Teema-artikkeli
LUX-palkinto: eurooppalaisen elokuvan asialla
Kulttuuri - 08-11-2007 - 17:46
EP luovutti ensimmäisen LUX-palkintonsa
Euroopan parlamentin ensimmäinen LUX-elokuvapalkinto näki valon Strasbourgissa 24. lokakuuta, kun ohjaaja Fatih Akinin turkkilais-saksalainen yhteistuotanto "Taivaan reunalla" selvisi kolmen kärkiehdokkaan joukosta palkintopallille. Ensimmäistä kertaa myönnetty palkinto perustettiin kunnianosoitukseksi ja tueksi eurooppalaiselle elokuvalle. Siirry kulissien taakse ja lue koosteemme LUX-palkinnon taustoista sekä ajatuksia eurooppalaisen elokuvan tulevaisuudesta!
Ilmassa oli lähes Oscar-gaalan kaltaista tuntua, kun puhemies Hans-Gert Pöttering luovutti filmirullan muotoisen, Baabelin tornia symboloivan palkintopokaalin saksalaiselle veteraaninäyttelijälle Hanna Schygullalle Strasbourgissa. Palkintoa oli noutamassa myös voittajaelokuvan tuottaja Klaus Maeck, jonka kanssa jutustelimme elokuvasta ja palkinnosta.
LUX pyrkii paitsi edistämään eurooppalaista elokuvaa, myös madaltamaan raja-aitoja, sillä palkinnolla rahoitetaan voittajaelokuvan tekstitys ja elokuvateatterisovitus EU:n 23 viralliselle kielelle. Alkuperäisversio myös sovitetaan kuulovammaisille. Voit lukea koosteestamme paitsi LUX-palkinnon taustoista, myös "Espanjalainen kimppakämppä" -elokuvan ohjaajan Cédric Klapischin ajatuksia eurooppalaisen elokuvan tilasta sekä elokuvan ja Euroopan yhtälöstä.
Sommaire du dossier :
Viite: 20071107FCS12747
"Toisella puolen" sai parlamentin LUX-elokuvapalkinnon
Hanna Schygulla ja Klaus Maeck LUX-palkinnon kera
Turkkilais-saksalainen yhteistuotanto "Taivaan reunalla" sai torstaina 24. lokakuuta EP:n ensimmäisen LUX-elokuvapalkinnon. EP:n jäsenet valitsivat Fatih Akinin elokuvan kolmen finalistin joukosta. Puhemies Hans-Gert Pöttering luovutti eurooppalaista elokuvaa tukevan palkinnon saksalaiselle veteraaninäyttelijälle Hanna Schygullalle. Palkintoa oli noutamassa myös voittajaelokuvan tuottaja Klaus Maeck, jonka kanssa jutustelimme elokuvasta ja palkinnosta.
EP:n jäsenet valitsivat voittajan kolmesta ehdokkaasta, joita esitettiin parlamentissa 1.–18. lokakuuta ajalla. Fatih Akinin ohjaus päihitti elokuvat "4 luni, 3 saptamini si 2 zile" (4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää), ohjaus Cristian Mungiu ja "Belle toujours", jatkumo Luis Buñuelin Päiväperholle, ohjaus Manoel di Oliveira.
Puhemies Pöttering luovutti voittajalle parlamentin täysistuntosalissa palkintopokaalin, joka symboloi Baabelin tornia – EU:n kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Palkinnolla halutaan edistää eurooppalaista elokuvaa. LUX-palkinto rahoittaa voittajaelokuvan tekstityksen ja teatterisovituksen EU:n 23 viralliselle kielelle. Alkuperäisversio myös sovitetaan kuulovammaisille.
Elokuva kuolemasta, rakkaudesta, toivosta ja pelosta
Elokuvan päähenkilöitä ovat Ali, joka on leski, hänen prostituoituna elantonsa tienaava tyttöystävä Yeter sekä Alin poika Nejat. Nejat lämpenee ajatukselle isänsä ja prostituoidun suhteesta vasta kun hän ymmärtää Yeterin lähettävän rahaa Turkkiin tyttärensä Aytenin opintoja varten.
Yeterin kuolema vieraannuttaa isän ja pojan. Nejat lähtee etsimään Aytenia Turkista, mutta poliittinen aktivisti on paennut Turkin poliisia Saksaan ja piileskelee Hampurissa saksalaisen opiskelijan Lotten luona. Ayten jää kiinni, palautetaan Turkkiin ja vangitaan. Lotte lähtee etsimään häntä ja tapaa Nejatin, joka kypsyy etsimään sovintoa isänsä kanssa.
