Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

KERTOMUS     
PDF 982kWORD 2619k
11. heinäkuuta 2001
PE PE 305.391 A5-0264/2001
Yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmän) olemassaolo (2001/2098(INI))
Osa 1:    Päätöslauselmaesitys
Perustelut
Osa 2:   Vähemmistöön jääneet mielipiteet
Liitteet
Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevä väliaikainen valiokunta
Esittelijä: Gerhard Schmid
"Sed quis custodiet ipsos custodes."
Juvenalis (n. 60–130 jKr), Sat. 6, 347
ASIAN KÄSITTELY
 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 
 
 
 
 Liite I: Valiokunnalle tietoja antaneet asiantuntijat
 Liite II: Kirjallisuus
 Liite III: Rikosten torjunnassa käytettävän telekuuntelun määritelmät ja selvennykset
 Liite IV:

ASIAN KÄSITTELY

Euroopan parlamentti päätti 5. heinäkuuta 2000 pitämässään istunnossa työjärjestyksen 150 artiklan 2 kohdan mukaisesti Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan perustamisesta ja valiokunnalle asetettavasta tehtävästä, joka on määritelty perustelujen 1 luvun 1.3 kappaleessa. Väliaikainen valiokunta nimitti 6. heinäkuuta 2000 pidetyssä järjestäytymiskokouksessa tehtävänsä hoitamiseksi esittelijäksi Gerhard Schmidin.

Valiokunta käsitteli kertomusluonnosta 29. toukokuuta, 20. kesäkuuta ja 3. heinäkuuta 2001 pitämissään kokouksissa.

Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 27 puolesta, 5 vastaan ja 2 tyhjää.

Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Carlos Coelho (puheenjohtaja), Elly Plooij-van Gorsel (varapuheenjohtaja), Neil MacCormick (varapuheenjohtaja), Giuseppe Di Lello Finuoli (varapuheenjohtaja), Gerhard Schmid (esittelijä), Mary Elizabeth Banotti, Bastiaan Belder, Maria Berger, Charlotte Cederschiöld, Gérard M.J. Deprez, Giorgos Dimitrakopoulos, Robert J.E. Evans, Colette Flesch, Pernille Frahm, Anna Karamanou, Eva Klamt, Alain Krivine, Torben Lund, Erika Mann, Jean-Charles Marchiani, Hugues Martin, Patricia McKenna, William Francis Newton Dunn (Jorge Salvador Hernández Mollarin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Reino Paasilinna, Bernd Posselt (Hubert Pirkerin puolesta), Jacques Santkin (Catherine Lalumièren puolesta), Ilka Schröder, Gary Titley (Ozan Ceyhunin puolesta), Maurizio Turco, Gianni Vattimo, W.G. van Velzen, Christian Ulrik von Boetticher, Jan Marinus Wiersma ja Christos Zacharakis (Enrico Ferrin puolesta).

Vähemmistöön jäänyt mielipide ja liitteet julkaistaan erikseen (A5-0264/2001 – Osa 2).

Kertomus jätettiin käsiteltäväksi 11. heinäkuuta 2001.

Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana kertomusta käsitellään.


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan parlamentin päätöslauselma yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmän) olemassaolosta (2001/2098(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2000 tekemänsä päätöksen Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta ja sille asetetusta tehtävästä(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen, jonka tarkoituksena on erittäin kilpailukykyisten yhteismarkkinoiden perustaminen,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 ja 12 artiklan, joiden mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia lujittamaan ja kehittämään keskinäistä poliittista yhteisvastuullisuuttaan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, erityisesti sen 6 artiklan 2 kohdan, johon on kirjattu EU:n velvollisuus pitää arvossa perusoikeuksia, ja sen V osaston, jossa on määräyksiä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 12 artiklan,

–   ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan, jonka 7 artiklassa määrätään oikeudesta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja annetaan nimenomaisia määräyksiä viestien kunnioittamisesta ja jonka 8 artikla suojaa henkilökohtaisia tietoja,

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, erityisesti sen 8 artiklan, joka koskee yksityiselämän suojaamista ja kirjesalaisuutta, sekä lukuisat muut kansainväliset sopimukset, joissa määrätään yksityiselämän suojaamisesta,

–   ottaa huomioon Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan järjestämät lukuisat kuulemistilaisuudet ja kokoukset eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja erityisesti julkisen ja yksityisen televiestintä- ja tietosuoja-alan edustajien kanssa sekä tiedustelupalveluiden henkilöstön, toimittajien, alan oikeudellisten asiantuntijoiden, jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenten jne. kanssa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksensä 150 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan kertomuksen (A5-0264/2001),

Yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmän) olemassaolo

A.   ottaa huomioon, ettei enää voida epäillä, että on olemassa maailmanlaajuisesti toimiva viestintäsieppausjärjestelmä, jonka toimintaan osallistuvat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti UKUSA-sopimuksen puitteissa; pitää käytettävissä olevien viitteiden ja hyvin erilaisilta tahoilta, myös yhdysvaltalaisista lähteistä, saatujen samansuuntaisten lausuntojen perusteella oletettavana, että järjestelmästä tai sen osista on ainakin jonkin aikaa käytetty Echelon-peitenimeä,

B.   toteaa, että järjestelmän tarkoituksena on epäilemättä ainakin yksityisen ja kaupallisen viestinnän sieppaaminen eikä sotilaallisen viestinnän sieppaaminen, mutta kertomuksessa esitetty analyysi on osoittanut, etteivät järjestelmän tekniset valmiudet ole todennäköisesti läheskään niin laajoja kuin tiedotusvälineissä on toisinaan oletettu,

C.   pitää siksi hämmästyttävänä ja jopa huolestuttavana sitä, että monet kuulluista yhteisön vastuuhenkilöistä, etenkin komission jäsenet, ovat ilmoittaneet, etteivät he ole tietoisia tästä ilmiöstä,

Sieppausjärjestelmän rajat

D.   ottaa huomioon, että järjestelmä perustuu erityisesti satelliittiviestinnän maailmanlaajuiseen sieppaukseen mutta alueilla, joilla viestintää on paljon, vain hyvin pieni osa viestinnästä kulkee satelliittien kautta eikä suurinta osaa viestinnästä näin ollen voida siepata maa-asemien avulla vaan ainoastaan kaapeleita ja radioyhteyksiä salakuuntelemalla, mikä – kuten kertomukseen sisällytetyt tutkimukset ovat osoittaneet – on mahdollista vain hyvin tiukoissa rajoissa; ottaa huomioon, että siepatun viestinnän lopulliseen analysointiin tarvittavan henkilöstön määrä asettaa myös rajoituksia ja UKUSA-valtioilla on siten pääsy vain hyvin pieneen osaan kaapeli- ja radioyhteyksiin perustuvasta viestinnästä ja ne voivat käyttää hyväksi ainoastaan vielä pienempää osaa viestinnästä, ja ottaa lisäksi huomioon, että riippumatta siitä, kuinka paljon resursseja ja kapasiteettia viestinnän sieppaamiseen on käytettävissä, viestinnän valtava määrä tekee kaiken viestinnän perinpohjaisesta ja yksityiskohtaisesta valvonnasta käytännössä mahdotonta,

Muiden sieppausjärjestelmien olemassaolon mahdollisuus

E.   ottaa huomioon, että viestinnän sieppaaminen on tiedustelupalvelujen yleisesti käyttämä vakoilukeino ja myös muut valtiot voisivat pitää yllä vastaavanlaista järjestelmää, jos niillä on siihen riittävät taloudelliset ja maantieteelliset mahdollisuudet; katsoo Ranskan olevan ainoa EU:n jäsenvaltio, joka – merentakaisten alueidensa ansiosta – pystyisi maantieteellisesti ja teknisesti käyttämään itsenäisesti maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää, ja lisäksi sillä on tähän tarvittava tekninen ja organisatorinen infrastruktuuri; ottaa myös huomioon runsaat todisteet siitä, että Venäjä todennäköisesti pitää yllä vastaavaa järjestelmää,

Yhteensopivuus EU:n oikeuden kanssa

F.   ottaa huomioon, että arvioitaessa Echelonin kaltaisen järjestelmän yhteensopivuutta EU:n oikeuden kanssa on erotettava kaksi asiaa: jos järjestelmää käytetään vain tiedustelupalvelutarkoituksiin, ristiriitaa EU:n oikeuden kanssa ei ole, koska valtion turvallisuutta palvelevat toiminnot eivät kuulu EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, vaan ne kuuluisivat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston (YUTP) alaan, mutta se ei toistaiseksi sisällä asiaa koskevia säädöksiä, joten kosketuskohdat puuttuvat; katsoo, että jos järjestelmää sen sijaan käytetään kilpailuvakoiluun, se on ristiriidassa jäsenvaltioiden välisen lojaliteettiperiaatteen sekä yhteismarkkinoiden ja vapaan kilpailun periaatteen kanssa; katsoo tällaiseen järjestelmään osallistuvan jäsenvaltion siksi rikkovan EY:n oikeutta,

G.   panee merkille neuvoston 30. maaliskuuta 2000 pidetyssä täysistunnossa esittämän lausunnon, jonka mukaan se "ei voi hyväksyä sitä, että kehitteillä tai jo toiminnassa on sellainen puheluiden ja elektronisten viestien sieppausjärjestelmä, joka ei kunnioita jäsenvaltioiden oikeussäännöksiä ja loukkaa yksilön ihmisarvon turvaamiseksi laadittuja perusperiaatteita",

Tiedustelupalvelun harjoittaman viestinnän kuuntelun yhdenmukaisuus yksityisyyttä koskevan perusoikeuden kanssa (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla)

H.   on tietoinen siitä, että kaikenlainen viestinnän kuuntelu merkitsee voimakasta puuttumista ihmisen yksityisyyteen ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksityisyyttä suojaavassa 8 artiklassa sallitaan yksityisyyteen puuttuminen ainoastaan kansallisen turvallisuuden takaamiseksi, jos säännökset on kirjattu kansalliseen lainsäädäntöön ja ne ovat yleisesti saatavilla ja jos niissä säädetään, missä oloissa ja millä ehdoilla valtiovalta saa toteuttaa kyseisiä toimia; ottaa huomioon, että yksityisyyteen puuttumisessa on lisäksi noudatettava suhteellisuutta ja siihen liittyvät hyötynäkökohdat on näin ollen arvioitava eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riitä, että toimenpiteet olisivat yksinkertaisesti hyödyllisiä tai toivottavia,

I.   ottaa huomioon, että tiedustelupalvelujärjestelmä, jolla siepattaisiin satunnaisesti ja jatkuvasti kaikkea viestintää, olisi vastoin oikeasuhteisuusperiaatetta eikä se olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen; Euroopan ihmisoikeussopimusta rikottaisiin myös siinä tapauksessa, että viestinnän kuuntelua säätelevällä säädöksellä ei ole oikeusperustaa, se ei ole yleisesti saatavilla tai se on muotoiltu niin, ettei sen kansalaisille aiheuttamia seurauksia voida ennakoida, tai jos toimet olisivat suhteettomia; ottaa huomioon, että säännökset, joiden mukaan amerikkalaiset tiedustelupalvelut toimivat ulkomailla, ovat suurimmaksi osaksi salaisia, joten suhteellisuusperiaatteen toteutuminen on vähintäänkin kyseenalaista ja on todennäköistä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamia oikeussuojan saatavuuden ja vaikutusten ennakoitavuuden periaatteita rikotaan,

J.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät voi välttää Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvia velvoitteita sallimalla alueellaan toimivat muiden valtioiden tiedustelupalvelut, joita eivät koske yhtä ankarat määräykset, sillä muuten laillisuusperiaate ja sen osa-alueet oikeussuojan saatavuus ja ennakoitavuus menettävät merkityksensä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sisältö vesittyy,

K.   ottaa huomioon, että tiedustelupalvelujen lainmukaisen toiminnan yhteensovittaminen perusoikeuksien kanssa vaatii lisäksi riittäviä valvontajärjestelmiä vastapainoksi vaaralle, joka aiheutuu hallinnon osan salaisesta toiminnasta; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nimenomaan korostanut tiedustelupalvelujen toiminnan tehokkaan valvontajärjestelmän merkitystä ja siksi tuntuu arveluttavalta, ettei kaikissa jäsenvaltioissa ole omia tiedustelupalvelujen parlamentaarisia valvontaelimiä,

Onko Euroopan unionin kansalaisilla riittävä suoja tiedustelupalvelujen toimintaa vastaan?

L.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansalaisten suoja riippuu yksittäisten jäsenvaltioiden oikeudellisesta tilanteesta, joka kuitenkin vaihtelee suuresti – kaikissa jäsenvaltioissa ei jopa ole lainkaan parlamentaarisia valvontaelimiä –, joten voidaan tuskin puhua riittävästä suojasta; ottaa huomioon, että Euroopan kansalaisten perustavan edun mukaista on, että kansallisissa parlamenteissa on virallisesti organisoitu valvontavaliokunta, joka seuraa ja valvoo tiedustelupalvelujen toimintaa; katsoo, että sielläkin, missä valvontaelimiä on, niillä on suuri houkutus huolehtia enemmän kotimaantiedustelupalvelujen kuin ulkomaantiedustelupalvelujen toiminnasta, koska yleensä vain ensin mainitut koskevat omia kansalaisia; katsoo, että kuuntelumenetelmien suhteellisuutta voitaisiin edistää velvoittamalla tiedustelupalvelut ilmoittamaan jälkikäteen, esimerkiksi viiden vuoden kuluttua sieppauksesta, kansalaiselle, jonka viestintää on siepattu,

M.   katsoo, ettei satelliittiviestinnän vastaanottoasemia voida niiden koon takia rakentaa valtion alueelle ilman sen suostumusta,

N.   on tietoinen siitä, että jos tiedustelupalvelujen YUTP:n tai oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön mukainen yhteistyö toteutuu, toimielinten on luotava riittävät Euroopan kansalaisia suojaavat määräykset,

Talousvakoilu

O.   on tietoinen, että ulkomaantiedustelupalvelujen yhtenä tehtävänä on kerätä taloudellisia tietoja, jotka koskevat esimerkiksi alakohtaista kehitystä, raaka-ainemarkkinoiden kehitystä, kauppasaartojen noudattamista, kaksikäyttötuotteiden toimitussääntöjen noudattamista jne. ja että tämän takia kyseiset yritykset joutuvat usein seurannan kohteiksi,

P.   panee merkille, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu seuraa yleisten taloudellisten seikkojen lisäksi yksityiskohtaisesti myös yritysten viestintää etenkin tarjousmenettelyjen yhteydessä perustellen tätä lahjontayritysten torjumisella; katsoo, että yksityiskohtaisessa salakuuntelussa riskinä on, ettei tietoja käytetä lahjonnan vastustamiseen vaan kilpailijoiden vakoilemiseen, vaikka Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta kiistävätkin kilpailijoiden vakoilemisen; Yhdysvaltain ulkomaankauppaministeriön Advocacy Center -keskuksen rooli ei ole vieläkään täysin selvä, ja sen kanssa sovittu keskustelu asian selvittämiseksi peruttiin,

Q.   panee merkille, että OECD:ssä tehtiin vuonna 1997 virkamiesten lahjonnan vastainen sopimus, jonka mukaan lahjonta on kansainvälisesti rangaistavaa; siksi lahjonta ei tässäkään mielessä voi oikeuttaa viestien salakuuntelua yksittäistapauksissa,

R.   katsoo, ettei voida hyväksyä, että tiedustelupalvelut ryhtyvät kilpailuvakoilun välineiksi vakoilemalla ulkomaisia yrityksiä hankkiakseen kilpailuetuja kotimaisille yrityksille, mutta katsoo, ettei monista esitetyistä väitteistä huolimatta ole kyetty todistamaan yhtään tapausta, jossa maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää olisi käytetty tähän tarkoitukseen,

S.   panee merkille, että Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valtuuskunnan Yhdysvaltain-vierailun aikana luotettavat lähteet vahvistivat Yhdysvaltain kongressin Brown-raportin, jonka mukaan 5 prosenttia muiden kuin avoimien lähteiden kautta kerätyistä tiedoista käytetään taloudelliseen tiedusteluun; samat lähteet arvioivat, että tiedustelun suorittaman valvonnan avulla Yhdysvaltain teollisuus ansaitsisi jopa 7 miljardia dollaria sopimustenteon yhteydessä,

T.   ottaa huomioon, että yrityksiä koskevat luottamukselliset tiedot pidetään monesti itse yrityksissä, joten kilpailijavakoilussa tietoja saadaan esimerkiksi työntekijöiden tai solutettujen henkilöiden avulla tai entistä useammin tunkeutumalla sisäisiin tietoverkkoihin; ottaa huomioon, että kilpailijavakoilussa viestinnänkuuntelujärjestelmää voidaan käyttää vain silloin, kun luottamukselliset tiedot kulkevat yrityksen ulkopuolelle kaapeleita pitkin tai radioyhteyden (satelliittien) välityksellä ja tätä on sovellettu seuraavassa kolmessa yhteydessä:

yritykset, jotka toimivat kolmella aikavyöhykkeellä, niin että osavuositulokset lähetetään Euroopasta Amerikkaan ja edelleen Aasiaan
monikansallisten konsernien videokokoukset, joissa käytetään V-Sat- tai kaapeliyhteyttä
paikalla käytävät neuvottelut tärkeistä sopimuksista (esimerkiksi tehdaslaitoksia, televiestintäinfrastruktuuria rakennettaessa tai uusia liikennejärjestelmiä rakennettaessa) ja kun sieltä käsin on saatava keskusteluyhteys yrityksen pääkonttoriin,

U.   katsoo, että riskien ja turvallisuuden tiedostaminen on pk-yrityksissä usein puutteellista ja että teollisuusvakoilun ja viestinnän salakuuntelun vaaroja ei tajuta,

V.   panee merkille, että EU:n toimielimet (poikkeuksena Euroopan keskuspankki, neuvoston ulkosuhteiden pääosasto sekä komission ulkosuhteiden pääosasto) eivät ole aina riittävän tietoisia turvallisuuskysymyksistä, minkä vuoksi tarvitaan edelleen toimia,

Suojautumismahdollisuudet

W.   ottaa huomioon, että yritysten turvallisuus voidaan varmistaa ainoastaan, kun koko työskentely-ympäristö turvataan ja kaikki luottamuksellisten tietojen välittämiseen käytettävät viestintäkanavat suojataan; ottaa huomioon, että Euroopan markkinoilla on riittävästi kohtuuhintaisia salausjärjestelmiä; katsoo, että myös yksityishenkilöitä on neuvottava salaamaan ehdottomasti sähköpostit ja että salaamaton sähköposti on kuin ilman kirjekuorta lähetetty kirje; ottaa huomioon, että Internetissä on melko käyttäjäystävällisiä järjestelmiä, joita saa jopa ilmaiseksi yksityiskäyttöön,

Tiedustelupalvelujen yhteistyö EU:ssa

X.   ottaa huomioon, että EU on sopinut tiedustelupalvelujen tiedonkeruun koordinoinnista osana oman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä mutta samalla yhteistyön jatkamisesta muiden alan kumppaneiden kanssa,

Y.   panee merkille, että Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 1999 Helsingissä kehittää entistä tehokkaamman eurooppalaisen sotilaallisen kapasiteetin, jotta kaikki Petersbergin tehtävät voitaisiin toteuttaa YUTP:n tueksi; panee merkille, että Eurooppa-neuvosto päätti lisäksi, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2003 mennessä unionin pitäisi pystyä nopeasti kokoamaan 50 000–60 000 henkilöä käsittävät itsenäiset joukot, joilla on tarvittavat käsky-, valvonta- ja tiedustelurakenteet; katsoo, että ensimmäinen askel kohti tällaista itsenäistä tiedustelua on jo otettu WEU:ssa sekä pysyvässä poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa,

Z.   ottaa huomioon, että EU:ssa toimivien tiedustelupalvelujen yhteistyö vaikuttaa välttämättömältä, koska ensinnäkin yhteinen turvallisuuspolitiikka, johon ei sisällytettäisi tiedustelupalveluja, olisi järjenvastaista ja toiseksi yhteistyöllä saavutettaisiin monia ammatillisia, taloudellisia ja poliittisia etuja; katsoo, että tämä vastaisi lisäksi paremmin ajatusta tasa-arvoisesta kumppanuudesta Yhdysvaltojen kanssa ja voisi sitoa kaikki jäsenvaltiot järjestelmään, joka olisi täysin Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen; ottaa huomioon, että tällöin on luonnollisesti varmistettava, että Euroopan parlamentilla on riittävät oikeudet valvoa yhteistyötä,

AA.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on parhaillaan toteuttamassa asetusta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen julkisesta saatavuudesta muuttamalla työjärjestyksensä määräyksiä arkaluonteisten asiakirjojen saatavuudesta,

Kansalaisten ja yritysten suojaamista koskevien kansainvälisten sopimusten tekeminen ja muuttaminen

1.   vahvistaa väliaikaisen valiokunnan keräämien tietojen pohjalta, että maailmanlaajuisen viestinnän sieppausjärjestelmän, jonka toimintaan osallistuvat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti UKUSA-sopimuksen alaisuudessa, olemassaolosta ei ole enää epäilystä;

2.   kehottaa Euroopan neuvoston pääsihteeriä toimittamaan ministerikomitealle ehdotuksen, jolla suojellaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taattua yksityiselämän suojaa ottaen huomioon nykyaikaiset viestintämenetelmät ja kuuntelumahdollisuudet lisäpöytäkirjan avulla tai tietosuojasta tehdyn yleissopimuksen määräyksiä tarkistettaessa, edellyttäen että tämä ei heikennä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kehittämän oikeussuojan tasoa tai vähennä uuteen kehitykseen mukautumisen edellyttämää joustavuutta;

3.   pyytää jäsenvaltioita, joiden tiedustelupalvelujen sieppausoikeuksia säätelevät lait sisältävät yksityisyyden suojaan liittyvää syrjintää, turvaamaan kaikille Euroopan kansalaisille samat yksityiselämän suojaa ja kirjesalaisuutta koskevat oikeudelliset takuut;

4.   kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita luomaan eurooppalaisen foorumin, joka koostuu sellaisten kansallisten elinten edustajista, jotka valvovat, miten jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia ja kansalaisten oikeuksia, ja seuraavat, miten tiedustelupalveluja koskevat kansalliset lainsäädännöt vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimusta ja EU:n perusoikeuskirjaa; foorumi tarkistaisi kirje- ja viestintäsalaisuuden takaamista koskevia sääntöjä, ja sopisi lisäksi jäsenvaltioille esitettävästä suosituksesta, joka koskee sellaisten menettelysääntöjen laatimista, jotka takaavat kaikille Euroopan kansalaisille jäsenvaltioiden koko alueella yksityiselämän suojan, sellaisena kuin se on määriteltynä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa; lisäksi ne takaavat, että tiedustelupalvelut noudattavat toiminnassaan perusoikeuksia ja tämän kertomuksen 8 luvussa, erityisesti 8.3.4. kappaleessa olevia, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johdettuja ehtoja;

5.   kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään Euroopan perusoikeuskirja seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa niin, että se on sitovaa oikeutta, johon voidaan hakea muutosta; näin voidaan parantaa perusoikeuksien suojaa ja etenkin yksityiselämän suojaa;

6.   pyytää Euroopan neuvoston jäsenvaltioita tekemään lisäpöytäkirjan, jossa mahdollistetaan Euroopan yhteisöjen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, tai harkitsemaan muita toimenpiteitä, joilla voidaan ratkaista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön väliset ristiriidat;

7.   kehottaa EU:n toimielimiä noudattamaan perusoikeuskirjaan koottuja perusoikeuksia omien valtuuksiensa ja toimintansa yhteydessä;

8.   kehottaa YK:n pääsihteeriä pyytämään asiasta vastaavaa toimikuntaa esittämään ehdotuksia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen yksityiselämän suojaa koskevan 17 artiklan mukauttamiseksi teknisiin uudistuksiin;

9.   pitää tarpeellisena, että neuvotellaan ja allekirjoitetaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen yleissopimus, jonka mukaan kumpikin osapuoli soveltaa kansalaisten yksityisyyden suojelun ja yritysviestinnän luottamuksellisuuden yhteydessä toisen osapuolen kansalaisiin ja yrityksiin samoja määräyksiä kuin omiin kansalaisiinsa ja yrityksiinsä;

10.   kehottaa Yhdysvaltoja allekirjoittamaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jotta yleissopimuksella perustettu ihmisoikeuskomitea voi ottaa käsiteltäväksi Yhdysvaltoja vastaan nostettuja yksittäisten henkilöiden valituksia sopimuksen rikkomisesta; pyytää alalla toimivia amerikkalaisia kansalaisjärjestöjä, erityisesti ACLU:a (American Civil Liberties Union) ja EPIC:iä (Electronic Privacy Information Center) painostamaan Yhdysvaltojen hallitusta asiassa;

Kansalliset lainsäädäntötoimet kansalaisten ja yritysten suojaamiseksi

11.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarkastelemaan ja tarvittaessa muuttamaan omaa tiedustelupalveluja koskevaa lainsäädäntöään varmistaakseen, että se on yhteensopivaa perusoikeuksien kanssa sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ne määrittävät;

12.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sitovat välineet, jotka takaavat fyysisten ja oikeushenkilöiden tehokkaan suojelun kaikenlaiselta viestinnän laittomalta sieppaukselta;

13.   kehottaa jäsenvaltiota pyrkimään yhteiseen suojan tasoon tiedustelupalvelujen toimintoihin nähden ja laatimaan tätä varten (4 kohdassa mainitut) menettelysäännöt, jotka perustuvat jäsenvaltioissa sovellettavaan parhaimpaan suojaan, koska ulkomaantiedustelupalvelun kohteena olevat kansalaiset ovat tavallisesti muiden valtioiden ja siten myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisia;

14.   kehottaa jäsenvaltioita neuvottelemaan Yhdysvaltain kanssa menettelysäännöistä, jotka vastaavat EU:n menettelysääntöjä;

15.   kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, takaamaan tiedustelupalveluidensa riittävän parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan;

16.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita perustamaan nopeasti itsenäisen eurooppalaisen tiedustelun ja muun Euroopan tasolla tapahtuvan yhteisen ja koordinoidun tiedustelutoiminnan demokraattisen seuranta- ja valvontajärjestelmän; ehdottaa, että Euroopan parlamentilla olisi tärkeä asema tässä seuranta- ja valvontajärjestelmässä;

17.   kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään sieppaus- ja viestintävalmiutensa ETPP:n tehokkuuden vahvistamiseksi tiedustelussa sekä terrorismin, ydinaseiden leviämisen ja kansainvälisen huumekaupan torjunnassa niin, että kansalaisten yksityiselämää suojaavat määräykset sekä yritysten välisen viestinnän luottamuksellisuus otetaan huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission valvonnassa;

18.   vaatii jäsenvaltioita tekemään kolmansien maiden kanssa EU:n kansalaisten yksityiselämän suojelua tehostavan sopimuksen, joka velvoittaisi kaikki siihen osallistuvat valtiot ilmoittamaan toiselle sopimusvaltiolle aikeistaan harjoittaa kuuntelua tämän alueella;

Erityiset oikeustoimet talousvakoilun torjumiseksi

19.   kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan, missä määrin talousvakoilua ja lahjontaa, jonka tarkoituksena on sopimusten hankkiminen, voitaisiin torjua yhteisön ja kansainvälisen oikeuden säännöksin, ja erityisesti, voitaisiinko WTO:ssa saada aikaan säännöt, joissa otetaan huomioon tällaisen toiminnan kilpailua vääristävä vaikutus siten, että tällaiset sopimukset todetaan mitättömiksi; kehottaa Yhdysvaltoja, Australiaa, Uutta-Seelantia ja Kanadaa liittymään näihin aloitteisiin;

20.   kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään EY:n perustamissopimukseen lausekkeen, jonka mukaan ne pidättyvät toisiinsa kohdistuvasta suorasta tai epäsuorasta talousvakoilusta, joka tapahtuu jäsenvaltioiden alueella toimimaan kykenevän ulkomaisen kapasiteetin turvin, kieltävät kaikkia ulkovaltoja suorittamasta vakoilua EU:n jäsenvaltioiden maaperällä ja noudattavat näin EY:n perustamissopimuksen henkeä ja määräyksiä;

21.   kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan selvän ja sitovan välineen avulla siihen, että ne pidättyvät talousvakoilusta, ja osoittamaan siten, että ne toimivat EY:n perustamissopimuksen hengen ja määräysten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita siirtämään tämän sitovan periaatteen tiedustelupalveluja koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön;

22.   kehottaa jäsenvaltioita ja Yhdysvaltain hallitusta aloittamaan Yhdysvaltain ja EU:n välistä tiedustelutoimintaa koskevan vuoropuhelun;

Toimet, jotka koskevat lainsäädännön soveltamista ja sen valvontaa

23.   vetoaa kansallisiin parlamentteihin, joilla ei vielä ole omaa tiedustelupalveluja valvovaa parlamentaarista valvontaelintä, jotta ne perustaisivat sellaisen;

24.   pyytää tiedustelupalvelujen kansallisia valvontavaliokuntia korostamaan voimakkaasti yksityisyyden suojaa käyttäessään niille myönnettyjä valvontavaltuuksia riippumatta siitä, onko kysymys omien kansalaisten, muiden EU:n kansalaisten vai yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisten valvonnasta;

25.   kehottaa jäsenvaltiota varmistamaan, että tiedustelujärjestelmiä ei käytetä väärin kilpailuun liittyvien tietojen keräämiseksi, koska se olisi vastoin jäsenvaltioiden lojaaliusvelvoitetta ja vapaaseen kilpailuun perustuvien yhteismarkkinoiden periaatetta;

26.   vetoaa Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jotta ne salliessaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen edelleen kuunnella viestintää alueillaan asettavat ehdoksi sen, että kyseiset toiminnot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia, ts. että ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, niiden oikeusperusta on tiedossa, niiden vaikutukset yksittäisiin ihmisiin ovat nähtävissä ja että niitä valvotaan tehokkaasti, koska nämä jäsenvaltiot vastaavat siitä, että tiedustelupalvelujen niiden alueella toteuttama virallisesti hyväksytty tai hiljaisesti suvaittu toiminta on ihmisoikeuksien mukaista;

Toimet kansalaisten ja yritysten omaehtoisen suojelun edistämiseksi

27.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ilmoittamaan kansalaisilleen ja yritykselleen siitä, että näiden kansainvälistä viestintää voidaan tietyissä olosuhteissa siepata; vaatii, että näihin tietoihin liittyy käytännön apua kattavien suojatoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa tietotekniikan turvallisuus mukaan lukien;

28.   kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan tietoyhteiskunnan tehokkaan ja aktiivisen turvallisuuspolitiikan; vaatii että tämän politiikan yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota nykyaikaisten viestintäjärjestelmien kaikkien käyttäjien parempaan valistamiseen luottamuksellisten viestien salaamisesta; vaatii lisäksi perustamaan Euroopan laajuisen ja koordinoidun toimistoverkon, joka pystyy antamaan käytännön apua kattavien suojelustrategioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa;

29.   pyytää komissiota ja jäsenvaltiota laatimaan sopivia toimia eurooppalaisen salaustekniikan ja -ohjelmien edistämiseksi, kehittämiseksi ja valmistamiseksi sekä ennen kaikkea tukemaan hankkeita, jotka tähtäävät sellaisten käyttäjäystävällisten salausohjelmien kehittämiseen, joiden lähdekoodi on julkinen;

30.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ohjelmistohankkeita, joissa ohjelmistojen lähdekoodi julkistetaan (ns. open source -ohjelmistot), sillä vain näin voidaan taata, ettei ohjelmistoihin rakenneta takaportteja;

31.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ohjelmistohankkeita, joissa ohjelmistojen lähdekoodi julkistetaan, sillä vain näin voidaan taata, ettei ohjelmistoihin rakenneta takaportteja (ns. open source -ohjelmistot); kehottaa komissiota määrittämään sähköisten viestien välittämiseen käytettävien ohjelmien turvallisuustason niin, että turvallisuudeltaan heikoimpaan ryhmään sijoitetaan ohjelmat, joiden lähdekoodi ei ole julkinen;

32.   vetoaa unionin toimielimiin ja jäsenvaltioiden julkishallintoihin sähköpostien järjestelmällisen salauksen käyttämiseksi, niin että salauksesta voisi pitkällä aikavälillä tulla normaali käytäntö;

33.   pyytää yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioiden julkisia hallintoelimiä huolehtimaan henkilöstönsä koulutuksesta ja tutustuttamisesta uuteen salaustekniikkaan ja -menetelmiin järjestämällä tarvittavia harjoittelujaksoja ja kursseja;

34.   vaatii kiinnittämään erityistä huomiota ehdokasvaltioiden tilanteeseen; kehottaa tukemaan niitä, jos ne eivät ole teknisesti riittävän itsenäisiä voidakseen toteuttaa tarvittavat turvatoimet;

Muut toimet

35.   vetoaa yrityksiin vakoilun torjumisesta vastaavien yksikköjen kanssa tehtävän yhteistyön lujittamiseksi, erityisesti ulkopuolisten talousvakoiluun tähtäävien hyökkäysten ilmoittamiseksi viranomaisille, jotta yksikköjen tehokkuutta voitaisiin parantaa;

36.   kehottaa komissiota teettämään turvallisuutta koskevan analyysin, josta ilmenevät suojelutarpeet, ja kehottaa sitä antamaan tehtäväksi suojausmenetelmien määrittämisen;

37.   vaatii komissiota saattamaan salausjärjestelmänsä ajan tasalle, koska sen nykyaikaistaminen on kipeästi tarpeen; vaatii budjettivallan käyttäjiä (neuvostoa ja parlamenttia) antamaan käyttöön tähän tarvittavat varat;

38.   kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaa laatimaan valiokunta-aloitteisen mietinnön, joka käsittelee EU:n toimielinten turvallisuutta ja niiden salaisten tietojen suojaa;

39.   vaatii komissiota toteuttamaan tietosuojan omissa tietojenkäsittelytoiminnoissaan ja tehostamaan salaisiksi luokiteltujen asiakirjojen salausta;

40.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan tutkimuksen kuudennen puiteohjelman yhteydessä salaukseen ja sen purkuun liittyvään uuteen tekniikkaan;

41.   kehottaa valtioita, jotka ovat joutuneet valtiontuista tai vakoilun taloudellisesta väärinkäytöstä aiheutuvan kilpailun vääristymisen takia epäedulliseen asemaan, ilmoittamaan asiasta toimien alkuperävaltion viranomaisille ja valvontaelimille, jotta kilpailua vääristävät toimet saataisiin loppumaan;

42.   kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, jolla pyritään läheisessä yhteistyössä teollisuuden ja jäsenvaltioiden kanssa perustamaan neuvontakeskusten Euroopan laajuinen ja koordinoitu verkko etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaisia keskuksia ei vielä ole; verkko käsittelee yritysten tietojen turvaamiseen liittyviä kysymyksiä ja sen tehtäviin kuuluu samalla ongelmasta tiedottaminen ja käytännön apu;

43.   katsoo aiheelliseksi järjestää Euroopan laajuisen konferenssin yksityiselämän suojaamisesta televalvonnalta, jotta eurooppalaisille, yhdysvaltalaisille ja muiden valtioiden kansalaisjärjestöille saadaan foorumi, jossa voidaan keskustella rajat ylittävistä ja kansainvälisistä näkökohdista sekä koordinoida toiminta-aloja ja menettelyjä;

44.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille ja yleiskokoukselle ja jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden sekä Yhdysvaltain, Australian, Uuden-Seelannin ja Kanadan hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL C 121, 24.4.2001, s. 36.


PERUSTELUT

1.   Johdanto

1.1.   Valiokunnan nimittämisen syy

Euroopan parlamentti päätti 5. heinäkuuta 2000 asettaa Echelon-järjestelmää käsittelevän tilapäisen valiokunnan. Päätöksen syynä oli keskustelu STOA:n(1) teettämästä tutkimuksesta, joka käsitteli niin sanottua Echelon-järjestelmää(2) ja jonka laatija Duncan Campbell oli esitellyt kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kuulemisen yhteydessä. Kuulemisen aiheena oli "Euroopan unioni ja tietosuoja".

1.2.   Molemmissa STOA:n tutkimuksissa esitetyt väitteet maailmanlaajuisesta sieppausjärjestelmästä, jonka peitenimi on Echelon

1.2.1.   STOA:n ensimmäinen kertomus vuodelta 1997

Kertomuksessa, jonka STOA oli teettänyt vuonna 1997 Omega-säätiöllä Euroopan parlamenttia varten ja jonka aiheena oli poliittiseen valvontaan käytettävien tekniikoiden arviointi, kuvattiin myös Echelonia luvussa "viestintätiedusteluun käytettävät kansalliset ja kansainväliset verkostot" Tutkimuksen laatija esitti siinä väitteen, jonka mukaan NSA (Yhdysvaltain kansallinen turvallisuuspalvelu) sieppaa Euroopassa rutiininomaisesti kaiken sähköposti-, puhelin- ja faksiviestinnän.(3) Kertomuksen myötä Echelon tuli kaikkialla Euroopassa tunnetuksi väitettynä maailmanlaajuisena, kaikenkattavana sieppausjärjestelmänä.

1.2.2.   STOA:n kertomukset vuodelta 1999

Lisätietojen saamiseksi kyseisestä aihepiiristä STOA teetti vuonna 1999 viisiosaisen tutkimuksen, joka käsittelee "Tiedustelujärjestelmien sekä taloudellisen tiedon väärinkäytön riskien kehitystä". Duncan Campbellin laatimassa osassa 2/5 keskityttiin nykyisten tiedustelupalvelukapasiteettien ja erityisesti Echelonin(4) työskentelytavan tutkimiseen.

Erityistä ärtymystä aiheutti kertomuksessa esitetty väite, jonka mukaan Echelon ei enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan, itää vastaan puolustautumista, ja sitä käytetään nykyisin talousvakoiluun. Väitteen tueksi kertomuksessa esitetään esimerkkejä väitetystä talousvakoilusta. Erityisesti Airbusin ja Thomson CFS:n väitetään kärsineen siitä. Campbell tukeutui Yhdysvaltain lehdistön artikkeleihin(5).

STOA:n tutkimuksen johdosta Echelonista keskusteltiin lähes kaikissa jäsenvaltioiden parlamenteissa. Ranskassa ja Belgiassa siitä laadittiin jopa mietintöjä.

1.3.   Valiokunnan toimivalta

Asettaessaan määräaikaisen valiokunnan Euroopan parlamentti päätti myös sen toimivallasta(6). Päätöksen mukaan väliaikaisen valiokunnan toimivaltaan kuuluvat seuraavat tehtävät:

"–   tutkia, onko olemassa Echelon-niminen viestintätiedustelujärjestelmä, jonka toimintaa kuvataan STOA:n teettämässä kertomuksessa valvontatekniikan sekä taloudellisen tiedon väärinkäytön riskin kehityksestä

–   arvioida kyseisen järjestelmän yhteensopivuutta yhteisön lainsäädännön kanssa, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan, direktiivien 95/46/EY ja 97/66/EY sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan kanssa ottaen huomioon seuraavat kysymykset:

Onko unionin kansalaisten oikeudet turvattu tiedustelupalvelujen toimintaa vastaan?
Tarjoaako salaus riittävän suojan kansalaisten yksityisyyden takaamiseksi vai pitäisikö ryhtyä lisätoimenpiteisiin ja jos pitäisi, minkälaisiin?
Miten nämä vaarat voidaan saattaa paremmin EU:n toimielinten tietoisuuteen ja mihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä?

–   todeta, onko maailmanlaajuinen tietojen sieppaus vaaraksi Euroopan teollisuudelle

–   laatia tarvittaessa ehdotuksia poliittisiksi ja lainsäädäntöä koskeviksi aloitteiksi."

1.4.   Miksi ei tutkintavaliokuntaa?

Euroopan parlamentti päätti asettaa väliaikaisen valiokunnan, koska tutkintavaliokunta voidaan EY:n perustamissopimuksen mukaan (193 artikla) asettaa vain tutkimaan yhteisön oikeuden rikkomuksia ja se voi näin ollen käsitellä vain yhteisön oikeuteen kuuluvia asioita. Sopimuksen V osastoon (YUTP) ja VI osastoon (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa) kuuluvat asiat ovat tutkintavaliokunnan toimivallan ulkopuolella. Tämän lisäksi tutkimusvaliokunnan erityiset edustajan nimeämistä ja asiakirjojen saantioikeutta koskevat valtuudet ovat toimielinten välisen päätöksen(7) mukaan voimassa vain, jollei salassapitoa taikka yleistä tai kansallista turvallisuutta koskevista seikoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti muuta johdu. Tämä sulkisi tiedustelupalvelujen edustajien nimeämisen ilman muuta pois. Tutkintavaliokunta ei myöskään voi ulottaa työtään unionin ulkopuolisiin maihin, koska ne eivät luonnollisesti voi rikkoa EU:n lainsäädäntöä. Tutkintavaliokunnan asettaminen olisi siten merkinnyt vain sisällöllistä rajoitusta ilman lisäoikeuksia, ja siksi Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö torjui sen.

1.5.   Työmenetelmä ja työsuunnitelma

Valiokunta valitsi seuraavan toimintatavan toteuttaakseen tehtävänsä täysipainoisesti. Työohjelmassa, jota esittelijä ehdotti ja jonka valiokunta hyväksyi, oli lueteltu seuraavat olennaiset aihekokonaisuudet: 1. Echelonia koskevan tiedon varmistaminen, 2. keskustelut kansallisella parlamentti- ja hallitustasolla, 3. tiedustelupalvelut ja niiden toiminta, 4. viestintäjärjestelmät ja niiden sieppausmahdollisuudet, 5. salaus, 6. talousvakoilu, 7. vakoilun tavoitteet ja suojatoimenpiteet, 8. oikeudelliset olosuhteet ja yksityisyyden suoja sekä 9. EU:n ulkosuhteille aiheutuvat seuraukset. Aiheet käsiteltiin peräkkäin yksittäisissä istunnoissa, ja niiden järjestys määräytyi käytännön näkökohtien perusteella eikä siten kuvaa yksittäisten aihealueiden painotuksia. Yksittäisten istuntojen valmistelun yhteydessä esittelijä tarkasteli ja arvioi järjestelmällisesti käytettävissä olevaa aineistoa. Kokouksiin kutsuttiin kunkin painopistealueen vaatimusten mukaisesti kansallisten hallintoelinten (erityisesti tiedustelupalvelujen) edustajia sekä tiedustelupalvelujen valvontaeliminä toimivien parlamenttien edustajia. Lisäksi kutsuttiin oikeusasioiden sekä viestintä- ja sieppaustekniikan, yritysturvallisuuden ja salaustekniikan asiantuntijoita tieteen ja käytännön työn parista. Kokouksissa kuultiin myös toimittajia, jotka olivat tutkineet kyseistä aihetta. Kokoukset olivat yleensä avoimia, mutta toisinaan ne pidettiin suljetuin ovin, mikäli se vaikutti tiedonsaannin kannalta tarkoituksenmukaiselta. Tämän lisäksi valiokunnan puheenjohtaja ja esittelijä matkustivat yhdessä Lontooseen ja Pariisiin tapaamaan henkilöitä, jotka eri syistä eivät voineet osallistua valiokunnan kokouksiin mutta joiden osallistuminen valiokunnan työhön vaikutti kuitenkin tarkoituksenmukaiselta. Samoista syistä valiokunnan puheenjohtajisto, koordinaattorit ja esittelijä matkustivat Yhdysvaltoihin. Lisäksi esittelijä kävi lukuisia yksittäisiä keskusteluja, joista osa oli luottamuksellisia.

1.6.   Echelon-järjestelmän väitetyt ominaisuudet

Echeloniksi kutsuttu sieppausjärjestelmä eroaa kaikista muista tiedustelupalvelujärjestelmistä. Se on laadultaan aivan omaa luokkaansa kahden ominaisuutensa ansiosta:

Ensinnäkin Echelonin sanotaan pystyvän käytännöllisesti katsoen täydelliseen valvontaan. Erityisesti satelliittivastaanottoasemien ja vakoilusatelliittien avulla sen väitetään pystyvän sieppaamaan kenen tahansa välittämän puhelin-, faksi-, internet- tai sähköpostiviestin, niin että sen sisällöstä päästään selville.

Toisena Echelonin ominaisuutena mainittiin, että järjestelmä toimii maailmanlaajuisesti useiden valtioiden (Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltojen, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin) yhteistoiminnan ansiosta. Tämä merkitsee etua kansallisiin järjestelmiin verrattuna: Echelon-järjestelmään osallistuvat valtiot (UKUSA-valtiot(8)) voivat antaa sieppauslaitteistonsa toistensa käyttöön, vastata yhteisesti siitä syntyvistä kuluista ja hyödyntää saatuja tietoja yhdessä. Tämä kansainvälinen yhteistoiminta on välttämätöntä erityisesti maailmanlaajuisessa satelliittiviestinnän valvonnassa, koska vain siten voidaan varmistaa, että kansainvälisessä viestinnässä voidaan siepata keskustelun kummankin osapuolen viestit. On selvää, ettei satelliittivastaanottoasemia voida kokonsa vuoksi rakentaa jonkin valtion alueelle ilman sen suostumusta. Useiden eri puolilla maailmaa sijaitsevien valtioiden keskinäinen yhteisymmärrys ja yhteistoiminta on tässä välttämätöntä.

Echelonin kaltaisen järjestelmän yksityisyydelle tai taloudelle aiheuttamat mahdolliset uhat eivät kuitenkaan johdu vain siitä, että kyseessä on erityisen tehokas valvontajärjestelmä, vaan myös siitä, että se toimii jokseenkin lainsäädännön ulottumattomissa. Kansainvälisen viestinnän sieppausjärjestelmä ei yleensä kohdistu oman maan asukkaisiin. Sieppaustoiminnan kohteella ei ulkomaalaisena ole tällöin minkäänlaista valtion sisäistä oikeudellista suojaa. Yksilö on siten täysin järjestelmän armoilla. Parlamentaarinen valvonta on tällä alalla niin ikään riittämätöntä, koska äänestäjät olettavat, ettei asia koske heitä vaan "vain" muiden maiden ihmisiä, eivätkä ole erityisen kiinnostuneita siitä, ja poliitikot ajavat ennen kaikkea äänestäjiensä etuja. Ei olekaan ihme, että Yhdysvaltojen kongressissa pidetyissä NSA:n toimintaa koskevissa kuulemisissa käsitellään vain kysymystä siitä, koskeeko asia myös Yhdysvaltojen kansalaisia. Itse järjestelmän olemassaolo ei sen sijaan herätä juurikaan keskustelua. On siis erityisen tärkeää käsitellä asiaa Euroopan tasolla.

2.   Ulkomaantiedustelupalvelujen toiminta

2.1.   Johdanto

Useimmat hallitukset pitävät maan turvallisuuden takaamiseksi poliisin lisäksi yllä myös tiedustelupalveluja. Koska niiden toiminta on useimmiten salaista, niistä käytetään myös nimitystä salainen palvelu. Näiden palvelujen tehtävänä on

–   tietojen hankkiminen valtion turvallisuutta uhkaavien vaarojen torjumiseksi

–   yleinen vastavakoilu

–   asevoimia mahdollisesti uhkaavien vaarojen torjuminen

–   tietojen hankkiminen muiden maiden asioista.

2.2.   Mitä vakoilu on?

Hallituksilla on tarve kerätä ja arvioida järjestelmällisesti tietoja tietyistä muiden valtioiden asioista. Kysymys on lähinnä päätöksenteon perusteista asevoimien, ulkopolitiikan jne. alalla. Siksi valtiot pitävät yllä ulkomaantiedustelupalveluja. Tiedustelupalvelut analysoivat ensinnäkin järjestelmällisesti julkisia tiedonlähteitä. Esittelijän tietojen mukaan tämä muodostaa keskimäärin vähintään 80 prosenttia tiedustelupalvelujen toiminnasta.(9) Hallitukset ja yritykset pitävät kuitenkin erityisen merkittävät tiedot salassa, eivätkä ne siten ole yleisesti saatavilla. Jos kuitenkin haluaa päästä niihin käsiksi, ne on varastettava. Vakoilu on selvästi sanottuna organisoitua tietojen varastamista.

2.3.   Vakoilun tavoitteet

Vakoilun perinteisiä kohteita ovat sotilasasioita koskevat salaisuudet ja muut valtionsalaisuudet sekä hallitusten vakautta tai horjuvuutta koskevat tiedot. Ne käsittelevät esimerkiksi uusia asejärjestelmiä, sotilaallisia strategioita tai joukkojen sijoittamista. Aivan yhtä tärkeitä ovat tiedot tulevista ulkopoliittisista tai valuuttaa koskevista ratkaisuista sekä hallituksen sisäisiä jännitteitä koskevat sisäpiirin tiedot. Myös taloudellisesti merkittävät tiedot ovat vakoilun kannalta kiinnostavia kohteita. Niihin voi kuulua toimialakohtaisten tietojen lisäksi myös uusia tekniikoita tai ulkomaisia liiketoimia koskevia yksityiskohtia.

2.4.   Vakoilumenetelmät

Vakoilu merkitsee sellaisten tietojen hankkimista, joita niiden omistaja haluaa oikeastaan suojella ulkopuolisilta. Suoja on siis voitettava ja murrettava. Tämä koskee yhtä lailla poliittista vakoilua kuin talousvakoiluakin. Siksi kumpaakin vakoilun alaa koskevat samat ongelmat, ja siksi niillä käytetään myös samoja vakoilutekniikoita. Loogisesti eroa ei ole, mutta talouden alalla suojan taso on yleensä alhaisempi ja siksi talousvakoilu on monesti helpompaa. Erityisesti riskitietoisuus siepattavia viestintätekniikoita käytettäessä on taloudessa vähäisempää kuin valtion turvallisuusaloilla.

2.4.1.   Ihmisten käyttäminen vakoilussa

Salaisten tietojen suoja on aina järjestetty samalla tavalla:

•   Salainen tieto on vain harvojen ihmisten hallussa.

•   Tietojen käsittelylle on vakiintuneet säännöt.

•   Tietoja ei normaalisti siirretä pois suojatulta alueelta ja jos siirretään, se tapahtuu turvallisella tai salatulla tavalla. Siksi organisoidussa vakoilussa pyritään ensisijaisesti pääsemään ihmisten avulla ("human intelligence") käsiksi haluttuihin tietoihin suoraan ja ilman kiertoteitä. Tällöin kysymykseen tulevat

•   oman palvelun/yrityksen henkilöiden (agenttien) soluttaminen

•   kohdealueelta värvättyjen henkilöiden käyttäminen.

Värvätyt henkilöt työskentelevät vieraille palveluille/yrityksille useimmiten seuraavista syistä:

•   seksuaalinen viettely

•   lahjonta rahalla tai rahanarvoisilla eduilla

•   kiristys

•   ideologisiin syihin vetoaminen

•   erityinen merkityksen tai kunnianosoituksen saavuttaminen (tyytymättömyyteen tai alemmuudentunteisiin vetoaminen).

Rajatapaus on tahaton yhteistyö, jossa viranomaisten tai yritysten työntekijät saadaan lavertelemaan näennäisen harmittomissa olosuhteissa esimerkiksi konferensseissa, alakohtaisissa kongresseissa tai hotellin baarissa käytävissä epävirallisissa keskusteluissa vetoamalla turhamaisuuteen tms.

Ihmisten käyttämisen etuna on, että haluttuihin tietoihin päästään käsiksi suoraan. Sillä on kuitenkin myös haittapuolia:

•   Vastavakoilu keskittyy aina ihmisiin eli agentteihin.

•   Värvättyjä henkilöitä käytettäessä ne heikkoudet, joiden avulla värväys toimi, voivat osoittautua bumerangiksi.

•   Ihmiset tekevät aina virheitä ja jäävät siksi jossakin vaiheessa vakoiluntorjunnan verkkoon.

Agenttien tai värvättyjen henkilöiden käyttö pyritäänkin korvaamaan anonyymillä ja henkilöistä riippumattomalla vakoilulla aina kun se on mahdollista. Yksinkertaisinta on analysoida sotilaallisesti merkittävien laitosten tai ajoneuvojen radiosignaaleja.

2.4.2.   Sähkömagneettisten signaalien analysointi

Julkisuudessa tunnetuin teknisin keinoin toteutettava vakoilun muoto on satelliittivalokuvauksen käyttö. Sen lisäksi siepataan ja arvioidaan kuitenkin kaikenlaisia sähkömagneettisia signaaleja (niin sanottu signal intelligence, SIGNINT).

2.4.2.1. Sähkömagneettiset signaalit, jotka eivät palvele viestintää

Tietyt sähkömagneettiset signaalit, esimerkiksi tutka-asemien säteet, voivat antaa sotilaallisesti arvokkaita tietoja vastustajan ilmapuolustuksen organisaatiosta (niin sanottu electronic intelligence, ELINT). Lisäksi sähkömagneettinen säteily, joka antaa tietoa joukkojen, lentokoneiden, laivojen tai sukellusveneiden sijainnista, on tiedustelupalvelulle arvokas tietolähde. Merkittävää on myös muiden valtioiden kuvaavien vakoilusatelliittien seuraaminen ja niiden lähettämien signaalien tallentaminen ja koodinpurku.

Signaalit otetaan vastaan kiinteillä asemilla, matalalla kiertävillä satelliiteilla tai näennäisstaattisilla SIGINT-satelliiteilla. Tämä sähkömagneettisuuteen liittyvän tiedustelutoiminnan osa muodostaa määrällisesti merkittävän osuuden palvelujen sieppauskapasiteetista. Tekniikan käyttäminen ei kuitenkaan rajoitu tähän.

2.4.2.2. Siepatun viestintäaineiston analysointi

Monien valtioiden ulkomaantiedustelupalvelut kuuntelevat muiden valtioiden sotilas- ja diplomaattiviestintää. Monet näistä tiedustelupalveluista valvovat myös muiden valtioiden siviiliviestintää, jos pääsevät siihen käsiksi. Joissakin valtioissa palveluilla on oikeus valvoa myös omaan maahan tulevaa tai maasta lähtevää viestintää. Demokratioissa tiedustelupalvelujen harjoittamaa omien kansalaisten viestinnän valvontaa rajoittavat aina tietyt edellytykset asioihin puuttumiselle sekä kontrolli. Kansalliset säädökset suojaavat yleensä kuitenkin vain kyseisen valtion kansalaisia ja muita sen omalla alueella oleskelevia henkilöitä (ks. luku 8).

2.5.   Eräiden tiedustelupalvelujen toiminta

Julkista keskustelua on herättänyt varsinkin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tiedustelupalvelujen kuuntelutoiminta. Kritiikki on kohdistunut viestinnän (puheen, faksien ja sähköpostien) nauhoitukseen ja analysointiin. Poliittinen analyysi vaatii mittapuun, jota vasten tätä toimintaa voidaan arvioida. Vertailukohtana voidaan pitää EU:n ulkomaantiedustelupalvelujen kuuntelutoimintaa. Seuraavassa taulukossa 1 on esitetty yleiskuva. Siitä nähdään, ettei yksityisen viestinnän kuuntelu ole suinkaan Yhdysvaltojen tai Ison-Britannian ulkomaantiedustelupalvelun erikoisuus.

Maa

Ulkomainen
viestintä

Valtion viestintä

Siviili-
viestintä

Belgia

+

+

-   

Tanska

+

+

+

Suomi

+

+

+

Ranska

+

+

+

Saksa

+

+

+

Kreikka

+

+

-   

Irlanti

-   

-   

-   

Italia

+

+

+

Luxemburg

-   

-   

-   

Alankomaat

+

+

+

Itävalta

+

+

-   

Portugali

+

+

-   

Ruotsi

+

+

+

Espanja

+

+

+

Yhdistynyt kuningaskunta

+

+

+

Yhdysvallat

+

+

+

Kanada

+

+

+

Australia

+

+

+

Uusi-Seelanti

+

+

+

Taulukko 1: Tiedustelupalvelujen kuuntelutoiminta EU:ssa ja UKUSA-valtioissa

Sarakkeiden merkitys:

Sarake 1: kyseinen maa

Sarake 2: ulkomainen viestintä sisältää ulkomailta tulevan ja niihin suuntautuvan viestinnän, joka voi olla siviiliviestintää, tai sotilaallista tai diplomaattista viestintää(10).

Sarake 3: valtion viestintä (armeija, suurlähetystöt jne.)

Sarake 4: siviiliviestintä

+ merkitsee, että viestintää siepataan

-   merkitsee, ettei viestintää siepata

3.   Televiestinnän kuuntelun tekniset edellytykset

3.1.   Eri viestintävälineiden kuunneltavuus

Kun ihmiset haluavat viestittää toisilleen tietyltä etäisyydeltä, tarvitaan viestintäväline. Se voi olla

–   ilma (ääni)

–   valo (morsetus, optinen lasikuitukaapeli)

–   sähkövirta (lennätin, puhelin)

–   sähkömagneettinen aalto (radio eri muodoissaan).

Jos kolmas osapuoli pääsee käsiksi viestintävälineeseen, hän voi kuunnella viestintää. Käsiksi pääseminen voi olla helppoa tai vaikeaa, se voi onnistua kaikkialta tai vain joistakin asemista. Seuraavassa käsitellään kahta ääritapausta: toisaalta paikan päällä toimivan vakoojan teknisiä mahdollisuuksia ja toisaalta maailmanlaajuisesti toimivan sieppausjärjestelmän mahdollisuuksia.

3.2.   Kuuntelumahdollisuudet paikan päällä(11)

Paikan päällä voidaan kuunnella kaikkea viestintää, jos salakuuntelija on päättänyt rikkoa lakia eikä kuunneltava suojaudu.

–   Huoneissa käytäviä keskusteluja voidaan kuunnella tilaan sijoitettujen mikrofonien (niin sanottujen luteiden) avulla tai havainnoimalla ikkunalasin värähtelyä laserlaitteella.

   Näyttölaitteista lähtee säteilyä, joka voidaan siepata jopa 30 metrin etäisyydeltä; näytön sisältö voidaan siten nähdä.

   Puhelinta, faksia ja sähköpostia voidaan kuunnella, jos salakuuntelija pääsee käsiksi rakennuksesta tuleviin kaapeleihin.

–   Matkapuhelinta voidaan kuunnella – vaikka se onkin teknisesti erittäin monimutkaista – jos kuunteluasema on samassa kuuluvuuskentässä (halkaisija on kaupungissa 300 m, maalla 30 km).

–   Yrityksen sisäistä radioverkkoa voidaan kuunnella ULA-lähetysten kantaman sisällä.

Paikan päällä suoritettavassa vakoilussa teknisten välineiden käyttöolosuhteet ovat ihanteelliset, koska kuuntelutoimet voidaan rajata yhteen kohteeseen tai kohdehenkilöön ja käytännöllisesti katsoen kaikkia viestinnän muotoja voidaan kuunnella. Haittapuolena on vain tietty kiinnijäämisen riski "luteita" asennettaessa tai kaapeleita kuunneltaessa.

3.3.   Maailmanlaajuisesti toimivan sieppausjärjestelmän mahdollisuudet

Mannertenväliseen viestintään on nykyisin käytettävissä erilaisia viestintävälineitä kaikille viestinnän lajeille (puhe, faksi ja data). Maailmanlaajuisesti toimivan sieppausjärjestelmän mahdollisuuksia rajoittaa kaksi tekijää:

–   viestintävälineeseen käsiksi pääseminen on rajallista

–   Kiinnostava viestintä on suodatettava valtavasta viestimäärästä.

3.3.1.   Viestintävälineisiin käsiksi pääseminen

3.3.1.1. Kaapeliviestintä

Kaapeleita pitkin välitetään kaikkia viestinnän lajeja (puhetta, fakseja, sähköpostia ja dataa). Kaapeliviestintää voidaan kuunnella vain, kun kaapeleihin päästään käsiksi. Kuunteleminen on aina mahdollista kaapeliyhteyden päätepisteessä, jos se on kuunneltavissa olevan valtion alueella. Valtion sisällä voidaan siis kuunnella teknisesti ajatellen kaikkia kaapeleita, jos kuuntelu on oikeudellisesti sallittua. Ulkomaisilla tiedustelupalveluilla ei kuitenkaan useimmiten ole laillista pääsyä muiden valtioiden alueella sijaitseviin kaapeleihin. Laittomasti ne voivat päästä kaapeleihin käsiksi korkeintaan satunnaisesti, ja kiinni jäämisen riski on suuri.

Mannertenväliset kaapeliyhteydet on toteutettu lennätinaikakaudelta lähtien merenalaisten kaapelien avulla. Näihin kaapeleihin voidaan aina päästä käsiksi siellä, missä ne tulevat pois veden alta. Jos useampi valtio toimii yhdessä kuunteluliitossa, niillä on pääsy kaikkiin kaapeliyhteyksien päätepisteisiin, jotka sijaitsevat kyseisissä valtioissa. Tämä oli aikaisemmin merkittävää, koska Euroopan ja Amerikan väliset ensimmäiset lennätinkaapelit ja myös merenalaiset koaksiaaliset puhelinkaapelit nousivat merestä Newfoundlandissa (Kanadan valtion alueella) ja yhteydet kulkivat Aasiaan Australian kautta, koska tarvittiin välivahvistimia. Nykyisin optiset lasikuitukaapelit asennetaan suorinta tietä välittämättä merenalaisista vuoristoista ja välivahvistimien tarpeesta, eikä niitä viedä Australian tai Uuden-Seelannin kautta.

Sähköjohtoja voidaan havainnoida induktiivisesti myös yhteyden päätepisteiden välillä (toisin sanoen sähkömagneettisesti kaapeliin liitetyn käämin avulla) luomatta suoranaista sähköä johtavaa yhteyttä. Myös merenalaisia sähkökaapeleita voidaan suurin kustannuksin kuunnella tällä tavoin sukellusveneistä käsin. Yhdysvallat käytti tätä tekniikkaa Neuvostoliiton erään merenalaisen kaapelin kuuntelemiseen. Kaapelin kautta lähetettiin salaamattomia käskyjä venäläisille ydinsukellusveneille. Tekniikan laajamittainen käyttö on jo kustannussyistä mahdotonta.

Nykyisin käytössä olevissa vanhan sukupolven lasikuitukaapeleissa induktiivinen sieppaus on mahdollista vain välivahvistimien kohdalla. Välivahvistimet muuttavat optisen signaalin sähköiseksi signaaliksi, vahvistavat sitä ja muuttavat sen taas optiseksi signaaliksi. On tosin syytä kysyä, miten sellaisessa kaapelissa kulkevat valtavat tietomäärät kuljetettaisiin sieppauspaikalta analysointipaikalle asentamatta omaa lasikuitukaapelia. Sukellusveneessä olevan analysointitekniikan käyttäminen tulisi kustannussyistä kysymykseen vain hyvin harvinaisissa tapauksissa, esimerkiksi sodassa kuunneltaessa vihollisen strategista sotilasviestintää. Kansainvälisen televiestinnän rutiininomaisessa valvonnassa sukellusveneen käyttö ei esittelijän näkemyksen mukaan tule kysymykseen. Uuden sukupolven lasikuitukaapeleissa käytetään erbiumlaseria välivahvistimena – sähkömagneettinen kytkentä sieppausta varten ei tällöin ole enää mahdollista! Tällaisia lasikuitukaapeleita voidaan siis kuunnella vain yhteyden päätepisteistä!

Käytännössä tämä merkitsee niin sanottujen UKUSA-maiden kuunteluliitolle, että ne voivat kuunnella merenalaisia kaapeleita kohtuullisin kustannuksin vain niiden päätepisteissä, jotka sijaitsevat kyseisten maiden alueella. Ne voivat siis kuunnella lähinnä vain sellaista kaapeliviestintää, joka tulee niiden alueelle tai lähtee sieltä! Tämä merkitsee, että Euroopassa ne pääsevät käsiksi maahan tulevaan ja maasta lähtevään kaapeliviestintään vain Yhdistyneen kuningaskunnan alueella! Kotimainen viestintä on nimittäin toistaiseksi pidetty lähinnä maan sisäisessä kaapeliverkossa. Televiestinnän yksityistämisen myötä saattaa syntyä poikkeuksia – mutta ne ovat osittaisia eivätkä ne ole ennustettavissa!

Tämä koskee ainakin puhelinta ja faksia. Internetissä kaapelin kautta tapahtuvassa viestinnässä vallitsevat eri olosuhteet. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta seuraavat rajoitteet:

•   Internetissä viestintä kulkee datapaketteina, jolloin samalle lähettäjälle osoitetut paketit voivat kulkea verkossa erilaisia teitä.

•   Internet-ajan alussa sähköpostin välittämiseen käytettiin julkisen tiedeverkoston käyttämätöntä kapasiteettia. Viestin tietä oli siten täysin mahdoton ennustaa, yksittäiset paketit kulkivat kaoottisia teitä, joita ei voinut tietää etukäteen. Tärkein kansainvälinen yhteys oli tuohon aikaan Euroopan ja Amerikan välinen "tiederunko".

•   Kun Internet kaupallistui ja Internet-palveluntarjoajat vakiinnuttivat asemansa, seurasi myös verkon kaupallistuminen. Palveluntarjoajat pitivät yllä tai vuokrasivat omia verkkoja. Ne pyrkivät siten yhä voimakkaammin pitämään viestinnän oman verkkonsa sisällä välttääkseen muille verkonkäyttäjille maksettavat käyttömaksut. Datapaketin tie verkossa ei siksi riipu nykyisin vain verkon kuormituksesta, vaan siihen liittyy myös kustannusnäkökohtia.

•   Sähköpostiviesti, joka lähetetään yhden palveluntarjoajan asiakkaalta toisen palveluntarjoajan asiakkaalle, pysyy yleensä yrityksen verkossa, vaikkei se olisikaan nopein tie. Datapaketin kuljetuksen ratkaisevat verkon solmukohtiin asetetut tietokoneet (reitittimet), jotka järjestävät siirron toiseen verkkoon tietyissä yhteyskohdissa (välityslaitteissa).

•   Tiederungon aikoina maailmanlaajuisen Internet-viestinnän välityslaitteet sijaitsivat Yhdysvalloissa. Siksi sikäläiset tiedustelupalvelut pääsivät tuolloin käsiksi merkittävään osaan eurooppalaisesta Internet-viestinnästä. Nykyisin Euroopan sisäinen Internet-viestintä kulkee vain pieneltä osin Yhdysvaltojen kautta(12).

•   Pieni osa Euroopan sisäisestä viestinnästä reititetään Lontoossa sijaitsevan välityslaitteen kautta, ja Ison-Britannian tiedustelupalvelulla GCHQ:lla on pääsy siihen. koska kyseessä on ulkomaanviestintä. Pääosa viestinnästä pysyy mantereella. Esimerkiksi yli 95 prosenttia Saksan sisäisestä Internet-viestinnästä kulkee Frankfurtissa sijaitsevan välityslaitteen kautta.

