Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu yhdeksästä neuvostolle ja komissiolle osoitetusta kysymyksestä räjähtämättömien taisteluvälineiden (jalkaväkimiinojen ja rypälepommien) ja köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten haitallisista vaikutuksista.

  Van Hecke, Johan (ELDR). – (NL) Arvoisa puhemies, mahdollisen Irakin konfliktin – toivomme, että se voidaan vielä estää – kynnyksellä jalkaväkimiinojen ja köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käyttöä koskeva keskustelu on sangen ajankohtainen. Kaiken kaikkiaan on käynyt ilmi, että sotilailla ja siviilihenkilöillä, jotka ovat joutuneet kosketuksiin köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten kanssa aikaisemmissa aseellisissa konflikteissa, kuten Persianlahden sodassa vuonna 1991 ja Kosovossa, on ollut myöhemmin vakavia terveydellisiä ongelmia, joita kutsutaan Persianlahden ja Balkanin syndroomiksi. He kärsivät muistinmenetyksestä, kroonisesta kivusta ja väsymyksestä sekä halvausoireista, ja heillä on tavallista suurempi riski sairastua syöpään. Tunnetussa British Medical Journal -lehdessä julkaistut Yhdistyneiden Kansakuntien tilastot osoittavat, että syöpätapaukset lisääntyivät Etelä-Irakissa seitsemänkertaisiksi vuosina 1989–1994. Jopa Yhdysvaltain armeijan ympäristöpoliittinen instituutti on myöntänyt, että köyhdytetyn uraanin käytöllä voi olla erittäin vakavia terveydellisiä vaikutuksia.

Siviiliväestöä vahingoittavat aseet ja ammukset ovat Geneven sopimuksen ja tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen vastaisia. Viimeksi mainittu sopimus on erittäin selkeä. Siinä kielletään tavanomaisten aseiden käyttö, joiden katsotaan aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai jotka osuvat umpimähkäisesti sekä sotilas- että siviilikohteisiin, tai rajoitetaan niiden käyttöä. Pentagonista vuotaneiden tietojen mukaan ensimmäisessä Irakin vastaisessa hyökkäysaallossa räjäytettiin noin 3 000 ohjattua pommia. On hyvin todennäköistä, että Yhdysvallat käyttävät taas köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia. Parlamentin on varoitettava jatkuvasti tämäntyyppisten ammusten mahdollisista vaaroista. Niiden käytön vaikutuksista paitsi ihmisten terveyteen myös ympäristöön on tehtävä kiireesti riippumaton tieteellinen tutkimus. Köyhdytetyn uraanin käyttö on keskeytettävä tutkimustulosten valmistumiseen asti.

Euroopan unionin on toimittava tässä tiennäyttäjänä samoin kuin se toimi Ottawan yleissopimuksessa vahvistettua jalkaväkimiinojen maailmanlaajuista kieltoa koskevassa kampanjassakin. Arvoisa puhemies, kysymykseni koskevat tätä yleissopimusta, sen ratifiointia ja täytäntöönpanoa. Tarkalleen ottaen haluaisin kysyä neuvostolta, mitä toimenpiteitä suunnitellaan sen varmistamiseksi, että mahdollisimman monet jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot allekirjoittavat yleissopimuksen. Ymmärtänette, että haluaisin todellakin kuulla tämänhetkiseltä neuvoston puheenjohtajalta, miksi Kreikka oikeastaan lykkää tämän tärkeän yleissopimuksen allekirjoittamista. Toivon, että mahdollinen kansainvälinen konflikti voidaan välttää, ja kehotan neuvostoa antamaan selkeän julkilausuman, joka takaa, etteivät Euroopan unionin jäsenvaltiot käytä sellaisia aseita, jotka on kielletty kansainvälisen lainsäädännön nojalla tai jotka katsotaan laittomiksi tässä tai jossakin tulevassa aseellisessa konfliktissa.

  Queiró (UEN). – (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin vain käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Äskeisestä puheesta ei ollut simultaanitulkkausta portugaliksi. Pyytäisin teitä selvittämään tämän asian.

  Lannoye (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, köyhdytettyä uraania käytettiin pääasiassa kranaateissa ja panssarintorjunta-ammuksissa, joista monet pudotettiin Persianlahden sodan aikana Irakin alueelle sekä Bosniaan ja Kosovoon.

Uraanin vaikutuksesta totean, että se on hajonnut pieniksi hiukkasiksi, joita ihmiset todennäköisesti hengittävät. Muussa tapauksessa ne leviävät ympäristöön ja kulkevat tuulen mukana, ja niitä saatetaan hengittää myöhemmin.

Nämä hiukkaset aiheuttavat radioaktiivista alfasäteilyä, joka on elävälle kudokselle erittäin haitallista. Elimistöön tunkeuduttuaan köyhdytetyn uraanin hiukkaset voivat aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmia paitsi sotilaille myös siviilihenkilöille.

Minusta on siksi täysin selvää, että köyhdytettyä uraania sisältävät aseet ja ammukset kuuluvat tiettyjen sellaisten tavanomaisten aseiden käytön kielloista tai rajoituksista, joiden voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutukseltaan umpimähkäisiä, vuonna 1980 tehdyn YK:n yleissopimuksen välittömään soveltamisalaan.

YK:n ihmisoikeuksien alakomitea teki tämän päätelmän monta vuotta sitten, mutta tällaisten aseiden rajoittamiseksi tai kieltämiseksi ei ole ryhdytty toistaiseksi minkäänlaisiin toimiin. Tieteellistä epävarmuutta tällaisten aseiden ja ammusten merkittävistä terveysvaikutuksista käytetään perusteena sille, ettei asian hyväksi tehdä mitään. Ennalta varautumisen periaatteen mukaan vuoden 1980 yleissopimukseen pitäisi kuitenkin liittää lisäpöytäkirja, jossa nimenomaisesti kielletään köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käyttö. Tämä on ryhmäni tavoitteena.

Olimme viime viikolla Irakissa, ja Basrassa sijaitsevassa sairaalassa näimme kauhuksemme ja suruksemme lapsia, jotka sairastivat syöpää ja kärsivät synnynnäisistä epämuodostumista. Basran yliopiston julkaisemat aluetta koskevat tilastot ovat järkyttäviä. Vuosina 1990–2001 synnynnäiset epämuodostumat lisääntyivät jatkuvasti, ja luvut ovat nyt kasvaneet seitsenkertaisiksi. Tutkijat sanovat tämän johtuvan aivan loogisesti siitä, että vanhemmat ovat saaneet elimistöönsä köyhdytettyä uraania.

Meillä ei ole oikeutta sallia sitä, että tällaisia todellisista sotarikoksista johtuvia tilanteita muodostuu lisää. Vaikka asia kiistetäänkin virallisesti, Afganistanissa käytettiin kuitenkin luultua paljon tehokkaampia aseita, jotka sisälsivät köyhdytettyä uraania tai jopa luonnonuraania. Näitä olivat ohjatut pommit tai risteilyohjukset.

Euroopan unionin on nyt mielestäni tehtävä aloite tämänhetkisen tapahtumakulun pysäyttämiseksi ja sellaisten tavoitteiden asettamiseksi, joissa pyritään lopullisesti kieltämään moraalisesti sopimattomat aseet, kuten rypälepommit ja jalkaväkimiinat.