Vaihdoimme Strasbourgissa muutaman sanan elokuvan tuottajan Klaus Maeckin kanssa.
Klaus Maeck, miten tiivistäisit elokuvan pääsanoman niille, jotka eivät ole sitä nähneet?
"Elokuvan pääsanoma koskee kuolemaa, sovintoa ja anteeksiantoa. Näin, koska elokuvan päähahmo oppii kuolleilta, kuinka elää."
Kuinka LUX-palkinto voi auttaa Euroopan elokuvantekijöitä?
"Pidän palkintoa suuressa arvossa. Euroopassa emme juuri kuule parlamenttien puhuvan taiteesta ja kulttuurista. On hienoa, että elokuva tulee levitykseen 23 kielellä ja saavuttaa siten laajemman yleisön – mikä puolestaan edistää yhdentymistä Euroopassa."
Elokuvasi käsittelee kansallisuutta ja identiteettiä: mitä eurooppalaiset voivat oppia siitä?
"Kun kuvasimme Turkissa, turkkilaiset elokuvantekijät, taiteilijat ja näyttelijät – he eivät juuri tuntuneet ajattelevan rajoja ja Turkin liittymistä EU:hun. He tuntuivat ajattelevan asiaa enemmän matkustamisen ja suhteiden rakentamisen kautta."
Mikä on suosikkielokuvasi?
"Se on 1970-luvun elokuva 'Themroc', jossa Michel Piccoli esiintyy. Hän itse asiassa sattuu olemaan tänään parlamentissa", Maeck kertoo vuonna 1973 ilmestyneestä elokuvasta, joka ei sisällä vuoropuhelua ja tutkii auktoriteetin valtaa, seksuaalisuutta ja modernin yhteiskunnan rajoja.
Suhtaudut Eurooppaan myönteisesti?
"Kyllä. Elokuvani tekstittäminen 23 kielellä on loistoidea, koska se saavuttaa siten laajemman katsojakunnan kautta Euroopan". Kysyttäessä lopuksi tunnelmista Euroopan parlamentissa, Maeck tuumasi: "Olen ensimmäistä kertaa parlamentissa ja tämä oli mukava syy tulla paikalle".
Puhemies Pöttering luovutti voittajalle parlamentin täysistuntosalissa palkintopokaalin, joka symboloi Baabelin tornia – EU:n kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Palkinnolla halutaan edistää eurooppalaista elokuvaa. LUX-palkinto rahoittaa voittajaelokuvan tekstityksen ja teatterisovituksen EU:n 23 viralliselle kielelle. Alkuperäisversio myös sovitetaan kuulovammaisille.
Elokuva kuolemasta, rakkaudesta, toivosta ja pelosta
Elokuvan päähenkilöitä ovat Ali, joka on leski, hänen prostituoituna elantonsa tienaava tyttöystävä Yeter sekä Alin poika Nejat. Nejat lämpenee ajatukselle isänsä ja prostituoidun suhteesta vasta kun hän ymmärtää Yeterin lähettävän rahaa Turkkiin tyttärensä Aytenin opintoja varten.
Yeterin kuolema vieraannuttaa isän ja pojan. Nejat lähtee etsimään Aytenia Turkista, mutta poliittinen aktivisti on paennut Turkin poliisia Saksaan ja piileskelee Hampurissa saksalaisen opiskelijan Lotten luona. Ayten jää kiinni, palautetaan Turkkiin ja vangitaan. Lotte lähtee etsimään häntä ja tapaa Nejatin, joka kypsyy etsimään sovintoa isänsä kanssa.
Vaihdoimme Strasbourgissa muutaman sanan elokuvan tuottajan Klaus Maeckin kanssa.
Klaus Maeck, miten tiivistäisit elokuvan pääsanoman niille, jotka eivät ole sitä nähneet?
"Elokuvan pääsanoma koskee kuolemaa, sovintoa ja anteeksiantoa. Näin, koska elokuvan päähahmo oppii kuolleilta, kuinka elää."
Kuinka LUX-palkinto voi auttaa Euroopan elokuvantekijöitä?
"Pidän palkintoa suuressa arvossa. Euroopassa emme juuri kuule parlamenttien puhuvan taiteesta ja kulttuurista. On hienoa, että elokuva tulee levitykseen 23 kielellä ja saavuttaa siten laajemman yleisön – mikä puolestaan edistää yhdentymistä Euroopassa."
