MIETINTÖ aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”

10.10.2016 - (2015/2226(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Eric Andrieu

Oikaisut/LisäyksetValitseERR01

• ERR01 (PDF - 147 KB)
• ERR01 (DOC - 46 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”

(2015/2226(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0285/2016),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Työllistäminen maaseutualueilla: eroon työllisyyskuilusta” (COM(2006)0857),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin maa-alueesta yli 77 prosenttia on maaseutua ja että monet maaseudun työpaikat, jotka eivät useinkaan ole siirrettävissä muualle, ovat kytköksissä maatalouteen ja maatalouselintarviketeollisuuteen;

B.  ottaa huomioon, että maatalous ja maatalouselintarviketeollisuus muodostavat kuusi prosenttia EU:n BKT:sta ja käsittävät 15 miljoonaa yritystä ja 46 miljoonaa työpaikkaa;

C.  ottaa huomioon, että jo vuosikymmenten ajan maaseutualueiden viljelijöiden määrä on monissa Euroopan unionin maissa vähentynyt merkittävästi samalla, kun viljelijöiden ja muiden maataloustyöntekijöiden tulot ovat pudonneet ja maataloussektorilla työskenteleviä on maaseutualueilla entistä vähemmän; ottaa huomioon, että vuodesta 2005 vuoteen 2014 maatalouden työpanos on vähentynyt EU28:ssa lähes neljänneksen (-23,6 prosenttia)[1]^a;

D.  ottaa huomioon, että vaikka viljely onkin tärkein maankäytön muoto EU:ssa, se työllistää enää vain murto-osan maaseudulla asuvasta työvoimasta; ottaa huomioon, että maankäyttötarkoitusten monipuolistaminen, jossa yhdistetään taloudellinen tuotantotoiminta, asuin- ja virkistyskäyttö sekä luonnonsuojelu ja luonnon säilyttäminen, on merkittävä kehitykseen ja työllisyyteen liittyvä haaste monilla unionin maaseutualueista; panee merkille, että muuttovirrat ovat viime vuosina kääntyneet joillakin alueilla päinvastaiseen suuntaan, kun yhä useammat haluavat asua maaseudulla, mikä useimmissa tapauksissa johtaa kaupunkien lähialueiden kaupungistumiseen; toteaa, että samalla ovat heikentyneet monet sellaiset paljon köyhemmät alueet, joilla ongelmana on syrjäinen sijainti ja joilla kehityksen ja työllisyyden tukeminen on vaikeampaa;

E.  ottaa huomioon, että monilla maaseutualueilla on lukuisia haasteita, kuten pienet tulot, negatiivinen väestökehitys, työpaikkojen puute ja korkea työttömyys, kolmannen sektorin hidas kehitys, elintarvikkeiden jalostuskapasiteetin puute, matala osaamistaso ja pääoman vähyys;

F.  ottaa huomioon, että yli yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta katsoo, että maatalous ja maaseutualueet ovat tärkeitä heidän tulevaisuutensa kannalta;

G.  toteaa, että maataloustoiminnan tulo työvoimayksikköä kohden on suhteellisen alhainen, mikä on ongelmallista;

H.  toteaa, että talouskriisi koetteli kaikkia Euroopan osia, mutta kaikkein eniten juuri maaseutualueita; toteaa näiden alueiden kärsineen ennennäkemätöntä vahinkoa säästötoimenpiteiden seurauksena;

I.  ottaa huomioon, että nykyisessä talouskriisissä Euroopan unioni on nostanut työllisyyden – erityisesti ESIRin avulla – yhdeksi tärkeimmistä painopistealueistaan, ja katsoo, että YMP:tä on tämä huomioon ottaen tehostettava ja sen asemaa on vahvistettava yhtenä tärkeimmistä välineistä, joiden avulla EU toimii pyrkii työllisyyden ja kilpailukyvyn säilyttämiseen ja kehittämiseen maaseutualueilla ja etenkin maatalousalalla; katsoo, että tässä yhteydessä on arvioitava, missä määrin YMP vaikuttaa maaseutualueiden työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen;

J.  toteaa, että on ratkaisevan tärkeää säilyttää YMP:n kaksi pilaria, koska ensimmäinen pilari estää pienten maatilojen ja perhetilojen poistumisen alalta ja säilyttää maatalousalan työpaikkoja, kun taas toisen pilarin varoilla varmistetaan uusien työpaikkojen luominen muilla aloilla, kuten matkailualalla, elintarvikkeiden jalostusalalla ja muilla näihin liittyvillä aloilla;

K.  toteaa, että unionin maataloudella on monia haasteita, jotka liittyvät elintarvikkeiden tuotantoon ja elintarviketurvaan, ympäristöön, biologiseen monimuotoisuuteen, kestävyyteen, energiaan ja ilmastonmuutokseen, ja katsoo, että on hyvin tärkeää vahvistaa yhteiskunnan ja maatalouden välistä suhdetta, kehittää innovoivia ratkaisuja näiden haasteiden käsittelemiseen alan kestävyyden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi ja määritellä uudelleen tavoitteet kaikkia hyödyttävälle todelliselle julkiselle politiikalle, sillä se on yksi Euroopan yhdentymisen tärkeimmistä tekijöistä;

L.  katsoo, että liian kauan on laiminlyöty maatalouden painopisteen siirtämistä maatalouden uudelleenalueellistamiseen, joka on tarpeen tuotannon ja työllisyyden vakiinnuttamiseksi tietyillä alueilla; katsoo myös, että velvollisuutemme on säilyttää maanviljely miesten ja naisten pääasiallisena toimintana heidän asuinalueillaan sen varmistamiseksi, että maaseutualueet ovat dynaamisia ja niillä on paljon työpaikkoja; katsoo, että tällaisen uuden painopisteen avulla voidaan myös varmistaa kaupunkien ja maaseudun kehityksen terve tasapaino;

M.  ottaa huomioon kaupungeissa ja niiden laitamilla tapahtuvan viljelytoiminnan kasvavan merkityksen ja kasvavan kiinnostuksen siihen sekä kulutuksen muuttuvan mallin, jossa yhdistyvät erilaiset tekijät, kuten mahdollisimman pieni ympäristöjalanjälki, korkealaatuinen paikallinen tuotanto ja pienten ja alueellisten tuottajien työn arvon tunnustaminen;

N.  ottaa huomioon, että YMP:n viimeisin uudistus perustuu tekijöihin, jotka ovat mahdollistaneet tukien uudelleensuuntaamisen ja niiden tasapuolisemman jakamisen jäsenvaltioiden ja maatalouden eri alojen välillä, ja samalla on vahvistettu YMP:n taloudellista merkitystä ja sen asemaa tilojen ja maaseutualueiden sosiaalisena vakauttajana;

O.  ottaa huomioon, että vaikka ensimmäisen pilarin suorat tuet eivät tutkimusten mukaan johdakaan välittömästi uusien työpaikkojen luomiseen, niillä on ratkaiseva merkitys työpaikkojen säilyttämisessä ja viljelijöiden pitämisessä tiloilla; katsoo, että jos tästä poliittisesta tuesta luovutaan, 30 prosenttia unionin maanviljelijöistä joutuu lopettamaan toimintansa ja siirtymään pois maatalousalalta; katsoo näiden tukien pitävän pienviljelijät ja maaseutualueet elossa;

P.  toteaa, että suorilla tuilla tuetaan maanviljelijöitä syrjäisillä alueilla, maanviljelyä epäsuotuisilla sekä heikkotuottoisilla mailla, ja ne ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että viljelijät pysyvät tiloilla ja saavat asianmukaisen toimeentulon, ja näin voidaan varmistaa myös, että tällaisia maita suojellaan ja niillä on merkitystä matkailijoiden houkuttelemisessa näille alueille;

Q.  ottaa huomioon, että uudistetun YMP:n ensimmäisen pilarin ensisijainen tavoite on turvata elintarvikkeiden saanti, mikä auttaa säilyttämään maatalouden nykyiset työpaikat; toteaa, että ensimmäisen pilarin maksujen on jakauduttava nykyistä oikeudenmukaisemmin tämän tuen myönteisen vaikutuksen maksimoimiseksi;

R.  ottaa huomioon, että käytännön kokemuksen perusteella myös muunlainen maatalouden kehittäminen on mahdollista ja sillä saadaan parempia tuloksia elintarvikkeiden laadun sekä agronomisten, ympäristöön liittyvien ja sosioekonomisten saavutusten osalta; katsoo, että on tärkeää tukea ja edistää moninaisia maatalousjärjestelmiä ja että pienet ja keskikokoiset tilat, jotka ovat yleensä muita monipuolisempia, innovatiivisia ja erittäin joustavia, ovat usein hyvin järjestäytyneitä ja muodostavat tuottajaryhmiä ja osuuskuntia; toteaa, että ne mukautuvat helpommin kriisien vaikutuksiin, hyödyttävät sijaintipaikkansa yhteisöjä ja tukevat näin maaseudun taloutta, joka on keskeisellä sijalla unionin maatalouden kehittämisessä;

S.  toteaa nykyisen kriisin osoittaneen, että markkinasuuntautuneen YMP:n yhteydessä on tärkeää ylläpitää maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä ja määritellä sopivia uusia sääntelyvälineitä hintojen vakauden varmistamiseksi sekä maatalouden työpaikkojen ja tulojen säilyttämiseksi;

T.  panee merkille, että komission omassa arviossa TTIP-sopimuksen vaikutuksista todetaan, että tiettyihin toimintoihin keskittyvät maaseutuvaltaiset alueet, joilla on rajallisesti vaihtoehtoja, ovat muita haavoittuvampia; ottaa huomioon, että tämän sopimuksen myötä maaseutualueita ja maaseudun työpaikkoja uhkaa siirtyminen pois perinteisistä viljelymalleista;

U.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset viljelijät toimivat yhä globaalimmilla markkinoilla ja ovat tämän vuoksi muita aloja alttiimpia hintojen vaihtelulle; ottaa huomioon, että parhaillaan neuvoteltavat kauppasopimukset, kuten transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskeva sopimus (TTIP), EU:n ja Kanadan välinen kattava talous- ja kauppasopimus (CETA) sekä EU-Mercosur-vapaakauppasopimus, muodostavat uhan työpaikkojen luomiselle ja maatalouselinkeinoja tukevien edellytysten aikaansaamiselle;

V.  toteaa, että elintarvikkeiden tuotantoketjun nykyinen maksujärjestelmä ei takaa lisäarvon kestävää jakautumista, mikä tarkoittaa usein sitä, etteivät alkutuottajien saamat tulot kata edes heidän kustannuksiaan;

W.  toteaa, että kaupunkialueisiin verrattuna maaseutualueille on yleensä ominaista tilastollisesti korkeampi työttömyysaste ja huomattavasti pienemmät asukkaiden keskitulot ja niin ikään vähemmän houkutteleva infrastruktuuri sekä heikompi palveluiden saatavuus, mikä johtuu siitä, että niiden tuottamisen kustannukset ovat merkittäviä pienemmästä asukastiheydestä ja heikoista yhteyksistä johtuen;

X.  toteaa, että työpaikkojen luominen maaseutualueilla on toteutettava sellaisen tiettyihin alueisiin mukautetun kestävän politiikan puitteissa, joka säilyttää ja kehittää maatalouteen liittyvää toimintaa sekä maa- ja metsätalouteen epäsuorasti liittyvää toimintaa samoin kuin sellaista maaseutujen toimintaa, jonka avulla luodaan yhteyksiä eri sidosryhmien välillä sekä sosiaalisesti että yhteisvastuuseen ja ympäristön tilan parantamiseen liittyen;

Y.  toteaa, ettei maaseutualueiden tulevaisuus ole riippuvainen pelkästään maatalousalan kehittämisestä, vaan se liittyy myös muun taloudellisen toiminnan monimuotoistamiseen ja säilyttämiseen, mistä esimerkkeinä ovat metsätalous, käsiteollisuus ja pienten ja keskisuurten yritysten sekä yhdistetyn tuotantokapasiteetin kehittäminen, maaseutumatkailu, virkistystoiminta, koulutus ja urheilu (kuten ratsastus) sekä tilojen ja metsien resurssien kestävä käyttö (jätteet mukaan lukien), uusiutuvan energian tuottaminen ja ekologisiin prosesseihin perustuvien orgaanisten materiaalien ja tuotteiden valmistus; toteaa, että tarvitaan hajautettuja ja integroituja alueellisia politiikkatoimia, jotka liittyvät sosioekonomisiin näkökohtiin ja maaseudun identiteettiin ja kulttuuriin, ja todellinen alueellinen järjestelmä, jolla pyritään saamaan aikaan synergiavaikutuksia ja hyödynnetään maaseudun resursseja yhdessä kollektiivisten ja monialaisten toimien avulla; katsoo, että samalla on käytettävä EU:n muita varoja stimuloimaan maaseudun kehitystä ja työllisyyttä ja varmistettava, että maaseudun infrastruktuuri on kunnossa;

Z.  katsoo, että siksi on erittäin tärkeää korostaa, että monet työpaikat ovat riippuvaisia paikkaan ja toimintaan sidotusta maataloudesta, metsätalous mukaan lukien, eikä näitä toimintoja voidaan siirtää; toteaa, että tämä koskee myös elintarvikkeisiin liittyviä ja muita palveluita, kuten maiseman ja veden säilyttämistä ja hallintaa;

