Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/0195(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0008/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0008/2013

Keskustelut :

PV 05/02/2013 - 3
CRE 05/02/2013 - 3

Äänestykset :

PV 06/02/2013 - 7.1
CRE 06/02/2013 - 7.1

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0040

Hyväksytyt tekstit
PDF 610kWORD 200k
Keskiviikko 6. helmikuuta 2013 - Strasbourg Lopullinen painos
Yhteinen kalastuspolitiikka ***I
P7_TA(2013)0040A7-0008/2013
Päätöslauselma
 Konsolidoitu teksti
 Liite
 Liite
 Liite

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. helmikuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta (COM(2011)0425 – C7-0198/2011 – 2011/0195(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti , joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0425),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0198/2011),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(1) ,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon(2) ,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0008/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  palauttaa mieliin 8 päivänä kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten(3) ”; muistuttaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvitaan riittävästi lisävaroja, jotta unioni kykenee huolehtimaan nykyisistä toimintapoliittisista painopisteistään ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisista uusista tehtävistä sekä reagoimaan ennakoimattomiin tapahtumiin; katsoo, että jos neuvosto on tästä asiasta eri mieltä, sen olisi ilmoitettava selkeästi, mistä sen toimintapoliittisista painopisteistä tai hankkeista voitaisiin kokonaan luopua, vaikka niillä olisikin osoitettu olevan eurooppalaista lisäarvoa;

3.  huomauttaa, että lainsäädäntöehdotuksessa esitetyt rahoituspuitteet ovat lainsäädäntövallan käyttäjän kannalta vain ohjeelliset eikä niitä voida vahvistaa, ennen kuin vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevasta asetusehdotuksesta on päästy sopimukseen;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183.
(2) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 20.
(3) EUVL C 380, 11.12.2012, s. 89.


Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. helmikuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 768/2005 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 sekä neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta
P7_TC1-COD(2011)0195

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1) ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2) ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3) ,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2371/2002(4) perustettiin yhteisön järjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan mukaista elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä varten.

(2)  Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen sekä niitä hyödyntävän kalastuksen hoito . Lisäksi siihen kuuluvat politiikan tavoitteita tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta makean veden elolliset luonnonvarat ja vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, jos kyseistä toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai unionin vesillä, mukaan luettuina kolmansien maiden lipun alla purjehtivat tai niissä rekisteröidyt kalastusalukset, taikka jos sitä harjoittavat unionin kalastusalukset tai jäsenvaltioiden kansalaiset, lippuvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta ja ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan määräykset. [tark. 2]

(3)  Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimilla edistetään ympäristön, ja talouden ja sosiaalisten näkökohtien kestävyyttä sekä sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Lisäksi sen avulla Siihen olisi voitava parantaa tuottavuutta, helpottaa kuuluttava sääntöjä, joilla pyritään varmistamaan unioniin tuotujen tuotteiden jäljitettävyys, turvallisuus ja laatu, kohtuullisen elintason saavuttaminen kalastusalalla, elintarviketurva ja edistää markkinoiden vakaus, ja turvata sillä olisi turvattava kalavarojen saatavuus ja se, että tarjonta kohtaa kuluttajat kohtuullisin hinnoin. [tark. 3]

(4)  Unioni on 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (Unclos)(5) sopimuspuoli, ja se on ratifioinut 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta(6) . Se on myös hyväksynyt aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen (FAO:n sopimus)(7) . Kyseisissä kansainvälisissä asiakirjoissa määrätään ennen kaikkea luonnonvarojen säilyttämistä koskevista velvoitteista, muun muassa velvoitteista toteuttaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä meren luonnonvarojen palauttamiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistaville tasoille sekä kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla että aavalla merellä ja tehdä tätä varten yhteistyötä muiden valtioiden kanssa, velvoitteista soveltaa kalakantojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen laajasti ennalta varautuvaa lähestymistapaa, velvoitteista varmistaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden sääntöjenmukaisuus meren luonnonvarojen esiintyessä lainkäyttövallan suhteen asemaltaan erilaisilla merialueilla sekä velvoitteista ottaa asianmukaisesti huomioon merien oikeutettu käyttö muihin tarkoituksiin. Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi myötävaikutettava siihen, että unioni täyttää asiamukaisesti edellä mainittuihin kansainvälisiin välineisiin perustuvat kansainväliset velvoitteensa. Kun jäsenvaltiot toteuttavat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa saamansa toimivallan mukaisesti, niiden olisi myös toimittava kaikilta osin mainittuihin kansainvälisiin asiakirjoihin perustuvien kansainvälisten säilyttämis- ja yhteistyövelvoitteiden mukaisesti.

(5)  Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan toimia monien kalakantojen jatkuvan hupenemisen torjumiseksi. Sen vuoksi unionin olisi parannettava mitä pikimmin yhteistä kalastuspolitiikkaansa varmistaakseen sen, että meren elollisten luonnonvarojen hyödynnettävät kannat elvytetään tasoille, jotka mahdollistavat pyydettävien kantojen kestävän enimmäistuoton vuoteen 2015 mennessä kalastuskuolevuus saatetaan tasolle, jonka pitäisi mahdollistaa kalakantojen elpyminen vuoteen 2020 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa suuremmaksi ja kaikkien elvytettyjen kantojen pitäminen tällä tasolla . Tapauksissa, joissa tieteellistä tietoa ei ole käytettävissä riittävästi, kestävän enimmäistuoton osalta joudutaan ehkä käyttämään likiarvoja. [tark. 5]

(5 a)  YK:n merioikeusyleissopimuksen mukainen kestävän enimmäistuoton käsite on ollut unionia oikeudellisesti sitova kalastuksenhoitotavoite siitä lähtien, kun sopimus ratifioitiin vuonna 1998. [tark. 6]

(5 b)   Sellaisten kalastuskuolevuustasojen hyväksyminen, jotka ovat kalakantojen kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja alhaisemmat, on ainoa keino varmistaa, että kalastusalasta tulee pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattava julkisesta tuesta riippumatta. [tark. 232]

(5 c)  Monivuotisten suunnitelmien olisi oltava tärkein väline sen varmistamiseksi, että vuoteen 2015 mennessä kalastuskuolevuus saatetaan tasolle, joka mahdollistaa kalakantojen elpymisen vuoteen 2020 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa suuremmaksi ja jonka pitäisi mahdollistaa kaikkien elvytettyjen kantojen pitäminen tällä tasolla. Ainoastaan selvällä ja velvoittavalla sitoutumisella näihin päivämääriin voidaan varmistaa, että välittömiin toimiin ryhdytään ja että elvytystoimet eivät enää viivästy. Sellaisten kantojen osalta, joille ei ole vielä hyväksytty monivuotista suunnitelmaa, on tärkeää varmistaa, että neuvosto noudattaa täysin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita määrittäessään niitä koskevia kalastusmahdollisuuksia. [tark. 7]

(5 d)  Vakaampien olosuhteiden luomiseksi kalastusalalle monivuotisiin suunnitelmiin olisi voitava sisällyttää myös määräyksiä, joilla rajoitetaan elvytettyjen kantojen suurimpien sallittujen saaliiden vuosittaisia vaihteluja. Näiden vaihtelujen tarkat rajat olisi määritettävä monivuotisissa suunnitelmissa. [tark. 8]

(5 e)  Sekakalastuksen kestävään enimmäistuottoon liittyvissä hoitopäätöksissä olisi otettava huomioon se, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja siten, että niistä saadaan samanaikaisesti kestävä enimmäistuotto, jos tutkimustieto osoittaa, että käytettyjen pyydysten valikoivuutta lisäämällä on erittäin vaikea välttää kalastustoiminnan lopettamisen aiheuttavia kalalajeja. Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalastuskomitealta olisi pyydettävä asianmukaisia kalastuskuolevuuden tasoja tällaisissa olosuhteissa koskevia neuvoja. [tark. 9]

(5 f)  Jos kalastusmahdollisuuksia on vähennettävä merkittävästi siirtymäkauden aikana kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi, unionin ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toteutetaan asianmukaisia sosiaalisia ja rahoituksellisia toimia, jotta koko tuotantoketjussa säilyy tarpeeksi yrityksiä tasapainon saavuttamiseksi kalastuslaivaston kapasiteetin ja käytettävissä olevien resurssien välillä samalla, kun saavutetaan kestävä enimmäistuotto. [tark. 10]

(6)  Kalastusta koskevat tavoitteet on vahvistettu luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta 2011–2020 tehdyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten kokouksen päätöksessä(8) , ja yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi varmistettava yhtenevyys Eurooppa-neuvoston hyväksymien biodiversiteettitavoitteiden(9) ja komission tiedonannossa 'Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020'(10) asetettujen tavoitteiden kanssa, erityisesti jotta kestävä enimmäistuotto toteutuisi vuoteen 2015 mennessä.

(7)  Meren elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen olisi perustuttava aina ennalta varautuvaan lähestymistapaan, joka on johdettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitusta ennalta varautumisen periaatteesta, ja olisi otettava huomioon käytettävissä olevat tutkimustiedot . [tark. 12]

(8)  Yhteisen kalastuspolitiikan olisi edistettävä meriympäristön suojelua, kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien kestävää hoitoa ja erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista viimeistään vuoteen 2020 mennessä, kuten yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY(11) (meristrategiadirektiivi) 1 artiklan 1 kohdassa säädetään. [tark. 13]

(8 a)  Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi myös tuettava ravintoarvoltaan korkeiden elintarvikkeiden toimittamista unionin markkinoille, sisämarkkinoiden elintarvikeriippuvuuden vähentämistä sekä suorien ja välillisten työpaikkojen luomista ja rannikkoalueiden talouskehitystä. [tark. 14]

(9)  Kalastuksenhoidossa on tarpeen ottaa käyttöön ekosysteemilähtöinen toimintatapa sen varmistamiseksi , kalastustoiminnan ympäristövaikutuksia että ihmisen toiminnalla on mahdollisimman vähäinen vaikutus meriekosysteemiin ja että vältetään, minimoidaan ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan tahattomat saaliit ja saavutetaan vähitellen tilanne, jossa kaikki rajoitettava ja tahattomat saaliit olisi saatava mahdollisimman pieniksi ja vähitellen lopetettua kokonaan puretaan . [tark. 15]

(10)  On tärkeää, että yhteisen kalastuspolitiikan hallinnointi perustuu hyvän hallinnan periaatteisiin. Kyseisiin periaatteisiin kuuluvat parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon perustuva päätöksenteko, sidosryhmien laaja osallistuminen sekä pitkän aikavälin näkökulma. Yhteisen kalastuspolitiikan hallinnoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää, että unionin tason sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason vastuut on määritelty selkeästi ja että yhteinen kalastuspolitiikka ja unionin muiden politiikkojen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet sopivat yhteen ja ovat keskenään johdonmukaisia.

(11)  Yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi tarvittaessa otettava kaikilta osin huomioon eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat.

(12)  Yhteinen kalastuspolitiikka olisi pantava täytäntöön tavalla, joka on yleisesti johdonmukainen muiden unionin politiikkojen kanssa ja joka ottaa erityisesti huomioon vuorovaikutuksen yhdennetyn meripolitiikan (12) alaan kuuluvien muiden meripolitiikan alojen kanssa, ja olisi tunnustettava, että kaikki Euroopan meriä ja valtameriä koskevat asiat kytkeytyvät toisiinsa, merten aluesuunnittelu mukaan luettuna. Olisi varmistettava, että eri alojen politiikkoja hallinnoidaan johdonmukaisesti ja yhtenäisesti Itämeren, Pohjanmeren, Kelttienmeren, Biskajanlahden ja Iberian niemimaan rannikon sekä Välimeren ja Mustanmeren alueilla. [tark. 17]

(13)  Unionin kalastusaluksilla olisi oltava yhtäläinen pääsy yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen piiriin kuuluville unionin vesille ja yhtäläinen oikeus hyödyntää kyseisten sääntöjen piiriin kuuluvia luonnonvaroja.

(14)  Nykyisin voimassa olevat säännöt, joilla evätään mahdollisuus luonnonvarojen hyödyntämiseen 12 meripeninkulman alueella jäsenvaltioista, ovat toimineet tyydyttävästi ja edistäneet luonnonvarojen säilymistä rajoittaessaan kalastusta unionin vesialueiden herkimmillä osilla. Kyseisten sääntöjen ansiosta on myös säilynyt perinteinen kalastustoiminta, jonka varassa tiettyjen rannikkoyhteisöjen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys hyvin suuressa määrin on. Sen vuoksi sääntöjen soveltamista olisi jatkettava, ja sääntöjä olisi mahdollisuuksien mukaan vahvistettava etuoikeutettujen kalastusmahdollisuuksien antamiseksi pienimuotoista kalastusta harjoittaville ja rannikkoalueiden kalastajille . [tark. 18]

(14 a)  Pienimuotoisen kalastuksen määritelmää olisi laajennettava siten, että siinä otetaan huomioon alusten koon lisäksi useita eri tekijöitä, muun muassa vallitsevat sääolot, käytettyjen kalastusmenetelmien vaikutus meriekosysteemiin, merelläoloaika ja luonnonvaroja hyödyntävän taloudellisen yksikön ominaispiirteet. Kalastuksesta riippuvaisten pienten rannikkomeren saarten asema olisi tunnustettava, ja niitä olisi tuettava sekä rahoituksellisesti että myöntämällä lisäresursseja, jotta mahdollistetaan niiden selviytyminen ja hyvinvointi tulevaisuudessa. [tark. 19]

(15)  Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten ympärillä olevien meren elollisten luonnonvarojen erityistä suojelua olisi jatkettava, sillä kyseiset luonnonvarat edistävät saarten paikallistalouden säilymistä saarten rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen kannalta. Tästä syystä kyseisillä vesialueilla olisi pidettävä voimassa tiettyjä kalastustoimia koskevat rajoitukset, joita sovelletaan Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten satamissa rekisteröityihin aluksiin.

(16)  Meren elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen tavoite saavutetaan paremmin soveltamalla kalastuksenhoitoon monen vuoden päähän ulottuvaa lähestymistapaa, jonka tärkeimpänä piirteenä on . Tätä varten jäsenvaltioiden olisi tiiviissä yhteistyössä viranomaisten ja neuvoa-antavien toimikuntien kanssa luotava edellytykset kestävyydelle myös paikallistasolla ja laadittava ensisijaisia monivuotisia suunnitelmia , joissa otetaan huomioon eri kalastusten erityispiirteet huomioon ottavien . Tämä voitaisiin toteuttaa yhteisillä alueellisen tason toimilla ja sitovammin päätöksentekomenettelyillä, jotka johtavat monivuotisten suunnitelmien laadinta laatimiseen . [tark. 20]

(17)  Monivuotisissa suunnitelmissa olisi mahdollisuuksien mukaan käsiteltävä monia eri kantoja silloin, kun ne ovat kaikki saman hyödyntämisen kohteena. Monivuotisissa suunnitelmissa olisi vahvistettava perusta kalastusmahdollisuuksien ja määrällisten tavoitteiden määrittämiseksi asianomaisten kantojen kestävää hyödyntämistä ja asianomaisia meriekosysteemejä varten, annettava selvät aikarajat sekä määriteltävä suojamekanismit ennakoimattomien tapahtumien varalta. Monivuotisiin suunnitelmiin olisi myös sovellettava tarkkaan määriteltyjä hoitotavoitteita, jotta tuetaan asianomaisten kalakantojen ja meriekosysteemien kestävää hyödyntämistä. Jos hoitosuunnitelmilla voisi olla sosioekonomisia vaikutuksia asianomaisiin alueisiin, nämä suunnitelmat olisi hyväksyttävä kalastusalan toimijoita, tutkijoita ja institutionaalisia kumppaneita kuullen. [tark. 21]

(18)  Nykyisin suurina määrinä esiintyvien tahattomien saaliiden vähentämiseksi ja kalojen poisheittämisten vähentämiseksi ja lopettamiseksi vähitellen kokonaan tarvitaan toimenpiteitä. Tahattomat saaliit ja Aiemmalla lainsäädännöllä kalastajat on valitettavasti usein pakotettu heittämään pois arvokkaita kalavaroja. Poisheitetyt määrät muodostavat näet merkittävän jäte-erän ja vaikuttavat kielteisellä tavalla meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen ja meriekosysteemeihin sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. Olisi vahvistettava velvoite purkaa aluksesta kaikki unionin vesillä tai unionin kalastusalusten toimesta toteutettujen kalastustoimien aikana pyydetyt hoidettujen kantojen saaliit, ja otettava se käyttöön asteittain. Etusijalle olisi asetettava sellaisten toimenpiteiden ja kannustimien kehittäminen, edistäminen ja suosiminen, joilla pyritään alun alkaen välttämään tahattomia saaliita. [tark. 22]

(18 a)   Velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit olisi otettava käyttöön kalastuskohtaisesti. Kalastajien olisi annettava jatkaa sellaisten lajien poisheittämistä, joilla on uusimpien tieteellisten tietojen mukaan korkea eloonjäämisaste, kun ne lasketaan mereen tietylle kalastukselle määritetyin ehdoin. [tark. 23]

(18 b)   Jotta velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit olisi toteutettavissa ja jotta voitaisiin lieventää saaliin vuosittaisen koostumuksen vaihtelun vaikutuksia, jäsenvaltioiden olisi sallittava siirtää kiintiöitä vuodelta toiselle tiettyyn prosenttimäärään asti. [tark. 24]

(19)  Tahattomien saaliiden purkamisesta ei saisi koitua toimijalle täyttä taloudellista hyötyä. Säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliita purettaessa saaliiden määränpäälle olisi asetettava rajoituksia eikä saalista saisi myydä ihmisravinnoksi. Kunkin jäsenvaltion olisi voitava päättää, haluaako se sallia purettujen saaliiden vapaan jakelun avustus- tai hyväntekeväisyystarkoituksiin. [tark. 25]

(20)  Kantojen säilymisen turvaamiseksi ja laivastojen ja kalastusten mukauttamiseksi olisi tiettyjen teknisten toimenpiteiden yhteydessä asetettava selkeät tavoitteet ja hallintatasot olisi räätälöitävä hoitovaatimusten mukaisiksi . [tark. 26]

(21)  Kannoilla, joille ei ole vahvistettu monivuotista suunnitelmaa, kestävän enimmäistuoton mahdollistava hyödyntämisintensiteetti olisi varmistettava asettamalla saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajoituksia. Jos saatavilla ei ole riittävästi tietoja, kalastusta olisi hoidettava käyttämällä muuttujia koskevia vaatimuksia. [tark. 27]

(21 a)  Unionin olisi lisättävä toimiaan, jotta saavutettaisiin tehokas kansainvälinen yhteistyö ja kalakantojen hoito merillä, jotka rajoittuvat sekä jäsenvaltioihin että kolmansiin maihin, mahdollistamalla tarvittaessa alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen perustaminen kyseisillä alueilla. Unionin olisi erityisesti edistettävä alueellisen kalastusjärjestön perustamista Mustallemerelle. [tark. 28]

(22)  Kun otetaan huomioon kalastusalan epävarma taloudellinen tilanne osalla kalastusalaa ja tiettyjen rannikkoyhteisöjen riippuvuus kalastuksesta, on tarpeen varmistaa kalastustoiminnan suhteellinen vakaus jakamalla kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken kalakannoista kullekin jäsenvaltiolle kuuluvan ennakoitavissa olevan osuuden perusteella. [tark. 29]

(23)  Tilanteessa, jossa kantojen biologinen tilanne muuttuu nopeasti, tällaisen kalastustoimien suhteellisen vakauden odotetaan turvaavan erityistarpeet sellaisilla alueilla, joilla paikalliset yhteisöt ovat erityisen riippuvaisia kalastuksesta ja sen liitännäistoiminnoista, siten kuin neuvosto on päättänyt tietyistä yhteisön 200 meripeninkulman kalastusvyöhykkeen 1 päivänä tammikuuta 1977 voimaan tulevaan perustamiseen liittyvistä ulkoisista näkökohdista 3 päivänä marraskuuta 1976 antamassaan päätöslauselmassa(13) ja erityisesti sen liitteessä VII. Juuri näin olisi sen vuoksi ymmärrettävä tavoitteena oleva suhteellisen vakauden käsite.

(24)  Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus esittää perusteltuja pyyntöjä komissiolle, jotta tämä laatisi yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa sellaisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot katsovat tarvittavan luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/147/EY(14) 4 artiklan mukaisiin erityissuojelualueisiin, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(15) 6 artiklan mukaisiin erityisten suojelutoimien alueisiin sekä direktiivin 2008/56/EY 13 artiklan 4 kohdan mukaisiin suojeltuihin merialueisiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi.

(25)  Komission olisi neuvoa-antavia toimikuntia ja asianomaisisa jäsenvaltioita kuultuaan voitava toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä, jos ilmenee sellaisia meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen tai meren ekosysteemiin kohdistuvia kalastustoiminnasta johtuvia vakavia uhkia, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa. Nämä toimenpiteet olisi vahvistettava tietyssä aikataulussa, ja niiden olisi oltava käytössä tietyn ajan. [tark. 30]

(26)  Yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioiden olisi asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien ja sidosryhmien näkemykset asianmukaisesti huomioon otettuaan voitava toteuttaa säilyttämistoimia ja teknisiä toimenpiteitä, jotta politiikalla voitaisiin käsitellä nykyistä paremmin eri merialueiden ja yksittäisten kalastusten todellisia tilanteita ja erityispiirteitä ja jotta politiikan noudattamista saataisiin tehostettua. [tark. 31]

(26 a)  Jäsenvaltioita olisi kannustettava yhteistyöhön toistensa kanssa alueelliselta pohjalta. [tark. 32]

(27)  Jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa oman 12 meripeninkulman vyöhykkeensä sisällä kaikkiin unionin kalastusaluksiin sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä edellyttäen, että kun toimenpiteitä sovelletaan toisten jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, ne ovat syrjimättömiä ja niistä on edeltäkäsin kuultu muita jäsenvaltioita, joita asia koskee, eikä unioni ole toteuttanut kyseisellä 12 meripeninkulman alueella erityisesti säilyttämiseen ja kalastuksenhoitoon liittyviä toimenpiteitä.

(28)  Jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa unionin vesillä olevien kantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joita sovelletaan ainoastaan niiden lipun alla purjehtiviin unionin kalastusaluksiin.

