Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

  • bg - български
  • es - español
  • cs - čeština
  • da - dansk
  • de - Deutsch
  • et - eesti keel
  • el - ελληνικά
  • en - English
  • fr - français
  • ga - Gaeilge
  • hr - hrvatski
  • it - italiano
  • lv - latviešu valoda
  • lt - lietuvių kalba
  • hu - magyar
  • mt - Malti
  • nl - Nederlands
  • pl - polski
  • pt - português
  • ro - română
  • sk - slovenčina
  • sl - slovenščina
  • fi - suomi (valittuna)
  • sv - svenska
Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset
10. maaliskuuta 2005
P-0417/2005
László Kovácsin komission puolesta antama vastaus

Suomen autoverolain mukaan henkilö, joka on velvollinen maksamaan auton ensimmäisen Suomessa rekisteröinnin yhteydessä kannettavan autoveron, on myös velvollinen maksamaan kyseisestä autoverosta kannettavan arvonlisäveron, jonka määrä on tietty prosenttiosuus autoverosta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin(1) on selvästi todennut, ettei autoverosta kannettavaa veroa voida pitää kuudennessa alv-direktiivissä(2) tarkoitettuna arvonlisäverona. Tuomioistuimen mukaan autoverosta perittävä vero on osa Suomen ajoneuvoverotusjärjestelmää ja sitä on tarkasteltava samoista lähtökohdista kuin itse autoveroa, joka on tosiasiallisesti rekisteröintivero. Tämä tarkoittaa sitä, että rekisteröintiveroihin sovellettavia periaatteita on sovellettava myös autoverosta perittävään veroon.

Voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaan jäsenvaltioilla on oikeus kantaa rekisteröintivero autoista. Asiaa ei ole yhdenmukaistettu, joten periaatteessa jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa tämäntyyppistä veroa henkilöautoihin niitä ensimmäistä kertaa niiden alueella rekisteröitäessä.

Arvoisa parlamentin jäsen väittää, että Suomessa autoverosta perittävä vero on EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan vastainen, koska se kannetaan tosiasiallisesti vain yksityisestä tuonnista, sillä autokauppiaat voivat vähentää sen myynnistä suoritettavasta arvonlisäverosta. Parlamentin jäsen väittää myös, että on kuudennen alv-direktiivin vastaista, että autoverosta perittävä vero on vähennettävissä arvonlisäverosta.

Komissio selvittää edelleen Suomessa autoverosta perittävän veron yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa.

Mitä taas tulee oikeuteen vähentää autoverosta kannettava vero arvonlisäverosta, on kuitenkin huomautettava, että joissakin tapauksissa jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö rekisteröintiveron (tässä tapauksessa autoverosta perittävän veron) palauttamisesta kuuluu yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan. Vain jos kyseinen kansallinen lainsäädäntö rikkoo EY:n perustamissopimuksen 90 artiklaa, sen katsotaan olevan yhteisön lainsäädännön vastainen.

Lisäksi jäsenvaltiot itse päättävät, miten tämä palautus suoritetaan. Tästä syystä se, että Suomen lain mukaan autoverosta perittävä vero voidaan vähentää arvonlisäverosta, ei periaatteessa ole kuudennen alv-direktiivin vastaista. Kyseessä näyttäisi olevan Suomen lainsäädännössä vahvistettu rekisteröintiveron palautuskäytäntö, mikä ei sinällään riko kuudennen alv-direktiivin säännöksiä tuotantopanoksista maksettavan arvonlisäveron vähentämisestä. Järjestelmä ei myöskään näyttäisi vaikuttavan Euroopan yhteisöjen omiin varoihin, koska Suomen viranomaisten mukaan Suomi maksaa yhteisölle korvausta jokaisesta myönnetystä vähennyksestä tulonmenetykseltä välttymiseksi.

On syytä huomauttaa, että komissio on jo toimittanut yhteisöjen tuomioistuimelle juuri ne argumentaatiot autoverosta kannettavan veron yhteensopimattomuudesta EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa, joita arvoisa parlamentin jäsen tähdentää, eli että autoverosta perittävällä verolla on syrjivä vaikutus käytettyihin tuontiautoihin siinä mielessä, että arvonlisäverovelvollinen saa vähentää kyseisen veron, kun kyseessä on verollinen liiketoiminta, kun taas käytetyn auton toisesta jäsenvaltiosta ostaneella yksityisellä kuluttajalla ei käytännössä ole verovähennysoikeutta.(3) Tuomioistuin kuitenkin yksiselitteisesti torjui komission kannan asiassa todeten, että kyseisen veron vähennysoikeus liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä ei ole käsiteltävänä olevan asian kannalta olennainen.(4)

Edellä sanottu huomioon ottaen komissio tarkastelee parhaillaan autoverosta Suomessa perittävää veroa arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemassa asiassa C-387/01 (Weigel) annettua tuomiota vasten(5) arvioidakseen kyseisen tuomion mahdollista vaikutusta Suomen lainsäädäntöön. Tässä yhteydessä komissio saattaa olla yhteydessä Suomen viranomaisiin lisäselvitysten saamiseksi.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00 (Siilin) 19. syyskuuta 2002 antaman tuomion perustelujen 98–100 kohta.
(2)Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17. toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, 13.6.1977).
(3)Ks. asiassa C-101/00 annetun tuomion (Siilin) perustelujen 111 kohta.
(4)Ks. asiassa C-101/00 annetun tuomion (Siilin) perustelujen 113 kohta.
(5)Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-387/01 (Weigel) 29. huhtikuuta 2004 antama tuomio.

EYVL C 299, 08/12/2006
Päivitetty viimeksi: 13. kesäkuuta 2006Oikeudellinen huomautus