Valta ja vaalit: nouseeko eurovaalien äänestysaktiivisuus Suomessa 2009?

Tampereen yliopiston Jean Monnet -keskus ja EP:n Suomen tiedotustoimisto järjestivät Valta ja vaalit -seminaarin. Paneelikeskustelussa mukana olivat Euroopan parlamentin jäsenet Satu Hassi (vihr, Greens/EFA) ja Sirpa Pietikäinen (kok, EPP-ED), professori Tapio Raunio (Tampereen yliopisto), Jean Monnet -professori Pami Aalto (Tampereen yliopisto) ja dosentti Kimmo Grönlund (Åbo Akademi).

 

 

Professori Tapani Raunio totesi puheenvuorossaan, että harvaa kansanedustuslaitosta on viime vuosina tutkittu yhtä paljon kuin Euroopan parlamenttia. Parlamentti ja erityisesti sen vaalit ovat suosittuja akateemisen kiinnostuksen kohteita.

 

Raunion mukaan Euroopan parlamenttiin yhdistetään usein negatiivisia mielikuvia. Koska parlamentissa on edustettuna 181 kansallista puoluetta, siitä voi saada kaoottisen kuvan. Vain Intian parlamentti on yhtä monimuotoinen. Silti EP tekee päätöksiä yhtä nopeasti tai hitaasti kuin mikä tahansa muu parlamentti.

 

Viime vuosina parlamentin lainsäädännöllinen valta on kasvanut paljon. Ministerineuvosto ja parlamentti ovat tasavahvoja yhteispäätösmenettelyn alaisuuteen kuuluvissa asioissa, joita on Raunion mukaan laskutavasta riippuen 30–50 % EU-lainsäädännöstä. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan yli puolet EU:n laeista päätetään yhteisesti ja budjetin hyväksyminen edellyttää sekä neuvoston että EP:n puoltavaa kantaa.

 

Euroopan parlamentin toiminta on avoimempaa kuin neuvoston tai jopa Suomen eduskunnan. Parlamentin valtaa lisäämällä lisätään EU:n päätöksenteon avoimuutta.

 

Raunion mukaan keskustaoikeistolainen Euroopan kansapuolue (EPP) ja keskustavasemmistolainen Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (PES) ovat tehneet pitkään yhteistyötä ja äänestävät monissa äänestyksistä yhdessä. Yhteispäätösmenettelyssä EPP ja PES ovat yhdessä vahvempia toimijoita kuin mikään jäsenmaa.

 

 

Euroopan parlamentin tiedotustoimiston päällikkö Pekka Nurminen esitteli EU:n ja erityisesti EP:n aseman muutoksia 2000-luvulla. Laajentumiset ovat muokanneet EU:ta (2004 mukaan 10 uutta jäsenmaata, 2007 vielä kaksi uutta jäsenmaata). Perussopimusmuutosten myötä EP:n toimivalta on kasvanut ja kehittynyt yhteispäätösmenettelyn laajenemisen ja siihen olennaisesti liittyvän toimielinten välisen yhteistyön myötä.

 

Nurminen katsoo, että viime vuosien laajentumisista huolimatta EU-instituutioiden toimintakyky on säilynyt, tosin ei täysin ongelmitta. Parlamentin toimintaperiaatteet ovat kestäneet jäsenmäärän kasvun hyvin. Parlamentin rooli päätöksenteossa on muuttunut ja samalla se on muuttanut luonnettaan. Päätöksenteko on muuttunut aikaisempaa etupainotteisemmaksi ja vapaamuotoisemmaksi.

 

Yhteispäätösmenettelyn käyttö lainsäädännön valmistelussa lisääntyi merkittävästi Amsterdamin sopimuksen (1999) myötä. Toimielinten välinen yhteistyö lisääntyi jo lainsäädäntöprosessin alussa ja nykyisin sopuun päästään useimmiten jo ensimmäisessä käsittelyssä (64 % tapauksista). Neuvotteluista johtuen ensimmäinen käsittely on pitkittynyt, mutta samalla kokonaisaika on lyhentynyt. Lissabonin sopimuksen isoin haaste on saada se voimaan. Uudistukset on jo pitkälti diskontattu käytäntöön EP: n kannalta.

