Banner page The European Parliament The European Parliament
Banner page

Hakemisto 
 
 

Viikkokatsaus : 08-03-99(s)

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Komission julkilausuma EU:n ja Yhdysvaltojen banaanikiistasta


Komission julkilausuma EU:n ja Yhdysvaltojen banaanikiistasta

Komission jäsen Sir Leon Brittan (UK) selosti parlamentille Yhdysvaltojen ja EU:n banaanikiistan viimeisiä vaiheita. WTO:n yleisneuvosto keskusteli helmikuun puolivälissä myönnytyksistä, joita EU oli pyytänyt. Suurin osa WTO:n jäsenistä tuki unionin kantaa. WTO:n sovittelijat vaativat sekä unionilta että Yhdysvalloilta lisätietoja 15. maaliskuuta mennessä. Amerikkalaiset päättivät ryhtyä rangaistustoimiin eurooppalaista tuontia vastaan, vaikka asian käsittely oli vielä kesken. Yhdysvallat langetti 100 prosentin tullit taannehtivasti tietyille tuotteille. Päätös on pantu jo täytäntöön, mikä loukkaa WTO:n sääntöjä. Suurin osa WTO:n jäsenistä arvosteli Yhdysvaltojen päätöstä 8. maaliskuuta järjestetyssä WTO:n yleisneuvostossa.

Brittan korosti ettei unionin pidä kuitenkaan ryhtyä yksipuolisiin ja laittomiin vastatoimiin. Sen on tuomittava Yhdysvaltojen käyttäytyminen, mutta valmistauduttava käymään keskusteluja banaanin markkinajärjestelyistä. Komissio on jo saanut jäsenvaltioilta muodollisen pyynnön ryhtyä neuvotteluihin Yhdysvaltojen kanssa. Sen on otettava neuvotteluissa huomioon AKT-maiden tilanne. Komissio tuomitsee amerikkalaisten toimet ja aikoo ryhtyä kaikkiin mahdollisiin vastatoimiin WTO:n puitteissa. WTO:n tehtävänä on saada aikaan menetelmä, jolla kiista voidaan ratkaista. Brittan vakuutti, ettei Eurooppa seuraa toimettomana WTO:n sääntöjen rikkomista.

Keskustelu

Erika Mannin (PPE, D) mielestä unionin ja Yhdysvaltojen välinen kiista on täysin absurdi. Yhdysvalloilla ei ole oikeutta asettaa yksipuolisia sanktioita unionia vastaan ennen sovittelun päättymistä. Mann antoi tukensa komission toimille ja vaati sitä pitämään kiinni WTO:n määräyksistä. Sen on kuitenkin samalla pidettävä kaikki vaihtoehdot avoimina. Mann toivoi että transatlanttinen yhteistyö jatkuu myös kriisiaikoina. Unionin jäsenmaiden ja toimielinten tulisi keskustella siitä, miten ne voisivat yhdessä vahvistaa WTO:ta.

Peter Kittelmann (PPE, D) korosti että Yhdysvallat on rikkonut WTO:n sääntöjä. Se ei enää kunnioita kansainvälisiä määräyksiä, vaan toimii pelkästään kansallisten etujen pohjalta. Unionin ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että WTO:n mielestä se on vain osittain oikeassa. Komission tulisi siksi jatkaa neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa.

Kittelmann ennusti että kauppakiistat jatkuvat myös tulevina vuosina. WTO:sta ei saisi tehdä tällaisten kiistojen pelinappulaa.

Honório Novon (GUE-NGL, P) mielestä Yhdysvallat harjoittaa imperialistista politiikkaa. Unionin pitäisi estää amerikkalaisten tuotteiden pääsy markkinoilleen, koska Yhdysvallat rikkoo WTO:n sääntöjä. Komission olisi edelleen vahvistettava sitoutumistaan AKT-maiden kanssa käytävään kauppaan.

Leonie van Bladelin (UPE, NL) mielestä on mahdotonta hyväksyä Yhdysvaltojen toimia, jotka rikkovat WTO:n sääntöjä. Kauppasodasta ei ole kummallekaan osapuolelle mitään hyötyä. Van Bladel tiedusteli komissiolta, aikooko se odottaa WTO-paneelin tuloksia vai ryhtyä vastatoimiin.

Wolfgang Kreissl-Dörfler (V, D) korosti että Yhdysvallat häiritsee WTO:n työtä. Banaanikiistan takana väikkyvät jo uudet konfliktit, jotka koskevat hormonilihaa ja geenimuunneltuja organismeja. Yhdysvaltojen kanssa ei voi neuvotella. Komission olisi mietittävä tarkkaan, miten se voi suojella unionia. Mikäli riitaa ei kyetä sopimaan, WTO liukastuu banaaninkuoreen.

Winifred Ewing (ARE, UK) ihmetteli miksi maailman voimakkain valtio on vajonnut tällaiseen moraaliseen rappioon. Amerikkalaisyhtiöt hallitsevat jo varsin suurta osaa EU:n banaanikaupasta. Ewing muistutti että Lomén sopimus on ollut voimassa vuosikausia. Hän ihmetteli miksi Yhdysvallat on päättänyt ryhtyä vastatoimiin juuri nyt.

Luciano Vecchin (PSE, I) mielestä unionin olisi pyrittävä välttämään kauppasodan laajentuminen. Unionin olisi kuitenkin puolustettava AKT-maiden etuja.

James Ellesin (PPE, UK) mielestä on hämmästyttävää, että unionin ja Yhdysvaltojen välinen kauppakiista on syntynyt sellaisen tuotteen vuoksi, jota kumpikaan ei itse tuota. Molempien osapuolten olisi kannettava vastuunsa kiistan ratkaisemiseksi. Puheenjohtajamaan olisi tehtävä aloitteita tilanteen laukaisemiseksi.

Manuel Medina Ortegan (PSE, E) mielestä väite, jonka mukaan kumpikaan osapuoli ei ole merkittävä banaanin tuottaja, on amerikkalaista propagandaa. Banaaneja tuotetaan mm. Madeiralla, Kreikassa ja Guadeloupella. Kyseessä on juridinen kiista, sillä toinen osapuoli toimii laittomasti. Unionin etuja on puolustettava laillisin keinoin. Poliittiset neuvottelut on aloitettava sitten kun WTO on tehnyt päätöksensä.

Staffan Burenstam-Linderin (PPE, S) mielestä on tärkeää pitää kiinni WTO:n säännöistä. Unionin on kuitenkin arvioitava uudestaan myös omia toimiaan. Kun WTO vahvistaa kantansa, siitä on molempien osapuolten pidettävä kiinni.

Komission vastaus

Komissaari Sir Leon Brittan (UK) oli tyytyväinen parlamentin antamaan tukeen. Se on hyvä lisä kansainvälisen yhteisön eli WTO:n jäsenmaiden enemmistön ilmaisemaan kantaan. Viattomat ihmiset unionin jäsenmaissa ja AKT-maissa ovat joutuneet panttivangeiksi taistelussa, johon heillä ei ole mitään osuutta. Brittan lupasi että EU taistelee Yhdysvaltoja vastaan WTO:n sääntöjen puitteissa. Hän muistutti että amerikkalaiset banaanintuottajayritykset hallitsevat jo nyt 70 prosenttia unionin banaanimarkkinoista.

Brittanin mukaan Yhdysvallat ei voi rikkoa sääntöjä ilman että se vaikuttaa unionin ja Yhdysvaltojen välisiin suhteisiin. Yhdysvaltojen on hylättävä yksipuoliset toimet ja pitäydyttävä säännöissä.

Brittan ilmoitti ettei hän pelkää banaanisotaa, koska hän uskoo että unionin harjoittama politiikka parantaa aidosti maailmankauppaa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0253/99, jossa se tuomitsee Yhdysvaltain päätöksen vaikeuttaa eurooppalaisten tavaroiden myyntiä asettamalla tietyille EU:sta tuotaville tavaroille 100 prosentin takuumaksut. Parlamentti katsoo että Yhdysvaltain yksipuolinen toiminta rikkoo WTO:n sääntöjä. Se kehottaa Yhdysvaltoja luopumaan kaikista yksipuolisista toimista sekä kunnioittamaan Maailman kauppajärjestön sääntöjä.

Parlamentti pyytää komissiota ja neuvostoa ryhtymään asianmukaisiin vastatoimiin WTO:n oikeudellisen kehyksen puitteissa. Se tukee komission vaatimusta, jonka mukaan WTO:n on nimitettävä paneeli tutkimaan, onko Yhdysvaltain kauppalainsäädännön 301 pykälä, johon USA:n hallituksen päätös perustuu, WTO:n määräysten mukainen.

Parlamentin mielestä tämän vuoden loppupuolella alkavissa WTO-neuvotteluissa on varmistettava, että Maailman kauppajärjestössä vahvistetaan kestävän kehityksen perusperiaatteet. Se tukee komission neuvottelustrategiaa banaanikiistassa, jonka mukaan WTO:ssa sovittuja sääntöjä ja menettelyjä on noudatettava mahdollisimman tarkasti.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Berliinin huippukokouksen valmisteluja koskevat julkilausumat


Berliinin huippukokouksen valmisteluja koskevat julkilausumat

Neuvoston julkilausuma

Neuvoston edustaja, Saksan varaulkoministeri Günter Verheugen kertoi että neuvosto on viime viikkojen aikana edistynyt useissa keskeisissä kysymyksissä, jotka liittyvät Agenda 2000 -neuvotteluihin. Saksa on neuvoston puheenjohtajamaana lähtenyt siitä että Berliinin huippukokouksessa 24.- 25. maaliskuuta päästään sopuun jäljellä olevista kysymyksistä.

Verheugenin mukaan Petersbergissä järjestetyssä epävirallisessa kokouksessa ei ollut vielä mahdollisuutta päästä yhteisymmärrykseen koko Agenda 2000 -paketista. Kaikki osapuolet kuitenkin vakuuttivat että ratkaisu on löydettävä maaliskuun loppuun mennessä. Saksa pitää tästä kiinni eikä salli jäsenmaiden lipsumista alkuperäisestä aikataulusta.

Jäsenmaat ovat yksimielisiä siitä että maatalous- ja rakennekysymyksistä on sovittava samanaikaisesti rahoitusuudistuksen kanssa. Verheugen piti maatalousuudistusta tarpeellisena, koska laajentumista ei voida toteuttaa ilman tuntuvia säästöjä. Myös koheesiorahastoa koskeva kysymys on edelleen ratkaisematta. Neuvosto uskoo että asiasta sovitaan viimeistään Berliinin huippukokouksessa.

Verheugenin mielestä EU:n rahoitusuudistuksessa on edettävä vaiheittain ylilyöntien välttämiseksi. Yleisten asiain neuvoston tehtävänä on viimeistellä Berliinin huippukokouksen valmisteluja 22. maaliskuuta järjestettävässä kokouksessa.

Verheugen piti neuvoston ja parlamentin vuorovaikutusta ratkaisevan tärkeänä, jotta Agenda 2000 -neuvottelut saadaan päätökseen. Saksa tekee kaikkensa, jotta parlamentin näkemykset otetaan huomioon lopullisissa ratkaisuissa.

Komission julkilausuma

Komission puheenjohtajan Jacques Santerin (L) mukaan seuraavat viikot ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n tulevaisuuden kannalta. Berliinissä tehtävät päätökset viitoittavat unionin tien tulevalle vuosisadalle. Agenda 2000 -neuvotteluissa sovitaan vuosia 2000-2006 koskevista uudistuksista. Sen myötä niillä on oleellinen merkitys myös EU-jäsenyyttä hakeneiden maiden kannalta.

Santer piti tärkeänä että Agenda-neuvotteluissa pidetään kiinni budjettikurista, jotta EU kykenisi vastaamaan työttömyyden, talouskasvun, maatalouden ja laajentumisen kaltaisiin haasteisiin. Ilman budjettikuria uudistukset jäävät keskeneräisiksi. Komissio ei ole valmis antamaan periksi tässä asiassa.

Santer kertoi että maatalousministereiden kokouksessa on toistuvasti vaadittu menojen vakauttamista. Samanaikaisesti neuvotteluissa on korostettu uudistusten tarpeellisuutta. Komission mielestä solidaarisuuden on säilyttävä EU:n peruspilarina myös tulevaisuudessa. Komissio ei hyväksy ehdotuksia, jotka aiheuttaisivat tuntuvia leikkauksia maanviljelijöiden tuloihin.

Santer korosti että Berliinin huippukokouksessa on saatava aikaiseksi järkevä kompromissi. Jäsenmaiden on sovittava ylimenojärjestelyistä, joilla voidaan helpottaa tukileikkausten kohteiksi joutuvia sektoreita. Komissio pitää solidaarisuusrahastoa ratkaisevan tärkeänä uudistuksia toteutettaessa.

Santer arveli että rahoituskysymyksissä voidaan päästä tasapainoiseen kompromissiin, joka helpottaa nykyisten nettomaksajien kustannustaakkaa. Berliinin huippukokouksessa ratkaistaan EU:n tulevaisuus. Tämän vuoksi on tärkeää että neuvotteluja jatketaan sovittelevassa hengessä.

Santer muistutti että Euroopalla on tulevina vuosina ensimmäistä kertaa 500 vuoteen mahdollisuus toteuttaa yhtenäinen manner. Tätä tilaisuutta ei pidä jättää käyttämättä.

Keskustelu

Manuel Medina Ortega (PSE, E) toivoi että neuvoston puheenjohtaja, Saksan liittokansleri Gerhard Schröder löytää 15. maaliskuuta alkavalla pääkaupunkikierroksellaan sovun Agenda 2000 -neuvottelujen avoimiin kysymyksiin. Medina Ortegan mielestä neuvotteluissa on tärvätty aivan liikaa aikaa rahoituskysymyksiin. Samanaikaisesti 18 miljoonaa työtöntä odottaa unionilta konkreettisia ehdotuksia tilanteensa helpottamiseksi.

Medina Ortega varoitti ettei EU:n pidä ylläpitää kahden nopeuden yhteisöä, jossa köyhempi puolisko jää kauaksi rikkaista naapureistaan. Hän piti koheesiorahaston toiminnan jatkumista ratkaisevan tärkeänä.

Medina Ortegan mukaan EU:n koneisto tekee parhaillaan likaista työtä. Asiat on saatava rullaamaan viimeistään Berliinin huippukokouksen päätyttyä.

Elmar Brokin (PPE, D) mielestä Agenda 2000 -neuvotteluissa olisi tarkasteltava kriittisesti maatalousuudistusta. Jäsenmaiden on pidettävä kiinni sisämarkkinoiden toimivuudesta maatalouden tukipolitiikasta sovittaessa.

Brok muistutti että kesäkuussa järjestettävässä Kölnin huippukokouksessa on määrä valmistella myös seuraavaa hallitusten välistä konferenssia. Hän toivoi että neuvosto kävisi parlamentin kanssa tiiviitä keskusteluja HVK:ssa käsiteltävistä kysymyksistä.

Brokin mielestä komission seuraava puheenjohtaja olisi nimitettävä vasta Euroopan parlamentin vaalien tulosten selvittyä. EU:n demokraattisuuden kannalta on tärkeää että EU-vaalien tulokset heijastuvat myös komission kokoonpanossa.

Laurens Brinkhorst (ELDR, NL) varoitti että Berliinin huippukokouksessa on paljon pelissä. EU joutuu vaikeuksiin ellei Agenda 2000 -neuvotteluja saada päätökseen maaliskuun loppuun mennessä.

Brinkhorstin mukaan maatalousuudistus edellyttää tosiasioiden tunnustamista. Maatalousmenoja ei voi enää kasvattaa. Samalla EU:n olisi luovuttava korvausmenettelyistä. Yhteisen maatalouspolitiikan on kohdeltava kaikkia maita tasavertaisesti.

Gerard Collins (UPE, IRL) totesi että Agenda 2000 -neuvottelut ovat vaikein asia mitä Euroopan yhteisössä on koettu sen perustamisen jälkeen. Maatalouspolitiikan uudistaminen olisi toteutettava mahdollisimman tasapainoisesti. Jäsenmaiden ei pidä missään olosuhteissa hyväksyä maatalouden uutta kansallistamista. Samalla on varmistettava, että koheesiorahasto jatkaa toimintaansa ainakin vuoteen 2003 saakka.

Alonso Puerta (GUE-NGL, E) muistutti että Agenda 2000 -neuvottelujen tarkoituksena on valmistaa unionia tuleviin haasteisiin. Neuvottelut eivät saa merkitä koheesiopolitiikan päättymistä. Puerta toivoi että lopullinen ratkaisu laadittaisiin parlamentin esittämien ehdotusten pohjalta.

Elisabeth Schroedter (V, D) piti ratkaisevan tärkeänä että Berliinin huippukokouksessa löydetään kaiki tyydyttävä ratkaisu. Agenda 2000 -neuvottelujen epäonnistuminen tarjoaisi vaarallisen välineen EU-vastaisille ja äärinationalistisille voimille. Sen vuoksi on tärkeää että kaikki jäsenmaat ovat valmiita kompromisseihin.

Cristiana Muscardinin (NI, I) mielestä Saksan rahoitusosuuden vähentämistä on vaikea toteuttaa, mikäli EU:n pitää samanaikaisesti tehdä lisäuhrauksia laajentumisen toteuttamiseksi. Hän tuki Saksan ehdotusta, jonka mukaan EU- rahoitusta voisi nostaa neljän prosentin tasolle jäsenmaiden bkt:sta. Bkt-osuuden lisääminen varmistaisi, että EU noudattaa solidaarista politiikkaa myös tulevaisuudessa.

Klaus Rehder (PSE, D) varoitti ettei Agenda 2000 -neuvotteluissa pidä sopia leikkauksista, jotka uhkaisivat EU:n maaseudulla toimivien kansalaisten toimeentuloa.

Gerardo Galeote Quecedo (PPE, E) totesi että EU:n kansalaisten on Berliinin huippukokouksen kynnyksellä vaikea peitellä pessimismiään. Hän piti erityisen huolestuttavana että neuvosto muuttaa esityksiään laidasta laitaan kun huippukokoukseen on aikaa enää pari viikkoa.

Gisèle Moreaun (GUE-NGL, F) mielestä uudistuksia toteutettaessa olisi osoitettava nykyistä suurempaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kaikkien jäsenmaiden olisi sopeutettava maatalousmenojaan, jotta rahoitusta voitaisiin suunnata työllisyyden tukemiseen.

James Nicholsonin (I-EDN, UK) mukaan neuvoston puheenvuoro oli pelkkää silmänlumetta. Tosiasiassa mitään edistystä ei ole saavutettu. Maiden, jotka ovat vuosien ajan kehuskelleet eurooppalaisuudellaan, olisi aika ryhtyä maksamaan itselleen kuuluvaa osuutta EU:n toiminnan turvaamiseksi.

Jean-Marie Le Penin (NI, F) mielestä Ranska on paljastanut korttinsa liian aikaisin Agenda 2000 -neuvotteluissa. Jospinin hallitus on ainoa, joka on valmis uhraamaan viljelijänsä eurooppalaisen idealismin alttarille. Berliinin huippukokous merkitsee katastrofia Ranskalle, joka joutuu Itä-Euroopan jälleenrakennuksen maksumieheksi.

Pierluigi Castagnetti (PPE, I) viittasi EKP:n puheenjohtajan haastatteluun, jossa hän peräänkuulutti aitoa talouspolitiikkaa Euroopan unionille. Castagnettin mielestä EU ei selviä valtavista haasteistaan ilman veropolitiikan harmonisointia.

Arlindo Cunhan (PPE, P) mielestä on mahdotonta hyväksyä että EU:n uudistukset riippuvat Euroopan talouspoliittisista suhdanteista. EU:n köyhimmät alueet eivät saa joutua maatalouspoliittisten uudistusten maksumiehiksi. Maatalousuudistus on toteutettava mahdollisimman joustavasti. Maatalousministereiden toistaiseksi laatimista esityksistä puuttuu eurooppalainen visio.

Terence Wynn (PSE, UK) piti keskusteluja toimielinten välillä ratkaisevan tärkeinä Agenda 2000 -neuvottelujen saattamiseksi päätökseen. Toimielinten välinen sopimus on välttämätön keskeisten kysymysten ratkaisemiseksi.

Wynn varoitti että maatalousuudistuksen epäonnistuminen lykkäisi myös laajentumista. Toisaalta neuvoston on turha kiirehtiä päätöksiä, ellei se samalla löydä ratkaisua rahoitusongelmaan. Kaikissa päätöksissä on otettava huomioon koheesion ja kestävän kehityksen vaatimukset.

Neuvoston vastaus

Neuvoston edustaja, Saksan varaulkoministeri Günter Verheugen piti parlamentissa käytyä keskustelua rohkaisevana. Hän uskoi että Agenda 2000 -neuvottelut tarjoavat riittävät välineet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristösuojelun turvaamiseksi EU:n alueella.

Verheugen viittasi saksalaiseen sananlaskuun toteamalla ettei iltaa pidä arvostella ennen kuin päivä on päättynyt. Hän muistutti että siinä missä parlamentti voi tehdä enemmistöpäätöksiä, neuvostossa tarvitaan yksimielisyyttä. Neuvoston puheenjohtajan on mahdotonta esittää dogmaattisia vaatimuksia, koska lopullinen ratkaisu vaatii kuitenkin 15 jäsenmaan tuen.

Verheugen hämmästeli myös parlamentin Välimeren maista tulevien edustajien kommentteja, joiden mukaan maatalousneuvotteluista puuttuisi riittävä eurooppalainen visio. Viime viikkoina tämä on ollut pikemminkin Välimeren maiden neuvottelijoiden ongelma.

Verheugen torjui väitteet, joiden mukaan nettomaksajan ongelma koskisi vain Saksaa. Tosiasiassa rahoitusuudistusta ovat vaatineet useasta maasta koostuva ryhmä. Selvää on että pitkän aikavälin rahoituksesta on sovittava nyt eikä myöhemmin.

Verheugen päätti puheenvuoronsa toteamalla että Agenda 2000 -neuvottelujen ratkaisumahdollisuudet näyttävät hyviltä. Samalla hän tuki parlamentin jäsenten esitystä toimielinten välisen yhteistyön tiivistämiseksi.

Äänestys

Parlamentti hylkäsi yhteisen päätöslauselman B4-0228/99 äänin 164 puolesta, 215 vastaan ja 6 tyhjää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Neuvoston ja komission julkilausumat Kosovon tilanteesta


Neuvoston ja komission julkilausumat Kosovon tilanteesta

Neuvoston julkilausuma

Neuvoston edustaja Günter Verheugen muistutti että neuvottelut Kosovon kriisin ratkaisemiseksi jatkuvat muutaman päivän kuluttua Ranskan Rambouillet´ssa. Neuvosto tekee kaikkensa, jotta neuvottelut saadaan menestyksellisesti päätökseen. Tähän mennessä käydyt neuvottelut eivät ole olleet turhia. Kansainvälisen yhteisön päättäväinen esiintyminen sai konfliktin osapuolet neuvottelupöydän ääreen. Neuvotteluissa on sovittu Jugoslavian liittotasavallan alueellisen koskemattomuuden sekä Kosovon itsehallinnon takaamisesta. Kosovon asema on määrä selvittää kolmen vuoden kuluessa. Maaliskuun puolivälissä neuvotellaan Nato-joukkojen kohtalosta. Kosovon maltilliset kosovolaisedustajat ovat ilmoittaneet valmiutensa sopimuksen allekirjoittamiseen. Kosovolaisten kanta on varoitus serbeille, joiden ei pidä asettua sopimuksen allekirjoittamisen tielle.

Verheugenin mukaan Saksan ulkoministeri Joschka Fischler on todennut että sopimuksen torjuminen johtaisi Jugoslavian täydelliseen eristämiseen. Myös Naton iskujen uhka on edelleen ajankohtainen. Mikäli sopimus saadaan aikaan, unioni on valmis ryhtymään toimiin sen täytäntöönpanemiseksi. Komissio on suunnitellut avustajakonferenssin koollekutsumista. Sen tavoitteena on edistää pakolaisten kotiinpaluuta, joka on Kosovon tilanteen normalisoitumisen edellytys. Unioni on valmis antamaan alueelle taloudellista apua, kun sekä Kosovo että Jugoslavia hyväksyvät yhteysryhmän ehdotuksen. Verheugen vetosi painokkaasti molempiin osapuoliin, jotta sopimus saataisiin aikaan.

Komission julkilausuma

Komission jäsen Manuel Marín (E) kertoi että komissio on painostanut konfliktin osapuolia allekirjoittamaan Rambouillet´n sopimuksen. Kaikki osapuolet ovat tietoisia kansainvälisen yhteisön kannasta. Tämänhetkisten tietojen mukaan myös UCK aikoo allekirjoittaa sopimuksen.

Marín korosti että sopimus on pantava täytäntöön välittömästi, jotta alueen sosioekonomista kehitystä voitaisiin edistää. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on keskityttävä jälleenrakentamiseen. Komissio on jo nyt arvioinut syntyneitä vahinkoja. Se suunnittelee lahjoittajakokouksen järjestämistä, jotta jälleenrakentamisen kustannukset voidaan kattaa. Samalla on pohdittava ratkaisuja, joiden avulla voidaan kehittää kansalaisyhteiskuntaa.

Keskustelu

Hannes Swoboda (PSE, A) epäili etteivät osapuolet ole valmiita rauhaan. Painostuksen alla on vaikeaa luoda kumppanuutta. Kosovon vastarintaliikkeen olisi osoitettava kompromissivalmiutta. Muuten sen on turha odottaa kansainvälisen yhteisön solidaarisuutta. Sopimuksen täytäntöönpanoa on tuettava sotilaallisesti.

Doris Packin (PPE, D) mielestä Rambouillet´ssa ei saatu aikaan konkreettista sopimusta. Kokouksesta huolimatta Serbian sotilaat tekevät tuhojaan Kosovossa. He ovat luoneet Makedonian rajalle uhkakulissin, mikä on saanut lukuisat albaanit pakenemaan kotiseudultaan. Unioni seuraa tilannetta sivusta.