(28 a)   Kalastusoikeuden olisi perustuttava avoimiin ja puolueettomiin ympäristökriteereihin ja sosiaalisiin kriteereihin keinona edistää vastuullista kalastusta, millä varmistettaisiin ympäristöä vähiten vahingoittavalla tavalla kalastavien ja yhteiskunnalle suurinta etua tarjoavien toimijoiden tukeminen. [tark. 234]

(29)  Useimpien yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti hoidettujen kantojen osalta olisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 otettava käyttöön siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin vähintään 12 metrin pituisiin aluksiin sekä kaikkiin muihin vedettävillä pyydyksillä kalastaviin aluksiin. Jäsenvaltiot voivat jättää siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän ulkopuolelle sellaiset alle 12 metrin pituiset alukset, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä. Tällaisen järjestelmän odotetaan kannustavan kalastusalaa pienentämään laivastojen kokoa sekä parantavan taloudellista tulosta samalla, kun luodaan oikeudellisesti varma jäsenvaltion vuotuisia kalastusmahdollisuuksia koskeva yksinomainen siirrettävä kalastusoikeus. Koska meren elolliset luonnonvarat ovat yhteinen hyödyke, siirrettävillä kalastusoikeuksilla vain vahvistettaisiin käyttöoikeus jäsenvaltion osuuteen vuotuisista kalastusmahdollisuuksista ja ne voitaisiin peruuttaa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. [tark. 33]

(29 a)  Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kullekin jäsenvaltioille olisi jätettävä mahdollisuus valita sille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien jakotapa, eikä unionin tasolla olisi asetettava pakollista jakojärjestelmää. Tällä tavoin jäsenvaltioilla on vapaus vahvistaa siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä tai olla vahvistamatta tällaista järjestelmää. [tark. 37]

(30)  Kalastusoikeuksia olisi voitava siirtää ja vuokrata, jotta kalastusmahdollisuuksien hallinnointia saataisiin hajautettua kalastusalalle ja voitaisiin varmistaa, ettei elinkeinosta luopuvien kalastajien tarvitse turvautua julkiseen taloudelliseen tukeen yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa. [tark. 35]

(31)  Joidenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteiden ja sosioekonomisen haavoittuvuuden vuoksi on perusteltua rajoittaa siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva pakollinen järjestelmä suuriin aluksiin. Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää olisi sovellettava kantoihin, joiden osalta on myönnetty kalastusmahdollisuuksia. [tark. 36]

(31 a)  Komission olisi arvioitava laivastoja saadakseen luotettavia tuloksia ja tarkkoja tietoja ylikapasiteetin suuruudesta unionissa, sillä näin se voisi ehdottaa asianmukaisia ja kohdennettuja toimenpiteitä ylikapasiteetin vähentämiseksi. [tark. 34]

(31 b)  Laivastojen rekisterien arvioimiseksi ja kapasiteettien ylärajojen tarkastamiseksi olisi perustettava sitova järjestelmä, jotta varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat niille asetettuja ylärajoja, ja lujitetaan kalastuksenvalvontajärjestelmää kalastuskapasiteetin mukauttamiseksi hyödynnettävissä oleviin luonnonvaroihin. [tark. 38]

(32)  Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmään kuulumattomien unionin alusten yhteydessä voidaan toteuttaa Joissakin tapauksissa jäsenvaltioiden on edelleen toteutettava erityistoimenpiteitä unionin kalastusalusten lukumäärän kalastuskapasiteettinsa mukauttamiseksi hyödynnettävissä olevien luonnonvarojen määrään. Toimenpiteillä Tästä syystä olisi määrättävä laivaston kapasiteetin ehdoton yläraja ja vahvistettava käytöstä poistoja varten Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävään rahoitukseen liittyvät kansalliset lisäys-/poistojärjestelmät arvioitava kunkin kannan ja vesialueen kapasiteetti unionissa . Tämän arvion olisi perustuttava yhteisiin suuntaviivoihin. Kunkin jäsenvaltion olisi voitava valita toimenpiteet ja välineet, jotka se haluaa hyväksyä liiallisen kalastuskapasiteetin vähentämiseksi . [tark. 39]

(33)  Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava vähimmäistiedot oman lippunsa alla purjehtivien unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta. Kyseiset tiedot olisi saatettava komission käyttöön jäsenvaltioiden laivastojen koon seurantaa varten.

(34)  Parhaaseen käytettävissä olevaan Täydelliseen tai tarkkaan tutkimustietoon perustuvaan kalastuksenhoitoon tarvitaan yhdenmukaistettuja, luotettavia ja tarkkoja tietokokonaisuuksia. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä tietoa laivastoista ja niiden kalastustoiminnasta, erityisesti biologista tietoa kalasaaliista, poisheitetyt saaliit mukaan luettuina, sekä selvityksiä kalakannoista ja meriekosysteemiin kalastustoiminnan vuoksi mahdollisesti kohdistuvista ympäristövaikutuksista. Komission olisi parannettava tarvittavia edellytyksiä tiedon yhdenmukaistamiselle luonnonvarojen ekosysteemilähtöisen tulkinnan edistämiseksi. [tark. 40]

(35)  Olisi myös kerättävä tietoja, jotka helpottavat kaikkien ja kaikenkokoisten kalastus- ja vesiviljelyaloilla ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen parissa toimivien yritysten sekä kyseisten alojen työllisyyssuuntausten taloudellista arviointia, sekä tietoja tällaisen kehityksen vaikutuksesta kalastusyhteisöihin . [tark. 41]

(36)  Jäsenvaltioiden olisi hallinnoitava kerättyjä tietoja ja saatettava ne tieteellisen tiedon loppukäyttäjien käyttöön unionin monivuotisen ohjelman mukaisesti toimittamalla olennaiset tulokset sidosryhmille . Alueviranomaisten olisi osallistuttava aktiivisemmin tiedonkeruuseen. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä keskenään tiedonkeruun koordinoimiseksi. Tarvittaessa jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiedonkeruuyhteistyötä samalla merialueella toimivien kolmansien maiden kanssa mahdollisuuksien mukaan tätä varten perustetussa aluetason elimessä ottaen huomioon tarpeen noudattaa kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen määräyksiä . [tark. 42]

(37)  Soveltavaa kalataloustutkimusta olisi lisättävä hyväksymällä kalataloutta koskevan tutkimustiedon keruuta ja alan riippumatonta tutkimusta ja innovointia koskevia ohjelmia kansallisella tasolla koordinoidusti muiden jäsenvaltioiden kanssa ja myös käyttäen unionin tutkimus- ja innovointikehykseen sisältyviä välineitä sekä tietojen yhdenmukaistamiseen ja systematisointiin liittyvillä toimilla, joita komission on määrä toteuttaa . [tark. 43]

(38)  Unionin olisi edistettävä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla. Tätä tarkoitusta varten unionin olisi pyrittävä parantamaan alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden saavutuksia kalakantojen säilyttämisen ja kestävän hoidon alalla siten, että edistetään tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa ja sääntöjen parempaa noudattamista, lisätään avoimuutta ja taataan sidosryhmien osallistumista todellinen osallistuminen sekä torjutaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastustoimintaa. [tark. 44]

(39)  Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää kalastusta koskevissa sopimuksissa olisi varmistettava, että unionin kolmansien maiden vesillä harjoittama kalastustoiminta perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon, ja näin varmistettava meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen ja säilyttäminen kestävällä tavalla kunnioittaen samalla YK:n merioikeusyleissopimuksessa tarkoitettua ylijäämää koskevaa periaatetta . Näillä sopimuksilla, jotka takaavat unionille pääsyn vesialueille vastikkeeksi sen antamasta rahoitustuesta, olisi edistettävä laadukkaan tieteellisen tiedon keruujärjestelmän ja laadukkaan hallinnan kehyksen kehittämistä erityisesti tehokkaiden seuranta-, tarkkailu- ja valvontatoimenpiteiden varmistamiseksi. [tark. 45]

(40)  Ihmisoikeuslausekkeen sisällyttäminen kestävää kalastusta koskeviin sopimuksiin olisi toteutettava niin, että noudatetaan kaikilta osin unionin kehitysyhteistyöpolitiikan yleisiä tavoitteita.

(41)  Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa määriteltyjen demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen olisi kuuluttava olennaisena osana kestävää kalastusta koskeviin sopimuksiin, ja sopimuksissa olisi oltava niitä koskeva erityinen ihmisoikeuslauseke.

(41 a)  Kahdenvälisten tai monenvälisten sopimusten nojalla kolmansien maiden vesillä kalastaviin unionin aluksiin kohdistuvan vakavan merirosvousongelman vuoksi ja koska nämä alukset ovat erityisen alttiita merirosvoukselle, olisi tehostettava toimenpiteitä ja operaatioita, joilla näitä aluksia suojellaan. [tark. 46]

(42)  Vesiviljelyalan olisi osallistuttava kestävällä tavalla ruoantuotantopotentiaalin säilyttämiseen koko unionissa, jotta Euroopan kansalaisille voitaisiin taata elintarviketurva, myös elintarvikkeiden saatavuus, sekä kasvu ja työllisyys pitkällä aikavälillä ja auttaa tyydyttämään vesieliöistä saatavien elintarvikkeiden kasvavaa kysyntää maailmassa. [tark. 47]

(43)  Vuonna 2009 hyväksytyssä Euroopan vesiviljelyn kestävää kehittämistä koskevassa komission strategiassa(16) , joka sai myönteisen vastaanoton sekä neuvostolta että Euroopan parlamentilta, todettiin, että vesiviljelylle on luotava tasavertaiset toimintaedellytykset perustaksi alan kestävälle kehittämiselle.

(44)  Yhteisen kalastuspolitiikan olisi annettava panoksensa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan EU 2020 -strategiaan(17) ja autettava saavuttamaan siinä asetetut tavoitteet.

(45)  Vesiviljelytoiminnan edellytykset vaihtelevat unionissa yli kansallisten rajojen, myös toimijoille myönnettävien lupien suhteen, ja kansallisia strategiasuunnitelmia varten olisi vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantamiseksi laadittava unionin strategiset suuntaviivat, jotka tukevat alan kehittämistä ja innovointia ja kannustavat taloudelliseen toimintaan, monipuolistamiseen ja elämän laadun parantamiseen rannikko- ja maaseutualueilla sekä edistävät järjestelyjä, joissa jäsenvaltiot voivat kansallisten toimenpiteiden avoimen koordinointimenetelmän avulla vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä yritysturvallisuudesta, pääsystä unionin vesille ja muille alueille ja lupamenettelyjen hallinnon yksinkertaistamisesta.

(46)  Vesiviljelylle tarvitaan alan erityisluonteen vuoksi neuvoa-antava toimikunta, jotta alan sidosryhmiä voidaan kuulla unionin politiikkojen sellaisista osista, jotka ehkä vaikuttavat vesiviljelyyn.

(46 a)  Syrjäisimpien alueiden erityispiirteiden ja erityisesti niiden maantieteellisen etäisyyden vuoksi ja koska kalatalous on tärkeää niiden talouksille, olisi perustettava syrjäisimpien alueiden neuvoa-antava toimikunta, joka jakaantuu kolmeen osaan merialueiden mukaisesti: Länsi-Atlantti, Itä-Atlantti ja Intian valtameri. Tämän neuvoa-antavan toimikunnan yhtenä tavoitteena olisi oltava laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen maailmanlaajuinen torjunta. [tark. 48]

(47)  On tarpeen parantaa unionin kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukykyä ja vaatia yksinkertaistamista alan tuotanto- ja kaupanpitämistoimien hallinnoinnin tehostamiseksi. Tässä yhteydessä on tarpeen varmistaa, että kauppa kolmansien maiden kanssa on vastavuorista niin, että unionin markkinoilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet paitsi kalastuksen kestävyyden myös terveystarkastusten osalta ; kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisen markkinajärjestelyn olisi taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille unionissa kaupan pidettäville kalastus- ja vesiviljelytuotteille, olivatpa nämä tuotteet peräisin unionista tai kolmansista maista , luotava kuluttajille mahdollisuus tehdä nykyistä paremmin tietoon ja jäljitettävyyteen perustuvia valintoja ja tuettava vastuullista kuluttamista sekä parannettava taloudellista tietoa ja ymmärrystä unionin markkinoista koko toimitusketjun osalta.Tämän asetuksen yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan osaan olisi sisällytettävä säännöksiä, joiden mukaan kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuonnissa on noudatettava kansainvälisesti tunnustettuja sosiaali- ja ympäristöalan normeja. [tark. 49]

(48)  Yhteinen markkinajärjestely olisi pantava täytäntöön unionin kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti Maailman kauppajärjestön määräyksiä, vastaavalla tavalla. Yhteisen kalastuspolitiikan onnistumiseen tarvitaan tehokas valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä, joka kattaa myös laittomien, ilmoittamattomien ja sääntelemättömien kalastustoimien torjunnan. Näin ollen tämän alan nykyinen lainsäädäntö olisi pantava tehokkaasti täytäntöön ja valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä olisi luotava sellaiseksi, että unioni pystyy sen avulla täyttämään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen vaatimukset. [tark. 50]

(49)  Unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän yhteydessä olisi pyrittävä lisäämään nykyaikaisten ja tehokkaiden tekniikoiden käyttöä. Jäsenvaltioilla tai komissiolla olisi oltava mahdollisuus toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tiedonhallintajärjestelmiin liittyviä pilottihankkeita. [tark. 51]

(50)  Jotta voitaisiin varmistaa asianomaisten toimijoiden osallisuus unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmässä, jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että niiden lipun alla purjehtivien vähintään 12 metrin pituisten unionin alusten kalastuslisenssien haltijat toimijat osallistuvat suhteellisella osuudella järjestelmän toimintakustannuksiin . [tark. 196]

(51)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita, kun otetaan huomioon kalastusalan kehittämisessä ja hallinnoimisessa ilmenneet ongelmat ja jäsenvaltioiden rajalliset taloudelliset resurssit. Kyseisten tavoitteiden saavuttamista varten olisi sen vuoksi myönnettävä unionin monivuotista rahoitustukea kohdennetusti yhteisen kalastuspolitiikan painopisteisiin ja mukautettuna kalastusalan erityispiirteisiin yksittäisissä jäsenvaltioissa . [tark. 52]

(51 a)   Unionin rahoitustuella olisi edistettävä julkisten hyödykkeiden ja palvelujen kehittämistä kalastusalalla ja erityisesti tuettava valvonta- ja seurantatoimenpiteitä, tietojen keruuta, tutkimusta ja sellaisten toimien kehittämistä, joilla pyritään varmistamaan terve meriekosysteemi. [tark. 245]

(52)  Unionin rahoitustuen saamisen ehtona olisi oltava, että sekä jäsenvaltiot että toimijat, myös alusten omistajat, noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Niinpä rahoitustuen maksu olisi keskeytettävä tai sitä olisi lykättävä tai siihen olisi tehtävä oikaisuja tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä tai toimijat rikkovat kyseisiä sääntöjä vakavasti. [tark. 53]

(53)  Alan sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu on osoittautunut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeäksi. Kun otetaan huomioon unionin vesialueiden moninaiset olosuhteet ja yhteisen kalastuspolitiikan kasvanut alueellistaminen, on tärkeää, että politiikassa voidaan käyttää neuvoa-antavien toimikuntien välityksellä hyödyksi alan kaikkien sidosryhmien tiedot ja kokemukset erityisesti monivuotisten suunnitelmien laatimisessa . [tark. 54]

(54)  Näyttää aiheelliselta, että komissiolle siirretään delegointisäädöksillä valta Kun otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden, vesiviljelyn ja sisävesikalastuksen, markkinoiden ja Mustanmeren erityispiirteet, on asianmukaista perustaa uusi neuvoa-antava toimikunta ja muuttaa nykyisten toimikuntien toimivalta-aluetta ottaen erityisesti huomioon Mustanmeren erityisluonne niitä jokaista varten . [tark. 55]

(55)  Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiäellaisten kalastukseen liittyvien toimenpiteiden täsmentämiseksi , jotka koskevat erityissuojelualueilla harjoitettavan kalastustoiminnan vaikutusten lieventämistä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvan vakavan uhan vähentämistä , mikäli erittäin kiireelliset syyt sitä edellyttävät, kaikkien saaliiden purkamista koskevan velvoitteen mukauttamista unionin kansainvälisiin velvoitteisiin, yksipuolisia säilyttämistoimia monivuotisten suunnitelmien yhteydessä tai teknisiä toimenpiteitä, laivaston kapasiteetin ylärajojen laskemista uudelleen , unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta ilmoitettavien tietojen määrittelyä, uusia valvontatekniikoita ja tiedonhallintajärjestelmiä koskevien pilottihankkeiden toteutukseen sovellettavia sääntöjä liitteeseen III neuvoa-antavien toimikuntien toimivalta-alueiden muuttumisen sekä neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanoa ja toimintaa. [tark. 56]

(56)  On erityisen tärkeää, että komissio delegoituja säädöksiä valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(57)  Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(58)  Jotta voidaan varmistaa kalastuslaivastorekistereitä koskevien tietojen ja kalastuksenhoidossa tarvittavien tietojen siirrolle asetettujen teknisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(18) mukaisesti.

(59)  Yhteisen kalastuspolitiikan perustavoitteen saavuttamiseksi eli kalastus- ja vesiviljelyalan pitkäaikaisten kestävien ympäristöä koskevien, taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten turvaamiseksi ja elintarvikkeiden saatavuuden lisäämiseksi on tarpeen ja aiheellista vahvistaa säännöt meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä varten ja säännöt, joilla varmistetaan unionin kalastusalan ja simpukanviljelyalan taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys, sekä myöntää tapauksen mukaan riittävä rahoitus . [tark. 57]

(60)  Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(61)  Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamisesta yhteisen kalastuspolitiikan alalla 19 päivänä heinäkuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/585/EY(19) olisi kumottava tämän asetuksen vastaavien sääntöjen tullessa voimaan.

(62)  Kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta 25 päivänä helmikuuta 2008 annettu asetus (EY) N:o 199/2008 (20) olisi kumottava, mutta sitä olisi sovellettava edelleen tietojen keruuta ja hallinnointia koskeviin, vuosiksi 2011–2013 hyväksyttyihin kansallisiin ohjelmiin. [tark. 58]

(63)  Tarvittavien muutosten määrän ja suuren merkityksen vuoksi neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.  Yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvat

   a) meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen, ja tällaisia luonnonvaroja hyödyntävän kalastuksen kestävä hyödyntäminen ja hoito; ja hyödyntäminen; sekä
   b) makean veden elolliset luonnonvarat, vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen yhteistä kalastuspolitiikkaa tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden, rakennetoimenpiteiden ja laivaston kapasiteetin hallinnan osalta. ;
   b a) kalastustoimien sosiaalinen ja taloudellinen elinkelpoisuus, työllisyyden edistäminen rannikkoyhteisöissä ja rannikkoyhteisöjen kehittäminen sekä pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn erityisongelmat. [tark. 59]

2.  Yhteistä kalastuspolitiikkaa sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, jos sitä harjoitetaan/harjoittavat

   (a) jäsenvaltioiden alueella; tai
   (b) unionin vesialueilla, myös jos on kyse kolmannen maan lipun alla purjehtivista ja kolmannessa maassa rekisteröidyistä kalastusaluksista; tai
   (c) unionin kalastusalukset unionin vesialueiden ulkopuolella; tai
   (d) jäsenvaltioiden kansalaiset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta.

2 artikla

Yleiset tavoitteet

1.  Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava varmistetaan , että kalastus- ja vesiviljelytoimet luovat edellytyksiä ympäristön, talouden ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä ja sosiaalisten näkökohtien pitkän aikavälin kestävyydelle ja niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa ja että ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta ja virkistyskalastusmahdollisuuksia ja mahdollistavat jalostusteollisuuden ja maalla toteutettavan suoraan kalastustoimintaan liittyvän toiminnan sekä kuluttajien ja tuottajien etujen huomioon ottamisen .

2.  Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja politiikalla pyritään varmistamaan varmistetaan , että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan vuoteen 2015 mennessä kalastuskuolevuus asetetaan tasolle, joka mahdollistaa kalakantojen elpymisen vuoteen 2020 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina mahdollistavaa tasoa suuremmaksi ja jonka pitäisi mahdollistaa kaikkien elvytettyjen kantojen pitäminen tällä tasolla .

3.  Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi kalastus ja vesiviljely auttavat osaltaan rajoittamaan ihmisen toiminnan vaikutuksia meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia saataisiin rajoitettua eivätkä edistä merellisen ympäristön huonontumista ja että ne mukautetaan tehokkaasti yksittäisiin kalastuksiin ja alueisiin .

3 a.  Yhteisellä kalastuspolitiikalla edistetään rannikkoyhteisöjen kestävää kehitystä ja niiden hyvinvointia sekä kalastusalan toimijoiden työllisyyttä, työoloja ja turvallisuutta.

4.  Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisällytetään Yhteisen kalastuspolitiikan on oltava yhdenmukaista unionin ympäristölainsäädännön vaatimukset sekä unionin muiden politiikkojen kanssa .

4 a.  Yhteisellä kalastuspolitiikalla varmistetaan, että laivastojen kalastuskapasiteetti vastaa 2 kohdan mukaisia hyödyntämistasoja.