AA.  katsoo, että YMP:n nykyinen rakenne on auttanut varmistamaan, että merkittävä osa YMP:n suorien tukien saajista saa nyt maksuja maataloustoimintaa harjoittamatta vain sillä perusteella, että omistaa maatalousmaata;

AB.  toteaa, että tukea olisi annettava ensisijaisesti pienille perhetiloille eli yksittäisille viljelijöille, jotka hoitavat tilojaan yksin tai muiden kanssa vastuullisesti, itsenäisesti ja tehokkaasti ja jotka voivat ratkaista ongelmat mukauttamalla tuotantopäätöksiään ja/tai tuotantomenetelmiään ja monimuotoistamalla toimintaansa vastatakseen maatalousalan jatkuviin rakenteellisiin muutoksiin;

AC.  katsoo, että maatalousalalla ja maaseudulla työskentelevien ja/tai yritystoimintaa harjoittavien naisten potentiaalia olisi analysoitava, se olisi kirjattava talteen ja sitä olisi edistettävä kaikilla unionin toimintapolitiikoilla niin, että mitkään niistä eivät vaikuttaisi naisiin kielteisesti, sillä tällä tavoin luodaan perusta naisten mahdollisuuksille edistää kehitystä ja innovointia ja autetaan koko alaa selviytymään kriisistä; katsoo, että naisten olisi osallistuttava alakohtaisten kehityssuunnitelmien laatimiseen paikallisella ja alueellisella tasolla, jotta suunnitelmissa voitaisiin hyödyntää heidän tarpeitaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään; katsoo, että naisilla olisi siksi oltava tarvittavat taidot, jotta he voivat osallistua aktiivisesti suunnitelmien laatimiseen;

AD.  toteaa, että vuonna 2010 vain 7,5 prosenttia maanviljelijöistä oli alle 35-vuotiaita, yli 4,5 miljoonaa tiloja nyt hoitavista on yli 65-vuotiaita ja että YMP:tä koskevan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 ja 51 artiklaan sisältyy säännöksiä sukupolvenvaihdoksen tukemisesta maataloudessa;

AE.  ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa maaseutualueiden naisten työnsaantimahdollisuudet ovat rajoitettuja maataloudessa ja työmarkkinoiden muilla aloilla ja että sukupuolten välinen palkkaero on suurempi kuin muualla, vaikka naiset ovatkin erittäin tärkeässä asemassa maaseutualueiden kehityksen ja sosiaalisen elämän kannalta, erityisesti maatiloilla, joiden toimintaa on monimuotoistettu (maatilamatkailu, laadukkaat tuotteet, virkistys-, opetus- ja urheilutoiminta sekä muut palvelut); toteaa, että naisten yrittäjyys voi olla tärkeä tekijä maaseutualueiden kestävän sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristön kehityksen kannalta; toteaa, että maanhankintaan liittyvä eriarvoisuus on tekijä, joka rajoittaa naisten mahdollisuuksia kehittää maatalousalan yritystoimintaa; toteaa, että noin 29 prosenttia unionin tiloista on naisten hoidossa;

AF.  ottaa huomioon teollisesti viljeltävien lajikkeiden vähäisen määrän ja paikallisten lajikkeiden ja elinkeinojen syrjäyttämisen teollisilla lajikkeilla ja elinkeinoilla; ottaa huomioon paikallisten lajikkeiden ja rotujen merkityksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ja kestävän toimeentulon tukemiselle alueilla sekä paikalliselle tuotannolle;

AG.  toteaa, että maaseutualueesta on tehtävä entistä houkuttelevampi tuleville sukupolville tukemalla maatalouden ja alanmenetelmien innovointiin ja nykyaikaistamiseen tähtäävää koulutusta;

AH.  ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on kehittänyt elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun yleismaailmallisen SAFA-kehyksen;

AI.  toteaa, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) tarjotaan keskipitkän aikavälin tukea asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja työllisyyteen maaseutualueiden marginalisoituneille yhteisöille; toteaa, että maaseuturahasto voi ottaa huomioon pakolaisten erityistarpeet ja että sen varoja voidaan käyttää ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskevissa toimissa eri toiminta-aloilla maaseudulla;

Nykyinen YMP

1.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille viljelijöille pitkän aikavälin näkymiä maaseudun väestökatoon puuttumiseksi, toteuttamaan kattavan sukupolvenvaihdosstrategian ja hyödyntämään sitä varten kattavasti uuden YMP:n tarjoamia mahdollisuuksia nuorten viljelijöiden ja myös perheiden ulkopuolelta tulevien alan uusien yrittäjien tukemiseksi erityisesti myöntämällä nuorille viljelijöille tukia ensimmäisestä ja toisesta pilarista sekä auttamalla yli 40-vuotiaita uusia yrittäjiä aloittamaan yritystoimintansa; toteaa myös, että näitä toimia on täydennettävä kansallisen politiikan järjestelyillä ja toimien on oltava yhteensopivia niiden kanssa (maankäyttö, verotus, sosiaaliturva jne.), asetuksen (EU) N:o 1307/2103 50 ja 51 artiklassa tarkoitettu tuki mukaan lukien;

2.  toteaa, että valtaosa YMP:n suorista tuista menee rikkaimmille tiloille, kun vain 13 prosenttia edunsaajista sai 74 prosenttia YMP:n suorista tuista vuonna 2014; katsoo, että tämä ei edistä uusien työpaikkojen luomista maanviljelyalalla, sillä pienet maatilat ovat työvoimavaltaisempia ja 53 prosenttia maataloustyöntekijöistä työskentelee taloudelliselta kooltaan pieniksi luokitelluilla maatiloilla; kehottaa jakamaan YMP-tukia entistä enemmän pienviljelijöille;

3.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan pienille ja keskisuurille maatiloille erityisesti käyttämällä enemmän uudelleenjakotukea; kehottaa lisäksi laatimaan palkkiomekanismeja tehokkaasti järjestäytyneitä maatiloja sekä sellaisia maatiloja varten, jotka käyttävät oikeudellisia välineitä yritysten yhdistämiseen;

4.  katsoo, että YMP:n yhteydessä on otettava paremmin huomioon luonnonhaitoista kärsivät alueet (kuten vuoristoalueet, merentakaiset alueet, syrjäisimmät alueet ja herkät luonnonalueet), koska maatalouden ylläpitäminen on keskeisessä asemassa sellaisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristön kehityksen kannalta, jossa painotetaan työllisyyttä; katsoo kuitenkin, että YMP:n yhteydessä on myös otettava huomioon kaupunkirakenteen hajautumisen uusi dynamiikka ja autettava reuna-alueita torjumaan niiden ominaispiirteisiin liittyviä rajoitteita;

5.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat käyttäneet laajasti mahdollisuutta myöntää tuotantosidonnaisia tukia – jotka sallivat tuotannon ylläpitämisen ja kehittämisen tietyllä alueella ja tukevat siten työllisyyttä epäsuotuisilla alueilla – ja kehottaa niitä korottamaan tällaisen tuen osuutta aktiiviviljelijöille sekä lisäämään sen joustavuutta ja käyttämään yhä suuremman osan siitä kasviproteiinin tuotannon lisäämiseen EU:ssa, koska tämän hyödykkeen saanti on tällä hetkellä riippuvaista kolmansista maista tapahtuvasta tuonnista; ehdottaa lisäksi, että vapaaehtoisten tuotantosidonnaisten tukien tasoa voitaisiin mukauttaa kulloisestakin viljelykasvista riippuvaisen työllisyyden mukaisesti, jolloin lisätukea annettaisiin eniten työvoimaa vaativille tuotteille;

6.  muistuttaa, että nykyisellä ohjelmakaudella on maaseudun kehittämisohjelman mukaisesti esitetty kohdennettua tukea paikallisten rotujen kasvattamiseksi ja lajikkeiden viljelemiseksi, millä edistetään alueellista työllisyyttä ja tuetaan biologista monimuotoisuutta; kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan kohdennetun tuen mekanismeja, joilla tuetaan paikallisia rotuja kasvattavien ja lajikkeita viljelevien tuottajien tai maanviljelijöiden ryhmiä tai järjestöjä;

7.  toteaa, että on tarpeen panna täytäntöön suorien tukien ympäristöulottuvuus, ja katsoo, että se on tehtävä siten, että varmistetaan maatilojen kestävyys ja elinkelpoisuus ja edistetään uusien työpaikkojen säilyttämistä ja luomista esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden, maatilamatkailun ja maaseudun hoidon yhteydessä esimerkiksi suurten tilojen ja historiallisten huviloiden avulla; kehottaa EU:ta varmistamaan yksinkertaistamisen sekä sen, että ympäristösäännökset voidaan panna täytäntöön yksinkertaisella ja kattavalla tavalla ilman ongelmia; varoittaa, ettei ympäristöulottuvuus saa johtaa maataloustuotannon vähentymiseen tai siitä luopumiseen, mikä on erityisen tärkeää varsinkin vuoristoalueilla ja syrjäisillä alueilla;

8.  katsoo, että koska mehiläisten kuolleisuusaste on korkea monissa EU:n jäsenvaltioissa ja mehiläisillä on pölyttäjinä keskeinen merkitys elintarviketurvan sekä monien kasvialojen talouden kannalta, unionin olisi lisättävä tämän alan tukea ottamalla käyttöön todellinen mehiläiskantojen palauttamista koskeva unionin strategia; toteaa myös, että tämä ei edellyttäisi raskaita investointeja, vaan toisi monia työpaikkoja niin, että joko monimuotoistetaan nykyisten tilojen toimintaa tai perustetaan uusia erikoistuneita tiloja, joiden elinkelpoisuus edellyttää asiantuntijoiden mukaan 200:aa mehiläispesää ja joiden päätarkoitus olisi tuottaa valittuja kuningattaria ja parvia ja viime kädessä hunajaa, josta EU:ssa vallitsee suuri pula; toteaa, että tällainen useille unionin strategioille, kuten innovoinnille, sosiaaliselle osallistamiselle ja työpaikkojen luomiselle, rakentuva toimintatapa vastaa täysin pyrkimystä muuttaa yhteisen maatalouspolitiikan suuntaa ja kehittää maatalouden kestävyyttä;

9.  toteaa, että maatilojen työpaikkojen säilyttämiseksi alalla on otettava käyttöön uudet riskinhallintavälineet ja lisättävä tuottajaorganisaatioiden kaltaisten välineiden käyttöä yhteisessä markkinajärjestelyssä ja toisessa pilarissa, jotta voidaan paremmin varautua globaalien markkinoiden hintavaihteluihin ja kysyntään; katsoo, että yhteisessä markkinajärjestelyssä ja toisessa pilarissa vahvistetut markkinatoimenpiteet ja poikkeukselliset kriisi- ja kriisinhallintatoimenpiteet on pantava täytäntöön paljon nopeammin ja aktiivisemmin EU:n talousarviovarojen tuella mukauttamalla ne tarvittavalla tavalla syrjäisimpien alueiden, vuoristoalueiden ja muiden kilpailuun liittyvistä haasteista kärsivien alueiden erityistilanteeseen, jotta voidaan rajoittaa hintojen alenemisesta johtuvia kielteisiä vaikutuksia maataloustuloihin; kiinnittää huomiota siihen, että poikkeuksellisten kriisitoimenpiteiden täytäntöönpanolla ei ole täysin saavutettu asetettuja tavoitteita, ja katsoo, että niiden yhteydessä olisi otettava entistä paremmin huomioon jäsenvaltioiden nykyinen infrastruktuuri ja kapasiteetti; kehottaa komissiota viimeaikaisten kriisien valossa kehittämään entistä nopeampia ja tehokkaampia tukevia välineitä, joilla voidaan ehkäistä kaikkein kielteisimpiä vaikutuksia;

10.  kehottaa komissiota hyödyntämään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219–222 artiklassa tarkoitettujen poikkeustoimenpiteiden koko potentiaalia;

11.  katsoo, että interventiohintojen käyttäminen turvaverkkona edellyttää, että niitä mukautetaan säännöllisesti kustannusten muutoksiin, jolloin ne vaikuttavat suoraan tuottajien tuloihin ja toiminnan jatkamiseen sekä työllisyyteen; kehottaa unionia ottamaan käyttöön maitomarkkinoiden seurantakeskuksen kaltaisia ennaltaehkäiseviä välineitä kaikilla tärkeimmillä tuotantoaloilla markkinoiden seuraamiseksi, jotta voidaan tukea tuotannon ohjausta ja vastata kriiseihin tarvittaessa käyttöön otettavien joustavien ja aktiivisten markkinoiden hallintavälineiden avulla;