Pack toivoi että osapuolet allekirjoittavat Rambouillet´n sopimuksen huonoista ennusmerkeistä huolimatta. Sopimuksen toimeenpanolle on luotava sotilaalliset takuut. Ilman sotilaallista valvontaa sopimus on pelkkää paperia. Presidentti Milosevic olisi saatava vastaamaan rikoksistaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen.

Hadar Cars (ELDR, S) peräänkuulutti eurooppalaista identiteettiä, joka perustuu yhteisiin arvoihin. Hänen mielestään Kosovon kriisi on osoitus siitä, että kansallistunne on noussut kaiken yläpuolelle. Balkanin alueen asukkaiden olisi päästävä eroon liiallisesta nationalismista.

Ioannis Theonas (GUE-NGL, GR) varoitteli turvautumasta sotilaalliseen ratkaisuun. Naton uhka vahvistaa ensisijassa ääriaineisten toimintaa ja estää poliittisen ratkaisun saavuttamisen. Naton joukkojen toiminta uhkaa Balkanin vakautta.

Per Gahrton (V, S) ilmoitti tukevansa kansainvälisen yhteisön toimia rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Hän ilmoitti kannattavansa myös rauhaanpakottamista, mikäli joukot toimivat YK:n mandaatilla. Entistä Jugoslaviaa varten olisi laadittava vakautussopimus.

Olivier Dupuis (ARE, I) korosti että Kosovon kriisin perussyy on edelleen Belgradissa. Presidentti Milosevicin toimien vuoksi Kosovosta on joutunut pakenemaan 100.000 ihmistä. Dupuis toivoi että sopimus syntyy ja että se pannaan myös täytäntöön. Hän kuitenkin epäili että niin kauan kun Milosevic on vallassa, Kosovoon ei saada rauhaa eikä Serbia demokratiaa.

Gary Titleyn (PSE, UK) mielestä Rambouillet´ssa saavutettiin merkittäviä edistysaskeleita. Seuraavan viikon neuvottelut ovat rauhan kannalta ratkaisevia. Neuvottelujen tavoitteeksi on asetettava sopimus, joka toimii ja joka voidaan panna täytäntöön.

Titleyn mielestä on tärkeää että yhteysryhmä pysyy koossa. EU:n jäsenvaltioiden on toimittava täyden keskinäisen solidaarisuuden hengessä.

Titleyn mielestä kansainvälisen yhteisön on tehtävä selväksi ettei se siedä sotarikoksia. Titley epäili ettei sopimus toimi ilman Naton sotilaallista läsnäoloa. Alueelle ei kuitenkaan pidä viedä joukkoja ennen sopimuksen allekirjoittamista. Unionin ei pidä uhrata penniäkään alueen jälleenrakennukseen ennen kuin sopimus on astunut voimaan.

Otto von Habsburgin (PPE, D) mielestä todellinen ongelma on presidentti Milosevic. Hän muistutti että sotaan riittää yksi, mutta rauhaan tarvitaan kaksi. Unionin ei pidä sortua illuusioihin. Ilman sotilaallista läsnäoloa on mahdotonta saavuttaa rauhaa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0227/99, jossa se tukee Rambouillet´n rauhankonferenssin ponnisteluja löytää poliittinen ratkaisu Kosovon konfliktiin. Parlamentti pitää tähän mennessä saavutettuja tuloksia myönteisinä. Se patistaa konfliktin osapuolia täysipainoiseen yhteistyöhön tulevan sopimuksen viimeistely ja allekirjoitusprosessissa. Lisäksi se kehottaa osapuolia myös pidättymään toimista, jotka vaarantaisivat Rambouillet´n konferenssin saattamisen onnistuneesti päätökseen, sekä kunnioittamaan täydellisesti aselepoa ja välttämään kaikkia provosoivia toimia.

Parlamentti on vakuuttunut siitä, että kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja tarvitaan rauhansopimuksen pitämiseksi voimassa. Sen mielestä joukkojen läsnäolo alueella parantaisi paikallisten albaanien ja serbien turvallisuutta.

Parlamentti kehottaa yhteisöä ja sen jäsenvaltioita tukemaan sopimuksen kaikkien kohtien täytäntöönpanoa sekä Kosovon taloudellista, yhteiskunnallista ja poliittista jälleenrakentamista. Se kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan avustustoimia, jotka on suunnattu alueen pakolaisille ja ihmisille, jotka ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan.

Parlamentti kehottaa kaikkia osapuolia yhteistyöhön entisen Jugoslavian sotarikoksia tutkivan kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa, ja toimittamaan kyseiselle tuomioistuimelle kaikki niiden hallussa olevat todisteet, joista käy ilmi syylliset Kosovossa tehtyihin rikoksiin. Parlamentti korostaa, ettei unionin pidä tehdä minkäänlaisia myönnytyksiä tämän tuomioistuimen työskentelytapaa koskien.

Parlamentti kehottaa neuvostoa ja komissiota sitoutumaan kansalaisyhteiskunnan luomiseen Jugoslavian liittotasavallassa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Keskustelu ajankohtaisista asioista


Keskustelu ajankohtaisista asioista

USA:n sotilastuomioistuimen päätös Cavalesen onnettomuudesta

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0272/99 jossa se tuomitsee USA:n sotilastuomioistuimen päätöksen, joka vapautti Cavalesessa, Italiassa, vuonna 1998 sattuneen onnettomuuden syylliset kaikesta vastuusta. Amerikkalainen sotilaslentokone katkaisi 3. helmikuuta 1998 köysiradan vaijerin ja aiheutti onnettomuuden, jossa kuoli 20 ihmistä, jotka olivat kansalaisuudeltaan italialaisia, belgialaisia, saksalaisia, itävaltalaisia, hollantilaisia ja puolalaisia.

Parlamentti pyytää Yhdysvaltain viranomaisia jatkamaan onnettomuuden tutkimuksia, jotta selvitettäisiin, ketkä olivat siitä välittömästi ja välillisesti vastuussa, sekä taattaisiin riittävät korvaukset uhrien perheille. Samalla se pyytää USA:n hallintoviranomaisia varmistamaan, että uhrien perheet saavat Yhdysvaltain presidentin lupaamat korvaukset.

Parlamentti ehdottaa että Lontoon yleissopimusta muutetaan siten, että siinä määritetään vastuu onnettomuus- ta lainrikkomistapauksissa, joihin Naton asevoimat syyllistyvät asemavaltioissaan. Neuvoston ja komission olisi jäsenvaltioiden kanssa edistettävä sellaisia toimia, joilla parannetaan ilmassa tai maassa lähellä siviiliväestöä suoritettavien sotilasharjoitusten turvallisuutta.

Kuuban ihmisoikeustilanne

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0240/99, jossa se tuomitsee Kuuban toisinajattelijoiden ja opposition jäsenten pidättämiset ja kotiarestit, joilla rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia. Lisäksi se torjuu Kuubassa äskettäin säädetyt lait, joilla laajennetaan kuolemantuomiota ja rajoitetaan kansalaisten perusoikeuksia.

Parlamentti pyytää neuvostoa ja komissiota jatkamaan ponnistelujaan myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi Kuubassa sekä pitämään kiinni EU:n periaatteesta kunnioittaa ihmisoikeuksia ja demokratian arvoja. EU:n toimintaohjelmien on tuettava tämän tavoitteen saavuttamista.

EU:n painopistealueet YK:n ihmisoikeustoimikunnan kokouksessa

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0238/99, jossa se suosittelee useita painopistealueita YK:n ihmisoikeustoimikunnan seuraavaa istuntoa varten 22. maaliskuuta1999. Se pyytää ihmisoikeustoimikuntaa tukemaan vuosituhannen vaihteen yleistä armahdusta parlamentin ehdottamille mielipidevangeille. Samalla se tukee sellaisten sosiaalisten ja oikeudellisten normien kehittämistä, jotka koskevat lasten suojelua sodan käynnin vaikutuksilta. Neuvoston on ehdotettava ihmisoikeustoimikunnan kokouksessa päätöslauselmaa, jolla kielletään kaikenlainen aseellinen palvelu alle 18-vuotiailta.

Parlamentin mielestä neuvoston ja EU:n jäsenvaltioiden olisi ehdotettava ihmisoikeuskokouksessa myös päätöslauselmaa, jossa tuomitaan lasten ja naisten hyväksikäyttö ja kauppa. Naisten oikeuksien kunnioittamisen laajempi tunnustaminen on oleellisen tärkeää oikeudenmukaista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa luotaessa.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen Venäjällä

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0280/99, jossa se kehottaa Venäjän hallitusta noudattamaan tiukasti ihmisoikeuksia koskevia yleissopimuksia ja kansainvälisiä peruskirjoja. Se vaatii Venäjän hallitusta taistelemaan rasismia, antisemitismiä ja kaikenlaista vähemmistöryhmiin kohdistuvaa suvaitsemattomuutta vastaan.

Parlamentti tuomitsee erittäin jyrkästi korkeiden venäläisten poliittisten johtajien antisemitistiset lausunnot ja vaatii Venäjän viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta nämä henkilöt joutuisivat vastaamaan lausunnoistaan oikeudessa.

Parlamentti pahoittelee ettei vaihtoehtoista asepalvelusta koskeva lainsäädäntö ole edistynyt Venäjällä. Se on huolissaan asepalvelusta suorittavien nuorten huonosta kohtelusta, äärimmäisen pienistä päivärahoista ja aliravitsemuksesta sekä asevoimissa tapahtuvien kuolintapausten kasvusta. Vuonna 1998 Venäjän armeijassa tehtiin yli 500 itsemurhaa. Lisäksi siellä sattui yli 1.000 selvittämätöntä kuolintapausta.

Parlamentti vaatii nuorten sotilaiden elämää ja kuria koskevien määräysten parantamista. Se toivoo että Venäjällä hyväksyttäisiin lainsäädäntö, jossa toteutettaisiin laki vaihtoehtoisesta asepalveluksesta, ja jota noudatettaisiin käytännössä aseistakieltäytymistapauksissa. Lisäksi Venäjän viranomaisten olisi hyväksyttävä määräys, jolla parannetaan vankilaoloja.

YK:n rauhanturvaajien mandaatin keskeytyminen Makedoniassa

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0235/99 jossa se pahoittelee syvästi ettei YK onnistunut jatkamaan rauhanturvajoukkojen mandaattia Makedoniassa Kiinan käytettyä veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa. Parlamentin mielestä YK:n arvovalta heikkenee merkittävästi, mikäli sen rauhanturvakapasiteettia koskevat päätökset tehdään riippuvaisiksi pelkästään kansallisista eduista. Se kehottaa Kiinaa harkitsemaan uudelleen päätöstään, jotta Makedonian vakaus voisi säilyä ja YK:n turvallisuusneuvosto voisi hoitaa peruskirjan mukaisia tehtäviään.

Parlamentti kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston myönteisen päätöksen puuttuessa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan hoitaakseen rauhanturvaajien tehtävät yhteistyössä Ety-järjestön, Naton ja Länsi-Euroopan unionin kanssa.

Alppien lumivyöryonnettomuudet

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0241/99 jossa se ilmaisee syvän myötätuntonsa Alppien lumivyöryjen uhrien omaisille ja niistä kärsimään joutuneille ihmisille. Se pyytää alue- ja paikallisviranomaisia tekemään kaikkensa, jotta alppilaaksojen turvallisuutta voitaisiin parantaa lumivyöryjen varalta asianmukaisin toimenpitein. Se pyytää komissiota tukemaan kyseisiä alueita sekä varmistamaan hyvän avun saanti.

Parlamentin mielestä komission olisi selvitettävä miten EU:n talousarvion määrärahoja voitaisiin kohdentaa uudelleen, jotta lumivyöryistä pahiten kärsineitä alueita voitaisiin auttaa taloudellisesti. Samalla se pyytää komissiota vapauttamaan määrärahoja kansainvälistä lumivyöryjen tutkimuskeskusta varten.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Komission julkilausuma naisiin kohdistuvasta väkivallasta


Komission julkilausuma naisiin kohdistuvasta väkivallasta

Suullinen kysymys: B4-0145/99.

Komissaari Anita Gradin (S) muistutti että maailmassa juhlitaan nyt viimeistä kansainvälistä naisten päivää tällä vuosisadalla. Tämän vuoksi naisten asemaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva julkilausuma osuu otolliseen ajankohtaan.

Gradin totesi että kaikki jäsenmaat ovat allekirjoittaneet yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen. Tästä huolimatta merkittävä osa EU:n naisista elää turvattomuuden tilassa omissa kodeissaan. Naisiin kohdistuva väkivalta ja syrjintä on yleistä kaikissa jäsenmaissa. Lisäksi tuhansia naisia kohdellaan kuin karjaa, ja heidän arvonsa määräytyy sen mukaan millaisen hinnan heidän parittajansa heille määräävät.

Gradin kertoi että naisiin kohdistuva väkivalta tunnustetaan nyt keskeiseksi ongelmaksi kansainvälisellä tasolla. Vuonna 1993 järjestetyssä Wienin ihmisoikeuskonferenssissa naisten oikeudet tunnustettiin ensimmäistä kertaa kiinteäksi osaksi yleismaailmallista ihmisoikeusjulistusta. Naisiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen ahdistelu ovat räikeästi ristiriidassa ihmisarvon kanssa. Sellaista käyttäytymistä ei pidä hyväksyä minkäänlaisissa olosuhteissa.

Gradinin mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsiteltiin myös vuonna 1995 järjestetyssä kansainvälisessä naisten konferenssissa. Kokouksessa todettiin että naisiin kohdistuva väkivalta estää tasa-arvon, kehityksen ja rauhan toteutumisen.

Gradin muistutti että vuosien ajan naisia syyllistettiin siitä että he joutuivat väkivallan tai raiskauksen kohteiksi. Heitä kehotettiin olemaan käyttämättä lyhyitä hameita. Viime vuosina useimmat jäsenmaat ovat muuttaneet lainsäädäntöään tavalla, joka kriminalisoi naisiin kohdistuvan väkivallan. Myös avioliiton sisällä tapahtuva raiskaus katsotaan nykyään rikokseksi.

Gradin kertoi että komissio on vuodesta 1996 lähtien tukenut kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen toimintaa naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Uusi Daphne-ohjelma sisällyttää myös Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansalaisjärjestöt yhteistyön piiriin.

Gradin kiitti parlamentin ponnisteluja, joiden seurauksena vuosi 1999 on julistettu naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseksi vuodeksi. Kuluvan vuoden aikana tämän aiheen puitteissa järjestetään muutakin kuin pelkkiä kokouksia. Komission pyrkimyksenä on naisten ja lasten aseman parantamisen ohella varmistaa, että miehet käyttäisivät fyysisen väkivallan sijaan sanoja ongelmien ratkaisemiseksi. Gradin toivoi että perheenisät iskostaisivat tämän periaatteen poikiinsa, opettajat oppilaisiinsa sekä upseerit alaisiinsa. Lisäksi hän suositteli että miehet kantaisivat valkoista nauhaa merkiksi, etteivät he hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Gradinin mukaan Daphne-ohjelman saavutukset ovat olleet varsin vaikuttavia. Daphnen jatko-ohjelma on suunniteltu ajanjaksolle 2000-2004, ja sitä varten on varattu 25 miljoonaa euroa. Jatko-ohjelman vahvistaminen ei edistynyt Itävallan puheenjohtajakaudella. Komissio joutui lopulta hyväksymään ohjelmalle uuden oikeudellisen perustan, jotta sen käynnistyminen oli ylipäätänsä mahdollista.

Gradin korosti että naisten terveyttä on käsiteltävä myös henkiseltä ja sosiaaliselta kantilta. Hän arveli että uusi Daphne- ohjelma tarjoaa tehokkaat puitteet jäsenmaiden väliselle yhteistyölle. Konkreettisten toimien ohella komissio pyrkii varmistamaan, että jatko-ohjelman toteutuksessa otetaan huomioon kaikkien osapuolten tarpeet.

Keskustelu

Naisten oikeuksien valiokunnan puolesta puhuneen Heidi Hautalan (V, FIN) mukaan on osittain parlamentin ansiota, että EU:ssa on nyt päätetty tarttua naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan väkivaltaan. Parlamentti on jo aiempina vuosina lisännyt rahoitusta naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Hautalan mukaan kiinnostus näitä projekteja kohtaan on ollut valtava: esimerkiksi vuonna 1997 vain joka kymmenes projekteista kyettiin rahoittamaan.

Hautala muistutti että maailmassa myydään joka vuosi kaksi miljoonaa naista ja tyttöä seksuaaliseen tarkoitukseen. Kyse ei ole pelkästään EU:n vaan koko maailman ongelmasta, johon on löydettävä ratkaisu. Tämän vuoksi on tärkeää että tulevassa Daphne-ohjelmassa käsitellään kaikkia mahdollisia oikeudellisia aspekteja, jotka liittyvät naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Komission on annettava takeet siitä että se laatii yhteistyössä jäsenmaiden kanssa ohjelman, jossa naisiin kohdistuva väkivalta ei rajoitu pelkästään terveysongelmiin.

Hautala kertoi että Suomessa on vuodesta 1999 lähtien astunut voimaan laki, joka merkitsee että poliisi tai tuomioistuin voi määrätä väkivaltaisesti käyttäytyvälle henkilölle lähestymiskiellon, jonka avulla tiettyä henkilöä voidaan estää tulemasta uhrinsa luokse mikäli on olemassa pelko, että väkivalta toistuu.

Hautala toivoi että vastaanhangoittelevat jäsenmaat harkitsisivat vielä 235 artiklan soveltamista Daphne-ohjelman oikeudellisena perustana. Hän arveli ettei 129 artikla takaa ohjelmalle riittävän tehokasta lainsäädäntöperustaa.

Marie-Paule Kestelijn-Sierensin (ELDR, B) mielestä naisilla on oltava yhtäläiset oikeudet turvallisuuteen, ihmisarvoon ja arvokkuuteen. Hänen mukaans naisiin kohdistuva väkivalta on todellinen ongelma myös EU:n alueella: joka viides jäsenmaiden naisista joutuu jossain elämänsä vaiheessa väkivallan uhriksi. Hän yhtyi komission näkemykseen, jonka mukaan Daphne-ohjelmalla olisi keskityttävä naisten ja lasten turvallisuuden parantamisen ohella yleisen tietoisuuden lisäämiseen miesten keskuudessa.

Marianne Eriksson (GUE-NGL, S) kertoi pukeutuneensa naisten päivän kunniaksi farkkuihin. Hän suositteli että naisten päivä julistettaisiin tulevaisuudessa pyhäpäiväksi kaikkialla maailmassa. Lisäksi hän toivoi ettei naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja rajoittuisi vain tähän päivään, vaan että miehet kantaisivat valkoista nauhaa käsivarressaan koko loppuelämänsä.

Eriksson päätti puheenvuoronsa viittaamalla edelliseen mietintöönsä, jossa hän ehdotti rikostuomioita prostituoitujen palveluja käyttäville miehille. Ehdotus herätti aikoinaan hilpeyttä parlamentin keskuudessa. Ruotsissa on kuitenkin vastikään hyväksytty lainsäädäntö, joka kriminalisoi henkilöt, jotka käyttävät näitä palveluja.

Bernard Antonyn (NI, F) mielestä on naurettavaa syyllistää miehiä, jotka eivät kanna valkoista nauhaa käsivarressaan. Hän toivoi että parlamentti tuomitsisi naisiin kohdistuvan väkivallan ohella myös abortin, joka on hänen mukaansa pahin mahdollinen väkivallan muoto. Antonyn mielestä sikiöiden murhaamiseen syyllistyville lääkäreille olisi määrättävä ankarat tuomiot.

Ludivina García Ariasin (PSE, E) mukaan miehet, jotka syyllistyvät naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, eivät ole sairaita vaan rikollisia. Hän tiedusteli mitä konkreettisia välineitä Amsterdamin sopimus tarjoaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

Luisa Todini (PPE, I) kertoi että Itävallassa minihameeseen pukeutunut nainen erotettiin töistä, koska hänen katsottiin provosoineen miehiä seksuaalisesti. Voidaan kuitenkin kysyä, oliko syy naisessa vai miehissä, joiden kantti ei kestänyt naisen vaatetusta.

Komission vastaus

Komissaari Anita Gradin (S) kertoi että komissio päätti muuttaa Daphne-ohjelman oikeudellista perustaa sen jälkeen, kun Saksa, Britannia, Itävalta, Belgia ja Italia olivat vaatineet sen tarkistamista. Komissio katsoi että on parempi antaa kysymyksessä periksi kuin saattaa koko ohjelma vaakalaudalle. Gradin ehdotti että toimielimet tarkastelevat uudelleen Daphne-ohjelman toimintaa mikäli siinä ilmenee jotain korjaamista.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-233/99, jossa se muistuttaa että naisten oikeudet muodostavat yleismaailmallisten ihmisoikeuksien erottamattoman osan. Sekä komission että YK:n jäsenvaltioiden olisi työskenneltävä sen puolesta, että Pekingin konferenssin julistus muutetaan yleissopimukseksi, joka sitoo kaikkia osapuolia. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta ne voisivat estää naisten ja nuorten kaupan, jonka tarkoituksena on seksuaalinen hyväksikäyttö. Parlamentti peräänkuuluttaa myös internetin käyttöturvallisuuden parantamista.

Parlamentti pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan tiedostamista sekä ryhtymään toimiin syyllisiä vastaan. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava tukea palveluille, joita tarjotaan eloonjääneille väkivallan uhreille. Parlamentti on huolissaan siitä, että monissa jäsenvaltioissa oikeudenkäyntimenettelyt estävät naisia nostamasta syytettä hyökkääjiä vastaan. Jäsenvaltioiden olisikin ryhdyttävä toimiin naisten oikeusturvan parantamiseksi.

Parlamentti pitää tärkeänä koordinoitua lähestymistapaa pyrittäessä ratkaisemaan naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ongelmia kansallisella tasolla. Kansalaisjärjestöillä on korvaamaton rooli väkivallan torjumisessa.

Parlamentti tuomitsee sukuelinten silpomisen ja tukee joidenkin jäsenvaltioiden pyrkimyksiä ryhtyä oikeudellisiin toimiin siihen syyllistyneitä vastaan.

Parlamentti on pettynyt komission päätökseen muuttaa Daphne-ohjelman oikeusperustaa. Parlamentin mukaan Daphne- ohjelma edustaa tärkeää edistysaskelta väkivallan torjumisessa ja tuo mukanaan lisäarvoa unionin tasolla kehitetyille toimille. Neuvoston ja komission olisi ryhdyttävä toimiin, jotta ohjelma voitaisiin käynnistää vuoden 2000 alussa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Suulliset kysymykset komissiolle


Suulliset kysymykset komissiolle

USA:n rangaistustullien vaikutus neuvoston äänestyskäyttäytymiseen

Paul Rübigin (PPE, A) mukaan EU:n ja Yhdysvaltian välisessä banaanikiistassa on useita näkökohtia. Näistä keskeisin on EU:n tuotteille määrätyt rangaistustullit, joiden arvioidaan aiheuttaneen eurooppalaisille yrityksille noin 508 miljoonan euron taloudelliset menetykset. Rübig muistutti että banaanien markkinajärjestely koskee kaikkia jäsenvaltioita. Rangaistustullit eivät kuitenkaan ole samansuuruisia kaikille jäsenvaltioille, joten ne heijastuvat sisämarkkinoiden kustannus- ja kilpailutilanteeseen. Hän tiedusteli miten komissio aikoo varmistaa, ettei kolmansien maiden asettamilla sanktioilla suosita yksittäisiä jäsenvaltioita, koska tällainen menettely voi vaikuttaa neuvoston äänestyskäyttäytymiseen ja haitata yhteistä etua.

Komissaari Sir Leon Brittan (UK) totesi että kansainvälisten kauppasääntöjen mukaan rangaistustulleja saa soveltaa vasta WTO:n antaman luvan jälkeen. Banaanien kohdalla Yhdysvallat ei kuitenkaan tällaista lupaa saanut. Komission mielestä USA:n on luovuttava EU:n tuotteille asetetuista rangaistustulleista ja maksettava korvauksia menetyksiä kärsineille yrityksille. EU on valmis ryhtymään laillisiin vastatoimiin Yhdysvaltain mielivaltaisuuksien lopettamiseksi.

Huumeita koskeva toimintaohjelma

Jan Andersson (PSE, S) muistutti että yhteisön nykyinen huumevastainen toimintaohjelma päättyy kohta, ja että uutta ohjelmaa ollaan parhaillaan valmistelemassa komissiossa. Andersson tiedusteli milloin komissio arvelee uuden toimintaohjelman valmistuvan.

Komissaari Anita Gradin (S) kertoi että komissio on parhaillaan hahmottamassa uuden toimintaohjelman painopistealueita. Komissio aikoo lisätä kansainvälistä toimintaa. Lisäksi ohjelmalla pyritään siivoamaan Euroopan omia nurkkia. Uuden toimintaohjelman pitäisi valmistua toukokuussa, jonka jälkeen se lähetetään muiden toimielinten käsiteltäväksi.

Laiton maahanmuutto Marokon ja Gibraltarin alueelta

María Izquierdo Rojo (PSE, E) kysyi komission arviota laittoman maahanmuuton tilanteesta Gibraltarin salmen ja Pohjois-Marokon alueella. Hän tiedusteli mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta pienillä veneillä Gibraltarin salmen ylittävien maahanmuuttajien kuolemat voitaisiin välttää.

Komissaari Anita Gradin (S) kertoi että EU on tietoinen ihmisten salakuljetuksesta sekä naisten huonosta tilanteesta ihmiskaupassa rehottavan prostituution vuoksi. Hän piti taistelua ihmiskauppaa vastaan ratkaisevan tärkeänä. Unioni on tehostanut toimintaansa mm. käynnistämällä Stop-ohjelman ihmiskauppaa vastaan. Lisäksi jäsenmaissa on järjestetty kampanjoita, jotta EU:n alueelle pyrkivät naiset olisivat tietoisia täällä vallitsevista olosuhteista ja ihmiskaupasta. Neuvoston tutkimusten mukaan ihmisiä virtaa eniten Marokosta. Marokon ja Espanjan viranomaiset valvovat mm. pienveneiden liikkumista kyseisellä alueella.

