Energian tuotannon ja jakelun eriyttäminen on yksi kolmannen energiapaketin nimellä kulkevan lainsäädäntöpaketin keskeisimpiä tavoitteita. Se merkitsisi, että mikään yksittäinen yritys ei voisi enää sekä omistaa siirtoverkkoa että samalla vastata sähkön tai kaasun tuotannosta tai toimituksista.

 

Omistuksen eriyttäminen edistäisi kilpailua ja lisäisi investointeja uuteen infrastruktuuriin ja tuotantokapasiteettiin, komissio uskoo. Nykysäännöt antavat sen mukaan verkko-operaattoreille mahdollisuuden syrjiä uusia tulokkaita. Kilpailluilla markkinoilla ja investointien myötä myös energian toimitusvarmuus olisi paremmin hallussa ja tarpeettomat hintapiikit minimissä.

 

 

EP:n jäsenet ilmaisivat heinäkuussa 2007 vahvan tukensa EU:n yhteiselle energiapolitiikalle sekä energian tuotannon ja jakelun eriyttämiselle. Sähködirektiiviehdotuksen esittelijä, brittityöväenpuolueen Eluned Morgan toteaa, että "tuotanto- ja siirtoverkkoyhtiöiden pitää jo nyt teoriassa olla oikeudellisesti erillisiä yksiköitä. Monissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole ja massiivisesta väärinkäytöstä on näyttöä. Tämä johti siihen, että myös Euroopan suurin energiayhtiö taipui eriyttämiseen". 

 

Morgan jatkaa: "Periaatteessa yhteiseurooppalaiset sähkön sisämarkkinat ovat jo olemassa, mutta todellisuus on muuta. Joissain maissa kilpailijoilla on helppo pääsy markkinoille; esimerkiksi 40 % Iso-Britannian markkinoista on ranskalaisten ja saksalaisten yhtiöiden hallussa. Toisaalta espanjalaisten tai brittiyhtiöiden on ollut hyvin vaikeaa päästä Ranskan ja Saksan markkinoille".

 

 

Ranska ja Saksa vastustivat pitkään komission suunnitelmia. Ne uskovat, kuten myös Itävalta, Bulgaria, Kreikka, Latvia, Luxemburg ja Slovakia, että eriyttäminen sotisi maiden perustuslakeja vastaan ja että sillä voisi olla negatiivisia sosiaalisia seurauksia. Suomessa tuotanto ja jakelu on jo pitkälti eriytetty.

 

Kun energiapaketti oli ensimmäistä kertaa EP:n teollisuusvaliokunnan käsittelyssä 28. helmikuuta 2008, Tšekin Jan Březina (keskustaoikeiston EPP–ED-ryhmä) huomautti, että monissa EU:hun vuoden 2004 jälkeen liittyneissä maissa ollaan "riippuvaisia yhdestä toimittajasta", eikä eriyttämisessä siten olisi järkeä.

 

Komissio on ehdottanut eriyttämisen vaihtoehdoksi "riippumatonta verkonhaltijaa". Vaihtoehto mahdollistaisi sen, että yritys säilyttää verkon omistuksen edellyttäen, että kaupallisia ja investointipäätöksiä tekee riippumaton yritys tai elin, toisin sanoen "verkonhaltija".

 

 

Energian hinnan laskusta ei ole varmuutta nykytilanteessa, jossa markkinoihin vaikuttavat tekijät kuten Kiinan ja Intian huima kysyntä ja 130 dollarin rajoilla keikkuva öljybarrelin hinta. Energiamarkkinoiden vapauttamisen ajajat kuitenkin uskovat, että avoimet markkinat kannustavat tehokkaampaan tuotantoon ja pitävät hinnat kohtuullisella tasolla. Kansallisten energiamarkkinoiden lähentäminen antaa jäsenmaille myös paremmat mahdollisuudet torjua energiantoimituksiin liittyviä uhkia yhdessä, komissio katsoo.

 

 

Komissio uskoo, että Euroopan päästökauppajärjestelmä ja uusiutuvat energiamuodot saavat vauhtia alleen vain, jos unionilla on todelliset sähkön ja kaasun yhteismarkkinat. Sikäli kuin kilpailupaine markkinoilla kasvaa, energian tuottajilla ja toimittajilla on kaikilla kannustin investoida uusiutuviin ja vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, komissio arvioi. 