Käytännössä tämä merkitsee, että UKUSA-valtiot voivat päästä käsiksi vain erittäin pieneen osaan kaapelipohjaisesta Internet-viestinnästä.

3.3.1.2. Radioaaltopohjainen viestintä(13)

Radioaaltopohjaisen viestinnän siepattavuus riippuu käytettävien sähkömagneettisten aaltojen kantavuudesta. Jos lähetettävät radioaallot kulkevat maanpinnan suuntaisesti (niin sanottu maa-aalto), sen ulottuvuus on pienehkö ja riippuu maaston rakenteesta, rakennuksista ja kasvustosta. Jos radioaallot kulkevat kohti avaruutta (niin sanottu avaruusaalto), ne kantavat huomattavan pitkien matkojen päähän, kun aallot heijastuvat ionosfääristä. Moninkertainen heijastuminen lisää kantamaa huomattavasti.

Kantavuus riippuu aallonpituudesta:

•   Pitkät ja erittäin pitkät aallot (3 kHz–300 kHz) leviävät vain maa-aaltona, koska avaruusaalto ei heijastu. Niillä on lyhyt ulottuvuus.

•   Keskipitkät aallot (300 kHz–3 MHz) leviävät maa-aaltona ja öisin myös avaruusaaltona. Niillä on keskipitkä ulottuvuus.

•   Lyhyet aallot (3 MHz–30 MHz) leviävät pääasiassa avaruusaaltona ja mahdollistavat moninkertaisen heijastumisen ansiosta maailmanlaajuisen vastaanoton.

•   Ula-aallot (30 MHz–300 MHz) leviävät vain maa-aaltona, koska avaruusaalto ei heijastu. Ne leviävät suhteellisen suoraviivaisesti valon tavoin. Niiden kantama riippuu siten maan pyöreyden vuoksi lähettäjän ja vastaanottajan antennien korkeudesta. Niiden kantama on tehosta riippuen enimmillään noin 100 km (matkapuhelimilla noin 30 km).

•   Desimetri- ja senttimetriaallot (30 MHz–30 GHz) leviävät ula-aaltojakin selvemmin valon tavoin. Ne on helppo keskittää, joten ne mahdollistavat suunnatut lähetykset pienellä teholla (maanpäälliset linkkiyhteydet). Ne voidaan ottaa vastaan vain antennilla, joka sijaitsee hyvin lähellä linkkiyhteyden suuntaisesti tai itse yhteydellä tai sen jatkolla.

Pitkiä ja keskipitkiä aaltoja käytetään vain radiolähettimissä, radiosignaalia lähettävissä hätälaitteissa jne. Sotilas- ja siviilikäyttöisessä radioviestinnässä käytetään lyhyitä aaltoja sekä ennen kaikkea ula-, desimetri- ja senttimetriaaltoja.

Edellä esitetystä ilmenee, että maailmanlaajuisesti toimiva viestintäsieppausjärjestelmä pääsee käsiksi vain lyhytaaltolähetyksiin. Kaikkia muita aaltoja käytettäessä sieppausaseman on oltava 100 kilometrin päässä tai lähempänä (esim. laivalla tai suurlähetystössä).

Käytännössä tämä merkitsee, että UKUSA-valtiot pääsevät maakuunteluasemillaan käsiksi vain hyvin pieneen osaan radioviestinnästä.

3.3.1.3. Geostationaarisen tietoliikennesatelliitin kautta välitettävä viestintä(14)

Kuten sanottu, desimetri- ja senttimetriaallot on helppo keskittää linkkiyhteyksiksi. Kun luodaan linkkiyhteys korkealla stationaarisessa tilassa olevaan viestintäsatelliittiin, joka ottaa mikroaaltosignaalin vastaan, muuntaa sen ja lähettää takaisin maan pinnalle, viestejä voidaan tällä tavoin välittää pitkien matkojen päähän ilman kaapelia. Tällaisen yhteyden kantamaa rajoittaa oikeastaan vain se, ettei satelliitti voi ottaa vastaan eikä lähettää signaalia maapallon toiselle puolelle. Siksi maailmanlaajuisen peiton aikaansaamiseksi käytetään useita satelliitteja (ks. tarkemmin luku 4). Jos UKUSA-valtiot pitävät sieppausasemia yllä tarpeen vaatimilla maapallon alueilla, ne voivat periaatteessa siepata kaiken puhelin-, faksi- ja dataliikenteen, joka kulkee mainittujen satelliittien kautta.

3.3.1.4. Sieppausmahdollisuudet lentokoneista ja laivoista käsin

On jo pitkään tiedetty, että AWACS-mallisia lentokoneita käytetään muiden ilma-alusten kattavaan paikannukseen. Näiden lentokoneiden tutkaa käytetään havaittujen kohteiden tunnistamiseen. Tunnistamisessa käytetään järjestelmää, joka kykenee paikantamaan ja luokittelemaan sähköistä säteilyä ja sovittamaan sen yhteen tutkayhteyksien kanssa. Lentokoneella ei ole erillistä SIGINT-kykyä.(15) Sen sijaan hitaasti lentävä Yhdysvaltojen laivaston vakoilulentokone EP-3 pystyy sieppaamaan mikro-, ula- ja lyhytaaltoja. Signaalit analysoidaan suoraan itse lentokoneessa, joka palvelee puhtaasti sotilaallisia tarkoituksia.(16)

Tämän lisäksi laivoja ja maan läheisyydessä olevia sukellusveneitä käytetään sotilasradioviestinnän sieppaamiseen.(17)

3.3.1.5. Sieppausmahdollisuudet vakoilusatelliiteista käsin

Jos radioaaltoja ei keskitetä siihen vaadittavilla antenneilla, ne säteilevät kaikkiin suuntiin, siis myös avaruuteen. Matalalla kiertävät viestintätiedustelusatelliitit voivat kuunnella tiedustelun kohteena olevia lähettimiä vain muutamia minuutteja kerrallaan. Tiheästi asutuilla, voimakkaasti teollistuneilla alueilla kuuntelu vaikeutuu lähettimien tiheyden vuoksi niin paljon, että yksittäisten signaalien erottaminen suodattamalla on lähes mahdotonta.(18) Nämä satelliitit eivät sovellu siviiliradioliikenteen jatkuvaan valvontaan.

Tämän lisäksi Yhdysvalloilla on korkealle (42 000 km) sijoitettuja niin sanottuja kvasistationaarisia SIGINT-satelliitteja.(19) Erona stationaarisiin viestintäsatelliitteihin on, että näiden satelliittien inklinaatio on 3–10 astetta, apogeum 39 000–42 000 km ja perigeum 30 000–33 000 km. Satelliitit eivät siten ole liikkumattomina maahan nähden, vaan ne liikkuvat monimutkaista elliptistä rataa pitkin. Siksi ne kattavat päivän kuluessa suuremman alueen ja mahdollistavat radiolähteiden jäljittämisen. Tämä ja muut julkisesti saatavilla olevat satelliittien ominaisuudet viittaavat puhtaasti sotilaalliseen käyttöön.

Vastaanotetut signaalit välitetään vastaanottoasemalle voimakkaasti yhteen pisteeseen keskitettynä 24 GHz:n taajuudella.

3.3.2.   Siepatun viestinnän automaattisen analysoinnin mahdollisuudet: suodattimien käyttö

Ulkomaista viestintää kuunneltaessa ei valvota kohdistetusti tiettyä puhelinliittymää. Pikemminkin kaikki valvottavan satelliitin tai kaapelin kautta kulkeva viestintä tai osa siitä nauhoitetaan ja suodatetaan tietokoneilla käyttämällä avainkäsitteitä. Kaiken siepatun viestinnän analysointi on näet täysin mahdotonta.

Tiettyjen liittymien kautta kulkevan viestinnän suodattaminen on yksinkertaista. Avainkäsitteillä voidaan eritellä myös fakseja ja sähköpostiviestejä. Jopa tietty ääni voidaan tunnistaa, jos se on opetettu järjestelmälle.(20) Sen sijaan sanoja, jotka puhutaan millä tahansa äänellä, ei esittelijän saamien tietojen mukaan pystytä toistaiseksi tunnistamaan riittävän täsmällisesti. Suodattamisen mahdollisuuksia rajoittavat lisäksi muut tekijät: tietokoneiden rajallinen kapasiteetti, kieliongelma ja ennen kaikkea suodatettuja viestejä lukevien ja analysoivien henkilöiden rajallinen määrä.

Suodatinjärjestelmien mahdollisuuksia arvioitaessa on myös otettava huomioon, että tällaisen "pölynimuriperiaatteella" toimivan sieppausjärjestelmän täydet tekniset mahdollisuudet jakautuvat eri aihealueille. Osa avainsanoista liittyy sotilaalliseen turvallisuuteen, osa huumekauppaan ja muihin kansainvälisen rikollisuuden muotoihin, osa on peräisin kaksikäyttötuotteilla käytävän kaupan käsitemaailmasta ja osa liittyy kauppasaartojen noudattamiseen. Osa avainkäsitteistä liittyy myös talouteen. Tämä merkitsee, että järjestelmän kapasiteetti jakautuu useille alueille. Avainsanojen rajaaminen pelkästään talouden kannalta kiinnostavalle alalle ei vastaisi poliittisen johdon tiedustelupalveluille asettamia vaatimuksia, eikä näin ole menetelty kylmän sodan päättymisen jälkeenkään.(21)

3.3.3.   Esimerkki: Saksan tiedustelupalvelu

Saksan tiedustelupalvelun (Bundesnachrichtendienst, BND) osasto 2 hankkii tietoja kuuntelemalla ulkomaista viestintää. Tämä oli aiheena Saksan perustuslakituomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa. Prosessissa julkisuuteen tulleista yksityiskohdista(22) sekä liittokanslerinvirastossa toimivan tiedustelupalvelujen koordinaattorin Ernst Uhrlaun 21.11.2000 Echelon-valiokunnassa esittämistä asioista saa käsityksen tiedustelupalvelun mahdollisuuksista satelliittiavusteisen viestinnän kuuntelussa (BND:llä ei ollut ennen toukokuuta 2001 lupaa kuunnella kaapeliyhteyksiin perustuvaa ulkomaanviestintää).

Muiden tiedustelupalvelujen mahdollisuudet saattavat olla joidenkin yksityiskohtien osalta suuremmat, mikä johtuu erilaisista oikeudellisista edellytyksistä tai siitä, että niillä on enemmän analysointihenkilökuntaa. Kaapeliviestinnän mukaan ottaminen lisää erityisesti tilastollista osumatodennäköisyyttä mutta ei välttämättä analysoitavien viestien määrää. Oikeastaan BND:n esimerkki osoittaa esittelijälle, mitä mahdollisuuksia ja strategioita ulkomaantiedustelupalveluilla on ulkomaisen viestinnän seuraamisessa, vaikkeivät tiedustelupalvelut niitä paljastakaan.

Saksan tiedustelupalvelu yrittää saada ulkomaita koskevia tietoja ulkomailta strategisella televiestinnän valvonnalla. Se merkitsee satelliittiliikenteen tutkimista hakukäsitteiden avulla (joille vaaditaan Saksassa ensin niin sanotun G10-komission(23) hyväksyntä). Määrä jakaantuu seuraavasti (vuoden 2000 tilanne): Saksasta ja Saksaan kulkee päivittäin 10 miljoonaa kansainvälistä viestintäyhteyttä, joista noin 800 000 satelliitin kautta. Hakukone suodattaa näistä vajaat 10 prosenttia (75 000 yhteyttä). Tämä rajoitus ei esittelijän näkemyksen mukaan johdu laista (teoriassa olisi saatu suodattaa 100 prosenttia ainakin ennen perustuslakituomioistuimessa käytyä prosessia) vaan teknisistä esteistä, esimerkiksi rajallisesta analysointikapasiteetista.

Myös käsiteltävien hakukäsitteiden määrää rajoittavat tekniset seikat ja hyväksymismenettely. Perustuslakituomioistuimen tuomion perusteluissa mainitaan puhtaasti muodollisten hakukäsitteiden lisäksi (Saksassa asuvien ulkomaalaisten ja siellä toimivien ulkomaisten yritysten liittymät) noin 2 000 hakukäsitettä asetekniikan leviämisen alalta, 1 000 käsitettä asekaupan alalta, 500 käsitettä terrorismin alalta ja 400 käsitettä huumekaupan alalta. Terrorismin ja huumekaupan osalta menettely tosin ei ole osoittautunut kovin menestyksekkääksi.

Hakukone testaa, esiintyykö telekseissä ja fakseissa hyväksyttyjä hakukäsitteitä. Kieliyhdistelmien automaattinen sanantunnistus ei tällä hetkellä ole mahdollista. Jos hakukäsitteitä ei löydy, viestit joutuvat automaattisesti paperikoriin. Niitä ei saa analysoida, koska analysoinnille ei ole oikeudellista perustaa. Päivittäin tulee noin viisi televiestinnän osapuolten viestiä, jotka kuuluvat Saksan perustuslakisuojan piiriin. Saksan tiedustelupalvelun strategisessa selvitystyössä pyritään löytämään mosaiikkipalasia, jotka auttavat jatkoselvityksessä. Sen tavoitteena ei ole ulkomaisen viestinnän täydellinen valvonta. Esittelijän tietojen mukaan tämä koskee myös muiden ulkomaantiedustelupalvelujen SIGINT-toimintaa.

4.   Satelliittiavusteisen viestinnän tekniikka

4.1.   Tietoliikennesatelliittien merkitys

Tietoliikennesatelliitit ovat nykyisin olennainen osa maailman televiestintäverkkoa sekä radio-, tv- ja multimediapalveluja. Siitä huolimatta satelliittiliikenteen osuus kansainvälisestä viestinnästä on viime vuosina supistunut huomattavasti Keski-Euroopassa ja se vaihtelee 0,4 prosentista 5 prosenttiin(24). Tämä johtuu optisten lasikuitukaapelien eduista. Ne voivat ottaa vastaan valtavasti enemmän liikennettä, ja yhteyksien laatu on parempi.

Myös puheviestintä välitetään nykyisin digitaalisesti. Satelliittien kautta välitettyjen digitaalisten yhteyksien kapasiteetti rajoittuu ISDN-standardilla (64 kb/s) 1890 puhekanavaan satelliittitransponderia kohti. Yhtä ainoaa lasikuitua pitkin voidaan puolestaan nykyisin välittää jo 241 920 samaa standardia vastaavaa kanavaa. Suhde on 1:128!

Lisäksi satelliittiyhteyden laatu on heikompi kuin lasikuituisen merikaapeliyhteyden. Laatupuutteet, jotka johtuvat signaalien usean sadan millisekunnin kulkuajoista, eivät juuri herätä huomiota tavallisessa puheen välityksessä – joskin aikaviivästymän pystyy havaitsemaan. Data- ja faksiyhteyksissä, jotka toteutetaan monimutkaisen "kättelymenetelmän" avulla, kaapelin edut yhteysvarmuudessa ovat selvät. Tosin vain 15 prosenttia maailman väestöstä on yhteydessä maailmanlaajuiseen kaapeliverkkoon.(25)

Joissakin sovelluksissa satelliittijärjestelmillä on siis kaikesta huolimatta tulevaisuudessakin etuja kaapeliin nähden. Muutamia esimerkkejä siviilikäytön puolelta:

•   kansallinen, alueellinen ja kansainvälinen puhelin- ja dataliikenne alueilla, jolla viestintätiheys on pieni, toisin sanoen siellä, missä kaapeliyhteyttä ei kannata toteuttaa alhaisen käyttöasteen vuoksi

•   väliaikaiset viestintäyhteydet katastrofiavussa, tilaisuuksien järjestämisessä, suurilla rakennustyömailla jne.

•   YK-tehtävät alueilla, joiden viestintäinfrastruktuuri on alikehittynyttä

•   joustava/liikkuva taloutta koskeva viestintä, jossa käytetään erittäin pieniä maa-asemia (V-SAT, ks. jäljempänä).

Satelliittien käyttäminen viestinnässä tällaisissa kohteissa johtuu seuraavista ominaisuuksista: Yhden ainoan geostationaarisen satelliitin peittoalue pystyy kattamaan lähes 50 prosenttia maapallon pinnasta, eikä vaikeakaan maasto ole este. Tällä alueella lähetys kattaa käyttäjät lähes sataprosenttisesti, olivatpa he maalla, merellä tai ilmassa. Satelliitit ovat käyttövalmiina muutamassa kuukaudessa riippumatta paikallisesta infrastruktuurista, ne ovat luotettavampia kuin kaapeli ja ne on helpompi korvata.

Kielteisinä voidaan pitää satelliittiavusteisen viestinnän seuraavia ominaisuuksia: suhteellisen pitkät signaalien kulkuajat, hitaampi eteneminen, lyhyempi käyttöikä kaapeliin verrattuna (12-15 vuotta), suurempi haavoittuvuus ja helpompi kuunneltavuus.

4.2.   Satelliittiyhteyden toimintaperiaate(26)

Kuten edellä todettiin (ks. luku 3), mikroaallot on helppo keskittää tarkoitukseen sopivilla antenneilla. Sen vuoksi kaapeli voidaan korvata radiolinkkiyhteydellä. Jos lähetys- ja vastaanottoantenni eivät ole samalla tasolla vaan pallon pinnalla, kuten maapallon tapauksessa, vastaanottoantenni "katoaa" kaarevuuden vuoksi horisontin taakse etäisyyden kasvaessa tiettyyn pisteeseen. Antenneilla ei ole enää näköyhteyttä. Tämä tilanne vallitsisi esimerkiksi Euroopan ja Yhdysvaltojen välisessä radiolinkkiyhteydessä. Antennien pitäisi olla 1,8 kilometrin korkuisissa mastoissa, jotta yhteys voitaisiin muodostaa. Jo tästä syystä tällainen mannertenvälinen radiolinkkiyhteys ei ole mahdollinen, vaikkei edes otettaisi huomioon signaalin vaimentumista matkalla ilman ja vesihöyryn vaikutuksesta. Jos radiolinkkiyhteydelle sen sijaan onnistutaan luomaan eräänlainen peili "kiinteään asemaan" korkealle avaruuteen, signaali voidaan lähettää pitkien matkojen päähän maan kaarevuudesta huolimatta samaan tapaan kuin liikennepeilillä voidaan nähdä kulman taakse. Edellä kuvattu periaate toteutetaan käyttämällä niin sanottuja geostationaarisia satelliitteja.

4.2.1.   Geostationaariset satelliitit

Kun satelliitti pannaan kiertämään maapallo 24 tunnissa päiväntasaajan suuntaisesti pyöreää rataa pitkin, se seuraa täsmälleen maapallon pyörimisliikettä. Maan pinnalta katsottuna se on n. 36 000 km korkeudessa paikoillaan – se on geostationaarisessa asemassa. Useimmat tietoliikenne- ja tv-satelliitit kuuluvat tähän satelliittityyppiin.

4.2.2.   Signaalin kulku satelliittiviestintäyhteydessä

Signaalien välitys satelliittien kautta voidaan kuvata seuraavasti:

Maa-asema lähettää kaapelia pitkin tulevan signaalin paraboliantennilla ylöspäin suunnatulla radiolinkillä ("uplink") satelliitille. Satelliitti ottaa signaalin vastaan, vahvistaa sen ja lähettää sen alaspäin suunnatulla radiolinkillä ("downlink") takaisin toiselle maa-asemalle. Sieltä signaali jatkaa matkaansa takaisin kaapeliverkkoon.

Matkaviestinnässä (satelliittiyhteyksiä hyödyntävät matkapuhelimet) signaali välitetään suoraan matkaviestintäyksiköstä satelliittiin, josta se voidaan syöttää taas maa-aseman kautta kaapeliverkkoon tai suoraan toiseen matkaviestintäyksikköön.

4.2.3.   Tärkeimmät satelliittiviestintäjärjestelmät

Yleisesti käytettävissä olevista (ei välttämättä valtion) kaapeliverkoista tuleva viestintä välitetään tarvittaessa erikokoisten satelliittijärjestelmien kautta kiinteiltä linkkiasemilta ja takaisin niille ja syötetään sitten taas kaapeliverkkoihin. Satelliittijärjestelmät jaetaan

–   maailmanlaajuisiin (esim. INTELSAT)

–   alueellisiin (mantereenlaajuisiin) (esim. EUTELSAT)

–   kansallisiin (esim. ITALSAT) satelliittijärjestelmiin.

Useimmat näistä satelliiteista ovat geostationaarisessa asemassa. Koko maailmassa 120 yksityistä yritystä pitää yllä noin 1 000 satelliittia(27).

Tämän lisäksi pohjoisimpia alueita varten on erittäin epäkeskisiä ratoja kiertäviä satelliitteja (Venäjän Molnyia-radat). Nämä satelliitit ovat yli puolet kiertoajastaan pohjoisten alueiden käyttäjien näköpiirissä. Kahdella satelliitilla voidaan periaatteessa saavuttaa alueellinen kattavuus(28), jota ei voida saavuttaa päiväntasaajan yläpuolelta geostationaarisesta asemasta käsin. Venäjän Molnyia-satelliitteja on käytetty viestintäsatelliitteina vuodesta 1974 alkaen (prototyyppi on kehitetty jo vuonna 1964). Kolmen toisiinsa nähden 120 asteen kulmassa olevan satelliitin kiertoaika on 12 tuntia, mikä varmistaa jatkuvan tiedonvälittämisen(29).

Tämän lisäksi on maailmanlaajuisesti toimiva – alun perin merellä käytettäväksi tarkoitettu – INMARSAT-matkaviestintäjärjestelmä, jonka avulla voidaan luoda satelliittipohjaisia yhteyksiä kaikkialla maailmassa. Sekin toimii geostationaaristen satelliittien avulla.

Maailmanlaajuisesti toimiva IRIDIUM-niminen satelliittimatkapuhelinjärjestelmä, joka toimi useiden matalilla radoilla eriaikaisesti kiertävien satelliittien avulla, lopetti hiljattain toimintansa taloudellisista syistä, koska sen käyttöaste ei ollut riittävä.

Lisäksi niin sanotuille VSAT-yhteyksille (VSAT = very small aperture terminal) on nopeasti kehittyvät markkinat. Kysymyksessä ovat erittäin pienet maa-asemat, joiden antennien halkaisija on 0,9–3,7 m. Yritykset käyttävät niitä omiin tarpeisiinsa (esimerkiksi videokonferensseihin) ja matkapuhelinoperaattorit väliaikaisiin yhteystarpeisiin (esimerkiksi kokoukset). Vuonna 1996 käytössä oli maailmanlaajuisesti 200 000 erittäin pientä maa-asemaa. Volkswagen AG pitää yllä 3 000:a, Renault 4 000:a, General Motors 100 000:a ja Euroopan suurin öljy-yhtiö 12 000:a VSAT-yksikköä. Viestintä kulkee avoimesti, ellei asiakas itse huolehdi salauksesta.(30)

4.2.3.1. Maailmanlaajuisesti toimivat satelliittijärjestelmät

Näillä satelliittijärjestelmillä on katettu koko maapallo sijoittamalla useita satelliitteja Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren alueelle.

INTELSAT(31)

INTELSAT (International Telecomunications Satellite Organisation) perustettiin vuonna 1964 viranomaiseksi, jonka organisaatiorakenne muistutti YK:ta ja jonka toiminnan tarkoituksena oli kansainvälisen viestinnän harjoittaminen. Jäseninä oli valtion omistamia postilaitoksia. Nykyisin INTELSATin jäseninä on 144 hallitusta. INTELSAT yksityistetään vuonna 2001.

Nykyisin INTELSATilla on 20 geostationaarista satelliittia, jotka yhdistävät yli 200 maata ja joiden palveluja vuokrataan INTELSATin jäsenille. Jäsenet pitävät yllä omia maa-asemiaan. INTELSAT Business Servicen (IBS) kautta myös muut kuin jäsenet (esimerkiksi puhelinyhtiöt, suuryritykset, kansainväliset konsernit) ovat vuodesta 1984 lähtien voineet käyttää satelliitteja. INTELSAT tarjoaa maailmanlaajuisesti erilaisia palveluja, muun muassa viestintää ja televisiopalveluja. Televiestinnän välitys tapahtuu C- ja Ku-kaistalla.

INTELSAT-satelliitit ovat tärkeimpiä kansainvälisiä tietoliikennesatelliitteja. Niiden kautta kulkee suurin osa kansainvälisestä satelliittiavusteisesta viestinnästä. Satelliitit kattavat Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren alueen (ks. luvun 5.3 taulukko).

Atlantin yllä on kymmenen satelliittia välillä 304°E–359°E, Intian alueen kattaa kuusi satelliittia välillä 62°E–110,5°E ja Tyynenmeren alueen kolme satelliittia välillä 174°E–180°E. Atlantin alueen suuri liikennetiheys katetaan alueen yllä olevilla monilla yksittäisillä satelliiteilla.

INTERSPUTNIK(32)

Vuonna 1971 yhdeksän maata perusti kansainvälisen satelliittiviestintäjärjestön INTERSPUTNIKin entisen Neuvostoliiton agentuuriksi. Sen tehtävä oli samantapainen kuin INTELSATinkin. Nykyisin INTERSPUTNIK on valtioiden välinen järjestö, jonka jäsenenä voi olla jokaisen valtion hallitus. Sillä on nykyisin 24 jäsenvaltiota (muun muassa Saksa) ja noin 40 käyttäjää (muun muassa Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta), joita edustavat niiden postilaitokset tai teleyhtiöt. Järjestön kotipaikka on Moskova.

Televiestintä välitetään C- ja Ku-kaistalla (ks. jäljempänä).

Nämäkin satelliitit (Venäjän federaation Gorizont, Express ja Express A sekä Lockhead-Martin -yhteisyrityksen LMI-1) kattavat koko maapallon: Atlantin alueella on yksi satelliitti ja toinen on suunnitteilla, Intian alueella on kolme satelliittia ja Tyynen valtameren alueella kaksi (ks. 5.3 kappaleen taulukko).

INMARSAT(33)

INMARSAT (Interim International Maritime Satellite) on tarjonnut vuodesta 1979 satelliittijärjestelmällään maailmanlaajuista matkaviestintää maalla, merellä ja ilmassa oleville käyttäjille. Lisäksi se on tarjonnut hätäradiojärjestelmän. INMARSAT syntyi Kansainvälisen merenkulkujärjestön aloitteesta valtioiden väliseksi järjestöksi. Nyttemmin INMARSAT on yksityistetty, ja sen kotipaikka on Lontoo.

INMARSAT-järjestelmä koostuu yhdeksästä satelliitista, jotka ovat geostationaarisessa asemassa. Satelliiteista neljä – INMARSAT III -sukupolvi – kattaa koko maapallon äärimmäisiä napa-alueita lukuun ottamatta. Jokainen niistä kattaa noin kolmanneksen maan pinnasta. Satelliittien asema neljän valtameren alueella (Itä- ja Länsi-Atlantti, Tyyni valtameri, Intian valtameri) merkitsee, että ne kattavat koko maapallon. Lisäksi jokaisella INMARSATilla on "spot-beam"-alueet, mikä mahdollistaa energian keskittämisen alueille, joilla on suuri viestintätiheys.

Televiestintä välitetään L- ja Ku-kaistalla (ks. jäljempänä 4.2.4).

PANAMSAT(34)

PanAmSat perustettiin vuonna 1988 maailmanlaajuisen satelliittijärjestelmän kaupalliseksi tarjoajaksi, jonka toimipaikka on Yhdysvalloissa. PanAmSatilla on nykyisin 21 satelliittia, joilla tarjotaan erilaisia televisio-, Internet- ja televiestintäpalveluja maailmanlaajuisesti, mutta pääasiassa Yhdysvalloissa.

Televiestintä välitetään C- ja KU-kaistalla. 21 satelliitista 7 kattaa Atlantin alueen, 2 Tyynenmeren alueen ja 2 Intian alueen. Muiden satelliittien peittoalueet kattavat Pohjois- ja Etelä-Amerikan. PanAmSatilla ei ole juuri merkitystä Euroopan-viestinnässä.

4.2.3.2. Alueelliset satelliittijärjestelmät

Alueelliset satelliittijärjestelmät kattavat yksittäisiä alueita tai mantereita. Niiden välittämää viestintää voidaan näin ollen ottaa vastaan vain kyseisillä alueilla.

EUTELSAT(35)

EUTELSATin perustivat 17 eurooppalaista postilaitosta vuonna 1977. Tavoitteena oli kattaa Euroopan erityistarpeet satelliittiviestinnän osalta ja tukea eurooppalaista avaruusteollisuutta. Eutelsatin kotipaikka on Pariisi, ja sen jäseninä on noin 40 valtiota. EUTELSAT on tarkoitus yksityistää vuonna 2001.

EUTELSAT pitää yllä 18 geostationaarista satelliittia, jotka kattavat Euroopan, Afrikan ja suuren osan Aasiasta ja mahdollistavat yhteyden Amerikkaan. Satelliittien sijainti on välillä 12,5°W–48°E. EUTELSAT tarjoaa lähinnä tv- (850 digitaalista ja analogista kanavaa) ja radiopalveluja (520 kanavaa), mutta se palvelee myös viestintää – ennen kaikkea Euroopan sisällä (Venäjä mukaan luettuna), esimerkiksi videokonferensseja, suurten yritysten yksityisiä verkkoja (muun muassa General Motors ja Fiat), uutistoimistoja (Reuters, AFP), finanssitietojen tarjoajia sekä liikkuvan tiedonvälityksen tarpeita.

Televiestintä välitetään Ku-kaistalla.

ARABSAT(36)

ARABSAT on EUTELSATin vastine arabialueella. Se on perustettu vuonna 1976, ja sen jäseninä on 21 arabimaata. ARABSAT-satelliitteja hyödynnetään sekä tv-lähetyksiin että viestintään.

Televiestintä välitetään pääasiassa C-kaistalla.

PALAPA(37)

Indonesialainen PALAPA-järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1995 lähtien, ja se on Eutelsatin eteläaasialainen vastine. Se kattaa Malesian, Kiinan, Japanin, Intian, Pakistanin ja muita alueen maita.

Televiestintä välitetään C- ja Ku-kaistalla.

4.2.3.2. Kansalliset satelliittijärjestelmät(38)

Monet valtiot käyttävät kansallisten tarpeiden kattamiseen omia satelliittijärjestelmiä, joilla on pienehkö peittoalue.

Ranskan televiestintäsatelliitti TELECOM palvelee muun muassa Ranskan afrikkalaisten ja eteläamerikkalaisten alueiden yhteyksiä emämaahan. Televiestintä välitetään C- ja Ku-kaistalla.

ITALSAT pitää yllä televiestintäsatelliitteja, jotka kattavat pienillä peräkkäisillä peittoalueillaan koko Italian saappaan. Vastaanotto on siten mahdollista vain Italiassa. Televiestintä välitetään Ku-kaistalla.

AMOS on israelilainen satelliitti, jonka peittoalue kattaa Lähi-idän. Televiestintä välitetään Ku-kaistalla.

Espanjan HISPASAT-satelliitit kattavat Espanjan ja Portugalin (Ku-Spots) ja välittävät espanjalaista tv-ohjelmaa Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.

4.2.4.   Taajuuksien jakaminen

Taajuuksien jakamisesta vastaa Kansainvälinen teleliitto ITU. Tietyn järjestyksen aikaansaamiseksi maailma jaettiin radioviestintätarkoituksissa kolmeen alueeseen:

1.   Eurooppa, Afrikka, entinen Neuvostoliitto, Mongolia

2.   Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Grönlanti

3.   Aasia (lukuun ottamatta alueen 1 maita), Australia ja eteläinen Tyynimeri.

Tämä historiallisen kehityksen tuloksena syntynyt jako omaksuttiin myös satelliittiviestinnän tarkoituksiin, ja se johtaa satelliittien keskittymiseen tietyille geostationaarisille vyöhykkeille.

Satelliittiviestinnän tärkeimmät taajuusalueet ovat

–   L-kaista (0,4–1,6 GHz) matkaviestintää palvelevaa satelliittiviestintää varten esim. Inmarsatin kautta

–   C-kaista (3,6–6,6 GHz) maa-asemia varten esim. Intelsatin kautta

–   Ku-kaista (10–20 GHz) maa-asemia varten esim. INTELSAT-Ku-Spot ja EUTELSAT

–   Ka-kaista (20–46 GHz) maa-asemia varten esim. sotilaallista viestintää välittäville satelliiteille (ks. 4.3 kappale)

–   V-kaista (46–56 GHz) erittäin pieniä maa-asemia varten (V-SAT).

4.2.5.   Satelliittien peittoalueet (footprints)

Peittoalueeksi ("footprint") nimitetään sitä aluetta, joka on satelliitin antennin lähetysalueella. Se voi kattaa enimmillään 50 prosenttia maapallon pinnasta tai se voidaan rajata pieniin alueellisiin kohteisiin keskittämällä signaali.

Mitä suurempi on lähetetyn signaalin taajuus, sitä tehokkaammin se voidaan keskittää ja sitä pienempi on näin ollen signaalin peittoalue. Keskittämällä satelliitin signaali pienemmälle peittoalueelle sen energiaa voidaan kasvattaa. Mitä pienempi peittoalue, sitä voimakkaampi signaali voi olla ja vastaavasti sitä pienemmät vastaanottoantennit tarvitaan.

Asiaa tarkennetaan seuraavassa lyhyesti INTELSAT-satelliittien osalta(39):

INTELSAT-satelliittien peittoalueet on jaettu erilaisiin vyöhykkeisiin:

Kunkin satelliitin yleinen peittoalue ("global beam", G) kattaa noin kolmanneksen maapallon pinnasta.

Ns.   hemi-beams-alueet (H) kattavat alueen, joka on hieman alle puolet global-beamin pinnasta. Zone-beams (Z) kattavat tietyt maapallon vyöhykkeet. Ne ovat pienempiä kuin hemi-beams-alueet. Näiden lisäksi on vielä niin sanotut spot-beams-alueet, jotka ovat pieniä, tarkkoja peittoalueita (ks. jäljempänä).

C-alueen taajuuksia on Global-, Hemi- ja Zone-Beam-alueilla. Spot-Beam-alueilla on Ku-alueen taajuuksia.

4.2.6.   Maa-asemille tarvittavat antennikoot

Maanpäällisinä vastaanottoantenneina käytetään paraboliantenneja, joiden halkaisija on 0,5–30 metriä. Parabolipeili heijastaa kaikki tulevat aallot ja keskittää ne yhteen polttopisteeseen. Polttopisteessä sijaitsee varsinainen vastaanottojärjestelmä. Mitä suurempi signaalin energia on vastaanottopaikalla, sitä pienempi voi olla paraboliantennin halkaisija.

Tämän kertomuksen yhteydessä suoritetun tutkimuksen tarkoituksen kannalta on ratkaisevaa, että osa mannertenvälisestä viestinnästä kulkee C-alueella Intelsat-satelliittien ja muiden satelliittien (esim. Intersputnikin) global-beam-alueilla. Tällöin vastaanottoon tarvitaan joissakin tapauksissa halkaisijaltaan noin 30-metrisiä satelliittiantenneja (ks. luku 5). 30-metrisiä antenneja tarvittiin myös viestintäsatelliittien ensimmäisiin sieppausasemiin, koska ensimmäisen Intelsat-sukupolven aikana käytettiin vain global-beameja ja signaalin välitys oli vielä paljon kehittymättömämpää kuin nykyisin. Näitä lautasia, joista osa on halkaisijaltaan yli 30-metrisiä, käytetään edelleen omilla asemillaan, vaikkeivät ne olekaan teknisesti enää aivan välttämättömiä (katso 5.2.3. kappale).

Tyypilliset antennit, joita tarvitaan nykyisin Intelsat-viestinnässä C-alueella, ovat halkaisijaltaan 13–20 m.

Intelsat-satelliittien mutta myös muiden satelliittien Ku-spotteihin (EUTELSAT-KU-kaista, Amosin Ku-kaista jne.) tarvitaan antenneja, joiden halkaisija on 2–15 metriä.

Pienimpiin maa-asemiin, jotka toimivat V-kaistalla ja joiden signaali voidaan suuren taajuuden ansiosta keskittää vielä voimakkaammin kuin Ku-kaistalla, riittää halkaisijaltaan 0,5–3,7 metrin antenni (esim. EUTELSATin tai INMARSATin VSATit).

4.3.   Sotilastarkoituksiin harjoitettava satelliittiviestintä

4.3.1.   Yleistä

Viestintäsatelliitit ovat merkittäviä myös sotilaallisella alalla. Monet maat, kuten Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Venäjä, käyttävät sotilaallisiin tarkoituksiin omia geostationaarisia satelliittejaan, joiden avulla voidaan harjoittaa muista viestinnänvälittimistä erillistä maailmanlaajuista viestintää. Yhdysvalloilla on 32 maata kiertävää satelliittia, jotka ovat 10 asteen välein toisistaan. Tästä huolimatta myös sotilaallisessa viestinnässä hyödynnetään kaupallisia geostationaarisia satelliitteja.

4.3.2   Sotilaskäytössä olevat taajuudet

Sotilaallista viestintää harjoitetaan 4–81 GHz:n taajuusalueella. Sotilaallisen viestinnän satelliitit hyödyntävät yleensä 3–30 GHz:n X-kaistaa (SHF) ja 20–46 GHz:n Ka-kaistaa (EHF).

4.3.3   Vastaanottoasemien koko

Vastaanottoasemat jaotellaan liikkuviin asemiin, jotka voivat olla kooltaan vain joitakin desimetrejä, ja kiinteisiin asemiin, joiden halkaisija ei yleensä ylitä 11 metriä. Tosin DSCS-satelliittiviestinnän vastaanottamisessa käytetään kahta antennityyppiä, joiden halkaisija on 18 metriä.

4.3.4   Esimerkkejä sotilasviestinnässä käytettävistä satelliiteista

Yhdysvaltojen MILSTAR-ohjelmassa (Military Strategy, Tactical and Relay Satellite System) käytetään 6 geostationaarista satelliittia, joiden avulla Yhdysvaltojen sotilasvoimat voivat harjoittaa maailmanlaajuisesti viestintää sekä pienten maa-asemien, lentokoneiden, laivojen ja kenttäradioiden välillä että komentotasolla. Koska satelliitit ovat yhteydessä toisiinsa, järjestelmää voidaan edelleen käyttää maailmanlaajuisesti, vaikka kaikki Yhdysvaltojen ulkopuolella olevat maa-asemat lakkaisivat toimimasta.

DSCS-järjestelmä (Defence Satellite Communication System) mahdollistaa sekin maailmanlaajuisen viestinnän 5 geostationaarisen satelliitin avulla. Yhdysvaltain sotilasyksiköt ja eräät hallituksen viranomaiset käyttävät tätä viestintäjärjestelmää.

Brittiläinen SKYNET-järjestelmä on myös maailmanlaajuisesti käytettävissä.

Ranskan Syracuse- ja Italian SICRAL-järjestelmässä sekä Espanjan järjestelmässä hyödynnetään "kyyditettävänä" kansallisia siviiliviestintäsatelliitteja siten, että alueellisesti rajatun sotilasviestinnän käytettävissä on X-kaista.

Venäläiset varmistavat sotavoimiensa viestinnän Molnyia-satelliittien X-kaistalla toimivien tutkavastaajien avulla.

Nato käyttää omia viestintäsatelliittejaan (NATO IIID, NATO IVA ja IVB). Satelliitit välittävät sotilasyksiköiden kesken puhetta, teleksviestejä ja tietoja.

5.   Epäsuorat todisteet vähintään yhden maailmanlaajuisen sieppausjärjestelmän olemassaolosta

5.1.   Miksi epäsuora todistusaineisto?

Tiedustelupalvelut eivät luonnollisesti paljasta työnsä yksityiskohtia. UKUSA-valtioiden ulkomaantiedustelupalvelut eivät ainakaan antaneet virallista ilmoitusta siitä, että ne pitävät yhdessä yllä maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää. Todiste on siksi löydettävä keräämällä mahdollisimman paljon aihetodisteita, joista muodostuu vakuuttava todistusaineisto.

Tällainen todisteaineisto koostuu seuraavista kolmesta aihetodiste-elementistä:

–   Todiste siitä, että UKUSA-valtioiden ulkomaantiedustelupalvelut sieppaavat yksityistä ja kaupallista viestintää.

–   Todiste siitä, että niillä maapallon alueilla, jotka ovat välttämättömiä ei-sotilaallisen viestintäsatelliittijärjestelmän toiminnan kannalta, on UKUSA-valtioiden ylläpitämiä sieppausasemia.

–   Todiste siitä, että näiden valtioiden välillä on tiedustelupalveluja koskeva huomattavasti tavanomaista pitemmälle menevä liitto. Liiton olemassaolon kannalta on epäolennaista, meneekö se niin pitkälle, että kumppaneilta otetaan vastaan sieppaustoimeksiantoja ja siepattu raakamateriaali toimitetaan näille suoraan ilman omaa analysointia. Tällä kysymyksellä on merkitystä vain silloin, kun kysymys on sieppausliiton sisäisestä hierarkiasta.

5.1.1.   Todiste ulkomaantiedustelupalvelujen sieppaustoiminnasta

Ainakin demokratioissa tiedustelupalvelut toimivat lakien pohjalta ja laeissa määritetään tiedustelupalvelujen tavoitteet ja/tai niiden valtuudet. On siten helppo todistaa, että useissa näistä valtioista on ulkomaantiedustelupalveluja, jotka sieppaavat siviiliviestintää. Tämä koskee myös viittä niin sanottua UKUSA-valtiota, jotka kaikki pitävät yllä kyseisiä palveluja. Kunkin yksittäisen maan osalta ei tarvita lisätodisteita siitä, että ne sieppaavat maasta lähtevää ja maahan tulevaa viestintää. Oman maan alueelta on mahdollista siepata myös osa satelliittiviestinnästä, joka on tarkoitettu ulkomailla oleville vastaanottajille. Missään viidestä UKUSA-valtiosta ei ole minkäänlaisia lainsäädännöllisiä rajoitteita, joiden perusteella tiedustelupalvelut eivät saisi tehdä sitä. Ulkomaisen televiestintäliikenteen strategisen valvonnan sisäinen logiikka ja sen ainakin osaksi julkinen tavoite antavat erittäin hyvän syyn olettaa, että tiedustelupalvelut todella toimivat niin.(40)

5.1.2.   Todiste asemista maantieteellisesti välttämättömillä alueilla

Ainoa tekijä, joka rajoittaa yritystä rakentaa maailmanlaajuinen satelliittipohjaisen viestinnän valvontajärjestelmä, johtuu juuri kyseisen viestinnän tekniikasta. Mistään kohdasta ei voida siepata kaikkea satelliittiviestintää (ks. luku 4.2.5).

Maailmanlaajuisesti toimiva sieppausjärjestelmä voitaisiin rakentaa kolmen edellytyksen täyttyessä:

–   Järjestelmän ylläpitäjävaltiolla on omia alueita kaikissa välttämättömissä maapallon osissa.

–   Ylläpitäjällä on kaikissa välttämättömissä maapallon osissa osin omia alueita ja osin vierailuoikeus sekä oikeus pitää yllä ja käyttää asemia muissa tarvittavissa maapallon osissa.

–   Ylläpitäjä on tiedustelupalveluun keskittyvä valtioiden liitto, joka pitää yllä järjestelmää välttämättömissä maapallon osissa.

Mikään UKUSA-valtioista ei pystyisi pitämään yksin yllä maailmanlaajuista järjestelmää. Yhdysvalloilla ei ainakaan virallisesti ole siirtomaita. Kanadalla, Australialla ja Uudella-Seelannilla ei liioin ole omaa valtion aluetta maan varsinaisen alueen ulkopuolella. Yhdistynyt kuningaskuntakaan ei voisi yksin pitää yllä maailmanlaajuista järjestelmää.

5.1.3.   Todiste tiiviistä tiedustelupalveluja koskevasta liitosta

Sen sijaan ei ole selvitetty, työskentelevätkö UKUSA-valtiot tiedustelupalvelun alalla yhdessä ja millä tavoin. Yleensä tiedustelupalvelujen yhteistoiminta on kahdenvälistä ja perustuu analysoidun aineiston vaihtoon. Monenkeskinen liitto on jo hyvin epätavallinen. Jos lisäksi vaihdetaan säännöllisesti käsittelemätöntä aineistoa, kysymys on aivan uudenlaisesta toiminnasta. Tämänkaltaisen liiton olemassaolo voidaan osoittaa vain aihetodisteiden avulla.

5.2.   Miten satelliittiviestinnän sieppausasema tunnistetaan?

5.2.1.   Kriteeri 1: laitokseen pääsy

Postin, radioiden ja tutkimuslaitosten suurilla antenneilla varustetut asemat ovat vierailijoille avoimia ainakin, jos nämä ilmoittautuvat etukäteen. Sen sijaan sieppausasemat eivät ole avoimia. Ne ovat yleensä muodollisesti armeijan ylläpitämiä, ja armeija myös vastaa ainakin osittain sieppaamisen teknisestä toteuttamisesta. Yhdysvalloissa ylläpidetyt asemat, esim. Naval Security Group (NAVSECGRU), Yhdysvaltain armeijan turvallisuus- ja tiedustelupalvelu (INSCOM) ja Yhdysvaltojen ilmavoimien Air Intelligence Agency (AIA) vastaavat asemien käytöstä yhdessä NSA:n kanssa. Britannialaisia asemia käyttää tiedustelupalvelu GCHQ yhdessä ilmavoimien (RAF) kanssa. Tämä järjestely takaa laitoksen tiukan valvonnan ja auttaa samalla toiminnan peittämisessä.

5.2.2.   Kriteeri 2: antennien ominaisuudet

Kriteerin 1 täyttävissä laitoksissa on erilaisia antenneja, jotka eroavat toisistaan luonteeltaan. Niiden muoto kertoo laitteiden käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi korkeiden sauva-antennien ympyränmuotoisia ryhmiä (niin sanottuja wullenweber-antenneja) käytetään radiosignaalien suunnan määrittämiseen. Tätä tarkoitusta palvelevat myös ympyrämäisesti ryhmitetyt vinoneliön muotoiset antennit (niin sanotut pusher-antennit). Kaikista suunnista tulevien signaalien vastaanottoon tarkoitettuja antenneja (suuntausantennit), jotka näyttävät valtavilta perinteisiltä tv-antenneilta, käytetään suuntaamattomien radiosignaalien sieppaukseen. Satelliittisignaalien vastaanottoon käytetään sen sijaan pelkästään paraboliantenneja. Jos paraboliantennit sijaitsevat avoimesti maastossa, niiden sijaintipaikan, korkeuskulman ja suuntakulman avulla voidaan laskea, minkä satelliitin lähetyksiä ne ottavat vastaan. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi Ison-Britannian Morwenstowissa, Yhdysvaltojen Yakimassa tai Sugar Grovessa. Useimmiten paraboliantennit ovat kuitenkin pallonmuotoisten valkoisten suojusten (niin sanottujen radomien) peitossa. Ne suojaavat antenneja mutta peittävät myös niiden suuntauksen.

Jos sieppausaseman alueella on paraboliantenneja tai radomeja, asemalla otetaan varmasti vastaan satelliittien signaaleja. Tämän perusteella ei tosin vielä tiedetä, minkälaisista signaaleista on kysymys.

5.2.3.   Kriteeri 3: antennin koko

Kriteerin 1 täyttävien laitosten satelliittivastaanottoantenneja voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin:

–   sotilasviestintäsatelliittien vastaanottoasemat

–   vakoilusatelliittien vastaanottoasemat (kuvat, tutka)

–   SIGINT-satelliittien vastaanottoasemat

–   ei-sotilaallisten viestintäsatelliittien vastaanottoasemat.

Antenneista tai suojuksista (radomeista) ei näe ulkoapäin, mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Tarkoitus voidaan kuitenkin päätellä osittain antennien halkaisijan pituuden perusteella. Siviiliviestintäsatelliittien antenneilla, joilla otetaan vastaan satelliittipohjaisen kansainvälisen ei-sotilaallisen viestinnän yleistä peittoaluetta ("global beam") C-kaistalla, on tietyt tekniset vähimmäiskoot. Näiden satelliittien ensimmäistä sukupolvea käytettäessä tarvittiin halkaisijaltaan noin 25–30 metrin antenneja, nykyisin riittää 15–20 metrin halkaisija. Siepattujen signaalien automaattinen tietokonesuodatus vaatii mahdollisimman hyvää laatua, joten tiedustelupalvelun tarkoituksiin valitaan suurehko antennikoko. Sotilasviestinnän komentokeskuksissa käytetään kahta antennityyppiä (AN/FSC-78 ja AN/FSC-79), joiden halkaisija on n. 18 metriä. Useimpien sotilasviestinnässä käytettävien antennien halkaisija on kuitenkin selvästi pienempi, koska antennien on oltava liikuteltavissa (taktiset asemat).

SIGINT-satelliittien maa-asemat tarvitsevat ainoastaan pieniä antenneja, mikä johtuu asemalle palautettavan signaalin ominaisuuksista (suuret paketit ja suurtaajuus). Sama pätee vakoilusatelliittien signaaleja vastaanottaviin antenneihin.

Jos laitoksessa on vähintään kaksi halkaisijaltaan yli 18-metristä satelliittiantennia, siellä seurataan varmasti siviiliviestintää. Jos laitoksella on Yhdysvaltain sotilasvoimien edustajia, voidaan toista antenneista käyttää sotilasviestinnän seuraamiseen.

5.2.4.   Kriteeri 4: Viralliselta taholta saatu selvitys

Eräiden asemien tehtävistä on saatu tarkempia tietoja virallisilta tahoilta. Tässä yhteydessä virallisina lähteinä pidetään hallitukselta tai sotilasyksiköiltä itseltään saatuja tietoja.

Jos tämä kriteeri täyttyy, asema voidaan luokitella siviiliviestinnän kuunteluasemaksi muihin edellä mainittuihin kriteereihin turvautumatta.

5.3.   Julkiset tiedot tunnetuista sieppausasemista

5.3.1.   Menetelmä

Sen selvittämiseksi, mitkä asemat täyttävät kappaleessa 5.2 mainitut kriteerit ja ovat osa maailmanlaajuista kuuntelujärjestelmää ja mitä tehtäviä niillä on, arvioitiin asiaa koskevaa, osaksi keskenään ristiriitaista, kirjallisuutta (Hager(41), Richelson(42), Campbell(43)), asiakirjoja, joita ei enää ole luokiteltu salaisiksi(44), Federation of American Scientists -yhdistyksen kotisivua(45) sekä toiminnan harjoittajien(46) (NSA, AIA ym.) kotisivuja ja muita Internetin julkaisuja. Uuden Seelannin hallitus on antanut virallisen selvityksen Waihopailla sijaitsevan aseman tehtävistä(47) Lisäksi koottiin viestintäsatelliittien peittoalueet, laskettiin antennien tarvittava koko ja sijoitettiin ne mahdollisten asemien kanssa maailman kartalle.

5.3.2.   Tarkka analyysi

Arviointia koskevat seuraavat satelliittiviestinnän fysiikkaan liittyvät periaatteet (katso myös kappale 4):

–   Satelliittiantenni voi ottaa vastaan vain sen, mikä on antennin senhetkisellä peittoalueella. Pääasiassa C- tai Ku-alueella tapahtuvan viestinnän vastaanottamiseksi antennin on sijaittava niiden peittoalueiden sisällä, jotka sisältävät C- tai Ku-alueen.

–   Jokaista yleistä peittoaluetta varten tarvitaan yksi satelliittiantenni, myös siinä tapauksessa että kahden satelliitin peittoalueet ovat päällekkäin.

–   Jos satelliitilla on useampia peittoalueita kuin yleinen peittoalue, yhdellä ainoalla satelliittiantennilla ei voida poimia kaikkea satelliitin välittämää viestintää, koska yksi ja sama satelliittiantenni ei voi olla satelliitin kaikilla peittoalueilla. Yhden satelliitin hemi beams-alueen tai yleisen peittoalueen poimimiseksi tarvitaan siis kaksi satelliittiantennia eri alueilla (katso peittoalueiden esittely kappaleessa 4). Jos alueita on vielä useampia (zone beams- ja spot beams-alueet), tarvitaan useampia satelliittiantenneja. Satelliitin toisensa peittävät alueet voidaan periaatteessa poimia yhdellä satelliittiantennilla, koska teknisesti on mahdollista erottaa eri taajuusalueita vastaanottamisen yhteydessä, mutta tämä johtaa signaalin ja taustahälyn pahempaan sekoittumiseen.

Lisäksi kappaleessa 5.2 mainitut edellytykset ovat voimassa: laitoksiin pääsy on kielletty, koska ne ovat armeijan ylläpitämiä(48), satelliittien signaalien vastaanottamiseksi tarvitaan lautasantennia ja C-alueen poimimiseksi yleisellä peittoalueella satelliittiantennin koon on oltava vähintään 30 metriä, jos kyseessä on Intelsat-satelliittiantennin ensimmäinen sukupolvi, tai 15–18 metriä, jos kyseessä ovat seuraavat sukupolvet. Eräiden asemien luokittelu salakuunteluasemiksi perustuu asiasta saatuihin virallisiin selvityksiin.

5.3.2.1. Intelsatin kehitys ja asemien rakentaminen samanaikaisesti

Maailmalaajuisen kuuntelujärjestelmän on kasvettava yhdessä viestinnän kehityksen kanssa. Satelliittiviestinnän on siten käynnistyttävä samaan aikaan asemien perustamisen kanssa, ja uusien satelliittisukupolvien käyttöönoton tulee tapahtua samaan aikaan uusien asemien perustamisen ja uusien kulloisetkin vaatimukset täyttävien satelliittiantennien rakentamisen kanssa. Asemien ja satelliittiantennien lukumäärän on noustava silloin, kun se on välttämätöntä viestinnän vastaanottamiseksi.

Samoin jos jossakin peittoalueet lisääntyvät ja perustetaan uusia asemia ja rakennetaan uusia satelliittiantenneja, kyseessä ei ole sattuma, vaan sitä voidaan pitää merkkinä kuunteluaseman olemassaolosta.

Koska Intelsat-satelliitit kattoivat ensimmäisinä viestintäsatelliitteina koko maapallon, on loogista, että asemat lisääntyvät ja kasvavat samaan aikaan Intelsat-sukupolvien kanssa.

Ensimmäinen maailmanlaajuinen sukupolvi

Ensimmäinen Intelsat-satelliitti (Early Bird) laukaistiin geostationaariselle radalle jo vuonna 1965. Sen siirtokapasiteetti oli vielä pieni ja peittoalue oli vain pohjoinen pallonpuolisko.

Toisen ja kolmannen Intelsat-sukupolven avulla, jotka otettiin käyttöön vuosina 1967 ja 1968, katettiin ensimmäistä kertaa koko maapallo. Satelliittien yleiset peittoalueet kattoivat Atlantin, Tyynen valtameren ja Intian valtameren alueet. Pienempiä peittoalueita ei vielä ollut. Kaiken viestinnän poimimiseksi tarvittiin vielä kolme satelliittiantennia. Koska Euroopan alueen peitti kaksi yleistä peittoaluetta, voitiin tällä alueella poimia yhdellä asemalla kahden eri tavalla suunnatun satelliittiantennin avulla kahden satelliitin maailmanlaajuinen peittoalue.

Intelsatin ensimmäinen maailmanlaajuisesti toimiva sukupolvi

Yhdysvaltojen koillisosaan perustettiin 1970-luvun alussa Yakima-asema ja Etelä-Englantiin perustettiin vuosina 1972/1973 Morwenstow. Yakimassa oli jo tuolloin suuri antenni (suunnattu Tyynelle valtamerelle), ja Morwenstowissa kaksi suurta antennia (toinen suunnattu Atlantille ja toinen Intian valtamerelle). Näiden asemien sijainnin ansiosta kaiken viestinnän poiminen oli mahdollista.

Toinen maailmanlaajuinen sukupolvi

Intelsat-satelliittien toinen sukupolvi (IV ja IVA) kehitettiin ja laukaistiin geostationääriselle radalle 70-luvulla (1971 ja 1975). Uusilla satelliiteilla, jotka kattoivat myös koko maapallon ja joilla oli useita (4 000–6 000) puhelukanavaa, oli global beam-alueen lisäksi pohjoisella pallonpuoliskolla myös zone beams -alueita (katso kappale 4). Yksi zone beams -alue peitti Yhdysvaltojen itäosat, yksi länsiosat, yksi Länsi-Euroopan ja yksi Itä-Aasian. Kahdella asemalla ja niillä sijaitsevilla kolmella antennilla ei siis enää voitu poimia kaikkea viestintää. Olemassa olevista asemista Yakiman asemalla voitiin poimia Yhdysvaltojen länsiosan zone beams -alue ja Morwenstowin asemalla Euroopan zone beams -alue. Kahden muun zone beams -alueen poimimiseksi oli tarpeen perustaa asema Yhdysvaltojen itäosaan ja toinen Itä-Aasiaan.

Intelsatin toinen maailmanlaajuinen sukupolvi

70-luvun lopulla perustettiin Sugar Grove -asema Yhdysvaltojen itäosaan (asema oli jo olemassa Neuvostoliiton viestinnän kuuntelua varten), ja sen toiminta käynnistyi vuonna 1980. Samoin 70-luvulla perustettiin asema Hongkongiin.

Näin ollen 80-luvulla voitiin neljän aseman avulla – Yakima, Morwenstow, Sugar Grove ja Hongkong – kuunnella maailmanlaajuisesti Intelsat-satelliitin viestintää.

Myöhempien Intelsat-sukupolvien vuoksi, joilla oli global beams -alueen ja hemi beams -alueen lisäksi zone beams- ja spot beams -alueita, oli välttämätöntä perustaa uusia asemia eri puolille maailmaa. Tässä yhteydessä toistaiseksi saatujen tietojen perusteella on vaikea saada asiakirjoihin perustuvaa näyttöä uusien asemien perustamisen ja uusien satelliittiantennien rakentamisen välisestä yhteydestä.

Koska lisäksi asemia koskeva tieto on vaikeasti saatavilla, ei ole mahdollista selvittää tarkasti, mitkä asemat poimivat kunkin satelliitin peittoalueet. Voidaan kuitenkin havaita, minkä peittoalueiden alueella tunnetut asemat sijaitsevat.

5.3.2.2. Maailmanlaajuinen peitto viestintäsatelliitteja kuuntelevien asemien avulla

Nykyisin maailmanlaajuinen satelliittiviestintä hoidetaan Intelsat-, Inmarsat- ja Intersputnik-satelliittien avulla. Jako kolmeen peittoalueeseen (Intian valtameren, Tyynen valtameren ja Atlantin alueet) on säilytetty. Jokaisella peittoalueella on asemia, jotka täyttävät kuunteluasemille tyypilliset kriteerit:

Intian valtameren yläpuolella olevat satelliitit:

INTELSAT 604 (60°E), 602 (62°E), 804 (64°E), 704 (66°E)

EXPRESS 6A (80°E)

INMARSAT Intian valtameren alue

Geraldton, Australia

Pine Gap, Australia

Morwenstow, Englanti

Menwith Hill, Englanti

INTELSAT APR1 (83°), APR-2 (110,5°)

Geraldton, Australia

Pine Gap, Australia

Misawa, Japani

Tyynen valtameren yläpuolella olevat satelliitit:

INTELSAT 802 (174°), 702 (176°), 701 (180°)

GORIZONT 41 (130°E), 42 (142°E), LM-1 (75°E)

INMARSAT Tyynen valtameren alue

Waihopai, Uusi-Seelanti

Geraldton, Australia

Pine Gap, Australia

Misawa, Japani

Yakima, USA – vain Intelsat ja Inmarsat

Atlantin yläpuolella olevat satelliitit:

INTELSAT 805 (304,5°), 706 (307°), 709 (310°)

601 (325,5°), 801 (328°), 511(330,5°), 605 (332,5°), 603 (335,5°), 705 (342°)

EXPRESS 2 (14°W), 3A (11°W)

INMARSAT atlantischer Bereich

Sugar Grove, USA

Sabana Seca, Puerto Rico

Morwenstow, Englanti

Menwith Hill, Englanti

INTELSAT 707 (359°)

Morwenstow, Englanti

Menwith Hill, Englanti

Näin voidaan osoittaa, että viestinnän kuuntelu on mahdollista maailmanlaajuisesti.

Lisäksi on muita asemia, jotka eivät täytä antennin koon kriteeriä ja joista ei ole saatu muuta yksiselitteistä näyttöä, mutta jotka voisivat kuitenkin olla osa maailmanlaajuista kuuntelujärjestelmää. Näillä asemilla voidaan esimerkiksi poimia sellaisten satelliittien zone beams- tai spot beams -alueita, joiden global beams -aluetta kuuntelevat muut asemat tai joiden global beams -alueita varten ei tarvita suurta antennia.

5.3.2.3. Asemien yksityiskohtainen esittely

Asemien yksityiskohtaisessa kuvauksessa erotetaan toisistaan asemat, jotka selvästi kuuntelevat viestintäsatelliitteja (kappaleessa 5.2. esitetyt kriteerit) ja asemat, joiden tehtäviä ei pystytä määrittämään varmasti edellä mainittujen kriteerien avulla.

5.3.2.3.1. Viestintäsatelliittien kuunteluun tarkoitetut asemat

Seuraavat asemat täyttävät kappaleessa 5.2 esitetyt kriteerit, joita voidaan pitää merkkeinä viestintäsatelliittien kuunteluun tarkoitetuista asemista:

Yakima, Yhdysvallat (120°W, 46°N)

Asema perustettiin 1970-luvulla samaan aikaan ensimmäisen satelliittisukupolven kanssa. Vuodesta 1995 siellä on toiminut Air Intelligence Agency (AIA) sekä 544. tiedusteluryhmä (554. Intelligence Group (IG), Detachment 4). Siellä toimii myös merivoimien turvallisuusryhmä (NAVSECGRU). Alueelle on asennettu kuusi satelliittiantennia, joiden koosta lähdemateriaalissa ei ole tietoa. Hager kuvaa satelliittiantennit suuriksi ja olettaa, että ne on suunnattu Tyynen valtameren yläpuolella oleviin Intelsat-satelliitteihin (2 antennia) ja Atlantin yläpuolella oleviin satelliitteihin sekä Inmarsat-satelliitteihin (2 antennia).

Yakiman perustaminen samaan aikaan ensimmäisen Intelsat-sukupolven kanssa sekä 544. tiedusteluryhmän tehtävien yleinen kuvaus antavat ymmärtää, että asemalla on rooli kansainvälisen viestinnän kuuntelussa. Toinen merkki siitä on Yakiman sijainti lähellä tavanomaista satelliittien vastaanottoasemaa, joka sijaitsee vain sata mailia Yakimasta pohjoiseen.

Sugar Grove, Yhdysvallat (80°W, 39°N)

Sugar Grove perustettiin samaan aikaan Intelsat-satelliittien toisen sukupolven käyttöönoton kanssa 70-luvun lopulla. Sinne on sijoitettu NAVSECGRU sekä AIA ja 544. tiedusteluryhmä, IG (Detachment 3). Asemalla on eri lähteiden mukaan 10 satelliittiantennia, joista kolme on kooltaan yli 18 metriä (18,2 m, 32,3 m ja 46 m), ja niiden tehtävä on siten selvästi viestintäsatelliittien kuuntelu. 544. IG:n Detachment 3:n yhtenä tehtävänä on tarjota tiedustelutukea viestintäsatelliittien tietojen keräämiseksi merivoimien kenttäasemien avulla(49).

Lisäksi Sugar Grove sijaitsee lähellä (60 mailia) Etamin tavanomaista satelliittien vastaanottoasemaa.

Sabana Seca, Puerto Rico (66°W, 18°N)

NAVSECGRU sijoitettiin Sabana Secaan vuonna 1952. Vuodesta 1995 lähtien siellä ovat toimineet myös AIA ja 554 IG (Detachment 2). Asemalla on ainakin yksi antenni, jonka halkaisija on 32 metriä, sekä neljä pienempää antennia.

Aseman tehtävä on virallisten tietojen mukaan satelliittiviestinnän käsittely (performing satellite communication processing), salausta ja viestintää koskevat palvelut sekä merivoimien ja puolustusministeriön tehtävien tukeminen (mm. Comsatin tietojen keruu) (tiedot 544. IG:n kuvauksesta). Tulevaisuudessa Sabana Secan on tarkoitus olla ensimmäinen kenttäasema, jota käytetään satelliittiviestinnän analysointiin ja käsittelyyn.

Morwenstow, Englanti (4°W, 51°N)

Morwenstow perustettiin samoin kuin Yakima samaan aikaan Intelsat-satelliittien ensimmäisen sukupolven kanssa 70-luvun alussa. Morwenstowin toimintaa harjoittaa Ison-Britannian viestintäpalvelu (GCHQ). Asemalla on noin 21 satelliittiantennia, joista kolmen halkaisija on 30 metriä ja muiden koosta ei ole tietoa.

Aseman tehtävistä ei ole virallisia tietoja. Satelliittiantennien koko ja lukumäärä sekä aseman sijainti vain 110 kilometrin päässä Goonhillyssä sijaitsevasta valtion puhelinlaitoksen asemasta eivät jätä sijaa epäilyksille sen tehtävästä viestintäsatelliittien kuunteluasemana.

Menwith Hill, Englanti (2°W, 53°N)

Menwith Hill perustettiin vuonna 1956. Vuonna 1974 käytössä oli jo kahdeksan antennia. Nykyisin asemalla on noin 30 satelliittiantennia, joista noin kahdentoista halkaisija on yli 20 metriä. Menwith Hillissä britit ja amerikkalaiset toimivat yhteistyössä. Ainakin yhtä suurista antenneista (AN/FSC-78) käytetään sotilasviestinnän vastaanottamiseen, mutta on varmaa, että kaikki niistä eivät ole tässä käytössä. Yhdysvaltojen yksiköistä siellä on NAVSECGRU, AIA (451. IOS) sekä INSCOM, joka vastaa aseman johdosta. Maa, jolla Menwith Hill sijaitsee, kuuluu Ison-Britannian puolustusministeriölle ja on vuokrattu Yhdysvaltojen hallitukselle. Virallisen tiedon mukaan aseman tehtävänä on tarjota nopeita radioyhteyksiä ja ohjata viestinnän tutkimusta. Richelssonin ja Federation of American Scientists -yhdistyksen mukaan Menwith Hill on sekä vakoilusatelliittien että venäläisten viestintäsatelliittien kuunteluasema.

Geraldton, Australia (114°O, 28°S)

Asema on ollut olemassa 90-luvun alusta lähtien. Aseman toimintaa johtaa Australian salainen palvelu (DSD). Aikaisemmin Hongkongiin sijoitetut britit kuuluvat nyt aseman miehitykseen. Hagerin mukaan neljä samankokoista satelliittia, joiden halkaisija on noin 20 metriä, on suunnattu Intian valtameren ja Tyynen valtameren yläpuolella oleviin satelliitteihin.