Gradin kertoi että Europol käynnistää pian toimintansa laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi. Hän pahoitteli etteivät kaikki maat ole olleet yhtä kiinnostuneita maahanmuutto-ongelmasta. Hän toivoi että Saksa neuvoston puheenjohtajamaana veisi hanketta eteenpäin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Suulliset kysymykset neuvostolle


Suulliset kysymykset neuvostolle

Verovapaa myynti

Richard Corbett (PSE, UK), Mark Watts (PSE, UK) ja John Cushnahan (PPE, IRL) pyysivät neuvostoa selvittämään aikeitaan verovapaan myynnin jatkamisen suhteen.

Neuvoston edustajan Günter Verheugenin mukaan komission helmikuussa laatimassa tiedonannossa on otettu huomioon kaikki ne seikat, joista pyydettiin selvitystä Eurooppa-neuvoston Wienin kokouksessa. Verheugen kertoi että liittokansleri Gerhard Schröder on laatinut asiaa koskevan kompromissiesityksen. Jäsenmaiden tulisi selvittää voitaisiinko verovapaata myyntiä jatkaa vielä kolmen vuoden ajan. Jäsenvaltioiden alustavissa kannanotoissa on puhuttu 2,5-3 vuoden lisäajasta. Sen kesto riippuisi päätöksen tekoajankohdasta. Selvityksen tulosta ei ole kuitenkaan vielä mahdollista ennakoida.

Verheugen vakuutti että puheenjohtajamaa on hyvin tietoinen eri näkökannoista verovapaan myynnin jatkamisen puolesta ja sitä vastaan. Olemassaolevan päätöksen kumoaminen vaatii neuvoston yksimielisen päätöksen. Tämä on yksi syy siihen, miksi Saksan liittokansleri on tehnyt kompromissiesityksen.

EU:n ja Euroopan neuvoston rikosasioita koskevien toimien yhteensovittaminen

Astrid Thorsin (ELDR, FIN) mukaan jäsenvaltiot neuvottelevat EU:n yleissopimuksesta, joka koskee keskinäistä apua rikosasioissa. Euroopan neuvosto puolestaan neuvottelee vuodelta 1959 peräisin olevan keskinäistä apua koskevan yleissopimuksen toisesta lisäpöytäkirjasta. Nämä esitykset käsittelevät suuressa määrin samoja asioita. Thors tiedusteli, ovatko unionin jäsenvaltiot tehneet mitään sen varmistamiseksi, että näillä kahdella foorumilla päädytään samoihin ratkaisuihin.

Neuvoston edustaja Günter Verheugen kertoi että unionin ja Euroopan neuvoston toimien koordinointia on kartoitettu perusteellisesti. Unioni on laatinut teknisen selvityksen yleissopimuksen ja Euroopan neuvoston lisäpöytäkirjan sisällöstä. Selvityksessä on havaittu tiettyjä päällekkäisyyksiä kahden asiakirjan välillä. Verheugen muistutti että Euroopan neuvoston sopimus kattaa yli 40 valtiota, joiden oikeudelliset järjestelmät ovat hyvin erilaisia.

EKP:n johtokunnan jäsenten eläkkeet

Esko Seppänen (GUE-NGL, FIN) ja Heidi Hautala (V, FIN) tarkastelivat kysymyksissään EKP:n johtokunnan jäsenen Sirkka Hämäläisen Suomen Pankista saamaa varhaiseläkettä. Seppänen tiedusteli neuvostolta, tiesikö se asiasta ennen EKP:n johtokunnan palkkojen määräämistä ja tietääkö se, saavatko myös muut EKP:n johtokunnan jäsenet muita tuloja kuin palkkaa. Hautala tiedusteli, onko EKP laatinut säännöt korkeassa asemassa olevien virkamiesten ja johtokunnan jäsenten esteellisyydestä ja taloudellisista kytkennöistä, jotka voivat vaarantaa heidän riippumattomuutensa.

Neuvoston edustajan Günter Verheugenin mukaan EKP:n johtokunnan jäsen ei saa toimia palkallisessa tai palkattomassa tehtävässä EKP:n ulkopuolella muutoin kuin siinä tapauksessa että EKP:n neuvosto antaa siihen suostumuksensa. Tämä sääntö ei kuitenkaan estä henkilöä ottamasta vastaan eläkettä aiemmasta toimestaan. Ylimääräisen korvauksen ja eläkkeen välillä on siten selvä ero.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Euron käyttöönottoa seuranneet pankkimaksut


Euron käyttöönottoa seuranneet pankkimaksut

Suulliset kysymykset: B4-0244, 0245, 0260, 0309, 0310 ja 0311/99.

Parlamentin poliittisten ryhmien laatimissa suullisissa kysymyksissä muistutetaan, että euron käyttöönoton myötä vaihtokurssiriskin hallintakustannukset hävisivät. Tästä huolimatta euroalueeseen kuuluvien valuuttojen vaihtomaksut ovat säilyneet korkeina. Pankit eivät ole siirtäneet vaihtokurssiriskin poistumisesta aiheutuvaa säästöä kuluttajille. Komissio ei ole laatinut asiasta lainsäädäntöä, vaan pelkän suosituksen. Suullisissa kysymyksissä tiedustellaan, aikooko komissio ryhtyä toimiin valuutanvaihtomaksujen pienentämiseksi ja mikä on näkemys lainsäädännön tarpeesta.

Komission vastaus

Komission jäsen Mario Monti (I) totesi ettei ongelmaa voida ratkaista pelkästään säätämällä uusia lakeja. Monti myönsi että tilanne on vakava sekä euron että rahoitusjärjestelmän uskottavuuden kannalta. Uuden lainsäädäntövälineen käyttöönotto ei ole kuitenkaan sopusoinnussa sisämarkkinoiden toimintaperiaatteiden kanssa.

Montin mukaan komissio on ryhtynyt jo erilaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on estää liian korkeiden pankkimaksujen käyttö sekä pankkien väliset sopimukset. Komissio on myös pyytänyt eurooppalaista pankkiyhdistystä tekemään pankkimaksuja koskevan kyselytutkimuksen. Sen tulokset välitetään parlamentille viimeistään maaliskuun loppuun mennessä. Ne julkaistaan myös internetissä. Komissio aikoo julkistaa myös faksinumeron, johon kansalaiset voivat lähettää tietoja tapauksista, joissa komission suositusta ei ole noudatettu. Komission kilpailuosasto selvittää puolestaan pankkien mahdollisesti tekemiä sopimuksia maksujen tasosta.

Montin mielestä komission suositus on lisännyt pankkien toiminnan seurattavuutta. Hän muistutti ettei pankkimaksujen hyväksyttävää tasoa ole koskaan määritelty. Hän kertoi että komissio laatii tiedonannon EMU:un liittyvistä maksupolitiikoista toukokuussa. Se laatii toisen tiedonannon rajat ylittäviä maksuja koskevan direktiivin soveltamisesta elokuun puolivälissä.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi yhteisen päätöslauselman B4-0244/99, jossa se ilmaisee huolestuneisuutensa euroalueeseen kuuluvien valuuttojen vaihtoon ja rajojen yli suoritettaviin maksuihin liittyvien pankkikulujen tason muuttumattomuudesta. Komission tulisi jatkuvasti seurata ja arvioida pankki- ja rahoitusalan veloittamia maksuja sekä julkistaa niitä koskevat tiedot. Julkisuuteen annetuissa tiedoissa olisi otettava huomioon pankkimaksujen rakenteen muutokset sekä mahdollistettava suorien vaihtokulujen välinen vertailu. Pankki- ja rahoitussektorin olisi laadittava käytännesäännöt jotta voitaisiin varmistaa, että komission suosituksen sisältämiä määräyksiä noudatetaan.

Parlamentti hyväksyy määräajan, jonka komissio on asettanut pankki- ja rahoitusalalle pankkimaksujen täyden avoimuuden takaamista ja maksujen alentamista varten. Mikäli määräajan sisällä ei saada aikaan tuloksia, on harkittava sitovaa lainsäädäntöä, jotta kuluttajat saisivat täyden hyödyn rahaliitosta ilman lisäviivytyksiä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n rooli lähi-idän rauhankehityksessa


EU:n rooli lähi-idän rauhankehityksessä

Mietintö: COLAJANNI - A4-0042/99 - KOM(97)0715 - C4-0114/98. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta.

Palestiinalaishallinnon johtaja Jasser Arafat, Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton allekirjoittivat lokakuussa 1998 ns. Wye-joen pöytäkirjan. Luigi Colajannin (PSE, I) mukaan pöytäkirja on merkittävä askel lähi-idän rauhanponnisteluissa, koska Israel on hyväksynyt ensimmäistä kertaa Oslon sopimuksen periaatteet, varsinkin armeijan vetäytymisen miehitetyiltä alueilta. Oslon sopimuksen mukaan 4. toukokuuta 1999 mennessä olisi neuvoteltava mm. rajoista, Jerusalemin asemasta, siirtokunnista, pakolaisista, vesivaroista ja Palestiinan aseman pysyvästä järjestämisestä. Colajanni arvioi että palestiinalaisten aikomus antaa yksipuolinen itsenäisyysjulistus tuohon päivään mennessä sekä Israelin todennäköinen reaktio ovat rauhan kannalta kohtalokkaita.

Colajanni toivoo että osapuolet panevat täytäntöön Wye-joen sopimuksen ja aloittavat välittömästi neuvottelut, jotta väliaikaisen sopimuksen noudattamista voidaan jatkaa määräajan jälkeen. Hän korostaa että unionilla on tärkeä tehtävä sopimusten täytäntöönpanoa koskevissa kysymyksissä, kuten Gazan lentokentän ja teollisuusalueen rakentamisessa sekä satamahankkeen käynnistämisessä.

Colajanni on vakuuttunut siitä, että meneillään oleva kehitys johtaa luonnostaan itsenäisen Palestiinan valtion muodostumiseen ja siihen, että arabimaailma tunnustaa Israelin olemassaolon ja oikeuden turvallisuuteen. Siirtokuntien laajentaminen on kuitenkin rikkomus rauhansopimuksia vastaan.

Esittelijä toteaa, ettei unioni ole mukana alueen poliittisesta tulevaisuudesta käytävissä keskusteluissa eikä sellaisissa valvonta- ja seurantatehtävissä, jotka liittyvät välittömästi EU:n antaman avun tehokkuuteen. Se johtuu pääasiassa yhteisen ulkopolitiikan puutteesta.Neuvoston olisi osoitettava kaikille rauhanprosessin osapuolille, että EU ottaa suuremman poliittisen vastuun lähi-idässä. Unioni on jo nyt suurin taloudellisen avun antaja. Avun tuottama hyöty palestiinalaisväestölle on jäänyt melko pieneksi. Rahoitustukeen olisi liitettävä konkreettisia aloitteita, joilla lisätään unionin toiminnan näkyvyyttä. Stuttgartissa huhtikuun alussa järjestettävä Euro-Välimeri-konferenssi olisi sopiva tilaisuus aloitteiden esittämiseen.

Colajannin mielestä on tärkeää kehittää edelleen unionin ja Jordanian välisiä suhteita, sillä Jordanian panos on rauhanprosessin etenemisen kannalta välttämätön. Kaikki unionin toimielimet voivat myötävaikuttaa rauhankehitykseen edistämällä ja lisäämällä palestiinalaisyhteiskunnan ja Israelin välistä vuorovaikutusta. Tämän vuoksi olisi tuettava erityisesti kansalaisyhteyksiin perustuvia aloitteita. Komission olisi suunniteltava koulutusohjelmia palestiinalaishallinnon henkilökuntaa varten esimerkiksi tulliasioissa, eläinlääkintään ja kasvinsuojeluun liittyvien tarkastusten sekä veronkannon ja poliisitoimen alalla.

Colajanni vaatii Jerusalemissa asuvien väestönosien yksilöllisen, uskonnollisen ja kansallisen identiteetin kunnioittamista. Uskonnollisten johtajien olisi osallistuttava täysimääräisesti Jerusalemin kaupungin asemaa koskevan kysymyksen ratkaisemiseen. Israelin vetäytyminen ehdoitta Etelä-Libanonista poistaisi yhden kriisipesäkkeen.

Alustuspuheenvuorot

Luigi Colajannin (PSE, I) mukaan lähi-idän tilanne on äärimmäisen kriittinen. Rauhanprosessi on jumiutunut. Myös Barcelonan prosessi polkee paikallaan. Samalla on kuitenkin muistettava että ilman unionin apua palestiinalaisten itsehallintoa ei olisi kyetty käynnistämään. Unionin myöntämien varojen käyttöä on seurattava ja petoksista on päästävä eroon. Myös terrorismin vastaista taistelua on tiukennettava.

Colajanni arvioi että 4. toukokuuta voi olla dramaattinen käännekohta koko lähi-idän kannalta. Palestiinan olisi muutettava yksipuolisen itsenäisyysjulistuksensa aikataulua. Oslon sopimusta olisi pidettävä lähi-idän rauhanprosessin johtotähtenä. Palestiinalaisten itsemääräämisoikeus olisi toteutettava Oslon sopimuksen puitteissa. Colajanni uskoi että myös palestiinalaiset tietävät, minkälainen vaikutus itsenäisyysjulistuksella voi olla rauhanprosessiin. Unionin, Yhdysvaltojen ja Venäjän olisi toimittava aloitteellisesti rauhanprosessin edistämiseksi.

Jannis Sakellarioun (PSE, D) mukaan ulkoasiainvaliokunnan laatimassa suosituksessa neuvostolle on keskitytty tarkoituksellisesti vain muutamaan asiaan. Siinä todetaan että unionin tulisi edistää aktiivisesti lähi-idän rauhanprosessia. Unionin roolin tulisi olla sekä taloudellinen että poliittinen. Koko Välimeren alue, Libya mukaanlukien, olisi otettava mukaan Barcelonan prosessiin. Libya olisi kutsuttava seuraavaan Stuttgartissa järjestettävään konferenssiin. Balkanin alueen valtiot olisi kutsuttava tarkkailijajäseniksi.

Sakellariou peräänkuulutti Barcelonan prosessille uutta sisältöä. Sen puitteissa olisi otettava kantaa mm. maahanmuuttoon ja siirtolaisongelmiin.

Sakellariou muistutti etteivät unionin investoinnit Välimeren maihin johda myönteisiin tuloksiin, jollei samalla puututa maiden ulkoiseen velkaantumiseen.

Neuvoston vastaus

Neuvoston edustaja Günter Verheugenin mielestä parlamentin laatimasta päätöslauselmasta saa sellaisen käsityksen, ettei EU ole ollut tarpeeksi aktiivinen lähi-idän rauhanprosessissa. Verheugenin mukaan unioni on päättänyt tukea Yhdysvaltoja sen pyrkimyksissä eikä ole halunnut kilpailla sen kanssa. Lähi-idän rauhanprosessi on edistynyt, vaikka se on kokenyt myös takaiskuja. Rauhanprosessin etenemiseen on suhtauduttava erittäin kärsivällisesti.

Verheugen muistutti että unioni on tukenut lähi-idän aluetta taloudellisesti jo vuodesta 1993. Taloudellinen satsaus ei ole tuottanut odotettuja tuloksia. Ongelmien taustalla on rauhanprosessin hidas eteneminen. Samalla on muistettava että Israel ja Palestiina ovat itse vastuussa taloutensa kehittymisestä. Niiden on käytettävä saamansa apu mahdollisimman tehokkaasti. Unioni on toteuttanut alueella myös varsin onnistuneita avustusohjelmia, jotka ovat helpottaneet tavallisten kansalaisten elämää. Ilman unionin apua Palestiinan itsehallinto ei olisi kyennyt toimimaan ja rauhanprosessi olisi joutunut vaaraan. Unionin myöntämän taloudellisen avun mielekkyyttä ei pidä asettaa kyseenalaiseksi alueen heikon taloudellisen kehityksen vuoksi.

Verheugen kertoi että EU:n ja Välimeren alueen yhteistyötä koskevia keskusteluja jatketaan Stuttgartin konferenssissa. Hän toivoi että kokous edistäisi omalta osaltaan rauhanprosessin etenemistä. Puheenjohtajamaa pitää erittäin tärkeänä taloudellisen tuen myöntämistä Jordanialle.

Verheugen lupasi että EU toimii yhdessä Yhdysvaltojen kanssa aktiivisesti lähi-idän rauhan edistämiseksi.

Komission vastaus

Komission jäsen Manuel Marín (E) korosti lähi-idän tilanteen ja palestiinalaiskysymyksen merkitystä koko unionin Välimeren politiikan kannalta. Stuttgartin kokouksessa hahmotellaan Barcelonan prosessin jatkoaikataulua. Marín kertoi että puheenjohtajamaa on toiminut aktiivisesti Egyptin kanssa solmittavan assosiaatiosopimuksen puolesta. Ratifiointiprosessi kestää yleensä vähintään kaksi vuotta.

Marín kertoi että palestiinalaisalueelle tarkoitetun taloudellisen tuen suuntaaminen on vaikeaa, koska alueella esiintyy jatkuvasti terroritekoja ja muita häiriöitä.

Marín totesi että helmikuussa Frankfurtissa järjestetyssä kokouksessa sekä komissio että puheenjohtajamaa pitivät tärkeänä että Palestiina alkaa harjoittaa avoimempaa talouspolitiikkaa. Palestiinan ja unionin välinen sopimus on yhteistyön peruskivi. Israelin viranomaiset ovat kuitenkin häirineet yhteistyötä. Marín arvioi että Palestiinan taloudellinen edistys on tärkeää myös Israelin kannalta.

Marín kertoi ettei komissio aio enää rahoittaa palestiinalaishallinnon juoksevia kuluja. Viimeisen viiden vuoden aikana komissio on noudattanut tiukasti neuvoston päätöksiä Palestiinan itsehallinnosta. Tämä on johtanut siihen, että komissio on joutunut maksamaan myös hallinnon juoksevia kuluja. Marínin mielestä komissiota ei voida syyttää näiden kulujen pimittämisestä.

Yhteiskeskustelu

Hannes Swoboda (PSE, A) painotti että ulkopolitiikka, budjetti ja talousarvion valvonta liittyvät läheisesti toisiinsa. Rahoituskysymykset ovat tärkeitä myös ulkopolitiikassa. Kansalaisten täytyy tietää, että varoja käytetään tehokkaasti ja oikein. Poliittiset tavoitteet ja rahoituskuri on voitava yhdistää.

Swoboda antoi tukensa vaatimukselle Libyan kutsumisesta Stuttgartin konferenssiin. Hän arvioi että monet libyalaiset haluavat takaisin kansainväliseen yhteisöön.

Swobodan mielestä unionin olisi tehtävä kaikkensa, jotta Israel poistuisi Libanonista. Hän toivoi että 4. päivästä toukokuuta muodostuu uusi askel kohti rauhaa.

Antonio Grazianin (PPE, I) mielestä unionin piirissä ei ole keskusteltu tarpeeksi Välimeren asioista, vaikka ne ovat unionin kannalta erittäin tärkeitä. Välimeren alue ei ole pelkästään maantieteellinen käsite. Kaikki alueen maat, Libya mukaan lukien, olisi otettava mukaan Euro-Välimeri-kumppanuuteen. Sen keskeisiä osia ovat taloudellisen kehityksen sekä siviili- ja kulttuurikysymysten edistäminen.

Jan Bertensin (ELDR, NL) mielestä palestiinalaiset on saatava lykkäämään itsenäisyysjulistustaan. Lähi-idän rauhanprosessi on olennainen osa Barcelonan prosessia, joka on umpikujassa. Unionin olisi annettava tukensa Stuttgartin konferenssin yhteydessä pidettävälle kansalaisjärjestöjen kokoukselle.

Leonie van Bladel (UPE, NL) muistutti että lähi-idän rauhanprosessin eteneminen riippuu paikallisen tason kehityksestä eikä niinkään parlamentin jäsenten toiveista. Palestiinalaisten olisi peruutettava suunnitelmansa antaa itsenäisyysjulistus toukokuun alussa. Unionin olisi puolestaan vaadittava Israelia paneutumaan rauhanprosessin ehtojen täyttämiseen. On kuitenkin epärealistista vaatia Israelia vetäytymään täydellisesti Libanonista. Ratkaisu voidaan saada aikaan vähittäisten edistysaskeleiden kautta. Egypti olisi otettava mukaan neuvottelupöytään.

Alexandros Alavanos (GUE-NGL, GR) ihmetteli voidaanko lähi-idän tilannetta käsitellä ilman että otetaan huomioon kurdikysymystä.

Bruno Gollnisch (NI, F) totesi että Israel harjoittaa täysin joustamatonta politiikkaa, koska sillä on Yhdysvaltojen tuki. Unionin politiikka nojaa Yhdysvaltojen kannanottoihin, vaikka ne ovat unionin etujen vastaisia. Gollnisch kyseli koska unionin jäsenmaat aikovat käyttää ääntään YK:n turvallisuusneuvostossa.

Panayotis Lambrias (PPE, GR) huomautti, että Välimeren alue on Euroopan kehto, jolla on poliittista merkitystä koko mantereen elämälle. Se on kuitenkin saanut osakseen vain vähän EU:n huomiota. Viimeisen kolmen vuoden aikana EU ei ole kyennyt juurikaan vaikuttamaan rauhanprosessin etenemiseen. Ellei lähi-idän kriisiä ratkaista, voi koko EU:n Välimeren politiikka epäonnistua, mikä taas vaikuttaisi koko yhteisön toimintaan.

Cristiana Muscardini (NI, I) pahoitteli Barcelonan prosessin viivästymistä ja sitä, ettei kaikkia maita ole otettu siihen mukaan. Hän mielestään lähi-idän prosessi on jämähtänyt paikoilleen, koska EU:lla ei ole yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Muscardini vaati enemmän tekoja ja vähemmän puhetta. On varmistettava, että prosessissa mukana olevat maat investoivat myös itse omaan kehitykseensä. Muscardinin mielestä myös siirtolaisten liikkumisen estäminen on tärkeää.

Giorgos Dimitrakopoulos (PPE, GR) kehui Colajannin mietintöä loistavaksi. Komission olisi tehtävä aloitteita, jotta yhteisön toiminta näkyisi Välimeren alueella. Dimitrakopoulos olisi halunnut saada neuvostolta tietoja mm. yhteisön kannasta Israelin vetäytymiseen Libanonista.

Maren Günther (PPE, D) sanoi Välimeren ongelmien olevan yhteisiä, joten ne on myös ratkaistava yhdessä. Hän kysyi, miksi Israelille lankeaa rauhanprosessissa suurempi vastuu kuin esim. Palestiinalle. Hänen mielestään Israelin on tunnustettava Palestiinan itsenäisyys. Günther muistutti että Israel on lähi-idän ainoa toimiva demokratia, jolta ei pidä vaatia enemmän kuin muilta. Sen toiveet tulisi ottaa huomioon.

Komission vastaus

Komissaari Manuel Marín (E) lupasi että komissio esittää Välimeren politiikkaa koskevan toimintaohjelman samanaikaisesti sekä neuvostolle että parlamentille. Hänen mielestään toimielimien on etsittävä yhteistuumin ratkaisua Välimeren alueen ongelmiin.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön muutettuna.

Parlamentin mielestä on tärkeää, että Oslon sopimusten kansainväliset takaajat vakuuttavat uudestaan olevansa rauhanprosessin kaikkien tavoitteiden saavuttamiseksi antamiensa sitoumusten takana ja antavat näin Palestiinan hallinnolle sen tarvitseman tuen.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

EU:n Välimeren politiikka


EU:n Välimeren politiikka

Mietintö: SAKELLARIOU - A4-0095/99. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta.

Jannis Sakellariou (PSE, D) muistuttaa että lähi-idän rauhanprosessin jatkaminen on Barcelonan prosessin edistymisen kannalta olennaisen tärkeää. Monet osallistujat ovat valitettavasti laiminlyöneet periaatteen, jonka mukaan kumppaneiden väliset konfliktit on ratkaistava täysin rauhanomaisesti. Lisäksi kaikkia Välimeren maita ei ole vieläkään kutsuttu mukaan Barcelonan prosessiin. Tähän mennessä on allekirjoitettu viisi kumppanuussopimusta. Sopimusten voimaantuloa viivyttävät jäsenvaltioissa ratifiointiin kuluva aika sekä jäljellä olevien maiden kanssa käytävien neuvottelujen hankaluudet.

Sakellarioun mielestä EU:n tulee ottaa yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa täysi vastuu lähi-idän rauhanprosessista. Neuvoston on tehtävä uusia konkreettisia ehdotuksia esimerkiksi luottamusta rakentavista toimista, vakaussopimuksesta, asevarustelun rajoittamisesta ja aseidenriisunnasta.

Sakellariou pitää tärkeänä että kansalaisia kannustetaan osallistumaan aktiivisesti Barcelonan prosessiin. Siksi seuraavan Stuttgartissa järjestettävän kokouksen yhteydessä olisi tuettava kansalaisjärjestöjen foorumin kokoontumista. Stuttgartin kokoukseen olisi kutsuttava myös Libya, mikäli se on konferenssiin mennessä täyttänyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin sisältyvät velvoitteensa ja mikäli se tunnustaa konferenssin periaatteet. Niiden Välimeren kolmansien maiden, jotka eivät tällä hetkellä ole mukana Barcelonan prosessissa, pitäisi voida osallistua prosessiin tarkkailijoina.

