Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

(PL)Istunto avattiin klo 10.00)

⁂

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa on tänään menettänyt yhden suurimmista taiteilijoistaan. Luciano Pavarotti kuoli tänä aamuna Modenassa, ja mielestäni meidän pitäisi osoittaa kunnioitustamme tälle suurelle taiteen ja kulttuurin lähettiläälle, joka vei eurooppalaista musiikkia kaikkialle maailmaan. Hänen poismenonsa on valtava menetys koko Euroopan unionille, ja toivon, että voimme muistaa Luciano Pavarottia täällä parlamentissa.

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Béatrice Patrien laatima sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietintö kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamista koskevasta vihreästä kirjasta (A6-0281/2007) (2007/2010(INI).

  Béatrice Patrie (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa komission jäsen, arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin aluksi kiittää komission jäsentä Kunevaa tuloksellisesta yhteistyöstämme.

Miksi olemme laatineet tämän vihreän kirjan ja Euroopan parlamentin mietinnön? Työn tarkoituksena on johdonmukaistaa ja nykyaikaistaa kuluttajansuojaa koskeva yhteisön säännöstö, toisin sanoen vuosina 1985–1999 hyväksytyt kahdeksan direktiiviä, ja se perustuu kolmeen eri tekijään.

Ensiksikin jotkin Euroopan lait ovat vanhentuneet uusien markkinointitekniikoiden, lähinnä sähköisen kaupankäynnin, nopean kehityksen vuoksi.

Toiseksi nykyisessä säännöstössä on useita epäjohdonmukaisuuksia, sillä siinä esitetään samoille termeille erilaisia oikeudellisia määritelmiä.

Kolmantena syynä on aikaisemmin tehty päätös pyrkiä vähimmäistason yhdenmukaistamiseen ja sallia jäsenvaltioiden samalla säilyttää tiettyjä kansallisia määräyksiä. Tämä on johtanut oikeudellisen ympäristön pirstoutumiseen, kun otetaan huomioon, että voimassa olevissa säännöksissä määrätään eurooppalainen vähimmäisstandardi mutta ei esitetä yhtä ainoaa menetelmää sen saavuttamiseksi. Syyskuussa 2006 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan tästä on seurauksena, että 50 prosenttia kansalaisista suhtautuu epäluuloisemmin rajat ylittävään kaupankäyntiin ja 71 prosenttia katsoo, että oikeuksien puolustaminen on vaikeampaa silloin, kun kauppaa käydään johonkin muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneen myyjän kanssa.

Samoin taloudellisille toimijoille on tärkeää, että sääntely-ympäristö on vakaa ja että he voivat hyödyntää mahdollisimman hyvin sisämarkkinoita, jotka kattavat lähes 500 miljoonaa kuluttajaa. Yksi tarkistamiseen liittyvistä haasteista on saavuttaa riittävä laatu, jolla jossain määrin luodaan perusta Euroopan kuluttajalainsäädännölle. Mutta minkälaista menetelmää meidän olisi käytettävä? Euroopan parlamentti tukee täysin komission ehdottamaa menetelmää, toisin sanoen yhdistelmälähestymistapaa: toisaalta sen perustana on maksimaalisen yhdenmukaistamisen takaava laaja-alainen väline, jonka mukaan kaikissa nykyisissä direktiiveissä käytetään samoja oikeudellisia termejä; toisaalta sen avulla voidaan tarvittaessa tarkistaa joitakin alakohtaisia direktiivejä, joihin sovelletaan jatkossakin vähimmäistason yhdenmukaistamista.

Laaja-alainen väline on suunniteltava sellaiseksi, että sillä kootaan yhteen Euroopan kuluttajien perusoikeudet. Aivan ensimmäiseksi siinä on määriteltävä ”kuluttaja”, jolla parlamentin mielestä tarkoitetaan jokaista luonnollista tai juridista henkilöä, jonka toiminta ei liity kyseisen henkilön harjoittamaan kaupankäyntiin, liiketoimintaan tai ansiotyöhön, kun taas ”elinkeinonharjoittajalla” tarkoitetaan jokaista henkilöä, jonka toiminta liittyy tämän harjoittamaan kaupankäyntiin, liiketoimintaan tai ansiotyöhön. Voidaan ihmetellä, miksi ”kuluttajan” määritelmän on oltava niin rajoittava. Itse asiassa se on kuluttajien omien etujen mukaista. Jos kuluttajalainsäädännöllä taattavan erityissuojelun soveltamisalaa laajennetaan kattamaan nykyistä laajempi kohderyhmä, on olemassa suuri vaara, että tällä heikennettäisiin suojelun tasoa. Sitä haluamme välttää.

Toiseksi laaja-alaisella välineellä taataan kuluttajien perumisoikeus tapauksissa, joissa ostokset on tehty Internetissä tai kotimyyntitilanteessa. Harkinta-ajan laskemista koskevat säännöt yhtenäistetään: tällä hetkellä harkinta-aika on esimerkiksi etämyyntisopimuksissa vähintään seitsemän päivää, mutta tietyissä maissa, kuten Saksassa ja Suomessa, on otettu käyttöön 14 päivän pituinen harkinta-aika. Myös perumisoikeuden käyttöedellytykset yhtenäistetään.

Kolmanneksi laaja-alaisella välineellä selkeytetään, mitä tarkoitetaan ”kohtuuttomilla ehdoilla” elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä sopimuksissa. Tarkoituksena on laatia musta lista, jossa on kielletyt ehdot, ja harmaa lista, johon on koottu oletettavasti kohtuuttomat ehdot ja muut ehdot, joiden kohtuuttomuuden kuluttaja voi osoittaa oikeusteitse.

Neljänneksi laaja-alaisella välineellä pidennetään laissa vahvistettua kaksivuotista takuuaikaa niin, että se kattaa ajanjakson, jolloin tavaraa ei voida käyttää, koska se on korjattavana.

Viidenneksi vahvistetaan oikaisukeinojen käyttöä koskeva oikeus ja sitä koskevat järjestelyt selkeytetään; ennen muuta laaja-alaista välinettä voidaan mukauttaa muutoksiin. Erityisiä oikeudellisia kysymyksiä käsitellään yhä niin sanotuissa alakohtaisissa direktiiveissä, ja niihin sovelletaan pääasiassa vähimmäistason yhdenmukaistamisen periaatetta samoin kuin mielestämme vastavuoroista tunnustamista koskevaa lauseketta, jonka toimintamekanismi on määriteltävä ja jolla olisi tarkoitus helpottaa mahdollisten oikeudellisten kiistojen ratkaisemista.

Lopuksi mietinnössäni painotetaan, että kuluttajien oikeudet ovat vain näennäisiä, jos heillä ei ole saatavillaan tietoa ja jos he eivät pysty käyttämään näitä oikaisukeinoja. Jotta kuluttajien oikeuksia voitaisiin soveltaa tehokkaasti, on järjestettävä kansallisia ja eurooppalaisia tiedotuskampanjoita sekä parannettava eurooppalaisten kuluttajakeskusten näkyvyyttä ja vahvistettava niiden aktiivista roolia. Lisäksi on helpotettava oikeussuojakeinojen ja muiden riitojenratkaisumenettelyjen käyttöä.

Lopuksi parlamentti palauttaa mieliin kollektiivista muutoksenhakua koskevan keskustelun. Esittelijänä uskon, että kollektiivinen muutoksenhaku on kokonaisia ryhmiä koskevien riitojen ratkaisukeinona tärkeä menetelmä, josta olisi keskusteltava edelleen. Kehotan komissiota toimittamaan lähikuukausina täsmällisiä tutkimuksia ja säädösehdotuksia. Minun on kuitenkin tuotava selvästi esiin, että kollektiivisen muutoksenhaun eurooppalainen malli poikkeaa amerikkalaisista joukkokanteista. Ne perustuvat hyvin ennakoivaan toimintatapaan, jossa häikäilemättömät lakimiehet kalastelevat aggressiivisesti kuluttajia, sekä menetelmiin, joiden avulla toimijoille voidaan määrätä rankaisuksi vahingonkorvauksia. Tällaiset keinot ovat täysin vieraita Euroopan maiden oikeuskulttuurille.

Päinvastoin uskon, että eurooppalaisessa menettelytavassa järjestöille on annettava mahdollisuus toimia kaikkien sellaisten puolesta, jotka ovat kärsineet samantapaisista, saman vilpillisen elinkeinonharjoittajan aiheuttamista vahingoista, jotta kyseisille henkilöille kuuluvasta hyvityksestä päätettäisiin yhdessä ainoassa oikeudenkäynnissä ilman minkäänlaisia heidän itsensä käynnistämiä toimenpiteitä.

Lopuksi haluaisin sanoa, että tässä vihreässä kirjassa puolustetaan kunnianhimoisia tavoitteita, ja toivon henkilökohtaisesti, että parlamentin äänestys osoittaa selvästi kuluttajien Euroopan tulevan suunnan.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen todella iloinen, että voin keskustella täällä tänään teidän kanssanne näistä erittäin tärkeistä kysymyksistä, jotka on tuotu esiin vihreässä kirjassa kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta.

Haluaisin aluksi kiittää vilpittömästi Béatrice Patrieta, kaikkia sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varjoesittelijöitä sekä Diana Wallisia, joka esitti lausunnon oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta. He ovat tehneet tehokasta ja tiivistä yhteistyötä tämän kunnianhimoisen mietinnön laatimiseksi. En sano tätä kohteliaisuuttani: haluan vilpittömästi antaa tunnustusta parlamentin vaativalle työlle.

Tarkistuksen kohteena olevissa kahdeksassa kuluttajansuojadirektiivissä keskitytään myyntimenettelyjen tai palveluhankinnan sopimusvaiheeseen. Näissä kahdeksassa voimassa olevassa direktiivissä käsitellään esimerkiksi kulutustavaroiden kauppaa, etäsopimuksia, kotimyyntiä ja kohtuuttomia sopimusehtoja. Ne kaikki pohjautuvat kuitenkin yhdenmukaistamisen vähimmäistasoon, minkä vuoksi jäljelle jää sekalainen kokoelma yhteisön standardeihin perustuvia kansallisia sääntöjä. Tällainen hajanainen sääntely hämmentää kuluttajia ja on kallista yrityksille.

Tästä syystä komissio käynnisti 8. helmikuuta 2007 laajan kuulemisen – vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta. Tarkistamisen tavoitteena on yksinkertaistaa ja muokata nykyisiä sääntöjä vähentämällä sääntelyn hajanaisuutta. Tämän pitäisi viime kädessä parantaa kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin ja helpottaa liikeyritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, mahdollisuuksia käydä kauppaa Euroopan unionin alueella.

Prosessin avulla meidän on mahdollista edistää aidosti yhdennettyjä EU:n vähittäismarkkinoita, jotka tarjoavat kuluttajille yhä edullisempia hintoja ja enemmän valinnanvaraa ja edistävät suunnitellusti kasvua ja työllisyyttä.

Olen ilahtunut siitä, että komissio ja Euroopan parlamentti ovat päässeet sopimukseen yhteisestä kannasta tämän hyvin tärkeän ja haastavan aiheen käsittelemiseksi. Tukenne on tärkeä lähtökohta seurantatyöllemme ja konkreettisille ehdotuksille.

Kuulemisen tulokset julkaistaan terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston verkkosivustossa sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti on hyväksynyt vihreää kirjaa koskevan mietintönsä. Suunniteltu ajankohta on lokakuussa. Voin kuitenkin esittää jo nyt yhteenvedon joitakin keskeisiä aiheita koskevista tuloksista.

Aivan ensiksi komissio on ilahtunut siitä, että parlamentti tukee ajatusta käyttää tarkistamisessa yhdistelmälähestymistapaa, jonka mukaan laaja-alaisella välineellä säädellään eri direktiivien yhteisiä näkökohtia ja erityiskysymyksiä käsitellään edelleen alakohtaisissa direktiiveissä. Voin jo kertoa teille, että valtaosa vihreään kirjaan vastanneista tukee yhdistelmälähestymistapaa.

Yhdenmukaistamisasiassa komissio on ilahtunut siitä, että parlamentti kannattaa täydellisen kohdennetun yhdenmukaistamisen periaatetta, toisin sanoen sellaisten kuluttajansuojadirektiivien keskeisten näkökohtien täydellistä yhdenmukaistamista, jotka ovat tarpeen liikeyritysten ja kuluttajien sisämarkkinoiden luomiseksi.

Kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täydellistä yhdenmukaistamista − tai täydellistä kohdennettua yhdenmukaistamista − tukee suuri osa vihreään kirjaan vastanneista, erityisesti liikeyritykset ja jäsenvaltiot. Useilla aloilla säilytetään kuitenkin vähimmäissäännöt. Komissio on yhtä mieltä parlamentin kanssa siitä, että vastavuoroista tunnustamista koskevaa lauseketta olisi sovellettava näihin aloihin, jotta varmistettaisiin, etteivät jäsenvaltioiden esittämät lisävaatimukset aiheuta perusteettomia esteitä sisämarkkinoille.

Enemmistö vihreään kirjaan vastanneista kannatti suurelta osin tänään äänestettävää mietintöä erityiskysymyksissä, jotka koskevat esimerkiksi perumisoikeuksien yhdenmukaistamista koko yhteisön säännöstössä, tavaroiden toimituksen määritelmää tai yhdistetyn harmaan ja mustan listan laatimista kohtuuttomista sopimusehdoista Euroopan unionissa.

Lopuksi haluaisin kiittää teitä siitä, että olette sitoutuneet auttamaan Euroopan kansalaisia pääsemään osallisiksi kaikista sisämarkkinoiden eduista. Odotan yhteistyötä kanssanne yhteisten tavoitteidemme toteuttamiseksi ja kansalaisten sisämarkkinoiden luomiseksi.

  Diana Wallis (ALDE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta Béatrice Patrieta tämän mietinnön laatimiseen liittyvästä yhteistyöstä ja työpanoksesta. Oikeudellisten asioiden valiokunta on selvästikin hyvin tyytyväinen vihreään kirjaan ja kiitollinen siitä, että komissio on odottanut parlamentin lausuntoa.

Valiokuntani lausunnon johtoajatuksina ovat ”yhdenmukaisuus” ja ”yhdenmukaisuuden tarve”. Mielestämme tämä liittyy läheisesti säädöskäytännön parantamista koskevaan toimintasuunnitelmaan, josta keskusteltiin täällä istuntosalissa aikaisemmin tällä viikolla, mutta myös sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön ja koko siviili- ja kauppaoikeuden alan kattavaan yhdenmukaisuuteen. Sopimusoikeus muodostaa siitä olennaisen osan.

Minun pitäisi aluksi todeta, että kun tätä asiaa käsiteltiin oikeudellisten asioiden valiokunnassa, jotkut meistä alkoivat ehkä kaivata edellisen vaalikauden aikana toiminutta oikeudellisten asioiden ja sisämarkkinoiden yhteistä valiokuntaa. On hyvä, että sama valiokunta hoitaa nyt kuluttaja-asioita, mutta on ehkä sääli, että sisämarkkinoihin ja kauppaoikeuteen ei keskitytä enää samalla tavoin. Selkeä painopiste on jossain määrin hajautunut. Me olemme aikaisemmin parlamenttina helposti moittineet komissiota yhteisen lähestymistavan puuttumisesta emmekä saa nyt syyllistyä itse samaan. Tästä syystä oikeudellisten asioiden valiokunta painottaa, että tarkistamista käsitellessämme meidän on kiinnitettävä huomiota sopimusoikeuteen yleisemminkin sekä siviili- ja kauppaoikeuteen kokonaisuudessaan.

Tässä yhteydessä minun on luonnollisesti viitattava työhön, joka koskee sopimusoikeuden yhteistä viitekehystä. Asiaan on jo panostettu paljon, ja valiokuntamme toivoo, että työtä tehdään jatkossakin. Se on täysin välttämätöntä toimittamamme lausunnon kannalta.

Sopimusoikeutta koskeva hanke on säädöskäytännön parantamisen ydin, ja yhteisön säännöstön tarkistamisen pitäisi epäilemättä olla sen tärkein osa. Ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa, ja vaikka jäsenvaltiot suhtautuvatkin varauksellisesti sopimusoikeushankkeeseen kokonaisuudessaan, näin ei ole parlamentin laita nyt eikä tulevaisuudessa, ja parlamentti luottaa komissioon siinä, että työtä jatketaan yhdessä.

Kuluttajalainsäädännön yhteydessä se on tietysti hyvin vaikeaa. Me olemme kaikki yksimielisiä siitä, että yhdenmukaistamista olisi vietävä pidemmälle, ja se näyttää olevan yleisenä sisältönä saaduissa vastauksissa. Sisämarkkinoiden toiminta kuitenkin vaatii, että kuluttajalainsäädännön on oltava kansalaistemme saatavilla ja että se on helposti ymmärrettävää. Molempien osapuolten on ymmärrettävä oikeutensa ja velvollisuutensa.

Kuluttajalainsäädäntö on vuosien aikana kehittynyt kansallisessa ympäristössä, toisinaan ehkä jäsenvaltioiden kokemusten – ikävä kyllä usein huonojen kokemusten – seurauksena, ja myös tietyssä kulttuurisessa ympäristössä. Tämä merkitsee, että kuluttajalainsäädännössä, jonka me kaikki tunnemme omassa kansallisessa ympäristössämme, on kyse sellaisesta lainsäädännöstä, joka vaikuttaa jollakin tavalla meidän ja kansalaistemme välillä. Se hyväksytään. Ihmiset tietävät, mistä siinä on kysymys. Mutta millä tavoin voimme saavuttaa saman vaikutuksen, saman ymmärryksen, saman saatavuuden Euroopan tasolla? Tähän meidän täytyy pyrkiä millä tahansa laaja-alaisella välineellä, jos me haluamme kuluttajien saavuttavan kaikkialla sisämarkkinoilla sen luottamuksen, joka heiltä ilmiselvästi vielä puuttuu, jotta sisämarkkinoita hyödynnettäisiin paljon nykyistä enemmän.

Puheenvuorostani käy myös selvästi ilmi, että valiokuntana meidän tehtävänämme on varmistaa, että kuluttajansuojaa koskeva yhteisön säännöstö toimii samansuuntaisesti muiden eurooppalaisten oikeudellisten välineiden, erityisesti kansainvälisen yksityisoikeuden välineiden, kuten Rooma I -asetuksen, kanssa.

Emme voi ikuisesti jatkaa nykyistä taistelua siitä, kenen lakia sovelletaan. Tästä syystä me tarvitsemme sopimusoikeushankkeen, yhteisen viitekehyksen. Me tarvitsemme laaja-alaisen välineen, ja meidän on pyrittävä toteuttamaan joidenkin ”siniseksi lipuksi” kutsuma järjestelmä, joka tarjoaa meille eurooppalaiset kaupan alan säännöt ja ehdot sekä eurooppalaiset kuluttajansuojaa ja sopimuksia koskevat määräykset, joilla sisämarkkinoiden todellinen toiminta taataan.

  Kurt Lechner, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin myös aluksi kiittää Béatrice Patrieta hänen hyvästä yhteistyöstään ja työpanoksestaan tämän mietinnön yhteydessä. Meidän kannaltamme uskon, että olisimme voineet tukea täysin valiokunnan työn tuloksia. Kuluttajansuoja on erittäin tärkeää, erityisesti PPE-DE-ryhmälle.

Minulla on käytettävissäni kolme minuuttia, joten haluaisin mainita joitakin keskeisiä asioita: aivan ensimmäiseksi, kuten Diana Wallis juuri sanoikin, on aivan totta, että parempaa säädöskäytäntöä koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä on tarpeen tarkistaa erilaisten direktiivien yhteistä lähestymistapaa ja yhdenmukaisuutta sekä vahvistaa jossain määrin yhteisiä osatekijöitä järjestelmällistä tarkistamista varten. Emme kuitenkaan halua, että työtä laajennetaan tässä yhteydessä kuluttajasopimuslainsäädännön suuntaan. Lisäksi on otettava huomioon yhteistä viitekehystä koskeva hanke, jonka kanssa toimia on koordinoitava hyvin tiiviisti. Meidän kannaltamme tärkeää on myös ehdoton yhdenmukaisuus Rooma I -asetuksen määräysten kanssa, toisin sanoen tähän alaan sovellettavien kansainvälisen yksityisoikeuden määräysten kanssa.

Yksittäisten direktiivien osalta kannatan suurelta osin vähimmäistason yhdenmukaistamista koskevaa lähestymistapaa sekä Béatrice Patrien esittämiä näkemyksiä, mutta tämä ei estä meitä pyrkimästä sääntelemään suoraan yksittäisiä aloja aina, kun se on mahdollista. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin noudatettava varovaista lähestymistapaa ja otettava huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden kulttuuripiirteet ja olosuhteet; muussa tapauksessa päädytään liialliseen sääntelyyn.

Haluaisin kiinnittää huomiota sosialistiryhmän käsiteltäväksi jättämään tarkistukseen 4, jonka mukaan yhdenmukaistamisen yhteydessä ei voida kumota jäsenvaltioissa voimassa olevia säännöksiä. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos yhdenmukaistaminen toteutetaan – toisin sanoen, jos kaikki lopulta yhdistetään – tulos on silloin täysin päinvastainen kuin teidän, arvoisa komission jäsen, täysin perustellusti vaatimanne selkeä ja yksinkertainen lainsäädäntö, joka on kaikkien kannalta toimiva. Tilanne voisi sen sijaan johtaa liialliseen sääntelyyn, ja sitä me emme halua.

Yleensä ottaen komissio on ottanut esiin lukuisia, toisinaan hyvin tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat yksittäisiä direktiivejä. Näitä kysymyksiä on tarkasteltava erittäin huolellisesti ja meidän on vastattava niihin erikseen. Erityisesti me vastustamme joukkokanteita: me emme halua Eurooppaan Yhdysvalloissa käytössä olevia ehtoja. Me hylkäämme myös valmistajan vastuun sekä sopimusvapauden rajoittamisen tapauksissa, joissa erikseen neuvoteltuja ehtoja tai hintaa on tarkoitus tarkistaa kauppaa koskevien vakiosääntöjen ja -ehtojen ja väärinkäyttöä koskevien lausekkeiden yhteydessä.

Haluan vain kiinnittää huomiota siihen, että yhdennetty lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä. Kuluttajat eivät ole vain kuluttajia; he ovat myös yrittäjiä ja yritysten työntekijöitä – saanko kysyä, kuinka paljon aikaa minulla on jäljellä, en kuunnellut aikaisemmin: luulin, että minulla oli käytettävissäni kolme minuuttia, joten esitän asiani nopeasti – ja he ovat kiinnostuneita myös yritystensä parhaasta. Tästä syystä kokonaisvaltainen näkemys on välttämätön. Olen varma, että komissio on yhtä mieltä tästä asiasta. Me emme voi tarkastella tätä aihetta ainoastaan yhdestä näkökulmasta. Kuluttajia ei palvella hyvin, jos heille tarjotaan kokonaisvaltainen lainsäädäntö, joka on lopulta tuhoisa taloudelle ja heidän omille yrityksilleen.

Haluaisin vielä lopuksi kiittää uudelleen kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet aiheesta käytyihin keskusteluihin.

  Evelyne Gebhardt, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin myös lausua erityiskiitokseni paitsi komission jäsenelle Kunevalle, joka on esittänyt meille erinomaisen tekstin, myös esittelijällemme Béatrice Patrielle hänen tekemästään merkittävästä työstä. Hän on edistänyt asian käsittelyyn liittyviä keskeisiä näkökohtia niin, että huolimatta valiokunnassamme esiin tulleista monista kiistakysymyksistä me olemme kaiken kaikkiaan etenemässä kohti hyvää lainsäädäntöä. Olen hyvin kiitollinen tästä asiasta.

Mitä tässä yhteydessä käyttöön otetulla lähestymistavalla tarkoitetaan? Tehtävä on loppujen lopuksi jollakin tavalla yhteydessä kuluttajiin, ja sen tarkoituksena on muuttaa lainsäädäntöä yhä yksinkertaisemmaksi, selkeämmäksi ja helpommin ymmärrettäväksi. Tämä on asettamamme tavoite, ja siten yhdistelmälähestymistapa on juuri oikea vaihtoehto. Tässä on kysymys laaja-alaisista näkökohdista ja mahdollisuuksien mukaan täydellisestä yhdenmukaistamisesta, esimerkiksi kuluttajaa tai yrityksiä koskevien määritelmien yhtenäistämisestä, mutta kysymys on myös siitä, että meidän on pantava täytäntöön Euroopan unionin perustamissopimukset, joissa jäsenvaltioille annetaan oikeus säilyttää tai ottaa käyttöön vaativampia lakeja, jos ne pitävät sitä oikeana ratkaisuna. Tätä lakia on luonnollisesti noudatettava.

Vastavuoroista tunnustamista koskevassa asiassa tämä merkitsee kansalaisten luottamusta ja kuluttajaluottamusta. Siitä tässä asiassa on kysymys, ja sitä meidän on kehitettävä. Kannatan täysin Diana Wallisin puheenvuorossaan esittämiä asioita: meidän on taattava, että myös kansainvälistä yksityisoikeutta noudatetaan, sellaisena kuin se on määritelty esimerkiksi Rooma I -asetuksessa. Muussa tapauksessa tuloksena on jälleen tilkkutäkki, joka tuo mukanaan epäselvyyksiä ja oikeudellisia epämääräisyyksiä, ja sitä me emme halua. Tästä syystä ryhmäni esittää raikuvan vastalauseensa tälle omituiselle sisämarkkinalausekkeelle, jota muutamat parlamentin jäsenet jatkuvasti tukevat. Kukaan heistä ei ole tähän mennessä onnistunut selittämään minulle, mihin he todellisuudessa pyrkivät. Epäilen kuitenkin, että taustalla on pyrkimys saattaa jälleen kerran Rooma I -asetuksen määräykset kyseenalaisiksi. Me vastustamme sitä ponnekkaasti, emmekä siksi halua kyseistä varausta.

Joukkokanteiden osalta on, hyvä Kurt Lechner, mielestäni todellakin jo lähinnä naurettavaa, kun te ilmoitatte, että me emme halua Yhdysvalloissa käytössä olevia ehtoja. Tietenkään me emme halua niitä. Me haluamme joukkokanteita, joiden avulla kansalaisemme voivat puolustaa oikeuksiaan mutta jotka ovat Euroopan unionin perinteiden ja kulttuurin mukaisia. Me emme missään tapauksessa halua ottaa käyttöön Yhdysvalloissa voimassa olevia ehtoja. Siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että tarjoamme kansalaisillemme valmiudet puolustaa oikeuksiaan. Mielestäni on erittäin valitettavaa, että ryhmänne yhä vastustaa itsepintaisesti tätä asiaa. Teidän pitäisi todellakin miettiä, mitä te itse asiassa haluatte.

Me haluamme lisää selkeyttä; toisin sanoen haluamme vähentää lainsäädännön selkeyteen liittyviä puutteita varmistaaksemme, että Euroopan unionin perustamissopimuksiin sisältyviä periaatteita sovelletaan kitkattomasti, ja haluamme kunnioittaa tekemiämme kansainvälisiä sopimuksia. Tältä pohjalta voidaan taata, että kuluttajilla on todellinen suoja, että he tuntevat oikeutensa ja että heillä on myös tarvittavat välineet, joilla he voivat varmistaa, että näitä oikeuksia noudatetaan. Arvoisa komission jäsen Kuneva ja hyvä Béatrice Patrie, jos me pääsemme tähän tavoitteeseen, olemme saaneet aikaiseksi paljon hyvää ja saavutamme todellista edistystä.

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Euroopan unionin taloudellisen yhdentymisen yhtenä keskeisenä tavoitteena on vastata yksityisten ihmisten, kuluttajien, tarpeisiin. Sisämarkkinoiden ei ole tarkoitus tavoitella niiden omaa etua; niiden tarkoituksena on palvella ihmisiä, ja siksi on oleellista taata kaikissa EU:n jäsenvaltioissa kuluttajien oikeudet aktiivisten tavara-, palvelu-, pääoma- ja työvoimamarkkinoiden avulla. Yhteisön säännöstöllä säädeltävät EU:n työvoimamarkkinat eivät toimi käytännössä tehokkaasti. Tämän vuoksi komissio asettaa omaksi tavoitteekseen toteuttaa todelliset kuluttajien sisämarkkinat pyrkiessään korkeatasoisen kuluttajansuojan ja yritysten kilpailukyvyn väliseen tasapainoon. Tässä yhteydessä on noudatettava kestävää lähestymistapaa, jolla ei aiheuteta minkäänlaisia eturistiriitoja kuluttajien ja taloudellisten toimijoiden välille. Tällaista kestävää lähestymistapaa ei kuitenkaan ole kehitetty. Jäsenvaltiot käyttävät usein oikeuttaan hyväksyä tiukempia säädöksiä, joilla turvataan parempi kuluttajansuoja. Mielestäni yhteisön säännöstön tarkistamisella pitäisi saavuttaa yhtäläinen kuluttajansuoja, joka ei ole sidoksissa kuluttajan asuinmaahan tai maahan, josta tavarat tai palvelut hankitaan. Tästä syystä hyväksyn ehdotetun laaja-alaisen lähestymistavan, jota pitäisi soveltaa kaikkiin kuluttajasopimuksiin, joihin liittyy sekä paikallisia että kansainvälisiä liiketoimia. Kuitenkin kuluttajien ja taloudellisten toimijoiden eduista puhuttaessa viimeksi mainittujen edut asetetaan usein etusijalle. Kuluttajien on pakko hyväksyä lähes kokonaan liiketoimiin liittyvä vastuu, ja palvelun hankinnan aikana heille voidaan asettaa lisäehtoja ja hintoja voidaan nostaa; sopimukset saatetaan sanoa irti yksipuolisesti. Tämä on tyypillistä erityisesti sellaisilla aloilla, joita ei ole yhdenmukaistettu, kuten asuntorakentamisen alalla. Kuluttajien on turvauduttava tuomioistuinjärjestelmään urakoitsijoiden kanssa syntyneiden riitojen ratkaisemiseksi, eivätkä he saa kunnollisia korvauksia aineellisista tai henkisistä vahingoista. Tästä syystä mielestäni olisi otettava käyttöön kohtuuttomuustestit, jotka koskisivat sopimuksen pääasiallista kohdetta ja hinnan asianmukaisuutta. Mitä tulee laaja-alaisessa lähestymistavassa määriteltyyn sopimuksen rikkomiseen, kannatan sellaisen käytännön käyttöönottoa, jolla kuluttajat oikeutetaan yleisesti korvauksiin heille aiheutuneista aineellisista ja henkisistä vahingoista. Lisäksi mielestäni kuluttajalainsäädäntöä ei pitäisi ainoastaan liittää yksityis- ja kauppaoikeuteen, vaan lisäksi olisi ryhdyttävä toimiin, joilla voitaisiin rajoittaa heikkolaatuisten tuotteiden ja palvelujen pääsyä markkinoille.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistaminen on erityisen tärkeää yhtenäismarkkinoiden kehitykselle ja toiminnalle. Esteiden ja tehottomien ratkaisujen poistaminen kuluttajansuojan alalta helpottaisi miljoonien sellaisten kansalaisten elämää, jotka muuttavat Euroopan unionin jäsenvaltiosta toiseen.