12.  toteaa, että viljelijät ja paikalliset tuottajat yhdistävät lyhyet toimitusketjut voivat edistää maaseudun työpaikkojen luomista; korostaa, että laatujärjestelmät, maantieteelliset merkinnät ja luonnonmukainen viljely tarjoavat mahdollisuuden maatalouselintarvikealan kehittämiseen ja maaseudun työpaikkojen luomiseen, minkä vuoksi niitä on paitsi suojeltava, myös kehitettävä uusien työpaikkojen luomiseksi ja alueellisen kulttuurin ja identiteetin säilyttämiseksi; korostaa, että nämä tuotteet on saatava laajemmille markkinoille ja että on otettava käyttöön laatuun, myynninedistämiseen ja suojaamiseen liittyviä toimia niiden markkinoinnin parantamiseksi ja niiden sisällyttämiseksi tiettyjen maantieteellisten alueiden yleisiin matkailutuotteisiin; muistuttaa käsiteltävinä olevien lainsäädäntöehdotusten yhteydessä, että nämä myönteiset taloudelliset vaikutukset perustuvat kuluttajien luottamukseen, jota ei saa heikentää muutoksilla, joiden voidaan katsoa huonontavan laatua; korostaa lisäksi, että näiden laatustandardien saavuttamiseen käytettävät menettelyt voivat olla raskaita ja niitä olisi yksinkertaistettava;

13.  suosittaa, että jäsenvaltiot käyttäisivät enemmän työpaikkojen säilyttämistä ja luomista koskevaa toisen pilarin kuudennen prioriteetin painopistealuetta sekä tietämyksen siirtoa ja ammatti- ja jatkokoulutusta koskevia toimia (mukaan lukien maatilojen työntekijöiden oppisopimukset, täydennyskoulutus ja uudelleenkoulutus), jotta työntekijät voivat siirtyä muihin maaseudun töihin, ja kehottaa antamaan tiloille neuvontaa ja tilanhoitoon liittyvää apua tilojen taloudellisen ja ympäristöön liittyvän suorituskyvyn parantamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan koulutusta, jolla edistetään viljelijöiden sekä maatalouden ja maaseudun työntekijöiden monipuolisuutta niin, että he voivat monimuotoistaa toimintaansa, ja kehottaa vahvistamaan innovointia;

14.  toteaa, että maaseudun kehittämisohjelmat eivät ole enää yhtä selvästi kohdistettuja työllisyyttä suojaaviin sosiaalisiin hankkeisiin kuin edellisellä ohjelmakaudella 2007–2013 ja että syynä tähän ovat toimet, joita jäsenvaltiot ovat valinneet maaseudun kehittämistä koskevista ohjelmistaan, sekä se, että työllisyyteen suoraan vaikuttavia toimia varten on varattu entistä vähemmän rahoitusta; kehottaa siksi jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen tekemiään valintoja ja lisäämään joustavuutta maaseutupolitiikan täytäntöönpanossa;

15.  katsoo, että maaseudun kehittämisohjelmien monimutkaisuus vähentää merkittävästi maaseuturahaston varojen käyttöä ja hidastaa samalla hankkeita, joilla on mahdollista luoda työpaikkoja; katsoo, että on yksinkertaistettava maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanoa ja otettava käyttöön monesta rahastosta rahoitettujen ohjelmien kaltaista johdonmukaisempaa politiikkaa, minkä lisäksi on estettävä jäsenvaltioita ja komissiota määräämästä liian työläitä hallinnollisia ja rahoitusta koskevia tarkastuksia;

16.  kehottaa jäsenvaltioita mainostamaan paremmin YMP:n toisen pilarin tarjoamia mahdollisuuksia toiminnan monipuolistamiseen maaseutualueilla (esimerkiksi maaseutumatkailu ja uusiutuvan energian tuotanto);

17.  huomauttaa, että sekä kansallisissa ja EU:n toimissa ei oteta riittävästi huomioon innovointiin liittyvää riskitekijää ja että tämä estää innovoinnin ja työpaikkojen luomisen erityisesti monien sellaisten sidosryhmien kohdalla, joilla ei ole riittävästi rahoitusta saattaakseen innovoivat hankkeet päätökseen;

18.   korostaa, että maaseudun kehitys ja työpaikkojen luominen kulkevat käsi kädessä, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja alueita maksimoimaan alueidensa haasteet ja mahdollisuudet parhaiten tuntevien paikallis- ja alueviranomaisten, mahdollisuudet saavuttaa toisen pilarin tavoitteet ja ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan prioriteetit, mukaan lukien sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja talouskehitys; muistuttaa mahdollisuudesta keskittää maaseudun kehitys ja toimintaohjelmat työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen sekä maaseudun palveluiden parantamiseen; kehottaa komissiota auttamaan toimijoita tämän tavoitteen saavuttamisessa; korostaa jakamistalouden mallien mukauttamista maaseutualueisiin työllisyyden lisäämiseksi, maataloustoiminnan tehostamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteisötalouden yrityksiä ja osuuskuntia ja muun muassa sosiaalista maataloutta[2] maaseutualueiden sosiaalisen integraation ja työpaikkojen tukemiseksi; panee merkille sosiaalisen yrittäjyyden aloitteella toteutetut toimet ja kehottaa komissiota tehostamaan yhteisötalouden maaseudun kehittämiselle antamaa tukea esimerkiksi yhteisötaloutta koskevan toimintasuunnitelman kautta;

20.  korostaa, että maaseutualueiden väestörakenteen kehityksen ja perhemyönteisyyden tukeminen kuuluvat jo nykyisen YMP:n tavoitteisiin ja niitä olisi painotettava enemmän perheiden tukemiseksi ja perheen ja työelämän yhteensovittamisen helpottamiseksi myös maaseutualueiden työmarkkinoihin ja talouskehitykseen liittyvissä kysymyksissä;

21.  korostaa, että on edistettävä aktiivisia toimenpiteitä ja toimintapolitiikkoja, joilla korostetaan muuttoliikkeen myönteistä vaikutusta talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen maaseutualueilla;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan maaseutualueita tukevia poliittisia toimia kehittämällä matkailua, joka voi asianmukaisesti jäsennettynä ja kannustimin tuettuna vauhdittaa sellaisten alueiden kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista kasvua, joilla on merkittäviä luonnonvaroja sekä maisemallisia, kulttuurisia sekä maatalouselintarvikkeisiin liittyviä resursseja; korostaa, että maaseutualueiden matkailun kehittäminen ja maataloustoiminnan monipuolistaminen (koulutus-, kulttuuri- ja virkistystoiminta mukaan lukien) tarjoaa myös kannustimen uusille sukupolville, jotta he ottaisivat maaseudun haltuunsa aloitteellisuuden ja yrittäjyyden hengessä pyrkien innovointiin ja perinteisten tuotteiden edistämiseen;

23.  korostaa, että maaseuturahaston ja unionin muiden rahastojen avulla tapahtuva eri politiikanalojen välisten synergiavaikutusten aikaansaaminen on keskeistä pyrittäessä vastaamaan maaseudun työpaikkojen luontiin liittyvään haasteeseen ja varmistamaan, että maatalous tunnustetaan jälleen kerran aluekehityksen avaintekijäksi; toteaa, että toisen pilarin varoja voitaisiin käyttää dynaamisena rahoitusvälineenä, jonka avulla voidaan saada aikaan entistä enemmän synergiavaikutuksia vaihtoehtoisten rahoituslähteiden ja ohjelmien kanssa niin, että ne ovat entistä paremmin maaseutualueiden käytettävissä, mikä parantaa yhteenliitettävyyttä, kilpailukykyä ja talouden monimuotoisuutta ja tukee yrittäjyyttä niin, että samalla otetaan huomioon maaseudun kulttuuri ja identiteetti;

24.  korostaa, että pieniin, omistajien hoitamiin tiloihin kohdistuu yhä enemmän painetta sijoittajien hankkiessa maatalousmaata; korostaa, että viljelysmaan säilyttäminen ja maan käyttömahdollisuus ovat keskeisellä sijalla tilojen perustamisen ja laajentamisen kannalta ja ne ovat olennaisia tekijöitä maaseudun työpaikkojen säilyttämisessä; ottaa huomioon, että komission marraskuussa 2015 esittämässä kertomuksessa nuorten maanviljelijöiden tarpeista osoitetaan, että suurin nuorten maanviljelijöiden ja uusien maatalousyrittäjien kohtaama ongelma on ostettavan tai vuokrattavan maan saatavuus; kehottaa siksi jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja kehittämään välineitä, jotka mahdollistavat maan käyttömahdollisuudet korkean työttömyyden maaseutualueilla esimerkiksi viljelysmaan yhteisen käytön ja hallinnan avulla kansallisten käytäntöjen mukaisesti tai perustamalla järjestelmiä, joiden avulla voidaan hallita ja antaa tietoa maasta, joka ei ole käytössä tai jota voitaisiin käyttää viljelyyn, ja palveluista, joita nuoret viljelijät ja naiset voisivat käyttää etuoikeutetusti;

25.  pitää tärkeänä, että maaseudun kehittämisohjelmilla parannetaan nykyistä enemmän maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä suhteita, jotta kannustetaan yhteistyöhön ja tarjotaan maaseutualueiden yrityksille tilaisuuksia, jotka ovat välttämättömiä näiden alueiden kehityksen ja työpaikkojen luomisen kannalta; katsoo, että kylät ovat tärkeitä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisissä suhteissa, sillä ne tarjoavat peruspalveluita ympäröivien maaseutualueiden asukkaille, ja että jäsenvaltioiden on siksi edistettävä kylien palveluja osana aluepolitiikkaansa;

26.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta keskipitkällä aikavälillä, ja katsoo, että sillä olisi puututtava nykyiseen pitkittyneeseen kriisiin ja työllisyyteen kohdistuviin vakaviin seurauksiin etenkin maaseutualueilla, vähennettävä eurooppalaisille viljelijöille koituvaa byrokratiaa ja hallinnollisia rasitteita ja sen olisi sisällettävä ympäristönäkökulmasta entistä tehokkaampia, mitattavissa olevia ja kunnianhimoisempia viherryttämistoimia, jotka viljelijöiden on myös entistä helpompi toteuttaa;

27.  kehottaa laatimaan sitovia sääntöjä reilusta tulonjaosta elintarvikkeiden tuotantoketjussa elintarvikkeiden tuottajien, tukkumyyjien ja jalostajien välillä varmistaen, että viljelijät saavat lisäarvosta asianmukaisen osan, joka antaa heille mahdollisuuden harjoittaa kestävää viljelyä;

28.  korostaa, että metsätalous, jota EU:ssa hyödynnetään nykyään riittämättömästi, tarjoaa paljon työpaikkoja, ja sitä olisi hyödynnettävä entistä paremmin eri muodoissa koko puutavara-alalla; korostaa, että EU:ssa on tällä hetkellä vakava pula puutavarasta, mikä edellyttää investointeja tämän alan kasvattamisen vaatimaan infrastruktuuriin;

29.  korostaa, että maan saatavuus on olennainen edellytys metsätilojen perustamiselle ja laajentamiselle; toteaa, että maan saatavuus on nuorten viljelijöiden suurin ongelma maatilan perustamisessa;

YMP vuoden 2020 jälkeen

30.  korostaa, että YMP:n menettelyjä on yksinkertaistettava ja sen rahoitus on pidettävä riittävänä, ainakin nykytasolla, joka vastaa alan politiikan tuomaa merkittävää eurooppalaista lisäarvoa, jotta se voisi pitkällä aikavälillä lisätä tehokkaasti työllisyyttä osana monimuotoista eurooppalaista maa- ja metsätaloutta, edistää kestävää kehitystä ja lisätä maaseutualueiden vetovoimaa; korostaa, että maaseudun kehittämispolitiikkaa, jonka avulla voidaan toteuttaa suorempia ja tehokkaampia toimia maaseudun asukkaiden sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi ja edistää maaseudun työllisyyttä ja dynaamisuutta, olisi vahvistettava vaiheittain heikentämättä ensimmäisen pilarin tukea, joka on myös järjestettävä uudelleen, jotta voidaan muun muassa parantaa markkinoiden toimintaa ja vakautta, mikä on keskeisellä sijalla turvattaessa maataloustulot, eurooppalainen viljelymalli ja elintarviketurva sekä varmistettaessa, että maaseutualueet säilyttävät vetovoimansa (erityisesti elämänlaadun osalta) kaupunkialueisiin verrattuina;

31.  korostaa, että YMP:ssä tulisi painottaa nykyaikaistamista ja investointeja tukevia välineitä, jotka takaavat maaseutualueiden taloudellisen toiminnan (mukaan lukien maatalouselintarvikkeet, energia, jalostus ja palvelut sekä sosiaaliala) kilpailukyvyn kestävällä tavalla niin, että samalla noudatetaan ympäristöä koskevia sääntöjä ja varmistetaan näin työpaikkojen säilyminen; korostaa, että näillä välineillä voidaan lisäksi edelleen vähentää jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja maatalouden ja maaseudun kehityksessä;

32.  korostaa matkailun (esimerkiksi maatilamatkailun) merkitystä viljelijöiden tulonlähteenä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan ohjelmia, joilla tuetaan investointeja ja yrittäjyyttä; pitää tärkeänä, että tiloja tuetaan matkailukampanjoilla;

33.  panee merkille tähän mennessä toteutetut YMP:n yksinkertaistamistoimet, mutta kehottaa komissiota kehittämään ja toteuttamaan edelleen toimia, joilla lisätään suhteellisuutta ja joustavuutta suhteessa YMP:n aiheuttaman hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi ja maatilojen tuottavuuden parantamiseksi;

34.  painottaa, että YMP:n saavutukset voivat olla vain rajallisia, koska sen ensisijainen tavoite on elintarviketurvan varmistaminen, ja että vastaaminen tehokkaasti moniin uusien työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen maaseudulla liittyviin haasteisiin edellyttää laajempaa ja monialaista lähestymistapaa sekä alueellisella että jäsenvaltioiden tasolla;

