Europarl > Toiminta > Täysistunnot > Parlamentin hyväksymät tekstit
A4-0005/1999
Euroopan parlamentti, joka
- ottaa huomioon Rehnin käsiteltäväksi jättämän päätöslauselmaesityksen sotilaallisten resurssien mahdollisesta käyttämisestä ympäristöstrategioissa (B4-0551/95),
- ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien tutkimuksen "Charting potential uses of resources allocated to military activities for civilian endeavours to protect the environment" (UN A-46/364, 17. syyskuuta 1991),
- ottaa huomioon 29. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman aiheesta: Jalkaväkimiinat: murhaava este kehitykselle(1),
- ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ydinsulkusopimuksesta ja ydinkokeista, sekä Canberran komission elokuussa 1996 antaman raportin ydinaseiden poistamisesta,
- ottaa huomioon kansainvälisen tuomioistuimen yksimielisen päätöksen ydinasevaltioiden velvollisuudesta saada neuvotteluilla aikaan ydinaseiden kieltäminen (neuvoa-antava lausunto N:o 96/22, 8. heinäkuuta 1996),
- ottaa huomioon 19. huhtikuuta 1996 antamansa lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi yhteisön pelastuspalvelun toimintaohjelman perustamisesta (KOM(95)0155 - C4-0221/95 - 95/0098(CNS))(2),
- ottaa huomioon aiemmat kemiallisia aseita koskevat päätöslauselmat,
- ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1992 Rion kokouksen ja vuoden 1997 Kioton kokouksen tulokset,
- ottaa huomioon ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnan "turvallisuusasiain ja aseidenriisunnan alivaliokunnan" Brysselissä 5. helmikuuta 1998 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden HAARPista ja tainnuttavista aseista,
- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,
- ottaa huomioon ulko- ja turvallisuusasiain sekä puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön sekä ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A4-0005/1999),
A. ottaa huomioon, että kylmän sodan päättyminen on huomattavasti muuttanut maailman turvallisuuspoliittista tilannetta ja että sotilaallisen jännityksen lieventyminen on johtanut laajamittaiseen aseistariisuntaan yleensä ja erityisesti ydinaseiden vähentämiseen, minkä seurauksena puolustusbudjetteja on pienennetty huomattavasti,
B. ottaa huomioon, että huolimatta geostrategisen tilanteen täydellisestä muuttumisesta kylmän sodan päättymisen jälkeen maailman ympäristön koskemattomuuteen ja säilymiseen ja etenkin luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvan katastrofaalisen vahingon riski ei ole merkittävästi pienentynyt, ja että tämä uhka johtuu mahdollisesta ydinaseiden vahingossa tai luvatta tapahtuvasta laukaisemisesta sekä ydinaseiden valtuutetusta käytöstä tilanteessa, jossa toinen osapuoli perusteetta uskoo olevansa hyökkäysuhan alaisena,
C. katsoo, että tätä riskiä olisi mahdollista vähentää huomattavasti erittäin lyhyellä aikavälillä, mikäli kaikki ydinasevaltiot panisivat täytäntöön kaikki Canberran komission raporttiin sisältyvät kuusi kohtaa, erityisesti niiltä osin, mikä koskee kaikkien ydinaseiden poistamista "äärimmäisen liipaisinherkästä" valmiudesta sekä ydinaseiden asteittaista siirtämistä strategiseen reserviin,