4 b.  Yhteisellä kalastuspolitiikalla edistetään kattavien ja luotettavien tieteellisten tietojen keruuta. [tark. 60]

3 artikla

Erityiset tavoitteet

Edellä 2 artiklassa asetettujen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään erityisesti

   a) ehkäisemään, minimoimaan ja mahdollisuuksien mukaan lopettamaan kaupallisten kantojen tahattomat saaliit ja varmistamaan vähitellen, että kyseisten kantojen kaikki saaliit puretaan aluksesta ;
   a a) varmistamaan, että pyydettävien ja säänneltyjen kantojen kaikki saaliit puretaan aluksesta ja että otetaan huomioon parhaat tieteelliset tiedot ja vältetään uusien markkinoiden luominen tai nykyisten markkinoiden laajentaminen;
   b) luomaan edellytykset tehokkaille, ekologisesti kestäville kalastustoimille taloudellisesti kannattavan ja kilpailukykyisen kalastusalan puitteissa unionissa kalastusalan taloudellisen kannattavuuden ja kilpailukyvyn palauttamiseksi sekä varmistamaan oikeudenmukaiset olosuhteet sisämarkkinoilla ;
   c) edistämään unionin vesiviljelytoiminnan kehittämistä elintarviketurvan ja työllisyyden varmistamiseksi ja siihen liittyvää teollisuutta ja varmistamaan, että se on ekologisesti kestävää ja edistää elintarviketurvaa ja työllisyyttä rannikko- ja maaseutualueilla;
   d) edistämään meren luonnonvarojen tasapuolista jakamista, jotta voidaan edistää kohtuullisen elintason toteutumista kalastustoiminnasta riippuvaisille;
   e) ottamaan huomioon kuluttajien edut;
   f) varmistamaan järjestelmällinen, yhdenmukaistettu, säännöllinen ja yhdenmukaistettu luotettava tietojen keruu ja avoin tietojen hallinnointi ja käsittelemään ongelmia, joita aiheutuu kantojen hoidosta puutteellisten tietojen perusteella . ;
   f a) edistämään pienimuotoista rannikkokalastusta.
   f b) edistämään ympäristön hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä, kuten direktiivin 2008/56/EY 1 artiklan 1 kohdassa säädetään; [tark. 61 ja 235]

4 artikla

Hyvän hallinnan periaatteet

Yhteistä kalastuspolitiikkaa ohjaavat seuraavat Yhteisessä kalastuspolitiikassa noudatetaan seuraavia hyvän hallinnan periaatteet periaatteita :

   a) vastuiden selkeä määrittely sekä unionin tasolla että alueellisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kunnioittaen kunkin jäsenvaltion perustuslaillisia menettelyjä ;
   a a) tarve omaksua hajautettu ja alueellinen lähestymistapa kalastuksenhoitoon;
   b) toimenpiteiden vahvistaminen parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaisesti;
   c) pitkän aikavälin näkökulma;
   c a) hallintokustannusten vähentäminen;
   d) alan toimijoiden laaja , erityisesti neuvoa-antavien toimikuntien ja työmarkkinaosapuolten, tarkoituksenmukainen osallistuminen toimenpiteiden kaikkiin vaiheisiin, suunnittelusta täytäntöönpanoon, jolloin varmistetaan alueellisten erityispiirteiden säilyminen alueellisen lähestymistavan avulla ;
   e) lippuvaltion ensisijainen vastuu;
   f) johdonmukaisuus yhdennettyyn meripolitiikkaan sekä unionin muihin politiikkoihin nähden;
   f a) tarve toteuttaa ympäristövaikutusten arviointi ja strateginen arviointi;
   f b) yhteisen kalastuspolitiikan sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden johdonmukaisuus niin, että unionissa sovellettuja vaatimuksia ja valvontamekanismeja sovelletaan soveltuvin osin myös ulkoisesti;
   f c) avoin tietojen käsittely ja päätöksenteko noudattaen tiedon saantia, kansalaisten osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomitean yleissopimusta (” Århusin yleissopimus”), joka on hyväksytty unionin puolesta neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (21) . [tark. 62 ja 220]

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

   1) 'unionin vesillä' jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita ja merenpohjaa , lukuun ottamatta niitä, jotka sijaitsevat lähellä perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä mainittuja alueita , [tark. 63]
   2) 'meren elollisilla luonnonvaroilla' käytettävissä ja saavutettavissa olevia merivedessä eläviä lajeja, myös anadromisia ja katadromisia lajeja, niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,
   3) 'makean veden elollisilla luonnonvaroilla' käytettävissä ja saavutettavissa olevia makeassa vedessä eläviä lajeja,
   4) 'kalastusaluksella' aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista kalastusta varten,
   5) 'unionin kalastusaluksella' jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta,
   5 a) 'kalastajalla' henkilöä, jonka jäsenvaltio katsoo harjoittavan ammattikalastusta kalastusta harjoittavalla kalastusaluksella tai jonka jäsenvaltio katsoo harjoittavan meren eliöiden ammattimaista pyyntiä ilman alusta, [tark. 64]
   5 b) 'kalastusaluksen lisäämisellä' kalastusaluksen rekisteröimistä jäsenvaltion kalastusalusrekisteriin, [tark. 65]
   6) 'kestävällä enimmäistuotolla' suurinta saalista teoreettista tasapainon säilyttävää tuottoa , joka kalakannasta kannasta (keskimäärin) voidaan pyytää määräämättömän ajan jatkuvasti nykyisissä (keskimääräisissä) ympäristöolosuhteissa vaikuttamatta merkittävästi lisääntymisprosessiin , [tark. 66]
   6 a) 'pyydettävällä lajilla' lajia, joka on kalastuspaineen tai hyödyntämisen kohteena, mukaan lukien lajit, joita ei pureta aluksesta mutta joita saadaan sivusaaliina tai joihin kalastus vaikuttaa, [tark. 67]
   7) 'kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla' kalakantoja koskevan YK:n sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua toimintamallia, jossa riittävien tieteellisten tietojen puuttumisen perusteella ei voida lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi, [tark. 68]
   8) 'kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisellä lähestymistavalla' toimintamallia, jossa pyritään varmistamaan varmistetaan , että elollisista vesiluonnonvaroista päätöksenteossa otetaan huomioon kalastuksen, ihmisen muun toiminnan ja ympäristötekijöiden vaikutus kohteena oleviin kantoihin ja muihin samaan ekosysteemiin kuuluviin lajeihin tai lajeihin, jotka saadaan suuri hyöty samalla kun kalastustoimista meriekosysteemeihin kohdistuvat suorat ja välilliset vaikutukset pysyvät vähäisinä eivätkä vahingoita saaliiksi yhdessä kohdelajien kanssa tai ovat riippuvaisia kohdelajeista, sekä varmistetaan, että kyseisten ekosysteemien toimintaa, monimuotoisuutta ja eheyttä toimien aiheuttama kokonaispaine pidetään tasolla , joka on sopusoinnussa ympäristön hyvän tilan saavuttamisen kanssa , [tark. 237]
   9) 'kalastuskuolevuudella' jonkin kannan tietyn ajanjakson saaliita osuutena kyseisenä ajanjaksona keskimäärin käytettävissä olevasta tasoa, jolla kalastustoimilla poistetaan lajien biomassaa ja yksilöitä kannasta, [tark. 70]
   9 a) 'kestävän enimmäistuoton mukaisella kalastuskuolevuudella' kalastuskuolevuutta, joka vastaa kestävän enimmäistuoton saavuttamista, [tark. 71]
   10) 'kannalla' tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää, ominaisuuksiltaan erottuvaa meren elollista luonnonvaraa, [tark. 72]
   11) 'saalisrajalla' jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän purettujen saaliiden määrällistä rajoitusta tiettynä ajanjaksona, [tark. 73]
   11 a) 'tahattomilla saaliilla' sellaisten lajien saaliita, jotka ovat säilyttämisen vähimmäisviitekokoa tai aluksesta purkamisen vähimmäiskokoa pienempiä, tai kiellettyjen taikka suojeltujen lajien saaliita tai myyntiin kelpaamattomien lajien saaliita tai sellaisten myyntikelpoisten lajien yksilöitä, jotka eivät täytä teknisistä toimenpiteistä ja valvonta- ja säilyttämistoimenpiteistä annetun unionin kalastuslainsäädännön säännöksissä tarkoitettuja vaatimuksia, [tark. 74]
   12) 'säilyttämisen viitearvoilla' kalakantoja koskevien parametrien (kuten biomassa (B), kutukannan biomassa (SSB) tai kalastuskuolevuus (F) ) arvoja, joita käytetään kalastuksenhoidossa esimerkiksi suhteessa hyväksyttävään biologiseen riskitasoon hyväksyttävän biologisen riskitason tai toivottuun tuotostasoon toivotun tuotostason määrittelyssä , [tark. 75]
   12 a) 'viiteraja-arvoilla' kalakantoja koskevien parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita käytetään kalastuksenhoidossa osoittamaan raja, jonka ylä- tai alapuolella kalastuksenhoito vastaa hoitotavoitetta, kuten hyväksyttävää biologista riskitasoa tai toivottua tuotostasoa, [tark. 76]
   12 b) 'turvallisten biologisten rajojen sisällä olevalla kannalla' kantaa, jonka osalta on erittäin todennäköistä, että kannalle arvioitu kutevan kannan biomassa edellisen vuoden lopussa on korkeampi kuin biomassan viiteraja-arvo (Blim) ja sen edelliselle vuodelle arvioitu kalastuskuolevuus on pienempi kuin kalastuskuolevuuden viiteraja-arvo (Flim), [tark. 77]
   13) 'suojatoimenpiteellä' varotoimenpidettä, jonka tavoitteena on välttää tai estää jonkin ei-toivotun asian tapahtuminen esiintyminen , [tark. 78]
   14) 'teknisellä toimenpiteellä' toimenpidettä, jolla säädellään saaliiden lajikoostumusta ja kokojakaumaa sekä kalastustoiminnan vuoksi ekosysteemien eri osiin tai niiden toimintaan kohdistuvia vaikutuksia määräämällä pyydysten käytön ja ominaisuuksien rakenteen osalta ehtoja ja rajoittamalla asettamalla kalastusalueille pääsyä kalastusalueille koskevia aikaan tai paikkaan liittyviä rajoituksia , [tark. 79]
   14 a) 'tärkeillä kalojen elinympäristöillä' haavoittuvia merielinympäristöjä, joita on suojeltava niiden elintärkeän tehtävän vuoksi kalalajien ekologisten ja biologisten tarpeiden täyttämisessä, myös lisääntymis-, poikastuotanto- ja ravinnonsaantialueita, [tark. 80]
   14 b) 'kalastuksensuojelualueella' maantieteellisesti määriteltyä merialuetta, jolla kaikki tai tietyt kalastustoimet on kielletty väliaikaisesti tai pysyvästi tai niitä on rajoitettu elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntämisen ja säilyttämisen parantamiseksi tai meriekosysteemien suojelemiseksi, [tark. 81]
   15) 'kalastusmahdollisuudella' tiettyä kalakantaa koskevaa määrällistä kalastusoikeutta, joka ilmaistaan suurimpana saaliina ja/tai tai suurimpana pyyntiponnistuksena, sekä sellaisia siihen toiminnallisesti kytkeytyviä edellytyksiä, joita määrän ilmoittamiseksi jollain tietyllä tasolla tarvitaan kalastuksenhoitoalueella , [tark. 82]
   16) 'pyyntiponnistuksella' kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa,
   17)– 'siirrettävillä kalastusoikeuksilla' peruutettavissa olevia, jäsenvaltiolle myönnettyjen tai jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (22) 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä kalastuksenhoitosuunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien tiettyä osaa koskevia käyttöoikeuksia, jotka niiden haltija saa siirtää muille hyväksyttäville tällaisten siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille, [tark. 83]
   –18) 'yksittäisillä kalastusmahdollisuuksilla' vuotuisia kalastusmahdollisuuksia, jotka on myönnetty jäsenvaltiossa siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan kalastusmahdollisuusosuuden perusteella, [tark. 84]
   19) 'kalastuskapasiteetilla' aluksen kykyä pyytää kalaa aluksen ominaisuuksien perusteella mitattuna, myös kalastusalusten ominaisuuksista 22 päivänä syyskuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86(23) 4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja tehoa kilowatteina (kW), sekä sen pyydysten ominaisuuksia ja kokoa ja kaikkia muut parametreja, jotka vaikuttavat aluksen pyyntikykyyn, [tark. 85]
   19 a) 'oleskelukapasiteetilla' tarkoitetaan aluksella olevia tiloja, jotka on tarkoitettu pelkästään miehistön asumista ja lepoa varten, [tark. 86]
   20) 'vesiviljelyllä' vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös nostovaiheen ajan luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena , [tark. 87]
   21) 'kalastuslisenssillä' yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009(24) 4 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lisenssiä,
   22) 'kalastusluvalla' asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua lupaa,
   23) 'kalastuksella' luontaisessa ympäristössään elävien vesieliöiden keräämistä tai pyydystämistä tai tällaisen keräämisen tai pyydystämisen mahdollistavan minkä tahansa välineen tarkoituksellista käyttöä,
   24) 'kalastustuotteilla' mistä tahansa kalastustoiminnasta saatuja vesieliöitä,
   25) 'toimijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheisiin liittyviä toimia, tai mitä tahansa muuta, kalastusalan ammattilaisia edustavaa organisaatiota, joka on oikeudellisesti tunnustettu ja joka vastaa kalastusmahdollisuuksien käyttöoikeuden hallinnasta sekä ammattimaisesta kalastuksesta ja vesiviljelystä, [tark. 88]
   26) 'vakavalla rikkomuksella' laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29 päivänä syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008(25) 42 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa määriteltyä rikkomusta,
   27) 'tieteellisen tiedon loppukäyttäjällä' tahoa tutkimuslaitosta tai hallintoelintä , jolla on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen tieteellistä analysointia kohtaan, [tark. 89]
   28) 'sallitun saaliin ylimäärällä' sallitun saaliin osaa, jonka pyyntiin kalastukseen rannikkovaltiolla ei ole kapasiteettia tiettynä ajanjaksona ja joka johtaa sellaisen tason alapuolelle jäävään yksittäisten kalakantojen hyödyntämisasteeseen , että kannat voivat uusiutua ja että pyydettyjen lajien kannat pysyvät vähintään tasolla, jota kestävä enimmäistuotto edellyttää , [tark. 90]
   29) 'vesiviljelytuotteella' vesiviljelytoiminnalla tuotettuja vesieliöitä niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,
   30) 'kutukannan biomassalla' arviota tietyn määrättynä aikana lisääntyvän lisääntymisen kannalta riittävän sukukypsän kalavaran kalojen massasta, mukaan luettuina sekä naaras- että koirasyksilöt sekä eläviä poikasia synnyttävät kalat, [tark. 91]
   31) 'sekakalastuksella' kalastusta, jossa kalastusalueella tietyllä alueella on useampia pyydykseen herkästi lajeja ja ne voivat jäädä kiinni jääviä lajeja samassa saaliissa , [tark. 92]
   32) 'kestävää kalastusta koskevalla sopimuksella' muiden valtioiden kanssa tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on saada pääsy luonnonvarojen hyödyntämiseen tai vesialueille, jotta kyseiset valtiot voivat hyödyntää kestävästi osuuden meren elollisten luonnonvarojen ylimäärästä sellaista unionin myöntämää taloudellista tukea vastaan. , jolla tuetaan paikallista kalastusalaa samalla kun keskitytään erityisesti tieteellisten tietojen keruuseen, seurantaan ja valvontaan, tai saada vastavuoroisen pääsyn luonnonvarojen hyödyntämiseen tai vesialueille unionin ja kolmannen maan välistä kalastusmahdollisuuksien vaihtamista vastaan, [tark. 93]
   32 a) 'sivusaaliilla' muiden kuin kohdelajien pyyntiä riippumatta siitä, säilytetäänkö se ja puretaanko se aluksesta vai heitetäänkö se pois, [tark. 95]
   32 b) 'saaliilla' kaikkia meren elollisia luonnonvaroja, jotka on pyydetty kalastamalla, [tark. 96]
   32 c) 'vähän vaikuttavalla kalastuksella' sellaisten valikoivien pyyntimenetelmien käyttöä, joilla on mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia meren ekosysteemeihin ja joiden polttoainepäästöt ovat vähäisiä, [tark. 97]
   32 d) 'valikoivalla pyynnillä' kalastamista sellaisella menetelmällä tai pyydyksellä, että pyyntiteho kohdistuu kalastuksen aikana vain tietynkokoisiin yksilöihin ja tiettyihin lajeihin niin, että muiden kuin kohdelajien pyynti voidaan välttää tai ne voidaan vapauttaa vahingoittumattomina, [tark. 98]

II OSA

PÄÄSY VESIALUEILLE

6 artikla

Vesialueille pääsyä koskevat yleiset säännöt

1.  Unionin kalastusaluksilla on yhtäläinen pääsy kaikille unionin vesialueille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus kaikilla unionin vesillä lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei III osan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu.

2.  Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien tammikuun 1 päivästä 2013 joulukuun 31 päivään 2022 oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia unionin kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit. Jäsenvaltioiden voivat myöntää yksinomaisen tai etuoikeutetun pääsyn pienimuotoisen kalastuksen ja rannikkokalastuksen harjoittajille ottaen huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät, myös mahdolliset hyödyt, jotka saadaan yksinomaisen tai etuoikeutetun pääsyn myöntämisestä paikallisille yrityksille tai mikroyrityksille sekä kalastajille, jotka harjoittavat valikoivaa ja vaikutuksiltaan vähäistä kalastusta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista. [tark. 251]

3.  Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten vesialueilla 100 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista asianomaiset jäsenvaltiot voivat rajoittaa kalastuksen tammikuun 1 päivästä 2013 joulukuun 31 päivään 2022 kyseisten saarten satamissa rekisteröityihin aluksiin. Tällaisia rajoituksia ei sovelleta kyseisillä vesialueilla perinteisesti kalastaviin unionin kalastusaluksiin niin kauan kuin alukset eivät ylitä perinteisesti käytetyn pyyntiponnistuksen tasoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

3 a.  Nykyisten biologisesti herkkien alueiden asema, joka on määritelty tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista 4 päivänä marraskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1954/2003 (26) , säilytetään nykymuodossaan. [tark. 99]

4.  Edellä 2 ja 3 kohdassa kuvattujen järjestelyjen jälkeen sovellettavat säännökset on annettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.

III OSA

TOIMENPITEET MEREN ELOLLISTEN LUONNONVAROJEN SÄILYTTÄMISEKSI JA NIIDEN HYÖDYNTÄMISEKSI KESTÄVÄSTI [tark. 100]

I OSASTO

TOIMENPIDELAJIT

-7 artikla

Säilyttämistoimenpiteitä koskevat yleiset säännökset

1.   Edellä 2 artiklassa asetettujen yhteisen kalastuspolitiikan yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi unioni hyväksyy meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen ja kestävään hyödyntämiseen tähtääviä 7 ja 8 artiklan mukaisia toimenpiteitä. Ne hyväksytään erityisesti monivuotisina suunnitelmina 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti.

2.   Näiden toimenpiteiden on oltava 2 ja 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden mukaisia, ja ne on hyväksyttävä ottaen huomioon asianomaisilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut uusimmat tieteelliset tiedot ja lausunnot.

3.   Siirretään jäsenvaltioille valta hyväksyä 17–24 artiklan ja tämän asetuksen muiden asiaa koskevien säännösten mukaisia säilyttämistoimenpiteitä. [tark. 101]

7 artikla

Säilyttämistoimenpiteiden lajit

Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistoimenpiteisiin ja kestävään hyödyntämiseen voi kuulua seuraavaa:

   a) 9–11 artiklan mukaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksyminen;
   b) tavoitteiden vahvistaminen kantojen kestävälle hyödyntämiselle ja säilyttämiselle ja meriympäristön suojelemiselle kalastustoiminnan vaikutukselta ;
   c) toimenpiteiden toteutus kalastusalusten lukumäärän ja/tai kalastusalustyyppien mukauttamiseksi käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin;
   d) kannustimien vahvistaminen, valikoivamman kalastuksen ja meriekosysteemiin ja kalavaroihin vähän vaikuttavien kalastusmenetelmien edistämiseksi , mukaan lukien etuoikeutettu kansallisten kalastusmahdollisuuksien myöntäminen ja taloudelliset kannustimet mukaan luettuina, valikoivamman tai vähän vaikuttavan kalastuksen edistämiseksi ;
   e) kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvien toimenpiteiden 16 artiklan mukainen toteutus ;
   f) 8 ja 14 artiklassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden toteutus;
   g) kaikkien saaliiden purkamista koskevaan velvoitteeseen toimenpiteiden toteutus 15 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi ;
   h) sellaisia vaihtoehtoisia kalastuksenhoitomenetelmiä ja pyydyksiä koskevien pilottihankkeiden toteuttaminen, joilla parannetaan valikoivuutta tai minimoidaan kalastustoiminnan vaikutus meriympäristöön;
   h a) sellaisten toimenpiteiden toteutus, jotka auttavat jäsenvaltioita täyttämään ympäristölainsäädännön velvoitteet;
   h b) muiden sellaisten toimien toteutus, jotka edistävät 2 ja 3 artiklan tavoitteiden saavuttamista . [tark. 102]

7 a artikla

Kalakantojen elvyttämisalueiden perustaminen

1.   Jotta voidaan turvata elollisten vesiluonnonvarojen ja merten ekosysteemien säilyttäminen, jäsenvaltioiden on osana ennalta varautumisen periaatetta perustettava sellaisten kalakantojen elvyttämisalueiden yhtenäinen verkosto, joilla kaikki kalastus on kiellettyä ja jotka käsittävät kalakantojen lisääntymisen kannalta tärkeitä alueita.

2.   Jäsenvaltioiden on yksilöitävä ja nimettävä tarvittavat alueet kalakantojen elvyttämisalueiden yhtenäisen verkoston perustamiseksi. [tark. 103]

8 artikla

Teknisten toimenpiteiden lajit

Teknisiin toimenpiteisiin voi kuulua seuraavaa:

   (a) silmäkoot ja pyydysten pyydysten ominaisuuksien määritelmät ja niiden käyttöä koskevat säännöt;
  (b) pyydysten rakentamista koskevat rajoitukset eritelmät , mukaan luettuna
   i) muutokset tai lisälaitteet valikoivuuden parantamiseksi tai bentaaliseen vyöhykkeeseen ekosysteemiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten vähentämiseksi minimoimiseksi ,
   ii) muutokset tai lisälaitteet uhanalaisten, uhattujen ja suojeltujen lajien ja muiden tahattomien saaliiden tahattoman pyynnin vähentämiseksi;
   (c) tiettyjen pyydysten tai muiden teknisten laitteiden käytön kieltäminen tietyillä alueilla tai tiettyinä aikoina tai rajoittaminen ;
   (d) kalastustoiminnan kieltäminen tai rajoittaminen kiellot tai rajoitukset tietyillä vyöhykkeillä ja/tai tai tiettyinä aikoina;
   (e) kalastusaluksille asetetut vaatimukset lopettaa toiminta jollakin määritellyllä alueella määritellyksi vähimmäisajaksi tärkeiden kalojen elinympäristöjen, meren herkästi haavoittuvien luonnonvarojentilapäisen yhteenkertymän , uhanalaisten lajien tai kutevien tai nuorten kalojen tilapäisten yhteenkertymien suojelemiseksi;
   (f) erityistoimenpiteet kalastustoimista meren biologiseen monimuotoisuuteen ja meriekosysteemeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten vähentämiseksi; minimoimiseksi erityisesti, kun on kyse biomaantieteellisesti herkiksi todetuista kohteista, kuten syrjäisimpiä alueita ympäröivistä merenalaisista vuorista, joiden alueella valikoivaa ja ympäristöystävällistä pyydystä käyttävän paikallisen laivaston olisi hyödynnettävä kalavaroja, sekä toimenpiteet tahattomien saaliiden estämiseksi, vähentämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi.
   (g) muut meren biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi toteutettavat tekniset toimenpiteet. [tark. 104 ja 295]

II OSASTO

UNIONIN TOIMENPITEET

9 artikla

Monivuotiset suunnitelmat

1.  Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat ensisijaisena toimenpiteenä olisi vahvistettava tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen viimeistään ... päivänä ...kuuta ... (27) monivuotiset suunnitelmat säilyttämistoimiksi , joissa noudatetaan tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellisiä neuvoja ja joihin sisältyy säilyttämistoimia, joilla kalakannat säilytetään kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai palautetaan näitä tasoja suuremmiksi 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti . Monivuotiset suunnitelmat mahdollistavat myös muiden, 2 ja 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisen .

2.  Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään

   (a) perusta asianomaisia kalakantoja koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista varten etukäteen määriteltyjen säilyttämisen viitearvojen ja/tai rajaviitearvojen pohjalta; sekä , jotka ovat yhdenmukaisia 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja noudattavat tutkimustietoa, ja
   (b) toimenpiteet, joilla säilyttämisen viitearvojen rajaviitearvojen ylitykset voidaan ehkäistä tehokkaasti ja joilla pyritään saavuttamaan säilyttämisen viitearvot .

3.  Monivuotiset suunnitelmat koskevat mahdollisuuksien mukaan joko yhtä tai useampaa kantaa hyödyntävää kalastusta, ja niissä otetaan asianmukaisesti huomioon kantojen, kalastusten ja kalastusten meriekosysteemien vuorovaikutus.

4.  Monivuotiset suunnitelmat perustuvat kalastuksenhoidon ennalta varautuvaan lähestymistapaan, ja niissä on otettava huomioon käytettävissä olevia tietoja ja arviointimenetelmiä koskevat rajoitukset, myös sellaisten kalakantojen arvioinnit, joista tietoa on vähän, sekä kaikki mitattavissa olevat epävarmuustekijät tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. [tark. 105]

10 artikla

Monivuotisten suunnitelmien tavoitteet

1.  Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään toimenpiteet kalastuskuolevuuden mukauttamiseksi sellaiseksi, että kaikki kannat voidaan palauttaa pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä kalastuskuolevuus saatetaan tasolle, jonka pitäisi mahdollistaa kalakantojen elpyminen vuoteen 2020 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa suuremmaksi ja kaikkien elvytettyjen kantojen pitäminen tällä tasolla .

2.  Silloin kun ei ole mahdollista määritellä 1 kohdan mukaista kalastuskuolevuutta, joka takaa kantojen palauttamisen pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi, monivuotisissa suunnitelmissa on esitettävä varotoimenpiteet , sovellettava kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja määritettävä muuttujia koskevat vaatimukset ja toimenpiteet, joilla voidaan turvata varmistetaan ainakin asianomaisten kantojen säilyttäminen vastaavan tasoisesti.

2 a.   Monivuotisiin suunnitelmiin sisällytettävät toimenpiteet ja niiden täytäntöönpanoaikataulu on suhteutettava tavoitteisiin ja suunniteltuun ajanjaksoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 ja 2 kohdan säännösten soveltamista. Ennen kuin toimenpiteet sisällytetään monivuotisiin suunnitelmiin, on otettava huomioon niiden todennäköiset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta tällaiset toimenpiteet on otettava käyttöön asteittain.

2 b.   Monivuotisiin suunnitelmiin voi sisältyä sekakalastuksen erityisongelmia koskevia säännöksiä, jotka liittyvät kantojen säilyttämiseen ja palauttamiseen kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa suuremmiksi, ellei valikoivuutta voida tieteellisen tiedon mukaan lisätä siten, että voitaisiin välttää kalastustoiminnan lopettamisen aiheuttavia kalalajeja. [tark. 106 ja 107]

11 artikla

Monivuotisten suunnitelmien sisältö

1.   Monivuotisessa suunnitelmassa esitetään

   a) suunnitelman soveltamisala, joka ilmoitetaan maantieteellisen alueen, kantojen, kalastuksen kalastusten ja meriekosysteemin muodossa;
   b) 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden ja 7 a, 9 ja 10 artiklan mukaiset tavoitteet;
   b a) arvio laivastojen kapasiteetista, ja kun kalastuskapasiteetti ja käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet eivät ole keskenään asianmukaisessa tasapainossa, kapasiteetin vähentämissuunnitelma aikatauluineen sekä erityiset toimet, jotka kunkin asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava, jotta kalastuskapasiteetti mukautetaan käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin sitovan aikataulun mukaisesti; arvioon olisi sisällyttävä myös tarkastelun kohteena olevan laivaston sosioekonomisten näkökohtien arviointi, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 34 artiklassa säädettyihin velvoitteisiin;
   b b) arvio monivuotisessa suunnitelmassa toteutettujen toimenpiteiden sosioekonomisesta vaikutuksesta;
  c) määrälliset tavoitteet, jotka ilmoitetaan
   i) kalastuskuolevuutena, ja/tai
   ii) kutukannan biomassana, ja
   ii a) tahattoman ja luvattoman saaliin enimmäisprosenttina, ja
   ii b) kalastusmahdollisuuksien vuosittaisina enimmäismuutoksina;
   iii) saaliiden vakautena;
   d) selvät aikarajat kaikkien määrällisten tavoitteiden saavuttamiselle;
   d a) säännökset, joilla vähennetään järjestelmällisesti kalastusmahdollisuuksia, kun kalastuksesta saatavien tietojen laatu heikkenee tai niiden määrä pienenee;
   e) säilyttämistoimenpiteet ja tekniset toimenpiteet, mukaan luettuina 15 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi toteutettavat toimenpiteet ;
   f) monivuotisen suunnitelman tavoitteiden saavuttamista ja sen sosioekonomisia vaikutuksia kuvaavat määrälliset indikaattorit edistymisen määräajoin tehtävää seurantaa ja arviointia varten;
   g) tarvittaessa erityistoimenpiteet ja -tavoitteet anadromisten ja katadromisten lajien makeassa vedessä tapahtuvaa elinkierron vaihetta varten;
   h) kalastuksesta ekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten minimointi vähentämistä koskevat toimenpiteet ;
   i) suojatoimet ja perusteet niiden aktivoinnille;
   i a) toimenpiteet, joilla varmistetaan, että monivuotisen suunnitelman säännöksiä noudatetaan;
   j) muut mahdolliset, monivuotisten suunnitelmien tavoitteiden saavuttamisen kannalta aiheelliset ja oikeasuhteiset toimenpiteet.

1 a.  Monivuotisissa suunnitelmissa on määrättävä niiden säännöllisistä uudelleen tarkasteluista, jotta voidaan arvioida edistymistä suunniteltujen tavoitteiden saavuttamisessa. Säännöllisissä tarkasteluissa on otettava erityisesti huomioon uudet seikat, kuten tieteellisten tietojen muutokset, jotta voidaan tehdä mahdollisesti tarvittavat välivaiheen mukautukset. [tark. 108 ja 239]

12 artikla

Unionin ympäristölainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttyminen suojeltujen alueiden osalta

1.  Yhteisessä kalastuspolitiikassa ja kaikissa jäsenvaltioiden erityissuojelualueiden osalta toteuttamissa myöhemmissä toimenpiteissä noudatetaan täysimääräisesti direktiiviä 92/43/ETY, direktiiviä 2009/147/EY ja direktiiviä 2008/56/EY. Jos jäsenvaltio on nimennyt direktiivin 92/43/ETY 6 artiklassa, direktiivin 2009/147/EY 4 artiklassa ja direktiivin 2008/56/EY 13 artiklan 4 kohdan mukaisilla erityissuojelualueilla jäsenvaltioiden on harjoitettava 4 kohdassa mainittuja suojelualueita, sen on komissiota, neuvoa-antavia toimikuntia ja muita asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan säänneltävä kalastustoimintaa sillä tavoin, että lievennetään kalastuksesta kyseisillä erityissuojelualueilla aiheutuvia vaikutuksia tavalla, joka vastaa täysin näiden direktiivien tavoitteita . [tark. 109]

1 a.   Kaikissa unionin ja jäsenvaltioiden yhteisen kalastuspolitiikan mukaisissa toimissa noudatetaan kaikilta osin Århusin sopimusta, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmia 61/105, 64/72 ja 66/68 sekä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 10 päivänä joulukuuta 1982 tehtyä sopimusta, joka koskee hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa. [tark. 257]

1 b.   Yksittäisen jäsenvaltion suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuuluvilla aluevesillä harjoitettavaa kalastusta varten asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan valta hyväksyä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen unionin ympäristölainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi suojeltujen alueiden osalta. Näiden toimenpiteiden on sovittava yhteen 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet. [tark. 258]

1 c.  Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastusintressi alueilla, joita 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet koskevat, on tehtävä keskenään yhteistyötä 21 artiklan 1 a kohdan mukaisesti. Mitkä tahansa näistä jäsenvaltioista voivat pyytää, että komissio toteuttaa 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet. [tark. 111]

1 d.   Jotta komissio voi toimia 1 c kohdassa tarkoitetun pyynnön perusteella, pyynnön esittäneen jäsenvaltion tai pyynnön esittäneiden jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki aiheelliset tiedot pyydetyistä toimenpiteistä, myös pyynnön perustelut, sekä tieteelliset tiedot ja yksityiskohtaiset tiedot toimenpiteiden käytännön toteutuksesta. Toimenpiteitä toteuttaessaan komissio ottaa huomioon kaikki sen käytettävissä olevat asiaa koskevat tieteelliset lausunnot. [tark. 260]

2.  Siirretään komissiolle valta antaa kalastukseen liittyvien, kalastustoiminnasta erityissuojelualueille aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi toteutettavien toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. [tark. 114]

2 a.   Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen komission ehdotuksesta toimia, joilla vähennetään 1 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattamisen mahdollisia kielteisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. [tark. 262]

13 artikla

Komission toimenpiteet, kun meren elollisiin luonnonvaroihin kohdistuu vakava uhka

1.  Jos on luotettavaan tieteelliseen tietoon perustuvia merkkejä meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvasta, välitöntä toimintaa edellyttävästä vakavasta uhasta, komissio voi joko jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tehdä päätöksen väliaikaisista toimenpiteistä komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti uhan vähentämiseksi.

Nämä delegoidut säädökset hyväksytään ainoastaan, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa, ja tällöin sovelletaan 55 a artiklan mukaista menettelyä.

2.  Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu perusteltu pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille. [tark. 115]

13 a artikla

Jäsenvaltioiden toteuttamat kiireelliset toimenpiteet

1.   Jos on näyttöä siitä, että kalastuksesta aiheutuu vakava ja ennalta arvaamaton uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meriekosysteemille jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla, ja siitä, että aiheeton viivyttely johtaisi vahinkoon, jota olisi vaikea korjata, kyseinen jäsenvaltio voi toteuttaa enintään kolme kuukautta kestäviä kiireellisiä toimenpiteitä.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, on ennen toimenpiteiden hyväksymistä ilmoitettava aikomuksestaan komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille lähettämällä näille kyseinen toimenpideluonnos ja toimenpiteiden perustelut.

3.   Jäsenvaltiot ja asianomaiset neuvoa-antavat toimikunnat voivat jättää kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa tiedoksi antamisesta. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä toimenpiteen vahvistamiseksi, peruuttamiseksi tai muuttamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät siihen, että kalastuksesta aiheutuu vakava ja ennalta arvaamaton uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meriekosysteemille. [tark. 116]

14 artikla

Tekniset toimenpidekehykset

Meren elollisten luonnonvarojen suojelun ja kalastustoiminnasta kalakantoihin ja meriekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten vähentämisen turvaamiseksi on perustettava teknisiä toimenpidekehyksiä. Teknisten toimenpidekehysten avulla

   (a) edistetään kalakantojen säilyttämistä kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai palauttamista näitä tasoja suuremmiksi parantamalla koon ja tarvittaessa lajin perusteella tapahtuvaa valintaa;
   (b) vähennetään kalakantojen alimittaisia yksilöitä sisältäviä saaliita;
   (c) vähennetään ei-toivottujen merieliöiden saaliita;
   (d) lievennetään minimoidaan pyydyksistä ekosysteemille ja ympäristölle meriympäristölle aiheutuvia vaikutuksia, erityisesti biologisesti herkkien kantojen ja hauraiden elinympäristöjen osalta etenkin, kun on kyse biomaantieteellisesti herkiksi todetuista elinympäristöistä, kuten syrjäisimpiä alueita ympäröivistä merenalaisista vuorista, joiden alueella valikoivaa ja ympäristöystävällistä pyydystä käyttävä paikallinen laivasto hyödyntää kalavaroja . [tark. 296]

14 a artikla

Tahattomien saaliiden välttäminen ja minimointi

1.   Ennen 15 artiklan mukaisen velvoitteen, joka koskee kaikkien saaliiden purkamista aluksesta, käyttöönottoa jäsenvaltioiden on tarvittaessa toteutettava uusimpiin tieteellisiin tietoihin perustuvia pilottihankkeita, joissa otetaan huomioon asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien lausunnot ja joilla pyritään tutkimaan täysimääräisesti kaikkia käytettävissä olevia menetelmiä kalastuksen tahattomien saaliiden välttämiseksi, minimoimiseksi ja niiden lopettamiseksi kokonaan. Tarvittaessa tuottajajärjestöt toteuttavat nämä pilottihankkeet. Tällaisten pilottihankkeiden tulokset on sisällytettävä kunkin kalastuksen monivuotiseen hoitosuunnitelmaan siten, että tarjotaan lisäkannustimia valikoivimpien pyydysten ja kalastusmenetelmien käytölle. Jäsenvaltioiden on myös laadittava poisheittoja koskeva selvitys, josta käy ilmi poisheittojen määrä kussakin 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kalastuksessa. Tämän selvityksen on perustuttava objektiivisiin ja edustaviin tietoihin.

2.   Unioni antaa taloudellista tukea 1 kohdan mukaisesti toteutettavien pilottihankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon sekä valikoivien pyydysten käyttöön tahattomien ja luvattomien saaliiden vähentämiseksi. Taloudellisia tukitoimia hyväksyttäessä otetaan erityisesti huomioon kalastajat, joihin sovelletaan velvoitetta purkaa aluksista kaikki saaliit ja jotka harjoittavat sekakalastusta. [tark. 118]

15 artikla

Velvoite purkaa aluksesta kaikki pyydettävien ja säänneltyjen lajien saaliit ja ilmoittaa niistä

1.  Kaikki seuraavien kalakantojen pyydettävien ja säänneltyjen lajien seuraavassa mainitut kalastetut saaliit, joihin sovelletaan saalisrajoja ja jotka on pyydetty unionin vesillä harjoitetun kalastuksen aikana tai jotka ovat unionin alusten unionin vesien ulkopuolella pyytämiä, on nostettava kalastusalukselle ja säilytettävä siellä, ilmoitettava ja purettava aluksesta, jos niitä ei käytetä elävänä syöttinä, seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)  viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2014:

   pienimuotoinen pelaginen kalastus eli seuraavien lajien kalastus: makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuore, Sardinella spp., villakuore sardiini ja kilohaili ,
   suurimuotoinen pelaginen kalastus eli seuraavien lajien kalastus: tonnikala, miekkakala, valkotonnikala, isosilmätonnikala, muut purjekalat;
   kalastus teollisiin tarkoituksiin, muun muassa seuraavien kalastus: villakuore, tuulenkala ja harmaaturska;
   lohi Itämerellä.

b)  viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015: turska, kummeliturska, meriantura 2016 ;

   seuraava lajien kalastus unionin vesillä Pohjois-Atlantilla:
Pohjanmeri
   turskan, koljan, valkoturskan ja seitin kalastus;
   keisarihummerin kalastus;
   punakampelan ja kielikampelan kalastus;
   kummeliturskan kalastus;
   pohjankatkaravun kalastus;
   muu edelleen selvitettävä kalastus;
   kalastus Itämerellä lukuun ottamatta lohta;
Luoteiset vesialueet
   turskan, koljan, valkoturskan ja seitin kalastus;
   keisarihummerin kalastus;
   punakampelan ja kielikampelan kalastus;
   kummeliturskan kalastus;
   muu edelleen selvitettävä kalastus;
Lounaiset vedet
   turskan, koljan, valkoturskan ja seitin kalastus;
   keisarihummerin kalastus;
   punakampelan ja kielikampelan kalastus;
   kummeliturskan kalastus;
   muu edelleen selvitettävä kalastus.

c)  viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016: kolja, valkoturska, lasikampela, merikrotti, punakampela, molva, seiti, lyyraturska, pikkupääkampela, piikkikampela, silokampela, tylppäpyrstömolva, mustahuotrakala, lestikala, keltaroussi, grönlanninpallas, keila, punasimppu ja Välimeren pohjakalakannat 2017: muu kuin 1 a kohdassa tarkoitettu kalastus unionin vesillä ja unionin ulkopuolisilla vesillä .

1 a.   Kun kaikkien saaliiden purkamista koskeva velvoite on otettu käyttöön tietyssä kalastuksessa, kaikki tämän velvoitteen alaisten lajien saaliit kirjataan ja vähennetään tarpeen mukaan asianomaisen kalastajien, tuottajaorganisaation tai yhteisen kalastuksenhoitoryhmän kiintiöstä lukuun ottamatta lajeja, jotka voidaan laskea mereen 1 b kohdan mukaisesti.

1 b.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu saaliiden purkamista koskeva velvoite ei koske seuraavia lajeja:

   pyydetyt lajit, joita käytetään elävänä syöttinä;
   lajit, joiden eloonjäämisaste on korkea käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaan, ottaen huomioon pyydysten luonne, kalastuskäytännöt sekä kalastusalueen olosuhteet.

1 c.   Jotta kaikkien saaliiden purkamisvelvoitteen toteuttamista voitaisiin yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa ja jotta voitaisiin välttää kohteena olevan kalastuksen epäasianmukainen häiriytyminen ja vähentää ei-toivottujen saaliiden määrää, 9 artiklassa tarkoitetuissa monivuotisissa suunnitelmissa tai purkuvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevissa erityisissä unionin säädöksissä tai muissa unionin säädöksissä on määritettävä tarvittaessa seuraavaa:

  a) luettelo luonnossa harvinaisista muista kuin kohdelajeista, jotka voidaan ottaa huomioon kohdelajin kiintiössä asianomaisessa kalastuksessa, jos
   tämän ei-kohdelajin kansallinen vuotuinen kiintiö on käytetty kokonaan;
   muiden kuin kohdelajien saaliit yhteensä eivät ylitä kolmen prosentin osuutta kohdelajin koko saaliista; ja
   ei-kohdelajin kanta on turvallisten biologisten rajojen sisällä;
   b) sellaisia kannustimia koskevat säännöt, joilla pyritään siihen, että nuorten kalojen pyydystämistä pidätytään, myös korkeammat kiintiöosuudet, jotka on vähennettävä kalastajan kiintiöstä silloin, kun saaliina on poikasia.

2.  Edellä 1 kohdassa mainituille kalakannoille, joita koskee kaikkien saaliiden purkamisvelvoite, on tarvittaessa nuorten kalojen suojelemiseksi siten, että kalastajia kannustetaan pidättymään niiden tarkoituksellisesta kalastuksesta, vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot, jotka kuvastavat ensimmäisen lisääntymisen edellyttämää ikää ja kokoa parhaan käytettävissä olevan tarkan ja ajantasaisen tutkimustiedon pohjalta. Kyseisistä kannoista pyydettyjen, säilyttämisen Tällaisten vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen myynti saaliit sallitaan ainoastaan muuhun käyttöön kuin ihmisravinnoksi, kuten kalajauhoksi tai ja -öljyksi, lemmikkieläinten ruoaksi tai syöteiksi . Asianomainen jäsenvaltio voi myös sallia tällaisten kalojen lahjoittamisen hyväntekeväisyys- tai avustustarkoituksiin .

3.  Jäsenvaltiot voivat käyttää sellaisten kalakantojen kohdalla, joihin sovelletaan purkamista koskevaa velvoitetta, sallittuja purettuja määriä koskevaa viiden prosentin vuosittaista joustovaraa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityislainsäädännössä vahvistettua suurempaa joustoa. Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja markkinointia koskevat vaatimukset säännöt vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia suuremmille saaliille vahvistetaan voidaan vahvistaa kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013(28) (29) 27 artiklan 39 artiklan mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat unionin kalastusalukset on varustettu niin, että kaikki kalastus- ja jalostustoimet voidaan dokumentoida kattavasti kaikkien saaliiden purkamista koskevan velvoitteen noudattamisen seurantaa varten. Näin tehdessään jäsenvaltioiden on noudatettava tehokkuuden ja suhteellisuuden periaatetta.

5.  Edellä oleva 1 kohta ei rajoita kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

6.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täsmentämiseksi laatimiseksi , jotta unioni pystyisi täyttämään kansainväliset velvoitteensa. [tark. 119]

16 artikla

Kalastusmahdollisuudet

1.  Jäsenvaltioille jaetut Kun neuvosto määrittää kalastusmahdollisuuksia ja jakaa niitä, se toimii 2, 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti, soveltaa pitkän aikavälin näkökulmaa ja toimii uusimpien tieteellisten tietojen pohjalta. Jäsenvaltioiden kesken jaetaan kalastusmahdollisuudet siten, että ne takaavat kullekin jäsenvaltiolle niistä kalastustoiminnan suhteellisen vakauden kunkin kalakannan kannan tai kalastuksen osalta. Kaikkien jäsenvaltioiden edut on otettava huomioon uusia kalastusmahdollisuuksia jaettaessa.

Neuvosto vahvistaa kolmansien maiden käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet unionin vesillä ja jakaa ne näille kolmansille maille.

Kalastusmahdollisuuksien jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle jakamisen ehtona on, että ne noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

1 a.   Tehdessään vuosittaisia päätöksiä kiintiöiden myöntämisestä neuvosto ottaa täysimääräisesti huomioon alueet, joilla paikalliset yhteisöt ovat erityisen riippuvaisia kalastuksesta ja sen liitännäistoiminnoista, siten kuin neuvosto on päättänyt tietyistä yhteisön 200 meripeninkulman kalastusvyöhykkeen 1 päivänä tammikuuta 1977 voimaan tulevaan perustamiseen liittyvistä ulkoisista näkökohdista 3 päivänä marraskuuta 1976 antamassaan päätöslauselmassa ja erityisesti sen liitteessä VII.

2.  Kalastusmahdollisuuksien kokonaismäärään voidaan sisällyttää sivusaaliiden kalastusmahdollisuuksia koskeva varaus.

3.  Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava siten, että ne vastaavat 9 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan b, c ja h alakohdan mukaisesti monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettuja määrällisiä tavoitteita pyyntitavoitteita , aikarajoja ja marginaaleja. Jos kaupallisesti hyödynnettävälle kalakannalle ei ole hyväksytty vastaavaa monivuotista suunnitelmaa, neuvosto varmistaa, että vuoteen 2015 mennessä suurimmat sallitut saaliit vahvistetaan tasolle, jonka pitäisi mahdollistaa kalakantojen elpyminen vuoteen 2020 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa suuremmaksi ja kaikkien elvytettyjen kantojen pitäminen tällä tasolla.

3 a.   Euroopan parlamentin ja neuvoa-antavien toimikuntien valtuuskuntien on oltava läsnä, kun neuvosto tekee kalastusmahdollisuuksia koskevia päätöksiä.