Selkeät ja helposti ymmärrettävät määräykset, jotka näin ollen on helppo panna täytäntöön, auttavat parantamaan kuluttajien luottamusta yhtenäismarkkinoiden toimintaan. Ne vaikuttavat myönteisesti myös tavaroiden ja palvelujen ostoon. Tällä hetkellä on oleellista määrittää aikataulu ja ryhtyä kiireellisesti toimiin, joilla toteutetaan vihreän kirjan sekä kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta laaditun mietinnön sisältö. Haluaisin kiittää Béatrice Patrieta vilpittömästi hänen laatimastaan perusteellisesta ja ammattimaisesta mietinnöstä.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluaisin kiittää Béatrice Patrieta hyvin lämpimästi alusta alkaen erinomaiseksi osoittautuneesta yhteistyöstä. Minun on myönnettävä, että meidän oli aika vaikeata esittää huomattavia muutoksia ensimmäiseksi esittämäänne luonnokseen. Ikävä kyllä tilanne on kuitenkin jonkin verran muuttunut. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa käyty keskustelu sekä ehdotukset, joista useimmat ovat PPE-DE- ja ALDE-ryhmiin kuuluvien jäsenten esittämiä, välittävät mielestäni väärän sanoman komissiolle, jonka tehtävänä on nyt ajaa eteenpäin todella huomattavia muutoksia vihreän kirjan pohjalta.

Sisämarkkinavaliokunnan käsittelyn tuloksesta välittyvä väärä sanoma liittyy kuitenkin ennen muuta kuluttajansuojaan. Kuluttajien etujen suojelu on meille ensisijaista. Jos saan muistuttaa teitä kaikista viimeaikaisista tapahtumista, muun muassa siitä, että leluja jouduttiin poistamaan myynnistä, kaikille meistä pitäisi olla selvää, että on kiireesti ryhdyttävä toimiin. Äänestimme sisämarkkinavaliokunnassa mietintöä vastaan, koska mielestämme siinä viitattiin joissakin asioissa väärään suuntaan. Jälleen kerran nimenomaan Béatrice Patrie teki huomattavia ponnisteluja kompromissiehdotusten valmistelemiseksi. Voin suoraan sanoa, että tämänpäiväisen äänestyksen tulos vaikuttaa suuresti äänestyskäyttäytymiseen ja suositukseen, jonka esitämme ryhmällemme.

Esitän seuraavassa seikkoja, joita voitaisiin pitää ”arkoina kohtinamme”. Me emme halua, että joissakin jäsenvaltioissa voimassa olevat tiukat kuluttajastandardit poistetaan täydellisen yhdenmukaistamisen seurauksena. Kuten Evelyne Gebhardt mainitsikin, uskomme, että vähimmäistason yhdenmukaistaminen on sopivampi vaihtoehto lukuun ottamatta yksittäisiä oikeudellisia kysymyksiä ja määritelmiä koskevia tapauksia. Se ei kuitenkaan saisi mielestämme kulkea käsi kädessä vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen kanssa. Kansainvälisten sopimusten osalta tämä voisi lopulta merkitä sitä, että kuluttajilla olisi vastassaan 27 erilaista oikeusjärjestelmää, mikä mielestäni olisi melko ylivoimaista. Lisäksi alkuperämaaperiaatteen välillinen käyttöönotto ei mielestämme myöskään sovellu suojaamaan kuluttajien etuja.

Sopimusten kohtuuttomien ehtojen osalta me haluamme, että direktiiviä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista voidaan soveltaa myös erikseen neuvoteltuihin ehtoihin. Lisäksi meidän mielestämme valmistajan vastuuta koskevan periaatteen hyväksyminen kannustaa kuluttajia hyödyntämään Euroopan sisämarkkinoiden tarjoamia etuja, koska se lisää heidän luottamustaan siihen, että heidän oikeuksiaan todellakin puolustetaan, myös sellaisissa tapauksissa, jolloin kysymyksessä on johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut valmistaja. Diana Wallis on kiinnittänyt tähän asiaan erityisesti huomiota.

Lopuksi pyytäisin teitä tukemaan esittämäämme tarkistusta 16, josta käy selvästi ilmi, että mielestämme olisi hyvä laatia oikeudellinen ja teoreettinen arviointi joukkokanteita koskevasta välineestä. Pyyntöä on kannattanut suurin osa talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenistä. Tämän pitäisi rohkaista useimpia meistä tukemaan esitystä. Ehkä tässä suhteessa haluankin, että Euroopassa otetaan käyttöön Yhdysvalloissa voimassa olevat ehdot.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää hänen tekemästään kunnianhimoisesta työstä. Meidän on kysyttävä seuraavaa: mikä on kuluttajaohjelmassa tärkeintä – kuluttajien oikeudet vai yritysten oikeudet? Mielestäni valinta on helppo. Meidän on vahvistettava kuluttajien oikeuksia, ja yritysten on kannettava vastuu tuotteistaan.

Vihreässä kirjassa tarkastellaan, millä tavoin sääntelykehyksen parantaminen lisää maiden välistä kaupankäyntiä, mutta kuluttajien oikeuksien vahvistamisen on silti oltava kaikkein ensisijaisin tavoite kuluttaja-alan sääntelykehyksessä. Tällä hetkellä kuluttajien suurimpana ongelmana on se, että heidän oikeuksiinsa liittyvän riidan käsittely eri maiden välillä on vaikeaa, sillä yksikään elin ei vastaa rajat ylittävien riitojen ratkaisemisesta. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan kokonaisuudessaan käsitellä vihreässä kirjassa.

Euroopan unionin pitäisi ennen kaikkea kehittää elimiä, joiden tehtävänä olisi ratkaista tämäntyyppisiä riitoja, sen sijaan, että se laatii uusia lakeja EU:lle. Tätä lähestymistapaa tukee myös Euroopan kuluttajaliitto (BEUC). Tällä hetkellä sovellettavissa säännöissä noudatetaan vähimmäistason yhdenmukaistamista, toisin sanoen sovitaan yhteinen vähimmäistaso, jota yksikään maa ei saa alittaa. Samaan aikaan maiden kansallinen lainsäädäntö voi olla tiukempi. Tämän vaihtaminen EU:n tason täydelliseen yhdenmukaistamiseen on vastoin toissijaisuusperiaatetta, jonka noudattamista niin monet, muun muassa komissio, vaativat.

GUE/NGL-ryhmä vastustaa mietintöön sisältyvää ehdotusta, jonka mukaan vähimmäistasoa koskeva lainsäädäntö on yhdistettävä vastavuoroista tunnustamista koskevaan periaatteeseen. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate on samantyyppinen kuin alkuperämaaperiaate. Vaarana on, että päädytään kilpailemaan mahdollisimman heikosta kuluttajien oikeuksien tasosta. Yrityksistä voi olla houkuttelevaa sijoittautua maihin, joissa on alhainen kuluttajansuoja. Luonnollisesti vihreän kirjan tavoitteena sanotaan olevan kuluttajan aseman vahvistaminen EU:n markkinoilla. Mutta jos me haluamme vakavissamme vahvistaa kuluttajansuojaa, meidän on kannatettava äänestyksessä GUE/NGL-ryhmän esittämää tarkistusta, jonka mukaan on noudatettava kohdemaan sääntöjä, toisin sanoen sen maan sääntöjä, jossa tavarat ostetaan.

Valitettavasti minun on sanottava, että suuressa osassa mietintöä etusijalle asetetaan teollisuuden etu ja pyritään edistämään sisämarkkinoiden vapauttamista. Tämä uhkaa monissa jäsenvaltioissa jo voimassa olevia standardeja ja vaatimuksia. Mietinnössä esitetään vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen lisäämistä kuluttajalainsäädäntöön. Tämä on vastoin kaikkia niitä ponnisteluja, joilla pyritään parantamaan kuluttajansuojaa. Tästä syystä äänestän GUE/NGL-ryhmän kanssa tätä mietintöä vastaan kuluttajansuojan tähden.

  Dumitru Gheorghe Mircea Coşea, ITS-ryhmän puolesta. – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, arvostan Béatrice Patrien mietintöä. Haluan vilpittömästi onnitella häntä. Mielestäni kuluttajansuoja-alan yhteisön säännöstön tarkistaminen on välttämätöntä, ei ainoastaan Euroopan markkinoiden kehityksen ja tuottajien ja kuluttajien välisen suhteen vuoksi, vaan myös Euroopan unionin laajentumisen seurauksena syntyneiden ongelmien vuoksi.

Tästä näkökulmasta haluaisin kiinnittää huomionne uusien jäsenvaltioiden heikkoon kuluttajansuojatilanteeseen. Tuotteisiin on lisätty erittäin hitaasti merkintöjä uusien jäsenvaltioiden kielillä, joista tuli EU:n virallisia kieliä 1. tammikuuta 2007, ja näissä merkinnöissä on puutteita.

Esimerkiksi useimmissa Euroopan unionista Romaniaan tuotavissa tavaroissa ei ole romaniankielisiä merkintöjä. Tästä aiheutuu kuluttajille huomattavia vahinkoja, jotka voivat liittyä tavaroiden laatuun, ominaisuuksiin, käyttötapoihin ja erääntymispäiviin. Mielestäni tässä asiassa syrjitään osaa EU:n kansalaisista, jolla ei ole käytettävissään oikeata tietoa tuotteiden välitöntä käyttämistä varten.

Näin ollen tätä kysymystä olisi käsiteltävä kuluttajansuoja-alan yhteisön säännöstön tarkistuksen yhteydessä, jotta viivästykset poistettaisiin ja kaikille eurooppalaisille kuluttajille taattaisiin suojelu riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he asuvat.

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan yhteiset markkinat ovat nykyään kiistämätön tosiasia. Tästä syystä kuluttajansuojaa pidetään niin tärkeänä kysymyksenä kansallisvaltioissa. Vastustan voimakkaasti sitä, että yhteisön säännöstön tarkistaminen johtaisi nykyisten alakohtaisten direktiivien soveltamisalan laajentamiseen tai uusien alakohtaisten direktiivien hyväksymiseen. Vaikka niiden tyyppiset välineet ovat tärkeitä kuluttajien oikeuksille, ne voivat myös vahingoittaa tiettyä oikeusjärjestystä.

Euroopan komission tehtävänä on varmistaa, että mietinnössä esitettyjä kuluttajansuojamekanismeja käytetään lisäämään kuluttajien luottamusta. Mutta on tärkeää myös varmistaa, että nämä mekanismit eivät aiheuta tarpeetonta rasitusta yrityksille, varsinkaan pk-yrityksille, ja että ne eivät johda uusiin tehottomiin yhteisön määräyksiin.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen ilahtunut siitä, että parlamentilla on tänään tilaisuus keskustella kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamista koskevasta vihreästä kirjasta ja että meillä on käytössämme hyvä aiheesta laadittu mietintö.

Meillä on Euroopan unionissa ollut 1970-luvulta lähtien kunnianhimoisia, kuluttajansuojaa edistäviä tavoitteita ja olemme saaneet paljon aikaiseksi tällä alalla. Kuitenkin meidän on nyt monien vuosien ja monien lakien jälkeen aika astua taaksepäin ja tarkastella uudelleen tätä kaikkia eurooppalaisia koskettavaa politiikan alaa, jotta voisimme saattaa ajan tasalle monia vihreässä kirjassa mainittuja näkökohtia ja muuttaa sen määritelmiä ja käsitteitä entistä yhtenäisemmiksi. Se, että tästä aiheesta käymämme keskustelu osuu samalle viikolle yhteismarkkinakatsausta ja sääntelyn parantamista koskevien keskustelujen kanssa, on järjestelynä onnistunut.

Kuluttajansuojalakien on oltava hyviä lakeja, ja kuluttajansuoja ja sisämarkkinat ovat sekä oikeudellisesti että poliittisesti niin läheisesti sidoksissa toisiinsa, että näiden tarkistusten yhteensovittaminen olisi kannattavaa. Joka tapauksessa meidän on korkea aika unohtaa myytti siitä, että sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kuluttajansuojan edistäminen olisivat tavoitteina ristiriitaisia. Paitsi että eurooppalainen politiikka tarjoaa korkeatasoisen kuluttajansuojan ansiosta lisäarvoa, loppujen lopuksi se antaa kuluttajille myös huomattavat valmiudet nauttia täysimääräisesti sisämarkkinoiden eduista. Luottamus, oikeusvarmuus ja erityistietämys ovat ratkaisevassa asemassa tässä asiassa. Me voimme saavuttaa edellä mainitut kolme tavoitetta noudattamalla yhdistelmälähestymistavaksi kutsuttua toimintatapaa, jota kollegani ovat jo kuvanneet. Olen myös varma siitä, että meidän pitäisi rohkeasti edistää maksimaalista yhdenmukaistamista aloilla, joilla se olisi hyödyllistä.

Lopuksi meidän on kiinnitettävä huomiota täytäntöönpanoon. Se on hyvän lainsäädännön viimeinen osatekijä. Lainsäädännön täytäntöönpanossa ei kuitenkaan ole kysymys yksityisistä korvausvaatimuksista, riippumatta siitä, ovatko ne yksittäisiä kanteita tai joukkokanteita. Siinä on kysymys myös jäsenvaltioiden rakenteellisista tavoitteista, jotka saavutetaan huolellisella valvonnalla ja tehostamalla merkittävästi hallintoviranomaisten välistä yhteistyötä yli kansallisten rajojen. Äskettäin markkinoillemme päässeet vaaralliset lelut – joihin kollegani jo viittasikin – ovat osoitus siitä, että vielä on olemassa kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta uhkaavia asioita ja että jäsenvaltiot eivät ota tehtäväänsä riittävän vakavasti. Olisin näin ollen hyvin tyytyväinen, mikäli komission jäsen, jonka aloituspuheenvuoro oli mielestäni erityisen ilahduttava, kertoisi, aikooko hän puuttua säännöstön tarkistamisen yhteydessä jollakin tavoin säännöstön rakenteelliseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa.

  Arlene McCarthy (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtajana suhtaudun myönteisesti tämänpäiväiseen tärkeään keskusteluun, joka on ensimmäinen askel tarkistaessamme Euroopan kuluttajapolitiikkaa ja uskoakseni myös uudistaessamme kuluttajille antamaamme sitoumusta. Olemme hyvin kiitollisia esittelijällemme Béatrice Patrielle hänen suorittamastaan työstä.

Kuten on useita kertoja mainittu, tämä keskustelu on ajankohtainen ottaen huomioon kesällä ja jälleen tällä viikolla annetut tiedotukset sellaisten Kiinasta peräisin olevien vaarallisten tuotteiden myynnistä poistamisesta, joissa oli CE-merkintä uskottelemassa kuluttajillemme, että kyseiset tuotteet ovat turvallisia ja täyttävät EU:n standardit. Tämänpäiväisen keskustelumme painopisteenä ja kuluttajapolitiikkamme keskeisenä tavoitteena on oltava kuluttajien – ja erityisesti haavoittuvien kuluttajien ja lasten – turvallisuuden ja terveyden suojelu. Meidän on varmistettava, että kuluttajilla on oikeuksia ja oikaisukeinoja, jos jokin menee vikaan.

Haluan tässä keskustelussa painottaa täytäntöönpanon merkitystä Marianne Thyssenin tavoin. Tilanne on se, että meillä on voimassa olevia lakeja, mutta jäsenvaltiot eivät ole riittävän sitoutuneita saattamaan niitä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Pitkillä viivästyksillä evätään kuluttajilta heille kuuluvat oikeudet. Täytäntöönpano on usein hajanaista ja sattumanvaraista myös silloin, kun kuluttajansuojalainsäädäntö on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vaarallisten tuotteiden ilmoittamista koskevasta RAPEX-raportista käy ilmi, että kaikki jäsenvaltiot eivät osallistu ilmoitusjärjestelmään. Sekä liikeyrityksillä että kansallisilla viranomaisilla on yhä enemmän tietämystä tuoteturvallisuudesta, mutta toimintaa on lisättävä, arvoisa komission jäsen. Vaarallisten kiinalaisten tuontilelujen myynnistä poistamista voidaan pitää vasta viimeisenä keinona.

Meillä on laki yleisestä tuoteturvallisuudesta ja meillä on lelujen turvallisuutta koskeva laki, mutta täytäntöönpano- ja tarkastusjärjestelmiämme on tehostettava. Vain sillä tavoin voidaan taata todellinen ja tehokas kuluttajien suojelu. Tästä syystä, arvoisa komission jäsen, haluan kannustaa teitä perustamaan kuluttajan tulostaulun, jota voidaan käyttää välineenä, kun raportoidaan jäsenvaltioiden toimista kuluttajansuojan alalla, ja joka voi auttaa meitä kansalaisten valitsemina edustajina valvomaan puutteellista ja viivästynyttä täytäntöönpanoa.

Lopuksi, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä siitä, että otitte minuun puheenjohtajan tehtävieni vuoksi suoraan yhteyttä keskustellaksenne kanssani lelujen turvallisuutta koskevasta kysymyksestä.

Haluan taata teille valiokuntamme tuen työssä, jonka tarkoituksena on ryhtyä tiukkoihin toimenpiteisiin vaarallisten lelujen tuonnin estämiseksi, kiristää valvontaa rajoillamme näiden tuotteiden tuonnin pysäyttämiseksi, lujittaa kansallisia tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmiä, varmistaa, että tämäntyyppiset tuotteet eivät päädy kauppojemme hyllyille, ja luonnollisesti toteuttaa Yhdysvaltojen kanssa yhteisiä toimia, jotta Kiina pakotettaisiin kehittämään tuotantostandardejaan EU:n turvallisuusstandardeja vastaaviksi. Tarkistusprosessi tarjoaa uskoakseni Euroopan unionille tilaisuuden osoittaa eurooppalaisille kuluttajille sitoumuksemme ja tähdätä mahdollisimman korkeisiin standardeihin – ja se tarjoaa todellakin Euroopalle mahdollisuuden olla muulle maailmalle esimerkkinä kuluttajansuojan alalla.

  Marek Aleksander Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, komission vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta oli mielestäni ilahduttava ja kiinnostava. Erityistä huomiota ansaitsevat sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen ja parantamisen vaikutukset sekä kuluttajiin että yrityksiin. Tämä on totta varsinkin yritysten osalta, sillä 90 prosenttia niistä on pk-yrityksiä, jotka toimivat monien nopeasti kehittyvien talouksien vauhdittajina.

Tärkeää on myös yhdistää kuluttajasopimuksiin liittyvät ongelmat koko sopimusoikeutta käsittelevään työhön käynnissä olevassa prosessissa, jonka tarkoituksena on kehittää yhteinen viitekehys Euroopan sopimusoikeudelle. Kannatan myös näkemystä, jonka mukaan yhdenmukaistamisen tuloksena kaikissa jäsenvaltioissa olisi saavutettava vastaavanlainen kuluttajansuojan taso ilman, että kaikkia kansallisia määräyksiä silti yhdenmukaistetaan täydellisesti. Mikäli päädyttäisiin täydelliseen yhdenmukaistamiseen, me voisimme joutua odottamaan huomattavasti kauemmin, ennen kuin toivottuja vaikutuksia olisi havaittavissa alalla.

Haluaisin kiittää esittelijää lämpimästi siitä, miten täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti hän on käsitellyt aihetta mietinnössään. Se on helpottanut monien keskeisten ongelmien ymmärtämistä ja selkeyttänyt lukuisia huolenaiheita.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, lainsäädännön yksinkertaistaminen ei saa johtaa kuluttajien oikeuksien vähentämiseen. Ei riitä, että säilytämme kyseiset oikeudet nykyisessä lainsäädännössä, muun muassa rahoituspalvelujen alalla, vaan meidän on myös parannettava niitä sellaisilla aloilla, joita ei ole riittävästi otettu huomioon, kuten televiestintä- ja energia-aloilla.

Kuten ryhmäni tekemissä ehdotuksissa painotetaan, kaikissa tätä alaa koskevissa laaja-alaisissa välineissä on keskityttävä määrittelemään rajallinen määrä yleisiä sääntöjä, jotka ovat yhteisiä kaikille alakohtaisille kuluttajansuojavälineille. Tällä taattaisiin korkeatasoinen kuluttajansuoja, joka perustuisi hyväksyttyyn vähimmäistason yhdenmukaistamista koskevaan lähestymistapaan sekä kohdemaaperiaatteeseen, olemassa olevaa kansallista lainsäädäntöä vaarantamatta.

Olisi mahdotonta hyväksyä, että kuluttajien oikeuksia koskevaan direktiiviin palautettaisiin yleissäännöksi jonkinlainen alkuperämaaperiaate, niin kuin oli tavoitteena palvelujen vapauttamista koskevan direktiivin ensimmäisessä versiossa.

Direktiivissä on säilytettävä kuluttajien vapaus valita kaikkein suotuisin lainsäädäntö. Esiteltyyn mietintöön sisältyy kuitenkin useita ristiriitaisuuksia. Ne on korjattava tarkistuksissa, joista meidän on määrä äänestää. Tällä tavoin voimme turvata keskeisen periaatteen, jolla taataan, että kuluttajien oikeuksien suojelua koskevissa sitovissa yleisissä säännöissä kunnioitetaan oikeuksia, jotka ovat voimassa kussakin maassa, ja että niillä ei estetä näiden oikeuksien mahdollista parantamista. Itse asiassa niillä on pystyttävä edistämään ja parantamaan kaikkia olemassa olevia oikeuksia.

Meidän olisi myös käytettävä tilaisuutta hyväksemme ja ryhdyttävä soveltamaan kohtuuttomia ehtoja koskevia sääntöjä kaikkiin kohtuuttomia ehtoja sisältäviin neuvoteltuihin sopimuksiin, vaikka kyseisistä ehdoista olisikin neuvoteltu erikseen. Valmistajan suoraa vastuuta koskevat säännöt on myös säilytettävä sellaisten tapausten varalta, joissa sopimukset eivät takaa kuluttajansuojaa. Tämä on meidän tavoitteenamme. Kuten jo mainittiinkin, me äänestämme tätä mietintöä vastaan, jos tätä tavoitetta ei saavuteta.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin ilahtunut siitä työstä, jonka Béatrice Patrie ja valiokuntaan kuuluvat kollegani ovat tehneet laatiessaan erittäin tasapainoisen ja selkeän mietinnön komissiolle. Olen varma, että se todellakin auttaa komission jäsentä Kunevaa viemään mahdollisimman nopeasti eteenpäin ehdotusta niin sanotun laaja-alaisen direktiivin ensimmäisistä vaiheista.

Haluan erityisesti kiittää Béatrice Patrieta hänen panoksestaan tässä työssä. Olen työskennellyt hänen kanssaan monien vuosien ajan sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa kuluttajansuojaan liittyvissä asioissa. Hänellä on laaja asiantuntemus, joka uskoakseni on vienyt tätä työtä eteenpäin. Olen pahoillani, ettei meillä ole juurikaan mahdollisuutta nähdä häntä, mutta mietintö on osoituksena hänen sitoutumisestaan tällä alalla.

Haluan kiittää myös komission jäsentä hänen tarmokkaasta työstään kuluttajansuojan edistämiseksi sekä siitä kuvasta, jonka hän antaa tälle työlle. Arlene McCarthy viittasi puheenvuorossaan erityisesti tuotteita ja leluja koskeviin kysymyksiin. Ne eivät kuulu tähän keskusteluun, mutta meillä on tilaisuus keskustella niistä komission jäsenen kanssa valiokunnan kokouksessa ensi viikolla.

Haluan mainita erään aikaisemman aikaansaannoksen, jonka toteutukseen me kaikki osallistuimme ja jota ei toistaiseksi ole mainittu, nimittäin direktiivin hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä. Se muodosti rajapyykin kuluttajansuojaa koskevassa lainsäädännössä, koska siinä määritettiin ensimmäistä kertaa hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevat yhdenmukaiset säännöt, joita on noudatettava kaikkialla Euroopan unionin alueella. Monissa maissa hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ei ollut todellakaan otettu lainkaan huomioon kansallisessa lainsäädännössä.

Monet kollegat ovat viitanneet kysymykseen sääntöjen noudattamisesta, emmekä saa unohtaa, että kyseessä on perusta, jota yhä ollaan saattamassa osaksi kansallista lainsäädäntöä useissa jäsenvaltioissa, myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Meidän on siis jatkettava tähän aiheeseen liittyviä ponnisteluja samanaikaisesti vihreää kirjaa koskevan seurantatyön kanssa. Haluan korostaa, että parlamentti on osoittanut komission jäsenelle selkeän linjan, joka varmasti tulee esiin tämänpäiväisessä äänestyksessä, jotta laaja-alaista direktiiviä koskevassa työssä päästäisiin viipymättä eteenpäin. Olemme päässeet tässä asiassa selvästi yhteisymmärrykseen. Jäljellä on epäilemättä muita aloja, joista haluamme keskustella, erityisesti kysymys kustannuksista ja eri standardien noudattamisesta eri markkinoilla. Emme saa unohtaa, että toisaalta me haluamme varmistaa kuluttajien luottamuksen – kuten komission jäsen tähdensi puheenvuorossaan – ja tarjota heille tunteen siitä, että heillä on pitkälle vietyjä oikeuksia, jotka ovat todella merkityksellisiä. Mutta samalla haluamme kannustaa uusia ja innovatiivisia yrityksiä tuomaan markkinoille tuotteita ja palveluja ilman, että vallitseva oikeusjärjestelmä lannistaisi niitä. Minun on sanottava, niin kuin jo mainitsinkin komission jäsenelle, että joidenkin muiden alojen yhteydessä käsitellyissä kysymyksissä, esimerkiksi Rooma I -asetuksen uudistamisessa, pieniä yrityksiä huolestuttavat erityisesti mahdolliset kustannukset, jotka aiheutuisivat laaja-alaisten vaatimusten noudattamisesta 27 lainkäyttöalueella. Emme tee kuluttajille palvelusta, jos tarjoamme heille korkeatasoisen kuluttajansuojan mutta karkotamme yritykset markkinoilta. Meidän on pyrittävä löytämään tasapaino tässä asiassa.

Minua ilahdutti, että komission jäsen erityisesti mainitsi vastavuoroisen tunnustamisen olevan keskeinen osa tätä kysymystä. Hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä käsiteltäessä keskustelimme sisämarkkinalausekkeesta ja se hyväksyttiin äänestyksessä. Olemme olleet täysin johdonmukaisia tässä asiassa. Se on osa sitä tasapainoa, johon pyrimme, ja olen varma, että me saavutamme sen.

  Christel Schaldemose (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää lämpimät kiitokseni Béatrice Patrielle hänen tekemästään vaativasta työstä, ja haluan kiittää myös komissiota. Vihreä kirja on erinomainen väline, jolla voidaan nimetä kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön ongelmia ja etsiä niihin ratkaisuja. Yksi Béatrice Patrien esittämistä ratkaisuista on käyttää kuluttajansuojaa koskevassa yhteisön säännöstössä yhdistelmälähestymistapaa, jossa noudatetaan täydellistä yhdenmukaistamista monialaisissa määritelmissä ja vähimmäistason yhdenmukaistamista alakohtaisissa kysymyksissä. Voin ymmärtää tämän lähestymistavan ja minä myös kannatan sitä. Mielestäni meidän on kuitenkin varmistettava myös, että kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön yhdenmukaistaminen ei heikennä yhdellekään kuluttajalle tarjottavaa suojaa. Sen vuoksi jätin ehdotuksen kuluttajansuojatakuuksi kutsutusta järjestelystä, kun keskustelimme kysymyksestä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Valitettavasti valiokunta hylkäsi ehdotuksen äänestyksessä, mutta nyt Euroopan parlamentin sosialistiryhmä on jättänyt asiasta uuden ehdotuksen, joten voimme äänestää siitä täällä täysistunnossa.