D. ottaa huomioon, että vuoden 1968 ydinsulkusopimuksen VI artiklan mukaan kaikki sopimusosapuolet sitoutuvat "neuvottelemaan vilpittömästi ... yleistä ja täydellistä aseistariisuntaa koskevasta sopimuksesta", ja ottaa huomioon, että vuoden 1995 ydinsulkukonferenssin periaatteissa ja tavoitteissa vahvistettiin, että sopimuksen lopullisena tavoitteena on ydinaseiden täydellinen tuhoaminen,
E. katsoo, että ympäristöön kohdistuvat uhat, pakolaisvirrat, etniset ristiriidat, terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ovat uusia vakavia turvallisuusongelmia ja että kyky selvitä erilaisista konflikteista tulee yhä tärkeämmäksi turvallisuustilanteen edelleen muuttuessa,
F. ottaa huomioon, että maapallon resursseja hyödynnetään aivan kuin ne olisivat ehtymättömät, mikä on johtanut siihen, että luonnonkatastrofeja ja ympäristökatastrofeja tapahtuu yhä useammin; toteaa, että tällaisilla paikallisilla ja alueellisilla ympäristöongelmilla voi olla merkittävät seuraukset kansainvälisille suhteille; pahoittelee, että jäsenvaltiot eivät ole ottaneet tätä enempää huomioon ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa täytäntöönpanossa,
G. ottaa huomioon, että konfliktit ovat kaikkialla maailmassa pääasiallisesti valtion sisäisiä eivätkä valtioiden välisiä, ja että siellä missä valtioiden välisiä konflikteja esiintyy, ne liittyvät entistä enemmän elintärkeiden resurssien, kuten veden, ravinnon ja polttoaineen saatavuuteen tai käyttöoikeuteen,
H. katsoo, että ympäristön tilan huonontuminen ja saastuminen liittyvät olennaisesti edellä mainittujen resurssien saatavuuteen ja käyttöoikeuteen sekä syiden että seurausten osalta, ja näin ollen konfliktien ehkäisyssä on keskityttävä juuri näihin kysymyksiin,
I. ottaa huomioon, että kaikki edellä mainitut tekijät, jotka vaikuttavat ennen kaikkea maailman kaikkein köyhimpään ja heikoimmassa asemassa olevaan väestöön, lisäävät jatkuvasti nk. "ympäristöpakolaisten" esiintymistä, mikä aiheuttaa sekä suoraa painetta EU:n maahanmuutto- ja oikeuspolitiikkaa, kehitysapua ja humanitaarista apua kohtaan että lisää epäsuorasti EU:n turvallisuusongelmia aiheuttamalla alueellista epävakautta muualla maailmassa,
J. ottaa huomioon, että Washingtonissa toimivan Climate Instituten suorittaman ja julkaiseman yksityiskohtaisen kansainvälisen tutkimuksen tulosten mukaan "ympäristöpakolaisia" on nykyään enemmän kuin "perinteisiä pakolaisia" (25 miljoonaa ja 22 miljoonaa), ja että edellä mainittujen lukumäärä nousee kaksikertaiseksi vuoteen 2010 mennessä ja pahimmassa tapauksessa jopa huomattavasti enemmänkin,
K. ottaa huomioon, että kylmän sodan päättymisen jälkeen, siitä huolimatta että maailmanlaajuisten ongelmien hallinta on puhdistettu sitä aikaisemmin hallinneesta ideologisesta sisällöstään, ja että sotilaallinen tasapaino vaikuttaa siihen paljon aikaisempaa vähemmän, tämä ei vielä näy YK:n kokonaishallintajärjestelmässä siten, että se korostaisi turvallisuuspolitiikan sotilaallisten ja ei-sotilaallisten osien yhteneväisyyttä ja tehokkuutta,
L. ottaa kuitenkin huomioon, että YK:n maailmanlaajuiset tehtävät, jotka liittyvät poliittisiin ja turvallisuuskysymyksiin, ovat kuitenkin entistä enemmän ei-sotilaallisia, ja liittyvät erityisesti kaupan, avun, ympäristön ja kestävän kehityksen välisiin suhteisiin,
M. katsoo, että asianmukaiset resurssit on mobilisoitava välittömästi ympäristöön liittyvän haasteen kohtaamiseksi, ja huomauttaa, että ympäristönsuojeluun käytettävissä olevat resurssit ovat hyvin rajalliset, mikä vaatii uudenlaista ajattelua olemassa olevien resurssien hyödyntämisessä,