 

EU arvioi paraikaa uudelleen päästökaupan toimivuutta. Nykyjärjestelmän kompastuskiviä on ollut muun muassa se, että yritykset ovat siirtäneet hiilen hinnan kuluttajahintoihin samalla kun ne ovat ottaneet auliisti vastaan ilmaisia päästökiintiöitä. Kilpailluilla markkinoilla vähäiset päästöt olisivat todellinen kilpailuetu ja lisäisivät myös energiatehokkaiden voimaloiden ja uusiutuvien kysyntää.

 

 

Komissio haluaa helpottaa rajatylittävää energiakauppaa ja ehdottaa erityisen yhteistyöviraston perustamista jäsenmaiden kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten tueksi. Vuonna 2008 laadittavan energiankuluttajien peruskirjan tavoitteena on puolestaan parantaa kuluttajien tietoja energiantoimittajan valinnasta ja suojella heidän oikeuksiaan.

 

Teollisuusvaliokunnan äänestys siirrettiin toukokuulta kesäkuulle, jotta yhteisymmärryksen hakuun olisi jäänyt enemmän aikaa. Valiokunta hylkäsi etenkin Ranskan ja Saksan ajaman "kolmannen tien" vaihtoehdon äänin 31–19. Mepit antoivat jo 6. toukokuuta äänin 25 puolesta, 22 vastaan niukasti tukensa sähkömarkkinoiden avaamiselle ja omistuksen täydelliselle "eriyttämiselle".

 

 

 

 
Valiokunta puolsi äänestyksellään muutosehdotuksia, jotka parantaisivat energiankuluttajan suojaa. Kuluttajalla olisi niiden mukaan oikeus irtisanoa veloituksetta kaasusopimuksensa ja oikeus korvauksiin esimerkiksi viivästyneen ja virheellisen laskutuksen vuoksi. Laskujen ja kaasuntoimittajan verkkosivujen tulisi tarjota tietoa kuluttajan oikeuksista ja kuluttajan tulisi vähintään neljännesvuosittain saada tietoa todellisesta kulutuksestaan ja sen kustannuksista. Tosiaikaisiin "älymittareihin" siirryttäisiin 10 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

 

Valiokunta pyrki, kuten sähködirektiivinkin yhteydessä, turvaamaan heikommassa asemassa olevien energiankuluttajien asemaa. Se odottaa, että EU-maat ryhtyvät tarvittaviin toimiin "energiaköyhyydessä" elävien määrän vähentämiseksi.  

 

 

 

EP:n teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan jäsenet antoivat 28. toukokuuta 2008 tukensa esittelijä, brittikonservatiivien Giles Chichesterin näkemykselle siitä, että uudella energiavirastolla tulisi olla todellista sääntelyvaltaa unionin sähkö- ja kaasumarkkinoilla, toisin kuin komissio alun perin ehdotti.

 

Valiokunta halusi virastolle paitsi lisää hampaita ja itsenäisyyttä (osin myös rahoituksen suhteen), myös tilivelvollisuutta. Parlamentilla tulisi olla meppien mukaan viimeinen sana viraston johtajan valintaan, ja tämän tulisi myös säännöllisesti raportoida parlamentille viraston työstä. Jäsenet sijoittaisivat viraston Brysseliin. Täysistunto vahvisti 18. kesäkuuta valiokunnan ja sen esittelijän kannan vahvasta virastosta, joka edistäisi kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä 

 
Kohti eurooppalaista sähkö- ja kaasuverkkoa

 

Eurooppalaisten energiamarkkinoiden toteuttamista ovat jarruttaneet muun muassa sääntelyn puuttuminen rajatylittävissä kysymyksissä sekä teknisten kantaverkkosääntöjen poikkeaminen jäsenmaasta toiseen. Uusi yhteistyövirasto tarjoaisi puitteet kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten tehokkaalle yhteistyölle ja helpottaisi rajatylittävien tapausten käsittelyä. Se antaisi EU:lle mahdollisuuden kehittää yhtenä verkostona toimiva eurooppalainen sähkö- ja kaasuverkko, joka parantaisi sekä energialähteiden monipuolisuutta että toimitusvarmuutta.

 

Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolla tulisi olemaan keskeinen asema unionin energiamarkkinoiden suuntaviivojen asettamisessa ja kantaverkkosääntöjen lähentämisessä. Parlamentti haluaa komission ajaman neuvoa-antavan roolin sijaan, että virasto määrittelisi sähkö- ja kaasumarkkinoiden kehittämistä koskevat suuntaviivat sähkön ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisille verkostoille. Nämä ehdottaisivat suuntaviivojen pohjalta teknisiä ja markkinoita koskevia sääntöjä, jotka virasto puolestaan hyväksyisi:  

 

 

Energiavirasto valvoisi näiden pohjalta sähkön ja kaasun rajatylittävää kauppaa.