Ehdotuksen tarkoituksena on antaa kaikille eurooppalaisille kuluttajille takuut tai vakuudet siitä, että jo saavutettuja oikeuksia ei vaaranneta edes siinä tapauksessa, että päädytään lainsäädännön täydelliseen yhdenmukaistamiseen. Uskoakseni tämä on oleellista, kun pyritään rakentamaan kuluttajien luottamusta EU:hun ja edistämään niiden syiden ymmärtämistä, minkä vuoksi me laadimme yhteisiä EU:n sääntöjä. Loppujen lopuksi me tarvitsemme yhteisiä sääntöjä monilla aloilla, muun muassa pysyäksemme Internet-kaupan kasvun ja kehityksen vauhdissa. Itse asiassa joissakin jäsenvaltioissa suuri yleisö uskoo, että nimenomaan heidän omassa maassaan on kaikkein korkeatasoisin kuluttajansuoja. Yksi tällainen maa on Tanska, ja siksi siellä suhtaudutaan epäillen kaikkiin EU:n toimenpiteisiin kuluttajalainsäädännön alalla. Yleisö pelkää yksinkertaisesti, että vaatimuksia alennetaan.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos otamme käyttöön kuluttajansuojatakuun, toisin sanoen jos takaamme, että kukaan ei joudu tulevaisuudessa nykyistä heikompaan asemaan, se antaa meille todellakin mahdollisuuden sekä lievittää tämäntyyppisiä pelkoja että edistää käsitystä siitä, että myös yhteisön lainsäädännön hyväksyminen on kannattavaa. Tämä koskee ainoastaan korkeinta tasoa, ei alinta. Näin ollen kannustaisin kaikkia kannattamaan ehdotustamme nro 4 myöhemmin tänään järjestettävässä äänestyksessä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, Eurobarometri-kyselyn mukaan puolet EU:n kansalaisista suhtautuu rajat ylittävään kaupankäyntiin epäluuloisemmin kuin kaupankäyntiin kotimaassa. Yli 70 prosenttia on sitä mieltä, että kaupankäyntiin liittyviä ongelmia, kuten valituksia, on vaikea selvittää rajat ylittävässä kaupassa. Selvä enemmistö kuluttajista tuntee epävarmuutta asemastaan kaupankäynnin parketilla. Se johtaa siihen, että uutta kaupankäyntiä ei synny eivätkä talous ja sen myötä kuluttajien hyvinvointi kasva niin paljon kuin ne voisivat kasvaa.

Komission mukaan ihannetilanne olisi, että EU:n kuluttajat pitäisivät perusoikeuksiaan samoina, olivat he missä tahansa unionin alueella ja tekisivät ostoksensa missä tahansa. Nämä visiot ovat kauniita, mutta nyt tarvittaisiin järkeviä tekoja. Asenteet muuttuvat hitaasti ja vain, jos todellisuuskin muuttuu parempaan suuntaan. Nyt todellisuus on kova ja esimerkiksi tavaran palautus tavaran ollessa virheellinen ei useimmissa ketjuissa onnistu muualle kuin alkuperäiseen ostospaikkaan, vaikka ketjulla olisi liikkeitä siinäkin paikassa tai siinä maassa, missä kuluttaja varsinaisesti asuu.

Kuluttajasta pitää tehdä kuningas. Kuluttajansuojalakien on suojeltava nimenomaan kuluttajia. Säädöksiä on siis syytä nykyaikaistaa, yhtenäistää ja osin laajentaakin. Kummallista on esimerkiksi, että EU:n lainkoura ei automaattisesti ulotu verkkohuutokauppoihin. Kansallinen kuluttajansuojataso ei saa laskea EU-säädösten takia.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota siihen, että kuluttajille suunnattua tiedotusta ja valistusta parannettaisiin. Elinkeinoelämällä on tänä päivänä paljon paremmat mahdollisuudet lobata oikeuksiaan sekä olla selvillä niistä ja velvollisuuksistaan, myös kuluttajia koskevista. Ilman kuluttajia ja heidän luottamustaan ei ole kauppaakaan.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, myös minä haluaisin esittää lämpimät kiitokseni Béatrice Patrielle ja ennen kaikkea varjoesittelijällemme Kurt Lechnerille, jonka tässä keskustelussa esittämiä huomautuksia kannatan täysin. Arvoisa komission jäsen, mielestäni päätöksentekomenettely ja esittämänne vihreä kirja ovat malliesimerkki hyvästä yhteistyöstä parlamentin ja komission välillä. Se osoittaa, että me tarvitsemme tämäntyyppistä tehokasta yhteistyötä myös muilla aloilla.

Käsittelemme tässä melko teknisessä mietinnössä Euroopan kuluttajalainsäädännön ja Euroopan sisämarkkinalainsäädännön välistä aluetta, sillä olemme toisaalta kehittämässä yhteistä viitekehystä, jota koskevia säädöksiä ei ole tähän saakka ollut riittävästi saatavilla. Esiin otetut aiheet koskevat Rooma I -asetusta, sääntelyä oikeudellisten asioiden valiokunnassa ja kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä. Mielestäni näitä toimenpiteitä on aina tarkasteltava suhteessa toisiinsa, jotta saamme lopulta johdonmukaisen ja yhtenäisen lainsäädännön, joka on kuluttajalle avoin – kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa on jo mainittukin.

Kuten Kurt Lechner on jo todennutkin, kuluttajalle avoin lainsäädäntö ei kuitenkaan tarkoita kaikissa tapauksissa sitä, että meidän pitäisi yhdistää kaikki kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevat korkeimmat standardit jonkinlaiseksi eurooppalaiseksi sekasotkuksi. Sen sijaan meidän olisi todellakin harkittava Euroopan tasolla, minkälaista kohdennettua strategiaa meidän on käytettävä, jotta voisimme tarjota eurooppalaisille kuluttajille selkeän ja yhtenäisen eurooppalaisen kuluttajalainsäädännön. Ehdotus eurooppalaiselle kuluttajalle tai ostajalle tarkoitetusta ”sinisestä lipusta” voi tuntua omalla tavallaan houkuttelevalta, mutta uskoakseni olisi luonnollisesti vielä merkityksellisempää ja sisämarkkinoiden kannalta parempi, jos me voisimme onnistuneesti ohjata jäsenvaltioita noudattamaan yhtenäistä linjaa kansallisissa lainsäädännöissään.

Tästä päädynkin kysymykseen vähimmäistason yhdenmukaistamisesta ja maksimaalisesta yhdenmukaistamisesta. Kuten muutamat ryhmääni kuuluvat kollegat ovat jo sanoneetkin, uskon, että meidän pitäisi olla varovaisia käyttämissämme perusteluissa. Sisämarkkinoiden perustana on se, että kuluttajat voivat luottaa säännöksiin, joita he pitävät perusteltuina. Tämä voi luonnollisesti toimia vain, jos näitä säännöksiä sovelletaan kaikkialla. Olen tästä syystä ilahtunut siitä, että Evelyne Gebhardtin mukaan me tarvitsemme monilla aloilla esimerkiksi yhdenmukaistettuja terminologisia määritelmiä.

Uskon kuitenkin myös, että meidän on jatkettava varovasti muiden asioiden käsittelyä ja tehtävä jäsenvaltioille selväksi, että emme voi saavuttaa yhtenäisiä sisämarkkinoita ja yhdenmukaistettuja kuluttajansuojamääräyksiä, jos hyväksymme, että jokainen voi lisätä kokonaisuuteen hieman omaa panostaan, sillä tällainen hämmentää varmasti kuluttajia. Tätä linjaa aiomme noudattaa myös myöhemmin järjestettävässä äänestyksessä.

Arvoisa komission jäsen, kollektiivisista tiedoista on jo ollut puhetta. Suhtaudumme hyvin myönteisesti kuluttajien etua ajaviin toimiinne, muun muassa niihin, jotka liittyvät joukkokanteita koskevaan kysymykseen. On kuitenkin tehtävä selväksi, ettemme missään tapauksessa halua Eurooppaan Yhdysvalloissa voimassa olevia ehtoja, ja siten me olemme hyvin innokkaita näkemään, minkälaisen yksityiskohtaisen ehdotuksen te aiotte esittää meille nyt, kun asiaa on jo pääpiirteittäin käsitelty. Me haluamme saada vahvistuksen siitä, ettette missään tapauksessa halua Eurooppaan Yhdysvalloissa noudatettavia ehtoja. Ryhmäkanteeksi yhdistetyt riita-asiat – tästä asiasta PPE-DE-ryhmä esittää itsekin jotakin – sekä pilottioikeudenkäynnit ovat täysin kuluttajien edun mukaisia ja myös tälle asialle me antaisimme tukemme.

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, Béatrice Patrien mietinnössä käsitellään kuluttajansuojaa. Kuluttajansuoja kuuluu Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin peruskysymyksiin, mistä on itse asiassa osoituksena sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan olemassaolokin.

Korostaisimme sitä, että Portugalin EU:n puheenjohtajakautena kuluttajapolitiikkaan liittyvissä painopistealoissa ei keskitytä ainoastaan osa-aikaisesta käyttöoikeudesta annetun direktiivin tarkistamiseen vaan myös tänään käsittelemäämme kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamiseen vuonna 2013 päättyvän yhteisön kuluttajapoliittisen strategian sekä EU:n sopimusoikeuden yhteisen viitekehyksen lisäksi.

Hyvät kollegat, meidän varsinaisena tavoitteenamme on luoda kuluttajia varten todelliset sisämarkkinat ja voittaa se epäluottamus, jota eurooppalaiset kuluttajat tuntevat kansainvälistä kauppaa kohtaan erityisesti, mutta ei ainoastaan, Euroopan unionissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on kuitenkin varmistettava, niin kuin Béatrice Patrie sanoikin, että kuluttajat tietävät pystyvänsä puolustamaan oikeuksiaan tehokkaasti riitatapauksissa.

Tässä yhteydessä minun on painotettava tiettyjen ehdotukseen sisältyvien seikkojen merkityksellisyyttä ja tärkeyttä. Arvoisa puhemies, sekä elinkeinonharjoittajia että kuluttajia ajatellen oikeuskehystä on tehokkaasti nykyaikaistettava, yksinkertaistettava ja parannettava nimenomaan luottamuksen parantamiseksi. On myös äärimmäisen tärkeää, että tässä kehyksessä Rooma I- ja Rooma II -asetusten mahdollisista ristiriitaisuuksista johtuvat ongelmat ratkaistaan kyseisiin asetuksiin ja sähköisestä kaupankäynnistä annettuun asetukseen sisältyviä oikeuksia kunnioittaen.

Kuluttajansuojakysymysten tarkastelu on näin ollen erittäin tärkeää, erityisesti tapauksissa, joissa kuluttajat allekirjoittavat sopimuksia digitaalisen sisällön hankinnasta. Lisäksi on tärkeää taata kulutusoikeuden tehokkuus, jotta kuluttajien luottamus sisämarkkinoihin lisääntyisi, millä näyttää olevan oleellinen merkitys meille.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun on lopuksi todettava, että oikeuskehyksen selkeyttäminen ja yhtenäistäminen on välttämätöntä sisämarkkinoiden vahvistamiseksi ja eurooppalaisten kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Euroopassa on lähes 500 miljoonaa kuluttajaa, joille on nykyisin tarjolla yhä laajempi valikoima tuotteita ja palveluja. Samalla kuluttajat joutuvat kuitenkin tekemään huomattavasti vaikeampia päätöksiä kuin koskaan aikaisemmin. Kun otetaan huomioon, että kuluttajalainsäädäntöä on tehostettava sisämarkkinoilla, minusta on ilahduttavaa, että komissio aikoo arvioida uudelleen kahdeksaa alakohtaista direktiiviä, jotta ne vastaisivat teknologian kehityksen haasteisiin ja erityisesti jotta niihin sisällytettäisiin tarkkoja määritelmiä oikeuksista ja velvollisuuksista verkkoympäristössä.

Luottavaiset ja asioihin perehtyneet kuluttajat ovat Euroopan sisämarkkinoiden dynamiikan perusta. Niin kauan kuin kuluttajat ovat varmoja oikeuksistaan, he tekevät ostoksensa yhtä luottavaisesti kaupassa tai Internetissä riippumatta siitä, onko kyseessä heidän oma maansa vai jokin muu Euroopan unionin maa. Kun kuluttajat tekevät ostopäätöksiä, heidän kannaltaan tärkeimpiä näkökohtia ovat suojautuminen vaarallisilta tuotteilta tai vilpillisiltä menettelyiltä, oikeudelliset ja kaupankäyntiin liittyvät takuut sekä mahdollisuus tavaroiden palauttamiseen. Tästä syystä yhteiset vakiosäännöt, jotka ovat voimassa kaikkialla EU:ssa, ovat tärkeitä sekä kuluttajille että yrittäjille.

Jos kuluttajilla odotetaan olevan riittävästi luottamusta ostosten tekoon jäsenvaltionsa ulkopuolella ja jos heidän odotetaan hyödyntävän sisämarkkinoiden tarjoamia etuja, heille on tarjottava vakuudet siitä, että jos virheitä tapahtuu, heillä on käytettävissään tehokkaita mekanismeja korvausten vaatimiseksi. Kuluttajariitojen ratkaisemiseksi tarvitaan tarkoin säädettyjä mekanismeja, joista ei aiheudu suhteettomia kuluja ja viivästyksiä valituksen kohteena olevan tuotteen tai palvelun arvoon verrattuna. Kuluttajat tarvitsevat täsmällistä tietoa pystyäkseen puolustamaan oikeuksiaan. He voivat käyttää SOLVIT-järjestelmän tyyppisiä epävirallisia mekanismeja tai sellaisten kuluttajajärjestöjen tarjoamia palveluja, joilla on tarkoitusta varten asianmukaista henkilökuntaa ja rahoitusta. Uskon, että kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä tarkistaessamme me käytämme tilaisuutta hyväksemme ja parannamme lainsäädäntöä, jotta siinä käytettäisiin yksinkertaista, kansalaisten helposti ymmärtämää kieltä.

Hyvät kollegat, haluaisin lopuksi todeta, miten iloinen olen siitä, että Slovakiasta Prešovin ja Košicen alueilta peräisin oleva vierailijaryhmäni on voinut osallistua juuri tähän keskusteluun, joka on niin tärkeä eurooppalaisille kuluttajille. Toivotamme heidät lämpimästi tervetulleiksi tänne Euroopan parlamenttiimme.

  Gabriela Creþu (PSE). – (RO) Onnittelen Béatrice Patrieta tästä mietinnöstä, jota laadittaessa keskustelimme paljon yhdenmukaistamisen tasosta ja tehokkaan kuluttajansuojan vaatimien välineiden luonteesta. Monissa tapauksissa oli kuitenkin ilmeistä, että nykyiset heikkoudet eivät liity Euroopan oikeuskehykseen vaan siihen, että säädöksiä ei ole saatettu osaksi kansallisia lainsäädäntöjä tai että niiden täytäntöönpano on jäänyt puutteelliseksi kopioinniksi. Sääntelyn parantaminen ei valitettavasti takaa nykyistä parempaa turvaa, jos sääntelyä ei panna täytäntöön tai sen täytäntöönpanossa esiintyy virheitä.

Jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja siinä, kuinka paljon kuluttajilla on tietoa ja tietämystä oikeuksistaan ja minkälaiset valmiudet heillä on käyttää olemassa olevia välineitä. Lakien täytäntöönpanosta vastaavien elinten ja kuluttajajärjestöjen tehokkuudessa on eroja. Nämä erot eivät noudata tavanomaista vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välistä jakoa, mutta ne liittyvät paikallisiin perinteisiin ja käytäntöihin.

Kuluttajien haavoittuvuudessa on vaarana, että tietyn maan markkinoilla voidaan päätyä kauppaamaan jostakin muusta maasta peräisin olevia heikkolaatuisia tai vaarallisia tavaroita, ja tämä vain lisää epäilyjä yhtenäismarkkinoiden eduista.

Kehotamme komissiota varmistamaan, että lainsäädännön täytäntöönpano on asianmukaista ja että olemassa olevia sääntöjä noudatetaan, sekä jatkamaan kansalaisten tiedottamista. Oikeutensa tuntevat kuluttajat edistävät yhtenäismarkkinoita, sillä he osaavat valita oikein markkinatoimijoiden välillä ja tekevät siten kilpailusta kehitykseen vaikuttavan tekijän.

Me elämme palveluyhteiskunnassa. Vihreään kirjaan sisältyvistä ehdotuksista saa toisinaan sellaisen käsityksen, että säännöt koskevat vain tavarakauppaa. Sähköinen kaupankäynti ei myöskään kuulu tarkistuksen piiriin. Kehotamme komissiota harkitsemaan näitä kysymyksiä, kun se laatii uusia ehdotuksia, sillä tuotteiden näkymättömän luonteen vuoksi kuluttajat ovat palveluja ostaessaan vieläkin haavoittuvampia kuin tavarakaupassa. Koska kuluttajilla ei ole tarvittavia teknisiä valmiuksia palvelujen laadun tarkistamiseksi, he tarvitsevat oikeuskehyksen suojaamaan itseään.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tuoda esiin kolme seikkaa. Ensimmäinen on eräänlainen tunnustus: olen innokas shoppailija. Rakastan ostosten tekoa Internetissä, kotimaassa ja ulkomailla. Voisin siis sanoa, että minulla on hyvä syy kannattaa kuluttajansuojaa.

Tunne on tuttu meille kaikille. Kun teemme ostoksia, asiat eivät aina suju toivotulla tavalla. Menet kotiin ja puku ei istukaan niin hyvin kuin olit ajatellut. Teet ostoksia Internetissä ja Amazon.com lähettää sinulle väärät kirjat. Yrität ottaa yhteyttä kaupan edustajaan, mutta et saa ainuttakaan sähköpostiviestiä vastaukseksi. Kaupassa myyjä katsoo sinua kuin sarjamurhaajaa ja sinä yrität sanoa: ”Mitä sinä oikein kuvittelet minun tekevän? Ovatko sormeni pistorasiassa tai jotakin muuta vastaavaa? Ei, vaan laite ei toimi!”

Aina ei siis ole tarjolla maailman parasta palvelua. Tästä me keskustelemme tänään; yritämme saada asiat toimimaan vähän paremmin. Me siis tiedämme, miltä tuntuu, kun asiat menevät pieleen.

Toinen aiheeni on se, että hyvin harvat ihmiset – jopa Zita Pleštinskán vierailijoista – tietävät, että Euroopan unioni on kuluttajien ystävä.

Tiedän, ettei aihe ole kovinkaan seksikäs, mutta mistä on kysymys ”kulutustavaroiden kaupassa ja takuissa”? Pohjimmiltaan on kyse siitä, että voit saada rahasi takaisin tai vaihtaa tuotteen kahden vuoden kuluessa, jos myyjän kanssa tekemäsi sopimus ei täytä määrättyjä perusteita. Se on mielestäni hienoa. Olen siis Euroopan unionille kiitollinen tästä asiasta.

Etämyyntidirektiivi ei myöskään kuulosta erityisen hauskalta, mutta pohjimmiltaan se tarkoittaa, että jos ostat Internetissä jotakin esimerkiksi Saksasta, voit lähettää tuotteen takaisin seitsemän päivän kuluessa ja saada rahasi takaisin, jos saamasi tuote ei vastaa odotuksiasi.

Olen myös sitä mieltä, että meidän pitäisi markkinoida kuluttajansuojaa hieman nykyistä tehokkaammin. Esitän vain yhden esimerkin tästä asiasta. Olen yhtä mieltä seuraavaan virkkeeseen sisältyvästä ajatuksesta, mutta tarkoituksenani on suorittaa eräänlainen anoppitesti. Mitä luulette, että anoppini sanoisi, jos hän lukisi mietinnön perusteluista seuraavaa: ”Laaja-alainen väline perustuisi maksimaaliseen yhtenäistämiseen, kun taas alakohtaiset välineet perustuisivat jatkossakin minimaalisen yhtenäistämisen periaatteeseen, lukuun ottamatta maksimaalisen yhtenäistämisen pohjalta jo hyväksyttyjä direktiivejä, joista esimerkkinä on hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskeva direktiivi.” Olen samaa mieltä – ei siinä ole mitään ongelmaa. Mutta jos me käsittelemme kuluttajansuojaa, sitä pitäisi soveltaa myös teksteihin, joita me laadimme.

Kolmas ja viimeinen aiheeni on seuraava: Mietintö on mielestäni hyvä, mutta uskoakseni voisimme edetä vielä pidemmälle. Kannatan täysin maksimaalista yhtenäistämistä päivän päättyessä. Hassua on se, että me väitämme aina, että meillä on maailman paras kuluttajansuoja. Minä kerron Malcolm Harbourille, että Suomessa on parempi kuluttajansuoja kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hän sanoo minulle, ettei se pidä ollenkaan paikkaansa. Siksi meidän on mielestäni todellakin saavutettava jonkinlainen tasapaino, ja näin ollen vastavuoroista tunnustamista käsittelevänä esittelijänä pidän hyvänä ajatustanne siitä, että myös tässä asiassa on pyrittävä jonkinlaiseen vastavuoroiseen tunnustamiseen.

Haluaisin lopuksi onnitella Béatrice Patrieta erinomaisesta mietinnöstä. Haluaisin onnitella uutta, dynaamista komission jäsentä yhteisön säännöstöä koskevasta erinomaisesta työstä. Tämä on mielestäni hyvä alku, mutta me voimme edetä pidemmälle.

  Anna Hedh (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, kannatan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamista ja haluan kiittää kollegaani Beatrice Patrieta hänen erinomaisesta yhteistyöstään. Haluaisin kiittää myös komission jäsentä Kunevaa siitä työstä, jota hän on tehnyt vihreää kirjaa laadittaessa. Luonnollisesti kuluttajasäännöt koskevat itse asiassa kaikkia poliittisia päätöksiä. EU:n lainsäädäntö ja säädökset vaikuttavat Euroopan asukkaisiin ja nämä asukkaat ovat kuluttajia.

Me, Euroopan sosiaalidemokraatit, työskentelemme kovasti varmistaaksemme, että kuluttajansuoja pysyy keskeisenä aiheena. Sisämarkkinat eivät voi toimia kitkattomasti, jos kuluttajat eivät tunne oloaan tyytyväiseksi ja turvalliseksi. Yhteisön nykyinen lainsäädäntö perustuu vähimmäistason yhdenmukaistamisen periaatteeseen, mikä on itse asiassa luonnollista, koska jäsenvaltioissa kuluttajansuoja on edistynyt eri tavoin, kuten olemme tänään kuulleet. Mielestäni meidän on tärkeää yksinkertaistaa ja parantaa sääntelyjärjestelmää sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien vuoksi, koska tällä tavoin helpotetaan rajat ylittävää kaupankäyntiä ja lisätään kuluttajien luottamusta.

On kuitenkin tärkeää, että vaadittu yhdenmukaistaminen takaa korkealaatuisen kuluttajansuojan ja että se toteutetaan varovasti. Meidän pitäisi päättää myös kuluttajansuojatakuusta, jolla tarkoitetaan, että yhdenkään kuluttajan suoja ei heikkene yhdenmukaistamisen seurauksena. Tästä syystä kannustan teitä äänestämään sosiaalidemokraattien esittämien tarkistusten 4 ja 10 puolesta.

Lopuksi uskon, että EU:n kuluttajalainsäädännön tarkistamisella on pyrittävä kuluttajansuojan vahvistamiseen eikä kaupan lisäämiseen jäsenvaltioiden välillä. Vaikka ne ovatkin sidoksissa toisiinsa, on suuri ero sillä, ohjaako työtä kuluttajansuoja vai keskitytäänkö siinä kaupallisiin näkökohtiin. Meidän on ajateltava ihmisiä ennen markkinoita.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tietoyhteiskunnan kehittäminen on yksi Euroopan unionin päätavoitteista. Tietoyhteiskunta tarvitsee kuitenkin tuekseen raudanlujat pysyvät säännöt. Luottamus on tämäntyyppisen yhteiskunnan oleellinen ominaisuus, ja luottamuksella on oltava vahva perusta.

Tämä koskee Euroopan politiikan kaikkia aloja, ja se on välttämätön edellytys kuluttajien oikeuksille ja niiden suojelulle sekä niihin liittyvälle turvallisuudelle. Tätä näkemystä tukevat tulokset, joita saatiin vihreän kirjan liitteenä oleviin kysymyksiin perustuneessa kuulemisessa. Turvallisuus on erittäin tärkeää kansalaisille, ja pyrkimys lainsäädännön mahdollisimman laajaan yhdenmukaistamiseen on lähtöisin toiveesta varmistaa turvallisuus.

Mietinnössä mainitut seikat antavat aihetta huoleen. Haluaisin muistuttaa parlamentille, että yli 70 prosenttia eurooppalaisista katsoo, että rajat ylittävät liiketoimet aiheuttavat todennäköisesti enemmän ongelmia kuin paikalliset hankinnat. Kaikista eurooppalaisista puolet suhtautuu varoen rajat ylittävään kaupankäyntiin. Nämä ovat jokapäiväiseen elämään liittyviä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa vähäpätöisiltä laajamittaisen politiikan kannalta. Ne ovat kuitenkin erittäin tärkeitä kansalaisille, kun tarkastellaan heidän näkemyksiään yhdentymiseen liittyvästä yhteenkuuluvuudesta ja yhdentymisen tasosta.

Seuraava kysymys on erityisen polttava, eikä sen käsittelyssä voida mielestäni tyytyä itsesääntelyyn. Tarkoitan tällä kuluttajien suojelua sähköisessä kaupankäynnissä. Muistan luonnollisesti, että kesäkuussa 2000 hyväksyttiin sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi, mutta meidän pitäisi muistaa myös, että siitä on kulunut seitsemän vuotta. Älkää ymmärtäkö minua väärin, mutta seitsemän vuotta on ikuisuus, kun ajatellaan, että tämä käytäntö on ollut olemassakin vain 15 vuoden ajan. Jos meiltä kysyttäisiin, mikä on muuttunut tuona aikana, meidän olisi pakko vastata ”kaikki”. Syyskuun 11. päivänä 2001 tehdyt terroristi-iskut pakottivat meidät muuttamaan käsityksiämme Internetin turvallisuudesta. Parlamentin on muistettava, että terroristi-iskujen valmisteluissa käytettiin tietenkin pitkälle kehitettyjä tekniikoita.

Juuri esittämäni näkemykset liittyvät aivan erityisesti kuluttajien oikeuksien suojeluun. Tarvitsemme selkeitä ja turvallisia menetelmiä liiketoimien suorittamiseksi Internetissä. Meidän pitäisi pyrkiä ottamaan käyttöön menetelmiä, joilla turvataan Internet-kaupankäynti ja estetään kuluttajien tietoja joutumasta sellaisille henkilöille, joilla ei ole tarvittavia valtuuksia. Tämä voitaisiin toteuttaa suhteellisen helposti kehittämällä ja standardoimalla yleiseurooppalaisia turvallisuusstandardeja Internet-kaupankäyntiä varten.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, onnittelen tästä aloitteesta, joka koskee yhteisön säännöstön tarkistamisesta laadittua vihreää kirjaa. Mikäli haluamme, etteivät maanmiehemme pidä sisämarkkinoita ainoastaan uhkana, meidän on uskoakseni taattava kunnollinen kuluttajansuoja, erityisesti nyt, kun sisämarkkinoiden piiriin kuuluu yhä monimutkaisempia tuotteita: ajattelen luonnollisesti tässä yhteydessä rahoitusmarkkinoita. Saamme joka päivä kuulla tapahtumista, jotka osoittavat meille, mikäli se on vielä tarpeen, missä määrin kuluttajansuoja on haaste kyseisellä alalla.

Haluaisin tässä yhteydessä ottaa uudelleen esiin asian, jota komission jäsen McCreevy käsitteli eilisessä puheenvuorossaan: hänen puheenvuorostaan sai käsityksen, että Yhdysvaltain kiinteistömarkkinoiden nykytilanne johtui siitä, että ihmisille, jotka ottavat kiinnityksiä, ei ole tarjolla minkäänlaista rahoitusalan valistusta. Rahoitusalan valistus on hyvin tärkeää, mutta sillä ei voida korvata todellista kuluttajansuojaa, joka on sisällytettävä kaikkiin lakeihimme. Tätä varten tarvitaan monialaista lainsäädäntöä samoin kuin alakohtaisia lakejakin. Me emme saa korvata kuluttajansuojaa ja elinkeinonharjoittajien vastuuta valistuksella, kun tarjotaan sisämarkkinoilla vapaasti liikkuvia tuotteita.

Toinen aiheeni koskee kollektiivista muutoksenhakua. Uskoakseni talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön esittelijä, Antolín Sánchez Presedo, puhuu tästä asiasta, mutta mielestäni meidän on päästävä tällä alalla eteenpäin. Kukaan Euroopassa ei ole koskaan kuvitellut, että haluaisimme ottaa täällä käyttöön amerikkalaisen mallin, mutta EU:n sisämarkkinoiden tämänhetkisen tilanteen ja Yhdysvalloissa vallitsevan tilanteen välillä on ero, ja luotan teihin, arvoisa komission jäsen, että ryhdytte käsittelemään tätä kysymystä älykkäästi eurooppalaisesta näkökulmasta. Voidaanko nykypäivänä hyväksyä, että meillä ei ole minkäänlaista tietoa eikä minkäänlaista avoimuutta asioissa, jotka koskevat esitettyjä valituksia ja määrättyjä sakkoja? Meidän on keskusteltava avoimesti siitä, mitä näillä joukkokanteilla saadaan todellisuudessa aikaan, ja meidän on tehtävä niistä hyödyllinen väline eurooppalaisille kuluttajille!