Esittelijän mielestä komission neuvotteluvaltuuksien tulisi olla nykyistä huomattavasti joustavampia, jotta neuvotteluissa voitaisiin ottaa huomioon kunkin kumppanin erityistarpeet. Neuvoston olisi laadittava yhdessä assosioituneiden Välimeren maiden kanssa suunnitelma, joka antaa kaikkein suurimmassa tarpeessa oleville maille mahdollisuuden vähentää asteittain ulkoista velkaansa. Suunnitelmaan on liitettävä velkahelpotusstrategia, jossa velallinen valtio sijoittaa saamansa avun talouden elvytykseen ja uudistamiseen.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön lähes sellaisenaan, äänin 192 puolesta, 10 vastaan ja 3 tyhjää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Arktisten alueiden maataloutta koskeva strategia


Arktisten alueiden maataloutta koskeva strategia

Mietintö: ANTTILA - A4-0073/99. Maataloutta sekä maaseudun kehittämistä käsittelevä valiokunta.

Suomen ja Ruotsin liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 toi EU:n maatalouspolitiikalle uusia haasteita. Keski- Euroopan parhaisiin tuotanto-olosuhteisiin suunniteltu yhteinen maatalouspolitiikka ei sovellu EU:n arktisten, subarktisten ja vuoristoisten, eikä myöskään kuivuudesta kärsivien Välimeren alueiden maataloustuotannolle. Näille alueille tarvitaankin pysyvät hinta- ja tukijärjestelyt, jotta ne saatettaisiin tuotanto-mahdollisuuksiltaan tasavertaisiksi Keski-Euroopan kanssa. Tavoitteena on turvata maataloustuotannon jatkuvuus ja kannattavuus koko unionin alueella. Sitä edellytetään myos EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa ja Luxemburgin huippukokouksen päätoslausel-massa joulukuulta 1997.

Sirkka-Liisa Anttila (ELDR, FIN) katsoo että Eurooppa-neuvoston päätos joulukuulta 1997 toteutuisi parhaiten maatalouspolitiikan alueellistamisella sekä lisäämällä yhteisen maatalous-politiikan säädoksiin poikkeusjärjestelyt alueille, joissa vuosittainen lämpotilasumma jää alle 1300 celsius-asteen. Lämpötilasumma osoittaa lahjomattomasti maatalouden tuotantoedellytysten asteittaisen heikkenemisen siirryttäessä etelästä pohjoiseen. Viljeltävien kasvien valikoima supistuu olennaisesti arktisille alueille siirryttäessä. Samalla kasvavat tuotantokustannukset. Kylvö- ja korjuukauden lyhyyden vuoksi suurten pinta-alojen hoitaminen ei ole mahdollista tehokkaillakaan koneilla. Kokonaan uutena kustannuseränä tulevat viljan ja heinän kuivatuskustannukset. Anttila muistuttaa että vaikka metsänomistus on perinteisesti osa arktista maataloutta, saadaan metsästä merkittävää myyntituloa vain kerran sukupolvessa.

Anttilan mukaan maataloustuotannossa on säilytettavä yrittäjyys ja työn tekemisen motivaatio, mika edellyttää että tuottajat saavat pääosan tuloistaan markkinoilta ja tuotannon perusteella eikä tukina. Tämän vuoksi pysyvästä ilmastollisesta haitasta, kuten esimerkiksi lyhyestä kasvukaudesta, kylmästä talvesta tai pitkistä etäisyyksistä aiheutuvat ylimääraiset kustannukset on sisällytettävä yhteisen maatalouspolitiikan hehtaari- ja eläintukiin. Esittelijä kehottaa komissiota tulevia tukipäätöksia tehdessään ottamaan huomioon myös viljan ja kuivaheinän kuivatuksesta syntyvät ylimääräiset kustannukset.

Maidontuotannossa korkeat yksikkökustannukset edellyttävät korkeampaa kompensaatiota maidontuottajille. Arktisille ja vuoristoisille alueille ehdotetulle lisäkiintiolle onkin maksettava sama tuki kuin peruskiintiöille.

Anttila pitää maanviljelyä EU:n pohjoisimmissa osissa erittäin tärkeänä mm. elintarviketuotannon, monimuotoisen ja elävän maaseudun säilyttämisen sekä työllisyyden ja yhteiskuntarakenteiden ylläpitämisen kannalta. Kyseisellä erityisalueella tarvitaan joustavaa ja erityistarpeisiin mukautettua maataloustukea, jotta maaseutu voidaan säilyttää elävänä, ja jotta ainutlaatuista ympäristöä voidaan suojella. Ihmisiä olisi kannustettava jäämään asuinsijoilleen, jotta estettäisiin väestön väheneminen maaseudulla. Maantieteellisten ja ilmastosta johtuvien esteiden vuoksi arktisilla alueilla esiintyy vakavia ongelmia liikenneyhteyksissä ja kuljetuksissa. Näillä alueilla tarvitaan kipeästi EU:n kuljetustukea.

Anttila kehottaa komissiota laatimaan kattavan selvityksen EU:n arktisten ja vuoristoisten alueiden maatalouden biologisista olosuhde-eroista muuhun yhteisöön nähden ja tekemään tarvittavat korjaukset EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Hän pitää välttämättömänä, että koko unionin alueella otetaan käyttöön hyvä eurooppalainen viljelytapa suorien tukien ehtona jotta voidaan varmistaa, että maataloustuotannon korkeat eettiset ja ympäristönsuojelulliset arvot otetaan keskeiseksi tavoitteeksi seuraavissa WTO-neuvotteluissa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Euroopan unionin rahoitus


Euroopan unionin rahoitus

Mietintö: HAUG - A4-0105/99. Budjettivaliokunta.

Jutta Haugin (PSE, D) mielestä EU:n talousarviota olisi hoidettava varainhoidollisten periaatteiden mukaisesti, joita ovat järjestelmällinen tehtävien määrittely, menojen suunnittelu sekä tulojen varmistaminen ja arviointi. Kaikkien jäsenmaiden olisi osallistuttava EU:n talousarvion rahoittamiseen samojen periaatteiden mukaisesti. Omia varoja koskevaan järjestelmään ei saisi kuulua poikkeuksia eikä erityisjärjestelyjä.

Esittelijä muistuttaa että komissio on vastuussa EU:n perustamissopimusten valvonnasta ja Euroopan yhteisön etujen kunnioittamisesta. Hän toivoo että komissio laatisi ehdotuksen EU:n rahoituksen uudistamiseksi antamatta periksi tiettyjen jäsenmaiden painostukselle.

Haug tuomitsee rahoituksen oikeudenmukaista palautusta koskevan teorian, koska se on ristiriidassa EU:n solidaarisuutta ja neljää perusvapautta koskevien periaatteiden kanssa. Samalla hän pahoittelee että komissio on päättänyt lopettaa arvioiden laatimisen talousarvion ulkopuolisista hyödyistä talous- ja rahaliittoon osallistuvien maiden keskuudessa.

Esittelijän mukaan demokraattisen valvonnan ja yhteispäätösmenettelyn puute osoittaa että EU:n omia varoja koskeva järjestelmä kaipaa tarkistusta. Uudistus olisi toteutettava vaiheittain yhdessä integraation syventämisen ja laajentamisen kanssa. Laajentuminen edellyttäisi myös perustamissopimuksen 201 artiklan tarkistamista, jotta omia varoja koskeva järjestelmä olisi nykyistä joustavampi ja demokraattisempi.

Haugin mielestä EMU:n käynnistyminen edellyttää nykyistä laajempaa näkemystä EU:n talousarviota laadittaessa. Talousarvion rakenne olisi tehtävä sellaiseksi että se tarjoaa unionille mahdollisuuden toimia kansainvälisesti sen poliittisen ja taloudellisen painoarvon mukaisesti. Parlamentille olisi uudistusten yhteydessä annettava täydet valtuudet EU:n budjetin kaikkien tulojen ja menojen osalta. Unionissa käytettäville varoille on taattava mahdollisimman suuri legitimiteetti. Jäsenmailta perittävien tulojen käytössä on noudatettava tasapuolisuuden, seurattavuuden ja demokraattisen kontrollin kriteereitä.

Esittelijän mielestä EU:n talousarvion olisi perustuttava uusiin omiin tuloihin, jotka eivät lisää eurooppalaisten veronmaksajien verotaakkaa. Rahoituksen vahvistaminen edellyttää että unionille annetaan vastuu asiaankuuluvasta verolainsäädännöstä sekä oikeus kerätä tuloja.

Haug suosittelee että puolet yhteisestä maatalouspolitiikasta rahoitettaisiin kansallisista talousarvioista. Hän arvelee että yhteisrahoituksen myötä jäsenmaat kantaisivat suuremman vastuun eurooppalaisen maatalouspolitiikan tulevasta suunnittelusta. Tämä tukisi EU:n taloudellisia etuja ja helpottaisi laajentumisen toteuttamista.

Esittelijä vaatii että EU:n tulojärjestelmästä poistetaan siihen kuulumattomat tehtävät, kuten taloudellisen suorituskyvyn eroavuuksien kompensointi ja jäsenvaltioille suoritettavien maksujen eroavaisuuksien mukauttaminen. Korjausmenettelystä olisi luovuttava viimeistään ennen seuraavaa laajentumista.

Haug muistuttaa että EU:n perinteiset omat varat menettävät merkitystään kaupan vapautumisen ja laajentumisen myötä. (Arvonlisäverosta kerättäviä perinteisiä omia varoja ei pidä sekoittaa bruttokansantuotteen perusteella määriteltäviin jäsenmaiden maksuosuuksiin, jotka suoritetaan suoraan jäsenmaiden toimesta.) Perinteisten omien varojen kerääminen nykymenetelmällä merkitsee kohtuutonta hallinnollista rasitusta, joka lisää taloudellisten epäkohtien ja petosten todennäköisyyttä. Komission olisi pikaisesti laadittava ehdotus omia varoja koskevan järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja seurattavuuden lisäämiseksi.

Esittelijä toteaa että nykyinen laskutapa, jolla mitataan jäsenmaiden taloudellisia voimasuhteita, on vanhentunut. Hän kehottaa komissiota saattamaan bruttokansantuotteen määrittelyyn käytettävät mittarit nopeasti ajan tasalle. Hän muistuttaa että bkt:llä on myös kielteiset puolensa, koska se ei ota huomioon kaikkia taloudellisia toimintoja, mikä osaltaan vääristää unionin tilastoja.

Haug ehdottaa että tulevaisuudessa osa jäsenmaiden kesken sovittavista veroista olisi käytettävä unionin talousarvion rahoittamiseen. Nämä varat korvaisivat osan EU:n nykyisistä tuloista. Hän kehottaa neuvostoa hyväksymään rahoitusuudistuksen parlamentin ehdotusten mukaisesti, jotta se astuisi voimaan hyvissä ajoin ennen seuraavaa laajentumista.

Alustuspuheenvuoro

Jutta Haug (PSE, D) muistutti että parhaillaan käytävissä Agenda 2000 -neuvotteluissa on sovittava rakenne- ja maatalouspolitiikan ohella myös EU:n rahoitusta koskevasta uudistuksesta. Budjettivaliokunta ehdottaa että rahoitusuudistus toteutetaan askel askeleelta korvaamalla vaiheittain arvonlisäverosta kerättävät tulot bruttokansantuotteen perusteella määriteltävillä maksuosuuksilla. Samalla olemassaolevat tasausmekanismit on hylättävä. Britannian erityiskohtelu on lopetettava viimeistään ennen seuraavaa laajentumista.

Haug toivoi että horisontaalinen tasa-arvo ja vertikaalinen solidaarisuus säilyvät lähtökohtina EU:n talousarviota laadittaessa. Samalla on kuitenkin etsittävä ratkaisu jäsenmaiden rahoitusosuuksissa vallitseviin eroihin. Yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa on otettava huomioon myös maatalouden kansalliset erot.

Haug korosti ettei maatalouden yhteisrahoitus merkitse sen uudelleen kansallistamista. Päinvastoin, se lisää maataloustuotannon laadullista uudistusta ja syventää EU:n integraatiota.

Haug kertoi laatineensa budjettivaliokunnassa vallinneiden näkemyserojen vuoksi kompromissiesityksen, jonka mukaan EU:n maatalousmenot olisivat laskeneet vuosittain tietyn prosentin verran. Esitys ei kuitenkaan saanut riittävää tukea taakseen. Sen sijaan valiokunta päätyi yhteisrahoituksen kannalle.

Haug korosti ettei yhteisrahoituksen tarkoituksena ole lisätä kansalaisten verotaakkaa, vaan korvata osa nykyisistä tulonlähteistä järjestelmällä, jota on helpompi seurata ja valvoa parlamentin toimesta.

Keskustelu

Institutionaalisten asiain valiokunnan nimissä puhunut Jean-Louis Bourlanges (PPE, F) piti Haugin mietintöä paradoksaalisena. Hänen mukaansa maatalouden kansallinen rahoitus johtaisi vääjäämättä kilpailun vääristymiseen. Yhteisrahoituksen myötä jokainen maa tukisi maataloutta oman intressinsä mukaan. Bourlanges piti tällaista ajatusta EU:n perustamissopimuksen vastaisena.

Terence Wynn (PSE, UK) piti esittelijän tehtävää mahdottomana. Yhteisymmärryksen saavuttaminen jäsenmaiden rahoituksesta on vaikeaa.

Wynnin mukaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä ettei nykyinen status quo voi enää jatkua. Yhteinen maatalouspolitiikka on aikojen saatossa menettänyt johdonmukaisuutensa, koska se on jatkuvasti joutunut reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. Nykyinen alv- ja bkt-perusteinen rahoitus on epäselvä ja vaikeasti seurattava. Parlamentin tehtävänä on etsiä ratkaisu koko unionin toimintaa uhkaavaan umpikujaan.

Laurens Brinkhorst (ELDR, NL) piti tärkeänä että parlamentti ottaa kantaa rahoituskysymykseen ennen Berliinin huippukokousta. Samalla hän torjui väitteet, joiden mukaan yhteisrahoitus olisi perustamissopimuksen vastainen. Kyse on viime kädessä siitä tulisiko maatalousrahoituksen osuus EU:n budjetista säilyä nykyisellään. Jokainen ymmärtää ettei EU voi jatkaa toimintaansa nykyiseltä pohjalta.

Brinkhorst korosti ettei yhteisön pidä luopua solidaarisuuden periaatteesta. Toisaalta on kohtuutonta jos yksi maa joutuu kantamaan suurimman vastuun EU:n maatalouden ylläpidosta. Brinkhorstin mukaan enemmistö eurooppalaisista ei hyväksy yksittäisten maiden erityiskohtelua.

Jean-Antoine Giansilyn (UPE, F) mielestä parlamentin olisi pohdittava riittääkö nykyinen järjestelmä EU:n tulevien tehtävien rahoittamiseen. Hän nimitti vallitsevaa järjestelmää rahoitukselliseksi pakkopaidaksi.

Giansilyn mukaan maatalouden yhteisrahoitus ei ole lainkaan hyväksyttävissä. Maatalouden uudelleenkansallistaminen saattaa muodostua vaaralliseksi ennakkotapaukseksi. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös muihin EU:n politiikan lohkoihin elleivät jäsenmaat löydä yhteisymmärrystä niiden rahoituksesta. Hajaannuksen sijaan unionin on pidettävä kiinni velvoitteista, joihin se on sitoutunut koheesiorahaston muodossa.

Joaquim Mirandan (GUE-NGL, P) mielestä EU:n rahoitusta uudistettaessa on pohdittava, voiko se nykyiseltä pohjalta vastata tulevaisuuden haasteisiin, kuten työttömyyteen. Vastaus on ilmeinen: yhteistä maatalouspolitiikkaa täytyy uudistaa, ja varat on jaettava nykyistä tasavertaisemmin.

Miranda arveli ettei 1,27 prosentin bkt-osuus riitä laajentumisen rahoittamiseen. Jäsenmailla on oltava rohkeutta tarkistaa EU:n rahoituksen perustana olevaa bkt-osuutta, jotta se vastaisi nykyistä paremmin tuleviin tarpeisiin.

Edith Müllerin (V, D) mielestä EU:n rahoitusjärjestelmä kaipaa rakenteellista uudistusta ja demokraattista valvontaa. EU:n rahoitusnäkymiin on löydettävä kestäviä ratkaisuja.

Kyösti Virrankoski (ELDR, FIN) totesi että EU:n omien varojen uudistamista koskeva mietintö on erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen. Mietinnön tärkein esitys ei koske EU:n tuloja vaan menoja. Esitys, jonka mukaan jäsenmaat maksaisivat puolet yhteisen maatalouspolitiikan menoista, on varsin radikaali. Sillä olisi erittäin suuret vaikutukset EU:n budjettiin, joka supistuisi noin 18 miljardia euroa eli itälaajenemisen kustannusten verran. Esitys ratkaisisi siis itälaajenemisen uhkaavan rahoitusongelman. Maatalouden yhteisrahoituksella olisi valtava vaikutus nettomaksuosuuksiin. Saksan maksuosuus pienenisi noin 1.300 miljoonaa euroa ja Alankomaiden noin 450 miljoonaa euroa. Sitä vastoin Espanjan, Kreikan ja Ranskan maksuosuudet kasvaisivat miljardilla eurolla.

Virrankoski kyseli, onko oikein että osa tuottajamaista joutuu maksamaan enemmän kun samalla kuluttajat hyötyvät elintarvikkeiden hintojen alenemisesta. Hänen mielestään olisi oikeudenmukaisempaa, jos kaikki hyötyjät maksaisivat. Viljelijän kannalta kysymys on myös siitä, onko uusi järjestelmä yhtä turvallinen kuin nykyinen.

Esko Seppänen (GUE-NGL, FIN) huomautti että ne maat, jotka ovat nettosaajia, eivät halua puhua nettomaksajista ja nettosaajista. Rahoitusuudistuksessa on kyse EU:n laajenemisen rahoittamisesta. Jäsenmaat käyvät taistelua siitä, kuka sen maksaa.

EU:n budjetin loppusummaa ei pitäisi nostaa 1,27 prosentista. EU:lle ei pitäisi myöskään antaa mahdollisuutta verottaa kansalaisiaan tai suorittaa veronkantoa itsenäisissä jäsenmaissa, vaan rahat pitäisi periä jäsenmailta. Paras jäsenmaksuperuste on bruttokansantuote. Maatalouden omarahoitusosuutta on mahdollista lisätä. Se jakaisi EU:n tuloja ja menoja uudella tavalla.

Komission vastaus

Komission jäsen Erkki Liikasen (FIN) mukaan parlamentti korostaa Haugin mietinnön yhteydessä poliittista sitoutumistaan unionin omia varoja koskevan kysymyksen ratkaisemiseen. Mietintö yhdistää lyhyen aikavälin realismin ja pitkän aikavälin vision.

Liikasen mielestä Haugin mietintö ja komission viime lokakuussa julkistama kertomus omien varojen järjestelmän toiminnasta ovat monissa kysymyksissä varsin samansuuntaisia. Molemmissa raporteissa myönnetään että nykyjärjestelmä on tarjonnut menojen rahoitukseen riittävät voimavarat, mutta että siitä puuttuu samalla seurattavuus, ymmärrettävyys ja rahoituksellinen autonomia. Molemmissa raporteissa käsitellään jäsenmaksupalautuksiin liittyvää ongelmaa. Sekä komissio että parlamentti kiinnittävät huomiota myös arvonlisäverovarojen keräämiseen liittyviin vaikeuksiin sekä alv-maksujen mahdolliseen korvaamiseen bkt-maksulla. Tästä kysymyksestä on keskusteltu laajasti myös jäsenmaissa. Sekä komission kertomuksessa että parlamentin mietinnössä tunnustetaan perinteisten omien varojen vähenevä merkitys. Niiden keräämisessä olisi otettava huomioon kustannukset ja hyödyt.

Liikanen muistutti että mikäli bkt-maksun osuutta nostetaan, on maksun määrittelyssä käytettävä viimeisimpiä ja kaikkein luotettavimpia bkt-mittareita, jotka ottavat huomioon myös harmaan talouden osa-alueet.

Liikanen kertoi että jäsenmaiden kannat vaihtelevat huomattavasti uusien omien varojen osalta. Kansalliset erot ovat tulleet näkyviin myös parlamentissa käydyssä keskustelussa. Parlamentin aloitteen eteenpäinmeno edellyttää, että jäsenmaiden näkemykset lähentyvät toisiaan. Aloite on hyvin kiinnostava, mutta poliittisesti epärealistinen.

Liikanen korosti että ajoitus on olennaisen tärkeää. Euron onnistunut käyttöönotto ja tiettyjen verojen harmonisointia koskevat neuvottelut voivat hidastua, mikäli ne liitetään liian läheisesti yhteen yhteisön omia varoja koskevien ratkaisujen kanssa. Unionin rahoitusta on kuitenkin tarkasteltava merkittävänä osana integraatioprosessia.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön (äänin 276 puolesta, 154 vastaan ja 47 tyhjää) muutettuna. Se päätti poistaa päätöslauselmasta kohdan, jossa suositeltiin että puolet yhteisen maatalouspolitiikan menoista rahoitettaisiin kansallisista talousarvioista. Kyseinen kohta kaatui äänin 215 puolesta, 243 vastaan ja 18 tyhjää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Yhteisön tullikoodeksi


Yhteisön tullikoodeksi

Mietintö: PAASILINNA - ***I - A4-0080/99 - KOM(98)0226 - C4-0370/98 - 98/0314 - COD. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Komissio on laatinut ehdotuksen yhteisön tullikoodeksia koskevan perusasetuksen muuttamiseksi. Perusasetukseen sisältyy yli 253 artiklaa ja sillä kumotaan 28 lainsäädäntövälinettä, jotka olivat käytössä ennen asetuksen voimaantuloa. Komission soveltavaan asetukseen sisältyy lisäksi 80 osa-aluetta ja lukuisia liitteitä.

Reino Paasilinna (PSE, FIN) toteaa että tullilainsäädäntö on erittäin monimutkaista ja sen soveltamisessa on oltava tarkkana. Koodeksi vaikuttaa unionin kauppapolitiikkaan sekä erityisesti sen etuusjärjestelmä- ja maatalouspolitiikkaan, koska perinteisistä maatalousveroista on tullut tulleja. Se vaikuttaa myös ulkomaankaupan tilastoihin, välilliseen verotukseen ja petostentorjuntapolitiikkaan.

Paasilinnan mielestä komission ehdotus ei merkittävästi yksinkertaista ja rationalisoi tulliasetuksia. Komissio ei ole ottanut huomioon parlamentin vaatimusta kaiken lainsäädännön kodifioimisesta. Se ei ole myöskään noudattanut parlamentin esittämää pyyntöä, jonka mukaan lainsäädännön muuttamisen tai uuden lainsäädännön ei pitäisi lisätä sääntelykomiteoiden roolia ennen kuin komitologiaa koskeva sopimus saadaan aikaan.

Paasilinna esittää että komission ehdotuksesta poistetaan useita komiteamenettelyä koskevia kohtia. Hän suosittaa että asetus astuisi voimaan vuoden 2000 alussa.

Alustuspuheenvuoro

Reino Paasilinna (PSE, FIN) piti perusteltuna komission ehdotusta tullikoodeksin perusasetuksen muuttamisesta. Asetuksen tavoitteena on tullijärjestelmän yksinkertaistaminen. Sillä kumotaan kaikkiaan 28 lainsäädäntövälinettä. Paasilinna arvioi että lainsäädännön aarniometsä on versonut vuosien varrella varsinaiseksi pykälärisukoksi. Lainsäädännön monimutkaisuuden ja vaikeaselkoisuuden ylläpito on osa vallankäyttöä. Koska parlamentti ei hyväksy kaikkia komission ehdotuksia, on todennäköistä että asia päättyy sovitteluun Suomen puheenjohtajakaudella.

Paasilinna muistutti että tullikoodeksi vaikuttaa varsinkin maatalouspolitiikkaan, passitusjärjestelmän petostentorjuntapolitiikkaan sekä ulkomaankaupan tilastoihin. Hänestä olisi tärkeää vakiinnuttaa sähköisten tulli- ilmoitusten käyttö. Sähköiset järjestelmät tehostaisivat ja helpottaisivat tullin toimintaa. Jäsenvaltioiden tullit eivät ole vieläkään täydessä reaaliaikaisessa yhteydessä toisiinsa. Paasilinna tiedustelikin komissiolta missä vaiheessa unionin tullijärjestelmän tietokoneistaminen on.

Paasilinna pyysi että komissio ottaa huomioon tarkistuksen 13, joka koskee kolmansista maista tuotavien tavaroiden alkuperää. Mikäli kolmannen maan viranomaisten antama todistus osoittautuu vääräksi, rangaistusta ei tule kohdistaa tuojaan, jos voidaan osoittaa ettei tämä tietänyt väärennöksestä.

Keskustelu

Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan edustaja Concepció Ferrer (PPE, E) totesi että tullikoodeksi on välttämätön instrumentti sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Tullikoodeksia on kuitenkin uudistettava ja sen puutteet on korjattava. Uudistuksissa ei pidä kuitenkaan painottaa vain tehokkuutta, vaan myös petosten torjuntaa. Yhteisön tulee ottaa käyttöön oikeudellisia instrumentteja, joiden avulla voidaan taistella väärennöksiä ja petoksia vastaan. Valvontatoimia on tehostettava ja tullimenettelyjä yhdenmukaistettava koko yhteisön alueella. Komission ehdotuksesta nämä näkökohdat kuitenkin puuttuvat.

Talousarvion valvontavaliokunnan edustaja Otto Bardong (PPE, D) totesi että yli 50 prosenttia unioniin tuotavista tavaroista on suosituimmuuskohtelun piirissä. Sen vuoksi niiltä edellytetään alkuperätodistuksia. Merkintöjen manipulointi houkuttaa tuotteiden tuojia, koska sen avulla he voivat maksaa mahdollisimman vähän tullimaksuja.

Bardongin mielestä sekä talousvaliokunnan että Paasilinnan esittämät muutosehdotukset, jotka koskevat kolmansista maista tuotavien tuotteiden virheellisiä alkuperätodistuksia, ovat liian pehmeitä. Mikäli ne hyväksyttäisiin, tulevaisuudessa kaikki ulkomaankauppaa harjoittavat voisivat väittää toimineensa hyvässä uskossa.

