Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0387/2006

Keskustelut :

PV 04/07/2006 - 10
CRE 04/07/2006 - 10

Äänestykset :

PV 06/07/2006 - 6.13

Hyväksytyt tekstit :


Sanatarkat istuntoselostukset
Tiistai 4. heinäkuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

10. Yritysten uudelleenjärjestelyjen taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset Euroopassa (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma yritysten uudelleenjärjestelyjen taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vaa’an toisella puolella on ennätysmäisiä voittoja, toisella tehtaiden sulkemisia ja muualle siirtoja. Monet pohtivat nykyisin EU:ssa samaa pulmakysymystä joka päivä: milloin se osuu minuun? Milloin minun työpaikkani joutuu tähtäimeen? Milloin on minun vuoroni?

Jo pelkästään Keski- ja Itä-Euroopan rakenneuudistusprosessissa kokonaiset talousalueet ovat sortuneet ja miljoonia työpaikkoja on menetetty. Se on kuitenkin hyväksytty, koska se oli kommunistihallinnon epäonnistumisen tulosta. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, mitä tapahtuu monilla vanhojen EU:n jäsenvaltioiden teollisuudenaloilla: tekstiili-, kenkä-, huonekalu, kodinkone-, lääke- ja autotehtaat – vanhastaan turvallisina pidetyt teollisuudenalat – ovat joutuneet sivuluisuun.

Hyvin harvat ovat valmistautuneet tähän rakennemuutokseen, jonka keskellä elämme. Siksi onkin korkea aika auttaa niitä monia, jotka ovat joutuneet eksyksiin, löytämään uuden suunnan elämälleen. Tämänpäiväisessä keskustelussa on kyse paljosta muustakin kuin vain autotehtaan mahdollisesta sulkemisesta Portugalissa. Se on keskustelu työpaikkojen tulevaisuudesta Euroopassa.

Aika on tullut myös lausua muutamia karvaita totuuksia.

Ensimmäinen on se, että olemme astuneet uuteen kilpailun aikakauteen, ja rakennemuutoksen vauhti vain kiihtyy. Emme saa sulkea silmiämme tältä tosiasialta. Kilpailu kuuluu elämään, halusimmepa sitä tai emme. Kysymys ei myöskään ole siitä, selviämmekö kilpailusta vahingoittumattomina. Aikamme suurin yhteiskunnallinen kysymys on se, kuinka monen ihmisen tulevaisuudenhaaveet kilpailu tuhoaa, tai toisin sanottuna: aikamme suurin yhteiskunnallinen kysymys on työpaikkojemme tulevaisuus.

Meidän on aika kohdata tämä kysymys. Se, joka vielä uskoo muiden asioiden olevan etusijalla, ei tunne tämän päivän maailmaa ja sen haasteita. Me tarvitsemme enemmän kestävää, ympäristön kannalta turvallista kasvua, ja enemmän ja parempia työpaikkoja, sillä muuten Euroopan sosiaaliset kasvot muuttuvat kylmiksi ja kyynisiksi. Se loukkaisi eurooppalaisia yksilön ja yhteiskunnan jaetun vastuun, solidaarisuuden, sosiaalisen oikeuden ja sosiaalisen koheesion periaatteitamme vastaan.

Kilpailukyky on avainsana 21. vuosisadan eurooppalaiselle yhteiskunnalle, joka pyrkii tarjoamaan kansalaisilleen uusia tulevaisuudennäkymiä. Tiedämme kaikki hyvin, että 21. vuosisadan avoimessa maailmassa Portugali-linnoitus, Saksa-linnoitus, Puola-linnoitus tai Eurooppa-linnoitus ei ole mahdollinen. Meidän on lähdettävä mukaan avoimeen kilpailuun, vallattava uutta maata ja nostettava kilpailu korkeammalle tasolle tavoittelemalla parhaita mahdollisia ratkaisuja, parasta teknologiaa ja tiukimpia laatuvaatimuksia.

Toinen asia on se, että olemme käynnistäneet yhteisen eurooppalaisen kasvu- ja työllisyyspolitiikan. Politiikkaa on nyt noudatettava tarkasti Euroopassa kansallisella ja alueellisella tasolla, tai muuten joudumme kerta toisensa perään seuraamaan kauhulla, kun sosiaalinen mallimme murtuu pala palalta ulkomaille siirrettävien tehtaiden ja tutkimuslaitosten sulkemisten myötä. Näin on jo käynyt. Varoitan kaikkia uskomasta siihen, että toivumme helposti tuotantolaitosten muualle siirtymisestä, koska meillä on edelleen tutkimus- ja kehittämistyötä. Kun tuotanto on mennyt, tutkimus- ja kehittämistyö seuraa perässä.

Kasvu- ja työllisyyspolitiikan on oltava politiikkaa, joka luo suotuisat liiketoimintaolosuhteet kaikille yrityksille. Työpaikat luodaan liikemaailmassa, yrityksissä, ja yritykset ovat myös niitä, jotka karsivat työpaikkoja. Mikään yksittäisen jäsenvaltion hallituksen tai koko EU:n antama käsky ei voi muuttaa tätä asiaa piiruakaan. Voimme sen sijaan harjoittaa politiikkaa, jonka avulla luodaan sellaiset ulkoiset olosuhteet, joissa yritykset voivat ja niiden kannattaa tehdä työtä, laajentaa toimintaa, investoida ja luoda työpaikkoja Eurooppaan. Sitä tarkoitetaan niin kutsutulla yrittäjäystävällisellä politiikalla.

Kolmanneksi tarvitaan enemmän kuin koskaan aktiivista teollisuuspolitiikkaa, jolla turvataan teollisuuden pysyminen Euroopassa. Illuusio siitä, että teollisuus voidaan nyt luovuttaa museoiden haltuun, on aivan yhtä virheellinen kuin käsitys, jonka mukaan teollisuus on ensi kädessä maailman suurin saastuttaja. Jos joku vielä ajattelee näin, neuvon pohtimaan toisenkin kerran. Ne, jotka haluaisivat ajaa teollisuuden ulos Euroopasta, pelaavat teollisuudessa työskentelevien ihmisten tulevaisuudella, niiden ihmisten tulevaisuudella, jotka työskentelevät teollisuuteen kytköksissä olevilla palvelualoilla – aloilla, jotka työllistävät ei miljoonia, vaan useita kymmeniä miljoonia – ja hankintaketjun yläpäässä toimivien pienten ja keskisuurten yritysten tulevaisuudella; he siis pelaavat koko Euroopan tulevaisuudella.

Meidän on säilytettävä Euroopassa vahva teollisuus ja yritykset, jotka pärjäävät maailmanlaajuisilla markkinoilla. Emme etsi vain Euroopassa menestyviä yrityksiä, vaan tarvitsemme maailmanmarkkinajohtajia, sillä yrityksemme kilpailevat tosiasiallisesti maailmanlaajuisesti. Mikään hallitus ei voi taata niiden menestymistä; se on yritysten omista ponnisteluista kiinni. Voimme kuitenkin auttaa niitä saavuttamaan huipun.

Tästä tehtävästä vastasi korkean tason työryhmä CARS 21. Euroopan unionissa on 12 miljoonaa työpaikkaa, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti autoteollisuuteen. Olemme keskustelleet kaikkien sidosryhmien kanssa siitä, mitä voidaan ja mitä pitäisi tehdä vahvan autoalan säilyttämiseksi Euroopassa. Toivon, että parlamentti ymmärtää, miksi vastustan tulevien pakokaasupäästövaatimusten yhteydessä silmät kiinni ja kimppuun -politiikkaa ja kannatan sellaisten ehdotusten laatimista, jotka voimme ottaa esille, kun aika tullut, varmoina siitä, että korkeat vaatimuksemme ovat teknisesti toteutettavissa ja että useimmilla ihmisillä on niihin myös varaa.

Hyvät kuulijat, pystymme jo nyt rakentamaan auton, joka ei aiheuta lainkaan päästöjä, mutta en tunne henkilökohtaisesti ketään, jolla olisi varaa ostaa sellainen auto, ja uskoisin, ettei kukaan tässä parlamentissakaan voisi ostaa sellaista. Meidän on tehtävä oma osuutemme sen varmistamiseksi, että eurooppalaisten autojen valmistaminen ja myynti on jatkossakin mahdollista – ei autojen takia, eikä edes niiden takia, jotka ostavat ja ajavat niitä, vaan niiden ihmisten takia, jotka tarvitsevat kyseiset työpaikat.