 

 

Sähkön ja kaasun tuotannon ja toimitusten erottamista siirtoverkoista on yksi kolmannen energialakipaketin keskeisimpiä tavoitteita. "Eriyttäminen" merkitsisi, että mikään yksittäinen yritys ei voisi enää sekä omistaa siirtoverkkoa että samalla vastata sähkön tai kaasun tuotannosta tai toimituksista. Eriyttämisen tavoitteena on varmistaa pienempien yritysten pääsy markkinoille sekä tukea uusiutuvia energiamuotoja ja kuluttajan valinnanvapautta toimittajan suhteen.

 

Parlamentti äänesti Strasbourgissa sekä maakaasun sisämarkkinoita koskevasta direktiiviehdotuksesta että asetusehdotuksesta, joka määrittelee maakaasun siirtoverkkoihin pääsyn edellytyksiä.

 

Kaasun tuotannon ja jakelun omistuksen täydellistä eriyttämistä ajanut parlamentti teki myönnytyksen eriyttämisestä huolta kantaneille EU-maille. Mepit päättivät antaa jäsenmaille mahdollisuuden valita joko omistuksen täydellisen eriyttämisen (tuotannon ja toimitusten erottaminen siirtoverkoista) tai riippumattoman verkonhaltijan perustamisen väliltä.

 

Riippumattoman verkonhaltijan malli antaa yrityksille mahdollisuuden säilyttää kaasuputkien omistus, mikäli niiden hallinto on erillisen verkonhaltijan käsissä, jolla on todellista päätösvaltaa, eli siirtoverkkotoiminta on käytännössä itsenäistä.  

 

 

Parlamentti hyväksyi järjestelmälle takeita turvatakseen verkonhaltijan riippumattomuuden. Yksi takeista on valvontaelin, joka vastaa sellaisten päätösten tekemisestä, joilla voi olla vaikutus siirtoverkon omistajien osakkeiden arvoon, kuten myös velkaantumisastetta ja osinkoja koskevista päätöksistä. Sääntöjen noudattamista koskevalla ohjelmalla pyritään estämään syrjintä.

 
EP hyväksyi myös tarkistuslausekkeen. Uuden energiaviraston tulee siten raportoida viimeistään viiden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta, onko siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuus onnistuttu varmistamaan. Mikäli näin ei ole, komission tulee esittää ehdotus niiden riippumattomuuden varmistamiseksi. Mepit pyytävät komissiota tutkimaan myös yhteiseurooppalaisen siirtoverkonhaltijan toteutettavuutta.

 

 

Molemmat mietinnöt antavat lisäpainoa kuluttajansuojalle. Parlamentti haluaa, että energiankuluttajalla on jatkossa oikeus irtisanoa helposti ja veloituksetta kaasusopimuksensa sekä oikeus korvauksiin esimerkiksi viivästyneen ja virheellisen laskutuksen vuoksi. Kuluttajan tulee saada tietoa oikeuksistaan sekä laskuista että kaasuntoimittajan verkkosivuilta.

 

Kuluttajan tulee myös saada tietoa todellisesta kulutuksestaan ja sen kustannuksista. Parlamentti kehottaa siirtymään tosiaikaisiin "älymittareihin" 10 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

 

Parlamentti haluaa turvata, kuten sähködirektiivinkin yhteydessä, heikommassa asemassa olevien energiankuluttajien asemaa muun muassa kieltämällä eläkeläisten ja vammaisten irtikytkeminen verkosta talvisaikaan. Se odottaa, että EU-maat ryhtyvät tarvittaviin toimiin "energiaköyhyydessä" elävien määrän vähentämiseksi.

 

Jäsenmaiden tulee järjestää yhteyspisteitä, joista kuluttajat voivat saada tietoa oikeuksiaan ja muutoksenhausta riitatapauksissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten tulee lisäksi perustaa riippumattomia elimiä kuten energia-asiamies valitusten käsittelyä varten.