Komission vastaus

Komission jäsenen Mario Montin (I) mukaan mietintö osoittaa että tulliliitto kuuluu edelleen poliittisen keskustelun ydinkysymyksiin. Keskustelua ovat vilkastuttaneet institutionaaliset näkökohdat. Tullikoodeksin avulla taataan yhtenäinen hallinto läheisyysperiaatteen rajoissa. Komissio pyrkii luomaan yhteisiä käytäntöjä. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin suvereeneja yhteisön lainsäädännön soveltamisessa. Montin mukaan komissiota on kritisoitu osin perustellusti ja osin epäreilusti tullivalvonnan puutteista. Todellisuudessa sillä ei ole riittäviä voimavaroja huolehtia täydellisestä tullivalvonnasta.

Monti kommentoi myös komission ehdotukseen tehtyjä tarkistuksia. Hän torjui niistä suurimman osan. Hän piti kuitenkin Paasilinnan esittämää tarkistusta 13 hyvänä pohjana artiklan 220 uudistamiselle. Hän lupasi että komissio muotoilee artiklan uudelleen.

Monti kertoi lopuksi että komissio on luonut tullihallinnon viestintäverkkojen yhteenliittymän. Saksan, Italian, Itävallan ja Sveitsin kansalliset järjestelmät pystyvät viestimään keskenään sekä komission kanssa. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön tämän vuoden lopussa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön ja komission asetusehdotuksen äänin 150 puolesta, 7 vastaan ja 8 tyhjää.

Parlamentti toteaa että tulliviranomaisten tulee hyväksyä tarpeellisiksi katsomansa valvontatoimet yhteisön tullausmenettelyjen ja -määräysten toteuttamiseksi. Lisäksi niiden on toteutettava tehokkaita valvontatoimia, jotta voidaan varmistaa määräysten yhdenmukainen täytäntöönpano sekä torjua petoksia. Jäsenvaltioille ja tarvittaessa myös yhteisön viranomaisille on taattava vapaa oikeus tehdä tarkastuksia ilman ennakkoilmoitusta.

Parlamentti hyväksyi myös Paasilinnan esittämän tarkistuksen, joka koskee kolmansista maista tuotujen tullaustodistusten virheitä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Euroopan laajuiset energiaverkot


Euroopan laajuiset energiaverkot

Mietintö: ADAM - ***I - A4-0087/99 - KOM(98)0542 - C4-0556/98 - 98/00284 - COD. Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta.

Gordon Adam (PSE, UK) suosittaa Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan päätösehdotuksen hyväksymistä. Komissio on tehnyt ehdotuksen yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelon ajantasaistamisesta maakaasumarkkinoilla tapahtuneen nopean kehityksen vuoksi. Se on lisännyt 19 hanketta yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloon.

Adamin mielestä luettelo voidaan hyväksyä komission esittämässä muodossa. Hän tahtoo kuitenkin palauttaa komission mieleen Euroopan laajuisten verkkojen ulkoisen ulottuvuuden eli arvioida niiden vaikutuksia molemminpuolista etua koskevien hankkeiden määrittelyyn. Hän peräänkuuluttaa strategia-asiakirjaa teknisistä toimista, joita vaaditaan Euroopan sähköverkon avaamiseksi entisen Neuvostoliiton alueen valtioista peräisin oleville toimituksille, sekä niistä poliittisista vaikutuksista, jotka koskevat alueen voimalaitosten ja ympäristövaatimusten yhteensopivuutta. Vaikka öljyputket eivät kuulukaan Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin, komission tulisi tehdä ennakkoarvio myös sellaisista tulevaisuuden ongelmista, jotka koskevat energianhankinnan varmuutta ja joita voi syntyä siksi, että Aasian maiden, varsinkin Kiinan, kiinnostus osallistua Keski-Aasian öljyvarojen hyödyntämiseen kasvaa jatkuvasti.

Alustuspuheenvuoro

Gordon Adam (PSE, UK) muistutti että Euroopan laajuiset sähkö- ja kaasuverkot muodostavat oleellisen osan EU:n energiahuollosta. Verkoston rakentamista varten on nyt myönnetty tarvittavat varat, minkä lisäksi komissio on esittänyt täsmennyksiä kaasu- ja sähköverkkojen sijoittamisesta. Niiden tarkoituksena on liittää EU:n saaret paremmin yhteisen energiahuollon piiriin.

Adamin mielestä EU:n sähkömarkkinoita on vapautettava ja yhdenmukaistettava. Kilpailu- ja ympäristönäkökulmista olisi keskusteltava myös EU-jäsenyyttä hakeneiden maiden kanssa.

Komission vastaus

Komissaari Christos Papoutsis (GR) vakuutti että komissio on ottanut laajentumisen huomioon Euroopan laajuisia energiaverkkoja kehitettäessä. Energiaverkot on suunniteltu teollisuuden tarpeita silmälläpitäen, ja ne vastaavat energia- alan asiantuntijoiden näkemyksiä.

Papoutsisin mukaan komissio tukee Kreikan saariston energiahuollon kehittämistä. Energiaverkkojen toteuttamisessa on pyritty ottamaan asukastiheyden ohella huomioon myös muut ulottuvuudet, kuten vaihtoehtoisten energialähteiden (aurinko- ja tuulienergia) saatavuus.

Papoutsis korosti että energiayhteistyöllä on keskeinen merkitys EU:n ja IVY-maiden suhteita kehitettäessä. Hän vakuutti että komissio pyrkii hyväksymään Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevat projektiehdotukset mahdollisimman pian, jotta hankkeet saataisiin käyntiin vielä kuluvan vuoden aikana.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön tutkimusvaliokunnan tekemin tarkistuksin.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

KIE- ja IVY-maiden toimet ydinalalla


KIE- ja IVY-maiden toimet ydinalalla

Mietintö: ADAM - A4-0088/99 - KOM(98)0134 - C4-0314/98. Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta.

Gordon Adam (PSE, UK) toteaa mietinnössään, että vuoden 1990 jälkeen ydinvoimasta on tullut tärkeä asia EU:n ja KIE-maiden sekä uusien itsenäisten valtioiden välisissä suhteissa. Komission tiedonannossa esitetään joitakin tärkeimmistä välineistä, joita yhteisö on käyttänyt edistääkseen ydinturvallisuutta kyseisissä maissa. Toimenpiteiden tavoitteena on varmistaa ydinreaktoreiden turvallisuus sekä sellaisten reaktoreiden sulkeminen, joita ei voida nykyaikaistaa kohtuullisin kustannuksin.

Vuoden 1992 jälkeen yhtään reaktoria ei ole poistettu käytöstä ainoassakaan KIE- tai IVY-maassa. Adamin mukaan ydinturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä ei vallitse täyttä yksimielisyyttä EU:n, KIE-maiden ja uusien itsenäisten maiden kesken.

Adamin mielestä komission tulisi pyrkiä KIE- ja IVY-maiden kanssa sopimukseen ydinturvallisuusnormien määrittämisestä, ydinvoimaloiden rakentamista ja toimintaa koskevasta sääntelystä sekä polttoaineen kuljetuksista. Sen tulisi lisäksi sopia kunkin KIE- ja IVY-maan kanssa energiastrategiasta maiden kanssa solmittujen yhteistyösopimusten puitteissa. Unionin laajentumisen ei pidä asettaa ydinturvallisuutta kyseenalaiseksi. Komission olisi mahdollisimman pian tehtävä konkreettisia ehdotuksia, joilla parannetaan unionin ydinvoiman alalla toimivien yksiköiden työn koordinointia. Erityisen tärkeää on parantaa yhteyksiä tutkimuksen viidennen puiteohjelman sekä Phare- ja Tacis-ohjelmien välillä.

Adamin mielestä on tärkeää, että komissio vastaa perusteellisesti tilintarkastustuomioistuimen viime syksynä esittämään kritiikkiin. Tilintarkastustuomioistuimen mukaan Itä-Euroopan ydinturvallisuuden parantamiseen on tähän mennessä käytetty alle puolet siihen varatusta summasta. Komission olisi laadittava kaksi kertaa vuodessa kertomus ohjelmien etenemisestä ja eri lähteistä tulevien varojen käytöstä. Mahdollisiin väärinkäytöksiin olisi puututtava.

Adam pitää hyvänä Länsi-Euroopan ydinsääntelyviranomaisten järjestön perustamista ja sen työtä sellaisten ydinturvastandardien määrittämiseksi, joita voidaan soveltaa unioniin. Riippumattomien viranomaisten pitäisi varmistaa standardien yhteensopivuus hakijamaissa käytettyjen standardien kanssa.

Adamin mielestä unionin tulisi myöntää turvallisuusavustusta vain lyhyeksi aikaa sellaisille Itä-Euroopan ydinvoimaloille, joiden turvallisuutta ei kyetä saattamaan länsimaiselle tasolle kohtuullisin kustannuksin. Muidenkaan laitosten uudistamiseen ei pitäisi myöntää Euratomin lainoja ennen kuin on saatu takuut siitä, että vanhat reaktorit poistetaan käytöstä.

Alustuspuheenvuoro

Gordon Adam (PSE, UK) kertoi että ydinvoima on ollut keskeinen kysymys EU:n ja KIE-maiden välisissä suhteissa vuodesta 1990 lähtien. Euroopan yhteisö on tunnustanut alusta pitäen KIE-maiden oikeudet päättää omasta energiapolitiikastaan. Se on myöntänyt KIE- ja IVY-maille teknistä apua Phare- ja Tacis-ohjelmien puitteissa. Adam piti selvänä ettei EU voi sanella KIE-maiden energiapolitiikkaa.

Esittelijä muistutti ettei Venäjällä ole vaarallisia reaktoreita, vaan ainoastaan ensimmäisen ja toisen sukupolven ydinvoimaloita. Nykyisissä olosuhteissa on selvää että ydinenergian käyttö tulee jatkumaan Itä-Euroopassa vielä pitkään. Useimmat entiseen neuvostoblokkiin kuuluneet maat eivät halua olla riippuvaisia Venäjän öljytoimituksista.

Adam muistutti että ydinenergia on ratkaisevan tärkeä tulonlähde mm. Liettualle ja Bulgarialle. Bulgaria myy Turkille vuosittain sähköä noin 600 miljoonan dollarin edestä.

Adamin mielestä komission tiedonannosta puuttuu tiettyjä täsmennyksiä, jotka koskevat KIE- ja IVY-maiden vaihtoehtoisia energiamuotoja. Hän yhtyi komission kantaan ettei EU voi sanella kovakouraisesti IVY-maiden energiapolitiikkaa. Yhteistyötä on kehitettävä rakentavassa hengessä.

Adam arveli että KIE- ja IVY-maat voivat luopua vaarallisiksi luokitelluista ydinreaktoreista ainoastaan vaihtoehtoisten energialähteiden ja sähkön säännöstelyn avulla. Hän toivoi että komissio koordinoisi näitä toimenpiteitä mahdollisimman hyvän yhteistyön hengessä.

Keskustelu

Ulkoasiain valiokunnan nimissä puhunut Cristiana Muscardini (NI, I) totesi että ydinturvallisuuden parantamisella on keskeinen merkitys Itä-Euroopan lähentymisstrategiassa. Phare- ja Tacis-ohjelmien kautta rahoitettava ydinvoimaloiden turvallisuuden parantaminen on oleellisen tärkeää mikäli KIE-maat mielivät jonain päivänä EU:n jäseniksi.

Taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan nimissä puhuneen Elly Plooij-van Gorselin (ELDR, NL) mielestä esittelijä on onnistunut löytämään kultaisen keskitien ydinlaitosten turvallisuuden parantamista koskevassa strategiassa. Samalla hän pahoitteli ettei Ukraina ole vieläkään suostunut sulkemaan Tshernobylin reaktoreita EU:n toistuvista kehotuksista huolimatta.

Plooij-van Gorsel korosti että ydinlaitosten turvallisuutta on pidettävä yhtenä KIE-maiden EU-jäsenyyden toteutumisen kriteerinä. Hän tiedusteli miten komissio on varautunut KIE-maiden ydinvoimaloiden atk-järjestelmissä mahdollisesti esiintyviin ongelmiin vuosituhannen vaihteessa.

Rolf Linkohr (PSE, D) korosti että EU:n on autettava Itä-Euroopan maita löytämään realistisia ratkaisuja energiaongelmiinsa. Unionin on helpotettava vanhentuneiden ydinvoimaloiden sulkemista sekä tuettava ydinreaktoreiden uudistamista, jotta ne täyttäisivät kansainväliset turvallisuusvaatimukset. Komission tehtävänä on tunnistaa epäkohdat ja löytää niihin ratkaisut ennen kuin on liian myöhäistä.

Doeke Eisma (ELDR, NL) arvosteli komission toimia Itä-Euroopan ydinturvallisuuden parantamisessa. Hän viittasi tilintarkastustuomioistuimen selontekoon, jonka mukaan EU on käyttänyt vain pienen osan tähän tarkoitukseen myönnetyistä varoista.

Alain Pompidoun (UPE, F) mielestä EU:n on laadittava KIE-maille yhteinen toimintastrategia, jotta ne voisivat ratkaista energiahuoltoa koskevat ongelmansa ennen jäsenyyden toteutumista. Tarkistetut Phare- ja Tacis-ohjelmat tarjoavat nykyistä paremmat mahdollisuudet ydinlaitosten turvallisuuden parantamiseksi sekä ydinjätteiden loppukäsittelyn ratkaisemiseksi.

Pompidou ehdotti että EU kehittäisi uudentyyppisiä reaktoreita, jotka tarjoaisivat nykyistä parempia ratkaisuja ydinpolttoaineen jatkokäsittelyyn.

Marilies Flemming (PPE, A) piti "saastuttaja maksaa" -periaatteen soveltamista ydinvoimaloiden turvallisuutta tärkeämpänä asiana. Muussa tapauksessa on olemassa riski, että energiamarkkinat vääristyvät ydinvoiman hyväksi EU- jäsenyyttä hakeneissa maissa.

Undine-Uta Bloch von Blottnitz (V, D) hämmästeli ettei komissio ole onnistunut ratkaisemaan ydinjätteiden varastointiin liittyviä ongelmia ydinturvallisuuden parantamiseen määrätyistä määrärahoista huolimatta. Hänen mukaansa EU:n rahoitusta ei pidä käyttää Itä-Euroopan ydinsektorin ongelmien pahentamiseen.

Komission vastaukset

Komissaari Hans van den Broekin (NL) mielestä mietintö antaa realistisen kuvan KIE-maiden ydinenergiasektorin tilanteesta. KIE- ja IVY-maat ovat itsenäisiä maita, jotka määrittelevät energiapolitiikkaansa EU:sta riippumatta.

Van den Broek muistutti että Itä-Euroopan ydinlaitosten ennenaikainen sulkeminen merkitsisi valtavia kustannuksia. Esimerkiksi Tshernobylin ydinvoimalan sarkofagin rakentaminen maksoi arviolta 600-800 miljoonaa euroa. Kaikkien vanhentuneiden reaktoreiden kunnostaminen tai sulkeminen maksaisi arviolta 4-5 miljardia euroa. Varojen puuttuessa komissio on pyrkinyt parantamaan ydinvoimaloiden kuntoa KIE- ja IVY-maissa. EU on tähän mennessä käyttänyt tähän tarkoitukseen 800 miljoonaa euroa. Näillä varoilla on myös määritelty KIE- ja IVY-maissa toimivien riippumattomien viranomaisten toimivaltuudet sekä parannettu turvallisuusnormeja uusia reaktoreita rakennettaessa.

Van den Broekin mukaan tuleva EU-jäsenyys on lisännyt KIE-maiden toimia ydinsektorilla. Komissio on laatinut kansainvälisiä suunnitelmia vaihtoehtoisten energiaratkaisujen rahoittamiseksi. Se on auttanut KIE-maita kansainvälisten rahoittajien etsimisessä sekä viestittänyt Liettualle ja Bulgarialle, etteivät ne joudu kustantamaan kaikkia vanhentuneiden ydinlaitosten sulkemisesta aiheutuvia kustannuksia.

Komission päällimmäisenä pyrkimyksenä on ollut lisätä yleistä tietoisuutta ydinturvallisuuden tarpeesta KIE- ja IVY- maissa sekä Venäjällä. Sen perimmäisenä tarkoituksena on ollut rohkaista Itä-Euroopan vaarallisten ydinvoimaloiden sulkemista.

Van den Broek kertoi että komissio laatii vuosittain katsaukset Tacis- ja Phare-ohjelmien puitteissa tapahtuvasta edistyksestä. Sen tarkoituksena on antaa mahdollisimman kattava kuva ydinturvallisuuden tähänastisista saavutuksista Keski- ja Itä-Euroopan maissa.

Van den Broek viittasi lopuksi vuosituhannen vaihdetta koskevaan tietokoneongelmaan toteamalla ettei komissiolla ole tässä kysymyksessä riittävää asiantuntemusta. Sen vuoksi se on pyytänyt Kansainvälistä atomienergiajärjestöä (IAEA) selvittämään KIE- ja IVY-maiden ydinlaitosten valmiuksia tässä kysymyksessä.

Komissaari Christos Papoutsis (GR) vakuutti että komissio on sitoutunut parantamaan KIE- ja IVY-maiden ydinturvallisuutta yhteistyössä Euroopan jälleenrakennuspankin (EBRD) ja Euratomin kanssa. Papoutsisin mukaan ydinsektorin turvallisuudella on keskeinen rooli KIE-maiden EU-jäsenyyteen tähtäävässä strategiassa.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen


Uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen

Mietintö: ROBLES PIQUER - **I - A4-0089/99 - KOM(97)0550 - C4-0071/98 - 97/0370 - SYN. Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta.

Carlos Robles Piquer (PPE, E) toteaa että monet uusiutuvien energialähteiden sovellukset ovat jo kaupallisesti toimivia. Uusiutuvat energialähteet tuottavat hyvälaatuista, runsasta ja halpaa energiaa, minkä lisäksi ne ovat saasteettomia ja vähäriskisiä, eikä niitä tarvitse tuoda. Koska niitä tuotetaan laajalla alueella, ne edistävät alueiden välistä koheesiota ja tasapainoa. Uusiutuvat energialähteet soveltuvat erinomaisesti myös pk-yritysten tarpeisiin. Niiden työllistämismahdollisuudet on arvioitu 2-5 kertaa suuremmiksi yhtä suurta energiantuotantoa kohti kuin tavanomaisten energialähteiden. Eduistaan huolimatta uusiutuvat energialähteet eivät ole lyöneet itseään merkittävissä määrin läpi energiamarkkinoilla.

Komissio on laatinut ehdotuksen uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä koskevaksi ALTENER II -ohjelmaksi. Sillä pyritään kannustamaan julkisia ja yksityisiä investointeja uusiutuvilla energialähteillä tuotetun energian tuotantoon ja kulutukseen. Ohjelmalla rahoitetaan tutkimusta ja muita toimia, joilla täydennetään jäsenvaltioiden toimia uusiutuvien energialähteiden käyttömahdollisuuksien parantamiseksi. Rahoitusta saa myös yhteisön etujen mukaisiin pilottihankkeisiin, tiedotus- ja koulutusjärjestelmien kehittämiseen sekä valvontaan ja arviointiin.

Robles Piquerin mukaan ALTENER II -ohjelman kiistanalaisin piirre on rahoitus. Suurin osa energia-alan puiteohjelmalle varatusta rahoituksesta on suunnattu uusiutuville energialähteille. ALTENER II -ohjelman määrärahat ovat 81,1 miljoonaa euroa eli noin 40 prosenttia 200,4 miljoonan euron kokonaismäärästä. Tähän määrään on lisättävä myös uusiutuville energialähteille Synergia-ohjelmassa myönnetty osuus. Energia-alan puiteohjelmalle myönnetyt varat ovat kuitenkin täysin riittämättömät yhteisön määrittelemiin tavoitteisiin verrattuna. Sanojen ja tekojen välillä vallitsee ristiriita.

Robles Piquer muistuttaa että uusiutuvien energialähteiden kilpailukyky on jatkuvasti vaakalaudalla korkeiden tuotantokustannusten ja öljyn hinnan romahduksen vuoksi. Uusiutuvat energialähteet tarvitsevat tukea päästäkseen toden teolla mukaan energiamarkkinoille. Esittelijä muistuttaa, ettei energian hinta aina heijasta kaikkia tuotantoketjun aikana syntyviä ulkoisia kustannuksia, minkä vuoksi kaikkia uusiutuvien energialähteiden etuja ei ole otettu huomioon.

Esittelijä pitää tärkeänä että yhteisön energiapolitiikkaa kehitettäessä tarkasteltaisiin kilpailukyvyn lisäksi myös ympäristönsuojelua, työllistävyyttä ja toimitusvarmuutta. Yhteisön energiastrategian kärkeen olisi nostettava energiatehokkuuden ja energian säästön lisääminen sekä uusiutuvien energialähteiden laaja käyttö.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön tekemällä siihen useita muutoksia. Tarkistuksissa parlamentti muistuttaa että EU sitoutui ilmastonmuutosta koskevan Kioton konferenssin pöytäkirjassa vähentämään kasvihuonepäästöjä vuosina 2008-2012 kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tämän vuoksi se kehottaa komissiota hyväksymään kiireellisesti laajennetun Altener II -ohjelman. Parlamentti katsoo että energia-alan puiteohjelmassa Altener-ohjelmalle myönnettäviä varoja on lisättävä tuntuvasti. Uusiutuvilla energialähteillä tulee olla kohtuullinen osa Euroopan energian sisämarkkinoista, jotta EU:ssa voitaisiin saavuttaa monipuolisempi, omintakeisempi ja puhtaampi energiahuolto.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Energiatehokkuus Euroopan unionissa


Energiatehokkuus Euroopan unionissa

Mietintö: STOCKMANN - A4-0086/99 - KOM(98)0246 - C4-0316/98. Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia- asioita käsittelevä valiokunta.

EU:n jäsenmaat lupasivat Kioton ilmastokokouksessa joulukuussa 1997 alentaa CO2-päästöjä ensi vuosikymmenen loppuun mennessä 8 prosenttia vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Nyt kun Yhdysvallat on allekirjoittanut sopimuksen, on todennäköistä, että Kioton sopimus muodostuu oikeudellisesti sitovaksi kansainväliseksi sopimukseksi.

Ulrich Stockmann (PSE, D) arvioi että tavoitteeksi asetettu päästöjen leikkaus voidaan saavuttaa ainoastaan pyrkimällä järkevään energiankäyttöön. Ilmastonsuojelu edistää samalla merkittävästi energiansäästöajattelun elpymistä. Energiatehokkuuden lisäämistä voidaan perustella myös uusiutumattomien energialähteiden niukkuudella: maaöljyn riittävyys arvioidaan nykyisin noin 50 vuodeksi, ja maakaasun riittävyys noin 70 vuodeksi. Kauimmin riittää hiili: varantojen on arvioitu kestävän nykykulutuksen vallitessa yli 200 vuotta.

Komissio on laatinut arvion EU:n energiansäästöpotentiaalista vuoteen 2010 saakka. Se viittaa tiedonannossaan asiantuntijoiden lausuntoihin, joiden mukaan jäsenmaiden on energiankäyttöä tehostamalla mahdollista säästää 20 prosenttia nykyisestä energiamäärästä ilman kohtuuttomia uhrauksia. Komissio ehdottaa että jäsenmaat säästäisivät vuoteen 2010 saakka vuosittain 1,6 prosenttia vuonna 1995 käytetyn energian määrästä. Tästä 0,6 prosenttia on tarkoitus saada aikaan nykyistä energiankäyttöä tehostamalla, ja 1 prosentti säästyisi Save II -ohjelmassa suunnitellulla tavalla.

Stockmann pitää komission energiansäästötavoitteita liian konservatiivisina. Hänen mukaansa komission ehdottama 0,6 prosentin suuruinen energiankäytön tehostuminen ei riitä Kiotossa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Esittelijän mielestä on välttämätöntä että energiankäyttöä tehostetaan vuoteen 2010 mennessä 2,5 prosenttia vuodessa.

Stockmann kehottaa jäsenmaita laatimaan kutakin energialajia ja talouden sektoria varten suuntaa-antavia tavoitteita. Komission olisi vuodesta 2002 alkaen laadittava kolmen vuoden välein katsauksia jäsenvaltioiden energiansäästösuunnitelmista jotta voidaan varmistua, että unioni täyttää Kiotossa annetut sitoumukset. Komission olisi turvauduttava sanktioihin sellaisia maita vastaan, jotka rikkovat hiilidioksidipäästöjen alentamista koskevaa direktiiviä.

Esittelijän mielestä Agenda 2000 -asiakirjasta käytävien neuvottelujen yhteydessä olisi huolehdittava siitä, että maatalous- , rakenne- ja koheesiorahastoa koskevia asetuksia täydennetään direktiiveillä, joissa säädetään energiankäytön tehostamisesta. Energiankäytön tehokkuus olisi pidettävä mielessä myös tulevia talousarvioesityksiä laadittaessa. Energiatehokkuutta varten olisi varattava vähintäänkin Save II -ohjelman suuruiset määrärahat.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Parlamentin jäsenten avustajia koskevat henkilöstösäännöt


Parlamentin jäsenten avustajia koskevat henkilöstösäännöt

Mietintö: LEHNE - * - A4-0098/99 - KOM(98)0312 - C4-0332/98 - 98/0176 - CNS. Oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta.

Klaus-Heiner Lehnen (PPE, D) mukaan Euroopan parlamentin jäsenten avustajien palvelussuhde on tällä hetkellä varsin joustava. Jäsenet voivat määrittää avustajiensa palkan, työtehtävät ja työmäärän varsin vapaasti talousarviosta maksettavan sihteeristökorvauksen rajoissa. Avustajiin sovelletaan joko heidän kotimaansa tai työn suorittamismaan oikeudellisia määräyksiä. Tämä on johtanut varsinkin Brysselissä toimivien avustajien osalta oikeudelliseen epävarmuuteen. Kysymys siitä, kuuluuko avustajien työ Belgian vai avustajien kotimaan työ-, sosiaaliturva- ja verolainsäädännön piiriin, jää yksittäisissä tapauksissa täysin avoimeksi.