On myös otettava huomioon, että aktiivinen teollisuuspolitiikka ei pysähdy vanhan Euroopan unionin rajoille, vaan käsittää myös uudet jäsenvaltiot. Laajentuminen ei ole Euroopan työvoiman kirous eikä rakennemuutoksen syy. Totuus on se, että vanhalla EU:lla on valtava etumatka 17 teollisuudenalalla 20:stä; vain kolmella teollisuudenalalla uudet jäsenvaltiot ovat nyt kilpailussa edellä. Niistä yksi on juuri autoteollisuus. Siitä on kuitenkin meille vain apua, kun Kiina ja muut hiljattain kehittyneet talousmahdit saavuttavat vahvemman kilpailuaseman automarkkinoilla.

Olen autoteollisuudesta – joka oli toki tämän keskustelun lähtökohta – vahvasti sitä mieltä, että meidän pitäisi säilyttää autoteollisuutemme Euroopassa pitkällä tähtäimellä, ja siitä tulee voimakas ala, mutta se näyttää melko erilaiselta kymmenen vuoden päästä kuin nyt. Yhdistymisiä tapahtuu. Riittää, kun lukee tämän päivän sanomalehdet, jos haluaa tietää aihetta käsittelevistä transatlanttisista neuvotteluista.

Voimme ennustaa melko varmasti, että kehitys ei ole tasaista – Länsi-Euroopassa on omansa ja Keski- ja Itä-Euroopassa omansa. Länsi-Euroopassa valmistettavien autojen määrä ei enää kasva merkittävästi. Kysyntä kasvaa vain hiukan. Tuottavuus kasvaa todennäköisesti nopeammin kuin kysyntä, ja kaikki talouden perusteisiin perehtyneet tietävät, mitä siitä seuraa: autoteollisuuden työpaikkoihin kohdistuva paine kasvaa vanhoissa jäsenvaltioissa yhä suuremmaksi.

Sikäli kuin tiedämme, suuret eurooppalaiset autonvalmistajat – ja sama pätee myös General Motorsiin – eivät suunnittele tuotantokapasiteettinsa siirtämistä pois Länsi-Euroopasta. Ne aikovat kuitenkin – ja se on keskeisen tärkeä seikka – perustaa uusia tuotantolaitoksia sinne, missä niiden tuotteille on eniten kysyntää. Tämä suuntaus on jo selvästi havaittavissa kaikkialla Euroopan autoteollisuudessa.

Hyvänä puolena voimme kuitenkin pitää sitä, että eurooppalaisten valmistajien lisäksi myös muualta maailmasta tulevat valmistajat ovat jälleen alkaneet keskittää tutkimus- ja kehittämiskapasiteettia Eurooppaan, erityisesti vanhoihin sijaintipaikkoihin. Näiltä osin General Motorsin Euroopan-toiminnot eivät ole poikkeus.

Hyvät kuulijat, yritykset kantavat suurta sosiaalista vastuuta Euroopasta, ja sen pitää näkyä kautta linjan. En kuulu niihin, jotka tyrmäävät suoralta kädeltä jokaisen yhtiön uudelleensijoittautumispäätöksen, eikä minulla ole oikeutta tehdä niin. Se olisi myös kovin hölmöä, sillä tuotannon ja tutkimuksen globalisoituminen on väistämätöntä, mikäli yhtiö aikoo pitkällä tähtäimellä menestyä kilpailussa. Kritisoin kuitenkin niitä, jotka asettavat lyhytaikaisen voiton kestävien ratkaisujen edelle. Kritisoin niitä, jotka paineen alla valitsevat halvimman vaihtoehdon – leikkaa ja juokse karkuun – ajattelematta lainkaan ihmisiä, jotka sysätään kadulle. Kritisoin niitä, jotka maksavat itselleen valtavia palkkoja, mutta eivät ole penninkään arvoisia vastuullisina johtajina, koska he ovat ajaneet yrityksensä umpikujaan ja hukanneet työpaikat, jotka se kerran tarjosi.

Haluan nähdä Euroopassa sellaisia yrityksiä, jotka pyrkivät jatkuvasti ylöspäin, vievät innovaatiota uusille tasoille, pystyvät mukauttamaan profiiliaan ja myös kouluttavat henkilöstöään uusia tehtäviä varten. Meidän tehtävämme on tietenkin auttaa niitä kaikessa tässä. Meidän on kuitenkin myös muistettava poliittisen toiminnan rajat. Päätökset sulkea tai siirtää tehtaita muualle ovat yritysten tekemiä päätöksiä, eikä mikään hallitus tai mikään Euroopan unioni voi julistaa niitä mitättömiksi, ei sen enempää Azambujan tapauksessa kuin missään muussakaan tapauksessa.

Meillä on kuitenkin eräitä täysin selkeitä sääntöjä, ja meidän on vaadittava tiukasti niiden noudattamista. Sellainen on esimerkiksi keskeinen kysymys johdon ja työläisten välisestä vuoropuhelusta. Kun tehdas on tarkoitus sulkea tai siirtää muualle, vuoropuhelussa on pohdittava myös seuraavaa kysymystä: mitä yritys on tehnyt tarjotakseen irtisanottaville työntekijöilleen uuden tulevaisuuden esimerkiksi koulutuksen, jatko-opintojen tai teollisuudenalan uudelleenkoulutuksen muodossa? Tästä seuraa myös toinen kysymys: mitä me olemme tehneet sen auttamiseksi?

Meillä on myös olemassa tukiväline vaikeuksissa olevien yritysten auttamiseksi, ja sitä myös käytettiin Azambujan tapauksessa. Tuen maksaminen sallittiin vuonna 2002. Tehtaan vaikeudet eivät siis ole aivan uusia. Haluan kuitenkin tehdä sen selväksi, että kyseisessä tapauksessa sallitut valtiontukimaksut, jotka maksettiin investointitukena Portugalin talousarviosta, myönnettiin Euroopan unionin sääntöjen nojalla, ja niiden mukaan tuensaajayrityksen on pysyttävä samalla paikkakunnalla vähintään viisi vuotta sen jälkeen, kun se on tehnyt tukeen oikeuttaneen investoinnin.

Portugalin hallitus tutkii komission pyynnöstä parhaillaan sitä, saiko tehdas rahaa myös Euroopan unionin varoista. Mikäli näin on, se on toinen kohta, jossa meidän olisi pitänyt vaatia ehtojemme noudattamista, ja voin luvata teille, että komissio sen myös tekee. Eurooppalaisten verotulot on tarkoitus käyttää tukemaan tehtaiden pysymistä Euroopassa, ei karsimaan työpaikkoja.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  José Albino Silva Peneda, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämänhetkinen teollisuuden rakennemuutosprosessi johtuu suurelta osin globalisaatiosta. Ensimmäinen kommentti, joka tulee mieleen, on se, että tämä uusi aikakausi on auttanut vähentämään köyhyyttä maailmassa.

Tavaroiden, hyödykkeiden ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta kannattaa edistää jatkossakin, jo pelkästään talouskasvunkin takia. Monet maat ympäri maailmaa saavat nyt nauttia siitä kestävällä tavalla. Älkäämme kuitenkaan tehkö markkinoista pyhää lehmää: vaikka poliittista toimintaa ohjaavissa arvoissa tunnustetaankin monia markkinalakien hyviä puolia, ymmärrämme myös sen, että poliittisella vallalla on elintärkeä tehtävä markkinoiden sääntelijänä ja niiden toimivuuden takaajana.

Tätä tehtävää EU ja parlamentti eivät saa väheksyä. Syyskuussa käsiteltäväksi tulevassa Euroopan sosiaalista mallia käsittelevässä mietintöluonnoksessa kehotamme EU:ta omaksumaan vahvasta talouskasvusta nauttiviin kolmansiin maihin sellaisen lähestymistavan, jossa edistetään demokratiaa, vapautta, ihmisoikeuksien kunnioittamista, ympäristönsuojelua, sosiaalista oikeutta ja työmarkkinoiden sääntelyä.

Mielestämme on Euroopan tehtävä pyrkiä keskeisellä tavalla vaikuttamaan siihen, että talouskasvun ja riittäväntasoisten sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien vaatimusten välillä löydetään tasapaino nousevissa maailmanvalloissa. Jos tällaisia ohjeita pitäisi siis noudattaa ulkosuhteissa, suurin sisäinen huolenaihe on kilpailukyvyn lisääminen. Sikäli yhdynkin komission jäsenen täällä tänään esittämiin näkökohtiin.