N. ottaa huomioon, että koska sotilaallisia resursseja on vapautunut muuhun käyttöön, puolustusvoimilla on ainutlaatuinen mahdollisuus ja huomattavasti kapasiteettia tukea siviilipuolen pyrkimystä ratkaista jatkuvasti kasvavat ympäristöongelmat,
O. ottaa huomioon, että sotilaalliset resurssit ovat kansallisia resursseja, kun taas ympäristöön liittyvä haaste on maailmanlaajuinen; siksi on löydettävä kansainvälisiä yhteistyötapoja asioissa, jotka liittyvät sotilaallisten resurssien uudelleensijoittamiseen ja hyödyntämiseen ympäristönsuojelussa,
P. katsoo, että ympäristönsuojelun lyhyen aikavälin kustannuksia on verrattava ympäristön laiminlyönneistä aiheutuneisiin pitkän aikavälin kustannuksiin; pitää yhä tarpeellisempana laatia eri ympäristöstrategioiden kustannus- ja hyötyanalyysi,
Q. toteaa, että yhteinen tavoite eli vahingoittuneiden ekosysteemien kunnostaminen liittyy suoraan maailmanlaajuisten resurssien oikeudenmukaiseen hyödyntämiseen ja että kansainvälistä teknistä yhteistyötä on helpotettava ja soveltuvan sotilaallisen teknologian siirtoa on tuettava,
R. ottaa huomioon, että olemassa olevista yleissopimuksista huolimatta sotilaallisen tutkimuksen kohteena on ympäristön manipulointi sotilaalliseen tarkoitukseen, mistä esimerkkinä voidaan mainita Alaskassa toimiva HAARP-järjestelmä,
S. toteaa, että yleinen ekologisen rappion ja ympäristökriisien pelko vaatii tiettyjen asioiden asettamista ensisijaisiksi kansallisessa päätöksenteossa ja sitä, että eri valtioiden on toimittava tehokkaasti yhdessä ympäristökatastrofien sattuessa;
1. Kehottaa komissiota esittämään neuvostolle ja parlamentille Amsterdamin sopimukseen sisältyvän yhteisen strategian, joka yhdistää EU:n YUTP-näkökohdat EU:n kauppapolitiikkaan, tuki- ja kehityspolitiikkaan sekä kansainväliseen ympäristöpolitiikkaan vuosien 2000 ja 2010 välillä, tavoitteena ratkaista seuraavat ongelmat ja tarkastella niiden välisiä suhteita:
a) maatalous- ja elintarviketuotanto ja ympäristön tilan heikentyminen;
b) vedenpuute ja veden toimittaminen yli rajojen;
c) metsien hävittäminen ja hiilikaivosten kunnostustyöt;
d) työttömyys, alityöllisyys ja absoluuttinen köyhyys;
e) kestävä kehitys ja ilmastonmuutos;
f) metsien hävitys, aavikoituminen ja väestönkasvu;
g) kaikkien edellä mainittujen tekijöiden yhteys maailmanlaajuiseen ilmaston lämpenemiseen sekä yhä ankarimpien sääilmiöiden vaikutus ympäristöön ja ihmiskuntaan;
2. Toteaa, että ehkäisevät ympäristötoimet ovat merkittäviä turvallisuuspolitiikan välineitä; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita määrittelemään pitkän tähtäimen puolustus- ja turvallisuuspoliittisiin arviointeihin, sotilaalliseen tutkimukseen ja toimintasuunnitelmiin sisältyvät ympäristöön ja kansanterveyteen liittyvät tavoitteet;
3. Tunnustaa asevoimien huomattavan merkityksen demokraattiselle yhteiskunnalle ja asevoimien maanpuolustustehtävät sekä sen, että rauhaa turvaavat ja ylläpitävät aloitteet voivat merkittävästi edistää ympäristötuhojen välttämistä;
4. Huomauttaa, että maanalaiset ja ilmakehässä tehdyt ydinkokeet ovat levittäneet ydinlaskeuman seurauksena suuria määriä radioaktiivista cesium 137:ää, strontium 90:ää ja syöpää aiheuttavia isotooppeja kaikkialle maailmaan ja ovat aiheuttaneet huomattavia ympäristö- ja terveysvahinkoja koealueilla;