Australian parlamentissa valan vannoneen asiantuntijan mukaan Geraldtonissa kuunnellaan siviiliviestintäsatelliitteja.(50)

Pine Gap, Australia (133°O, 23°S)

Pine Gapin asema perustettiin vuonna 1966. Sitä johtaa Australian salainen palvelu (DSD). Noin puolet sinne sijoitetuista 900 henkilöstä on amerikkalaisia CIA:n ja NAVSECGRU:n edustajia.(51)

Pine Gapissa on 18 satelliittiantennia, joista yhden halkaisija on noin 30 metriä ja yhden noin 20 metriä. Virallisten tietojen sekä eri lähteiden tietojen mukaan asema on ollut alusta lähtien Signit-satelliittien maa-asema. Sieltä käsin valvotaan ja ohjataan useita vakoilusatelliitteja ja otetaan vastaan, työstetään ja analysoidaan signaaleja. Suuret satelliittiantennit puhuvat myös viestintäsatelliittien kuuntelun puolesta, koska Signit-satelliitteja varten ei tarvita suuria satelliittiantenneja. Vuoteen 1980 asti Australia oli suljettu pois signaalien käsittelystä vastaavasta osastosta, mutta nykyään australialaisilla on vapaa pääsy kaikkialle muualle paitsi Yhdysvaltojen salakirjoitukselle varattuihin tiloihin.

Misawa, Japani (141°O, 40°N)

Misawan asemalle pystytettiin vuonna 1948 HFDF-antenni. Sinne on sijoitettu japanilaisia ja amerikkalaisia. Amerikkalaisista siellä toimivat NAVSECGRU, INSCOM ja joitakin AIA:n joukkoja (544. IG, 301. IS). Alueella on noin 14 satelliittiantennia, joista joidenkin halkaisija on noin 20 metriä (arvio). Misawa toimii virallisesti salaustoimintojen keskuksena. Richelsonin tietojen mukaan Misawan avulla kuunnellaan venäläisiä Molnyia-satelliitteja sekä muita venäläisiä viestintäsatelliitteja.

Waihopai, Uusi-Seelanti (173°O, 41°S)(52)

Waihopai on ollut olemassa vuodesta 1989 asti. Sen jälkeen sinne on pystytetty yksi suuri antenni, jonka halkaisija on 18 metriä, ja myöhemmin sen lisäksi on rakennettu toinen antenni. Hagerin mukaan suuret antennit on suunnattu Tyynen valtameren yläpuolella olevaan Intelsat 701:een. GCSB:ltä (Yleisen viestintäturvallisuuden virasto) saatujen virallisten tietojen mukaan Waihopai kuuntelee viestintäsatelliitteja, purkaa koodeja ja käsittelee signaaleja(53).

Asemalla on ainoastaan kaksi satelliittiantennia, joten Uuden-Seelannin tiedustelupalvelu voi siepata ainoastaan osan Tyynenmeren alueella tapahtuvasta viestinnästä. Asema on siis tarkoituksenmukainen ainoastaan siinä tapauksessa, että samalla alueella on toinenkin asema. Hager on todennut useasti, että Waihopain sisarasema sijaitsee Australian Geraldtonissa(54).

Hongkong (22°N, 114°O)

Asema perustettiin 70-luvun lopulla samaan aikaan toisen Intelsat-sukupolven kanssa, ja siellä oli suuria satelliittiantenneja. Niiden koosta ei ole tarkkoja tietoja. Vuonna 1994 asemaa alettiin purkaa, ja antennit vietiin Australiaan. Ei ole selvää, onko Geraldton, Pine Gap vai Japanin Misawa ottanut hoitaakseen Hongkongin aseman tehtävät. Mahdollisesti tehtävät on jaettu eri asemien kesken.

5.3.2.3.2. Muut asemat

Edellä mainittujen kriteerien avulla ei kyetty osoittamaan yksiselitteisesti seuraavien asemien toimintaa:

Leitrim, Kanada (75°W, 45°N)

Leitrim on osa Kanadan ja Yhdysvaltojen sotilasyksiköiden vaihto-ohjelmaa. Leitrimissa on merivoimilta saatujen tiedon mukaan noin 30 työntekijää. Ensimmäinen neljästä satelliittiantennista asennettiin vuonna 1985. Kahden suuremman antennin halkaisija on ainoastaan n. 12 metriä (arvio). Aseman tehtäviin kuuluu virallisten tietojen mukaan "cryptologic rating" ja diplomaattisen viestinnän seuranta.

Bad Aibling, Saksa (12°O, 47°N)

Bad Aiblingin lähellä sijaitsevalla asemalla työskentelee nykyisin n. 750 amerikkalaista. Bad Aiblingiin on sijoitettu komentoasemassa oleva INSCOM (66. IG, 718. IG), NAVSECGRU sekä AIA:n eri ryhmiä (402. IG, 26. IOG). Asemalla on 14 satelliittiantennia, joista yhdenkään halkaisija ei ole yli 18-metrinen. Virallisten tietojen mukaan Bad Aiblingin tehtäviin kuuluu "Rapid Radio Relay and Secure Commo, Support to DoD and unified Commands, Medium and Longhand Commo HF&Satellite, Communication Physics Research, Test and Evaluate Commo Equipment". Richelsonin mukaan Bad Aibling toimii SIGINT-satelliittien maa-asemana ja Venäjän viestintäsatelliittien kuunteluasemana. Asema on määrä lakkauttaa 30. syyskuuta 2002 puolustusministeriön päätöksellä. Henkilöstö siirretään muihin yksiköihin.(55)

Ayios Nikolaos, Kypros (32°O, 35°N)

Kyproksella sijaitseva Ayios Nikolaos on brittien asema. Asemalla on 14 satelliittiantennia, joiden koko ei ole tiedossa, ja sen tehtävät jakaantuvat kahteen yksikköön "Signals Regiment Radio" ja "Signals Unit (RAF)".

Ayios Nikolaos sijaitsee arabimaiden läheisyydessä ja se on ainoa alueen tietyillä (erityisesti (kohdekeilojen) peittoaloilla toimiva asema, joten sillä on varmasti tärkeä rooli tietojen hankinnassa.

Shoal Bay, Australia (134°O, 13°S)

Shoal Bay on ainoastaan Australian tiedustelupalvelun ylläpitämä asema. Asemalla on tietojen mukaan 10 satelliittiantennia, joiden koosta ei ole annettu tarkempia tietoja. Valokuvissa näkyvistä satelliittiantenneista 5 suurinta on halkaisijaltaan enintään 8-metrisiä ja kuudes näkyvä antenni on vielä pienempi. Richelsonin tietojen mukaan antennit on suunnattu Indonesian PALAPA-satelliittiin. On epäselvää, onko asema osa siviiliviestinnän salakuunteluun tarkoitettua maailmanlaajuista järjestelmää.

Guam, Tyyni Valtameri (144°O, 13°S)

Guam on ollut olemassa vuodesta 1898. Nykyisin siellä on merivoimien tietokone- ja televiestintäkeskus, jonne on sijoitettu AIA:n 544. IG sekä merivoimien sotilaita. Asemalla on ainakin neljä satelliittiantennia, joista kahden halkaisija on n. 15 metriä.

Kunia, Havaiji (158°W, 21°N)

Asema on toiminut vuodesta 1993 NAVSECGRU:n ja AIA:n ylläpitämänä alueellisen turvallisuuden operaatiokeskuksena Sen tehtäviin kuuluu tietojen ja viestinnän käyttöön asettaminen sekä salakirjoitusalan tuki. Kunian toiminta on jäänyt epäselväksi.

Buckley Field, Yhdysvallat, Denver Colorado (104°W, 40°N)

Asema perustettiin vuonna 1972. Sinne on sijoitettu 544. IG (Det. 45). Alueella on vähintään kuusi satelliittiantennia, joista neljän halkaisija on noin 20 metriä. Virallisesti aseman tehtävä on kerätä, arvioida ja analysoida Signit-satelliittien hankkimia tietoja radioaktiivisista tapahtumista.

Medina Annex, Yhdysvallat Texas (98°W, 29°N)

Medina on Kunian tavoin alueellisen turvallisuuden operaatiokeskus, joka on perustettu vuonna 1993. Se on NAVSECGRU:n ja AIA-yksikköjen ylläpitämä ja se hoitaa tehtäviä Karibialla.

Fort Gordon (81°W, 31°N)

Fort Gordon on myös alueellisen turvallisuuden operaatiokeskus, jota ylläpitävät INSCOM ja AIA (702. IG, 721 IB, 202 IB, 31 IS). Sen tehtävistä ei ole saatu selkoa.

Fort Meade, Yhdysvallat (76°W, 39°N)

Fort Meade on NSA:n päämaja.

5.3.3.   Yhteenveto tuloksista

Asemia ja satelliitteja koskevista tiedoista ja edellä kuvatuista ehdoista voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset:

1.   Kullakin peittoalueella on ainakin muutamia maapallon peittäviä keiloja hyödyntäviä kuunteluasemia, joissa kussakin on vähintään yksi halkaisijaltaan yli 20 metriä suuri antenni ja joita amerikkalaiset tai britit ylläpitävät eli joista käsin he harjoittavat tiedustelutoimintaa.

2.   INTELSAT-viestinnän kehittyminen ja samanaikainen tarvittavien kuunteluasemien rakentaminen on osoitus maailmanlaajuisesta järjestelmän varustamisesta.

3.   Virallisten tietojen mukaan eräiden asemien tehtävänä on seurata satelliittiviestintää.

4.   Luottamukselliseksi luokittelemattomien asiakirjojen tietoja on pidettävä todisteina asiakirjoissa mainituista asemista.

5.   Jotkut asemat sijaitsevat samanaikaisesti useiden eri satelliittien beam- tai spot-alueilla, mikä mahdollistaa sen, että suuri osa viestinnästä voidaan siepata.

6.   Lisäksi on olemassa joitakin muita asemia, joilla ei ole suuria antenneja, mutta jotka voivat tästä huolimatta olla osa järjestelmää, sillä ne voivat siepata viestejä beam- tai spot-alueilta. Tällöin ei voida tuijottaa antennin kokoon, vaan on arvioitava myös muita seikkoja.

7.   Jotkut mainituista asemista sijaitsevat todistettavasti tietoliikennesatelliittien maa-asemien välittömässä läheisyydessä.

5.4.   UKUSA-sopimus

UKUSA-sopimuksella tarkoitetaan vuonna 1948 allekirjoitettua Ison-Britannian (Yhdistynyt kuningaskunta, UK), Yhdysvaltojen (USA), Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin välistä SIGINT-sopimusta tietoliikenteen vakoilusta.

5.4.1.   UKUSA-sopimuksen tausta(56)

UKUSA-sopimus on jatkoa ensimmäisen maailmansodan aikana orastaneelle Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian yhteistyölle, joka oli erittäin tiivistä jo toisen maailmansodan aikana.

Aloitteen SIGINT-allianssista tekivät amerikkalaiset elokuussa vuonna 1940 Lontoossa järjestetyssä amerikkalaisten ja brittien tapaamisessa(57). Helmikuussa 1941 amerikkalaiset salakirjoituksen tutkijat toimittivat Isoon-Britanniaan koodinpurkulaitteen (PURPLE). Keväällä 1941 alkoi salakirjoituksen koodaamiseen liittyvä yhteistyö(58). Yhteistyö tiedustelupalvelun alalla vahvistui, kun laivastot toimivat kesällä 1941 yhdessä pohjoisella Atlantilla. Kesäkuussa 1941 britit onnistuivat murtamaan saksalaisen laivastokoodin ENIGMAn.

Amerikkalaisten mukaantulo sotaan vahvisti entisestään yhteistyötä tietoliikenteen vakoilun alalla. Vuonna 1942 amerikkalaiset "Naval SIGINT Agency" -toimiston salakirjoituksen koodaajat alkoivat työskennellä Isossa-Britanniassa(59). Viestintä Lontoossa, Washingtonissa ja toukokuusta 1943 lähtien myös Ottawassa Kanadassa sijanneiden sukellusveneiden seuranta-asemien välillä oli niin vilkasta, että erään aikalaistodistajan mukaan ne toimivat lopulta kuten yksi organisaatio(60).

Keväällä 1943 allekirjoitettiin BRUSA–SIGINT-sopimus ja sovittiin henkilöstön vaihdosta. Sopimuksen sisältö koskee ennen kaikkea työnjakoa ja se on tiivistetty sopimuksen kolmeen ensimmäiseen kappaleeseen: niihin sisältyy signaalien havaitsemista, tunnistamista ja kuuntelemista koskeva tietojenvaihto sekä koodien ja salakielen purkaminen. Amerikkalaiset olivat päävastuussa Japanista, britit Saksasta ja Italiasta(61).

Sodan jälkeen aloite säilyttää SIGINT-allianssi oli lähtöisin pääasiassa Isosta-Britanniasta. Yhteistyön edellytykset luotiin brittiläisen tiedustelupalvelun työntekijöiden (mm. Sir Harry Hinsley, jonka kirjoihin siteerattu artikkeli perustuu) maailmanympärimatkalla keväällä 1945. Matkan yhtenä tarkoituksena oli toimittaa SIGINT-henkilökuntaa Euroopasta Tyynelle valtamerelle Japanin kanssa käytävän sodan vuoksi. Tässä yhteydessä Australian kanssa sovittiin, että sen tiedustelupalvelulle annettaisiin käyttöön (brittiläisiä) resursseja ja henkilökuntaa. Paluumatka USA:han tehtiin Uuden-Seelannin ja Kanadan kautta.

Syyskuussa 1945 Truman allekirjoitti erittäin salaisen muistion, jolla luotiin perusta rauhanajan SIGINT-allianssille(62). Siihen liittyen aloitettiin jälleen brittien ja amerikkalaisten neuvottelut sopimukseen pääsemiseksi. Brittivaltuuskunta otti lisäksi yhteyttä kanadalaisiin ja australialaisiin, jotta voitaisiin keskustella heidän mahdollisesta mukaantulostaan. Helmi- ja maaliskuussa 1946 järjestettiin erittäin salainen englantilaisten ja amerikkalaisten välinen SIGINT-konferenssi, jossa keskusteltiin yksityiskohdista. Britit saivat valtuudet kanadalaisilta ja australialaisilta. Konferenssin tuloksena syntyi noin 25 sivun pituinen yhä salaiseksi luokiteltu sopimus, jossa lyötiin lukkoon Yhdysvaltojen ja Brittiläisen kansainyhteisön välisen SIGINT-sopimuksen yksityiskohdat. Seuraavien kahden vuoden aikana neuvotteluja käytiin lisää, kunnes niin kutsutun UKUSA-sopimuksen lopullinen teksti allekirjoitettiin kesäkuussa 1948(63).

5.4.2.   Todisteet sopimuksen olemassaolosta

5.4.2.1. Tiedustelua ja turvallisuutta käsittelevän englantilaisen valiokunnan vuosikertomus 1999/2000

UKUSA-sopimuksen allekirjoittaneet valtiot eivät pitkään aikaan myöntäneet virallisesti sopimuksen olemassaoloa. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentaarinen valvontaelin, tiedustelua ja turvallisuutta käsittelevä valiokunta mainitsi kuitenkin UKUSA-sopimuksen erikseen vuosikertomuksessaan: "Kerättyjen tietojen laatu osoittaa selvästi, miten arvokasta UKUSA-sopimuksen mukainen tiivis yhteistyö on. Tästä saatiin äskettäin selkeä osoitus, kun Yhdysvaltain tiedustelupalvelun (NSA) järjestelmä petti ja GCHQ palveli kolmen päivän ajan suoraan myös amerikkalaisia asiakkaita Yhdistyneen kuningaskunnan asiakkaiden ohella"(64).

5.4.2.2. Uuden-Seelannin pääministerin kanslian julkaisu

UKUSA-sopimukseen viitataan myös viime vuonna ilmestyneessä Uuden-Seelannin pääministerin kanslian julkaisussa kansallisten turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen toiminnasta: "GSCB (Hallituksen viestintäturvallisuusvirasto) toimii pelkästään Uuden-Seelannin hallituksen alaisuudessa. Se osallistuu kuitenkin jo pitkään harjoitettuun kansainväliseen yhteistyöhön ulkomaista tiedustelua koskevia tietoja vaihdettaessa ja yhteistä viestintäturvallisuustekniikkaa hyödynnettäessä. Muut yhteistyöosapuolet ovat Yhdysvaltojen kansallinen tiedustelupalvelu NSA, Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelu GCHQ, Australian tiedustelupalvelu DSD ja Kanadan tiedustelupalvelu CSE. Uusi-Seelanti hyötyy merkittävästi tästä järjestelystä eikä se voisi yksinään päästä samaan tehokkuuteen kuin viiden kansakunnan yhteistyöllä päästään"(65). Lisäksi sopimuksen olemassaolosta on muitakin selkeitä todisteita.

5.4.2.3. Yhdysvaltain merivoimien akronyymiluettelo

Yhdysvaltain merivoimien mukaan(66) UKUSA tulee sanoista "Yhdistynyt kuningaskunta (UK)–USA" ja viittaa viiden valtion väliseen SIGINT-sopimukseen.

5.4.2.4. Australian tiedustelupalvelun DSD:n johtajan lausunto

DSD:n johtaja vahvisti sopimuksen olemassaolon eräässä haastattelussa: hänen tietojensa mukaan Australian tiedustelupalvelu tekee valtameren takaisten muiden tiedustelupalveluiden kanssa yhteistyötä UKUSA-sopimuksen puitteissa(67).

5.4.2.5. Kanadan parlamentin turvallisuus- ja tiedusteluasioista vastaavan valiokunnan mietintö

Mietinnössä kerrotaan, että Kanada tekee joidenkin lähimpien ja pitkäaikaisimpien liittolaistensa kanssa yhteistyötä tiedustelupalvelun alalla. Mietinnössä luetellaan liittolaiset: Yhdysvallat (NSA), Iso-Britannia (GCHQ), Australia (DSD) ja Uusi-Seelanti (GCSB). Sopimuksen nimeä ei mainita mietinnössä.

5.4.2.6. NSA:n entisen johtajan Louis Torellan lausunto

Cambridgen yliopiston professorin Christopher Andrewn haastattelussa marraskuussa 1987 ja huhtikuussa 1992 NSA:n entinen varajohtaja Louis Torella, joka oli läsnä sopimusta allekirjoitettaessa, vahvisti sopimuksen olemassaolon.(68)

5.4.2.7. Ison-Britannian tiedustelupalvelun GCHQ:n entisen johtajan Joe Hooperin kirje

GCHQ:n entinen johtaja mainitsee UKUSA-sopimuksen 22. heinäkuuta 1969 päivätyssä kirjeessä NSA:n entiselle johtajalle Marshall S. Carterille.

5.4.2.8. Esittelijän keskustelukumppanit

Esittelijä on keskustellut sopimuksesta useiden sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tuntenevat tehtäviensä vuoksi UKUSA-sopimuksen ja sen sisällön. Keskustelujen yhteydessä sopimuksen olemassaolo on käynyt kaikissa tapauksissa epäsuorasti vastauksista ilmi.

5.5.   Yhdysvaltojen luokittelemattomien asiakirjojen arviointi

5.5.1.   Asiakirjojen laji

Vuoden 1966 tiedonsaannin vapautta koskevan lain ("Freedom of Information Act", 5 U.S.C. § 552) ja Yhdysvaltojen puolustusministeriön asetuksen (DoD FOIA Regulation 5400.7-R, v. 1997) myötä luokiteltuja asiakirjoja muutettiin luokittelemattomiksi, jolloin niistä tuli julkisia.

Asiakirjat ovat julkisesti saatavilla vuonna 1985 perustetun kansallisen turvallisuusarkiston kautta (George Washington University, Washington D.C.). Kirjoittaja Jeffrey Richelson, kansallisen turvallisuusarkiston entinen jäsen, on asettanut Internetin kautta saataville 16 asiakirjaa, jotka antavat kuvan NSA:n (National Security Agency) synnystä, kehityksestä, johdosta ja toimivallasta.(69) Lisäksi kahdessa näistä asiakirjoista mainitaan Echelon. Eri kirjoittajat, jotka ovat käsitelleet Echelonia, siteeraavat yhä uudelleen näitä asiakirjoja maailmanlaajuisen Echelon-vakoilujärjestelmän olemassaolon todisteina. Lisäksi Richelsonin luovuttamien asiakirjojen joukossa on sellaisia, jotka vahvistavat NRO:n (National Reconnaissance Office) olemassaolon ja kuvaavat sen toimintaa tiedustelusatelliittien ylläpitäjänä ja käyttäjänä(70). Jeffrey Richelson toimitti valiokunnalle keskustelun jälkeen uusia salaiseksi luokittelemattomia asiakirjoja, jotka on otettu tässä huomioon, jos sitä on pidetty tutkimuksen kannalta relevanttina.

5.5.2.   Asiakirjojen sisältö

Asiakirjat sisältävät katkelmanomaisia kuvauksia tai mainintoja seuraavista aiheista:

5.5.2.1. NSA:n tehtävä ja toimintatapa (asiakirjat 1, 2b, 4, 10 ja 16)

Maaliskuun 10. päivänä 1950 annetussa National Security Council Intelligence Directive 9:ssä (NSCID 9)(71) määritellään ulkomaantiedustelun käsite COMINT-tarkoituksiin. Sen mukaan ulkomaantiedustelu sisältää kaiken hallinnollisen viestinnän laajassa mielessä (ei ainoastaan sotilaallista viestintää) sekä kaiken muun viestinnän, joka saattaa sisältää sotilaallisesti, poliittisesti, tieteellisesti tai taloudellisesti arvokasta tietoa.

Direktiivissä (NSCID 9 rev, 29. 12. 1952)(72) tehdään nimenomaan selväksi, että sisäisestä turvallisuudesta vastaa yksin FBI.

Puolustusministeriön (Department of Defense, DoD) 23. joulukuuta 1971(73) NSA:sta ja keskusturvallisuuspalvelusta (Central Security Service, CSS) antamassa direktiivissä määritellään NSA:n toimintatapa seuraavasti:

–   NSA on puolustusministeriön sisällä ja puolustusministerin alaisuudessa toimiva yksikkö, jolla on oma organisaatio.

–   NSA huolehtii ensinnäkin Yhdysvaltojen SIGINT-tehtävien täyttämisestä, toiseksi se antaa turvalliset viestintäjärjestelmät kaikkien osastojen ja yksiköiden käyttöön.

–   NSA:n SIGINT-toiminta ei sisällä valmiiden viestien tuottamista ja jakelua. Tämä on muiden osastojen ja yksiköiden tehtävä.

Tämän lisäksi vuoden 1971 DoD-direktiiivissä hahmotellaan NSA:n ja CSS:n rakenne.

Pysyvälle tiedustelukomitealle (House Permanent Select Committee on Intelligence) 12. huhtikuuta 2000(74) antamassaan lausunnossa NSA:n johtaja Hayden määritteli NSA:n tehtävät seuraavasti:

–   Elektronisen valvonnan avulla kerätään ulkomaista viestintää armeijalle ja poliitikoille.

–   NSA toimittaa Yhdysvaltojen hallinnon käyttöön ("U.S. Government consumers") tiedusteluaineistoa kansainvälisestä terrorismista, huumeista, asekaupasta.

–   NSA:n tehtäviin ei kuulu kaiken sähköisen viestinnän kerääminen.

–   NSA saa välittää tietoja vain hallituksen valtuuttamille vastaanottajille, ei kuitenkaan suoraan yhdysvaltalaisille yrityksille.

Yhdysvaltain laivaston amiraalin W.O. Studemanin hallituksen nimissä laatimassa 8. huhtikuuta 1992(75) päivätyssä muistiossa viitataan yhä useammin NSA:n maailmanlaajuiseen tehtävään (global access) ja sotilasoperaatioiden tukemiseen.

5.5.2.2. Tiedustelupalvelujen valtuudet (asiakirja 7)(76)

Yhdysvaltojen signaalitiedustelupalveludirektiivistä 18 (United States Signals Intelligence Directive, USSID 18) nähdään, että sieppauksen kohteena ovat sekä kaapeli- että radiosignaalit.

5.5.2.3. Yhteistyö muiden tiedustelupalvelujen kanssa (asiakirjat 2a ja 2b)

Yhdysvaltojen viestintätiedustelulautakunnan (U.S. Communications Intelligence Board) tehtäviin kuuluu muun muassa kaikkien ulkomaisten hallitusten kanssa tehtyjen COMINT-alaa koskevien järjestelyjen ("arrangements") valvonta. NSA:n johtajan tehtäviin kuuluu yhteyksien hoito kaikkiin ulkomaisiin COMINT-palveluihin(77).

5.5.2.4. "Echelon-asemilla" toimivien yksiköiden nimeäminen (asiakirjat 9 ja 12)

NAVSECGRU INSTRUCTIONs C5450.48A(78) kuvaa laivaston turvallisuusryhmän toiminnan (Naval Security Group Activity, NAVSECGRUACT, 544th Intelligence Group, Sugar Grove, West Virginia) tehtävän, toiminnan ja tavoitteen. Ohjeiden mukaan yksi erityistehtävä on "Echelon-aseman ylläpito ja käyttö". Lisäksi yhtenä tehtävänä mainitaan tiedustelupalveluaineiston käsittely.

Asiakirjassa "History of the Air Intelligence Agency – 1 January to 31 December 1994(79) mainitaan Air Intelligence Agency (AIA), Detachment 2 ja 3 kohdassa "Activation of Echelon Units":

Asiakirjat eivät anna tietoa siitä, mikä on "Echelon-asema", mitä "Echelon-asemalla" tehdään ja mitä peitenimi Echelon merkitsee. Asiakirjoista ei löydy tietoa UKUSA-sopimuksesta.

5.5.2.5. Asemien nimeäminen (uudet asiakirjat 6, 9 ja 12)

–   Sugar Grove, West Virginia: SIGINT-asemaksi nimeäminen NAVSECGRU:n ohjekirjassa C5450.48A(80)

–   Misawan lentotukikohta, Japani: SIGINT-asemaksi nimeäminen "History of the Air Intelligence Agency – January to 31 December 1994(81)" laivaston turvallisuusyksikön toimintaa kuvaavissa asiakirjoissa(82)

–   Sabana Seca, Puerto Rico: SIGINT-asemaksi nimeäminen ks. ed. ja laivaston turvallisuusyksikön toimintaa kuvaavissa asiakirjoissa(83)

–   Guam: SIGINT-asemaksi nimeäminen, ks. ed.

–   Yakima, Washington: SIGINT-asemaksi nimeäminen, ks. ed.

–   Fort Meade, Maryland: NSA:n COMINT-raportti Fort George G. Meadesta (Maryland), 31. elokuuta 1972, todistaa, että siellä harjoitetaan COMINT-toimintaa(84)

–   Menwith Hill, Iso-Britannia: laivaston turvallisuusyksikön toimintaa kuvaavat asiakirjat(85)

–   Bad Aibling, Saksa: laivaston turvallisuusyksikön toimintaa kuvaavat asiakirjat(86)

–   Medina, Texas: laivaston turvallisuusyksikön toimintaa kuvaavat asiakirjat(87)

–   Kunia, Havaiji: laivaston turvallisuusyksikön toimintaa kuvaavat asiakirjat(88).

5.5.2.6. Yhdysvaltojen kansalaisten yksityisyyden suoja (asiakirjat 7, 7a–f, 9, 11 ja 16)

NAVSECGRU INSTRUCTIONs C5450.48A -ohjeissa todetaan, että kansalaisten yksityisyys on turvattava(89).

Eri asiakirjoissa selvitetään, että Yhdysvaltojen kansalaisten yksityisyys on suojattava ja millä tavoin se on suojattava (Baker, General Counsel, NSA, 9. syyskuuta 1992 päivätty kirje, Yhdysvaltojen signaalitiedusteludirektiivi (USSID) 18, 20. lokakuuta 1980 erilaisine täydennyksineen).(90)

5.5.2.7. Määritelmät (asiakirjat 4, 5a ja 7)

Puolustusministeriön 23. joulukuuta 1971(91) antamassa direktiivissä annetaan tarkat määritelmät käsitteille SIGINT, COMINT, ELINT ja TELINT, samoin kuin kansallisen turvallisuusneuvoston 17. helmikuuta 1972 annetussa tiedusteludirektiivissä nro 6(92).

Sen mukaan COMINT tarkoittaa ulkomaisen (sähkömagneettisesti välitetyn) viestinnän keräämistä ja käsittelyä lukuun ottamatta salaamattoman kirjallisen viestinnän, lehdistön ja propagandan sieppaamista ja käsittelyä.

5.5.3.   Yhteenveto

1.   Jo 50 vuotta sitten kiinnostus kohdistui paitsi politiikkaa ja turvallisuutta, myös tiedettä ja taloutta koskevaan tietoon.

2.   Asiakirjat todistavat, että NSA harjoittaa COMINT-yhteistyötä muiden tiedustelupalvelujen kanssa.

3.   Asiakirjat, jotka kertovat NSA:n organisaatiosta ja tehtävistä ja joista ilmenee, että se on puolustusministeriön alainen, eivät anna juurikaan lisätietoa NSA:n kotisivuilla oleviin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin nähden.

4.   Kaapeliviestinnän kuuntelu on sallittua.

5.   Ilmatiedustelutoimiston (Air Intelligence Agency) yksiköt 544th Intelligence group sekä Detachment 2 ja 3 osallistuvat tiedusteluaineiston keräämiseen.

6.   Käsite "Echelon" esiintyy erilaisissa yhteyksissä.

7.   Sugar Grove (Länsi-Virginia), Misawan lentotukikohta (Japani), Puerto Rico (toisin sanoen Sabana Seca), Guam ja Yakima (Washingtonin osavaltio) mainitaan SIGINT-asemina.

8.   Muita asemia, joilla laivaston turvallisuusyksikkö toimii aktiivisesti, nimetään yksilöimättä niitä kuitenkaan SIGINT-asemiksi.

9.   Asiakirjoissa selitetään, miten Yhdysvaltojen kansalaisten yksityisyys on suojattava.

Asiakirjoista ei löydy suoraa todistetta mutta erittäin voimakkaita viitteitä (aihetodisteita), joista voidaan tehdä johtopäätöksiä yhdessä muiden viitteitten kanssa.

5.6.   Alan kirjoittajien ja toimittajien tiedot

5.6.1.   Nicky Hager

Uusiseelantilaisen Nicky Hagerin vuonna 1996 julkaistussa kirjassa "Secret Powers – New Zealand's role in the international spy network" Echelon-järjestelmää kuvataan ensimmäisen kerran yksityiskohtaisesti. Kirjoittaja on käyttänyt lähteenään yli 50 haastateltavaa, jotka ovat työskennelleet Uuden-Seelannin tiedustelupalvelussa (GCSB) tai olleet muutoin mukana tiedustelutoiminnassa. Lisäksi hän on tarkastellut useita eri asiakirjoja kansallisista arkistoista, sanomalehdistä ja muista saatavilla olleista lähteistä. Hagerin mukaan maailmanlaajuisesta sieppausjärjestelmästä käytetään nimitystä Echelon, ja verkoston tietokoneet tunnetaan nimellä Echelon-sanakirjat (Echelon Dictionaries).

Hagerin mukaan UKUSA-sopimuksen mukainen tiedusteluyhteistyö juontaa juurensa vuodesta 1947, jolloin Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat sopivat sodanaikaisen yhteistyön jatkoksi jatkavansa yhdessä siihenastisia COMINT-toimintoja. Tarkoituksena oli mahdollisuuksien mukaan maailmanlaajuisen sieppausjärjestelmän perustaminen. Maiden oli määrä jakaa siihen vaadittavat erityislaitteistot ja niistä syntyvät kustannukset ja hyödyntää tuloksia yhdessä. Myöhemmin Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti liittyivät UKUSA-sopimukseen.

Hagerin mukaan satelliittiviestinnän sieppaus muodostaa nykyisen järjestelmän ytimen. Jo 70-luvulla alettiin siepata Intelsat-satelliittien – ensimmäisen maailmanlaajuisen satelliittiviestintäjärjestelmän(93) – kautta lähetettyjä viestejä maa-asemien avulla. Näistä viesteistä tutkitaan tietokoneen avulla määrätyt avainsanat ja osoitteet olennaisten viestien suodattamiseksi. Myöhemmin valvonta laajennettiin muun muassa Inmarsatin(94) satelliitteihin. Inmarsat keskittyi merialueiden viestintään.

Hager viittaa kirjassaan siihen, että satelliittiviestinnän sieppaus muodostaa vain yhden – joskin tärkeän – osan sieppausjärjestelmää. Sen lisäksi on vielä lukuisia radio- ja kaapeliyhteyksien kuunteluun tarkoitettuja laitteistoja. Niistä tosin on vähemmän aineistoa ja niitä on vaikeampi todistaa, koska ne eivät juuri herätä huomiota toisin kuin maa-asemat. "Echelonista" tuli näin maailmanlaajuisen sieppausjärjestelmän synonyymi.

Hager piti valiokunnalle 24. huhtikuuta 2001 esitelmän, jossa hän korosti, ettei sieppausjärjestelmä ole kaikkivoipa. Koska rajallisia resursseja on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti, kaikkea ei voida kuunnella vaan on keskityttävä viestintään, josta on odotettavissa tärkeitä tietoja. Tavoitteet ovat yleensä poliittisten ja diplomaattisten etujen mukaisia. Jos viestejä siepataan taloudellisten tietojen hankkimiseksi, kyseessä ovat pikemminkin makro- kuin mikrotalouden edut.

Sieppausjärjestelmä toimii siten, että kullakin osapuolella on omat hakusanaluettelonsa, joiden perusteella viestintää seurataan. Viestintää tutkitaan kuitenkin myös sellaisten hakusanojen avulla, jotka Yhdysvallat on syöttänyt järjestelmään omalla dictionary manager -ohjelmallaan. Britit eivät esim. pysty valvomaan tätä ohjelmaa eivätkä he tiedä, mitä tietoja Morwenstowiin on kerätty, koska tiedot lähetetään suoraan Yhdysvaltoihin.

Hager korosti tässä yhteydessä vaaraa, jota brittien sieppausasemat saattavat merkitä Manner-Euroopalle. Hän todisteli useiden esimerkkien avulla, että UKUSA-osapuolet vakoilevat Tyynen valtameren alueella liittolaisiaan ja kauppakumppaneitaan. Ainoat vakoilun ulkopuolelle jätettävät kohteet ovat itse UKUSA-osapuolet. Hagerin mielestä brittiläinen tiedustelupalvelu – samoin kuin uusiseelantilainenkin – olisi erittäin haluton vaarantamaan UKUSA-kumppanuutta kieltäytymällä yhteistyöstä Manner-Euroopan viestinnän kuuntelemiseksi. Isolla-Britannialla ei voi olla syytä luopua kiinnostavista tiedustelutuloksista, ja koska UKUSA-sopimuksen mukainen vakoilu on aina salaista, Eurooppaa kohtaan voidaan olla virallisesti lojaaleja.

5.6.2.   Duncan Campbell

Brittiläisen journalistin Duncan Campbellin lukuisat julkaisut perustuvat Hagerin ja Richelsonin työhön, entisten tiedustelupalvelutyöntekijöiden kanssa käytyihin keskusteluihin sekä muuhun aineistoon. Hänen mukaansa Echelon on osa maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää, jolla seurataan kansainvälistä satelliittiviestintää ja käsitellään näin saatuja tietoja. Kullakin osallistuvalla valtiolla on Dictionary-tietokone, joka etsii siepatuista viesteistä tiettyjä avainsanoja.

Duncan Campbellin vuoden 1999 STOA-tutkimuksessa 2/5 tarkasteltiin perusteellisesti teknisiä seikkoja. Siinä todettiin, että jokaista viestien välittämiseen käytettävää välinettä voidaan kuunnella, ja selitetään myös, miten tämä tapahtuu. Yhdessä tuoreimmista kirjoituksistaan hän kuitenkin tarkentaa, että Echelonillakin on rajansa. Alkuperäinen käsitys, jonka mukaan aukoton valvonta olisi mahdollista, on hänen mukaansa osoittautunut vääräksi: "Siihen ei pysty Echelon eikä se elektroninen vakoilujärjestelmä, jonka osa se on. Ei myöskään ole olemassa sellaista laitteistoa, jonka kapasiteetti riittäisi jokaisen puheviestin tai jokaisen puhelun sisällön käsittelyyn ja tunnistamiseen."(95)

Campbell käytti valiokunnassa 22. tammikuuta 2001 puheenvuoron, jossa hän kertoi Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun auttavan Yhdysvaltain yrityksiä toimeksiantojen hankkimisessa. Tällaisia asioita koskevat tiedot luovutetaan CIA:lta yrityksille Advocacy Centerin ja Executive Support in the Department of Commerce -yksikön avulla. Campbell esitti väitteidensä tueksi asiakirjoja, jotka osoittavat Advocacy Centerin puuttuneen asioihin Yhdysvaltojen yritysten etujen mukaisesti. Enin osa tiedoista löytyy Advocacy Centerin kotisivulta(96). Advocacy Centerin menestyksen perustuminen salakuunteluun on pelkkää olettamusta eikä asialle löydy vahvistusta asiakirjoista.

Campbell korosti esitelmässään, että useiden Euroopan maiden, kuten Sveitsin, Tanskan ja Ranskan, salakuuntelukapasiteetti on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Tiedustelupalvelualan kahden- ja monenvälinen yhteistyö on myös lisääntynyt.

5.6.3.   Jeff Richelson

Kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n entinen jäsen, yhdysvaltalainen Jeffrey Richelson on siirtänyt Internetiin 16 entiseksi luokiteltua asiakirjaa, jotka valottavat NSA:n perustamista, kehittämistä, johtamista ja valtuuksia(97).

Lisäksi hän on kirjoittanut useita kirjoja ja artikkeleita Yhdysvaltojen tiedustelupalvelutoiminnasta. Hänen näkemyksensä perustuvat useisiin salaisiksi luokittelemattomiin asiakirjoihin, Hagerin tutkimustuloksiin sekä omiin selvityksiin. Richelson tapasi valiokunnan valtuuskunnan Washingtonissa 11. toukokuuta 2001, jolloin hän kertoi Echelonin merkitsevän tietokoneverkkoa, jonka avulla suodatetaan tiedustelupalvelujen toisilleen välittämiä tietoja.

Vuonna 1985 julkaistussa kirjassaan "The Ties That Bind"(98) Richelson kuvaa perusteellisesti UKUSA-sopimuksen syntymistä ja sopimukseen osallistuneiden Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin tiedustelupalvelujen toimintaa.

Kattavassa (vuonna 1999 julkaistussa) teoksessaan "The U.S. Intelligence Community"(99) hän valottaa Yhdysvaltain tiedustelupalvelun toimintaa, kuvaa sen organisaatiorakennetta, sekä tietojen keräämis- ja analysointimenetelmiä. Kirjan 8. luvussa käsitellään yksityiskohtaisesti tiedustelupalvelun SIGINT-kapasiteettia ja kuvaillaan eräitä asemia. Kirjan 13. luvussa käsitellään Yhdysvaltojen suhteita muihin tiedustelupalveluihin, ja esim. UKUSA-yleissopimusta.

Richelson kuvaa vuonna 2000 julkaisemassaan artikkelissa "Desperately Seeking Signals"(100) lyhyesti UKUSA-yleissopimuksen sisältöä, mainitsee viestintäsatelliittien sieppauslaitteet ja kuvaa siviiliviestinnän kuuntelun mahdollisuuksia ja rajoituksia.

5.6.4.   James Bamford

Yhdysvaltalaisen kirjailija James Bamfordin näkemykset perustuvat myös arkistoselvityksiin sekä entisten tiedustelupalvelutyöntekijöiden haastatteluihin ja hän oli ensimmäisiä NSA:n SIGINT-toimintaan perehtyneitä ulkopuolisia. Hän julkaisi jo vuonna 1982 kirjan "The Puzzle Palace"(101), jonka 8 luvussa (Partners) kuvataan perusteellisesti UKUSA-sopimusta. Hänen uusin teoksensa "Body of Secrets"(102) perustuu Puzzle Palace -teoksessa esitettyihin havaintoihin ja siinä tiedustelupalveluja yhdistävästä tietokoneverkosta käytetään nimitystä "Platform". Echelon tarkoittaisi sen sijaan kaikilla asemilla käytettyä ohjelmistoa, joka mahdollistaa suoran pääsyn muiden tietoihin ja tietojen yhtenäisen käsittelyn(103). Tosin Bamford käyttää myöhemmissä luvuissa Echelon-nimitystä myös UKUSA-sopimuksen mukaisesta sieppausjärjestelmästä.

Body of Secrets -teoksessa ja sen erityisen kiinnostavassa Muscle-luvussa käsitellään NSA:n toteuttaman viestintäseurannan historiaa, järjestelmän toimivuutta sekä UKUSA-yhteistyön toimintatapoja ja tavoitteita. Bamford korostaa, että kymmenissä nykyisten ja entisten NSA-virkailijoiden haastatteluissa on käynyt ilmi, ettei NSA osallistu nykyisin kilpailijoiden vakoilemiseen.

Bamford vahvisti tämän näkemyksen Echelon-valiokunnan 23. huhtikuuta 2001 järjestämässä kuulemistilaisuudessa. NSA:n käyttäminen kilpailijoiden vakoilemiseen edellyttäisi yksiselitteistä korkeimmalla poliittisella tasolla tehtyä päätöstä, jota ei toistaiseksi ole tehty. Bamford ei ole saanut 20-vuotisten tutkimustensa aikana näyttöä siitä, että NSA toimittaisi hankkimiaan tietoja Yhdysvaltojen yrityksille, vaikka se kuunteleekin yksityisyrityksiä esim. tarkistaakseen, miten asetettuja saartoja noudatetaan.

Bamfordin mielestä Euroopan pahimpana ongelmana ei ole se, paljastaako Echelon-järjestelmä yrityssalaisuuksia, jotka toimitetaan kilpailijoille, vaan yksityisyyttä koskevan perusoikeuden loukkaaminen. Hän kuvaa Body of Secret -teoksessaan yksityiskohtaisesti, kuinka yhdysvaltalaisten (eli Yhdysvaltojen valtionkansalaisten ja Yhdysvalloissa laillisesti oleskelevien) suoja on kehittynyt ja että muita UKUSA-asukkaita (UKUSA residents) koskevat ainakin sisäiset rajoitukset. Samalla hän muistuttaa, ettei muita henkilöitä suojata, tietoja ei ole pakko hävittää ja että NSA:n taltiointikapasiteetti on mittaamaton.

Bamford korostaa kuitenkin myös järjestelmän rajoituksia, jotka johtuvat osittain siitä, että vain pieni osa kansainvälisestä viestinnästä välitetään satelliiteilla, osin taas siitä, että NSA:n loppuarviointikapasiteetti on rajallinen ja sillä on käsiteltävänään alati kasvava viestien tulva etenkin Internetistä.

5.6.5.   Bo Elkjaer ja Kenan Seeberg

Tanskalaiset toimittajat Bo Elkjaer ja Kenan Seeberg ilmoittivat 22. tammikuuta 2001 valiokunnassa, että Echelon oli erittäin edistynyt järjestelmä jo 80-luvulla. Sieppauskapasiteettiaan viime vuosikymmenellä voimakkaasti kasvattanut Tanska on toiminut yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa vuodesta 1984 lähtien.

Toimittajat ilmoittivat Ekstra Bladet -sanomalehden artikkelissa(104), että Echelonilla seurataan myös erilaisia kansalaisjärjestöjä (kuten Punaista Ristiä). Artikkeli perustui Air Intelligence Agencyn 544. IG:n erään upseerin pitämään diaesitelmään (jossa oli ollut 25 diaa). Upseerin henkilöllisyyttä ei paljastettu.

5.7.   Tiedustelupalvelujen entisten työntekijöiden lausunnot

5.7.1.   Margaret Newsham (NSA:n entinen työntekijä)(105)

Margaret Newsham oli työssä Fordilla ja Lockheedilla vuosina 1974–1984 ja työskenteli ilmoituksensa mukaan NSA:lle mainittuna aikana. Hän oli saanut työtä varten koulutuksen NSA:n päämajassa Fort George Meadessa (Maryland, USA), ja vuosiksi 1977–1981 hänet sijoitettiin Menwith Hilliin, Isossa-Britanniassa sijaitsevalle yhdysvaltalaiselle maa-asemalle. Siellä hän totesi, että Yhdysvaltojen senaattori Strohm Thurmondin erästä keskustelua kuunneltiin. Jo vuonna 1978 ECHELON pystyi sieppaamaan tietyn henkilön televiestintää, joka lähetettiin satelliitin kautta.

Margaret Newshamin tehtävänä NSA:ssa oli järjestelmien ja ohjelmien kehittäminen, konfigurointi ja käyttövalmiiksi saattaminen suuria tietokoneita varten. Tietokoneohjelmista käytettiin nimityksiä SILKWORTH ja SIRE. ECHELON oli sen sijaan verkoston nimi.

5.7.2.   Wayne Madsen (NSA:n entinen työntekijä)

Myös NSA:n entinen työntekijä Wayne Madsen(106) vahvistaa Echelonin olemassaolon. Hänen mielestään taloutta koskevien tietojen kerääminen on ehdottomasti etusijalla ja niitä käytetään yhdysvaltalaisyritysten hyväksi. Hän on erityisen huolissaan siitä, että Echelon saattaisi vakoilla kansalaisjärjestöjä, kuten Amnesty Internationalia tai Greenpeacea. Lisäksi NSA joutui hänen mukaansa tunnustamaan, että sillä oli yli 1 000 sivua tietoa prinsessa Dianasta, joka toimi Yhdysvaltojen politiikan vastaisesti kampanjoimalla maamiinoja vastaan.

Tavatessaan valiokunnan valtuuskunnan Washingtonissa (DC) Madsen oli erityisen huolissaan siitä, että maailmanlaajuinen vakoilujärjestelmä vaarantaa Euroopan kansalaisten yksityisyyden.

5.7.3.   Mike Frost (kanadalainen entinen salaisen palvelun työntekijä)

Mike Frost oli yli 20 vuotta Kanadan salaisen palvelun CSE:n(107) palveluksessa. Hänen mukaansa Ottawan sieppausasema on vain osa maailmanlaajuista vakoiluasemien verkostoa.(108) CBS-yhtiön haastattelussa hän selitti, että "Echelon, hallituksen salainen valvontaverkosto, valvoo kaikkialla maailmassa joka päivä puheluja, sähköposteja ja fakseja".(109) Tämä koskee myös siviiliviestintää. Esimerkkinä hän mainitsi australialaisen tv-yhtiön haastattelussa tapauksen, jossa CSE oli kirjannut erään naisen nimen ja puhelinnumeron mahdollisten terroristien tietokantaan, koska tämä oli käyttänyt kaksiselitteistä käsitettä ystävänsä kanssa käymässään harmittomassa puhelinkeskustelussa. Tietokone oli viestintää analysoidessaan löytänyt avainsanan ja toistanut keskustelun. Analyysista vastaava henkilö oli epävarma ja kirjasi siksi hänen henkilötietonsa muistiin.(110)

UKUSA-valtioiden tiedustelupalvelut auttavat Frostin mukaan toisiaan myös vakoilemalla toinen toistensa hyväksi, niin ettei ainakaan oman maan tiedustelupalvelua voida moittia. Esimerkiksi GCHQ pyysi kanadalaista CSE:tä vakoilemaan puolestaan kahta Ison-Britannian ministeriä, kun pääministeri Thatcher halusi tietää, olivatko nämä hänen puolellaan.(111)

5.7.4.   Fred Stock (kanadalainen entinen salaisen palvelun työntekijä)

Fred Stock erotettiin omien sanojensa mukaan Kanadan salaisesta palvelusta CSE:stä vuonna 1993, koska hän oli vastustanut palvelun uutta jättiläistä, joka kohdistui taloutta koskevaan tietoon ja siviilikohteisiin. Siepattu viestintä sisälsi tietoja muiden maiden kanssa solmittavista kaupoista, muun muassa NAFTAA koskevista neuvotteluista, kiinalaisten viljaostoista ja ranskalaisten asemyynneistä. Stockin mukaan salainen palvelu sai myös säännöllisesti viestejä Greenpeacen laivojen avomerellä toteuttamista ympäristöprotesteista.(112)

5.8.   Hallitusten antamat tiedot

5.8.1.   Yhdysvaltojen taholta annetut lausunnot

CIA:n entinen johtaja James Woolsey kertoi lehdistötilaisuudessa,(113) jonka hän piti Yhdysvaltojen ulkoministeriön pyynnöstä, että Yhdysvallat harjoittaa vakoilua Manner-Euroopassa. Taloutta koskevasta tiedusteluaineistosta ("Economic Intelligence") hankitaan hänen mukaansa kuitenkin 95 prosenttia julkisesti saatavilla olevista tietolähteistä, ja vain viisi prosenttia on varastettuja salaisuuksia. Taloutta koskevia muiden maiden tietoja vakoillaan silloin, kun niissä on kysymys pakotteiden noudattamisesta tai kaksikäyttötuotteista. Lisäksi vakoilua käytetään lahjonnan torjuntaan tarjouskilpailujen yhteydessä. Näitä tietoja ei kuitenkaan luovuteta yhdysvaltalaisille yrityksille. Woolsey korosti, että vaikka taloutta koskevia tietoja vakoiltaessa käsiin osuisikin taloudellisesti hyödynnettävissä olevaa tietoa, analysoijalta kuluisi erittäin paljon aikaa tietojen analysointiin tältä kannalta ja hän syyllistyisi väärinkäytökseen käyttäessään aikaa kauppakumppaniensa vakoiluun. Lisäksi Woolsey muistutti, että vaikka näin tehtäisiinkin, olisi kansainvälisen verkottumisen vuoksi vaikea päättää, mitä yritystä tulisi pitää yhdysvaltalaisena yrityksenä, jolle tietoja siis annettaisiin.

5.8.2.   Ison-Britannian taholta annetut lausunnot

Useista Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen kyselyistä(114) ilmenee, että RAF Menwith Hillin asema kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriölle mutta on annettu viestintälaitteistoksi Yhdysvaltojen puolustusministeriön, erityisesti NSA:n(115) käyttöön. NSA nimittää myös laitoksen johtajan(116).(117) Vuoden 2000 puolivälissä RAF Menwith Hillissä työskenteli 415 Yhdysvaltojen armeijan sotilasta, viisi Ison-Britannian armeijan sotilasta, 989 yhdysvaltalaista siviiliä ja 392 britannialaista siviiliä. Läsnä olevat GCHQ:n työntekijät eivät ole mukana luvuissa.(118) Yhdysvaltojen joukkojen läsnäoloa säätelee Pohjois-Atlantin sopimus ja erityiset salaiset(119) hallintosopimukset, joita pidetään yhteisen puolustuksen kannalta sopivina Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian hallitusten nykyiset suhteet huomioon ottaen.(120) Asema on olennainen osa Yhdysvaltojen puolustusministeriön maailmanlaajuista verkostoa, joka tukee Ison-Britannian, Yhdysvaltojen ja Naton etuja.(121)

Vuosikertomuksessa 1999/2000 korostetaan nimenomaisesti UKUSA-sopimuksen mukaisen tiiviin yhteistyön arvoa, joka näkyy tiedustelutoiminnan tulosten laadussa. Erityisesti kertomuksessa viitataan siihen, että kun NSA:n laitteet olivat epäkunnossa kolmen päivän ajan, GCHQ palveli britannialaisten asiakkaiden ohella suoraan myös yhdysvaltalaisia asiakkaita.(122)

5.8.3.   Australian taholta annetut lausunnot(123)

Australian tiedustelupalvelun DSD:n(124) johtaja Martin Brady vahvisti kirjeessään australialaisen "Channel 9" -televisiokanavan "Sunday"-ohjelmalle, että DSD harjoittaa yhteistyötä muiden UKUSA-liitossa toimivien tiedustelupalvelujen kanssa. Samassa kirjeessä korostetaan, että kaikkia australialaisia tiedustelupalvelun laitteistoja pitävät yllä australialaiset tiedustelupalvelut yksinään tai yhdessä yhdysvaltalaisten palvelujen kanssa. Kaikissa tapauksissa, joissa laitteistoja käytetään yhdessä, Australian hallitus on täysin tietoinen kaikista toiminnoista ja australialaista henkilöstöä osallistuu toimintaan kaikilla tasoilla.(125)

5.8.4.   Uuden-Seelannin taholta annetut lausunnot

Kuten edellä 5.4.2.2 kappaleessa todettiin, Uuden-Seelannin pääministerin kanslian viimevuotisessa julkaisussa, jossa käsiteltiin kansallisten turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen toimintaa, mainittiin erikseen viiden kansakunnan yhteistyö. Yhteistyötä tekevät Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin tiedustelupalvelut ja julkaisussa korostettiin yhteistyöstä Uudelle-Seelannille koituvia etuja(126).

5.8.5.   Alankomaiden taholta annetut lausunnot

Alankomaiden puolustusministeri esitti 19. tammikuuta 2001 Alankomaiden parlamentille kertomuksen nykyaikaisten televiestintäjärjestelmien maailmanlaajuisen sieppaamisen teknisistä ja oikeudellisista näkökohdista.(127) Alankomaiden hallitus edusti siinä näkemystä, että vaikkei sillä olekaan asiasta omia tietoja, on kolmansien osapuolten käytettävissä olevien tietojen perusteella erittäin todennäköistä, että Echelon-verkosto on olemassa mutta että lisäksi on muita järjestelmiä, joilla on samanlaiset mahdollisuudet. Alankomaiden hallitus oli tullut siihen tulokseen, ettei viestintäjärjestelmien maailmanlaajuinen sieppaaminen rajoitu Echelon-järjestelmään osallistuviin valtioihin vaan että sitä harjoittavat myös muiden maiden hallintoviranomaiset.

5.8.6.   Italian taholta annetut lausunnot

Italian tiedustelupalvelun SISMI:n entinen johtaja Luigi Ramponi ei jättänyt epäilykselle sijaa Echelonin olemassaolosta "il mondo" -lehdelle antamassaan haastattelussa(128) Ramponi selitti nimenomaan, että hän tiesi Echelonin olemassaolosta SISMIN:n johtajan ominaisuudessa. Vuodesta 1992 lähtien hän tiesi laajamittaisesta pieni-, keski- ja suuritaajuisten aaltojen sieppaustoiminnasta. Kun hän aloitti toimintansa SISMI:ssä vuonna 1991, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat teettivät eniten töitä.

5.9.   Neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset

Parlamentin jäsen Elly Plooij-van Gorsel esitti jo 17. helmikuuta 1998(129) neuvostolle ensimmäisen kattavan kysymyksen STOA:n selvityksestä, Yhdysvaltojen maailmanlaajuisesta sieppausjärjestelmästä, johon Yhdistynyt kuningaskunta saattaa osallistua, sekä tähän liittyvästä mahdollisesta eurooppalaisten yritysten kaupallisten etujen vahingoittumisesta. Tämän jälkeen aiheesta on esitetty useita kysymyksiä(130). Neuvoston puheenjohtaja vastasi, ettei neuvostolla itsellään ole näitä tietoja eikä se osallistu näiden asioiden käsittelyyn, joten se ei voi myöskään antaa vastausta.

Komissiolle on esitetty samantapaisia kysymyksiä(131), joihin vastattiin, että komissio on perehtynyt selvitykseen, mutta jäsenvaltioiden mahdollisesta EY:n perustamissopimuksen loukkaamisesta ei ole esitetty todisteita eikä edes syytöksiä(132). Komissio seuraa kuitenkin asiaa valppaasti, puolustaa yhteisön etuja ja toteuttaa lisätoimia parantaakseen tietoverkkojensa turvallisuutta(133). Komission jäsen Bangemann ilmoitti 18. syyskuuta pidetyssä täysistunnossa, ettei se ole saanut jäsenvaltioilta, kansalaisilta eikä yrityksiltä viitteitä kuvatun kaltaisen sieppausjärjestelmän olemassaolosta. "Nimittäin jos järjestelmä olisi sellaisena olemassa, kyseessä olisi luonnollisesti ilmiselvä oikeuksien loukkaus, kansalaisten yksilönoikeuksien loukkaus ja myös täysin ilmeinen jäsenvaltioiden turvallisuuteen puuttuminen. Tämä on täysin selvää. Heti, jos virallisesti vahvistettaisiin tällaista tapahtuneen, täytyisi neuvoston ja tietysti myös komission ja parlamentin reagoida asiaan". Lisäksi "komissio ryhtyisi kaikkiin mahdollisiin vastatoimiin saadakseen jäsenvaltiot luopumaan tietojen hankkimisesta tällaisilla laittomilla keinoilla".(134)

5.10.   Parlamenttien mietinnöt

5.10.1.   Belgian valvontavaliokunnan Comité Permanent R:n mietinnöt

Belgialainen valvontavaliokunta Comité Permanent R on ilmaissut kantansa Echeloniin jo kahdessa mietinnössä.

Mietinnön "Rapport d'activités 1999" 3. luvussa keskityttiin kysymykseen siitä, miten Belgian tiedustelupalvelut reagoivat viestintävalvontaa harjoittavan Echelon-järjestelmän mahdollisuuteen. Runsaan 15 sivun mittaisessa mietinnössä tullaan siihen tulokseen, että Belgian molemmat tiedustelupalvelut, Sûreté de l'Etat ja Service général du Renseignement (SGR) saivat Echelonista tietoa vain virallisten asiakirjojen kautta.

Toisessa mietinnössä "Rapport complémentaire d'activités 1999" tarkastellaan Echelon-järjestelmää huomattavasti yksityiskohtaisemmin. Siinä otetaan kantaa STOA:n tutkimuksiin, ja osassa mietintöä keskitytään televiestinnän sieppaamisen teknisten ja oikeudellisten edellytysten kuvaukseen. Johtopäätöksissä tullaan siihen tulokseen, että Echelon on todella olemassa ja pystyy myös sieppaamaan kaiken satelliittien kautta välitettävän tiedon (n. yksi prosentti kaikista kansainvälisistä puheluista) avainsanoja käytettäessä. Lisäksi sen salauksenpurkukapasiteetti on huomattavasti suurempi kuin Yhdysvallat väittää. On syytä epäillä lausumaa, jonka mukaan Menwith Hillissä ei harjoiteta teollisuusvakoilua. Mietinnössä korostetaan nimenomaan, että on mahdotonta todeta varmuudella, mitä Echelon tekee tai mitä se ei tee.

5.10.2.   Ranskan kansalliskokouksen kansallisen puolustuksen valiokunnan mietintö

Ranskassa kansallisen puolustuksen valiokunta esitti kansalliskokoukselle sieppausjärjestelmiä koskevan mietinnön(135). Esittelijä Arthur Paecht esitteli mietinnön tuloksia Echelon-valiokunnalle 28.11.2000 pidetyssä kokouksessa.

Valotettuaan perusteellisesti eri näkökohtia esittelijä Arthur Paecht tuli siihen tulokseen, että Echelon on olemassa ja että se on ainoa tunnettu monikansallinen valvontajärjestelmä. Sen kapasiteetti on todellista, mutta se on saavuttanut rajansa, koska käytetty panostus ei ole suhteessa viestinnän räjähdysmäiseen kasvuun ja koska tietyt kohteet ovat myös oppineet suojautumaan.

Echelon-järjestelmä ei mietinnön mukaan palvele enää alkuperäisiä tavoitteitaan, jotka liittyivät kylmään sotaan, joten ei ole mahdotonta, että kerättyjä tietoja käytettäisiin poliittisiin ja taloudellisiin tarkoituksiin muita Nato-maita vastaan.

Mietinnössä todetaan, että Echelon saattaa hyvinkin merkitä vaaraa perusvapauksille ja aiheuttaa tähän liittyen useita ongelmia, jotka vaativat asianmukaisia vastauksia. Olisi väärin kuvitella, että Echelonin jäsenvaltiot luopuvat toiminnastaan. Pikemminkin monet asiat näyttävät viittaavan siihen, että on luotu uusi järjestelmä uusien kumppanien kanssa Echelonin saavuttamien rajojen murtamiseksi uusien keinojen avulla.

5.10.3.   Italian parlamentin tiedustelu- ja turvallisuuspalveluja sekä kansallista turvallisuutta käsittelevän valiokunnan mietintö

Italian parlamentin tiedustelu- ja turvallisuuspalveluja käsittelevä valiokunta laati mietinnön(136), jossa käsitellään tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen asemaa Echelon-tapauksen yhteydessä ja joka toimitettiin Italian parlamentin puhemiehelle 19. joulukuuta 2000.

Echelon-järjestelmän olemassaoloa koskevat johtopäätökset ovat epämääräisiä. Mietinnön mukaan valiokunnan kuulemistilaisuuksissa on kyetty etupäässä sulkemaan pois tämännimisen integroidun sieppausjärjestelmän olemassaolo, jonka viisi UKUSA-sopimuksen osapuolta (Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada) olisivat ottaneet käyttöön seuratakseen maailmanlaajuista viestintää. Tosin on selvää, että anglosaksiset maat tekevät keskenään tiiviimpää yhteistyötä, mutta valiokunnan selvitysten perusteella ei voida väittää, että yhteistyössä olisi pyritty integroidun sieppausjärjestelmän tai peräti maailmanlaajuisen sieppausverkon luomiseen. Valiokunnan mielestä on todennäköistä, että Echelon-nimitystä käytetään satelliittiviestinnän seurantatekniikan kehitystasosta. Valiokunta mainitsi erikseen, että Italian tiedustelupalvelu SISMI piti mahdottomana, että nykyisin olisi olemassa järjestelmä, joka tunnistaisi automaattisesti keskusteluissa lausuttuja sanoja. Tästä syystä SISMI piti myös avainsanoja sisältävien keskustelujen kohdennettua kuuntelemista mahdottomana.

6.   Voiko muita maailmanlaajuisia sieppausjärjestelmiä olla?

6.1.   Maailmanlaajuisen sieppausjärjestelmän edellytykset

6.1.1.   Tekniset ja maantieteelliset edellytykset

Kansainvälisen ja ensimmäisen sukupolven satelliittien kautta välitettävän viestinnän maailmanlaajuisen sieppaamisen edellytyksenä ovat vastaanottoasemat Atlantin, Intian valtameren sekä Tyynenmeren alueella. Käytettäessä uuden sukupolven satelliitteja, jotka mahdollistavat lähetyksen alhaisilla taajuusalueilla, on täytettävä muitakin sieppausasemien maantieteellistä asemaa koskevia edellytyksiä, jotta kaikki satelliittien kautta välitetty viestintä voitaisiin ottaa vastaan.

Toisen maailmanlaajuisesti toimivan sieppausjärjestelmän on sijoitettava asemansa UKUSA-valtioiden alueiden ulkopuolelle.

6.1.2.   Poliittiset ja taloudelliset edellytykset

Tällaisen maailmanlaajuisen järjestelmän luomisen on kuitenkin oltava myös käyttäjälle tai käyttäjille taloudellisesti ja poliittisesti mielekästä. Järjestelmästä hyötyvällä tai hyötyvillä on oltava maailmanlaajuisia taloudellisia, sotilaallisia tai muita turvallisuusintressejä tai sen tai niiden on ainakin uskottava kuuluvansa niin sanottuihin maailmanmahteihin. Näin ollen mahdollisuudet rajoittuvat lähinnä Kiinaan ja G8-maihin lukuun ottamatta Yhdysvaltoja ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

6.2.   Ranska

Ranskalla on omia alueita, departementteja ja ulkoalueita kaikilla mainituilla maantieteellisillä alueilla.

Atlantin alueella Kanadasta itään sijaitsee Saint Pierre et Miquelon (65° W / 47° N), Etelä-Amerikan koillispuolella Guadeloupe (61° W / 16° N) ja Martinique (60° W / 14° N) sekä Etelä-Amerikan koillisrannikolla Ranskan Guyana (52° W / 5° N).

Intian valtameren alueella sijaitsevat eteläisen Afrikan itäpuolella Mayotte (45° O / 12° S) ja La Réunion (55° O / 20° S) sekä aivan etelässä Terres Australes et Antarctiques Francaises. Tyynenmeren alueella sijaitsevat Uusi-Kaledonia (165° O / 20° S), Wallis et Futana (176° W / 12° S) ja Ranskan Polynesia (150° W / 16° S).

Ranskan tiedustelupalvelun DGSE:n (Direction générale de la sécurité extérieur) mahdollisista asemista näillä merentakaisilla alueilla on vain vähän tietoja. Ranskalaisten toimittajien mukaan(137) Ranskan Guyanan Kouroussa sekä Mayottessa on asemat. Asemien koosta sekä satelliittiantennien määrästä ja koosta ei ole yksityiskohtaisia tietoja. Muita asemia sanotaan olevan Ranskan Dommessa, Bordeaux’n lähellä, sekä Alluetts-le-Roissa Pariisin lähellä. Jauvert arvioi satelliittiantennien määräksi yhteensä 30. Kirjailija Erich Schmidt-Eenboom(138) väittää, että myös Uudessa-Kaledoniassa pidetään yllä asemaa ja että Saksan tiedustelupalvelu käyttää myös asemaa hyväkseen.

Teoriassa Ranskakin voisi maantieteellisten, teknisten ja rahoituksellisten edellytystensä perusteella pitää yllä maailmanlaajuisesti toimivaa sieppausjärjestelmää . Esittelijän käytettävissä ei kuitenkaan ole riittävästi julkista aineistoa, jotta voitaisiin esittää tätä koskeva vakavasti otettava väite.

6.3.   Venäjä

Viestintäturvallisuudesta ja SIGINT-toiminnasta vastaavan Venäjän tiedustelupalvelun FAPSIn (Federalnoye Agentstvo Pravitelstvennoy Svyazi) pitää yllä maa-asemia Latviassa, Vietnamissa ja Kuubassa yhdessä Venäjän armeijan tiedustelupalvelun GRU:n kanssa.

Asiasta annetun lain mukaan FAPSIn tehtävänä on kerätä tietoja politiikan, talouden, tieteen ja tekniikan aloilta sekä sotilasalalta tukeakseen talouskehitystä, tieteellis-teknistä kehitystä sekä sotilasalalla edistymistä(139). Lisäksi FAPSIn pääjohtaja mainitsi vuonna 1997 laitoksen ensisijaiseksi tehtäväksi salauksella toteutetun ulkomaanviestinnän sieppaamisen ja maailmanlaajuisen kuuntelun(140).

Atlantin alueella sijaitsee Lourdesin asema Kuubassa (82°W, 23°N). Sitä pidetään yllä yhdessä Kuuban tiedustelupalvelun kanssa. Venäjä kerää aseman avulla strategisia tietoja ja seuraa sotilaallista ja kaupallista viestintää(141). Venäjällä on asemia Intian valtameren alueella, mutta niistä ei ole tarkempia tietoja. Latviassa sijaitseva Skrundan asema suljettiin vuonna 1998(142). Tyynenmeren alueella väitetään olevan asema Pohjois-Vietnamin Cam Ranh Bayssä. Yksityiskohtia asemien antennien määrästä ja koosta ei tunneta.