Elokuvasi käsittelee kansallisuutta ja identiteettiä: mitä eurooppalaiset voivat oppia siitä?
"Kun kuvasimme Turkissa, turkkilaiset elokuvantekijät, taiteilijat ja näyttelijät – he eivät juuri tuntuneet ajattelevan rajoja ja Turkin liittymistä EU:hun. He tuntuivat ajattelevan asiaa enemmän matkustamisen ja suhteiden rakentamisen kautta."
Mikä on suosikkielokuvasi?
"Se on 1970-luvun elokuva 'Themroc', jossa Michel Piccoli esiintyy. Hän itse asiassa sattuu olemaan tänään parlamentissa", Maeck kertoo vuonna 1973 ilmestyneestä elokuvasta, joka ei sisällä vuoropuhelua ja tutkii auktoriteetin valtaa, seksuaalisuutta ja modernin yhteiskunnan rajoja.
Suhtaudut Eurooppaan myönteisesti?
"Kyllä. Elokuvani tekstittäminen 23 kielellä on loistoidea, koska se saavuttaa siten laajemman katsojakunnan kautta Euroopan". Kysyttäessä lopuksi tunnelmista Euroopan parlamentissa, Maeck tuumasi: "Olen ensimmäistä kertaa parlamentissa ja tämä oli mukava syy tulla paikalle".
Cédric Klapisch "Jos ihmisiä ei auteta luomaan, luovuus menetetään"
Ohjaaja Cédric Klapisch EP:ssä
EP:n ensimmäiset monikulttuurisuuspäivät 16.–18. lokakuuta keskittyivät eurooppalaiseen elokuvaan ja sen paikkaan politiikassa, kulttuurissa ja identiteetissä. Ohjaajat kuten Cédric Klapisch (Espanjalainen kimppakämppä, Sinkkuuden huuma/Russian Dolls) ja Radu Mihaileanu (Mene, näe, elä) tapasivat EP:n jäseniä ja elokuvabisneksen ammattilaisia keskustellakseen eurooppalaisen elokuva tilasta. Tartuimme Klapischia hihasta ja kysyimme elokuvan ja Euroopan yhtälöstä.
Onko eurooppalainen elokuva mielestäsi kriisissä?
"Kyllä se on. Suuri osa Euroopan elokuvauksesta on hävinnyt. Elokuvat tapasivat olla täysipainoisempia 20, 30, 50 vuotta sitten. Meillä menee huonosti yksinkertaisesti koska monet elokuvat eivät enää näe päivänvaloa. Olemme menettäneet paljon. Lapsuudessani meillä oli tapana mennä katsomaan Bergmanin, Fellinin, ruotsalaisia tai italialaisia elokuvia. Nykypäivän 15-vuotias ei voi tehdä samaa.
Syyt ovat kaksinaiset: yhtäältä Amerikan ylivalta ja eurooppalaisten elokuvien levityksen puute; toisaalta audimat-kulttuuri ja televisio, jonka logiikka nojautuu enemmän ääneen (ranskan sana audimat merkitsee elokuvantekoa katsojamääriä ajatellen). Olemme menettäneet lapsuuteni ajan kulttuurisuuntautuneen mallin. Lisäksi koulujärjestelmä sai janoamaan kulttuuria.
Tekninen vallankumous ei ole lisännyt yleisömääriä vaan paradoksaalisesti elokuvan muokkausta rajumman markkinapaineen vuoksi. Tämä on pikemminkin köyhdyttänyt elokuvaa. Lisäksi on traagista nähdä, että esimerkiksi itäinen Eurooppa on menettänyt elokuvauksen koska elokuvantekijät ovat karanneet Yhdysvaltoihin, jossa raha liikkuu."
Kannatat julkista tukea elokuvalle, sen sijaan että markkinavoimien annettaisiin ratkaista peli?
"Olen itse asiassa molempia ääripäitä vastaan, sekä julkista rahoitusta että markkinoiden valtaa. Meillä on Ranskassa eurooppalaisittain ainutlaatuinen järjestelmä, joka tukee taloudellisesti sekä ranskalaista menestyselokuvaa että rohkaisee aloittelevia elokuvantekijöitä.
Osa menestyselokuvan tuotoista menee yleisesti elokuvan tukemiseen. Tällaisia elokuvia esittävän teatterin täytyy myös antaa osa tuotoistaan elokuvateollisuudelle, ja niin edelleen. Kaikki taloudellinen tuki ei siis ole julkista mutta takaa enemmän vapautta elokuva-alalle."