 

 

EU:n kaasumarkkinoiden erityinen haaste on riippuvuus toimitusvarmuudesta. Kasvava osa kaasuputkista on lisäksi Venäjän Gazpromin kaltaisten ulkomaisten yhtiöiden hallussa. Direktiiviehdotus sisältää suojalausekkeen ("Gazprom-lauseke") sen varmistamiseksi, että eriyttäminen koskee myös EU:n ulkopuolisten maiden yrityksiä. Mikäli nämä haluavat hankkia merkittävän osuuden jostain EU:n verkosta, niiden on noudatettava samoja eriyttämisvaatimuksia kuin EU:n yritysten.

 
Ehdotus sisältää myös "alueellisen solidaarisuuden" lausekkeen. Jäsenmaiden tulee sen mukaan tehdä yhteistyötä ja antaa keskinäistä apua mahdollisten toimitushäiriöiden varalta. Ehdotettu EU-yhteistyövirasto helpottaisi lisäksi 27 jäsenmaan kansallisen energia-alan sääntelyn harmonisointia kohti todellisia yhteiseurooppalaisia energiamarkkinoita.

 

"Sähkön sisämarkkinoita" koskevan mietintönsä täysistunnolle esitellyt brittityöväenpuolueen Eluned Morgan varoitti, että "valot voisivat sammua Euroopassa ilman uudistusta. Esittelijä tuki energiantuotannon ja -jakelun täydellistä eriyttämistä sähkömarkkinoiden tehostamiseksi. "Yli puolessa kaikista EU-maista on yritys, joka dominoi yli 70 % markkinoista", hän perusteli.

 

Morgan kertoi olevansa pettynyt jäsenmaiden äskettäiseen kompromissiin nk. "kolmannen tien" ehdotuksesta, joissa yrityksille annettaisiin mahdollisuus pitää tuotanto ja jakelu, mikäli etujen tehokas erottaminen taataan. Täysistunto antoi kuitenkin tukensa esittelijän kannalle täydellisestä eriyttämisestä.

 

 

Täysistunto hyväksyi 18. kesäkuuta sähködirektiiviehdotukseen muutoksia, jotka parantavat energiankuluttajan suojaa. Kuluttajalla olisi niiden mukaan oikeus korvauksiin esimerkiksi viivästyneen ja virheellisen laskutuksen vuoksi. Laskujen ja kaasuntoimittajan verkkosivujen tulisi tarjota tietoa kuluttajan oikeuksista ja kuluttajan tulisi vähintään neljännesvuosittain saada tietoa todellisesta kulutuksestaan ja sen kustannuksista. Kuluttajalla olisi oikeus tosiaikaisiin "älymittareihin" 10 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

 

Parlamentti haluaa turvata heikommassa asemassa olevien energiankuluttajien asemaa ja odottaa, että EU-maat ryhtyvät tarvittaviin toimiin "energiaköyhyyden" vähentämiseksi. Täysistunto hyväksyi myös Belgian Mia de Vitsin (sosiaalidemokraattien PES-ryhmä) oma-aloitemietinnön energiankuluttajien peruskirjasta. Tulevan peruskirjan tavoitteena on parantaa kuluttajien tietoja energiantoimittajan valinnasta ja suojella heidän oikeuksiaan. Se kokoaisi samalla energiankuluttajan oikeudet yhteen asiakirjaan.

 

Eurooppalainen energiavirasto

 

Mepit ottivat Strasbourgissa kantaa myös verkkoon pääsyä koskeviin edellytyksiin rajat ylittävässä sähkön kaupassa sekä ehdotuksesta perustaa eurooppalainen energiasäätelyvirasto. Ensimmäisen ehdotuksen esittelijä, Espanjan Alejo Vidal-Quadras (keskustaoikeiston EPP-ED-ryhmä) puolsi täysistunnossa tarvetta uudistuksiin toteamalla, että energiapolitiikka on EU:n "Akilleen kantapää".

 

Energiavirastoehdotusta parlamentissa valmistellut brittikonservatiivien Giles Chichester sanoi, että virastolla tulee olla tarvittava toimivalta, jotta se voi huolehtia sääntelytehtävästään. Viraston tulee kuitenkin täydentää kansallisia sääntelyviranomaisia, hän muistutti. Parlamentti painottaa sääntelyviranomaisten yhteistyötä, jotta kansalliset markkinat ja nykyiset eristyksissä olevat "sähkösaarekkeet" voitaisiin yhdentää aluetasolla.

 

Kesäkuun 2008 täysistuntokeskustelussa puhunut uudistuksen ajaja, energiakomissaari Andris Piebalgs painotti, että öljyn hinnannousu vaatii Euroopalta mahdollisimman tehokkaita energiamarkkinoita.