3 b.   Jos tietylle kalakannalle ei voida tietojen puuttumisen vuoksi määrittää kestävän enimmäistuotannon mahdollistavaa hyödyntämisintensiteettiä:

   i) kalastuksenhoitoon sovelletaan ennalta varautumisen periaatetta;
   ii) otetaan käyttöön merivesien hyvän ekologisen tilan arvioinnissa käytettävistä perusteista ja menetelmästandardeista 1 päivänä syyskuuta 2010 annetun komission päätöksen 2010/477/EU (30) liitteessä olevan B osan 3.1 ja 3.2 kohdan mukaisia perusteita ja kalastuskuolevuutta vähennetään edelleen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti tai se pidetään vakaana, jos on merkkejä siitä, että kannan taso on tyydyttävä;
   iii) komissio ja jäsenvaltiot arvioivat tutkimuksen ja tiedonhankinnan esteitä ja toteuttavat toimia sen varmistamiseksi, että kalakantoja ja ekosysteemiä koskevia lisätietoja saadaan viipymättä.

3 c.   Kunkin jäsenvaltion on päätettävä, mitä menetelmää se käyttää jakaessaan sen lipun alla purjehtiville aluksille myönnettt kalastusmahdollisuudet , unionin lainsäädännön mukaisesti. Sen on ilmoitettava jakomenetelmä komissiolle.

4.  Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille jaetut kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

4 a.   Jos komissio katsoo, että jäsenvaltio ei ole 19 tai 23 artiklaa soveltaen toteutetun arvioinnin nojalla hyväksynyt asianmukaisia toimenpiteitä 17-24 artiklan mukaisesti, unionin kyseiselle jäsenvaltiolle myöntämiä kalastusmahdollisuuksiia vähennetään seuraavana vuonna tai seuraavina vuosina ja kyseiselle jäsenvaltiolle suoritettavat maksut keskeytetään tai niitä lykätään tai tehdään rahoitusoikaisuja yhteisen kalastuspolitiikan mukaiseen unionin rahoitustukeen 50 artiklan mukaisesti. Tällaisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia sääntöjen noudattamatta jättämisen luonteeseen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden.

4 b.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen, jossa arvioidaan, onko nykyisillä kalastusmahdollisuuksilla pystytty tehokkaasti palauttamaan pyydettävien lajien kannat pysyvästi 2 artiklan 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja säilyttämään ne näillä tasoilla. [tark. 120, 264, 293 ja 301]

16 a artikla

Perusteet,joiden mukaisesti jäsenvaltioit jakavat kalastusmahdollisuuksia

Kun jäsenvaltiot jakavat käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti, niiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia ympäristö- ja sosiaaliperusteita kuten kalastuksen vaikutus ympäristöön, sääntöjen noudattamisen historia ja panos paikalliseen talouteen. Myös muita perusteita, kuten historialliset saaliiden tasot, voidaan käyttää. Jäsenvaltioiden on myös tarjottava kalastusaluksille niille osoitettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa kannustimia, jotta nämä käyttäisivät valikoivia pyydyksiä tai sellaisia kalastusmenetelmiä, joiden ympäristövaikutukset ovat nykyistä pienemmät, kuten vähäisempi energiankulutus tai elinympäristölle aiheutettu vahinko. [tark. 227]

III OSASTO

ALUEELLISTAMINEN

I LUKU

MONIVUOTISET SUUNNITELMAT

17 artikla

Monivuotisten suunnitelmien mukaisesti hyväksytyt säilyttämistoimet

1.  Edellä olevien 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti laaditussa monivuotisessa suunnitelmassa voidaan antaa kyseisen kalastuksen jakaville jäsenvaltioille annetaan lupa toteuttaa tässä artiklassa esitettyjen menettelyjen mukaisesti kyseisen monivuotisen suunnitelman mukaisesti toimenpiteitä, joissa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat säilyttämistoimet, sellaisia unionin vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta jäsenvaltioille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla toteutetut säilyttämistoimet

   a) ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden ja 4 artiklassa vahvistettujen hyvän hallinnan periaatteiden mukaisia;
   b) ovat monivuotisen suunnitelman soveltamisalan ja tavoitteiden mukaisia;
   c) todella täyttävät monivuotisessa suunnitelmassa asetetut yleiset ja määrälliset tavoitteet asetetun aikataulun puitteissa ; sekä
   d) ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

2 a.   Jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että hyväksytään keskenään yhteensopivia toimenpiteitä, joiden avulla monivuotisten suunnitelmien tavoitteet saavutetaan, ja ne koordinoivat tällaisten toimenpiteiden toteuttamista keskenään. Jäsenvaltioiden on käytettävä olemassa olevia alueellisia institutionaalisia yhteistyörakenteita ja -mekanismeja, kun se on käytännöllistä ja tarkoituksenmukaista, mukaan lukien asianomaisen alueen tai kalastuksen kattavien alueellisten meriyleissopimusten rakenteet ja mekanismit.

Kalastuksen jakavien jäsenvaltioiden koordinointitoimintaan voidaan myöntää Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 (31) (32) mukaisesti.

2 b.   Jäsenvaltioiden on kuultava asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia ja ICESiä ja/tai tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa toimittamalla niille luonnos toteutettavista toimenpiteistä sekä asiaa koskevat perustelut. Tällaisista luonnoksista on samanaikaisesti ilmoitettava komissiolle ja muille kalastuksen jakaville jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikin tavoin saamaan kuulemiseen mukaan aikaisessa vaiheessa ja avoimesti muut asianomaisen kalastuksen kannalta merkittävät sidosryhmät, jotta kaikkien osapuolten kannat ja ehdotukset voitaisiin selvittää suunniteltuja toimenpiteitä valmisteltaessa.

Jäsenvaltioiden on saatettava yleisön saataville yhteenvedot säädettäviksi ehdottamiensa säilyttämistoimenpiteiden luonnoksista.

2 c.   Jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisella tavalla huomioon asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien, ICESin ja/tai tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnot ja esitettävä yksityiskohtainen selvitys poikkeamisten syistä, jos lopulliset toimet poikkeavat näistä lausunnoista.

2 d.   Jos jäsenvaltiot haluavat muuttaa hyväksyttyjä toimenpiteitä, sovelletaan myös 2–2 c kohtaa.

2 e.   Komissio hyväksyy suuntaviivat, joilla määritetään sellaisen menettelyn yksityiskohdat, jota noudatetaan 2 a, 2 b ja 2 c kohtaa sovellettaessa, sen varmistamiseksi, että hyväksytyt toimenpiteet ovat johdonmukaisia ja koordinoituja alueellisella tasolla ja että niissä noudatetaan laadittuja monivuotisia suunnitelmia. Näissä suuntaviivoissa on myös määriteltävä tai vahvistettava hallinnolliset puitteet, kuten alueellista kalastusta käsittelevät työryhmät, jotta voidaan käytännössä järjestää jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ja erityisesti edistää toimenpiteiden toteutusta kussakin jäsenvaltiossa.

2 f.   Kalastuksen jakavat jäsenvaltiot voivat sopia yhteisistä toimenpiteistä ja toteuttaa niitä ennen vuotta 2014 hyväksyttyjen monivuotisten hoitosuunnitelmien puitteissa 25 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

2 g.   Yksittäisen jäsenvaltion suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuuluvilla aluevesillä kokonaan harjoitettavaa kalastusta varten asianomaisen jäsenvaltion on perustettava yksi tai useampi yhteisesti hallinnoitu komitea, johon kuuluvat kaikki asianomaiset sidosryhmät. Tällaisia komiteoita on kuultava toteutettavista toimenpiteistä. Jos jäsenvaltio aikoo poiketa millään tavalla tällaiselta komitealta saamistaan neuvoista, sen on julkaistava arvio, jossa esitetään yksityiskohtaisesti neuvoista poikkeamisen syyt. [tark. 121]

18 artikla

Ilmoitus jäsenvaltioiden säilyttämistoimista

Toteuttaessaan 17 artiklan 1 kohdan nojalla säilyttämistoimia jäsenvaltioiden on julkistettava ne ja ilmoitettava toimenpiteistä niistä komissiolle, muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, sekä asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille. [tark. 122]

19 artikla

Arviointi

1.  Komissio voi milloin tahansa arvioida jäsenvaltioiden 17 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamien säilyttämistoimien yhteensopivuutta ja vaikuttavuutta , ja se arvioi joka tapauksessa näitä kysymyksiä vähintään kolmen vuoden välein tai asianomaisen monivuotisen suunnitelman niin vaatiessa ja raportoi niistä. Arvioinnin on perustuttava uusimpaan käytettävissä olevaan tutkimustietoon .

Jäsenvaltioiden on Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (Inspire) perustamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY (33) mukaisesti ja tukeakseen komissiota sen hoitaessa yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä tehtäviään annettava komissiolle pääsy ja käyttöoikeudet kansallisten säilyttämistoimien 17 artiklassa tarkoitetun määrittämisen ja säätämisen yhteydessä valmisteltuun aineistoon ja käytettyihin tietoihin.

Oikeuteen saada tutustua ympäristötietoihin sovelletaan direktiiviä 2003/4/EY (34) sekä asetuksia (EY) N:o 1049/2001 (35) ja (EY) N:o 1367/2006 (36) . [tark. 123]

1 a.  Komissio julkaisee tämän artiklan mukaisesti tehdyt arvioinnit ja saattaa nämä tiedot yleisön saataville julkaisemalla ne asianmukaisilla verkkosivustoilla tai antamalla niihin suoran hypertekstilinkin. Oikeuteen saada tutustua ympäristötietoihin sovelletaan asetuksia (EY) N:o 1049/2001 ja (EY) N:o 1367/2006. [tark. 124]

20 artikla

Monivuotisten suunnitelmien puitteissa toteutettavat yksipuoliset säilyttämistoimet

1.  Siirretään komissiolle valta antaa monivuotisessa suunnitelmassa tarkoitettuihin kalastuksiin sovellettavien säilyttämistoimien täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos jäsenvaltiot, jotka ovat 17 artiklan mukaisesti saaneet luvan toteuttaa toimenpiteitä, eivät ilmoita tällaisista toimenpiteistä komissiolle kolmen monivuotisessa suunnitelmassa vahvistetussa määräajassa tai, jos määräaikaa ei ole vahvistettu, kuuden kuukauden kuluessa monivuotisen suunnitelman voimaantulopäivästä.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa monivuotisessa suunnitelmassa tarkoitettuihin kalastuksiin sovellettavien säilyttämistoimien täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos Jos komissio katsoo, että

   (a) jäsenvaltioiden toimenpiteet eivät ole 19 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet ole yhdenmukaisia monivuotisen suunnitelman tavoitteiden kanssa; tai
   (b) 19 artiklan jäsenvaltioiden toimenpiteet eivät 19 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet tosiasiassa täytä monivuotisissa suunnitelmissa asetettuja yleisiä ja määrällisiä tavoitteita; tai
   (c) toteutetaan 11 artiklan i kohdan mukaisesti vahvistettuja suojatoimenpiteitä;
komissio ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja esittää perustelunsa.

2 a.   Jos komissio antaa 2 kohdan mukaisen lausunnon, asianomaisella jäsenvaltiolla on kolme kuukautta aikaa mukauttaa toimenpiteitään saattaakseen ne monivuotisen suunnitelman mukaisiksi ja saavuttaakseen sen tavoitteet.

2 b.   Mikäli jäsenvaltio ei mukauta toimenpiteitään 2 a kohdan mukaisesti, siirretään komissiolle valta antaa monivuotisessa suunnitelmassa tarkoitettujen kalastuksiin sovellettavien säilyttämistoimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

3.  Komission toteuttamilla säilyttämistoimilla pyritään varmistamaan monivuotisessa suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutuminen. Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, jäsenvaltion toimenpiteiden voimassaolo lakkaa.

3 a.  Ennen kuin komissio antaa tässä artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä, se kuulee asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia sekä ICESiä ja/tai tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa toimenpideluonnokseen sisältyvistä suunnitelluista toimenpiteistä ja siihen liitetyistä perusteluista. [tark. 125]

II LUKU

TEKNISET TOIMENPITEET

21 artikla

Tekniset toimenpiteet

1.  Edellä olevan 14 artiklan mukaisesti laaditussa teknisessä toimenpidekehyksessä voidaan antaa jäsenvaltioille annetaan lupa toteuttaa kyseisen kehyksen mukaisesti toimenpiteitä, joissa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat tekniset toimenpiteet, sellaisia jäsenvaltioiden unionin vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta niille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekniset toimenpiteet

   a) ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;
   b) sopivat yhteen 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä vahvistettujen tavoitteiden kanssa;
   c) tosiasiassa täyttävät 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä asetetut tavoitteet; sekä
   d) eivät ole ristiriidassa voimassa olevien unionin lainsäädännössä säädettyjen toimenpiteiden kanssa ja ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet ne .

1 a.   Jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että hyväksytään keskenään yhteensopivia toimenpiteitä, joiden avulla teknisten toimenpidekehysten tavoitteet saavutetaan, ja niiden on koordinoitava tällaisten toimien toteuttaminen keskenään. Tätä varten jäsenvaltiot käyttävät olemassa olevia alueellisia institutionaalisia yhteistyörakenteita ja -mekanismeja, kun se on käytännöllistä ja tarkoituksenmukaista, mukaan lukien asianomaisen alueen tai kalastuksen kattavien alueellisten meriyleissopimusten rakenteet ja mekanismit.

1 b.   Jäsenvaltioiden on kuultava asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia, ICESiä ja/tai tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa toimenpideluonnoksesta, johon on liitetty perustelut. Tällaisista lonnoksista on ilmoitettava samanaikaisesti komissiolle ja muille kalastuksen jakaville jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikin tavoin saamaan kuulemiseen mukaan aikaisessa vaiheessa ja avoimesti muut asianomaisen kalastuksen kannalta merkittävät sidosryhmät, jotta kaikkien osapuolten kannat ja ehdotukset voitaisiin selvittää suunniteltuja toimenpiteitä valmisteltaessa.

1 c.   Jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisella tavalla huomioon asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien ja ICESin ja/tai tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnot ja, jos lopulliset toimet poikkeavat näistä lausunnoista, esitettävä yksityiskohtainen selvitys poikkeamisten syistä.

1 d.   Jos jäsenvaltiot haluavat muuttaa hyväksyttyjä toimenpiteitä, sovelletaan myös 1 a, 1 b ja 1 c kohtaa.

1 e.   Komissio hyväksyy suuntaviivat, joilla määritetään yksityiskohdat menettelylle, jota noudatetaan 1 a, 1 b ja 1 c kohtaa sovellettaessa, sen varmistamiseksi, että hyväksytyt toimenpiteet ovat johdonmukaisia ja koordinoituja alueellisella tasolla ja että niissä noudatetaan laadittuja teknisiä toimenpidekehyksiä. Näissä suuntaviivoissa on myös määriteltävä tai vahvistettava hallinnolliset puitteet, kuten alueellista kalastusta käsittelevät työryhmät, jotta voidaan käytännössä järjestää jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ja erityisesti edistää toimenpiteiden toteutusta kussakin jäsenvaltiossa. [tark. 126]

22 artikla

Ilmoitus jäsenvaltioiden teknisistä toimenpiteistä

Toteuttaessaan 21 artiklan tarkoitettuja nojalla teknisiä toimenpiteitä toimia jäsenvaltioiden on julkistettava ne ja ilmoitettava toimenpiteistä niistä komissiolle, muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, sekä asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille. [tark. 127]

23 artikla

Arviointi

1.  Komissio voi milloin tahansa arvioida jäsenvaltioiden 21 artiklan nojalla toteuttamien teknisten toimenpiteiden yhteensopivuutta ja vaikuttavuutta, ja se arvioi niitä joka tapauksessa vähintään kolmen vuoden välein tai asianomaisen teknisten toimenpiteiden kehyksen niin vaatiessa ja raportoi niistä .

1 a.   Jäsenvaltioiden on direktiivin 2007/2/EY mukaisesti ja tukeakseen komissiota sen hoitaessa yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä tehtäviään annettava komissiolle pääsy ja käyttöoikeudet teknisten toimenpiteiden 21 artiklan mukaisen määrittämisen ja säätämisen yhteydessä valmisteltuun aineistoon ja käytettyihin tietoihin.

Oikeuteen saada tutustua ympäristötietoihin sovelletaan direktiiviä 2003/4/EY sekä asetuksia (EY) N:o 1049/2001 ja (EY) N:o 1367/2006. [tark. 128]

1 b.  Komissio julkaisee tämän artiklan mukaisesti tehdyt arvioinnit ja saattaa nämä tiedot yleisön saataville julkaisemalla ne asianmukaisilla verkkosivustoilla tai antamalla niihin suoran hypertekstilinkin. Oikeuteen saada tutustua ympäristötietoihin sovelletaan asetuksia (EY) N:o 1049/2001 ja (EY) N:o 1367/2006. [tark. 129]

24 artikla

Teknisen toimenpidekehyksen puitteissa toteutettavat yksipuoliset toimenpiteet

1.  Siirretään komissiolle valta antaa teknisessä toimenpidekehyksessä tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos jäsenvaltiot, jotka ovat 21 artiklan mukaisesti saaneet luvan toteuttaa toimenpiteitä, eivät ilmoita tällaisista toimenpiteistä komissiolle kolmen teknisessä toimenpidekehyksessä vahvistetussa määräajassa tai, jos määräaikaa ei ole vahvistettu, kuuden kuukauden kuluessa teknisen toimenpidekehyksen voimaantulopäivästä.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa teknisten toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos 23 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden Jos komissio katsoo, että jäsenvaltion toimenpiteet

   a) eivät sovi yhteen teknisessä toimenpidekehyksessä vahvistettujen tavoitteiden kanssa, tai
   b) eivät tosiasiassa täytä kyseisessä teknisessä toimenpidekehyksessä vahvistettuja tavoitteita,
komissio ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja esittää perustelunsa .

2 a.   Jos komissio antaa 2 kohdan mukaisen lausunnon, asianomaisella jäsenvaltiolla on kolme kuukautta aikaa mukauttaa toimenpiteitään saattaakseen ne teknisen toimenpidekehyksen mukaisiksi ja saavuttaakseen sen tavoitteet.

2 b.   Mikäli jäsenvaltio ei mukauta toimenpiteitään 2 a kohdan mukaisesti, siirretään komissiolle valta antaa teknisessä toimenpidekehyksessä tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

3.  Komission toteuttamilla teknisillä toimenpiteillä pyritään varmistamaan teknisen toimenpidekehyksen tavoitteiden toteutuminen. Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, jäsenvaltion toimenpiteiden voimassaolo lakkaa.

3 a.  Ennen kuin komissio antaa tässä artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä, se kuulee asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia sekä ICESiä ja tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa toimenpideluonnokseen sisältyvistä suunnitelluista toimista. [tark. 130]

IV OSASTO

KANSALLISET TOIMENPITEET

25 artikla

Jäsenvaltioiden toimenpiteet, joita sovelletaan ainoastaan niiden oman lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin

1.   Jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi unionin vesillä edellyttäen, että

   (a) toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin tai, jos kalastustoimintaa ei harjoita kalastusalus, kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin henkilöihin kaikkiin sellaisiin aluksiin, jotka harjoittavat kalastustoimintaa sellaisten jäsenvaltioiden vesialueilla olevien kantojen suhteen, joiden osalta niille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia ; [tark. 131]
   (b) toimenpiteet ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia, sekä
   (c) toimenpiteet ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

1 a.  Jäsenvaltioiden on valvontaa varten ilmoitettava toisille jäsenvaltioille, joita asia koskee, 1 kohdan mukaisesti hyväksytyistä säännöksistä. [tark. 132]

1 b.  Jäsenvaltioiden on annettava tämän artiklan mukaisesti hyväksyttyihin toimiin liittyvät tiedot julkisesti saataville. [tark. 133]

26 artikla

Jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteuttamat toimenpiteet

1.  Jäsenvaltio voi toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä kalastuksesta meriekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi muihin elollisiin vesiluonnonvaroihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ja meriekosysteemin suojelutason ylläpitämiseksi tai parantamiseksi 12 meripeninkulman sisällä kyseisen jäsenvaltion perusviivoista edellyttäen, ettei unioni ole toteuttanut erityisesti kyseistä aluetta koskevia tai erityisesti asianomaisen jäsenvaltion havaitsemaan ongelmaan puuttuvia säilyttämis- ja kalastuksenhoitotoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden on sovittava yhteen 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet. [tark. 134]

2.  Jos jäsenvaltio aikoo toteuttaa sellaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, toimenpiteet saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun komissiota, kyseisiä jäsenvaltioita ja asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia komissiolle, asianomaisille jäsenvaltioille ja asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille on kuultu toimenpideluonnoksesta, johon on ilmoitettu toimenpiteistä, joihin on liitetty perustelut, joista ilmenee myös, että kyseiset toimenpiteet ovat syrjimättömiä . [tark. 135]

2 a.  Jäsenvaltioiden on annettava tämän artiklan mukaisesti hyväksyttyihin toimiin liittyvät tiedot julkisesti saataville. [tark. 136]

IV OSA

MAHDOLLISUUS HYÖDYNTÄÄ LUONNONVAROJA

27 artikla

Siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien perustaminen

1.  Kunkin jäsenvaltion on perustettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä

   (a) kaikkia kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten; sekä
   (b) kaikkia vedettävillä pyydyksillä varustettuja kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten.

2.  Jäsenvaltiot voivat laajentaa siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää niin, että siihen kuuluvat myös ne kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituiset kalastusalukset, jotka käyttävät muun tyyppisiä pyydyksiä kuin vedettäviä pyydyksiä, ja tällöin niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

28 artikla

Siirrettävien kalastusoikeuksien jakaminen

1.  Siirrettävät kalastusoikeudet vahvistavat oikeuden käyttää 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti jaettuja yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia.

2.  Kunkin jäsenvaltion on jaettava siirrettävät kalastusoikeudet avoimin perustein kutakin sellaista kalakantaa tai kalakantaryhmää varten, jonka osalta on jaettu kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta kestävää kalastusta koskevien sopimusten nojalla saatuja kalastusmahdollisuuksia.

3.  Sekakalastukseen liittyviä siirrettäviä kalastusoikeuksia jaettaessa jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseiseen kalastukseen osallistuvien alusten todennäköinen saaliskoostumus.

4.  Jäsenvaltio voi jakaa siirrettäviä kalastusoikeuksia ainoastaan sen oman lipun alla purjehtivan kalastusaluksen omistajalle taikka oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle käytettäväksi tällaisella aluksella. Siirrettävät kalastusoikeudet voidaan keskittää yhteen oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden taikka tunnustettujen tuottajaorganisaatioiden toimesta suoritettavaa hallinnointia varten. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien kalastusoikeuksien saamiselle asetettuja edellytyksiä avoimia ja puolueettomia perusteita soveltaen.