  Frahm (GUE/NGL). – (DA) Arvoisa puhemies, kansainvälisen oikeusjärjestelmän tarve on mielestäni nyt selvempi kuin koskaan, ja yhä selvempää on myös se, että mikäli on tarkoitus kehittää toimintakykyinen kansainvälinen oikeusjärjestelmä, jota sovelletaan niin suuriin kuin pieniinkin valtioihin, EU:n oltava tässä kehitystyössä ratkaisevassa asemassa ja sen on varmistettava, että niin suuret kuin pienetkin valtiot noudattavat kansainvälisiä perussääntöjä. Myös neuvoston ja komission olisi minusta siksi tärkeää tarkastella erittäin merkityksellistä kysymystä siitä, miten kumppaneille voidaan parhaiten missä tahansa tulevassa tilanteessa korostaa, että jalkaväkimiinat, rypälepommit ja köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset ovat vaikutukseltaan umpimähkäisiä aseita, jotka osuvat sekä siviilikohteisiin että muihin kohteisiin, sekä syyttömiin että syyllisiin ja jotka voivat säilyä pitkään räjähtämättä mutta joiden vaikutukset tuntuvat ehkä vasta vuosien kuluttua mahdollisesta sodasta. Nämä aseet ovat ristiriidassa niiden Geneven yleissopimuksen kohtien kanssa, joissa määrätään, miten meidän on kohdeltava toisiamme sotatilanteessa.

Neuvoston ja komission pitäisikin mielestäni ymmärtää, että meidän on ensinnäkin estettävä tämäntyyppiset sotarikokset. Meidän on estettävä näiden aseiden käyttö mahdollisissa tulevissa konflikteissa, ja kaikkihan me tietenkin ajattelemme nykyään tässä yhteydessä Irakia. Maailmassa on kuitenkin muitakin paikkoja, joissa tämä voisi tulla kyseeseen. Tämä oli ensimmäinen näkökohta. Toinen näkökohtana on se, että jo tehtyjä rikoksia pitäisi tutkia. Haluaisin tässä yhteydessä kuulla neuvoston ja komission vastaukset siitä, miten näitä rikoksia tutkitaan ja miten varmistetaan, että ne, joiden aseiden käyttö katsotaan sotarikokseksi, saatetaan kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen ja pannaan syytteeseen, sillä pelkkien perussääntöjen olemassaolo ei riitä meille. Meidän on oltava myös valmiita soveltamaan niitä, ja meidän on oltava valmiita soveltamaan tällä hetkellä käytössämme olevia pakotteita.

EU:n on otettava tämä tehtävä vastuulleen. Muuten lopputuloksena on sellainen maailma, jossa ainoastaan vahvat tekevät päätöksiä, jossa ainoastaan vahvat voivat tehdä, niin kuin haluavat, ja jossa heikot valtiot ovat täysin vahvojen armoilla. Odotan kiinnostuneena neuvoston ja komission vastauksia.

  Sakellariou (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten kaikki tiedämme, räjähtämättömät ammukset, jalkaväkimiinat ja rypälepommit ovat aseita, jotka voivat aiheuttaa erityisen pahoja vammoja ja silpoutumisia. Ne meistä, jotka ovat käyneet konfliktivaltioissa, tietävät millaisia silpoutumisia ja loukkaantumisia näissä valtioissa tapahtuu. Minulle nämä näyt ovat tuttuja Keski-Amerikasta.

Parlamentti on useissa päätöslauselmissaan vaatinut vuonna 1997, tehdyn jalkaväkimiinojen käytön kieltävän Ottawan yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Haluaisin tässä yhteydessä kiittää komissiota siitä erinomaisesta työstä, jota se on tehnyt paitsi miinanraivauksessa myös valistaessaan ihmisiä jalkaväkimiinojen kiellon merkityksestä. Parhaillaan valmistellaan seuraavaa, Ottawan yleissopimuksen tarkistuskonferenssia, joka pidetään ensi syyskuussa Bangkokissa. Toivon todella, että ne Euroopan valtiot, jotka eivät ole vielä ratifioineet kyseistä yleissopimusta, tekevät sen siihen mennessä. Odotan kiinnostuneena neuvoston puheenjohtajan vastausta tähän kysymykseen. Hän voisi mielestäni hyvinkin tuoda parlamentille hyviä uutisia Kreikasta.

Maailmanlaajuinen jalkaväkimiinojen vastainen kampanja on edistynyt jo hienosti. Parhaillaan nähdään paljon vaivaa sen eteen, että myös muut konfliktin osapuolet kuin valtiot allekirjoittaisivat Ottawan yleissopimuksen. Tätä työtä tekee kansalaisjärjestö "Appell de Genève", ja voimme olla mielestäni iloisia, että kansalaisjärjestöt tekevät tällaista työtä, johon valtion elimet eivät pysty. Esimerkiksi Somaliassa 15 valtiosta riippumatonta järjestöä ja konfliktin osapuolta on allekirjoittanut yleissopimuksen.

Toinen erittäin tulenarka ongelma ovat rypälepommit, joiden uhreja ovat myös viattomat siviilihenkilöt. Tällaiset pommit pitäisi ehdottomasti kieltää, koska ne aiheuttavat erittäin pahoja vammoja ja koska niiden vaikutukset ovat täysin umpimähkäisiä. Edelliset puhujat ovat jo käsitelleet asiaa, ja minäkin haluaisin käsitellä sitä lyhyesti. Kuvaukset rypälepommien aiheuttamista karmeista vammoista ovat teille kaikille tuttuja. Erityisen kauhistuttavaa on se, ettei ihmiskehoon jääviä rypälepommin sirpaleita pystytä juuri koskaan poistamaan. Näiden pommien vaikutukset eivät ole umpimähkäisiä ainoastaan siksi, että ne voivat osua sekä siviilihenkilöihin että sotilaisiin, vaan myös siksi, että niiden vaikutusalue on epämääräinen. Jokaisen pudotetun rypälepommin vaikutusalue on noin 350 jalkapallokentän kokoinen. Pommia ei voida näin ollen kohdistaa tarkasti sotilaskohteisiin, joten syyttömien ihmisten loukkaantumisriski kasvaa. Lisäksi näiden pommien ajallinen vaikutus vaihtelee, sillä jos ne eivät räjähdä, ne voivat pysyä valmiustilassa vielä vuosia.

Parlamentti muistutti viimeksi joulukuussa 2001 vuonna 1980 tehdystä tiettyjä tavanomaisia aseita koskevasta YK:n yleissopimuksesta ja vaati rypälepommien käytön välitöntä keskeyttämistä. On selvää, että käytön keskeyttäminen voi olla vain toiseksi paras ratkaisu siihen asti, kunnes näiden epäinhimillisten aseiden kielto tulee voimaan. Käytön keskeyttäminen on kuitenkin mielestäni järkevä ensimmäinen toimenpide. Euroopan unioni voisi näyttää tässä asiassa hyvää esimerkkiä.

  Trakatellis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, minulla ei ole paljon sanottavaa jalkaväkimiinoista. Asia puhuu puolestaan. Olemme kaikki nähneet televisiodokumentin rammoista lapsista, joita viimeksi kuvattiin eri puolilla entistä Jugoslaviaa. Asiani koskee pääasiassa köyhdytettyä uraania.

