Puhemies. – (FR)Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista rikosasioita ja -tuomioita koskevista mietinnöistä:

- Maria da Assunção Estevesin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan aloitteesta neuvoston puitepäätöksen tekemiseksi ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen tunnustamisesta ja valvonnasta (06480/2007 - C6-0129/2007 - 2007/0807 (CNS)) (A6-0356/2007) ja

- Ioannis Varvitsiotisin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, näiden tuomioiden täytäntöönpanemiseksi Euroopan unionissa (09688/2007 - C6-0209/2007 - 2005/0805(CNS)) (A6-0362/2007).

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja.−(EN)Arvoisa puhemies, kannatan molempia näitä aloitteita, joita pidän toisiaan täydentävinä ja jotka mahdollistaisivat muussa kuin tavanomaisessa asuinjäsenvaltiossaan vankeus- tai vapausrangaistukseen tuomittujen henkilöiden tehokkaamman sopeuttamisen yhteiskuntaan.

Kannatamme tällaisia aloitteita, joilla pannaan täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Molempien aloitteiden luonnostekstejä on kehitetty edelleen yhteistyötä rikosasioissa käsittelevän työryhmän keskustelujen myötä. Monet Maria Estevesin ja Ioannis Varvitsiotisin ensimmäisessä kuulemisessa parlamentissa ehdottamat tarkistukset on jo huomioitu seuranneiden keskustelujen kuluessa. Kiitän molempia esittelijöitä kiinnostavista mietinnöistä. Etenkin ensimmäisen aloitteen osalta Maria Esteves on suorittanut erittäin perusteellisen oikeudellisen analyysin Saksan ja Ranskan laatimasta tekstistä. Hän on tunnistanut tärkeimmät ongelmat, jotka ovat jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset rangaistukset sekä se, kuinka vastavuoroinen tunnustaminen toteutetaan, kun asianomaisen maan omassa järjestelmässä ei ole tarkkaa vastinetta.

Toinen hänen esittelijän roolissaan korostama ongelma liittyy siihen, kuinka käsitellään vapausrangaistuksen ehtojen rikkomista ja sitä, kumpi jäsenvaltioista – rangaistuksen määrännyt vai sen toimeenpaneva valtio – on vastuussa seurausten määräämisestä tällaisen rikkomuksen johdosta.

Pari huomautusta eräistä tärkeimmistä tarkistuksista. Haluan kommentoida ensimmäiseen mietintöön tehtyä tarkistusta 1. Hyväksynnän yhteydessä on muutettava otsikkoa, sillä ehdolliset rangaistukset on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä koskee myös monia eri tarkistuksia, joissa viitataan ehdollisiin tuomioihin.

Tarkistus 12 liittyy laillisen asunpaikan määritelmään. Asiasta keskustellaan parhaillaan neuvostossa, samoin myös mahdollisuudesta siirtyä toiseen jäsenvaltioon työtä tai opiskelua varten. Viittaan erityisesti myös tarkistukseen 16. Voin kertoa teille, että tekstiä koskevat keskustelut neuvostossa etenevät oikein hyvin ja puheenjohtajavaltio Portugali, jolle komissio antaa täyden tukensa, toivoo poliittiseen sopimukseen päästävän joulukuun 2007 loppuun mennessä, ennen Portugalin puheenjohtajakauden päättymistä.

Eurooppalaista täytäntöönpanomääräystä ja tuomittujen siirtämistä koskevan aloitteen osalta suhtaudun myönteisesti Ioannis Varvitsiotisin laatimaan toiseen mietintöön, jossa todetaan, että Euroopan parlamentin ensimmäistä mietintöä koskevat huomautukset on otettu laajalti huomioon. Tämä on totta: olemme huomioineet parlamentin tarkistukset ja ehdotukset.

Esittelijän ehdottaman ainoan tarkistuksen osalta, joka koskee johdanto-osan uutta 2 a kappaletta, yhdyn täysin toteamukseen, jonka mukaan rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavat oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä jäsenvaltioiden molemminpuolisen luottamuksen varmistamiselle. Olen myös yhtä mieltä siitä, että on hyvin valitettavaa, ettei menettelyoikeuksia koskevaa välinettä hyväksytty huolimatta parlamentin tuesta ja ponnisteluistamme sopimukseen pääsemiseksi. Tämä ei valitettavasti ollut mahdollista.