Yhdessä itse Venäjällä sijaitsevien asemien kanssa maailmanlaajuinen peitto on teoriassa mahdollinen. Tosin tässäkään kohden käytettävissä olevat tiedot eivät riitä perustellun väitteen esittämiseen.

6.4.   Muut G-8-maat ja Kiina

Muilla G8-mailla ja Kiinalla ei ole omaa maa-aluetta eikä niiden kanssa tiiviissä liitossa olevia maita maailmanlaajuisen sieppausjärjestelmän ylläpitoon tarvittavissa maapallon osissa.

7.   Echelonin tyyppisen viestintäsieppausjärjestelmän yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa

7.1.   Selvennyksiä kysymyksenasetteluun

Valiokunnan toimivaltaan kuuluu muun muassa nimenomainen tehtävä tarkistaa Echelonin tyyppisen viestintäsieppausjärjestelmän yhteensopivuus yhtiön oikeuden kanssa.(143) Erityisesti on määrä selvittää, sopiiko tällainen järjestelmä yhteen tietosuojadirektiivien 95/46 EY ja 97/66 EY, EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan kanssa.

Kysymystä on syytä tarkastella kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma perustuu luvussa 5 esitettyyn epäsuoraan todisteeseen, josta ilmenee, että Echeloniksi kutsuttu järjestelmä suunniteltiin viestintäsieppausjärjestelmäksi, jonka on tarkoitus toimittaa Yhdysvaltojen, Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin ja Ison-Britannian tiedustelupalveluille tietoa ulkomaiden tapahtumista keräämällä ja analysoimalla viestintätietoa. Kysymys on näin ollen perinteisestä ulkomaantiedustelupalvelujen vakoilukeinosta.(144) Ensimmäisenä askeleena pyritään siten selvittämään tämänkaltaisen tiedustelupalvelujärjestelmän yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa.

Tämän lisäksi Campbellin laatimassa STOA-kertomuksessa esitettiin syytös, jonka mukaan järjestelmää käytetään väärin kilpailuvakoiluun ja Euroopan maiden talous on kärsinyt sen vuoksi suuria tappioita. CIA:n entisen johtajan R. James Woolseyn lausunnon mukaan Yhdysvallat kylläkin vakoilee eurooppalaisia yrityksiä mutta vain huolehtiakseen markkinoiden oikeudenmukaisuudesta, sillä toimeksiantoja annetaan ainoastaan lahjonnan perusteella.(145) Jos pitää paikkansa, että järjestelmiä käytetään kilpailuvakoiluun, kysymys yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa on nähtävä uudessa valossa. Tätä toista näkökulmaa tutkitaan siksi erikseen toisessa vaiheessa.

7.2.   Tiedustelupalvelujärjestelmän yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa

7.2.1.   Yhteensopivuus EY:n oikeuden kanssa

Valtion turvallisuutta ja rikosten torjuntaa palvelevat toiminnot ja toimenpiteet eivät periaatteessa kuulu EY:n perustamissopimuksen sääntelyalaan. Euroopan yhteisö voi rajoitetun toimivallan periaatteen mukaisesti toimia vain niissä asioissa, joissa sillä on vastaavat toimivaltuudet. Niinpä se jätti johdonmukaisesti mainitut alueet Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, erityisesti sen 95 artiklaan (entiseen 100a artiklaan) perustuvien tietosuojadirektiivien soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiiviä 59/46/EY yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta(146) sekä direktiiviä 97/66/EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla(147) ei sovelleta missään tapauksessa käsittelyyn(148) / toimiin(149); joka koskee / jotka koskevat yleistä turvallisuutta, puolustusta, valtion turvallisuutta (myös valtion taloudellista hyvinvointia, kun käsittelyoperaatio on sidoksissa valtion turvallisuutta koskeviin kysymyksiin) tai rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa. Sama muotoilu otettiin tällä hetkellä parlamentin käsittelyssä olevaan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla.(150) Jäsenvaltion osallistuminen valtion turvallisuutta palvelevaan sieppausjärjestelmään ei siten voi olla ristiriidassa EY:n tietosuojadirektiivien kanssa.

Toiminta ei myöskään voi olla ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan kanssa, jossa tietosuojadirektiivien soveltamisala ulotetaan yhteisön toimielinten ja elinten tietojenkäsittelyyn. Sama koskee asetusta 45/2001 yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta.(151) Tätäkin asetusta sovelletaan vain, kun elimet toimivat EY:n perustamissopimuksen puitteissa.(152) Väärinkäsitysten välttämiseksi korostettakoon tässä kohdin nimenomaan, ettei mikään taho ole missään vaiheessa väittänyt yhteisön toimielinten tai laitosten osallistuneen sieppausjärjestelmään eikä esittelijällä ole myöskään mitään viitteitä sellaisesta.

7.2.2.   Yhteensopivuus muun EU-oikeuden kanssa

Osaston V (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) ja osaston VI (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa) alalla ei ole EY-direktiiveihin verrattavia tietosuojamääräyksiä. Euroopan parlamentti on useasti viitannut siihen, että tässä kohden vallitsee erittäin suuri toiminnan tarve.(153)

Ihmisten perusoikeuksien ja perusvapauksien suoja taataan näillä aloilla vain Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklalla, erityisesti 6 artiklan 2 kohdalla, jossa unioni sitoutuu kunnioittamaan perusoikeuksia sellaisina kuin ne taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä. Sen lisäksi, että perusoikeudet ja erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimus sitovat jäsenvaltioita (ks. jäljempänä luku 8), tästä syntyy myös unionille velvollisuus noudattaa perusoikeuksia lainsäädännössä ja hallinnossa. Koska EU:n tasolla ei kuitenkaan toistaiseksi ole säädöstä televiestinnän valvonnasta turvallisuus- tai tiedustelupalvelutarkoituksiin(154), kysymys Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan rikkomisesta ei toistaiseksi nouse esiin.

7.3.   Kysymys yhteensopivuudesta, jos järjestelmää käytetään väärin kilpailijoiden vakoilemiseen

Jos jokin jäsenvaltio tukisi muun muassa kilpailuvakoilua harjoittavaa sieppausjärjestelmää antamalla omat tiedustelupalvelunsa sen käyttöön tai antamalla vieraiden tiedustelupalvelujen käyttää omaa aluettaan kyseiseen tarkoitukseen, se rikkoisi todellakin EY:n oikeutta. Jäsenvaltiot ovat nimittäin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 10 artiklan nojalla sitoutuneet laajaan lojaaliuteen ja erityisesti pidättymään kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan sopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Vaikkei televiestinnän sieppaus tapahtuisikaan oman maan talouden hyväksi (tämä muuten olisi verrattavissa valtiontukeen ja rikkoisi siten EY:n perustamissopimuksen 87 artiklaa) vaan kolmansien maiden hyväksi, kyseinen toiminta olisi periaatteellisessa ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen perustana olevan yhteismarkkinoiden periaatteen kanssa, koska se merkitsisi kilpailun vääristymistä.

Lisäksi tällainen menettely rikkoisi esittelijän mielestä televiestinnän alaa koskevaa tietosuojadirektiiviä(155), koska direktiivien sovellettavuus on ratkaistava toiminnallisten eikä organisatoristen näkökohtien perusteella. Tämä ilmenee paitsi soveltamisalan sanamuodosta myös lain hengestä. Jos tiedustelupalvelut käyttävät kapasiteettiaan kilpailijoiden vakoilemiseen, niiden toiminta ei palvele turvallisuutta tai rikostentorjuntaa vaan on vieraantunut tarkoituksestaan ja kuuluu siten kokonaan direktiivin soveltamisalaan. Direktiivin 5 artiklassa kuitenkin velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan viestinnän luottamuksellisuus, erityisesti niiden on "kiellettävä se, että muut kuin käyttäjät voisivat … kuunnella, salakuunnella, tallentaa tai muulla tavalla siepata tai valvoa viestejä". Poikkeuksia saa 14 artiklan mukaan tehdä vain silloin, kun se on välttämätöntä valtion turvallisuuden, maanpuolustuksen tai rikosten torjunnan turvaamiseksi. Koska talousvakoilu ei oikeuta poikkeuksiin, olisi yhteisön oikeutta siinä tapauksessa rikottu.

7.4.   Tulos

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyisessä oikeudellisessa tilanteessa Echelonin kaltainen tiedustelupalvelujärjestelmä ei voi periaatteessa olla ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, koska sillä ei ole sellaisia kosketuskohtia unionin oikeuteen, joiden vuoksi järjestelmä ei olisi yhteensopiva sen kanssa. Tämä pätee kuitenkin vain siinä tapauksessa, että järjestelmää käytetään todellakin vain laajassa mielessä ymmärrettyyn valtion turvallisuuden palvelemiseen. Jos sitä sen sijaan käytetään ulkomaisten yritysten vastaiseen kilpailuvakoiluun, syntyy ristiriita EY:n oikeuden kanssa. Jos jokin jäsenvaltio osallistuisi siihen, se rikkoisi yhteisön oikeutta.

8.   Tiedustelupalvelun harjoittaman viestinnän kuuntelun yhdenmukaisuus yksityisyyttä koskevan perusoikeuden kanssa

8.1.   Viestinnän kuuntelu puuttumisena yksityisyyttä koskevaan perusoikeuteen

Viestinnän kuuntelu ja myös tiedustelupalvelujen harjoittama tietojen hankinta tähän tarkoitukseen(156) merkitsee aina vakavaa puuttumista henkilön yksityisyyteen. Valtion harjoittama rajaton kuuntelu on sallittua vain "poliisivaltiossa". Sitä vastoin EU:n jäsenvaltioissa, joissa demokratia on vakiintunutta, pidetään kiistatta välttämättömänä, että valtion elimet ja tiedustelupalvelut kunnioittavat yksityiselämää. Tämä on yleensä kirjattu jäsenvaltioiden perustuslakeihin. Yksityisyydellä on siten erityinen suoja, ja tähän oikeuteen puuttumiseen annetaan mahdollisuus vain oikeushyväharkinnan jälkeen suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

Ongelmat tiedostetaan myös UKUSA-valtioissa. Annetuilla suojamääräyksillä pyritään kuitenkin suojaamaan omien kansalaisten yksityisyyttä, joten Euroopan kansalaiset eivät niistä yleensä hyödy. Siksi Yhdysvaltain sähköisen valvonnan ehtoja koskevissa määräyksissä valtion toimivaa tiedustelupalvelua koskevia etuja ei aseteta vastakkain tehokkaan yleisen perusoikeusturvan kanssa vaan "Yhdysvaltain kansalaisten" tarpeellisen yksityisyyden suojan kanssa.(157)

8.2.   Yksityisyyden suoja kansainvälisissä sopimuksissa

Yksityisyyden merkitys perusoikeutena on otettu huomioon lukuisissa kansainvälisen oikeuden sopimuksissa.(158) Maailmanlaajuisista sopimuksista on mainittava erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus(159), joka solmittiin vuonna 1966 YK:ssa ja jonka 17 artikla takaa yksityisyyden suojan. Yleissopimuksen kansainvälisoikeudellisia rikkomuksia koskevista kysymyksistä päättävän, 41 artiklan mukaan perustetun yleisen ihmisoikeusvaliokunnan päätöksiin ovat yhtyneet kaikki UKUSA-valtiot silloin, kun kyseessä ovat olleet muiden valtioiden esittämät kanteet. Yhdysvallat ei ole kuitenkaan allekirjoittanut lisäpöytäkirjaa(160), jolla laajennettiin ihmisoikeusvaliokunnan toimivaltaa käsittämään yksityisen kansalaisen vetoomuksia, joten yksityisillä henkilöillä ei ole mahdollisuutta kääntyä ihmisoikeusvaliokunnan puoleen Yhdysvaltain rikkoessa yleissopimusta.

EU:n tasolla on yritetty toteuttaa erityinen eurooppalainen perusoikeusturva laatimalla Euroopan unionin perusoikeuskirja. Perusoikeuskirjan 7 artiklassa, jonka otsikkona on yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, mainitaan jopa erikseen viestinnän kunnioittaminen.(161) Tämän lisäksi 8 artiklassa mainitaan henkilötietosuoja. Tämä olisi suojannut yksilöitä niissä tapauksissa, joissa heidän tietojaan käsitellään (automaattisesti tai ei-automaattisesti). Kuuntelussa on yleensä kyse tästä, muissa sieppaustilanteissa peräti aina.

Perusoikeuskirjaa ei ole toistaiseksi sisällytetty sopimukseen. Se sitoo siis ainoastaan kolmea elintä, jotka ovat sitoutuneet Nizzan Eurooppa-neuvoston yhteydessä annettuun juhlalliseen julistukseen, eli neuvostoa, komissiota ja Euroopan parlamenttia. Esittelijän tietämyksen mukaan yksikään näistä elimistä ei ole sekaantunut tiedustelupalvelutoimintaan. Vaikka perusoikeuskirjasta tulee täysivoimainen sen jälkeen, kun se on sisällytetty sopimukseen, on syytä huomata, että sen soveltamisalaa on rajoitettu. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti perusoikeuskirja koskee "unionin toimielimiä ja laitoksia… sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta". Perusoikeuskirja tulisi näin muodoin kyseeseen ainoastaan välineenä, jolla kielletään kilpailun vääristymistä aiheuttavat valtiontuet (ks. luku 7.3).

Ainoa kansainvälisesti tehokas keino kattavan yksityisyyden suojan takaamiseksi on Euroopan ihmisoikeussopimus.

8.3.   Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset

8.3.1.   Euroopan ihmisoikeussopimuksen merkitys Euroopan unionissa

Perusoikeuksia koskeva suoja, joka sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen, on erityisen merkittävä, koska kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sopimuksen ja se määrittää siten yhtenäisen eurooppalaisen suojatason. Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet kansainvälisen oikeuden nojalla takaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määritellyt oikeudet sekä noudattamaan Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi tutkia, ovatko kulloinkin voimassa olevat kansalliset säädökset yhdenmukaiset Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Jos sopimusvaltiot rikkovat ihmisoikeuksia, ne voidaan tuomita ja velvoittaa maksamaan korvauksia. Euroopan ihmisoikeussopimuksen merkitys on lisääntynyt myös siksi, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on pyytänyt sitä toistuvasti mukaan päätöksentekoon tutkiessaan lakeja jäsenvaltioiden yleisten oikeusperiaatteiden valossa. Lisäksi Amsterdamin sopimuksella vahvistettiin EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukainen EU:n velvoite kunnioittaa perusoikeuksia sellaisena kuin ne on taattu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

8.3.2.   Euroopan ihmisoikeussopimuksen antaman suojan laajuus alueen ja henkilöiden kannalta

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatut oikeudet ovat yleisiä ihmisoikeuksia eivätkä ne siksi ole sidottuja kansalaisuuteen. Ne on myönnettävä jokaiselle henkilölle, joka kuuluu sopimusvaltioiden lainkäyttövallan piiriin. Tämä merkitsee, että ihmisoikeuksia on joka tapauksessa noudatettava koko valtion alueella ja paikalliset poikkeukset merkitsisivät sopimuksen rikkomista. Sen lisäksi ne ovat kuitenkin voimassa myös sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella, jos valtio on siellä julkisen vallan harjoittajana. Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamat oikeudet sopimusvaltioon nähden kuuluvat siten myös valtion alueen ulkopuolella oleville henkilöille, jos sopimuksen allekirjoittanut valtio puuttuu heidän yksityisyyden suojaansa alueensa ulkopuolella(162).

Viimeksi mainittu seikka on tässä erityisen tärkeä, koska perusoikeuksia koskeviin ongelmiin televiestinnän kuuntelun alueella liittyy se erityispiirre, että kuuntelusta vastaava valtio ja kuunneltava voivat olla eri alueilla ja varsinainen salakuunteluprosessi voi tapahtua eri paikassa. Tämä koskee erityisesti kansainvälistä viestintää ja mahdollisesti myös kansallista viestintää, jos tiedot kulkevat ulkomailla olevia kaapeleita pitkin. Kun kyse on ulkomaantiedustelupalvelusta, tämä on jopa tyypillinen tilanne. On myös mahdollista, että tietoja tiedustelupalvelun pyytämästä valvonnasta luovutetaan edelleen muille valtioille.

8.3.3.   Televiestinnän kuuntelun luvallisuus Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan nojalla

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla "jokaisella […] oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta." Puhelujen ja televiestinnän suojaamista ei tosin nimenomaan mainita, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ne sisältyvät ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisen suojan käsitteisiin "yksityiselämä" ja "kirjeenvaihto".(163) Perusoikeussuoja ei tällöin kata ainoastaan viestinnän sisältöä vaan myös ulkoisten puhelutietojen rekisteröinnin. Vaikka tiedustelupalvelu rekisteröi ainoastaan sellaisia tietoja kuin yhteyden ajankohdan ja keston tai valitun numeron ja muita vastaavia tietoja, kyseessä on tällöinkin yksityisyyden suojaan puuttuminen.(164)

Perusoikeutta ei ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan myönnetä rajoituksetta. Yksityisyyden kunnioittamisen perusoikeuteen voidaan puuttua, jos siihen on kansallisen lainsäädännön mukainen oikeusperusta.(165) Tämän lainsäädännön tulee olla yleisesti saatavilla ja sen seurauksien ennakoitavissa.(166)

Jäsenvaltiot eivät voi vapaasti päättää tilanteista, joissa perusoikeuksiin voidaan puuttua. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla sallii ne vain 2 kohdassa luetelluissa tarkoituksissa. Näitä ovat varsinkin kansallinen turvallisuus, yleinen rauha ja järjestys, rangaistavien toimien estäminen mutta myös maan taloudellinen hyvinvointi(167), joka ei kuitenkaan oikeuta talousvakoilua, koska tähän lasketaan ainoastaan "demokraattisessa yhteiskunnassa tarpeellinen" perusoikeuksiin puuttuminen. Jokaisen puuttumistilanteen kohdalla tulee valita lievin tavoitteen saavuttamiseen soveltuva keino, minkä lisäksi väärinkäyttö on pystyttävä estämään riittävän varmasti.

8.3.4.   Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vaikutus tiedustelupalvelujen toimintaan

Nämä yleiset periaatteet merkitsevät tiedustelupalvelujen toiminnan perustuslainmukaisuuden kannalta seuraavaa: Jos kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi näyttää tarpeelliselta antaa tiedustelupalveluille lupa televiestinnän sisällön tai vähintään yhteystietojen sieppaamiseen, sen on perustuttava kansallisiin oikeussäännöksiin ja asiaa koskevien määräysten on oltava yleisesti saatavilla. Toiminnan seurausten tulee olla henkilön ennakoitavissa, mutta erityiset salassapitovaatimukset on kuitenkin otettava huomioon. Siten tuomioistuin on todennut eräässä tuomiossaan, joka koskee työntekijöiden salaisen valvonnan 8 artiklan mukaisuutta kansalliseen turvallisuuteen liittyvillä aloilla, että tässä erikoistapauksessa ennakoitavuusvaatimus ei voi olla sama kuin muilla aloilla.(168) Tuomioistuin vaati kuitenkin tässäkin yhteydessä, että oikeussäännöksistä on joka tapauksessa käytävä ilmi, missä oloissa ja millä ehdoilla valtio saa salaa ja siten mahdollisesti vaarallisella tavalla puuttua yksityisyyden suojaan.(169)

Tiedustelupalvelujen toiminnan ihmisoikeuksien mukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että vaikka kansallinen turvallisuus on peruste myöntää lupa yksityisyyden suojaan puuttumiseen, asiassa on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan sovellettava suhteellisuusperiaatetta: Kansallinen turvallisuuskin antaa oikeuden yksityisyyden suojaan puuttumiseen vain silloin, kun se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tässä yhteydessä ilmoittanut yksiselitteisesti, että valtion etuja kansallisen turvallisuutensa turvaamisessa tulee punnita vertaamalla siihen, miten vaikeaa on henkilön yksityisyyden kunnioittamiseen liittyviin etuihin puuttuminen.(170) Yksityisyyden suojaan puuttumiset eivät tosin rajoitu välttämättä tarpeellisiin, mutta ei riitä, että ne ovat vain hyödyllisiä tai toivottavia(171). Käsitys, että kaiken televiestinnän kuuntelu olisi paras suoja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastainen silloinkin, kun se olisi luvallista kansallisten oikeusäännösten nojalla.

Lisäksi tiedustelupalvelutoiminnan erityisluonne edellyttää salassapitoa ja sitten erityistä etujen punnitsemista, minkä vuoksi vastaavasti on sallittava suuremmat valvontamahdollisuudet. Tuomioistuin on nimenomaan korostanut, että salaiseen valvontajärjestelmään kansallisen turvallisuuden varmistajana sisältyy riski, että se demokratian puolustamisen varjolla heikentää demokratiaa tai jopa tuhoaa sen, ja että sen vuoksi tarvitaan asianmukaiset ja tehokkaat takuut tällaista väärinkäyttöä vastaan.(172) Tiedustelupalvelujen lainmukainen toiminta on siksi perustuslain mukaista vain silloin, kun Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltio on luonut riittävät valvontajärjestelmät ja muut takuut väärinkäytön varalta. Tuomioistuin toi Ruotsin tiedustelupalvelun toiminnan yhteydessä esiin, että se pitää erityisen tärkeänä kansanedustajien läsnäoloa poliisin valvontaelimissä samoin kuin oikeusministeriön, parlamentin oikeusasiamiehen ja parlamentin oikeusasioiden valiokunnan suorittamaa valvontaa. Tässä valossa vaikuttaa arveluttavalta, että Ranskassa, Kreikassa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Espanjassa ei ole omia tiedustelupalvelujen parlamentaarisia valvontaelimiä(173) eikä niissä myöskään tunneta pohjoismaiden parlamenttien oikeusasiamiehiin verrattavaa valvontajärjestelmää.(174) Esittelijä pitää siksi tervetulleina Ranskan kansalliskokouksen puolustusvaliokunnan pyrkimyksiä perustaa valvontavaliokunta,(175) varsinkin, kun Ranskalla on käytössään teknisesti ja maantieteellisesti huomattava tiedustelupalvelukapasiteetti.

8.4.   Velvollisuus valppauteen vieraiden tiedustelupalvelujen toiminnan varalta

8.4.1.   Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan kiertäminen muiden valtioiden tiedustelupalveluja käyttämällä on kiellettyä

Kuten edellä perusteellisesti selostettiin, sopimusvaltioita koskevat tietyt ehdot, joiden täyttyessä niiden tiedustelupalvelujen toiminta on ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista. On selvää, että tiedustelupalvelut eivät vapaudu näistä velvoitteista turvautumalla muiden tiedustelupalvelujen toimintaan, joita koskevat vähemmän tiukat säännökset. Muuten laillisuusperiaate ja siihen liittyvät saatavuuden ja ennakoitavuuden osa-alueet ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeussäännöstön sisältö menettäisivät merkityksensä.

Tämä merkitsee ensinnäkin, että tietojen vaihto tiedustelupalvelujen kesken on sallittua vain rajoitetusti. Tiedustelupalvelu voi pyytää tietoja toiselta tiedustelupalvelulta vain silloin, kun ne voidaan hankkia sellaisin ehdoin, jotka oma kansallinen oikeussäännöstö sallii. Lain sallimaa toimintasädettä ei saa laajentaa sopimuksilla muiden tiedustelupalvelujen kanssa. Samoin tiedustelupalvelu voi työskennellä vieraalle tiedustelupalvelulle sen ohjeiden mukaan vain, jos se on vakuuttunut siitä, että toiminta on oman kansallisen oikeussäännöstön mukaista. Vaikka tiedot olisi tarkoitettu toisen valtion käyttöön, oikeussäännöstön alaisen henkilön lainvastainen yksityisyyden suojaan puuttuminen on joka tapauksessa perustuslain vastaista.

Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltiot eivät saa sallia muiden maiden tiedustelupalvelujen toimintaa alueellaan, jos on aihetta olettaa, että niiden toiminta ei täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia.(176)

8.4.2.   Seuraukset Euroopan ulkopuolisten tiedustelupalvelujen sallitulle toiminnalle Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltioiden alueella

8.4.2.1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö

Hyväksymällä Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltiot ovat sitoutuneet siihen, että niiden riippumattomuus on sidoksissa perusoikeuksien tarkasteluun. Ne eivät voi päästä tästä velvoitteesta luopumalla riippumattomuudestaan. Nämä valtiot ovat edelleen vastuussa omasta alueestaan ja niillä on velvoitteensa eurooppalaisen oikeussäännöstön alaisia henkilöitä kohtaan myös silloin, kun tiedustelupalvelutoimintaan liittyvää valtaa käyttää toinen valtio. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sittemmin vahvistanut pysyväksi oikeuskäytännöksi sopimusvaltioiden velvollisuuden toteuttaa soveliaita toimia yksityisyyden suojaamiseksi, niin että yksityiset henkilöt (!) eivät rikkoisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa. Tämä pätee myös horisontaalisella tasolla, jolloin yksilöä vastassa ei ole valtio vaan toinen henkilö.(177) Jos valtio sallii toisen valtion tiedustelupalvelun toiminnan alueellaan, suojaustarve on huomattavasti suurempi, koska tällöin valta on toisella viranomaisella. Tässä yhteydessä vaikuttaa loogiselta pitää lähtökohtana, että valtion on valvottava, että sen alueella tapahtuva tiedustelupalvelutoiminta on ihmisoikeuksien mukaista.

8.4.2.2. Seuraukset asemille

Saksan Bad Aiblingissa Amerikan Yhdysvaltojen käyttöön on annettu oma alue ainoastaan satelliittien vastaanottamista varten. Ison-Britannian Menwith Hillissä maaston käyttö sallitaan samaan tarkoitukseen. Jos amerikkalainen tiedustelupalvelu kuuntelisi näillä asemilla yksityisten tai yritysten ei-sotilaallista viestintää, joka on peräisin Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittaneesta valtiosta, Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen valvontavelvollisuus tulisi voimaan. Tämä tarkoittaa käytännössä, että Saksalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltioina velvollisuus varmistua siitä, että amerikkalaisen tiedustelupalvelun toiminta on perusoikeuksien mukaista. Tämä korostuu siksikin, että kansalaisjärjestöjen ja lehdistön edustajat ovat jo useita kertoja ilmaisseet huolensa NSA:n toiminnasta.

8.4.2.3. Vaikutukset toisen valtion toimeksiannosta tehtävään kuunteluun

Tiedustelupalvelu GCHQ:n antamien tietojen mukaan Ison-Britannian Morwenstowissa siepataan yhteistyössä NSA:n kanssa siviiliviestintää tarkoin sen ohjeita noudattaen ja välitetään viestintä raakamateriaalina Yhdysvalloille. Myös toimeksiannosta kolmansille osapuolille tehtäviä töitä koskee velvollisuus tarkistaa, että toimeksianto on perusoikeuksien mukainen.

8.4.2.4. Erityinen huolellisuusvelvollisuus sopimuksen ulkopuolisten maiden tapauksessa

Kun on kyse Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltioista, voidaan tietyssä määrin vastavuoroisesti olettaa, että myös toinen valtio noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Näin on ainakin silloin, kun Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvaltiolle ei ole todistettu, että se toimisi järjestelmällisesti ja jatkuvasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti. Yhdysvallat on valtio, joka ei ole allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimusta eikä myöskään sitoutunut siihen verrattavaan valvontajärjestelmään. Sen tiedustelupalvelujen toiminta on erittäin tarkoin säädeltyä, kun on kyse Yhdysvaltain kansalaisista tai henkilöistä, jotka oleskelevat laillisesti Yhdysvalloissa. NSA:n toimintaan ulkomailla sovelletaan kuitenkin erilaisia säädöksiä, joista huomattavan monet ovat luokiteltuja eivätkä siksi yleisesti saatavilla. Lisäksi tässä yhteydessä on huolestuttavaa, että vaikka tiedustelupalvelu on edustajainhuoneen ja senaatin valiokunnan valvonnan alainen, nämä valiokunnat osoittavat vain vähäistä mielenkiintoa NSA:n ulkomailla harjoittamaa toimintaa kohtaan.

Näyttää siksi perustellulta vedota Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jotta ne ottaisivat vakavasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen tuomat velvoitteensa ja tulevaisuudessa sallisivat NSA:n tiedustelupalvelutoimet alueellaan vain, jos ne ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia. Tässä yhteydessä on otettava huomioon kolme päänäkökohtaa.

1.   Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan yksityisyyden suojaan voidaan puuttua vain sellaisten säädösten nojalla, jotka ovat yleisesti saatavilla ja joiden seuraukset ovat yksilön ennakoitavissa. Tämä vaatimus täyttyy vain, jos Yhdysvallat ilmoittaa Euroopan kansalaisille, millä tavalla ja missä olosuhteissa tiedustelua tehdään. Jos ilmoitetut tavat ja ehdot eivät ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia, asiaa koskevat säännökset on mukautettava eurooppalaiseen suojatasoon.

2.   Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan yksityisyyden suojaan puuttuminen ei saa olla kohtuutonta, ja on valittava lievin keino. Euroopan kansalaisen kannalta Euroopassa tapahtuva yksityisyyden suojaan puuttuminen on arvioitava lievemmäksi kuin Amerikan taholta tuleva, koska vetoaminen kansallisiin oikeusasteisiin on mahdollista vain ensimmäisessä tapauksessa.(178) Siksi yksityisyyden suojaan puuttumisen tulee mahdollisuuksien mukaan tapahtua joko Saksan tai Englannin taholta, johdonmukaisesti kuitenkin siltä taholta, jossa syytteeseenpano tapahtuu. Yhdysvallat on yrittänyt toistuvasti tehdä televiestinnän kuuntelun oikeutetuksi moittimalla eurooppalaisia korruptiosta ja lahjonnasta.(179) Yhdysvalloille on huomautettu, että kaikissa EU:n valtioissa on toimiva rikosoikeusjärjestelmä. Jos tästä on epäilystä, Yhdysvaltain tulee jättää oikeuskäsittely vastapuolen huoleksi. Ellei epäilystä ole, kuuntelu on katsottava kohtuuttomaksi, siksi ihmisoikeuksien vastaiseksi ja kielletyksi. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseksi toiminta on siis katsottava vain silloin, kun Yhdysvallat harjoittaa ainoastaan sellaista kuuntelua, joka on tarpeen sen kansallisen turvallisuuden takaamiseksi mutta luopuu kuuntelusta, jolla pyritään rikosten selvittämiseen.

3.   Kuten edellä jo todettiin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin edellytti perusoikeuksien noudattamista koskevassa oikeuskäytännössään, että käytössä on riittävät valvontajärjestelmät ja takeet väärinkäyttöä vastaan. Tämä merkitsee sitä, että Yhdysvaltain Euroopan maaperältä käsin toteuttama televiestinnän kuuntelu on ihmisoikeuksien mukaista vain, jos Yhdysvallat luo vastaavat tehokkaat valvontajärjestelmät niitä tapauksia varten, joissa se sieppaa sieltä käsin viestintää kansallisen turvallisuutensa takaamiseksi, tai jos NSA Euroopan maaperällä toimiessaan sitoutuu noudattamaan vastaanottajamaan (eli Saksan tai Ison-Britannian) valvontajärjestelmän sääntöjä.

Vain näissä kolmessa kohdassa esitetyn vaatimuksen täyttyessä voidaan taata, että Yhdysvaltain menettely televiestinnän sieppaamisessa on Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksella taattu yhtenäinen suojataso Euroopassa voidaan säilyttää.

9.   Onko Euroopan unionin kansalaisilla riittävä suoja tiedustelupalvelujen toimintaa vastaan?

9.1.   Tiedustelupalvelujen toiminnalta suojaaminen: kansallisten parlamenttien tehtävä

Tiedustelupalvelujen toiminta saattaa tulevaisuudessa olla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan eräs osatekijä, mutta toistaiseksi asiaa koskevia EU-tason säännöksiä ei vielä ole,(180) joten tiedustelupalvelujen toiminnalta suojaamisen muodot määräytyvät yksinomaan kansallisten oikeusjärjestysten perusteella.

Kansallisilla parlamenteilla on tässä kaksitahoinen tehtävä: lainsäätäjinä ne tekevät ratkaisut tiedustelupalvelujen toiminnan sisällöstä ja valtuuksista sekä tiedustelupalvelutoiminnan valvonnan muodoista. Kuten edellisessä luvussa on yksityiskohtaisesti selvitetty, televiestinnän valvonnan sallittavuutta koskevia määräyksiä antaessaan parlamenttien on toimittava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan asettamissa rajoissa. Tämä merkitsee, että määräysten on oltava välttämättömiä ja suhteellisia ja niiden seurausten yksilön kannalta ennakoitavissa. Lisäksi on luotava valvontaviranomaisten valtuuksia vastaavat asianmukaiset ja tehokkaat kontrollimekanismit.

Useimmissa valtioissa kansallisilla parlamenteilla on aktiivinen rooli myös valvontaviranomaisina, koska toimeenpanovallan valvonta (ja siten myös tiedustelupalvelujen valvonta) on lakien säätämisen ohella toinen parlamenttien "klassisista" tehtävistä. Valvonnan muodot EU:n jäsenvaltioissa poikkeavat kuitenkin hyvin paljon toisistaan. Useissa valtioissa on rinnakkain parlamentaarisia ja parlamentin ulkopuolisia elimiä.

9.2.   Kansallisten viranomaisten valvontatoimia koskevat valtuudet

Valtio saa yleensä harjoittaa kuuntelua oikeustutkintaan, sisäisen rauhan ja järjestyksen takaamiseen ja valtion (ulkoiseen) turvallisuuteen(181) liittyvistä syistä.

Televiestintäsalaisuuden saa murtaa kaikissa jäsenvaltioissa oikeustutkinnan toimittamiseksi, mikäli epäilyt todellisen henkilön tekemästä (usein ankaran rangaistuksen alaisesta, siis erityisen vakavasta) rikoksesta ovat riittävät. Asiaan puuttumiseksi tarvittavat painavat syyt edellyttävät tällöin yleensä oikeuden lupaa(182). Kuuntelun kestosta, sen valvonnasta ja tietojen hävittämisestä on annettu tarkat ohjeet.

Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen takaamiseksi konkreettisen rikosepäilyn ollessa kyseessä valtion harjoittama tiedonhankinta ulotetaan tapauskohtaisissa tutkimuksissa laajemmalle. Ääriryhmien tai kumouksellisten liikkeiden, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden varhaista tunnistamista varten kansallinen lainsäädäntö sallii tietojen hankkimisen myös määrätyistä henkilöistä tai ryhmistä. Asiaan vaikuttavien tietojen keruu ja analysointi on tällöin erityisten sisäisten tiedustelupalvelujen tehtävänä.

Tärkeä osa kuuntelutoimista on itse asiassa valtion turvallisuuspalvelun toimintaan kuuluvaa kuuntelua. Ulkomaita koskevien merkityksellisten tietojen käsittely, arviointi ja esittäminen kuuluvat yleensä erityisen ulkomaantiedustelupalvelun(183) tehtäviin. Kuuntelun kohteena eivät tavallisesti ole konkreettiset yksittäiset henkilöt, vaan pikemminkin tietyt alueet tai taajuudet. Ulkomaantiedustelupalvelun käytössä olevien keinojen ja oikeudellisten valtuuksien lisäksi esiintyy monenlaisia muita toimia, jotka ulottuvat puhtaasti sotilaallisesta lyhytaalloilla tapahtuvasta radiotiedustelusta kaikenlaisten ulkomaihin suuntautuvien televiestintäyhteyksien valvontaan. Monissa jäsenvaltioissa televiestinnän kuuntelu puhtaasti tiedustelupalvelutarkoituksiin on kokonaan kielletty,(184) toisissa jäsenvaltioissa se on sallittu ministerien antaman määräyksen perusteella(185) – eräissä tapauksissa ehtona on riippumattoman komission lupa(186) –, eräiden viestintämuotojen osalta se on sallittu jopa ilman mitään rajoitusta(187). Monien ulkomaantiedustelupalvelujen suhteellisen suuret valtuudet johtuvat siitä, että niiden tavoitteena on ulkomaisen viestinnän kuuntelu ja sen vuoksi niiden toiminta koskettaa vain pientä osaa omista oikeusalamaisista, jolloin asiaan liittyvä huoli on oleellisesti vähäisempi.

9.3.   Tiedustelupalvelujen valvonta

Tehokas ja kattava valvonta on erityisen tärkeää ensinnäkin siksi, että tiedustelupalvelut tekevät työtään salassa ja niiden työ ulottuu pitkälle aikavälille, toisin sanoen henkilöt ovat kuuntelun kohteina usein pitkän aikaa tai (oikeudellisesta tilanteesta riippuen) he eivät saa lainkaan tietää kuuntelusta. Toiseksi valvonta on tärkeää siksi, että kuuntelutoimet kohdistuvat usein suurehkoihin, löyhästi rajattuihin henkilöryhmiin, jolloin valtio voi erittäin nopeasti saada haltuunsa hyvin suuren määrän henkilökohtaisia tietoja.

Kaikkia valvontaelimiä – kokonaan niiden muodosta riippumatta – koskee luonnollisesti ongelma, että tiedustelupalvelujen erityisluonteen vuoksi ei useinkaan ole todettavissa, annetaanko kaikki tiedot todella elinten käyttöön vai jätetäänkö osa antamatta. Määräysten antamisessa on sen vuoksi oltava erittäin huolellisia. Periaatteessa voidaan lähteä siitä, että, valvonta on tehokasta ja niin ollen kuuntelutoimien laillisuus on laajalti taattu silloin, kun televiestinnän valvonnan määrääminen on rajattu ylimmän hallintotason tehtäväksi, kun sen toteuttamiseen vaaditaan oikeuden etukäteen myöntämä lupa ja kun riippumaton elin valvoo myös toimien toteuttamista. Lisäksi demokratiapoliittisesta ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen näkökulmasta tarkastellen on toivottavaa, että vallanjaon periaatteen mukaisesti parlamentaarinen elin valvoo tiedustelupalvelujen toimintaa kokonaisuutena.

Saksassa tämä on toteutunut pääosin. Siellä telekuunteluun liittyviä toimia koskevat kansallisen tason määräykset antaa asiasta vastaava liittohallituksen ministeri. Erittäin kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta asiasta on ennen toimiin ryhtymistä ilmoitettava erityiselle riippumattomalle, määräyksiä vapaasti noudattavalle komissiolle ("G 10 -komissio"(188)), joka päättää toimen tarpeellisuudesta ja sallittavuudesta. Silloin, kun Saksan ulkomaantiedustelupalvelulle BND:lle voidaan antaa oikeus kuunnella langatonta televiestintää suodattamalla sitä hakusanoja käyttäen, komissio päättää myös luvallisista hakusanoista. G 10 -komission tehtävänä on myös valvoa laissa määrätyn ilmoituksen antamista asianomaisille sekä BND-tiedustelupalvelun hankkimien tietojen hävittämistä.

Lisäksi Saksassa on parlamentin valvontaelin (PKGr)(189), johon kuuluu yhdeksän kansallisen parlamentin jäsentä ja joka valvoo Saksan kaikkien kolmen tiedustelupalvelun toimintaa. PKGr:llä on oikeus tutustua asiakirjoihin, kuulla tiedustelupalvelujen työntekijöitä, vierailla tiedustelupalveluissa ja saada tietoja. Tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä vain silloin, kun kieltäytyminen on välttämätöntä tietojen käyttöoikeuteen liittyvistä pakottavista syistä, ulkopuolisten yksityisyyden suojan vuoksi tai jos on kysymys asioista, jotka kuuluvat toimeenpanoelinten vastuun ydinalueisiin. PKGr:n neuvottelut ovat salaisia, ja jäsenet ovat myös virasta erottuaan salassapitovelvollisia. PKGr antaa vaalikauden puolivälissä ja lopussa Saksan liittopäiville kertomuksen valvontatoiminnasta.

Näin laaja tiedustelupalvelujen valvonta on kuitenkin poikkeus jäsenvaltioissa.

Esimerkiksi Ranskassa(190) tarvitaan pääministerin lupa vain sellaisiin kuuntelutoimiin, jotka edellyttävät kaapelin salakuuntelua. Erityisesti tätä varten perustetulle komissiolle (Commission nationale de contrôle des interceptions de sécurité), jonka jäseninä ovat yksi kansalliskokousedustaja ja yksi senaattori, kuuluu vain näitä koskeva valvonta. Ministerin tai hänen edustajansa anomaa kuuntelutoimea koskeva lupa toimitetaan komission puheenjohtajalle, joka voi laillisuusepäilystapauksessa saattaa asian komission käsiteltäväksi. Komissio antaa sen jälkeen suosituksensa, ja jos epäillään rikosoikeudellisesti merkittävää lainrikkomusta, komissio ilmoittaa asiasta yleiselle syyttäjälle. Kansallisten etujen puolustamiseksi toimitettavaa kuuntelua, johon sisältyy radioliikenteen kuuntelua ja siis myös satelliittien kautta hoidettavaa viestintää, eivät koske mitkään rajoitukset eikä niitä siten myöskään valvo mikään komissio.

Ranskan tiedustelupalvelujen työtä ei valvo muiltakaan osin mikään erityinen parlamentin valvontavaliokunta. Asiaa kuitenkin valmistellaan parhaillaan. Kansalliskokouksen puolustusvaliokunta on jo hyväksynyt asiaa koskevan ehdotuksen(191) mutta täysistuntokeskustelua ei ole vielä toistaiseksi käyty.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaikkeen maassa harjoitettuun viestinnän kuunteluun tarvitaan ministeritason (Secretary of State) lupa. Lain muotoilu jättää kuitenkin epäselväksi, kuuluisiko myös kohdistamaton, laaja-alainen viestinnän sieppaus hakusanojen tutkintaa varten asetuksessa "Regulation of Investigatory Powers Act 2000" (RIP) käytetyn käsitteen "interception" (sieppaus) alaan, jos aineistoa ei tutkita Britannian alueella, vaan niin sanottu raakamateriaali välitetään ulkomaille ilman tutkintaa. RIP 2000 -asetuksen määräysten noudattamista valvovat (jälkikäteen) pääministerin nimittämät valtuutetut (Commissioners), jotka ovat virassa olevia tai entisiä korkeamman asteen tuomareita. Salakuuntelutoimista vastaava valtuutettu (Interception Commissioner) valvoo salakuuntelulupien antamista ja avustaa salakuuntelutoimia koskevien valitusten tutkimisessa. Tiedustelupalveluvaltuutettu (Intelligence Service Commissioner) valvoo tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen toimintaa koskevia lupia ja avustaa näitä palveluja koskevien valitusten tutkimisessa. Erityinen oikeusistuin (Investigatory Powers Tribunal), jonka puheenjohtajana on korkeamman asteen tuomari, tutkii kaikki salakuuntelutoimia ja tiedustelupalvelujen toimintaa koskevat valitukset.

Parlamentaarista valvontaa hoitaa tiedustelu- ja turvallisuusasioiden valiokunta (Intelligence and Security Committee, ISC),(192) joka valvoo kaikkien kolmen siviilitiedustelupalvelun (MI5, MI6 ja GCHQ) toimintaa. Sen tehtäviin kuuluu erityisesti menojen ja hallinnon tarkastus sekä turvallisuuspalvelun, tiedustelupalvelun ja GCHQ:n toimintatapojen valvonta. Valiokuntaan kuuluu yhdeksän ylä- ja alahuoneen jäsentä, joista kukaan ei saa olla ministeri. Muiden valtioiden valvontavaliokunnista, jotka yleensä valitsee tai nimittää parlamentti tai parlamentin puhemies, nämä eroavat sikäli, että valiokunnat nimittää pääministeri neuvoteltuaan asiasta ensin oppositiojohtajan kanssa.

Jo nämä esimerkit osoittavat, että suojataso on hyvin vaihteleva. Parlamentaarisen valvonnan osalta esittelijä haluaisi korostaa, että tiedustelupalvelujen valvonnassa erityiset valvontavaliokunnat ovat erittäin tärkeitä. Niiden etuna päävaliokuntiin nähden on, että tiedustelupalvelujen luottamus niitä kohtaan on vahvempi, koska niiden jäsenet ovat salassapitovelvollisia eivätkä niiden istunnot ole julkisia. Lisäksi niille on myönnetty erityistehtävänsä hoitamiseen erityiset oikeudet, mikä on välttämätöntä tiedustelualaan liittyvän toiminnan valvomiseksi.

Ilahduttavaa on, että EU:n jäsenvaltioiden enemmistö on asettanut tiedustelupalvelujen valvojaksi erityisen parlamentaarisen valvontavaliokunnan. Belgiassa(193), Tanskassa(194), Saksassa(195), Italiassa(196), Alankomaissa(197) ja Portugalissa(198) on parlamentin valvontavaliokunta, joka vastaa sekä sotilastiedustelupalvelun että siviilitiedustelupalvelun valvonnasta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa(199) erityinen valvontavaliokunta valvoo ainoastaan siviilitiedustelupalveluita – joilla tosin on oleellisesti suurempi merkitys –, sotilastiedustelupalvelua valvoo normaali puolustusvaliokunta. Itävallassa(200) tiedustelupalvelun kahta haaraa varten on kaksi eri valvontavaliokuntaa, joiden toiminta on järjestetty samalla tavalla ja joilla on samat oikeudet.

Pohjoismaissa, Suomessa(201) ja Ruotsissa(202), parlamentaarinen valvonta kuuluu riippumattoman, parlamentin valitseman oikeusasiamiehen tehtäviin. Ranskassa, Kreikassa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Espanjassa ei ole erityisiä parlamentin valiokuntia. Näissä maissa varsinaiset valiokunnat hoitavat valvontatehtävät osana yleistä parlamentaarista toimintaa.

9.4.   Tilanteen arviointi Euroopan kansalaisten kannalta

Tilanne Euroopassa näyttää Euroopan kansalaisten kannalta epätyydyttävältä. Televiestinnän kuunteluun annettujen valtuuksien laajuus vaihtelee suuresti. Sama koskee valvontavaliokuntia. Kaikilla tiedustelupalvelutoimintaa harjoittavilla jäsenvaltioilla ei ole riippumattomia, parlamentaarisia valvontaelimiä ja niillä tarvittavia valvontavaltuuksia. Yhtenäisestä suojatasosta ollaan kaukana.

Eurooppalaisesta näkökulmasta tilanne on erittäin valitettava, koska asia ei koske kovinkaan paljon näiden maiden omia kansalaisia, jotka voivat vaikuttaa suojatasoon äänestyskäyttäytymisellään. Haitalliset vaikutukset koskettavat ennen kaikkea muiden maiden kansalaisia, koska ulkomaantiedustelupalvelujen toiminta suuntautuu luonnostaan ulkomaihin. Ulkomaisten järjestelmien kohteena yksittäinen henkilö on suhteellisen suojaton, ja suojelutarve on tällöin vielä suurempi. Ei myöskään sovi unohtaa, että tiedustelupalvelujen erityisluonteen vuoksi Euroopan unionin kansalaiset voivat olla samanaikaisesti usean tiedustelupalvelun toiminnan kohteena. Yhtenäinen, demokraattisten periaatteiden mukainen suojaustaso olisi tällöin toivottava. Tässä yhteydessä olisi myös harkittava, kuinka laajasti tätä alaa koskevat tietosuojamääräykset olisivat EU:n tasolla toteuttamiskelpoisia.

Lisäksi kysymys Euroopan kansalaisten suojelusta tulee aivan uuteen valoon, kun jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen yhteistyö osana yhteistä turvallisuuspolitiikkaa käynnistyy. Silloin eurooppalaisten unionin toimielinten on annettava riittävät suojelua koskevat säännökset. Euroopan parlamentin tehtävä oikeusvaltioperiaatteen puolustajana on vaatia, että sillä on silloin demokraattisesti valtuutettuna elimenä vastaava valvontaoikeus. Euroopan parlamentin tehtävänä on tällöin myös luoda edellytykset, joilla voidaan taata, että erittäin arkaluonteiset tiedot ja muut salaiset asiakirjat käsitellään luottamuksellisesti erityisesti tähän tarkoitukseen perustetussa valiokunnassa, jonka jäsenet ovat salassapitovelvolliset. Vain mainittujen ehtojen täyttyessä on realistista ja perusteltua vaatia näitä valvontaoikeuksia silloin, kun tiedustelupalvelujen on tarkoitus olla toimivassa yhteistyössä – joka on ehdottoman välttämätöntä vakavasti otettavan yhteisen turvallisuuspolitiikan kannalta.

10.   Suojautuminen talousvakoilua vastaan

10.1.   Talous vakoilukohteena

Taloudellista toimintaa harjoittavassa yrityksessä on salassapidon kannalta kolmenlaista tietoa. Yhteen ryhmään kuuluvat tiedot, joita pyritään nimenomaan levittämään mahdollisimman paljon. Tähän kuuluvat tiedot yrityksen tuotteista (esimerkiksi tuotteiden ominaisuuksista ja hinnoista) sekä mainonnan tavoin toimivat tiedot, jotka vaikuttavat yrityksestä annettavaan kuvaan.

Toiseen ryhmään kuuluvat tiedot, joita ei suojella eikä myöskään aktiivisesti levitetä, koska niillä ei ole mitään yhteyttä yrityksen kilpailutilanteeseen. Näitä tietoja ovat esimerkiksi yrityksen henkilöstön retken päivämäärä, henkilöstöruokalan ruokalista tai käytössä olevien telekopiokoneiden merkki.

Kolmantena ryhmänä ovat tiedot, joita estetään joutumasta muiden tietoon. Tietoja suojataan paitsi kilpailijoilta myös valtiolta – silloin kun yritys ei halua noudattaa lakeja (esimerkiksi vero- ja kauppasaartosäännöksiä). Suojausta esiintyy eriasteisena. Jyrkin muoto on ehdoton salassapito, joka voi koskea esimerkiksi ennen patenttihakemuksen jättämistä hallussa olevia tutkimustuloksia tai varusteluteollisuuden tuotantoa(203).

Vakoilulla tarkoitetaan nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa yrityksessä salaisina pidettyjen tietojen hankintaa. Jos vakoilija on kilpailuasemassa oleva yritys, puhutaan kilpailuvakoilusta (yritysvakoilusta, teollisuusvakoilusta). Jos vakoilun harjoittajana on valtion tiedustelupalvelu, puhutaan talousvakoilusta.

10.1.1.   Vakoilun kohteet eriteltyinä

Talousvakoilussa oleelliset strategiset tiedot voidaan jaotella toiminnan alojen tai yrityksen eri osa-alueiden mukaan.

10.1.1.1. Toiminnan alat

On aivan selvää, että erityisesti seuraavia aloja koskevat tiedot ovat erittäin kiinnostavia: biotekniikka, geenitekniikka, lääketieteellinen tekniikka, ympäristötekniikka, suurtehotietokoneet, ohjelmistot, optoelektroniikka, kuvantunnistus- ja signaalitekniikka, tietokoneiden muistit, teollinen keramiikka, suurtehometalliseokset, nanoteknologia. Luettelo ei ole täydellinen ja lisäksi se muuttuu teknisen kehityksen myötä. Näillä aloilla vakoilu on ennen kaikkea tutkimustulosten tai erityisten tuotantotekniikkojen varastamista.

10.1.1.2. Yrityksen osa-alueet

Vakoilun kohteina ovat luonnollisesti tutkimus ja kehitys, ostotoiminnot, henkilökunta, tuotanto, jakelu, myynti, markkinointi, tuotantolinjat sekä rahoitukseen liittyvät asiat. Usein näiden tietojen merkitystä ja tärkeyttä aliarvioidaan (ks. 10.1.4).

10.1.2.   Kilpailuvakoilu

Yrityksen strateginen asema markkinoilla riippuu tilasta, jossa yritys on tutkimukseen ja kehitykseen, tuotantomenetelmiin, tuotantolinjoihin, rahoitukseen, markkinointiin, myyntiin, jakeluun, ostotoimintoihin ja työvoimaan nähden(204). Sitä koskevat tiedot kiinnostavat kaikkia kilpailijoita erityisen paljon, koska niiden avulla saadaan tietää yrityksen suunnitelmista ja heikoista puolista ja voidaan siten käynnistää strategiset vastatoimet.

Osa näistä tiedoista on julkisia. Alalla on erityisiä konsulttiyrityksiä, jotka tekevät täysin laillisissa rajoissa kilpailija-analyysejä. Näihin yrityksiin kuuluu maineikkaita yhtiöitä kuten saksalainen Roland & Berger. Käsite "Competitive Intelligence" on nykyisin Yhdysvalloissa liikkeenjohdon perustyökaluja(205). Lukuisista erillisistä tiedoista saadaan ammattimaisesti yhdistettynä selkeä tilannekuva.

Laillisen ja rangaistavan kilpailuvakoilun erottaa toisistaan tietojen hankinnassa käytettävien keinojen valinta. Rikolliseksi katsottava toiminta alkaa vasta silloin, kun käytetyt keinot ovat voimassa olevan oikeusjärjestyksen mukaan rangaistavia – analyysien laatiminen sinänsä ei ole rangaistavaa. Kilpailijoita erityisesti kiinnostaviin tietoihin pääsy pyritään tietysti estämään, ja näitä tietoja voi hankkia vain lainvastaisin keinoin. Käytettävät tekniikat ovat samanlaisia kuin luvussa 2 kuvaillut yleiset vakoilumenetelmät.

Kilpailuvakoilun laajuudesta ei ole tarkkoja tietoja. Erittäin suuri osa tapauksista ei tule julkisuuteen, kuten ei perinteisessä vakoilussakaan. Kumpikin osapuoli (vakoilija ja uhri) pyrkii välttämään julkisuutta. Vakoilun kohteeksi joutuminen on aina haitaksi yrityksen imagolle, eikä vakoilijoiden toimintojen julkitulo ole tietenkään heidän etunsa mukaista. Sen vuoksi vakoilutapauksia viedään vain harvoin oikeuskäsittelyyn.

Lehdistössä esiintyy kuitenkin toistuvasti raportteja kilpailuvakoilusta. Esittelijä on lisäksi keskustellut aiheesta eräiden suurten saksalaisyritysten turvallisuuspäälliköiden(206) ja amerikkalaisten ja eurooppalaisten yhtiöiden johtajien kanssa. Yhteenvetona voidaan todeta, että kilpailuvakoilua esiintyy, mutta se ei vaikuta päivittäiseen toimintaan.

10.2.   Talousvakoilun aiheuttamat vahingot

Koska suuri osa kilpailuvakoilu- ja talousvakoilutapauksista ei tule julkisuuteen, niiden aiheuttamien vahinkojen laajuudesta ei voida esittää tarkkoja lukuja. Lisäksi on otettava huomioon, että joissakin tapauksissa on edullista esittää luvut mahdollisimman suurina. Turva-alan yritysten ja vakoiluntorjuntaa harjoittavien tiedustelupalveluiden edun mukaista on ymmärrettävästi sijoittaa vahinkoarvio realistisesti mahdollisen asteikon yläpäähän. Tästä huolimatta luvut antavat asiasta jonkinlaisen käsityksen.

Max Planck -instituutti arvioi jo vuonna 1988 talousvakoilun Saksassa aiheuttamat vahingot vähintään 8 miljardiksi Saksan markaksi(207). Saksan turva-alan konsulttiyritysten liiton puheenjohtaja Klaus-Dieter Matschke ilmoitti asiantuntijoihin tukeutuen luvuksi 15 miljardia Saksan markkaa vuodessa. Euroopan poliisien ammattijärjestöjen puheenjohtaja Hermann Lutz arvioi vahinkojen olevan 20 miljardia Saksan markkaa vuodessa. FBI(208) ilmoittaa vuosina 1992–1993 Amerikan taloudelle kilpailija- ja talousvakoilusta aiheutuneeksi vahingoksi 1,7 miljardia USA:n dollaria. Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelupalveluiden valvontavaliokunnan entisen puheenjohtajan mukaan menetykset ovat 100 miljardia USA:n dollaria. Ne ovat aiheutuneet saamatta jääneistä tilauksista ja ylimääräisistä tutkimus- ja kehityskustannuksista. Tästä on seurannut kuuden miljoonan työpaikan menetys vuosien 1990 ja 1996 välisenä aikana.(209)

Periaatteessa vahinkojen tarkan määrän tunteminen ei ole välttämätöntä. Valtiolla on velvollisuus toteuttaa poliisin ja vakoiluntorjuntaviranomaisten kanssa kilpailija- ja talousvakoilua estäviä toimia. Tämä velvollisuus sillä on kansantaloudellisen vahingon suuruudesta riippumatta. Myöskään yritysten tietosuojaa ja omia vakoiluntorjuntatoimia koskevissa ratkaisuissa kokonaisvahinkoluvut eivät ole käyttökelpoinen perusta. Jokaisen yrityksen on laskettava itse tietovarkauksien aiheuttaman vahingon mahdollinen enimmäismäärä, arvioitava esiintymistodennäköisyys ja verrattava niin syntyneitä lukuja turvallisuusjärjestelyjen kustannuksiin. Todellinen ongelma ei ole vahinkojen kokonaismäärää koskevien lukujen puuttuminen. Ongelma on pikemminkin siinä, että suuryrityksiä lukuun ottamatta tällaisia kustannus-hyöty-laskelmia ei juurikaan tehdä ja siten turvallisuus laiminlyödään.

10.3.   Kuka vakoilee?

Merkittäviä toimeksiantajia yrityksiin kohdistuvassa vakoilussa ovat tilintarkastusyhtiö Ernst Young LLP:n(210) tekemän tutkimuksen mukaan kilpailijat (39 prosenttia), asiakkaat (19 prosenttia), alihankkijat (9 prosenttia) ja tiedustelupalvelut (7 prosenttia). Vakoilijoina ovat omat työntekijät, yksityiset vakoiluyritykset, maksetut hakkerit tai tiedustelupalveluiden ammattilaiset(211).

10.3.1.   Omat työntekijät (sisäpiiririkkeet)

Tutkittu kirjallisuus, valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden asiasta antamat tiedot ja esittelijän keskustelut turvallisuuspäällikköjen ja vakoiluntorjuntaviranomaisten kanssa osoittavat yhtäpitävästi, että suurin vakoiluriski piilee pettyneissä ja tyytymättömissä työntekijöissä. Yrityksen työntekijöinä he pääsevät käsiksi tietoihin suoraan, tekevät palveluksia rahasta ja vakoilevat liikesalaisuuksia toimeksiantajilleen.

Suuria riskejä liittyy myös työpaikan vaihtoon. Nykyisin ei tarvitse kopioida pinoittain paperia tärkeiden tietojen viemiseksi ulos yrityksestä. Tiedot voidaan tallentaa huomaamatta levykkeille ja ottaa ne työpaikan vaihdon yhteydessä mukaan käytettäväksi uuden työnantajan palveluksessa.

10.3.2.   Yksityiset vakoiluyritykset

Vakoilutietojen hankintaan erikoistuneiden yritysten määrä kasvaa jatkuvasti. Näissä yrityksissä työskentelee myös tiedustelupalvelujen entisiä työntekijöitä. Yritykset toimivat usein sekä turvallisuusalan konsulttiyrityksinä että etsivätoimistoina ja ne hankkivat tietoja toimeksiantojen pohjalta. Yleensä käytetyt menetelmät ovat laillisia, mutta myös laittomia menetelmiä käyttäviä yrityksiä on.

10.3.3.   Hakkerit

Hakkerit ovat tietokoneasiantuntijoita, jotka voivat tietojensa avulla hankkia pääsyn tietoverkkoihin. Hakkeritoiminnan alkuaikoina asialla olivat tietokoneharrastajat, jotka huvittelivat tietokonejärjestelmien turvajärjestelyjä murtamalla. Nykyisin sekä tiedustelupalveluiden palveluksessa että vapailla markkinoilla on sopimushakkereita.

10.3.4.   Tiedustelupalvelut

Kylmän sodan loputtua tiedustelupalvelujen tehtävät ovat muuttuneet. Uusia tehtäväalueita ovat kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus ja talouden toimintaan liittyvät asiat (ks. kappale 10.5).

10.4.   Miten vakoilu toimii?

Vakoiluntorjuntaviranomaisten ja suurten yritysten turvallisuuspäälliköiden mukaan talousvakoilussa käytetään kaikkia tiedustelupalvelujen tavanomaisia menetelmiä ja välineitä (ks. luku 2.4). Yrityksillä on kuitenkin usein avoimempia rakenteita kuin sotilaallisilla tai tiedustelupalvelua harjoittavilla laitoksilla tai valtionhallinnolla. Talousvakoiluun liittyy sen vuoksi lisäksi seuraavia riskejä:

–   Työntekijöiden hankkiminen on yksinkertaisempaa, koska yritysturvallisuuden mahdollisuudet eivät ole verrattavissa vakoiluntorjuntaviranomaisten mahdollisuuksiin.

–   Työpaikan liikkuvuus johtaa siihen, että tärkeitä tietoja kuljetetaan kannettavan tietokoneen mukana. Talousvakoilun vakiotekniikkaan kuuluu, että hotellihuoneeseen murtautumisen jälkeen varastetaan kannettava tietokone tai kopioidaan sen kovalevy.

–   Murtautuminen tietoverkkoihin onnistuu helpommin kuin turvallisuudestaan tarkoissa valtion laitoksissa, koska juuri pienissä ja keskisuurissa yrityksissä turvallisuustietoisuus ja turvajärjestelyt eivät ole läheskään yhtä tehokkaat.

–   Samoista syistä paikan päällä tapahtuva kuuntelu (ks. kappale 3.2) on yrityksissä yksinkertaisempaa.

Kerättyjä tietoja tutkittaessa ilmenee, että talousvakoilu keskittyy pääasiassa itse yritykseen tai liikkuvaan työpaikkaan. Tämä johtuu siitä, että halutut tiedot eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (ks. kappale 10.6) ole löydettävissä salakuuntelemalla kansainvälisiä televiestintäverkkoja.

10.5.   Valtioiden harjoittama talousvakoilu

10.5.1.   Tiedustelupalvelujen harjoittama strateginen talousvakoilu

Kylmän sodan loppumisen jälkeen tiedustelupalveluilta vapautui kapasiteettia, jota nyt käytetään entistä enemmän muilla aloilla. Yhdysvallat on ilmoittanut avoimesti, että osa sen tiedustelupalvelutoiminnasta kohdistuu myös talouden alaan. Tähän kuuluu esimerkiksi talouspakotteiden noudattamisen valvonta, aseiden ja niin sanottujen kaksikäyttötuotteiden toimittamista koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta, raaka-ainemarkkinoiden kehityslinjat ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden tapahtumat. Esittelijän tietojen mukaan tästä alueesta eivät ole kiinnostuneita pelkästään Yhdysvaltain tiedustelupalvelut. Asiaa ei myöskään kritisoida mitenkään runsaasti.

10.5.2.   Tiedustelupalvelut kilpailuvakoilun agentteina

Kritiikkiä esitetään silloin, kun valtiollisia tiedustelupalveluita käytetään väärin hankkimaan oman valtion alueella oleville yrityksille vakoilulla etuja kansainvälisessä kilpailussa. Tässä voidaan erottaa kaksi tapausta.(212)

10.5.2.1. Tekniikan huipulla olevat valtiot

Pitkälle kehittyneet teollisuusvaltiot voivat ilman muuta hyötyä teollisuusvakoilusta. Tietyn alan kehitysvaiheen vakoilun ansiosta voidaan käynnistää omiin ulkomaisiin taloussuhteisiin liittyviä ja tukipoliittisia toimia, joiden avulla joko saatetaan oma teollisuus kilpailukykyisemmäksi tai säästetään tukia. Toisena painopisteenä voi olla suuria tilauksia koskevien yksityiskohtien hankkiminen (ks. kappale10.6).

10.5.2.2. Teknisesti vähemmän edistyneet valtiot

Osa näistä valtioista pyrkii hankkimaan teknistä taitotietoa, jonka avulla ne voisivat saattaa omaa teollisuuttaan lähemmäs muiden maiden tasoa ilman kehityskustannuksia ja lisenssimaksuja. Lisäksi pyritään saamaan haltuun tuotemalleja ja valmistustekniikoita sekä saavuttamaan alhaisemman palkkatason ansiosta edullisesti valmistettujen tuotejäljennösten avulla kilpailukykyisyys maailmanmarkkinoilla. On osoitettu, että Venäjän tiedustelupalveluille on annettu tällainen tehtävä. Venäjän federaation lakikokoelman ulkomaantiedustelua koskevassa laissa nro 5 nimenomaan mainitaan taloudellisten ja tieteellis-teknisten tietojen hankinta tiedustelupalvelujen tehtävänä.

Toiset näistä valtioista (esimerkiksi Iran, Irak, Syyria, Libya, Pohjois-Korea, Intia ja Pakistan) pyrkivät hankkimaan tietoja kansallisia varusteluohjelmiaan varten ennen kaikkea ydinteknologian ja biologisten ja kemiallisten aseiden alalta. Toinen osa näiden tiedustelupalvelujen toimintaa on pitää yllä peitefirmoja, joiden kautta kaksikäyttötuotteiden ostot hoidetaan epäilyjä herättämättä.

10.6.   Soveltuuko Echelon teollisuusvakoiluun?

Kansainvälisen teleliikenteen strategisella kuuntelulla voidaan saada kilpailuvakoilun kannalta merkittäviä tietoja vain satunnaisina löytöinä. Yrityksiä koskevat luottamukselliset tiedot pidetään käytännössä yleensä itse yrityksissä, joten kilpailuvakoilussa tietoja saadaan ennen kaikkea työntekijöiden tai solutettujen henkilöiden avulla tai tunkeutumalla sisäisiin tietoverkkoihin. Kilpailuvakoilussa viestinnänkuuntelujärjestelmää voidaan käyttää vain silloin, kun luottamukselliset tiedot kulkevat yrityksen ulkopuolelle kaapeleita pitkin tai radioyhteyden (satelliittien) välityksellä. Tämä on aina tilanne seuraavissa kolmessa tapauksessa:

–   yritykset, jotka toimivat kolmella aikavyöhykkeellä niin että osavuositulokset lähetetään Euroopasta Amerikkaan ja edelleen Aasiaan

–   monikansallisten konsernien videokokoukset, joissa käytetään V-Sat- tai kaapeliyhteyttä

–   neuvottelut tärkeistä sopimuksista työmaalla (esimerkiksi tehdaslaitoksia, televiestinnän perusrakenteita tai uusia liikennejärjestelmiä rakennettaessa) ja kun sieltä käsin on saatava keskusteluyhteys yritykseen.

Jos yritykset eivät näissä tapauksissa suojaa viestintäänsä, kilpailijoiden vakoilijat saavat tätä viestintää sieppaamalla käyttöönsä arvokkaita tietoja.

10.7.   Julkistetut tapaukset

Lehdistössä ja alan kirjallisuudessa on käsitelty eräitä talouden alan tai kilpailijoiden vakoilutapauksia. Eräitä lähteitä on hyödynnetty ja tiedot on koottu oheiseen taulukkoon. Taulukossa ilmoitetaan asianosaiset, tapauksen ajankohta, sekä yksityiskohtaiset tiedot asiasisällöstä, tavoitteista ja seurauksista.