Suosittelet siis Euroopalle Ranskan mallia?
"Näin on. Euroopan elokuva läpikäy kriisiä, koska se ei yritä turvata olemassaoloaan. Kun katsomme viimeaikaisia elokuvamenestyksiä kuten Amélie ja Muiden elämä, näemme että niiden menestyksen taustalla on kaksi tekijää: kansallinen logiikka sekä ei-kaupallinen ja taiteellinen logiikka. Meidän pitäisikin olla luottavaisempia Euroopan taiteellisen logiikan suhteen ja luottaa eurooppalaiseen tapaan nähdä asioita. Elokuvan kaksi puolta, kaupallinen ja taiteellinen, voivat elää rinnakkain.
Esimerkiksi Almodóvar onnistuu yhdistämään nämä kaksi puolta. Hän auttaa minua ymmärtämään Espanjaa, Fellini Italiaa, Kusturica entisen Jugoslavian maita, Forman Tšekin tasavaltaa. He puhuvat asioista, joita ei voi sanoa muulla tapaa."
Xavierin hahmo Espanjalaisessa kimppakämpässä pakeni Euroopan byrokratiaa. Sinä kuitenkin tulit Euroopan parlamenttiin...?!
"Kyllä, tulin toimielinten Eurooppaan juosten, enkä ole ainoa. Me, ryhmä elokuvantekijöitä ymmärsimme, että se on tärkeää. Ymmärrämme, että juoksu tuottojen perässä on haitallista sekä elokuvalle että kansalaisille. Lähdimme mukaan elokuvanteon poliittiseen puoleen, koska tajusimme, että tilanne huononee seuraavien kolmen, neljän vuoden kuluessa."
Kolme vuotta on lyhyt aika, miksi näin?
"Digitaalisen vallankumouksen vuoksi. Olen kiinnostunut asioiden poliittisesta puolesta, koska olen huolissani nuorista elokuvantekijöistä. Luovuutta ei aviteta Euroopassa. Jos ihmisiä ei auteta luomaan, menetämme luovuuden. Nykypäivänä nuoren elokuvantekijän ei ole helppo päästä markkinoille. Haluan kuitenkin auttaa heitä, koska jos kukaan ei olisi auttanut minua, en olisi tässä tänään", Klapisch toteaa.
"Kyllä se on. Suuri osa Euroopan elokuvauksesta on hävinnyt. Elokuvat tapasivat olla täysipainoisempia 20, 30, 50 vuotta sitten. Meillä menee huonosti yksinkertaisesti koska monet elokuvat eivät enää näe päivänvaloa. Olemme menettäneet paljon. Lapsuudessani meillä oli tapana mennä katsomaan Bergmanin, Fellinin, ruotsalaisia tai italialaisia elokuvia. Nykypäivän 15-vuotias ei voi tehdä samaa.
Syyt ovat kaksinaiset: yhtäältä Amerikan ylivalta ja eurooppalaisten elokuvien levityksen puute; toisaalta audimat-kulttuuri ja televisio, jonka logiikka nojautuu enemmän ääneen (ranskan sana audimat merkitsee elokuvantekoa katsojamääriä ajatellen). Olemme menettäneet lapsuuteni ajan kulttuurisuuntautuneen mallin. Lisäksi koulujärjestelmä sai janoamaan kulttuuria.
Tekninen vallankumous ei ole lisännyt yleisömääriä vaan paradoksaalisesti elokuvan muokkausta rajumman markkinapaineen vuoksi. Tämä on pikemminkin köyhdyttänyt elokuvaa. Lisäksi on traagista nähdä, että esimerkiksi itäinen Eurooppa on menettänyt elokuvauksen koska elokuvantekijät ovat karanneet Yhdysvaltoihin, jossa raha liikkuu."
Kannatat julkista tukea elokuvalle, sen sijaan että markkinavoimien annettaisiin ratkaista peli?
"Olen itse asiassa molempia ääripäitä vastaan, sekä julkista rahoitusta että markkinoiden valtaa. Meillä on Ranskassa eurooppalaisittain ainutlaatuinen järjestelmä, joka tukee taloudellisesti sekä ranskalaista menestyselokuvaa että rohkaisee aloittelevia elokuvantekijöitä.
Osa menestyselokuvan tuotoista menee yleisesti elokuvan tukemiseen. Tällaisia elokuvia esittävän teatterin täytyy myös antaa osa tuotoistaan elokuvateollisuudelle, ja niin edelleen. Kaikki taloudellinen tuki ei siis ole julkista mutta takaa enemmän vapautta elokuva-alalle."