5.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien kalastusoikeuksien voimassaoloajan vähintään 15 vuoden pituiseksi ajaksi niiden uudelleen jakamista varten. Jos jäsenvaltiot eivät ole rajoittaneet siirrettävien kalastusoikeuksien voimassaoloaikaa, ne voivat peruuttaa kyseiset oikeudet ilmoittamalla tästä vähintään 15 vuotta aikaisemmin.

6.  Jäsenvaltiot voivat peruuttaa siirrettävät kalastusoikeudet lyhyemmällä varoitusajalla, jos vahvistetaan, että oikeuksien haltija on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen. Peruutus on tehtävä noudattaen kaikilta osin yhteistä kalastuspolitiikkaa ja suhteellisuusperiaatetta, ja tarvittaessa sen on tultava voimaan välittömästi.

7.  Sen estämättä, mitä 5 ja 6 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat peruuttaa sellaiset siirrettävät kalastusoikeudet, joita ei ole käytetty kalastusaluksella kolmeen peräkkäiseen vuoteen.

29 artikla

Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien jakaminen

1.  Jäsenvaltiot jakavat yksittäiset kalastusmahdollisuudet 28 artiklassa tarkoitetuille siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille jäsenvaltioille jaettujen tai jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1967/2006 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien pohjalta.

2.  Jäsenvaltioiden on määritettävä kalastusmahdollisuudet, jotka parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaan voidaan jakaa kyseisten jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville kalastusaluksille sellaisten lajien osalta, joita varten neuvosto ei ole vahvistanut kalastusmahdollisuuksia.

3.  Kalastusalukset saavat harjoittaa kalastustoimintaa vain, jos niillä on hallussaan riittävät yksittäiset kalastusmahdollisuudet niiden kaikkia mahdollisia saaliita varten.

4.  Jäsenvaltiot voivat varata kalastusmahdollisuuksista enimmillään 5 prosenttia. Niiden on vahvistettava tavoitteet ja avoimet perusteet kyseisten varantoon sisältyvien kalastusmahdollisuuksien jakamista varten. Kyseisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan jakaa ainoastaan hyväksyttäville 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille.

5.  Jakaessaan siirrettäviä kalastusoikeuksia 28 artiklan mukaisesti ja kalastusmahdollisuuksia tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarjota kalastusaluksille kannustimia, jotta nämä käyttäisivät valikoivia pyydyksiä tahattomien sivusaaliiden torjumiseksi asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa.

6.  Jäsenvaltiot voivat asettaa yksittäisten kalastusmahdollisuuksien käytölle maksuja, joilla katetaan kalastuksenhoidon kustannuksia.

30 artikla

Siirrettävien kalastusoikeuksien ja yksittäisten kalastusmahdollisuuksien rekisteri

Jäsenvaltioiden on perustettava siirrettävien kalastusoikeuksien ja yksittäisten kalastusmahdollisuuksien rekisteri ja pidettävä sitä yllä.

31 artikla

Siirrettävien kalastusoikeuksien siirto

1.  Kokonaisia tai osittaisia siirrettäviä kalastusoikeuksia voidaan siirtää jäsenvaltiossa kyseisten oikeuksien hyväksyttävien haltijoiden kesken.

2.  Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan siirrettävien kalastusoikeuksien siirtoon.

3.  Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettävien kalastusoikeuksien siirtoa määräämällä siihen avoimin ja puolueettomin perustein sovellettavista edellytyksistä.

32 artikla

Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraus

1.  Yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan vuokrata kokonaisina tai osittaisina jäsenvaltion sisällä.

2.  Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraukseen.

33 artikla

Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän ulkopuolella olevien kalastusmahdollisuuksien jako

1.  Kukin jäsenvaltio päättää, kuinka sellaiset sille 16 artiklan mukaisesti osoitetut kalastusmahdollisuudet, joihin ei sovelleta siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää, voidaan jakaa sen lipun alla purjehtiville aluksille. Sen on ilmoitettava jakomenetelmä komissiolle. [tark. 137]

V OSA

KALASTUSKAPASITEETIN HALLINNOINTI

34 artikla

Kalastuskapasiteetin mukauttaminen

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeen vaatiessa laivastojensa kalastuskapasiteetin mukauttamistoimenpiteitä hyvän vakaan ja kestävän tasapainon saavuttamiseksi kyseisen niiden kalastuskapasiteetin ja omien kalastusmahdollisuuksiensa kalastusmahdollisuuksien välillä 2 artiklassa määritettyjen yleisten tavoitteiden mukaisesti .

1 a.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on suoritettava vuosittainen kapasiteetin arviointi ja toimitettava sen tulokset komissiolle joka vuosi viimeistään 30 päivänä toukokuuta. Kapasiteetin arviointi käsittää arvion laivaston kokonaiskapasiteetista kalastuskohtaisesti ja laivaston osien mukaisesti arviointihetkellä ja sen vaikutuksesta kalakantoihin ja laajempaan merten ekosysteemiin. Kapasiteetin arvioiteihin sisältyy myös analyysi laivaston pitkän aikavälin kannattavuudesta. Jotta varmistetaan, että arviot tehdään kaikissa jäsenvaltioissa samalla tavalla, arvioinnissa noudatetaan komission suuntaviivoja laivastojen kapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon entistä paremmalle arvioinnille ja niissä otetaan huomioon myös laivaston kannattavuus. Arviot on julkistettava.

1 b.   Jos arvioinnista käy ilmi, että kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välillä on epäsuhta, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä arviointia seuraavan vuoden kuluessa yksityiskohtainen ohjelma, johon sisältyy sitova aikataulu ja jossa esitetään niiden laivastojen kalastuskapasiteetin mukauttaminen alusten lukumäärän ja ominaisuuksien osalta vakaan ja kestävän tasapainon saavuttamiseksi niiden kalastuskapasiteetin ja omien kalastusmahdollisuuksien välillä. Niiden on toimitettava tämä ohjelma Euroopan parlamentille, komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

1 c.   Jollei tällaista arviointia toteuteta tai jos jäsenvaltiota vaaditaan hyväksymään kapasiteetin vähentämistä koskeva ohjelma eikä se toimita sitä tai jos jäsenvaltio ei pane ohjelmaa täytäntöön, tämä johtaa yhteisen kalastuspolitiikan mukaisen unionin rahoitustuen keskeyttämiseen kyseiselle jäsenvaltiolle.

Viimeisenä keinona ja ainoastaan, jos jokin ensimmäisessä alakohdassa mainituista toimista viivästyy kahdella tai useammalla vuodella, komissio voi keskeyttää asianomaisten laivastojen osien kalastusmahdollisuudet.

2.  Alusta ei saa poistaa Euroopan kalatalousrahastosta ohjelmakaudella 2007–2013 myönnetyin julkisin varoin tuetusta laivastosta, ellei kalastuslisenssiä ja kalastuslupia ole ensin peruutettu.

3.  Julkisella tuella käytöstä poistettujen kalastusalusten kalastuskapasiteettia ei korvata uudella kapasiteetilla.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2013 niiden laivaston kalastuskapasiteetti ei missään vaiheessa ylitä 35 artiklan mukaisesti vahvistettuja kalastuskapasiteetin ylärajoja.

4 a.   Jotta unionin aluksille voitaisiin antaa kalastuslisenssi tai -lupa, niillä on oltava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 mukaisesti annettu voimassa oleva moottoritodistus. [tark. 138 ja 241]

34 a artikla

Lisäys-/poistojärjestelmä

Jäsenvaltioiden on hallinnoitava laivastojaan koskevia lisäyksiä ja poistoja siten, että laivastoon ilman julkista tukea tehtävän uuden kapasiteetin lisäyksen vastapainona on aikaisempi ilman julkista tukea tehty kapasiteetiltaan vähintään samansuuruinen poisto. [tark. 139]

35 artikla

Kalastuskapasiteetin hallinnointi

1.  Kunkin jäsenvaltion laivastolle asetetaan kalastuskapasiteetin tiukat ylärajat liitteen II mukaisesti.

2.  Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota olemaan sisällyttämättä 1 kohdan Komissio tekee viimeistään 31 päivänä joulukuuta … (37) ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen liitteen II ja asetuksen (ETY) N:o 2930/86 muuttamisesta, jotta kalastuskapasiteetti määritellään kaikkien aluksen pyyntikykyyn mahdollisesti vaikuttavien mitattavissa olevien parametrien mukaisesti vahvistettuihin kalastuskapasiteetin ylärajoihin kalastusaluksia, joihin sovelletaan 27 artiklan mukaisesti vahvistettua siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää. Tällaisessa tapauksessa kalastuskapasiteetin ylärajat on laskettava uudelleen siten, että huomioon otetaan kalastusalukset, joihin siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää ei sovelleta .

Tässä uudessa määritelmässä otetaan huomioon sosiaaliset ja taloudelliset perusteet sekä jäsenvaltioiden toteuttamat valvontatoimet. Tällaisessa ehdotuksessa kunkin jäsenvaltion laivaston kapasiteetti eritellään laivaston osien mukaan, mukaan lukien sellaisten alusten erityinen erittely, jotka toimivat syrjäisimmillä alueilla ja jotka toimivat vain yhteisön vesien ulkopuolella.

3.  Siirretään komissiolle valta antaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kalastuskapasiteetin ylärajojen uudelleen laskemista varten delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. [tark. 140]

36 artikla

Kalastusalusrekisterit

1.  Jäsenvaltioiden on kirjattava niiden lipun alla purjehtivien unionin kalastusalusten omistajuudesta, kalastusalusten ja niiden pyydysten ominaisuuksista ja kalastusalusten toiminnasta tiedot, joita tarvitaan tämän asetuksen nojalla vahvistettujen toimenpiteiden hallinnoimiseksi, ja niiden on julkaistava nämä tiedot varmistaen samalla, että henkilötietoja suojellaan asianmukaisesti .

2.  Jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön toimitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.  Komissio perustaa unionin kalastuslaivastorekisterin, joka sisältää sen 2 kohdan nojalla saamat tiedot.

4.  Unionin kalastuslaivastorekisteriin sisältyvät tiedot on saatettava kaikkien jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin käyttöön. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen määrittelyä varten.

5.  Komissio vahvistaa hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen siirron teknistä toteutusta koskevat vaatimukset. Asianomaiset Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 56 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen . [tark. 141]

VI OSA

KALASTUKSENHOIDON TIETEELLINEN PERUSTA

37 artikla

Kalastuksenhoidossa tarvittavat tiedot

1.  Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen, hoidon ja kestävän hyödyntämisen on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Siksi jäsenvaltioiden on kerättävä ekosysteemilähtöisessä kalastuksenhoidossa kalastuksessa tarvittavia biologisia, teknisiä, ympäristöä koskevia, teknisiä ja sosioekonomisia tietoja, käsiteltävä ne ja saatettava ne tieteellisen tutkimustiedon loppukäyttäjien saataville, mukaan luettuina komission nimeämät elimet. Kyseisten Unioni antaa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kautta rahallista tukea, joka riittää rahoittamaan näiden tietojen hankkimisen. Näiden tietojen avulla olisi erityisesti voitava arvioida seuraavaa : [tark. 142]

   a) hyödynnettyjen meren biologisten luonnonvarojen tilaa nykytilaa ; [tark. 143]
   b) kalastuksen voimakkuutta niin, että erotetaan toisistaan selvästi teollinen ja ei-teollinen kalastus, sekä vaikutuksia, joita kalastustoiminnasta kohdistuu meren biologisiin luonnonvaroihin ja meriekosysteemeihin; sekä [tark. 224]
   c) kalastus-, vesiviljely- ja jalostusalojen nykyistä sosioekonomista tilannetta unionin vesillä ja niiden ulkopuolella. [tark. 144]

2.  Jäsenvaltioiden on

   a) varmistettava, että kerätyt tiedot ovat tarkkoja, luotettavia ja luotettavia kattavia ja että tiedot kerätään ajallaan ja yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa ; [tark. 145]
   a a) varmistettava, että tieteellisissä tiedoissa ja menetelmissä otetaan huomioon happamoitumisen ja meren lämpötilan kaltaiset tekijät tietoja kerättäessä, ja varmistetaan näin, että tietoja kerätään eri alueilta ympäri vuoden; [tark. 146]
   b) vältettävä perustettava koordinointimekanismeja, jotta voidaan välttää päällekkäisyyttä tietojen keruussa eri tarkoituksiin; [tark. 147]
   c) varmistettava kerättyjen tietojen turvallinen varastointi ja tarvittaessa kerättyjen tietojen asetettava ne julkisesti saataville lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa asianmukainen suoja ja luottamuksellisuus ovat tarpeen, edellyttäen että tällaisten rajoitusten perusteet ilmoitetetaan ; [tark. 148]
   d) varmistettava, että komissiolla tai sen nimeämillä elimillä on tietojen olemassaolon ja laadun tarkastamiseksi pääsy kaikkiin kerättyjen tietojen käsittelyssä käytettäviin kansallisiin tietokantoihin ja -järjestelmiin. [tark. 149]
   d a) annettava osapuolten saataviin asianmukaiset tiedot ja menettelyt, joiden avulla ne on saatu, ottaen huomioon tällaisten osapuolten mahdollisesti antamat täydentävät tiedot. [tark. 150]

2 a.  Jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle vuosittain yhteenvetokertomus, joka sisältää luettelon kalastusalueista, joilla tietoja on kerättävä, ja osoittaa kussakin luokassa ja tapauksessa, onko vaatimus täytetty. Yhteenvetokertomus on asetettava julkisesti saataville. [tark. 151]

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava tutkimustiedon, myös sosioekonomisen tiedon, keruun ja hallinnan kansallinen koordinointi kalastuksenhoitoa varten. Tätä varten ne nimeävät kansallisen vastuuhenkilön ja järjestävät vuosittain kansallisen koordinointikokouksen. Euroopan parlamentille ja komissiolle on ilmoitettava kansallisista koordinointitoimista, ja se on kutsuttava koordinointikokouksiin. [tark. 152]

4.  Jäsenvaltioiden on tiiviissä yhteistyössä komission kanssa koordinoitava tiedonkeruutoimintansa samalla merialueella toimivien muiden jäsenvaltioiden kanssa, ja niiden on kaikin tavoin pyrittävä koordinoimaan toimintansa niiden kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita on samalla merialueella. [tark. 153]

5.  Tietojen keruu, hallinta ja käyttö tapahtuvat vuodesta 2014 lähtien monivuotisen ohjelman puitteissa. Monivuotisilla ohjelmilla on oltava tavoitteet kerättävien tietojen tarkkuuden osalta sekä aggregointitasojen osalta tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten.

6.  Siirretään komissiolle valta antaa 5 kohdassa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti 5 kohdassa tarkoitetun monivuotisen ohjelman osalta kerättävien tietojen tarkkuutta koskevien tavoitteiden täsmentämiseksi ja tiedonkeruun aggregointitasojen määrittelemiseksi tietojen hallintaa ja käyttöä varten delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti sekä tiedonkeruuta ja tietojen esitystapaa koskevan jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin varmistamiseksi . [tark. 154]

7.  Komissio vahvistaa kerättyjen tietojen siirron teknistä toteutusta koskevat vaatimukset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 a.  Jos jäsenvaltio ei noudata tietojen keräämistä koskevia vaatimuksia, julkinen tuki peruutetaan ja komissio määrää lisäseuraamuksia. [tark. 155]

37 a artikla

Neuvoa-antavat tieteelliset elimet

Komissio kuulee asianmukaisia tieteellisiä elimiä säännöllisesti kysymyksistä, jotka liittyvät kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon, ottaen huomioon biologiset, taloudelliset, ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja tekniset näkökohdat sekä julkisten varojen asianmukaisen hoidon, jotta vältetään erilaisten tieteellisten elinten työn päällekkäisyys. [tark. 156]

38 artikla

Tutkimusohjelmat

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyviä kansallisia tutkimustiedon keruuohjelmia ja tutkimus- ja innovointiohjelmia. Niiden on koordinoitava tiiviissä yhteistyössä komission kanssa kalastustietojen keruuta ja alan tutkimus- ja innovointitoimintaa muiden jäsenvaltioiden sekä unionin tutkimus- ja innovointirakenteiden kanssa, ja tarvittaessa mukaan on otettava asianomaiset neuvoa-antavat toimikunnat . Unioni takaa näille ohjelmille riittävän rahoituksen käytettävissä olevien tutkimusta ja kalastusta koskevien välineiden avulla . [tark. 157 ja 285]

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieteelliseen neuvoa-antavaan prosessiin on käytettävissä tarpeen mukaan osaamista ja henkilöresursseja, ja otettava mukaan asianomaiset tieteelliset sidosryhmät . [tark. 158]

2 a.  Jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle vuotuisia kertomuksia edistymisestä, jota on saavutettu kansallisella tasolla kalastusta koskevien tieteellisten tietojen keräämiseen, tutkimukseen sekä innovointiin liittyvissä ohjelmissa. [tark. 159]

2 b.  Tutkimusohjelmien tulokset annetaan koko Euroopan tiedeyhteisön saataviin. [tark. 160]

VII OSA

ULKOSUHDEPOLITIIKKA

I OSASTO

KANSAINVÄLISET KALASTUSJÄRJESTÖT

39 artikla

Tavoitteet

1.  Merten elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen ja hoidon varmistamiseksi unioni edistää kansainvälisten kalastussopimusten ja määräysten tehokasta täytäntöönpanoa, osallistuu kalastusalan kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, toimintaan ja tukee sitä. Näin tehdessään unioni toimii kansainvälisten sitoumusten, velvoitteiden ja kalastuspolitiikan poliittisten tavoitteiden sekä 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja yhdenmukaisesti tämän asetuksen 2, 3 ja 4 artiklan tavoitteiden ja unionin muiden politiikkojen kanssa .

2.  Kalastusalan kansainvälisissä järjestöissä ja alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä vahvistettava unionin kanta perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon, jotta voitaisiin varmistaa kalavarojen säilyminen kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai niiden palauttaminen näitä tasoja suuremmiksi. Erityisesti unioni:

   a) tukee ja edistää aktiivisesti parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon saamista;
   b) edistää toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kalavarat säilytetään 2 artiklan, ja erityisesti sen 2 kohdan, ja 4 artiklan, tavoitteiden mukaisina;
   c) edistää alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen valvontakomiteoiden perustamista ja vahvistamista, toiminnan säännöllisiä riippumattomia arvioita ja asianmukaisia korjaavia toimia sekä varoittavia ja tehokkaita seuraamuksia, joita on sovellettava avoimella ja syrjimättömällä tavalla;
   d) parantaa unionin hankkeiden, erityisesti ympäristöön, kehitysyhteistyöhön ja kauppaan liittyvän toiminnan, johdonmukaisuutta;
   e) edistää ja tukee kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä tarvittavia toimia, joita tarvitaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen kitkemiseksi, sekä tämän saavuttamiseksi varmistaa, ettei unionin markkinoille tule mitään laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen liittyviä tuotteita ja myötävaikuttaa siten kestävään kalastustoimintaan, joka on taloudellisesti kannattavaa ja edistää työllisyyttä unionissa;
   f) edistää yhteisiä kansainvälisiä toimia ja osallistuu niihin aktiivisesti, jotta voidaan torjua merirosvousta, taata ihmisten turvallisuus ja estää merten kalastustoiminnan keskeytyminen;
   g) edistää kansainvälisten kalastussopimusten ja määräysten tehokasta täytäntöönpanoa;
   h) varmistaa, että kalastustoiminta unionin vesien ulkopuolella perustuu samoihin periaatteisiin ja normeihin kuin unionin vesillä samalla kun edistetään sitä, että alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt soveltavat samoja periaatteita ja normeja, joita noudatetaan unionin vesillä.

2 a.   Unioni tukee aktiivisesti kalastusmahdollisuuksien oikeudenmukaisten ja avoimien jakomenetelmien kehittämistä.

3.  Unioni osallistuu aktiivisesti tutkimustiedon ja tieteellisten lausuntojen tuottamiseen alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja kansainvälisissä järjestöissä ja tukee tätä toimintaa. [tark. 161]

3 a.  Unioni edistää yhteistyösuhteita alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen välillä monenvälisten toimien sovittamiseksi yhteen, niiden yhdenmukaistamiseksi sekä niiden edellytysten laajentamiseksi ja tukee tutkimustiedon ja tieteellisten lausuntojen tuottamista alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä sekä kansainvälisissä järjestöissä ja noudattaa kaikkia näin annettavia suosituksia. [tark. 162]

40 artikla

Kansainvälisten määräysten noudattaminen

Unioni tekee Euroopan kalastuksenvalvontaviraston avustamana yhteistyötä kolmansien maiden sekä kalastusalan kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, kanssa tehostaakseen kyseisten kansainvälisten järjestöjen sopimien toimien noudattamista ja erityisesti torjuakseen laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta ja varmistaakseen, että kyseisiä toimia noudatetaan tarkasti .

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimijat noudattavat ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja toimia. [tark. 163]

II OSASTO

KESTÄVÄÄ KALASTUSTA KOSKEVAT SOPIMUKSET

41 artikla

Kestävää kalastusta koskevien sopimusten periaatteet ja tavoitteet

1.  Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää kalastusta koskevissa sopimuksissa vahvistetaan oikeudelliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat kattava hallinnan kehys unionin kalastusalusten kolmansien maiden vesillä harjoittamaa kalastustoimintaa varten kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, hyväksymien toimenpiteiden mukaisesti . Tällaisiin kehyksiin voi sisältyä seuraavaa:

   a) tarpeellisten tiede- ja tutkimuslaitosten kehittäminen ja tukeminen;
   b) seuranta-, valvonta- ja tarkkailuvalmiudet; sekä
   c) muiden sellaisten valmiuksien kehittämistoimet, jotka liittyvät kolmannen maan kestävän kalastuspolitiikan kehittämiseen.