5. Pyytää komissiota ja neuvostoa ryhtymään toimiin, kun otetaan huomioon laajoihin alueisiin maailmassa kohdistuva uhka, jonka aiheuttavat ydinsukellusveneiden ja muiden ydinkäyttöisten alusten valvomaton, vaarallinen ja asiantuntematon varastointi ja hylkääminen sekä mainittujen alusten radioaktiivinen polttoaine ja vuotavat ydinreaktorit, ja pitää erittäin todennäköisenä, että säteily saattaa piankin levitä laajoille alueille;
6. Vaatii myös, että siihen ongelmaan, jonka aiheuttavat kemialliset ja tavanomaiset aseet, joita upotettiin Euroopan merialueille sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan jälkeen varastojen hävittämisen "helppona ratkaisukeinona" löydetään asianmukainen ratkaisu, ja toteaa, että tänäänkään kukaan ei tiedä, miten tämä vaikuttaa pitkällä aikavälillä ympäristöön, erityisesti kalakantoihin ja rantojen virkistyskäyttöön;
7. Pyytää komissiota ja neuvostoa osallistumaan ratkaisun löytämiseksi ongelmaan, joka ilmenee siten, että kokonaiset alueet Afrikassa ovat käynnissä olevien sotien seurauksena muuttuneet asumis- ja viljelykelvottomiksi, minkä vuoksi näistä maa-alueista on tullut ympäristötuhoalueita, joilla erityisesti metsien hävittäminen ja eroosio aiheuttavat aavikoitumista;
8. Kehottaa asevoimia lopettamaan toiminnan, joka vahingoittaa ympäristöä ja terveyttä, ja ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin saastuneiden alueiden puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi;
Sotilaallisten resurssien käyttäminen ympäristön hyväksi
9. Katsoo, että ne resurssit, jotka tällä hetkellä ovat käytettävissä tuhotun ympäristön kunnostamiseksi ja pelastamiseksi, eivät ole riittäviä maailmanlaajuisista ympäristöhaasteista selviämiseksi; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita edistämään sotilaallisten resurssien käyttämistä ympäristönsuojelun hyväksi seuraavin tavoin:
a) harkitsemalla, mitä sotilaallisia resursseja ne voivat asettaa Yhdistyneiden kansakuntien käyttöön lyhyellä tai pitkällä aikavälillä tai valmiusperiaatteen mukaisesti ympäristökatastrofeissa ja -kriiseissä käytettäväksi kansainvälisen yhteistyön välineeksi,
b) kehittämällä kansainvälisiä ja eurooppalaisia suojeluohjelmia, jotka käyttäisivät sotilaallista henkilökuntaa, varusteita ja laitteita, ja jotka asetetaan käytettäväksi rauhankumppanuuden puitteissa ympäristöön liittyviä hätätilanteita varten,
c) sisällyttämällä ympäristönsuojelulliset ja kestävän kehityksen tavoitteet turvallisuuskäsityksiinsä,
d) varmistamalla, että puolustusvoimat noudattavat ympäristölainsäädäntöä ja että puolustusvoimien aiemmin aiheuttamat ympäristötuhot korjataan,
e) sisällyttämällä ympäristönäkökulman sotilaallisiin tutkimus- ja kehitysohjelmiinsa;
10. Kehottaa komissiota ryhtymään lisäksi seuraaviin toimiin, koska alalta saadut käytännön kokemukset ovat rajalliset:
a) edistämään sotilaallisten resurssien ympäristökäytöstä saatujen kansallisten kokemusten vaihtoa,
b) ryhtymään toimenpiteisiin YK:ssa ympäristötietojen maailmanlaajuisen levittämisen helpottamiseksi, mukaan lukien sellaiset tiedot, jotka saadaan hyödyntämällä sotilaallisia satelliitteja ja muita tiedonkeruutapoja;
11. Kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan ympäristölainsäädäntöään kaikkeen sotilaalliseen toimintaan ja huolehtimaan aikaisemmin sotilasalueina käytettyjen alueiden tutkimisesta, puhdistamisesta ja saneerauksesta sekä niistä aiheutuvista kustannuksista, jotta nämä alueet voidaan ottaa jälleen siviilikäyttöön; tämä on erityisen tärkeätä EU:n rannikkoalueilla sijaitsevilla laajoilla kemiallisten ja tavanomaisten ammusten varastointipaikoilla;
12. Kehottaa kaikkia jäsenvaltioita laatimaan ympäristö- ja terveystavoitteet ja toimintasuunnitelmat, jotka koskevat asianomaisen maan asevoimien ympäristöä ja terveyttä suojaavien toimien parantamista;
13. Kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia asteittain parantamaan ympäristönsuojelua puolustusvoimissa koulutuksen ja teknisen kehittämisen avulla ja antamalla kaikille puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluville ja asevelvollisille ympäristötietouden peruskoulutuksen;
14. Katsoo, että ympäristöstrategiaan on sisällyttävä maapallon ympäristön seuranta, koottujen tietojen arviointi, tieteellisen työn koordinointi ja tietojen levittäminen, johon liittyy kansallisista seuranta- ja valvontajärjestelmistä saatujen olennaisten tietojen hyödyntäminen ympäristön tilan jatkuvan kokonaisvaltaisen tarkkailun toteuttamiseksi;
15. Korostaa, että puolustusmenojen jyrkkä vähentäminen saattaa aiheuttaa merkittäviä alueellisia kriisejä ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ponnistuksiaan aseteollisuuden tuotannon ja teknologian muuntamiseksi siviilikäyttöön tarkoitetuiksi tuotteiksi ja sovellutuksiksi sekä jäsenvaltioiden ohjelmien että Konver-ohjelman tapaisten yhteisön aloitteiden avulla;
16. Pitää ehkäisevien ympäristötoimien vahvistamista ympäristö- ja luonnonkatastrofien torjumisen kannalta tärkeänä;
17. Pyytää neuvostoa toimimaan tehokkaammin sen hyväksi, että Yhdysvallat, Venäjä, Intia ja Kiina allekirjoittavat viipymättä vuonna 1997 tehdyn jalkaväkimiinojen kieltämistä koskevan Ottawan sopimuksen;
18. Katsoo, että EU:n on autettava maamiinojen uhreja aikaisempaa enemmän ja tuettava miinanraivaustekniikan kehittämistä, ja on sitä mieltä, että miinanraivausmenetelmien kehittämisessä on edistyttävä nopeammin;
19. Kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ympäristöä säästävää teknologiaa aseiden tuhoamista varten;
20. Painottaa, että EU:n lähialueiden potentiaalisesti vaarallisimpia ympäristöuhkia ovat ydinaseteollisuuden ydinjätteen sekä biologisten ja kemiallisten aseiden varastojen puutteellinen valvonta sekä sotilaskäytössä olleiden alueiden saneeraus; korostaa, miten tärkeätä on, että jäsenvaltiot edistävät kansainvälistä yhteistyötä esim. YK:n ja rauhankumppanuuden puitteissa, jotta edellä mainitut aseet voidaan tuhota mahdollisimman suuressa määrin ympäristöä säästävällä tavalla;
21. Katsoo, että kaikkien tulevien ydinaseiden vähentämistä ja mahdollista lopullista tuhoamista koskevien neuvottelujen on perustuttava vastavuoroiseen ja tasapuoliseen asevarastojen vähentämiseen;
22. Katsoo, että koska entiseen Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden olosuhteet ovat erityisen vaikeat, näissä maissa edelleen säilytettävien ydinaseiden ja ydinmateriaalien kunnon heikkenemisestä johtuva ympäristöuhka niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisellakin tasolla merkitsee sitä, että ydinaseiden asteittaisen tuhoamisen jatkamista koskevan sopimuksen aikaansaaminen on entistä tärkeämpi tavoite;
Sotilaallisen toiminnan oikeudelliset näkökohdat