 

 

Mepit äänestivät kahden direktiivin ja kolmen asetuksen laajasta lakipaketista toisessa käsittelyssä. Siitä saatiin maaliskuussa aikaan sopu jäsenmaiden neuvoston kanssa. Mepit saivat neuvotteluissa neuvoston puheenjohtajamaa Tšekin kanssa läpi muun muassa lisäparannuksia energiankuluttajien oikeuksiin.

 
Yksi paketin tavoitteista on sähkön ja maakaasun tuottajien ja energian siirtoverkkotoimintojen eriyttäminen. Jäsenmailla on kolme vaihtoehtoa toteuttaa tämä.
 
Ensimmäinen vaihtoehto on omistajuuksien täydellinen eriyttäminen. Tässä energiayhtiöt ovat pakotettuja myymään siirtoverkkonsa. Erillisen siirtoverkko-operaattorin tulee hoitaa kaikki verkkotoiminnot. Energiantuottajilla tai -toimittajilla ei voi olla enemmistöosuutta siirtoverkko-operaattorista.

 
Toisessa vaihtoehdossa energiayhtiöt voivat säilyttää omistajuutensa siirtoverkko-operaattorista, mutta siirtoverkon toiminnasta vastaa jäsenvaltion nimittämä riippumaton järjestelmävastaava.

 
Kolmannessa vaihtoehdossa energiantuottaja ja siirtoverkko-operaattori voivat olla samaa yhtiötä, mutta näiden osien tulee käytännössä toimia itsenäisesti. Tämä varmistetaan useilla sitovilla säännöillä. Yhtiöllä tulee muun muassa olla erillinen valvontaelin ja sen tulee noudattaa erikseen määrättyä ohjelmaa.
 
Suomi on ollut tyytyväinen siihen, että eriyttämistä koskevissa direktiiveissä on useita vaihtoehtoja. Suomi on neuvotellut poikkeuksen, jonka mukaan sähköä tuottava teollisuus voi olla osakkaana siirtoverkkoyhtiö Fingridissä ilman päätösvallan rajoittamista.
 
Suomella on Latvian ja Viron ohella myös maakaasuverkkojen eriyttämistä koskeva poikkeus. Eriyttäminen ei koske näitä maita ennen kuin jokin niistä liittyy jonkin muun maan kuin Suomen, Latvian, Liettuan ja Viron yhteenliitettyyn verkkoon.
 
Kuluttajille paremmat oikeudet

 
Paketin hyväksyminen antaa kuluttajille muun muassa seuraavat oikeudet: 

 

Lisäksi komission on laadittava selkeä energiankuluttajan tarkistuslista, jossa on käytännön tietoa energiankuluttajien oikeuksista. Jäsenmaiden tulee varmistaa, että kaikilla kotitalousasiakkailla ja harkinnan mukaan pienillä yrityksillä on oikeus saada yleispalvelua. Tällä tarkoitetaan sähköntoimituksia kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin, avoimin ja syrjimättömin hinnoin.

Parlamentin aloitteesta paketissa otetaan esille myös heikossa asemassa olevien asiakkaiden turvaaminen. Jäsenmaiden tulee puuttua energiaköyhyyteen esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksien avulla.

 

 
Kolmannella energiamarkkinapaketilla perustetaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, jonka suositusten pohjalta Euroopan komission tulee asettaa yhteiset verkkosäännöt. Sääntöjä soveltavat käytännössä lakipaketilla perustettavat siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaiset verkostot (Sähkö- sekä Kaasu-ENTSO). Paketilla pyritään lisäksi varmistamaan kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus ja edistämään niiden alueellista yhteistyötä.

 

 
Esittelijä: Eluned MORGAN (PES, UK)
Mietintö: A6-0216/2009
Esittelijä: Giles CHICHESTER (EPP-ED, UK)
Mietintö: A6-0235/2009
Esittelijä: Alejo VIDAL-QUADRAS (EPP-ED, ES)
Mietintö: A6-0213/2009
Esittelijä: Antonio MUSSA (UEN, IT)
Mietintö: A6-0238/2009
Esittelijä: Atanas PAPARIZOV (PES, BG)
Mietintö: A6-0237/2009
Menettely: yhteispäätösmenettely (toinen käsittely)
Keskustelu: 21.4.2009
Äänestys: 22.4.2009