On huomiota herättävää, että yhdestä ja samasta tapauksesta on saatettu kertoa hyvin eri tavoin. Esimerkkinä voidaan mainita Enercon-tapaus, jossa "tekijäksi" ilmoitetaan NSA, Yhdysvaltojen talousministeriö tai valokuvia ottaneet kilpailijat.

Tapaus

Kuka

Milloin

Mitä

Miten

Tavoite

Seuraukset

Lähde

Air France

DGSE

vuoteen 1994 asti

liikematkustajien keskustelut

Air Francen 1. luokan matkustamoista löytyi kuuntelulaitteita – lentoyhtiö esitti julkisen anteeksipyynnön

tiedonhankinta

ei mainittu

"Wirtschaftsspionage: Was macht eigentlich die Konkurrenz?“, Arno Schütze, 1/98

Airbus

NSA

1994

Airbusin ja saudiarabialaisen lentoyhtiön tiedonvaihto lentokonekaupasta

neuvottelukumppanien faksien ja puhelujen sieppaus

tiedon välittäminen edelleen amerikkalaisille kilpailijoille Boeingille ja McDonnell Douglasille

amerikkalaiset saivat 6 miljardin dollarin kaupan

"Antennen gedreht“, Wirtschaftswoche Nr. 46 / 9. marraskuuta 2000

Airbus

NSA

1994

6 miljardin dollarin arvoinen sopimus Saudi-Arabian kanssa

eurooppalaisen Airbus-yhtymän lahjusten paljastuminen

Eurooppalaisen Airbus-yhtymän ja Saudi-Arabian lentoyhtiön / hallituksen faksien ja puhelujen sieppaus viestintäsatelliiteilla

lahjonnan paljastaminen

Airbusin amerikkalainen kilpailija McDonnell Douglas sai kaupan

Duncan Campbell STOA 1999, Vol. 2/5, perustuu Scott Shanen ja Tom Bowmanin Baltimore Sun -lehdessä 3.12.1995 julkaisemaan artikkeliin "America's fortress of Spies ja William Drozdiakin Washington Post -lehdessä julkaisemaan artikkeliin French Recent US Coups in New Espionnage"

BASF

myyntimies

ei mainittu

BASF-yrityksen (kosmetiikka-osasto) ihovoiteen raaka-aineen tuotantomenetelmän kuvaus

ei mainittu

ei mainittu

ei seurauksia, koska joutui kiinni

"Nicht gerade zimperlich“, Wirtschaftswoche Nr. 43 / 16. lokakuuta 1992

Saksan talous-ministeriö

CIA

1997

Saksan talousministeriön tietoja high tech -tuotteista

vakoojan käyttö

tiedonhankinta

vakoojan yritys paljastui ja hänet karkotettiin

"Wirtschaftsspionage: Was macht eigentlich die Konkurrenz?“, Arno Schütze, 1/98

Saksan talous-ministeriö

CIA

1997

Berliiniläisen Mykonos-oikeusjutun taustoja, Hermes-luottoja viennille Iraniin, ansa high tech -tuotteita Iraniin toimittaville saksalaisille yrityksille

USA:n lähettilääksi naamioitunut CIA-vakooja käy ystävällismielisiä keskusteluja arabialueesta (erityisesti Iranista) vastaavan osaston johtajan kanssa talousministeriössä

tiedonhankinta

ei mainittu

Virkamies ottaa yhteyttä Saksan turvallisuusviranomaisiin, jotka ilmoittavat amerikkalaisille CIA:n operaation olevan epätoivottu. CIA-vakooja "vedettiin pois".

"Wirtschaftsspionage. Die gewerbliche Wirtschaft im Visier fremder Nachrichtendienste“, Landesamt für Verfassungsschutz Baden-Württemberg, Stuttgart, tilanne: 1998

Tapaus

Kuka

Milloin

Mitä

Miten

Tavoite

Seuraukset

Lähde

Dasa

Venäjän tiedustelu-palveluita

1996 – 1999

müncheniläisen aseteknologian yrityksen puolustusteknologiaan liittyvien asiakirjojen myynti ja luovutus

(SZ / 30.05.2000: aseteollisuuden yhtymä Dasa Ottobrunnissa)

tehtävään värvätty kaksi saksalaista

tiedonhankinta ohjuksista ja asejärjestelmistä (panssari- ja ilmatorjunta)

SZ / 30.05.2000:

"(...) petos ei ollut sotilaalliselta kannalta "erityisen vakava". Tuomioistuin toteaa, että tämä koskee myös taloudellisia vahinkoja."

"Anmerkungen zur Sicherheitslage der deutschen Wirtschaft“, ASW; Bonn, 2001

"Haftstrafe wegen Spionage für Russland“, 30. toukokuuta 2000

kauppa-saarto

BND

noin 1990

kauppasaarrolla suojatun tekniikan viennin aloittaminen uudelleen Libyaan (mm. Siemens)

teleliikenteen kuuntelu

laittoman ase- ja teknologiasiirron paljastaminen

ei erityisiä seurauksia, toimituksia ei estetä

"Maulwürfe in Nadelstreifen", Andreas Förster, s. 110

Enercon

tuulivoima-asiantuntija Olden-burgista ja Kenetechin työntekijä

ei mainittu

Aurichissa toimivan Enercon-yrityksen tuulivoimala

ei mainittu

ei mainittu

ei mainittu

"Anmerkungen zur Sicherheitslage der deutschen Wirtschaft“, ASW; Bonn, huhtikuu 2001

Enercon

NSA

ei mainittu

itäfriisiläisen insinöörin Aloys Wobbenin sähköntuotantoon kehittämä tuulipyörä

ei mainittu

Wobbenin teknisten tietojen toimittaminen yhdysvaltalaiselle yritykselle

yhdysvaltalainen yritys patentoi Wobbenin tuulipyörän; (patenttioikeuden loukkaus)

"Aktenkrieger“, SZ, 29. maaliskuuta 2001

Enercon

Kenetech Windpower -yritys Yhdys-valloista

1994

high tech -tuulivoimalan tärkeitä yksityiskohtia (kytkentälaitteista levyihin)

valokuvia

tulokseen johtanut patenttimenettely USA:ssa

Enercon GmbH panee jäihin suunnitelmat uusien markkinoiden hankkimisesta Yhdysvalloista

"Sicherheit muss künftig zur Chefsache werden“, HB / 29. elokuuta 1996

Enercon

insinööri W. Olden-burgista ja Kenetech-yritys Yhdys-valloista

maalisk. 1994

Enerconin tuuligeneraattori tyyppiä E-40

insinööri W. toimittaa tutkimustuloksia, Kenetechin työntekijä valokuvaa laitosta ja elektronisia yksityiskohtia

Kenetech: nostaa patentinloukkauskanteen Enerconia vastaan yrityssalaisuuksia koskevan tiedon laittoman hankinnan nojalla; NSA:n entinen työntekijä ilmoittaa, että Kenetechille on toimitettu yksityiskohtaisia tietoja Enerconista Echelonin kautta.

ei mainittu

"Klettern für die Konkurrenz“, SZ 13. lokakuuta 2000

Tapaus

Kuka

Milloin

Mitä

Miten

Tavoite

Seuraukset

Lähde

Enercon

Kenetech Windpower

ennen 1996

tietoja Enerconin tuulivoimalasta

Kenetechin insinöörit valokuvaavat laitosta

Kenetech rakentaa samanlaisen laitoksen

Enercon voittaa kiistan; vakoilijoita vastaan nostetaan syyte; arvioidut tappiot: useita satoja miljoonia D-markkoja

"Wirtschaftsspionage: Was macht eigentlich die Konkurrenz?“, Arno Schütze, 1/98

Japanin kauppa-ministeriö

CIA

1996

neuvottelut yhdysvaltalaisten autojen tuontikiintiöistä Japanin markkinoilla

Japanin kauppaministeriön atk-järjestelmään murtautuminen

USA:n neuvottelijan Mickey Kantorin halutaan suostuvan alhaisimpaan tarjoukseen

Kantor hyväksyy alhaisimman tarjouksen

"Wirtschaftsspionage: Was macht eigentlich die Konkurrenz?“, Arno Schütze, 1/98

japanilaiset autot

USA:n hallitus

1995

neuvottelut japanilaisten luksusautojen tuonnista

tietoja japanilaisten autojen päästöstandardeista

COMINT, ei annettu tarkempia tietoja

tiedonhankinta

ei tietoa

Duncan Campbell STOA 2/5 (1999), perustuu Financial Post -lehdessä 28.2.1998 julkaistuun artikkeliin (Kanada)

López

NSA

ei mainittu

VW:n ja Lópezin videokonferenssi

sieppaus Bad Aiblingista

tiedon toimittaminen General Motorsille ja Opelille

syyttäjänviraston väitetään saaneen sieppauksen avulla "erittäin tarkkoja todisteita" tutkintaa varten

Saksan armeijan kapteeni Erich Schmidt-Eenboom, lähde: "Wenn Freunde spionieren“ http://www.zdf.msnbc.de/news/54637.asp?cp1=1 www.zdf.msnbc.de/news/54637.asp?cp1=1

López

López ja kolme työtoveria

1992– 1993

tutkimukseen, suunnitteluun, valmistukseen ja ostoon liittyviä papereita ja tietoja (Espanjan-tehtaaseen liittyviä asiakirjoja, erilaisten mallisarjojen kustannustietoja, projektitutkimuksia, osto- ja säästöstrategioita)

aineiston keruu

General-Motorsin asiakirjojen käyttö VW:ssä

Sovittu tuomioistuimen ulkopuolella. López eroaa 1996 VW:n johtajan tehtävästä ja maksaa 100 miljoonaa dollaria GM/Opelille (väitetysti asianajokuluja) ja hankkii 7 vuoden ajan varaosia yhteensä 1 miljardin dollarin arvosta

"Wirtschaftsspionage. Die gewerbliche Wirtschaft im Visier fremder Nachrichtendienste“, Landesamt für Verfassungsschutz Baden-Württemberg, Stuttgart, tilanne: 1998

Tapaus

Kuka

Milloin

Mitä

Miten

Tavoite

Seuraukset

Lähde

López

NSA

1993

José Ignacio Lópezin ja VW:n johtajan Ferdinand Piëchin videokonferenssi

videokonferenssin kopioiminen ja toimittaminen General Motorsille (GM)

suojata GM:n yrityssalaisuuksia Amerikassa, jotka López halusi toimittaa edelleen VW:lle (hintaluetteloita, salaisia suunnitelmia uudesta autotehtaasta ja uudesta pikkuautosta)

López joutuu kiinni, rikosprosessi keskeytetään 1998 sakkojen maksamisen vuoksi,

NSA:sta ei tietoja

"Antennen gedreht“, Wirtschaftswoche Nr.46 / 9. marraskuuta 2000

"Abgehört“, Berliner Zeitung, 22. tammikuuta 1996

"Die Affäre López ist beendet“, Wirtschaftsspiegel, 28. heinäkuuta 1998

"Wirtschaftsspionage: Was macht eigentlich die Konkurrenz?“, Arno Schütze, 1/98

Los Alamos

Israel

1988

Kaksi Israelin ydintutkimusohjelman työntekijää murtautuu Los Alamosin ydinaselaboratorion keskustietokoneeseen

tietomurto

tietojen hankkiminen USA:n uusista ydinaseiden sytyttimistä

ei erityisiä seurauksia, sillä hakkerit pakenevat Israeliin, missä toinen pidätetään vähäksi aikaa, yhteydestä Israelin salaiseen palveluun ei virallisesti puhuta

"Maulwürfe in Nadelstreifen", Andreas Förster, s. 137

salakuljetus

BND

70-luku

atk-laitteiden salakuljetus DDR:ään

ei mainittu

itäblokkiin suuntautuvat teknologiasiirron paljastaminen

ei erityisiä seurauksia, toimituksia ei estetä

"Maulwürfe in Nadelstreifen", Andreas Förster, s. 113

TGV

DGSE

1993

Siemensin kustannuslaskelmat

tilaus suurnopeusjunien toimittamisesta Etelä-Koreaan

ei mainittu

alhaisemman tarjouksen esittäminen

ICE-valmistaja menettää tarjouksen Alcatel-Alsthomille

"Wirtschaftsspionage: Was macht eigentlich die Konkurrenz?“, Arno Schütze, 1/98

TGV

tuntematon

1993

AEG:n ja Siemensin kustannuslaskelmat, jotka koskevat valtion tilausta Etelä-Koreassa suurnopeusjunien toimittamisesta

Siemens väittää, että sen puhelin- ja faksiyhteyksiä Soulin toimipisteessä on kuunneltu

neuvotteluetu brittiläis-ranskalaiselle kilpailijalle GEC Alsthomille

Asiakas päättää valita GEC Alsthomin tarjouksen, vaikka saksalaisten tarjous oli ensin parempi

"Abgehört“, Berliner Zeitung, 22. tammikuuta 1996

Thomson-Alcatel vs.

Raytheon

CIA/

NSA

1994

Amazonasin alueen satelliittivalvontaa koskevan brasilialaisen miljarditilauksen myöntäminen ranskalaiselle Thomson-Alcatelille (1,4 miljardia dollaria)

tarjouskilpailun voittajan (Thomson-Alcatel, FR) viestintäliikenteen kuuntelu

korruption paljastaminen (lahjusten maksaminen)

Clinton valittaa asiasta Brasilian hallitukselle; USA:n hallituksen vaatimuksesta sopimus myönnetään amerikkalaiselle Raytheon-yritykselle

"Maulwürfe in Nadelstreifen", Andreas Förster, s. 91

Tapaus

Kuka

Milloin

Mitä

Miten

Tavoite

Seuraukset

Lähde

Thomson-Alcatel vs.

Raytheon

USA:n kauppa-ministeriö "näki vaivaa"

1994

neuvottelut miljardihankkeesta, joka koskee Brasilian sademetsän tutkavalvontaa

ei mainittu

tarjouksen saaminen

ranskalaisen yhtymät Thomson CSF ja Alcatel menettävät tilauksen amerikkalaiselle Raytheon-yritykselle

"Antennen gedreht“, Wirtschaftswoche Nr.46 / 9. marraskuuta 2000

Thomson-Alcatel vs.

Raytheon

NSA

Department of Commerce

neuvottelut miljardihankkeesta (1,4 miljardia dollaria) Amazonasin alueen valvonnasta (SIVA)

Brasilian valintalautakunnan lahjonnan paljastaminen

Campbellin huomautus: Raytheon toimittaa varusteita Sugar Grovessa olevalle sieppausasemalle

Thomson-CSF:n ja Brasilian välisten neuvottelujen salakuuntelu ja tulosten toimittaminen Raytheon-yhtiölle

lahjonnan paljastaminen

tarjouksen saaminen

Raytheon saa sopimuksen

Duncan Campbell, STOA 1999, Vol. 2/5, perustuu David Sangerin New York Times -lehdessä 19.2.1995 julkaisemaan artikkeliin "How Washington INC makes a Sale" ja Internetsivuun

http://www:raytheon.com/sivam/contract.html

Thyssen

BP

1990

miljoonatilaus kaasun- ja öljynporauksesta Pohjanmerellä

Tarjouskilpailun voittajan (Thyssen) faksien sieppaus

korruption paljastaminen

BP vaatii Thysseniltä vahingonkorvauksia

"Maulwürfe in Nadelstreifen", Andreas Förster, s. 92

VW

tuntematon

"viime vuosina"

ei mainittu

mm.   maakumpuun kiinnitetty infrapunakamera, joka välittää kuvia radioteitse

tiedon hankkiminen uusista tuloksista

VW ilmoittaa satojen miljoonien menetyksistä

"Sicherheit muss künftig zur Chefsache werden“, HB / 29. elokuuta 1996

VW

tuntematon

1996

VW:n testirata Ehra-Lessienissä

piilokamera

tietoja VW:n uudesta mallista

ei mainittu

"Auf Schritt und Tritt“ Wirtschaftswoche Nr. 25, 11. kesäkuuta 1998

10.8.   Talousvakoilulta suojaaminen

10.8.1.   Oikeudellinen suoja

Yrityssalaisuuksien varastaminen on luokiteltu kaikkien teollisuusmaiden oikeuskäytännössä rangaistavaksi teoksi. Kansallisen suojan taso vaihtelee kuten muissakin rikoslainsäädännön piiriin kuuluvissa asioissa. Langetettavat rangaistukset ovat kuitenkin yleensä selvästi lievempiä kuin sotilassalaisuuksien vakoilutapauksissa. Useissa tapauksissa on tosin kiellettyä vakoilla ainoastaan kotimaassa toimivaa kilpailevaa yritystä, kun taas ulkomailla sijaitsevan yrityksen vakoilua ei ole kielletty. Tämä pätee myös Yhdysvalloissa.

Asiaa koskevissa laeissa kielletään - tiivistetysti ilmaisten - teollisuusyritysten harjoittama keskinäinen vakoilu. On kyseenalaista, rajoittavatko lait myös kansallisten tiedustelupalvelujen toimintaa. Tiedustelupalveluilla kun on yleensä niiden perustamisesta annettujen lakien mukaisesti oikeus siepata tietoja.

Jos tiedustelupalvelut taas antavat vakoilun avulla hankitut tiedot yksittäisten yritysten käyttöön, kyseessä on rajatapaus. Yleensä tämä ei kuuluisi enää tiedustelupalveluille laeilla myönnettyjen erityisvaltuuksien piiriin. Erityisesti EU:n alueella tietojen luovuttaminen merkitsisi Euroopan talousyhteisöstä tehdyn sopimuksen loukkaamista.

Tästä huolimatta yrityksen olisi kuitenkin erittäin vaikea hyödyntää oikeudellista suojaansa vetoamalla tuomioistuimeen. Viestien sieppaamisesta ei jää jälkiä tai oikeudessa näytöksi kelpaavia todisteita.

10.8.2.   Talousvakoilun muut esteet

Valtiot ovat hyväksyneet, että tiedustelupalvelut toimivat myös talouden alalla hankkiakseen yleisiä strategisia tietoja. Tätä herrasmiessopimusta rikotaan kuitenkin räikeästi, jos kilpailijoita vakoillaan oman teollisuuden eduksi. Valtio, jonka kyetään pitävästi osoittamaan syyllistyneen moiseen, joutuisi pahoihin poliittisiin ongelmiin. Tämä koskisi myös ja erityisesti juuri Yhdysvaltojen kaltaista maailmanmahtia, jonka poliittisen johtoaseman oikeutusta tapaus vahingoittaisi pahasti. Keskitason mahdeilla saattaisi pikemminkin olla varaa joutua oikeuteen, maailmanmahdilla taas ei.

Poliittisten ongelmien ohella olisi otettava myös huomioon käytännön näkökohta siitä, mille yrityksille kilpailijoita vakoilemalla saadut tiedot voitaisiin luovuttaa. Lentokonetuotannon alalla vastaus on helppo, koska koko maailmassa on ainoastaan kaksi suurta tarjoajaa. Muissa tapauksissa yksittäisen toimijan suosiminen on erittäin vaikeaa, jos tarjoajia on useampi eivätkä ne ole valtion omistuksessa. Jos kanssakilpailijoiden tarjouksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot luovutetaan yhdelle yritykselle kansainvälisen tarjouskilpailun yhteydessä, olisi kenties vielä ajateltavissa, että vakoilun avulla hankitut tiedot toimitettaisiin kaikille oman maan kilpailijoille. Tämä pätee erityisesti tapauksiin, joissa hallituksen antama tuki on jokseenkin samalla tapaa kaikkien kansallisten kilpailijoiden saatavilla, kuten Yhdysvaltojen Advocacy Center -tapaukseen. Patentoimisilmoituksen jättämiseen vääjäämättä johtavissa teknologiavarkaustapauksissa taas yritysten yhdenvertainen kohtelu ei enää olisi loogisesti mahdollista.

Asia muodostuisi suureksi ongelmaksi erityisesti Amerikan poliittisessa järjestelmässä. Sikäläisten politiikkojen vaalikampanjointi on pitkälti riippuvainen teollisuuden vaalipiireissä tekemistä lahjoituksista. Jos julkisuuteen pääsisi tietoja yhdestä ainoasta tapauksesta, jossa tiedustelupalvelut olisivat suosineet yksittäisiä yrityksiä, poliittinen järjestelmä täyttyisi syytöksistä. CIA:n entinen pääjohtaja totesi valiokunnan edustajien kanssa käymässään keskustelussa, että Yhdysvaltojen kongressi sekoaisi tällaisesta tapauksesta. Sattuvasti sanottu!

10.9.   Yhdysvallat ja talous kylmän sodan jälkeen

Yhdysvaltain hallitus on vuodesta 1990 lähtien rinnastanut taloudellisen turvallisuuden enenevässä määrin kansalliseen turvallisuuteen. Valkoisen talon vuotuisessa National Security Strategy -selvityksessä(213) korostetaan useaan otteeseen, että taloudellinen turvallisuus on keskeinen osa sekä kansallisia etuja että kansallista turvallisuutta.

Kehitys johtuu useista eri syistä. Perimmillään siihen vaikuttavat yhdessä seuraavat kolme tekijää:

–   tiedustelupalvelujen intressit tehtävien säilyttämiseen kylmän sodan päätyttyä

–   Yhdysvaltojen ulkoministeriön lausunto, jonka mukaan Yhdysvaltojen on otettava kylmän sodan jälkeen johtoasema sekä sotilas- että talousmahtina

–   presidentti Clintonin sisäpoliittiset intressit eli Yhdysvaltojen talouden voimistaminen sekä työpaikkojen luominen.

Näillä Yhdysvaltain hallinnon intresseillä oli omat käytännön seurauksensa.

FBI on tämän seurauksena keskittynyt vuodesta 1992 lähtien vastavakoilutoiminnassaan juuri talousvakoiluun ja käynnistänyt vuonna 1994 Economic Counterintelligence -ohjelman. FBI:n pääjohtaja Freeh ilmoitti parlamentissa, että kyse on puolustusohjelmasta, jolla estetään tietojen varastamisesta aiheutuva Yhdysvaltain talouden heikentyminen.

Loogisena seurauksena – ainakin Yhdysvaltain näkökulmasta – oli, että hallitus antoi CIA:lle ja myöhemmin NSA:lle tehtäväksi estää lahjonnasta aiheutuva kilpailun vääristyminen. CIA:n entinen pääjohtaja James Woolsey teki tämän kiistattoman selväksi Yhdysvaltojen ulkoministeriön pyynnöstä 7. maaliskuussa 2000 pidetyssä lehdistötiedotustilaisuudessa(214).

Yhdysvaltain kauppaministeriö on niputtanut vienninedistämistoimensa siten, että vientiä harjoittamaan pyrkivillä Yhdysvaltain yrityksillä on ainoastaan yksi neuvottelukumppani. Hallituksen mahdollisuudet yhdistetään tällöin sekä passiivisesti että aktiivisesti. (Ks. lähemmin kappale10.9.4).

10.9.1.   Yhdysvaltain hallituksen haaste: maan yrityksiin kohdistuva talousvakoilu

Yhdysvaltain taloutta vastaan suunnatut tiedusteluoperaatiot eivät ole epätavallisia eivätkä mikään uusi ilmiö. Sekä Yhdysvallat että muut teollisuusmaat ovat olleet vuosikymmeniä talousvakoilun kohteina. Kylmän sodan aikana taloudellisia ja teknisiä tietoja hankittiin kuitenkin perinteisen vakoilun avulla. Kylmän sodan päätyttyä talousvakoilusta on tullut oma itsenäinen tavoitteensa(215).

FBI:n pääjohtaja Louis J. Freeh selvitti vuonna 1996 kongressille perusteellisesti, että muiden maiden tiedustelupalvelut harjoittavat Yhdysvaltoihin kohdistuvaa talousvakoilua. Hän totesi, että "Ulkomaiden hallitukset siis seuraavat aktiivisesti monin eri tavoin Yhdysvaltojen kansalaisia, yrityksiä, teollisuudenaloja sekä itse hallitusta varastaakseen tai hankkiakseen luvattomin keinoin kriittisten alojen teknologiaa tai tietoja, jotta niiden omat teollisuudenalat saisivat kilpailuetuja"(216). Toisaalta myös yhdysvaltalaisten toteuttamat tietovarkaudet yleistyvät. Pääjohtaja Freehin Yhdysvaltain parlamentille antamat lisäselvitykset esitetään jäljempänä lyhyesti. Esittelijä pahoittelee tässä yhteydessä, ettei Yhdysvaltain hallitus sallinut valiokunnan valtuuskunnan keskustella FBI:n kanssa näistä kysymyksistä. Keskustelu olisi mahdollistanut tietojen ajan tasalle saattamisen. Esittelijä olettaa, että Yhdysvaltain hallituksen mielestä vuonna 1996 Yhdysvaltain edustajanhuoneessa pidetty kuulemistilaisuus kuvastaa uhkaa, jonka talousvakoilu aiheuttaa nykyisin Yhdysvaltain taloudelle, ja tukeutuu tästä syystä kyseiseen lähteeseen.

10.9.1.1. Toimijat

FBI tutki kuulemistilaisuuden aikoihin 23 valtiosta peräisin olevia henkilöitä tai järjestöjä, joiden arveltiin harjoittavan Yhdysvaltoihin kohdistuvaa talousvakoilua. Eräät Yhdysvaltojen aatteelliset tai sotilaalliset vastustajat jatkavat yksinkertaisesti toimintaansa vielä kylmän sodan päätyttyäkin(217). Eräät hallitukset taas harjoittavat talous- ja tekniikkavakoilua, vaikka ne ovat jo pitkään olleet Yhdysvaltain sotilas- tai talousliittolaisia. Ne hyödyntävät tällöin usein sitä, että ne pääsevät Yhdysvaltojen tietoihin helpommin käsiksi. Eräät niistä ovat kehittäneet oman infrastruktuurin arvioidakseen huipputekniikkaa koskevia tietoja ja käyttääkseen niitä Yhdysvaltojen yritysten kanssa käytävässä kilpailussa. Maita ei mainittu erikseen nimeltä, vaikka tässä yhteydessä vihjattiinkin Venäjän, Israelin ja Ranskan toimintaan(218).

10.9.1.2. Talousvakoilun kohteet

FBI:n määrittelemät talousvakoilun kohteet eivät poikkea 10.1.1. kappaleessa esitetyistä kohteista, mutta ensisijaisina kohteina ovat huipputekniikka ja puolustusteollisuus. Mielenkiintoista on, että alan tarjouksia, sopimuksia ja asiakkaita koskevat tiedot sekä strategiset tiedot luokitellaan myös kohteiksi, joita talousvakoilussa seurataan aggressiivisesti(219).

10.9.1.3. Menetelmät

FBI havaitsi Economic Counterintelligence -ohjelman avulla useita vakoilumenetelmiä. Useimmiten käytetään erilaisten menetelmien yhdistelmää sen sijaan, että sovellettaisiin yhtä ainoaa menetelmää. FBI:n havaintojen mukaan paras lähde, on yrityksessä tai järjestössä työskentelevä henkilö. Tämä pätee toki muuallakin kuin ainoastaan yhdysvalloissa (ks. 10.3 ja 10.4 kappale). Salakuuntelun yhteydessä FBI raportoi henkilöiden käytöstä vakoilemiseen, mutta se ei hämmästyttävää kyllä puutu elektronisiin menetelmiin.

10.9.2.   Yhdysvaltain hallituksen asenne aktiiviseen talousvakoiluun

CIA:n entinen pääjohtaja Woolsey kuvasi lehdistökonferenssissa(220) ja valiokunnan jäsenten kanssa käydyissä keskusteluissa Yhdysvaltain salaisen palvelun harjoittamaa salakuuntelua pääkohdittain seuraavasti:

1.   Yhdysvallat valvoo kansainvälistä teleliikennettä hankkiakseen yleisiä tietoja talouden kehityksestä, kaksikäyttötuotteiden toimittamisesta ja saartojen noudattamisesta.

2.   Yhdysvallat valvoo kohdennetusti yksittäisten yritysten viestintää sopimusten myöntämistä koskevien menettelyjen yhteydessä estääkseen yhdysvaltalaisten yritysten etuja vahingoittavasta lahjonnasta aiheutuvan markkinoiden vääristymisen. Woolsey ei kuitenkaan maininnut konkreettisia esimerkkejä edes pyydettäessä.

Amerikkalaisten yritysten harjoittama lahjonta on kielletty lailla ja tilintarkastajat ovat velvollisia ilmoittamaan havaitsemistaan lahjusten maksamisista. Jos viestintää valvottaessa kävisi ilmi julkisiin tarjouksiin liittyvää lahjontaa, Yhdysvaltojen lähettiläs ottaisi yhteyttä kyseisen maan hallitukseen. Lahjuksia tarjonneille amerikkalaisyrityksille taas ei tiedotettaisi asiasta suoraan. Woolsey kiisti järjestelmällisesti puhtaan kilpailijoiden vakoilemisen.

CIA:n nykyinen pääjohtaja George J. Tenet myötäili näitä näkökantoja Yhdysvaltain edustajanhuoneen salaisen palvelun valvontaa käsittelevän valiokunnan 12. huhtikuuta 2000 järjestämässä kuulemistilaisuudessa: "Vakoilun harjoittaminen epäoikeudenmukaisten etujen hankkimiseksi Yhdysvaltain yrityksille ei ole Yhdysvaltojen politiikan eikä käytänteiden mukaista"(221). Lisäksi hän kertoi samassa kuulemistilaisuudessa, että lahjontaa koskevat tiedot toimitetaan muille hallituksen viranomaisille, jotta ne voisivat auttaa yhdysvaltalaisia yrityksiä(222). Tenet vastasi jäsen Gibbonsin esittämään kysymykseen, ettei kilpailijan vakoilua ole kielletty lailla. Hän ei myöskään pitänyt tätä tarpeellisena, koska palvelut eivät käynnistäisi tällaista toimintaa.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen salaisen palvelun valvontaa käsittelevän valiokunnan puheenjohtaja Porter Goss on antanut Washingtonissa pidetyissä keskusteluissa vastaavan kuvan salakuuntelusta.

10.9.3.   Oikeudellinen tilanne virkamiesten lahjontatapauksissa(223)

Sopimusten hankkimiseen tähtäävä lahjonta ei ole eurooppalainen vaan maailmanlaajuinen ilmiö. Transparency International julkisti vuonna 1999 lahjojaindeksin (Bribe Payers Index, BPI), jossa 19 merkittävintä viejämaata luokiteltiin niiden lahjusten tarjoamisalttiuden perusteella. Saksa ja Yhdysvallat päätyivät jaetulle 9. sijalle. Lahjontaa havaittiin vähemmän Ruotsissa, Itävallassa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Belgiassa ja ainoastaan Espanja, Ranska ja Italia päätyivät luokituksessa "korkeammalle"(224).

Yhdysvallat perustelee talousvakoiluaan eurooppalaisten yritysten korruptiokäytänteillä. Tämä on kyseenalaista jo siksikin, etteivät yksittäiset virheisiin syyllistymiset voi oikeuttaa laajaa vakoilua. Lisäksi tällaista "vahvemman oikeuden" soveltamista voidaan sietää ainoastaan oikeudettomassa tilanteessa.

Eurooppa torjuu korruptiota oikeustoimin yhtä päättäväisesti kuin Yhdysvallatkin. Yhtenevät intressit johtivat vuonna 1997 tehtyyn OECD-yleissopimukseen kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjunnasta(225). Allekirjoittajamaat velvoitetaan tekemään ulkomaisten virkamiesten lahjomisesta rangaistavaa ja rikoksen tunnusmerkistön määrittelyn ohella siinä annetaan myös määräyksiä seuraamuksista, tuomiovallasta sekä täytäntöönpanosta.

Yleissopimus tuli voimaan 15.2.1999 ja kaikki EU:n jäsenvaltiot Irlantia lukuun ottamatta ovat ratifioineet sen ja panneet sen täytäntöön. Yhdysvallat pani sopimuksen täytäntöön antamalla muuttamalla vuonna 1977 annettua ulkomaisten korruptiokäytänteiden vastaista lakia (Foreign Corrupt Practices Act, FCPA), jossa määrätään yrityksille asetettavasta kirjanpitovelvoitteesta ja kielletään ulkomaisten virkamiesten lahjonta, vuonna 1998 annetulla kansainvälistä lahjonnanvastaista ja oikeudenmukaista kilpailua koskevalla lailla (International Anti-Bribery and Fair Competition Act)(226). Ulkomaisten virkamiesten lahjontaan käytetyt summat eivät ole vähennyskelpoisia yritysmenoja sen paremmin Yhdysvalloissa kuin EU:n jäsenvaltioissakaan(227).

OECD:n suuntaviivoissa pyritään ainoastaan ulkomaisten virkamiesten lahjonnan torjumiseen, mutta Euroopan neuvostossa on tehty vuonna 1999 kaksi kattavampaa yleissopimusta, joista tosin kumpikaan ei ole vielä tullut voimaan. Korruptiota koskeva rikosoikeuden alan yleissopimus(228) kattaa myös yksityissektorilla tapahtuvan lahjonnan. Kaikki EU:n jäsenvaltiot – Espanjaa lukuun ottamatta – ja Yhdysvallat ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen, mutta toistaiseksi ainoastaan Ranska on ratifioinut sen.

Korruptiota koskevassa siviilioikeuden alan yleissopimuksessa(229) määrätään vastuusta ja vahingonkorvauksista ja erityisesti lahjusten antamiseen velvoittavien sopimusten ja sopimuslausekkeiden pätemättömyydestä. Kaikki jäsenvaltiot Alankomaita, Portugalia ja Espanjaa lukuun ottamatta ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen. Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut sitä.

EU:ssa on annettu kaksi lahjonnan torjuntaa koskevaa oikeudellista välinettä: virkamiesten lahjontaa käsittelevä yleissopimus ja yksityissektorilla ilmenevää lahjottavuutta koskeva yhteinen toimi.

Euroopan yhteisöjen tai EU:n virkamiesten lahjonnan torjumista koskevalla yleissopimuksella(230) pyritään varmistamaan, että virkamiesten lahjonta ja lahjottavuus olisi rangaistavaa kaikkialla EU:ssa. Jäsenvaltiot sitoutuvat tekemään virkamiehen lahjonnasta tai lahjottavuudesta rangaistavaa riippumatta siitä, onko kyseessä oman valtion tai muun jäsenvaltion virkamies tai EU-virkamies.

Yksityisellä sektorilla ilmenevää lahjontaa koskevalla yhteisellä toimella(231) varmistetaan, että yritysten lahjonnasta ja lahjottavuudesta tehdään rangaistavaa. Rikosoikeudellisia seuraamuksia langetetaan siis sekä luonnollisille henkilöille että oikeushenkilöille. Yhteisen toimen soveltamisala on kuitenkin vähäisempi kuin virkamiesten lahjontaa koskevan yleissopimuksen soveltamisala, koska yhteisessä toimessa jäsenvaltioita velvoitetaan asettamaan seurauksia ainoastaan sellaisesta toiminnasta, joka on suoritettu ainakin osittain niiden omalla alueella. Jäsenvaltiot voivat sen sijaan valita, soveltavatko ne rangaistavuutta myös tapauksiin, joissa niiden omat kansalaiset ovat syyllistyneet lahjontaan ulkomailla tai joissa ulkomainen lahjonta on hyödyttänyt kotimaan oikeushenkilöitä. Saksa ja Itävalta ovat tehneet myös ulkomailla suoritetuista lahjusrikoksista rangaistavia sillä edellytyksellä, että ne ovat rangaistavia myös tekopaikassa.

10.9.4.   Advocacy Center -keskuksen asema Yhdysvaltain vienninedistämisessä

Presidentti Clinton antoi vuonna 1993 toimeenpanomääräyksen 12870 nk. vienninedistämisen koordinointikomitean (TPCC) perustamisesta(232). Komitean on määrä koordinoida Yhdysvaltain hallituksen kaupanedistämispolitiikan kehittämistä ja laatia sitä varten strategia. Komiteaan kuuluu täytäntöönpanomääräyksen mukaisesti myös kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) edustaja(233). NSC hahmottelee Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuspolitiikan sisä- ja ulkopoliittisia, sotilaallisia sekä tiedustelupalvelutoimintaan liittyviä näkökohtia. NSC:n tehtävien painopistemuutokset noudattavat presidentin asettamia painopisteitä. Clinton laajensi NSC:tä 21. tammikuuta 1993 antamallaan PDD2:lla, ja lisäsi samalla talousnäkökohtien painottamista turvallisuuspolitiikan suunnittelussa. NSC:hen kuuluvat mm. presidentti, varapresidentti, ulkoministeri sekä puolustusministeri. CIA:n pääjohtaja toimii neuvonantajajäsenenä.

10.9.4.1. Advocacy Center -keskuksen tehtävät

Yhdysvaltojen kauppaministeriön alaisuuteen kuuluva Advocacy Center on presidentti Clintonin käynnistämän ja Bushin jatkaman kansallisen vientistrategian kulmakivi. Se muodostaa Yhdysvaltain talouden ja TPCC:n välisen leikkauspisteen. Vuonna 1993 perustettu keskus on oman ilmoituksensa mukaan auttanut satoja amerikkalaisyrityksiä hankkimaan ulkomailla toteutettavia julkisia sopimuksia.

Advocacy Center auttaa Yhdysvaltain liike-elämää seuraavasti(234):

–   hallinnoimalla Yhdysvaltain hallituksen resursseja - rahoitus- ja sääntelyalan asiantuntijoista sekä maa- ja alakohtaisista asiantuntijoista alkaen aina Valkoiseen taloon saakka – maailmanlaajuisen kaupan alan toimihenkilöiden verkoston avulla

–   pyrkimällä yhdenveroisten lähtökohtien luomiseen ja avoimen kilpailun edistämiseen kansainvälisten tarjouskilpailujen yhteydessä – olivatpa kyseessä monen miljardin dollarin arvoiset infrastruktuurihankkeet tai pienimuotoiset strategiset sopimukset

–   pyrkimällä sopimaan toimeksiannoista yhdysvaltalaisten yritysten puolesta hankkeiden alusta loppuun saakka tarjoamalla käytännön tukea

–   tukemalla yhdysvaltalaisia työpaikkoja ja elvyttämällä Yhdysvaltain vientiä siten, että maan yritykset osallistuvat menestyksekkäästi merentakaisista hankkeista ja sopimuksista käytäviin kilpailuihin

–   avustamalla yhdysvaltalaisia yrityksiä tapauksissa, joissa neuvottelut jumiutuvat ulkomaisen hallituksen passiivisuuden tai liiallisen byrokratian seurauksena.

10.9.4.2. Keskuksen toimintamenetelmät(235)

Itse keskuksessa työskentelee ainoastaan pääjohtaja ja pieni 12 työntekijän joukko (tiedot saatu 6.2.2001). Projektipäälliköiden työalueina ovat: Venäjä ja uudet itsenäiset valtiot; Afrikka, Itäaasia ja tyynen valtameren alue; Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka; Etelä-Aasia - Bangladesh, Intia, Pakistan Sri Lanka; Eurooppa ja Turkki; Kiina, Hongkong ja Taiwan; Kanada, Karibian alue ja Latinalainen Amerikka. Maailmanlaajuisina aloina ovat ensinnäkin lentokonetuotanto, auto- ja puolustusteollisuus sekä toisaalta televiestintä-, tietotekniikka- ja tietokoneala.

Keskus palvelee yrityksiä viennin edistämisen alalla toimivien Yhdysvaltain hallinnon viranomaisten tukipisteenä. Se tekee työtä yrityksille syrjimättä, mutta se toimii selkeiden sääntöjen mukaisesti ja tukee ainoastaan Yhdysvaltain kansallisen edun mukaisia hankkeita. Tästä syystä toimitettujen tuotteiden on oltava arvoltaan vähintään 50 prosenttisesti peräisin Yhdysvalloista.

10.9.4.3. CIA:n osallistuminen TPCC:n työskentelyyn

Duncan Campbell esitteli valiokunnan jäsenille salaiseksi luokittelemattomia asiakirjoja, jotka osoittavat CIA:n osallistuvan Advocacy Center -keskuksen toimintaan. Kyseessä on TPCC:n pöytäkirja Indonesian-ryhmän kokouksista heinä- ja elokuussa 1994(236). Ryhmän on määrä laatia Indonesiaa koskeva kauppastrategia ja asiakirjojen perusteella ryhmän toimintaan osallistuu useita CIA:n työntekijöitä, jotka mainitaan nimeltä pöytäkirjoissa. Lisäksi pöytäkirjoista käy ilmi, että eräs CIA:n työntekijöistä oli määritellyt ryhmän tavoitteeksi tärkeimpien kilpailijoiden selvittämisen ja tietojen liittämisen taustatiedoiksi(237).

10.9.4.4. Keskusta koskevat avoimet kysymykset

Yhdysvaltojen hallitus ei suostunut järjestämään valiokunnan jäsenten ja keskuksen välisiä kaavailtuja keskusteluja, jotka keskus olisi itse hyväksynyt. Tästä syystä kahdesta epäilyä herättävästä asiasta ei valitettavasti päästy puhumaan:

a.   valiokunnalla on hallussaan asiakirjoja, jotka osoittavat, että CIA on osallistunut TPCC:n työskentelyyn (ks. 10.9.4.3 kappale),

b.   Advocacy Center ilmoittaa laatimassaan (ja edellä siteeratussa) tiedotteessa, että se yhdistää 19 Yhdysvaltain hallinnon viraston resurssit. Toisessa kohtaa tiedotetta yksilöidään kuitenkin ainoastaan 18 virastoa. Tämä antaa aihetta kysyä, miksi yhdeksännentoista viraston nimeä ei ole julkistettu.

Esittelijän mielestä Advocacy Centerin kanssa sovitun keskustelun peruminen osoittaa keskuksen harjoittavan toimintaa, josta Yhdysvaltain hallitus ei halua puhua.

10.10.   Tietokoneverkkojen turvallisuus

10.10.1. Luvun merkittävyys

Kuten 10.4. kappaleessa todettiin, toiseksi paras talousvakoilumenetelmä vakoilijoiden käytön jälkeen on murtautuminen tietoverkkoihin tai kannettavissa tietokoneissa olevien tietojen varastaminen. Tämän luvun selvitykset eivät liity välittömästi kansainvälisen viestinnän maailmanlaajuisesti organisoituihin sieppausmenetelmiin. Valiokunnalle asetetun tehtävän perusteella on kuitenkin todettava, ettei talousvakoilua käsittelevässä luvussa voida sivuuttaa siihen parhaiten soveltuvien työvälineiden lyhyttä esittelyä. Tästä on varmasti hyötyä, kun harkitaan, mitä merkitystä kansainvälisen viestinnän sieppausjärjestelmällä on talousvakoilun yhteydessä.

10.10.2. Nykyaikaisen tietotekniikan käyttöriskit taloudessa

Nykyaikainen automaattinen tietojenkäsittely on pesiytynyt talouteen jo aikoja sitten. Kaikki tiedot pakataan erittäin tiiviisti taltiointivälineisiin. Tietokoneisiin syötetyistä tiedoista on tullut eräs merkittävimmistä yritysten taitotietotekijöistä. Teollisuusyhteiskunnan tietoyhteiskunnaksi muuttuminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta se merkitsee myös huomattavia turvallisuusriskejä(238).

10.10.2.1.   Kasvava riski

Riskin kasvaminen voidaan esittää tiivistettynä seuraavasti(239):

Yhä useammat yritykset verkottuvat keskenään, yhä useampia tietoja kootaan yhteen paikkaan, jolloin ne ovat helposti kopioitavissa, jos verkkoon kyetään murtautumaan. Toisaalta muita, arkaluonteisia tietoja hajautetaan, mikä hankaloittaa keskitettyjen turvallisuusjärjestelyjen toteuttamista. Päätöksentekijät pitävät arkaluonteisia tietoja sisältäviä kannettavia tietokoneita mukanaan siirtyessään paikasta toiseen, mikä merkitsee lisäriskejä. Palvelujen ulkoistaminen johtaa myös tietotekniikka-alan huollon keskittymiin, jotka eivät ole turvallisuuden kannalta parhaita mahdollisia vaihtoehtoja. Yritysturvallisuuden asema yrityshierarkiassa johtaa yhdessä päätöksentekijöiden puutteellisten turvallisuustietojen kanssa virheellisiin päätöksiin.

10.10.2.2. Yksityiskohtaisia riskejä

Tietojen kertyminen kompakteihin tietueisiin

Yrityssalaisuudet siirretään nykyisin fyysisesti erittäin pieneen tilaan tiivistettyihin tietueisiin. Tällöin esim. kaikki uutta tehdasta koskevat suunnitelmat voidaan salakuljettaa yrityksestä savukerasian kokoisella vaihtokiintolevyllä tai tiedot voidaan imuroida nopeasti ja jälkiä jättämättä murtautumalla tietokoneverkkoon.

Salaisiksi luokiteltujen tietojen hajauttaminen

Suurtietokoneiden aikaan salaisten tietojen saatavuuden valvonta oli helppo järjestää, koska käsiteltävänä oli yksi ainoa kone. Nykyisin käyttäjillä taas on työpaikassaan käytettävissään koko verkon huomattava kapasiteetti. Käyttäjän kannalta tämä on tietenkin hyvin hyödyllistä, mutta turvallisuusnäkökulmasta kyseessä on katastrofi.

Tietojen jäljentämisen helpottuminen

Kun suunnitelmat laadittiin käsin kirjoitettuina tai mekaanisten kirjoituskoneiden avulla, oli erittäin hankalaa kopioida useita asiakirjoja kiinnijäämisriskittä. Elektroniikan aikakaudella tämä taas on erittäin helppoa. Digitaalisessa muodossa olevia tietoja voidaan jäljentää suurissa määrin yksinkertaisesti, nopeasti ja jälkiä jättämättä. Siten toivottu materiaali voidaan hankkia yhdellä kertaa, kun tietoihin on kerran päästy käsiksi. Tämä vähentää paljastumisriskiä huomattavasti.

Päättäjien siirtyminen paikasta toiseen

Yritysten päättäjät kuljettavat kannettavissa tietokoneissaan strategisesti merkittäviä yritystietoja eivätkä he useinkaan ole tästä riittävän tietoisia. Kiintolevyn nopea kopioiminen "tullitarkastuksessa" tai hotellihuoneen tutkiminen tarjoavat tiedustelupalveluille kosolti mahdollisuuksia. Tai sitten muistikirjamikro yksinkertaisesti varastetaan. Ylipäätään on syytä todeta, että päättäjien kannettavien tietokoneiden kiintolevyjen sisältö ja tästä aiheutuva hajautuminen ei sovi hankaluuksitta yhteen keskitettyjen turvallisuusjärjestelyjen kanssa.

Huollon keskittyminen ulkoisille palvelujen tarjoajille

Ulkoistaminen saattaa johtaa yritystalouden kannalta pienempiin kustannuksiin. Tietotekniikan ja puhelinverkkojen huollon alalla tämä kuitenkin tarkoittaa, että yrityksen ulkopuoliset teknikot pääsevät käsiksi lähes kaikkiin tietoihin. Tästä aiheutuvia riskejä ei voida korostaa liiaksi.

Riittämätön verkonhallinta

Ohjelmistojen turvallisuudessa on aina puutteita, jotka hakkerit löytävät. Tämän ohella suurinta vaaraa merkitsevät verkkojen hallinnoijat, jotka eivät ole riittävän tietoisia riskeistä. Windows NT:n laitteistokokoonpanon perusasetukset ovat sellaisia, että ne paljastavat lähes kaikki onnistuneeseen hakkerointiin tarvittavat tiedot(240). Ellei näitä perusasetuksia ja standarditunnussanoja muuteta, verkkoon murtautuminen on hyvin helppoa. Yleisenä virheenä on, että palomuurin turvallisuuteen panostetaan huomattavasti, kun taas sisältä päin käynnistyvän hyökkäyksen varalta varaudutaan huonosti(241).

10.10.3. Verkkoihin kohdistuvien hyökkäysten yleisyys

Internetissä toteutettavien verkkoon kohdistuvien hyökkäysten määrä kasvaa vuosittain(242). Yhdysvalloissa perustettiin vuonna 1998 Internet-turvallisuutta käsittelevä järjestö Computer Emergency Response Team (CERT), jolle ilmoitettiin vuonna 1989 yhteensä 132 turvallisuusvälikohtauksesta. Vuonna 1994 tapauksia oli jo 2 241 ja vuonna 1996 niiden määrä nousi 2 573:en. Ilmoittamatta jääneiden tapausten määrä lienee erittäin suuri. Tätä olettamusta tukee suurkoe, jonka Yhdysvaltain puolustusministeriö toteutti omilla tietokoneillaan. Kokeessa yritettiin murtautua järjestelmällisesti 8 932 palvelimeen ja keskusyksikköön ulkoa käsin. Tämä onnistui 7 860 järjestelmässä, murtautuminen havaittiin 390 tapauksessa ja ainoastaan 19 tapauksesta tehtiin ilmoitus. Hyökkäykset ja turvallisuusvälikohtaukset erotellaan toisistaan. Hyökkäys on yksittäinen yritys päästä luvatta käsiksi järjestelmään. Turvallisuusvälikohtaus koostuu useista toisiinsa liittyvistä hyökkäyksistä. Pentagonin ja Yhdysvaltain yliopistojen pitkäaikaistutkimuksissa, joiden tulokset koskevat koko Internetiä, oletetaan, että Internetissä tapahtuu vuosittain 20 000 turvallisuusvälikohtausta ja 2 miljoonaa hyökkäystä.

10.10.4. Toimijat ja menetelmät

Tietotekniikkajärjestelmiin hyökkäävät ulkomaiset tiedustelupalvelut pyrkivät hankkimaan järjestelmistä tietoja mahdollisimman huomaamatta. Periaatteessa voidaan erottaa kolme toimijaryhmää, jotka soveltavat eri toimintatapoja.

Sisäiset toimijat, joilla on kattavat pääsyoikeudet

Järjestelmän hallitsevaksi henkilöksi tai tietokonekeskuksen turvallisuusvastaavaksi soluttautuneen tai hakeutuneen henkilön tarvitsee ainoastaan hoitaa hänelle virallisesti myönnettyjä valtuuksia, jotta hän voi hyödyntää laittomasti työntekijöidensä lähes kaikkea taitotietoa omissa tiedustelutehtävissään. Sama pätee myös johtavassa asemassa olevaan kehitysinsinööriin, jolla on rajoittamattomat pääsyoikeudet kaikkiin yrityksen teknisiin tietopankkeihin.

Tällainen vakoilija on työssään mitä tehokkain. Paljastumisriski on kuitenkin epäilyjen herätessä suuri, koska tutkimukset voidaan rajata heti pieneen joukkoon, joka pääsee käsiksi kaikkiin tietoihin. Lisäksi kattavien pääsyoikeuksien myöntäminen vakoojalle on puhdasta sattumaa, jota ei voida suunnitella eikä tietoisesti ohjailla.

Sisäiset toimijat, joilla on yhteen paikkaan sidottu pääsyoikeus

Yrityksen sisällä toimivalla vakoojalla on ulkoa toimivaan hakkeriin verrattuna selkeä etu: hänen täytyy selvitä ainoastaan verkkoturvajärjestelyistä eikä tämän lisäksi vielä palomuurista. Verkoston arkkitehtuuri voidaan selvittää yhdestä työpaikasta käsin, ja ulkoa toteutettavan hakkeroinnin ja muiden sisäisesti sovellettavien menetelmien avulla voidaan saada huomattavasti tietoja(243). Lisäksi vakooja voi keskustella epäilyksiä herättämättä yrityksen muiden työntekijöiden kanssa ja onkia tietoonsa tunnussanoja sosiaalisen suhdetoiminnan avulla.

Tällainen vakooja voi olla erittäin tehokas, mutta tämä ei ole yhtä varmaa kuin ensimmäisessä tapauksessa. Paljastumisriski on vähäisempi etenkin verkoissa, joita hallitseva henkilö ei kiinnitä paljoa huomiota sisäisiin turvallisuusriskeihin. Teknisesti tietoverkkoihin tunkeutumaan kykenevien henkilöiden soluttautuminen on selvästi yksinkertaisempaa (harjoittelijat, vierailevat tutkijat jne.).

10.10.5. Ulkoa tapahtuva hakkerointi

Hakkereiden tietoverkkoihin tunkeutuminen on tunnettua ja hyvin dokumentoitua. Nykyisin tiedustelupalvelutkin kouluttavat spesialisteja, jotka erikoistuvat tietokoneverkkoihin tunkeutumiseen. Hakkerointihyökkäyksen onnistumista ei voida ennakoida eikä suunnitella: onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin suojaus on organisoitu ja esim. siitä, onko tutkimusosasto ylipäätään fyysisessä yhteydessä Internetiin. Ammattivakoojan riski on lähes olematon, vaikka hyökkäys paljastuisikin, koska hänen ei tarvitse olla itse paikalla.

10.11.   Riskien aliarviointi

10.11.1. Talouden tietoisuus riskeistä

Talouselämän edustajat eivät ole toistaiseksi olleet kovin tietoisia talousvakoiluriskeistä. Tämä näkyy siinä, että turvallisuusvastaavat kuuluvat yleensä keskijohtoon eivätkä yrityksen johtokuntaan. Turvallisuus merkitsee kuitenkin rahanmenoa ja johtokunnan jäsenet kiinnittävät huomiota turvallisuusnäkökohtiin vasta, kun se on liian myöhäistä.

Suuryrityksillä on toki omat turvallisuusosastonsa ja ne käyttävät asiantuntijoita myös tietotekniikan alalla. Pk-yrityksillä on sen sijaan harvoin alan asiantuntijoita käytettävissään ja usein niille riittää, että tietojenkäsittely ylipäätään toimii. Nämä yritykset voivat joutua talousvakoilun kohteiksi, koska osa niistä on huippuinnovoivia. Lisäksi keskisuuret yritykset nivoutuvat tiiviisti tuotantoprosesseihin, mikä merkitsee, että ne soveltuvat hyvin suuryrityksiin kohdistuvien hyökkäysten tukikohdaksi.

10.11.2. Tiedealan tietoisuus riskeistä

Tiedemiehet ovat yleensä kiinnostuneita ainoastaan omista erikoisaloistaan. Niinpä he ovat helppoja uhreja tiedustelupalveluille. Esittelijä on joutunut hämmästyksekseen havaitsemaan, että erittäin sovelluspainotteiset tutkimusinstituutit viestivät keskenään salaamattomien sähköpostiviestien ja tiedeverkkojen avulla, mikä on erittäin kevytmielistä.

10.11.3. Euroopan unionin toimielimien tietoisuus riskeistä

10.11.3.1. Euroopan keskuspankki

Euroopan keskuspankin päätösten valmistelua koskevat tiedot saattaisivat olla tiedustelupalveluille erittäin arvokkaita. Lisäksi on erittäin selvää, että markkinoilla oltaisiin hyvin kiinnostuneita näistä tiedoista. Valiokunta kuuli keskuspankin edustajia suljetuin ovin pidetyssä tilaisuudessa tietojen suojaamista koskevista turvatoimista. Esittelijä katsoo tilaisuuden perusteella, että keskuspankissa ollaan tietoisia riskeistä ja turvallisuudesta huolehditaan mahdollisuuksien mukaan. Toisaalta hänellä on tietoja(244), jotka osoittavat, etteivät eräät kansalliset keskuspankit ole kovin tietoisia riskeistä.

10.11.3.2. Euroopan unionin neuvosto

Neuvosto keskittyi ennen YUTP:n korkean edustajan nimittämistä lähinnä siihen, etteivät kansalaiset ja Euroopan parlamentti saa tietoja päätöksentekoprosessista ja jäsenvaltioiden kannoista. Neuvosto ei olisi mitenkään kyennyt torjumaan ammattimaisesti toteutettua tiedonhakuoperaatiota(245). Esim. tulkkauskopeissa käytetyn tekniikan huolto oli uskottu israelilaiselle yritykselle. Neuvosto on sittemmin toteuttanut turvatoimia(246), jotka vastaavat Natossa noudatettavia standardeja.

10.11.3.3. Euroopan parlamentti

Euroopan parlamentti ei ole toistaiseksi käsitellyt lainkaan salaiseksi luokiteltavia asiakirjoja, joten sillä ei ole kokemusta salaisuuksien suojaamisesta eikä myöskään omaa turvallisuuskulttuuria. Tarpeellisuus havaitaan vasta tulevaisuudessa, kun parlamentti pääsee perehtymään salaisiksi luokiteltaviin asiakirjoihin. Kansanedustuslaitos, jonka on oltava mahdollisimman avoin, ei voi muutoin noudattaa yleistä salassapitopolitiikkaa. Tosin jo tietolähteiden ja vetoomuksien esittäjien edut edellyttävät, että jäsenten toimistojen välinen sähköpostiviestintä voitaisiin tarvittaessa hoitaa salauksella. Tämä ei ole toistaiseksi mahdollista.

10.11.3.4. Komissio

Komissiossa on pääosastoja, joissa ei käsiteltävien tietojen luonteen perusteella tarvita salassapitoa eikä suojaamista. Kaikilla lainsäädäntöön liittyvillä aloilla tulisi pikemminkin vallita täydellinen avoimuus. Euroopan parlamentin on valvottava, ettei epäasianmukaisten salassapitomääräysten avulla hankaloiteta entisestään ja tarpeettomasti asianosaisten yritysten mahdollisuuksia vaikuttaa näiden alojen lainsäädäntöehdotuksiin.

Tietyillä aloilla komissio käsittelee kuitenkin myös arkaluonteisia tietoja. Tällaisia aloja ovat Euratomin ohella mm. ulkosuhteet, ulkomaankauppa ja kilpailu. Valiokunta piti asianosaisten pääosastojen kanssa suljetuin ovin kokouksen, joista saatujen tietojen ja muiden esittelijän saamien tietojen perusteella on selvästi syytä epäillä, ettei komissiossa olla tietoisia vakoiluriskeistä ja että turvallisuusasioita ei hoideta ammattimaisesti. On itsestään selvää, ettei julkisesti saatavilla olevassa kertomuksessa voida yksilöidä turvallisuudessa ilmeneviä puutteita. Esittelijä pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että parlamentti paneutuu tähän asiaan sopivalla tavalla.

Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että salausjärjestelmät, joita komissio käyttää eräiden ulkoisten toimistojen kanssa viestiessään, ovat vanhentuneita. Tämä ei tarkoita, että turvallisuusstandardit olisivat huonoja. Nykyään käytettyjä laitteita ei kuitenkaan valmisteta enää ja ainoastaan puolella toimistoista on salausmahdollisuudet käytettävissään. Tästä syystä olisi pikaisesti otettava käyttöön uusi, sähköpostiviestinnän salaamiseen perustuva järjestelmä.

11.   Suojautuminen salauksen avulla

11.1.   Viestien salauksen tarkoitus ja toimintaperiaate

11.1.1.   Viestien salauksen tarkoitus

Viestiä lähetettäessä on aina olemassa riski, että viesti joutuu asiattoman käsiin. Jos tällaisessa tilanteessa halutaan estää ulkopuolista saamasta selville viestin sisältö, viestistä on tehtävä sellainen, ettei hän pysty lukemaan tai kuuntelemaan sitä, eli viesti on salattava. Sotilas- ja diplomatian aloilla on siksi jo pitkään käytetty salaustekniikoita.(247)

Viimeisten 20 vuoden aikana viestien salauksen merkitys on lisääntynyt, koska yhä suurempi osa viestinnästä on mennyt ulkomaille eikä oma valtio ole enää pystynyt suojelemaan kirje- ja sähkesalaisuutta siellä. Sen lisäksi oman valtion laajentuneet tekniset mahdollisuudet viestinnän lailliseen kuunteluun/tallentamiseen ovat kasvattaneet huolestuneiden kansalaisten suojauksen tarvetta. Kaiken lisäksi rikollisten lisääntynyt mielenkiinto tietojen laittomaan käyttöön ja väärentelyyn on käynnistänyt turvatoimet (esim. pankkialalla).

Sähköisen ja automaattisen viestinnän (sähkeen, puhelimen, radion, kaukokirjoittimen, faksin ja internetin) keksimisen myötä viestien lähettämisestä tuli paljon yksinkertaisempaa ja verrattomasti nopeampaa. Tämän haittana oli, että ei ollut minkäänlaista teknistä suojaa kuuntelua/tallentamista vastaan ja kuka tahansa sopivat laitteet omistava saattoi sekaantua viestintään, jos hän pääsi käsiksi viestiä kuljettavaan viestintävälineeseen. Kuuntelusta ei jää ammattitaitoisesti suoritettuna lainkaan tai juuri lainkaan jälkiä. Näin ollen viestien salaus sai aivan uuden merkityksen. Pankkisektori alkoi ensimmäisenä sähköisen rahaliikenteen myötä käyttää siihen liittyvän viestinnän suojaukseen viestien salausta. Talouden lisääntyvän kansainvälistymisen myötä silläkin alalla alettiin ainakin osittain suojata viestintää salauksella. Kun täysin suojaton viestintä Internetin välityksellä tuli yleiseen käyttöön, kasvoi myös yksityishenkilöiden tarve suojata viestintäänsä kuuntelulta.

Tämän kertomuksen yhteydessä herää siis kysymys, onko viestinnän salaukseen olemassa edullisia, lain sallimia, riittävän turvallisia ja helppokäyttöisiä menetelmiä, joiden ansiosta olisi mahdollista itse suojautua kuuntelua vastaan.

11.1.2.   Viestien salauksen toimintaperiaatteet

Viestien salauksen periaatteena on, että selvästä tekstistä tehdään salaista tekstiä, niin että se ei merkitse mitään tai merkitsee jotain muuta kuin alunperin. Sisäpiirin jäsenet voivat kuitenkin muuttaa sen takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Viestin salauksella voidaan esim. muuttaa kirjainten järjestystä järkevästä järjettömäksi, niin ettei viestiä ymmärrä kukaan ulkopuolinen.

Tähän käytetään tiettyä menetelmää (salausalgoritmia), joka perustuu kirjainten vaihtamiseen (transpositioon) ja/tai kirjainten korvaamiseen (substituutioon). Salausmenetelmää (algoritmia) ei nykyään pidetä salassa. Päinvastoin: hiljattain järjestettiin maailmanlaajuinen julkinen tarjouskilpailu, joka koski uutta maailmanlaajuista talouselämän käyttöön tarkoitettua salausstandardia. Tämä koskee myös tietyn salausalgoritmin toteutusta laitteen osana esim. salausfaksissa.

Varsinainen salaisuus on niin sanottu avain. Asiasisältö selviää parhaiten esimerkillä tutulta alueelta. Oven lukkojen toimintatapa on yleensä julkisesti tunnettu jo siksikin, että sille on myönnetty patentti. Oven yksilöllinen suojaus on tulosta siitä, että tietylle lukkotyypille voi olla olemassa useita erilaisia avaimia. Juuri näin toimii myös tietojen salaus: yleisesti tunnetulla salausmenetelmällä (algoritmilla) voidaan pitää salassa monia erilaisia viestejä erilaisten, asianosaisten salassa pitämien yksilöllisten avainten ansiosta.

Yllä käytettyjen käsitteiden selventämiseen voidaan käyttää esimerkkinä "Caesarin salausmenetelmää". Rooman hallitsija Caesar salasi viestejä niin, että hän yksinkertaisesti korvasi jokaisen kirjaimen sillä kirjaimella, joka seurasi kolmea kirjainta myöhemmin aakkosjärjestyksessä, eli A:n D:llä, B:n E:llä jne. Sanasta ECHELON tulee tällöin sana HFKHORQ. Salausalgoritmi koostuu siis tässä tapauksessa kirjainten siirtämisestä aakkosten sisällä, ja konkreettinen avain on ohje siirtyä kolmella kirjaimella aakkosissa! Sekä salaus että salauksen avaaminen tapahtuu samalla tavalla: siirtämällä kirjaimia 3 kirjaimen verran. Näin ollen kyseessä on symmetrinen menetelmä. Nykyään tällainen menetelmä ei suojaa viestiä sekuntiakaan!

Hyvässä salauksessa menetelmä voi hyvin olla yleisesti tunnettu, ja silti salausta voidaan pitää turvallisena. Tällöin vaatimuksena on kuitenkin, että avainvalikoima on niin suuri, että kaikkien avainten kokeileminen (niin sanottu brute force attack) ei ole mahdollista kohtuullisessa ajassa tietokoneidenkaan avulla. Toisaalta avainten paljous ei yksin riitä takaamaan salauksen varmuutta, jos salausmenetelmän tuloksena saadaan salateksti, joka sisältää merkkejä koodin selvittämistä varten (esim. tiettyjen kirjaimien kasautuminen).(248) Caesarin salausmenetelmä ei ole kummankaan ominaisuuden kannalta turvallinen salausmenetelmä. Yksinkertaisen korvauksen avulla menetelmä voidaan selvittää nopeasti jo siksi, että kussakin kielessä eri kirjaimien yleisyys vaihtelee. Sitä paitsi on vain 25 siirtomahdollisuutta eli vain 25 avainta, koska aakkosissa on vain 26 kirjainta. Vastustaja voi hyvin nopeasti saada sopivan avaimen yksinkertaisesti kokeilemalla ja selvittää tekstin.

Seuraavassa pyritään selventämään sitä, millainen turvallisen järjestelmän tulisi olla.

11.2.   Salausjärjestelmien turvallisuus

11.2.1.   Yleistä salauksen turvallisuuden käsitteestä

Jos salausjärjestelmältä vaaditaan, että sen tulee olla "turvallinen", tällä voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa. Ensinnäkin voidaan vaatia, että se on ehdottoman turvallinen, eli että viestin selvittäminen avainta tietämättä on mahdotonta ja että tämä mahdottomuus voidaan todistaa matemaattisesti. Toiseksi voidaan tyytyä siihen, että koodia ei voida murtaa nykyisellä tekniikalla, jolloin saavutetaan turvallisuus ajanjaksolla, joka on huomattavasti pidempi kuin "kriittinen" aika, jonka ajan viestin tulee pysyä salaisena.

11.2.2.   Absoluuttinen varmuus: kerta-avain (one-time pad)

Absoluuttisen varmoja järjestelmiä on toistaiseksi vain yksi: kerta-avain. Tämä järjestelmä kehitettiin ensimmäisen maailmansodan loppupuolella(249), mutta sitä käytettiin myöhemmin Moskovan ja Washingtonin välisessä kriisikaukokirjoittimessa. Toimintaperiaatteena on avain, joka sisältää täysin sattumanvaraisesti keskenään vaihdettuja kirjaimia, niin että kirjainten vaihtotapa ei toistu. Lähettäjä ja vastaanottaja salaavat viestin näiden kirjainrivien avulla ja hävittävät avaimen heti, kun sitä on käytetty ensimmäisen kerran. Koska avaimen sisällä ei ole sisäistä järjestystä, salausanalyytikon on mahdotonta murtaa koodi. Tämä voidaan osoittaa jopa matemaattisesti.(250)

Tämän menetelmän haittana on, että ei ole helppoa valmistaa suuria määriä tällaisia sattumanvaraisia avaimia(251) ja että avainten jakaminen turvallisella tavalla on vaikeaa ja epäkäytännöllistä. Siksi tätä menetelmää ei käytetä yleisessä yritysten välisessä viestinnässä.