Suosittelet siis Euroopalle Ranskan mallia?
"Näin on. Euroopan elokuva läpikäy kriisiä, koska se ei yritä turvata olemassaoloaan. Kun katsomme viimeaikaisia elokuvamenestyksiä kuten Amélie ja Muiden elämä, näemme että niiden menestyksen taustalla on kaksi tekijää: kansallinen logiikka sekä ei-kaupallinen ja taiteellinen logiikka. Meidän pitäisikin olla luottavaisempia Euroopan taiteellisen logiikan suhteen ja luottaa eurooppalaiseen tapaan nähdä asioita. Elokuvan kaksi puolta, kaupallinen ja taiteellinen, voivat elää rinnakkain.
Esimerkiksi Almodóvar onnistuu yhdistämään nämä kaksi puolta. Hän auttaa minua ymmärtämään Espanjaa, Fellini Italiaa, Kusturica entisen Jugoslavian maita, Forman Tšekin tasavaltaa. He puhuvat asioista, joita ei voi sanoa muulla tapaa."
Xavierin hahmo Espanjalaisessa kimppakämpässä pakeni Euroopan byrokratiaa. Sinä kuitenkin tulit Euroopan parlamenttiin...?!
"Kyllä, tulin toimielinten Eurooppaan juosten, enkä ole ainoa. Me, ryhmä elokuvantekijöitä ymmärsimme, että se on tärkeää. Ymmärrämme, että juoksu tuottojen perässä on haitallista sekä elokuvalle että kansalaisille. Lähdimme mukaan elokuvanteon poliittiseen puoleen, koska tajusimme, että tilanne huononee seuraavien kolmen, neljän vuoden kuluessa."
Kolme vuotta on lyhyt aika, miksi näin?
"Digitaalisen vallankumouksen vuoksi. Olen kiinnostunut asioiden poliittisesta puolesta, koska olen huolissani nuorista elokuvantekijöistä. Luovuutta ei aviteta Euroopassa. Jos ihmisiä ei auteta luomaan, menetämme luovuuden. Nykypäivänä nuoren elokuvantekijän ei ole helppo päästä markkinoille. Haluan kuitenkin auttaa heitä, koska jos kukaan ei olisi auttanut minua, en olisi tässä tänään", Klapisch toteaa.
LUX-palkinto: EP edistää eurooppalaista elokuvaa
Tämä Baabelin torni ei kaadu
Ensimmäinen täyspitkä äänielokuva tuotiin teattereihin 80 vuotta sitten. "Seitsemännestä taiteesta" on sittemmin tullut ensimmäinen ainakin sen vaikutuksen perusteella, mikä elokuvalla on kulttuuriselle identiteetille ja kokemuksille kautta maapallon. EP perusti LUX-elokuvapalkinnon kunnianosoituksena eurooppalaiselle elokuvalle. Kolme elokuvaa kilpaili ensimmäisestä LUX-palkinnosta, jonka parlamentti luovutti 24. lokakuuta. Raati koostui EP:n jäsenistä.
Jo elokuvan pioneerit Lumièren veljekset kantoivat valon nimeä. Latinan valoa merkitsevä sana lux inspiroi myös parlamentin elokuvapalkinnon taustahahmoja. Symboliikkaa on palkintopokaalissakin: se esittää Baabelin tornia, joka kuten Euroopan parlamenttikin symboloi kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta.
"Vaikka Baabelin torni kaatuikin, me haluamme rakentaa myönteisen käsitteen samalta arvopohjalta, kulttuurista monimuotoisuutta kunnioittaen", yksi hankkeen puuhaajista, EP:n varapuhemies Gérard Onesta (vihreät, Ranska) kertoi.
Onesta viittasi Euroopan integraation "isän", Jean Monnet'n väitettyyn lausahdukseen, jonka mukaan tämä olisi aloittanut talouden sijaan kulttuurista, mikäli olisi voinut aloittaa alusta Euroopan yhtenäistämisen. Eurooppa on kulttuuria ja siinä myös Euroopan parlamentilla on osansa. Tämä oli Onestankin peruste tukea hanketta.
Ylitetään Euroopan tekniset ja kielelliset rajat
"EU yhdistetään useimmiten teknokratiaan. Me haluamme intiimiä, kansalaisia lähellä olevaa Eurooppaa. Yhdysvallat ymmärsi tämän vuosisata sitten Hollywoodin avulla. Me eurooppalaiset emme kykenisi samaan kielimuurien vuoksi", Onesta jatkoi.