Luonnonuraanissa on yli 99 prosenttia uraani 238:aa ja hyvin vähän uraani 235:ttä. Uraani 235 soveltuu erinomaisesti ydinreaktorin polttoaineeksi, ja sitä käytetään ydinaseissa. Ainetta rikastetaan siksi uraani 235:llä, ja lopputuloksena on pääasiassa uraani 238:sta koostuva jäännös, jonka tunnemme nimellä köyhdytetty uraani. Köyhdytettyä uraania käytetään pommeissa, koska se on erittäin tiivistä ja läpäisevää; se voi läpäistä esimerkiksi lattian tai panssarivaunun. Sen haittapuolena kuitenkin on, että se höyrystyy räjähtäessään, jolloin se suurimmaksi osaksi hapettuu. Nämä oksidit muuntuvat liukeneviksi uraanisuoloiksi 10–15 kilometrin säteellä, ja ne kulkeutuvat tuulessa usein satojen kilometrien päähän. Ihmiset voivat hengittää niitä, tai ne voivat esimerkiksi joutua vedenjakelujärjestelmään.

Uraani 238:n ongelmana on, että sen alfasäteet ovat erittäin heikkoja. Tämä tarkoittaa sitä, että sitä voi pitää kädessä ilman minkäänlaisia haittavaikutuksia, mutta jos sitä hengittää, säteily kulkeutuu hyvin lähelle soluissa olevaa perintöainesta, koska elimistön syöjäsolut imevät näitä hiukkasia. Tätä pidetään syynä köyhdytetyn uraanin haittavaikutuksiin. Tutkimuksissa ei ole tietenkään pystytty sataprosenttisesti osoittamaan, että näin tapahtuu, mutta tulokset ovat erittäin vakuuttavia, minkä vuoksi meidän on oltava hyvin varovaisia. Parlamentin päätöslauselmaesityksessä (7 kohta) todetaan nimenomaan, että koska köyhdytetty uraani on todennäköisesti kansanterveydellinen riski ja koska sille altistuminen on vaarallista, Euroopan unionin on seurattava tutkimuksia ja köyhdytettyyn uraaniin liittyvää kehitystä sekä myös mahdollista ympäristön vakavaa ja laajamittaista saastumista ja ihmisten terveydelle koituvia pitkäaikaisia haittoja.

On aivan selvää, että Euroopan parlamentin pitäisi tarkastella tällaisia asioita; ne on otettava huomioon, jotta voimme estää tällaisten ammusten käyttöä, koska – toistan vielä – sillä on huomattavia haittoja. Köyhdytetyn uraanin puoliintumisaika on monta tuhatta vuotta. Jos jokin alue saastuu, se saastuu tuhansiksi vuosiksi. Jo pelkästään ennalta varautumisen periaatteen vuoksi meidän pitäisi harkita kahdesti tällaisten ammusten käyttöä, jotka voivat – toistan vielä – saastuttaa alueita tuhansiksi vuosiksi ja aiheuttaa pitkäaikaisia kansanterveydellisiä riskejä.

Kehottaisinkin siksi kollegojani äänestämään tämän päätöslauselmaesityksen puolesta, joka on mielestäni sekä miinojen että köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten osalta asianmukainen reaktio tämänhetkiseen tilanteeseen. Euroopan parlamentin pitäisi mielestäni äänestää päätöslauselmaesityksen puolesta, ja komission pitäisi käsitellä ja seurata asiaa. Luotan siihen, että neuvosto ja puheenjohtajavaltio Kreikka tekevät jotakin Ottawan yleissopimuksen ratifioimiseksi, jotta jalkaväkimiinat saadaan poistettua ja jotta köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käyttö voidaan keskeyttää ja myöhemmin mahdollisesti kieltää kokonaan.

  Queiró (UEN). – (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin todeta, että tämänhetkinen kansainvälinen tilanne ei voi estää meitä omaksumasta tarpeeksi puolueetonta kantaa tässä räjähtämättömiä taisteluvälineitä ja köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia koskevassa keskustelussa. Sen vuoksi on helpompaa arvioida kaikkia keskustelun taustalla olevia seikkoja.

Arvoisa puhemies, sota on aina sota, ja sen seuraukset ovat aina kauhistuttavia. On kuitenkin totta, ettemme voi aina välttää sotilaallista väliintuloa tai poistaa sen väistämättömyyttä. Meidän on siksi tarkasteltava tällaisten taisteluvälineiden pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti viattomien uhrien ja usein vasta sotatoimien jälkeen niiden vuoksi kärsivien ihmisten näkökulmasta.

Asianomaiset yhteisöt sekä myös kansalaiset ovat entistä huolestuneempia. Koska köyhdytettyä uraania sisältävistä ammuksista ei ole täsmällistä kliinistä näyttöä, joka selvästi vahvistaisi syy–seuraus-suhteen niiden käytön ja sairauksien esiintymisen välillä, meidän on sijoitettava aiempaa enemmän varoja tämän mahdollisen yhteyden tutkimiseen. Neuvosto saattaisi pystyä merkittävästi edistämään asiaa etenkin tukemalla hallitusten asiantuntijaryhmien työtä sodanaikaisten aseiden, kuten räjähteiden ja panssarimiinojen, parissa ja asettamalla asian ensisijaiseksi.

Lisäksi on erittäin tärkeää, että neuvosto sekä komissio tarkastelevat saatuja ja esitettyjä tuloksia toimivaltansa, käytännön suositusten tai toimien sallimissa rajoissa, auttavat parantamaan ja lisäämään taisteluvälineiden luotettavuutta ja pyrkivät poistamaan niiden aiheuttamat konfliktien jälkeiset hengenvaaralliset seuraukset. Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin sanoa sivumennen muutaman sanan niistä ihmisistä, joita tällä keskustelulla pyritään suojelemaan. Ilman ratkaisevia todisteita on omantunnon asia tarjota tehokasta tukea sotilaille tai muille uhreille ja heidän perheilleen, jotka ovat konfliktin jälkeen joutuneet kärsimään mahdollisesti räjähtämättömien taisteluvälineiden tai köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten vuoksi. Tämä ei olisi ensimmäinen tämänkaltainen toimenpide. Portugali on esimerkiksi tehnyt sellaista ennenkin.

  Yiannitsis, neuvosto. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on erityisen huolestunut sodanaikaisten räjähteiden päivittäin aiheuttamista kuolemista ja loukkaantumisista. Sen lisäksi, että sodanaikaiset räjähteet tappavat ja haavoittavat siviilihenkilöitä, ne usein vaikeuttavat humanitaarista apua, rauhanturvaamista, konfliktin jälkeistä jälleenrakennusta ja yleensäkin kehitystä, minkä vuoksi unioni on ottanut aktiivisen aseman tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen yhteydessä käytävässä sodanaikaisia räjähteitä koskevassa keskustelussa.

Haluan antaa joitakin esimerkkejä unionin toimista tällä alalla. Kesäkuussa 2001 unioni kierrätti sodanaikaisia räjähteitä koskevaa keskusteluasiakirjaa kokouksessa, jossa käsiteltiin tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen toisen tarkistuskonferenssin valmisteluja.