35.  kehottaa komissiota omaksumaan toimintalinjan, jolla tuetaan kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista maatalousmallia, joka perustuu perheiden hoitamiin, monimuotoisiin ja monitoimisiin tilamalleihin, jolla aluesidonnaisten ja hyvin palkattujen työpaikkojen säilyttäminen asetetaan etusijalle ja jossa keskitytään erityisesti SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuihin erityisistä haitoista kärsiviin alueisiin elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tuotannossa niin, että varmistetaan elintarviketurva ja elintarvikkeiden turvallisuus sekä terveydensuojelu;

36.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään maankäytön seuranta- ja sääntelyvälineitä, jotta saadaan parempaa tietoa maa-alojen markkinoista ja päästään eroon maan ja tuotantovälineiden laajamittainen keskittymisestä ja valtaamisesta;

37.  painottaa tarvetta edistää korkealaatuisten maataloustuotteiden kehittämistä, markkinointia ja myyntiä; kehottaa tekemään aloitteita uusien markkinoiden avaamiseksi sekä ottamaan käyttöön tuotteita koskevia ohjelmia ja markkinointikampanjoita tuotteiden monipuolistamisen ja eurooppalaisen elintarvikeketjun kilpailukyvyn varmistamiseksi;

38.  katsoo, että YMP:ssä on otettava huomioon koko EU:n maatalousala kaikissa muodoissaan ja kaikilla maaseutualueilla, myös kaikkein epäsuotuisimmassa asemassa olevilla ja herkimmillä alueilla (kuten vuoristoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla), jotta varmistetaan kaikkien resurssien optimaalinen hyödyntäminen; katsoo, että tämä edellyttää myös hylättyjen ja kesannolle jätettyjen maatalousmaiden ottamista uudelleen käyttöön;

39.  toteaa, että maatalouden monipuolistaminen ja alueelliset pienet erityismarkkinat parantavat ja turvaavat työllisyyttä maaseudulla; kehottaa esittämään aloitteita maatilojen monipuolistamisen tukemiseksi (esimerkiksi maataloustuotteiden suoramarkkinoinnin avulla) ja maaseudun talouden tukemiseksi yleisesti (esimerkiksi helpottamalla siirtymistä maataloustyöstä muuhun työhön);

40.  katsoo, että tulevan YMP:n varoilla on pyrittävä nykyistä enemmän hidastamaan tuottajajärjestöiksi ryhmittyneiden pienten ja keskisuurten tilojen ja yritysten häviämistä, koska ne ovat yleensä tavallista monimuotoisempia, taloudellisempia ja itsenäisempiä ja helpommin siirrettävissä sekä tehokkaampia lisäarvon tuottamisen ja aluesidonnaisten työpaikkojen luomisessa ja koska ne ovat tärkeä taloudellinen ja sosiaalinen tekijä omilla alueillaan; toteaa, että erityistä tukea on annettava edelleen myös alueilla, joilla on SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja erityisiä rajoitteita;

41.  tähdentää, että yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukia olisi osoitettava vain henkilöille, joiden pääasiallinen toimiala on maatalous;

42.  toteaa, että syrjäisimmillä alueilla ratkaisujen etsiminen talouden supistumiseen liittyviin työllisyyskysymyksiin kärsii puutteellisesta yhteenliitettävyydestä, ja katsoo, että näiden alueiden maatalouden merkityksen vuoksi tulevan YMP:n varoilla olisi syrjittävä positiivisesti näitä SEUT-sopimuksessa tarkoitetuista erityisistä rajoitteista kärsiviä alueita, koska tällä olisi kerrannaisvaikutuksia muihin, maatalouteen liittyviin aloihin, esimerkiksi maatalouden raaka-aineita jalostavaan teollisuuteen, matkailuun, luonnonsuojeluun, energiantuotantoon ja kiertotalouteen tavalla, joka täydentäisi moniin eri rahastoihin perustuvaa strategiaa; toteaa, että tässä strategiassa olisi otettava huomioon syrjäisimpien alueiden positiiviset erityiskohtelun taustalla olevat tekijät ja että syrjäisimmät alueet voisivat toimia laboratorioina omaperäisille ja innovatiivisille maatalouden ratkaisuille, joita voitaisiin soveltaa vähemmän äärimmäisissä ja laajemmissa yhteyksissä ja jotka koskevat maatilojen rakenteita, maaperä- ja ilmasto-olosuhteita sekä alueille ominaista biologista monimuotoisuutta;

43.  katsoo, että kollektiivista viljelyä on edistettävä ja tuettava taloudellisesti, koska sen avulla voidaan alentaa tilojen tuotantokustannuksia ja erityisesti koneistamiskustannuksia, minkä lisäksi kollektiivinen viljely edistää viljelijöiden keskinäistä yhteisvastuuta sekä innovoinnin, taitotiedon ja parhaiden käytäntöjen siirtoa luoden kehityksen ja työllisyyden kannalta suotuisaa dynamiikkaa;

44.  kehottaa komissiota edistämään pienten maatilojen monipuolistamista ja kilpailukykyä ottaen huomioon myös sosiaalisen maatalouden ja palvelusuuntautuneen maatalouden;

45.  pitää tärkeänä, että YMP:n avulla annetaan enemmän tukea maatalouden myönteisille työllisyys- ja ympäristövaikutuksille, ja katsoo, että sen avulla olisi tuettava entistä enemmän luonnonmukaista ja biodynaamista maataloutta ja kaikkia muita kestäviä agroekologisia tuotantomenetelmiä, kuten integroitua maataloutta ja peltometsäviljelyä, mikä tarkoittaa nykyisen sääntelyn yksinkertaistamista ja sellaisten säännösten hyväksymistä, jotka voidaan panna täytäntöön yksinkertaisesti, kattavasti ja ilman ongelmia; katsoo, että näihin myönteisiin työllisyys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvät arvot ovat koko yhteiskunnan edun mukaisia ja niiden olisi näyttävä maataloustulossa;

46.  muistuttaa niin kutsuttujen bioalueiden tarjoamasta hyvästä esimerkistä, toisin sanoen alueista, joilla tuetaan koordinoitujen toimien kokonaisuuden avulla luonnonmukaisin menetelmin tuotettuja paikallisia viljely- ja kotieläintuotteita ja kaikkia niistä riippuvaisia taloudellisia toimijoita (maatalouselintarvike-, ravitsemus- ja matkailualan yritykset); toteaa, että on jo käynyt selväksi, että tämä väline voi lisätä paikallisia tuloja ja auttaa suojelemaan maaperää maiseman ja perinteisten tuotteiden suojelun avulla;

47.  painottaa kestävien viljely- ja elintarvikejärjestelmien ja erityisesti luonnonmukaisen viljelyn sekä maaperän, veden, biologisen monimuotoisuuden ja maaseutuinfrastruktuurien kestävän hallinnan tarjoamia mahdollisuuksia maatalousalan kunnollisten työpaikkojen ja maaseudun kukoistavan elinkeinoelämän säilyttämiseen ja luomiseen;

48.  katsoo, että unionin markkinoiden saamisen jälleen hallintaan on oltava tulevan YMP:n keskeisin toimi ennen pyrkimistä EU:n ulkopuolisille markkinoille, joita ei kuitenkaan pidä jättää huomiotta; katsoo tältä osin, että TTIP-sopimuksen, CETA-sopimuksen ja EU:n ja Mercosurin välisen kauppasopimuksen kaltaiset kauppasopimukset voivat muodostaa todellisen ja merkittävän uhan eurooppalaiselle maanviljelylle ja työmarkkinoille; katsoo, että vapaakauppasopimukset eivät saa johtaa pieniä ja keskisuuria tiloja haittaavaan epäoikeudenmukaiseen kilpailuun eivätkä ne saisi vaarantaa paikallista taloutta ja työpaikkoja eivätkä olla ristiriidassa sellaisen politiikan kanssa, jolla pyritään vauhdittamaan paikallista tuotantoa ja tukemaan maatalouselinkeinoa;

49.  katsoo, että hedelmä- ja vihannesala ei ole tällä hetkellä riittävästi järjestäytynyt, ja katsoo että tilanteen parantamiseksi olisi palautettava EU:n tuki hedelmien ja vihannesten kasvattajien uusien järjestöjen hankkeille;

50.  korostaa, että tilanteessa, jossa on paljon epävarmuutta maataloustuotteiden alhaisten ja vaihtelevien hintojen tulevaisuudesta, unionin on saavutettava perussopimuksen mukaiset YMP:n tavoitteet ja pyrittävä ponnekkaammin korjaamaan markkinoiden hallitsemattomat vaikutukset niiden epäonnistuessa; katsoo, että olisi myös varmistettava maatalousalan vahvuus ja kilpailukyky luomalla toimivia turvaverkkoja sekä ennaltaehkäisy- ja kriisinhallintajärjestelmiä, jotta saadaan aikaan tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino; katsoo, että on myös luotava riskinhallintavälineitä, jotka perustuvat uusiin ja innovoiviin järjestelmiin, ja otettava viljelijät itse mukaan rahoitukseen vastasyklisen tuen mallin mukaisesti niin, että viljelijät voivat hyötyä entistä oikeudenmukaisemmista hinnoista; katsoo, että on lisättävä sitä rahoituksen osaa, jolla tuetaan maatalousmarkkinoiden vakauttamista, ja että YMP:n on erityisesti myös vahvistettava vakuutusjärjestelmiä, jotka suojelevat viljelijöitä erilaisilta ilmastoon, terveyteen ja talouteen liittyviltä riskeiltä; katsoo, että kun otetaan huomioon maapallon lämpenemiseen liittyvät riskit, unionin on tehtävä kaikkensa maatalouden myönteisen roolin korostamiseksi esimerkiksi maataloustieteen keinoin ja parantamalla maaperän hoitoa hiilidioksidin talteenoton parantamiseksi; pitää tärkeänä, että viljelijöille annetaan teknistä ja rahallista tukea, joiden avulla he voivat vähitellen muuttaa käytäntöjään ja innovoida;

51.  korostaa myös, että suorat tuet olisi säilytettävä YMP:ssä vuoden 2020 jälkeenkin, jotta voidaan tukea ja vakauttaa tilojen saamia tuloja ja korvata unionin korkeiden (tuotantomenetelmiä ja erityisesti ympäristöä koskevien) vaatimusten täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja ylläpitää maataloustuotantoa kaikkein epäsuotuisimmilla alueilla; toteaa, että suorilla tuilla olisi siksi pyrittävä takaamaan maatalouden taloudellinen vakaus sekä elintarviketurva ja ympäristöturvallisuus; toteaa tässä yhteydessä, että suorien tukien määrien tasoittaminen on tarpeen yhtäläisten kilpailuehtojen takaamiseksi unionin sisämarkkinoilla sekä maatalouden resurssien käyttämiseksi kestävällä tavalla unionissa;

52.  katsoo, että koska maanviljelijöiden yhteistyö on varsin eritasoista eri jäsenvaltioissa ja koska yhteistyön puute vaikuttaa haitallisesti maanviljelijöiden valmiuteen kohdata kriisitilanteita ja markkinapaineita, YMP:n tulisi kaikin tavoin edistää maanviljelijöiden yhteistyön kehittämistä erityisesti tuotannon ja jalostuksen aloilla;

53.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan YMP:n toisen pilarin toimissa etusijalle eurooppalaisen innovointikumppanuuden; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle Horisontti 2020 -ohjelman ja varmistamaan viljelijöille entistä paremmat mahdollisuudet käyttää EIP:n rahoitusmahdollisuuksia, tukemaan innovoivia ja kestäviä maa- ja metsätalouden malleja elintarvikkeiden sekä muiden kuin elintarvikkeiden tuotannossa ja palveluiden tarjoamisessa (uusiutuvat energianlähteet, biotalous, maaseutumatkailu ja viljelijöiden uudet mahdollisuudet tuottaa raaka-aineita öljyn jälkeisellä aikakaudella) niin, että kehitetään kunkin maaseutualueen resursseja;

54.  on vakaasti sitä mieltä, että tulevaisuudessakin on tärkeää edistää maanviljelijöiden ja maatalouden työntekijöiden jatkuvaa ammatillista koulutusta ja varmistaa tieteellisen tiedon ja innovaatioiden leviäminen, millä taataan kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön ja helpotetaan taloudellisen toiminnan käynnistämistä;

55.  katsoo, että alueellista kehittämistä koskevan yhteisöaloitteen (Leader) ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) kaltaiset alhaalta ylöspäin suuntautuvat paikallisen kehityksen mallit ovat osoittaneet tehokkuutensa, kun otetaan huomioon luotujen työpaikkojen määrä sekä julkisten menojen vähäisyys luotua työpaikkaa kohti: katsoo, että niitä on sen vuoksi edelleen kehitettävä ja tuettava ja ne on pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa useita rahoituslähteitä hyödyntäen ja alueviranomaisten asemaa vahvistaen; painottaa erityisesti paikallisten toimintaryhmien johtajien roolia teknisenä tukena ja palveluna, jolla tuetaan työllisyyttä edistävien hankkeiden käynnistämistä; kehottaa takaamaan paikallisten toimintaryhmien mahdollisimman suuren riippumattomuuden niiden tehokkuuden maksimoimiseksi; katsoo myös, että olisi otettava käyttöön mekanismeja, joiden avulla varmistetaan työmarkkinaosapuolten mielekäs osallistuminen; kehottaa komissiota esittämään rajatylittäviin Leader II -hankkeisiin liittyviä hyvien käytäntöjen malleja;

