Lainsäädäntökäsittely saatiin päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä, sillä parlamentti hyväksyi äänin 369 puolesta, 197 vastaan ja 106 tyhjää kompromissin, jolla säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. Siinä määritetään läpinäkyvät ja tasapuoliset yhteiset säännökset palauttamiselle, maastapoistamiselle, pakkokeinojen käytölle, väliaikaiselle säilöönotolle ja maahanpaluulle.
 
Parlamentti tuki sen suurimman ryhmän, keskustaoikeistolaisen EPP-ED:n kompromissiehdotuksia. Parlamentin enemmistö hylkäsi sosialidemokraattien PES-, Vihreät/EVA- ja vasemmiston GUE/NGL-ryhmien tarkistukset, samoin kuin kahden viimeksi mainitun ryhmän ehdotuksen hylätä direktiivi.
 
Säilöönoton kesto 6 kuukautta, mahdollisuus pidentää 12 kuukaudella
 
Hyväksytyn kompromissin mukaan "vapaaehtoisen paluun" aika rajoitetaan 7–30 päiväksi. Säilöönoton kesto on 6 kuukautta, mutta sitä voidaan pidentää 12 kuukaudella. EU:n laajuinen maahantulokiellon kesto on viisi vuotta, tai pidempi, jos kyseinen henkilö on vakava uhka yleiselle turvallisuudelle.
 
Lasten ja perheiden oikeudet
 
Kompromissiin on otettu mukaan myös parlamentin vaatimukset perheitä ja lapsia koskien. Lapset ja perheet, joissa on alaikäisiä, otetaan säilöön vain viimeisenä keinona.
 
Ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä palautetaan jollekin perheenjäsenelleen, nimetylle holhoojalle tai että häntä varten on järjestetty asianmukainen vastaanotto.
 
Hätätilanteet
 
Jos palautettavien kolmansien maiden kansalaisten poikkeuksellisen suuri määrä aiheuttaa jäsenvaltiolle odottamattoman suuria rasitteita, se voi poikkeuksellisen tilanteen ajaksi varata pidemmät laillisuuden tutkinta-ajat. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle poikkeuksellisiin toimenpiteisiin turvautumisesta.
 
Oikeusapu
 
Oikeusapua tulee antaa pyynnöstä veloituksetta kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat säätää, että ilmaiseen oikeusapuun sovelletaan pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä sovellettavista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin edellytyksiä.
 
Direktiivi kannustaa vapaaehtoiseen poistumiseen
 
Direktiivi kannustaa vapaaehtoiseen poistumiseen, jota voi seurata palauttamispäätös. Direktiivissä määritetään säilöönoton enimmäispituus ja sen edellytykset. Palauttamispäätöksiin voidaan liittää maahantulokielto.
 
Jäsenvaltioilla on 24 kuukautta aikaa direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Neuvosto hyväksyy tekstin virallisesti heinäkuussa.

 

Puheenjohtajavaltio Slovenian sisäasiainministeri Dragutin MATE korosti täysistunnolle, että paluudirektiivi on ensimmäinen maahanmuuttoa koskeva eurooppalainen lainsäädäntö. Neuvostossa ongelmallisena kohtana on ollut väliaikaisen säilöönoton enimmäispituus. Direktiivin mukainen kuuden kuukauden aika koskisi nyt kaikkia jäsenvaltioita. Ministerin mukaan direktiivi suojelee myös lapsia. Hän toivoi parlamentin hyväksyvän tekstin.
 
Komission jäsen Jacques BARROT totesi, että "jos mitään ei tehdä, maahanmuuttopolitiikassa on uhkana noidankehä". Hän korosti, että direktiivi antaa etusijan vapaaehtoisen paluun periaatteelle ja siinä suojataan lasten ja perheiden oikeudet.
 
Parlamentin mietinnön laatija Manfred WEBER (keskustaoikeiston EPP-ED, Saksa) totesi, että aihe on hyvin monisyinen, mutta kansalaisvapauksien valiokunnan suuri enemmistö tukee saavutettua kompromissia. Hän korosti, että direktiivi ei koske turvapaikkaa, vaan maahanmuuttoa ja hän näki sen keinona "lopettaa orjuus EU:ssa".
 
