Caullery (UEN), kirjallinen. – (FR) Vuonna 1999 ilmi tulleiden erittäin vakavien petosten perinpohjainen selvittäminen on uskottavuustesti Euroopan unionille ja testi OLAFin tehokkuuden osoittamiseksi. Komission on saatava meidät ja Euroopan kansalaiset vakuuttuneiksi, että sillä on tahtoa toteuttaa julkilausumissaan mainitut lahjonnan ja petostenvastaiset toimenpiteet.

Ryhmämme kannattaa komission pyyntöä talousarvion valvonnasta OLAFin ja sen johtajan laajemman toiminnallisen vapauden osalta suhteessa EU:n komissioon. Jotta Euroopan parlamentti voisi suoriutua valvontatehtävästään, sen tulisi myös halutessaan vaivatta saada tutustua OLAFin kertomuksiin. Vastustamme kuitenkin voimakkaasti federalistista vaatimusta Euroopan syyttäjäviraston nopeasta perustamisesta, kuten jäsen Böschin mietinnössä vaaditaan, vaikka federalismin parkkiintuneimmatkin kannattajat pienessä piirissä salaa tunnustavat, että olisi viisaampaa odottaa vielä reilut kymmenen vuotta.

Yhteisön petos- ja oikeusasioissa olisi parempi ja paljon järkevämpää turvautua neuvoston hallitusten välisen yhteistyön yksikköön, Eurojustiin, johon kuuluu jokaisesta EU:n jäsenvaltiosta kolme vastuuhenkilöä eli yksi tuomari, yksi syyttäjäviraston edustaja (syyttäjä) ja yksi poliisikomisario. Tämä vaihtoehto ottaisi huomioon paljon paremmin kansalliset mielipiteet.

Vaikka tunnustamme vuonna 1999 paljastuneet erittäin raskauttavat petostapaukset, jotka on selvitettävä, ei voi muuta kuin hämmästellä niitä "monia näkökulmia" tässä yksipuolisessa käsittelyssä, jossa korostetaan vain tiettyjä tapauksia (kuten ensimmäinen Fléchard-tapaus, jonka avulla yritetään horjuttaa eräiden ranskalaisten korkeiden virkamiesten asemaa ja korostaa Irlannin ja Ranskan tilannetta todellisella terapeuttisella raivolla, tai toinen Fléchard-tapaus, jonka piiriin kuuluvat vastedes saksalaiset, italialaiset ja belgialaiset yritykset).

(Työjärjestyksen artiklan 137 mukaisesti lyhennetty puheenvuoro)