 

Nurminen toivoo, että parlamentti pysyy parlamenttina, jonka toiminta on avointa ja julkista, jonka jäsenet ovat tasa-arvoisia ja jossa päätöksentekoon tuodaan uusia ideoita ja intressejä. EP:n meneillään olevassa sisäisessä reformissa sovitaan uudet menettelysäännöt yhteispäätösmenettelylle ja ennakkovaikuttamiselle sekä pyritään lisäämään julkista keskustelua.

 

Suomen kannattaa satsata koordinoituun ja oikea-aikaiseen kannanmuodostukseen, joka perustuu laajaan konsultaatioon. Eduskunnan osallistumista keskusteluun EU-tasolla tulisi kehittää. Suomen uuden EU-toimintastrategian tulisi huomioida päätöksenteon etupainotus ja ennakkovaikuttamisen merkitys sekä hoitaa suhteet parlamenttiin kuntoon ja jokapäiväisiksi.

 

 

Professori Pami Aalto kommentoi aloitetta Itämeri-strategiaksi. Alun perin ideaa alettiin kehittää parlamentin epävirallisessa Itämeri-yhteistyöryhmässä (Baltic Europe Intergroup) vuonna 2005. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka oli laajentumisen myötä muuttunut osin tarpeettomaksi ja sen sijaan haluttiin kehittää Itämeren alueen yhteistyötä. Pohjoisesta ulottuvuudesta halutaan tasa-arvoinen kumppanuus EU:n ja Venäjän välille.

 

Itämeri-strategiasta odotetaan komission esitystä ensi kesään mennessä ja sen painotuksen arvellaan olevan ympäristönsuojelussa. Parlamentti haluaa Itämeri-strategialle myös oman budjetin naapuruuspolitiikan yhteyteen.

 

Professori Aalto kokee Itämeri-aloitteen ulkosuhdepainotuksen ongelmalliseksi. Ruotsi ajaa Itämeri-strategiaa aktiivisesti eteenpäin, koska se kokee pohjoisen ulottuvuuden liian Venäjä-keskeiseksi. Itämeri-strategian haasteet ovatkin sisäisesti EU-toimielimissä ja ulkoisesti Venäjä-suhteissa.

 

Professori Aalto ihmettelee miksi halutaan luoda strategiaa, kun niistä muuten ollaan EU:n ulkosuhteissa luopumassa. Suunnitteilla on EU-keskeinen koordinaatiomekanismi, vaikka samankaltainen pohjoinen ulottuvuus ei toiminut. Aloitteelle ajetaan erillistä budjettilinjaa, vaikka naapuruuspolitiikka juuri pyrki kokoamaan eri toimet yhteen. On myös ongelmallista, että halutaan ohittaa Venäjä, vaikka se on keskeinen tekijä Itämeren alueella.

 

Itämeri-strategia osoittaa, että Euroopan parlamentilla on valta tuoda aloitteita myös ulkosuhdepuolella. Professori Aallon mukaan Itämeri-strategia onnistuu tehtävässään, jos se:

 

Dosentti Kimmo Grönlund totesi, että Euroopan parlamentin vaaleissa on ollut laskeva äänestysvilkkaus vuoden 1979 ensimmäisistä suorista vaaleista lähtien.

 

Luottamus on edustuksellisen demokratian perusta. Legitimiteetti vaatii, että julkinen vallankäyttö koetaan oikeudenmukaiseksi. Luottamus edustajia ja yhteisiä pelisääntöjä kohtaan on tärkeä demokratiassa.