Jos sallitte, arvoisa puhemies, mainitsisin vielä yhden asian. Mietinnössä ehdotetut selkeät ”kuluttajaa” ja ”elinkeinonharjoittajaa” koskevat määritelmät ovat tärkeitä mutta meidän on varottava aiheuttamasta sekaannusta: esimerkiksi rahoituspalvelujen alalla ajatus siitä, että tietyt tuotteet voitaisiin varata elinkeinonharjoittajille, on harhakuva, joka saattaisi heikentää kuluttajille tarjottuja takuita. Ennemmin tai myöhemmin nämä tuotteet liikkuvat markkinoilla, ja niitä tarjotaan kaikille kuluttajille. Tästä syystä me tarvitsemme määritelmän mutta sen ei pitäisi muodostaa kuluttajansuojan perustaa!

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin myös omasta puolestani onnitella esittelijää hänen tekemästään työstä.

Me puhumme säädöskäytännön parantamisesta. Todellisena pyrkimyksenämme on saada kuluttajat luottamaan siihen, että heillä on samat oikeudet riippumatta siitä, missä he tekevät ostoksensa. Emme kuitenkaan onnistu siinä kovin hyvin, koska kaikista kansalaisistamme puolet suhtautuu varauksella rajat ylittävään kaupankäyntiin, sillä he eivät luota saamaansa suojaan – eikä se ole yllättävää. Uskoakseni on helpompaa tehdä ostokset lähellä ja se saa ihmiset tuntemaan olonsa mukavammaksi. Mutta kun tarkastellaan vähittäiskauppiaita, puolet heistä haluaa käydä rajat ylittävää kauppaa – ja tosiasiassa 29 prosenttia tekee niin. Vähittäiskauppiaat uskovat, että jos alan lainsäädäntö olisi onnistuneempi, kuluttajat olisivat nykyistä innokkaampia käymään kauppaa yli rajojen.

Totta puhuen kuluttajia ei kiinnosta, onko direktiivejä kahdeksan vai kaksikymmentä. Itse asiassa he eivät edes halua tietää, mitä näyttämön takana tapahtuu. He haluavat vain tuntea olonsa mukavaksi ja tietää, että lainsäädäntö on riittävän yksinkertainen. Ja mikäli anopit pahoittivat mielensä Alexander Stubbin testistä, luulen, että jos hän lukisi kyseisen kohdan istuntosalissa oleville jäsenille, hyvin harvat ymmärtäisivät sitä selvästi täälläkään, kun ajatellaan sellaisia termejä, kuten ”laaja-alaisuus”, ”välineet”, ”monialaisuus” ja niin edelleen.

Kuten mietinnöstä käy ilmi, todellinen ongelma on se, että yhteisön lainsäädäntö on saatettu osaksi kansallisia lainsäädäntöjä hajanaisella ja epätasaisella tavalla. Toimin hiljattain puheenjohtajana Equitable Life Assurance Society -yhtiötä käsitelleessä tutkintavaliokunnassa ja havaitsimme hyvin selvästi ongelmat, jotka liittyvät siihen, että rahoituspalvelualaa koskeva säännöstö on saatettu osaksi kansallisia lainsäädäntöjä epäyhtenäisellä tavalla. Lisäksi tuli esiin, että komission on tehostettava valvontaa. Esitimme tästä asiasta suosituksia.

Tosiasia on se, että sen välillä, mitä me täällä päätämme ja mitä jäsenvaltioissa tapahtuu, on liian iso kuilu. Haluan, että tarkistukseen otetaan mukaan sähköinen kaupankäynti ja muita kysymyksiä, kuten rahoituspalvelujen etämyynti, kulutusluotto ja hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt.

Kohta 49 on tärkeä, ja siinä todetaan, että kuluttajavalistusta on jatkettava. Kuluttajaneuvontakeskusten verkoston on mielestäni hoidettava tässä asiassa oma osuutensa, koska kaksi kolmasosaa kuluttajista ilmoittaa, etteivät he tiedä, mistä he voivat saada tietoa ja ohjeita rajat ylittävästä kaupankäynnistä. Se on yksinkertaisesti aivan liikaa.

Olen yhtä mieltä Diana Wallisin kanssa siitä, mitä hän on todennut korvauksia sekä joukko- ja ryhmäkanteita koskevasta kysymyksestä, ja otan myös huomioon hänen tietämyksensä ja asiantuntemuksensa lainsäädännöstä.

Haluan ottaa esiin kaksi tai kolme erityiskysymystä. European City Guide -opas on ongelma, joka ilmestyy toistuvasti sekä teidän työpöydillenne että omalleni, eikä kukaan silti tee mitään. Ellemme puutu asiaan, kuluttajat ajattelevat, että me vain puhumme siitä emmekä välitä siitä sen enempää. Tämä asia on todellakin otettava huomioon. Jos jäsenvaltiot laiminlyövät sen, meidän on puututtava asiaan ja saatava jäsenvaltiot ryhtymään toimenpiteisiin.

Arlene McCarthy viittasi puheenvuorossaan leluihin ja vaarallisiin tuotteisiin. Ihmiset uskovat, että tuotteet, joita he ostavat Euroopan markkinoilta, ovat turvallisia. Myös brasilialainen naudanliha aiheuttaa meille huolta. Näin ollen tässä istuntosalissa on kuilu sen välillä, mitä me sanomme ja mitä me teemme, mutta tämä mietintö on erittäin hyvä alku kuluttajansuojan parantamiseksi.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisen pitäisi parantaa sisämarkkinoiden toimintaa vahvistamalla kuluttajansuojaa ja yritysten kilpailukykyä.

Markkinoiden turvallisuuden ja luotettavuuden parantamisella voidaan vähentää kustannuksia, lisätä kaupankäyntiä ja houkutella investointeja; lyhyesti sanottuna tällä tavoin voidaan osaltaan edistää tarkistetun Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista.

Parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnossa on painotettu, että on tärkeää soveltaa erityisiä kuluttajansuojasääntöjä rahoituspalvelualaan ja että koko Euroopan unionissa on otettava käyttöön alaa koskeva yhdennetty, kokonaisvaltainen ja järjestelmällinen lähestymistapa. Lausunnossa painotetaan myös, että sidosryhmien on osallistuttava tarkistamiseen hyvää hallintotapaa koskevien periaatteiden mukaisesti.

Mietintö heijastaa laajasti tätä lähestymistapaa, sikäli kuin siinä puolletaan kokonaisvaltaista näkemystä, yhdistelmälähestymistapaa, joka kattaa laaja-alaisen välineen ja muita alakohtaisia välineitä, sekä sääntelyn parantamisen periaatteiden tunnollista noudattamista.

Kuluttajansuojalla voidaan lopullisesti poistaa ei-toivottuja käytäntöjä ja torjua sellaisten tekijöiden lisääntymistä, jotka aiheuttavat merkittäviin ristiriitoihin johtavaa epätasapainoa. Juuri eilen me keskustelimme tilanteesta, joka on Yhdysvalloissa tulosta kalliista kiinnitysluotoista, joita tarjotaan vähävaraisille riistoehdoin ja vastuuttoman mainonnan tuloksena.

Taloudellista turvaa ja vakautta voidaan parantaa varmistamalla, että kuluttajat antavat suostumuksensa vapaasti ja perustellusti selkeiden ja riittävien tietojen perusteella, sekä tarjoamalla heille tilaisuus tarkastaa taloudellista tilannettaan koskevat selvitykset ja ottaa selville asiaankuuluvat tiedot puolueettomien neuvojen saamiseksi. Tarvittaessa voidaan käyttää myös reaktiivisia mekanismeja, kuten joukkokanteita, niin että kuluttajansuoja varmistetaan selvästi mutta vältytään kuitenkin Yhdysvalloissa esiintyviltä ylilyönneiltä.

Valistuksen parantamisen lisäksi voisi olla hyödyllistä laatia vuosittain kertomus rahoituspalvelujen käyttäjien tekemistä valituksista ja vaatimuksista. Kaikki tällä alalla saavutettava edistys on hyvin myönteistä.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, globalisaatio ja siihen liittyvä nopea sisämarkkinoiden muuttuminen vaativat lainsäätäjiä laatimaan yhä parempia ja nykyaikaisempia lakeja, jotka vastaavat 21. vuosisadan kuluttajien ja yrittäjien tarpeita. Tällä on erityisen suuri merkitys tarkistaessamme kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä, koska yhä syvenevän yhdentymisen vuoksi yhteiskuntamme muuttuvat yhä liikkuvammiksi. Euroopan kansalaiset tekevät yhä useammin ostoksia ja käyttävät yhä useammin palveluja muissa jäsenvaltioissa. Näin ollen on hyvin tärkeää hyväksyä tämä aloite, jotta kuluttajat voivat tuntea luottamusta siihen, että heillä on yhtä hyvä suoja kaikkialla Euroopan unionin alueella.

Mielestäni komission ehdotus on tasapainoinen, sillä se varmistaa korkeatasoisen kuluttajansuojan ja tukee samalla Euroopan talouden kilpailukykyä. Ei riitä, että otamme käyttöön joukon tämäntyyppisiä standardeja: niiden on oltava tehokkaita. Tästä syystä korostan, että kuluttajat ja muut sisämarkkinoilla toimivat ryhmät tarvitsevat oikeusvarmuuden, joka liittyy heidän toimintaansa ja liiketoimiinsa markkinoilla. Nykyiset säädökset eivät tarjoa tällaista varmuutta, sillä niitä ei sovelleta yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Euroopan komissio ehdottaa vihreässä kirjassaan lainsäädännön nykyaikaistamista, yksinkertaistamista ja parantamista oikeusvarmuuden saavuttamiseksi. Esittelijä kannattaa tätä lähes kaikilta osin mietinnössään. Hyväksyn ehdotetun yhdistelmälähestymistavan, joka kattaa kahdeksan kuluttajansuojaa koskevan direktiivin yksinkertaistamisen. Laaja-alaisen välineen pitäisi perustua maksimaaliseen yhdenmukaistamiseen, kun taas alakohtaisissa välineissä olisi noudatettava vähimmäistason yhdenmukaistamisen periaatetta. Jaan myös komission näkemyksen siitä, että peruutusoikeuteen ja harkinta-aikaan liittyviä periaatteita pitäisi nykyaikaistaa ja niissä pitäisi noudattaa kalenteripäiviin perustuvaa laskutapaa. Lisäksi tuen komission kehotusta ottaa käyttöön vakiomuotoinen perumiskaavake, jota käytettäisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Se auttaisi yksinkertaistamaan menettelyjä, jotka koskevat pieniä yrityksiä ja kuluttajia, ja samalla se edistäisi tietojen antamista koskevien periaatteiden täytäntöönpanoa.

Olen ilahtunut myös siitä, että on onnistuttu laatimaan ”kuluttajaa” ja ”elinkeinonharjoittajaa” koskevat määritelmät ja että nämä määritelmät ovat hyvin perusteltuja. Uskoakseni laaja-alainen väline sisältää monia hyödyllisiä viittauksia yhteisön säännöstön nykyaikaistamiseksi. Kuluttajansuojan alalla ja sopimusehtoihin liittyvissä kysymyksissä on hyvä ajatus laatia musta lista ehdoista, jotka ovat kohtuuttomia kaikissa olosuhteissa. On sisämarkkinoiden kaikkien käyttäjien yhteisen edun mukaista, että tämä mietintö hyväksytään ja että asiaankuuluva säännöstö tarkistetaan. Mietintöön sisältyy lukuisia määräyksiä, joita kannattaa harkita. Se on laadittu perusteellisesti, ja esittelijä ansaitsee siitä onnittelut.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni ei voi pohjautua ainoastaan taloudellisiin näkökohtiin. Euroopan rakentamisen pitäisi perustua kansalaisten sosiaaliseen toimintaohjelmaan. Me puhumme usein puhelin-, liikenne-, rahoitus-, terveydenhoito- ja koulutuspalveluista. Meidän on määriteltävä julkisten palvelujen laatuperusteet. Emme voi kehittää Euroopan taloutta, jos kahden kaupungin välillä ei harjoiteta julkista liikennettä sen kannattamattomuuden vuoksi. Uusi verkkovierailuja koskeva asetus on onnistunut.

Kuluttajansuojalla tarkoitetaan myös, että kaikkien EU:n kansalaisten tai perheiden tarvitsema jokapäiväinen ruokakori on turvattu. Miten me pystymme suojelemaan eläkeläisiä ja miten me pystymme suojelemaan vammaisia tai haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä sisämarkkinoilla, jos markkinat pohjautuvat ainoastaan taloudellisiin näkökohtiin?

Voimassa olevasta lainsäädännöstä huolimatta EU:n kansalaiset eivät kuluttajina tiedä, miten he voivat puolustaa oikeuksiaan, ja siksi he eivät voi tehdä sitä. Jos lennot viivästyvät tai niitä perutaan, matkustajat eivät tiedä, että he voivat vaatia taloudellista korvausta, ja niin he eivät tee sitä. Toivottavasti tämäntyyppiset korvausjärjestelmät otetaan käyttöön myös muita liikennevälineitä varten.

Olen ilahtunut siitä, että esittelijä kehottaa laatimaan musta listan kielletyistä ehdoista ja harmaan listan oletetuista kielletyistä ehdoista, joita voi esiintyä sopimuksia tehtäessä. Kansalaisten on kuluttajina saatava ehdottomasti myös enemmän tietoa.

Miten voimme suojata sijoitusrahastoon sijoittaneita henkilöitä, jos osakas päättää sijoittaa sentyyppiseen liiketoimintaan, jota sijoittajat eivät hyväksy? Koska useimmat eurooppalaisista käyttävät tietoyhteiskunnan tuotteita, kehotan Euroopan komissiota laatimaan mahdollisimman nopeasti strategian ja toimintasuunnitelman, joilla taataan tietoyhteiskunnalle ominaisten järjestelmien ja palvelujen turvallisuus. Onnittelen esittelijää hänen tekemästään työstä.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, yritän jäsennellä puheeni parhaalla mahdollisella tavalla, jotta onnistuisin käsittelemään kaikkia tärkeitä aiheita, ja olen hyvin kiitollinen teille arvokkaasta panoksestanne tässä keskustelussa.

Minua ilahduttaa myös, että monet Euroopan kansalaiset seuraavat tätä jokapäiväisen elämämme kannalta hyvin tärkeää aihetta – niin kutsuttua ”vihreää kirjaa”, joka ehkä kuulostaa hieman etäiseltä. Mutta kun tajuamme, että kuluttajasopimuksia on kaikkialla ympärillämme alkaen siitä, kun aikaisin aamulla ostamme kupin kahvia, sillä jo siinä on kysymys kuluttajasopimuksesta, voimme havaita, miten tärkeä tämänpäiväisen keskustelumme aihe on Euroopan unionin kansalaisten toimintasuunnitelmalle. Olen erittäin ilahtunut siitä, että te kaikki olette hyvin sitoutuneita muokkaamaan käytettävää kieltä niin, että kansalaiset voivat todellakin ymmärtää sitä ja tuntea sen itselleen läheiseksi.

Haluan aluksi esittää joitakin huomautuksia esiin ottamistanne yleisistä kysymyksistä. Ensiksi tarkistuksen soveltamisalasta: suhtaudun hyvin myönteisesti yhteisön säännöstöä koskevan tarkistuksen laajentamiseen, mutta olemme jo sopineet, että komissio suostuu periaatteessa rajoittamaan tarkistuksen vihreässä kirjassa käsiteltyihin kahdeksaan direktiiviin. Näin ollen kaikkien lainsäädännöllisten seurantavälineiden suhteet muihin yhteisön välineisiin olisi selkeytettävä.

Komissiossa arvioidaan tarvetta laatia mietintö sähköistä kaupankäyntiä koskevasta direktiivistä ja päätetään mietinnön ajankohdasta. Kun puhumme eurooppalaisille kuluttajille tarkoitetuista välineistä, olen täysin yhtä mieltä siitä, että tämän kysymyksen ratkaiseminen on tärkeää, mutta se ei oikeastaan kuulu tämän tarkistuksen piiriin. Yleensä suhtaudun poliitikkona ja komission jäsenenä hyvin kunnianhimoisesti kuluttajansuojaan, mutta en usko meidän pystyvän tässä vaiheessa ulottamaan tarkistusta sähköisestä kaupankäynnistä annettuun direktiiviin.

Lukuisia kuluttajansuojadirektiivejä, kuten kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annettua direktiiviä 97/7/EY, sovelletaan sähköisesti tehtyihin kuluttajasopimuksiin, ja sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä todellakin ilmoitetaan selvästi, että sillä ei rajoiteta yhteisön säädöksissä, muun muassa kuluttajansuojaa koskevassa yhteisön säännöstössä, vahvistettua suojelun tasoa.

Tässä suhteessa sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi voidaan tarkistaa erillään kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistuksesta, ja voin vakuuttaa teille, että seuraan tätä aihetta hyvin tiiviisti kollegani, komission jäsenen McCreevyn kanssa, jonka vastuualueeseen sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi sisältyy.

Uskon myös meidän komissiossa ymmärtäneen hyvin, että kuluttaja-asiat on sisällytettävä moniin muihinkin vastuualueisiin, eikä ainoastaan kuluttajansuojasta vastaavan komission jäsenen vastuualueeseen. Olen mukana työstämässä kolmatta energiapakettia, joka valmistuu tämän kuun loppuun mennessä; osallistun myös sisämarkkinakatsaukseen, ja laadimme yhdessä komission jäsenen McCreevyn kanssa katsausta rahoituspalveluista. En aio jättää hyvin tärkeää kuluttajaulottuvuutta huomiotta. Olemme tietoyhteiskunnan ja viestimien pääosastossa havainneet myös, että työ, jolla pyritään parantamaan kuluttajien luottamusta verkkovierailuihin, on onnistunut, ja tämä on vasta alkua.

Monet teistä ovat viitanneet kuluttajansuojan tasoon. Haluan toistaa, että komission keskittyminen täydellistä yhdenmukaistamista koskeviin ehdotuksiin perustuu kuluttajansuojan korkeaan tasoon. ”Kilpajuoksu kohti pohjaa” -lähestymistapa ei näin ollen tule selvästikään kysymykseen. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että kyseiset ehdotukset perustuisivat joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä saavutettuun korkeimpaan kuluttajansuojan tasoon. Olen yhtä mieltä Diana Wallisin kanssa siitä, että meillä pitäisi olla helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä sääntöjä, mikä merkitsee, että meidän on tarkasteltava, miten voimme panna nämä säännöt täytäntöön kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Kysymystä ei missään tapauksessa ratkaista ”kilpajuoksulla kohti pohjaa”.

Voitte uskoa, että kuluttajansuojan alalla ei ihannemaata ole olemassakaan, vaikka otammekin asianmukaisesti huomioon jäsenvaltiot, joissa noudatetaan parhaita käytäntöjä. Olen vieraillut puolessa jäsenvaltioista. Arvioin kaikkein edistyneimpien maiden tilannetta ja havaitsin jälleen, että muutamissa niistä ei ole onnistuttu saattamaan direktiiviä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Esitän teille tulostaulun hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta ja voitte yllätykseksenne havaita, että edes kuluttajansuoja-alan mestarit eivät ole onnistuneet saattamaan tätä nimenomaista direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Kuten Diana Wallis tietää, yhteistä viitekehystä koskeva hanke on minulle tärkeä, ja komissio on Euroopan parlamentin kanssa yhtä mieltä siitä, että on tarpeen varmistaa yhdenmukaisuus yhteisen viitekehyksen valmistelua koskevan työn ja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisen välillä. Kuten Euroopan parlamentti aivan perustellusti painottaa, on välttämätöntä, ettei yhteisön säännöstön tarkistaminen viivästy pitkällisemmän hankkeen eli yhteistä viitekehystä koskevan työn vuoksi. Odotan innokkaasti tätä aihetta koskevaa työtä arvioidakseni tarkemmin hankittuja kokemuksia kunkin tilaisuuden jälkeen, mutta uskoakseni vihreä kirja on eräänlainen testi. Jos saavutamme täydellisen kohdennetun yhdenmukaistamisen vihreän kirjan avulla, se antaa toiveita siitä, että voimme tulevaisuudessa tehdä työtä hyvän yhteisen sopimusperustan pohjalta. Uskon todellakin tämän hankkeen tulevaisuuteen.

Mitä tulee tarpeeseen varmistaa kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen ja kuluttajille soveltuvan tiedon tosiasiallinen julkaiseminen – 42, 43 ja 47 kohta – komissio painottaa, että äskettäin tällä alalla käynnistetyistä aloitteista odotetaan tuloksia lähitulevaisuudessa.

Haluaisin kiinnittää huomiota 6 kohtaan; tulevan välineen soveltamista olisi tarkasteltava sen hyväksymisen jälkeen, jotta voitaisiin arvioida välineen tehokkuutta. Tämä on sääntelyn parantamisen kannalta hyvin tärkeää, sillä kansalaiset pettyvät parhaitenkin suunniteltuun lainsäädäntöön, jos se toteutuu vain paperilla ja jää pelkäksi teoriaksi, ja se saa kansalaiset suhtautumaan yhä kyynisemmin komission ja parlamentin ponnisteluihin. Tästä syystä täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevat tulostaulut ovat todella hyvin tärkeitä.

Komissio uskoo varmasti, että ennen kuin esitetään minkäänlaisia uusia ehdotuksia vihreästä kirjasta järjestettävän kuulemisen jälkeen, on laadittava perusteellinen vaikutustenarviointi asiaankuuluvien sisäisten suuntaviivojen mukaisesti, myös osana sääntelyn parantamiseen tähtäävää prosessia.

Haluaisin käsitellä hetken ryhmäkannetta, joka on hyvin tärkeä aihe. En tiedä, millä tavoin onnistuisin vakuuttamaan asiaan vielä epäillen suhtautuvat siitä, että kyseessä ei ole amerikkalaistyyppinen ryhmäkanne. En tiedä, mistä ovat saaneet alkunsa syytökset siitä, että tavoitteenamme olisi ottaa käyttöön Yhdysvalloissa käytössä oleva joukkokanne; ehkä minun on puhuttava viran puolesta ja annettava valaehtoinen vakuutus. Ei, me emme halua ottaa käyttöön sellaista joukkokannetta kuin Yhdysvalloissa on käytössä. Me pyrimme vastaamaan Euroopan kansalaisten tarpeisiin. Marraskuussa Portugalin puheenjohtajakauden aikana järjestetään mielenkiintoinen konferenssi kollektiivisesta muutoksenhausta, ja jos haluatte vaikuttaa tuleviin pyrkimyksiimme, välttäkäämme käyttämästä termiä ”joukkokanne”. Me puhumme kollektiivisesta muutoksenhausta. Ohimennen sanottuna 14:ssä Euroopan unionin jäsenvaltiossa, muun muassa Ranskassa, on käytössä kollektiivinen muutoksenhaku, edustuksellinen kanne ja ryhmäkanne. Onneksi yhä useammat liikealan edustajat ovat siirtymässä kollektiivisen muutoksenhaun kannalle.

Minulla oli äskettäin hyvin mielenkiintoinen tapaaminen Mouvement des Entreprises de France -järjestön edustajien kanssa. Minut kutsuttiin järjestön järjestämään suureen konferenssiin ja näkemyksemme ovat lähentymässä toisiaan, joten uskon meidän lopulta löytävän yhteisen ratkaisun, mikäli hoidamme työmme moitteettomasti ja varmistamme hyvin avoimesti ja vilpittömästi, mihin pyrimme kollektiivisella muutoksenhaulla. Henkilökohtaisesti uskon sen onnistuvan.

Rahoitusalan tietämys ja rahoituspalvelut – todellakin erinomainen ja asiaankuuluva aihe. Komissio järjesti äskettäin konferenssin rahoitusalan tietämykseen liittyvistä kysymyksistä kehittääkseen ideoita siitä, mitä se voi tehdä tällä alalla. Komissio julkaisee tästä aiheesta myöhemmin tänä vuonna tiedonannon, jossa se esittää näkemyksiään ja tiedottaa aloitteista, joiden tarkoituksena on kannustaa ja edistää rahoitusalan valistuksen tarjoamista jäsenvaltioissa. Haluan jälleen toistaa, että tarkoitukseni on tukea komission jäsenen McCreevyn mietintöä rahoituspalveluista ja pitää kuluttajansuojaa eli kansalaisten markkinoita koskeva ohjelma keskeisellä sijalla.

Seuraavaksi käsittelen vihreässä kirjassa esiin otettuja erityiskysymyksiä. Haluaisin viitata muutamiin niistä. Ensiksi digitaalisesta sisällöstä ja ohjelmistoista: komissio on yhtä mieltä siitä, että tätä aihetta on käsiteltävä edelleen. Kuten tiedätte, me kannatimme Zuzana Roithován mietintöä. Mielestäni tämä tarjoaa yhden mahdollisen keinon lisätä tietämystä merkittävällä tavalla tässä vaiheessa, mutta komissio aikoo kerätä tietoa selvittääkseen, aiheutuuko kuluttajille haittaa digitaalista sisältöä ja ohjelmistoja koskevan kysymyksen puutteellisesta käsittelystä. Tämä työ pidetään erillään vihreän kirjan yleisestä seurannasta.

Käsitellessämme kysymystä lainmukaisen takuun kestoajan jatkamisesta jotkut teistä mainitsivat, miten tärkeässä asemassa vastuu ja takuu ovat kuluttajansuojaa edistettäessä. Komission mielestä asiaa on käsiteltävä edelleen, mutta se ottaa huomioon, että monet kuulemiseen vastanneista tahoista tukevat tätä aihetta. Lisäksi komissio kannattaa ehdotusta säilyttää voimassa nykyiset todistustaakkaa tai vaatimustenvastaisuutta koskevat säännöt.

Komissio ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti vastustaa valmistajan suoran vastuun käyttöönottoa. Tätä asiaa on pohdittava edelleen eri sidosryhmien erilaisten kantojen vuoksi.

Käsittelen nyt kollektiivista muutoksenhakua koskevaa kysymystä. Tämä aihe on otettu esiin Béatrice Patrien ja Diana Wallisin mietinnöissä. Olen yhtä mieltä Diana Wallisin kanssa siitä, että yhteisen viitekehyksen valmistelussa ja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisessa on varmistettava yhdenmukaisuus työn jatkamiseksi nykyiseen tahtiin. Hyvä Diana Wallis, voitte luottaa siihen, että sitoudun tulevaisuudessa käyttämään hyväkseni kaikki mahdollisuudet puhuakseni yhteisen viitekehyksen merkityksestä.

Myös Kurt Lechner viittasi varsin ytimekkäästi siihen, miten tärkeää yhdenmukaisuus on. Pyrin ehdottomasti työssäni varmistamaan yhdenmukaisuuden kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön käsittelyssä.

Seuraavaksi käsittelen Gisela Kallenbachin huomautuksia leluista: mikäli muistan oikein, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan seuraava kokous järjestetään 12. syyskuuta ja toivoakseni minulla on silloin tilaisuus puhua lähemmin toimista, joihin komissio on ryhtynyt. Mielestäni meillä on jo joitakin konkreettisia tuloksia, joista voimme keskustella. Vierailin Kiinassa; tämä ongelma ei tullut meille yllätyksenä. Meillä on RAPEX-järjestelmä, joka on erinomainen esimerkki unionin solidaarisuudesta ja jonka tarkoituksena on toimittaa kaikkiin 27 jäsenvaltioon ripeästi tieto markkinoillamme mahdollisesti havaituista vaarallisista tuotteista. Se toimii hyvin. Puutuin asiaan voimakkaasti vierailullani Kiinassa – välittömästi vierailuni jälkeen kummankin kiinalaisen lelunvalmistajan luvat peruttiin. Keskustelin eilen pitkään puhelimessa Mattelin toimitusjohtajan Robert Eckertin kanssa.

Mielestäni lelukysymystä ja Kiinaa voidaan hyvin käyttää perusteluna sille, miksi täydellinen kohdennettu yhdenmukaistaminen on niin tärkeää. Ei riitä, että kuluttajilla on hyvä suoja yhdessä maassa. Me emme voi elää kuin eristetyillä saarilla, ja tässä ei missään tapauksessa ole kysymys sisämarkkinoista eikä varmasti myöskään yhtenäisestä Euroopan unionista. Voitte uskoa, että jopa Euroopan unionin suurimmalla maalla on vaikeuksia saada Kiina vakuuttuneeksi siitä, että asioihin on puututtava. Jos me todella haluamme vahvistaa asemaamme Kiinan kanssa käytävissä neuvotteluissa, meidän on toimittava täysin yhtenäisesti ja selkeiden sääntöjen mukaisesti sen sijaan, että edustaisimme 27 eri maan markkinoita. Lisäksi meidän on seurattava tiiviisti täytäntöönpanoa. Kuluttajansuojaa koskeva yhteisön säännöstö ei ole ainut väline. Meidän on katsottava kokonaisuutta. Yhteisön säännöstö on ehdottomasti erittäin tärkeä; se on toimintamme lähtökohta ja perusta. Mutta meillä on käytössämme myös vuosien 2007–2013 kuluttajastrategia ja ponnistelemme voimakkaasti varmistaaksemme, että se toteutetaan yhtäläisesti kaikkialla. Meillä on asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä, ja syyskuun lopussa kutsuin kaikki kuluttajansuojasta vastaavat viranomaiset keskustelemaan muutamista kysymyksistä ja kiinalaisista lelutehtaista peräisin olevista vaarallisista tavaroista. Kerron teille myöhemmässä vaiheessa tilannekatsauksemme tuloksista.