Eurooppalainen elokuva ei kykene kilpailemaan amerikkalaisten kassamagneettien kanssa katsojista. Euroopan kielellinen rikkaus on samalla heikkous: sen elokuvamarkkinat ovat hajanaiset ja kielirajat rajoittavat elokuvien levitystä.
Elokuvapalkinnon tarkoituksena on helpottaa eurooppalaisten elokuvien "vapaata liikkuvuutta" EU:ssa sekä herättää keskustelua eurooppalaisista arvoista, kulttuurisesta moninaisuudesta ja yhdentymisestä. Palkinnolla rahoitetaan voittajaelokuvan tekstitys EU:n virallisille 23 kielille. Alkuperäisversio myös esimerkiksi tekstitetään kuuroille.
Ja vuoden elokuva on..?
Voittaja valittiin kolmesta ehdokkaasta, jotka seulottiin 800:sta toukokuun 2006 ja kesäkuun 2007 välillä EU-maissa levitykseen tulleesta elokuvasta. Elokuvat esitettiin yhdeksän kertaa Euroopan parlamentissa Brysselissä ajalla 1.–18. lokakuuta. Ne ovat olleet teatterilevityksessä useissa EU-maissa. Ehdokkaat olivat:
"Vaikka Baabelin torni kaatuikin, me haluamme rakentaa myönteisen käsitteen samalta arvopohjalta, kulttuurista monimuotoisuutta kunnioittaen", yksi hankkeen puuhaajista, EP:n varapuhemies Gérard Onesta (vihreät, Ranska) kertoi.
Onesta viittasi Euroopan integraation "isän", Jean Monnet'n väitettyyn lausahdukseen, jonka mukaan tämä olisi aloittanut talouden sijaan kulttuurista, mikäli olisi voinut aloittaa alusta Euroopan yhtenäistämisen. Eurooppa on kulttuuria ja siinä myös Euroopan parlamentilla on osansa. Tämä oli Onestankin peruste tukea hanketta.
Ylitetään Euroopan tekniset ja kielelliset rajat
"EU yhdistetään useimmiten teknokratiaan. Me haluamme intiimiä, kansalaisia lähellä olevaa Eurooppaa. Yhdysvallat ymmärsi tämän vuosisata sitten Hollywoodin avulla. Me eurooppalaiset emme kykenisi samaan kielimuurien vuoksi", Onesta jatkoi.
Eurooppalainen elokuva ei kykene kilpailemaan amerikkalaisten kassamagneettien kanssa katsojista. Euroopan kielellinen rikkaus on samalla heikkous: sen elokuvamarkkinat ovat hajanaiset ja kielirajat rajoittavat elokuvien levitystä.
Elokuvapalkinnon tarkoituksena on helpottaa eurooppalaisten elokuvien "vapaata liikkuvuutta" EU:ssa sekä herättää keskustelua eurooppalaisista arvoista, kulttuurisesta moninaisuudesta ja yhdentymisestä. Palkinnolla rahoitetaan voittajaelokuvan tekstitys EU:n virallisille 23 kielille. Alkuperäisversio myös esimerkiksi tekstitetään kuuroille.
Ja vuoden elokuva on..?
Voittaja valittiin kolmesta ehdokkaasta, jotka seulottiin 800:sta toukokuun 2006 ja kesäkuun 2007 välillä EU-maissa levitykseen tulleesta elokuvasta. Elokuvat esitettiin yhdeksän kertaa Euroopan parlamentissa Brysselissä ajalla 1.–18. lokakuuta. Ne ovat olleet teatterilevityksessä useissa EU-maissa. Ehdokkaat olivat:
- "Auf der anderen Seite" (Taivaan reunalla), ohjaus Fatih Akin
- "4 luni, 3 saptamini si 2 zile" (4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää), ohjaus Cristian Mungiu
- "Belle toujours", jatkumo Luis Buñuelin Päiväperholle, ohjaus Manoel di Oliveira
Näytökset olivat ilmaisia ja niitä pääsi katsomaan parlamentin kulkuluvalla. Etusija katsomossa annettiin parlamentin jäsenille, jotka valitsivat voittajan. Äänestää saivat vain ne jäsenet, jotka olivat nähneet kaikki kolme elokuvaa joko parlamentin näytöksissä tai elokuvateattereissa. Puhemies Hans-Gert Pöttering luovutti ensimmäisen LUX-palkinnon 24. lokakuuta parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.