Seuraavat vaiheet sisältyvät Lissabonin strategiaan. Etenemistavasta olen edelleen sitä mieltä, että olisi erittäin hyvä ajatus vahvistaa komission roolia strategian täytäntöönpanossa. Vaikka globalisaatiota voidaan pitää mahdollisuutena eurooppalaisille yrityksille, sama prosessi tuo myös Euroopan alueelle riskejä, kuten komissio on tässä salissa todennut. Yksi riskeistä on sellaisten alueiden ja toimialojen mahdollinen katoaminen teollisuuskartalta, joiden talous perustuu tehdasteollisuuteen.

Uskonkin, että Euroopan tasolla on ryhdyttävä toimiin sellaisen politiikan määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi, jolla edistetään alueellista ja sosiaalista koheesiota syrjäytymisilmiön torjumiseksi. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, sillä jos haluamme saada kansalaiset Eurooppa-hankkeen taakse, me emme voi sallia toivottomuusmielialan ja menetetyn luottamuksen tunteen vallata alaa tietyillä pääasutuskeskusten ulkopuolisilla alueilla. Kannatankin siksi lämpimästi komission ehdotusta perustaa globalisoitumiseen sopeutumista tukeva rahasto. Yritykset, aivan kuten ihmisetkin, syntyvät, kasvavat ja kuolevat. Työllisyyden kasvun kannalta tärkein asia on se, että yrityksiä syntyy enemmän kuin kuolee.

EU:n ja sen toimielinten osuudesta olen sitä mieltä, että niiden ei pitäisi tukea sellaisia poliittisia aloitteita, joilla pyritään pitämään hengissä keskipitkällä aikavälillä kannattamattomia tuotantolaitoksia tai tehtaita. Se ei ole oikea tie; se merkitsisi pikemminkin turhien toiveiden elättämistä antamalla virheellisiä signaaleja. Oikea tie eteenpäin on sen sijaan se, joka perustuu Euroopan talouden kilpailukykyyn. Siihen tarvitaan tasapainoista julkista taloutta, tehokkaita opetus- ja koulutusjärjestelmiä, ripeästi työskentelevää oikeuslaitosta, kilpailukykyisiä verotusjärjestelmiä, joustavampia työmarkkinoita ja tutkimukseen suunnattuja merkittäviä kannustimia.

Ilman kilpailukykyistä taloutta ei ole investointeja. Ilman investointeja ei ole työllisyyttä tai sosiaalista oikeutta. Parlamentin pitäisi keskittyä pohtimaan ja määrittelemään sellaisia poliittisia välineitä, joilla parannetaan kilpailukykyä sekä alueellista ja sosiaalista koheesiota EU:ssa. Kannatamme luonnollisesti kaikkia aloitteita, joiden tarkoituksena on valvoa julkisten varojen käyttöä yksityisissä yrityksissä, ja olemme sitä mieltä, että tällaiseen tukeen pitäisi kytkeä työllisyyttä ja alueellista kehitystä koskevia keskipitkän aikavälin tavoitteita. Mielestäni ei ole parlamentin tehtävä tehdä arvioita yksittäisistä tapauksista, mikä näyttää olevan tämän keskustelun taustalla.

Haluankin päättää puheeni kannustamalla asianomaisia osapuolia vuoropuheluun, jotta voitaisiin saavuttaa paras mahdollinen ratkaisu, joka viimeisimpien saamieni tietojen mukaan voisi olla kaikkia tyydyttävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle hänen esittämistään huomioista. Ne osuivat suoraan Euroopan teollisuuden tulevaisuutta käsittelevän tärkeän keskustelumme ytimeen.

Azambuja on yksittäinen tapaus, mutta se edustaa monia muita. Se on hyvä esimerkki Euroopan teollisuuspolitiikassa sattuneesta virheellisestä suunnanvalinnasta. Kiistattomia tosiasioita ovat, että meidän on säilytettävä kilpailukykymme, että toiminnan rationalisointi kuuluu osana siihen, että tuottavuuden kasvu on välttämätöntä ja että jos suurempi tuottavuus johtaa työpaikkojen menetyksiin tietyssä yrityksissä, niiden vastapainoksi on luotava uusia työpaikkoja muualle tai samalle alueelle innovatiivisten investointien avulla. Tämä on täysin selvää, ja meidän on tehtävä kohdennettuja investointeja sen varmistamiseksi, että näin myös tapahtuu. Emme saa emmekä voi politiikassamme kuitenkaan suvaita brutaaliutta, jolla monikansalliset suuryhtiöt suhtautuvat ihmisten elämään, ja me Euroopan sosialistit pyrimme torjumaan sitä.

Olen saanut poliittisen urani aikana saksalaisen kaupungin kaupunginjohtajana huomata, miten kylmästi ja laskelmoivasti yritykset yllyttivät kansalliset, alueelliset ja kunnalliset viranomaiset toistensa kimppuun, kun kyse oli tiettyihin paikkakuntiin tehtävistä investoinneista. Yritysten johtokuntien mielikuvitus on rajaton, kun tavoitteena on saada julkista investointitukea tiettyyn paikkaan sijoittautumisen kannustamiseksi. Sen tasolle yltää vain niiden täydellinen mielikuvituksen puute silloin, kun pitäisi kantaa sosiaalista vastuuta kriisin hetkellä. Juuri näin toimii tällä hetkellä General Motors.

Olen kiitollinen teille siitä, mitä kerroitte. Tarkistatte, käytettiinkö tehtaaseen Euroopan unionin varoja; jos näin on, yhtiön on pysyttävä Portugalissa sijaintipaikallaan. Se on hyvä uutinen. Mutta mitä sitten tapahtuu Portugalissa? Siellä toistuu sama näytelmä, jota seurasimme muutama kuukausi sitten, kun saman yhtymän ruotsalaista työvoimaa yllytettiin saksalaista työvoimaa vastaan. Se, joka alentaa hyvinvoinnin tasoa eniten ja joka suostuu matalimpiin palkkoihin, voittaa pelin. Sijoittautumispäätöksiin vaikuttavia peruskriteereitä ovat huonommat sosiaaliset oikeudet ja pienempi palkka. Tämä on sellainen kapitalismin muoto, jota Euroopan kansat eivät halua, ja meidän on taisteltava sitä vastaan.

Jos, kuten minun maassani, yhtiö – tässä tapauksessa ei autonvalmistaja, vaan Allianz-rahoituspalvelut – tekee 4,4 miljardia euroa voittoa ja päättää sen jälkeen antaa potkut 8 000:lle korkeasti koulutetulle työntekijälle maksimoidakseen osakkeenomistajien tuotot, se ei ole vain moraalitonta – en voi vaatia kapitalistilta moraalia, enkä siitä vaadikaan – vaan myös yhteiskunnallisesti vastuutonta. Meidän on pohdittava, miten voimme käyttää kansallista ja eurooppalaista lainsäädäntöä tällaisen yhtiöpolitiikan hillitsemiseksi. Suurten maailmanlaajuisesti toimivien yhtiöryhmittymien kohdalla päätökset tehdään tietysti konsernitasolla, emmekä me voi vaikuttaa niihin. Mutta yhtiöpäätösten seuraukset tuntuvat koko yhteiskunnassa. Tästä syystä olemme sitä mieltä, että demokraattisten periaatteiden soveltaminen tällaisiin päätöksiin kuuluu erottamattomasti taloudelliseen demokratiaan.

Riskirahastot ostavat nykyisin yrityksiä omaisuutena. Elämme talousmaailmassa, jossa suuret rahastot ostavat suuria yrityksiä, vetävät ne pois pörssistä mahdollisimman pian tehdäkseen niissä uudelleenjärjestelyjä mahdollisimman pian ja myydäkseen ne voitolla mahdollisimman pian. Yhtiö, sen sijaintipaikka ja siten koko alue on näin vain kaupallinen hyödyke. Se ei voi olla Euroopan taloudellinen tulevaisuus! Euroopan talouden rakenneuudistustapa määrittääkin, millainen on Euroopan sosiaalinen koheesio tulevaisuudessa.

Euroopan unionin ja nykyisten yhteismarkkinoiden taustalla 20. vuosisadan jälkipuoliskolla ollut ajatus oli se, että taloudellisen ja teknologisen edistyksen pitäisi kulkea samaa tahtia sosiaalisen kehityksen kanssa. Olemme nyt saavuttaneet vaiheen, jossa voiton maksimointi kulkee samaa tahtia sosiaaliturvan heikennysten kanssa. Jos emme pysäytä tätä kehitystä ja palaa siihen, mitä onnistuimme tekemään 20. vuosisadan jälkipuoliskolla eli yhdistämään talouskasvun ja sosiaaliturvan, menetämme eurooppalaisten yhteiskuntiemme yhteiskunnallisen vakauden – ja yhteiskunnallinen epävakaus on aina otollista maaperää poliittiselle epävakaudelle, joka puolestaan johtaa turvallisuuden heikkenemiseen. Tästä syystä yhtiöiden rakenneuudistukset Euroopassa ovat haaste, johon meidän on vastattava sosiaalisella tasolla.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Lena Ek, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, niiden tunteita, jotka menettävät työpaikkansa, ei tarvitse selitellä. Vähälläkin mielikuvituksella voimme ymmärtää heidän toivottomuutensa, tulevaisuudenpelkonsa ja taloudelliset huolet, jotka heillä on vastassaan päivä toisensa jälkeen. Tässä asiassa parlamentti on yksimielinen: kaikki poliittiset puolueet ja kaikki Euroopan maat kannattavat eurooppalaista sosiaalista mallia ja tukevat työntekijöitä ja työttömiä.