Myös Euroopan kuluttajaneuvontakeskusten verkostot ovat erittäin toimivia ja ne täydentävät hyvin sitä lainsäädäntöperustaa, jonka olemme saavuttamassa ja joka pitäisi panna täytäntöön. Nyt haluan puhua lyhyesti European City Guide -oppaasta. Saan todellakin paljon kirjeitä European City Guide -oppaasta. Kuluttajansuojasta vastaavan komission jäsenen oikeudet eivät ikävä kyllä tarjoa minulle mahdollisuutta puuttua juurikaan tähän asiaan. Kehotan verkkopäiväkirjani alussa kansalaisia välttämään tämäntyyppisiä vääriä toimintatapoja ja varomaan European City Guide -oppaan vääriä käytäntöjä, mutta jäsenvaltiot vastaavat mahdollisesta suojelusta.

Täytäntöönpano on hyvin keskeistä tulevina kuukausina. Kirjoitin henkilökohtaisesti kaikille kollegoilleni jäsenvaltioiden hallituksissa kertoakseni heille, että valitettavasti hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä annetun direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei edisty toivotusti. Kaksikymmentäseitsemän kollegaani sai henkilökohtaisen kirjeen, jolla heitä tiedotettiin siitä, että asiat eivät etene hyvin. Jos me emme onnistu saattamaan yhteisön säännöstöä osaksi kansallisia lainsäädäntöjä, tulevaisuutemme perustukset ovat hyvin horjuvat.

Diana Wallis ja Kurt Lechner ovat ottaneet esiin kysymyksen Rooma I -asetuksesta. Voin vakuuttaa teille tässä vaiheessa, että mielestäni ehdotettu Rooma I -asetus ja säädös, joka annettaisiin kuluttajansuojan tiettyjen näkökohtien täysimääräisestä yhdenmukaistamisesta tai joidenkin muiden näkökohtien vastavuoroista tunnustamista koskevan ehdon käyttöönotosta, eivät ole millään tavalla ristiriidassa keskenään. Mutta jatkan mielelläni kanssanne keskustelua tästä asiasta. Tiedän, miten arkaluontoisesta asiasta on kysymys, kun otamme huomioon jatkuvat ponnistelumme unionin lainsäädäntöperustan yhtenäistämiseksi.

Haluaisin jälleen kerran kiittää kaikkia teitä. Hyvä Béatrice Patrie, uskoakseni olette saanut paljon tunnustusta vaativasta työstänne. Haluaisin lopuksi kiittää teitä ja kertoa, että iloitsen ennakolta siitä, että pääsemme jatkamaan työtämme, joka koskee tätä tärkeää aihetta. Lopuksi esitän kiitokseni keskustelua seuranneille Euroopan kansalaisille.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan puolenpäivän aikaan.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä on vuosi vuodelta täydennetty määräyksillä, joilla on tarkoitus taata Euroopan yhtenäismarkkinoiden toteutuminen. Hiljattain hyväksyttyihin säädöksiin kuuluvalla verkkovierailuista annetulla direktiivillä poistettiin yksi Euroopan kansalaisten mielestä tärkeimmistä liikkumisvapauden esteistä.

Henkilöautojen verotuksesta annettu direktiivi noudattaa samaa linjaa. Valitettavasti asiasta on odotettu neuvoston päätöstä vuodesta 2005, vaikka sekä parlamentti että talous- ja sosiaalikomitea antoivat siitä viime syksynä myönteisen lausuntonsa. Kyseinen asiakirja on täysin välttämätön, koska tällä hetkellä 16 jäsenvaltiossa kannetaan 16 erilaista veroa, ja tämä estää ostamasta henkilöautoa toisesta EU:n jäsenvaltiosta. Useimmissa tapauksissa kansalaiset, jotka muuttavat yhdestä jäsenvaltiosta toiseen, saattavat joutua maksamaan rekisteröintiveron kaksi kertaa.

Parlamentin ja Euroopan komission on ponnisteltava saadakseen jäsenvaltioiden valtiovarainministerit hyväksymään direktiivin neuvostossa. Euroopan kansalaisuus voi käsitteenä toimia täysin yhdenmukaisesti vasta sitten, kun kaikki perustamissopimuksessa määritetyt oikeudet todellakin toteutuvat Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55 äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 12.)

Puhetta johti
varapuhemies Hans-Gert PÖTTERING

⁂

  Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, itse asiassa en voi viitata mihinkään tiettyyn työjärjestyksen artiklaan. Halusin kuitenkin muistuttaa siitä, että sanoitte eilen, ettei Euroopan unionin pitäisi puuttua kirkon verojärjestelyihin. Sanoitte myös puhuvanne omissa nimissänne. Mielestäni Euroopan parlamentin puhemies ei puhu omissa nimissään asioista, jotka kuuluvat Euroopan unionin komission toimivaltaan. Sen vuoksi halusin sanoa että pidin puheenvuoroanne erityisen epäasianmukaisena, koska olette myös minun puhemieheni, ja mielestäni kirkon verojärjestelyjä koskeva asia pitäisi selvittää Euroopan unionin sääntöjen mukaisesti.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Arvoisa Monica Frassoni, voin vakuuttaa teille, ettei asia ollut lainkaan dramaattinen. Minua pyydettiin eräässä lehdistölle antamassani haastattelussa esittämään kantani joistakin mainitsemistanne asioista, ja kyseisessä haastattelussa sanoin, että meidän pitäisi ottaa aina hyvin tarkoin huomioon solidaarisuusperiaate, ennen kuin ryhdymme toimenpiteisiin Euroopan unionin tasolla. En keskustellut asiasta sen tarkemmin.

(Suosionosoituksia)

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen pahoillani, että jatkan sinnikkäästi tästä aiheesta, mutta haluaisin viitata työjärjestyksen artiklaan, jonka nojalla olette tämän parlamentin edustaja, sekä työjärjestyksen artikloihin Euroopan toimielinten välisten suhteiden asianmukaisuudesta.

Toisin kuin juuri sanoitte, ongelma on se, että Euroopan komission tutkinta on parhaillaan käynnissä, ja komissio on pyytänyt Italian hallitukselta tietoja siitä, onko olemassa vaara, että kilpailulainsäädäntöä rikotaan; tämä työ ei liity toissijaisuuteen vaan EU:n säädöksiin. Te sanoitte kirjaimellisesti, että meidän pitäisi jättää tämä asia Italian viranomaisille, mutta miten te voitte sanoa niin, kun kyseisessä tutkinnassa pyritään nimenomaan selvittämään, ovatko Italian viranomaiset mahdollisesti rikkoneet yhteisön oikeutta? Tämän vuoksi lausuntonne on ristiriitainen.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Arvoisa Marco Cappato, olemme keskustelleet myös muista teidän kannaltanne erityisen tärkeistä aiheista. Tässä yhteydessä on tarkoitus tuoda esiin joitakin yleisiä periaatteita. Emme ole puhuneet lainkaan mistään yksityiskohdista. Suosittelen, ettemme takerru tähän aiheeseen. Ohimennen sanoen kukaan ei puolusta Euroopan unionin lainsäädäntöä yhtä määrätietoisesti kuin minä. Euroopan unionin lainsäädäntöä on mielestäni pidettävä aina mittapuuna. Joten haluaisin jättää tämän asian käsittelyn nyt tähän.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, halusin vain painottaa sitä, että parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering oli aivan oikeassa sanoessaan, että hän puhui omissa nimissään. Muistuttaisin Marco Cappatoa siitä, että Euroopan unionilla ei ole minkäänlaista toimivaltaa julkisten palvelujen toimittamista koskevan kilpailun alalla.

  Puhemies. − (EN) Kiitän Antonio Tajania, mutta haluamme nyt päättää tämän asian käsittelyn tällä kertaa tähän.

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

Mietintö: Inger Segelström (A6-0308/2007)

– Ennen äänestystä:

  Viviane Reding, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ennen äänestystä esittää julkilausuman komission puolesta.

Huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 tehdyn parlamentin ja neuvoston päätöksen täytäntöönpanotoimien osalta komissio suostuu poikkeuksellisesti välittämään luonnokset tähän erityisohjelmaan liittyvistä vuotuisista työohjelmista mahdollisimman nopeasti toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtajalle sen lisäksi, että ne toimitetaan komitologiamenettelyrekisterin kautta. Komissio ilmoittaa parlamentille mahdollisimman pian valiokunnan kokousten seurauksena teksteihin mahdollisesti tehtävistä tarkistuksista.

  Puhemies. − (DE) Kiitän teitä, arvoisa komission jäsen Reding. Koska yhteisen kannan hylkäämisestä ei ole tehty yhtään esitystä eikä yhteiseen kantaan ole esitetty tarkistuksia, julistan yhteisen kannan hyväksytyksi.

Mietintö: Miroslav Ouzký (A6-0263/2007)

Päätöslauselma: B6-0329/2007

Mietintö: Elena Valenciano Martínez-Orozco (A6-0302/2007)

Mietintö: Carmen Fraga Estévez (A6-0298/2007)

Mietintö: Béatrice Patrie (A6-0281/2007)

Mietintö: Inger Segelström (A6-0308/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen ilahtunut siitä, että kansalaisvapauksista sekä oikeus- ja sisäasioista vastaavassa valiokunnassa hyväksyttiin yksimielisesti neuvoston yhteinen kanta huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevasta erityisohjelmasta osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa kollegani Inger Segelströmin suosituksen mukaisesti.

Vaikka neuvosto hyväksyi parlamentin kannat, se valitettavasti hylkäsi tarkistukset, joiden tarkoituksena oli tarjota parlamentille mahdollisuus estää ohjelman täytäntöönpanoa koskevat komission päätökset, erityisesti vuotuisia painopistealoja valittaessa. Olen pahoillani myös siitä, että täysistunnossa esitetyssä Euroopan komission lausunnossa katsottiin tarkoituksenmukaiseksi ilmoittaa olevan poikkeuksellista, että komissio sitoutui toimittamaan Euroopan parlamentille vuotuisten työohjelmien laatimiseen liittyvät tarpeelliset tiedot. Tämä ohjelma on käynnistettävä viipymättä, ja on ilahduttavaa, että yhteinen kanta hyväksyttiin valiokunnassa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Huumausaineiden väärinkäyttöä koskevan ongelman ratkaisemiseksi on otettava käyttöön monialaisia toimintatapoja, jotka kattavat muun muassa ennaltaehkäisyn, hoidon ja yhteiskuntaan sopeuttamisen sekä huumekaupan, järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun torjunnan.

Nämä julkiset politiikat ovat ensisijaisen tärkeitä, sillä huumausaineiden väärinkäytön inhimilliset ja sosiaaliset seuraukset ovat vakavia, erityisesti nuoremmille sukupolville.

Niitä on tuettava muilla julkisilla politiikoilla, joilla pyritään parantamaan ihmisten elinoloja varmistamalla terveydenhoidon, ravinnon, asuntojen ja kouluopetuksen saatavuus sekä mahdollisuudet koulumenestykseen ja vakaaseen työllisyyteen sekä turvaamalla ihmisten oikeudet kohtuulliseen palkkaan, luovuuteen, kulttuurielämyksiin ja urheiluun.

Kun otetaan huomioon EU:n tasolla kehitetyn, huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan erityisohjelman tavoitteet ja toimet, sillä voidaan osaltaan lisätä tietämystä, parantaa tietojenvaihtoa ja torjua huumausaineiden käyttöä tukemalla ja täydentämällä kussakin jäsenvaltiossa toteutettuja toimia. Lisäksi on otettava täysimääräisesti käyttöön riittämätön, lähes 21 miljoonan euron suuruinen summa, joka on suunnattu 27 jäsenvaltiolle vuosiksi 2007–2013.

Mietintö: Miroslav Ouzký (A6-0263/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Annoin puoltavan ääneni asiantuntevan tšekkiläisen kollegani Miroslav Ouzkýn merkittävälle mietinnölle kansainvälisestä terveyssäännöstöstä, joka tarkistettiin Maailman terveysjärjestön (WHO) yleiskokouksessa vuonna 2005. Säännöstön tarkoituksena on ehkäistä tautien leviämistä ja suojata kansalaisia tauteja vastaan siten, ettei kansainväliselle kaupalle aiheuteta tarpeetonta haittaa ja kuluja. Tämä terveydenhoitoalan kansainvälinen mekanismi on pantava Euroopan yhteisössä viipymättä ja koordinoidusti täytäntöön, koska, kuten ranskalainen kollegani Françoise Grossetête korostaa, infektiosairaudet muodostavat uhkan ja haasteen kaikille maille.

Tämäntyyppiset terveysongelmat herättävät jälleen kerran kysymyksen sekä ihmisten että tavaroiden valvonnan laadusta ulkorajoillamme. On ratkaisevan tärkeää tukea vuonna 2004 perustetun tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen ECDC:n sekä EU:n kansanterveysuhkia koskevan varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän kehittämistä, jotta niillä pystytään kannustamaan kansainvälisen terveyssäännöstön nopeaa ja yhdenmukaista täytäntöönpanoa EU:n jäsenvaltioissa.

  Irena Belohorská (NI), kirjallinen. − (SK) Koska me emme järjestäneet keskustelua kollegamme Miroslav Ouzkýn kansainvälisestä terveyssäännöstöstä laatimasta mietinnöstä, haluaisin esittää kantani tähän asiaan ainakin tällä tavalla.

Kansainvälisen kaupan kasvu ja liikkuvuuden lisääntyminen EU:ssa lisäävät kansainvälisten tartuntatautiepidemioiden vaaraa EU:ssa sekä vaaraa tautien leviämisestä Eurooppaan kaukaisemmista maanosista. Epidemioita on torjuttava suojaavilla toimilla yhtenäisesti ja koordinoidusti, jotta torjunta olisi tehokasta. Meillä Euroopan unionissa toimii nykyisin tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus (ECDC): joukkoepidemioiden torjuminen kuuluu sen tehtäviin. Samalla jäsenvaltiot kuuluvat Maailman terveysjärjestöön, joka on julkaissut kansainvälisen terveyssäännöstön: myös säännöstössä käsitellään sellaisten tautien torjuntaa, jotka voivat levitä maasta toiseen.

Meillä on komission päätös tartuntatautien torjunnassa ja valvonnassa käytettävästä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä. EU:lla on käytössään myös joitakin taloudellisia välineitä, kuten Euroopan unionin solidaarisuusrahasto ja kansanterveysalan toimintaohjelma, joka on uusi varhaisvaroitus- ja reagointiväline vakavia hätätilanteita varten. Samanaikaisesti jäsenvaltiot valvovat omia terveydenhoitopalvelujaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Eri tasoilla säädetyt lukuisat lait muodostavat monimutkaisen järjestelmän ja näin ollen on vaikeaa toimia ripeästi ja yksimielisesti mahdollisen epidemiavaaran torjumiseksi. EU:n ja jäsenvaltioiden järjestelmät on yhdistettävä nykyistä tehokkaammin toisiinsa, jotta emme joudu tilanteeseen, jossa Euroopan unionin lainsäädäntö ei sovi yhteen jäsenvaltioiden nopean reagoinnin varmistavien valmiuksien kanssa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Maailman terveysjärjestön (WHO) hyväksymä kansainvälinen terveyssäännöstö on uusi väline, jonka tarkoituksena on terveyden suojelu kaikkialla maailmassa. Sillä korvataan aikaisempi, sodan jälkeen hyväksytty säännöstö, jossa keskityttiin rajojen valvontaan ja erityisesti laivojen ja niiden miehistöjen terveydelliseen valvontaan. Tämä säännöstö kattoi muun muassa kansainväliset keltakuumerokotukset, joita täydennettiin myöhemmin muilla rokotuksilla. Kansanterveysalalla esille tulevat kysymykset, kuten tuberkuloosi ja malaria, ja jopa uudet ongelmat, kuten lintuinfluenssa tai influenssapandemian vaara, lisäävät vielä entisestään kansainvälisen yhteistyön ja kansanterveysalan tiedotuksen tärkeyttä.

Viimeaikaiset epidemia- ja pandemiauhat ovat osoittaneet, että mitkään maat tai alueet eivät ole turvassa terveysongelmilta eikä sellaista voida taata. Uudessa säännöstössä kannustetaan tietojenvaihtoa ja kehotetaan maita koordinoimaan maailmanlaajuisten uhkien torjuntaa. Samalla tunnustetaan, että kaikki maat ovat tärkeitä ja vastavuoroinen apu välttämätöntä.

Portugalissa on kiinnitetty yhä vähemmän huomiota rajojen terveydelliseen valvontaan, kansainvälisiin rokotuksiin ja matkustajien neuvontaan, erityisesti sen jälkeen, kun hallitus sulki äskettäin alueellisia terveysasemia. Ilman asianmukaista kansallista valvontajärjestelmää näiden alueiden käsittely jää keskinkertaiseksi.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Tartuntatauteja ei kaksikymmentä vuotta sitten pidetty suurena uhkana. Nykyisin ne ovat uhkana ja haasteena kaikille maille. Influenssapandemian, malarian ja tuberkuloosin tyyppiset uhat muodostavat terveysriskin virusmutaatioiden, lisääntyvän antibioottiresistenssin ja terveydenhoitojärjestelmien heikkouden vuoksi.

Uusiin terveysriskeihin sisältyvät myös elintarvikeperäiset taudit, kemialliset tai biologiset onnettomuudet tai hyökkäykset tai ydinonnettomuudet tai -hyökkäykset, teollisuuden saasteet ja ilmastonmuutos. Nämä uhat voivat vaarantaa miljoonien ihmisten hengen monissa maissa.

Tilannetta vaikeuttavat globalisaation leviäminen sekä kansainvälisten virtojen ja kaupan kasvu. Tartuntatautien valvontaa koskeva kansainvälinen yhteistyö on näin ollen elintärkeää. Tästä syystä on välttämätöntä poistaa kaikki tarpeettomat kansainvälistä liikennettä ja kauppaa haittaavat tekijät.

Mietinnössä kannustetaan jäsenvaltioita kehittämään uusia yhteisiä toimenpiteitä, jotka perustuvat hyvien käytäntöjen vaihtoon. Varhaisvaroitusjärjestelmien käyttöönotto naapurimaissa ja kolmansissa maissa esiintyvien vakavien pandemioiden varalta on myös ratkaisevan tärkeää.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE), kirjallinen. − (SK) Haluaisin esittää joitakin huomautuksia kollegani Miroslav Ouzkýn laatimasta kansainvälistä terveyssäännöstöä käsittelevästä mietinnöstä, jota kannatin äänestyksessä.

Tätä oikeusvälinettä tarvitaan, jotta voitaisiin varmistaa keskitetty torjunta, suojelu ja erityisesti valvonta tautien leviämistä koskevissa tapauksissa. Samanaikaisesti sillä varmistetaan, että kansanterveysalalla pystytään reagoimaan riittävällä tavalla kehittyneisiin riskeihin.

Tätä säännöstöä, joka ensimmäiseksi hyväksyttiin Maailman terveysjärjestön jäsenmaissa (1951), on sittemmin muutettu jo neljä kertaa. Nykyisessä muodossaan sitä on alettu panna täytäntöön asteittain kesäkuusta 2007 alkaen.

Mietinnössä esitetään selkeä tulkinta komission hyväksymästä EU:n kannasta ja sillä selvennetään EU:n roolia kansainvälisen terveyssäännöstön täytäntöönpanossa. Lisäksi siinä käsitellään tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) ja kansanterveysuhkia koskevan varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän (EWRS) olemassaoloa ja roolia.

Mietintö edistää osaltaan kansalaistemme terveyden suojelua ja tästä syystä olen ilahtunut sen hyväksymisestä.

Aavikoituminen (B6-0329/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä useiden poliittisten ryhmien, muun muassa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän (PPE-DE), esittämää päätöslauselmaesitystä EU:n tavoitteista aavikoitumisen estämistä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen osapuolten Madridissa 3.–14. syyskuuta 2007 pidettävässä kahdeksannessa konferenssissa. Yksi planeettamme tämänhetkisen lämpenemisen huomattavista seurauksista on se, että siitä johtuva haihtuminen kuivattaa lähteitä ja vähentää veden virtausta joissa ja pohjavesissä, mikä johtaa maaperän pintarakenteen tuhoutumiseen. Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) mukaan aavikoituminen vaikuttaa tällä hetkellä noin 25–30 prosenttiin maailman pinta-alasta ja 1,2–2 miljardia ihmistä ainakin sadassa valtiossa on alttiina aavikoitumiselle. Aavikoituminen lisääntyy koko maailman tasolla, mikä aiheuttaa köyhyyttä, pakkosiirtolaisuutta ja konflikteja. Mielestäni Euroopan unionin on pantava kiireellisesti täytäntöön Euroopan vesipolitiikka, eikä ainoastaan laatuun vaan myös määrään liittyvien tavoitteiden toteuttamiseksi.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan tätä yhteistä päätöslauselmaa YK:n aavikoitumisen torjuntaa koskevasta yleissopimuksesta ja Madridissa käynnissä olevasta kokouksesta. Kuten tiedämme, aavikoituminen vaikuttaa 20–30 prosenttiin maailman maapinta-alasta ja sille on alttiina 1,2–2 miljardia ihmistä, joista monet kärsivät äärimmäisestä köyhyydestä, vähintään sadassa valtiossa.

Ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan, kuten hakkuiden ja liiallisen viljelyn, seurauksena yhä suurempi osa maailman pinta-alasta aavikoituu. Tämä aiheuttaa köyhyyden lisääntymistä, pakkosiirtolaisuutta ja konflikteja. Yksi selkeimmistä esimerkeistä on Darfur, jossa aavikoituminen on johtanut vaikeisiin karjankasvattajien ja maanviljelijöiden välisiin selkkauksiin maanviljelijöiden ajauduttua itäänpäin karjankasvattajien maille. Seurauksena on satojatuhansia pakolaisia sekä raiskauksia, silpomisia ja murhia. Vain tehokkaalla ja kiireellisellä kansainvälisellä toiminnalla voidaan estää Darfuria olemasta vain ensimmäinen lukuisista vastaavanlaisista konflikteista, joiden pohjimmaisena syynä on aavikoituminen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Ympäristöasioihin liittyvistä tieteellisistä mielipide-eroista huolimatta ei ole epäilystäkään siitä, että, kuten päätöslauselmassa mainitaan, ilmastonmuutokseen liittyvät tulvien ja kuivuuden kaltaiset äärimmäiset ilmasto-olosuhteet ovat yleistymässä ja muuttumassa vakavammiksi, mikä lisää aavikoitumisen riskiä ja sen kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Kielteiset vaikutukset ovat varmasti havaittavissa sekä ilmasto-olosuhteista suoraan kärsineissä maissa että naapurimaissa. Ainakin tästä syystä seuraavassa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa on käsiteltävä tätä aihetta huolellisesti ja johdonmukaisesti ottaen huomioon, että Euroopan unioni ei saa unohtaa sen naapurialueilla käynnissä olevaa aavikoitumista.

Epäilemättä kannattaa mainita myös, että aavikoitumiskysymys on merkityksellinen myös Euroopan unionin omalla alueella. Tästä syystä YMP:n (yhteisen maatalouspolitiikan) täysin välttämättömässä uudistuksessa on otettava huomioon aavikoitumisen torjunta sekä maaseutualueiden asuttamiseen tähtäävä politiikka, joka on myös keskeistä.

Toivottavasti sekä politiikassa että poliitikkojen työssä pyritään pitkän aikavälin näkemykseen, jotta esiin tulleet ongelmat pystytään ajan mittaan ratkaisemaan. Tämä koskee aavikoitumista: historiankirjat ovat täynnä kokemuksia, joista meidän on ajan mittaan otettava opiksemme.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Aavikoituminen on vakava ongelma, joka vaikuttaa monilla maailman alueilla, ja on tärkeää, että sitä käsitellään maailmanlaajuisesti.

Jos aavikoitumiseen ei puututa, se aiheuttaa vakavia ongelmia lukuisille ihmisille erityisesti kehitysmaissa, ja tästä syystä Yhdistyneiden Kansakuntien pitäisi käynnistää välittömästi toimet meidän tuellamme.

Äänestän yhteisen päätöslauselman puolesta, mutta toivon, että tämä on alku ongelman ratkaisemiseen tähtäävässä prosessissa. Toivottavasti me emme joudu tulevina vuosina katumaan sitä, ettemme ryhtyneet toimiin silloin, kun meillä oli siihen mahdollisuus.

Aavikoituminen on katastrofi, joka meidän on estettävä; päätöslauselma on ensimmäinen askel siinä työssä. Euroopan unionin on näytettävä esimerkkiä pyrkiessämme muuttamaan kehityksen suuntaa.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatin päätöslauselmaa vaatiakseni uusia toimia tämän kasvavan ongelman ratkaisemiseksi. Erityisesti pelkään, että kehittyneissä maissa monet eivät kiinnitä huomiota tähän ongelmaan, koska sen vaikutukset ovat usein havaittavissa alikehittyneissä maissa. Darfur on esimerkki tilanteesta, jossa konfliktin perimmäisenä syynä on aavikoituminen.

Mietintö: Elena Valenciano Martínez-Orozco (A6-0302/2007)

  Koenraad Dillen (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentti voi hyvin antaa täydet pisteet virallisen Euroopan ihmisoikeuspolitiikalle, mutta tosiasiassa monien arabimaiden ja Afrikan maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa ihmisoikeuslauseke on usein vain kuollut kirjain eikä aktiivista ja johdonmukaista ihmisoikeuspolitiikkaa ole olemassakaan.

Sitä paitsi mitä voidaan sanoa Kiinaa koskevasta politiikasta, jonka yhteydessä kaikille on selvää, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kaupalliset ja taloudelliset edut ovat etusijalla ihmisoikeuksiin nähden?

Merkittävin tapaus on luonnollisesti kuitenkin Turkin-politiikka. Vaikka raporteissa jatkuvasti viitataan naisten oikeuksiin, Eurooppa avaa ovensa sepposen selälleen tälle islamilaiselle maalle, jossa naisten oikeudet ovat heikentyneet heikentymistään AKP:n valtaantulon jälkeen. Oma ryhmämme ja Vlaams Belang -puolue eivät missään tapauksessa voi enää osallistua tällaiseen teeskentelyyn.

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, kollegani Koenraad Dillen toi juuri aivan oikeutetusti esiin Euroopan virallisen retoriikan ja Euroopan unionin konkreettisen ihmisoikeuspolitiikan välisen valtavan kuilun.

Haluaisin sanoa vielä jotakin tästä aiheesta. Vaikka Eurooppa levittää avoimen länsimaisen yhteiskunnan arvoja ja ennen muuta sananvapautta kaikkialla maailmassa näiden ihmisoikeusvuoropuhelujen avulla, joita täällä niin ylistetään mutta joissa ei vaadita mitään vastapalveluksia, me voimme yhä havaita, että Eurooppamme omassa virallisessa pääkaupungissa Brysselissä tämän nimenomaisen eurooppalaisen sananvapautta koskevan arvon puolustajat vaiennetaan. Mielestäni parlamentin ja sen puhemiehen olisi puolustauduttava päättäväisesti sosialistipuolueeseen kuuluvan Brysselin pormestarin Thielemansin diktatorisia määräyksiä vastaan. Pormestari Thielemans on kieltänyt mielenosoitukset, joissa vastustetaan suvaitsemattoman islamilaisuuden leviämistä Eurooppamme pääkaupungissa ja kaikissa eurooppalaisissa maissamme. Minä aion joka tapauksessa osoittaa yhdessä muiden kanssa mieltäni sananvapauden puolesta ja islamilaisuuden leviämistä vastaan ensi tiistaina 11. syyskuuta aivan Euroopan parlamentin edessä.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä espanjalaisen kollegani Elena Valenciano Martínez-Orozcon mietintöä ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja kolmansien maiden ihmisoikeuksia koskevista kuulemisista. Ihmisoikeudet kuuluvat Euroopan unionin keskeisiin arvoihin, ja on erittäin tärkeää taata, että ne ovat automaattisesti tärkeässä asemassa Euroopan unionin poliittisissa vuoropuheluissa kolmansien maiden kanssa. Neuvoston on järjestelmällisesti sovellettava ihmisoikeus- ja demokratialauseketta kaikkiin EU:n sopimuksiin ja kaikissa suhteissa kolmansiin maihin.

Näin ollen kannatan ajatusta lisätä toimielinten välistä yhdenmukaisuutta ja etsiä tapoja parantaa koordinointia EU:n eri toimielinten (neuvoston, komission ja parlamentin) välillä käynnistämällä toimielinten välinen vuoropuhelu poliittisista vuoropuheluista sekä ihmisoikeuksia koskevista vuoropuheluista ja kuulemisista. Aikana, jona arvot ovat katoamassa yhä monimutkaisemmaksi muuttuvasta maailmasta, EU:n on varmistettava, että ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyviä arvoja kunnioitetaan kaikissa sen hankkeissa ja ohjelmissa, erityisesti sellaisissa, jotka liittyvät kehitysavun sekä teknisen, kaupallisen ja taloudellisen yhteistyön kehittämiseen.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Suuri enemmistö on juuri hyväksynyt Elena Valenciano Martínez-Orozcon mietinnön ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista ja onnittelen esittelijää hänen tekemästään perusteellisesta työstä.