56.  toteaa, että vaikeudet saada tietoa asiaan liittyvistä kansallisista ja unionin ohjelmista ja rahoituksesta ovat esteenä maaseudun talouden kehitykselle;

57.  kehottaa asettamaan etusijalle maaseudun työllisyyttä tukevat maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa tehdyt investoinnit niin, että keskitytään työpaikkoihin, työttömyyden muutoksiin, tuen vastaanottajien liiketoiminnan tehokkuuteen ja luodaan kannustimia työntekijöiden palkkaamiselle; suosittelee, että maaseudun kehittämisohjelmiin sisällytetään mikrorahoituksen vahvistaminen, koska se on erityisen käyttökelpoinen tapa auttaa maatalouden yrityksiä ja muita yrityksiä alkuun;

58.  painottaa, että toisen pilarin merkitystä työpaikkojen luomisen kannalta voidaan lisätä sallimalla paljon enemmän joustovaraa aluekohtaisten tarpeiden mukaisesti;

59.  pitää tulevaisuuden kannalta tarpeellisena kehittää edelleen laadukkaita alueellisia elintarvikejärjestelmiä, joilla tuotetaan elintarvikkeiden raaka-aineita tai jalostettuja elintarvikkeita edistämällä yksilöllistä vastuuta ja sidosryhmien (sidosryhmät voidaan ryhmitellä joko tuottajiksi, jalostajiksi, jakelijoiksi ja kuluttajiksi tai tuottajien ja kuluttajien yhteisöiksi tai voidaan saattaa yhteen kaikki maatalouselintarvikkeiden ja elintarvikematkailun alat) osallistumista laadulliseen ja sopimuspohjaiseen toimintaan, jonka tavoitteena on elintarvikkeiden saanti ja elintarviketurvallisuus sekä oikeudenmukaiset tulot niin, että viljelijät voivat ansaita riittävän elannon ja säilyttää tilojensa työpaikat; katsoo, että nämä elintarvikejärjestelmät voivat erityisesti mutta eivät ainoastaan olla lyhyitä jakeluketjuja ja/tai lähimarkkinoita; katsoo, että tulevaisuudessa on osoitettava enemmän unionin varoja elintarvikkeiden tiettyjen erityisten laatujärjestelmien kehittämiseen ja toimintaan ja sekä maailmaankuulun eurooppalaisen gastronomian kehittämiseen edelleen; katsoo, että tämä edellyttää julkisia tarjouspyyntöjä koskevan lainsäädännön parantamista, jotta paikalliset viranomaiset voivat tukea paikallista tuotantoa;

60.  kiinnittää huomiota tarpeeseen antaa lisätukea maataloudelle ja maatalouden työpaikkojen luomiselle epäedullisessa asemassa olevilla alueilla ja unionin ulkorajoilla sijaitsevilla alueilla;

61.  katsoo, että on asetettava etusijalle useiden sidosryhmien väliset kumppanuudet, joihin kuuluu viljelijöitä ja muita maaseudun sidosryhmiä, koska niiden avulla voidaan kehittää välittömästi ja välillisesti työpaikkoja luovia monenlaisia toimintoja, kuten lähielintarvikkeiden ja muiden kuin lähielintarvikkeiden alan organisointi ja erilaisten palvelujen tarjoaminen (esimerkiksi maaseutumatkailu sekä yksityisten ja julkisten alueiden ylläpito jne.);

62.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava viljelijöitä YMP:n ja muiden toimintapolitiikkojen avulla monipuolistamaan tulonlähteitään ja suojaamaan näin itsensä markkinoiden taantumilta; katsoo, että tällaiseen monipuolistamiseen voivat sisältyä ekomatkailu, tuuli- ja aurinkovoiman kaltaisen uusiutuvan energian kehittäminen, maataloustuotteiden arvon lisääminen jalostamalla sekä tilamyynti;

63.  kehottaa komissiota lisäämään tukea paikallisille osuuskunnille, jotta ne voisivat jälleen päättää tuotteistaan ja hinnoistaan;

64.  toteaa, että matkailuala tarjoaa merkittäviä tilaisuuksia hankkia tuloja ja luoda suoria ja välillisiä työpaikkoja maatalousalalle ja maaseudulle ja, että sen avulla voidaan tukea kunkin alueen historiallista, kulttuurista, gastronomista sekä maisemaan ja ympäristöön liittyvää perintöä; huomauttaa myös, että alueen houkuttelevuus matkailijoiden kannalta ei perustu pelkästään alueen historiaan, vaan myös yhä enemmän alueen elintarvikkeiden, maisemien ja ympäristön laatuun; katsoo, että kaikista näistä syistä on lisättävä matkailualalle maaseudun kehittämispolitiikan nojalla myönnettävää tukea;

65.  kehottaa komissiota harkitsemaan ”paikallisten tuottajien” määritelmiä tällaisen tuotannon edistämiseksi;

66.  painottaa, että ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvät haasteet edellyttävät työpaikkoja luovia merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja, ja tukee uusien ammattien syntyminen, jotta varmistetaan maaseutualueiden resurssien ylläpitäminen ja säilyttäminen, pilaantuneiden ekosysteemien laadun palauttaminen, tulvien ja tulipalojen torjunnan tehostaminen sekä veden, maaperän ja ilman laadun sekä biologisen monimuotoisuuden suojelun parantaminen; ottaa huomioon, että tämä edellyttää luonnollisesti maatalouden ja muiden maaseudun sidosryhmien välistä yhteistyötä ja tarjoaa samalla uusia keinoja maatalouden tulojen monimuotoistamiseen;

67.  pyytää komissiota arvioimaan maatalouden tämänhetkisen kriisin sosiaalisia vaikutuksia ja erityisesti työpaikkojen menetyksiä varsinkin maaseudulla; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, miten viljelyalan kilpailukykyä voidaan parantaa niin, että ala pystyy luomaan työpaikkoja ja lisäarvoa, joka jakautuu oikeudenmukaisesti koko maatalous- ja maatalouselintarvikealan kesken, ja että samalla varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja minimoidaan sosiaalisen polkumyynnin ja epävarmojen ja epätyypillisten työsuhteiden aiheuttamat ongelmat, joista kärsivät suhteettomasti tietyt ryhmät; toteaa, että monilla tilojen perheenjäsenistä ei ole sosiaalista asemaa, heidän asemaansa ei tunnusteta lainsäädännössä eivätkä he kuulu sosiaaliturvan piirin; korostaa, että maatalousyritysten on noudatettava kansallista työllisyys- ja sosiaalilainsäädäntöä; katsoo, että YMP:n ensimmäisen pilarin maksuihin mahdollisesti liitettävät lisäehdot lisäisivät huomattavasti viljelijöiden hallinnollista rasitetta ja vähentäisivät heidän mahdollisuuksiaan luoda työpaikkoja; kehottaa vahvistamaan työmarkkinaosapuolten asemaa hallintoviranomaisten rinnalla ja kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan ja takaamaan viljelijöiden sosiaaliset oikeudet ja varmistamaan, että sosiaaliturvajärjestelmä kattaa kaikki maatalousalan osa-aikaiset ja kokopäiväiset työntekijät; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan kausityöntekijöistä annetun direktiivin 2014/36/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa osoittamaan kansallisille työterveys- ja työturvallisuusviranomaisille resurssit maatilojen turvallisuutta koskevien tietojen levittämiseksi;

68.  toteaa, että maataloustyö on yksi vaarallisimmista ammateista, johon sisältyy erityinen koneiden ja karjan aiheuttaman vamman tai kuoleman riski (194 kuolemantapausta viimeisten kymmenen vuoden aikana pelkästään Irlannissa); kehottaa säätämään asiaa koskevia kansallisia lakeja, joiden avulla voidaan välttää suurimmat riskit ja ottaa käyttöön riittävät korvausjärjestelmät elämän mullistavissa onnettomuuksissa;

69.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön indikaattorit ja etenkin työllisyyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät indikaattorit, joita FAO on ehdottanut elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetussa SAFA-viitekehyksessään;

70.  muistuttaa, että unionin viljelijät omistavat keskimäärin vain 12 hehtaaria maata ja että 70 prosenttia maatiloista on alle viiden hehtaarin kokoisia; toteaa, että maatilat eivät kokonsa ja rakenteensa vuoksi voi aina tarjota kokoaikaista työtä tai palkata korkeasti koulutettuja työntekijöitä; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään työnantajaryhmittymien perustamista;

71.  pitää välttämättömänä julkisten ja yksityisten palvelujen varmistamista, jotta taataan maaseutualueiden houkuttelevuus ja mahdollistetaan työpaikkojen säilyttäminen ja kehittäminen maaseutualueilla; katsoo, että maaseudun asukkailla on yhtäläiset oikeudet laadukkaisiin julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen, sosiaalisiin palveluihin ja terveydenhoitoon; pitää tärkeänä, että kaikki toimijat – alue- ja paikallishallinto (kun sellaisia on) sekä paikallinen yksityinen sektori – toimivat yhdessä investointien edistämiseksi ja varmistavat, että maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla on keskeinen infrastruktuuri, kuten julkiset ja yksityiset liikenneyhteydet, turvattu energiansaanti ja luotettava ja nopea laajakaistatekniikka; katsoo, että on myös varmistettava rahoitus- ja lainajärjestelyt maaseudun yrittäjille, mikroyrityksille sekä pk-yrityksille, sillä muuten maaseudun yritykset ja kotitaloudet ovat pysyvästi muita huonommassa asemassa ja muutto kaupunkialueille jatkuu edelleen;

72.  katsoo, että ottaen huomioon viimeaikaiset eläinten epidemiat, kuten Baltian maiden ja Puolan sikarutto ja Ranskan lintuinfluenssa, sekä äskettäiset elintarviketurvallisuuteen liittyvät skandaalit, kuten vuoden 2011 E. coli -epidemia, vuoden 2013 hevosenlihaskandaali ja tälläkin hetkellä ajankohtaiset hunajaväärennökset, elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen käytettävää summaa on lisättävä monivuotisen rahoituskehyksen kolmannen otsakkeen mukaisesti, koska nykyiselle seitsenvuotiselle kaudella varattu 1,93 miljardin euron summa on täysin riittämätön;

73.  korostaa, että viljelijöille aiheutuu YMP:hen liittyviä huomattavia hallinnollisia kuluja ja nämä kulut vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään hallinnollista rasitetta poistamalla byrokratiaa ja yksinkertaistamalla YMP:tä ja kehottaa varmistamaan sen kustannustehokkaan saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

74.  painottaa, että koulutuksen, terveydenhuollon ja asunnon kaltaisten peruspalvelujen saanti ja jatkuvuus ovat edellytyksenä työpaikkojen luomisen kannalta suotuisalle ympäristölle ja maaseutualueiden väestön keskeisiin tarpeisiin vastaamiselle;

75.  pitää välttämättömänä kehottaa julkisia viranomaisia perustamaan maaseutualueille tilanhoitoon liittyviä neuvonta- ja tukipalveluja, jotta voidaan nykyaikaistaa unionin maanviljelyä ja luopua vanhentuneista perinteisistä menetelmistä;

76.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ja helpottamaan naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista maaseudulla, mikä koskee etenkin palkkoja ja sosiaalisia oikeuksia ja eläkeoikeuksia, uusien tutkintojen tunnetuksi tekemistä sekä näkymien ja mahdollisuuksien tarjoamista naisille maatalousalan ja muiden työllisyysnäkymien suhteen; kehottaa noudattamaan unionin toimissa ja ohjelmissa tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatetta; kehottaa myös hyödyntämään entistä paremmin aloitteleville ja toimintaa jo harjoittaville naismaanviljelijöille sekä maaseutualueiden naisille suunnattuja sähköisiä tiedotusfoorumeja, -toimia ja tukea etenkin käyttämällä maaseuturahastoa ja muita unionin rahastoja, joilla tuetaan hankkeiden kehittämistä; kehottaa auttamaan sellaisten keskeisen infrastruktuurin ja palveluiden säilyttämisessä, jotka ovat tärkeitä maaseudun jokapäiväisen elämän kannalta, ja siten rajoittamaan naisten muuttoa maaseudulta; kiinnittää myös huomiota tarpeeseen laatia etenkin maaseutualueilla kestäviä strategioita, joiden avulla ylläpidetään, kannustetaan ja tuetaan naisten verkostoja ja organisaatioita sekä heidän osallistumistaan päätöksentekoon maataloudessa ja maaseudulla; kehottaa myös helpottamaan koulutuksen, rahoituksen ja tiedon saantia naisten yrittäjyyteen liittyvien aloitteiden (esim. sähköinen kauppa) sekä maaseudun yritysten omistajuuden ja kehittämisen tukemiseksi;