Kun sen sijaan pohditaan sitä, mitä konkreettisesti pitäisi tehdä, mielipiteemme eroavat huomattavasti. Uskon vakaasti, että on vakava virhe yrittää suojata työpaikkoja torjumalla modernisointia, rakenneuudistusta ja globalisaatiota. Se voi olla hyvä tänään, mutta tuhoisaa huomenna. Vastauksemme globalisaatioon ei saa olla välttely ja konservatismi, vaan sen omaksuminen ja kansalaisten valmisteleminen sitä varten. Rakenneuudistusta ei saa estää tapahtumasta, mutta sen kohteeksi joutuvien siirtymävaihetta pitäisi helpottaa.

Tämä on parlamentin liberaalidemokraattien liiton lähtökohtana, kun käsitellään teollisuuden rakennemuutoksen ja globalisaation haasteita. Uskomme, että Euroopan unioni voi ja sen pitää osallistua, mutta sen pitäisi mieluummin helpottaa siirtymistä kuin estää se. Me emme vastusta muutosta. Me kannatamme muutosta. Muutoin kaikki työpaikkamme ovat kymmenen vuoden päästä Kiinassa tai muilla mukavilla alueilla Euroopan ulkopuolella. Kannatamme yhteistyötä, koulutusta ja talouskasvua, mutta niiden rinnalla pitää hoitaa myös sosiaalinen ja ympäristöä koskeva vastuu. Se on tehtävämme parlamentissa.

Tarvitsemme Euroopan tason politiikkaa monissa asioissa, ei pelkästään työpaikkojen säilyttämiseksi, vaan myös niiden luomiseksi eri puolille unionia. Keskeisenä tässä on Lissabonin toimintaohjelma. Siinä on ennen kaikkea kyse yksilön tukemisesta. Eurooppa voi auttaa siinä edistämällä ja rahoittamalla muun muassa elinikäiseen oppimiseen tai kielitaitoon ja kulttuurivaihtoon liittyviä ohjelmia. Niiden avulla valmistautuminen siirtymävaiheessa oleville työmarkkinoille, joilla vain harvat työpaikat ovat taattuja koko elämän ajan, on helpompaa. Enää ei ole olemassa elämänpituisia työpaikkoja, mutta tarjolla voi hyvinkin olla työtä koko elämäksi.

Toiseksi kyse on Euroopan teollisuuden vahvistamisesta siten, että se on kilpailukykyinen 21. vuosisadalla. Avaamalla eurooppalaista tutkimusta ja innovaatiota tukevat sisämarkkinat yhä laajemmiksi tarjoamme uusia mahdollisuuksia, joista voi syntyä uusia työpaikkoja.

Kolmas asia on se, että tämän toteuttamiseksi tarvitsemme aktiivisempaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jossa käsitellään muuttuvia asioita, kuten yritysten tarvetta helpottaa työpaikkansa menettävien siirtymävaihetta tai kestävän talouskehityksen edellyttämiä ympäristönsuojelusääntöjä.

Siinä on suurelta osin kyse Euroopan johtajuudesta: edessämme olevien haasteiden selittämisestä ja parhaamme tekemisestä sen hyväksi, että matka tulevaisuuteen olisi mahdollisimman kivuton, kun yksilöt ja yritykset ovat siihen valmistautuneet. Kyse ei ole väärien lupausten antamisesta, työpaikkojen suojelemisesta ja lyhyen tähtäimen poliittisten voittojen tavoittelusta.

Tämä on liberaalien vastaus globalisaation ja teollisuuden rakenneuudistuksen haasteisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Pierre Jonckheer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, kuuntelin teitä tarkkaavaisesti. Olen myös lukenut lehdistötiedotteista, että komissio piti Opelin toteuttamaa rakenneuudistus- ja uudelleensijoittautumisprosessia avoimena ja rehellisenä ja erilaisten eurooppalaisten rahastojen asettamien sääntöjen mukaisena.

Olen itse sitä mieltä, ja teidänkin sanomanne tuli selväksi, ettei siinä oikein ole mitään järkeä, että parlamentti ja eräät kollegamme toistuvasti kritisoivat kuukausi toisensa perään globaalia kapitalismia tai totaalikapitalismia: elämme maailmassa, jossa kilpailu kovenee kovenemistaan ja jossa autoteollisuuden tulevaisuuteen vaikuttavat epäilemättä enemmän ilmoitetun kaltaiset Renault-Nissan-GM-yhtymät kuin prosessit, joista tänään puhumme.

Kun tilanne siis on tämä, ja jos haluamme vaikuttaa asioihin, toivoisin, että voisitte vastata komission jäsenenä ja näistä asioista komissiossa vastaavana henkilönä neljään täsmälliseen kysymykseen.

Ensimmäinen kysymys: Olemme aina kannattaneet ajatusta eurooppalaisesta yritysneuvostosta ja työsuhdeasioiden seurantakeskuksista, kun kyse on tällaisten muutosten ennakoimisesta. Me parlamentin jäsenet halusimme eurooppalaisen yritysneuvoston kaltaisten järjestelyjen vahvistamista. Ettekö usko tästä näkökulmasta, että komission pitäisi ryhtyä aloitteisiin kyseisen lainsäädännön vahvistamiseksi?

Toinen kysymys: Barroson komissio on ehdottanut sopeutumisrahaston perustamista globalisaatioon liittyvien rakenneuudistustapausten varalta – en ole varma, luetaanko Opelin tapaus näihin – mutta mistä rahastossa tarkalleen ottaen on kyse? Voitteko vakuuttaa meille, että rahastosta todella autetaan siirtymävaiheessa olevia työntekijöitä, jotka ovat joutuneet tällaisen prosessin uhriksi, rakentamaan uudelleen uraansa koulutusohjelmien avulla?

Kolmas kysymys: mainitsitte oikeutetusti CARS 21 -ohjelman, komission etusijalle asettamat tutkimus- ja kehittämisohjelmat ja tulevaisuuden autot. Jos kerran oletetaan, että ihmiset pitävät yksityisautoilua kestävän kehityksen keinona 21. vuosisadalla ja erityisesti eurooppalaisissa kaupungeissa – mihin minä en usko – on sentään ihmetyttävää, että eurooppalaiset autonvalmistajat ovat hybridimoottorien alalla jäljessä, kun tiedämme, että ympäristöystävällisissä autoissa on seuraavien 25 vuoden ajan oltava hybridimoottori, kuten Toyota Prius -mallissa. Mikä on oma arvionne tämän alan tutkimus- ja kehitysohjelmista ja tämäntyyppisten tuotteiden markkinoinnista?

Neljäs ja viimeinen näkökohtani: on melko ilmeistä – Opelin esimerkki on tietysti tästä näkökulmasta tyrmistyttävä – että todistamme nyt naapurimaiden eli Portugalin ja Espanjan välistä kilpailua. Ettekö usko, että komission ja Euroopan unionin tehtävänä on asettaa kilpailusääntöjen lisäksi yhteiset vähimmäissäännöt EU:ssa toimiville yrityksille, ja, vaikka en väitäkään sen olevan täydellinen ratkaisu, ajattelen nimenomaan yhtiöveron yhdenmukaistamista?

Olen maininnut neljä toimintamuotoa, joita komission pitäisi perussopimusten vartijana ja Euroopan yleisen edun ajajana edistää. Joudunkin näiltä osin toteamaan teille, arvoisa komission jäsen, että emme edelleenkään pidä komissiotanne riittävän ennakoivana tai kunnianhimoisena mainitsemieni asioiden suhteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Tämä keskustelu on erittäin tärkeä, mutta vielä tärkeämpi se olisi, jos se johtaisi sellaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla varmistetaan, että miljoonien eurojen voittoja tekevien yritysten ja suurten talousyhtymien rakenneuudistusten ja uudelleensijoittautumisten seuraukset eivät aina tulisi työntekijöiden ja kansalaisten kannettavaksi, kuten Portugalissa on käynyt.