Yleisten asioiden neuvosto julkaisi 19. marraskuuta 2001 tavanomaisia aseita koskevaa yleissopimusta edistävät päätelmänsä, joissa se kehotti toista tarkistuskonferenssia perustamaan sodanaikaisia räjähteitä käsittelevän työryhmän.

Kolmanneksi, Euroopan unioni toimitti Genevessä joulukuussa 2001 pidettyyn tiettyjä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen toiseen tarkistuskonferenssiin työasiakirjan, jossa se vaati oikeudellisten välineiden käyttöönottoa sodanaikaisten räjähteiden käsittelemiseksi, jonka avulla pyritään estämään räjähtämättömät ammukset muun muassa sellaisten määräysten avulla, joissa vaaditaan, että ammuksista on suunniteltava aiempaa luotettavampia ja että niissä on oltava itsetuhoutumismekanismi, ja jolla pyritään estämään sodanaikaisten räjähteiden aiheuttamat ruumiilliset vammat.

Unioni toimitti lisäksi sodanaikaisia räjähteitä koskevan asiakirjan toisessa tarkistuskonferenssissa perustetulle hallitusten asiantuntijaryhmälle.

Tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen valtiollisten osapuolten konferenssissa puheenjohtajavaltio korosti Euroopan unionin puolesta, että sodanaikaisia räjähteitä koskevan oikeudellisesti sitovan välineen käyttöönotto yleissopimuksen yhteydessä on unionille ensisijainen asia. Konferenssi yhtyi hallitusten asiantuntijaryhmän suositukseen siitä, että pitäisi aloittaa neuvottelut tällaisia räjähteitä koskevasta oikeudellisesta välineestä. Neuvoston toimivaltainen työryhmä keskustelee unionin jatkotoimista tällä alalla.

Haluaisin huomauttaa neuvoston puolesta, etteivät unionin jäsenvaltiot kannata yksimielisesti kaikentyyppisten rypälepommien käytön välitöntä keskeyttämistä. Neuvosto ei ole saanut raporttia yhdeltäkään rypälepommeja käyttävältä Naton jäseneltä. Marraskuussa 1997 hyväksytyn unionin yhteisen toiminnan kolmessa ensimmäisessä artiklassa käsiteltiin miinojen kieltoa koskevan sopimuksen maailmanlaajuista soveltamista; kyseisessä sopimuksessa unionin jäsenvaltiot asettivat tavoitteeksi jalkaväkimiinojen täydellisen poistamisen koko maailmasta. Yhteisessä toiminnassa puheenjohtajavaltio valtuutettiin ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin. Nämä toimenpiteet ovat toistaiseksi kohdistuneet sellaisiin valtioihin, myös assosioituneisiin maihin, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet yleissopimusta. Yhteisessä toiminnassa lisäksi suositettiin, että kirkot allekirjoittaisivat yleissopimuksen. Puheenjohtajavaltio toteuttaa parhaillaan näitä toimenpiteitä.

Unioni on lisäksi edistänyt yleissopimuksen maailmanlaajuista soveltamista kaikilla tarkoitukseen soveltuvilla foorumeilla, erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat tukeneet yksimielisesti yleissopimuksen soveltamista koskevia yleiskokouksen päätöslauselmia. Lisäksi jalkaväkimiinojen vastaisesta toiminnasta kehitysmaissa 23. päivänä heinäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen sekä jalkaväkimiinojen vastaisesta toiminnasta muissa kolmansissa maissa kuin kehitysmaissa 23. päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen 3 artiklassa todetaan, että unionin rahoittamia jalkaväkimiinojen vastaisia toimia toteutetaan pääsääntöisesti niissä maissa, jotka ovat jalkaväkimiinat kieltävän yleissopimuksen osapuolia. Poikkeuksia voidaan tehdä vain humanitaarisissa hätätilanteissa. Tämä unionin kanta on kannustanut merkittävästi valtioita allekirjoittamaan jalkaväkimiinat kieltävän yleissopimuksen.

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat jalkaväkimiinojen vastaisten toimien tärkein kansainvälinen rahoittaja, mikä on sinänsä tärkeä tapa edistää yleissopimuksen noudattamista.

Lisäksi haluaisin huomauttaa, ettei neuvostolle ole toimitettu minkäänlaisia raportteja, jotka koskevat Yhdysvaltojen tai Yhdistyneen kuningaskunnan joukkojen köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käyttöä Afganistanin sotatoimien aikana. Neuvosto ei ole tarkastellut tiettyjä tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen liitetyn, havaitsemattomia sirpaleita koskevan pöytäkirjan soveltamista. Kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Neuvosto ei ole myöskään keskustellut Yhdistyneiden Kansakuntien tämänhetkisistä toimista tällä alalla.

Lopuksi totean, ettei neuvostolla ole tällä hetkellä käytössään luetteloa köyhdytettyä uraania sisältävistä ammuksista. Jäsenvaltiot päättävät erityyppisten ammusten käytöstä kansallisen itsemääräämisoikeuden nojalla. Kaikki jäsenvaltiot ovat Geneven yleissopimusten osapuolia. Neuvosto ei ole myöskään saanut tietoja köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytöstä Tšetseniassa, eikä se ole keskustellut siitä, voidaanko rypälepommien tai köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käyttöä pitää kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännössä määriteltynä sotarikoksena.

  Byrne, komissio. – (EN) Aluksi totean, että luotettavat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten haitallisista terveysvaikutuksista tarvitse olla huolissaan. Komission näkökulmasta haluan viitata erityisesti Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän lausuntoon. Asiantuntijaryhmä kokoontui vuoden 2001 alussa, ja siihen osallistui jäsenvaltioiden asiantuntijoiden lisäksi UNEPin, IAEA:n, WHO:n ja Naton edustajia.

Asiantuntijaryhmä käsitteli köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytön aiheuttamaa pitkäaikaista saastumista Balkanilla sekä paikallisväestön ja kansainvälisten apujoukkojen mahdollista altistumista sodan jälkeisen säteilyn aiheuttamalle terveysriskille.

Asiantuntijaryhmä ei tarkastellut kyseisellä alueella toimineille sotilaille aiheutuneita todellisia terveysvaikutuksia, koska asia ei kuulu yhteisön vastuualueeseen ja koska sitä käsitellään muilla foorumeilla, esimerkiksi Natossa. Muistutan parlamenttia taas sen omasta toukokuussa 2001 julkaistusta STOA-raportista, jossa se esitti pitkälti samanlaiset päätelmät.

Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän lausunto annettiin lehdistölle 6. maaliskuuta 2001. Lyhyesti sanottuna siinä todettiin, ettei ole aihetta suureen huoleen siitä, että säteily aiheuttaisi lyhyellä aikavälillä syöpää tai että sillä olisi laajoja ympäristövaikutuksia. Lausunnossa ei katsottu tarpeelliseksi toteuttaa alueella laajoja interventiotoimia.

Samanlaisia päätelmiä on esitetty muissakin raporteissa, kuten 13. maaliskuuta 2001 julkaistussa UNEPin raportissa, 1. toukokuuta 2002 julkaistussa WHO:n raportissa ja 12. maaliskuuta 2002 julkaistussa Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Societyn raportissa. Kahdessa viimeksi mainitussa raportissa käsitellään lisäksi uraanin kemiallista myrkyllisyyttä ja todetaan, etteivät haitalliset vaikutukset munuaisiin ja muihin elimiin ole todennäköisiä.