  Maria da Assunção Esteves, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää parlamentin jäseniä, jotka tekivät tiivistä yhteistyötä kanssani kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa ja joiden kriittinen panos oli avuksi minulle, ja etenkin Ignasi Guardansia, Panayiotis Demetriouta sekä viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä, Fausto Correiaa. Kaipaamme suuresti Fausto Correiaa, joka oli Euroopan parlamentin sosialistiryhmän portugalilainen jäsen. Hän kuoli autettuaan minua mietinnön laadinnassa. Uskon, että voin parhaiten osoittaa kunnioitukseni hänelle lupaamalla julkisesti, että yritän työssäni Euroopan parlamentissa auttaa toteuttamaan hänen kunnianhimoisen ja visionäärisen ajatuksensa Euroopasta jättiläisenä, joka kykenee viemään oikeuskulttuurinsa maailmalle. Haluan täten kunnioittaa täällä ja tänään ystävämme ja kollegamme Fausto Correian muistoa.

Teen nyt lyhyen yhteenvedon mietinnön herättämistä kysymyksistä. Ensinnäkin on korostettava, että kuten kaikki mietinnöt, tämäkin mietintö on avoin ja jättää tilaa parhaiden ratkaisujen etsimiselle ja löytämiselle. Kuten komission jäsen tähdensi, Ranskan ja Saksan aloite tarjoaa kaksi olennaista etua. Kannustamalla ensinnäkin vaihtoehtoisten toimien tunnustamista ja valvontaa vankeusrangaistuksien sijasta edistämme sellaista poliittista kulttuuria, jonka ansiosta tuomioistuimet soveltavat todennäköisemmin näitä toimenpiteitä. Edistämme jäsenvaltioiden rikosoikeuden inhimillistymistä ja eurooppalaisen rikosoikeuden laatua. Toinen etu koskee sitä, että aloite tekee rikosoikeudesta entistä eurooppalaisempaa, sillä se on tällöin yhdenmukaisempaa ja vähemmän feodaalista Euroopan alueella.

Euroopan yhdentyminen, jossa otettiin keskeinen edistysaskel viime viikonloppuna Lissabonissa sovitun tuoreen perussopimuksen muodossa, on todellisuudessa tasolla, jota ei ole vielä saavutettu rikosoikeuden osalta eurooppalaisella alueella. On tärkeää edistää tehokkaammin paitsi vastavuoroisen tunnustamisen kulttuuria, myös rikosoikeuden yhdenmukaistamista rangaistusten luonteen ja niiden täytäntöönpanomenetelmien sekä rikollisten ja yhteiskunnan välisten suhteiden osalta, ja parantaa jopa jäsenvaltioiden aineellisen rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden keskinäistä vastaavuutta.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6artikla, jossa viitataan Euroopan unionin yhteisiin perusperiaatteisiin, osoittaa selvästi sen olevan mielekästä vain, jos rikosoikeus on enenevässä määrin eurooppalaista. Useimmat näistä periaatteista on suojattu rikoslainsäädännössä. Erityisemmin nyt käsiteltävän mietinnön osalta haluaisin esittää pari olennaiseksi katsomaani huomiota. Ensinnäkin, parlamentti on korostanut erityisesti tarvetta jakaa valta tuomion antavan ja sen täytäntöönpanevan valtion välillä. On loogista, että tiettyä valtaa käyttävä valtio soveltaa asiaan omia lakejaan. Toisekseen, periaatteena on, että kieltäytyminen on poikkeus, jotta varmistetaan tulevan puitepäätöksen mahdollisimman suuri tehokkuus. Kolmanneksi on pidettävä kiinni siitä, että toimenpiteiden luonnetta ei voida mukauttaa, koska tämä kyseenalaistaisi tiukan rikosoikeudellisen laillisuuden periaatteen. Lopuksi on turvattava myös periaate, jonka mukaisesti asianosaisia on kuultava tapauksissa, joihin liittyy ehdollisen rangaistuksen määrääminen tai muuntaminen ehdottomaksi.

Sanoisin lopuksi, arvoisa puhemies, että eurooppalaisen rikosoikeuden edistys vaikuttaa kaikesta huolimatta meistä pian hyvin rajalliselta. Eurooppalainen hanke toteutuu vasta, kun laadimme ihmiskeskeisiä ja yleismaailmallisia lakeja, joihin kuuluu yhdenmukaisempi ja rajojen ylitse yhtenäisempi rikosoikeus.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi muistaa kunnioituksella poisnukkunutta kollegaamme Fausto Correiaa, joka antoi merkittävän panoksen tähän komission varapuheenjohtajan mainitsemaan hyvään ja kattavaan mietintöön.

Haluan huomauttaa, että tänään käsiteltävällä asialla on pitkä historia. Se alkoi vuonna 1983 kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymällä Euroopan neuvoston yleissopimuksella. Yleissopimuksessa kuitenkin säädettiin, että vanki voitiin siirtää toiseen maahan vain tämän itsensä suostumuksella. Se ei siksi ollut tehokas. Laaditun uuden yleissopimuksen mukaan vangin suostumus ei ollut tarpeen, mutta kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot eivät allekirjoittaneet sitä, joten yritys epäonnistui.