Tällä kertaa General Motors -konserniin kuuluvan Opel Portugalin työntekijät – lähetämme työntekijöille tervehdyksemme täällä läsnä olevan valtuuskunnan välityksellä – ovat suuressa ahdingossa, sillä he seuraavat tätä keskustelua hyvin kiinnostuneina ja toivovat saavansa parlamentilta ja komissiolta samanlaisen solidaarisuuden osoituksen kuin he ovat saaneet General Motorsin työntekijöiltä eri EU:n jäsenvaltioista, kuten Ruotsista, Saksasta ja Espanjasta, jossa työntekijöiden tulevaisuus on myös vaakalaudalla.

Samaan aikaan kun tiedotusvälineissä julkaistaan uutisia autoteollisuusyritysten välisistä keskusteluista, joihin osallistuvat General Motors ja muut, Opel Portugalin työntekijät, heidän perheensä sekä Azambujan alueen ja lähialueiden asukkaat ja paikallis- ja alueviranomaiset elävät työttömyysuhan alla ja peläten kehityksen pysähtymistä, joka voisi johtaa tehtaan sulkemiseen. Tilanne on sitäkin dramaattisempi, kun muistetaan, että puhumme maasta, jossa työttömyys ja köyhyys lisääntyvät jatkuvasti. Silva Penedan huomautukset ovat siksi sitäkin pelottavamman tunteettomia.

Paljon enemmän huomiota olisi kiinnitettävä teollisuusyritysten yhteensulautumiin ja rakenneuudistuksiin. Yhteisön tuen pitäisi olla kytköksissä pitkän aikavälin sopimuksiin työllisyydestä ja paikalliskehityksestä. Etusijalle olisi asetettava työntekijöiden suojeleminen aina, kun teollisuusyrityksissä tehdään rakenneuudistuksia, ja olisi annettava täydet takuut siitä, että työntekijöille tiedotetaan kaikesta, että heidät otetaan mukaan ja että heillä on ratkaiseva vaikutusmahdollisuus koko prosessin ajan.

Tiedämme, että Opel Portugalin sulkemiselle on vaihtoehtoja. Tiedämme, että yhtiö voi jatkaa toimintaansa normaalisti, jos poliittista tahtoa löytyy. Se on yhtiö, jolla on edellytykset tuottavuuden ylläpitämiseen ja jossa on tehty sitoumuksia, joita työntekijät ovat noudattaneet. General Motorsin on täytettävä oma osuutensa sopimuksesta ja komission on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Opel Portugal toimii normaalisti ja että työpaikat oikeuksineen säilytetään.

 
  
MPphoto
 
 

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, yritysten rakenneuudistukset Euroopassa johtuvat valmistuskapasiteetin lisääntymisestä, uuden teknologian käyttöönotosta ja koko talouden globalisoitumisesta. Prosessista on vakavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Tuotanto keskittyy taloudellisesti ja teknologisesti vahvemmille alueille vähemmän kehittyneiden alueiden kustannuksella. Tämä näkyy erityisen selvästi uusissa jäsenvaltioissa, joissa kokonaiset teollisuudenalat ovat kadonneet. Esimerkiksi Puolassa kevyt teollisuus ja merkittävässä määrin myös autonvalmistus, elektroniikka ja kaivosala ovat kadonneet ja vieneet työpaikat mennessään.

Tuotannon asteittainen globalisoituminen ja markkinoiden vapautuminen ovat johtaneet siihen, että taloudelliset ja sosiaaliset erot ovat kasvaneet. Alueet, joilla maataloustuotanto on runsasta ja joilla on kehittynyt maatalouden ja elintarviketeollisuuden verkosto esimerkiksi sokerin, hedelmien ja vihannesten tai erityisesti pakasteiden alalla, ovat menettäneet eniten. Puola on jälleen yksi niistä maista, jotka ovat kärsineet eniten ja joka sijaitsee pahimmin uhriksi joutuneessa kolkassa. Kuka siis hyötyy? ”Vanhat” jäsenvaltiot ja taloudellisesti vahvat teollisuusalueet hyötyvät nyt ja jatkossakin, erityisesti koska Euroopan unioni pyrkii ennen kaikkea saamaan voittoa kolmansien maiden kanssa käytävästä tehdasvalmistekaupasta, jonka osuus tavaraliikevaihdosta on 85 prosenttia. Maataloustuotteiden osuus liikevaihdosta on vain 15 prosenttia. Tästä seuraa perustavanlaatuinen kysymys: mikä on EU:n viranomaisten yritysten alalla harjoittaman politiikan suhde Euroopan unionin perusperiaatteisiin eli eurooppalaiseen solidaarisuuteen, yhtäläisiin mahdollisuuksiin, kestävään kehitykseen ja ihmisoikeuksiin?

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi komission jäsentä viisaista ja ajatuksia herättävistä näkökohdista, joita hän esitti keskustelun aluksi, ja erityisesti siitä, että hän korosti ennen kaikkea ihmisiä, sillä se on keskeistä keskustelun aiheellemme.

Haluaisin vielä tuoda esiin kaksi hänen mainitsemaansa tärkeää asiaa. Yksi liittyi rakennemuutokseen. Olen täysin samaa mieltä siitä, että rakennemuutos on tullut jäädäkseen ja että se itse asiassa vielä kiihtyy. Kysymys ei siis ole siitä, miten pysäytämme sen, vaan siitä, miten valjastamme ja hallitsemme sitä.

Toinen tärkeä mainitsemisen arvoinen asia on se, että vastaus ei ole protektionismi, ei sen enempää maissa, jotka pyrkivät asettamaan esteitä, kuin yrityksissäkään, jotka yrittävät suojella vanhoja työpaikkoja, kun markkinat ovat jo siirtyneet eteenpäin.

Olen jäsen Ekin kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisillä ei nykyään ehkä enää ole elämänmittaista työpaikkaa, mutta mielestäni kaikilla on silti oikeus odottaa, että heille riittää töitä koko elämäksi. Kysymys onkin siitä, mitä voidaan tehdä tilanteen auttamiseksi ja mitä ei pitäisi tehdä.

Mielestäni meidän ei parlamentin jäseninä pitäisi käydä näitä keskusteluja joka kerran, kun suuryhtiö lopettaa toimintansa tai karsii toimintojaan, jotta me poliitikot voisimme näyttää välittävämme – vaikka tietenkin me välitämme – ja jotta meidät voitaisiin ”nähdä tekemässä jotakin” jokaisessa yksittäisessä tapauksessa, jossa tuodaan esiin nimettyjä yksittäisiä yrityksiä. En usko, että säännöllisin väliajoin toistuvat keskustelut tältä pohjalta olisivat hyödyllisiä. Tärkeintä ei saisi olla se, että me pääsisimme kotimaidemme lehtien etusivuille.

Mielestäni me voisimme ja meidän pitäisi aktiivisemmin varmistaa, että autamme luomaan sellaista sääntelyilmapiiriä, jossa yrittäjät voisivat menestyä. Näin syntyisi enemmän uusia työpaikkoja, ja kun joku ovi sulkeutuu, voitaisiin aidosti kannustaa avaamaan uusia ovia.

Olen myös sitä mieltä, että paras työllisyysturva yksilölle on osaaminen, jota voidaan kehittää, ja meidän toimintamme painopisteen pitäisi ollakin siinä. Meidän on varmistettava, että kun puhutaan investoinneista, yritykset myöntävät, että henkilöstöön tehdyt investoinnit ovat parhaita investointeja, joita ne voivat tehdä. Myös valtioiden investoinnit kansalaisiin ovat parhaita investointeja, joita valtiot voivat tehdä. Jos tämä ymmärretään, pääsemme jo pitkälle muutoksen haasteiden hallitsemisessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, keskeinen asiani ja puheeni painopiste koskee rakenneuudistuksen tärkeimpiä näkökohtia. Haluan kuitenkin mainita, että tuen portugalilaisten työntekijöiden pyrkimyksiä säilyttää ja kehittää työpaikkojaan. Tiedän myös aiemmista kokemuksista, kuten Schulz mainitsi, että GM ei aina ole ollut hyvä käymään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, mistä esimerkki on sen suhteet Saksassa ja Ruotsissa sijaitseviin tehtaisiin, kun se yllytti eri maiden työntekijät toisiaan vastaan. En erityisemmin pidä tästä käyttäytymismallista.