Niihin on myös sisällyttävä säännöksiä, joilla varmistetaan, että kalastus tapahtuu oikeusvarmuuden vallitessa . [tark. 164]

1 a.  Merten elollisen luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen varmistamiseksi unionia ohjaa periaate, jonka mukaan kolmansien maiden kanssa tehtävillä kestävää kalastusta koskevilla järjestelyillä pyritään molempien osapuolten hyötyyn ja ne auttavat jatkamaan unionin laivastojen toimintaa niin, että kolmannen maan ylimäärästä saadaan osuus, joka vastaa unionin laivastojen etua. [tark. 165]

2.  Unionin kalastusalukset saavat pyytää ainoastaan sallitun saaliin sellaisen ylimäärän, jonka asianomainen kolmas maa määrää YK:n merioikeusyleissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka on määritelty selkeästi ja avoimesti parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon sekä pyynnin kohteina olevien kantojen kaikkien laivastojen kokonaispyyntiponnistuksesta unionin ja kolmannen maan välillä vaihdettujen tietojen perusteella, jotta voidaan varmistaa kalavarojen säilyminen kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina. [tark. 166]

2 a.   Kestävää kalastusta koskeviin sopimuksiin ja vastavuoroista pääsyä koskeviin sopimuksiin sisältyy seuraavaa:

   a) vaatimus noudattaa periaatetta, jolla rajoitetaan sellaisten kalavarojen kalastusta, joiden on tieteellisesti osoitettu olevan saaliin ylimäärää rannikkovaltion omalle kapasiteetille YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten mukaisesti;
   b) lauseke, jolla kielletään suotuisempien ehtojen myöntäminen kyseisillä vesillä kalastaville eri laivastoille kuin unionin taloudellisille toimijoille, mukaan lukien edut, jotka koskevat luonnonvarojen säilyttämistä, kehittämistä ja hoitoa sekä rahoitussopimuksia, maksuja ja muita oikeuksia, jotka liittyvät kalastuslupien myöntämiseen;
   c) ehdollisuuslauseke, jolla sopimuksen edellytykseksi asetetaan ihmisoikeuksien noudattaminen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti; sekä
   d) yksinoikeuslauseke. [tark. 167]

2 b.  Kestävää kalastusta koskevissa sopimuksissa ja vastavuoroista pääsyä koskevissa sopimuksissa on määrättävä, että unionin kalastusalukset voivat harjoittaa toimintaa sellaisen kolmannen maan vesillä, jonka kanssa on tehty sopimus, ainoastaan jos kalastusaluksilla on kummankin sopimuspuolen hyväksymän menettelyn mukaisesti annettu kalastuslupa. [tark. 168]

2 c.  Unionin lipun alla purjehtivien alusten, jotka ovat tilapäisesti poistuneet jäsenvaltion rekisteristä etsiäkseen kalastusmahdollisuuksia muualla, ei sallita hyödyntää kestävää kalastusta koskevien sopimusten tai pöytäkirjojen, jotka ovat voimassa alusten poistuessa rekisteristä, mukaisia kalastusmahdollisuuksia 24 kuukauteen, jos ne myöhemmin palaavat unionin rekisterin piiriin. Sama pätee väliaikaiseen lippuvaltion vaihtamiseen harjoitettaessa kalastusta alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kehyksessä. [tark. 169]

2 d.  Kestävää kalastusta koskevissa sopimuksissa on määrättävä, että kalastuslupia myönnetään ainoastaan uusille kalastusaluksille ja kalastusaluksille, jotka ovat aiemmin purjehtineet unionin lipun alla vähintään 24 kuukauden ajan ennen kalastusluvan hakemista ja joiden ilmoittamat kohdelajit kuuluvat kestävää kalastusta koskevan sopimuksen piiriin. [tark. 170]

2 e.  Sopimuksissa, jotka koskevat hajallaan olevia kalakantoja tai laajasti vaeltavia kalakantoja, on kalastusmahdollisuuksia määritettäessä otettava asianmukaisella tavalla huomioon alueellisella tasolla suoritetut tieteelliset arvioinnit sekä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hyväksymät hoitotoimet. [tark. 171]

2 f.  Unionissa pyritään valvomaan sellaisten unionin kalastusalusten toimintaa, jotka toimivat muilla kuin unionin aluevesillä kestävää kalastusta koskevien sopimusten kehyksen ulkopuolella. Tällaisten alusten on noudatettava samoja pääperiaatteita kuin unionissa kalastavien alusten. [tark. 172]

2 g.  Unionin vesien ulkopuolella toimivat unionin kalastusalukset on varustettava valvontakameroilla tai vastaavilla laitteilla, jotka mahdollistavat kalastusmenetelmien ja saaliiden täyden dokumentoinnin. [tark. 173]

2 h.  Ennen seuraavia pöytäkirjoja koskevan neuvottelumandaatin antamista komissiolle jokaisen pöytäkirjan vaikutuksesta on tehtävä riippumaton arviointi, johon sisältyvät saaliita ja kalastustoimintaa koskevat tiedot. Tällaiset arvioinnit julkistetaan. [tark. 174]

2i.  Jotta voidaan varmistaa naapurimaiden kanssa yhteisten kalakantojen kestävä hoito, on tärkeää sisällyttää ne tämän asetuksen soveltamisalaan. [tark. 175]

42 artikla

Rahoitustuki

Unioni antaa kolmansille maille rahoitustukea kestävää kalastusta koskevien sopimusten kautta tarkoituksena

   (a) tukea osaa kustannuksista, jotka aiheutuvat pääsystä hyödyntämään kolmansien maiden vesien kalavaroja;
   (b) perustaa kolmansien maiden kestävän kalastuspolitiikan kehittämiselle hallinnan kehys, mukaan luettuina tarpeellisten tiede- ja tutkimuslaitosten kehittäminen ja ylläpito, seuranta-, tarkkailu- ja valvontavalmiudet, avoimuus-, osallistumis- ja vastuuvelvollisuusmekanismit ja muiden valmiuksien kehittämistoimet. Rahoitustuen saannin edellytyksenä on tiettyjen tulosten sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien tulosten saavuttaminen, ja tuen on täydennettävä kyseisten kolmansien maiden kehityshankkeita ja -ohjelmia ja oltava yhdenmukaista niiden kanssa . [tark. 176]

42 a artikla

Unionin kalastus, joka ei kuulu kestävää kalastusta koskevien sopimusten piiriin

Jäsenvaltioiden on saatava tieto kaikista jäsenvaltion kansalaisten ja kolmannen maan järjestelyistä, joiden nojalla niiden lipun alla purjehtivat kalastusalukset saavat harjoittaa kalastustoimintaa kolmannen maan lainsäädäntövaltaan tai suvereniteettiin kuuluvilla vesillä, sekä asianomaisten alusten ja niiden toimien yksityiskohdista. Jäsenvaltion on ilmoitettava nämä tiedot komissiolle. [tark. 230]

VIII OSA

VESIVILJELY

43 artikla

Kestävän vesiviljelyn edistäminen [tark. 177]

1.  Kestävyyden, elintarviketurvan ja elintarvikkeiden saatavuuden sekä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi komission olisi laadittava viimeistään vuonna 2013 vesiviljelytoiminnan kehittämisen yhteisiä painopisteitä ja tavoitteita koskevat ei-sitovat unionin strategiset suuntaviivat. Näissä suuntaviivoissa on erotettava toisistaan toisaalta keskisuuren ja pienen mittakaavan vesiviljely ja toisaalta teollinen vesiviljely ja otettava huomioon unionin jäsenvaltioiden erilainen lähtökohta ja erilaiset olosuhteet, ja ne muodostavat perustan monivuotisille kansallisille strategiasuunnitelmille pyrkimyksenä [tark. 178]

   a) parantaa vesiviljelyalan kilpailukykyä ja tukea sen kehittymistä ja innovointia yksinkertaistaa alan lainsäädäntöä ja vähentää hallinnollista rasitetta unionin tasolla ;
   b) kannustaa taloudelliseen toimintaan edistää muiden kuin lihaa syövien lajien käyttöä ja vähentää kalastustuotteiden käyttöä kalanrehuna ;
   c) lisätä monipuolistumista ja parantaa elämän laatua rannikko- ja maaseutualueilla; ottaa huomioon vesiviljelytoiminta muilla aloilla, kuten rannikkoalueita koskevassa politiikassa, meristrategioissa ja merten aluesuunnittelua koskevissa suuntaviivoissa, yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (38) (vesipuitedirektiivi) täytäntöönpanossa sekä ympäristöpolitiikassa.
   d) luoda vesiviljelyalan toimijoille tasavertaiset mahdollisuudet vesille ja muille alueille pääsyn osalta.

2.  Jäsenvaltiot laativat viimeistään vuonna 2014 monivuotisen kansallisen strategiasuunnitelman vesiviljelytoiminnan kehittämistä varten. Unioni tukee unionin kestävien vesiviljelytuotteiden tuotantoa ja kulutusta:

   a) ottamalla vuoteen 2014 mennessä käyttöön vesiviljelyä koskevia avoimia ja yleisiä laatunormeja ja minimoimalla vesiviljelyn ja viljelytoiminnan ympäristövaikutukset;
   b) varmistamalla, että toimitukset saavuttavat kuluttajat kohtuullisin hinnoin;
   c) määrittämällä unionin sekä tuotujen vesiviljelytuotteiden jäljitettävyyttä, turvallisuutta ja laatua koskevat säännöt asianmukaisen merkinnän tai etiketöinnin avulla [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun] asetuksen (EU) N:o .../2013 (39) 42 artiklan mukaisesti; [tark. 179 ja 242]

3.  Monivuotisessa kansallisessa strategiasuunnitelmassa esitetään jäsenvaltion tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi toteutettavat tarvittavat toimenpiteet ja aikataulut . [tark. 178]

4.  Monivuotisilla kansallisilla strategiasuunnitelmilla on vastataan erityisesti seuraavat tavoitteet seuraavaan :

   (a) hallinnollisen rasitteen vähentäminen ja hallinnon yksinkertaistaminen, erityisesti lisenssien osalta;
   (b) vesiviljelyalan toimijoille turvataan varmuus pääsystä vesille ja muille alueille rannikkoalueiden hallintoa ja merten aluesuunnittelua koskevien unionin toimintalinjojen mukaisesti ;
   (c) laatua, ympäristöä, taloutta sekä sosiaalisia kysymyksiä koskevat indikaattorit;
   c a) toimenpiteet, joilla varmistetaan että vesiviljelytoiminnassa noudatetaan täysimääräisesti voimassa olevaa unionin ympäristölainsäädäntöä;
   (d) muiden mahdollisten viereisiin jäsenvaltioihin, meren elollisiin luonnonvaroihin ja meriekosysteemeihin kohdistuvien rajat ylittävien vaikutusten arviointi. ;
   d a) tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin sekä yhteistyön edistäminen teollisuuden ja tiedeyhteisön välillä;
   d b) elintarviketurvallisuus;
   d c) eläinten terveys ja hyvinvointi;
   d d) ekologinen kestävyys. [tark. 181]

5.  Jäsenvaltioiden on vaihdettava avoimen koordinointimenetelmän kautta tietoja ja parhaita käytäntöjä monivuotisiin strategiasuunnitelmiin sisältyvistä kansallisista toimenpiteistä.

44 artikla

Neuvoa-antavien toimikuntien kuuleminen

Perustetaan vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta 53 artiklan mukaisesti.

IX OSA

YHTEINEN MARKKINAJÄRJESTELY

45 artikla

Tavoitteet

1.  Perustetaan kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely

   (a) edistämään 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista;
   (b) luomaan kalastus- ja vesiviljelyalalle edellytykset soveltaa yhteistä kalastuspolitiikkaa sopivalla tasolla;
   (c) parantamaan unionin kalastus- ja vesiviljelyalan, erityisesti tuottajien, kilpailukykyä kilpailukykyä ja edistämään sen laatupolitiikkaa toteuttamalla tuotanto- ja markkinointisuunnitelmia , kiinnittäen erityistä huomiota tuottajiin ; [tark. 183]
   (d) parantamaan markkinoiden avoimuutta ja vakautta , erityisesti lisäämällä taloudellista tietämystä ja ymmärrystä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden unionin markkinoista koko toimitusketjun osalta, lisäarvon oikeudenmukaisella jakautumisella alan koko arvoketjussa sekä tiedottamalla kuluttajille ja lisäämällä kuluttajien tietoisuutta heidän tietoisuuttaan sellaisten ilmoitusten tai merkintöjen avulla, joista käyvät ilmi kattavat tiedot ; [tark. 184]
   (e) tukemaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien, myös terveyttä, sosiaalisia näkökohtia ja ympäristöä koskevien yhtäläisten vaatimusten, toteutumista kaikille unionissa kaupan pidettäville tuotteille edistämällä kalavarojen kestävää hyödyntämistä. [tark. 185]
   (e a) varmistamaan, että kuluttajien saatavilla on monipuolinen valikoima kalastus- ja vesiviljelytuotteita, joiden laatu ja alkuperä on varmennettu, sekä riittävästi tietoa, jonka perusteella he voivat valinnoillaan osallistua tässä asetuksessa asetettujen päämäärien saavuttamiseen;
   e b) varmistamaan, että kolmansista maista tuodut tuotteet ovat peräisin kalastuksista tai yrityksistä, jotka noudattavat samoja ympäristöön liittyviä normeja sekä talous-, sosiaali- ja terveysnormeja kuin unionin laivastot ja yritykset, ja että tuotteet ovat sellaisen laillisen, ilmoitetun ja säännellyn kalastuksen tuotteita, jossa noudatetaan samoja normeja, joita unionin aluksilta vaaditaan;
   e c) varmistamaan kaikkien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa, antamaan todennettavissa olevia ja täsmällisiä tuotteen alkuperää ja tuotantotapaa koskevia tietoja sekä merkitsemään tuotteet vastaavasti painottaen luotettavia ympäristömerkintöjä. [tark. 186 ja 270]

2.  Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteistä markkinajärjestelyä sovelletaan [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun] asetuksen (EU) N:o .../2013(40) liitteessä I lueteltuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, joita pidetään kaupan unionissa.

3.  Yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyvät erityisesti

   (a) alan organisointi mukaan luettuina markkinoiden vakauttamistoimenpiteet;
   (b) yhteiset kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ottaen huomioon paikallisyhteisöjen erityispiirteet; [tark. 187]
   b a) unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän käyttöönottoon tähtäävät yhteiset säännöt;
   b b) kuluttajille tiedottaminen;
   b c) kaupan toimenpiteiden käynnistäminen sellaisia kolmansia maita vastaan, jotka eivät harjoita kestävää kalastusta. [tark. 188]

X OSA

VALVONTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

46 artikla

Tavoitteet

1.  Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen on varmistettava tehokkaalla unionin kalastuksenvalvontajärjestelmällä, johon kuuluu myös laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunta.

2.  Unionin kalastuksenvalvontajärjestelmä perustuu erityisesti seuraaviin tekijöihin:

   a) globaali ja kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka olisi johdettava useisiin eri jäsenvaltioiden laivastojen kokoon liittyviin tarkastuksiin ; [tark. 225]
   b) nykyaikaisten kalastusaluksilla jo käytössä olevien järjestelmien tehokkaampi hyödyntäminen ja tarvittaessa tehokkaiden valvontatekniikoiden käyttö kalastustietojen kalastus- ja vesiviljelytietojen saatavuuden ja laadukkuuden varmistamiseksi; [tark. 189]
   b a) tarkastuksia ja seuraamuksia koskevien määräysten unionin laajuinen yhdenmukaistaminen; [tark. 190]
   b b) merellä ja maissa tehtävien tarkastusten keskinäinen täydentävyys; [tark. 191]
   c) riskiperusteinen strategia, jonka ydinajatuksena on kaikille saatavilla oleville asiaankuuluville tiedoille automaattisesti tehtävä järjestelmällinen ristiintarkistus;
   d) yhteisvastuun, sääntöjen noudattamisen ja yhteistyön kulttuurin kehittäminen kaikkien kalastusalusten toimijoiden, alusten omistajien ja kalastajien keskuudessa; [tark. 192]
   d a) vaatimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa koskeva standardoitu järjestelmä kullekin jäsenvaltiolle; [tark. 193]
   e) tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten käyttöönotto.;
   e a) yhtäläiset mahdollisuudet, mukaan lukien kauppapakotteet, jos on osoitettu, että kolmannet maat käyttäytyvät vastuuttomasti. [tark. 226]

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten käyttöönotto, myös Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta peräisin olevien varojen jäädyttäminen, sekä otettava tässä huomioon kustannus-hyötysuhde ja suhteellisuusperiaate. [tark. 195]

46 a artikla

Valvontakomitea

1.  Perustetaan unionin valvontakomitea, johon osallistuu jäsenvaltioiden, komission ja valvontaviraston jäseniä.

2.   Unionin valvontakomitean tehtävänä on

   (a) tehdä vuosittaisia katsauksia siitä, miten kukin jäsenvaltio on noudattanut sääntöjä, tunnistaakseen tapaukset, joissa yhteistä kalastuspolitiikkaa ei ole noudatettu;
   (b) tarkastella uudestaan havaituissa sääntöjen noudattamatta jättämistapauksissa toteutettuja toimia; ja
   (c) esittää päätelmänsä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. [tark. 243]

47 artikla

Uusia valvontatekniikoita ja tietojärjestelmiä koskevat pilottihankkeet

1.  Komissio ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tietojärjestelmiin liittyviä pilottihankkeita.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa uusiin valvontatekniikoihin ja tietojärjestelmiin liittyvien pilottihankkeiden toteuttamista koskevien sääntöjen osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

48 artikla

Osallistuminen valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanokustannuksiin

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että niiden lipun alla purjehtivien kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin pituisten kalastusalusten kalastuslisenssin haltijat toimijat osallistuvat suhteellisella osuudella unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän täytäntöönpanon kustannuksiin ja tiedonkeruun toimintakustannuksiin . [tark. 196]

XI OSA

RAHOITUSVÄLINEET

49 artikla

Tavoitteet

Unionin rahoitustukea voidaan myöntää 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvien pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävää toimintaa varten. Unionin rahoitustukea ei myönnetä sellaisen toiminnan tukemiseen, joka heikentää meren elollisten luonnonvarojen, luonnon monimuotoisuuden, elinympäristöjen ja ekosysteemien kestävyyttä ja säilyttämistä. [tark. 197]

50 artikla

Jäsenvaltioille myönnettävän rahoitustuen edellytykset

1.  Unionin jäsenvaltioille myöntämän rahoitustuen myöntämä rahoitustuki on avointa, ja sen ehtona on, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ja 12 artiklassa mainittuja ympäristödirektiivejä sekä ennalta varautumisen periaatetta .

2.  Jos jäsenvaltiot eivät noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ja 1 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä sekä ennalta varautumisen periaatetta , välittömänä seurauksena voi olla on yhteisen kalastuspolitiikan mukaisen unionin rahoitustuen maksujen keskeyttäminen tai lykkääminen tai rahoitusoikaisujen tekeminen tukeen. Kyseisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia sääntöjen noudattamatta jättämisen luonteeseen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden. On otettava käyttöön menetelmä, johon sisältyvät kaikille jäsenvaltioille yhteiset tavoitteet, indikaattorit sekä yhdenmukaiset ja avoimet mittaukset. [tark. 302]

51 artikla

Toimijoille myönnettävän rahoitustuen edellytykset

1.  Unionin toimijoille myöntämän rahoitustuen ehtona on, että toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä sekä jäsenvaltioiden säädöksiä, joilla 12 artiklassa mainitut ympäristödirektiivit sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön . Rahoitustukea ei myönnetä sellaisen toiminnan tukemiseen, joka heikentää meren elollisten luonnonvarojen, luonnon monimuotoisuuden, elinympäristöjen ja ekosysteemien kestävyyttä ja säilyttämistä.

2.  Jos toimijat rikkovat vakavalla tavalla yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä ja 1 kohdassa tarkoitettua kansallista lainsäädäntöä , niiltä evätään väliaikaisesti tai pysyvästi mahdollisuus unionin rahoitustukeen ja/tai rahoitustukea vähennetään. Kyseisten jäsenvaltion toteuttamien toimenpiteiden on oltava varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhtaisia vakavien rikkomusten sääntöjen noudattamatta jättämisen luonteeseen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin rahoitustukea myönnetään vain siinä tapauksessa, ettei asianomaiselle toimijalle ole määrätty seuraamuksia vakavista rikkomuksista asianomainen toimija ole syyllistynyt vakaviin rikkomuksiin unionin rahoitustuen soveltamispäivää edeltävän edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana. [tark. 199]

XII OSA

NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT

52 artikla

Neuvoa-antavat toimikunnat

1.  Kutakin liitteessä III ilmoitettua toimivalta-aluetta maantieteellistä aluetta tai toimivalta-alaa varten perustetaan neuvoa-antava toimikunta edistämään 54 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien sidosryhmien tasapainoista edustusta sekä 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

1 a.   Perustetaan erityisesti seuraavat neuvoa-antavat toimikunnat liitteen III mukaisesti:

   a) syrjäisimmille alueille tarkoitettu neuvoa-antava toimikunta, joka jakautuu kolmeen osaan merialueiden mukaisesti: Länsi-Atlantti, Itä-Atlantti ja Intian valtameri
   b) vesiviljelyalan ja sisävesikalastuksen neuvoa-antava toimikunta
   c) neuvoa-antava markkinatoimikunta
   d) Mustanmeren neuvoa-antava toimikunta.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien toimikuntien toimivalta-alueiden muuttamista, uusien toimivalta-alueiden muodostamista tai uusien neuvoa-antavien toimikuntien perustamista koskevista liitteen muutoksista delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

3.  Kukin neuvoa-antava toimikunta laatii oman työjärjestyksensä. [tark. 200]

53 artikla

Neuvoa-antavien toimikuntien tehtävät

-1.   Ennen kuin komissio saattaa loppuun sisäiset menettelynsä, jotka johtavat joko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan nojalla tavanomaista lainsäädäntömenettelyä noudattaen annettavaan lainsäädäntöehdotukseen, kuten monivuotisten suunnitelmien tai teknisten toimenpidekehysten esittämiseen, tai 55 artiklan mukaisten delegoitujen säädösten hyväksymiseen, komissio kuulee asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia. Tämä kuuleminen ei rajoita ICESin tai muiden asianomaisten tieteellisten elinten kuulemista.

1.  Neuvoa-antavat toimikunnat voivat

   a) antaa komissiolle tai ja asianomaiselle jäsenvaltiolle suosituksia tai esittää niille ehdotuksia kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn liittyvistä kysymyksistä ja kalavarojen ja vesiviljelyn säilyttämistä koskevista näkökohdista ja sosioekonomisista kysymyksistä ;
   b) ilmoittaa komissiolle ja jäsenvaltioille omalla toimivalta-alueellaan maantieteellisellä alueellaan tai toimivalta-alallaan ilmenevistä kalastuksenhoitoon ja tarvittaessa vesiviljelyyn liittyvistä ongelmista sekä kalavarojen ja vesiviljelyn säilyttämistä koskevista näkökohdista ja sosioekonomisista kysymyksistä ja ehdottaa ratkaisuja näihin ongelmiin ;
   c) osallistua tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden kehittelyssä tarvittavien tietojen keräämiseen, esittämiseen ja analysointiin;
   c a) antaa lausuntoja 17 artiklan 2 b kohdassa tarkoitetuista alustavista säilyttämistoimenpiteistä ja 21 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetuista teknisistä toimenpiteistä ja välittää ne komissiolle ja niille jäsenvaltioille, joihin kyseiset kalavarat tai kyseinen alue suoraan liittyvät.