Maaliskuun 2001 lopussa kollegani komission jäsen Wallström totesi, ettemme näytä tarvitsevan lisätoimia sellaisten perustavanlaatuisten turvallisuusvaatimusten soveltamiseksi, jotka koskevat työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemista ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta. Kuten edellä mainittiin, komission jäsenen Wallströmin raportissa käsittelemättä jäänyttä kemiallista myrkyllisyyttä koskevia lisätutkimuksia on sittemmin analysoitu WHO:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Societyn raporteissa.

Vaikka Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettu asiantuntijaryhmä totesi, ettei alueelle lähetettyjen komission omien työntekijöiden ja urakoitsijoiden yksilöllinen seuranta ole tarpeellista, komission lääkintäyksikkö kuitenkin ehdotti asianosaisten työntekijöiden lääkärintarkastuksia ja virtsa-analyyseja sisältävää ohjelmaa.

Köyhdytetyn uraanin ei ole havaittu aiheuttaneen minkäänlaisia terveydellisiä vaikutuksia.

Tarkastelen seuraavaksi jalkaväkimiinoja koskevia komission toimia, jotka perustuvat Euroopan parlamentin ja komission asetuksiin (EY) N:o 1724/2001 ja N:o 1725/2001, joissa käsitellään Euroopan unionin jalkaväkimiinojen vastaisen toiminnan lujittamista. Euroopan unioni on ottanut johtavan aseman ohjelmien koordinoinnin edistämisessä sekä tapahtumapaikalla olevien kumppaneiden yhteistyön vauhdittamisessa, tehostamisessa ja sen odotuksenmukaisuuden lisäämisessä. Euroopan yhteisö tukee näin erittäin voimakkaasti miinojen käytön kieltävän sopimuksen, eli Ottawan yleissopimuksen, täytäntöönpanoa. Sen mukaan kaikki jalkaväkimiinat pitäisi poistaa vuoteen 2009 mennessä.

Yhteisön tason koordinoinnille nimenomaisen oikeusperustan tarjoavan uuden jalkaväkimiinoja koskevan asetuksen nojalla yhteisön talousarviosta myönnettiin miinanraivaustoimintaan 30 miljoonaa euroa vuonna 2001. Käyttämällä eri yhteisön välineitä, kuten maantieteellistä aluetta, ECHO-ohjelmaa, jalkaväkimiinoja ja nopean toiminnan järjestelmää koskevia budjettikohtia yhtenäisenä kokonaisuutena Euroopan komissio on tukenut pääasiassa tutkimuksia, miinanraivausta, uhrien avustusta sekä miinoista raivattujen alueiden ja asuinseudultaan siirtymään joutuneen väestön taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman palauttamista.

Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden panos oli kaiken kaikkiaan 143 miljoonaa euroa. Euroopan unioni on näin ollen Yhdysvaltojen ohella päärahoittaja jalkaväkimiinojen vastaisessa toiminnassa, joka käsittää myös miinavarastojen tuhoamisen ja paikallisten valmiuksien kehittämisen.

Varmistaakseen toimien kestävyyden komissio hyväksyi joulukuussa 2002 miinoja koskevan Euroopan komission toimintastrategian ja ohjeellisen monivuotisen ohjelmasuunnittelun vuosiksi 2002–2004. Tämän asiakirjan valmistelu perustui tehokkaaseen koordinointiin jäsenvaltioiden, Yhdistyneiden Kansakuntien, Yhdysvaltojen ja muun miinojen vastaiseen toimintaan osallistuvan yhteisön kanssa. Komissio tekee tulevina viikkoina tarvittavat järjestelyt tämän strategian esittelemiseksi Euroopan parlamentin ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalle.

Rypälepommeista ja muuntyyppisistä räjähtämättömistä taisteluvälineistä totean, että tavanomaisia aseita koskeva yleissopimus on tämänhetkinen kansainvälinen kehys, jonka perusteella kielletään ja hävitetään sellaiset aseet, jotka ovat vaikutukseltaan umpimähkäisiä tai jotka aiheuttavat tarpeettoman vakavia vammoja ja kohtuutonta kärsimystä.

Useimmat EU:n jäsenvaltiot ovat tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen osapuolia ja valmistelevat tällä hetkellä sen tarkistamista, jonka yhteydessä on tarkoitus kieltää tietyntyyppiset aseet, kuten räjähtämättömät ammukset ja sellaiset laitteet, joita ei voida purkaa, ja vahvistaa sytyttimen herkkyyttä ja itsetuhoutumis- tai itseneutralointimekanismilla varustettuja asetyyppejä koskevat yhteiset periaatteet. Jos nämä periaatteet hyväksytään, niitä sovelletaan panssarimiinoihin ja tytärammuksiin – tai ammuksiin, jotka laukaisee kaukolaukaisin, kuten esimerkiksi lentokone, ohjus tai miinanlaukaisin.

Tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen tarkistusprosessi on vielä työryhmien tasolla: toinen ryhmä käsittelee panssarimiinoja ja toinen tytärammuksia. Komissio seuraa tiiviisti molempien ryhmien keskusteluja. Tarkistuksen yhteydessä on tarkoitus laatia uusi, tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen liitettävä pöytäkirja, jossa käsitellään sodanaikaisten räjähteiden, näin ollen myös rypälepommien ja tytärammusten, aiheuttamia ongelmia. Tällaiset aseet on oltava havaittavissa, ja niissä on oltava itsetuhoutumismekanismi.

EU tukee voimakkaasti uuden pöytäkirjan valmistelua yhteisen kannan muodossa ja useiden sellaisten yhteisten vetoomusten muodossa, joissa vaaditaan käytännön toimia asian käsittelemiseksi tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen yhteydessä. Parhaillaan tutkitaan mahdollisuutta valmistella esitetyistä ehdotuksista uusi yhteinen kanta.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että sen lisäksi, että komissio on osallistunut tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen kansainväliseen toimintakehykseen, se auttaa jo jalkaväkimiinoihin liittyvillä toimillaan käytännön ja toiminnan tasolla torjumaan epäsuorasti mutta tuntuvasti rypälepommien ja muiden räjähtämättömien taisteluvälineiden uhkaa. Miinanraivaus käsittää muiden räjähtämättömien taisteluvälineiden oikeudellisen ja tosiasiallisen raivauksen, vaikka ne eivät olekaan erityisesti tytärammusvälineitä.

Olemme jo osallistuneet tällaisiin laajoihin miinanraivaustoimiin esimerkiksi Laosissa, Kosovossa ja Afganistanissa, joissa jalkaväkimiinaongelma liittyy erottamattomasti räjähtämättömien taisteluvälineiden aiheuttamaan saastumiseen.

  Morillon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission jäsen, kiitän äsken antamastanne tärkeästä selvityksestä, joka on osoitus komission työn vakavuudesta. Kerrankin tekniikan asiantuntija puhuu parlamentissa ja nyt erityisesti köyhdytettyä uraania sisältävistä aseista. On äärimmäisen tärkeää, ettei meillä – kansalaisilla tai, kuten olen huomannut, Euroopan parlamentin jäsenillä –ole tarkoituksellisesti tai vahingossa epäselvyyttä köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden ja ydinaseiden käytöstä. Annoitte meille siitä erittäin tärkeitä tietoja, ja haluan vain täydentää niitä omalla tietämykselläni.