11.2.3.   Tekniikan tasoa vastaava suhteellinen varmuus

11.2.3.1. Koneiden käyttö salausten avaamiseen ja laatimiseen

Jo ennen one-time padin keksimistä kehitettiin salausmenetelmiä, joilla saatiin aikaan suuri määrä avaimia ja joiden tuottamat salaiset tekstit sisälsivät mahdollisimman vähän säännönmukaisuuksia ja tarjosivat siksi tuskin lainkaan lähtökohtia salausanalyysille. Jotta näitä menetelmiä saataisiin luotua riittävän nopeasti käytännön sovelluksiin, salaukseen ja salausten avaamiseen kehitettiin koneita. Vaikuttavin näistä oli varmaankin ENIGMA(252), jota Saksa käytti toisessa maailmansodassa. Englannin Bletchley Parkissa koottu joukko salauksen avauseksperttejä onnistui selvittämään ENIGMAn salausmenetelmän erityisten koneiden, niin sanottujen "pommien" avulla. Sekä ENIGMA että "pommi" olivat mekaanisia koneita.

11.2.3.2. Tietokoneen käyttö viestien salauksessa

Tietokoneen keksiminen toimi uranuurtajana salaustieteelle, koska sen tehokkuus mahdollistaa yhä monimutkaisempien järjestelmien käytön. Vaikka tämä ei muutakaan salauksen perusperiaatteita, järjestelmiin tuli kuitenkin tiettyjä uudistuksia. Ensinnäkin salausjärjestelmien mahdollinen monimutkaisuusaste moninkertaistui, koska mekaaninen toteutettavuus ei enää rajoittanut sitä. Lisäksi salausprosessin nopeus lisääntyi huomattavasti.

Tietokoneet käsittelevät tietoa digitaalisesti binäärilukujen avulla. Jälkimmäisellä tarkoitetaan, että informaatio ilmaistaan kahdesta eri merkistä (0 ja 1) muodostuvina jonoina. Luku 1 merkitsee fysiikassa sähköistä jännitettä tai magnetisointia ("valo päällä"), 0 jännitteen tai magnetisoinnin poisjäämistä ("valo pois päältä"). Tämän ohella on kehittynyt ASCII(253)-järjestelmän mukainen standardointi, jossa jokainen kirjain esitetään seitsemänkirjaimisella numeroiden 0 ja 1 yhdistelmällä(254). Siksi teksti näkyy numeroista 0 ja 1 koostuvana numerorivinä, ja kirjainten sijasta salataan numeroita.

Tässä voidaan käyttää sekä transpositiota (vaihtoa) että substituutiota (korvaamista). Substituutiota voidaan käyttää esimerkiksi lisäämällä avain mielivaltaisen numerorivin muodossa. Binäärisen matematiikan sääntöjen mukaan kahden yhtä suuren luvun summa on nolla (eli 0 +0=0 ja 1 +1=0), kun taas kahden eri luvun summa on yksi (0+1=1). Yhteenlaskulla aikaansaatava uusi salattu numerojono on siis binäärinen jono, jota voidaan joko käsitellä edelleen digitaalisesti tai joka saadaan uudelleen luettavaan muotoon vähentämällä lisätty avain.

Tietokoneiden avulla voidaan vahvoja salausalgoritmeja käyttäen luoda salattuja tekstejä, jotka eivät tarjoa käytännössä lainkaan mahdollisuuksia salausanalyysille. Näin salauksen avausyritys on mahdollinen enää ainoastaan kokeilemalla kaikki mahdolliset avaimet. Mitä pidempi avain on, sitä pahemmaksi kompastuskiveksi muodostuu selvittämiseen tarvittava aika tehokkaimmillakin tietokoneilla. On siis saatavana menetelmiä, joita voidaan pitää varmoina nykyisellä tekniikan tasolla.

11.2.4.   Standardointi ja turvallisuuden tahallinen rajoittaminen

Tietokoneiden yleistyessä 1970-luvulla salausjärjestelmien standardointi kävi yhä tärkeämmäksi, koska vain siten yritykset voivat turvallisesti kommunikoida liikekumppaniensa kanssa ilman kohtuuttomia kustannuksia. Ensimmäisenä standardointiin pyrittiin Yhdysvalloissa.

Voimakasta salausta voidaan käyttää myös epärehellisiin tarkoituksiin, tai käyttäjä voi olla mahdollinen vihollinen sodassa; salauksella voidaan myös vaikeuttaa sähköistä vakoilua tai tehdä se mahdottomaksi. Siksi NSA vaati, että valittaisiin talouselämälle riittävän turvallinen salausstandardi, jonka se itse kuitenkin pystyisi selvittämään erikoisen teknisen varustuksensa avulla. Tämän vuoksi avaimen pituus rajoitettiin 56 bittiin. Tämä mahdollistaa enintään 100 000 000 000 000 000 avaimen käytön(255). Marraskuun 23. päivänä 1976 otettiin todellakin käyttöön Horst Feistelin niin sanottu Lucifer-Chiffre 56-bittisenä versiona, jonka virallinen nimi oli Data Encryption Standard (DES). Siitä tuli Yhdysvaltojen virallinen salausstandardi neljännesvuosisadan ajaksi.(256) Myös Euroopassa ja Japanissa tätä standardia alettiin käyttöä varsinkin pankkialalla. DES-standardien algoritmia ei vastoin eri tiedotusvälineissä esitettyjä väitteitä ole toistaiseksi onnistuttu selvittämään, mutta nyt on jo laitteita, jotka ovat riittävän tehokkaita kaikkien avainten kokeilemiseksi ("brute force attack"). Triple-DES-standardia, jolla on 112-bittinen avain, voidaan sitä vastoin edelleen pitää varmana. DES-standardin seuraaja AES (Advanced Encryption Standard) on eurooppalainen menetelmä(257), joka luotiin nimellä Rijndael Belgian Leuvenissa. Se on nopea ja sitä voidaan pitää varmana, koska siinä luovuttiin avaimen pituusrajoituksista. Tämä johtui Yhdysvaltojen salauspolitiikan muuttumisesta.

Standardointi merkitsi yrityksille salauksen huomattavaa yksinkertaistumista. Ongelmana oli kuitenkin edelleen avainten jakelu.

11.3.   Ongelmana turvallinen avainten jakelu/luovutus

11.3.1.   Epäsymmetrinen salaus: julkisen avaimen menetelmä

Niin kauan kuin järjestelmä toimii yhdellä avaimella, jota käytetään sekä salaukseen että salauksen avaamiseen (symmetrinen salaus), järjestelmän käyttö on hankalaa, kun viestintäkumppaneita on paljon. Avain on nimittäin luovutettava jokaiselle uudelle viestintäkumppanille etukäteen niin, etteivät ulkopuoliset voi saada sitä selville. Tämä on käytännössä vaikeaa talouselämässä ja yksityishenkilöillekin mahdollista vain yksittäisissä tapauksissa.

Ratkaisun tähän tarjoaa epäsymmetrinen salaus: salaukseen ja salauksen selvittämiseen ei käytetä samaa avainta. Viesti salataan avaimella, jonka jokainen voi tuntea, niin sanotulla yleisavaimella. Menetelmä toimii kuitenkin kuin yksisuuntainen katu: tekstiä ei voi muuttaa takaisin luettavaan muotoon yleisavaimella. Siksi jokainen, joka haluaa saada salatun viestin, voi lähettää viestintäkumppanilleen yleisavaimensa myös epävarmaa reittiä viestin salausta varten. Näin saadun viestin salauksen avaamiseen käytetään toista avainta, yksityistä avainta, joka pidetään salassa ja jota ei lähetetä.(258) Parhaiten tätä menetelmää valaisee vertaus riippulukkoon: jokainen voi napsauttaa sellaisen lukon kiinni ja siten sulkea arkun varmasti, mutta avaaminen onnistuu vain siltä, joka omistaa oikean avaimen.(259) Yleisavain ja yksityinen avain liittyvät toisiinsa; yksityistä avainta ei kuitenkaan voi selvittää yleisavaimen perusteella.

Ron Rivest, Adi Shamir ja Leonard Adleman keksivät epäsymmetrisen salausjärjestelmän, jossa käytetään heidän mukaansa nimettyä RSA-menetelmää. Yksisuuntaiseen toimintoon (niin sanottuun lattialuukkutoimintoon) käytetään yleisavaimen osana kahden erittäin suuren jaottoman luvun tuloa. Sillä salataan luettava teksti. Salauksen avaus onnistuu vain, jos tietää molempien käytettyjen jaottomien lukujen arvot. Ei kuitenkaan ole matemaattista menetelmää, jonka avulla kahden jaottoman luvun kertominen voitaisiin kääntää niin, että kertolaskun tuloksesta voitaisiin laskea alkuperäiset jaottomat luvut. Toistaiseksi tämä onnistuu vain järjestelmällisesti kokeilemalla. Siksi menetelmä on nykyisellä tietämyksen tasolla varma, kunhan valitaan riittävän suuret jaottomat luvut. Ainoa riski on, että joku loistava matemaatikko keksisi joskus nopeamman tavan tekijöiden jakamiseen. Tähän saakka kukaan ei kuitenkaan ole pystynyt tähän suuresta vaivannäöstä huolimatta.(260) Monet jopa väittävät, että ongelmaa ei voi ratkaista, mutta tarkkoja todisteita tästä ei ole toistaiseksi esitetty.(261)

Yleisavaimen avulla toteutettava salaus vaatii kuitenkin symmetriseen menetelmään (esim. DES) verrattuna paljon enemmän tietokoneen laskuaikaa tai nopeiden suurtietokoneiden käyttöä.

11.3.2.   Julkisen avaimen salaus yksityishenkilöille

Jotta yleisavainmenetelmä saataisiin laajempaan käyttöön, Phil Zimmerman keksi yhdistää laskennallisesti suuritöisen julkisen avaimen menetelmän nopeampaan symmetriseen menetelmään. Itse viesti salataan Zürichissä kehitetyllä symmetrisellä IDEA-menetelmällä, kun taas symmetrisen salauksen avain välitetään samanaikaisesti yleisavainmenetelmällä. Zimmermann laati käyttäjäystävällisen ohjelman nimeltä Pretty Good Privacy, joka loi tarvittavat avaimet ja suoritti salauksen napin painalluksella (tai hiiren napsautuksella). Ohjelma vietiin Internetiin, mistä jokainen voi ladata sen omalle koneelleen. PGP:n osti lopulta amerikkalainen yritys nimeltä NAI, mutta yksityishenkilöt saavat sen edelleen käyttöönsä maksutta.(262) Aiemmista versioista julkaistiin lähdeteksti, joten voidaan olettaa, että ansoja ei ole rakennettu. Uusimman, erityisen käyttäjäystävällisellä graafisella käyttöliittymällä varustetun PGP 7 -version lähdetekstejä ei valitettavasti enää julkaista.

On kuitenkin olemassa vielä toinen Open PGP -standardin toteutustapa: GnuPG. GnuPG tarjoaa samat salausmenetelmät kuin PGP ja on myös yhteensopiva PGP:n kanssa. Se on kuitenkin ilmainen ohjelma, jonka lähdekoodi on tunnettu ja jota voi käyttää ja levittää kuka tahansa. Saksan liittotasavallan talous- ja teknologiaministeriö on tukenut GnuPG:n reititystä Windowsille ja graafisen käyttöliittymän kehittämistä, mutta se ei valitettavasti ole vielä täysin valmis. Esittelijän tietojen mukaan se on kuitenkin työn alla.

Lisäksi on vielä OpenPGP:n kanssa kilpailevia standardeja, kuten S/MIME, jota monet sähköpostiohjelmat tukevat. Esittelijän tiedossa ei kuitenkaan ole ilmaisversioita siitä.

11.3.3.   Tulevat menetelmät

Kvanttisalausmenetelmät voivat tuottaa tulevaisuudessa aivan uusia näkökulmia turvalliseen avainten luovutukseen. Sillä varmistetaan, että kuuntelu avaimen luovutuksen yhteydessä huomattaisiin. Jos lähetetään polarisoituja fotoneja, niiden polarisaatiota ei voida tutkia sitä muuttamatta. Salakuuntelijat datakaapelin varrella havaitaan silloin varmasti. Tällöin käytettäisiin vain avainta, jota ei ole kuunneltu. Kokeissa on jo onnistuttu siirrossa 48 kilometrin matkalla lasikuitukaapelia pitkin ja yli 500 metrin matkalla ilmassa.(263)

11.4.   Salaustuotteiden turvallisuus

Keskusteltaessa salausmenetelmien todellisesta turvallisuudesta on myös yhä uudelleen väitetty, että amerikkalaisissa tuotteissa on ansoja. Otsikoissa on esiintynyt mm. Excel, josta väitetään, että eurooppalaisessa versiossa avaimen puolikas esiintyy avoimesti tiedoston otsikossa. Tiedotusvälineiden huomiota on herättänyt myös Microsoft, koska eräs hakkeri löysi ohjelmaan kätketyn "NSA-avaimen", minkä Microsoft luonnollisesti kiisti jyrkästi. Koska Microsoft ei ole julkistanut lähdekoodia, jokainen tätä koskeva väite on pelkkää arvailua. PGP:n ja GnuPG:n aiempien versioiden osalta tällainen porsaanreikä voidaan kuitenkin melkoisen varmasti sulkea pois, koska niiden lähdekoodi on julkistettu.

11.5.   Salaus ristiriidassa valtion intressien kanssa

11.5.1.   Salauksen rajoitusyritykset

Monet valtiot ovat toistaiseksi kieltäneet salausohjelmien tai salauslaitteiden käytön ja tekevät poikkeuksista luvanvaraisia. Tällä ei tarkoiteta pelkästään diktatuureja kuten Kiinaa, Irania tai Irakia. Myös demokraattisissa valtioissa salausohjelmien tai -koneiden käyttöä tai myyntiä on rajoitettu laeilla. Viestintä pitäisi suojata asiattomien yksityishenkiöiden lukemiselta, mutta valtiolla pitäisi olla silti mahdollisuus lailliseen salakuunteluun tarvittaessa. Viranomaisten teknisen etumatkan menettäminen pitäisi korvata lakisääteisillä kielloilla. Niinpä Ranska on viime aikoihin saakka kieltänyt yleisesti salauksen käytön ja myöntänyt yksittäisiä salauslupia. Saksassa keskusteltiin joitakin vuosia sitten myös salauksen rajoittamisesta ja avaimen luovutuspakosta. Yhdysvalloissa on tämän sijasta aiemmin rajoitettu avaimen pituutta.

11.5.2.   Turvallisen salauksen vaikutus sähköiseen kaupankäyntiin

Nykyisin nämä yritykset lienevät jo kaikki epäonnistuneet. Valtion mielenkiintoa salauksen avausmahdollisuuksiin ja siten luettaviin teksteihin ei nimittäin laimenna vain yksityisyyden säilyttämistä koskeva oikeus vaan myös selvät taloudelliset edut. Sähköinen kaupankäynti ja sähköinen rahaliikenne ovat nimittäin riippuvaisia turvallisesta Internet-viestinnästä. Jos sitä ei voida taata, nämä tekniikat ovat tuhoon tuomittuja, koska asiakkaiden luottamus olisi menetetty. Tämä yhteys selittää muutoksen esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Ranskan salauspolitiikassa.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että sähköinen kaupankäynti edellyttää turvallisia salausmenetelmiä kahdessa mielessä: paitsi viestien salaukseen, myös liikekumppanin varmaan tunnistukseen. Sähköinen allekirjoitus voidaan nimittäin toteuttaa käyttämällä yleisavainmenetelmää käännetyssä järjestyksessä: salaukseen käytetään yksityistä avainta ja salauksen selvittämiseen yleisavainta. Tämä salaustapa vahvistaa allekirjoituksen alkuperäisyyden. Kuka tahansa voi vakuuttua sen aitoudesta käyttämällä henkilön yleisavainta, mutta itse allekirjoitusta ei voi jäljitellä. Myös tämä toiminto on sisällytetty käyttäjäystävällisesti PGP:hen.

11.5.3.   Ongelmia liikematkoilla

Joissakin valtioissa liikeasioissa matkustavat eivät saa käyttää salausohjelmia mukana pitämissään kannettavissa tietokoneissa. Tämä estää kokonaan oman yrityksen kanssa käytävän viestinnän suojauksen tai mukana olevien tietojen suojauksen tunkeutumista vastaan.

11.6.   Salaukseen liittyviä käytännön kysymyksiä

Etsittäessä vastausta siihen, kenen ja missä olosuhteissa kannattaisi käyttää salausta, tuntuu oikealta erottaa toisistaan yksityishenkilöt ja yritykset.

Yksityishenkilöiden osalta on sanottava suoraan, että faksien ja puheluiden salaaminen salauspuhelimella tai -faksilla ei oikeastaan ole mahdollista. Ei vain siksi, että näiden laitteiden hankintakustannukset ovat suhteellisen suuret, vaan myös koska niiden käytettävyys edellyttää, että keskustelukumppanilla on myös käytössään vastaavat laitteet, mikä lienee todella harvinaista.

Sitä vastoin jokainen voi ja jokaisen tulisi salata sähköpostiviestinsä. Usein väitetään, ettei ole salaisuuksia eikä salaus siksi ole tarpeen, mutta tähän on todettava, että emmehän yleensä lähetä kirjallisia viestejä postikortteina. Salaamaton sähköpostiviesti ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin kirje ilman kuorta. Sähköpostien salaus on turvallista ja suhteellisen ongelmatonta. Internetissä on jo käyttäjäystävällisiä järjestelmiä, kuten PGP/GnuPG, joita tarjotaan yksityishenkilöiden käyttöön jopa ilmaiseksi. Valitettavasti ohjelmat eivät ole vielä riittävän yleisessä käytössä. Olisi toivottavaa, että julkinen sektori näyttäisi hyvää esimerkkiä ja ryhtyisi itse käyttämään standardien mukaista salausta, jotta salausjärjestelmät tulisivat tutuiksi.

Yritysten osalta tulisi ehdottomasti huolehtia siitä, että luottamuksellisia tietoja lähetetään vain varmistettuja viestintäreittejä pitkin. Tämä vaikuttaa itsestään selvältä ja onkin varmaan silloin, kun kyse on suurista yrityksistä, mutta nimenomaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä yrityksen sisäisiä tietoja lähetetään usein sähköpostitse salaamattomina, koska ongelmasta ei olla toistaiseksi tietoisia. Olisi toivottavaa, että toimialajärjestöt ja kauppakamarit pyrkisivät entistä ahkerammin levittämään tietoa tästä asiasta. Tosin sähköpostien salaaminen on vain yksi turvallisuusnäkökohta monien joukossa eikä varsinkaan hyödytä mitään, jos tiedot annetaan muiden käyttöön jo ennen salaamista. Tämä merkitsee sitä, että koko työympäristö on turvattava, eli käytettyjen tilojen turvallisuus on taattava ja valvottava fyysistä pääsyä toimistoihin ja tietokoneisiin. Myös tietojen luvaton käyttö verkon välityksellä on estettävä sopivien palomuurien avulla. Erityisen vaaran tässä suhteessa muodostaa sisäisen verkon ja Internetin yhdistäminen. Jos turvallisuus otetaan vakavasti, tulisi myös käyttää ainoastaan sellaisia käyttöjärjestelmiä, joiden lähdekoodi on julkinen ja tarkistettu, koska vain silloin voidaan varmuudella sanoa, mitä tiedoille tapahtuu. Yrityksillä on siis runsaasti tehtävää turvallisuuden alalla. Markkinoilla on jo lukuisia yrityksiä, jotka tarjoavat turvallisuusneuvontaa ja -sovelluksia kohtuullisin hinnoin, ja kysynnän myötä myös tarjonta lisääntyy jatkuvasti. Lisäksi on kuitenkin toivottava, että toimialajärjestöt ja kauppakamarit tarttuvat näihin ongelmiin, jotta erityisesti pienet yritykset huomaisivat turvallisuusongelmien tärkeyden, ja tukevat kattavan suojajärjestelmän suunnittelua ja soveltamista.

12.   EU:n ulkosuhteet ja tiedusteluaineiston keruu

12.1.   Johdanto

Kun Maastrichtin sopimus hyväksyttiin vuonna 1991, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) luotiin perusmuodossaan Euroopan unionin uudeksi politiikan välineeksi. Kuusi vuotta myöhemmin Amsterdamin sopimus loi lisärakennetta YUTP:lle ja antoi mahdollisuuden yhteistä puolustusta koskeviin aloitteisiin Euroopan unionin sisällä säilyttäen samalla nykyiset liittoutumat. Helsingissä joulukuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto käynnisti Euroopan turvallisuus- ja puolustusaloitteen Amsterdamin sopimuksen pohjalta ja pitäen mielessään Kosovon kokemukset. Tällä aloitteella pyritään luomaan vuoden 2003 toiseen puoliskoon mennessä monikansalliset joukot, joihin kuuluisi noin 50 000–60 000 sotilasta. Tällaisen monikansallisen armeijan olemassaolo tekee itsenäisen tiedustelukapasiteetin kehittämisestä välttämätöntä. Nykyisen WEU:n tiedustelukapasiteetin yksinkertainen integrointi ei riitä tähän tarkoitukseen. Entistä laajempaa, nykyiset yhteistyömuodot reilusti ylittävää yhteistyötä jäsenvaltioiden tiedusteluelinten välillä ei voida välttää.

Yhteisen turvallisuus- ja yhteistyöpolitiikan edelleenkehittäminen ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, joka laajentaa unionin tiedustelupalvelujen yhteistyötä entisestään. Euroopan unionin entistä laajempi taloudellinen integraatio edellyttää myös entistä tiiviimpää yhteistyötä tiedusteluaineiston keruun alueella. Yhdistynyt eurooppalainen talouspolitiikka edellyttää yhtenäistä käsitystä taloudellisesta todellisuudesta Euroopan unionin ulkopuolisessa maailmassa. Yhtenäinen kanta kauppaneuvotteluissa maailman kauppajärjestön WTO:n sisällä tai kolmansien maiden kanssa edellyttää neuvottelukannan yhteistä suojelua. Euroopan vahvat teollisuudenalat tarvitsevat yhteistä suojausta Euroopan unionin ulkopuolelta tulevaa taloudellista vakoilua vastaan.

Lopuksi on korostettava, että unionin toisen pilarin edelleenkehittämisen ja unionin toiminnan sisäpolitiikan ja oikeuden aloilla tulee myös johtaa entistä laajempaan yhteistyöhön tiedustelupalvelujen välillä. Etenkään yhteinen taistelu terrorismia, laitonta asekauppaa, ihmiskauppaa ja rahanpesua vastaan ei ole mahdollista ilman tiedustelupalvelujen tehokasta yhteistyötä.

12.2.   Yhteistyömahdollisuudet EU:n sisällä

12.2.1.   Nykyinen yhteistyö(264)

Vaikka tiedustelupalvelut ovat jo pitkään luottaneet vain itse hankkimiinsa tietoihin ja suhtautuneet kenties jopa epäilevästi muihin tiedustelupalveluihin Euroopan unionin sisällä, palvelujen välinen yhteistyö on jo alkanut vähitellen lisääntyä. Ahkeraa yhteydenpitoa esiintyy NATO:n ja WEU:n puitteissa ja Euroopan unionin sisällä. Vaikka NATO:n puitteissa toimivat tiedustelupalvelut ovatkin yhä voimakkaasti riippuvaisia Yhdysvaltojen paljon kehittyneemmästä toiminnasta alalla, WEU:n satelliittikeskuksen rakentaminen Torrejoniin (Espanjaan) ja WEU:n päämajan tasoisen tiedusteluosaston perustaminen ovat tehneet Euroopan toiminnasta tällä alalla entistä itsenäisempää.

12.2.2.   Yhteisen eurooppalaisen tiedustelupolitiikan edut

Käynnissä olevien kehityskulkujen lisäksi on korostettava, että yhteisellä eurooppalaisella tiedustelupolitiikalla on objektiivisia etuja. Näitä etuja voidaan kuvata seuraavasti.

12.2.2.1. Ammatilliset edut

Ensinnäkin salaista ja julkista materiaalia on tarjolla aivan liikaa, jotta sitä kaikkea pystyttäisiin keräämään, analysoimaan ja arvioimaan Länsi-Euroopassa yhdessä ainoassa virastossa tai kahdenkeskisen sopimuksen perusteella. Tiedustelupalveluihin kohdistuvat vaatimukset vaihtelevat puolustusvoimien tiedustelusta kolmansien maiden sisäisen ja kansainvälisen talouspolitiikan seurantaan ja järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeiden salakuljetuksen vastaista taistelua tukevaan tiedusteluun. Vaikka yhteistyötä tehtäisiin vain aivan perustasolla eli avoimista lähteistä tulevan tiedon keruussa (OSINT), yhteistyön tulokset olisivat jo erittäin tärkeitä Euroopan unionin politiikan kannalta.

12.2.2.2. Budjettiedut

Viime aikoina tiedusteluaineiston keruuseen tarkoitettuja varoja on leikattu, ja joissakin tapauksissa ne pienenevät edelleen. Samaan aikaan tiedon ja siksi myös tiedustelun tarve on lisääntynyt. Yhteistyö on näiden pienennettyjen budjettien vuoksi mahdollista ja pitkällä aikavälillä myös kannattavaa. Kun rahaa on niukasti, yhteistoiminta kiinnostaa varsinkin teknisten välineiden hankinnassa ja ylläpidossa ja myös kerätyn tiedusteluaineiston arvioinnissa. Laajempi yhteistyö lisää tiedusteluaineiston keruun tehokkuutta.

12.2.2.3. Poliittiset edut

Periaatteessa kerätyn tiedosteluaineiston tavoitteena on antaa hallituksille mahdollisuus parempaan ja paremmin perusteltuun päätöksentekoon. Euroopan unionin tasolla tapahtuva entistä tehokkaampi poliittinen ja taloudellinen yhdentyminen edellyttää, että tiedusteluaineistoa on käytettävissä Euroopan tasolla ja että se myös perustuu useampaan kuin yhteen ainoaan lähteeseen.

12.2.3. Loppuhuomautukset

Nämä objektiiviset edut antavat vain kuvan yhteistyön kasvavasta merkityksestä Euroopan unionin sisällä. Ennen jokainen kansallisvaltio vastasi yksin ulkoisesta turvallisuudestaan, sisäisestä järjestyksestään, kansansa hyvinvoinnista ja kulttuuri-identiteetistään. Nyt Euroopan unioni on omaksumassa monilla aloilla roolin, joka ainakin täydentää kansallisvaltion roolia. Ei ole mahdollista, että tiedustelupalvelut olisivat viimeinen ja ainoa alue, johon Euroopan yhdentyminen ei vaikuttaisi.

12.3.   Euroopan unionin tasoa laajempi yhteistyö

Toisesta maailmansodasta lähtien yhteistyötä tiedusteluaineiston keruun alalla ei ensin tehty Euroopan tasolla vaan enemmänkin Atlantin valtameren yli. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välille on jo aiemmin osoitettu syntyneen hyvin läheiset suhteet tiedusteluaineiston keruun alalla. Yhdysvallat on kuitenkin ollut ja on edelleen ehdottomasti hallitseva osapuoli myös armeijan tiedusteluaineiston keruun alalla NATO:n puitteissa ja laajemminkin. Tärkein kysymys on, heikentääkö kasvava eurooppalainen yhteistyö tiedusteluaineiston keruun alalla vakavasti suhteita Yhdysvaltoihin vai voiko se jopa vahvistaa näitä suhteita. Miten EU:n ja Yhdysvaltojen suhteet kehittyvät uuden Bushin hallinnon aikana? Ja varsinkin, miten tämä Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen erityissuhde säilytetään näissä puitteissa?

Jotkut ovat sitä mieltä, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen erityisen suhteen ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edelleenkehittämisen ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Toiset taas uskovat, että varsinkin tiedusteluaineiston keruu voi olla se seikka, joka pakottaa Yhdistyneen kuningaskunnan päättämään, onko sen kohtalona yhteistyö Euroopassa vai Atlantin yli. Yhdistyneen kuningaskunnan läheiset suhteet Yhdysvaltoihin (ja muihin UKUSA-sopimuksen osapuoliin) voivat vaikeuttaa entisestään tiedonvaihtoa muiden EU-maiden kesken – koska Yhdistynyt kuningaskunta ei välttämättä ole niin kiinnostunut tiedonvaihdosta Euroopan tasolla ja koska sen kumppanit EU:ssa eivät välttämättä luota siihen niin paljon. Samoin jos Yhdysvallat uskoo Yhdistyneen kuningaskunnan solmineen erityisiä yhteyksiä EU-kumppaneihinsa ja sen olevan osa erityistä eurooppalaista sopimusta, Yhdysvallat ei välttämättä enää niin mielellään kerro tietojaan Yhdistyneelle kuningaskunnalle. EU:n laajempi yhteistyö tiedusteluyhteistyön alueella voi siksi panna kovalle koetukselle Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyöhalun Euroopan kanssa ja EU:n yhdentymismahdollisuudet.

Nykyisissä olosuhteissa on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että äärimmäisen nopeakaan kehitys eurooppalaisten kumppanien välisessä yhteistyössä voisi lyhyellä tai pidemmälläkään aikavälillä "kuroa kiinni" Yhdysvaltojen teknistä etumatkaa. Euroopan unioni ei pysty luomaan kehittynyttä SIGINT-satelliittien, kuvankäsittelysatelliittien ja maa-asemien verkkoa. Euroopan unioni ei pysty lyhyellä aikavälillä luomaan erittäin kehittynyttä tietokoneverkkoa, jota tarvitaan kerätyn materiaalin valintaan ja arviointiin. Euroopan unioni ei ole varautunut tarjoamaan käyttöön tarvittavia varoja, jotta se muodostaisi todellisen vaihtoehdon Yhdysvaltojen tiedustelutoiminnalle. Siksi Euroopan unionin kannattaa jo tekniikan ja budjetin näkökulmasta säilyttää läheinen suhde Yhdysvaltojen kanssa tiedusteluaineiston keruun alueella. Suhteet Yhdysvaltoihin on kuitenkin tärkeää säilyttää myös poliittisemmasta näkökulmasta, ja niitä on tarvittaessa vahvistettava varsinkin yhteisessä taistelussa järjestäytynyttä rikollisuutta, terrorismia, huumeita ja asekauppaa sekä rahanpesua vastaan. Yhteinen tiedustelutoiminta on tarpeen yhteisen taistelun tukemiseksi. Entisessä Jugoslaviassa toteutettujen kaltaiset yhteiset rauhanturvatoimet edellyttävät Euroopan entistä aktiivisempaa osallistumista kaikilla toiminnan alueilla.

Toisaalta kasvavan eurooppalaisen tietoisuuden lisäksi tarvitaan kasvavaa eurooppalaista vastuuta. Euroopan unionista pitäisi tulla tasa-arvoisempi kumppani paitsi talouden myös puolustuksen alueella ja siksi myös tiedusteluaineiston keruun alalla. Itsenäisemmän eurooppalaisen tiedustelukapasiteetin ei siksi pitäisi katsoa olevan osoitus Atlantin yli yltävien suhteiden heikkenemisestä vaan sitä tulisi käyttää vahvistuksena vakiinnutettaessa Euroopan unionin asemaa tasa-arvoisempana ja pystyvämpänä kumppanina. Samaan aikaan Euroopan unionin on pyrittävä itsenäisesti suojelemaan talouttaan ja teollisuuttaan laittomia ja ei-tervetulleita uhkia kuten talousvakoilua, verkkorikollisuutta ja terroristien hyökkäyksiä vastaan. Toisaalta Atlantin yli yltävä ymmärtämys on tarpeen teollisuusvakoilun alueella. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen tulisi sopia siitä, mikä on sallittua ja mikä ei tällä alalla. Atlantin yli tehtävän yhteistyön vahvistamiseksi tällä alalla voitaisiin tehdä yhteinen aloite Maailman kauppajärjestön tasolla, jolloin järjestön mekanismeja voitaisiin käyttää oikeudenmukaisen talouskehityksen suojaamiseen kaikkialla maailmassa.

12.4.   Loppuhuomautukset

Euroopan unionin yhteisen tiedustelukapasiteetin jatkokehittämistä tulisi pitää tarpeellisena ja väistämättömänä. Samalla tulisi kuitenkin säilyttää Euroopan kansalaisen yksityisyyden suojan peruslähtökohdat. Yhteistyötä kolmansien maiden ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa tulisi pitää yllä ja hyvin luultavasti vahvistaa. Tämä ei välttämättä tarkoita, että Euroopan SIGINT-toiminnot tulisi automaattisesti integroida itsenäiseen Euroopan unionin ECHELON-järjestelmään tai että Euroopan unionin tulisi liittyä täysjäseneksi nykyiseen UKUSA-sopimukseen. Kuitenkin asianmukaisen eurooppalaisen vastuun kehittämistä tiedusteluaineiston keruun alueella tulee harkita aktiivisesti. Yhdentynyt eurooppalainen tiedustelukapasiteetti edellyttää samalla eurooppalaista poliittista valvontajärjestelmää näiden virastojen toimien seuraamiseksi. On päätettävä, millä keinoilla arvioidaan tietoja ja tehdään poliittisia päätöksiä, jotka ovat seurausta tiedusteluraporttien analysoinnista. Tällaisen poliittisen valvontajärjestelmän ja siksi myös poliittisen tietoisuuden ja tiedusteluaineiston keruuprosessiin liittyvän vastuun puute olisi haitallista Euroopan yhdentymiskehitykselle.

13.   Johtopäätökset ja suositukset

13.1.   Johtopäätökset

Yksityistä ja talouselämän viestintää sieppaavan maailmanlaajuisen järjestelmän (Echelon-sieppausjärjestelmän) olemassaolo

Ei voida enää epäillä sitä, että on olemassa maailmanlaajuisesti toimiva viestintäsieppausjärjestelmä, jonka toimintaan osallistuvat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti UKUSA-sopimuksen puitteissa. Käytettävissä olevien viitteiden ja lukuisten eri lähteistä annettujen ja toisiaan tukevien selvitysten perusteella voidaan olettaa, että järjestelmästä tai sen osista on – ainakin jonkin aikaa – käytetty Echelon-nimitystä. Tärkeää on, ettei järjestelmää käytetä sotilaallisen, vaan yksityisen ja kaupallisen viestinnän sieppaamiseen.

Analyysi on osoittanut, etteivät järjestelmän tekniset valmiudet ole todennäköisesti niin suuria kuin eräissä tiedotusvälineissä on oletettu. Tästä huolimatta on huolestuttavaa, että useat kuulluista yhteisön vastuuhenkilöistä, erityisesti komission jäsenet, ilmoittivat, etteivät he tiedä mitään kyseisestä järjestelmästä.

Sieppausjärjestelmän rajat

Järjestelmä perustuu ennen kaikkea satelliittiviestinnän maailmanlaajuiseen sieppaukseen. Kuitenkin vain hyvin pieni osa viestinnästä kulkee satelliittien kautta alueilla, joiden viestintätiheys on huomattavaa. Tämä merkitsee, että suurinta osaa viestinnästä ei voida siepata maa-asemien avulla vaan ainoastaan kaapeleita ja radioyhteyksiä salakuuntelemalla. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että UKUSA-valtioilla on pääsy vain hyvin pieneen osaan kaapeli- ja radioyhteyksiin perustuvasta viestinnästä ja henkilöstökuluista johtuen ne voivat arvioida vain vielä rajallisempaa osaa viestinnästä. Vaikka viestinnän sieppaamiseen olisi käytettävissä miten laajat resurssit ja henkilöstö tahansa, viestien suuri määrä tekee viestinnän kattavasta ja perusteellisesta valvonnasta käytännössä mahdotonta.

Muiden sieppausjärjestelmien olemassaolon mahdollisuus

Koska viestinnän sieppaaminen on tiedustelupalvelujen yleisesti käyttämä vakoilukeino, myös muut valtiot voisivat pitää yllä vastaavanlaista järjestelmää, mikäli niillä on siihen riittävät taloudelliset ja maantieteelliset mahdollisuudet. Ranska pystyisi – Valtameren takaisten alueittensa avulla – ainoana EU:n jäsenvaltiona pitämään maantieteellisesti ja teknisesti jopa yksinään yllä maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää. On lukuisia viitteitä siitä, että myös Venäjä pitää yllä tällaista järjestelmää.

Yhteensopivuus EU:n oikeuden kanssa

Arvioitaessa Echelonin kaltaisen järjestelmän yhteensopivuutta EU:n oikeuden kanssa on erotettava kaksi asiaa: Jos järjestelmää käytetään vain tiedustelupalvelutarkoituksiin, ristiriitaa EU:n oikeuden kanssa ei ole, koska valtion turvallisuutta palvelevat toiminnot eivät kuulu EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan. Ne kuuluisivat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston (YUTP) osastoon, mutta se ei toistaiseksi sisällä asiaa koskevia säädöksiä, joten kosketuskohdat puuttuvat. Jos järjestelmää sen sijaan käytetään kilpailuvakoiluun, järjestelmä on ristiriidassa jäsenvaltioiden välisen lojaliteettiperiaatteen sekä yhteismarkkinoiden ja vapaan kilpailun periaatteen kanssa. Jos jokin jäsenvaltio osallistuu siihen, se rikkoo EY:n oikeutta.

Neuvosto teki 30. maaliskuuta 2000 pitämässään kokouksessa selväksi, ettei se voi hyväksyä sellaisen sieppausjärjestelmän luomista tai ylläpitämistä, joka on jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksen vastainen ja joka rikkoo ihmisarvon kunnioittamisen keskeisiä periaatteita.

Tiedustelupalvelun harjoittaman viestinnän kuuntelun yhdenmukaisuus yksityisyyttä koskevan perusoikeuden kanssa (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla)

Kaikki viestinnän kuuntelu merkitsee voimakasta puuttumista ihmisen yksityisyyteen. Yksityisyyttä suojaavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa sallitaan yksityisyyteen puuttuminen kansallisen turvallisuuden takaamiseksi, mikäli säädökset on kirjattu kansalliseen lainsäädäntöön ja ne ovat yleisesti saatavilla ja mikäli niissä säädetään, missä oloissa ja millä ehdoilla valtiovalta saa toteuttaa kyseisiä toimia. Yksityisyyteen puuttumisessa on noudatettava suhteellisuutta. Näin ollen siihen liittyvät hyötynäkökohdat on arvioitava. Ei riitä, että toimenpiteet olisivat yksinkertaisesti hyödyllisiä tai toivottavia.

Tiedustelupalvelujärjestelmä, jolla siepattaisiin viestintää valikoimatta ja jatkuvasti, merkitsisi oikeasuhteisuusperiaatteen rikkomista eikä se siten olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen. Euroopan ihmisoikeussopimusta rikottaisiin myös siinä tapauksessa, että viestinnän kuuntelua säätelevällä säädöksellä ei ole oikeusperustaa, se ei ole yleisesti saatavilla tai se on muotoiltu niin, ettei sen kansalaisille aiheuttamia seurauksia voida ennakoida. Koska amerikkalaisten tiedustelupalvelujen ulkomailla suorittamaa toimintaa koskevat määräykset on useimmiten luokiteltu salaisiksi, on suhteellisuusperiaatteen noudattaminen vähintäänkin kyseenalaista. Tämä loukannee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamia periaatteita oikeussuojan saatavuudesta ja ennakoitavuudesta. Vaikka Yhdysvallat ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli, jäsenvaltioiden on noudatettava sopimusta. Ne eivät vältä sopimuksesta aiheutuvia velvoitteitaan antamalla muiden maiden tiedustelupalvelujen, joita eivät sido yhtä tiukat määräykset, toimia alueellaan. Muutoin laillisuusperiaatteeseen sisältyvät oikeussuojan saatavuus ja ennakoitavuus menettäisivät merkityksensä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö vesittyisi.

Lisäksi tiedustelupalvelujen lainmukaisen toiminnan yhteensovittaminen perusoikeuksien kanssa vaatii riittäviä valvontajärjestelmiä vastapainoksi vaaralle, joka aiheutuu hallintokoneiston osan salaisesta toiminnasta. Ottaen huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nimenomaan korostanut tiedustelupalvelujen toiminnan tehokkaan valvontajärjestelmän merkitystä, tuntuu arveluttavalta, ettei kaikissa jäsenvaltioissa ole omia parlamentaarisia tiedustelupalvelujen valvontaelimiä.

Onko Euroopan unionin kansalaisilla riittävä suoja tiedustelupalvelujen toimintaa vastaan?

Euroopan unionin kansalaisten suoja riippuu yksittäisten jäsenvaltioiden oikeudellisesta tilanteesta, joka vaihtelee suuresti – kaikissa jäsenvaltioissa ei ole lainkaan parlamentaarisia valvontaelimiä –, joten voidaan tuskin puhua riittävästä suojasta. On Euroopan kansalaisten pääetujen mukaista, että kansallisilla parlamenteilla on virallisesti organisoitu erityinen valvontavaliokunta, joka valvoo tiedustelupalvelujen toimintaa. Sielläkin, missä valvontaelimiä on, niillä on suuri houkutus huolehtia enemmän kotimaantiedustelupalvelujen kuin ulkomaantiedustelupalvelujen toiminnasta, koska yleensä vain ensin mainitut koskevat omia kansalaisia.

Jos tiedustelupalvelujen YUTP:n mukainen yhteistyö tai turvallisuusviranomaisten harjoittama yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa toteutuu, toimielinten on luotava riittävät Euroopan kansalaisia suojaavat määräykset.

Talousvakoilu

Ulkomaantiedustelupalvelujen tehtäväkenttään kuuluu, että ne ovat kiinnostuneita taloudellisista tiedoista, jotka koskevat esimerkiksi alakohtaista kehitystä, raaka-ainemarkkinoiden kehitystä, kauppasaartojen noudattamista, kaksikäyttötuotteiden toimitussääntöjen noudattamista jne. Näistä syistä kyseisiä yrityksiä usein valvotaan. Yhdysvaltain tiedustelupalvelut eivät kuitenkaan selvitä pelkästään yleisiä talousasioita. Lahjontayritysten torjumiseen vedoten ne harjoittavat yritysviestinnän sieppaamista nimenomaan sopimusten myöntämisen yhteydessä. Tämän yksityiskohtaisemman sieppaamisen vaarana on, että tietoja saatetaan käyttää kilpailijoiden vakoilemiseen eikä lahjonnan torjuntaan, vaikka sekä Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta kiistävät kilpailijoiden vakoilemisen. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Yhdysvaltain kauppaministeriön Advocacy Centerin rooli ei ole vieläkään täysin selvä ja että tämän selvittämiseksi sovittu keskustelu peruttiin. Lisäksi on syytä muistaa, että OECD:ssä hyväksyttiin vuonna 1997 virkamiesten lahjonnan torjuntaa koskeva sopimus, jossa määrätään lahjonnan kansainvälisestä rangaistavuudesta. Tämän vuoksi lahjonta ei oikeuta viestinnän sieppaamista yksittäistapauksissa. Joka tapauksessa on tehtävä selväksi, ettei tilannetta, jossa tiedustelupalvelut ryhtyvät kilpailuvakoilun välineiksi, niin että ne vakoilevat ulkomaisia yrityksiä hankkiakseen kilpailuetuja kotimaisille yrityksille, voida hyväksyä. Tosin yhtään todennettua tapausta, jossa nyt tutkittua maailmanlaajuista sieppausjärjestelmää olisi käytetty tähän tarkoitukseen, ei ole useista esitetyistä väitteistä huolimatta ilmennyt.

Yrityksiä koskevat luottamukselliset tiedot pidetään käytännössä yleensä itse yrityksissä, joten kilpailijavakoilussa tietoja saadaan ennen kaikkea työntekijöiden tai solutettujen henkilöiden avulla tai entistä useammin tunkeutumalla sisäisiin tietoverkkoihin. Kilpailijavakoilussa viestinnänkuuntelujärjestelmää voidaan käyttää vain silloin, kun luottamukselliset tiedot kulkevat yrityksen ulkopuolelle kaapeleita pitkin tai radioyhteyden (satelliittien) välityksellä.

Tämä on aina tilanne seuraavissa kolmessa tapauksessa:

–   yritykset, jotka toimivat kolmella aikavyöhykkeellä niin että osavuositulokset lähetetään Euroopasta Amerikkaan ja edelleen Aasiaan

–   monikansallisten konsernien videokokoukset, joissa käytetään V-Sat- tai kaapeliyhteyttä

–   neuvottelut tärkeistä sopimuksista työmaalla (esimerkiksi tehdaslaitoksia, televiestinnän perusrakenteita tai uusia liikennejärjestelmiä rakennettaessa) ja kun sieltä käsin on saatava keskusteluyhteys yritykseen.

PK-yritykset eivät valitettavasti ole useinkaan riittävän tietoisia riskeistä ja turvallisuusnäkökohdista eikä talousvakoilun ja viestinnän sieppaamisen aiheuttamaa vaaraa useinkaan tunnisteta. Toimiin on ryhdyttävä välittömästi, koska Euroopan toimielinten (Euroopan keskuspankkia, neuvoston ulkosuhteiden pääosastoa ja komission ulkosuhteiden osastoa lukuun ottamatta) riskitietoisuus ei ole aina kovin korkealla tasolla.

Suojautumismahdollisuudet

Yritysten on turvattava koko työskentely-ympäristö ja suojattava kaikki viestintäkanavat, joilla välitetään luottamuksellisia tietoja. Euroopan markkinoilla on riittävästi kohtuuhintaisia salausjärjestelmiä. Myös yksityishenkilöitä on neuvottava salaamaan ehdottomasti sähköpostit. Salaamaton sähköposti on kuin ilman kirjekuorta lähetetty kirje. Internetissä on melko käyttäjäystävällisiä järjestelmiä, joita saa jopa ilmaiseksi yksityiskäyttöön.

Tiedustelupalvelujen yhteistyö EU:ssa

Helsingin Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 1999 perustaa tehokkaammat eurooppalaiset sotilaalliset rakenteet YUTP:a tukevien Petersbergin tehtävien hoitamista varten. Tämän tavoitteen täyttämiseksi EU:n olisi pystyttävä vuoteen 2003 mennessä ottamaan nopeasti käyttöön 50 000–60 000 hengen vahvuiset kriisinhallintajoukot, jotka ovat sotilaallisesti autonomisia ja joilla on riittävät valmiudet johtamisjärjestelyn, strategisen kuljetuskyvyn ja tiedustelun aloilla. Tarvittavan tiedustelukapasiteetin kehittäminen aloitettiin jo WEU:n ja pysyvän turvallisuuspoliittisen komitean yhteydessä. EU:ssa toimivien tiedustelupalvelujen yhteistyö on välttämätöntä, koska ensinnäkin yhteinen turvallisuuspolitiikka, johon ei sisällytettäisi tiedustelupalveluja, olisi järjenvastaista ja toiseksi yhteistyöllä saavutettaisiin monia ammatillisia, taloudellisia ja poliittisia etuja. Lisäksi tämä vastaisi paremmin ajatusta tasa-arvoisesta kumppanuudesta Yhdysvaltojen kanssa ja voisi sitoa kaikki jäsenvaltiot järjestelmään, joka olisi täysin Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen. Silloin on luonnollisesti varmistettava, että Euroopan parlamentilla on riittävät valvontaoikeudet. Euroopan parlamentti on panemassa täytäntöön asetusta (EY) N:o 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi ja mukauttamassa työjärjestyksensä määräyksiä arkaluonteisten asiakirjojen saatavuudesta.

13.2.   Suositukset

Kansalaisten ja yritysten suojaamista koskevien kansainvälisten sopimusten tekeminen ja muuttaminen

1.   Euroopan neuvoston pääsihteeriä kehotetaan esittämään ministerikomitealle ehdotus Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa taatun yksityiselämän suojan mukauttamisesta nykyaikaisiin viestintämenetelmiin ja kuuntelumahdollisuuksiin lisäpöytäkirjan avulla tai tietosuojasta tehdyn yleissopimuksen määräyksiä tarkistettaessa, edellyttäen että näin ei lasketa tuomioistuimen kehittämää oikeussuojan tasoa tai vähennetä uuteen kehitykseen mukautumisen edellyttämää joustavuutta.

2.   Euroopan unionin jäsenvaltioita kehotetaan luomaan kansallisten organisaatioiden edustajista koostuva eurooppalainen foorumi, joka valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia ja kansalaisoikeuksia ja tarkastaa, missä määrin kansalliset tiedustelupalveluja koskevat säädökset ovat yhdenmukaisia Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan kanssa. Lisäksi foorumi tarkastaa kirje- ja viestintäsalaisuuden takaamista koskevia määräyksiä. Jäsenvaltioille on annettava suositus sellaisten menettelysääntöjen laatimisesta, joissa taataan yksityiselämän suoja, sellaisena kuin se on määriteltynä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa, kaikille Euroopan kansalaisille jäsenvaltioiden koko alueella ja lisäksi taataan, että tiedustelupalvelut noudattavat toiminnassaan perusoikeuksia ja kertomuksen 8 luvussa, erityisesti 8.3.4 kappaleessa olevia, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta johdettuja ehtoja.

3.   Euroopan neuvoston jäsenvaltioita pyydetään tekemään lisäpöytäkirja, jossa mahdollistetaan Euroopan yhteisöjen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, tai harkitsemaan muita toimenpiteitä, joilla voidaan ratkaista Strasbourgin ja Luxemburgin tuomioistuinten oikeuskäytännön väliset ristiriidat.

4.   Jäsenvaltioita pyydetään hyväksymään seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa EU:n perusoikeuskirjan käyttö sitovana oikeutena, jonka rikkomisesta voidaan haastaa tuomioistuimeen, jotta perusoikeuksien suojastandardeja, erityisesti yksityisyyden suojaa, kyettäisiin parantamaan. EU:n eri elimiä pyydetään noudattamaan perusoikeuskirjaan sisältyviä perusoikeuksia kaikilla toimivaltansa ja toimintansa mukaisilla aloilla.

5.   Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja pyritään tekemään yleissopimus, jossa kumpikin osapuoli sitoutuu soveltamaan yksityisyyden suojan ja yritysviestinnän luottamuksellisuuden yhteydessä toisen osapuolen kansalaisiin ja yrityksiin samoja määräyksiä kuin omiin kansalaisiinsa ja yrityksiinsä.

6.   Jäsenvaltioita pyydetään tekemään kolmansien maiden kanssa unionin kansalaisten yksityisyyden suojan vahvistamiseen tähtäävä sopimus, jossa kaikki sopimusvaltiot sitoutuvat ilmoittamaan toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan tai kaavailemastaan viestinnän sieppaamisesta kyseiselle sopimusvaltiolle.

7.   YK:n pääsihteeriä kehotetaan pyytämään asiasta vastaavaa toimikuntaa esittämään ehdotuksia kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen yksityiselämän suojaa koskevan 17 artiklan mukauttamiseksi teknisiin uudistuksiin.

8.   Yhdysvaltoja kehotetaan allekirjoittamaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälisen yleissopimus, jotta yleissopimuksella perustettu ihmisoikeuskomitea voi ottaa käsiteltäväksi Yhdysvaltoja vastaan nostettuja yksittäisten henkilöiden valituksia sopimuksen rikkomisesta. Alalla toimivia amerikkalaisia kansalaisjärjestöjä, erityisesti ACLU:a (American Civil Liberties Union) ja EPIC:iä (Electronic Privacy Information Center) pyydetään painostamaan Yhdysvaltojen hallitusta asiassa.

9.   Neuvostoa ja jäsenvaltioita kehotetaan painokkaasti ottamaan käyttöön järjestelmä, jolla huolehditaan kunkin itsenäisen eurooppalaisen tiedustelukapasiteetin sekä muun, niihin liittyvän ja Euroopan tasolla toteutettavan tiedustelutoiminnan demokraattisesta valvonnasta. Euroopan parlamentin on oltava merkittävässä asemassa tämän valvontajärjestelmän yhteydessä.

Kansalliset lainsäädäntötoimet kansalaisten ja yritysten suojaamiseksi

10.   Kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan painokkaasti tarkastamaan oman tiedustelupalveluja koskevan lainsäädäntönsä yhteensopivuus perusoikeuksien kanssa, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksessa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, sekä antamaan tarvittaessa vastaavia säädöksiä. Jäsenvaltioita pyydetään varmistamaan kaikille Euroopan kansalaisille samanlainen lakisääteinen yksityisyyden ja kirjesalaisuuden suoja. Jos tiedustelupalvelujen valvontavaltuuksia koskevat lait ovat syrjiviä, ne on lakkautettava.

11.   Jäsenvaltiota kehotetaan pyrkimään yhteiseen suojan tasoon tiedustelupalvelujen toimintoihin nähden ja laatimaan tätä varten menettelysäännöt, jotka vastaavat jäsenvaltioiden suojan korkeinta tasoa, koska ulkomaantiedustelupalvelun kohteena olevat kansalaiset ovat tavallisesti muiden valtioiden ja siten myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisia. Yhdysvaltojen kanssa on neuvoteltava vastaavien menettelysääntöjen luomisesta.

12.   Jäsenvaltioita pyydetään yhdistämään sieppausjärjestelmänsä, jotta YUTP:n tehokkuus tiedustelupalvelutoiminnan sekä terrorismin, ydinaseiden leviämisen ja kansainvälisen huumekaupan torjumisen aloilla kasvaisi samalla kun kansalaisten yksityisyyden suojaa ja yritysviestinnän luottamuksellisuutta kunnioitetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission harjoittaman valvonnan alaisuudessa.

Erityiset oikeustoimet talousvakoilun torjumiseksi

13.   Jäsenvaltioita kehotetaan pohtimaan, missä määrin talousvakoilua ja lahjontaa, jonka tarkoituksena on sopimusten hankkiminen, voitaisiin torjua yhteisön ja kansainvälisen oikeuden säännöksin, ja erityisesti, voitaisiinko WTO:ssa saada aikaan säännöt, joissa otetaan huomioon tällaisen toiminnan kilpailua vääristävä vaikutus siten, että tällaiset sopimukset todetaan mitättömiksi. Yhdysvaltoja, Kanadaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia pyydetään liittymään mukaan tähän aloitteeseen.

14.   Jäsenvaltioita kehotetaan sitoutumaan velvoittavasti siihen, etteivät ne harjoita talousvakoilua suoraan tai maaperällään toimivan vieraan vallan julkisivun turvin eivätkä salli vieraiden valtojen harjoittavan kyseistä toimintaa omalla maaperällään, ja toimimaan siten EY:n perustamissopimuksen hengen ja määräysten mukaisesti.

15.   Jäsenvaltioita ja Yhdysvaltain hallitusta pyydetään käynnistämään avoin vuoropuhelu talousvakoilusta.

16.   Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia pyydetään tekemään selkoa omasta roolistaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja yhdysvaltojen välisessä allianssissa, kun otetaan huomioon Echelon-tyyppisen järjestelmän olemassaolo ja sen käyttö talousvakoiluun.

17.   Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia pyydetään varmistamaan, ettei niiden tiedustelupalveluja väärinkäytetä kilpailutietojen hankkimiseen, koska tämä olisi vastoin jäsenvaltioiden keskinäistä lojaliteettivelvoitetta ja rikkoisi vapaaseen kilpailuun perustuvien yhteisten markkinoiden periaatetta.

Toimet, jotka koskevat lainsäädännön soveltamista ja sen valvontaa

18.   Jäsenvaltioita pyydetään varmistamaan, että parlamentti ja oikeusviranomaiset valvovat tiedustelupalvelujen toimintaa asianmukaisesti. Ellei kansallisilla parlamenteilla ole vielä omaa tiedustelupalveluja valvovaa parlamentaarista valvontaelintä, niihin vedotaan, jotta ne perustaisivat sellaisen.

19.   Tiedustelupalvelujen kansallisia valvontavaliokuntia pyydetään korostamaan voimakkaasti yksityisyyden suojaa käyttäessään niille myönnettyjä valvontavaltuuksia riippumatta siitä, onko kysymys omien kansalaisten, muiden EU:n kansalaisten vai yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisten valvonnasta.

20.   Jäsenvaltioiden tiedustelupalveluja kehotetaan ottamaan tietoja vastaan toisilta tiedustelupalveluilta vain, jos voidaan todeta oman kansallisen lainsäädännön määrittämät edellytykset, koska jäsenvaltiot eivät voi vapauttaa itseään Euroopan ihmisoikeussopimuksesta aiheutuvista velvoitteista käyttämällä muita tiedustelupalveluja.

21.   Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vedotaan, jotta ne salliessaan Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen edelleen kuunnella viestintää alueillaan asettavat ehdoksi sen, että kyseiset toiminnot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia, ts. että ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, niiden oikeusperusta on tiedossa, niiden vaikutukset yksittäisiin ihmisiin ovat nähtävissä ja että niitä valvotaan tehokkaasti, koska nämä maat vastaavat siitä, että niiden alueella toimivien tiedustelupalvelujen virallisesti hyväksytty tai hiljaisesti suvaittu toiminta on ihmisoikeuksien mukaista.

Toimet kansalaisten ja yritysten omaehtoisen suojelun edistämiseksi

22.   Komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan tiedottamaan kansalaisilleen ja yrityksilleen, että kansainvälisesti lähetetyt viestit saatetaan siepata. Näitä tietoja on täydennettävä antamalla käytännön apua laajojen turvatoimien kehittämisessä ja soveltamisessa, tietotekniikkaturvallisuus mukaan lukien.

23.   Komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita kehotetaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tietoyhteiskunnan turvallisuutta koskevaa tehokasta politiikkaa. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kaikkia nykyaikaisten viestintäjärjestelmien käyttäjiä valistetaan paremmin luottamuksellisten tietojen suojaamisen tarpeista ja mahdollisuuksista.

24.   Komissiota ja jäsenvaltiota kehotetaan laatimaan sopivia toimia eurooppalaisen salaustekniikan ja -ohjelmien edistämiseksi, kehittämiseksi ja valmistamiseksi sekä ennen kaikkea tukemaan hankkeita, jotka tähtäävät sellaisten käyttäjäystävällisten salausohjelmien kehittämiseen, joiden lähdekoodi on julkinen.

25.   Komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan edistämään ohjelmistohankkeita, joissa ohjelmistojen lähdekoodi julkistetaan, sillä vain näin voidaan taata, ettei ohjelmistoihin rakenneta "takaportteja" (ns. open source -ohjelmistot). Komissiota kehotetaan vahvistamaan tietojen elektroniseen välittämiseen suunniteltujen ohjelmistojen turvallisuusstandardi, jossa ohjelmistot, joiden lähdekoodi ei ole julkinen, luokitellaan epäluotettavimmiksi.

26.   Unionin toimielimiin ja jäsenvaltioiden julkishallintoihin vedotaan sähköpostien järjestelmällisen salauksen käyttämiseksi, niin että salauksesta voisi pitkällä aikavälillä tulla normaali käytäntö.

Toimet toimielinten turvallisuuden parantamiseksi

27.   Yhteisön elimiä ja jäsenvaltioiden julkishallintoja kehotetaan huolehtimaan siitä, että niiden henkilöstö perehtyy käytännön harjoittelun ja koulutuskurssien avulla uusiin salausmenetelmiin.

28.   Komissiota pyydetään laatimaan turvallisuusanalyysi, jossa selvitetään, mitä on suojattava, sekä kehitetään suojan käsitettä.

29.   Komissiota kehotetaan saattamaan salausjärjestelmänsä ajan tasalle, koska järjestelmän nykyaikaistaminen on toteutettava pikaisesti, ja budjettivallan käyttäjiä (neuvostoa sekä parlamenttia) pyydetään asettamaan tähän tarvittavat varat käyttöön.

30.   Asiasta vastaavaa valiokuntaa pyydetään laatimaan valiokunta-aloitteinen mietintö Euroopan toimielinten turvallisuudesta ja salassapidon turvaamisesta.

31.   Komissiota kehotetaan varmistamaan sen käsittelemien tietojen suojaaminen sekä tehostamaan salaisiksi luokiteltavien asiakirjojen salassapitoa.

32.   Komissiota ja jäsenvaltioita pyydetään investoimaan tutkimuksen kuudennen puiteohjelman yhteydessä uusiin salausmenetelmiin sekä tutkimukseen, joka koskee salaukseen kohdistetuilta hyökkäyksiltä suojautumista.

Muut toimet

33.   Yrityksiin vedotaan vakoilun torjumisesta vastaavien yksikköjen kanssa tehtävän yhteistyön lujittamiseksi, erityisesti ulkopuolisten talousvakoiluun tähtäävien hyökkäysten ilmoittamiseksi viranomaisille, jotta niiden tehokkuutta voidaan näin parantaa.

34.   Komissiota kehotetaan antamaan tiiviissä yhteistyössä teollisuuden ja jäsenvaltioiden kanssa ehdotus Euroopan tasolla koordinoidun, yritysten tietojen turvaamiseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän eurooppalaisen neuvontapisteverkoston perustamisesta, jonka tehtäviin kuuluu ongelmasta tiedottaminen ja käytännön apu, erityisesti niihin jäsenvaltioihin, joissa ei vielä ole tällaisia keskuksia.

35.   Komissiota kehotetaan kiinnittämään erityistä huomiota ehdokasmaiden asemaan turvallisuuskysymyksissä. Jos ne eivät ole teknisesti riittävän itsenäisiä voidakseen toteuttaa tarvittavat turvatoimet, niitä olisi tuettava tässä yhteydessä.

36.   Euroopan parlamenttia kehotetaan järjestämään Euroopan laajuinen konferenssi yksityiselämän suojaamisesta televalvonnalta, jotta eurooppalaisille, yhdysvaltalaisille ja muiden valtioiden kansalaisjärjestöille saadaan foorumi, jossa voidaan keskustella rajat ylittävistä ja kansainvälisistä näkökohdista sekä koordinoida toiminta-aloja ja menettelyjä.