2.  Komission ja tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion on vastattava kohtuullisen ajan kuluessa 1 kohdan otettava asianmukaisesti huomioon neuvoa-antavilta toimikunnilta -1 tai 1 kohdan nojalla saamiinsa suosituksiin, ehdotuksiin ja tietoihin saadut lausunnot, suositukset, ehdotukset ja mahdolliset tiedot ja vastattava näihin esityksiin viimeistään 30 työpäivän kuluessa ja joka tapauksessa ennen kuin mitään toimenpiteitä hyväksytään . Jos lopulliset toimenpiteet poikkeavat neuvoantavilta toimikunnilta -1 ja 1 kohdan nojalla saaduista lausunnoista, suosituksista ja ehdotuksista, komission tai kyseisen jäsenvaltion on esitettävä yksityiskohtaiset syyt poikkeamiselle . [tark. 201]

54 artikla

Neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpano, toiminta ja rahoitus

1.  Neuvoa-antavat toimikunnat muodostuvat

   a) kalastusalan toimijoita ja tarvittaessa vesiviljelyalan toimijoita edustavista järjestöistä; ja
   b) muista yhteisen kalastuspolitiikan alan eturyhmistä, kuten ympäristöjärjestöistä ja kuluttajaryhmistä .
   Edellä olevan a alakohdan osalta työnantajien, itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien kalastajien ja työntekijöiden sekä erilaisten kalastusammattien on oltava asianmukaisesti edustettuina.

Kansallisten ja alueellisten viranomaisten edustajat, joilla on kalatalouteen liittyviä intressejä asianomaisella alueella, ja komissiota neuvovat jäsenvaltioiden tutkimus- ja kalantutkimuslaitosten sekä kansainvälisten tutkimuslaitosten tutkijat saavat osallistua tarkkailijoina.

1 a.   Euroopan parlamentin ja komission edustajat voivat osallistua tarkkailijoina neuvoa-antavan toimikunnan kokouksiin. Kun neuvotellaan kysymyksistä, jotka vaikuttavat sellaisten kolmansien maiden kalatalousalan ja muiden eturyhmien edustajiin, myös alueellisten kalastusjärjestöjen edustajiin, joilla on kalastusintressejä sellaisella alueella tai sellaisessa kalastuksessa, joka kuuluu neuvoa-antavan toimikunnan piiriin, kyseisten tahojen edustajia voidaan kutsua osallistumaan tarkkailijoina näiden neuvoa-antavien toimikuntien kokouksiin.

2.  Kukin neuvoa-antava toimikunta muodostuu yleiskokouksesta ja toimeenpanevasta komiteasta, ja se hyväksyy toimenpiteet, joita tarvitaan komitean järjestäytymistä varten sekä avoimuuden ja kaikkien ilmaistujen näkökantojen kunnioittamisen takaamiseksi.

3.  Neuvoa-antavat toimikunnat voivat hakea unionin rahoitustukea Euroopan yleistä etua tavoittelevana organisaationa.

4.  Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanon osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti. Näillä delegoiduilla säädöksillä ei rajoiteta 1 ja 1 a kohdan soveltamista . [tark. 202]

XIII OSA

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

55 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään 12 artiklan 2 kohdassa 13 artiklan 1 kohdassa , 15 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 1 ja 2 2 b kohdassa, 24 artiklan 1 ja 2 2 b kohdassa, 35 artiklan 3 kohdassa, 36 artiklan 4 kohdassa, 37 artiklan 6 kohdassa, 47 artiklan 2 kohdassa 52 artiklan 2 kohdassa ja 54 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivalta määräämättömäksi ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2013 lukien.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklan 2 kohdassa, 13 artiklan 1 kohdassa, 15 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 1 ja 2 2 b kohdassa, 24 artiklan 1 ja 2 2 b kohdassa, 35 artiklan 3 kohdassa, 36 artiklan 4 kohdassa, 37 artiklan 6 kohdassa, 47 artiklan 2 kohdassa52 artiklan 2 kohdassa ja 54 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun toimivallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto lopetetaan peruuttamispäätöksellä . Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä , tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevien 12 artiklan 3 kohdan, 15 artiklan 4 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan, 15 artiklan 6 kohdan, 20 artiklan 1 ja 2 2 b kohdan, 24 artiklan 1 ja 2 2 b kohdan, 35 artiklan 3 kohdan, 36 artiklan 4 kohdan, 37 artiklan 7 kohdan, 37 artiklan 6 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan, 52 artiklan 2 kohdan ja 54 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös voi tulla tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen tämän mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät että ne eivät vastusta sitä säädöstä . Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. [tark. 203]

55 a artikla

Kiireellinen menettely

1.   Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan 2 kohdan mukaisesti kuuden kuukauden ajan. Kun delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voivat 55 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen viipymättä sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi. [tark. 204]

56 artikla

Täytäntöönpano

1.   Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen täytäntöönpanossa komissiota avustaa kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa. [tark. 205]

XIV OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

57 artikla

Kumoamiset

1.  Kumotaan asetus (EY) N:o 2371/2002.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

2.  Kumotaan päätös 2004/585/EY 51 artiklan 4 kohdan ja 52 artiklan 4 kohdan 54 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen voimaantulosta alkaen. [tark. 206]

3.  Poistetaan asetuksen (EY) N:o 1954/2003 5 artikla.

4.  Kumotaan asetus (EY) N:o 199/2008. [tark. 207]

5.  Kumotaan asetus (EY) N:o 639/2004.

57 a artikla

Asetuksen (EY) N:o 768/2005 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 768/2005 seuraavasti:

Lisätään 16 artiklaan kohta seuraavasti: "

3.   Euroopan kalastuksenvalvontaviraston on toimittava operatiivisena elimenä, jonka tehtävänä on sähköisessä muodossa olevien tietojen vaihtaminen ja merivalvonnan valmiuksien kehittäminen.

"

[tark. 273]

58 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Sen estämättä, mitä 57 artiklan 4 kohdassa säädetään, asetusta (EY) N:o 199/2008 sovelletaan edelleen kansallisiin ohjelmiin, jotka koskevat tietojen keruuta ja hallintaa vuosien 2011–2013 osalta. [tark. 208]

58 a artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komission on viiden vuoden välein tarkasteltava uudestaan 1-5 artiklan säännöksiä ja esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan nojalla tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ehdotuksia kalastuksenhoidon edistämiseksi ja parhaiden käytänteiden sisällyttämiseksi siihen.

2.   Komissio raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisen kalastuspolitiikan toiminnasta vuoden 2022 loppuun mennessä. [tark. 209]

58 b artikla

Vuosittainen kertomus

Komissio julkaisee vuosittaisen kertomuksen, jossa se tiedottaa yleisölle unionin kalastusalan tilanteesta, myös kalakantojen biomassatasoista, hyödyntämisintensiteetistä ja tutkimustiedon saatavuudesta. [tark. 210]

59 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Puhemies

Neuvoston puolesta

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183.
(2) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 20.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 6. helmikuuta 2013.
(4) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.
(5) EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1.
(6) EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14.
(7) EYVL L 177, 16.7.1996, s. 24.
(8) COP Decision X/2.
(9) EU CO 7/10, 26. maaliskuuta 2010.
(10) COM(2011)0244.
(11) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(12) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka , KOM(2007) 575 lopullinen.
(13) EYVL C 105, 7.5.1981, s. 1.
(14) EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.
(15) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
(16) COM(2009)0162.
(17) COM(2010)2020.
(18) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(19) EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17.
(20) EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1.
(21) EUVL L 124, 17.5.2005, s. 1.
(22) EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11.
(23) EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1.
(24) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.
(25) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.
(26) EUVL L 289, 7.11.2003, s. 1.
(27)* Neljä vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
(28) EUVL L ...
(29)+ Tämän asetuksen numero, päivämäärä ja nimi (2011/0194(COD)).
(30) EUVL L 232, 2.9.2010, s. 14.
(31) EUVL L ...
(32)+ Tämän asetuksen numero, päivämäärä ja nimi (2011/0380(COD)).
(33) EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1.
(34) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).
(35) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EUVL L 145, 31.5.2001, s. 43).
(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).
(37)* Tämän asetuksen voimaantulovuoden jälkeinen vuosi.
(38) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.
(39)+ Tämän asetuksen numero (2011/0194(COD)).
(40)+ Tämän asetuksen numero (2011/0194(COD)).


LIITE I

6 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN RANNIKKOVESILLE PÄÄSY

1.  YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN RANNIKKOVEDET

A.  RANSKA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Berwick-upon-Tweedistä itään

Coquet Islandista itään

silli

rajoittamaton

2. Flamborough Headistä itään

Spurn Headistä itään

silli

rajoittamaton

3. Lowestoftista itään

Lyme Regisistä etelään

kaikki lajit

rajoittamaton

4. Lyme Regisistä etelään

Eddystonesta etelään

pohjakalat

rajoittamaton

5. Eddystonesta etelään

Longshipsistä lounaaseen

pohjakalat

kampasimpukat

hummerit

langusti

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

6. Longshipsistä lounaaseen

Hartland Pointista luoteeseen

pohjakalat

langusti

hummerit

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

7. Hartland Pointista Lundy Islandista pohjoiseen vedettyyn viivaan

pohjakalat

rajoittamaton

8. Lundy Islandista suoraan länteen vedetystä viivasta Cardigan Harbouriin

kaikki lajit

rajoittamaton

9. Point Lynasista pohjoiseen

Morecamben majakkalaivasta itään

kaikki lajit

rajoittamaton

10. County Down

pohjakalat

rajoittamaton

11. New Islandista koilliseen

Sanda Islandista lounaaseen

kaikki lajit

rajoittamaton

12. Port Stewartista pohjoiseen

Barra Headistä länteen

kaikki lajit

rajoittamaton

13. 57°40' pohjoista leveyttä

Butt of Lewisista länteen

kaikki lajit

paitsi äyriäiset ja nilviäiset

rajoittamaton

14. St Kilda, Flannan Islands

kaikki lajit

rajoittamaton

15. Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N –– 5°45′ W välisestä viivasta länteen

kaikki lajit

rajoittamaton

B.  IRLANTI

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Point Lynasista pohjoiseen

Mull of Gallowaysta etelään

pohjakalat

keisarihummeri

rajoittamaton

rajoittamaton

Mull of Oasta länteen

Barra Headistä länteen

pohjakalat

keisarihummeri

rajoittamaton

rajoittamaton

C.  SAKSA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen

silli

rajoittamaton

2. Berwick-upon-Tweedistä itään, Whitby High'n majakasta itään

silli

rajoittamaton

2. North Forelandin majakasta itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään

silli

rajoittamaton

4. St Kildaa ympäröivä alue

silli

makrilli

rajoittamaton

rajoittamaton

5. Butt of Lewisin majakasta länteen Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N – 5°45′ W väliseen viivaan

silli

rajoittamaton

6. North Ronaa ja Suliskeria (Sulasgeir) ympäröivä alue

silli

rajoittamaton

D.  ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen

silli

rajoittamaton

2. Berwick-upon-Tweedistä itään, Flamborough Headistä itään

silli

rajoittamaton

3. North Forelandistä itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään

silli

rajoittamaton

E.  BELGIA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Berwick-upon-Tweedistä itään

Coquet Islandista itään

silli

rajoittamaton

2. Cromerista pohjoiseen

North Forelandistä itään

pohjakalat

rajoittamaton

3. North Forelandistä itään

Dungenessin uudesta majakasta etelään

pohjakalat

silli

rajoittamaton

rajoittamaton

4. Dungenessin uudesta majakasta etelään, Selsey Billistä etelään

pohjakalat

rajoittamaton

5. Straight Pointista kaakkoon, South Bishopista luoteeseen

pohjakalat

rajoittamaton

2.  IRLANNIN RANNIKKOVEDET

A.  RANSKA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Erris Headistä luoteeseen

Sybil Pointista länteen

pohjakalat

keisarihummeri

rajoittamaton

rajoittamaton

2. Mizen Headistä etelään

Stagsistä etelään

pohjakalat

keisarihummeri

makrilli

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

3. Stagsistä etelään

Corkista etelään

pohjakalat

keisarihummeri

makrilli

silli

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

4. Corkista etelään Carnsore Pointista etelään

kaikki lajit

rajoittamaton

5. Carnsore Pointista etelään Haulbowlinesta kaakkoon

kaikki lajit

paitsi äyriäiset ja nilviäiset

rajoittamaton

B.  YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Mine Headistä etelään

Hook Point

pohjakalat

silli

makrilli

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

2. Hook Point

Carlingford Lough

pohjakalat

silli

makrilli

keisarihummeri

kampasimpu-kat

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

C.  ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Stagsistä etelään

Carnsore Pointista etelään

silli

makrilli

rajoittamaton

rajoittamaton

D.  SAKSA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Old Head of Kinsalestä etelään

Carnsore Pointista etelään

silli

rajoittamaton

2. Corkista etelään

Carnsore Pointista etelään

makrilli

rajoittamaton

E.  BELGIA

Maantieteellinen alue

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Corkista etelään

Carnsore Pointista etelään

pohjakalat

rajoittamaton

2. Wicklow Headistä itään

Carlingford Lough'sta kaakkoon

pohjakalat

rajoittamaton

3.  BELGIAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

3–12 meripeninkulmaa

Alankomaat

kaikki lajit

rajoittamaton

Ranska

silli

rajoittamaton

4.  TANSKAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko (Tanskan ja Saksan rajalta Hanstholmiin)

(6–12 meripeninkulmaa)

Saksa

kampelakalat

katkaravut

rajoittamaton

rajoittamaton

Tanskan ja Saksan rajalta Blåvands Hukiin

Alankomaat

kampelakalat

turskakalat

rajoittamaton

rajoittamaton

Blåvands Hukista Bovbjergiin

Belgia

turska

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

kolja

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

Alankomaat

punakampela

rajoittamaton

meriantura

rajoittamaton

Thyborønista Hanstholmiin

Belgia

valkoturska

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

punakampela

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

seiti

rajoittamaton

kolja

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

Alankomaat

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

meriantura

rajoittamaton

Skagerrak

(Hanstholmista Skageniin)

(4–12 meripeninkulmaa)

Belgia

Saksa

Alankomaat

punakampela

kampelakalat

kilohaili

turska

seiti

kolja

makrilli

silli

valkoturska

turska

punakampela

meriantura

rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

Kattegat

(3–12 meripeninkulmaa)

Saksa

turska

rajoittamaton

kampelakalat

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

Zeelandista pohjoiseen Forsnæsin majakan kautta kulkevalle leveyspiirille

Saksa

kilohaili

rajoittamaton

Itämeri

(Beltit, Juutinrauma ja Bornholm mukaan luettuina) 3–12 meripeninkulmaa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

ankerias

rajoittamaton

lohi

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

Skagerrak

(4–12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

Kattegat

(3 ( * ) –12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

Itämeri

(3–12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

(*) Mitattuna rannikkoviivasta

5.  SAKSAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko

(3–12 meripeninkulmaa)

kaikki rannikot

Tanska

pohjakalat

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

tuulenkalat

rajoittamaton

Alankomaat

pohjakalat

rajoittamaton

katkaravut

rajoittamaton

Tanskan ja Saksan rajalta Amrumin pohjoiskärkeen pisteeseen 54°43' N

Tanska

katkaravut

rajoittamaton

Helgolandia ympäröivä vyöhyke

Yhdistynyt Kuningaskunta

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

Itämeren rannikko

(3–12 meripeninkulmaa)

Tanska

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

ankerias

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

6.  RANSKAN JA MERENTAKAISTEN DEPARTEMENTTIEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Koillis-Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Belgian ja Ranskan rajalta Manchen departementin itäpuolelle (Vire-Grandcamp-les-Bainsin suisto 49°23' 30” N – 1°2' W pohjois-koilliseen)

Belgia

pohjakalat

rajoittamaton

kampasimpukat

rajoittamaton

Alankomaat

kaikki lajit

rajoittamaton

Dunkerquesta (2°20' E) Cap d'Antiferiin (0°10' E)

Saksa

silli

rajoittamaton vain lokakuusta joulukuuhun

Belgian ja Ranskan rajalta läntiseen Cap d'Alprechiin (50°42' 30” N – 1°33' 30” E)

Yhdistynyt Kuningaskunta

silli

rajoittamaton

Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Espanjan ja Ranskan rajalta pisteeseen 46°08' N

Espanja

sardellit

kohdennettu kalastus, rajoittamaton vain 1.3.–30.6.

kalastus eläväksi syötiksi vain 1.7.–31.10.

sardiinit

rajoittamaton vain 1.1.–28.2. ja 1.7.–31.12.

Lisäksi yllämainittuihin lajeihin liittyvää toimintaa on harjoitettava vuonna 1984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa.

Välimeren rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Espanjan rajalta Cap Leucateen

Espanja

kaikki lajit

rajoittamaton

7.  ESPANJAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Ranskan ja Espanjan rajalta Cap Mayorin majakkaan (3°47' W)

Ranska

pelagiset lajit

rajoittamaton vuonna 1984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa

Välimeren rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Ranskan rajalta Cap Creusiin

Ranska

kaikki lajit

rajoittamaton

8.  ALANKOMAIDEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

(3–12 meripeninkulmaa) koko rannikko

Belgia

kaikki lajit

rajoittamaton

Tanska

pohjakalat

kilohaili

tuulenkalat

piikkimakrillit

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

rajoittamaton

Saksa

turska

katkaravut

rajoittamaton

rajoittamaton

(6–12 meripeninkulmaa) koko rannikko

Ranska

kaikki lajit

rajoittamaton

Texelin eteläkärjestä länteen Alankomaiden ja Saksan rajaan

Yhdistynyt kuningaskunta

pohjakalat

rajoittamaton

9.  SUOMEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Itämeri (4–12 meripeninkulmaa) (*)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

(*) 3–12 meripeninkulmaa Bogskärin saarten ympärillä

10.  RUOTSIN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Lajit

Laajuus tai erityispiirteet

Skagerrak (4–12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Kattegat (3 (*) –12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Itämeri (4–12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Suomi

kaikki lajit

rajoittamaton

(*) Mitattuna rannikkoviivasta

p0000001.fig


LIITE II

KALASTUSKAPASITEETIN YLÄRAJAT

Kapastiteetin ylärajat (perustuu tilanteeseen 31. joulukuuta 2010)

Jäsenvaltio

GT

kW

Belgia

18 911

51 585

Bulgaria

8 448

67 607

Tanska

88 528

313 341

Saksa

71 114

167 089

Viro

22 057

53 770

Irlanti

77 254

210 083

Kreikka

91 245

514 198

Espanja (ml. syrjäisimmät alueet)

446 309

1 021 154

Ranska (ml. syrjäisimmät alueet)

219 215

1 194 360

Italia

192 963

1 158 837

Kypros

11 193

48 508

Latvia

49 067

65 196

Liettua

73 489

73 516

Malta

15 055

96 912

Alankomaat

166 384

350 736

Puola

38 376

92 745

Portugali (ml. syrjäisimmät alueet)

115 305

388 054

Romania

1 885

6 716

Slovenia

1 057

10 974

Suomi

18 187

182 385

Ruotsi

42 612

210 744

Yhdistynyt kuningaskunta

235 570

924 739

EU:n syrjäisimmät alueet

GT

kW

Espanja

Kanariansaaret: L< 12 m. EU:n vesialueet

2 649

21 219

Kanariansaaret: L > 12 m. EU:n vesialueet

3 059

10 364

Kanariansaaret: L > 12 m. Kansainväliset ja kolmansien maiden vesialueet

28 823

45 593

Ranska

Reunionin saari: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit L < 12 m

1 050

19 320

Reunionin saari: Pelagiset lajit. L > 12 m

10 002

31 465

Ranskan Guayana: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit Pituus < 12 m

903

11 644

Ranskan Guayana: Katkarapualukset

7 560

19 726

Ranskan Guayana: Pelagiset lajit. Avomerikalastusalukset

3 500

5 000

Martinique: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m

5 409

142 116

Martinique: Pelagiset lajit. L > 12 m

1 046

3 294

Guadeloupe: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m

6 188

162 590

Guadeloupe: Pelagiset lajit. L > 12 m

500

1 750

Portugali

Madeira: Pohjakalalajit. L < 12 m

617

4 134

Madeira: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m

4 114

12 734

Madeira: Pelagiset lajit. Nuotta. L > 12 m

181

777

Azorit: Pohjakalalajit. L < 12 m

2 626

29 895

Azorit: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m

12 979

25 721

L tarkoittaa aluksen kokonaispituutta


LIITE III

NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT

Neuvoa-antavan toimikunnan nimi

Toimivalta-alue

Itämeri

ICES-alueet(1) III b, III c ja III d

Välimeri

5°36' läntisestä pituuspiiristä itään olevilla Välimeren merivesillä

Pohjanmeri

ICES-alueet IV ja III a

Luoteiset vesialueet

ICES-alueet V (ei kuitenkaan V a ja V b:stä ainoastaan unionin vedet), VI ja VII

Lounaiset vedet

ICES-alueet VIII, IX ja X (Azoreita ympäröivät vesialueet), ja CECAF-alueet(2) 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (Madeiraa ja Kanariansaaria ympäröivät vesialueet)

Pelagiset kannat (mustakitaturska, makrilli, piikkimakrilli, silli)

Kaikki toimivalta-alueet (ei kuitenkaan Itämeri, Välimeri ja vesiviljely)

Aava meri / pitkän matkan laivastot

Kaikki unionille kuulumattomat vesialueet

Vesiviljely ja sisävesikalastus

Vesiviljely sellaisena kuin se määritellään 5 artiklassa ja unionin jäsenvaltioiden kaikki sisävedet

Syrjäisimmät alueet jaettuina kolmeen merialueeseen: Länsi-Atlanttiin, Itä-Atlanttiin ja Intian valtamereen

Kaikki ICES-alueet, jotka kattavat syrjäisimpiä alueita ympäröivät vesialueet ja erityisesti Guadeloupen, Ranskan Guayanan, Martiniquen, Kanariansaarten, Azorien, Madeiran ja Réunionin merialueet

Mustanmeren neuvoa-antava neuvosto

GFCM:n päätöslauselman nro GFCM/33/2009/2 mukainen GFCM:n maantieteellinen osa-alue

Markkinoita käsittelevä neuvoa-antava toimikunta

Kaikki markkina-alueet

[tark. 211]

(1) ICES:in (kansainvälinen merentutkimusneuvosto) alueet sellaisina kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009 (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).
(2) CECAF:in (Itäinen Keski-Atlantti tai FAO:n pääasiallinen kalastusalue 34) alueet siten kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2009 (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

Päivitetty viimeksi: 21. marraskuuta 2014Oikeudellinen huomautus