Poliittisten ryhmien puheenvuorot
 
Keskustaoikeiston EPP-ED-ryhmän puolesta puhunut Agustín DÍAZ DE MERA GARCÍA CONSUEGRA (Espanja) piti direktiiviä askeleena laillisen maahanmuuton sääntelyä. Tavoitteena on vapaaehtoisen paluun kannustaminen.  Pakotettua paluuta käytetään ainoastaan viimeisenä keinona, ja silloin perusoikeuksia suojellaan. Hän totesi, että nykyään EU:ssa on maita, joissa maahanmuuttajia voidaan pitää säilössä määräämättömän ajan, mutta direktiivin myötä tilanne muuttuu.
 
Sosialidemokraattien PES-ryhmän puolesta puhuneen Martine ROUREn (Ranska) mukaan hänen ryhmänsä ei tue kompromissia, koska siinä ei taata riittävällä tavalla perusoikeuksia. Ryhmä ei ole paluudirektiiviä vastaan sinällään. Direktiivissä määritellyt oikeudet eivät ole sitovia, eivätkä toisi parannusta säilöönottotilanteeseen Euroopassa.
 
Liberaalidemokraattien ALDE-ryhmän puolesta puhunut Jeanine HENNIS-PLASSCHAERT (Hollanti) totesi, että kompromissin mukaan jäsenvaltiot voivat ylläpitää parempia standardeja, jos niillä sellaiset jo on. Direktiivillä ei ole tarkoitus alentaa vaatimuksia. Nykyisellään asiasta ei ole eurooppalaista lainsäädäntöä.
 
Vihreiden puolesta puhuneen Jean LAMBERTin (Iso-Britannia) mukaan hänen ryhmänsä ei voi hyväksyä neuvoteltua tekstiä. Kompromissi ei yksinkertaisesti yllä riittävälle tasolle.
 
Unioni kansakuntien Euroopan -ryhmän puolesta puhunut Andrzej Tomasz ZAPAŁOWSKI (Puola) sanoi, että "ennen kuin keskustelemme EU:n ulkopuolisten perheiden oikeuksista meidän tulisi puhua oman perhekulttuurimme suojelemisen puolesta, sillä se on ollut mallina muulle maailmalle".
 
Vasemmiston GUE/NGL-ryhmän puolesta puhuneen Giusto CATANIAn (Italia) mukaan direktiivi on loukkaus. Se rajoittaa vapaata liikkuvuutta. "Puhumme 18 eikä kuuden kuukauden säilöönotosta ilman, että henkilö on tehnyt mitään rikosta". Hänen mukaansa direktiiviä ei tulisi hyväksyä.
 
Itsenäisyys/demokratia-ryhmän puolesta puhunut Hélène GOUDIN (Ruotsi) totesi, että ihmiset tulevat takaovesta, jos kaikki ovet ovat kiinni. Euroopasta on tulossa linnake. Hän huomautti useiden ihmisoikeusjärjestöjen kritisoivan ehdotettua direktiiviä.
 
Sitoutumattomien ryhmän puolesta puhunut Frank VANHECKE (Belgia) totesi, että nykyisellään puuttuu kaikki yhteistyö tämän ongelman ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa ehdotettu direktiivi ei kuitenkaan ole askel oikeaan suuntaan.

 

Parlamentin esittelijä, Saksan Manfred Weber (keskustaoikeiston EPP-ED-ryhmä) pääsi EU:n oikeus- ja sisäministerien kanssa kesäkuun alussa sopuun laittomien maahanmuuttajien palauttamiseen sovellettavista menettelyistä – maastapoistaminen, pakkokeinojen käyttö, väliaikainen säilöönotto ja maahanpaluukielto mukaan lukien.

 

Parlamentin ja ministerien kompromissilla oli täysistuntoäänestyksen edellä kolmen poliittisen ryhmän laaja tuki, mutta keskiviikon äänestys näytti, riittikö se direktiivin siunaamiseen ensimmäisessä täysistuntokäsittelyssä. 