Lehnen mukaan nykyinen järjestelmä mahdollistaa kuitenkin yksittäiselle jäsenelle mahdollisimman suuren toimintavapauden. Jäsen voi työn luonteen ja määrän mukaan soveltaa kotimaan tai työn suoritusmaan tarjoamia oikeudellisia mahdollisuuksia. Se on tärkeää, koska rajalliset varat ja toimipaikkojen suuri määrä tekevät mahdottomaksi selviytymisen yhdellä tai kahdella säännöllisesti työskentelevällä avustajalla. Siksi avustajia koskevien uusien sääntöjen on säilytettävä tietty toimintavapaus. Joustavuuden kannalta olisi ihanteellista, jos jäsen voisi vapaasti päättää käytettävissään olevien varojen jakamisesta erilaisille avustajilleen sekä oikeudellisesta suhteesta, jota hän soveltaa avustajien palkkaamiseen.

Komissio on laatinut parlamentin puhemiehistön pyynnöstä ehdotuksen, jolla muutetaan asetusta Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista. Ehdotuksessa todetaan, että avustajat kuuluvat parlamentin antamien määräysten piiriin. Parlamentin tulee ilmoittaa säännöksistä toimivaltaiselle budjettivallan käyttäjälle.

Parlamentin oikeusvaliokunnan mielestä on tärkeää, että uusi ehdotus astuu voimaan seuraavan vaalikauden alkaessa. Uusia sääntöjä pitäisi soveltaa vain pysyvästi (yli kolme kuukautta) Brysselissä toimiviin avustajiin. Kukin parlamentin jäsen voi tehdä työsopimuksen valitsemansa avustajan kanssa. Palkkaehdoista on ilmoitettava budjettiviranomaiselle kuukautta ennen niiden voimaantuloa. Säännöt eivät koske jäsenvaltioihin palkattuja avustajia eikä muita avustajia tai neuvonantajia, jotka on palkattu alle kolmen kuukauden pituiseksi ajaksi.

Valiokunta esittää, että avustajat luokitellaan tehtäviensä, pätevyytensä ja työkokemuksensa perusteella kolmeen luokkaan. Avustajiksi voidaan palkata myös kolmansien maiden kansalaisia, mikäli heillä on voimassaoleva työlupa. Parlamentin jäsenen ja avustajan työoikeudellisten riitojen sovittelusta vastaa parlamentin hallinto yhdessä kyseisen parlamentin jäsenen kanssa.

Lehnen mukaan oikeusvaliokunnan kanta ei vastaa hänen omaa näkemystään, koska siihen ei sisälly lopullista sääntelyä eikä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen artikloista poikkeavia määräyksiä. Hänen mielestään valiokunnan hyväksymät tarkistukset ovat keskenään ristiriitaisia, minkä vuoksi niitä olisi vielä parannettava.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen muutettuna äänin 298 puolesta, 100 vastaan ja 52 tyhjää. Tarkistuksissa parlamentti pitää tärkeänä että jäsenten avustajiin sovellettavat palvelussuhteen ehdot saadaan vahvistettua ennen kuluvan vaalikauden loppua, jotta avustajille voitaisiin taata yhdenmukainen ja heidän työtään vastaava asema. Asetuksen on astuttava voimaan seuraavan vaalikauden alkaessa vuonna 1999.

Parlamentin jäsenet voivat ottaa palvelukseen avustajien ohella myös muita asiantuntijoita tai neuvonantajia alle kolmen kuukauden pituiseksi ajaksi. Näihin asiantuntijoihin tai neuvonantajiin ei sovelleta palvelussuhteen ehtoja.

Parlamentin avustajien työsopimuksesta on käytävä ilmi mm. työsuhteen alkamisen ajankohta, työsuhteen kesto, avustajan tehtävät sekä työaika ja -paikka. Kolmansien maiden kansalaisia voidaan palkata parlamentaarisiksi avustajiksi, mikäli heillä on jossain EU:n jäsenvaltiossa voimassa oleva työlupa. Näitä säännöksiä ei sovelleta jäsenvaltioihin palkattuun parlamentin jäsenten henkilöstöön, ellei jäsen tätä nimenomaisesti pyydä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sosiaalinen suojelu Euroopassa vuonna 1997


Sosiaalinen suojelu Euroopassa vuonna 1997

Mietintö: PRONK - * - A4-0099/99 - KOM(98)0243 - C4-0375/98. Työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunta.

Komissio on laatinut kertomuksen sosiaalisesta suojelusta Euroopassa. Sen tarkoituksena on luoda katsaus edistyksestä, joka on saavutettu vuonna 1992 annetun suosituksen jälkeen. Raportti on tarkoitettu osaksi sosiaalisen suojelun tulevaisuutta käytävää keskustelua, jonka komissio käynnisti vuonna 1995.

Bartho Pronk (PPE, NL) pitää tervetulleena komission aikomusta jatkaa poliittista keskustelua vuonna 1999 esitettävällä strategisella tiedonannolla, johon sisältyisi konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia, ja jossa otettaisiin huomioon myös jäsenyyttä hakeneiden Itä-Euroopan maiden sosiaaliturvajärjestelmien tilanne. Hän kehottaa komissiota käynnistämään prosessin, jossa sosiaaliturvaan liittyvät tavoitteet ja politiikat sovitetaan yhteen eurooppalaisen työllisyysstrategian mukaisesti. Prosessissa olisi otettava huomioon mm. seuraavat seikat: jäsenvaltioiden erilaisten sosiaaliturvajärjestelmien vaikutus sisämarkkinoihin, tuottavuuden ja sosiaaliturvajärjestelmien välinen yhteys, kansantaloudelliset tappiot, vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien epäjohdonmukaisuudet, esikuva-analyysin kriteerit, menettelysäännöt joilla vältetään haitallinen kilpailu, vähimmäisnormit tiettyjä sosiaaliturvan osa-alueita varten, sekä minimipalkan määrittely jäsenvaltioissa.

Esittelijän mukaan komission olisi käynnistettävä työmarkkinaosapuolten kuuleminen, jossa käsitellään joustavaa eläkkeelle siirtymistä, ja jonka avulla voitaisiin luoda puitesopimus tai yleinen työehtosopimus. Sen olisi sovitettava yhteen kansallisia sosiaali- ja eläketurvajärjestelmiä sekä poistettava epäjohdonmukaisuudet työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöjen väliltä.

Pronk kehottaa komissiota laatimaan kiireellisesti yhtenäisen suunnitelman, jonka tavoitteena on vähentää köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten lukumäärää Euroopan unionissa.

Alustuspuheenvuoro

Bartho Pronk (PPE, NL) muistutti että sosiaaliturva muodostaa suuren osan bruttokansantuotteesta. Unionin hyvinvointi on kasvanut sosiaaliturvan ansiosta. Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä olisi lähennettävä toisiinsa. Komission olisi laadittava asiaa koskeva toimintasuunnitelma, jossa määritellään sosiaaliturvan alalla sovellettavan esikuva-analyysin kriteerit, esitetään menettelytapasäännöt, joilla vältetään sosiaaliturvajärjestelmien keskinäinen kilpailu sekä vähimmäisnormit tiettyjä sosiaaliturvan osa-alueita varten. Eri jäsenmaiden välillä olisi tehtävä vertailuja, sillä se edistäisi sosiaaliturvan kehittämistä.

Pronk totesi että väestön ikääntyminen aiheuttaa merkittäviä paineita sosiaaliturvalle. Myöskään sosiaaliturvaan kohdistuneita petoksia ei pidä unohtaa. Niitä ei ole kuitenkaan tieteellisesti tutkittu.

Keskustelu

Barbara Weiler (PSE, D) totesi ettei sosiaaliturvaa pidetä yleensä kovin eurooppalaisena aiheena. Kansalaiset ja työntekijät odottavat kuitenkin toimia myös unionin tasolla.

Weiler torjui komission ehdotuksen, joka koskee terveydenhoitopalveluiden maksuosuuksien korotusta. Hän toivoi että ikääntyvät työntekijät voisivat itse vaikuttaa enemmän siihen, milloin he jäävät eläkkeelle. Nykyisin ikääntyvät työntekijät joutuvat usein syrjinnän kohteeksi. Sosiaaliturvajärjestelmissä olisi otettava huomioon nykyistä paremmin myös sukupuolten välinen tasa-arvo.

Weiler vaati komissiolta konkreettisia lainsäädäntötoimia ja laadullisia tuloksia. Hänen mielestään sosiaalietuuksien väärinkäyttäjien lisäksi olisi puhuttava myös työnantajista, jotka eivät huolehdi heille kuuluvista sosiaaliturvamaksuista.

Edgar Schiedermeier (PPE, D) piti Pronkin ehdottamaa toimintasuunnitelmaa tervetulleena. Hän muistutti että yhteiskuntarauhan säilyminen Euroopassa riippuu paljolti sosiaaliturvasta. Sosiaaliturvaa rasittaa erityisesti työttömyys ja demografinen kehitys. Varsinkin naisten ja ikääntyneiden sosiaaliturva kaipaa kohentamista. Palveluiden verotaakkaa olisi alennettava, jotta ne voisivat luoda uusia työpaikkoja. Euroopan tasolla olisi sovittava sosiaaliturvan vähimmäistasosta. EU:n laajentuminen ei saisi johtaa sosiaaliseen dumppaukseen. Eurooppalaisen sosiaaliturvamallin olisi edistettävä perheystävällistä politiikkaa.

Hans Lindqvistin (ELDR, S) mielestä sosiaaliturvajärjestelmiä ei pidä harmonisoida vain harmonisoinnin vuoksi. Sitä vastoin jäsenvaltioiden on tunnustettava toistensa järjestelmät, jotta kansalaiset voivat hyödyntää toisessa jäsenmaassa hankkimiaan sosiaalietuja.

Lindqvist muistutti että Euroopan suurin ongelma on työttömyys. Korkea työttömyys osoittaa, että unioni on epäonnistunut kaikkein tärkeimmässä tehtävässään. Se on omistautunut liikaa taloudelle ja kilpailukyvylle. Rahaliiton toteuttaminen on lisännyt työttömyyttä. Nyt olisi asetettava työllisyys- ja sosiaalikysymykset etusijalle. Lindqvistin mielestä jäsenmaille voidaan asettaa yhteisiä tavoitteita, mutta toimenpiteistä on päätettävä kansallisesti.

Komission vastaus

Komission jäsen Mario Monti (I) totesi ettei verotuksen koordinoinnin tarkoituksena ole vain yhtenäismarkkinoiden toiminnan parantaminen, vaan sillä on myös sosiaalipoliittinen tehtävä. Komissio on iloinen parlamentin päätöslauselmaesityksestä, joka sisältää useita toimenpide-ehdotuksia. Sosiaaliturvajärjestelmiä on uudistettava, jotta ne säilyisivät toimintakykyisinä myös tulevaisuudessa. Sekä unionin että jäsenvaltioiden on taisteltava sosiaalisia uhkia vastaan. Sosiaaliturvajärjestelmät on mukautettava uuteen taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Vain siten voidaan taata kansalaisille korkeatasoinen sosiaaliturva.

Monti lupasi että komissio ottaa huomioon parlamentin ehdotukset laatiessaan kertomusta sosiaaliturvan uudistamisesta.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Rautateiden kehittäminen


Rautateiden kehittäminen

Mietintö: SARLIS - **I - A4-0058/99 - KOM(98)0480 - C4-0561/98 - 98/00265 - SYN. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Pavlos Sarlis (PPE, GR) tarkastelee mietinnössään komission ehdotusta rautateiden kehittämistä koskevan direktiivin muuttamiseksi. Sarlisin mielestä komission ehdottamat muutokset ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä. Komissio ei ole vieläkään antanut ehdotusta rautatieliikenteen asteittaisesta vapauttamisesta, jota parlamentti vaati vuosi sitten hyväksymässään päätöslauselmassa. Ehdotuksen puuttuminen korostuu erityisesti siksi että komissio on laatinut direktiiviehdotukset oheistoimista, joita parlamentti piti tarpeellisina asteittaisen vapauttamisen yhteydessä.

Sarlis esittää direktiiviehdotukseen useita tarkistuksia. Hänen mielestään infrastruktuurin käyttöoikeudet olisi laajennettava kattamaan kaikki rautatieyritykset. Jäsenvaltioiden olisi perustettava rautatieyrityksistä erilliset yksiköt kansallisten rautateiden infrastruktuurien hallinnointia varten viimeistään kaksi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava mahdollisimman korkeatasoisten turvallisuusstandardien ja -sääntöjen laatimisesta, soveltamisesta ja täytäntöönpanosta siten, että ne takaavat yrityksille yhtäläiset infrastruktuurin käyttömahdollisuudet.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Rautatieyritysten toimiluvat ja infrastruktuuri


Rautatieyritysten toimiluvat ja infrastruktuuri

Mietintö: SWOBODA - **I - A4-0059/99 - KOM(98)0480 - C4-0562/98 - 98/0266 - SYN. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Rautateiden osuus tavara- ja henkilöliikenteen markkinoista on huomattavasti pienentynyt vuodesta 1960 lähtien. Rautatieliikennepalvelujen ja nopeasti muuttuvan kysynnän välillä vallitsee yhä selvemmäksi käyvä epätasapaino. Tarjolla olevat palvelut eivät vastaa markkinoiden vaatimuksia. Hannes Swobodan (PSE, A) mukaan unionissa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että rautateiden tehokkuutta ja kilpailukykyä on parannettava muihin liikennemuotoihin nähden, jotta niiden osuutta rahti- ja henkilökuljetuksista voidaan lisätä.

Komissio on laatinut rautateitä koskevan toimenpidepaketin. Sen ensimmäisessä osassa muutetaan rautatieyritysten toimilupia koskevaa direktiiviä niin että alkuperäisessä direktiivissä asetetut toimilupaperiaatteet ulotetaan kaikkiin rautatieyrityksiin. Alkuperäisessä direktiivissä toimilupaa vaaditaan vain rautatieyrityksiltä, jotka tarjoavat kansainvälisiä rahti- ja henkilöliikennepalveluita sekä kansainvälisiä yhdistettyjä tavarankuljetuksia. Komission ehdotuksen toisen osan tarkoituksena on korvata rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä ja infrastruktuurimaksujen perimistä koskeva direktiivi, jonka saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut hidasta. Infrastruktuurimaksujen pohjaksi esitetään rajakustannuksia. Maksujen määrittely ja keruu aiotaan antaa elimelle, joka on täysin riippumaton rautatieyrityksistä.

Swoboda yhtyy komission periaatteellisiin tavoitteisiin. Sekä matkustajat että kuljetuspalveluita tarvitsevat yrittäjät edellyttävät, että infrastruktuurin hallinto ja sääntelyviranomaiset noudattavat Euroopan laajuisia, avoimia ja syrjimättömiä päätöksentekoperusteita. Direktiiviin sisältyvä sääntely olisi rajattava mahdollisimman pieneksi. Yhteisön laajuisten periaatteiden noudattamisessa tarvitaan kansallista liikkumavaraa ja joustavuutta. Toimiluvan saaneet rautatieyritykset on tunnustettava vaatimukset täyttäviksi hakijoiksi koko yhteisön alueella.

Alustuspuheenvuorot

Pavlos Sarlis (PPE, GR) pyysi komissiota laatimaan ehdotuksia, jotka takaisivat rautatieyrityksille infrastruktuurin vapaat käyttöoikeudet kaikissa jäsenmaissa tavarakuljetuksia varten. Tällä hetkellä käyttöoikeus on myönnetty ainoastaan kansainvälisille rautatieyritysten yhteenliittymille. Sarlis peräänkuulutti lisäksi määräyksiä, jotka velvoittaisivat jäsenmaita erottamaan toisistaan rautatieyritykset ja rautatieinfrastruktuurin hallinto kahden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

Hannes Swoboda (PSE, A) yhtyi komission näkemykseen rautateiden uudistamisen tarpeesta, jotta rautatiekuljetusten supistaminen voitaisiin estää. Sekä kuluttajat että kuljetuspalveluita tarvitsevat yrittäjät edellyttävät että infrastruktuurin hallinto ja sääntelyviranomaiset noudattavat Euroopan laajuisia, avoimia ja syrjimättömiä päätöksentekoperusteita.

Swobodan mielestä komission direktiiviehdotus on liian yksityiskohtainen. Kansallisilla viranomaisilla tulisi olla enemmän liikkumavapautta yhteisön sääntöjen rajoissa. Hän pahoitteli että rautatieyhtiöt ja alan ammattiliitot vastustavat liberalisointia. Yhteisön rautateiden europpalaistaminen on kuitenkin askel eteenpäin.

Yhteiskeskustelu

Niels Sindalin (PSE, DK) mielestä kansallisista monopoleista on tehtävä loppu. Huoli rautateiden tulevaisuudesta on oikeutettu, mutta samalla on muistettava että rautatieyhtiöiden täytyy itse esittää aloitteita tilanteen korjaamiseksi.

Georg Jarzembowski (PPE, D) antoi tukensa molemmille mietinnöille, mutta muistutti että rautatieinfrastruktuuri ja hallinto on jo erotettu toisistaan muutamissa jäsenvaltioissa. Florus Wijsenbeekin (ELDR, NL) mielestä rautatieyhtiöillä on ollut kahdeksan vuotta aikaa valmistautua eri toimintojen erottamiseen. Siksi uudistuksen tulisi tapahtua vuodessa eikä kahdessa.

Gisèle Moreau (GUE-NGL, F) ei ollut tyytyväinen kumpaankaan mietintöön. Hän kertoi että Ranskan julkinen mielipide on selkeästi yksityistämistä vastaan. Mietinnöt tulisi palauttaa valiokuntaan. J.J. Lagendijk (V, NL) kannatti komission ehdotuksia, mutta varoitti villin lännen tyylillä toteutetusta yksityistämisestä. Manuel Escolá Hernando (ARE, E) puolestaan painotti ettei julkisia palveluita saa asettaa vaaraan.

Komission vastaus

Komission jäsen Neil Kinnock (UK) piti tärkeänä että rautateitä koskevista muutoksista käydään tiivistä keskustelua. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt tärkeimpiä Sarlisin mietintöön tehtyjä tarkistuksia, koska ne vaikeuttaisivat laajemman yhteisymmärryksen saavuttamista direktiivejä koskevasta paketista. Kinnock torjui tarkistuksen 10, jonka tarkoituksena on taata rautatieyrityksille vapaat oikeudet käyttää infrastruktuuria sekä oikeudet kauttakulkuliikenteeseen kaikissa jäsenvaltioissa. Kinnock kertoi ymmärtävänsä esittelijän näkemystä siitä, ettei komissio ollut mennyt riittävän pitkälle rautatieyritysten ja infrastruktuurin erottamisessa.

Kinnock yhtyi Swobodan näkemykseen siitä, ettei yhteisön lainsäädäntö saisi olla liian yksityiskohtaista. Toisaalta on tärkeää vahvistaa tarkat menettelytavat, jotta voidaan varmistaa määräysten yhteneväisyys ja tasapuolisuus. Kinnock kertoi voivansa hyväksyä puolet mietinnössä esitetyistä tarkistuksista. Hän torjui tarkistukset, jotka pyrkivät vähentämään yhteisön tason sääntelyä.

Äänestykset

Parlamentti hyväksyi Sarlisin mietinnön (A4-0058/99), äänin 415 puolesta, 86 vastaan ja 23 tyhjää, liikennevaliokunnan esittämin tarkistuksin. Tarkistuksissa parlamentti korostaa että jäsenvaltioiden on varmistettava mahdollisimman korkeatasoisten turvallisuusstandardien ja sääntöjen laatiminen, jotta voidaan turvata yhtäläiset ja ketään syrjimättömät infrastruktuurin käyttömahdollisuudet sekä tarkoituksenmukainen seuranta. Rautatieyrityksille on taattava yhtäläiset oikeudet käyttää infrastruktuuria ja kauttakulkuliikennettä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta ne voivat tarjota kansainvälisiä rautatiepalveluja tavaraliikenteessä.

Parlamentti hyväksyi Swobodan mietinnön (A4-0059/99), äänin 426 puolesta, 86 vastaan ja 23 tyhjää, liikennevaliokunnan esittämin tarkistuksin. Tarkistuksissa parlamentti korostaa että rautatieyrityksillä on oltava riittävät vakuutukset, jotka kattavat kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti korvausvelvollisuuden onnettomuustilanteissa. Korvausvelvollisuus koskee erityisesti matkustajia, matkatavaroita, rahtia, postia ja kolmansia osapuolia.

Parlamentin mielestä jäsenmaiden tulisi toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että julkiset liikennepalvelut ja sitä varten rakennettu infrastruktuuri asetetaan etusijalle rautateiden kapasiteettia jaettaessa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin jakaa tiettyjä liikennepalveluja tarjoaville rautatieyrityksille erityisoikeuksia syrjimättömyysperiaatetta noudattaen, mikäli se on välttämätöntä tarkoituksenmukaisten julkisten liikennepalvelujen varmistamiseksi tai infrastruktuurikapasiteetin tehokkaaksi hyödyntämiseksi.

Parlamentin mielestä rautatieinfrastruktuuria koskeva puitesopimus voi kestää korkeintaan seitsemän vuotta. Infrastruktuurin hallinto voi sopia pidemmästä ajanjaksosta, mikäli poikkeus voidaan perustella kaupallisilla sopimuksilla tai erityisinvestoinneilla.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Harvinaislääkkeet


Harvinaislääkkeet

Mietintö: CABROL - ***I - A4-0078/99 - KOM()8)0450 - C4-0470/98 - 98/0240 - COD. Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta.

Komissio on laatinut ehdotuksen harvinaislääkkeitä koskevaksi asetukseksi. Ehdotuksen tavoitteena on edistää lääketeollisuuden mahdollisuuksia tutkia, kehittää ja saattaa markkinoille lääkkeitä, joita ei kannattamattomuuden vuoksi muuten markkinoitaisi. Kannattamattomuuden syynä voi olla joko se, että lääkkeet on tarkoitettu hyvin harvinaisiin sairauksiin tai se, ettei potilailla ole varaa kustantaa lääkkeitä.

Harvinaislääkkeen määrittelyssä otetaan huomioon kolme perustetta: kyseistä sairautta sairastavien potilaiden määrä (viisi tapausta 10.000 henkilöä kohti), diagnoosi-, ehkäisy- tai hoitomenetelmien puuttuminen sekä sairauden tunnistamiseen tai hoitoon tarkoitetun tuotteen kannattamattomuus. Termi harvinaislääke kattaa kaikki aineet ja yhdistelmät, jotka voidaan antaa sairauden diagnoosiin, ehkäisyyn tai hoitoon.

Komission ehdotus avaa yhteisön markkinat harvinaislääkkeiksi määritellyille lääkkeille ja myöntää niiden valmistajille 10 vuoden yksinoikeuden markkinointiin kaikkialla yhteisössä.

Christian Cabrol (UPE, F) pitää ehdotusta erittäin tärkeänä ja hyödyllisenä, sillä sen avulla on mahdollista sekä tunnistaa ja hoitaa sairauksia että saada aikaan tutkimusta, jolla luodaan työpaikkoja pieniin ja keskisuuriin lääketeollisuuden yrityksiin. Ehdotukseen on kuitenkin tehtävä joitakin tarkistuksia. Cabrol arvioi että trooppisten ja kehitysmaissa yleisesti esiintyvien tautien tutkimuksen vauhdittaminen edellyttää lisäkannustimia. Myös vakavien ja kroonisten sairauksien tutkimuksen olisi oltava oikeutettu kannustimiin, vaikka sairauksien esiintyvyys olisi enemmän kuin viisi tapausta 10.000 henkeä kohti.

Cabrolin mielestä Euroopan lääkeainevirastoon olisi perustettava harvinaislääkkeitä käsittelevä komitea, jossa olisi mukana myös parlamentin nimittämä potilasjärjestöjen edustaja. Viraston olisi avustettava yritystä tutkimussuunnitelman laadinnassa kehittämisvaiheen aikana. Poikkeustapauksissa virasto voisi sallia lääkkeen jakelun ennen markkinointiluvan myöntämistä. Asetuksen säännökset eivät saisi haitata teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien määräysten noudattamista.

Alustuspuheenvuoro

Christian Cabrolin (UPE, F) mukaan komission asetusehdotuksen tavoitteena on saada lääketeollisuus kiinnostumaan harvinaislääkkeiden tutkimuksesta ja tuotannosta. Harvinaislääkkeet on tarkoitettu erittäin harvinaisten sairauksien hoitoon. Niiden tuottaminen on yleensä varsin kallista.

Cabrol kannatti harvinaislääkkeiden epidemiologista määritelmää, jonka mukaan kyse on harvinaisesta sairaudesta, mikäli tapauksia havaitaan alle viisi 10.000 henkilöä kohden. Trooppiset sairaudet olisi jätettävä määritelmän ulkopuolelle. Cabrol suositteli kansallisella tasolla toteutettavien kannustetoimien käyttöönottoa. Lääketeollisuutta voitaisiin kannustaa harvinaislääkkeiden tuotantoon verohelpotuksin sekä myöntämällä lääkkeiden valmistukseen yksinoikeus. Cabrol torjui tarkistukset, joiden tavoitteena on estää lääketeollisuutta keräämästä liian suuria voittoja. Hän muistutti että harvinaislääkkeiden tutkimuksen ja tuotannon tukeminen auttaa pk-yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja.

Keskustelu

Tutkimusvaliokunnan edustaja Renate Heinisch (PPE, D) piti ehdotusta askeleena oikeaan suuntaan. Lääketeollisuudelle on luotava paremmat mahdollisuudet tutkia ja tuottaa harvinaislääkkeitä. Varsinkin pk-yritysten olisi voitava osallistua niitä koskevaan tutkimustoimintaan tutkimuksen viidennen puiteohjelman yhteydessä. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö on välttämätöntä, jotta harvinaisia sairauksia voitaisiin hoitaa nykyistä paremmin.