23. Kehottaa Euroopan unionia työskentelemään sen hyväksi, että myös uutta ns. tainnuttavia aseita koskevaa teknologiaa ja uusien asestrategioiden kehittämistä säännellään kansainvälisin sopimuksin;
24. Katsoo, että HAARP (High Frequency Active Auroral Research Project) on koko maailmaa koskeva ongelma, koska sillä on laajamittaiset vaikutukset ympäristöön, ja vaatii, että riippumaton kansainvälinen elin tutkii sen oikeudelliset, ekologiset ja eettiset vaikutukset ennen lisätutkimusten ja -testausten aloittamista; pitää valitettavana, että Yhdysvaltojen hallinto on toistuvasti kieltäytynyt lähettämästä edustajaansa kuultavaksi julkiseen kuulemistilaisuuteen ja sen jälkeen pidettyihin asiasta vastaavan valiokunnan kokouksiin, joissa on käsitelty Alaskassa rahoitettavan High Frequency Active Auroral Research Project (HAARP) -hankkeeseen liittyviä ympäristö- ja terveysriskejä;
25. Pyytää, että tieteellisten ja teknisten vaihtoehtojen arvioinnista vastaava elin (STOA) suostuu tutkimaan kaikkien olemassa olevien HAARP-ohjelmaa koskevien tutkimustulosten tieteellisen ja teknisen todistusaineiston arvioidakseen sitä, millaisen ja miten suuren riskin HAARP muodostaa ympäristölle sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti ja kansanterveydelle yleensä;
26. Kehottaa komissiota tutkimaan, vaikuttaako HAARP-ohjelma mahdollisesti Euroopan arktisten alueiden ympäristöön ja kansanterveyteen, ja kertomaan sille tuloksista;
27. Vaatii kansainvälistä sopimusta, jolla kielletään maailmanlaajuisesti kaikki sellaisten aseiden kehittäminen ja levittäminen, joiden avulla voidaan jotenkin vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn;
28. Kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, joiden avulla sodan syttyessä ympäristöä voitaisiin suojella tarpeettomalta tuhoutumiselta;
29. Kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että myös puolustusvoimien rauhan ajan toiminnalle asetetaan kansainväliset normit sen ympäristövaikutusten osalta;
30. Kehottaa neuvostoa aktiivisesti edistämään Canberran komission ehdotusten ja ydinsulkusopimuksen 6 artiklan toimeenpanemista;
31. Kehottaa neuvostoa, ja erityisesti Britannian ja Ranskan hallituksia ottamaan johtoaseman ydinsulkusopimuksen ja aseistariisuntakonferenssin yhteydessä, mitä tulee neuvottelujen jatkamiseen niiden sitoumusten täyden täytäntöönpanon osalta, jotka koskevat ydinaseiden vähentämistä ja aseistariisuntaa mahdollisimman nopeasti tasolle, jolla jäljellä olevat ydinasevarastot eivät ainakaan vähään aikaan uhkaa maailman ympäristön koskemattomuutta ja kestävyyttä;
32. Kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia tukemaan tässä päätöslauselmassa esitettyä kantaa kaikissa tulevissa Yhdistyneiden kansakuntien kokouksissa, jotka kuuluvat tai liittyvät ydinsulkusopimukseen ja aseistariisuntakonferenssiin;
33. Kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.7 artiklan mukaisesti antamaan parlamentille tietoja unionin tähän päätöslauselmaan sisältyviä erityiskysymyksiä koskevasta kannasta tulevissa Yhdistyneiden kansakuntien, sen järjestöjen ja elinten kokouksissa, erityisesti vuoden 1999 ydinsulkusopimusta valmistelevassa komiteassa, aseistariisuntakonferenssissa ja muilla asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla;
34. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja Yhdistyneille kansakunnille.