Mietinnössä todetaan oikeutetusti, että ihmisoikeuskysymyksiä olisi käsiteltävä kolmansien maiden kanssa käytävän yleisen poliittisen vuoropuhelun yhteydessä. Itse asiassa ihmisoikeuksien edistäminen on oleellinen osa EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Olen ilahtunut myös siitä, että mietinnössä kehotetaan neuvostoa ja komissiota tehostamaan vuoropuhelu- ja kuulemismenettelyjä. Toimielinten välisen yhdenmukaisuuden ja yhteistyön parantaminen lisäisi EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta kansainvälisellä näyttämöllä. Lisäksi tarvittaisiin puolueetonta arviointia ja seurantaa.

Lopuksi mietinnössä painotetaan, että on tarpeen taata vuoropuhelujen avoimuus EU:ssa ja parantaa Euroopan parlamentin roolia tässä yhteydessä. Kaikkien näiden syiden vuoksi kannatin mietinnön hyväksymistä täysistunnon lopullisessa äänestyksessä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) On epäilemättä ratkaisevan tärkeää edistää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta, eikä kyse ole pelkästään ”siviilioikeuksista ja poliittisista oikeuksista, vaan myös yhteiskunnallisista, ympäristöllisistä, taloudellisista ja kulttuurisista oikeuksista”.

Mietinnössä on kuitenkin ristiriitaisuuksia: vaikka mietinnössä sanotaan esimerkiksi, että kolmannen maan kanssa käytävästä ihmisoikeusvuoropuhelusta sovitaan kyseisen maan kanssa, samalla mietinnössä uhataan, että tapauksissa, joissa kolmas maa kieltäytyy ihmisoikeusvuoropuhelusta, EU:n on harkittava kyseisessä maassa erityistoimenpiteitä, joissa käytetään ”demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevaa rahoitusvälinettä”.

Suostuvatko jäsenvaltiot käyttämään tätä toimenpidettä vastavuoroisesti? Eivät tietenkään, koska kolmansien maiden kanssa käytävällä ihmisoikeusvuoropuhelulla ei tarkoiteta keskustelua ihmisoikeuksista EU:ssa vaan asianomaisissa kolmansissa maissa.

Tämä kuvaa hyvin todellista päämäärää, joka koskee pyrkimystä käyttää ihmisoikeuksia painostus- ja toimintavälineenä suurille eurooppalaisille valtioille parhaiten sopivalla tavalla ja niiden etujen mukaisesti. Mietinnössä ollaan tietoisia tästä mahdollisuudesta, jota siinä ei suorastaan kannateta, ja siinä painotetaan, että EU:n toiminnassa on noudatettava ”yhtenäisyyttä” ja ”uskottavuutta”. CIA:n laittomista lennoista vaikeneminen puhuu selvää kieltään.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatin tätä mietintöä, jossa kehotetaan komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että EU:n kolmansien maiden kanssa käytävien ihmisoikeusvuoropuhelujen yhtenäisyyttä lisätään. Erityisesti kannatan pyrkimystä lisätä parlamentin panosta käynnissä olevien vuoropuhelujen sisällössä ja kehotan käyttämään tiukempia perusteita ja seurantamekanismeja.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Kannatin äänestyksessä ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista laaditun mietinnön hyväksymistä.

Mietinnössä otettiin esiin hyvin tärkeä kysymys Euroopan parlamentin tarkoituksenmukaisesta osallistumisesta Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisiin vuoropuheluihin ja kuulumisiin. Ihmisoikeuskysymysten pitäisi olla itsestään selvä osa Euroopan unionin työohjelmaa. Lisäksi meidän on varmistettava, että Euroopan parlamentti osallistuu riittävästi kaikkiin ihmisoikeuksia koskeviin asioihin.

Mietintö: Carmen Fraga Estévez (A6-0298/2007)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. − (SV) Me olemme päättäneet olla kannattamatta tätä mietintöä, koska se pyrkii heikentämään joitakin komission hyviä aikeita, joilla pyritään edistämään kalastuksen kestävyyttä.

Kalastusta on kehitettävä EU:ssa ympäristön kannalta yhä kestävämmäksi, jotta voitaisiin suojella meriympäristöjä ja taata kalastusalan kannattavuus pitkällä aikavälillä.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä asiantuntevan espanjalaisen kollegani Carmen Fraga Estévezin erinomaista valiokunta-aloitteista mietintöä, joka laadittiin vastauksena komission tiedonantoon EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla.

Olen Carmen Fraga Estévezin tavoin ilahtunut siitä, että komissio tunnustaa nykyisen kalastuksenhoidon epäonnistuneen, ja olen tyytyväinen komission ehdotukseen luoda uusi hoitomalli, joka auttaa elvyttämään kalakannat ja sovittamaan pyyntiponnistukset kalastusalan realiteetteihin sekä lisäämään kalastuslaivaston kannattavuutta ja vakiinnuttamaan sen toimintaa.

Siitä huolimatta on tärkeää noudattaa varovaista lähestymistapaa ja tarkastella kalastusvalmiuksiamme ottaen huomioon kulutuksen vaatimukset Euroopassa ja muualla maailmassa sekä kiireellinen tarve hoitaa kalavaroja. Lisäksi unionin kalastuspolitiikan mahdollista muuttamista on tuettava tarkoituksenmukaisilla ja taloudellisesti riittävillä korvausjärjestelyillä, mikä edellyttää arvion laatimista lopullisen ehdotuksen oikeudellisista ja sosioekonomisista vaikutuksista.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Kalavarojen kestävyys on olennaisen tärkeää, jotta taattaisiin kalastustoiminta ja kalastusalan kannattavuus pitkällä aikavälillä.

Kun kalavarojen kestävyyttä turvataan pitkän aikavälin suunnitelmilla ja lyhyen aikavälin toimenpiteillä, täytäntöönpanoon on epäilemättä sisällyttävä arviointi niiden sosioekonomisista seurauksista sekä tämän tuloksena sellaisten taloudellisten varojen hankkiminen, joilla taataan kalastusalalle ja kalastajille alusten, työllisyyden ja tulojen kestävyys. Mielestämme tämä suhde kuvaa parhaiten kestävän enimmäistuoton periaatetta ja sitä on käytettävä perustana periaatetta sovellettaessa.

Toisin sanoen ”kestävää enimmäistuottoa” ei saa käyttää välineenä kalastuslaivaston romuttamisen ja työpaikkojen tuhoamisen edistämiseksi (entisestään).

Kalavarojen kestävyyden takaamiseksi tarkoitettujen suunnitelmien ja toimenpiteiden on perustuttava kalastusalan tieteelliseen tutkimukseen unohtamatta kuitenkaan muita toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon luonnollisten tekijöiden ja ihmisten toiminnan seuraukset, jotka vaikuttavat merten ekosysteemeihin. Tästä syystä ehdotamme, että mietintöön lisätään, että on tarpeen lisätä kalastusalan tieteelliselle tutkimukselle tarkoitettuja määrärahoja seitsemännessä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa.

Lopuksi korostamme, että kalastajien osallistuminen kaikkien näiden politiikkojen määrittelyyn on olennaisen tärkeää.

Mietintö: Béatrice Patrie (A6-0281/2007)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, kannatin Euroopan parlamentin kompromissiratkaisua kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta unionissa.

Mietinnössä ehdotetaan puolelle miljardille kansalaiselle heidän oikeuksiensa käyttöön liittyviä parannuksia, jotka koskevat sopimuksen perumista, tavaroiden toimittamista, laissa vahvistettua takuuaikaa, harkinta-ajan pituuden laskemista koskevia sääntöjä, kohtuuttomia sopimusehtoja, sopimuksia digitaalisen sisällön toimittamisesta ja verkkohuutokauppoja.

Nyt kun olen ilmaissut tukeni, uskon kuitenkin, että kun tiedetään komission valmistelevan tähän saakka laajinta kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamista, parlamentti olisi voinut pyrkiä esittämään nykyaikaisempia, innovatiivisempia ja kauaskantoisempia muutoksia, erityisesti seuraavilla viidellä ensisijaisella alalla:

− entistä korkeampi kuluttajansuojan taso sähköisen kaupankäynnin alalla;

− rajat ylittävien kauppojen yksinkertaistaminen kuluttajien ja yrittäjien etuja ajatellen;

− eurooppalaisten sääntöjen asianmukainen soveltaminen ja niiden noudattaminen jäsenvaltioissa;

− kuluttajien tietämyksen parantaminen ja

− kuluttajien oikeuksien onnistunut käyttö yli rajojen.

Luotan siihen, että komissio tekee rohkeamman ehdotuksen. Tiedän, että komission jäsen Kuneva on sitoutunut tähän hyvin vaativaan tehtävään.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä kollegani Béatrice Patrien laatimaa valiokunta-aloitteista mietintöä kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamista koskevasta vihreästä kirjasta ottaen huomioon erityisesti mainitun tavoitteen sääntelykehyksen nykyaikaistamisesta, yksinkertaistamisesta ja parantamisesta elinkeinonharjoittajien ja yksityishenkilöiden etua ajatellen sekä rajat ylittävän kaupankäynnin helpottamisesta ja kuluttajien luottamuksen lisäämisestä tällä tavoin. Meidän kannattaa säännöllisesti miettiä erityisesti sähköisen kaupankäynnin kehitykseen liittyvissä asioissa, taataanko sisämarkkinoiden kitkattomalla toiminnalla korkeatasoisen kuluttajansuojan ja yritysten kilpailukyvyn välinen tarkoituksenmukainen tasapaino niin, että noudatetaan samalla tiukasti toissijaisuusperiaatetta. Tässä mietinnössä esitetään joitakin kiinnostavia ajatuksia yleisestä lainsäädännöllisestä lähestymistavasta, kohtuuttomien ehtojen rajoittamisesta, lainsäädännön yhdenmukaistamisesta, perumisoikeudesta, kulutustavaroiden kaupasta ja lopulta kuluttajansuojalainsäädännön tehokkaasta soveltamisesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Olemme pahoillamme siitä, että enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä hylkäsi tehdyt ehdotukset. Tämä vaikeuttaa kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön yksinkertaistamista. Meillä on ehkä odotettavissamme pyrkimyksiä, joilla tähdätään kuluttajien oikeuksien vähentämiseen ja rajoittamiseen, erityisesti maissa, joissa näissä asioissa ollaan pidemmällä.

On valitettavaa, että ryhmäni tekemät ehdotukset hylättiin, erityisesti ehdotus kaikille alakohtaisille kuluttajansuojavälineille yhteisten, määrältään rajattujen, yleisten sääntöjen määrittelystä: sillä taattaisiin korkeatasoinen kuluttajansuoja, joka perustuisi hyväksyttyyn lähestymistapaan vähimmäistason yhdenmukaistamisesta sekä kohdemaaperiaatteeseen, olemassa olevaa kansallista lainsäädäntöä vaarantamatta.

Niin kuin olemme sanoneetkin, olisi mahdotonta hyväksyä, että kuluttajien oikeuksia koskevaan direktiiviin palautettaisiin yleissäännöksi jonkinlainen alkuperämaaperiaate, niin kuin oli tavoitteena palvelujen vapauttamista koskevan direktiivin ensimmäisessä versiossa.

Koska mietintöön sisältyy yhä useita ristiriitaisuuksia ja kielteisiä näkökohtia, me äänestimme sitä vastaan ja seuraamme tiiviisti tilanteen kehittymistä.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (EN) Kuluttajapolitiikan jonkinasteisella yhdenmukaisuudella, kuten määrätyillä kuluttajansuojan vähimmäistasoilla, voidaan lisätä kuluttajien halukkuutta ostaa tavaroita ja palveluja jostakin toisesta EU:n jäsenvaltiosta ja tällä tavoin edistää kitkattomasti toimivien sisämarkkinoiden kehitystä. Haluamme kuitenkin painottaa, että kuluttajat ostavat monia tavaroita myös EU:n ulkopuolisista maista ja alueilta, kuten Yhdysvalloista ja Aasiasta. EU:n toimielinten roolia tässä asiassa ei siksi pidä liioitella.

On oleellista, että EU:n toimenpiteet toteutetaan oikeassa suhteessa ja että toissijaisuusperiaatetta noudatetaan täysimääräisesti kaikissa olosuhteissa. Tästä syystä vastustamme useita Euroopan parlamentissa aikaisemmin esitettyjä ehdotuksia, kuten ehdotuksia EU:n aloitteesta järjestettävistä tiedotuskampanjoista kuluttajille, EU:n tasolla järjestettävästä kuluttajatiedotuksesta (joka voidaan järjestää jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioiden viranomaisten vapaaehtoisen yhteistyön puitteissa) sekä EU:n rahoittamista viranomaisista ja laitoksista.

Käsittelemämme Euroopan parlamentin mietintö ja komission vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta ovat kuitenkin pohjimmiltaan hyvin tasapainoisia ja niillä luodaan nykyistä yksinkertaisempi ja ennakoitavampi sääntelykehys. Näin ollen olemme päättäneet äänestää niiden puolesta lopullisessa äänestyksessä.

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. − (SV) Olemme ilahtuneita kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta ja pidämme myönteisenä sitä, että ehdotamme nyt erojen, puutteiden ja päällekkäisten direktiivien tutkimista. Mielestämme sääntelyä yksinkertaistavaan ja Euroopan kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille edulliseen yhdenmukaistamiseen ei liity mitään yleisiä ongelmia, kunhan me emme joudu sen vuoksi alentamaan oman kuluttajansuojamme tasoa, joka juontaa juurensa ruotsalaisen kuluttajansuojan pitkästä perinteestä. Tästä syystä me olimme ehdottaneet kuluttajansuojatakuuta, ja meistä on valitettavaa, ettei parlamentti ollut yhtä mieltä kanssamme tässä asiassa.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) En voinut äänestää Béatrice Patrien mietinnön puolesta 2 kohdan sanamuodon vuoksi. Kyseisessä kohdassa suositellaan tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annetun direktiivin 2000/31/EY tarkistamista. Mielestäni nykyinen direktiivi, jossa määrätään muun muassa, että alv-verokantana sovelletaan yrityksen alkuperämaan verokantaa, toimii käytännössä oikein hyvin.

Miksi me muuttaisimme tätä erinomaista direktiiviä ottaaksemme käyttöön järjestelmän, jonka mukaan kuluttajan on maksettava kyseisistä palveluista arvonlisäveroa kohdemaassa? Tästä olisi seurauksena täydellinen kaaos kaikille asianosaisille: sekä veroviranomaisille, joiden olisi käsiteltävä 27 eri maasta peräisin olevia arvonlisäveromaksuja, että asianomaisille yrityksille, jotka joutuisivat soveltamaan 27 erilaista arvonlisäverojärjestelmää.

Tällaista tilannetta olisi mahdotonta hyväksyä. Sillä estettäisiin tavaroiden vapaa liikkuminen ja muodostettaisiin siten lähes voittamaton este sähköisten palvelujen yhtenäismarkkinoille.

  Marcin Libicki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, halusin vain ilmoittaa, että Béatrice Patrien mietinnöstä järjestetyn koneäänestyksen aikana yritin kaksi kertaa äänestää tietyn tarkistuksen puolesta, mutta ikävä kyllä koneeni ei toiminut. Haluaisin, että tämä kirjataan pöytäkirjaan.

  Puhemies. − (DE) Kiitos, arvoisa Marcin Libicki. Asia merkitään pöytäkirjaan.

(Istunto keskeytettiin klo 12.25 ja sitä jatkettiin klo 15.00)

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Burmaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE), laatija. – (LT) Euroopan parlamentti haluaa käyttää hyväkseen tätä keskustelua ja kohta äänestettävää päätöslauselmaa kiinnittääkseen EU:n jäsenvaltioiden, muiden EU:n toimielinten ja kansainvälisen yhteisön huomion Burman ihmisoikeustilanteeseen. Maata kutsutaan usein matkailijoiden paratiisiksi, mutta siellä asuville ihmisille se on kaukana paratiisista. Viimeksi istuva hallitus ärsytti kansalaisiaan korottamalla polttoaineiden hintoja 500 prosentilla viime kuussa. Ei ole hämmästyttävää, että tämäntyyppinen päätös on herättänyt tyytymättömyyttä ja julkisia vastalauseita, jotka on raa’asti tukahdutettu ja joita yhä tukahdutetaan. Kymmeniä mielenosoittajia hakattiin ja pidätettiin. Jotta voisimme ymmärtää, missä määrin hallitus pyrkii vaientamaan kansalaisiaan ja minkälaisiin tekoihin se kykenee, meidän on vain muistettava vuoden 1988 tapahtumat, Nobelin rauhanpalkinnon saajan http://nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1991n tilanne, häntä vastaan tehty murhayritys vuonna 2003 ja se tosiseikka, että vuodesta 1996 alkaen hallitus on tuhonnut yli 3 000 kylää ja on pakottanut yli miljoona ihmistä muuttamaan. Maan hallitukselle on ominaista äärimmäinen raakuus; se on syyllistynyt muun muassa raiskauksiin ja kidutuksiin sekä pakkotyövoiman ja lapsisotilaiden käyttöön. Kansainvälinen yhteisö on epäilemättä tietoinen tästä kaikesta, emmekä me voi sallia, että viimeaikaiset tapahtumat kehittyvät yhä laajemmiksi sortotoimiksi.

Meidän on tuomittava ankarasti Burman istuvan hallituksen tekemät rikokset ja ihmisoikeusloukkaukset. Osoitamme solidaarisuuttamme Burman kansalle ja vaadimme, että pidätetyt mielenosoittajat vapautetaan välittömästi ja että Aung San Suu Kyille annetaan mahdollisuus antoisaan elämään ja toimintavapauteen. Tällä hetkellä raskas vastuu kuuluu myös joillekin muille alueen maille, kuten Kiinalle ja Intialle, jotka voisivat vaikutusvaltaansa käyttämällä edistää Burman konfliktin ratkaisemista sivistyneellä tavalla.

  Paulo Casaca (PSE), laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, neljä vuotta sitten käytin täällä istuntosalissa tilaisuutta hyväkseni valittaakseni Burman räikeistä ihmisoikeusloukkauksista ja esittääkseni toivomuksen siitä, että tilanne voisi tulevaisuudessa parantua.

Ikävä kyllä näin ei ole käynyt: vaikka Burman ihmisoikeusrikkomukset ovatkin jossakin määrin muuttuneet, tilanne on tosiasiassa heikentynyt merkittävästi. Kansainvälisen Punaisen Ristin karkotus on tässä mielessä hyvin kuvaava, ja se on osoitus maan hallituksen täysin sietämättömästä toiminnasta. Meidän on kuitenkin Euroopan unionissa keskityttävä siihen, mikä on meidän poliittinen vastauksemme tämäntyyppisiin loukkauksiin: on vaikea uskoa, että seitsemän vuoden aikana emme ole järjestäneet Afrikan maiden kanssa huippukokousta Zimbabwesta, jossa valtaa pitää äärimmäisen väkivaltainen hallitus, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia. Samaa ei voida kuitenkaan sanoa Burman tilanteesta: ilmeisesti kaupalliset edut ovat merkittävämpiä Aasiassa kuin Afrikassa! En voi hyväksyä tällaista.

  Marios Matsakis (ALDE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, Burma pitää hallussaan häpeällistä ennätystä, sillä se on yksi pitkäikäisimmistä yhä olemassa olevista sotilasdiktatuureista. Burmassa on ollut totalitaarinen sotilashallinto 45 vuoden ajan. Britannian entisiin siirtomaihin kuuluva Burma on kärsinyt traumaattisesta siirtomaakauden jälkeisestä ajasta, joka on luonut hedelmällisen maaperän sotilasjuntan lujalle vallalle.

Vuodesta 1962 alkaen maata ovat johtaneet armeijan kenraalit, ja Burman kansa on joutunut kärsimään vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Kenraalien kykenemättömyyden vuoksi Burmasta on sitä paitsi tullut yksi Aasian köyhimmistä maista, ja korruptio on saavuttanut valtavat mittasuhteet. Lisäksi Burmasta on tullut muulle maailmalle vahingollinen vitsaus, sillä se on voimakkaasti mukana laajamittaisessa heroiinikaupassa. Burma on tämän hengenvaarallisen huumeen tärkein viejä.

Nykyään Burmassa on vallassa henkiseltä tasapainoltaan epävakaa kenraali Than Shwe, jonka kerrotaan olevan vihamielisen sulkeutunut ja taikauskoinen. Hän tekee säännöllisesti tärkeitä hallinnollisia päätöksiä kuultuaan ensin astrologeja. Burmassa on kuitenkin verrattoman kaunis luonto, ainutlaatuisen hedelmällinen maaperä ja rikkaat mineraalivarat sekä merkittäviä öljy- ja kaasuesiintymiä. Kaikki tämä on houkutellut puoleensa ulkomaisia sijoittajia. Ikävä kyllä näistä investoinneista saatava hyöty ei ole saavuttanut Burman kansaa, vaan se on päätynyt enimmäkseen diktaattoreiden ja heidän avustajiensa taskuihin.

Toiveita demokraattisen hallinnon paluusta oli nähtävissä vuonna 1990, jolloin kansallinen demokratialiitto (National League for Democracy, NLD) voitti kansalliset vaalit. Kenraali tukahdutti kuitenkin kaikki demokratisointipyrkimykset, ja NDL:n johtajan Aung San Suu Kyin valtaanpääsy estettiin. Lisäksi hänet määrättiin kotiarestiin kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta.

Burmasta on laadittu parlamentissa useita ihmisoikeuksia koskevia päätöslauselmia monissa yhteyksissä, ja jotkin pakotteet ovat olleet voimassa jo vuosia. Mutta se kaikki on ollut turhaa, lähinnä siksi, että Burman valtaa pitävä hallitus saa tukea Kiinalta. Totuus on se, että jos me todella haluamme saada aikaan demokraattisia muutoksia Burmassa, meidän on osoitettava moitteemme ja huomiomme Kiinan hallitukselle. Voimme painostaa kiinalaisia esimerkiksi uhkaamalla heitä Kiinaan kohdistuvilla kauppapakotteilla ja investointikiellolla. Jos me olemme riittävän rohkeita tehdäksemme tämän, silloin meillä on toiveita asioiden kehittymisestä nykyistä parempaan suuntaan Burmassa. Jos rohkeutemme ei riitä, pelkäänpä, että tämä päätöslauselma päätyy kaikkien edellisten tavoin kenraali Than Shwen roskakoriin.

  Marcin Libicki (UEN), laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, kuten tavallista, vietämme torstai-iltapäivää keskustelemalla eri puolilla maailmaa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. Jos laatisimme luettelon niistä lukuisista maista, yhteiskunnista ja kansoista, jotka ovat loukanneet ihmisoikeuksia ja jotka siksi ovat keskustelujemme aiheena, ne kattaisivat huomattavan osan planeettaamme. Meidän pitäisi huomata, että ihmisoikeusloukkauksia ei tapahdu ainoastaan köyhissä maissa. Niitä esiintyy usein myös kehittyvissä maissa, jotka eivät ole erityisen vauraita mutta joissa on nähtävissä edistystä, kuten Venäjällä. Muutamat näistä maista jopa laillistavat toimintansa järjestämällä demokraattisia vaaleja. Ihmisoikeusloukkauksia voi tapahtua myös sellaisissa maissa kuin Kiina, joka parantaa nopeasti sijoitustaan maailman hyvinvointiluokituksissa. Samaan aikaan meidän on tarkasteltava köyhimpiä maita.

Arvoisa puhemies, mielestäni meidän olisi harkittava, pitäisikö meidän jatkaa keskusteluamme jossakin sopivassa tilanteessa ja kehottaa komissiota esittämään näkemyksiä eri puolilla maailmaa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten käsittelemiseksi. Ehdotan tätä, koska me puhumme näistä loukkauksista torstai toisensa jälkeen, me esitämme loputtomasti valituksia, mutta mitä siitä kaikesta on tuloksena? Ihmisoikeusrikkomukset johtavat ilmeisesti monimutkaiseen seurausten verkkoon. On sanottava, että yksi näistä seurauksista koskee yhteistyötä erilaisten suurten, yleensä täysin laillisten rahoitus- ja talousalan laitosten sekä asianomaisissa maissa vallassa olevien rikollisten hallintojärjestelmien välillä.

On käynyt ilmi, että joukko suuria rahoitusyhtiöitä tekee yhteistyötä erilaisten tärkeiden vaikuttajien ja paikallisten diktaattoreiden kanssa näiden omien kansojen sortamiseksi. Ikävä kyllä useissa tapauksissa kyseisten maiden tilanne oli nykyistä parempi siirtomaavallan aikana. Ne olivat kyllä siirtomaavallan alaisuudessa, mutta suurten ulkomaisten rahoituslaitosten ja paikallisten hallintojärjestelmien väliset rikolliset yhteydet olivat harvinaisempia. Kuten Marios Matsakis aivan oikein painottikin, tämäntyyppisiä yhteyksiä on havaittavissa Burmassa, vain yhden esimerkin mainitakseni. Pitäisikö meidän puuttua tähän jollakin tavoin?

  Sepp Kusstatscher (Verts/ALE), laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään iltapäivällä kolmesta valtiosta – Burmasta, Sierra Leonesta ja Bangladeshista – jotka kuuluvat maailman köyhimpiin maihin, vaikka köyhyys koskettaakin oikeastaan niiden väestöä, ei itse valtioita. Syinä ovat luonnollisesti puutteellinen demokratia – vaikka tässä suhteessa näiden kolmen maan tilanne tietysti vaihteleekin huomattavasti – sekä väestön riistäminen ja ennen muuta kaikentyyppiset ihmisoikeusloukkaukset. Burmasta laadittuun päätöslauselmaan sisältyvät selonteot ovat erityisen järkyttäviä. Ne ovat todellakin kauhistuttavia, ja niiden pitäisi saada meidät etuoikeutetut eurooppalaiset heräämään. Sotilashallinnon väärinkäytökset ovat pöyristyttäviä, ja ne kohdistuvat yksityisiin ihmisiin ja varsinkin eri vähemmistöihin, joista haluaisin tässä yhteydessä mainita erityisesti karen-kansan. Me emme saa kääntää heille selkäämme.

Haluaisin lisätä jotakin, mitä ei oikeastaan tuoda esiin tässä päätöslauselmaesityksessä. Vihreät tukevat mielellään päätöslauselmaesityksen sisältöä, koska se on täysin perusteltu sosiaalipolitiikan ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Uskon kuitenkin, että maan sotilashallinnon aiheuttamia ympäristökatastrofeja pitäisi myös korostaa voimakkaammin. Esittäisin tästä teille esimerkin: maahan on suunnitteilla rakentaa valtava pato, jonka seurauksena kymmenen miljoonaa ihmistä on siirrettävä asumaan muualle. Ajatelkaa hetki, mitä se merkitsee. Sotilashallinnon toimia voidaan vastustaa vain kaikkein tiukimmilla EU:n, YK:n ja maailman eri kansojen toteuttamilla yhteisillä toimenpiteillä.

  Colm Burke, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, minua ilahduttaa puhua parlamentissa ensimmäistä kertaa näin tärkeästä aiheesta kuin ihmisoikeudet.

– (EN) Me olemme nyt tilanteessa, jossa meidän on jälleen kerran reagoitava voimakkaasti Burman sotilasjuntan toimiin, joita on mahdotonta hyväksyä. Laadimme Burmasta päätöslauselman viimeksi vasta kesäkuussa. Viimeaikaiset väkivaltaisuudet, jotka kohdistuivat järjestäytymisoikeutta rauhanomaisesti vaatineisiin mielenosoittajiin, ovat ansainneet jälleen Euroopan parlamentin tuomion. Burman valtion rauhan ja kehityksen neuvoston (SPDC) omaan kansaansa kohdistamat laiminlyönnit ovat tulleet yhä ilmeisemmiksi viime aikoina, kun polttoaineen hintaa nostettiin 500 prosentilla. SPDC haluaa kansansa selvästikin köyhtyvän entisestään. Burman siviiliväestö on kuitenkin osoittanut ääretöntä rohkeutta astuessaan kaduille osoittamaan mieltään. Poliisi hakkasi mielenosoittajia väkivaltaisesti, mutta sen lisäksi useita ihmisiä pidätettiin ja 88 Generation Students -ryhmän jäseniä vangittiin. Vaadin, että kaikki protestien käynnistymisen jälkeen pidätetyt ihmiset sekä todennäköisesti maailman kuuluisin vangittu demokraattinen johtaja Aung San Suu Kyi vapautetaan välittömästi ja ehdottomasti. Lisäksi uusi perustuslaki, jonka Burman kansalliskokous äskettäin laati, on pelkkää huijausta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei perustuslain laatimiseen osallistunut yksikään demokraattisesti valituista opposition edustajista. Parlamentti on nyt ensimmäisenä vaatimassa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoa järjestämään hätäkokouksen käsittelemään Burman viimeaikaisia tapahtumia.

Me tarvitsemme tässä vaiheessa lujan ja sitovan päätöslauselman Burmasta, sillä käynnissä oleva kriisi vaikuttaa alueen yleiseen turvallisuuteen.

Kiinan ja Venäjän tyyppisten maiden, jotka estivät YK:n turvallisuusneuvostoa hyväksymästä tämän vuoden viimeistä päätöslauselmaa Burmasta ja Kiinasta, on muutettava asennettaan entistä vastuullisemmaksi ja annettava tukensa myöhemmin mahdollisesti laadittaville YK:n päätöslauselmille.

