Mepit pohtivat arktisten alueiden tulevaisuutta

"Arktisella alueella tapahtuu paljon: merireitit avautuvat, monenlaiset luonnonvarat tulevat saataville ja kansalaiset voivat matkustaa arktisille alueille jopa turisteina, vaikka alueella ei tosin ole asianmukaista pelastuslaitosta", arktisiin kysymyksiin perehtynyt brittiliberaalien Diana Wallis kertoo.

 

 

Arktisten alueiden alla uskotaan makaavan jopa neljännes maailman toistaiseksi löytämättömistä öljy- ja kaasuvaroista. Samalla kun varannot muualla maailmassa ehtyvät, pohjoisnavan rikkaudet houkuttavat etenkin rantavaltioita Venäjää, Yhdysvaltoja (Alaska), Kanadaa, Norjaa ja Tanskaa (Grönlanti).

 
Mahdolliseksi "seuraavaksi Saudi-Arabiaksi" nimetyn napa-alueen luonnonvarojen hyödyntäminen tulee helpommaksi ilmakehän lämpenemisen ja pohjoisen jääpeitteen sulamisen myötä. Monet tosin uskovat, että ryntäys arktisten rikkauksien perässä vain lisäisi öljyä ilmastonmuutoksen liekkeihin.

 

 

Arktisten alueiden haasteet ovat myös poliittisia. Tarkat rajalinjat ovat kiistanalaisia; pohjoisnavasta vääntävät kättä etenkin rantavaltiot, mutta EU-maista myös Ruotsilla ja Suomella on intressinsä arktisten alueiden suhteen. Venäjä taas vei lippunsa jo vuonna 2007 merenpohjaan. Symbolinen teko sai laajaa kansainvälistä huomiota – varsinkin kun osa uutiskuvastosta paljastui Titanic-elokuvasta lainatuiksi.

 

Oikeudelliset puitteet pohjoisten merialueiden hyödyntämiselle löytyvät YK:n vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksesta. Rantavaltioilla on sen mukaan oikeus hyödyntää talousvyöhykkeellään ja rannikkonsa mannerjalustalla sijaitsevia luonnonvaroja aina 200–350 meripeninkulmaan rantaviivasta. Pohjoisen merenpohjan aarteita hamuava Venäjä pyrkiikin osoittamaan, että sen mannerjalusta ulottuu pohjoisnavalle.

 

"Käynnissä on paljon sellaista, mikä osoittaa vetäytymistä 1700-luvun suvereenisuus- ja nationalistisiin argumentteihin. Ilmassa oli aina ajatus, että pohjoinen napa-alue voisi olla alue, jota käsitellään eri tavalla. Se ei voi olla kansainvälinen alue etelänavan mielessä, koska arktisella alueella on ihmisiä ja kansallisvaltioita", Wallis selvittää.

 

 

Ilmastonmuutos etenee arktisilla alueilla muuta maailmaa nopeammin: ilman keskilämpötila on noussut pohjoisilla napa-alueilla 2000-luvulla jo viidellä asteella, 10 kertaa maailman keskiarvoa enemmän. Arktisen ikijään sulaminen uhkaa niin alkuperäiskansa inuiittien perinteisiä elinkeinoja kuin jääkarhujen ja muiden arktisten eläinlajien selviytymistä.

 

"Meidän täytyy EU:ssa selvittää päämme sen suhteen, miten lähestymme näitä kysymyksiä. Yhtäältä olemme valmiita kirjaamaan päätöslauselmaamme alkuperäiskansojen suojelun ja toisaalta runnomme läpi direktiivin hyljetuotteiden kiellosta", Wallis tuumaa. Toimiin on kuitenkin ryhdyttävä. Wallis odottaa, että komission tuleva tiedonanto linjaa EU:n keinoja kehittää itsenäistä arktisten alueiden politiikkaansa.

 

"Jotkut ovat kaivanneet erityistä arktisten kysymysten komissaaria. Ongelmana on, että arktiset kysymykset koskevat niin ympäristöä, kalastusta kuin tutkimusta. Vai annetaanko ne korkealle edustajalle? Kyse on myös ulkosuhteista, ja toisaalta selvästi sisäasioista. Tämä on erittäin tärkeää kaikille EU-kansalaisille", hän muistuttaa. "Vetäytyminen kansallisten rajojen taakse ei auta. EU:lla on paljon annettavaa arktiseen keskusteluun ja alueen tulevaisuuteen niin koko ylikansallisen rakenteensa kuin työhistoriansa puolesta", meppi lisää.