77.  kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan työmarkkinaosapuolten ja sellaisten sosiaalialan järjestöjen roolia, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa työlainsäädännön noudattamisen valvonnassa, pimeän työn torjunnassa ja sellaisten sosiaaliturvan standardien ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen seurannassa, jotka edistävät siirtotyöläisten, myös naispuolisten kausityöntekijöiden, muuttajien ja pakolaisten, yhteiskunnallista ja taloudellista kotoutumista; kehottaa luomaan järjestelyjä sen varmistamiseksi, että naiset voivat osallistua prosessin kaikkiin tasoihin;

78.  kehottaa komissiota ehdottamaan järjestelyjä asianmukaisen rahoituksen tarjoamiseksi eurooppalaisen nuorisotakuuohjelman kaltaiselle ”maaseudun naisten eurooppalainen takuu” -aloitteelle;

79.  huomauttaa, että viljelyalan määrä unionissa vähenee vuosi vuodelta; korostaa, että viljelysmaan säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää maaseudun työpaikkojen varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan maankäyttömahdollisuuksia alueilla, joilla maaseudun työttömyys on korkea, ja kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että nuoret naisviljelijät voivat saada lainaa ja osallistua maankäytön hallintaan;

80.  kiinnittää huomiota siihen, että naisten osuus maatilojen työvoimasta on 45 prosenttia; kehottaa komissiota tarkistamaan perhetilan määritelmää, jotta voidaan helpottaa naisten mahdollisuuksia saada koulutusta ja ammatillista neuvontaa sekä pääomaa ja tukia;

81.  kehottaa toimivaltaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kannustamaan naisia osallistumaan paikallisiin toimintaryhmiin ja kehittämään paikallistason kumppanuuksia Leader-ohjelman yhteydessä sekä varmistamaan, että sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina niiden johtokunnissa;

82.  kehottaa alueellisia toimijoita toteuttamaan toisen pilarin rahoituksen avulla valistusohjelmia, joiden tarkoituksena on korostaa kaikkien tehtävien sukupuolineutraaliutta ja päästä eroon roolien perinteisestä jakautumisesta, joka on edelleen erittäin yleistä maataloudessa;

83.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1] ^a Eurostat, 2016.
• [2] cf: http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.nat-opinions.25458

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.5.2016)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”
(2015/2226(INI))

Valmistelija: Paloma López Bermejo

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin alueesta yli 77 prosenttia on maaseutua ja että monet maaseudun työpaikat ovat kytköksissä maatalouteen ja maatalouselintarviketeollisuuteen;

B.  ottaa huomioon, että maatalouden ja maatalouselintarviketeollisuuden osuus unionin BKT:sta on yhteensä kuusi prosenttia ja että ne käsittävät 15 miljoonaa yritystä ja 46 miljoonaa työpaikkaa;

C.  ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) laati elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun yleismaailmallisen SAFA-viitekehyksen;

D.  toteaa, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) tarjotaan keskipitkän aikavälin tukea asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja työllisyyteen maaseutualueiden syrjäytyneille yhteisöille; toteaa, että maaseuturahasto voi ottaa huomioon pakolaisten erityistarpeet ja että sen varoja voidaan käyttää ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskevissa toimissa eri toiminta-aloilla maaseudulla;

E.  katsoo, että maatalousalalla ja maaseudulla työskentelevien ja/tai yritystoimintaa harjoittavien naisten potentiaalia olisi analysoitava, kirjattava ja edistettävä kaikilla unionin politiikan aloilla niin, että mitkään politiikan alat eivät vaikuttaisi naisiin kielteisesti, sillä tällä tavoin luodaan perusta naisten mahdollisuuksille edistää kehitystä ja innovointia, millä autetaan koko alaa selviytymään kriisistä; katsoo, että naisten olisi osallistuttava alakohtaisten kehityssuunnitelmien laatimiseen paikallisella ja alueellisella tasolla, jotta suunnitelmissa voitaisiin hyödyntää heidän tarpeitaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään; toteaa, että sen vuoksi naisilla olisi oltava tarvittavat taidot voidakseen osallistua aktiivisesti suunnitelmien laatimiseen;

F.  toteaa, että väestörakenteen muutokset, kuten väestön ikääntyminen ja maahanmuuttovirrat, voivat vaikuttaa merkittävästi sellaisten vuoristoisten tai epäsuotuisten maaseutualueiden kehittymiseen, joita leimaa maaltapako tai väestön ikääntyminen;

1.  korostaa maatalouden ja maatalouselintarvikealan merkitystä sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle, koska se vaikuttaa kestävään talouskasvuun, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja maaseutuyhteisöjen säilyttämiseen; painottaa tarvetta säilyttää yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) määrärahat ja vahvistaa sen sosiaalista ja taloudellista roolia niin, että kiinnitetään erityistä huomiota erittäin pienimuotoiseen viljelyyn ja pienviljelyyn ja otetaan huomioon alueelliset erityispiirteet; korostaa, että YMP:n tehokkaan toteuttamisen olisi myötävaikutettava sosiaaliseen osallisuuteen maaseutualueilla, ihmisarvoisiin työ- ja elinoloihin sekä hyviin tulevaisuudennäkymiin:

2.  kannattaa maantieteellisten merkintöjen kokonaisvaltaista kehittämistä alueellisten erityispiirteiden ja kulttuurien monimuotoisuuden suojelemiseksi, sillä ne ovat laadukkaiden uusien työpaikkojen arvokas lähde maaseutuyhteisöissä;

3.  kannattaa YMP:n toisen pilarin ja unionin muiden rahastojen koordinoimista keskenään, jotta vahvistettaisiin niiden vaikuttavuutta ja estettäisiin tehottomuutta ja päällekkäisyyksiä; painottaa synergiaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kanssa; toteaa, että ESR:stä ei makseta viljelijöille suoraa taloudellista tukea, mutta sen varoja voidaan ottaa käyttöön maatalousalan koulutusta, maaseudun elinkeinoelämän ja maatalouden muutoksiin sopeutumista sekä sosiaalista osallistumista ja köyhyyden torjuntaa varten; korostaa, että on tärkeää ottaa paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut asianomaiset yhteisön toimijat mukaan maaseutupolitiikkojen hallinnointiin ja suunnitteluun sekä parantaa viranomaisten valmistautumista unionin rahastoihin liittyvien kysymysten käsittelyyn;

4.  korostaa unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden merkitystä ja katsoo, että se on varmistettava maaseudun haasteisiin mukautetuilla talouden kehittämispolitiikoilla; korostaa maaseudun järjestelmien, pienten yhteisöjen ja kuntien välistä vahvaa yhteyttä, ja kehottaa sen vuoksi parantamaan koheesiopolitiikan välineiden ja YMP:n välistä synergiaa; painottaa tässä yhteydessä yhdennettyjen alueellisten investointien ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden merkitystä; katsoo, että uudelleenalueellistamista[1], silloin kun työllisyyden ja maatalouden sekä tietyn alueen väliset yhteydet ovat olleet perinteisiä, olisi tuettava dynaamisten maaseutualueiden säilyttämiseksi ja työpaikkojen palauttamiseksi;

5.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävästi resursseja Leader-ohjelmalle, koska sen on tunnustettu onnistuneen työpaikkojen luomisessa maaseutualueilla;

6.  katsoo, että markkinasuuntautunut YMP johtaa hintojen epävakauteen ja liialliseen kilpailuun, joilla on kielteinen vaikutus maaseudun tuloihin ja työllisyyteen, kuten maitotalouden kiintiöjärjestelmän lakkauttamisen jälkeinen kriisitilanne osoitti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan hinnat, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tuottajien tekemä työ, jotta heille ja heidän työntekijöilleen voidaan tarjota kohtuullinen elintaso myös tarjontapuolen toimenpiteiden kautta; on huolestunut parhaillaan neuvoteltavien vapaakauppasopimusten, kuten transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden, mahdollisesta kielteisestä vaikutuksesta maataloustyöhön, ja vaatii komissiota arvioimaan näiden sopimusten vaikutusta maatalouteen; panee merkille, että unionin kuluttajien luottamuksen varmistamisessa tärkeistä unionin korkeista elintarvikkeiden turvallisuus- ja terveysvaatimuksista sekä eläinten hyvinvointivaatimuksista ei saisi tinkiä kauppasopimuksissa eikä niissä saisi poistaa kyseisiä vaatimuksia;

7.  kehottaa tarjoamaan riittävän korvauksen aloille ja maille, jotka ovat jo vaarassa Venäjän tuontikiellon tai tällä hetkellä, esimerkiksi Tunisian ja Marokon kanssa, voimassaolevien vapaakauppasopimusten vuoksi;

8.  kehottaa jokaista jäsenvaltiota, johon vaikuttavat tällä hetkellä keskeisesti Venäjän tuontikielto, kysynnän väheneminen, maitokiintiöiden lakkauttaminen, hintojen romahtaminen, tuotantokustannusten nousu, kiristynyt kilpailu ja ympäristöhaasteet, tarkastelemaan kuinka jäsenvaltio voi parantaa maataloutensa kilpailukykyä, jotta se voisi luoda työpaikkoja ja tasaisesti jakautuvaa lisäarvoa maatalous- ja maatalouselintarvikealalla erityisesti käsityönä tehdyssä ja pienimuotoisessa tuotannossa; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen säilyttää maatilat ja tunnustaa niiden monitoiminnallinen luonne, jonka ansiosta tiloilla voidaan harjoittaa niiden ensisijaista tehtävää maatalouden raaka-aineiden tuottajina sekä monia muita tärkeitä tehtäviä, kuten ympäristönsuojelua, maaseutualueiden elinkelpoisuuden parantamista ja aluekehityksen tasapainottamista;

9.  korostaa, että maaseutualueiden talouskehitystä olisi tarkasteltava myös niiden sosiaalisen ja väestörakenteen kehityksen yhteydessä ja että perheiden tukemiseen sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamisen helpottamiseen on kiinnitettävä asianmukaista huomiota;

10.  painottaa, että on tuettava kestäviä viljely- ja elintarvikejärjestelmiä, muun muassa luonnonmukaista maataloutta, sekä maaperän, veden ja biologisen monimuotoisuuden kestävää hoitoa maatalousalan asianmukaisten työpaikkojen ja maaseudun menestyvän elinkeinoelämän säilyttämiseksi ja luomiseksi; toteaa, että samalla on pyrittävä torjunta-aineiden kestävämpään ja vähenevään käyttöön;

11.  painottaa, että unionin maatalous on nyt ennennäkemättömässä kriisissä, joka köyhdyttää maatiloja, aiheuttaa konkurssiriskejä ja johtaa itsemurhien lisääntymiseen; pyytää komissiota arvioimaan tämän kriisin sosiaalisia vaikutuksia erityisesti maaseudulla menetettyjen työpaikkojen osalta;

12.  pyytää vahvistamaan tuottajaorganisaatioita, koska niillä on ratkaisevan tärkeä rooli erityisesti pienviljelijöiden ja perhetilojen etujen suojelemisessa, ja tehostamaan näiden organisaatioiden aktiivisempaa osallistumista alalla työskentelevien henkilöiden sosiaaliseen tukemiseen;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteisötalouden yrityksiä ja osuuskuntia, muun muassa sosiaalista maataloutta[2], maaseutualueiden sosiaalisen integraation ja työpaikkojen edistämiseksi; panee merkille sosiaalisen yrittäjyyden aloitteessa toteutetut toimet ja kehottaa komissiota tehostamaan yhteisötalouden maaseudun kehittämiselle tarjoamaa tukea esimerkiksi yhteisötaloutta koskevan toimintasuunnitelman kautta;

14.  kehottaa tekemään lopun elintarvikkeiden suurjakelijoiden väärinkäytöksistä elintarvikeketjussa, jotta voidaan varmistaa viljelijöille maksettavat oikeudenmukaiset hinnat, joilla turvataan maatalouden mahdollisuudet luoda työpaikkoja maaseudulla;

15.  on huolissaan siitä, että tällä hetkellä YMP:n ensimmäinen pilari suosii suuria maataloustuottajia, mikä johtaa markkinoiden voimakkaaseen keskittymiseen sekä työllisyyskannustimien puutteeseen asianomaisilla aloilla; kehottaa sen vuoksi asiaa koskeviin kiireellisiin uudistuksiin;

16.  vaatii vahvaa YMP:n ensimäistä pilaria, jolla edistetään kestävää tuotantoa, laadukkaita työpaikkoja, tuottavia maatiloja ja kohtuullisia tuloja sekä asiaankuuluvien työehtosopimusten ja sosiaali- ja työlainsäädännön noudattamista asettamatta viljelijöille uusia rasitteita;

17.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan kausityöntekijöistä annetun direktiivin 2014/36/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan edellä mainitun direktiivin asianmukaisen soveltamisen ja pyytää komissiota laatimaan raportin sen täytäntöönpanon tilanteesta syyskuuhun 2019 mennessä; kehottaa komissiota analysoimaan tutkimusten, kyselyjen ja tilastotietojen pohjalta työntekijöiden laittomien palkkausjärjestelmien laajuutta unionissa ja erityisesti niillä unionin alueilla, joilla pimeä työ ja maataloustyössä tapahtuva hyväksikäyttö ovat levinneet laajemmalle; painottaa, että on otettava käyttöön tehokkaita välineitä, muun muassa asianmukaisia tarkastuksia ja valvontatoimenpiteitä, jotta varmistetaan kausityöntekijöiden ihmisarvoiset työ- ja elinolot kaikkialla unionissa ja erityisesti alueilla, joilla tämä käytäntö on yleisempää; korostaa, että on varmistettava työntekijöiden oikeuksien, työelämän normien ja laadukkaiden työolojen noudattaminen yleisesti;