(1)STOA (Scientific and Technological Options Assessment, tieteellisten ja teknologisten vaihtoehtojen arviointi) on Euroopan parlamentin tutkimuksen pääosaston yksikkö, joka teettää tutkimuksia valiokuntien pyynnöstä. Työtä ei kuitenkaan tarkasteta tieteellisesti.
(2)Duncan Campbell, Tiedustelutarkoitusta varten siepattujen laajakaistaisten monikielisten vuokrattujen tai yleisten teleyhteysjärjestelmien automatisoidun käsittelyn nykytila viestintätiedustelun kannalta ja sen soveltuvuus viestintätiedustelun kohdentamiseen ja valintaan puheentutkimus mukaan luettuna. Nide 2/5 STOA ed. Valvontatekniikan kehittyminen ja taloustietojen väärinkäytön riskit (lokakuu 1999) PE 168.164.
(3)Steve Wright, An appraisal of technologies for political control, STOA:n väliaikainen tutkimus, PE 166.499/INT.ST. (1998), 20.
(4)Duncan Campbell, Tiedustelutarkoitusta varten siepattujen laajakaistaisten monikielisten vuokrattujen tai yleisten teleyhteysjärjestelmien automatisoidun käsittelyn nykytila viestintätiedustelun kannalta ja sen soveltuvuus viestintätiedustelun kohdentamiseen ja valintaan puheentutkimus mukaan luettuna. Nide 2/5 STOA ed. Valvontatekniikan kehittyminen ja taloustietojen väärinkäytön riskit (lokakuu 1999) PE 168.164.
(5)Rayethon Corp Press release, http://www.raytheon.com/sivam/contract.html.; http://www.raytheon.com/sivam/contract.html.; Scott Shane, Tom Bowman America's Fortress of Spies, Baltimore Sun, 3.12.1995.
(6)Euroopan parlamentin päätös, tehty 5 päivänä heinäkuuta 2000, B5-0593/2000, EYVL C 121/131, 24.4.2001.
(7)Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätös, tehty 6 päivänä maaliskuuta 1995, Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (95/167/EY), 3 artiklan 3–5 kohta.
(8)Katso 5.4. kappale.
(9)"Commission on the Roles and Capabilities of the US Intelligence Community" totesi raportissaan "Preparing for the 21st Century: An Appraisal of U.S. Intelligence" (1996) että 95 % kaikesta taloudellisesta tiedusteluaineistosta on peräisin avoimista lähteistä (luku 2 "The Role of intelligence"). http://www.gpo.gov/int/report.html.
(10)Jos tiedustelupalvelu voi päästä käsiksi kaapeliin, se voi kuunnella ulkomailta saapuvaa tai ulkomaihin lähtevää viestintää. Jos tiedustelupalvelu seuraa satelliittiviestintää, se voi päästä käsiksi ainoastaan satelliitti-maayhteyteen, mutta se voi kuunnella kaikkea välitettyä viestintää, eli myös sellaista viestintää, joka ei suuntaudu sen omalle alueelle. Koska satelliittien peittoalueet kattavat yleensä koko Euroopan tai vieläkin laajempia alueita (ks. 4.2.5 kappale), voidaan yhdessä Euroopan maassa olevan vastaanottoaseman avulla seurata koko Euroopan satelliittiviestintää.
(11)Manfred Fink, Lauschziel Wirtschaft – Abhörgefahren und –techniken, Vorbeugung und Abwehr, Richard Boorberg Verlag, 1996.
(12)Internetissä käytettävän yhteysreitin paljastamiseen tarkoitetun Visual Route -ohjelman demoversion avulla on kyetty osoittamaan, että Saksan yhteys Englantiin, Suomeen tai Kreikkaan sujuu Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian avulla. Saksan yhteys Ranskaan syntyy myös Iso-Britannian välityksellä. Luxemburgin Belgian-, Kreikan-, Ruotsin- tai Portugalin yhteys menee Yhdysvaltojen kautta. Saksan-, Suomen-, Ranskan-, Italian-, Alankomaiden-, ja Itävallan-yhteydet taas kulkeutuvat Lontoon kautta. http://visualroute.cgan.com.hk/.
(13)Ulrich Freyer, Nachrichtenübertragungstechnik, Hanser Verlag 2000.
(14)Hans Dodel, Satellitenkommunikation, Hüthig Verlag 1999.
(15)Saksan puolustusministeriön kansliapäällikön Walter Kolbowin 14.2.2001 päivätty kirje esittelijälle.
(16)Süddeutsche Zeitung n:o 80, 5.4.2001.
(17)Jeffrey T. Richelson, The U.S. Intelligence Community, Ballinger, 1989, s. 188 ja 190.
(18)Saksan puolustusministeriön kansliapäällikön Walter Kolbowin 14.2.2001 päivätty kirje esittelijälle.
(19)Majuri A. Andronov, Zarubezhnoye voyennoye obozreniye, n:o 12, 1993, s. 37–43.
(20)Yksityinen ilmoitus esittelijälle, lähde suojattu.
(21)Yksityinen ilmoitus esittelijälle, lähde suojattu.
(22)Saksan perustuslakituomioistuin BverfG, 1 BvR 2226/94, 14.7.1999, kohta 1.
(23)Saksan 13.8.1968 annettu kirje-, posti- ja televiestintäsalaisuutta rajoittava laki (perustuslain 10 artiklaan liittyvä laki).
(24)Tiedot perustuvat valiokunnan teettämään kyselyyn, johon eräiden jäsenvaltioiden televiestintäpalvelujen tarjoajat osallistuivat.
(25)Deutsche Telekomin kotisivu: www.detesat.com/deutsch/.
(26)Hans Dodel, Satellitenkommunikation, Hüthig Verlag (1999), Georg E. Thaller, Satelliten im Erdorbit, Franzisverlag (1999).
(27)Georg E. Thaller, Satelliten im Erdorbit, Franzisverlag (1999).
(28)Vrt. Hans Dodel, Satellitenkommunikation, Hüthig Verlag (1999).
(29)Yhdysvaltain tiedemiesten liiton kotisivut http://www.geo-orbit.org.
(30)Hans Dodel, yksityinen ilmoitus.
(31)INTELSAT:n kotisivu: http://www.intelsat.com.
(32)INTERSPUTNIKin kotisivu: http://www.intersputnik.com.
(33)INMARSATin kotisivu: http://www. inmarsat.com.
(34)PANAMSATin kotisivu: http://www. panamsat.com.
(35)EUTELSATin kotisivu: http://www.eutelsat.com.
(36)ARABSATin kotisivu: http://www.arabsat.com.
(37)HansDodel, Satellitenkommunikation, Hüthig Verlag 1999.
(38)Hans Dodel, Satellitenkommunikation, Hüthig Verlag 1999 ja Internet-tutkimukset.
(39)INTELSAT-satelliitti 706, 307°E, peittoalueet INTELSATin kotisivulta: http://www.intelsat.com.
(40)Esittelijällä on tietoja, joiden mukaan asia on juuri näin. Lähde suojattu.
(41)Nicky Hager: Exposing the global surveillance system http//www.ncoic.com/echelon l.htm;
Nicky Hager: Secret power. New Zealand's role in the international spy network, Craig Potton Publishing (1996).
(42)Jeffrey Richelson, Desperately seeking Signals, The Bulletin of the Atomic Scientists Vol 56 Nr. 2, 47–51, http://www.bullatomsci.org/issues/2000/ma00/ma00richelson.html http://www.bullatomsci.org/issues/2000/ma00/ma00richelson.html
Jeffrey T. Richelson, The U.S. Intelligence Community, Westview Press 1999.
(43)Duncan Campbell, Tiedustelutarkoitusta varten siepattujen laajakaistaisten monikielisten vuokrattujen tai yleisten teleyhteysjärjestelmien automatisoidun käsittelyn nykytila viestintätiedustelun kannalta ja sen soveltuvuus viestintätiedustelun kohdentamiseen ja valintaan puheentutkimus mukaan luettuna. Nide 2/5 STOA ed. Valvontatekniikan kehittyminen ja taloustietojen väärinkäytön riskit (lokakuu 1999) PE 168.164 http://www.europarl.eu.int/dg4/stoa/en/publi/pdf/98-14-01-2en.pdf http://www.europarl.eu.int/dg4/stoa/en/publi/pdf/98-14-01-2en.pdf
Duncan Campbell: Inside Echelon, 25.7.2000http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6928/1.html http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6928/1.html
Duncan Campbell: esitetty 22. tammikuuta 2001Euroopan parlamentin Echelon-sieppausjärjestelmää käsittelevässä väliaikaisessa valiokunnassa, Federation of American Scinetists,http://www.fas.org/irp/nsa/nsafacil.html http://www.fas.org/irp/nsa/nsafacil.html.
(44)Jeffrey Richelson: Newly released documents on the restrictions NSA places on reporting the identities of US-persons: Declassified: http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB23/index.html http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB23/index.html.
(45)Federation of American Scientists (FAS), http://www.fas.org/.
(46)Military.com; *.mil-Homepages.
(47)Domestic and External Security Secretariat, Department of the Prime Minister and Cabinet, Securing our Nation's Safety (2000), http://www.dpmc.govt.nz/dess/securingoursafety/index.html.
(48)Käytetyt lyhenteet: NAVSECGRU: Naval Security Group, INSCOM: United States Army Intelligence And Security Command, AIA: Air Intelligence Agency, IG: Intelligence Group, IS: Intelligence Squadron, IW: Intelligence Wing, IOG: Information Operation Group, MIG: Military Intelligence Group.
(49)"It provides enhhanced intelligence support to Air Force operational commanders and other consumers of communications satellite information collected by Navy-commanded filed stations." aus der Homepage der 544th Intelligence Group http://www.aia.af.mil http://www.aia.af.mil.
(50)Proof Committee Hansard, Joint Standing Committee on Treaties, Reference: Pine Gap, 9 August 1999, Canberra; http://www.aph.gov.au/hansard.
(51)Proof Committee Hansard, Joint Standing Committee on Treaties, Reference: Pine Gap, 9 August 1999, Canberra; http://www.aph.gov.au/hansard.
(52)Domestic and External Security Secretariat, Department of the Prime Minister and Cabinet "Securing our Nation's Safety", Dezember 2000, http://www.dpmc.govt.nz/dess/securingoursafety/index.html.
(53)Domestic and External Security Secretariat, Department of the Prime Minister and Cabinet "Securing our Nation's Safety", Dezember 2000, http://www.dpmc.govt.nz/dess/securingoursafety/index.html http://www.dpmc.govt.nz/dess/securingoursafety/index.html: Vuonna 1989 GCSB perusti Waihopaille, lähellä Blenheimia satelliittiviestinnän sieppausaseman. […] Signaalitiedustelu kattaa monenlaista ulkomaanviestintää, ja muita viestintään kuulumattomia signaaleja, kuten tutkatoimintaa. GSCB sieppaa signaaleja ja käsittelee signaalin sisältämiä tietoja (koodin tai salakirjoituksen purkaminen ja/tai kääntäminen) ennen kuin se tiedottaa asiasta ministerille tai hallituksen osastolle.
(54)Nicky Hager: Secret Power. New Zealand's Role in the international Spy Network, Craig Potton Publishing (1996), 182.
(55)INSCOMin kotisivulla 31.5.2001 ollut ilmoitus, http://www.vulcan.belvoir.army.mil/bas_to_close.asp http://www.vulcan.belvoir.army.mil/bas_to_close.asp.
(56)Christopher Andrew, “The making of the Anglo-American SIGINT Alliance" in Hayden B., Peake, Samuel Halpern (Eds), In the Name of Intelligence. Essays in Honor of Walter Pforzheimer (NIBC Press (1994)) 95–109.
(57)Christopher Andrew, The making of the Anglo-American SIGINT Alliance, ibidem, 99: "At a meeting in London on 31 August 1940 between the British Chiefs of Staff and the American Military Observer Mission, the US Army representative, Brigadier General George V. Strong, reported that ´it had recently been arranged in principle between the British and the United States Governments that periodic exchange of information would be desirable,´ and said that ´the time had come or a free exchange of intelligence´. (COS (40)289, CAB 79/6, PRO. Smith, The Ultra Magic Deals, 38, 43-4. Sir F.H. Hinsley, et al., British Intellgence in the Second World War, Vol.I, 312 f.).
(58)Christopher Andrew, The making of the Anglo-American SIGINT Alliance, ibidem, 100: " In the spring of 1941, Steward Menzies, the Chief of SIS, appointed an SIS liason officer to the British Joint Services Mission in Washington, Tim O´Connor, …, to advice him on cryptologic collaboration".
(59)Christopher Andrew, The making of the Anglo-American SIGINT Alliance, ibidem, 100 (Sir F.H. Hinsley, et al., British Intellgence in the Second World War, Vol II, 56).
(60)Christopher Andrew, The making of the Anglo-American SIGINT Alliance, ibidem, 101 (Sir F.H. Hinsley, et al., British Intelligence in the Second World War, Vol. II, 48).
(61)Christopher Andrew, The making of the Anglo-American SIGINT Alliance, ibidem, 101 f: Interivews mit Sir F.H. Hinsley, "Operations of the Military Intelligence Service War Department London (MIS WD London)," 11 June 1945, Tab A, RG 457 SRH-110, NAW.
(62)Harry S. Truman, Memorandum for the Secretaries of the State, War and the Navy, 12 Sept. 1945: "The Secretary of War and the Secretary of the Navy are hereby authorised to direct the Chief of Staff, U.S. Army and the Commander in Chief, U.S. Fleet; and Chief of Naval Oerations to continue collaboration in the field of communication intelligence between the United States Army and Navy and the British, and to extend, modify or discontinue this collaboration, as determined to be in the best interests of the United States.“ (from Bradley F. Smith, The Ultra-Magic Deals and the Most Secret Special Relationship (Presidio 1993)).
(63)Christopher Andrew, “The making of the Anglo-American SIGINT Alliance" in Hayden, Peake and Samuel Halpern (Eds), In the Name of Inteligence. Essays in Honor of Walters Pforzheimer (NIBC Press 1995) 95–109: Interviews with Sir Harry Hinsley, March/April 1994, who did a part of the negotiations; Interviews with Dr. Louis Tordella, Deputy Director of NSA from 1958 to 1974, who was present at the signing.
(64)Intelligence and security Committee Annual Report 1999-2000. Presented to Parliament by the Prime Minister by Command of Her Majesty, November 2000, 8 Rz 14.
Alkuperäinen teksti: "The quality of intelligence gathered clearly reflects the value of the close co-operation under the UKUSA Agreement. A recent illustration of this occurred when the US National Security Agency's (NSA) equipment accidentally failed and for some three days US customers, as well as GCHQ's normal UK customers, were serve directly from GCHQ".
(65)Domestic and External Secretariat in the Department of the Prime Minister and Cabinet of the New Zealand, Securing our Nation's Safety. How New Zealand manages its security and intelligence agencies (2000)
Alkuperäinen teksti: "The operation of the GCSB is directed solely by the New Zealand Government. It is, however, a member of a long-standing collaborative international partnership for the exchange of foreign intelligence and the sharing of communications security technology. The other members of the partnership are the USA's National Security agency (NSA), the UK's Governement Communications Headquarters (GCHQ), Australia's Defence Signals Directorate (DSD) and Canada's Communications Security Establishment (CSE). New Zealand gains considerable benefit from this arrangement, as it would be impossible for New Zealand to generate the effectiveness of the five nation partnership on its own".
(66)US Nave and Marine Corps Intelligence Training Centre -keskuksen (NMITC) osoitteessa http://www.cnet.navy.mil/nmitc/training/u.html julkaisemat tiedot "Terms/Abbreviations/Acronyms".
(67)DSD:n johtaja Martin Bradyn 16. maaliskuuta 2000 päivätty kirje Ross Coulthartille (Sunday Program Channel 9).
(68)Andrew, Christopher "The growth of the Australian Intelligence Community and the Anglo-American Connection“, 223-4.
(69)Richelson, Jeffrey T., The National Security Agency Declassified, National Security Archive Electronic Briefing Book no. 24, George Washington University http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB23/index.html http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB23/index.html.
(70)Richelson, Jeffrey T., The National Security Agency Declassified, National Security Archive Electronic Briefing Book no. 24, George Washington University http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB35/index.html http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB35/index.html.
(71)Document 1. NSCID 9, "Communications Intelligence", March 10, 1950.
(72)Document 2b. National Security Council Intelligence Directive No. 9, Communications Intelligence, December 29, 1952.
(73)Document 4. Department of Defense Directive S-5100.20, "The National Security Agency and the Central Security Service", December 23, 1971.
(74)Document 16. Statement for the Record of NSA Director Lt Gen Michael V. Hayden, USAF before the House Permanent Select Committee on Intelligence, April 12, 2000.
(75)Document 10. Farewell from Vice Admiral William O. Studeman to NSA Employees, April 8, 1992.
(76)Document 7. United States Signals Intelligence Directive [USSID] 18, "Legal Compliance and Minimization Procedures", July 27, 1993.
(77)Document 2a. Memorandum from President Harry S. Truman to the Secretary of State, the Secretary of Defense, Subject: Communications Intelligence Activities, October 24, 1952. Document 2b. National Security Council Intelligence Directive No. 9, Communications Intelligence, December 29, 1952.
(78)Document 9. NAVSECGRU Instruction C5450.48A, Subj: Mission, Functions and Tasks of Naval Security Group Activity (NAVSECGRUACT) Sugar Grove, West Virginia, September 3, 1991.
(79)Document 12. "Activation of Echelon Units", from History of the Air Intelligence Agency, 1 January–31 December 1994, Volume I (San Antonio, TX: AIA, 1995).
(80)Document 9. NAVSECGRU Instruction C5450.48A, Subj: Mission, Functions and Tasks of Naval Security Group Activity (NAVSECGRUACT) Sugar Grove, West Virginia, September 3, 1991.
(81)Document 12. "Activation of Echelon Units", from History of the Air Intelligence Agency, 1 January–31 December 1994, Volume I (San Antonio, TX: AIA, 1995).
(82)Department of the Navy, Naval Security Group Instruction C5450.32E, 9.5.1996.
(83)Naval Security Group Instruction C5450.33B, 8.8.1996.
(84)COMINT Report der NSA aus Fort George G. Meade, Maryland vom 31. August 1972.
(85)Department of the Navy, Fact and Justification Sheet for the Establishment of U.S. Naval Security Group Activity, 23.2.1995 ja Department of the Navy, Naval Security Group Instruction C5450.62, 30.1.1996.
(86)Department of the Navy, Naval Security Group Instruction C5450.63, 25.10. 1995.
(87)Department of the Navy, Naval Security Group Instruction C5450.60A, 8.4.1996.
(88)Naval Security Group Instruction C5450.55B, 8.8.1996.
(89)Document 9. NAVSECGRU Instruction C5450.48A, Subj: Mission, Functions and Tasks of Naval Security Group Activity (NAVSECGRUACT) Sugar Grove, West Virginia, September 3, 1991.
(90)Dissemination of U.S. Government Organizations and Officials, Memorandum 5 February 1993; Reporting Guidance on References to the First Lady, 8 July 1993; Reporting Guidance on Former President Carter’s Involvement in the Bosnian Peace Process, 15 December 1994; Understanding USSID 18, 30 September 1997; USSID 18 Guide 14 February 1998;
NSA/US IDENTITIES IN SIGINT, March 1994; Statement for the record of NSA Director Lt Gen Michael V. Hayden, USAF, 12.4.2000).
(91)Document 4. Department of Defense Directive S-5100.20, "The National Security Agency and the Central Security Service", December 23, 1971.
(92)Document 5a. NSCID 6, "Signals Intelligence", February 17, 1972.
(93)Intelsatin kotisivu http://www.intelsat.int/index.htm.
(94)Inmarsatin kotisivu http://www.inmarsat.org/index3.html.
(95)Duncan Campbell, Inside Echelon. Zur Geschichte, Tehnik und Funktion des unter dem Namen Echelon bekannten globalen Abhör- und Filtersystems, http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6928/1.html.
(96)Advocacy Centerin kotisivu http://www.ita.doc.cov/td/advocacy/index.html http://www.ita.doc.cov/td/advocacy/index.html.
Käydessään Washington DC:ssä esittelijä halusi antaa Advocacy Centerille tilaisuuden vastata esitettyihin syytöksiin. Commerce Department Center perui kuitenkin alunperin sovitun tapaamisen viime hetkillä.
(97)Jeffrey T. Richelson, The National Security Agency Declassified, National Security Archive Electronic Briefing Book no. 24, George Washington University, http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB23/index.html.
(98)Jeffrey T. Richelson, Desmond Ball: The Ties That Bind, Boston UNWIN HYMAN (1985).
(99)Jeffrey T. Richelson, The U.S. Intelligence Community, Westview Press (1999).
(100)Jeffrey T. Richelson, Desperately Seeking Signals, The Bulletin of the Atomic Scientists, Vol. 56, No 2/2000, 47–51, http://www.bullatomsci.org/issues/2000/ma00/ma00richelson.html.
(101)James Bamford, The Puzzle Palace, Inside the National Security Agency, America's most secret intelligence organization (1983).
(102)James Bamford, Body of Secrets, Anatomy of the Ultra-Secret National Security Agency. From the Cold War Through the dawn of a New Century. Doubleday Books (2001).
(103)James Bamford, Body of Secrets, Anatomy of the Ultra-Secret National Security Agency. From the Cold War Through the dawn of a New Century. Doubleday Books (2001), 404.
(104)Bo Elkjaer, Kenan Seeberg, ECHELON singles out the Red Cross, A bombshell in the surveillance scandal: The organization is a possible surveillance target, Ekstra Bladet, Denmark, 8.3.2000, http://cryptome.org/echelon-red.htm.
(105)Bo Elkjaer, Kenan Seeberg, Echelon was my baby – Interview with Margaret Newsham, Ekstra Bladet, 17.1.1999.
(106)NBC:n televisiohaastattelu "60 Minutes" 27.2.2000 http://cryptome.org/echelon-60min.htm.
(107)Communication Security Establishment, toimii Kanadan puolustusministeriön alaisuudessa, harjoittaa SIGINT-toimintaa.
(108)NBC:n televisiohaastattelu "60 Minutes" 27.2.2000; http://cryptome.org/echelon-60min.htm.
(109)Florian Rötzer, Die NSA geht wegen Echelon an die Öffentlichkeit; http://www.heise.de/bin/tp/issue/download.cgi?artikelnr=6633&rub_ordner=special.
(110)Tv-haastattelu NBC:n "60 Minutes" -ohjelmassa 27.2.2000; http://cryptome.org/echelon-60min.htm.
(111)Australialaisen Tv-yhtiön Channel 9:n haastattelu, 23.3.1999; http://www.geocities.com/CapitolHill/Senate/8789/sunday1.htm.
(112)Jim Bronskill, Canada a key snooper in huge spy network, Ottawa citizen, 24.10.2000, http://www.ottawacitizen.com/national/990522/2630510.html.
(113)James Woolsey, Remarks at the Foreign Press Center, Transcript, 7.3.2000, http://cryptome.org/echelon-cia.htm.
(114)Commons Written Answers, House of Commons Hansard Debares.
(115).7.1995.
(116).10.1994.
(117).12.1997.
(118).5.2000.
(119).7.1995.
(120).3.1999, 6.7.1999.
(121).12.1997.
(122)Intelligence and Security Committee, Annual Report 1999-2000, jonka pääministeri esitteli parlamentille marraskuussa 2000, rivi 14.
(123)Martin Brady, Direktor der DSD, Brief vom 16.3.1999 an Ross Coulthart, Sunday program Channel 9, http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/transcript_335.asp; http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/article_335.asp.
(124)Defence Signals Directorate, australialainen tiedustelupalvelu, joka harjoittaa SIGINT-toimintaa.
(125)DSD:n johtajan Martin Bradyn 16.3.1999 päivätty kirje Ross Coulthartille, Sunday Program Channel 9; http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/transcript_335.asp; http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/article_335.asp.
(126)Domestic and External Secretariat in the Department of the Prime Minister and Cabinet of New Zealand, Securing our Nation's Safety. How New Zealand manages its security and intelligence agencies (2000). Kyseiset tekstikohdat löytyvät alkuperäisinä 5.4.2.2 kappaleen alaviitteistä.
(127)Brief aan de Tweede Kamer betreffende "Het grootschalig afluisteren van moderne telecommunicatiesystemen" vom 19.01.01.
(128)Francesco Sorti, Dossier. exclusivo. caso Echelon. parla Luigi Ramponi. Anche I politici sapevano, il mondo, 17.4.1998.
(129)Elly Plooij van Gorselin (ELDR) neuvostolle (17.1.1998) esittämä kirjallinen kysymys P-0501/98. Jonas Sjöstedt oli esittänyt jo 14.5.1997 kysymyksen (H-0330/97) 17.1.1995 annetusta neuvoston päätöslauselmasta, joka koskee laillisen telekuuntelun teknisiä edellytyksiä. Sjöstedt kysyi, liittyykö päätöslauselma Echeloniin. Kysymyksen tähän osaan ei vastattu. Mihail Papayannakisin (G-004/98) ja Nel van Dijkin (H-0035/98) kysymyksiin Yhdistyneen kuningaskunnan harjoittamasta vakoilusta vastattiin 18.2.1998 toteamalla tiedustelupalveluasioiden kuuluvan yksinomaan kansallisille viranomaisille, joten neuvostolla ei ollut tietoja asiasta.
(130)Elly Plooij-van Gorselin (ELDR) neuvostolle (27.2.1998) esittämä kirjallinen kysymys E-0499/98, Lucio Maniscon (GUE/NGL) neuvostolle (8.6.1998) esittämä kirjallinen kysymys E-1775/98, Patricia McKennan neuvostolle (16.12.1998) esittämä suullinen kysymys H-1086/98, Patricia McKennan neuvostolle (13.1.1999) esittämä suullinen kysymys H-1172/98, Inger Schörlingin neuvostolle (13.1.1999) esittämä suullinen kysymys H-1172/98, Pernille Frahmin neuvostolle (6.10.1999) esittämä suullinen kysymys H-0526/99, Lone Dybkjaerin neuvostolle (19.11.1999) esittämä suullinen kysymys H-0261/99 ym.
(131)Nel van Dijkin (V) komissiolle (15.5.1998) esittämä kirjallinen kysymys E-1039/98, Cristiana Muscardinin (NI) komissiolle (15.6.1998) esittämä kirjallinen kysymys E-1306/98, Daniela Raschhoferin (NI) komissiolle (25.6.1998) esittämä kirjallinen kysymys E-1429/98, Nikitas Kaklamanisin komissiolle (3.9.1998 ja 25.9.1998) esittämät kirjalliset kysymykset E-1987/98 ja E-2329/98, Lucio Maniscon (GUE/NGL) komissiolle esittämä kirjallinen kysymys 1776/98, Paul Lannoyen (V) komissiolle (6.11.1998) esittämä kirjallinen kysymys 3014/98, Pernille Frahmin komissiolle esittämä suullinenkysymys H-0547/99, Patricia McKennan (V) komissiolle (16.12.1998) esittämä suullinen kysymys H-1067, Inger Schörlingin komissiolle (13.1.199) esittämä suullinen kysymys H-1237/98, Ioannis Theonasin komissiolle (13.1.1999) esittämä suullinen kysymys H-0092/99, Pernille Frahmin komissiolle (6.10.1999) esittämä suullinen kysymys H-0547/99, Lone Dybkjaerin komissiolle (17.12.1999) esittämä suullinen kysymys H-0622/99 ym.
(132)Komission jäsen Bangemannin komission puolesta 25.9.1998 antama vastaus parlamentin jäsen Lucio Maniscon (GUE/NGL) esittämään kirjalliseen kysymykseen E-1776/98.
(133)Komission puheenjohtaja Santerin komission puolesta 3.9.1998 antama vastaus kirjalliseen kysymykseen E-1987/98.
(134)Euroopan parlamentin maanantaina 14.9.1998 pitämän istunnon santarkat selostukset. Esityslistan 7 kohta: Transatlanttiset suhteet/Echelon-järjestelmä.
(135)Rapport d'information déposé en application de l'article 145 du règlement par la commission de la défense nationale et des forces armées, sur les systèmes de surveillance et d'interception électroniques pouvant mettre en cause la sécurit´nationale, N° 2623 Assemblée nationale , enregistré à la Présidence de l'Assemblée nationale le 11 octobre 2000.
(136)"Il ruolo dei servizi di informazione e sicurezza nel caso 'Echelon'. "Relazione del comitato parlamentare per i servizi di informazione e sicurezza e per il segreto di stato. Approvata nella seduta del 29 novembre 2000. Trasmessa alle Presidenze il 19 dicembre 2000.
(137)Jean Guisnel, Léspionage n'est plus un secret, The Tocqueville Connection, 10.7.1998
Vincent Jauvert, Espionnage comment la France écoute le monde, Le Nouvel Observateur, 5.4.2001, n:o 1900, 14.
(138)Erich Schmidt-Eenboom, teoksessa Streng Geheim, Museumsstiftung Post und Telekommunikation, Heidelberg (1999), 180.
(139)Venäjän federaation laki ulkomaantiedustelusta, hyväksytty duumassa 8.12.1995, 5 ja 11 kappale.
(140)Sitaatti hallituksen viestintä- ja tiedotusviraston sekä konfliktintutkimuskeskuksen edustajalta Gordon Benettiltä (elokuu 2000), http://www.csrc.ac.uk/pdfs/c105.pdf.
(141)Sitaatti Yhdityneen kuningaskunnan puolustusministeriön ja hallituksen viestintä- ja tiedotusviraston edustajalta Gordon Benettiltä sekä Amerikan tiedemiesliiton kotisivulta.
(142)Amerikan tiedemiesliiton (FAS) kotisivu, http://www.fas.org.
(143)Vrt. edellä luku 1, 1.3.
(144)Vrt. luku 2.
(145)Vrt. luvut 5, 5.6 ja 5.8.
(146)EYVL L 281, 1995, s. 31.
(147)EYVL L 24, 1998, s. 1.
(148)Direktiivin 95/46 3 artiklan 2 kohta.
(149)Direktiivin 97/66 1 artiklan 3 kohta.
(150)KOM(2000) 385 lop., EYVL C 365, s. 223.
(151)Asetus (EY) N:o 45/2001, EYVL L 8, 2001, s. 1.
(152)Asetuksen 3 artiklan 1 kohta; vrt. myös johdanto-osan kappale 15 "Kun yhteisöjen toimielimet ja elimet käsittelevät henkilötietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien, erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastossa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi, yksilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelu varmistetaan noudattamalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan määräyksiä."
(153)Vrt. esim. päätöslauselma neuvoston ja komission toimintasuunnitelmasta parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta (13844/98 – C4-0692/98 – 98/0923(CNS)), EYVL C 219, 30.7.1999, s. 61-.
(154)Telekuuntelun alalla on tällä hetkellä kaksi EU:n säädöstä, joilla kummallakaan ei säädellä kuuntelun sallimista:
– neuvoston päätöslauselma, annettu 17 päivänä tammikuuta 1995, laillisen telekuuntelun kansainvälisistä edellytyksistä (EYVL C 329, 4.11.1996), jonka liitteeseen sisältyvät laillista telekuuntelua koskevat tekniset edellytykset nykyaikaisissa televiestintäjärjestelmissä.
– neuvoston säädös, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (EYVL C 197, 2000, s. 1, 17 f artikla), jossa säädetään, millä edellytyksillä oikeusavun tulee olla rikosasioissa mahdollista telekuuntelun alalla. Kuunneltavien henkilöiden oikeuksia ei rajoiteta tällä mitenkään, koska jäsenvaltio, jossa kuunneltava on, voi aina kieltäytyä oikeusavusta, mikäli kyseisen valtion kansallinen lainsäädäntö ei sitä salli.
(155)Direktiivi 97/66 EY, EYVL L 24, 1998, s. 1.
(156)Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin (BVerfG), liittotasavallan 1 perustuslakioikeus 2226/94, 14.7.1999, reunanumero 187. Sen mukaan oikeuden rikkomista on [...] jo itse tietojen keruu, jos viestintää kerätään liittotasavallan tiedustelupalvelun käyttöön ja jos se muodostaa perustan myöhemmälle vertailulle etsittävien käsitteiden kanssa.
(157)Vrt. Yhdysvaltain kongressille helmikuun 2000 lopussa laadittua raporttia "Legal Standards for the Intelligence Community in Conducting Electronic Surveillance", http://www.fas.org/irp/nsa/standards.html, jossa viitataan lakiin nimeltä Foreign Intelligence Surveillance Act (FISA), painettu seuraavissa: U.S.C. 50 osaston 36 luvun 1801 § ja seur. ja Exec. Order -asetus nro 12333, 3 C.F.R. 200 (1982), painettu seuraavassa: U.S.C. 50 osaston 15 luvun 401 § ja seur. , http://www4.law.cornell.edu/uscode/50/index.html.
(158)Ihmisoikeuksien julistuksen 12 artikla; Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 17 artikla; EU:n perusoikeuskirjan 7 artikla, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla; OECD:n neuvoston suositus tietojärjestelmien turvallisuutta koskevista suuntaviivoista, hyväksytty 26./27.11.1993 C(92) 188/lopull.; yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 7 artikla; vrt. STOA:n toimeksiannosta julkaisemaan tutkimukseen Development of surveillance technology and risk of abuse of economic information; Vol 4/5: The legality of the interception of electronic communications: A concise survey of the principal legal issues and instruments under international, European and national law (Chris Elliot), october 1999, 2.
(159)Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 16. 12. 1966.
(160)Optional Protocol to the International Covenant on civil and Political Rights, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 16.12.1966.
(161)Perusoikeuskirjan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja viestintäänsä kohdistuvaa kunnioitusta.
(162)EGMR Loizidou/Türkei, 23.3.1995, Z 62 lisätodisteineen "...the concept of 'jursidiction' under this provision is not restricted to the national territory of the High Contracting Parties.[...] responsibility can be involved because of acts of their authorities, whether performed within or outside national boundaries, which produce effects outside their own territory", missä viitataan teokseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Drozd ja Janousek, 26.6.1992, Z 91. vrt. tarkemmin Francis G. Jacobs, Robin C.A. White, The European Convention on Human Rights, Clarendon Press (1996), 21 ja seur., Jochen Abr. Frowein, Wolfgang Peukert, Europäische Menschenrechtskonvention, N. P. Engel Verlag (1996), Rz 4ff.
(163)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Klass ym., 6.9.1978, Z 41.
(164)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Malone, 2.8.1984, Z 83 ja seur; samoin Davy, B/Davy/U, Aspekte staatlicher Informationssammlung und Art 8 MRK, JBl 1985, 656.
(165)Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (erityisesti Sunday Times, 26.4.1979, Z 46 alkaen, Silver ym., 25.3.1983, Z 85 ja seur.) 8 artiklan käsite "law" ei tarkoita ainoastaan lakeja muodollisessa merkityksessä vaan myös lakiastetta alhaisempia oikeuden määräyksiä, mahdollisesti jopa kirjoittamatonta oikeuskäytäntöä. Edellytyksenä on kuitenkin aina, että se on säännöksen alaisten henkilöiden ennakoitavissa, missä olosuhteissa tällainen puuttuminen on mahdollista. Vrt. Wolfgang Wessely, Das Fernmeldegeheimnis – ein unbekanntes Grundrecht? ÖJZ 1999, 491 ff, 495.
(166)Silver ym., 25.3.1983, Z 87 f.
(167)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hyväksyi "taloudellisen hyvinvoinnin" perusteeksi tapauksessa, jossa oli kyse julkisten korvausmaksujen osoittamisen kannalta merkittävien lääketieteellisten tietojen luovuttamisesta M.S./Ruotsi, 27.8.1997, Z 38; samoin tapauksessa, jossa oli kyse Alankomaiden karkottamasta henkilöstä, joka eli sosiaalitukien varassa sen jälkeen, kun hänen oleskelulupansa perusteen voimassaolo oli lakannut. Ciliz/Niederlande, 11.7.2000, Z 65.
(168)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Leander, 26.3.1987, Z 51.
(169)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Malone, 2.8.1984, Z 67.
(170)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Leander, 26.3.1987, Z 59, Sunday Times, 26.4.1979, Z 46 ja seur.
(171)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Silver ym., 24.10.1983, Z 97.
(172)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Leander, 26.3.1987, Z 60.
(173)Esittelijä on tietoinen siitä, että Luxemburgissa ja Irlannissa ei ole ulkomaantiedustelupalvelua eivätkä ne harjoita kansainvälistä tiedustelua. Erityisen valvontaelimen vaatimus koskee tässä tapauksessa ainoastaan kotimaassa tapahtuvaa tiedustelupalvelutoimintaa.
(174)Katso lisätietoja tiedustelupalvelun valvontatilanteesta jäsenmaissa luvusta 9.
(175)Lakiehdotus "Proposition de loi tendant à la création de délégations parlementaires pour le renseignement" ja kansanedustaja Arthur Paechtin tähän liittyvä raportti Rapport fait au nom de la Commission de la dèfense nationale et des forces armées sur la proposition de loi (N° 1947) de M. Paul Quilés et plusieurs de ses collègues tendant à la création d'une délégation parlamentaire poiur les affaires de renseignement, enregistré à la Présidence de l'assemblée nationale le 23 novembre 1999.
(176)Dimitri Yernault, "Echelon" et l'Europe. La protection de la vie privée face à l'espionnage des communications, Journal des tribunaux, Droit Européen 2000, 187 ja seur.
(177)Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Abdulaziz, Cabales ja Balkandali, 28.5.1985, Z 67; X ja Y/Alankomaat, 26.3.1985, Z 23; Gaskin vs Yhdistynyt kuningaskunta 7.7.1989, Z 38; Powell ja Rayner, 21.2.1990, Z 41.
(178)Tämä vastaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaa, jonka mukaan loukatulle annetaan oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon kansallisten oikeusasteiden edessä.
(179)James Woolsey (entinen CIA:n johtaja), Why America Spies on its Allies, The Wall Street Journal Europe, 22.3.2000, 31; ders., Remarks at the Foreign Press Center, Transskript, 7.3.2000, http://cryptome.org/echelon-cia.htm.
(180)Ks. luku 7.
(181)Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan nämä tunnustetaan perusteiksi puuttua yksityisyyteen. Ks. edellä kappale 8.3.2.
(182)Yhdistyneen kuningaskunnan oikeus poikkeaa tästä: siellä lupia koskevat päätökset tekee ministeri (Secretary of State) (Regulation of Investigatory Powers Act 2000, Section 5 (1) ja (3) (b).
(183)Ulkomaantiedustelupalvelujen toiminnasta on perusteellinen esitys luvussa 2.
(184)Koskee Itävaltaa ja Belgiaa.
(185)Koskee Saksaa, laki kirje-, posti- ja televiestintäsalaisuuden rajoittamisesta (Laki perustuslain 10 artiklan soveltamisesta). Lain 9 § mukaan komissiolle on tehtävä ilmoitus ennen toimeenpanoa (lukuun ottamatta erittäin kiireellisiä tapauksia).
(186)Koskee Isoa-Britanniaa (Regulation of Investigatory Powers Act, Section 1) ja langallisen viestinnän osalta Ranskaa (Art 3 une 4 Loi 91-646 du 10 Juillet 1991, loi relative au secret des correspondances émises par la voie des télécommunications).
(187)Koskee langatonta viestintää Ranskassa (Art 20 Loi 91-646 du 10 Juillet 1991, loi relative au secret des correspondances émises par la voie des télécommunications).
(188)Perusteellinen esitys seur. lähteessä: Die Parlamentarische Kontrolle der Nachrichtendienste in Deutschland, tilanne 9.9.2000, julkaisija Saksan liittopäivät, PKGr:n sihteeristö.
(189)Laki liittovaltion tiedustelupalvelun valvonnasta (PKGrG), annettu 17. kesäkuuta 1999 BGBl I 1334, hyväksytyssä muodossa.
(190)Loi 91-646 du 10 juillet 1991, loi relative au secret des correspondances émises par la voie des t´lécommunications.
(191)Ks. Paul Quilès'n ym. laatima lakiehdotus (Nro 1497) "Proposition de loi tendant à la création de délégations parlementaires pour le renseignement", ja kansalliskokousedustaja Arthur Paechtin kansallista puolustusta ja asevoimia käsittelevän valiokunnan puolesta laatima kyseistä ehdotusta koskeva raportti, jonka kansalliskokouksen puhemies on kirjannut 23. marraskuuta 1999.
(192)Intelligence Services Act 1994, Section 10.
(193)Comité permanent de contrôle des services de renseignements et de sécurité, Comité permanent R, Loi du 18 juillet 1991 /IV, organique du contrôle des services de police et de renseignements.
(194)Udvalget vedrørende efterretningstjenesterne, Lov om etablering af et udvalg om forsvarets og politiets efterretningstjenester, lov 378 af 6/7/88.
(195)Parlamentin valvontaelin (PKGr), laki liittovaltion tiedustelupalvelutoiminnan valvonnasta (PKGrG), annettu 17. kesäkuuta 1999 BGBl I 1334, hyväksytyssä muodossa.
(196)Comitato parlamentare, L. 24 ottobre 1977, n. 801, art. 11, Istituzione e ordinamento dei servizi per le informazioni e la sicurezza e disciplina del segreto di Stato.
(197)Tweede-Kamercommissie voor de Inlichtingen- en Veiligheidsdiensten, 17. Reglement van orde van de Tweede Kamer der Staten-General, Art. 22.
(198)Conselho de Fiscalização dos Serviços de Informações (CFSI), laki 30/84, annettu 5. syyskuuta 1984, muutettu lailla 4/95, annettu 21. helmikuuta 1995, lailla 15/96, annettu 30. huhtikuuta 1996 ja lailla 75-A/97, annettu 22. heinäkuuta 1997.
(199)Intelligence and Security Committee (ISC), intelligence services act 1994, Section 10.
(200)Parlamentin valvontavaliokunnat: Der Ständige Unterausschuss des Landesverteidigungsausschusses zur Überprüfung von nachrichtendienstlichen Maßnahmen zur Sicherung der militärischen Landesverteidigung, Der Ständige Unterausschuss des Ausschusses für innere Angelegenheiten zur Überprüfung von Maßnahmen zum Schutz der verfassungsmäßigen Einrichtungen und ihrer Handlungsfähigkeit, lain B-VG 52a artikla, työjärjestyslain (Geschäftsordnungsgesetz) 1975 32b §§ ja seur.
(201)Oikeusasiamies, oikeusperusta poliisin (SUPO) osalta: poliisilaki 493/1995 33 § ja laki pakkokeinolain 5 a luvun muuttamisesta 366/1999 15 §, asevoimien osalta: poliisilaki 493/1995 33 § ja laki poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa 1251/1995 5 §.
(202)Rikspolisstyrelsens ledning, Förordning (1989:773) med instruktion för Rikspolisstyrelsen (asetus (1989:773) kansallisesta poliisiviranomaisesta).
(203)Informationen für geheimschutzbetreute Unternehmen, Bundesministerium für Wirtschaft, 1997.
(204)Michael E. Porter, Competitive Strategy, Simon & Schuster (1998).
(205)Roman Hummelt, Wirtschaftsspionage auf dem Datenhighway, Hanser Verlag (1997).
(206)Yksityiskohtaiset tiedot ja nimet eivät ole julkisia.
(207)IMPULSE, 3/97, s.13 ja seur.
(208)Louis J. Freeh, Director FBI, Statement for the Record, Hearing on Economic Espionage, House Judiciary Committee, Subcommittee on Crime, Washington D.C., 9.5.1996.
(209)Robert Lyle, Radio Liberty/Radio Free Europe, 10. helmikuuta 1999.
(210)Computerzeitung, 30.11.1995, s. 2.
(211)Roman Hummelt, Spionage auf dem Datenhighway, Hanser Verlag (1997), 49 ja seur.
(212)Erään vakoiluntorjuntaa harjoittavan tiedustelupalvelun esittelijälle antama tieto, lähde suojattu.
(213)Kansallinen turvallisuusstrategia.
(214)State Department Foreign Press Center Briefing, Subject: Intelligence Gathering and Democracies: The Issue of Economic and industrial Espionage, Washington DC, 7.3.2000.
(215)FBI:n pääjohtaja Louis J. Freehin lausunto Washingtonissa (DC) 9.5.1996 pidetyssä talousvakoilualan kuulemistilaisuudessa. House Judiciary Committee, Subcommittee on Crime, Washington (DC) 9.5.1996.
(216)"Consequently foreign governments, through a variety of means, actively target U.S. persons, firms, industries and the U.S. government itself, to steal or wrongfully obtain critical technologies, data and information in order to provide their own industrial sectors with a competitive advantage".
(217)"Kylmän sodan päättyminen ei ole tuottanut rauhanosinkoja talousvakoilun alalla" FBI:n pääjohtaja Louis J. Freehin lausunto Washingtonissa (DC) 9.5.1996 pidetyssä talousvakoilualan kuulemistilaisuudessa. House Judiciary committee, Subcommittee on Crime.
(218)Esittelijän tulkinta Louis J. Freehin valiokunnalle esittämistä arvoituksellisista huomautuksista.
(219)Näillä aloilla viestien sieppaaminen on hyvin lupaava menetelmä!
(220)James Woolsey, Remarks at the Foreign Press Center, Transskript, 7.3.2000, http://cryptome.org/echelon-cia.htm.
(221)"It is not the policy nor the practice of the U.S. to engage in espionage that would provide an unfair advantage to U.S. Companies".
(222)"As I indicated also in my testimony, there are instances where we learn, that foreign companies or their governments bribe, lie, cheat or steal their way to disenfranchise american companies. When we generate this information, we take it to other appropriate agencies, make tehm aware of it. They use that information through other means and channels to see if they can assist an American company. But we play defense, we never play offense, and we never will play offense".
(223)Albin Eser, Michael Überhofer, Barbara Huber (Ed.) Korruptionsbekämpfung durch Strafrecht. Ein rehctsvergleichendes Gutachten zu den Bestechungsdelikten im Auftrag des Bayerischen Staatsministerium der Justiz, edition iuscrim (1997).
(224)Aste vaihtelee 10:stä (matala lahjonta-aste) 0:an (korkea lahjonta-aste): Ruotsi (8,3), Australia (8,1), Kanada (8,1), Itävalta (7,8) Sveitsi (7,7), Alankomaat (7,4), Yhdistynyt kuningaskunta (7,2), Belgia (6,8), Saksa (6,2), Yhdysvallat (6,2), Singapore (5,7), Espanja (5,3), Ranska (5,2), Japani (5,1), Malesia (3,9), Italia (3,7), Taiwan (3,5), Etelä-Korea (3,4) ja Kiina (3,1).
http://www.transparency.org/documents/cpi/index.html#bpi.
(225)Convention on Compating Bribery of Foreign Public Officials in International Business Transactions
http://www.oecd.org/daf/ncorruption/20nov1e-htm.
(226)OFFICE OF THE CHIEF COUNSEL FOR INTERNATIONAL COMMERCE, Legal Aspects of International Trade and Investment, http://www.ita.doc.gov/legal/.
(227)http://www.oecd.org/daf/nocorruption/annex3.htm.
(228)Criminal Law Convention on Corruption
http://conventions.coe.int/treaty/EN/WhatYouWant.asp?NT=173&CM=8&DF=21/06/01.
(229)Civil Law Convention on Corruption ETS no.: 174,
http://conventions.coe.int/treaty/EN/WhatYouWant.asp?NT=174&CM=8&DF=21/06/01.
(230)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehty sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskeva yleissopimus, EYVL C 195, 25.6.1997, s. 2.
(231)/742/YOS: Yhteinen toiminta 22 päivältä joulukuuta 1998, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella, lahjonnasta yksityisellä sektorilla, EYVL L 358, 31.12.1998, s. 2.
(232)Valkoisen talon arkistot, http://govinfo.library.unt.edu/npr/library/direct/orders/tradepromotion.html.
(233)Kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) kotisivu http://www.whitehouse.gov/nsc.
(234)TPCC:n esitteet Advocacy Center -keskuksesta, lokakuu 1996.
(235)Advocacy Centerin kotisivu, http://www.ita.doc.gov/td/advocacy/.
(236)TPCC-työryhmän kokous, esityslista 18.7.1994, TPCC:n Indonesia Advocacy-Finance -työryhmän jakelulista, pöytäkirja 17.8.1994 pidetystä kokouksesta sekä Yhdysvaltain koti- ja ulkomaankaupan yksikön kirje, päivätty 25.8.1994.
(237)ibidem: "Bob Beamer suggested that any primary competitors known to the group for these projects should be included as background information". Bob Beamer on yksi CIA:n edustajista.
(238)Tietokonevakoilu, Saksan talousministeriön asiakirja nro 44, heinäkuu 1998.
(239)Roman Hummelt, Wirtschaftsspionage auf dem Datenhighway, Hanser Verlag, München 1997.
(240)George Kurtz, Stuart McClure, Joel Scambray, Hacking exposed, Osborne/McGraw-Hill (2000), 94.
(241)Martin Kuppinger, Internet- und Intranetsicherheit, Microsoft Press Deutschland (1998), 60.
(242)Othmar Kyas, Sicherheit im Internet, International Thomson Publishing (1998), 23.
(243)Anonymus, Hacker's guide, Markt & Technik-Verlag (1999).
(244)Yksityinen tiedonanto, lähdettä suojellaan.
(245)Coreperin ja neuvoston virkamiesten tiedonanto, lähteitä suojellaan.
(246)päivänä maaliskuuta 2001 tehty neuvoston päätös neuvoston turvallisuussääntöjen vahvistamisesta, EYVL L 101, 11.4.2001, s. 1.
(247)Tähän liittyviä todisteita on jo antiikin ajalta, esim. spartalaisten käyttämä skytale 5. vuosisadalla jKr.
(248)Otto Leiberich, Vom diplomatischen Code zur Fallfürfunktion - Hundert Jahre Kryptographie in Deutschland, Spektrum der Wissenschaft, kesäkuu 1999, 26–.
(249)Sen otti käyttöön majuri Joseph Mauborgne, Yhdysvaltain armeijan salauksen tutkimusosaston johtaja. Simon Singh, Geheime Botschaften, Carl Hanser Verlag (1999), 151.
(250)Simon Singh, Geheime Botschaften, Carl Hanser Verlag (1999), 151–.
(251)Reinhard Wobst, Abenteuer Kryptologie2 , Adison-Wesley (1998), 60.
(252)Enigman kehitti Arthur Scherbius, ja se patentoitiin vuonna 1928. Se muistutti tietyllä tavalla kirjoituskonetta, koska siinä oli näppäimistö, jonka avulla syötettiin luettava teksti. Pistokelevyn ja pyörivän telan avulla teksti salattiin tietyn ohjeen mukaan, ja salaus avattiin samalla koneella koodikirjojen avulla.
(253)American Standard Code for Information Interchange.
(254)A = 1000001, B= 1000010, C= 1000011, D= 1000100, E = 1000101, jne.
(255)Tämä luku koostuu binäärisessä muodossa 56 nollasta ja ykkösestä Vrt. Singh, Geheime Botschaften, Carl Hanser Verlag (1999), 303.
(256)Simon Singh, Geheime Botschaften, Carl Hanser Verlag (1999), 302–.
(257)Sen kehittivät kaksi belgialaista Leuvenin katolisen yliopiston kryptografia, Joan Daemen ja Vincent Rijmen.
(258)Idean epäsymmetrisestä salauksesta yleisavainmenetelmän muodossa ovat kehittäneet Whitfield Diffie ja Martin Hellmann.
(259)Simon Singh, Geheime Botschaften, Carl Hanser Verlag (1999), 327.
(260)Johannes Buchmann, Faktorisierung großer Zahlen, Spektrum der Wissenschft 2 1999, 6–.
(261)Simon Singh, Geheime Botschaften, Carl Hanser Verlag (1999), 335–.
(262)Tietoja ohjelmasta löytyy osoitteesta www.pgpi.com.
(263)Kvanttisalausjärjestelmistä ks. Reinhard Wobst, Abenteuer Kryptographie2 , Adison-Wesley (1998), 234–.
(264)Charles Grant, Intimate relations. Can Britain play a leading role in European defence - and keep its special links to US Intelligence? 4.2000, Centre for European Reform.


Pernille Frahm ja Alain Krivine

Komission kertomuksessa vahvistetaan, että Echelon-sieppausjärjestelmä, jota useat valtiot, muun muassa Euroopan unionin jäsenvaltio Yhdistynyt kuningaskunta yhteistyössä Saksan kanssa pitää yllä, on olemassa.

Tällainen järjestelmä, jolla siepataan erottelematta viestintää, tietoja ja asiakirjoja, on vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattua perusoikeutta yksityiselämän suojeluun.

Järjestelmällä loukataan siis vakavasti Euroopan kansalaisten vapauksia, vapaiden markkinoiden ajatusta ja unionin turvallisuutta. Näitä loukkauksia on mahdoton hyväksyä riippumatta siitä, mitä mieltä kukin näistä periaatteista ja sopimuksista on.

Kertomuksen johtopäätöksissä olisi pitänyt kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa eroamaan Echelon-järjestelmästä ja Saksaa sulkemaan alueellaan sijaitseva kuunteluasema. Voidaan vain pahoitella, että Euroopan unioni kantaa enemmän huolta teollisuusvakoilusta kuin henkilökohtaisen viestinnän tarkkailusta.


Kertomus on merkittävä, koska siinä korostetaan, että Echelon on olemassa. Siinä ei kuitenkaan tehdä poliittisia johtopäätöksiä. Euroopan parlamentti on tekopyhä arvostellessaan Echelon-järjestelmän kuuntelutoimintaa, kun se osallistuu samaan aikaan yhteisön tiedustelupalvelun perustamista koskeviin suunnitelmiin.

Tiedustelupalvelujen ja niiden epädemokraattisten toimintatapojen valvomiseksi ei ole olemassa maailmanlaajuisia tehokkaita julkisia valvontamekanismeja. Tiedustelupalveluiden olemukseen kuuluu, että niitä ei voida valvoa. Sen vuoksi ne on purettava. Kertomuksen tarkoituksena on laillistaa yhteisön tiedustelupalvelu, joka on vastoin perusoikeuksia samoin kuin Echelon-järjestelmä.

Parlamentin enemmistö on keskittynyt teollisuuteen, jonka tuottoja koskevia etuja teollisuusvakoilun katsotaan uhkaavan. Keskeinen ongelma on kuitenkin se, että kukaan ei voi enää viestiä luottamuksellisesti välimatkojen päähän. Poliittinen vakoilu on paljon suurempi uhka kuin taloudellinen vakoilu.

Kertomuksessa vähätellään johdonmukaisesti näitä Echelonin vaaroja, koska siinä ei mainita EU:n Enfopolia koskevia valvontasuunnitelmia. Jokaisessa yhteiskunnassa on tehtävä perustavanlaatuinen päätös siitä, onko elettävä jatkuvan valvonnan alaisena. Hyväksymällä tämän kertomuksen Euroopan parlamentti osoittaa, että se ei ole huolestunut ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien turvaamisesta.


UEN-ryhmä ei ole yllättynyt Schmidin ensisijaisesti anglosaksista Echelon-vakoilujärjestelmää koskevan kertomusta koskevan äänestyksen tuloksista.

Parlamentin enemmistö oli alusta lähtien ilmaissut kannattavansa tämän tilapäisen valiokunnan perustamista oikean tutkintavaliokunnan sijasta. Näin ollen ei ollut syytä pelätä valiokunnan työtä, eikä liian eri mieltä olevien tyytymättömien joukko pystynyt häiritsemään esittelijän järjestelmällisiä ja tehokkaita harhautuspyrkimyksiä.

Mielipiteemme on selvä: Schmid ei onnistunut pyrkimyksissään peittää todisteita Echelon-järjestelmän olemassaolosta eikä useiden jäsenvaltioiden aktiivisesta tai passiivisesta osallistumisesta siihen.

Tämä merkitsee perustamissopimusten periaatteiden vakavaa loukkaamista, jonka tulisi johtaa sanktioihin tai ainakin toimiin, joilla voidaan estää eurooppalaisen solidaarisuuden joutuminen anglosaksisen solidaarisuuden vaatimusten alaiseksi.

Schmidin laaja kertomus sisältää paljon tietoa, mutta siinä ei käsitellä aihetta.

Sen vuoksi on syytä pidättäytyä sellaisesta toiminnasta ja hylättävä sellaiset toimintatavat, jotka antavat parlamentille mahdollisuuden asettaa "ennaltaehkäiseviä" sanktioita demokraattisesti valitulle hallitukselle ja toisessa samanlaisessa tilanteessa jättää tämä tekemättä...


A.   Vaikka angloamerikkalaisen järjestelmän, jolla kuunnellaan järjestelmällisesti ja yleisesti hakukoneen suodattamaa viestintää, on osoitettu olevan todennäköisesti olemassa, ei ole mainittu, että Saksa ja Alankomaat – ja todennäköisesti Ranska – käyttävät tätä teknistä mahdollisuutta. Näin ollen eräät jäsenvaltiot, joiden tiedustelupalvelut valvovat kansallisen turvallisuuden nimissä ulkomaista viestintää ilman lupaa, seuraavat toimielinten, kansalaisten ja yritysten toimintaa muissa jäsenvaltioissa.

B.   Salauksen lujittaminen parantaa kyllä yksityisyyden suojaa, mutta tarkoittaa toisaalta myös teknisten ja oikeudellisten salauksenpurkukeinojen kehittymistä. Salakirjoitusjärjestelmien, niitä käsittelevien analyytikkojen ja kuuntelutekniikoiden välillä on nimittäin purkamaton yhteys.

C.   Ratkaisuja onkin etsittävä politiikan tasolta:

–   tuomioistuinten ja parlamenttien on valvottava poliisin sekä turvallisuus- ja vakoilupalveluiden harjoittamaa kuuntelu- ja valvontatoimintaa;

–   on estettävä sellaisten valvontaviranomaisten lisääntyminen, jotka toimivat erilaisten tietosuojanormien perusteella ja ilman asianmukaista demokraattista ja oikeudellista valvontaa;

–   Euroopan kansalaisten yksityisyyttä on säänneltävä – korkeimmalla tasolla ottaen huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö – valtion viranomaisten ennalta ehkäisevältä puuttumiselta asioihin, ja poistettava Euroopan unionissa vallitseva eri jäsenvaltioiden kansalaisten välinen epätasa-arvo.


Liite I: Valiokunnalle tietoja antaneet asiantuntijat

1.   Kansallisten parlamenttien jäsenet

Arthur Paecht, Ranskan kansalliskokous

Armand De Decker, Belgian senaatin puheenjohtaja

Anne-Marie Lizin, Belgian senaatti

Hans Van Hevele, Belgian senaatin sihteeristö

Guilherme Silva, Portugalin parlamentti

Ludwig Stiegler, Saksan liittopäivät

Dieter Antoni, Itävallan parlamentti

Desmond O´Malley, Irlannin parlamentti

2.   Salaisen palvelun alan edustajat

Ernst Uhrlau, Tiedustelupalvelun koordinaattori, Bundeskanzleramt, Saksa

Harald Woll, Landesamt für Verfassungsschutz, Baden-Württemberg, Saksa

3.   Televistinnän ja verkko- ja tietokoneturvallisuuden asiantuntijat

José Manuel Mendes Esteves Serra Vera, tekninen johtaja, Banco Espirito Santo, Portugali

Clive Feather, ohjelmistokehityksen johtaja, Demon Internet Ltd, Yhdistynyt kuningaskunta

Jacques Vincent-Carrefour, verkkoturvallisuusosaston entinen johtaja, France Telecom

Bruno Pellero, telekuunteluun erikoistunut konsultti, Italia

Erhard Möller, Lutz Bernstein, Bernd Schinken, Fachhochschule Aachen, Saksa

4.   Echelonia käsittelleet kirjailijat ja toimittajat

Duncan Campbell, Yhdistynyt kuningaskunta

Bo Elkjaer, Tanska

Kenan Seeberg, Tanska

James Bamford, Washington D.C.

Nicky Hager, Uusi-Seelanti

5.   Salauksen asiantuntijat

Reinhard Wobst, Unix Software, Saksa

Bernd Roellgen, Ciphers GmbH, Saksa

Peter Bahr, Ciphers GmbH, Saksa

Johan Kempenaers, KBC Bank, Belgia

Leo Verhoeven, KBC Bank, Belgia

Bart Preneel, Salakirjoituksen professori, Leuwenin katolinen yliopisto, Belgia

Danny de Temmerman, Euroopan komissio

Desmond Perkins, Euroopan komissio

6.   Talousvakoilun ja siihen liittyvien kysymysten asiantuntijat

Sorbas Von Coester, johtaja, Salamandre (konsulttiyritys), Ranska

Christian Harbulot, Ecole de guerre économique, Ranska

Thierry La Fragette, Circé, Ranska

Ralf Nemeyer, Articon-Integralis, Saksa

7.   Ihmisoikeudet ja yksityisyyden suoja

Dimitri Yernault, Université libre Bryssel

Simon Davies, Privacy International, Yhdistynyt kuningaskunta

Jérôme Thorel, Privacy International, Ranska

Yaman Akdeniz, Cyber Rights and Cyber Liberties, Leeds Yhdistynyt kuningaskunta

David Nataf, Alexandre Coste, Millet-Sala-Nataf (syyttäjänvirasto), Pariisi

Rüdiger Dossow, Euroopan neuvosto, Strasbourg

8.   Yhteisön toimielimet

Euroopan komissio

Kommissaari Christopher Patten (Ulkosuhteet)

Kommissaari António Vitorino (Oikeus- ja sisäasiat)

Kommissaari Erkki Liikanen (Yritystoiminta ja tietoyhteiskunta)

Lodewijk Briet, Ulkosuhteiden pääosasto

Jacques De Baenst, johtaja Protokolla- ja turvallisuuspalvelu

Françoise De Bail, Kaupan pääosasto

Susan Binns, Sisämarkkinoiden pääosasto

Euroopan unionin neuvosto

Brian Crowe, Ulkosuhteiden pääosasto

Roland Genson, Luxemburgin pysyvä edustusto, oikeus- ja sisäasiat

Hervé Masurel, puheenjohtajavaltio Ranskan edustaja

Suurlähettiläs Gunnar Lund, puheenjohtajavaltio Ruotsin edustaja

Euroopan keskuspankki

Christoph Boersch, Wolfgang Schuster, Dominique Dubois, Euroopan keskuspankki

9.   Keskustelukumppanitt matkoilla

Puheenjohtajan ja esittelijän matka Pariisiin 18.–19. tammikuuta 2001

Jean-Claude Mallet, pääsihteeri, SGDN

Bertrand Dumont, kenraali, ilmavoimat, apulaispääsihteeri, SGDN

Claude-France Arnould, johtaja, kansainväliset ja strategiset kysymykset, SGDN

Henri Serres, johtaja, tietojärjestelmien turvallisuus, SGDN

Stéphane Verclytte, neuvonantaja, oikeudelliset ja Euroopan yhteisöä koskevat kysymykset, SGDN

Philippe Duluc, neuvonantaja, tieteelliset ja tekniset kysymykset, SGDN

Gérard Araud, johtaja, strategiset asiat, ulkoasiainministeriö

Olivier Moreau, johtaja, turvallisuus, ulkoasiainministeriö

Eric Perraudau, neuvonantaja, puolustusministeriö

Jean-Pierre Millet, asianajaja

Puheenjohtajan ja esittelijän matka Lontooseen, 24.–26. tammikuuta 2001

Tom King, puheenjohtaja, the Intelligence & Security Committee, House of Commons

Alistair Corbett, johtaja, the Secretariat of the ISC, House of Commons

Donald Anderson, puheenjohtaja, the Foreign Affairs Committee, House of Commons

Bruce George, puheenjohtaja, the Defence Committee, House of Commons

Jack Straw, sisäasiainministeri

Michael Gillespie, Security Service Coordinator

Charles Grant, johtaja, Centre for European Reform

Casper Bowden, johtaja, FIPR

Valiokunnan puheenjohtajiston, koordinaattorien ja esittelijän matka Washington D.C:hin, 6.–12. toukokuuta 2001

H.E.   Günter Burghardt, puheenjohtaja, Commission Delegation in Washington D.C.

James Woolsey, entinen johtaja, CIA

Jeffrey Richelson, johtaja, National Security Archive, George Washington University

Marc Rotenberg, Electronic Information Privacy Centre

Wayne Madsen, Electronic Information Privacy Centre

David Sobel, Electronic Information Privacy Centre

Barry Steinhardt, apulaisjohtaja, American Civil Liberties Union

Porter J. Goss, puheenjohtaja, House Permanent Select Committee on Intelligence

Nancy Pelosi, varapuheenjohtaja, House Permanent Select Committee on Intelligence

Robert Davis, Deputy Counsel for the office of Intelligence Policy Review, US Department of Justice.


Liite II: Kirjallisuus

KERTOMUKSESSA LAINATTU KIRJALLISUUS

Advocacy Center, kotisivu, http://www.ita.doc.gov/td/advocacy/

Andrew, Christopher, The growth of the Australian Intelligence Community and the Anglo-American Connection, 223-224 teoksessa E. Hayden, H. Peake and S. Halpern eds, In the Name of Inteligence. Essays in honor of Washington Pforzheimer (Washington NIBC Press 1995), 95-109

Andrew, Christopher, The making of the Anglo-American SIGINT Alliance, teoksessa: Hayden B. Peake, Halpern, Samuel. (toim.): In the Name of Intelligence. Essays in Honor of Walter Pforzheimer, NIBC Press (1995), 95 -109

Andronov, Major A., Zarubezhnoye voyennoye obozreniye, Nr.12, 1993, 37-43

Anonymus, Hacker’s guide, Markt &Technik-Verlag (1999)

Bamford, James, Body of Secrets. Anatomy of the Ultra-Secret National Security Agency. From the Cold War through the Dawn of a new Century, Doubleday Books (2001)

Bamford, James, The Puzzle Palace. Inside the National Security Agency, America's most secret intelligence organization, Penguin Books (1983)

Benett, Gordon, Conflict Studies and Research Center, The Federal Agency of Government Communications and Information, August 2000, http://www.csrc.ac.uk/pdfs/c105.pdfhttp://www.csrc.ac.uk/pdfs/c105.pdf

Berliner Zeitung, Abgehört, 22.1.1996

Bode, Britta, Heinacher, Peter, Sicherheit muß künftig zur Chefsache erklärt werdenn Handelsblatt, 29.8.1996

Brady, Martin, johtaja, DSD, 16.3.1999 päivätty kirje Ross Coulthartille, Sunday Program Channel 9; http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/transcript_335.asp http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/transcript_335.asp; http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/article_335.asp http://sunday.ninemsn.com/01_cover_stories/article_335.asp

Bronskill, Jim, Canada a key snooper in huge spy network, Ottawa Citizen, 24.10.2000, http://www.ottawacitizen.com/national/990522/2630510.html http://www.ottawacitizen.com/national/990522/2630510.html

Buchmann, Johannes, Faktorisierung großer Zahlen, Spektrum der Wissenschaft 2, 1999

Talous- ja tekniikkaministeriö, Saksan liittotasavalta, Computerspionage, Dokumentation Nr. 44, heinäkuu 1998

Talous- ja tekniikkaministeriö, Saksan liittotasavalta, Informationen für geheimschutzbetreute Unternehmen (1997)

Bundesverfassungsgericht, Saksan liittotasavalta, BVerfG-Urteil, 1 BvR 2226/94 14.7.1999 (10 art. GG, Gesetz zu Artikel 10 Grundgesetz)

Campbell, Duncan, Tiedustelutarkoitusta varten siepattujen laajakaistaisten monikielisten vuokrattujen tai yleisten teleyhteysjärjestelmien automatisoidun käsittelyn nykytila viestintätiedustelun kannalta ja sen soveltuvuus viestintätiedustelun kohdentamiseen ja valintaan puheentunnistus mukaan luettuna, osa 2/5, teoksessa: STOA (toim.), Valvontatekniikoiden kehittyminen ja taloudellisten tietojen väärinkäytön vaara (lokakuu 1999), PE 168.184

Campbell, Duncan, Inside Echelon, Heise Online, 24.7.2000, http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6928/1.html http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6928/1.html

Comité permanent de contrôle des service de renseignement, Rapport d'énquête sur la manière dont les services belges de renseignement reagissent face à l'éventualité d'un système americain "echelon" d'interception des communications téléphoniques et fax en Belgique, http://www.droit.fundp.ac.be/textes/echelonfr.pdf http://www.droit.fundp.ac.be/textes/echelonfr.pdf

Commission on the Roles and Capabilities of the US Intelligence Community, Preparing for the 21st Century: An Appraisal of U.S. Intelligence, (1996) http://www.gpo.gov/int/report.html http://www.gpo.gov/int/report.html

Deutscher Bundestag, Sekretariat des PKGr, Die Parlamentarische Kontrolle der Nachrichtendienste in Deutschland (2000)

Domestic and External Security Secretariat, Department of the Prime Minister and Cabinet (Uusi-Seelanti), "Securing our Nation's Safety", joulukuu 2000, http://www.dpmc.govt.nz/dess/securingoursafety/index.html http://www.dpmc.govt.nz/dess/securingoursafety/index.html

Dodel, Hans, Satellitenkommunikation, Hüthig Verlag (1999)

Elkjaer, Bo & Seeberg, Kenan, Echelon was my baby, Ekstra Bladet, 17.1.1999

Eser, Albin, Überhofer Michael, Huber Barbara (Eds), Korruptionsbekämpfung durch Strafrecht. Ein rechtsvergleichendes Gutachten zu den Bestechungsdelikten im Auftrag des Bayerischen Staatsministeriums der Justiz, edition iuscrim (1997)

Federation of American Scientists (FAS), kotisivu, http://www.fas.org/ http://www.fas.org/

Fink, Manfred, Lauschziel Wirtschaft - Abhörgefahren und -techniken, Vorbeugung und Abwehr, Richard Boorberg Verlag, Stuttgart (1996)

Förster, Andreas, Maulwürfe in Nadelstreifen, Henschel Verlag (1997)

Frattini, Franco, Il ruolo dei servizi di informazione e sicurezza nel caso 'Echelon'. Relazione del comitato parlamentare per i servizi di informatione e sicurezza e per il segreto di stato. Approvata nella seduta del 29 novembre 2000, Trasmessa alle Presidenze il 19 dicembre 2000

Freeh, Louis J, Statement for the Record, Hearing on Economic Espionage, House Judiciary Committee, Subcommittee on Crime, Washington DC, 9.5.1996

Freyer, Ulrich, Nachrichten-Übertragungstechnik, Hanser Verlag (2000)

Frowein, Jochen Abr., Peukert, Wolfgang, Europäische Menschenrechtskonvention2, N. P. Engel Verlag (1996)

Frost, Mike televisiohaastattelu NBC "60 Minutes", 27.2.2000, http://cryptome.org/echelon-60min.htm http://cryptome.org/echelon-60min.htm

Frost, Mike australialaisen Channel 9-kanavan haastattelu 23.3.1999 http://www.geocities.com/CapitolHill/Senate/8789/sunday1.htm http://www.geocities.com/CapitolHill/Senate/8789/sunday1.htm

Grant, Charles, Intimate relations. Can Britain play a leading role in European defence - and keep its special links to US intelligence? 4.2000, Centre for European Reform

Guisnel, Jean, L'espionnage n'est plus un secret, The Tocqueville Connection, 10.7.1998

Hager, Nicky, Secret Power. New Zealands´s Role in the international Spy Network, Craig Potton Publishing (1996)

Hager, Nicky, Exposing the global surveillance system, http://www.ncoic.com/echelon1.htm http://www.ncoic.com/echelon1.htm

Hoffmann, Wolfgang, Arbeitsgemeinschaft für Sicherheit der Wirtschaft e.V. (ASW), Aktuelle Anmerkungen zur Sicherheitslage der deutschen Wirtschaft, huhtikuu 2001

Hummelt, Roman, Wirtschaftsspionage auf dem Datenhighway, Strategische Risiken und Spionageabwehr, Hanser Verlag (1997)

Intelligence and Security Committee (UK), Annual Report 1999-2000

Jacobs, Frnacis G, White, Robin C.A., The European Convention on Human Rights2, Clarendon Press (1996)

Jauvert, Vincent, Espionnage - comment la France écoute le monde, Le Nouvel Observateur, 5.4.2001, Nr. 1900, S. 14 ff

Kreye, Andrian, Aktenkrieger, Süddeutsche Zeitung, 29.3.2001

Kuppinger, Martin, Internet- und Intranetsicherheit, Microsoft Press Deutschland (1998), 60

Kurtz, George, McClure, Stuar, Scambray, Joel, Hacking exposed, Osborne/McGraw-Hill (2000)

Kyas, Othmar, Sicherheit im Internet, International Thomson Publishing (1998), 23

Landesamt für Verfassungsschutz Baden Württemberg, Wirtschaftsspionage, Die gewerbliche Wirtschaft im Visier fremder Nachrichtendienste, 10/1998

Legal Standards for the Intelligence Community in Conducting Electronic Surveillance, Yhdysvaltojen kongressille annettu kertomus, helmikuu 2000, http://www.fas.org/irp/nsa/standards.html

Leiberich, Otto, Vom diplomatischen Code zur Falltürfunktion - Hundert Jahre Kryptographie in Deutschland, Spektrum der Wissenschaft, Juni 1999

Lyle Robert, Radio Liberty/Radio fre Europe, 10. helmikuuta 1999

National Security Councils (NSC), kotisivu, http://www.whitehouse.gov/nsc http://www.whitehouse.gov/nsc

Madsen, Wayne televisiohaastattelu NBC "60 Minutes", 27.2.2000, http://cryptome.org/echelon-60min.htm http://cryptome.org/echelon-60min.htm

Paecht, Arthur, Rapport d'information déposé en application de l'article 145 du règlement par la commission de la défense nationale et des forces armées, sur les systèmes de surveillance et d'interception électroniques pouvant mettre en cause la sécurité nationale, N° 2623 Assemblée nationale, enregisté à la Présidence de l'Assemblée nationale le 11 octobre 2000

Paecht, Arthur, Rapport fait au nom de la Commission de la défense nationale et des forces armées sur la proposition de loi (N° 1497) de Paul Quilès et plusieurs de ses collègues tendant à la création d'une délégation parlementaire pour les affaires de renseignement, enregistré à la Présidence de l'assemblée nationale le 23. novembre 1999

Porter, Michael E., Competitive Strategy, Simon & Schuster (1998)

Richelson, Jeffrey T., Desperately seeking Signals, The Bulletin of the Atomic Scientists Vol. 56, No. 2/2000, s. 47-51, http://www.bullatomsci.org/issues/2000/ma00/ma00richelson.html http://www.bullatomsci.org/issues/2000/ma00/ma00richelson.html

Richelson, Jeffrey T., The U.S. Intelligence Community4, Westview Press, 1999

Richelson, Jeffrey T., The National Security Agency Declassified, National Security Archive Electronic Breefing Book no. 24, George Washington University http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB23/index.html http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB23/index.html

Richelson, Jeffrey T., Ball, Desmond, The Ties That Bind, Boston Unwin Hyman (1985)

Richter, Nicolas, Klettern für die Konkurrenz, Süddeutsche Zeitung, 13.9.2000

Rötzer, Florian, Die NSA geht wegen Echelon an die Öffentlichkeit, Heise Online, 26.02.2000, http://www.heise.de/bin/tp/issue/download.cgi?artikelnr=6633&rub_ordner=special http://www.heise.de/bin/tp/issue/download.cgi?artikelnr=6633&rub_ordner=specialhttp://www.heise.de/bin/tp/issue/download.cgi?artikelnr=6633&rub_ordner=special http://www.heise.de/bin/tp/issue/download.cgi?artikelnr=6633&rub_ordner=special

Schmidt-Eenboom, Erich, Streng Geheim, Museumsstiftung Post und Telekommunikation Heidelberg, (1999)

Schütze, Arno, Wirtschaftsspionage: Was macht eigentlich die Konkurrenz? P.M. Magazin, Die Moderne Welt des Wissens (1998)

Shane Scott, Bowman Tom, America's Fortress of Spies, Baltimore Sun, 3.12.1995

Simon Singh, Geheime Botschaften, Carl Hanser Verlag (1999)

Smith, Bradley F., The Ultra-Magic Deals and the Most Secret Special Relationship 1940-1946, Presidio (1993)

Sorti, Francesco, Dossier esclusivo. Caso Echelon. Parla Luigi Ramponi. Anche I politici sapevano, Il Mondo, 17.4.1998

State Department Foreign Press Center Briefing, Subject: Intelligence Gathering and Democracies: The Issue of Economic and Industrial Espionage, Washington DC, 7.3.2000

Süddeutsche Zeitung, Haftstrafe wegen Spionage für Russland, 30.5.2000

TPCC, Broschüre über das Advocacy Center, lokakuu 1996

Thaller, Georg Erwin, Satelliten im Erdorbit. Nachrichten, Fernsehen und Telefonate aus dem Weltall, Franzis Verlag, München (1999)

Valkoinen talo, Archives, http://govinfo.library.unt.edu/npr/library/direct/orders/tradepromotion.html http://govinfo.library.unt.edu/npr/library/direct/orders/tradepromotion.html

Wessely, Wolfgang, Das Fernmeldgeheimnis - ein unbekannts Grundrecht?, ÖJZ 1999, 491 ff

Wirtschaftswoche "Antennen gedreht", Nr. 46/9, marraskuu 1999

Wirtschaftswoche "Nicht gerade zimperlich", Nr. 43/16, lokakuu 1992

Wobst, Reinhard, Abenteuer Kryptologie, Adison-Wesley (1998)

Woolsey, James, Why America Spies on its Allies, The Wall Street Journal Europe, 22.3.2000

Woolsey, James, Remarks at the Foreign Press Center, Transskript, 7.3.2000, http://cryptome.org/echelon-cia.htm http://cryptome.org/echelon-cia.htm

Wright, Steve, An appraisal of technologies for political control, STOA interim study (1998) PE 166.499/INT.ST.