 

 

EP:n kansalaisvapauksien valiokunta otti direktiiviehdotukseen kantaa syyskuussa 2007, kun se äänesti Weberin asiasta valmistelemasta mietinnöstä. Valiokunta halusi lyhentää laittomien maahanmuuttajien väliaikaisen säilöönoton keston enintään 3 kuukauteen. Kompromissin mukaan säilöönotto voi kestää enintään 6 kuukautta ja sitä voidaan pidentää edelleen 12 kuukaudella.

 

Palautusta lähtö- tai kauttakulkumaahan edeltävän säilöönoton kesto vaihtelee tällä erää Ranskan 32 päivästä Latvian 20 kuukauteen. Säilöönoton kestolle ei ole asetettu määräaikaa seitsemässä EU-maassa.

 

 

Kompromissi sisältää viiden vuoden pituisen EU:n laajuisen maahanpaluukiellon. Kielto voi olla pidempi, jos palautettavan henkilön arvioidaan aiheuttavan vakavaa uhkaa yleiselle turvallisuudelle. Paketti ottaa huomioon parlamentin vaatimukset suojella perheitä ja lapsia. Kompromissi rajaisi "vapaaehtoisen paluun"  seitsemästä 30 päivään.

 

Esittelijä Weberin EPP-ED-ryhmä tukee Euroopan unionin pyrkimyksiä tehostaa toimia laitonta maahanmuuttoa vastaan. Liberaalidemokraattien ALDE pitää kompromissia askeleena oikeaan suuntaan ja myös Unioni kansakuntien puolesta -ryhmä on ilmaissut sille tukensa.

 

Kompromissi ei sen sijaan kelvannut vihreille eikä vasemmiston GUE/NGL-ryhmälle. Myös parlamentin toiseksi suurin ryhmä sosialidemokraatit jätti muutosehdotuksia direktiiviin tavoitteenaan vahvistaa ihmisarvon kunnioitusta palautusmenettelyjen yhteydessä.  

 

Parlamentin lehdistöpalvelun toimittajille keskiviikkona 7. toukokuuta järjestämä seminaari keskittyi ns. palautusdirektiiviin eli kolmansista maista EU:n alueelle tulleiden laittomien maahanmuuttajien palautuksen ehtoihin.

 

Euroopan komission vuonna 2005 esittämä direktiivi asettaisi yhtenäiset eurooppalaiset säännöt ja menettelyt laittomien maahanmuuttajien palautukselle, ihmisoikeudet turvaten. Parlamentin kantaa ehdotukseen on valmistellut Saksan Manfred Weber (keskustaoikeiston EPP-ED-ryhmä).

 

 

Seminaarikeskustelut keskittyivät direktiivistä yhdessä päättävien parlamentin ja neuvoston mahdolliseen kompromissiin asiasta. Sopu edellyttäisi taakseen parlamentin jäsenten enemmistöä ja määräenemmistöä neuvostossa.

 

EU:n puheenjohtajamaa Slovenian johtamien kompromissineuvottelujen ytimessä ovat muun muassa palautusta edeltävää vapaaehtoista lähtöä koskevan määräajan pituus, laittomien maahanmuuttajien maksimipidätysaika – kuusi kuukautta ja mahdollisuus 12 kuukauden pidennykseen – pidätysolot, perheiden tarpeet mukaan lukien, palautetuille ehdotettu viiden vuoden paluukielto EU:n alueelle, terveydenhuollon saatavuus sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyö palautuksessa.

 

 

"Meidän tulee vapauttaa nämä ihmiset laittomasta tilanteestaan ja jäsenmaiden tulee ilman muuta päättää siitä, mitä laittomien maahanmuuttajien kanssa tehdään. Joko niiden on annettava heille oleskeluluvat ja laillinen status, kuten jotkut jäsenmaat jo tekevät, tai lähetettävä heidät takaisin, sillä nykyinen laiton tila on mitä epäinhimillisin ja alentavin kuviteltavissa oleva tilanne, ja meidän tulee päättää se", esittelijä Manfred Weber korosti toimittajaväelle.