18.  on tyytyväinen tähän mennessä toteutettuihin YMP:n yksinkertaistamistoimenpiteisiin, mutta kehottaa komissiota kehittämään ja toteuttamaan edelleen toimenpiteitä, joilla lisätään suhteellisuutta ja joustavuutta suhteessa YMP:n aiheuttamaan hallinnolliseen rasitteeseen; katsoo tämän olevan hyväksi viljelijöille ja koko YMP:n kitkattomalle toimivuudelle;

19.  korostaa, että maaseutualueiden väestörakenteen kehityksen ja perhemyönteisyyden tukeminen kuuluvat jo nykyisen YMP:n tavoitteisiin ja että niitä olisi painotettava enemmän myös työmarkkinoihin liittyvissä kysymyksissä;

20.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön indikaattorit, etenkin työllisyyteen ja sosiaalisen hyvinvointiin liittyvät indikaattorit, joita FAO on ehdottanut elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetussa SAFA-viitekehyksessään;

21.  korostaa, että maatalousyritysten on noudatettava kansallista työsuhdeturva- ja sosiaalilainsäädäntöä; katsoo, että YMP:n ensimmäisen pilarin maksuihin mahdollisesti sisällytettävät lisäehdot lisäisivät huomattavasti viljelijöiden hallinnollista rasitetta ja rajoittaisivat heidän mahdollisuuksiaan luoda työpaikkoja;

22.  vaatii työmarkkinaosapuolten ja hallintoviranomaisten sekä tarvittaessa kansalaisjärjestöjen vahvempaa roolia YMP:n kehittämisessä ja toteuttamisessa, jotta luotaisiin laadukkaita työpaikkoja, varmistettaisiin työlainsäädännön noudattaminen, torjuttaisiin pimeää työtä, varmistettaisiin korkeat terveys- ja turvallisuusvaatimukset sekä edistettäisiin kaikkien maaseutualueiden työntekijöiden, myös pakolaisten, maahanmuuttajien ja kausityöntekijöiden, sosiaalista ja taloudellista integraatiota;

23.  korostaa, että on edistettävä aktiivisia toimenpiteitä ja toimintapolitiikkoja, joilla korostetaan muuttoliikkeen myönteistä roolia talouskasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä maaseutualueilla;

24.  painottaa, että laadukas ammatillinen koulutus, joka käsittää oppisopimuskoulutuksen ja taitojen, myös tieto- ja viestintätekniikkataitojen, hankkimisen, on tärkeää viljelijöille ja maataloustyöntekijöille sekä erityisesti työelämään siirtyville nuorille, jotta voidaan mukautua maatalouden ja maatalouselintarvikealan muuttuvaan globaaliin ympäristöön ja varmistaa riittävä ja laadukas elintarviketuotanto;

25.  korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurien saatavuus ja laajakaistan kattavuus maaseutualueilla sekä digitaalisten taitojen koulutus ovat keskeisessä asemassa maatilojen modernisoimisessa ja maataloustyöntekijöiden ja viljelijöiden elinikäisen oppimisen parantamisessa sekä työpaikkojen ja yritysten luomisessa maaseutualueilla;

26.  korostaa maaseutualueiden digitaalista kehitystä tärkeimpänä tekijänä pysyvien lisätyöpaikkojen luomisessa ja tähdentää sitä, että tarvitaan pelkkää laajakaistainfrastruktuuria paljon laajempi ”digitaalisten kylien” konsepti;

27.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään nuorten kouluttautuvien viljelijöiden keskuudessa Erasmus+ -ohjelmaa, muun muassa sen oppisopimuskoulutukseen keskittyvää osuutta, jotta kyseisiä nuoria voidaan rohkaista hankkimaan uusia teknisiä ja kielellisiä taitoja ulkomailla;

28.  korostaa työssäoppimisen ja oppisopimuskoulutuksen tarjoamia erityisiä etuja maaseutualueilla, joilla on usein korkea työttömyysaste ja rajalliset mahdollisuudet päästä koulutuskeskuksiin;

29.  muistuttaa, että unionin maatalousmaan pinta-ala pienenee joka vuosi; painottaa, että viljellyn pinta-alan ylläpitäminen on välttämätöntä maaseudun työpaikkojen säilyttämiseksi; pyytää jäsenvaltioita jakamaan hyviä käytäntöjä ja laatimaan lisävälineitä maan käyttöön saamisen mahdollistamiseksi maaseutualueilla, joilla on korkea työttömyys; toteaa, että maata olisi saatava käyttöön esimerkiksi maan omistamisen lisäksi myös niin, että maatalousmaata hyödynnetään ja hoidetaan osallistuvia prosesseja soveltamalla kansallisten käytäntöjen mukaisesti; korostaa tässä yhteydessä, että maan saatavuuden parantaminen hyödyntämällä maavarantoja, palauttamalla käyttöön hylättyjä peltoja, perustamalla osuuskuntia ja julkisia tukia sekä helpottamalla luotonsaantia tukee maatalousalan työllisyyttä ja etenkin nuorten ja naisten työllistymistä; muistuttaa, että on olennaisen tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan sukupolvenvaihdokset ja nuorten viljelijöiden toiminnan aloittaminen;

30.  muistuttaa, että unionin viljelijä omistaa keskimäärin vain 12 hehtaaria maata ja että 70 prosenttia maatiloista on alle viiden hehtaarin kokoisia; panee merkille, että maatilat eivät kokonsa ja rakenteensa vuoksi voi aina tarjota kokoaikaista työtä korkeasti koulutetuille työntekijöille; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään työnantajaryhmittymien perustamista;

31.  korostaa, että on tärkeää laatia säännöksiä, joilla edistetään maatilojen omistajanvaihdoksia, koska tilojen perintöarvo on usein merkittävä;

32.  katsoo, että viljely ja erityisesti perheviljelmät ovat tärkein yksittäinen vaikuttaja maaseudun taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen säilyttämisessä; katsoo tässä yhteydessä, että perheviljelmiä voitaisiin muuttaa kestävämmiksi tarjoamalla kannustimia nykyisten tilojen vakauttamiseen ja maksimoimalla näin tämän seurauksena syntyvää paikallista työllisyyttä;

33.  panee merkille naisten tärkeän panoksen maaseudun elinkeinoelämälle; on huolissaan naisten vähäisestä osuudesta maaseudun ja maatalouden työllisyydessä, sillä naisten osuus työssäkäyvästä väestöstä on vain 45 prosenttia, vaikka heitä on 50 prosenttia koko väestöstä; toteaa, että suhteettoman suuri osuus epävarmoissa ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevistä on naisia; korostaa, että tilanne on vielä vakavampi maatalousmaan omistuksen osalta, sillä vain 29 prosenttia maasta on naisten omistuksessa[3]; kehottaa puuttumaan sukupuolten väliseen kuiluun maaseudulla, jotta naisten työoloja ja mahdollisuuksia maanhankintaan parannettaisiin; panee merkille, että sukupuolten välinen palkkaero on maaseudulla 10 prosenttia suurempi kuin muualla; korostaa, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä osaksi unionin maatalous- ja maaseutupolitiikkoja; tähdentää maaseudun naisten maatalousmaan omistusta ja työllisyyttä koskevien ajantasaisten tilastotietojen merkitystä;

34.  kehottaa puolustamaan oikeutta koulujen ja terveydenhuoltopalvelujen kaltaisiin julkisiin palveluihin maaseudulla ja pienissä vuoristoyhteisöissä, jotta ne pysyisivät dynaamisina ja houkuttelevina, niissä säilytettäisiin nykyiset työpaikat ja luotaisiin uusia työpaikkoja sekä lopetettaisiin maaseudun väestökato-ongelma kannustamalla ihmisiä jäämään ja asettumaan maaseudulle; panee merkille, että multimodaalikeskusten kaltaiset innovatiiviset ratkaisut, jotka helpottavat palvelujen nopeaa ja tehokasta saatavuutta maaseutuväestölle, voivat myötävaikuttaa julkisten palvelujen saatavuuden turvaamiseen; tukee vähimmäistulojärjestelmien kehittämistä jäsenvaltioiden tasolla kohtuullisten tulojen takaamiseksi maaseudun asukkaille ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi kussakin jäsenvaltioissa maaseutualueiden korkean köyhyysasteen ja sosiaalisen syrjäytymisen vuoksi.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	24.5.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	39 7 5
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laura Agea, Tiziana Beghin, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, Ole Christensen, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Thomas Händel, Marian Harkin, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Jan Keller, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Kostadinka Kuneva, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Javi López, Morten Løkkegaard, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Georgi Pirinski, Marek Plura, Terry Reintke, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Anne Sander, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Michèle Alliot-Marie, Maria Arena, Amjad Bashir, Lynn Boylan, Rosa Estaràs Ferragut, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Joachim Schuster, Csaba Sógor, Helga Stevens, Ivo Vajgl, Tom Vandenkendelaere, Gabriele Zimmer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Fernando Ruas

• [1] ¹ Vertaa http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+COMPARL+PE-580.547+02+NOT+XML+V0//FI
• [2] Vertaa http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.nat-opinions.25458
• [3] ¹ http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/536466/IPOL_STU%282015%29536466_EN.pdf

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.7.2016)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”
(2015/2226(INI))

Valmistelija: Elisabeth Köstinger

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa maaseudulta tulevien naisten mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ovat rajalliset ja heidän mahdollisuutensa kehittää liiketoimintaa maatalousalalla ovat suhteellisen vähäiset;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 2011 naisten osuus koko työssäkäyvästä väestöstä oli hieman alle 50 prosenttia unionin maaseudulla ja koko ammatissa toimivasta väestöstä noin 45 prosenttia[1]; ottaa huomioon, että Euroopassa keskimäärin 29 prosenttia[2] maatiloista on naisten hoitamia, ja toteaa, että naisyrittäjyys on sosiaaliselta, taloudelliselta ja ympäristön kannalta katsottuna tärkeässä asemassa maaseudun kestävän kehityksen varmistamisessa;

C.  toteaa, että talouskriisi on vaikuttanut koko Euroopan unioniin ja maaseutualueilla työttömyys, köyhyys ja väestökato ovat saavuttaneet valtavat mittasuhteet ja koskettavat erityisesti naisia;

D.  panee merkille, että sukupuolten palkkaero maaseudulla on 10 prosenttia suurempi kuin muilla alueilla, ja katsoo, että on kiinnitettävä enemmän huomiota ajantasaisten tilastojen laatimiseen naisten maanomistuksesta sekä naisten työoloista maaseudulla;

E.  ottaa huomioon, että maaseudun kehittämissuunnitelman avustusta saavien naispuolisten maatilan haltijoiden osuus on pienempi kuin naisten pitämien tilojen osuus unionissa[3];

F.  katsoo, että naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien periaate on pantava johdonmukaisesti täytäntöön yhteisessä maatalouspolitiikassa ja että sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat on otettava huomioon paitsi yhteisen maatalouspolitiikan myös maaseudun koheesiopolitiikan toimien yhteydessä;

G.  ottaa huomioon, että unionin maaseutuvaltaisilla alueilla ainoastaan 61 prosenttia 20–64-vuotiaista naisista oli työssä vuonna 2009[4];

H.  ottaa huomioon, että naisten jatkuva poismuutto maaseudulta vaikuttaa haitallisesti paitsi sosiaaliseen infrastruktuuriin, kun maaseudulla menetetään monia vapaaehtoistoiminnassa mukana olevia naisia, myös työmarkkinoihin, ja toteaa, että tämä poismuutto voidaan pysäyttää vain, jos luodaan sellaiset puitteet, joissa naiset voivat saavuttaa henkilökohtaiset ja ammatilliset tavoitteensa maaseudulla;

I.  toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistäminen on yksi periaatteista, joita sovelletaan ERI-rahastoihin, myös Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon;

1.  huomauttaa, että maaseudun naiset eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan heidän asemansa, tarpeensa ja tilanteensa ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa; katsoo siksi, että heidän mahdollisuuksiensa ja työllisyysnäkymiensä parantamiseksi toteutettavien toimien olisi oltava eriytettyjä; korostaa kuitenkin, että naisilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia viljelymaan omistukseen; panee merkille, että tämän vuoksi maatilojen naiset ovat usein ainoastaan omistajien perheenjäseniä ja heidät luokitellaan maatilan haltijan puolisoiksi, ja toteaa, että vuonna 2007 naisten osuus puolisoista oli 80,1 prosenttia[5] eikä heillä vastaavasti ole omia tuloja, joten heidän taloudellinen riippumattomuutensa ei ole turvattu;

2.  pitää valitettavana sukupuolten välistä kuilua maaseudulla ja kehottaa parantamaan naisten työoloja ja helpottamaan heidän mahdollisuuksiaan maanhankintaan;