Yernault, Dimitri, "Echelon" et l'Europe. La protection de la vie privée face à l'espionnage des communications, Journal des tribunaux, Droit Européen 2000, S. 187 ff

SYVENTÄVÄ KIRJALLISUUS

Air Intelligence Agency (AIA), kotisivu, http://www.aia.af.mil http://www.aia.af.mil

America´s Military Community, kotisivu, http://www.military.com

Barr, Bob, Barr moves to expose "project ECHELON", 9.11.1999, http://www.house.gov/barr/p_110999.html http://www.house.gov/barr/p_110999.html

Bundesnachrichtendienst, Die Nachrichtendienste der Bundesrepublik Deutschland, 2000, http://www.bundesnachrichtendienst.de/diensteb.htm http://www.bundesnachrichtendienst.de/diensteb.htm

Bundesamt für Verfassungsschutz, Spionage gefährdet die Sicherheit und die Interessen unseres Landes, 2001, http://www.verfassungsschutz.de/arbeitsfelder/spion/page.html http://www.verfassungsschutz.de/arbeitsfelder/spion/page.html

Campbell, Duncan, Somebody´s listening, They´ve got it taped, 12.8.1988, New Statesman, http://jya.com/echelon-dc.htm http://jya.com/echelon-dc.htm

Central Intelligence Agency (CIA), kotisivu http://www.odci.gov/index.html http://www.odci.gov/index.html

Commander Submarine Force, U.S. Atlantic Fleet - Surveillance and Intelligence, http://www.sublant.navy.mil/roles.htmhttp://www.sublant.navy.mil/roles.htm#survintel

Collingwood, John, Carnivore Diagnostic Tool, 16.8.2000, FBI-Press-Room http://www.fbi.gov/pressrm/congress/congress00.htm http://www.fbi.gov/

Ecole de Guerre Economique, kotisivu, http://www.ege.eslsca.fr/ http://www.ege.eslsca.fr/

Federal Bureau of Investigation (FBI), kotisivu, http://www.fbi.gov http://www.fbi.gov

Frankfurter Allgemeine Zeitung, Niederländische Wirtschaftsspionage, 19.4.2000

Frankfurter Allgemeine Zeitung, Wirtschaftsspionage, 3.2.2001

Freeh, J. Louis, Wirtschaftsspionage, 28.2.1996, puhe senaatissa, http://www.fbi.gov http://www.fbi.gov

General Dynamics, Seawolf Class, http://www.gdeb.com/programs/seawolf/ http://www.gdeb.com/programs/seawolf/

Göbel, Jürgen, Kommunikationstechnik, Grundlagen und Anwendungen, Hüthig (1999)

Goss, J. Porter, Additional views of chairman Porter J. Goss, 2000, http://www.aclu.org/echelonwatch/goss.htm http://www.aclu.org/echelonwatch/goss.htm

Gralla, Preston, So funktioniert das Internet: ein virtueller Streifzug durch das Internet, Markt und Technik (1999)

Hager, Nicky, Wie ich Echelon erforscht habe, 11.4.2000, http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6728/1.html http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6728/1.htmlhttp://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6728/1.html http://www.heise.de/tp/deutsch/special/ech/6728/1.html

Hayden, Michael, Statement for the record of House Permanent Select Committee on intelligence, 12.4.2000 http://www.nsa.gov/releases/DIR_HPSCI_12APR.HTMLhttp://www.nsa.gov/releases/DIR_HPSCI_12APR.HTML

Innenministerium Brandenburg, Abwehr von Wirtschaftsspionage, 1999

Kerr, M. Donald, Congressional Statement on Carnivore Diagnostic Tool, 6.9.2000, http://www.fbi.gov http://www.fbi.gov

Kerr, M. Donald, Congressional Statement on Internet and data Interception Capabilities Developed by FBI, 24.7.2000, http://www.fbi.gov http://www.fbi.gov

Mass, Christian, Satelliten Signale anzapfen und auswerten, Satellitenspionage für Einsteiger, Franzis Verlag, Funkschau Telekom, Poing 1998

Mathiesen, Thomas, On Globalisation of Control: Towards an Integrated Surveillance System in Europe, Statewatch Publication, 11.1999

Matschke, Klaus Dieter, Geheimdienste im Auftrag des Wettbewerbs, 5.9.1998, Seku Media Verlag Ingelheim

National Security Agency (NSA), kotisivu, http://www.nsa.gov/ http://www.nsa.gov/

Preneel, Bart, Relative Security of Cryptographic, 18.11.1998, Presentation on Conference on Problems of Global Security

Schönleber, Claus, Verschlüsselungsverfahren für PC-Daten, Franzis Verlag, Poing 1995

Secretary of State for the Home Department, Interception of communication in the UK, Juni 1999

Sénat et Chambre des représentants de Belgique, 14.2.2000, Rapport d´activités 1999 du Comité permanent de contrôle des services de renseignements et de sécurité

Tenet, George, Statement by Director of Central Intelligence before the House Permanent Select Committee on Intelligence, 12.4.2000, http://sun00781.dn.net/irp/congress/2000_hr/tenet.html http://sun00781.dn.net/irp/congress/2000_hr/tenet.html

The United States Navy, kotisivu, http://www.navy.mil http://www.navy.mil

The US Army Intelligence and Security Command (INSCOM), kotisivu http://www.vulcan.belvoir.army.mil http://www.vulcan.belvoir.army.mil

Valkoinen talo, Defending America's Cyberspace, National Plan for Information systems protection Version 1.0, 2000, The White House 2000

Ulfkotte, Udo, Marktplatz der Diebe, Wie die Wirtschaftsspionage deutsche Unternehmen ausplündert und ruiniert. Bertelsmann Verlag, München (1999)

V.   Bülow, Andreas, Im Namen des Staates. CIA, BND und die kriminellen Machenschaften der Geheimdienste. Piper Verlag, München (1998)

Verfassungsschutz Brandenburg, Abwehr von Wirtschaftsspionage - eine Aufgabe des Verfassungsschutzes, 1999, http://www.brandenburg.de/land/mi/vschutz/wispion.htm http://www.brandenburg.de/land/mi/vschutz/wispion.htm

Wall, Stephen, Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvä edustaja Euroopan unionissa, kirje kommissaari Liikaselle, aiheena GCHQ, 21.3.2000

Wojahn, Jörg, Die globalen High-Tech-Schnüffler, 1.9.2000, Der Standard


Liite III: Rikosten torjunnassa käytettävän telekuuntelun määritelmät ja selvennykset

1.1.   1.   Johdanto

Valiokunnan työn yhteydessä käydyissä tiedustelupalveluiden käyttämien maailmanlaajuisten kuuntelujärjestelmien luotettavuutta, vaikutuksia ja vaaroja koskevissa keskusteluissa viitattiin toistuvasti Euroopan unionissa toteutettaviin toimiin ja toimintoihin, jotka sivuavat aiheena olevaa telekuuntelua mutta kuuluvat rikosasioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön.

Esittelijä ei siksi käsittele näitä toimia varsinaisessa kertomuksessa, koska kysymystä rikosten torjunnassa käytettävän telekuuntelun laillisuudesta ei tule sekoittaa tiedustelupalvelutarkoituksiin käytettävän telekuuntelun laillisuuteen. Vaikka molemmissa tapauksissa on kyse yksityisyyteen puuttumisesta, jota perustellaan turvallisuussyillä (sanan laajimmassa merkityksessä), toimintatavat ja tavoitteet eroavat kuitenkin toisistaan siinä määrin, että yhdellä alalla järkeviltä ja suhteellisilta vaikuttavat säännökset eivät ole sellaisia toisella alalla. Sen vuoksi rikosoikeudellisten toimien tarkoituksenmukaisuudesta ja suhteellisuudesta ei tulisi keskustella tiedustelupalvelun toimien poliittisen arvioinnin yhteydessä.

Epäselvyyksien poistamiseksi tässä yhteydessä on tarkoitus käsitellä esitettyjä kysymyksiä ja selittää tiettyjä käsitteitä. Seuraavassa kuvataan ensin rikosten torjunnassa ja tiedustelupalvelutarkoituksessa käytettävän telekuuntelun eroja (2), sitten esitellään asiaa koskevia asiakirjoja EU:n toimivalta rikosten torjunnassa käytetyssä telekuuntelussa huomioon ottaen (3), ja lopuksi selitetään vielä muita käsitteitä, jotka on toistuvasti mainittu valtioiden rajat ylittävän telekuuntelun yhteydessä.

1.2.   2.   Aiheen rajaus: rikosten torjunnassa käytettävä ja tiedustelupalveluiden harjoittama telekuuntelu

Ulkomaita koskevien tiedustelupalveluiden harjoittaman telekuuntelun (kuten niin kutsutun Echelon-jäjrestelmän) tarkoituksena ei ole yksittäisten henkilöiden valvonta oman valtion sisällä vaan ulkomaisten tapahtumien yleinen seuranta ja ensisijaisesti turvallisuuden kannalta merkittävien tietojen saaminen. Toiminta on salaista, eikä sen ole tarkoitus paljastua edes pitkällä aikavälillä. Tiedustelupalvelut toimivat oikeuden harmaalla vyöhykkeellä, jossa säännökset ovat epäselviä ja valvonta puutteellista, ja tämä sallitaan sillä perusteella, että vain salassa pysyminen takaa turvallisuuden ja että kyseessä eivät ole oman maan kansalaiset.

Rikosten torjunnassa käytettävän telekuuntelun tarkoituksena sen sijaan on estää henkilöitä saattamasta rikollista tekoa päätökseen, jos kyseessä on riittävä epäily, tai asettaa seuraamuksia. Valvontatoimia toteuttavat viranomaiset oman valtionsa alueella. Jos ulkomailla toteutettavat seurantatoimet ovat tarpeen, niistä vastaavat kyseisen valtion viranomaiset oikeudellista apua koskevan pyynnön perusteella. Koska toimet kohdistuvat omia kansalaisia vastaan, poliisivaltiosta luopumisen jälkeen on otettu käyttöön konkreettisia säännöksiä ja tehokkaita valvontamekanismeja, jotka perustuvat etuja koskevaan harkintaan. Seurantatoimet voivat siis koskea vain kulloinkin konkreettista tapausta, jossa on olemassa riittävä epäilys, ja useissa valtioissa niihin tarvitaan tuomarin lupa. Vaikka seuranta tapahtuu salassa, sen tavoitteena on todisteiden käyttäminen julkisessa oikeudenkäynnissä, joten niiden hankkiminen laillisesti on viranomaisten omien etujen mukaista.

1.3.   3.   Euroopan unionissa rikosten torjunnan alalla tapahtuva telekuuntelu

1.3.1. 3.1.   Yleistä

Kun Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen otettiin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä osasto, tuli eurooppalaisten tiedustelupalvelujen välinen yhteistyö mahdolliseksi. Tätä mahdollisuutta ei ole toistaiseksi käytetty.

Kun EU:n säännösten ja toiminnan puitteissa esiintyy telekuuntelua, se tapahtuu yksinomaan rikosten torjunnan alalla eli se on yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa.

1.3.2. 3.2.   EU:n toimivallan rajoittaminen koskemaan teknisiä säännöksiä

Kuuntelutoimien luvallisuuden sääntelyä koskevat kysymykset kuuluvat tällä hetkellä yksinomaan jäsenvaltioiden kansallisen toimivallan piiriin. Rajoitettujen valtuuksien periaatteen mukaisesti EU voi ryhtyä toimiin vain alueilla, joille se on saanut toimivaltuudet perussopimusten nojalla. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa "Määräykset poliisiyhteistyöstä ja oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa" ei kuitenkaan säädetä tällaisesta toimivallasta. Poliisiyhteistyön (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan 1 kohta) alalla säädetään yhteisestä toiminnasta ainoastaan operatiivisten eli poliisin työn suoritustapaan liittyvien asioiden kohdalla. Oikeudellisen yhteistyön alalla säädetään yhteisestä toiminnasta 31 artiklan c alakohdassa varsin yleiseen sävyyn "jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuuden varmistamisesta", joka kuitenkin on luvallista vain, jos se on "tällaisen yhteistyön mahdollisesti edellyttämää", ja sen kohteena lienevätkin yhteistyötä koskevat säännöt. "Rikosasioita koskevien jäsenvaltioiden säännösten lähentäminen" 29 artiklan viimeisen luetelmakohdan mukaisesti taas rajoittuu rikostunnusmerkistöjä koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamiseen (31 artiklan e alakohta). Yhteenvetona voidaan siis todeta, että kansallisen lainsäädännön toimivaltaan kuuluu edelleenkin ratkaista kysymys, millaisin edellytyksin tarkkailutoimien toteuttaminen on sallittua. Esittelijä ei myöskään ole havainnut minkään jäsenvaltion pyrkivän muuttamaan tätä yksinomaan kansallista toimivaltaa.

Perussopimuksiin pohjautuva jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on näin ollen mahdollinen vasta, kun on kyse kansallisen lainsäädännön sallimien tarkkailutoimien toteuttamisesta, siis astetta alemmalla tasolla. Tapauksissa, joissa jäsenvaltio sallii telekuuntelun, kyseisen jäsenvaltion on määrä voida vaatia muilta jäsenvaltioilta apua teknistä toteutusta varten. Suurelta osin riippuu luottamuksesta omaan oikeusvaltioon, katsotaanko tämä tavoiteltu tekninen parannus, joka rajat ylittävän kuuntelun yhteydessä tehostaa varmasti lainvalvontaa juuri järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, myönteiseksi vai kielteiseksi. Korostettakoon joka tapauksessa vielä kerran, että – vaikka rajat ylittävään tarkkailuun syntyykin teknisiä helpotuksia teknisen yhtenäistämisen myötä ja vaikka väärinkäyttöä ei edelleenkään pystytä estämään yksittäistapauksissa – yksinomaan kansallisessa lainsäädännössä säänneltävien kuuntelun luvallisuuden edellytyksien noudattamista ei rajoiteta.

1.3.3. 3.3.   Telekuuntelutoiminta ja sitä koskevat oikeudelliset asiakirjat

EU:n tasolla on tähän mennessä annettu vasta kaksi telekuuntelua koskevaa oikeudellista asiakirjaa: ensinnäkin neuvoston päätöslauselma, annettu 17. päivänä tammikuuta 1995, laillisen telekuuntelun kansainvälisistä edellytyksistä, jonka sisältö oli määrä ulottaa asianmukaisen pöytäkirjan avulla koskemaan myös ulkopuolisia valtioita ja jonka ajanmukaistamiseksi oli lisäksi tehty ehdotus (molemmat valmisteltiin ENFOPOL-asiakirjoissa), ja toiseksi rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskeva yleissopimus.

Neuvoston päätöslauselma, annettu 17. päivänä tammikuuta 1995, laillisen telekuuntelun kansainvälisistä edellytyksistä(1)

Neuvoston päätöslauselma, annettu 17. päivänä tammikuuta 1995, laillisen telekuuntelun kansainvälisistä edellytyksistä, näyttää syntyneen ILET-seminaarien asiantuntijoiden yhteistyön (ks. jäljempänä oleva 4 kohta) seurauksena ja olevan pääosin yhdenmukainen niissä laadittujen kansainvälisten käyttäjäedellytysten (IUR, international user requierments) kanssa.

Päätöslauselman tavoitteena on, että kaikkiin jäsenvaltioihin luotaisiin tekniset edellytykset sille, että viranomaiset saisivat todella käyttöönsä ne tiedot, joiden käyttämiseen heille on annettu kansalliset valtuudet ja että heidän olisi siis teknisesti mahdollista toteuttaa heille kansallisessa lainsäädännössä myönnettyjä valtuuksia.

Päätöslauselman liitteeseen on tässä tarkoituksessa sisällytetty varsin yksityiskohtaiset jäsenvaltioiden "edellytykset", joista neuvosto toteaa, että ne ovat "tärkeä yhteenveto toimivaltaisten viranomaisten tarpeista teleyhteyksien laillisen kuuntelun tekniseksi toteuttamiseksi erityisesti nykyaikaisissa teleliikennejärjestelmissä". Tällaisia edellytyksiä ovat esimerkiksi puheluun liittyvien tietojen saaminen tosiaikaisina tai verkko-operaattorin mahdollisuudet siirtää kuunneltavat viestit tarkkailuviranomaiselle. Neuvosto puoltaa päätöslauselmassaan sitä, että edellytykset olisi "otettava huomioon määriteltäessä ja toteutettaessa toimenpiteitä" ja se pyytää jäsenvaltioita ja toimivaltaisia ministereitä toimimaan yhteistyössä "näiden edellytysten soveltamiseksi verkko-operaattoreihin ja palvelujen tarjoajiin."

Tässä yhteydessä on korostettava, ettei säädösmuodoksi valitulla päätöslauselmalla ole minkäänlaista sitovuutta eikä jäsenvaltioille siis aiheudu siitä oikeuksia eikä velvollisuuksia. Päätöslauselmasta ja siihen liittyvistä asiakirjoista noussut häly ei johtunut niinkään niiden sisällöstä kuin niiden laadintaolosuhteista, erityisesti avoimuuden puutteesta.

1.3.3.1. Yhteisymmärryspöytäkirja

Tämän jälkeen laaditulla yhteisymmärryspöytäkirjalla(2) kehotettiin ulkopuolisia valtioita soveltamaan neuvoston 17. päivänä tammikuuta 1995 antamassa päätöslauselmassa esitettyjä edellytyksiä. Sen tavoitteena oli lisäksi, että tekniset uudistukset ja niistä aiheutuvat uudet edellytykset annettaisiin tiedoksi sekä FBI:lle että neuvoston sihteeristölle. Näin toimittaessa otettiin huomioon, että tiedustelutekniikan tuotanto on usein monikansallisten konsernien käsissä ja näin ollen on välttämätöntä tehdä yhteistyötä niiden ulkopuolisten valtioiden tarkkailuviranomaisten kanssa, joihin on sijoittautunut merkittäviä tuotantolaitoksia.

EU:n jäsenvaltiot ja (ainoana ulkopuolisena valtiona) Norja allekirjoittivat tämän pöytäkirjan 23.11.1995. Yhdysvallat, Australia ja Kanada vain ilmoittivat kirjallisesti aloittavansa kansallisen soveltamisen omassa maassaan(3).

Pöytäkirjan tekstiä ei valitettavasti ole vielä tähän mennessä julkaistu, mikä on johtanut lukuisiin lehdistössä esitettyihin arvailuihin.

1.3.3.2. Ehdotus neuvoston päätöslauselmaksi telekuuntelun uusista tekniikoista

Kuten esittelijä totesi 23. huhtikuuta 1999 laatimassaan mietinnössä(4), "ehdotuksessa neuvoston päätöslauselmaksi telekuuntelun uusista tekniikoista" on kyse vuonna 1995 annetun päätöslauselman päivitetystä versiosta. Neuvoston uuden päätöslauselman tarkoituksena on selventää, että vuoden 1995 neuvoston päätöslauselmassa tarkoitetut "edellytykset", joita on määrä täydentää muutamilla uusilla edellytyksillä, koskevat myös tulevaa viestintäteknologiaa, jota käytetään mm. satelliittien välityksellä ja Internetissä tapahtuvaan viestintään, ja tähän mennessä käytetyt tekniset termit on tulkittava soveltuvin osin uuden teknologian mukaisesti (esim. puhelinnumero tai tunniste Internetissä). Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksen(5), mutta neuvosto on siirtänyt sen odottamaan myöhempää käsittelyä.

Rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskeva yleissopimus(6)

Toinen säädös on rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskeva yleissopimus. Sopimuksen 17 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa määritellään edellytykset, joita on noudatettava, kun toteutetaan telekuunteluun liittyvän rikosasioissa annettavan keskinäisen oikeusavun eri muotoja. Sääntöjen yksityiskohtia käsittelemättä voidaan vain sanoa, ettei yleissopimuksella heikennetä kuunneltavan oikeuksia millään tavoin, koska jäsenvaltio, jossa kuunneltava oleskelee, voi evätä oikeusavun aina, kun se ei ole sallittua kansallisen lainsäädännön nojalla.

1.4.   4.   Muuta valtioiden rajat ylittävää telekuuntelutoimintaa koskevat määritelmät ja selvennykset

EU:n monien säädösten ohella erilaiset entiset ja nykyiset turvallisuuspolitiikkaa käsittelevät työryhmät ovat aiheuttaneet useaan otteeseen sekaannuksia. Seuraavassa on tarkoitus selventää eräitä käsitteitä.

ILETS (International Law Enforcement Telecommunications Seminar)

ILET-seminaareja alettiin järjestää FBI:n aloitteesta. FBI kutsui vuonna 1993 lain noudattamista valvovat ystävämaidensa viranomaiset ja tiedustelupalvelut Quanticossa pidettyyn telekuuntelua käsitelleeseen kokoukseen. Kokoukseen osallistui suuri osa EU:n nykyisistä jäsenvaltioista sekä Kanada ja Australia(7). Sen jälkeen kokouksia on järjestetty säännöllisesti, ja niissä on keskusteltu kansainvälisen viestinnän tehokkaan tarkkailun edellytyksistä.

ILETS:in jäsenet pääsivät Bonnissa vuonna 1994 järjestetyssä kokouksessa sopimukseen poliittiset suuntaviivat sisältävästä asiakirjasta, jonka liitteenä oli luettelo "international user requirements" (kansainväliset käyttäjien edellytykset) (IUR 1.0 tai IUR 95). Siinä oli lueteltu eri teleoperaattoreille tarkkailuprosessin helpottamiseksi asetettavat edellytykset. Näitä IUR 1.0 -edellytyksiä käytettiin – ei kylläkään virallisesti - perustana neuvoston 17. tammikuuta 1995 antamalle päätöslauselmalle laillisen telekuuntelun kansainvälisistä edellytyksistä. Myöhemmin on järjestetty muita asiantuntijakokouksia, joissa on käsitelty IUR-edellytyksiä ja niiden mahdollista täytäntöönpanoa ja mukauttamista uuteen tietoliikennetekniikkaan.

1.4.1.1. TREVI-ryhmä

EU:n jäsenvaltioiden oikeus- ja sisäministerit käsittelivät TREVI-ryhmän puitteissa sisäistä turvallisuutta koskevia asioita ennen Maastrichtin sopimuksen voimaantuloa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen myötä otettiin käyttöön oikeus- ja sisäasioiden yhteistyötä koskevat säännökset). TREVI-ryhmä on lopettanut toimintansa, sillä näitä aiheita käsitellään nykyään erityisissä neuvoston työryhmissä.

Käsiteltävänä olevan aiheen yhteydessä on mainittava ennen kaikkea kaksi neuvoston työryhmää: rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua käsittelevä työryhmä, joka on käsitellyt oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön puitteissa yleissopimusta rikosasioissa annettavasta keskinäisestä oikeusavusta, ja poliisiyhteistyötä käsittelevä työryhmä, joka on käsitellyt laillista telekuuntelua koskevia kysymyksiä mukaan luettuina uusien viestintäjärjestelmien (matkapuhelimet, Internet, sähköposti) tarkkailua koskevat kysymykset. Viimeksi mainittu ryhmä on käsitellyt myös tarkkailun täytäntöönpanoon valtuutettujen viranomaisten vaatimusstandardien sopeuttamista verkko-operaattoreihin ja palvelujen tarjoajiin.

1.4.1.2.      "ENFOPOL"

Vaikka useissa kirjoituksissa ollaankin eri mieltä asiasta, "ENFOPOL" ei ole työryhmä eikä järjestö vaan lyhenne, jota käytetään lainvalvonta- ja poliisiasioihin liittyvistä "esimerkiksi poliisiyhteistyötä käsittelevän neuvoston työryhmän"(8) työasiakirjoista. ENFOPOL ei tarkoita asiakirjojen otsikkoa vaan luokittelua.

(1)EYVL C 329, 4.11.1996.
(2)N:o 10.037/95 ENFOPOL 112, julkaisematon.
Sisällön osalta vrt. Itävallan sisäministeri Karl Schlögelin 16. joulukuuta 1998 antama kirjallinen vastaus parlamentin jäsen Alexader Van der Bellenin esittämään parlamentaariseen kysymykseen; 4739/AB XX. GP.
http://www.parlinkom.gv/at/pd/pm/XX/AB/texte/o4739_.html http://www.parlament.gv.at/pd/pm/XX/AB/his/047/AB04739_.html.
(3)Sisäministeri Karl Schlögelin mukaan neuvoston puheenjohtaja Michiel Patijn ilmaisi epäselvästi vastauksessaan Jonas Sjödstaedtin kyselytunnilla 14.5.1997 esittämään suulliseen kysymykseen H-0330/97, että myös Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Norja ovat allekirjoittaneet nämä määräykset (hän viittasi neuvoston 17.1.1995 annetussa päätöslauselmassa mainittuihin edellytyksiin).
(4)A4-0243/99.
(5)Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, joka sisältää lausunnon, annettu 7.5.1999, EYVL C 279, s. 498, 1.10.1999 C.
(6)Neuvoston säädös, annettu 29. päivänä toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosaisoissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä, EYVL 2000 C 197/1, 17- art.
(7)Sisällön osalta vrt. Itävallan sisäministeri Schlögelin kirjallinen vastaus parlamentin jäsen Van der Bellenin parlamentaarisen kysymykseen; 4014/AB XX. GP.
http://www.parlinkom.gv.at/pd/pm/XX/AB/texte/AB04014_.html.
(8)Itävallan sisäministeri Schlögelin suullinen vastaus parlamentin jäsenen Van der Bellenin parlamentaariseen kysymykseen; 4739/AB XX.GP
http://www http://www.parlinkom.gv.at/pd/pm/XX/AB/texte/040/AB04014 html
samoin Campbell, ENFOPOL 98:n salainen käsi
http://heise.de/tp/deutsch/special/enfo/6396/1.html.


Liite IV:

YHTEENVETO

JÄSENVALTIOIDEN JA UKUSA-VERKKOON KUULUVIEN VALTIOIDEN TIEDUSTELUPALVELUISTA JA

PARLAMENTAARISISTA VALVONTAELIMISTÄ

ITÄVALTA

Heeresnachrichtenamt (HnA)

Abwehramt (AbwA)

sotilaallinen tiedustelupalvelu

puolustusministerin alaisuudessa

§ 20 Abs 3 Militärbefugnisgesetz (MBG) BGBl I 86/2000

sotilaallinen tiedustelu, ulkomaisen turvallisuutta vaarantavan toiminnan torjunta

parlamentaarinen alivaliokunta:

Ständiger Unter-ausschuss des Landesverteidigungsausschusses zur Überprüfung von nachrichten-dienstlichen Maß-nahmen zur Siche-rung der militärischen Landesverteidigung (14 jäsentä, jokaisen parlamentin puolueen on oltava edustettuna)

1 oikeusasiamies

Art 52a Bundesverfassungsgesetz (B-VG)

§§ 32b ff GeschäftsordnungsG 1975

oikeus kaikkiin kyseessä oleviin tietoihin asiasta vastaavan ministerin kautta sekä oikeus tutustua kaikkiin kyseessä oleviin asiakirjoihin, mikäli tällä ei vaaranneta kansallista turvallisuutta eikä henkilöiden turvallisuutta

ITÄVALTA

Sondereinheit für Observation (SEO)

siviilitiedustelupalvelu

sisäministerin alaisuudessa

§§ 6, 14, 15 Sicherheitspolizei-gesetz (SPG, BGBl 566/1991 idgF)

Sondereinheiten-Verordnung (BGBl II 207/1998)

yleisen turvallisuuden valvonta, vakoilun torjunta kotimaassa, valtiosäännössä taattujen periaatteiden suojelu, ääriliikkeiden, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta

parlamentaarinen alivaliokunta:

Ständiger Unter-ausschuss des Ausschusses für innere Angelegen-heiten zur Über-prüfung von Maß-nahmen zum Schutz der verfassungsmäßigen Einrichtungen und ihrer Handlungs-fähigkeit

(14 jäsentä, jokaisen parlamentin puolueen on oltava edustettuna)

1 oikeusasiamies

BELGIA

Service Général du Renseignement et de la Sécurité des Forces armées(S.G.R.)

sotilaallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu

puolustusministerin alaisuudessa

Loi du 30 novembre 1998 organique des services de renseignement et de sécurité

sotilaallisen, poliittisen, taloudellisen ja teknisen/tieteellisen alan tietojen keruu, sotilaallisten laitosten ja henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen

Comité permanent de contrôle des services de renseignements et de sécurité (Comité permanent R),

koostuu kolmesta senaatin nimittämästä jäsenestä, eivät saa toimia tehtävässä, joka edellyttää valintaa vaaleilla, eivätkä harjoittaa muuta toimintaa, joka voisi vaarantaa heidän riippumattomuutensa

Service d'enquêtes des services de renseignements

toimii Comité permanent R:n yhteydessä, Comité R nimittää jäsenet

Loi du 18 juillet 1991 (VI) organique du conrôle des services de police et de renseignements

oikeus saada tietoja palvelujen sisäisistä määräyksistä ja niiden asiakirjoista

oikeus esittää palveluille kysymyksiä; jos tietojen antamisesta kieltäydytään, rangaistuksena korkeintaan 1 vuosi vankeutta; tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä oikeudellisessa menettelyssä; jos kieltäytyminen perustuu luonnollisen henkilön aseman vaarantumiseen, Comité permanent R:n puheenjohtaja päättää hyväksymisestä

BELGIA

Sûreté de l'Etat (V.S.)

siviiliasioista vastaava tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu

oikeusministerin alaisuudessa

Loi du 30 novembre 1998 organique des services de renseignement et de sécurité

sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden varmistaminen, vakoilun torjunta, poliittisten ääriliikkeiden tarkkailu

TANSKA

Forsvarets Efterretningstjeneste (FE(T))

puolustusministerin alaisuudessa

Lov om forsvarets formål, opgaver og organisation m.v.

Lov 909 af 8/12/1993

["puitelaki", jossa FE(T):tä ei mainita]

[lähitulevaisuudessa annetaan uusi FET:tä ja PET:tä koskeva laki]

IVY:ä sekä Keski- ja Itä-Eurooppaa koskevien, puolustuksen kannalta tärkeiden salaisten tietojen keruu ja arviointi sotilaallisella, poliittisella, taloudellisella, teknisellä/tieteellisellä alalla; SIGINT; koodien avaaminen

henkilöstö ja talousarvio:

tiedot salaisia

kyllä

2 valvontakomiteaa:

Kontroludvalget vedrørende Politiets og Forsvarets efterretningstjenester (Wamberg-udvalget)

(koostuu virkamiehistä ja asianajajista)

oikeusministeri asettaa

Udvalget vedrørende efterretningstjenesterne

parlamentaarinen komitea (koostuu viidestä parlamentin jäsenestä)

ei erityistä oikeusperustaa

Lov om etablering af et udvalg om forsvarets og politiets efterretningstjenester

lov 378 af 6/7/88

oikeus saada tietoja tiedustelupalvelujen toiminnasta

TANSKA

Politiets Efterretningstjeneste (PET)

oikeusministerin alaisuudessa

ei erityistä lainsäädäntöä

[lähitulevaisuudessa annetaan uusi FET:tä ja PET:tä koskeva laki]

vastavakoilu, Tanskan turvallisuutta vaarantavien toimien (vakoilu, terrorismi jne.) ehkäisy ja torjunta, hallituksen ja kuningasperheen turvallisuus

henkilöstö: noin 370 (1998)

talousarvio: tiedot salaisia

SUOMI

Pääesikunnan tiedusteluosasto

puolustusministerin alaisuudessa

Laki puolustusvoimista N:o 402/1974 2§

(tiedusteluosastoa ei mainittu)

valtion maa- ja merialueiden sekä ilmatilan valvonta yhdessä muiden valvontaviranomaisten kanssa, valtion alueellisen koskemattomuuden takaaminen

kyllä

ei erityistä valvovaa elintä

puolustusministeriö esittää vuosittaisen kertomuksen telekuuntelusta eduskunnan oikeusasiamiehelle

Poliisilaki 493/1995 §33

Laki pakkokeinolain muuttamisesta N:o 402/1995 §15

[eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävä valvoa telekuuntelua, josta ministeriö raportoi]

"valvonnan valvonta" ministeriön telekuuntelua koskevien kertomusten suhteen, yleisön kantelujen tutkiminen

SUOMI

Suojelupoliisi (SUPO)

sisäministerin alaisuudessa

Laki poliisin hallinnosta N:o 110/1992, 1§, 10§ 1. ja 2. momentti

Asetus poliisin hallinnosta N:o 158/1996 8§

Laki poliisin henkilörekistereistä N:o 509/1995 23§, 9§

vastavakoilu; sellaisen toiminnan torjuminen, joka voisi vaarantaa Suomen sisäisen turvallisuuden ja kansainväliset suhteet; terrorismin vastainen toiminta, ehkäisevä turvallisuustoiminta

ei erityistä valvovaa elintä

poliisin on ilmoitettava kaikista telekuuntelutapauksis-ta sisäministeriölle, joka esittää vuosittaisen kertomuksen eduskunnan oikeusasiamiehelle

SUOMI

Tullin tiedusteluyksikkö

valtiovarainministeriön alaisuudessa

Tullilaki N:o 1466/1994

kerää ja analysoi tietoja tullirikosten estämiseksi ja havaitsemiseksi ja toimittaa niitä kyseisten yksiköiden käyttöön

ei erityistä valvovaa elintä

tullin on tiedotettava kaikista telekuuntelutapauksis-ta tullihallitukselle ja sisäasiainministeriölle, joka esittää vuosittaisen kertomuksen eduskunnan oikeusasiamiehelle

RANSKA

Direction générale de la sécurité extérieure (DGSE)

puolustusministeriön alaisuudessa

Décret n°82-306 du 2 avril 1982

poliittisesti, sotilaallisesti, taloudellisesti ja teknisesti/tieteellisesti merkittävien tiedustelutietojen kerääminen

Ranskan turvallisuuden kannalta merkittävien tietojen tutkiminen ja hyödyntäminen, vastavakoilu (maan alueen ulkopuolella)

4100 henkilöä,

1,7 miljardia FF

kyllä

ei erityistä parlamentaarista valvovaa elintä tällä hetkellä (asiasta keskustellaan, kansalliskokouksen puolustusvaliokunta on ehdottanut kahdesti valvontakomitean perustamista, nrot 1951 ja 2270)

Commission nationale de contrôle des interceptions de sécurité (lukuun ottamatta johtoja liittämällä toteutettavien kuuntelutoimien valvonta)

jäseninä mm. yksi parlamentin jäsen ja yksi senaattori

RANSKA

Direction du renseignement militaire (DRM)

puolustusministeriön alaisuudessa

Décret n°92-523 du 16 juin 1992

toimittaa armeijan tarvitsemaa sotilaallista tietoa

1700 työntekijää, 90 miljoonaa FF, sisäinen sotilaallinen turvallisuus, armeijan tukeminen

RANSKA

Direction de la surveillance du territoire (DST)

siviiliasioista vastaava tiedustelupalvelu

sisäministerin alaisuudessa

Décret n°82-1100 du 22 décembre 1982

vastavakoilu Ranskan maaperällä

1500 työntekijää; yleisen turvallisuuden varmistaminen, vakoilun torjunta kotimaassa

SAKSA

Bundesnachrichtendienst (BND)

liittokanslerin alaisuudessa

Gesetz über den Bundesnachrichtendienst (BNDG), BGBl 1990 I 2954 idgF

ulkomaita koskevien, turvallisuus- ja ulkopoliittisesti merkittävien tietojen kerääminen ja käsittely

kyllä

Parlamentarisches Kontrollgremium

(PKGR)

kaikkien kolmen salaisen palvelun parlamentaarinen valvontaviranomainen, koostuu 9 liittopäivien jäsennestä

G 10-Kommission

ei ole sidottu määräyksiin, voi koostua liittopäivien jäsenistä, ei välttämättä, PKGR nimittää neljä jäsentä

Gesetz über die Kontrolle nachrichtendienstlicher Tätigkeit des Bundes

(PKGrG)vom 17. Juni 1999 BGBl I 1334 idgF

§ 5 Abs 5, § 9 Abs 2-4 Gesetz zu Art 10 Grundgesetz

(G10-G) vom 13. August 1968, BGBl I 949 idgF

(kirje-, posti- ja lähetyssalaisuuden rajoittamista koskeva laki)

oikeus tutustua palvelujen asiakirjoihin ja tietoihin, oikeus kuulla palvelujen työntekijöitä sekä vierailla palvelujen tiloissa; oikeuksien käyttö voidaan kieltää pakottavista syistä

posti- ja lähetysvalvonnan alan tehtävät.

kuuntelutoimien hyväksyminen,

kuulee kuukausittain sisäministeriä ennen toimien toteuttamista

SAKSA

Bundesamt für Verfassungsschutz (BfV)

sisäministerin alaisuudessa

Gesetz über die Zusammenarbeit des Bundes und der Länder in Angelegenheiten des Verfassungsschutzes und über das Bundsamt für den Verfassungsschutz (BVerfSchG, BGBl 1090 I 2954)

turvallisuutta vaarantavia toimia koskevien tietojen sekä yleisten tiedustelupalvelujen maassa tapahtuvaa toimintaa koskevien tietojen kerääminen ja käsittely

SAKSA

Militärischer Abschirmdienst (MAD)

puolustusministerin alaisuudessa

Gesetz über den militätischen Abschirmdienst (MADG) BGBl 1990 I 2954 idgF

armeijan tehokkuuden varmistaminen, sotilaallisten laitosten ja henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen

KREIKKA

Ethniki Ypiresia Pliroforion (EYP)

"Kansallinen tiedustelupalvelu"

KYSEAn alaisuudessa (kansallinen turvallisuusneuvosto: pääministeri + ulko- ja puolustusministerit)

Laki 1645/86

kansallisesta tiedustelupalvelusta (Ethniki Ypiresia Pliroforion)

-   valtion kansalliseen turvallisuuteen liittyvien tietojen kerääminen ja käsittely (tiedot järjestäytyneestä rikollisuudesta ja terrorismista sekä sotilaalliset, taloudelliset ja poliittiset tiedot);

tietojen välittäminen toimivaltaisille viranomaisille

-   vastavakoilu; maata vastaan toimivien ulkomaisten vakoilijoiden toiminnan tarkkailu

viestinnän ja yksityisyyden suojaa käsittelevä parlamentaarinen valiokunta, ei erityisiä valvontavaltuuksia,

kokoonpano:

yksi parlamentin varapuhemies, yksi jäsen kustakin puolueryhmästä, yksi viestintäkysymysten asiantuntija

Laki 2225/1994

Aporrito epikoinonion

(viestintäsalaisuus)

[ei tietoja aiheesta]

henkilötietojen suojeluinstituutti

Laki 2472/1997

Prostasia apo tin epeksergasia dedomenon prosopikou charaktira (henkilötietojen suojelu)

IRLANTI

Garda Síochána (kansallinen poliisi) käsittelee kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä

poliisi toimii oikeusministerin alaisuudessa

Telekuunteluoikeuden perusta Interception of Postal Packets and Telecommunications Messages (Regulation) Act 1993

telekuuntelu sallittua valtion turvallisuuden nimissä

Joint Committee on Justice, Equality and Women’s Rights vastaa kansalaisoikeuksista yleisesti

IRLANTI

Intelligence Staff

Irlannin kansalliset turvallisuusedut (ennen kaikkea IRA); armeijan turvallisuus, ulkomaiden armeijoiden teknologinen kehitys

Ei erityisiä valvontavviranomaisia

ITALIA

Servizio per le informazioni e la sicurezza militare (SISMI)

Servizio Informazione Operative Segrete (SIOS)

puolustusministeriön alaisuudessa; nimittää yksikön johtajan ja korkeat virkamiehet

L.   24 ottobre 1977, n. 801, art. 4 Istituzione e ordinamento dei servizi per le informazioni e la sicurezza e disciplina del segreto di Stato

puolustukseen ja sotilaallisiin kysymyksiin liittyvät tiedustelu- ja turvallisuustehtävät; valtion itsenäisyyden ja koskemattomuuden suojelu vastavakoilulta;

poliittisten, sotilaallisten, taloudellisten ja teknisten tietojen keruu ulkomailta

kyllä

parlamentaarinen valiokunta (4 parlamentin jäsentä + 4 senaattoria)

hallitus esittää parlamentille puolivuotiskertomuksen tiedustelu- ja turvallisuuspolitiikasta

L.   24 ottobre 1977, n. 801, art. 11

Istituzione e ordinamento dei servizi per le informazioni e la sicurezza e disciplina del segreto di Stato

valvoo lain soveltamista

ITALIA

Servizio per le informazioni e la sicurezza democratica (SISDE)

Direzione investigazioni anti-mafia (DIA)

sisäministerin alaisuudessa, joka nimittää yksikön päällikön ja korkeat virkamiehet

L.   24 ottobre 1977, n. 801, art. 6 Istituzione e ordinamento dei servizi per le informazioni e la sicurezza e disciplina del segreto di Stato

demokraattisen valtion ja sen instituutioiden puolustamiseen liittyvät tiedustelu- ja turvallisuustehtävät

tietoja turvallisuutta vaarantavista pyrkimyksistä kotimaassa, vastavakoilu, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiset toimenpiteet

LUXEM-BURG

Service de renseignement

kansallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu

pääministerin alaisuudessa

Loi concernant la protection des secrets intéressant la sécurité extérieure de l'État du 30 juillet 1960

varmistaa rikoslain 120 artiklassa * määriteltyjen salaisten tietojen suojelun ja tutkii tietoja, jotka ovat tarpeen Luxemburgin suurherttuakunnan ja sen kanssa yhteistä puolustusta varten alueellisen sopimuksen tehneiden maiden ulkoisen turvallisuuden varmistamiseksi

* "Luxemburgin suurherttuakuntaan kohdistuvat uhat"

ei parlamentaarista valvontaa

(valtioon kohdistuvan uhan tutkimiseksi tapahtuva kommunikaation valvonta edellyttää hyväksyntää komitealta, jonka muodostavat président de la Cour supérieure de Justice, président du Comité du contentieux du Conseil d'Etat ja président de la Chambre des comptes)

(Loi du 26 novembre 1982 portant introduction au code d'instruction criminelle des articles 88-1, 88-2, 88-3 et 88-4)

ALANKO-MAAT

Militaire Inlichtingendienst MID, tai sittemmin MIVD

puolustusministeriön alaisuudessa

Wet op de inlichtingen- en veiligheidsdiensten

laki 635/87, annettu 3 päivänä joulukuuta 1987, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna lailla 194/1999, annettu 19 päivänä huhtikuuta 1999.

[tällä hetkellä keskustellaan uudesta laista]

sotilaallinen tiedustelupalvelu, ulkomaiden puolustusvoimia koskevien tietojen keruu

kyllä

Tweede-Kamercommissie voor de Inlichtingen- en veiligheidsdiensten

parlamentaarinen valiokunta

(4 jäsentä: neljän suurimman puolueen puheenjohtajat)

17.   Reglement van orde van de Tweede Kamer der Staten-General, Art. 22

vastaa kaikkien tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden toiminnan koordinoinnista ja valvonnasta, mukaan luettuna sotilaallinen tiedustelupalvelu

ALANKO-MAAT

Binnenlandse Veiligheidsdienst

(BVD tai sittemmin AIVD)

sisäministeriön alaisuudessa

sisäinen turvallisuuspalvelu, äärioikeiston ja -vasemmiston torjunta, vastavakoilu

PORTUGALI

Serviçio de Informaçoes Estratégicas de Defesa e Militares (SIEDM)

puolustusministeriön alaisuudessa

laki 30/84 , annettu 5 päivänä syyskuuta 1984, sellaisena kuin se on muutettuna lailla 4/95, annettu 21 päivänä helmikuuta 1995, lailla 15/96, annettu 30 päivänä huhtikuuta 1996 ja lailla 75-A/97, annettu 22 päivänä heinäkuuta 1997

ulkomaita käsittelevä tiedustelupalvelu, strategista tiedustelua poliittisista, sotilaallisista ja taloudellisista seikoista

Conselho de Fiscalização dos Serviços de Informações (CFSI).

koostuu kolmesta kansalaisesta, jotka Assembleia da República (kansallinen parlamentti) valitsee 4 vuodeksi.

Assemblea República voi kutsua sekä SIS:n että SIEDM:n johtajat parlamentaarisen valiokunnan kuultavaksi

valvontaelimen asettamisesta säädetään jo mainituissa laeissa

valvoo molempien palvelujen toimintaa ja varmistaa, että valtiosääntöä ja lakeja sekä erityisesti Portugalin kansalaisten perustavia kansalaisoikeuksia ei rikota

PORTUGALI

Serviço de Informaçoes de Seguranca (SIS)

sisäministeriön alaisuudessa

sisäisiä asioita käsittelevä turvallisuuspalvelu: valtiosäännön suojelu (ei toimeenpanovaltaa); rikollista ja kumouksellista toimintaa koskevien tietojen keruu

ESPANJA

Centro Superior de Información de la Defensa (CESID)

puolustusministerin alaisuudessa

R.D.   2632/1985 de 27.12.1985

(BOE 20.01.1986)

Estructura interna y relaciones del Centro Superior de la Defensa;

muutettu

R.D.   266/1996 de 16.02.1996

Modif. de la estructura organica del CESID

ulkoinen ja sisäinen tiedustelu; poliittisten, taloudellisten, teknisten/tieteellisten ja sotilaallisten tietojen hankinta;

ulkomaisen tiedustelun seuranta, vastavakoilu Espanjassa ja sen ulkopuolella

kyllä

ei erityistä valvovaa elintä,

parlamentin valiokunnat vastaavat yleisestä parlamentaarisesta valvonnasta muiden hallituksen elinten tavoin

ESPANJA

Dirección General de la Guardia Civil (GC)

puolustus- ja sisäministerin alaisuudessa

L.Org.   2/1986 de 13.03.1986 (BOE 14.03.1986) de Fuerzas y cuerpos de seguridad

Espanjan puolisotilaallinen keskuspoliisiviran-omainen, mukaan- luettuna poliisin tiedustelupalvelu; järjestäytyneen rikollisuuden vastustaminen ja torjunta Espanjan alueella

ESPANJA

Dirección General de la Policia

sisäministerin alaisuudessa

Espanjan keskuspoliisiviran-omainen, mukaan- luettuna poliisin tiedustelupalvelu, tiedustelu kotimaassa ja ulkomailla, terrorijärjestöt ja islamilainen fundamentalismi Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa

RUOTSI

Säkerhetspolisen

(SÄPO)

Siviiliasoita koskeva tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu

oikeusministerin alaisuudessa

Polislag (1984:387)

Förordning (1989:773) med instruktion för Rikspolisstyrelsen

vastuualueet:

-   turvallisuuden valvonta

-   vastavakoilu

-   terrorismin torjunta

-   valtiomuodon suojelu

henkilöstöä noin 800 vuonna 1999

talousarvio 1995 475 miljoonaa kruunua (55,7 miljoonaa euroa)

RPS:n (rikspolisstyrelsen) hallituksen muodostaa 5 eduskunnan jäsentä, 2 henkilöstön jäsentä ja poliisiylijohtaja.

Registernämnden, joka koostuu korkeintaan 8 jäsenestä. Tällä hetkellä kaksi maistraatin edustajaa, kaksi kansanedustajaa, lakimies ja asiantuntija.

Molemmat raportoivat hallitukselle.

Förordning (1989:773) med instruktion för Rikspolisstyrelsen

Förordning (1996:730) med instruktion för Registernämnden

RPS keskittyy valvonnassaan seuraaviin:

-   poliisitointa harjoitetaan eduskunnan ja hallituksen poliisitoimelle asettamien painopisteiden ja suuntaviivojen mukaisesti

-   poliisitointa hoidetaan tehokkaasti ja lain vaatimusten mukaisesti

-   poliisin hallinto toimii hyvin

poliisia kuitenkin valvovat monet muut elimet, kuten eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri, eduskunnan tilintarkastajat ja valtiontalouden tarkastusvirasto

RUOTSI

Militära Underrättelse och Säkerhetstjänsten (MUST)

Sotilaallinen tiedustelu- ja turvallisuusosasto Ruotsin pääesikunnan osa

sotilaallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu

puolustusministerin alaisuudessa

Lag 2000:130 och förordning 2000:131 om försvarsunderrättelseverksamhet

salaisten sotilaallisten tai poliittisten tietojen kokoaminen ja arviointi;

vastavakoilu, kumouksellisen toiminnan, sabotaasin ja levottomuuksien torjunta, puolustusvoimien ja puolustusteollisuuden suojelu

Försvarets underrättelsenämnd

sotilaallista tiedustelupalvelua valvova valiokunta, koostuu osaksi parlamentin jäsenistä

Förordning 1988:552 med instruktion för Försvarets underrättelsenämnd

vastavakoilu, suojeleva turvallisuus, viestintäturvallisuus, tietokoneturvallisuus

RUOTSI

Försvarets Radioanstalt (FRA)

riippumaton erikoisyksikkö (lähetysasema)

sotilaallinen ja ei-sotilaallinen tiedottaminen, kommunikaation koodaus, tutkavalvonta

kyllä

YHDIS-TYNYT KUNINGAS-KUNTA

Goverment's Communication Headquarters (GCHQ)

ulkoministerin alaisuudessa

Intelligence Services Act 1994

vakoilu / tiedustelu ulkomailla;

SIGINT poliittisella, taloudellisella, teknisellä/tieteellisellä ja sotilaallisella alalla

kyllä

The Security -Service Commissioner, jonka nimittää pääministeri, toimiva tai enitinen ylempi tuomari

The Investirgatopry Powers Tribunal

The Intelligence and Security Committee (ISC)

Komitea koostuu 9 jäsenestä (ylähuone + alahuone, ei ministereitä), pääministeri nimittääi

Intelligence Services Act 1994. §8

Intelligence Services Act 1994. §9

Intelligence Services Act 1994. §10

Jokainen tiedustelupalvelun jäsen, jokainen GCHQ:n jäsen ja jokainen ulkoministeriön virkamies on velvollinen paljastamaan tai luovuttamaan kaikki asiakirjat, joita the Commissioner pyytää.

Tutkii valituksia, joiden kohteena on Intelligence Service tai GCHQ

Tutkii Security Servicen, Intelligence Servicen ja GCHQ.;n menoja, hallintoa ja politiikkaa.

Secret Intelligence Sevice (SIS) = MI6

ulkoministerin alaisuudessa

Intelligence Services Act 1994

tiedustelutoimintaa ja poliittisia tapahtumia koskevien tietojen kerääminen ulkomailla

YHDIS-TYNYT KUNINGAS-KUNTA

Security Service = MI5,

sisäministerin alaisuudessa

Security Services Acts 1989 ja 1996

tietojen hankkiminen sisäisen turvallisuuden takaamiseksi, vastavakoilu, ääriliikkeiden (myös IRA) , terrorismin, ja kumouksellisten elementtien vastainen toiminta

The Security Service Commissioner

The Intelligence and Security Committee

Security Service Act 1989. §4

Intelligence Services Act 1994. §10

Jokainen tiedustelupalvelun jäsen ja jokainen ulkoministeriön virkamies on velvollinen paljastamaan tai luovuttamaan kaikki asiakirjat tai tiedot, joita the Commissioner pyytää

Tutkii Security Servicen, Intelligence Servicen ja GCHQ.;n menoja, hallintoa ja politiikkaa. Komitea koostuu 9 jäsenestä (ylähuone + alahuone, ei ministereitä)

YHDIS-TYNYT KUNINGAS-KUNTA

Defense Intelligence Staff (DIS)

puolustusministerin alaisuudessa

sotilaallisen turvallisuuden tukeminen, sotilaallisten, poliittisten, teknisten/tieteellisten ja valikoitujen taloudellisten tietojen analysointi

USA

Central Intelligence Agency (CIA)

National Security Act 1947

tietojen keruu maailmanlaajuisesti, vastavakoilu ulkomailla, keskitetty vastuu kaikista USA:n tiedustelupalvelutehtävistä

Senate: Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House of Representatives: House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI)

perustettu senaatin 19.5.1976 antamalla päätöksellä; säädellään vuonna 1980 annetulla Intelligence Oversight Act -säädöksellä

H.   Res. 658 of the 95th Congress

perustettu edustajainhuoneen 17.7.1977 antamalla päätöksellä, säädellään vuonna 1980 annetulla Intelligence Oversight Act -säädöksellä

molemmilla komiteoilla tutkintavaltuudet; rajoittamaton tiedonsaantioikeus;

molemmat komiteat osallistuvat ylimpien tiedustelupalveluista vastaavien henkilöiden nimittämiseen

USA

Defense Intelligence Agency (DIA)

puolustusministerin perustama Directive 5105.21 -säädöksellä vuodelta 1961

Executive Order 11905 vuodelta 1976

DoD Directive 5105.21 1978 Executive Order 12036

1981 Executive Order 12333

vastaa sotilaallisten tietojen toimittamisesta joukoille ja puolustusministeriön ja hallituksen päätöksentekijöille

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

National Security Agency (NSA)

Executive Order 12333 of 4 December 1981

vastaa USA:n tietojärjestelmien turvallisuudesta, erityisesti salauksesta;

vastaa viestinnän valvonnasta ulkomailla

kyllä

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

National Imagery and Mapping Agency (NIMA)

National Imagery and Mapping Agency Act of 1996.

vastaa kuvien ja karttojen toimittamisesta ja arvioinnista;

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

National Reconnaissance Office (NRO)

vastaa vakoilusatelliittijärjestelmien kehittämisestä ja käytöstä (SIGINT, Bild)

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

US Army Intelligence

(esim. Deputy Chief of Staff for Intelligence),

Intelligence and Security command (INSCOM)

Executive Order 12333 (4. joulukuuta 1981)

sotilaallisten tietojen keruu ja analysointi; konseptien ja järjestelmien kehittäminen sotilaallista tiedustelua ja elektronista sodankäyntiä varten

kyllä

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

Marine Corps Intelligence Activity (MCIA)

National Maritime Intelligence Center (NMIC)

Executive Order 12333 (4. joulukuuta 1981)

tiedustelu merijalkaväelle;

salauksen ja elektronisen sodankäynnin apuvälineiden selvittäminen ja kehittäminen

kyllä

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

Office of Naval Intelligence (ONI)

Executive Order 12333 (4. joulukuuta 1981)

tiedustelu laivastolle, meriä koskevat kysymykset,

veraiden laivastojen analysointi, tietojen keruu valtamerten valvontajärjestelmistä ja vedenalaisista asemista ja asejäjrjestelmistä

kyllä

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI)

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

Air Intelligence Agency (AIA)

Executive Order 12333 (December 4, 1981)

tiedustelu ilmavoimille, sotilaalliset selvitykset

kyllä

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

Federal Bureau of

Investigation (FBI)

Title 28, United States Code (U.S. Code), Section 533

perustettu 1908;

nimi vuodesta 1935.

vakoilun torjunta

liittovaltion poliisi;

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

USA

Drug Enforcement

Administration

Executive Order on July 1, 1973

huumeita ja rahanpesua koskevan tiedon keruu kotimaassa ja ulkomailla

Senate Select Committee on Intelligence (SSCI)

House Permanent Select Committee on Intelligence (HPSCI

ks.   edellä

ks.   edellä

KANADA

Communication Security Establishment (CSE);

jota tukee

Canadian Forces Supplementary Radio System (CFSRS)

viralliset valtuudet luokiteltu salaisiksi, todennäköisesti kabinetin hyväksymät

hallituksen ja talouselämän neuvonta tiedonsiirtoa ja -käsittelyä koskevissa turvallisuuskysymyksissä (Infosec), salausjärjestelmien kehittäminen

kyllä

ei riippumatonta valvontaelintä (valvonnasta vastaavat vain Auditor General ja puolustusministeri, joka on vastuussa parlamentille)

(1977 Auditor General Act)

kustannustehokkuustarkastukset

"vaatimustenmukaisuustarkastukset

KANADA

Canadian Security

Intelligence Service (CSIS)

sisäministerin alaisuudessa

Canadian Security Intelligence Service Act (CSIS Act) vuodelta 1984

vakoilun torjunta, sabotaasin ja kansainvälisen terrorismin torjunta kotimaassa

The Security Intelligence Review Committee (SIRC)

riippumaton elin, koostuu 5 jäsenestä, jotka eivät ole parlamentin jäseniä

Canadian Security Intelligence Service Act (CSIS Act) vuodelta 1984

kattava tutkinta- ja tiedonsaantioikeus

KANADA

Director General Intelligence Division
(Osa Deputy Chief of the Defence Staffia)

puolustusministerin alaisuudessa

sotilaallinen tiedustelu

AUSTRALIA

Defence Signals Directorate (DSD)

puolustusministerin alaisuudessa

Signaaleja koskevan tiedon keruu ja jakelu;

tietosuojatuotteiden (Infosec) toimittaminen hallitukselle ja asevoimille.

Inspector General of Intelligence and Security (IGIS)

(pääministeri nimittää)

Inspector-General of Intelligence and Security Act 1986

kattava tiedonsaanti- ja tutkintaoikeus;

valvoo lakien noudattamista

AUSTRALIA

Defence Intelligence Organisation (DIO)

puolustusministerin alaisuudessa

Strategisen ja sotilaallisen tiedon keruu ja arviointi

Inspector-General of Intelligence and Security (IGIS)

ks.   edellä

ks.   edellä

AUSTRALIA

Australian Secret
Intelligence Service

(ASIS)

ulkomaiden asioista vastaava tiedustelupalvelu

ulkoministerin alaisuudessa

ulkomaita, erityisesti Kaakkois-Aasiaa, koskevan tiedon keruu kansallisen turvallisuuden, talouden ja ulkosuhteiden kannalta

Inspector-General of Intelligence and Security (IGIS)

ks.   edellä

ks.   edellä

AUSTRALIA

Australian Security

Intelligence

Organisation (ASIO)

The Australian Security Intelligence Organisation Act 1979 (the ASIO Act)

Suojautuminen poliittiselta väkivallalta; henkilökohtainen ja aineellinen turvallisuus

kansainvälisen terrorismin ja laittoman teknologian siirron torjuminen

Parliamentary Joint Committee on the Australian Security Intelligence Organization

Inspector-General of Intelligence and Security (IGIS)

Section 92C of the ASIO Act

ks.   edellä

raportoi Attorney Generalille, ja jos tämä on yhtä mieltä, parlamentille

parlamentaarinen komitea ei voi valvoa:

-   ulkomaisten tietojen saantia ja niiden antamista edelleen;

-   ASIO:n toimintoja, jotka koskevat muita kuin Australian kansalaisia tai Australian muita asukkaita

-   operatiivisesti arkaluonteisia asioita

-   henkilökohtaisia valituksia

AUSTRALIA

Office of National

Assessments

riippumaton elin

Office of National Assessments Act 1977

raportoi pääministerille

Inspector-General of Intelligence and Security (IGIS)

ks.   edellä

ks.   edellä

UUSI-SEELANTI

Government Communications Security Bureau (GCSB)

pääministerin alaisuudessa

perustettu 1977

toistaiseksi ei oikeusperustaa,

parlamentille on tehty esitys (Government Communications Security Bureau Bill)

ulkomaita koskevan tiedon hankinta;

viestinnän turvallisuus, tietokoneiden ja tiedon turvallisuus (Infosec);

tekninen turvallisuus

kyllä

Inspector-General of Intelligence and Security

Intelligence and Security Committee

(pääministeri, oppositiojiohtaja, 3 parlamentin jäsentä)

The Inspector-General of Intelligence and Security Act 1996

The Intelligence and Security Committee Act 1996

valvoo GCSB:n ja SIS:n toimintaa

-   lakien noudattamisen osalta;

-   jos "New Zealand person" tekee valituksen

raportoi kirjallisesti asiasta vastaavalle ministerille

valvoo GCSB:n ja SIS:n politiikkaa, hallintoa ja toimintaa (saa operatiivista tietoa vain rajoitetusti)

raportoi parlamentille

UUSI-SEELANTI

New Zealand Security Intelligence Service (SIS)

kotimaan asioista vastaava tiedustelupalvelu

pääministerin alaisuudessa

New Zealand Security Intelligence Service Act 1969

vakoilun torjunta, terrorismilta ja poliittiselta väkivallalta suojautuminen, tiedottaminen tieteen ja teollisuuden edustajille teollisuusvakoilusta ja laittomasta teknologian siirrostar

UUSI-SEELANTI

External Assessments Bureau

(EAB)   

ulkomaiden asioista vastaava tiedustelupalvelu

pääministerin alaisuudessa

analysoi poliittista kehitystä ja raportoi politiikan ja talouden tapahtumista ja kehityksestä

UUSI-SEELANTI

Directorate of Defense Intelligence and Security (DDIS)

sotilaallinen tiedustelupalvelu

puolustusministerin alaisuudessa

sotilaallinen tiedustelupalvelu;

sotilaallisesti merkittävän tiedon keruu erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueelta; taktisen ja strategisen tiedon analysointi

Päivitetty viimeksi: 27. marraskuuta 2001Oikeudellinen huomautus