Yhdyn siihen näkemykseen, että rakenneuudistus ei ole uusi asia. Se on pikemminkin jotain sellaista, minkä kanssa olemme aina eläneet. Kotikaupungissani oli kerran kumitehdas, mutta enää sitä ei ole. Sen olemassaoloaikana lähes kaikki kaupungin asukkaat työskentelivät siellä. Rakenneuudistukset jatkuvat myös tulevaisuudessa. Joissakin tapauksissa rakenneuudistus hoidetaan huonosti. Siitä aiheutuu työpaikkojen menetyksiä, ja kyseinen alue johtuu kärsimään. On kuitenkin olemassa myös myönteisiä esimerkkejä rakenneuudistuksista, joissa uusia työpaikkoja on luotu ja alueet ovat selvinneet ja jopa kehittyneet pidemmän aikavälin työllisyysnäkymien ansiosta. Mikä siis on salaisuus? Muutamat keskeiset tekijät. Ne ovat sosiaalinen vastuu, osallistuminen ja pitkän tähtäimen lähestymistapa.

Ensimmäinen on siis pitkän tähtäimen lähestymistapa. En arvosta yrityksiä, joilla ei ole jonkinlaista pitkän aikavälin suunnitelmaa siitä, miten ne voivat pärjätä maailmanlaajuisessa kilpailussa, ja jotka vain ottavat vastaan lyhyen aikavälin tukia ja poistuvat sen jälkeen asianomaiselta alueelta. Lisäksi tarvitaan osallistumista, jolla tarkoitan yritysten tärkeimmän omaisuuden eli henkilöstön osallistumista. Työntekijät ovat yhtiöiden tärkein voimavara, eikä riitä, että heille vain tiedotetaan ja heitä kuullaan tehtäessä muutoksia. Työntekijöiden pitäisi olla osa rakenneuudistusprosessia. Heidän pitäisi voida osallistua siihen ja vaikuttaa siihen. Siten ei olisi tarvetta lähteä ulos kaduille osoittamaan mieltä. Siten voidaan luoda uusia työpaikkoja. Lisäksi on tarpeen kantaa sosiaalinen vastuu hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien ja kouluttaa henkilöstöä, jotta se pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin pitkällä tähtäimellä. Yrityksillä on myös usein tärkeä rooli alueilla, joiden pitää pystyä kantamaan sosiaalista vastuuta.

Autoteollisuus on ala, joka on globalisoitunut jatkuvasti ja jolla toimii yhä vähemmän yrityksiä. Rakenneuudistuksia tarvitaan. Voimme tehdä joitakin asioita Euroopan tasolla. Voimme, kuten jäsen Jonckheer sanoi, vahvistaa yritysneuvostoja ja niitä koskevia sääntöjä. Voimme kehittää tiedotusta ja kuulemista. Mielestäni me tarvitsemme teollisuuden ja ammattiyhdistysten välisiä puitesopimuksia Euroopan tasolla, jotta pystymme hallinnoimaan tulevia haasteita. Se on yhä tärkeämpää. Rakenneuudistus on asia, jonka kanssa meidän on elettävä, mutta siitä voidaan tehdä menestystarina, jos työntekijöiden annetaan osallistua aktiivisesti ja jos asianomaiset yritykset kantavat sosiaalisen vastuunsa.

(Suosionosoituksia usealta taholta)

 
  
MPphoto
 
 

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on hyvä muistaa, että puhumme nyt todellisista ihmisistä, jotka myös kuuntelevat meitä ja jotka siten haluavat konkreettisia vastauksia.

Vuosi sitten puhuin parlamentissa rauta- ja terästeollisuudesta ja Ternistä, italialaisesta kaupungista, jonka elinkeinoa uhkasivat monikansallisen yhtiön toimet. Parlamentin esittämät mielipiteet olivat tuolloin erittäin hyödyllisiä. Tänään palaan samaan aiheeseen kertomalla toisesta tehtaasta, Eaton-tehtaasta, joka sijaitsee Piemontessa: myös siellä työntekijät ovat vaarassa monikansallisen yhtiön toiminnan vuoksi. Haluaisin mainita myös Getronixin, ja muut, kuten olemme kuulleet, ovat ottaneet esiin Opelin.

Kaikissa näissä tapauksissa, kuten Terninkin tapauksessa, me voimme ja meidän pitää auttaa. Meidän on myös puututtava asioihin, jotta kaikkea tätä ei enää tapahtuisi. Meidän pitää toisin sanoen estää monikansallisia yhtiöitä – jotka keräävät voittoja ja saavat jopa julkista tukea, myös Euroopan unionilta – hyödyntämästä Eurooppaa yllyttämällä suoraan maat toisiaan vastaan ja työntekijät toisia työntekijöitä vastaan.

Meidän on päätettävä, että oikeuksien polkumyyntiä ja uudelleensijoittautumisia on torjuttava erityisillä säännöillä, sillä niillä ei ole mitään tekemistä kilpailun ja markkinoiden kanssa, ja ne vaarantavat sosiaalisen koheesion ja aiheuttavat meille kaikille kestämättömiä kustannuksia.

Niiden torjumiseen tarvitaan konkreettisia vastauksia. Yksi niistä on eurooppalaisten yritysneuvostojen vahvistaminen aidosti. Työtekijä- ja ammattiliittojen valtuuksien lisääminen auttaisi meitä myös luomaan käsitystä siitä, millaista kehitystä Eurooppa tarvitsee.

Joidenkin mielestä tällaiset keinottelumarkkinat ovat luotettavat, sillä he uskovat, että lopputulos saattaa lopulta olla myönteinen työpaikkojen nettomäärän kannalta, mutta näin ei todellisuudessa ole. Mielestäni poliitikkojen pitäisi pohtia sitä, minkä asioiden valmistus pitäisi turvata Euroopassa. Meidän on siksi ryhdyttävä toimiin myös tällä alalla.

Olen sitä mieltä, että niiden, jotka haluavat tulla mukaan Euroopan unioniin, on tunnustettava, että Euroopan työntekijöiden yhtenäisyys, pikemminkin kuin erimielisyydet, on elintärkeä valtti, kun tavoitteena on rakentaa yhdennettyä Eurooppaa. Siksi sääntöjen ja oikeuksien yhteensovittaminen mahdollisimman korkeatasoisiksi on tämän parlamentin vakaana tavoitteena – ei niiden polkeminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ei ole sattumaa, että kollegani Bushill-Matthews ja minä itse olemme pyytäneet puheenvuoroa tässä keskustelussa. Olemme kotoisin West Midlandsin alueelta Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Kyseinen alue on ollut historiallisesti erittäin riippuvainen autoteollisuudesta, joka on läpikäynyt monia tehtaiden sulkemis- ja muutosvaiheita.

Puhuin yhtenä päivänä eräässä koulussa Coventryssä ja sanoin lapsille: ”Tiedättekö, missä se Blockbuster-videokauppa ja supermarketti ovat? Minä työskentelin 1980-luvulla samalla paikalla sijainneessa autotehtaassa, jossa oli 20 000 työntekijää”.

Tässä ei ole mitään uutta. Käsittelemme asiaa niin kuin se olisi uusi. Investoinnit luovat työpaikkoja ja ovat ratkaisu ongelmiin, joista monet tällä puolella istuvat kollegat ovat puhuneet: investoinnit uusiin autoihin, investoinnit uusiin tehtaisiin, investoinnit robotteihin, jotka karsivat tuotantokustannuksia, ja investoinnit laatuun. Kysyn jäsen Schulzilta, mistä nämä investoinnit oikein tulevat. Ne tulevat voitoista. Autoteollisuudelta ei puutu särkyneitä sydämiä, vaan voittoja, jotta se voisi investoida uusiin tuotteisiin. Näin tapahtuu menestyvissä yrityksissä.

Toinen tehdas, jossa työskentelin 30-vuotisen teollisuusurani aikana – Oxfordin tehdas, joka oli ennen British Motor Corporation – on nyt yksi Englannin menestyvimmistä autotehtaista, joka valmistaa Minejä. Niitä näkyy kaikkialla; niitä näkyy Amerikassakin. BMW – tehtaan omistaja, saksalainen yhtiö – sijoittaa 250 miljoonaa puntaa uuden auton valmistukseen siellä, ja kiitämme BMW:tä siitä. Näin syntyy tuhat uutta työpaikkaa. Moottori, joka ennen valmistettiin Brasiliassa, valmistetaan nyt vaalipiirissäni Birminghamissa.

Sanon ystävilleni Portugalista – ja monet heistä vielä puhuvat lyhyesti näistä asioista: tulkaa ja keskustelkaa meidän kanssamme, jotka olemme aiemmin käyneet läpi saman ongelmatilanteen. Yksi elämäni surullisimmista päivistä oli, kun menin Longbridgen autotehtaaseen tapaamaan konkurssin tehneen tehtaan pesänhoitajaa. Aloitin työskentelyn siellä vuonna 1967, kun tehdas työllisti 25 000 henkeä, ja nyt kävelin tyhjään tehtaaseen.