Köyhdytettyä uraania sisältävät aseet kehitettiin läpäisemään uudentyyppisiä panssareita. Kemiallista energiaa voimanlähteenä käyttävät ontelopanoksin varustetut kranaatit läpäisivät toisessa maailmansodassa käytetyn panssarin. Uudentyyppisiä panssareita voidaan kuitenkin läpäistä vain liike-energiasta voimansa saavilla aseilla. Niitä kutsutaan nuoliammuksiksi. Ne tarvitsevat suuren lähtövauhdin, ja niissä on oltava myös kova sisus. Tämän vuoksi niissä käytetään köyhdytettyä uraania. Tässä yhteydessä on painotettava, että aiemmin mainitsemani epäselvyys ei ole tahatonta. Kuulin jäsentemme Irakin-vierailua käsittelevän televisiotoimittajan mainitsevan rikastetun uraanin näiden aseiden yhteydessä ja vieläpä kahdesti, joten se ei voinut olla pelkkä lipsahdus.

Osallistuin tutkimukseen, jonka tulosten perustella nämä aseet kehitettiin maa-aseiden teknisellä osastolla, jossa meillä on erittäin voimakkaita työntekijöitämme ja insinöörejämme suojelevia ammattiyhdistyksiä. Voin siksi kertoa teille, että jos tosiasiassa olisi havaittu pieninkin riski, tällaiset aseet olisi järjestelmällisesti hylätty Ranskan aseteollisuudessa noudatettavan ennalta varautumisen periaatteen nojalla.

  Linkohr (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, voin hyvin kuvitella komission jäsenen olevan oikeassa köyhdytetystä uraanista. Minun tietääkseni – jos muistan oikein – sitä on jopa siviilikäytössä, mutta asia pitäisi tarkistaa. Koska emme kuitenkaan tiedä mitään hajonneen materiaalin pitkäaikaisvaikutuksista, saatamme kokea vielä yllätyksiä.

Haluaisin sanoa jotakin jalkaväkimiinoista. On syytä tietää, että monissa maissa on tällä hetkellä varastoituna noin 230 miljoonaa jalkaväkimiinaa. Eri puolille maailmaa on sijoitettu 70–100 jalkaväkimiinaa. Lisäksi on valitettavaa, että uusia miinoja asetetaan koko ajan, joten erityisen merkityksellistä on se, miten nämä jalkaväkimiinat paikannetaan ja hävitetään ja miten ne hävitetään ennen kaikkea inhimillisesti, jotta ihmiset eivät joudu kärsimään, mutta myös taloudellisesti, jotta kustannukset voidaan pitää alhaisina. Haluaisin rohkaista komissiota käyttämään oikein tutkimukseen osoittamamme talousarviovarat. Viime vuosina olemme myöntäneet jatkuvasti lisää määrärahoja tutkimuksen puiteohjelmaan, jossa on tarkoitus tutkia uusia jalkaväkimiinojen paikannustekniikkoja, joten varat pitäisi myös käyttää tähän tarkoitukseen. Edistystä on saatu aikaan, ja haluan esittää siitä suuret kiitokset. Nämä asiat ovat kuitenkin hyvin monimutkaisia, ja haluaisin taas rohkaista teitä edistämään kenties jonkinlaisen monitoimisen paikannuslaitteen kehittämistä.

Viimeinen huomautukseni koskee aseistariisuntaa. On muitakin aseita, kuten joukkotuhoaseet, jotka on hävitettävä. Talousarviostamme osoitetaan vuosittaan noin 100 miljoonaa euroa kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden hävittämiseen entisen Neuvostoliiton muodostaneissa valtioissa. Haluaisin, että laaditte asiasta kertomuksen ja että parlamentti keskustelee siitä tai antaa siitä lausunnon. Kyseessä on kaiken kaikkiaan suuri rahamäärä ja ennen kaikkea erittäin ajankohtainen aihe.

  Van den Bos (ELDR). – (NL) Jalkaväkimiinojen ja rypälepommien kaltaiset aseet ovat oikea painajainen. Sen lisäksi, että ne osuvat umpimähkäisesti sekä sotilaisiin että viattomiin siviilihenkilöihin, ne tappavat ihmisiä vielä vuosien kuluttua sodasta. Nämä aseet on poistettava asevarastoista lopullisesti. Toisin kuin rypälepommit, jalkaväkimiinoille on langetettu kansainvälinen kielto. On osittain Euroopan unionin ansiota, että jalkaväkimiinojen käyttö ja tuotanto on supistumassa, että jalkaväkimiinoilla ei käydä enää kauppaa ja että uhrien määrä on vähentynyt. Maailmassa on kuitenkin jalkaväkimiinoja niin kauan kun kieltoprosessiin ei osallistu muita kuin valtioita.

Tämän vuoksi on tärkeää, että Euroopan unioni kohdistaa politiikkansa myös näihin ryhmiin ja huolehtii siitä, että aihe otetaan seuraavan Ottawan yleissopimusta koskevan kokouksen asialistalle. On hyvä, että Euroopan komissio kehittää nyt jalkaväkimiinoista hankkimansa kokemuksen perusteella myös sodanaikaisia räjähteitä koskevia strategioita ja ohjelmia. Tätä uutta toimintaa ei saa kuitenkaan harjoittaa jalkaväkimiinojen vastaisen kampanjan kustannuksella; siihen on myönnettävä erilliset määrärahat. Monet lisäksi luulevat, että köyhdytettyä uraania sisältävät aseet ovat kansanterveydellinen riski. Komission jäsen mainitsi tutkimuksesta, jonka mukaan tosiasiassa ei ole syytä huoleen, mutta yhdyn useiden kollegojemme epäilyihin siitä, voidaanko pelkästään tämän perusteella päätellä, että näitä aseita voidaan käyttää edelleen. En ole vielä vakuuttunut siitä. Meidän on joka tapauksessa vihdoin suhtauduttava kriittisesti rypälepommeihin ja herättävä painajaisestamme.

  Ahern (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, eri puolilla Eurooppaa asuvat ihmiset ovat epäuskoisia ja kiukkuisia kuullessaan väitteen, ettei köyhdytettyä uraania sisältävistä aseista tarvitse olla huolissaan. Tässä yhteydessä lainataan usein Euratomin komissiota, joka nimenomaan pyrkii edistämään ydintekniikkaa ja joka määritti säteilyturvatason 1950-luvulla alun perin siten, että ilmakehäkokeet ovat mahdollista. Olemme onneksi kieltäytyneet tällaisista kokeista.

Kansalaisten suuttumus on perusteltua, ja se lisääntyy koko ajan, koska jopa matala-aktiivisella alfasäteilyllä voi olla kohtalokkaita vaikutuksia lapsiin. Kokeiden perusteella tiedämme, että näissä aseissa on plutoniummolekyylejä, jotka ovat isoloituneet mutta joilla voi ihmisen elimistöön joutuessaan olla äärimmäisen vakavia vaikutuksia. Lähellä Afganistanin pommituskohteita asuneista kuudesta siviilihenkilöstä otetut näytteet osoittivat, että heidän elimistönsä uraanipitoisuus – köyhdytetyn uraanin aiheuttama kontaminaatio – oli satakertainen normaalitasoon verrattuna. Afganistanilaiset lääkärit ovat maininneet kuolemista, jotka ovat johtuneet sisäisistä sairauksista, kuten verenvuodosta, keuhkojen supistumisesta ja oksentelusta. Nämä kaikki johtuvat säteilyn aiheuttamasta kontaminaatiosta.

