. Sokrates-ohjelman avulla voidaan edistää kielten oppimista ja kulttuurien tuntemusta sekä lisätä samalla työvoiman liikkuvuutta. Elchlepp oli tyytyväinen siihen, että kulttuurivaliokunnan muutosesityksissä on otettu huomioon sosiaalipoliittiset näkökohdat.

Myös Renate Heinisch (PPE, D) antoi tukensa ohjelman rahoituksen korottamiselle. Koulutuspolitiikassa olisi tunnustettava eurooppalainen ulottuvuus. Aikuiskoulutuksella on mahdollista tukea demokraattisen yhteiskunnan kehittymistä EU:n jäsenyyttä hakeneissa maissa.

Kyösti Virrankosken (ELDR, FIN) mukaan Sokrates on ollut yksi menestyksekkäimmistä EU-ohjelmista. Se on ollut arvokas varsinkin pienille jäsenmaille koska se on lisännyt merkittävästi opiskelijavaihtoa. Laajentumisen vuoksi ohjelman rahoitus olisi nostettava 2.500 miljoonaan euroon. Samalla on muistettava että Euroopan kilpailukyky riippuu koulutustasosta.

Virrankoski toivoi että ohjelmassa omaksuttaisiin laajempi näkökulma kielten opiskeluun. Sitä ei pitäisi rajata vain unionin virallisiin kieliin sekä iiriin ja letzeburgiin. Ohjelman puitteissa olisi voitava opiskella myös unionin naapurimaiden kieliä. Se edistäisi sekä laajentumista että rajat ylittävää yhteistyötä.

Hugh Kerrin (V, UK) mielestä ohjelman rahoitusta olisi korotettava, jotta myös hakijamaat pääsisivät siihen täydellä teholla mukaan. Kerr uskoi että mitä enemmän nuoret tapaavat toisiaan, sitä paremmin he ymmärtävät Euroopan merkityksen.

Marjo Matikainen-Kallström (PPE, FIN) luonnehti Sokrates-ohjelmaa yhdeksi tärkeimmäksi kanavaksi, jonka kautta voidaan tukea kansalaisten liikkuvuutta. Hakijamaiden mukaanotto ohjelman piiriin on luonnollinen askel kohti laajempaa Eurooppaa. Yksittäisen kansalaisen on voitava osallistua ohjelmaan ilman liian pienen rahoituksen aiheuttamia hankaluuksia. Sisällöllisesti ohjelmassa olisi korostettava pienten vähemmistökielten opiskelua. Matikainen-Kallström piti tärkeänä myös aikuisopiskelijoiden mukaanottoa sekä opintosuoritusten vastavuoroista tunnustamista. Hän korosti että Sokrates-ohjelmaan sijoitettu raha maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Säästäminen Sokrates-ohjelman varoista olisi lyhytnäköistä politiikkaa.

Komission vastaus

Komission jäsen Edith Cresson (F) kiitti parlamenttia sitoutumisesta Sokrates-ohjelmaan. Parlamentti on osoittanut poliittista tahtoa saada uutta ohjelmaa koskevat neuvottelut päätökseen ennen eurovaaleja. Vaaleissa kansalaiset haluavat näyttöä siitä, että unionilla on myös koulutusulottuvuus.

Cresson kertoi että neuvosto on hyväksynyt sekä Sokrates- että Leonardo-ohjelmaa koskevan yhteisen kannan. Sitä vastoin nuoriso-ohjelmaa koskevat neuvottelut jatkuvat edelleen. Cresson toivoi että parlamentti ehtii antaa lausuntonsa kaikista ohjelmista ennen nykyisen toimikautensa päättymistä.

Cressonin mukaan komissio hyväksyy yhtä lukuun ottamatta kaikki parlamentin esittämät muutosehdotukset joko kokonaan tai osittain. Komissio tukee myös parlamentin vaatimusta ohjelman rahoituksen korottamisesta 2,5 miljardiin euroon. Cresson toivoi että parlamentin ja neuvoston sovittelumenettelyssä päädytään kaikkia tyydyttävään loppuratkaisuun. Lopullinen päätös olisi saatava aikaan Saksan puheenjohtajakaudella, jotta uusi ohjelma voisi käynnistyä suotuisissa oloissa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan kulttuurivaliokunnan esittämin tarkistuksin. Parlamentti ehdottaa ohjelmalle 2,5 miljardin euron rahoitusta.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Yhteisen kalastuspolitiikan alueellistaminen


Yhteisen kalastuspolitiikan alueellistaminen

Mietintö: GALLAGHER - A4-0018/99. Kalatalousvaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön (äänin 351 puolesta, 76 vastaan ja 22 tyhjää) tekemällä siihen useita teknisluontoisia tarkistuksia.

 
  Oikeudellinen huomautus