Parthenonin veistosten palauttaminen (työjärjestyksen 48 artikla)
8/98
Kirjallinen kannanotto Parthenonin veistosten palauttamisesta
A. ottaa huomioon, että MORI-instituutin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tänä syksynä tekemän mielipidekyselyn mukaan väestön huomattava enemmistö kannattaa Parthenonin veistosten palauttamista Kreikkaan ja että tv-asema Channel 4:n aiemmin tekemän mielipidekyselyn tulos oli, että 90 % kannattaa veistosten palauttamista,
B. ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan, joka koskee EU:n ja kulttuurin alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen kuten Unescon välistä yhteistyötä; toteaa, että Unesco julisti Parthenonin maailman kulttuuriperintöön lukeutuvaksi monumentiksi Meksikossa vuonna 1982 ja että Unesco kannattaa marmoriveistosten palauttamista,
C. ottaa huomioon komission 30. syyskuuta 1998 kysymykseen E-2800/98 antaman vastauksen, jonka mukaan Akropoliin Parthenon ja sen veistokset ovat Euroopan kulttuuri- ja arkkitehtuuriperinnön kiinteä ja korvaamaton osa,
D. toteaa, että Parthenonin veistokset vietiin Ateenasta osmanimiehityksen aikana;
1. Katsoo, että Parthenonin veistosten palauttaminen Kreikkaan edistäisi Euroopan kulttuuriperinnön säilymistä aivan keskeisesti;
2. Pyytää Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta tutkimaan myönteisessä hengessä Kreikan pyyntöä Parthenonin veistosten palauttamisesta niiden luonnolliseen sijaintipaikkaan;
3. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän kannanoton neuvostolle, komissiolle, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille, Kreikan hallitukselle ja parlamentille, Unescolle ja YK:n pääsihteerille.
Allekirjoittaneet
d'Aboville, Aelvoet, Ahern, Ainardi, Alavanos, Aldo, Amadeo, Anastasopoulos, d'Ancona, André-Léonard, Andrews, Angelilli, Añoveros Trias de Bes, Areitio Toledo, Argyros, Arias Cañete, Augias, Avgerinos, Azzolini, Baldarelli, Baldi, Banotti, Barón Crespo, Barros Moura, Barthet-Mayer, Barzanti, Bennasar Tous, Berger, Bernard-Reymond, Bertens, Bertinotti, Bianco, van Bladel, Blak, Bloch von Blottnitz, Blot, Bösch, Bonde, Bontempi, Botz, Breyer, Burtone, Cabezón Alonso, Caccavale, Camisón Asensio, Campos, Candal, Carnero González, C. Casini, Castagnetti, Castellina, Castricum, Caudron, Chanterie, Christodoulou, Coates, Colajanni, Colino Salamanca, Colli, G. Collins, Colombo Svevo, Colom I Naval, Correia, Crampton, Crowley, Cunha, Cushnahan, Damião, Dankert, Daskalaki, De Clercq, De Coene, De Esteban Martin, Delcroix, Dell'Alba, De Luca, Desama, Dillen, Dimitrakopoulos, Donnay, Dührkop Dührkop, Dupuis, Eisma, Elchlepp, Elliott, Elmalan, Ephremidis, Eriksson, Escola Hernando, Escudero, Estevan