Elena Marinucci (PSE, I) arvioi että unioni on ottamassa kiinni Yhdysvaltojen etumatkaa harvinaislääkkeiden osalta. Harvinaiset sairaudet ovat usein hengenvaarallisia. Komission ehdotus kannustaa lääketeollisuutta toimimaan tehokkaammin harvinaislääkkeiden tuottamiseksi. Ehdotus kunnioittaa Amsterdamin sopimuksen henkeä. Unionin tehtävänä onkin toimia aloitteentekijänä. Lääketeollisuudelle olisi annettava kymmenen vuoden yksinoikeus kehittämäänsä lääkkeeseen.

José Valverde López (PPE, E) antoi tukensa asetusehdotukselle. Hän kertoi että monet potilasyhdistykset ovat vaatineet unionilta toimia harvinaislääkkeiden tuotannon edistämiseksi. Unionin budjettiin olisi varattava riittävästi rahaa harvinaislääkkeiden tutkimusta varten. Euroopan lääkearviointiviraston ja lääketeollisuuden tulisi perustaa yhteistyössä harvinaislääkkeiden tutkimusta edistävä rahasto, jota lääkeainevirasto johtaa. Siten uudet tuotteet voitaisiin saada nopeammin markkinoille. Komission olisi selvitettävä, miten harvinaislääkkeitä koskevat kysymykset on ratkaistu Japanissa ja Yhdysvalloissa.

Marie-Paule Kestelijn-Sierensin (ELDR, B) mielestä on tärkeää kiinnittää huomiota harvinaisiin sairauksiin. Mikäli niitä ei hoideta, ne saattavat johtaa suuriin epidemioihin. Unionin on tuettava harvinaislääkkeiden tutkimusta ja kehittämistä. Harvinaislääkkeiden määritelmää olisi kuitenkin vielä mietittävä.

Amedeo Amadeon (NI, I) mukaan Yhdysvallat on harvinaislääkkeiden kehittämisessä selvästi unionia edellä. Siellä laadittiin jo vuonna 1993 harvinaislääkkeitä koskeva laki. Viime vuosina Yhdysvalloissa on tuotu markkinoille satoja harvinaislääkkeitä. Unionin olisi seurattava sen esimerkkiä, jotta harvinaisista sairauksista kärsivien elämää voitaisiin helpottaa.

Clive Needle (PSE, UK) korosti että harvinaislääkkeitä on kehitettävä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Lääketeollisuuden mahdollisuuksia kerätä kohtuuttomia voittoja on rajoitettava. Needle toivoi että asetus luo hyvät puitteet seuraavan viiden vuoden aikana toteutettavalle kansanterveystyölle.

Peter Liese (PPE, D) toivoi että unioni noudattaa Japanin ja Yhdysvaltojen esimerkkiä. Harvinaislääkkeitä koskeva asetusehdotus olisi ulotettava myös trooppisiin sairauksiin. Liese suhtautui epäilevästi ajatukseen harvinaislääkkeiden tutkimusta edistävän rahaston perustamisesta. Harvinaislääkkeiden tutkimus- ja kehitystyössä olisi painotettava diagnostiikan lisäksi sairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa.

Komission vastaus

Komission jäsen Martin Bangemann (D) oli tyytyväinen ehdotuksen saamaan myönteiseen vastaanottoon. Lainsäädäntöä tarvitaan, koska markkinamekanismi ei riitä turvaamaan harvinaisten lääkkeiden tutkimusta ja tuotantoa. Unioni voi käyttää lainsäädäntötyössä hyödykseen Yhdysvalloissa saatuja kokemuksia. Harvinaislääkkeiden tutkimusta on mahdollista rahoittaa tutkimuksen viidennen puiteohjelman varoista.

Bangemannin mukaan komissio haluaa luoda lisää kannustimia harvinaislääkkeiden tutkimukseen ja tuotantoon. Yksi tärkeimmistä kannustinmekanismeista on kymmenen vuoden yksinoikeuden myöntäminen. Se voi lisätä jonkin verran lääketeollisuuden voittoja. Tuotot eivät kuitenkaan nouse kovin korkeiksi, koska markkinat ovat pienet. Komissio ei voi ehdottaa verokevennyksiä, koska asia kuuluu jäsenvaltioille. Ennen muiden toimenpiteiden käynnistämistä kannattaa selvittää, minkälaisia vaikutuksia nyt tehdyillä ehdotuksilla on.

Bangemannin mielestä erityiskomitean perustaminen on tarpeen, koska kyseessä on varsin poikkeuksellinen ongelma. Komissio haluaa tukea harvinaislääkkeiden tutkimusta ja tehdä sen aiempaa houkuttelevammaksi. Komission mielestä harvinaislääkkeen määrittelyssä olisi käytettävä epidemiologisia kriteereitä. Sitä vastoin taloudellisiin kriteereihin liittyy ongelmia.

Bangemann kertoi että komissio hyväksyy suuren osan parlamentin ehdottamista tarkistuksista. Se ei kuitenkaan hyväksy tarkistusta, joka koskee taloudellisia lisäkriteereitä. Ne vaikeuttaisivat tutkimusta. Niiden käyttö ei ole osoittautunut toimivaksi myöskään Yhdysvalloissa. Bangemann torjui myös tarkistukset, joiden tavoitteina on rajata asetuksen ulkopuolelle sellaiset sairaudet, joita ei voida ennaltaehkäistä. Hän piti hankalana myös rahastoa koskevaa ehdotusta. Trooppiset sairaudet olisi jätettävä toistaiseksi asetuksen ulkopuolelle.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön ja komission ehdotuksen muutettuna.

Parlamentin mielestä lääke voidaan määritellä harvinaislääkkeeksi, jos se on tarkoitettu henkeä uhkaavan, invalidisoivan tai vakavan ja kroonisen sairauden hoitoon ja jos sen markkinoillesaattaminen ilman kannustimia ei ole kannattavaa. Parlamentin mielestä Euroopan lääkearviointivirastoon olisi perustettava harvinaislääkkeitä käsittelevä komitea. Parlamentin tulisi nimittää komiteaan potilasjärjestöjen edustajat.

Parlamentti ehdottaa harvinaislääkkeiden innovaatiota edistävän rahaston perustamista. Rahasto tulisi perustaa harvinaislääkkeiden myynnistä saadulla tuotolla sen jälkeen kun kymmenen vuoden markkinointiyksinoikeus on päättynyt. Komissio ohjaa rahaston toimintaa. Tulot käytetään samalla tavoin kuin unionin tutkimusohjelmia koskevat budjettikohdat.

Parlamentin mielestä kannustetoimia on toteutettava yhdenmukaisesti eri jäsenmaissa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Kulttuuripääkaupungit


Kulttuuripääkaupungit

Mietintö: MONFILS - ***II - A4-0106/99 - 9268/1/98 - C4-0493/98 - 97/0290 - COD. Kulttuuri-, nuoriso- ja koulutusasioita sekä tiedotusvälineitä käsittelevä valiokunta.

Alustuspuheenvuoro

Philippe Monfils (ELDR, B) suositteli että parlamentti hyväksyy uuden vuosien 2005-2019 Euroopan kulttuuripääkaupunkien valitsemista koskevan järjestelmän, jotta myös parlamentti voisi osallistua päätöksentekoon.

Monfils oli laatinut neuvoston yhteiseen kantaan lukuisia muutosesityksiä parlamentin ja neuvoston tammikuussa käymien epävirallisten neuvotteluiden jälkeen. Monfilsin mukaan neuvottelujen tulos oli parlamentin kannalta kunniallinen. Parlamentilla on nyt kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä neuvoston ehdotus tai jatkaa "kuurojen välistä dialogia, jossa ei ole voittajia".

Monfilsin mukaan tarkistusten tavoitteena on varmistaa että enemmän kuin yksi kaupunki kustakin jäsenmaasta voisi esittää hakemuksensa vuosittain. Tarkistuksissa vahvistetaan hakemusten kulttuurisia näkökohtia. Lisäksi niillä varmistetaan, että menettelyä voidaan muuttaa esimerkiksi silloin kun yhteisöön otetaan uusia jäseniä.

Vaikka neuvosto ei antanut parlamentille sen vaatimaa täyttä yhteispäätösoikeutta, parlamen-taarikot voivat esittää mielipiteensä kulttuurikaupunkiehdokkaista. Neuvoston lopulliseen valintaan vaikuttavat itsenäisen valintakomitean raportti, parlamentin mielipide, komission suositus sekä mahdollisesti kyseisen jäsenmaan oma suositus. Monfilsin mukaan Saksan halukkuus kompromisseihin helpotti suuresti lopputulokseen pääsemistä.

Keskustelu

Parlamentin jäsenet antoivat tukensa Monfilsin mietinnölle. Helena Vaz da Silva (PPE, P) sanoi Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuman olevan nyt vakaalla perustalla. Se avaa Euroopan kulttuuriperinnön laajan yleisön nähtäväksi. Vaz da Silva kiitteli Monfilsin erinomaisia neuvottelutaitoja. Ratkaisu ei vähennä parlamentin eikä neuvoston arvostusta. Sen sijaan kysymyksessä on erinomainen esimerkki poliittisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Peter Sichrovsky (NI, A) korosti Euroopan kulttuurikaupunkien roolia kulttuurin lähettiläinä yhdistyneessä Euroopassa.

Komission vastaus

Komissaari Marcelino Oreja (E) sanoi olevansa helpottunut siitä, että asiasta on päästy sopimukseen. Hänen mielestään epäonnistuminen olisi ollut hyvin vahingollista, sillä se olisi merkinnyt luopumista yhdestä Euroopan symbolisimmista tapahtumista. Orejan mukaan komissio kannattaa kaikkia uudistuksia.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan kulttuurivaliokunnan esittämin muutoksin. Tarkistuksissa vaaditaan että komissio kutsuu vuosittain koolle riippumattomista henkilöistä koostuvan valintalautakunnan, joiden määrä on seitsemän ja jotka ovat kulttuurialan asiantuntijoita. Parlamentti nimittää näistä kaksi, neuvosto kaksi, komissio kaksi ja alueiden komitea yhden. Valintalautakunta antaa selontekonsa komissiolle, parlamentille ja neuvostolle. Parlamentti antaa komissiolle lausunnon ehdotuksesta kolmen kuukauden kuluessa selonteon vastaanottamisesta. Neuvosto nimeää parlamentin lausunnon ja valintalautakunnan selonteon perusteella laaditusta komission suosituksesta jonkin kaupungin virallisesti Euroopan kulttuuripääkaupungiksi siksi vuodeksi, joksi sitä on ehdotettu.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Puhemiehen vetoomus tasa-arvon edistämiseksi


Puhemiehen vetoomus tasa-arvon edistämiseksi

Parlamentin puhemies José María Gil-Robles kertoi että parlamentti on halunnut kansainvälisenä naistenpäivänä nostaa esille sukupuolten tasa-arvoa koskevat ongelmat käsittelemällä maaliskuun täysistunnon alkajaisiksi neljää naisten asemaa koskevaa mietintöä. Gil-Robles arveli ettei naisten työ-, sosiaali- ja poliittisten oikeuksien parantaminen tapahdu kädenkäänteessä, vaan se vaatii pitkän aikavälin ponnisteluja.

Gil-Robles kiitti naisten oikeuksien valiokunnan peräänantamattomuutta tasa-arvokysymysten edistämisessä Euroopan unionissa. Hän toivoi että naisten osuus parlamentin jäsenistä kasvaa ensi kesänä järjestettävissä EU-vaaleissa.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Naisten terveydentila Euroopassa


Naisten terveydentila Euroopassa

Mietintö: HAUTALA - A4-0029/99 - KOM(97)0224 - C4-0333/97. Naisten oikeuksien valiokunta.

Amsterdamin sopimus sisältää määräyksen, joka edellyttää kansanterveysulottuvuuden sisällyttämistä kaikkiin EU:n politiikan aloihin. Heidi Hautalan (V, FIN) mukaan on olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että elintapoja koskevilla valinnoilla on vakavia seurauksia kansanterveydelle. Monilla näistä valinnoista on sukupuolen mukaan määräytyviä seurauksia.

Komission laatima, ihmisten terveydentilaa koskeva tutkimus osoittaa että joka kymmenes eurooppalainen pitää terveydentilaansa huonona tai erittäin huonona. Tutkimusten mukaan ihmiset voivat sitä paremmin, mitä koulutetumpia ja varakkaampia he ovat. Jotkut erot saattavat selittyä myös sillä, kuinka helposti terveyspalveluja on saatavilla ja kuinka laajalti terveydenhoitoa rahoitetaan julkisin varoin. Naisten osuus sairaalahoitoa saaneista on 55 ikävuoteen asti miehiä suurempi, minkä jälkeen, ja erityisesti 75 ikävuoden jälkeen, miesten osuus on suurempi. Tämä selittyy todennäköisesti naisten lisääntymisterveydenhoitoon liittyvillä sekä biologisilla tekijöillä.

Hautalan mukaan tietyissä jäsenvaltioissa naisten terveyden tilaan vaikuttaa sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo, joka ilmenee mm. naisten matalampana elintasona, korkeampina työttömyyslukuina, suurempana sosiaalisena syrjäytymisenä, yksinhuoltajaäitien ja yhden hengen talouksien suurempana osuutena, sosiaaliturvan vähäisempänä kattavuutena, alhaisempana palkkatasona yleensä, pienempinä eläkkeinä ja kotitöiden epätasaisena jakautumisena. Komission olisi painostettava jäsenvaltioita panemaan täytäntöön olemassaolevat direktiivit, ohjelmat ja projektit, jotka liittyvät näiden alojen eriarvoisuuden poistamiseen.

Esittelijä toteaa että terveydenhoito on naisvaltainen ala. Tästä huolimatta naiset ovat aliedustettuja terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa. Naisten osuuden lisäämisellä olisi todennäköisesti myönteinen vaikutus terveydenhuoltoon.

Hautala kehottaa komissiota varmistamaan, että rintasyöpä- ja kohdunkaulasyöpätutkimukset täyttävät vertailukelpoiset laatuvaatimukset, ja että naiset voivat kaikissa jäsenvaltioissa käydä säännöllisin väliajoin ilmaisissa tutkimuksissa. Hän pahoittelee, että komissio käsitteli tutkimuksessaan vain ohimennen jäsenvaltioiden erilaisten aborttikäytäntöjen seurauksia sekä toimia, joilla aborttien lukumäärää voitaisiin rajoittaa nuorille suunnatun sukupuolivalistuksen, ehkäisyvälineiden rajoittamattoman saannin ja neuvonnan avulla.

Esittelijä ehdottaa abortin laillistamista tietyin ehdoin kaikkialla EU:n alueella. Komission olisi edistettävä tamponien aiheuttaman toksisen sokkioireyhtymän tunnistamista jäsenmaissa sekä varmistettava, että yhdenmukaiset menettelysäännöt koskevat kaikkia tamponien valmistajia ja että ne astuvat voimaan viimeistään 1. tammikuuta 2000. Jäsenvaltioiden olisi puolestaan luotava mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhteen-sovittamiseksi, sillä naiset haluavat synnyttää lapsia yhä vanhemmalla iällä, mikä saattaa aiheuttaa heille tiettyjä terveysriskejä.

Hautalan mukaan komission olisi lisättävä mielenterveyttä ja mielisairauksia koskevia tutkimuksia jotta voidaan selvittää, miksi naiset kärsivät miehiä enemmän masennuksen kaltaisista kroonisista mielenterveyshäiriöistä. Lisäksi komission olisi ryhdyttävä toimiin joissakin jäsenvaltioissa käytössä olevaa järjestelmää vastaa, joissa sairausvakuutusyhtiöt tai - rahastot kieltäytyvät myöntämästä vakuutuksia henkilöille sukupuoleen liittyvien riskitekijöiden vuoksi.
Esittelijän mielestä naisiin perhepiirissä kohdistuva väkivalta, raiskaus avioliitossa ja sukupuolielinten silpominen olisi säädettävä jäsenvaltioissa rangaistavaksi. Jäsenmaiden olisi perustettava palveluja, joilla autetaan väkivallan uhreiksi joutuneita naisia.

Alustuspuheenvuoro

Heidi Hautala (V, FIN) totesi että komissio on teettänyt Limerickin yliopistolla selvityksen naisten terveydentilasta. Komissio ei ole tehnyt selvityksen perusteella juuri minkäänlaisia johtopäätöksiä. Sen vuoksi parlamentin tehtävänä on esittää päätelmät siitä, millä tavalla naisten terveydentilaa koskevia tietoja pitäisi tulkita. Selvityksen mukaan naisiin kohdistuu uudenlaisia terveysuhkia. Koska yhä useammat naiset joutuvat huolehtimaan yksin perheen toimeentulosta, heidän voimavaransa pitää yllä omaa terveyttään eivät ole parhaat mahdolliset. Monet uudet terveysuhat, kuten anoreksia ja bulimia, kohdistuvat erityisesti naisiin. Tällaisten ongelmien luonne ja syyt olisi tunnistettava.
Hautala muistutti että unioni on sitoutunut Amsterdamin sopimuksessa siihen, että sekä sukupuolten välinen tasa-arvo että kansanterveys otetaan huomioon kaikissa unionin politiikoissa. Naiset ovat heikosti edustettuina terveydenhuollon päätöksenteossa. Erilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että naisten määrän lisääntyminen terveydenhuollon johtotehtävissä muuttaa koko terveydenhuollon näkökulmaa. Naiset kiinnittävät enemmän huomiota ennaltaehkäisyyn.

Hautala muistutti että tietyt lisääntymiseen liittyvät sairaudet vaikuttavat vain naisiin. Naisilla tulisi olla käytettävissään laadukkaita terveydenhuoltopalveluita kaikissa elämäntilanteissa.

Keskustelu

Maatalousvaliokunnan edustaja Encarnación Redondo Jiménez (PPE, E) korosti ennaltaehkäisyn merkitystä. Hän toivoi lisää voimavaroja taisteluun tupakointia ja alkoholin käyttöä vastaan. Valistusta olisi suunnattava erityisesti nuorille. Myös tasapainoisiin ruokailutottumuksiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Lisäksi olisi ponnisteltava aidsin leviämisen ehkäisemiseksi.

Elena Marinucci (PSE, I) korosti että naisten terveydentila vaatii erityistä huomiota. Lisääntymissairauksien ja elämäntapaan liittyvien kysymysten vuoksi naisten terveydentila on erilainen kuin miesten. Naiset muodostavat myös vanhusväestön enemmistön. Naisia varten olisi luotava erityinen terveysohjelma, sillä naiset eivät huolehdi riittävästi sairauksien ennaltaehkäisystä. Perhelääkäreille olisi suunnattava tiedotuskampanja, jotta he kannustaisivat naisia huolehtimaan omasta terveydestään.

Renate Heinischin (PPE, D) mukaan mietinnön johtopäätökset on helppo allekirjoittaa myös vaikeiden asioiden, kuten abortin osalta. Yhteisön tasolla olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sairauksien ennaltaehkäisyyn ja tiedottamiseen. Naisten korkea elinikä merkitsee usein kroonisten sairauksien lisääntymistä.

Marie-Paule Kestelijn-Sierens (ELDR, B) muistutti että Amsterdamin sopimus laajentaa unionin toimivaltaa kansanterveys- ja tasa-arvokysymyksissä. Sen pohjalta on mahdollista luoda erityisesti naisille suunnattua terveyspolitiikkaa. Politiikan perustaksi on otettava todelliset tarpeet. Sairauksien ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä enemmän huomiota. Unionin ei kuitenkaan pidä unohtaa läheisyysperiaatetta. Unionin tasolla voidaan huolehtia politiikkojen koordinoinnista, ennaltaehkäisevistä toimista sekä kampanjoinnista. Toimissa on kuitenkin otettava huomioon budjettirajoitteet. Kestelijn-Sierens epäili ettei kaikkia mietinnön ehdotuksia ole mahdollista toteuttaa käytettävissä olevin varoin.

Françoise Seillier (I-EDN, F) peräänkuulutti korkealaatuisia ja edullisia terveydenhuoltopalveluita. Hän toivoi että myös hormonihoidon hyödyt ja haitat selvitetään. Hormoniehkäisimiä ei pitäisi käyttää ilman lääkärin valvontaa, koska niihin liittyy riskejä. Naisille tulisi antaa tietoa eri ehkäisykeinojen vaikutuksista.

Komission vastaus

Komission jäsen Anita Gradin (S) piti mietintöä rakentavana. Siinä keskitytään naisten terveydentilan tärkeimpiin kehityssuuntiin ja erityisongelmiin. Gradin muistutti että naisten terveysongelmat poikkeavat miesten ongelmista. Terveydenhuollon on otettava huomioon sukupuolten väliset erot. Eroista olisi saatava myös lisää tietoa. Esimerkiksi lääketieteellisissä tutkimuksissa olisi otettava huomioon sukupuolten väliset erot.

Gradin kertoi että komissio on jo tehnyt joukon aloitteita naisten terveyden tutkimiseksi. Niihin kuuluvat mm. naisten luukatoa sekä elinikää ja terveyden kehitystä koskevat tutkimukset. Vuonna 1996 komissio käynnisti erityisohjelman, jonka tavoitteena on aidsin ja muiden tarttuvien tautien ennaltaehkäisy.

Gradin kertoi myös komission muista toimista, joiden tarkoituksena on suojella naisten terveyttä. Komissio on aloittanut rikkomusmenettelyn mm. sellaisia maita vastaan, jotka eivät ole panneet täytäntöön direktiiviä raskaana olevien naisten suojelusta. Komission noudattaman mainstreaming-periaatteen lähtökohtana on tasa-arvonäkökulman sisällyttäminen kaikkiin politiikkoihin, myös kansanterveyspolitiikkaan.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön pienin muutoksin. Tarkistuksissa parlamentti kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen kosmetiikkatuotteita koskevan direktiivin tarkistamiseksi siten, että hajuvesiin liitetään tuoteseloste, jotta hajuvesiallergioiden lisääntyminen voidaan estää. Lisäksi se pyytää komissiota tutkimaan naisten terveyteen kohdistuvia ympäristön saastumisen erityisvaituksia.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttäminen unionin toimintaan


Sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttäminen unionin toimintaan

Mietintö: ERIKSSON - A4-0072/99 - KOM(98)0122 - C4-0234/98. Naisten oikeuksien valiokunta.

Marianne Eriksson (GUE-NGL, S) viittaa mietinnössään aluksi Harriet Clayhillsin teokseen Kvinnohistorisk uppslagsbok, jonka mukaan patriarkaalinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu miesten välisiin hierarkisiin suhteisiin, jossa päätöksentekoprosesseja kontrolloidaan ylhäältä käsin, ja jossa naiset on jätetty alempiarvoisseen asemaan. Ideologiset perustelut pohjautuvat miespuolisten ajattelijoiden muotoilemalle ja miesten todellisuuskuvalle rakentuvaan arvojärjestelmään. Patriarkaalisessa järjestelmässä naiset saavat hierarkian kaikilla tasoilla tehtävät, joista ei makseta lainkaan tai joista maksetaan huonommin kuin muista. Sen edellytyksenä on naisten seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kontrollointi. Kontrollointi merkitsee naisiin kohdistuvaa rakenteellista väkivaltaa, ja johtaa usein siihen että naiset väheksyvät itseään.

Komissio on laatinut seurantaraportin, joka tarkastelee naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämistä EU:n politiikkaan ja toimintaan. Eriksson suhtautuu myönteisesti niihin edistysaskeliin, joita unionissa on tähän mennessä otettu niin metodologian kuin politiikan suhteen. Samalla hän kuitenkin pahoittelee etteivät toimenpiteet ole toistaiseksi vaikuttaneet EU:n toimintalinjaan lukuunottamatta alueita, joilla on pitemmät perinteet ja asiantuntemusta naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisessä.

Eriksson vaatii että unionissa säilytetään yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat erityisohjelmat ja hankkeet vähintäänkin nykyisellä tasolla. Sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttäminen EU:n toimintaan edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa politiikantekoon sekä kaikkien poliittisten toimijoiden sitoutumista tasa-arvon toteutumiseen. Hän patistaa komissiota laatimaan tätä koskevan aloitteen selkeästi määriteltyjen tavoitteiden ja vastuumekanismien aikaansaamiseksi.

Esittelijä kehottaa EU:n toimielimiä ja yksiköitä tehostamaan ja konkretisoimaan työtään, jota ne tekevät sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämiseksi unionin politiikkaan. Hän kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön neuvoston joulukuussa 1996 antaman suosituksen naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta päätöksentekoon sekä nimittämään yhtä suuren määrän nais- ja miesehdokkaita komissiota avustaviin komiteoihin ja työryhmiin.

Eriksson pyytää komissiota selvittämään miksi naisille maksetaan lähes poikkeuksetta huonompaa palkkaa kuin miehille. Komission olisi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ryhdyttävä tutkimaan sukupuoleen liittyviä palkkaeroja. Komission olisi seuraavassa seurantaraportissa tiedotettava parlamentille saavuttamistaan tuloksista.

Esittelijä kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan että sukupuolten tasa-arvoa koskevaa periaatetta noudatetaan sekä paikallisella, alueellisella, kansallisella että unionin tasolla ja neuvoston puitteissa.

Alustuspuheenvuoro

Marianne Eriksson (GUE-NGL, S) korosti että tasa-arvon on ulotuttava kaikille yhteiskunnan sektoreille. Hänen mukaansa jäsenmaissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Pekingissä vuonna 1995 järjestetyn kansainvälisen naiskonferenssin jälkeen. Unionilla ei ole vieläkään selkeätä tasa-arvopolitiikkaa.

Erikssonin mukaan komissio on todennut, että jäsenmaiden suurimpana ongelmana on inhimillisten resurssien ja yleisen tietoisuuden puute. Esimerkiksi parlamentin jäsenistä vain 23 prosenttia on naisia. Erikssonin mielestä komission on aika ryhtyä konkreettisiin aloitteisiin sukupuolierojen tasoittamiseksi.