Liittoutuneiden joukot myönsivät käyttäneensä Persianlahden sodan aikana yli 300 tonnia köyhdytettyä uraania. Sen epäillään olevan pääsyy synnynnäisten vikojen, leukemian ja syövän normaalia runsaampaan esiintymiseen Irakissa. Bosnian kaltaisen kostean maaperän ja Irakin ja Afganistanin kaltaisten aavikko-olojen välillä on eroja. Tämä on erittäin vakava asia. Arvoisa komission jäsen, en toivo, että kärsitte omantunnontuskia näiden lasten kuolemista, mutta pyydän teitä suhtautumaan aiempaa inhimillisemmin ja vakavammin tähän todella kauhistuttavaan tilanteeseen.

  Belder (EDD). – (NL) Arvoisa puhemies, sodan ja oikeuden suhde on jännittynyt, ellei suorastaan ristiriitainen. Voidaanko sotaa käydä loukkaamatta ihmisoikeuksia? Sodassa taistelevien on aina mietittävä sitä, että ihmisoikeuksien ja velvollisuuksien liiallinen kunnioittaminen voi johtaa tappioon, varsinkin jos on syytä epäillä, ettei toinen osapuoli kunnioita sodankäynnin periaatteita. Nämä tosiasiat eivät saa heikentää inhimillisen sotaoikeuden soveltamiselle ja sen kehittämiselle antamaa tukeamme. Suhtaudun siksi myönteisesti sodanaikaisia räjähteitä koskeviin neuvotteluihin. Ennen kaikkea on selvitettävä pudotettuihin räjähtämättömiin pommeihin liittyvä vastuukysymys. Räjähtämättömät pommit ja raketit aiheuttavat nimittäin vammoja monille ihmisille vielä pitkään aseellisen konfliktin päätyttyäkin.

Euroopan komission ensisijaisena tehtävänä on mielestäni koordinoida, tiedottaa ja tarvittaessa tukea jäsenvaltioita. Vallan keskittyminen aiheuttaa monesti pikemminkin sekaannusta kuin auttaa uhreja käytännössä.

Toisaalta oikeuden ja todellisuuden välisen jännitteen pitäisi saada meidät varovaisiksi. Kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen ei saa johtaa tämän alan lainsäädännön väärinkäyttöön poliittisissa tarkoituksissa. Liian pinnallinen arvostelu heikentää viime kädessä sodankäynnin periaatteiden tukemista. Tästä syystä en kannata Vihreiden ryhmän jättämiä tarkistuksia. Niissä arvostellaan vain yksipuolisesti yhtä kansakuntaa, vaikka monien valtioiden toiminta on hyvin arveluttavaa aseellisiin konflikteihin sovellettavan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusteella.

  Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, huomautukseni koskee päätöslauselmaesitystä. Se on jonkinlainen tunteiden sekamelska, jossa sotketaan kolme eri asiaa: panssarimiinat, rypälepommit ja köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset. Siinä ei oivalleta sen työn luonnetta, jota hallitusten asiantuntijaryhmä tekee sodanaikaisten räjähteiden parissa – kyseessä on järkevä elin, joka tietää, että tiettyjä aseita tarkasteltaessa humanitaariset näkökohdat ja sotilaallinen hyöty on otettava huomioon oikeassa suhteessa. Sekä omien valtioidemme että Naton liittolaistemme armeijat tietävät varsin hyvin, että on suojeltava siviiliväestöä, vältettävä vahinkoja ja minimoitava omille joukoillemme aiheutuvat riskit.

Jalkaväkimiinoista totean, että minulla on ollut kunnia osallistua aktiivisesti jalkaväkimiinojen kieltämiseksi tehtävään työhön sekä auttaa edistämään miinojen uhreille ja miinanraivaustoimintaan myönnettävää laajaa rahoitusta. Kiitän komissiota sen tällä alalla tekemästä jatkuvasta työstä. Aseelliset joukkomme olivat samaa mieltä siitä, että ne pystyvät toimimaan ilman jalkaväkimiinoja. Ajoneuvo- tai panssarimiinat ovat eri asia. Niiden humanitaariset seuraukset ovat kaiken kaikkiaan vähäisemmät, ja ne ovat välttämättömiä sota-aseita niin kauan kun taistelukentällä on panssarivaunuja. Räjähtämättömät taisteluvälineet aiheuttavat ongelmia sodan jälkeen, ja itsetuhoutumismekanismilla varustettuja ammuksia ja ammusten havaitsemista on kehitettävä aiempaa aktiivisemmin.

Pelkät sanat "köyhdytetty uraani" tuovat mieleen kaikenlaisia säteilyyn liittyviä pelkoja ja ajatuksia, jotka näyttävät olevan aivan vääriä. On myönnetty, että myrkyllinen pöly voi aiheuttaa vähäisen riskin työskenneltäessä suojaamattomana sellaisen välineen välittömässä läheisyydessä, johon köyhdytettyä uraania sisältävä ammus on osunut. Olen ennakkoluuloton, mutta tällä hetkellä ei ole luotettavaa lääketieteellistä näyttöä siitä, että köyhdytetyllä uraanilla ja sotilaiden tai paikallisväestön terveysongelmien välillä olisi yhteyksiä.

Päätöslauselmassa ei oikeastaan käsitellä mitään näistä asioista. Siinä vain lietsotaan kauhua. Siinä vaaditaan sellaisten ammusten käytön välitöntä keskeyttämistä, jotka ovat Persianlahdelle parhaillaan sijoitettavien liittoutuman ilma- ja panssarivoimien avainaseita. Ei liene pelkkää sattumaa, että päätöslauselmassa seurataan Irakin viime lokakuussa YK:ssa esittämää ehdotusta, jossa köyhdytettyä uraania sisältävät ammukset pyrittiin luokittelemaan joukkotuhoaseiksi. Tämä katala juoni romutettiin täysin YK:ssa, ja nyt se esitetään uudestaan Euroopan parlamentissa. Toivon, että parlamentin jäsenet toimivat arvostelukykyisesti äänestäessään huomenna tästä päätöslauselmasta.

  Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, minun on tunnustettava, että olen aika huolestunut ja hämmästynyt komission jäsenen puheenvuoroista. Olemme sodan kynnyksellä, ja tämä sota perustuu todennäköisesti ainoastaan omiin epäilyihimme, jotka liittyvät kemiallisten aseiden mahdolliseen olemassaoloon. Minua huolestuttaa ja hämmästyttää, miten helposti epäilymme haihtuvat – tarkoitan epäilyjä siitä, että köyhdytettyä uraania on saatettu käyttää useissa konflikteissa ja että sillä on voinut olla vakavia seurauksia siviiliväestön terveyteen.