Bolea, Ettl, Ewing, Fabra Vallés, Fabre-Aubrespy, Falconer, Fantuzzi, Fayot, Féret, Fernández-Albor, Fernández Martín, Ferrer, Ferri, Filippi, Fitzsimons, Florio, Fontaine, Fraga Estévez, Frutos Gama, Gahrton, Gallagher, García Arias, García-Margallo y Marfil, Garosci, Garot, Garriga Polledo, Gebhardt, Ghilardotti, Giansily, Gillis, Girão Pereira, Glante, Gollnisch, González Álvarez, González Triviño, Graefe zu Baringdorf, Graenitz, Graziani, Gröner, Grosch, Grossetête, Günther, Gutiérrez Díaz, Hallam, Happart, Hardstaff, Hatzidakis, Haug, Hawlicek, Hernandez Mollar, Herzog, Hindley, Hudghton, Hughes, Hulthén, Hyland, Imaz San Miguel, Imbeni, Iversen, Izquierdo Collado, Izquierdo Rojo, Janssen van Raay, K. Jensen, L. Jensen, Jöns, Jové Peres, Junker, Kaklamanis, Karamanou, Katiforis, Keppelhoff-Wiechert, Kerr, Killilea, Kindermann, Kinnock, Klironomos, Kofoed, Kokkola, Krarup, Kreissl-Dörfler, Kuckelkorn, Kuhn, Kuhne, Lage, La Malfa, Lambraki, Lambrias, Lange, Langen, Lagendijk, Lannoye, Lataillade, Le Chevallier, Lenz, Leopardi, Le Pen, Le Rachinel, Lindeperg, Lindholm, Linkohr, Lööw, Lomas, Lulling, McCartin, McGowan, McKenna, McMahon, McNally, Maes, Malangré, Malerba, Malone, Manisco, E. Mann, T. Mann, Marinho, Marinucci, Martinez, Medina Ortega, Megahy, Méndez de Vigo, Mendiluce Pereiro, Menrad, Metten, Miranda, Miranda de Lage, Mohamed Ali, Mombaur, Monfils, Moniz, Morán López, Moreau, Morgan, Morris, Mottola, Mouskouri, Muscardini, Myller, Napoletano, Nencini, Newman, Novo, Oddy, Ojala, Oomen-Ruijten, Orlando, Otila, Paasilinna, Paasio, Pailler, Panagopoulos, Papakyriazis, Papayannakis, Parigi, Pasty, Pérez Royo, Peter, Pettinari, Piecyk, Podestà, Pollack, Pons Grau, Puerta, van Putten, Querbes, Randzio-Plath, Rapkay, Reding, Redondo Jiménez, Rehder, Ribeiro, Ripa di Meana, Rosado Fernandes, Roth-Behrendt, Rothe, Rothley, Roubatis, Ruffolo, Ryynänen, Sakellariou, Salafranca Sánchez-Neyra, Sandbæk, Santini, Sanz Fernández, Sarlis, Sauquillo Pérez del Arco, Scarbonchi, Schäfer, Schifone, Schmid, Schmidbauer, Schörling, Schroedter, .Schulz, Schwaiger, Seal, Secchi, Seillier, Seppänen, Sierra González, Simpson, Sisó Cruellas, Sjöstedt, Smith, Soltwedel-Schäfer, Sornosa Martínez, Spaak, Speciale, Striby, Svensson, Swoboda, Tamino, Tannert, Tatarella, Taubira-Delannon, Telkämper, Terrón I Cusí, Teverson, Theonas, Theorin, Thyssen, Todini, Torres Couto, Torres Marques, Trakatellis, Trizza, Tsatsos, Ullmann, Valdivielso de Cué, Vanhecke, Van Lancker, Varela Suanzes-Carpegna, Vecchi, Verwaerde, Viceconte, Vinci, Viola, Voggenhuber, Waddington, Watson, Weber, Weiler, White, Whitehead, Wibe, Wiebenga, Willockx, Wilson, Wolf, Wurtz, Zimmermann.