Yhdistetty energiaverkko – ensimmäinen askel kohti EU:n energiayhteisöä

Kestävyys, kilpailukykyisyys ja toimitusvarmuus – EU:n uuden energiayhteisön kolme pilaria. Mepit, kansanedustajat ja akateemikot pohtivat Brysselissä 7.–8. kesäkuuta Euroopan energiatarpeita 2000-luvulla. 250 edustajaa paneutui EU-maiden energiavarmuuden turvaamiseen, energian yhteismarkkinoiden luomiseen sekä uusiutuviin. "Ihmisillä on korkeat odotukset", EP:n puhemies Jerzy Buzek muistutti, "ja meidän on vastattava niihin".

Puhemies Jerzy Buzek ja Euroopan komission entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Jacques Delors lanseerasivat 5. toukokuuta ajatuksen Euroopan energiayhteisöstä. Delorsin Notre Europe -ajatuspaja selvitti parlamenttien yhteiskokoukselle tarvetta energiayhteisölle, joka nojautuisi integroituihin verkkoihin, energian hinnan vakauttamiseen, energialähteiden hajauttamiseen ja energiavarojen yhteiseen hallintaan.

 

Energiavallankumous?

 

Uusi teollinen vallankumous tekee tuloaan, todennäköisesti energia-alalla, totesi kilpailuoikeuden professori Marc van der Woude Rotterdamin Erasmus-yliopistosta edustajille. EU:lta uupuvat tutkimuksen ja politiikan koordinointi ja energia-asioissa on pikemminkin taannuttu etenemisen sijaan, hollantilainen harmitteli. Hän suositteli uusien sopimusten sijaan Schengen-tyyppistä vaiheittaista etenemistä yhteistyössä.

 

Onko EU:lla tällä hetkellä energiapolitiikkaa?, kysyi eurooppaoikeuden professori Leigh Hancher Tilburgin yliopistosta. "Emme ole onnistuneet takaamaan kohtuuhintaista saatavuutta, emmekä kestävyyttä. Turvallisuudessa olemme edenneet jonkin verran. Mutta riittääkö se?". Energiaverkko on "kilpailukykyisten energiamarkkinoiden peruselementti", hän lisäsi.

 

Yhdistetty energiaverkko

 

Kaksipäiväisen yhteiskokouksen yli 250 osallistujaa jakautuivat työryhmiin pohtimaan energiavarmuutta, energian yhteismarkkinoita sekä uusia ja uusiutuvia energioita. Tiistain loppupäätelmissä todettiin, että EU:n tulisi nopeuttaa yhteisten energiapolitiikkaa koskevien sääntöjen toteuttamista. Tämän politiikan on perustuttava kilpailukykyyn, energiavarmuuteen ja kestävyyteen.

 

Ensimmäinen ja välttämätön askel tiiviimmälle energiayhteisölle on kansallisten energiaverkkojen yhdistäminen. Tätä edellyttävät toimitusten takaaminen ja myös uusiutuvien kuten tuuli- ja aurinkoenergian, kehittäminen sekä hiilipäästöjen vähentäminen. Markkinoiden vapauttaminen saattaisi myös alentaa kuluttajahintoja.

 

Aurinkopaneeli Italiassa, tuuliturbiineja Ruotsissa ©BELGA/ARCHIBEL+Imagebroker/Michaela Begsteige

Solidaarisuus

 

"Tarvitsemme solidaarisuutta, jotta kun tuuli ei puhalla Ruotsissa, Espanja jakaa aurinkoenergiaansa", havainnollisti Ruotsin Riksdagin vihreiden Per Bolund. "Ilman suvereeneja energiamarkkinoita menetämme kilpailukyvyn tasolla. "Ensimmäinen hyvä askel olisi kaasun hankintaryhmä", ehdotti sosialistien ja demokraattien ryhmän liettualaismeppi Zigmantas Balčytis. 

 

Energialähteitä hajautettava

 

Riippuvuutta ulkomaisista energialähteistä on syytä vähentää, kuului johtopäätös. "Energia ei ole vain taloudellinen hyödyke – se on turvallisuuskysymys ja geopoliittinen voima", muistutti keskustaoikeiston kansanpuolueryhmä EPP:n Jacek Saryusz-Wolski (Puola), viitaten Venäjän ja Ukrainan kaasukiistoihin vuosina 2006 ja 2009.

 

Jos haluamme "oikeat" energian sisämarkkinat, meidän on monipuolistettava energian tarjontaa. "Edelliset kriisit osoittivat meille vaarat, joita riippuvuus yhdestä energian toimittajasta tuo", sanoi myös Espanjan energiaministeri Marín Uribe. "Riittääkö Lissabonin sopimus vastaamaan näihin haasteisiin? Ei. Tarvitaan poliittista tahtoa toimia. Tärkein haasteemme on nyt luoda tämä tahto."

 

Uusiutuvat kärjessä?

 

Energiayhteisöä ei voida luoda yhdessä päivässä, mutta alueellinen yhteistyö "on sillä välin erittäin tärkeää", totesi kilpailukysymyksistä vastaava komissaari Joaquín Almunia. Energialla tulee olemaan keskeinen rooli Euroopan unionin rakenteiden uudistamisessa, korosti EU-puheenjohtajamaa Espanjan senaatin puhemies Javier Rojo Garcia.

 

Puhemies Buzek painotti loppupuheenvuorossaan, että uusiutuvien energianlähteiden tulisi olla eurooppalaisen energiapolitiikan kärjessä, kuitenkin niin, että eurooppalaisten yritysten kilpailukyky säilytetään. Hän mainitsi kysymyksen Euroopan energiayhteisön oikeusperustasta. Tiivistetty yhteistyö voisi olla tässä paras tie eteenpäin, mutta keskustelu aiheesta on vasta alkanut.