3.  katsoo, että naisviljelijöillä on merkittävä rooli tulevaisuuden kestävän pienviljelyn jatkumisessa, joten naisviljelijöiden innovointikykyä olisi tuettava nykyistä voimakkaammin edistämällä suoramyynnin, maatilamatkailun, sosiaalisten palvelujen ja hoitopalvelujen kaltaisia monipuolistamistoimia; korostaa maatilojen monipuolistamisen merkitystä, mihin kuuluu esimerkiksi laaja valikoima ympäristö-, tuotanto- ja kulttuurihyödykkeitä ja -palveluja, sillä nämä voivat luoda naisille mahdollisuuksia lisätuloihin tiloilla ja samalla helpottaa merkittävästi naisten ja miesten työn ja perhe-elämän yhteensovittamista;

4.  ilmaisee huolestumisensa parhaillaan neuvoteltavien sopimusten vaikutuksesta Euroopan maatalouteen ja toteaa, että näitä sopimuksia ovat esimerkiksi transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP), laaja-alainen talous- ja kauppasopimus Kanadan kanssa (CETA) sekä EU:n ja Mercosurin vapaakauppasopimus;

5.  huomauttaa, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen on yksi unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisistä tavoitteista ja että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen olisi oltava osa YMP:tä; kehottaa komissiota parantamaan YMP:n seuranta- ja arviointi-indikaattoreita, jotta voidaan kartoittaa naisten tekemä ”näkymätön” työ ja mahdollisuuksien mukaan eritellä indikaattorit sukupuolen mukaan; korostaa, että on yksilöitävä tavoitteita ja päämääriä sukupuolivaikutusten arvioinnin perusteella, jotta voidaan edistää kestäviä uranäkymiä ja naisten palkallisia työllistymismahdollisuuksia maataloudessa sekä lisätä taloudellista tehokkuutta;

6.  korostaa itsenäisten ammatinharjoittajien, joilla ei ole asianmukaista sosiaaliturvaa, suurta osuutta maaseudulla sekä erityisesti naisten tekemän ”näkymättömän” työn suurta osuutta; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja alueita, joilla on lainsäädäntövaltaa, parantamaan sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla koskevaa lainsäädäntöä ja erityisesti palkkoja, omistusoikeuksia ja päätöksentekoa koskevia säännöksiä sekä varmistamaan sosiaaliturvan sekä naisille että miehille, jotka työskentelevät maaseudulla;

7.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaammin naisviljelijöille ja maaseudun naisille tarkoitettuja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) rahoitusmahdollisuuksia ja tukemaan asian kannalta merkityksellisiä toimia byrokratian purkamiseksi; kehottaa komissiota esittämään uusia kohdennettuja toimia, joilla tuetaan ja kannustetaan naisten osallistumista maaseudun työmarkkinoille, ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään maaseudun kehittämisohjelmiinsa erityisiä alaohjelmia naisyrittäjyyden tukemiseksi, strategioita sellaisten työpaikkojen luomiseksi naisille, jotka varmistavat heille eläkkeet, toimia, joilla edistetään naisten edustusta poliittisilla, taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla foorumeilla maatalousalalla, sekä toimia, joilla edistetään yhdenvertaisia mahdollisuuksia maaseudulla;

8.  kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan työmarkkinaosapuolten ja sellaisten sosiaalialan järjestöjen roolia, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa työlainsäädännön noudattamisen valvonnassa, pimeän työn torjunnassa ja sellaisten hyvinvointivaltion standardien ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen seurannassa, jotka edistävät vierastyöläisten, myös naispuolisten kausityöntekijöiden, muuttajien ja pakolaisten, sosiaalista ja taloudellista integraatiota; kehottaa ottamaan käyttöön järjestelyjä sen varmistamiseksi, että naiset voivat osallistua prosessin kaikkiin tasoihin;

9.  kehottaa komissiota ehdottamaan järjestelyjä asianmukaisen rahoituksen tarjoamiseksi Euroopan nuorisotakuu -ohjelman kaltaiselle ”Euroopan maaseutunaisten takuu” -aloitteelle;

10.  huomauttaa, että viljelyalueiden määrä unionissa vähenee vuosi vuodelta; korostaa, että viljelysmaan säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää maaseudun työpaikkojen varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan mahdollisuuksia käyttää maata alueilla, joilla maaseudun työttömyys on korkealla, ja kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että nuoret naisviljelijät voivat saada lainaa ja voivat osallistua maankäytön hallintaan;

11.  kiinnittää huomiota siihen, että naisten osuus maatilojen työvoimasta on 45 prosenttia; kehottaa komissiota tarkistamaan perhetilan määritelmää, jotta voidaan helpottaa niiden mahdollisuuksia saada koulutusta ja ammattimaista neuvontaa sekä mahdollisuuksia saada pääomaa ja etuja;

12.  kehottaa komissiota toteuttamaan sukupuolitietoista budjetointia YMP:n ensimmäisestä ja toisesta pilarista myönnettävän rahoitusavun yhteydessä;

13.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa parantamaan maaseudun naisten rahoitusmahdollisuuksia koskevia ehtoja ja paitsi asettamaan saataville riittävästi tiedotusmateriaalia erityisesti naisviljelijöille ja maaseudun naisille tarkoitetuista rahoitusmahdollisuuksista myös mahdollistamaan pääsyn koulutukseen ja luotonsaannin sekä edistämään yhdistysten perustamista ja monipuolistamista koskevan ammattimaisen neuvonnan tarjoamista, jotta voitaisiin kannustaa asianomaisia naisia toteuttamaan aktiivisesti omia hankkeitaan maaseudulla; huomauttaa tässä yhteydessä, että tiedotusmateriaali on asetettava saataville myös verkkoalustoilla, jotta tukia koskeva tieto on joustavasti maaseudun naisten saatavilla; korostaa, että naisille suunniteltujen yrityksen perustamista ja johtamista koskevia sääntöjä ja vaatimuksia käsittelevien kurssien käynnistämisellä voi olla myönteinen vaikutus, sillä kurssit voivat antaa naisille oman yrityksen perustamiseen tarvittavaa luottamusta;

14.  kehottaa toimivaltaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kannustamaan naisten osallistumista paikallisiin toimintaryhmiin sekä paikallistason kumppanuuksien kehittämistä Leader-ohjelman yhteydessä sekä varmistamaan, että sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina niiden johtokunnissa;

15.  korostaa, että on tärkeää tukea naisviljelijöiden ja maaseudun naisten koulutusta, ammatillista koulutusta ja uutta pätevöitymistä myös edistämällä mahdollisuuksia päästä yliopistotutkinnon jälkeiseen täydennyskoulutukseen ja yrittäjille ja maataloustuottajille tarkoitettuihin erityisopintoihin, jotta voidaan varmistaa pysyvien työpaikkojen säilyminen maaseutualueilla ja helpottaa näin mukautumista muutoksiin maataloudessa ja elintarvikkeiden tuotannossa; kehottaa komissiota tässä yhteydessä kiinnittämään asianmukaista huomiota YMP:n toisesta pilarista toteutettavien tukitoimien osalta naisille tarkoitetun koulutuksen edistämiseen sekä naisille annettavaan maatilaneuvontaan ja toteaa, että tähän kuuluu myös maatalouskoulutus, jonka tarkoituksena on lisätä naisten taitoja ja kilpailukykyä maataloudessa ja luoda heille virallisia työllistymismahdollisuuksia; korostaa, että on tärkeää tarjota naisille neuvontaa ja tukea, jotta naiset voivat kehittää innovatiivista maataloustoimintaa maaseudulla, maatalouden innovatiiviset alkutuotantoyritykset mukaan luettuina;

16.  korostaa digitaalisen kehityksen merkitystä maaseudulla sekä kokonaisvaltaisten käsitteiden (ns. digitaaliset kylät) kehittämistä, kun muun muassa otetaan huomioon osa-aikatyössä ja etätyössä toimivat naiset, ja kehottaa tässä yhteydessä hyödyntämään enemmän toiseen pilariin kuuluvia ohjelmia, jotta voidaan helpottaa yksityisyrittäjäksi ryhtymistä; korostaa, että on olennaisen tärkeää parantaa keskeisen infrastruktuurin, kuten liikenneyhteyksien, turvatun energiansaannin sekä luotettavan ja nopean laajakaistatekniikan, laatua ja saatavuutta, sillä se voi antaa korkeasti koulutetuille naisille mahdollisuuden työskennellä maaseudulla (esimerkiksi sähköisessä kaupankäynnissä), sekä arjen instituutioita ja palveluja maaseudulla, jotta voidaan mahdollistaa naisille ja miehille työ- ja yksityiselämän tasapaino, ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään joustavia lähestymistapoja maaseudun kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä kuntien ja alueiden kanssa;

17.  painottaa, että on tärkeää tukea ja edistää naisviljelijöiden osallistumista päätöksentekoon; huomauttaa, että naiset voivat myötävaikuttaa yhteisöjensä ja maatilayritysten kehittämiseen;

18.  korostaa, että maaseutualueita eri puolilla Eurooppaa uhkaavat väestön ikääntyminen, alhainen väestöntiheys ja joillakin alueilla väestökato; kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä ja kehittämään maaseudulla elin- ja työoloja, jotka tarjoavat naisille ja heidän perheilleen syitä jäädä maaseudulle ja elää siellä menestyksekästä elämää;

19.  kehottaa alueellisia toimijoita toisen pilarin rahoituksen avulla toteuttamaan valistusohjelmia, joiden tarkoituksena on korostaa kaikkien tehtävien sukupuolineutraaliutta ja päästä eroon roolien perinteisestä jakautumisesta, joka on edelleen erittäin yleistä maataloudessa;

20.  kiinnittää huomiota vaikeuksiin, joita naisviljelijät kohtaavat rahoituksen saannissa; huomauttaa, että investointipääoman saannin parantaminen on ratkaisevan tärkeää naisten sosioekonomisen tilanteen parantamiseksi maaseudulla ja naisyrittäjyyden tukemiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisviljelijöiden mahdollisuuksia saada rahoitusta ja erityistä koulutusta, joka voi edistää näitä mahdollisuuksia, sekä tukemaan ja tarjoamaan rahoituksensaantimahdollisuuksia;

21.  on tietoinen erityisistä haasteista, jotka liittyvät yksityiselämän ja maatilan työn yhteensopivuuteen, sekä siitä, että vanhempien tilanne ja perhemyönteinen työskentely-ympäristö perhetiloilla ovat erittäin tärkeitä; korostaa julkisten palvelujen ratkaisevaa roolia lisättäessä naisten osallistumista työmarkkinoille, sillä nämä palvelut vähentävät naisten taakkaa, koska naiset käyttävät tavallisesti miehiä enemmän aikaa lasten ja muiden huollettavien hoitamiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallistason hallituksia panemaan täytäntöön toimia, joilla suojellaan, parannetaan ja edistetään laadukkaita, saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia infrastruktuureja, rakenteita ja palveluja jokapäiväiseen elämään maaseudulla;

22.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan naisviljelijöiden sosiaaliturvaa ja laillisen aseman tunnustamista, jotta voidaan varmistaa, että heillä on samat oikeudet kuin miehillä, koska naiset tekevät usein pitkää päivää perheyrityksissä vailla sosiaaliturvaa ja laillista asemaa;

23.  korostaa, että on tarpeen säilyttää naisten yrittäjyysaloitteet, -verkostot ja maataloudessa ja maaseudulla toimivat naisjärjestöt sekä kannustaa ja tukea niitä, sillä nämä edistävät parhaiden käytäntöjen vaihtoa paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla ja edistävät naisten työmarkkinoille pääsyä; huomauttaa lisäksi, että on tärkeää kehittää tietokeskuksia ja -verkostoja, jotta voidaan lisätä tietämystä maaseudun naisten sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	12.7.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	26 0 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Daniela Aiuto, Maria Arena, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Maria Noichl, Marijana Petir, Terry Reintke, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ángela Vallina, Beatrix von Storch, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jana Žitňanská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Ildikó Gáll-Pelcz, Arne Gericke, Kostadinka Kuneva, Constance Le Grip, Marc Tarabella, Monika Vana, Julie Ward
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Rosa D’Amato, Jens Nilsson

• [1]  Eurostat (2013): Eurostatin alueita koskeva vuosijulkaisu 2013. ”Focus on rural development”.
• [2]  Euroopan parlamentin politiikkayksikkö C:n tutkimus ”International Day of Rural Women 2015”.
• [3]  Dower, J. (2015): ”The role of funding under the Common Agricultural Policy for rural women”. EPRS, kansainvälinen maaseudun naisten päivä 2015.
• [4]  Euroopan komissio (2011): ”Agriculture and Rural Development. EU Agricultural Economic Briefs. Rural Areas and the Europe 2020 Strategy – Employment”, katsaus nro 5, maaliskuu 2011.
• [5]  Euroopan komissio (2012): ”Agricultural Economic Briefs. Women in EU agriculture and rural areas: hard work, low profile”, katsaus nro 7, kesäkuu 2012.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	29.9.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32 7 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Richard Ashworth, José Bové, Paul Brannen, Nicola Caputo, Matt Carthy, Albert Deß, Norbert Erdős, Edouard Ferrand, Luke Ming Flanagan, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Esther Herranz García, Jan Huitema, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Urszula Krupa, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Giulia Moi, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Bronis Ropė, Jordi Sebastià, Jasenko Selimovic, Maria Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean Arthuis, Jean-Paul Denanot, Jens Gieseke, Maria Heubuch, Norbert Lins, Stanislav Polčák, Sofia Ribeiro, Vladimir Urutchev, Miguel Viegas