Vuosi 2005 oli tärkeä vuosi kehitysyhteistyön kannalta. YK kartoitti edistymistä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ― muun muassa köyhyyden puolittamisessa, HI-viruksen/aidsin leviämisen taltuttamisessa ja peruskoulutuksen takaamisessa kaikille vuoteen 2015 mennessä. Maaliskuussa 2005 pääavunantajamaat sopivat Pariisin julistuksella, että ne työskentelevät yhdessä uudistaakseen ja parantaakseen kehitysavun mekanismeja. Ne myönsivät, että apua tarvitaan lisää ja että sen tehokkuutta on petrattava. Maat lupasivat ryhtyä pikaisiin toimiin köyhimpien maiden auttamiseksi.
EU ja sen jäsenmaat sitoutuivat lisäksi toukokuussa 2005 nostamaan EU:n virallisen kehitysavun 0,56 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä, mikä merkitsisi 20 lisämiljardia verrattuna nykyiseen apuun. EU pyrkii saavuttamaan YK:n suositteleman 0,7% tavoitetason 2015 mennessä. Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Luxemburg antavat jo nyt 0,7% bruttokansantulostaan kehitykseen. Neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti hyväksyivät vielä saman vuoden joulukuussa "Eurooppalainen konsensus" -julkilausuman EU:n kehityspolitiikasta.
Eurooppalainen konsensus kehityksestä
Kehityspoliittinen julkilausuma määrittelee ensimmäistä kertaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteiset kehityspoliittiset tavoitteet ja EU:n tasolla toteutettavien toimien painopisteet. Se toteaa, että EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys osana kestävää kehitystä sekä pyrkiä toteuttamaan vuosituhattavoitteet. Julkilausuma tunnustaa tarpeen lisätä avun määrää ja parantaa sen laatua. Avun tuloksellisuutta on pyrittävä parantamaan yhteensovittamalla ja yhdenmukaistamalla EU:n ja jäsenmaiden toimia. Omavastuullisuus ja kumppanuus ovat EU:n kehitysyhteistyön keskeisiä periaatteita.
Julkilausuma kuvastaa EU:n sitoumusta köyhyyden poistamiseen maailmanlaajuisesti sekä rauhanomaisemman ja tasavertaisemman maailman rakentamiseen. Se vahvistaa, että EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena tavoitteena on poistaa köyhyys ja pyrkiä toteuttamaan YK:n vuosituhattavoitteet. Se korostaa, että kestävään kehitykseen kuuluvat hyvä hallintotapa, ihmisoikeudet sekä ympäristönäkökohdat.
EU:n kehityspolitiikka täydentää jäsenvaltioiden kehitysyhteistyötä. EU toimii avun tehostamiseksi yhteistyössä Euroopan investointipankin, YK:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Se on myös kehitysmaiden tärkein talous- ja kauppakumppani ja tarjoaa etenkin vähiten kehittyneille maille erityisiä kauppaetuja. Unionin kehitysyhteistyön painopiste on vähiten kehittyneissä ja köyhimmissä kehitysmaissa.
EP hyväksyi viime joulukuussa julkilausuman pohjalta Ruotsin kristillisdemokraattien Anders Wijkmanin oma-aloitemietinnön. Mietintö pahoittelee EU-avun heikkoa koordinaatiota ja sitä, että EU vain harvoin puhuu yhdellä äänellä kehityksestä. Se kritisoi EU-julkilausumaa selkeiden painopisteiden puuttumisesta ja monien ympäristönäkökohtien sivuuttamisesta. Wijkman korostaa: "Avun tuloksellisuus on aiemmin jäänyt sivuun ja on hyvä nähdä, että koordinointia pidetään nyt tärkeänä".
Parlamentin panos tehokkaamman avun eteen
Euroopan komissio myöntää, että "koska EU:n antama kehitysapu on niin pirstaloitunutta, toimet ovat hajanaisia, päällekkäisiä ja jopa keskenään ristiriitaisia. Parlamentti hyväksyi viime viikolla Strasbourgissa sosialistiryhmän belgialaisjäsenen Alain Hutchinsonin mietinnön kehitysavun tuloksellisuudesta.
Mietintö toteaa, että "yli puolet maailman julkisesta kehitysavusta on peräisin Euroopan unionilta" ja että "se on maailman tärkein kehitysavun antaja". Se katsoo kuitenkin, "ettei unioni tästä asemastaan huolimatta ole osoittanut sellaista johtajuutta, joka mahdollistaisi erottumisen kansainvälisesti". Parlamentti painottaa, että "unionin kehityspolitiikkojen epäyhtenäisyys on esteenä avun tuloksellisuudelle". Se toteaa komission aikomuksen laatia strategia kehitysavun hallinnoinnin parantamiseksi. EP kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ponnistelemaan, jotta EU puhuisi yhdellä äänellä kehityksestä, ja jotta sen apu olisi tehokasta.
Tämänpäiväinen EP:n ja kansallisten parlamenttien kehitysyhteistyövaliokuntien kokous pyrkii osaltaan parantamaan koordinaatiota ja lisäämään ymmärrystä EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikoista. EP ja Suomen eduskunta vastaavat kokousjärjestelyistä.