Kaikki tämä on tarpeen, sillä ainut mitä tarvitaan pahan voittoon on se, että hyvät eivät tee mitään. Kansainvälinen yhteisö puuttuu hädin tuskin tilanteeseen, sillä aikaa kun Burman sotilasjuntta jatkaa epäinhimillisiä tekojaan omaa kansaansa vastaan. Kuinka kauan me voimme puolustaa sitä, että annamme pahan hallita?

  Glyn Ford, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, lähes kymmenen vuotta sitten minulla oli etuoikeus vierailla kotiarestissa olevan Aung San Suu Kyin luona Rangoonissa. Hän teki silloin täysin selväksi, että hänen mielestään Burman tilanteen parantamiseksi EU:n oli määrättävä maan hallitusta vastaan tiukkoja pakotteita. Kymmenen vuotta myöhemmin vain vähän on muuttunut. Pakotteemme ovat tehottomia. Aung San Suu Kyi on yhä vangittuna ja, kuten olemme nähneet, maan talous heikkenee jatkuvasti.

Olen ilahtunut Gordon Brownin viime viikolla esittämästä ilmoituksesta, jonka mukaan hän ryhtyisi johtamaan Burman vastaisia toimia, ja olen tyytyväinen päätöslauselmamme 10 kohtaan, jossa tunnustetaan ASEAN:in nykyinen tärkeä rooli suhteessa Burmaan, 14 kohtaan, jossa vaaditaan, että Kiina, Venäjä ja Intia pyrkisivät parhaansa mukaan painostamaan tämänhetkistä hallitusta, sekä 20 kohtaan, jossa YK:n turvallisuusneuvostoa vaaditaan laatimaan uusi päätöslauselma. Vain tällä tavoin me voimme tukea maailmanlaajuisia pyrkimyksiä painostaa maan hallitusta lopultakin taipumaan ja alistumaan.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämä on meneillään olevan vaalikauden aikana jo kolmas tilaisuus, jonka käytän puhuakseni ihmisoikeuksia käsittelevässä keskustelussa Burman yhteiskunnallisesta ja poliittisesta tilanteesta. Maassa on loukattu ihmisoikeuksia monien vuosien ajan. Siellä vainotaan laajasti paitsi demokratia-aktivisteja, myös muuta väestöä, josta 30 prosenttia elää köyhyyden uhan alla. Ihmisiä joutuu pakkotyöhön ja heitä painostetaan väkivalloin muuttamaan.

Tällä kertaa vastalauseet ja vaino voimistuivat sen jälkeen, kun polttoaineen hinta nousi 500 prosentilla hallituksen lakkautettua polttoainetukensa. Ihmisoikeuksia puolustavat järjestöt lähettävät hälyttäviä tietoja noin sadan aktivistin pidätyksestä sekä Nobelin rauhanpalkinnon voittajan Aung San Suu Kyin laittoman vankeuden jatkamisesta jälleen yhdellä vuodella.

Me kannatamme päätöslauselmia. Ne eivät kuitenkaan vaikuta millään tavalla Burman tilanteeseen. Maassa valtaa pitävä hallitus ei piittaa minkäänlaisesta painostuksesta, ja tästä syystä on ryhdyttävä ankarampiin toimenpiteisiin.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä ei ole ensimmäinen keskustelu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista Burmassa eikä tämä ole varmasti viimeinenkään. Kun keskustelimme eilen PPE-DE-ryhmässä Burmaa koskevasta päätöslauselmasta, tulimme siihen tulokseen, että päätöslauselmaesitys on erittäin hyvä, mutta Burman tilanne erittäin huono. Varmasti monet meistä haluaisivat, että asiat olisivat päinvastoin ja että Burman tilanne olisi sellainen, ettei meidän tarvitsisi hyväksyä minkäänlaisia päätöslauselmia.

Burmassa armeija palauttaa järjestykseen etnisten vähemmistöjen asuttamia alueita. Armeija pidättää säännöllisesti oppositioaktivisteja ja se ahdistelee tavallisia kansalaisia, jotka vastustavat hinnannousuja ja jo tällä hetkellä kauhistuttavan alhaisen elintason alentamista entisestään. Miten me voimme puuttua tähän? Eurooppa-neuvoston pitäisi teettää tarkka tutkimus pakotejärjestelmän puutteista, jotta järjestelmästä voitaisiin kehittää todella hyödyllinen ja tehokas ase Burman poliittisen hallinnon vastaista taistelua varten.

Kiinaa ja Venäjää on ehdottomasti painostettava edelleen, jotta Burman tilanteesta päästään lopultakin keskustelemaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa. Lisäksi meidän pitäisi ponnistella kaikin mahdollisin tavoin varmistaaksemme, että EU:n apu, jota on muutamalle seuraavalle vuodelle varattu 65 miljoonaa euroa, päätyisi suoraan Burman kansalaisille eikä sitä käytettäisi hallituksen tukemiseen.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, Burman sotilasdiktatuuri on usein esillä Euroopan parlamentin esityslistalla huolestuttavien ja erittäin vakavien ihmisoikeusloukkaustensa vuoksi. Kaikkien edellisten puhujien tavoin olemme pahoillamme väkivaltaisuuksista, jotka suunnattiin polttoaineen valtavaa 500 prosentin hinnannousua rauhanomaisesti vastustaneita mielenosoittajia vastaan. Polttoaineiden hinnannousun seurauksena kuljetuskustannukset kaksinkertaistuivat ja välttämättömyystavaroiden ja -palvelujen hinnat nousivat jyrkästi. Kaiken tämän taustalla ovat vielä pöyristyttävät yhteiskunnalliset olot maassa, jossa 90 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella alle yhdellä dollarilla päivässä ja jossa alle viisivuotiaista lapsista joka kolmas kärsii vaikeasta aliravitsemuksesta.

Pidämme valitettavana siviileihin kohdistuneita väkivaltaisia iskuja, naisiin suunnattua erityistä julmuutta ja yli sadan henkilön pidätystä. Vaadimme, että nämä ihmiset samoin kuin 88 Generation Students -ryhmän johtajat vapautetaan välittömästi ja ehdottomasti. Haluan korostaa, että meidän pitäisi myös painostaa entistä voimakkaammin Kiinaa, Intiaa ja Venäjää, jotta nämä maat käyttäisivät vaikutusvaltaansa Burman hallitukseen ja lakkaisivat toimittamasta sille aseita huomattavien parannusten aikaansaamiseksi maassa.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, meillä on jälleen kerran edessämme päätöslauselma, jossa meille kerrotaan Burmassa jatkuvista kauhistuttavista ihmisoikeusrikkomuksista. Emme voi hyväksyä äskettäin tehtyä päätöstä jatkaa viattoman naisen laitonta kotiarestia. Burma on käytännöllisesti katsoen vankilavaltio, jota hallitaan alistavalla sotilasjärjestyksellä.

Yhdysvallat on kiinnittänyt Burmaan erityistä huomiota siellä tapahtuvien uskonnonvapauden loukkausten vuoksi. Burman sotilashallinto valvoo tiiviisti kaikkia uskonnollisia järjestöjä sekä rajoittaa niiden toimintaa ja uskontojen ilmaisemista, koska niitä pidetään uhkana ”kansalliselle yhtenäisyydelle”. Erityisesti kristittyihin kohdistuu Burmassa laajoja ja järjestelmällisiä loukkauksia. Kristityt kärsivät tarkoituksellisesta syrjinnästä työssään, kirkkoja, kokouksia ja kirjallisuutta rajoitetaan ja pastoreita ja kirkon työntekijöitä pidätetään, kidutetaan ja vangitaan. Millään Burman sotilashallinnon toimilla ei ole minkäänlaista moraalista tai laillista oikeutusta.

Tällaiset ihmisoikeusrikkomukset eivät voi jatkua. Meidän on Euroopassa vastustettava Burman tyyppisiä sotilashallintoja riippumatta näiden maiden tai niiden suojelijoiden, kuten Kiinan, tarjoamista kaupallisista eduista; muussa tapauksessa päätöslauselmamme ovat tehottomia.

  Viviane Reding, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, elokuun viimeisenä päivänä rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistuneet väkivaltaisuudet ovat jälleen kerran tuoneet esiin Burman ihmisoikeusskandaalin, ja komissio on erittäin huolestunut tästä tilanteesta. Uskomme sotilashallinnon olevan uhka alueelle ja ennen muuta Burman maalle ja kansalle.

Suuri osa 52-miljoonaisesta väestöstä elää hädässä ja köyhyydessä, mikä on seurausta kehnosta poliittisesta ja taloudellisesta hallinnosta.

Poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti epävarmassa ympäristössä ihmisoikeuskysymykset jäävät valitettavasti taka-alalle ja poliittisten aktivistien uusimmat pidätykset ovat tästä hyvänä esimerkkinä.

Hallituksen ensisijaiset haasteet – kansallinen sovinto ja talouskehitys – ovat ilmeisiä. Mutta kansainvälisen yhteisön kaikkein tärkeimpänä tavoitteena on oltava pyrkimys auttaa Burmaa kehittymään nykyistä avoimemmaksi ja kehittyneemmäksi, laillisen siviilihallinnon johtamaksi yhteiskunnaksi.

Kansalliskokouksen juuri äsken päätökseen saattamassa työssä oli kysymys virallisesta pyrkimyksestä tukea nykyisen hallituksen valtaa. Missään tapauksessa sillä ei todellisuudessa pyritty laatimaan uutta perustuslakia, ja menettelynä se oli kaikkea muuta kuin kokonaisvaltainen. Tästä syystä komissio on täysin yhtä mieltä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-moonin kanssa siitä, että hallitusta on vaadittava käynnistämään kokonaisvaltainen, osallistava ja avoin prosessi, jolla Burman kansallisen sovintoprosessin kaikille osapuolille tarjotaan mahdollisuus osallistua täysimääräisesti maansa tulevaisuuden suunnitteluun.

Olemme ilahtuneita myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin erityisneuvonantajana Burmassa toimivan Ibrahim Gambarin työstä. Toivomme Yhdistyneiden Kansakuntien jatkavan hyödyllistä toimintaansa. Professori Gambarin on tarkoitus vierailla lähiaikoina Burmassa.

Pidämme huolestuttavina erityisesti Punaisen Ristin työskentelyolosuhteita maassa. Hallituksen pitäisi sallia Punaisen Ristin kansainvälisen komitean jatkaa työtään oman etunsa vuoksi sekä kunnioituksesta humanitaarista oikeutta kohtaan.

Samanaikaisesti meidän pitäisi panna merkille joitakin rohkaisevia merkkejä. Komissio toivoo, että Burman hallituksen ja ILOn äskettäin sopima pakkotyön vastaisia valituksia koskeva järjestely auttaa uhreja. Annamme tunnustusta sille, että elokuun alussa hallitus sopi ASEANiin kuuluvien kumppaniensa kanssa ihmisoikeuskomission sisällyttämisestä perustamisasiakirjaksi suunniteltuun ASEANin peruskirjaan.

Mitä EU voi tehdä? Meidän olisi pyrittävä saamaan maa takaisin kansainväliseen yhteisöön tehokkaalla politiikalla poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen mahdollistamiseksi. EU:n yhteinen kanta heijastaa tätä tarvetta; se on tasapainoinen asiakirja, jossa maan tilannetta arvostellaan yksityiskohtaisesti ja samalla hallitusta kehotetaan hoitamaan vastuunsa ja tarjoamaan apua kansalle.

Olemme yksimielisiä siitä, että toimia on lisättävä eikä vähennettävä hallituksen vastuun herättämiseksi. Eristäminen johtaa ainoastaan siihen, että väestö joutuu maksamaan yhä suuremman hinnan. Komissio pitää kiinni siitä, että yhteydet hallitukseen on pidettävä avoimina, erityisesti voidaksemme välittää huolemme ihmisoikeuksista. Komissio käyttää tässä yhteydessä hyväkseen kaikkia sopivia tilaisuuksia, esimerkiksi ASEM-kokouksia ja EU:n ja ASEANin välisiä kokouksia, korostaakseen, että on käynnistettävä kokonaisvaltainen vuoropuhelu kaikkien osapuolten välillä. Vaadimme säännöllisesti kansallista sovintoa ja poliittisten vankien vapauttamista.

Burman/Myanmarin kansan ja erityisesti kaikkein haavoittuvimpien väestöryhmien auttamiseksi komissio käynnistää uusia avustusohjelmia ja parantaa ohjelmien laatua. Uudessa maakohtaisessa strategiassa esitetään tukea terveydenhuollolle ja peruskoulutukselle, ja esimerkiksi EU:n ja sen kumppaneiden tukema kolmen sairauden rahasto on aloittanut hyvin toimintansa aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi. Nämä ohjelmat täydentävät merkittävää humanitaarista apuamme.

Kuten EU:n yhteisessä kannassa esitetään, Euroopan unioni haluaa erityisesti käynnistää hallituksen kanssa kriittisen vuoropuhelun hallituksen vastuusta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Komissio toivoo hallituksen olevan valmis vauhdittamaan muun muassa terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla käynnissä olevaa vuoropuhelua. Emme valitettavasti usko, että uudet rajoittavat toimenpiteet ohjaavat hallitusta toivottuun suuntaan tai lievittävät ihmisten kärsimyksiä.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan iltapäivän keskustelujen päätteeksi.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, vuonna 1990 Kansallinen demokratialiitto voitti Burman demokraattiset vaalit. Sotilasjuntta telkesi puolueen johtajan Aung San Suu Kyin kotiarestiin. Vuonna 2007 Myanmarin Rauhan ja kehityksen neuvosto jatkoi sortoa. Burman vaaleilla valittu johtaja Aung San Suu istuu edelleen arestissa.

Burma on esimerkki siitä, että niin kauan kuin kansan syvä tahto on tukahdutettu kotiarestiin ja vankiloihin, yhteiskunta sairastaa. Ihmisoikeudet ja laillinen järjestys eivät vallitse. Kansasta 90 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Maan taloudellinen ja humanitaarinen alennustila syveni taas tänä vuonna, kun Myanmarin juntta nosti polttoaineen hintoja elokuussa.

Ratkaisua haettaessa EU:n rooli nousee esille YK:n turvallisuusneuvostossa ja ihmisoikeusneuvostossa. Eurooppalaisten jäsenmaiden on osoitettava lujuutta ja vastuunkantoa Burman kansan ahdingosta.

Ratkaisun avaimia pitävät kädessään kuitenkin erityisesti Kiina, Venäjä ja Intia. Kiina on jo kerran käyttänyt veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa ja estänyt Burmaa koskevan päätöslauselman. Arvostettu asema kansainvälisessä yhteisössä ei tule ilmaiseksi. Se on ansaittava.

Länsimaiset pyrkimykset pikademokratisoida despoottisia hallitusjärjestelmiä ovat maailmassa epäonnistuneet. On sanottu, ettei demokratia ole vientituote. Jotkut ovat pitäneet sitä valkoisen miehen harhana. On kysytty, onko kansanvalta edes ainoa tapa hallita valtiota – sopiiko se kaikkialle.

Maailman ongelma ei kuitenkaan ole se, että demokratiaa vietäisiin miekalla ja verellä. Ongelma on se, että se tukahdutetaan miekalla ja verellä.

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Bangladeshia koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Robert Evans (PSE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, Bangladesh on maa, jossa olen vieraillut useita kertoja ja josta pidän hyvin paljon. Minulla on useita bangladeshilaista alkuperää olevia ystäviä Lontoossa, ja seuraan maan poliittista tilannetta hyvin tiiviisti.

Päätöslauselmassa myönnetään tilanteen heikentyneen merkittävästi viime kuukausina niin, että laista ja järjestyksestä, ihmisoikeuksista ja vieläpä demokratian säilymisestä on nyt tullut todellisia huolenaiheita maassa. Tätä tähdennetään läpi koko päätöslauselman.

Kun vaaliprosessi keskeytettiin tammikuussa, uskoakseni useimmat meistä toivoivat, että vaalien järjestäminen olisi vain viikkojen kysymys. Mutta viikot muuttuivat kuukausiksi ja kuukaudet ovat nyt muuttuneet vuosiksi, ennen kuin voidaan saada aikaan uusi demokraattisesti valittu hallitus.

Tällä välin meidän on tyydyttävä perustuslain vastaiseen ja epätyydyttävään tilanteeseen väliaikaisen siviilihallituksen pyrkiessä armeijan tuella pitämään yllä lakia ja järjestystä yhä toivottomammassa ja väkivaltaisemmassa ilmapiirissä. Kaksi edellistä pääministeriä on vangittu. Yliopistossa on järjestetty mellakoita, satoja ihmisiä, myös tiedemaailman edustajia, on pidätetty, ja maassa on syyllistytty väkivaltaisuuksiin ja kidutuksiin.

Tällä tavoin ei voida päästä eteenpäin ja, aivan kuten 11 kohdassa selvästi ilmoitetaan, olen varma, että me täällä Euroopan parlamentissa olemme valmiita auttamaan ja tukemaan demokratian palauttamista Bangladeshiin niin nopeasti kuin mahdollista.

  Marios Matsakis (ALDE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, Bangladesh on pinta-alaltaan suunnilleen Kreikan kokoinen mutta sen väestömäärä on lähes kaksi kertaa suurempi kuin Saksan. Siitä tuli kansakunta vasta vuonna 1971 sen jälkeen, kun se oli käynyt vuosien ajan sisällissotaa naapurimaidensa, Britannian entisten siirtomaiden Pakistanin ja Intian, kanssa. Bangladesh kärsi 15 vuoden ajan sotilasdiktatuurista, ja vaikka maahan palautettiinkin siviilihallinto vuonna 1990, se ei ole vielä lähelläkään todellista demokratiaa.

Bangladeshin kansa on nykyisin hyvin köyhä, ja se kärsii laajalle levinneestä korruptiosta, armeijan sekaantumisesta politiikkaan, vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, poliittista toimintaa koskevista kielloista, naisiin kohdistuvasta syrjinnästä, ääriuskonnollisuudesta ja monista muista epäkohdista, joista joitakin mainitaan päätöslauselmassa. Ja kuitenkin, niin kuin johdanto-osassa N selvästi todetaan: ”EU:lla ja Bangladeshilla on pitkään ollut hyvät suhteet ja ne ovat merkittäviä talouskumppaneita”. Tämä on totta, mutta juuri muuta ei voidakaan sanoa ystäviemme ja kumppaniemme valinnasta tai tuloksista, joita on saavutettu pyrittäessä auttamaan tällaisia ystävällismielisiä kansoja lisäämään hyvinvointia ja lujittamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevia periaatteita.

Rehellisesti sanottuna EU on yrittänyt parantaa Bangladeshin tilannetta, mutta onko se yrittänyt tarpeeksi? Onko Bangladeshille tarkoitettu apu suunnattu selvästi maan tuottavien perusrakenteiden kehittämiseen vai onko se ajautunut korruptoituneiden virkamiesten taskuihin? Onko armeijaa painostettu riittävän tiukasti ja päättäväisesti olemaan puuttumatta maan poliittiseen elämään vai onko painostus ollut laimeaa ja tehotonta?

Jokainen voi vastata itse näihin kysymyksiin. Mielestäni apumme ei kuitenkaan ole lähellekään riittävää; meidän on kiireesti tarkistettava Bangladeshin-politiikkaamme unohtamatta pakotteiden täytäntöönpanoa sekä naapurimaille, Pakistanille ja Intialle, suunnattuja ankaria varoituksia, jotta ne vastustaisivat houkutusta puuttua Bangladeshin sisäisiin asioihin.

  Charles Tannock (PPE-DE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, kollegani Robert Evansin tavoin minäkin edustan alueellamme Lontoossa bangladeshilaista alkuperää olevia äänestäjiä, joita on yli 150 000.

Bangladesh on suuri ja strategisesti tärkeä Etelä-Aasian maa, ja ikävä kyllä se on noussut jälleen kerran uutisotsikoihin, joissa puhutaan elokuussa järjestetyistä opiskelijamielenosoituksista ja kolmen entisen pääministerin pidättämisestä oikeudenkäynnissä, jonka tarkoituksena oli taistella korruptiota vastaan mutta joka valitettavasti muistuttaa kieroutunutta pyrkimystä tukahduttaa demokraattiset, vaikkakin syvästi jakautuneet, poliittiset luokat.

Väliaikainen hallitus on vakuuttanut EU:lle ja Yhdysvalloille, että se järjestää demokraattiset vaalit vuoden 2008 lopussa sen jälkeen, kun äänestysrekisteriprosessi saadaan valmiiksi ja rekisteristä saadaan riittävän luotettava vaalivilpin ehkäisemiseksi. Aikataulu vaikuttaa kuitenkin hyvin pitkältä, ja on epäilyksiä siitä, että armeija, jonka poliittinen merkitys on äskettäin lisääntynyt, haluaa muuttaa maan poliittista luonnetta perusteellisesti raivaamalla tieltä kaksi voimakasta johtohahmoa eli entiset pääministerit Sheikh Hasinan ja Khaleda Zian. On vaikeaa ymmärtää, miksi heitä ei vapauteta takuita vastaan oikeudenkäynnin ajaksi ja miksi pidätykset alun perin toteutettiin niin melodramaattisesti ja ilman sääntöjenmukaista oikeudenkäyntiä poikkeustilan aikana – jonka kumoamista päätöslauselmassa oikeutetusti vaaditaan. Samoin vaaditaan EU:n diplomaattisille tarkkailijoille oikeutta olla läsnä molempien naisten oikeudenkäynneissä.

Länsimaiset kehitysavun antajat seuraavat varmasti Bangladeshia erittäin tarkasti, kun otetaan huomioon ihmisoikeustilanteen heikkeneminen muutaman viime vuoden aikana samoin kuin bangladeshilaisen yhteiskunnan islamilainen radikalisoituminen ja sen hyvin valitettava suunnanmuutos alkuperäisestä maalliseen monipuoluedemokratiaan perustuvasta linjasta, jonka jatkamista Bangladeshissa me EU:ssa yhä voimakkaasti tuemme.

  Marcin Libicki (UEN), laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, tänään iltapäivällä käymässämme keskustelussa käsittelemme seuraavaksi Bangladeshia, jossa perusoikeuksia myös loukataan. Kun kuulemme kaikista näistä yksittäisistä tapauksista, voimme vain ihmetellä, miten tällainen on mahdollista maailmassa, jossa niin kutsuttu globalisaatio jatkuvasti etenee ja jossa taloudellisten ja ennen muuta poliittisten järjestöjen muodostamat verkostot leviävät kaikkialle, maailmassa, joka on ollut todistamassa Yhdistyneiden Kansakuntien ja omalla mantereellamme Euroopan unionin perustamista; maailmassa, jossa niin monet järjestöt vaativat ihmisten kunnioittamista. Voimme vain ihmetellä, miksi globalisaatio ei kata inhimillisiä perusperiaatteita.

Se tuntuu olevan ongelmana meidän aikanamme ja meidän järjestöissämme. Kaikki ovat kiinnostuneita politiikasta ja kansantaloudesta, mutta me tunnumme olevan avuttomia siinä vaiheessa, kun politiikkaan ja kansantalouteen pitäisi yhdistää inhimillinen ulottuvuus, jotta tavallisille nöyrille kansalaisille ei aiheutettaisi lisää vahinkoa.

Äsken Burmasta käymämme keskustelun aikana komission jäsen Reding sanoi, että on olemassa riski, että me jälleen kerran pitäydymme avuttomina vastaamasta vääryyksiin. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että joihinkin toimenpiteisiin on ryhdyttävä ja että poliittiset ja taloudelliset toimemme eivät ole tasapainossa verrattuna siihen, missä määrin yleisiä perusoikeuksia kunnioitetaan.

Haluaisin kiinnittää huomiota myös toiseen aiheeseen. Lausunnossa viitataan muun muassa uskonnollisista syistä johtuviin vainoihin. Haluaisin korostaa, että uskonnolliset vainot kohdistuvat yleensä, vaikkakaan eivät aina, kristittyihin ja erityisesti katolisiin. Nykyisin katoliset ovat se ryhmä, jota eri puolilla maailmaa vainotaan ja surmataan kaikkein useimmin uskontonsa vuoksi. Meidän pitäisi pysyä tosiasioissa ja muistaa vainoista puhuttaessa, kuka vainoaa ja ketä.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), laatija. – (SV) Arvoisa puhemies, Bangladesh on mielestäni ollut suurten odotusten maa. Maassa on uskonnon vapaus, maaseudun naisille tarjotaan mikroluottoja ja voimme havaita, että paikallinen talous alkaa kehittyä.

Tämä myönteinen kehitys on kuitenkin nopeasti kääntynyt toiseen suuntaan maassa, jossa leviää kauhu. Toimittajia, lakimiehiä, poliittisia vaikuttajia ja opiskelija-aktivisteja vangitaan hallituksen mukaan korruption torjumiseksi. Jos saan sanoa oman mielipiteeni, kaikkien ihmisten vangitseminen on lievästi sanottuna huono tapa torjua korruptiota. Lupaamme auttaa Bangladeshia sen demokratiapyrkimyksissä, ja hallituksen on osoitettava, että sillä on tahtoa.

Ennen kuin päätän puheenvuoroni, haluan ottaa esille aiheen, jota on käsitelty päätöslauselmassa mutta josta monetkaan eivät ehkä puhu. Pidän sitä tärkeänä, koska olen viettänyt paljon aikaa slummeissa asuvien ihmisten kanssa. Vanhan hallintojärjestelmän aikana vallassa olevaan luokkaan kuului ihmisiä, jotka ottivat maat haltuunsa, mutta kun hallitus yritti saada niitä takaisin, miljoonia varattomia ihmisiä, köyhiä talonpoikia ja slummien asukkaita häädettiin kodeistaan. Heiltä vietiin viimeisetkin vähäiset toiveet selviytymisestä, jonka pieni maa-alue saattoi taata. Meidän on ajateltava myös näitä ihmisiä, kun taistelemme Bangladeshin demokratian puolesta, sillä heidän on vaikeinta saada ääntään kuuluville. Heillä on kaikkein vähiten valtaa.

  Boguslaw Sonik, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Bangladeshin tilanne on epäilemättä huolestuttava. Maassa on kuitenkin ryhdytty toimenpiteisiin vaalien järjestämiseksi sovittuna ajankohtana. Voidaan silti epäillä, saadaanko heinäkuussa 2007 esitetty vaalilautakunnan työohjelma ajoissa valmiiksi. Meidän pitäisi muistaa, että Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunnan työ päättyi 22. tammikuuta, jolloin Yhdistyneet Kansakunnat keskeytti myös tukensa.

Emme saa hylätä Bangladeshia tässä vaiheessa. Meidän on lähetettävä tarkkailijoita, joilla on laajat toimivaltuudet. Tarkkailijoiden pitäisi valvoa myös käynnissä olevia rikosoikeudenkäyntejä ja tavallisten kansalaisten pidätyksiä. Erityisesti viranomaisia olisi painostettava takaamaan 28. elokuuta 2007 pidätettyjen opiskelijoiden vapauttaminen. Meidän pitäisi toimia nopeasti ja tarjota laaja-alaista apua; muuten meidän on turha odottaa, että vaalit järjestettäisiin sovittuna ajankohtana.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on kulunut lähes vuosi siitä, kun Euroopan parlamentti viimeksi laati Bangladeshia käsittelevän päätöslauselman. Suurista odotuksistamme huolimatta tilanne maassa on huonontunut. Tämän vuoden tammikuulle suunniteltuja vaaleja ei järjestetty, ja ne siirrettiin vuoden 2008 lopulle. Väliaikainen hallitus julisti hätätilan armeijan tuella.

Nykyinen johto rajoittaa avoimesti kaikkea poliittista toimintaa sekä lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden vapautta. Pidätettyjen joukossa on kaksi entistä pääministeriä, 160 johtavaa poliitikkoa ja yli 100 000 siviilihenkilöä. Kansainvälisesti herätti vakavaa huolta armeijan vastaisten opiskelijamielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen tämän vuoden elokuussa Dhakan yliopistossa.

Edellä mainitut tapahtumat huomioon ottaen neuvoston ja Euroopan komission olisi seurattava tilannetta tarkasti. Niiden pitäisi vaatia ennen muuta, että riippumattomat elimet ja poliittiset puolueet saisivat jatkaa toimintaansa Bangladeshissa. Meidän on ehdottomasti lähetettävä maahan uusi tarkkailuvaltuuskunta ja toimitettava teknistä apua, jolla voitaisiin edistää vapaiden demokraattisten vaalien valmistelua. Bangladeshin tilanne voidaan vakiinnuttaa tehokkaasti vain, jos kaikki osapuolet toimivat yhteistyössä.

  Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on luonnollisesti hyvä, että Bangladeshin ihmisoikeustilannetta käsitellään avoimesti täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Olemme joka tapauksessa nähneet nykyisen hallituksen pyrkimykset vaientaa opiskelijoiden ja toimittajien lailliset poliittiset mielenosoitukset mielivaltaisilla pidätyksillä ja vangitsemisilla. Yli 250 000 ihmistä on jo pidätetty sen jälkeen, kun uusi hallitus nousi valtaan tammikuussa 2007. Hätätilan julistamisen jälkeen armeija on syyllistynyt lukemattomiin kidutuksiin ja murhiin.