 

Luottamusta instituutioihin on mitattu European Social Survey -tutkimuksissa. Pohjoismaat ovat vahvoja institutionaalisessa luottamuksessa ja luottavat mm. YK:hon, poliisiin, oikeusjärjestelmään – ja myös Euroopan parlamenttiin.

 

Äänestysvilkkauteen vaikuttavat mm. seuraavat asiat:

Toisin sanoen yhteiskuntaan hyvin integroituneet kansalaiset käyttävät myös äänioikeuttaan. Äänioikeutta käytetään, kun äänestäminen koetaan mahdollisuudeksi vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan. Dosentti Grönlundin mielestä äänestämisen epätasainen jakautuminen on suurempi ongelma kuin äänestysprosentti.

 

Yhteiskunnan modernisaatiokehitys johtaa vanhojen toimintamallien muutokseen ja äänestysvilkkaus laskee. Näitä tekijöitä ovat post-materialistinen arvokehitys (talouskasvu), tiedollinen autonomia (koulutustaso, median kasvu, tietopainotteinen työ) ja ihmisten sosiaalisen riippumattomuuden lisääntyminen (luokkaidentiteetti murenee). Yksilön itsenäisyys painottuu, eikä äänestämiseen koeta velvollisuudentuntoa.

 

 

Professori Raunion mukaan Euroopan parlamentin suurin ongelma ja tulevaisuuden haaste on kansalaisten aktivoiminen EU:n päätöksentekoon. Tätä vaikeuttaa se, että EU:lla ei juuri ole toimivaltaa kansalaisten kannalta keskeisissä kysymyksissä (koulutus, terveydenhuolto, verotus). EU:lla ei myöskään ole tulonsiirtoihin perustuvaa taloudellista valtaa, ei ainakaan budjetin koolla mitattuna (noin 1 % BKTL:stä).

 

Dosentti Kimmo Grönlundin mukaan EU-vaaleissa jätetään äänestämättä, koska:

Raunio uskoo, että Suomessa eurovaalien äänestysprosentin nosto voi onnistua, jos puolueet ja puoluejohtajat sitoutuvat kampanjoihin.

 

 

Euroopan parlamentin jäsenen Sirpa Pietikäisen (kok, EPP-ED) mukaan parlamentin intressinä on demokratian vahvistaminen: parlamentti määrittelee itse mihin ottaa kantaa ja määrittää siten politiikan toimintakenttää. Mitä kauemmas päätöksenteko menee, sitä haastavampaa on saada ihmiset osallistumaan.

 

Euroopan parlamentin jäsen Satu Hassi (vihr, Greens/EFA) harmitteli, että Suomessa, myös mediassa, yhä mietitään mitä EU tekee meille. Sen sijaan pitäisi miettiä, miten me haluamme vaikuttaa ja miten EU:ta voidaan käyttää instrumenttina. EU ei ole mikään taikatuutti, josta tulee päätöksiä: suomalaiset ovat osallisina kaikilla tasoilla. Hassin mielestä poliittiset linjaerot näkyvät huonosti mediassa ja tämä johtaa kiinnostuksen vähyyteen.

 

EU:ssa, kuten muuallakin, keksitään usein pyörää uudelleen ja Itämeri-strategia on Pietikäisen mukaan tästä hyvä esimerkki. Koordinaatioelimenä Itämeri-aloite voi olla hyödyllinen ja oma budjettilinja on sen onnistumiselle oleellinen edellytys. Itämeri-aloitteessa erilaiset intressit kohtaavat. Hassi teki aloitteen pohjapaperin ympäristösuojelun osalta ja on tyytyväinen, että komissio otti asian valmisteluun.

 

Hassin mukaan lobbauskulttuuri on suuri demokratiavaje Euroopan parlamentissa. Nyt teollisuuden lobbarit pärjäävät liian hyvin, kuten esimerkiksi autojen päästörajoituksia koskeneessa valiokuntaäänestyksessä voitiin nähdä. Pietikäinen taas katsoo, että lobata saa, mutta vastuu ja siivilä on poliitikon päässä.