Kolmen EU:n jäsenvaltion eli Itävallan, Suomen ja Ruotsin tekemän uuden aloitteen seurauksena esitettiin neuvoston asianmukaisesti valmistelema puitesopimusluonnos. Mitä puitepäätöksessä säädetään? Siinä määrätään, että vankeusrangaistukseen tuomittu EU:n jäsenvaltion kansalainen on siirrettävä siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, jossa hänellä on pysyvä asuinpaikka tai johon hänellä on olennaisia siteitä. Tämä on järkeenkäypää, koska vankien kuntouttaminen on tällöin huomattavasti helpompaa vankilasta vapautumisen jälkeen: kotijäsenvaltioon siirretylle vangille kieli ei ole ongelma, ja hänellä on tukenaan ystäviä ja perhe, jonka lisäksi hän on tutussa ympäristössä.

Kuten muistatte, arvoisa puhemies, kyseinen mietintö hyväksyttiin kesäkuussa 2006 suurella enemmistöllä parlamentissa. Valitettavasti kuitenkin Puola turvautui byrokratiaan ja viivytti monin menettelyllisin keinoin puitepäätöksen täytäntöönpanoa. Keskustelut on siksi jouduttu aloittamaan uudelleen. Puolan vaatimuksiin myöntyminen on kuitenkin onneksi johtanut lopulta ongelman tyydyttävään ratkaisuun.

Haluan kuitenkin huomauttaa, arvoisa puhemies, että nykyisen ajatusmallin vallitessa on mahdotonta puhua yhdentyneestä Euroopasta. Emme voi puhua Euroopan laajuisesta yhteisymmärryksestä, jos kukin jäsenvaltio vesittää näin järkevän aloitteen omien pikkumaisten tarkoitusperiensä vuoksi. Siinä tapauksessa, millaisesta yhdentyneestä Euroopasta oikein puhumme?

Haluaisin korostaa, että Portugalin pääministerin kaksi päivää sitten esittämässä perustuslakisopimuksessa säädetään onneksi suuremmasta enemmistöstä tällä alalla, joten veto-oikeus poistetaan viimein.

Kiitän lopuksi komission varapuheenjohtajaa Franco Frattinia tämän panoksesta, ja toivon, että tämä erittäin mielekäs aloite toteutuu lopultakin mahdollisimman pian 25vuoden viiveen jälkeen.

  Panayotis Dimitriou, PPE-DE-ryhmän puolesta. –(EL) Arvoisa puhemies, vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat sanoja, jotka kuulemme toistuvasti EU:ssa. Ne muodostavat Haagin ohjelman, ja kaikki unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet niihin yhdessä ja erikseen.

Tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon periaate, jota kahdeksan vuotta sitten, vuonna1999 Tampereella kokoontunut Eurooppa-neuvosto kuvaili oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi, ei ole edistynyt. Tämän periaatteen täytäntöönpanon edellyttämät askeleet otetaan hyvin verkalleen. Ioannis Varvitsiotis on tunnistanut oikein ongelman perimmäisen syyn, eli valtioiden individualistiset, kansalliset näkemykset, ja vastannut siihen. Ioannis Varvitsiotisin mietintö käsittelee neuvoston puitepäätöstä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta toisessa EU:n jäsenvaltiossa rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, näiden tuomioiden täytäntöönpanemiseksi. Kyseinen päätös osoittaa, kuinka hidasta ja satunnaista edistys on ollut vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa, sillä se on vain yksi niistä monista toimenpiteistä, jotka olisi pitänyt toteuttaa jo aiemmin, ja koska sen valmistelu kesti niin kauan.

Pidämme joka tapauksessa myönteisenä neuvotteluprosessin saamista päätökseen, sekä rikosasioissa annettujen tuomioiden tunnustamista koskevan yhteisen kannan hyväksymistä.

Ioannis Varvitsiotis ansaitsee kiitosta suotuisaan tulokseen pääsemiseksi antamastaan panoksesta, sillä olemme hyväksyneet ehdotuksen ja aiomme äänestää sen puolesta.

Ehdollisten ja vaihtoehtoisten rangaistusten sekä rangaistuksen määräämisen ehdollisen lykkäämisen tunnustaminen ja valvonta, jota Maria Estevesin mietintö käsittelee, on epäilemättä yksi tarpeellinen askel monien joukossa tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Ranskan ja Saksan ehdotus tähtää vankilarangaistukseen tuomittujen tehokkaampaan yhteiskuntaan sopeuttamiseen. Siinä esitetään, että vangit voisivat suorittaa toisten jäsenvaltioiden tuomioistuimien määräämät ehdolliset ja vaihtoehtoiset rangaistukset sekä ehdollisesti lykätyt rangaistukset asuinjäsenvaltiossaan.

Esittelijä on tehnyt erinomaista työtä, ja onnittelen häntä siitä. Uskon kuitenkin, että pysyvän ja laillisen asuinpaikan määritelmä on virheellinen. Lisäksi viittaus kohtuuttomiin ihmisoikeusloukkauksiin on tarpeeton, koska kohtuullisia rikkomuksia ei ole olemassa. Näiden termien käännös on kuitenkin ilmeisesti ongelmallinen, josta syystä kehotan Maria Estevesiä esittämään tarvittavat suulliset tarkistukset, jotta teksti voidaan tulkita oikein kaikilla kielillä.

  Andrzej Jan Szejna, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni ei ole vain yhteinen talousalue. Eurooppalaisen ulottuvuuden on tarkoitettava nyt unionin sisäistä tiivistä poliittista ja oikeudellista yhdentymistä.

Unioni edustaa poliittista organisaatiota, joka ajaa yksittäisten jäsenvaltioiden yhteistä etua kehittyvän yleismaailmallisen oikeusjärjestelmän puitteissa. Monet jäsenvaltioiden rikosoikeudellisista säännöksistä ovat vasta yhdenmukaistamisen alkuvaiheessa. On kuitenkin iloittava siitä, että jäsenvaltioiden suhteita leimaa luottavaisuus toistensa oikeusjärjestelmiin. Se helpottaa yhteistyötä ja mahdollistaa tuomion antaneen valtion viranomaisten tekemän päätöksen tunnustamisen täytäntöönpanevassa valtiossa.

On huomattava, että rikosoikeuden inhimillistyminen heijastuu myös Euroopan oikeusjärjestelmään, joka perustuu tietenkin olennaisen toimijan eli ihmisen arvoon. Eurooppalaisen politiikan olisi oltava johdonmukaista kaikilta osin, niin tuomioiden antamisen ja täytäntöönpanon kuin yleisemmin tuomittujen ja yhteiskunnan välisten suhteidenkin osalta. Vaihtoehtoisten rangaistusten määräämisen helpottaminen edistää inhimillisemmän lähestymistavan omaksumista rikosoikeudessa ja tuomioissa, ja siten myös eurooppalaisessa lainsäädännössä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tuomitun oikeuteen sopeutua takaisin yhteiskuntaan ja sen mahdollistamiseen. Olisi harkittavaa laajempaa valikoimaa vaihtoehtoisia rangaistuksia vankeusrangaistusten sijaan. On tärkeää muistaa, että kansainvälisten normien mukaan tuomitun aseman perusteella voidaan arvioida, missä määrin kunkin poliittisen yhteisön oikeusjärjestelmää voidaan pitää sivistyneenä.

Tänään esitellyt rikosoikeudellisen yhteistyön tehostamista käsittelevät puitepäätökset ansaitsevat tukemme. Jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten jatkuva yhdenmukaistaminen on pohjimmiltaan eurooppalaisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perusedellytys.

  John Attard-Montalto (PSE).- (EN)Arvoisa puhemies, haluaisin keskittyä yhteen ehdotusten näkökohtaan. On selvää, että tämän erityisen lainsäädännön olemassaolon oikeutus on inhimillinen. Jos tarkastelemme sitä, miksi tietyssä maassa annettu tuomio voidaan panna täytäntöön toisessa maassa rikosasioissa määrättyjen rangaistusten osalta, ymmärrämme toimintamme tähtäävän periaatteessa tuomitun henkilön elämänlaadun parantamiseen: hän voi ehkä olla lähempänä perhettään tai kotipaikkaansa.

Olen itse asiassa yllättynyt siitä, että vaikka katsomme lainsäädäntöä inhimillisestä näkökulmasta, inhimillinen aspekti puuttuu mielestäni tuomittujen valtiosta toiseen siirtämisen perusteista. Siirto perustuu käytännössä tuomitun kansallisuuteen, kansalaisuuteen tai pysyvään lailliseen asunpaikkaan. Puhumme toisaalta ehdotuksessa ”tiiviistä yhteyksistä”, mutta inhimillinen näkökohta ei kuitenkaan itsessään kuulu perusteisiin.

Tarkastelkaamme esimerkiksi yksittäistapausta: henkilö, joka ei ole minkään EU:n jäsenvaltion kansalainen mutta joka suorittaa vankilatuomiota EU:n valtiossa, ei voisi istua tuomiotaan lähempänä kotimaataan, koska tätä aspektia eli inhimillisiä perusteita ei ole huomioitu.

  Puhemies. – (FR)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007.