Otan esiin vain kolme asiaa. Nato ei ole ensinnäkään kieltänyt köyhdytettyä uraania sisältäviä aseita, ja juuri tämä tosiasia saa meidät pelkäämään ja uskomaan, että niitä on käytetty, ja vieläpä kenties useammin kuin kerran. Toiseksi Yhdysvaltain puolustusministeri huomautti viime vuoden tammikuussa antamassaan lausunnossa, että köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden aiheuttamat säteilypäästöt ovat lisääntyneet Afganistanissa. Kolmanneksi useat lääketieteelliset testit, joita eräs kanadalainen kansalaisjärjestö on tehnyt tilanteen vuoksi äärimmäisen vaikeissa oloissa Afganistanissa, ovat osoittaneet, että uraanipitoisuudet ovat satakertaisia normaalitasoon verrattuna, mikä johtuu – erittäin todennäköisesti – köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käytöstä.

Kaiken tämän perusteella näyttäisi olevan liian helppoa ja harkitsematonta väittää, ettei meillä ole tarpeeksi tietoa, jotta uskaltaisimme korottaa äänemme ja vaatia näiden aseiden käytön kieltämistä kaikissa konflikteissa ja etenkin sen varmistamista, ettei tällaisia aseita käytetä Irakissa. Tämä on päätöslauselmamme ydin, mutta jatkossa neuvoston ja komission on ei pidä sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tämä vaara vältettäisiin kokonaan, vaan niiden on vaadittava, että niin tehdään.

  Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, juuri tähän aikaan viime viikolla olin parlamentin valtuuskunnan kollegojeni kanssa Basrassa, Etelä-Irakissa. Meille näytettiin siellä lapsia, joilla oli todella järkyttäviä synnynnäisiä epämuodostumia. Ne johtuivat säteilystä, joka oli peräisin edellisestä Persianlahden sodasta, jossa liittoutuneiden joukot käyttivät köyhdytettyä uraania sisältäviä taistelukärkiä.

Toivon, että Tony Blair ja George Bush olisivat käyneet siinä sairaalassa. Silloin he ehkä lopettaisivat puheet siitä, että tämä laiton ja moraaliton sota, jonka he aikovat aloittaa Irakia vastaan, on jollain lailla Irakin kansan edun mukaista. Irakin väestö kärsii vieläkin edellisen sodan aiheuttamista syöpä- ja leukemiatapauksista ja kuolemista. Toivon, että komission jäsen Byrnekin olisi vieraillut tässä sairaalassa. Tosiasiat ovat näkyvissä. Jos niitä ei pystytä selittämään hänen mainitsemiensa menetelmien avulla, sanoisin, että hänen menetelmänsä ovat vääriä. Yhä useammat tutkijat itse asiassa osoittavat, että matala-aktiivisen säteilyn vaikutuksia on aliarvioitu. Näissä menetelmissä on puutteita. Ne eivät ole oikeita menetelmiä. Jos kiellämme tämän, teemme Irakin kansalle kaksinkertaisen karhunpalveluksen, ja kuolemat vain jatkuvat.

  Yiannitsis, neuvosto. – (EL) Kiitos, arvoisa puhemies. Esitän vain yhden huomautuksen, koska esiin tuli Kreikkaan ja jalkaväkimiinoja koskevaan yleissopimukseen liittyvä kysymys. Totean, että Kreikan hallitus on allekirjoittanut kyseisen sopimuksen. Kreikan parlamentti on ratifioinut sen, enkä ymmärtänyt, mitä nämä kaksi puhujaa oikein vihjailivat tai yrittivät sanoa.

  Byrne, komissio. – Arvoisa puhemies, käsittelisin joitakin puheeksi otettuja asioita, erityisesti terveyskysymyksiä.

Kuten aikaisemmin todettiin, tätä asiaa ei ole käsitellyt ainoastaan komissio eikä ainoastaan ministerineuvosto vaan myös parlamentti. Kuten aikaisemmin mainitsin, toukokuussa 2001 julkaistussa STOA-raportissa muun muassa todettiin, että epidemiologisissa tutkimuksissa on tutkittu Irakissa ja Balkanilla köyhdytetylle uraanille altistuneita henkilöitä, eikä Persianlahden sodassa selvästi köyhdytetylle uraanille altistuneen suhteellisen pienen sotilasryhmän keskuudessa todettu köyhdytetyn uraanin aiheuttamia terveysongelmia. Brittiläisten Myöskään Persianlahden sodan veteraanien kuolleisuusasteessa ja tiettyjen syövän kaltaisten kuolinsyiden esiintymisessä ei ole merkittäviä eroja vertailuryhmään verrattuna. Tutkimuksissa ei havaittu, että Persianlahden sodan veteraanien terveysongelmat, eli Persianlahden syndrooma, ja epäilty köyhdytetylle uraanille altistuminen olisivat yhteydessä keskenään.

Kosovossa köyhdytetylle uraanille mahdollisesti altistuneiden saksalaisten KFOR-joukkojen tapauksessa pystyttiin osoittamaan, ettei köyhdytettyä uraania ollut hengitetty merkittävissä määrin. Lääketieteen asiantuntijoiden alustavat tulokset osoittavat, etteivät leukemiatapaukset ole merkittävästi yleisempiä Italian KFOR-joukkojen keskuudessa kuin vertailuryhmässä.

Näin ollen voidaan päätellä, ettei toistaiseksi ole tieteellistä näyttöä armeijan henkilöstön tai siviilihenkilöjen terveyshaitoista, jotka johtuisivat köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytöstä Persianlahden sodassa tai Balkanin sodassa.

Kiistellyt tiedot ja raportit köyhdytetyn uraanin kohtalokkaista terveysvaikutuksista Irakin ja Jugoslavian armeijan ja asianosaisten alueiden siviiliväestön keskuudessa eivät kestä vertaisarviointia. Tarkasteltuaan näitä asioita ja tutkimuksia komissio teki aivan saman päätelmän, samoin kuin neuvostokin. STOA-raportissa todetaan edelleen, että kun on tutkittu ja vertailtu laajasti luotettavana pidettävää alan tieteellistä kirjallisuutta, erityisesti lääketieteellistä kirjallisuutta, kun otetaan huomioon uraaniteollisuuden työntekijöiden vuosikymmeniä jatkunut lääketieteellinen seuranta sekä eläinkokeiden tulokset ja kun otetaan huomioon Irakissa ja Balkanilla tehtyjen viimeisimpien tutkimusten tulokset köyhdytetyn uraanin käytön vaikutuksista ihmiseen ja ympäristöön, voidaan päätellä, että köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käyttö Irakissa ja Balkanilla ei ole aiheuttanut vakavaa ja laajamittaista ympäristön saastumista eikä se ole akuutti tai arvioitavissa oleva pitkäaikainen haitta ihmisen terveydelle.

Tämän jälkeen raportissa annetaan suosituksia, joista yksikään ei ole yhtäpitävä tänä iltana puhuneiden pääasiassa parlamentin Vihreiden ryhmän edustajien näkemysten kanssa.

Sanoisin, että kaikkien näiden tieteellisten tutkimusten, tehdyn työn vakavuuden ja laajuuden – myös parlamentin, neuvoston ja komission tekemän työn – perusteella minusta tuntuu, että niillä meistä, jotka ovat hyväksyneet omaksumamme lähestymistavan, on varmasti puhdas omatunto – totean tämän vastauksena jäsen Ahernille. Samaa ei luultavasti voida sanoa niistä, jotka syyttävät perusteettomasti ihmisiä, jotka tekevät parhaansa antaakseen asianmukaisia vastauksia kysymyksiin.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Ilmoitan parlamentille, että olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 42 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 19.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies PODESTÀ