Keskustelu

Angela Kokkola (PSE, GR) totesi että tie yhtäläisten oikeuksien toteutumisessa on pitkä. Miesten ja naisten tasa-arvoa ei saavuteta yhdessä yössä. Hän suositteli että komissio tukisi naisten osallistumista tutkimusta ja teknologistä kehittämistä koskeviin ohjelmiin. Parlamentin tehtävänä on huolehtia että läpäisyperiaatetta (mainstreaming) noudatetaan sekä EU:n toimielimissä että jäsenmaissa.

Astrid Lullingin (PPE, L) mielestä läpäisyperiaatetta olisi sovellettava kaikissa EU:n politiikoissa. Miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia on edistettävä kaikilla tasoilla. Tulokset ovat toistaiseksi olleet perin vaatimattomia. Tilannetta vaikeuttaa se ettei läpäisyperiaate ole direktiivi vaan toimintaohjelma.

Liam Hyland (UPE, IRL) piti maaseudun tulevaisuutta erityisen huolestuttavana. Ellei maaseutua tehdä naisten kannalta houkuttelevammaksi, se uhkaa näivettyä lopullisesti. Hän muistutti että naiset tekevät ratkaisevan tärkeää työtä maatiloilla. Tasa-arvon on toteuduttava kaikilla työelämän tasoilla.

Nelly Maes (ARE, B) kehotti komissiota jatkamaan ponnistelujaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi jäsenmaissa. Myös EU:n toimielimissä kaivataan parannuksia: naisten osuus parlamentin päätöksentekijöistä on kaukana esimerkiksi Pohjoismaiden keskiarvosta (36,7 prosenttia).

Thomas Mann (PPE, D) arveli että naisten ja miesten tasa-arvo vahvistuu Amsterdamin sopimuksen ratifioimisen myötä. Uusia mahdollisuuksia on sovellettava erityisesti aloille, joilla sukupuolten väliset erot ovat kaikkein räikeimpiä.

Komission vastaus

Komissaari Anita Gradin (S) yhtyi parlamentin jäsenten vaatimuksiin, joiden mukaan tasa-arvon miesten ja naisten välillä on toteuduttava kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Amsterdamin sopimuksen myötä läpäisyperiaatteen toteuttaminen helpottuu entisestään. Komission mielestä tasa-arvovaatimuksia olisi sovellettava etenkin työllisyys- ja rakennepolitiikkaan.

Gradin kertoi että komissiossa toteutetaan jo nyt positiivista syrjintää. Komissio on tietoinen siitä että tasa- arvokysymykset voidaan turvata vasta sitten kun kolmasosa päätöksentekijöistä on naisia. Komission tavoitteena on varmistaa, että naisilla olisi vähintään 40 prosentin osuus aliedustetuilla aloilla.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan äänin 464 puolesta, 14 vastaan ja 16 tyhjää.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Sukupuolten välinen tasa-arvo ja positiivinen syrjintä


Sukupuolten välinen tasa-arvo ja positiivinen syrjintä

Mietintö: LULLING - * - A4-0038/99 - KOM(96)0093 - C4-0317/96 - 96/0095 - CNS. Naisten oikeuksien valiokunta.

Komissio on tehnyt ehdotuksen sukupuolten tasa-arvoista kohtelua koskevan direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta yhteisön tuomioistuimen lokakuussa 1995 tekemän Kalanke-päätöksen mukaisesti. Tuomioistuin päätti että Bremenin osavaltion positiivista syrjintää koskeva laki oli sukupuolten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan direktiivin vastainen. Bremenin osavaltion laissa säädetään, että yhtä pätevien hakijoiden kohtelussa naispuolinen hakija on asetettava miespuolisen hakijan edelle, kun on kyse työnhausta ja ylennyksistä julkisella sektorilla sellaisissa tehtävissä, joissa naiset ovat aliedustettuina.

Astrid Lullingin (PPE, L) mukaan tuomioistuimen päätös kyseenalaisti politiikan, jota on pidetty yhtenä työllisyyspolitiikan keskeisenä osa-alueena. Tuomio tyrmistytti kaikki yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta työskentelevät. Komissio tulkitsi tuomiota siten, että tiukat, joustamattomat ja automaattiset positiiviset toimenpiteet tai naispuolisten ehdokkaiden täysi ja ehdoton oikeus ylennykseen olisivat laittomia.

Komission uudessa direktiiviehdotuksessa korvataan "naisten mahdollisuudet" sanoilla "aliedustettu sukupuoli". Etusija voidaan antaa aliedustetun sukupuolen edustajalle edellyttäen, ettei toimenpiteillä estetä kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteiden tarkastelua ja huomioonottamista.

Lullingin mukaan parlamentin naisten oikeuksien valiokunta ei pidä komission ehdotusta hyödyllisenä tai edes tarpeellisena. Valiokunta pelkää että käsite "erityiset yksilölliset olosuhteet" avaa mahdollisuuden lisätulkinnoille, jotka voivat johtaa direktiivin vesittymiseen.

Yhteisön tuomioistuin teki Kalanke-tapauksen jälkeen päätöksen Marschall-tapauksessa, joka on lähtökohdiltaan samantyyppinen kuin Kalanken tapaus. Tuomioistuin omaksui yllättäen erilaisen kannan: tuomioistuimen mukaan naispuolisen ehdokkaan ylentäminen ei ollut automaattista eikä kansallisen lain ehdoton tulos. Tuomioistuin myönsi ettei kansallinen laki, joka antaa yhtä päteville naisille etusijan sekä miehiä että naisia koskevissa ylenemistilanteissa, ole ristiriidassa yhteisön lain kanssa, jos tietyt ehdot täyttyvät eikä miesehdokasta suljeta pois heti alussa. Lullingin mukaan tuomioistuin tunnusti yleisen poliittisen tavoitteen: tasa-arvoa on tuettava ja tarvittaessa on turvauduttava erilaisiin positiivisiin toimenpiteisiin.

Lulling muistuttaa että Amsterdamin sopimuksessa yhtäläisten mahdollisuuksien politiikka on asetettu päämääräksi ja tasa-arvosta on tehty kollektiivinen oikeus. Tämä muodostaa lähtökohdan positiivisten toimenpiteiden oikeudelliseksi perustaksi. Marschall-tapauksen valossa direktiiviä ei ole välttämätöntä muuttaa. Jos sitä kuitenkin halutaan muuttaa, komission olisi peruutettava nykyinen ehdotuksensa ja laadittava uusi sen jälkeen kun Amsterdamin sopimus on ratifioitu.

Alustuspuheenvuoro

Astrid Lulling (PPE, L) totesi että komissio laati keväällä 1996 ehdotuksen sukupuolten tasa-arvoista kohtelua koskevan direktiivin muuttamisesta yhteisön tuomioistuimen lokakuussa 1995 tekemän Kalanke-päätöksen mukaisesti. Lulling kertoi pitäneensä ehdotusta hyvänä aikomuksena, johon liittyi kuitenkin merkittäviä riskejä. Parlamentin naisten oikeuksien valiokunta päätti odottaa, kunnes tuomioistuin antaa päätöksen toisessa samantyyppisessä asiassa. Ns. Marschallin tapauksessa tuomioistuin teki erilaisen ratkaisun.

Lulling muistutti että Amsterdamin sopimuksen ratifiointi antaa unionin tasa-arvopolitiikalle entistä vahvemman aseman. Komission direktiiviehdotus sisältää ongelmia positiivisten toimien näkökulmasta. Tuomioistuimen päätöksistä voidaan tehdä se johtopäätös, että vain joustamaton positiivinen syrjintä on yhteisölainsäädännön vastaista. Komission mielestä positiivisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, mikäli tapauksen erityisolosuhteet otetaan huomioon. Lullingin mielestä ongelmana on se, ettei olosuhteiden tulkinta ole välttämättä objektiivinen. Direktiivin muuttaminen on lisäksi tarpeetonta Amsterdamin sopimuksen astuttua voimaan. Komission olisikin laadittava uusi ehdotus, joka tarjoaa mahdollisuuden positiivisiin toimiin.

Keskustelu

Myös oikeusvaliokunnan edustaja Christine Oddy (PSE, UK) toivoi että komissio vetää pois ehdotuksensa. Komission tulisi laatia uusi ehdotus sen jälkeen kun Amsterdamin sopimus on astunut voimaan. Amsterdamin sopimus tarjoaa unionin tasa-arvopolitiikalle uusia mahdollisuuksia.

Lissy Gröner (PSE, D) jatkoi samassa hengessä vaatimalla komissiota vetämään pois direktiiviehdotuksensa. Ratkaisu olisi voitto naispuolisille työntekijöille.

Thomas Mann (PPE, D) korosti että Kalanke-tuomio oli takaisku tasa-arvopolitiikalle. Komissio laati sen pohjalta direktiiviehdotuksen. Ehdotus olisi kuitenkin vedettävä pois, koska sen antamisen jälkeen on tapahtunut suuria muutoksia.

Anne Van Lancker (PSE, B) muistutti että naiset ja miehet ovat työmarkkinoilla hyvin erilaisessa asemassa. Tasa-arvon toteutuminen ei vielä poista syrjintää. Amsterdamin sopimuksen avulla sukupuolten tasa-arvoa koskeviin ongelmiin voidaan puuttua aiempaa paremmin. Positiiviset toimet ovat tarpeen naisten aseman parantamiseksi. Komission olisi vedettävä pois nykyinen ehdotuksensa ja laadittava uusi, nykyistä vahvempi ehdotus.

Komission vastaus

Komission jäsen Anita Gradin (S) kertoi että komissio aikoo noudattaa naisten oikeuksien valiokunnan vaatimusta ja vetää direktiiviehdotuksensa pois. Amstrdamin sopimus luo tasa-arvopolitiikalle laajemmat mahdollisuudet. Komissio aikoo kuunnella lainopillisia neuvonantajiaan ja tehdä sen jälkeen päätöksen uuden direktiiviehdotuksen antamisesta.

Äänestys

Parlamentti hylkäsi komission lainsäädäntöehdotuksen mutta hyväksyi päätöslauselman, jossa se pyytää komissiota laatimaan uuden direktiiviehdotuksen, johon sisältyy ehdoton laillinen valtuus toteuttaa positiivia toimenpiteitä aina, kun ne ovat välttämättömiä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi sekä naisten aliedustuksen poistamiseksi kaikilla päätöksenteon tasoilla.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Parlamentin työjärjestyksen uudistaminen


Parlamentin työjärjestyksen uudistaminen

Mietintö: CORBETT, GUTIÉRREZ DÍAZ, PALACIO VALLELERSUNDI - A4-0070/99. Työjärjestystä, valtakirjojen tarkastamista ja loukkaamattomuutta käsittelevä valiokunta.

Richard Corbettin (PSE, UK), Antoni Gutiérrez Díazin (GUE-NGL, E) ja Ana Palacio Vallelersundin (PPE, E) laatima mietintö on laajin Euroopan parlamentin työjärjestyksen tarkistus Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Mietinnön tavoitteena on saattaa Amsterdamin sopimuksen sisältämät menettelyt osaksi parlamentin työjärjestystä sekä tarkistaa parlamentin työmenetelmiä kokonaisuudessaan.

Esittelijät muistuttavat että Amsterdamin sopimuksen myötä parlamentista tulee neuvoston kanssa tasavertainen kaksikamarisen lainsäädäntöviranomaisen osapuoli. Yhteispäätösmenettely kattaa suurimman osan muusta kuin maatalouteen liittyvästä lainsäädännöstä. Mietinnössä on paneuduttu varsinkin lainsäädäntömenettelyjen parantamiseen ja hiomiseen, mm. teknisiin parannuksiin täysistuntoäänestysten yksinkertaistamiseksi. Amsterdamin sopimus vahvistaa parlamentin asemaa myös komissioon nähden, sillä parlamentti toimittaa oikeudellisesti sitovan äänestyksen komission puheenjohtajaehdokkaasta. Mietinnössä ehdotetut työjärjestyksen muutokset korostavat komission asemaa parlamentille vastuussa olevana poliittisen toimeenpanovallan käyttäjänä. Parlamentti valitsee komission puheenjohtajan hallitusten esityksestä.

Esittelijät toteavat, että unioni on parhaillaan muotoilemassa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Parlamentin onkin kehitettävä menettelyjään tämän politiikan valvomiseksi. Mietinnössä ehdotetaan sitä koskevia menettelyjä ja sääntöjä, jotka liittyvät uuteen korkean tason edustajaan sekä siihen, miten parlamentti valvoo hänen nimittämistään. Mietinnön tavoitteena on myös parantaa lukuisia työjärjestyksen yksityiskohtia ja tehostaa parlamentin menettelytapoja. Muutokset lisäävät niiden avoimuutta ja seurattavuutta.

Äänestys

Parlamentti hyväksyi mietinnön muutettuna.

Parlamentti päätti että poliittisessa ryhmässä tulee olla jäseniä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta.

Parlamentti teki muutoksia komission puheenjohtajan ja koko komission valintaa koskeviin menettelyihin. Kun jäsenvaltioiden hallitukset ovat nimenneet komission puheenjohtajaehdokkaan, parlamentin puhemies pyytää ehdokasta antamaan lausunnon ja esittelemään poliittiset toimintalinjauksensa parlamentille. Jos parlamentti ei hyväksy nimettyä ehdokasta, puhemies pyytää jäsenvaltioiden hallituksia nimeämään uuden ehdokkaan. Puhemies pyytää lisäksi komission jäsenehdokkaita saapumaan eri valiokuntien kuultaviksi. Valittu puheenjohtaja esittelee komission jäsenten kollegion ja heidän ohjelmansa parlamentin täysistunnossa. Jos komission jäsenten vastuualueet muuttuvat toimikauden aikana, heitä pyydetään saapumaan valiokuntiin, jotka vastaavat heidän toimialaansa kuuluvista asioista.

Euroopan keskuspankin puheenjohtajan tulee esitellä parlamentille pankin vuosikertomus Euroopan keskuspankkijärjestelmän toiminnasta sekä edellisen ja kuluvan vuoden rahapolitiikasta. Keskuspankin puheenjohtaja kutsutaan ainakin neljästi vuodessa asiasta vastaavan valiokunnan kokouksiin.

Parlamentti voi tehdä sopimuksia muiden toimielinten kanssa perustamissopimusten soveltamiseksi tai menettelyjen helpottamiseksi ja selkeyttämiseksi. Sopimukset voidaan tehdä yhteisinä julistuksina, kirjeenvaihtona tai menettelysääntöinä.

Parlamentti aikoo tiedottaa toiminnastaan säännöllisesti jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

Parlamentti päätti että puhemies pyytää ennen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittämistä sekä neuvoston puheenjohtajaa että komission puheenjohtajaa antamaan lausunnon. Kun korkea edustaja on nimitetty, hänen tulee saapua asiasta vastaavaan valiokuntaan antamaan lausunto ja vastaamaan kysymyksiin. Korkean edustajan tulee osallistua vähintään neljä kertaa vuodessa asiasta vastaavan valiokunnan kokouksiin. Korkea edustaja voidaan pyytää lisäksi muihin tilaisuuksiin, jos valiokunta tai hän itse pitää sitä tarpeellisena. Samat säännöt koskevat neuvoston nimittämiä erityisedustajia. Parlamentti voi pyytää myös komission ulkomaiseen edustustoon nimitettyä päällikköä saapumaan parlamentin asianomaisen valiokunnan tai valtuuskunnan kuultavaksi.

Parlamentin valiokunnat huolehtivat siitä, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, neuvosto ja komissio antavat niille säännöllisesti ja ajoissa tietoja unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksestä ja täytäntöönpanosta, odotettavissa olevista kustannuksista sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimien täytäntöönpanoon liittyvistä taloudellisista näkökohdista.

Parlamentti lupaa noudattaa toiminnassaan mahdollisimman suurta avoimuutta. Parlamentin täysistuntokeskustelut ovat julkisia. Parlamentin valiokuntien kokoukset ovat pääsääntöisesti julkisia. Valiokunnat voivat kuitenkin päättää että osa esityslistan kohdista käsitellään suljetuin ovin. Parlamentti toteuttaa tarvittavat toimet taatakseen että yleisöllä on mahdollisuus tutustua parlamentin asiakirjoihin ja kaikkiin niiden perusteella hyväksyttyihin säädöksiin. Asiakirjat julkaistaan, jollei valiokunta toisin päätä. Niiden luonne on ilmoitettava selvästi. Kaikki asiakirjat kirjataan julkiseen rekisteriin. Puhemiehistö päättää kyseistä rekisteriä koskevista säännöistä.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Muut äänestykset


Muut äänestykset

Rosado Fernandezin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen

Mietintö: WIBE - A4-0076/99. Työjärjestystä, valtakirjojen tarkastamista ja loukkaamattomuutta käsittelevä valiokunta.

Parlamentti päätti poistaa Raul Rosado Fernandesin (UPE, P) parlamentaarisen koskemattomuuden.

Kalastus ja ympäristö

Mietintö: HARDSTAFF - A4-0063/99 - KOM(98)0326 - C4-0495/98. Kalatalousvaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön sellaisenaan.

Kuljetettavat painelaitteet

Mietintö: CAMISÓN ASENSIO - **II - A4-0094/99 - 12050/98 - C4-0679/98 - 97/0011 - SYN. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan liikennevaliokunnan tekemin tarkistuksin.

Säännöllisen matkustajaliikenteen turvallisuus

Mietintö: WATTS - **II - A4-0061/99 - 12893/3/98 - C4-0004/99 - 98/0064 - SYN. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Parlamentti hyväksyi neuvoston yhteisen kannan liikennevaliokunnan tekemin tarkistuksin.

Satamat ja intermodaaliterminaalit

Mietintö: PIECYK - ***I - A4-0074/99 - KOM(97)0681 - C4-0151/98 - 97/0358 - COD. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön liikennevaliokunnan esittämin tarkistuksin.

Sähkömagneettiset kentät

Mietintö: TAMINO - * - A4-0101/99 - KOM(98)0268 - C4-0427/98 - 98/0166 - CNS. Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön ja komission ehdotuksen muutettuna. Parlamentin mielestä on tarpeen luoda yhtenäinen järjestelmä väestön suojelemiseksi altistumiselta sähkömagneettisille kentille. Järjestelmän on suljettava pois kaikki mahdolliset kansanterveydelliset riskit ja sen on sisällettävä tiukat sähkömagneettisille kentille altistumista koskevat perusrajoitukset ja viitearvot.

Kansanterveyspolitiikan kehittäminen

Mietintö: NEEDLE - A4-0082/99 - KOM(98)0230 - C4-0393/98. Ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön pienin muutoksin, äänin 482 puolesta, 34 vastaan ja 9 tyhjää.

Energiatehokkuuden edistäminen

Mietintö: BLOCH VON BLOTTNITZ - **I - A4-0084/99 - KOM(97)0550 - C4-0072/98 - 97/0371 - SYN. Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia-asioita käsittelevä valiokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön tekemällä siihen useita muutoksia. Tarkistuksissa parlamentti korostaa että energiatehokkuuden seurantaa varten on perustettava puolueeton asiantuntijaryhmä, joka tutkii Save-ohjelman yhteydessä kehitettyjen välineiden hyväksikäyttöä ja arvioi energiatehokkuudessa saavutettua edistystä.

Parlamentti vaatii erityistoimia jäsenvaltioiden välisen ja alueiden välisen koheesion parantamiseksi energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton alalla. Näillä toimilla on luotava yhteyksiä eri jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon kehittämiseksi. Samalla on luotava tarvittavat tietolähteet, jotta paikallisia aloitteita koskevat tiedot olisivat kaikkien saatavilla. Lisäksi olisi luotava alueellisia huippuosaamiskeskuksia, jotka toimisivat paikallisen energianhallintatutkimuksen ja koulutustoiminnan keskuksina sekä osallistuisivat alueellisten energialähteiden hyödyntämistä koskevien ratkaisujen kehittämiseen.

Tupakanlehtiä koskevat palkkiot ja takuukynnykset

Mietintö: TRAKATELLIS - * - A4-0067/99 - KOM(98)0633 - C4-0682/98 - 98/0306 - CNS. Maataloutta sekä maaseudun kehittämistä käsittelevä valiokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön (äänin 169 puolesta, 51 vastaan ja 4 tyhjää) maatalousvaliokunnan esittämin tarkistuksin.

Taloudellinen vuosikertomus 1999

Mietintö: FOURCANS - A4-0102/99 - KOM(99)0007 - C4-0043/99. Talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön muutettuna, äänin 108 puolesta ja 78 vastaan.

Parlamentti pitää yksityisiä investointeja liian vähäisinä. Se kehottaa yksityistä sektoria toteuttamaan tuotantoinvestointeja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Parlamentti kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että konkreettinen eurooppalainen työllisyyssopimus pannaan täytäntöön.

Keksintöjen hyödyllisyysmallisuoja

Mietintö: AÑOVEROS TRIAS DE BES - ***I - A4-0096/99 - KOM(97)0691 - C4-0676/97 - 97/0356 - COD. Oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevä valiokunta.

Parlamentti hyväksyi komission direktiiviehdotuksen tekemällä siihen lukuisia teknisluontoisia tarkistuksia.

EU:n ja Uzbekistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus

Mietintö: ANDRÉ-LÉONARD - *** - A4-0071/99 - 7652/96 - C4-0418/96 - 96/0151 - AVC. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta.

Parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä Uzbekistanin kanssa.

EU ja Keski-Aasian itsenäiset valtiot

Mietintö: TRUSCOTT - A4-0069/99 - KOM(95)0206 - C4-0256/96. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön pienin muutoksin. Parlamentti pitää tarpeellisena unionin aktiivista yhteistyötä alueen maiden kanssa, jotta voitaisiin estää Afganistanin selkkauksen laajeneminen naapurivaltioihin. EU:lle on erittäin tärkeää Keski-Aasian maiden kehittyminen sekä niiden demokraattisten rakenteiden vakiintuminen.

Meriliikenteen kabotaasi ja matkustajalaivaliikenteen miehistö

Mietintö: McINTOSH - **I - A4-0075/99 - KOM(98)0251 - C4-0423/98 - 98/0158 - SYN. Liikenne- ja matkailuvaliokunta.

Parlamentti hyväksyi komission asetus- ja direktiiviehdotukset liikennevaliokunnan esittämin tarkistuksin.

EU:n ja Intian kumppanuus

Mietintö: ANDRÉ-LÉONARD - A4-0066/99 - KOM(96)0275 - C4-0407/96. Ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunta.

Parlamentti hyväksyi mietinnön yksimielisesti, äänin 61 puolesta. Parlamentti teki mietintöön useita muutoksia. Parlamentti vaatii että unioni asettaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa prioriteetiksi poliittisten ja taloudellisten suhteiden kehittämisen Intian kanssa. Parlamentti kehottaa komissiota palkkaamaan lisää työntekijöitä New Delhissä sijaitsevaan edustustoonsa.

Parlamentti suhtautuu myönteisesti Intian ja Pakistanin pääministerien tekemiin aloitteisiin, joilla pyritään luomaan turvallisuutta ja rakentamaan keskinäistä luottamusta Etelä-Aasiassa sekä käynnistämään jäsentynyt kahdenvälinen vuoropuhelu kaikkien avoinna olevien kysymysten käsittelemiseksi.

[Start of Doc] [Previous] [Next]

Strasbourgin täysistunnon alustava esityslista 12.-16.4.1999


Strasbourgin täysistunnon alustava esityslista 12.-16.4.1999

Maanantai 12.4.

* Europol (Nassauer);
* Tuomiomenettelyt (Wiebenga);
* Taistelu pedopornografiaa vastaan internetissä (Schmid);
* Siirtolaisuus ja turvapaikat (Reding);
* Eurodac-järjestelmä (Pirker);
* Pakolaisten sopeutuminen (Zimmermann);
* Laiton maahanmuutto ja sitä koskevat välitysverkostot (Terrón i Cusi);
* TEN-verkostoja koskevien hallinnollisten tietojen vaihto jäsenmaiden välillä (Read);
* Alv-maksujen palautukset (Harrison);
* Energiaverot (Cox);

Tiistai 13.4.

* Maataloustuotteiden hinnat (Happart);
* Hedelmiä ja vihanneksia koskevat markkinajärjestelyt (Jové Peres);
* EU:n maataloustuotteiden markkinointi kolmansissa maissa (Fantuzzi);
* Työntekijöiden konsultointi ja informoiminen (Ghilardotti);
* Työajan järjestelyt (Chanterie ja McMahon erillisillä mietinnöillään);
* Räjähteiden kanssa toimivien työntekijöiden turvallisuus (Pronk);
* Sähköinen raha (Thors);
* Polttoaineiden varastointi (Oomen-Ruijten);
* Jätteiden poltto (Blokland);
* Rekkojen enimmäispainot ja -pituudet (van Dam);
* Tiemaksut (Schmidbauer);

Keskiviikko 14.4.

* Neuvoston selonteko ja komission julkilausuma Berliinin huippukokouksen tuloksista 24.-25.3.1999;
* EU:n toimielinten toiminta (Herman);
* Viron, Unkarin, Slovenian, Tsekin tasavallan, Puolan, Kyproksen ja Maltan EU-jäsenyyttä koskevat hakemukset (Donner, Habsburg, Speciale, Carnero González, Hoff, Bertens ja Malone erillisillä mietinnöillään);
* BSE-kriisiä koskeva selonteko (Roth-Behrendt ja Böge);
* Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittaminen EU:n kehitysyhteistyön kohdemaissa (Torres Couto ja Galeote Quecedo erillisillä mietinnöillään);
* Saasteisiin littyvät sairaudet (Cabrol);
* Harvinaiset taudit (Viceconte);

Torstai 15.4.

* EU:n oikeusasiamiehen vuosiraportti 1998 (De Esteban Martin);
* Vetoomusvaliokunnan vuosiraportti 1998 (Newman);
* Tulli 2000 (Peijs);
* Konkurssia koskeva lainsäädäntö (Malangré);
* Daphne-ohjelma (Bennasar Tous);

Perjantai 16.4.

* Keski- ja Itä-Euroopan maiden EU-jäsenyyttä edeltävät ympäristöstrategiat (Myller); sekä
* Suullinen kysymys Venetsian kriisitilanteesta.

 
  Oikeudellinen huomautus