Se on tosielämää teollisuudessa. Näin on ollut jo pitkään. Kysymys on siitä, miten suhtaudumme siihen. Me tarvitsemme parempia työpaikkoja, täystyöllisyyttä ja uudelleenkoulutusta, ja meidän on autettava irtisanottuja löytämään uudet työpaikat. Jos jostakin on luovuttava, meillä on oltava sille vastine. Olemme olleet mukana Longbridgessä, jossa 5 000 henkeä irtisanottiin. Työskentelemme tällä hetkellä Peugeotin kanssa ja muillakin aloilla. Tulkaa keskustelemaan kanssamme käytännön asioista, joita me teemme, ja lopettakaa ongelmista valittaminen tässä parlamentissa. Olemme kaikki joutuneet törmäämään niihin päivittäin. En toivo enää toista tällaista keskustelua. Pohtikaamme mieluummin myönteisiä keinoja päästä eteenpäin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Louis Cottigny (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, palaisin mielelläni jäsen Harbourin kommentteihin. Hän on kokenut irtisanomisia ja rakenneuudistuksia, ja minutkin on irtisanottu kolme kertaa Nord Pas-de-Calais’n alueella Ranskassa tapahtuneiden talouden kehitysvaiheiden ja rakenneuudistusten takia. Euroopan parlamentin sosialistiryhmä kannattaa sellaista politiikkaa, joka mahdollistaa yrityksille työpaikkojen luomisen, modernisoinnin ja talouskehityksen edistämisen. Kun kyse on talouskehityksestä, PSE-ryhmä tarkoittaa kuitenkin myös yhteiskunnan tukea. Näin voidaan luoda vaurautta, mutta myös jakaa se. Euroopan on toteutettava käytännössä eurooppalaista sosiaalista malliaan.

Olemme tästä syystä työskennelleet yhdessä, ja siksi yli 80 prosenttia meistä kannatti rakenneuudistusta ja työllisyyttä käsittelevää mietintöä, jossa toteamme, että meidän täytyy kiistatta tarjota jonkinlaista tukea, mutta meidän on myös valistettava Eurooppaa siitä, mitä me olemme ja mitä me teemme. Äänestimme mietinnön puolesta erittäin suurella enemmistöllä todetaksemme, että jos Eurooppa tarjoaa taloudellista tukea ja julkista rahaa ja jos jollakin hetkellä tulee esiin jonkinlaista "tukiturismia", rahat on maksettava takaisin. General Motors, jossa viime vuonna yli 500 000 työntekijää joutui rakenneuudistuksen hampaisiin, on yksi niistä tapauksista, jotka huolestuttavat meitä tänään. Me emme valita, mutta uskomme, että jokaista on kunnioitettava – erityisesti työntekijöitä.

Rakenneuudistukset ovat tarpeen, jotta yrityksemme säilyttäisivät taloudellisen kilpailukykynsä. Siitä on kuitenkin monia seurauksia. General Motorsin tapauksessa, kuten monissa muissakin rakenneuudistustapauksissa, eurooppalaiset odottavat vahvaa reaktiota unionilta. Barroso antoi meille vastauksen kehottamalla puheenjohtajavaltioksi juuri siirtynyttä Suomea käsittelemään tulosten Eurooppaa. Tulosten Eurooppa alkaa täältä, parlamenttisalista, josta lähetetään selvä viesti tällä hetkellä vaikeuksissa oleville työntekijöille. Tukitoimenpiteitä on toki toteutettava koulutuksen ja tuen alalla, mutta meidän on pohdittava tästä eteenpäin, miten jaetut julkiset varat maksetaan takaisin.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Helmuth Markov (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämän Portugalin tapauksen kaltaiset tehtaiden sulkemiset eivät ole yksittäisiä tapauksia. Vuonna 2005 Euroopan unionissa katosi yli puoli miljoonaa työpaikkaa rakenneuudistustoimenpiteiden seurauksena.

Pörssiyhtiöt, sijaitsivatpa ne missä maassa tahansa, tekevät ennätysmäisiä voittotuloksia. Myynti kasvaa nopeasti, ja työvoimaa on karsittu rajusti. Viimeisten kolmen vuoden aikana Saksan osakeindeksi DAXissa olevien yritysten tuottavuus on noussut keskimäärin 6,5 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että ne ovat taatusti kilpailukykyisiä! Kun keskustelemme siitä, mitä pitäisi tehdä, meidän on pohdittava, onko tuen myöntämisperusta oikea.

Esitän joitakin ehdotuksia, joista useimpia ei ole vielä mainittu lainkaan. Eikö olisi turvallista lähteä siitä, että tuki myönnetään ensisijaisesti innovatiivisille tuotteille ja prosesseille ja uusille tutkimus- ja kehittämishankkeille, eikä tehtaille ja laitteille? Nähdäkseni tällaista luokittelua voitaisiin käyttää tukimaksujen rajoittamiseen.

Toinen kysymykseni: onko viisasta rajata yrityksen elinkelpoisuuden palautuminen viiteen vuoteen? Laitteiden kuoletusaika on yleensä 10–15 vuotta. Loogisesti ajateltuna yritysten pitäisi maksaa rahoja takaisin niin pitkään, kuin pääomamenojen tileistä poistuminen kestää.

Kolmanneksi: kun kyseessä on sen arvioiminen, myönnetäänkö tukea vai ei, eikö meidän pitäisi vaatia ja tarkistaa, että maailmanlaajuisesti toimivat yritykset noudattavat Maailman terveysjärjestön ja Kansainvälisen työjärjestön ohjeita ja voimassa olevia päästörajoituksia kaikissa toimipaikoissaan? Jos joku yhtiö ei niin tee, se ei yksinkertaisesti ole oikeutettu saamaan tukea.

Neljänneksi: onko viisasta tukea yrityksiä, joita eivät sido työehtosopimukset ja joihin ammattiliitot eivät pysty vaikuttamaan? Tällaisissa tapauksissa eurooppalaiset veronmaksajat maksavat kaksinkertaisesti. Me rahoitamme yritysten tutkimus- ja kehittämistyötä ja niiden laitemenoja, ja sen jälkeen ne irtisanovat työntekijänsä. Eurooppalaisten veronmaksajien pitää maksaa myös työttömyysetuuksista koituva lasku. Se on ehdottomasti huonoa taloudenpitoa!

Vielä yksi näkökohta: jos aiomme harjoittaa aitoa rakenne- ja aluepolitiikkaa, meidän pitää luoda paljon selvempi yhteys sen välille, mikä on yrityksen tukitarve ja mitkä ovat tuen vaikutukset edunsaaja-alueeseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Edite Estrela (PSE).(PT) General Motors aikoo irtisanoa tuhansia eurooppalaisia työntekijöitä. Viime vuonna Saksassa menetettiin 9 000 työpaikkaa. Tänä vuonna on ilmoitettu 900 työpaikan karsimisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja äskettäin Azambujan tehtaan sulkemisesta Portugalissa. Se on ollut toiminnassa useita kymmeniä vuosia ja se työllisti 1 200 henkilöä.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyväksi ja tervehtiä Azambujan tehtaan edustajia, jotka ovat tänään parlamentissamme, ja ilmaista heille solidaarisuutemme. Kun puhumme tuhansista irtisanomisista, ne eivät ole pelkästään suuria lukuja, tilastoja ja prosenttiosuuksia, vaan inhimillisiä perhetragedioita, ja olen tyrmistynyt siitä, että eräät tämän parlamentin jäsenet eivät näytä tiedostavan tilannetta.

Azambujan tehtaan sulkeminen vaikuttaa meihin kaikkiin, sillä se voi olla uusi astinlauta kohti muiden General Motorsin tehtaiden sulkemista EU:ssa ja tehtaiden siirtämistä itään – Venäjälle ja Aasiaan. Tästä syystä tämä keskustelu kannattaa käydä. On hyvä asia, että jäsen Schulz ehdotti keskustelun lisäämistä ohjelmaan, jotta saisimme mahdollisuuden saada edes joitakin vastauksia.