Mutta haluaisin todella tuoda esiin erään toisen ilmiön, joka on levinnyt laajalle Bangladeshissa ja pitää pintansa hallitusvaihdoksista huolimatta. Kyseessä on ilmiö, joka jätetään usein huomiotta kaikenlaisissa ihmisoikeusjärjestöissä, koska selvästikin kyseessä on asia, josta yksinkertaisesti ei voida puhua. Puhun Bangladeshissa laajamittaisesti ja järjestelmällisesti tehtävistä joukkoraiskauksista. Naisiin ja nuoriin tyttöihin kohdistuva väkivalta on tämän islamilaisen valtion yksi kaikkein häpeällisimmistä ihmisoikeusloukkauksista. Tämäntyyppiseen väkivaltaan lasketaan seksuaalinen väkivalta ja perheväkivalta, joukkoraiskaukset, naisten vammauttaminen hapolla sekä kunniamurhat. Riippumatta siitä, haluavatko ihmiset kuulla asiasta vai eivät, äärimuslimien kiistattomana tarkoituksena on puhdistaa Bangladesh siellä elävistä uskonnollisista vähemmistöistä näiden hirmutekojen avulla ja tehdä maasta yhtenäinen islamilainen valtio. Yksikään Bangladeshin hallituksista ei ole onnistunut puuttumaan asiaan, ja se on todellinen häpeä. Bangladesh ratifioi YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen vuonna 1984. Parlamentin on korkea aika välittää selkeä viesti Bangladeshin hallitukselle ja muistuttaa sitä sen vastuusta.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, Euroopan unioni ja YK eivät kumpikaan keskeytä vaalitarkkailuvaltuuskuntiensa toimintaa kevyin perustein; ikävä kyllä Bangladeshissa toimintaa ei voitu jatkaa. Tammikuussa demokraattinen hallitus erotettiin armeijan tuella maassa, jossa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisella tavalla kumpaakin pääpuoluetta johtaa nainen.

Myönnän, että pakkovallan ja korruption vastustaminen on tärkeää tehokkaan talouselämän ja politiikan takaamiseksi, vaikka se ei oikeutakaan käyttämään epäoikeudenmukaisia keinoja, kuten tukahduttamaan mielenosoituksia, rajoittamaan lehdistön vapautta tai vaikeuttamaan oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien järjestämistä. Lähes kahdenkymmenenviiden vuoden ajan Bangladesh on pyrkinyt lähestymään eurooppalaista mallia. Sekularismi kuuluu yhdessä uskonnollisen suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja sananvapauden kanssa arvoihin, joita parlamenttimme tukee kaikin mahdollisin tavoin.

Meidän pitäisi sen vuoksi tehdä voitavamme, jotta Bangladesh saataisiin takaisin demokratian tielle. Vaalien järjestämiseksi tarkoitettu tekninen apu ja kahdenväliset työryhmät ovat vähintä, mitä Euroopan unioni voi tehdä. Vaadimme, että hätätila kumotaan välittömästi ja että armeija lakkaa puuttumasta hallintoon.

  Viviane Reding, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio on myös huolissaan parlamentin päätöslauselmaluonnoksissa kuvatusta Bangladeshin ihmisoikeustilanteesta. Euroopan unioni on sitä paitsi ollut pitkään sitoutunut rakentavalla tavalla edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa Bangladeshissa. Tästä sitoumuksesta on osoituksena päätös lähettää EU:n vaalitarkkailulautakunta valvomaan vuoden 2007 vaaleja, jotka keskeytettiin, ja lopettaa tarkkailulautakunnan työ Awami-ryhmän boikotoinnin ja selvien vaalivilppipyrkimysten vuoksi.

Armeijan tukeman väliaikaishallituksen perustamisen ja tammikuussa 2007 julistetun hätätilan seurauksena EU on pyrkinyt vuonna 2008 tukemaan voimakkaasti demokratian palauttamista seuraamalla tiiviisti ihmisoikeustilannetta. Tämä näkyy Euroopan komission aikeessa tarjota yhdessä kahdeksan muun kansainvälisen kehitysapukumppanin kanssa merkittävää tukea valokuvilla varustetun äänestäjäluettelon kehittämiseksi. Parlamentin on muistettava, että äänestyksen lykkäämisen keskeisenä syynä olivat vuoden 2007 vaaleja varten laadittuun luetteloon kohdistuneet syvät epäilyt.

Euroopan komission lähetystö Dhakassa seuraa tiiviisti vaaliluetteloa koskevaa pilottihanketta ja on antanut erittäin myönteistä palautetta prosessista. EU on kuitenkin tehnyt jatkuvasti selväksi, että vaalien teknisissä valmisteluissa on edistyttävä samaan tahtiin poliittisten uudistusten kanssa, ja, kuten EU:n troikka painotti kesäkuussa Dhakaan tekemänsä vierailun aikana, poliittiset puolueet on saatava mukaan uudistusprosessiin mahdollisimman nopeasti.

Rohkaiseva edistysaskel on se, että Bangladeshin vaalilautakunta on ilmoittanut nyt aikataulun maan 15 pääpuolueen kuulemiselle.

EU on esittänyt Bangladeshin hallitukselle ja armeijalle voimakkaita vetoomuksia ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja sääntöjenmukaisten oikeudenkäyntien takaamisesta, viimeksi kannanotossa, jonka EU:n troikka esitti ulkoasioista vastaaville neuvonantajille 8. elokuuta. Samalla kannanotossa otettiin esille ihmisoikeuksien loukkauksista seitsemän yksittäistä tapausta.

Hallitus on toimittanut yksityiskohtaiset selvitykset joistakin esille otetuista tapauksista. EU:n valtuuskuntien päälliköt jatkavat ihmisoikeuskysymysten käsittelyä viranomaisten kanssa taatakseen, että väärinkäytöksiin syyllistyneitä rangaistaan asianmukaisesti ja muut vapautetaan. Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoijan Sigma Hudan osalta Euroopan komission Dhakan lähetystön päällikkö on ilmaissut ulkoasiainministeriölle huolensa hänen terveydentilastaan ja hänelle tarjottavasta lääkinnällisestä hoidosta. Tietääkseni Sigma Huda valittaa tuomioistuimen päätöksestä, ja Euroopan komissio seuraa tapausta hyvin tiiviisti.

Ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan tukeminen on myös yksi EY:n Bangladeshille myöntämän rahoitustuen kolmesta ensisijaisesta tavoitteesta inhimillisen ja sosiaalisen kehityksen sekä kaupallisen ja taloudellisen kehityksen lisäksi vuosien 2007–2013 maakohtaisen strategia-asiakirjan perusteella. Kyseisen tavoitteen mukaisiin toimiin on varattu 55 miljoonaa euroa vuosille 2007–2010.

Euroopan komissio on toiveikas ja uskoo Bangladeshin jatkavan pyrkimyksiään järjestää uskottavat parlamenttivaalit vuonna 2008. Edistämme tätä päämäärää huomattavalla poliittisella ja taloudellisella tuella, samalla kun – ja haluaisin painottaa tätä seikkaa – seuraamme erittäin valppaasti ihmisoikeuksiin ja muihin huolenaiheisiin liittyvää kehitystä.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan iltapäivän keskustelujen päätteeksi.

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat Sierra Leonea käsittelevän erityistuomioistuimen rahoittamista⁽¹⁾.

Kiinnittäisin huomiota siihen, että muutamat kollegoistamme ovat parhaillaan Sierra Leonessa seuraamassa maassa järjestettäviä vaaleja.

  Józef Pinior (PSE), laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kehittäminen sekä tuomioistuinten perustaminen sotarikoksiin ja ihmisyyden vastaisiin rikoksiin syyllistyneiden tuomitsemiseksi kuuluivat kansainvälisen yhteisön merkittäviin saavutuksiin toisen maailmansodan jälkeen. Edellä mainittujen elinten rooli on kehittynyt edelleen globalisaation aikana, erityisesti alueilla, joilla kansalliset johtajat eivät kykene perustamaan oikeusvaltion periaatteen mukaisten hallitusten yhteyteen keskushallintoa ja varmistamaan alueen asukkaiden perusturvallisuutta.

Sierra Leonen erityistuomioistuimella on suuri merkitys rauhan ja oikeuden edistäjänä Mano-joen alueella Länsi-Afrikassa. Haluaisin tuoda esiin tuomioistuimen toteuttaman ohjelman, joka koskee tuomioistuimen työhön liittyvien asiakirjojen arkistointia ja kääntämistä. Lisäksi haluaisin mainita tuomioistuimen käynnistämät uhrien suojeluohjelmat. Tämäntyyppisillä toimilla on keskeinen merkitys, kun pyritään perustamaan oikeusvaltion periaatetta noudattavia hallituksia Länsi-Afrikassa pitkällä aikavälillä.

Tämänpäiväisessä päätöslauselmassa Sierra Leonen erityistuomioistuimen rahoittamisesta Euroopan parlamentti kehottaa komissiota ja kaikkia Euroopan ja jäsenvaltioiden toimielimiä takaamaan riittävän rahoituspohjan, jotta tuomioistuin pystyisi suorittamaan työnsä loppuun harkitulla ja vastuullisella tavalla.

  Ryszard Czarnecki (UEN), laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, parlamenttivaalien seuraava kierros on määrä järjestää Sierra Leonessa tulevana viikonloppuna. Voin vain pahoitella sitä, että aikaisemmin suunniteltu Euroopan parlamentin valtuuskunta ei ole paikalla maassa.

Meidän pitäisi pohtia, miksi Sierra Leonen erityistuomioistuin on niin tärkeä. Kyse ei ole vain jälleen yhdestä Afrikan maasta, jonka historiaa leimaavat raiskaukset ja murhat. Kyse on kansainvälisen oikeudenkäytön arvovallasta ja kehityksestä rikosoikeuden alalla.

Olemme äskettäin todistaneet kyseisen järjestelmän dramaattista epäonnistumista kahdessa tapauksessa, ja meidän pitäisi rehellisesti myöntää nämä epäonnistumiset. Viittaan tässä epäonnistumiseen Slobodan Milosevicin tuomitsemisessa sekä Saddam Husseinin kuolemaa ympäröiviin erittäin kiistanalaisiin olosuhteisiin. Jos näiden julkisuudessa paljon puhuttujen tapausten jälkeen tapahtuisi vielä uusi fiasko, toisin sanoen jos tuomioistuin joutuisi keskeyttämään toimintansa taloudellisten varojen puutteen vuoksi, se merkitsisi armoniskua kansainväliselle oikeudenkäytölle rikosoikeuden alalla.

Tarkasti sanottuna kyse on siitä, että meidän on myönnettävä tähän tarkoitukseen seuraavien kahden vuoden ja kolmen kuukauden aikana alle 90 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja tästä kokonaissummasta on tämän vuoden aikana suoritettava kolmannes. Tämä on välttämätöntä tuomioistuimen jatkuvan toiminnan varmistamiseksi. Rajat ylittävän oikeudenkäytön arvovallan säilyttämiseksi Sierra Leonen erityistuomioistuimen on todellakin annettava tuomio Liberian entiselle presidentille Charles Taylorille sekä laadittava tutkinta 17 syytöksestä, jotka koskevat ihmisyyden vastaisia rikoksia ja sotarikoksia, muun muassa murhia ja seksuaalirikoksia.

Haluaisin täällä parlamentin keskustelussa antaa julkiset kiitokseni kahdelle maalle, nimittäin Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Alankomaille, jotka ovat myöntäneet huomattavaa rahoitustukea tuomioistuimen toiminnalle. Yhdistyneiden Kansakuntien rooli on myös tärkeä. Se ei voi Pontius Pilatuksen tapaan pestä käsiään tästä asiasta. On ilahduttavaa, että Euroopan parlamentti on yksimielinen tässä asiassa.

  Marios Matsakis (ALDE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, ihmisoikeuksien kunnioittamista voimakkaasti tukevat ihmiset – muun muassa parlamentin jäsenet – ovat taistelleet kovasti taatakseen, että Sierra Leonen erityistuomioistuin saatiin perustettua ja että Charles Taylorin ja hänen rikoskumppaniensa tapaiset pahamaineiset murhaajat saatiin oikeuteen ja tuomittiin rangaistukseen. Nämä samat ihmiset joutuvat nyt epäuskoisina hyväksymään sen armottoman mahdollisuuden, että ponnistelut Charles Taylorin saamiseksi oikeuteen saattavat kääntyä farssiksi, koska Haagin erityistuomioistuimen varat loppuivat puolivälissä oikeudenkäyntiä. Tällainen mahdollisuus on epäilemättä vakava isku kansainväliselle oikeudelle, ja se saa kansalaisemme menettämään kokonaan uskonsa oikeusvaltioon ja yhteiskuntajärjestelmään. Lisäksi se tarjoaa kannustavan esimerkin rikollisille eri puolilla maailmaa, jotta he jatkaisivat raakojen kansanmurhien toimeenpanoa ja muita halveksittavia, ihmisyyden vastaisia julmuuksia seurauksia pelkäämättä.

Riippumatta siitä, mihin tulokseen päästään pyrkimyksissä pitää Sierra Leonen erityistuomioistuin jollakin tavoin käynnissä ja toimivana, emme voi olla ottamatta esiin seuraavia aiheita.

Ensiksikin mainitut 89 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, jotka tuomioistuin tarvitsee työnsä saattamiseksi päätökseen, on varmasti iso summa rahaa. Miksi summa on niin suuri? Me kaikki tiedämme, että lakimiehet ansaitsevat läjittäin rahaa, mutta eivät nyt sentään rajattomasti! Eikö tämäntyyppinen tuomioistuin voisi toimia taloudellisemmin? Onko tuomioistuin ehkä toiminut tuhlailevasti ja tehottomasti ja varoja on siksi haaskattu suuria määriä?

Toiseksi voidaan kysyä, kuinka paljon maksoi Slobodan Milosevicin tapauksen käsittely hyvin samantyyppisessä tuomioistuimessa Haagissa siltä osin, miten pitkälle käsittelyssä edettiin. Eikö talousarviota siinä tapauksessa rajoitettu ja miksi ei? Onko ehkä eri asia syyllistyä ihmisyyden vastaisiin rikoksiin Euroopassa kuin Afrikassa?

Näihin kysymyksiin on saatava vastauksia, ja tästä parlamentista saamieni kokemusten perusteella tiedän, että niitä ei anneta. Kansalaistemme on ehkä luovuttava uskostaan oikeusvaltioon ja hyväksyttävä, että oikeutta hallitaan rahalla.

  Bernd Posselt (PPE-DE), laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, Länsi-Afrikka tunnettiin aikanaan alueena, jossa tapahtui paljon myönteistä kehitystä. Nykyään Sierra Leonesta on tullut synonyymi kauheuksille, joita olemme todistaneet eri puolilla Afrikkaa muutaman viime vuoden aikana. Meidän on sen vuoksi varmistettava, että tulevilla vaaleilla maahan saadaan palautettua demokratia ja että lisäksi siellä ryhdytään jälleen noudattamaan oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltion periaatteita, mikä on vielä paljon tärkeämpää. Tässä yhteydessä on saatava syytteeseen ihmiset, jotka ovat osallistuneet maassa tapahtuneisiin mittaviin rikoksiin. Loppujen lopuksi niiden joukossa, jotka hankkivat Charles Taylorin avulla rikkauksia Sierra Leonesta ja Sierra Leonessa, oli myös eurooppalaisia.

Tästä syystä emme voi mielestäni sallia, että näiden rikosten käsittely epäonnistuu varojen puutteen vuoksi. Meillä eurooppalaisilla on vastuumme tässä asiassa, mutta uskoakseni täällä esille tulleet kysymykset ovat kuitenkin perusteltuja. On selvää, ettemme voi saavuttaa pitkällä tähtäimellä edistystä tilapäisten tuomioistuinten avulla. On selvää, että pitkällä tähtäimellä me tarvitsemme yhden ainoan yleismaailmallisen oikeuskäytännön rikollisia diktaattoreita koskevien tapausten käsittelemiseksi. Tämä ei kuitenkaan auta meitä tällä hetkellä. Ensimmäisenä tehtävänämme on nyt jatkaa sinnikkäästi jo käynnissä olevia oikeudenkäyntejä ja erityisesti pyrkiä varmistamaan Charles Taylorin tuomitseminen, sillä se olisi varoittava esimerkki rikollisille, jotka tällä hetkellä syyllistyvät rikoksiin ihmisyyttä vastaan tai jotka saattaisivat syyllistyä niihin tulevaisuudessa: tässä yhteydessä mainitsisin Zimbabwen diktaattorin Mugaben. Mugabelle on osoitettava, mitä hänellä voi olla odotettavissaan, jos hän jatkaa kauhistuttavia rikoksiaan. Tätä varten me tarvitsemme yhdenmukaisia perusteita ja vakiintuneita elimiä käsittelemään tämäntyyppisiä mittavia rikoksia.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE), laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, minulla oli tilaisuus olla mukana vaalitarkkailulautakunnassa, joka osallistui elokuussa Sierra Leonessa järjestettyihin vaaleihin, ja aivan ensiksi minun on sanottava, että meihin kaikkiin teki erityisen vaikutuksen, miten ammattitaitoisesti ryhmääni kuuluvan kollegamme Isler Béguinin johtama tarkkailulautakunta toimi ja toimii yhä.

Minulla oli näin mahdollisuus päästä vierailemaan erityistuomioistuimessa paikan päällä ja kuulla tuomioistuimessa tehtävästä työstä suoraan rekisterin päälliköltä Mansaraylta. Vierailun aikana meille kerrottiin toistuvasti, että rauha ei ole mahdollinen ilman oikeudenmukaisuutta. Juuri tästä syystä tämä tuomioistuin on niin tärkeä. Kuten päätöslauselmassa mainitaan useita kertoja, Sierra Leonen rauhanprosessin jatkuvalle lujittamiselle on ratkaisevan tärkeää, että rikokset eivät jää rankaisematta.

Tuomioistuimen työ on ollut hyvin kallista, ja se maksaa paljon rahaa, sillä se on ollut laajuudeltaan mittavaa; on hyvin vaikeaa taata oikeusvaltion periaatteen täysimääräinen kunnioittaminen sisällissodan tuhoamassa maassa. Ensimmäisenä tehtävänä oli koota kaikki todistajanlausunnot, eikä se ollut mikään mitätön suoritus: väestö oli saatava vakuuttumaan, että heillä ei ollut vaaraa kostotoimenpiteistä ja että he eivät joutuisi kokemaan uusia nöyryytyksiä.

Toisena tehtävänä oli vakuuttaa ihmisille, että kaikki ihmisoikeusloukkauksiin osallistuneet voitaisiin haastaa oikeuteen, eikä vain sissijohtajia. Lisäksi minun on tähdennettävä, että syytettyjen puolustus on varmistettu hyvin tunnollisesti. Vuonna 2004 tuomioistuin teki myös historiallisen päätöksen kieltäytyä hyväksymästä sotarikoksiin ja ihmisyyden vastaisiin rikoksiin syyllistyneiden armahduksia.

Rauha ei ole mahdollinen ilman oikeudenmukaisuutta. Siksi on tärkeää osallistua tuomioistuimen rahoitukseen. Meidän velvollisuutemme on edistää rauhaa ja vakautta Mano-joen alueella. Erityistuomioistuin on itsessään esimerkkinä Sierra Leonen oikeusjärjestelmän uudistamiselle, ja kehottaisin komissiota harkitsemaan rahoitustuen myöntämistä Yhdistyneiden Kansakuntien hankkeille, joilla tähdätään maan oikeusjärjestelmän uudistamiseen.

  Tadeusz Zwiefka, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Sierra Leonen erityistuomioistuin ansaitsee erityisen huomiomme, sillä sitä täysin perustellusti pidetään uutena ja lähes täydellisenä malliesimerkkinä pyrkimyksestä oikeudenmukaisuuteen. Lisäksi se on osoittanut, että sotarikoksia käsittelevä kansainvälinen tuomioistuin voi sijaita maassa, jossa kyseiset rikokset on tehty, ja tällä tavoin voidaan taata paikalliselle väestölle mahdollisuus välittömään oikeussuojaan. Kun Sierra Leonen erityistuomioistuinta verrataan vastaaviin elimiin muualla maailmassa, voidaan lisäksi havaita, että tämäntyyppinen järjestely mahdollistaa tuomioistuimen tehokkaan toiminnan, samalla kun kustannuksissa säästetään huomattavasti.

Ensimmäistä kertaa historiassa jonkin Afrikan maan vallassa oleva valtionpäämies, Charles Taylor, on onnistuttu todistamaan syylliseksi ihmisyyden vastaisiin rikoksiin. Lisäksi on osoittautunut mahdolliseksi määritellä juridisesti lapsisotilaiden ja pakkoavioliittojen käsitteet, jotta tämäntyyppisiin rikoksiin syyllistyneet saadaan tuomittua. Ikävä kyllä Sierra Leonen erityistuomioistuin joutuu mahdollisesti keskeyttämään toimintansa, sillä sen varat ovat loppumassa. Oikeudenkäyntien jatkamiseksi kaikkein pahamaineisimpia rikollisia vastaan tarvitaan alle 90 miljoonaa dollaria. Näin ollen kehotan kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota toimittamaan mahdollisimman nopeasti varoja Sierra Leonen erityistuomioistuimen tukemiseksi. Rauhanprosessin ja sovittelun jatkaminen Sierra Leonessa ja koko Länsi-Afrikassa on vakavasti uhattuna, jos tuomioistuimelle ei saada tarvittavaa rahoitusta.

  Genowefa Grabowska, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kannatan täysin kaikkia, jotka ovat vaatineet tämän työn loppuun saattamista ja oikeuden jakamista Sierra Leonessa. Niin on yksinkertaisesti tapahduttava. Rikoksiin syyllistyneet eivät saa uskoa, että he jäävät rankaisematta, riippumatta siitä, missä he elävät, oli se sitten Euroopassa, Afrikassa tai missä tahansa muualla maailmassa.

Haluaisin kuitenkin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tuoda tässä yhteydessä esiin hyvin tärkeänä pitämäni erityisongelman. Olemme todistaneet Yhdistyneiden Kansakuntien perustamien tuomioistuinten määrän nopeaa lisääntymistä. Rikostuomioistuimet ovat levinneet suorastaan räjähdysmäisesti. Roomaan perustettiin kansainvälinen rikostuomioistuin. Lisäksi perustettiin kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelemään entisessä Jugoslaviassa tapahtuneita rikoksia ja toinen käsittelemään Ruandassa tapahtuneita rikoksia. Nyt meillä on Sierra Leonen erityistuomioistuin. Ymmärrän, että nämä kaikki tuomioistuimet ovat tarpeellisia, mutta jos ne on perustettava, niiden rahoitus on varmistettava alusta alkaen. Se on täysin välttämätön edellytys.

Sen vuoksi kehotan komission jäsentä ottamaan esille tämäntyyppisten elinten rahoitusta koskevan kysymyksen tulevassa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa, joka on tarkoitus järjestää ennen tämän vuoden loppua. Nämä elimet ovat tarpeellisia ja niille on taattava riittävä rahoitus. On kiusallista joutua keskustelemaan tällaisista summista.

  Viviane Reding, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio on vahvasti sitoutunut avustamaan Sierra Leonen siirtymistä konfliktin jälkeisestä tilanteesta kehittyväksi valtioksi sekä tukemaan sen ponnisteluja rauhan, vakauden ja demokratian ylläpitämiseksi.

Olemme tukeneet täysimääräisesti tuomioistuimen aiempia, tämänhetkisiä ja tulevia toimia, joiden tarkoituksena on tuoda sotarikoksiin syyllistyneet oikeuteen ja tunnustaa tällä tavoin sierraleonelaisten kärsimykset sisällissodan aikana. Erityistuomioistuimen työ on kaikille tärkeä osoitus siitä, että vakavat ihmisyyden vastaiset rikokset, kansanmurhat ja sotarikokset eivät enää jää rankaisematta riippumatta siitä, missä ne ovat tapahtuneet.

Komissio on antanut tuomioistuimelle rahoitustukea vuodesta 2002 alkaen. Tätä tukea myönnettiin välillisesti vuonna 2002 tukemalla lähes 685 000 euron arvoista hanketta ”No Peace Without Justice” -järjestön johtaman kansalaisjärjestöjen liiton kautta. Hankkeen tarkoituksena oli nimetä ihmisoikeusloukkauksia, lisätä oikeudellista ammattia harjoittavien tietoisuutta ja tarjota oikeusapua Sierra Leonen hallitukselle. Vuodesta 2003 alkaen komissio on suunnannut varoja suoraan erityistuomioistuimelle jo mainitun demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen kautta. Tuomioistuimelle on varattu noin 2,1 miljoonan euron suuruinen kokonaistalousarvio kolmen ”Victims’ Justice and Legacy” -hankkeen kautta. Näiden hankkeiden yleisenä tavoitteena oli muun muassa varmistaa, että erityistuomioistuin auttaa ymmärtämään laajemmin konfliktin uhrien oikeutta. Lisäksi vuonna 2006 toiminnassa painotettiin Charles Taylorin oikeudenkäynnin kattavuutta ja läheisyyttä, ja siinä keskityttiin kansalaisyhteiskuntaa edustaviin ryhmiin sekä Liberian ja sen lähialueen asukkaisiin.

Vuonna 2008 erityistuomioistuinta tuetaan uudella demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella välineellä, joka hyväksyttiin vuosien 2007–2013 uuden rahoituskehyksen puitteissa. Tähän on varattu 600 000 euroa vuotuisessa toimintasuunnitelmassa vuoden 2007 talousarviosta. Komissio käy tuomioistuimen kanssa neuvotteluja nimetäkseen hanke-ehdotuksen vuoden 2007 rahoitusta varten. Monet jäsenistä ovat toistuvasti sanoneet, että erityistuomioistuimen rahoittamiseen on vaikea löytää riittäviä keinoja. Tästä syystä komissio harkitsee asian esille ottamista jäsenvaltioiden kanssa, ja lisäksi se pohtii mahdollisuutta rahoittaa tuomioistuinta ja sen tiedotustoimia muiden rahoitusvälineiden kautta.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys on tarkoitus toimittaa keskustelun päätyttyä, toisin sanoen aivan hetken kuluttua.

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana äänestys.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

Päätöslauselma: Burma (RC-B6-0330/2007)

Päätöslauselma: Bangladesh (RC-B6-0333/2007)

- Johdanto-osaa F koskevasta tarkistuksesta 2 toimitetun äänestyksen jälkeen:

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kirjoititteko muistiin suullisen tarkistukseni kolmannen entisen pääministerin Moudud Ahmedin nimen lisäämisestä alkuperäiseen tekstiin? Se olisi pitänyt kirjoittaa muistiin ensiksi. Kyseessä oli tekninen mukautus. En ole varma, oliko se mahdollista äänestysjärjestyksen vuoksi, mutta se olisi pitänyt merkitä muistiin mielestäni ensimmäisenä ja järjestää sen jälkeen kohta kohdalta -äänestys.

  Puhemies. – (FR) Arvoisa Charles Tannock, istuntopalvelujaoston mukaan suullinen tarkistuksenne esitettiin siltä varalta, jos tarkistus 2 hylättäisiin. Tarkistus 2 kuitenkin hyväksyttiin. Näin ollen suullinen tarkistuksenne jää periaatteessa pois. Jos jäsenet ovat kuitenkin sitä mieltä, että voimme lisätä Moudud Ahmedin nimen johdanto-osassa F olevaan luetteloon, minulla ei ole mitään sitä vastaan.

Vastustaako joku tätä suullista tarkistusta?

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

Päätöslauselma: Sierra Leonea käsittelevän erityistuomioistuimen rahoittaminen (RC-B6-0332/2007)

– Ennen äänestystä:

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmäni oli päättänyt pyytää nimenhuutoäänestyksiä. Pyyntöä ei ole ilmeisesti toimitettu teille uuden työntekijän tekemän teknisen virheen vuoksi. Pyytäisin teitä hyväksymään nimenhuutoäänestystä koskevan pyynnön, koska ilmeisesti on tapahtunut jokin tekninen virhe.

  Puhemies. – (FR) Emme aio perustaa erityistuomioistuinta työntekijäänne varten. Siten me järjestämme lopullisessa äänestyksessä nimenhuutoäänestyksen, elleivät parlamentin jäsenet vastusta sitä.

- Ennen 6 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Kiitos. Voinko esittää 6 kohtaa koskevan suullisen tarkistuksen Vittorio Agnoletton puolesta, koska hän ei ole paikalla? Luullakseni jäsenillä on tarkistus äänestysluetteloissaan, mutta mikäli ei, se on seuraavanlainen: ”kehottaa komissiota varmistamaan erityistuomioistuimen keskeisten ja muiden toimien jatkuvan rahoituksen tulevissa Sierra Leonen kanssa toteutettavissa kansallisissa ohjelmissa; kehottaa Sierra Leonen viranomaisia pitämään siirtymäkauden oikeusjärjestelmää ja oikeusjärjestelmän itsenäisyyttä ensisijaisena tavoitteenaan”.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

  Francesco Enrico Speroni (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen huomannut, että äänestyksiä vastaavat kuvat ovat vaihtuneet. Minusta kuitenkin näyttää, että nimenhuutoäänestystä vastaavat kuvat ovat kaikki miespuolisia, ja koska äänestämässä on myös naisia, pyytäisin, että kuvia muutettaisiin niin, että ne vastaavat todellisuutta.

  Puhemies. – (FR) Huomautus on perusteltu, mutta koska hahmoja on vain kolme, on vaikea olla oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Meidän on siksi katsottava hahmojen lukumäärää.

  Puhemies. – (FR) Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 16.20.)