 

Kompromissiehdotus kohtasi tiukkaa vastustusta sosialistiryhmän italialaisjäsen Claudio Favan ja maanmies Giusto Catanian (vasemmiston GUE/NGL-ryhmä) tahoilta. Nämä kritisoivat ehdotusta maahanmuuttajien vapauden riistosta ja vankilatuomioiden soveltamisesta hallinnollisiin rikkeisiin. Vihreiden brittijäsen Jean Lambert oli huolissaan muun muassa kauttakulkumaista ja paluukiellosta.

 

"Kompromissi ei ole täydellinen, mutta se on askel eteenpäin", liberaalidemokraattien hollantilaisjäsen Jeanine Hennis-Plasschaert tuumasi, korostaen, että EU tarvitsee yhteistä lainsäädäntöä laittoman maahanmuuton ratkaisemiseksi. Myös Italian Mario Borghezio (Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä) puhui kompromissiehdotuksen puolesta.

 

EP:n kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 10 jäsentä vieraili 1.–3. huhtikuuta Varsovan lähellä sijaitsevassa Lesznowolan sekä Bialystokin lähellä sijaitsevan Biala Podlaskan vastaanottokeskuksissa. Vierailu oli osa parlamentaarikkojen pyrkimyksiä varmistaa turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien asiallinen ja EU-lakien mukainen kohtelu jäsenmaissa.

 

Puolan liityttyä Euroopan unioniin toukokuussa 2004 suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat tulleet entisen Neuvostoliiton alueelta, lähinnä Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Valtaosa (90 %) turvapaikanhakijoista on tšetšeenejä. Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut sen jälkeen kun EU:n "rajaton" Schengen-alue laajeni Puolaan joulukuussa 2007. Sama suuntaus on nähtävissä kaikissa uusissa EU-maissa, joiden ulkoraja on osa unionin ulkorajaa.

 

"Puolan itäisen rajan ylittäville maahanmuuttajille Puola on lähinnä kauttakulkumaa", EP:n sosialistiryhmän (PES) puolalaisjäsen Genowefa Grabowska arvioi. "Puola ei ole taloudellisesti kovin kiinnostava maa, eikä meillä ole kotouttamisohjelmia", hän perustelee.

 

 

Vierailu Lesznowolan vastaanottokeskuksessa oli brittiliberaalien Bill Newton Dunnille osoitus siitä, että "kaikkialla Euroopassa on kontrolloimatonta maahanmuuttoa. Tämä on suuri eurooppalainen ongelma ja tarvitsemme selvästi toimia maahanmuuttajien määrän hallitsemiseksi". Keskuksen lasten koulunkäyntimahdollisuuden puute huoletti brittiedustajaa.

 

Meppivaltuuskunnan vetäjä, Ranskan Patrick Gaubert (keskustaoikeiston EPP-ED-ryhmä) piti Lesznowolan tiloja mainettaan parempina. Hän näki kuitenkin heikkouksia esimerkiksi maahanmuuttajien mahdollisuudessa saada oikeusapua. Gaubert piti jopa 12 kuukauden pituista säilöönottoaikaa liian pitkänä.

 

Saksan Wolfgang Kreissl-Dörfler (PES) oli tyytyväinen vierailun antiin; "Puola pärjää hyvin, mitä tulee säilöönotettujen olosuhteisiin". Grabowska kertoi, että keskuksella kuusi lääkäriä käytettävissään, kirjasto, ja muun muassa rukoushuone. Parantamisen varaa kuitenkin on; Puolan rajavartiosto kouluttaa Grabowskan mukaan paraikaa kielenopettajia maahanmuuttajalapsille. EU:n rahoitus hankkeelle olisi kuitenkin tervetullutta, hän sanoo.

 

Jäsenet tapasivat myös Puolan viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen edustajia ja vierailivat toukokuussa 2005 Varsovassa aloittaneen EU:n Frontex-rajaturvallisuusviraston tiloissa.

 

 

Europarlamentaarikot ovat jo vierailleet Italian (Lampedusa), Espanjan (Ceuta ja Melilla, Kanariansaaret), Ranskan (Pariisi), Maltan, Kreikan (Samos ja Ateena), Belgian, Iso-Britannian ja Hollannin vastaanottokeskuksissa. Puolan jälkeen vuorossa olivat Kööpenhamina 10.–11. huhtikuuta ja Kypros toukokuulla.