Ensinnäkin: mitä voidaan tehdä Azambujan tehtaan sulkemisen estämiseksi? Tämän keskustelun valossa monikansallisten yhtiöiden pitäisi ymmärtää, että ne eivät voi vain käyttää ja heittää pois; ne eivät voi ottaa vastaan yhteisön rahoituksen tai verovapautusten kaltaisia kannustimia jossakin jäsenvaltiossa ja sitten siirtyä toiseen jäsenvaltioon saadakseen lisää tukea ja uusia etuuksia. Tehtaiden sulkeminen ei saa olla normaalia. Sen pitää olla vältettävissä, ja meidän ja komission on tietenkin tehtävä kaikki voitavamme sen varmistamiseksi, että sitä ei tapahdu enää ja että globalisoitumiseen sopeutumista tukeva rahasto otetaan käyttöön, kun asiat kääntyvät huonolle tolalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Pier Antonio Panzeri (PSE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, komission jäsenen puheessa esitetyt kysymykset ovat hyvin tärkeitä. Eurooppa, jonka on vastattava kansallisessa ja eurooppalaisessa teollisuudessa jo tapahtuneisiin ja edelleen tapahtuviin muutoksiin, joutuu hallinnoimaan teollisuuden rakenneuudistusprosesseja, joilla on äärimmäisen vakavat seuraukset työntekijöihin ja eri alueisiin.

Jäsen Harbour pohti äsken, mikä voisi olla tulevaisuuden keskustelunaihe. Tässä on minun vastaukseni: tulevaisuuden keskustelunaihe on se, miten hallinnoida näitä prosesseja. Tällä hetkellä on olemassa useita tapauksia, joihin liittyy ongelmia. Ongelmia ovat uudelleensijoittautuminen, ammattiyhdistyssopimusten noudattamatta jättäminen ja työpaikkojen menetykset.

Tapaukset ulottuvat General Motorsin tapauksesta niin monien pienten ja keskisuurten yritysten tapauksiin: esimerkiksi käy se, mitä tapahtuu Eatonin tehtaalla Piemontessa. Siellä rakenneuudistusprosessi ja ammattiyhdistyssopimusten noudattamatta jättäminen uhkaavat vakavasti työpaikkoja. Tämän tilanteen käsittelemiseksi meidän on omaksuttava selkeä Euroopan laajuinen näkemys, joka mahdollistaa näiden prosessien tehokkaan hallinnoinnin. Se parantaa myös Lissabonin tavoitteiden johdonmukaisuutta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jota pidetään yhtenä strategian kulmakivistä.

Vaadinkin, että hyväksytään yhteinen kanta, jolla annetaan Euroopan unionin toimielinten, alkaen parlamentista, tämän alan toiminnalle lisää lujuutta ja sisältöä.

Haluaisin tuoda esiin vielä yhden näkökohdan: nyt näyttää täysin selvältä, että rakenneuudistuksen ongelma edellyttää nykyisten yhteisön välineiden tarkistamista. Yksi esimerkki on se – ja haluaisinkin kuulla komission jäsenen mielipiteen asiasta – että jos me todella haluamme hallinnoida näitä prosesseja, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lujittaa ja uudistaa eurooppalaisia yritysneuvostoja. Meidän on saatettava direktiivi ajan tasalle, jos haluamme vastata tähän liittyviin uusiin vaatimuksiin.

Toivon, että koko parlamentti ja komissio voivat antaa yhteisen kannan asiasta.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

 
  
MPphoto
 
 

  Joel Hasse Ferreira (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Azambujan tilanne on hälyttävä. Tuhannet työntekijät, joista osa on täällä tänään, ovat irtisanomisuhan alla. Tämä koskee tuhansia tukiyrityksiä ja työntekijöiden perheitä Azambujassa ja naapurialueilla sekä itse General Motorsin työntekijöitä.

Tapasin äskettäin Portugalin työntekijäjärjestön, kaupunginjohtajan ja kollegani, Euroopan parlamentin jäsen Madeiran, mutta minun täytyy tässä kohdassa huomauttaa, että asialla on laajempi, Euroopan tasoinen merkitys. Tiedämme, että General Motorsilla on ollut strategisia vaikeuksia ja että se on pyytänyt Renault Nissania astumaan peliin ja auttamaan hallinnoinnissa. Tämä ei kuitenkaan vapauta yhtiötä sen vastuusta.

Päätöslauselma, jonka esitimme, asettaa General Motorsin sille Euroopassa kuuluvien vastuutehtävien eteen, ja siinä todetaan hyvin selkeästi, mitä Azambujassa tapahtuu. Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, strategisissa muutoksissa ja yritysten rakenneuudistuksissa on otettava huomioon se, että työntekijät ovat ihmisiä eivätkä pelkkiä tuotantotekijöitä. EU:lla on oltava selkeä strategia ja tarkoituksenmukaisempia keinoja käsitellä tällaisia ongelmia, jos haluaa sellaisen eurooppalaisen sosiaalisen mallin, joka toimii kunnolla. Esittämämme päätöslauselma on askel siihen suuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE).(PT) Tilanne, johon aiemmat puhujat ovat viitanneet, on hyvin todellinen General Motorsin työntekijöille Portugalissa. Se on valitettavasti ollut viime aikoina EU:ssa myös tuttu tarina, kuten tässä salissa on edellä mainittu.

Yritykset saavat ensin yhteisön ja valtion tukea ja kannustimia tietylle alueelle tai tiettyyn maahan sijoittautumiseksi, ja sitten ne siirtyvät pois, uhmaten paikallisia käyttäytymissääntöjä ilman tunnonvaivoja ja kunnioittamatta satoja tai tuhansia työntekijöitä ja usein koko perheitä, sillä heidät irtisanotaan epäröimättä. Mahdollisimman suuren voiton helppo tavoittelu ja globalisaation ilmiö eivät voi oikeuttaa yritysketjun heikoimpien linkkien taloudellista ja yhteiskunnallista tragediaa.

Arvoisa komission jäsen, joulukuun Eurooppa-neuvostossa hyväksytyllä globalisoitumiseen sopeutumista tukevalla rahastolla ei ole toimivaltuuksia eikä kykyä estää kaikkia Euroopassa syntyneitä ongelmatilanteita. Se on kansainvälinen rahasto, josta suunnataan tukea muutamiin irtisanomistapauksiin ja maihin maailmankaupassa tapahtuvien muutosten perusteella. Lisää toimia tarvitaan. Sitä varten EU:n on määriteltävä selkeä toimintasuunnitelma, jota teollisuusyritysten ja tuotteitaan 455 miljoonan kuluttajan markkinoille tarjoavien yritysten pitää noudattaa Euroopassa. Jotta pystyisimme näyttämään esimerkin maailmalle, meidän on alettava vaatia eurooppalaisen sosiaalisen mallin noudattamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja tehtävä se eri tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esitän vielä kaksi lyhyttä huomautusta. Tämän keskustelun puheenvuoroissa usein esiin nousseesta yksittäisestä tapauksesta eli Azambujasta todettakoon, että väite, jonka mukaan yritys tekisi valtavia voittoja työntekijöidensä ja eurooppalaisten veronmaksajien kustannuksella, on melko vaikea perustella, sillä ajat, jolloin General Motors teki ennätysvoittoja, ovat kaukana takanapäin sekä Euroopassa että muualla maailmassa. Jos muistan oikein, viimeinen vuositappio oli kymmenen miljardia dollaria, mikä ei ole ollenkaan mitätön summa. Tapausta on siksi arvioitava melko eri lailla kuin tapauksia, joita esimerkiksi jäsen Schulz ajatteli, kun hän viittasi tiettyihin modernin kapitalismin muotoihin, joilla todellakin on yhteiskuntaa vahingoittavia vaikutuksia. Sitä kukaan järkevä henkilö ei voi kieltää.

Toiseksi: tässä parlamentissa vallitsee selvästi yksimielisyys siitä, että rakennemuutos on väistämätön ja että sitä ei saa ottaa vastaan alistuneesti kuin auringonpaistetta tai sadetta, vaan jotakin voidaan tehdä, kun rakennemuutos tulee eteen – ja jotakin on myös tehtävä, sillä kyseessä on ihmisten hyvinvointi. Tärkein asia, jonka moderni talouspolitiikka voi tällä hetkellä tehdä, on muokata rakennemuutosta sellaiseksi, että ihmisiä ei jätetä sen uhreina tienposkeen. Juuri se on politiikkamme tavoitteena.

Keskustelussa esitettiin joitakin hyvin kiinnostavia ehdotuksia. Haluan mainita ainakin yhden niistä ja korostaa selvästi, että minäkin olen vahvasti vakuuttunut siitä, että rakennemuutosta voitaisiin muokata vaikutuksiltaan edullisemmaksi parantamalla työntekijöiden oikeuksia Euroopassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Olen ottanut vastaan viisi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaista päätöslauselmaesitystä(1) keskustelun päätteeksi.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö