Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Torstai 17. tammikuuta 2008 - StrasbourgEUVL-painos
 LIITE (Kirjalliset vastaukset)
KYSYMYKSIÄ NEUVOSTOLLE (Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio on yksin vastuussa annetuista vastauksista)
KYSYMYKSIÄ KOMISSIOLLE

KYSYMYKSIÄ NEUVOSTOLLE (Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio on yksin vastuussa annetuista vastauksista)
KYSYMYS NRO 14 Cristobal Montoro Romero (H-0991/07)
 Aihe: Yhteisön vastuu euron arvosta
 

Viitaten suulliseen kysymykseeni H-0806/07 (11.10.2007) ja sitä koskevaan kirjalliseen vastaukseen (14.11.2007) totean, että Euroopan parlamentin 15. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman ”Euroopan eduista: menestyminen globalisaation aikakaudella” (P6_TA(2007)0533) mukaisesti euron vaihtokurssien arvo ei ole seurausta ainoastaan lisääntyvästä epätasapainosta kolmansissa maissa, vaan myös riittämättömästä kysynnästä euroalueella.

Miten Euroopan unionin olisi tässä yhteydessä neuvoston mielestä toimittava korjattaessa riittämätöntä kysyntää, joka ilmenee kulutuskysynnän ja yritysten tekemien investointien puuttumisena?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Kuten 14. marraskuuta 2007 annetussa vastauksessa kysymykseen H-0806/07 sanotaan, EU panee täytäntöön Lissabonin strategialla määriteltyä talouspolitiikkaa EU:n alueen työllisyyden parantamiseksi ja talouden tehokkuuden lisäämiseksi.

Kansallisen kysynnän, jonka pitäisi kompensoida muiden tärkeiden talouden alojen hidasta kasvua, on osoitettu kasvaneen EU:ssa. Kasvua edesauttoi huomattava menestys työllisyyden alalla, ja vahvan työllisyyden pitäisi edistää voimakasta kansallista kysyntää myös tulevaisuudessa.

Keväällä neuvosto päivittää yhdennettyjen suuntaviivojen puitteissa yhteisön ja jäsenvaltioiden talouspolitiikan laajat suuntaviivat, ja EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittaa Euroopan parlamentille talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevan suosituksensa. Tässä suosituksessa määritellään hyvin selkeästi tukitoimet Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla, mukaan lukien kulutuskysynnän ja investointien edistäminen.

 

KYSYMYS NRO 15 Danutė Budreikaitė (H-0993/07)
 Aihe: Nabucco-hankkeen toteutus
 

Euroopan unioni on luonut Nabucco-hankkeen vähentääkseen riippuvuuttaan Venäjän kaasumonopolista. Hankkeen puitteissa on tarkoitus yhdistää Kaspianmeren alue, Lähi-itä ja Eurooppa. Putken on suunniteltu kulkevan Iranista Turkin kautta Bulgariaan, Romaniaan ja Unkariin, ja siitä vedettäisiin haara Itävaltaan ja toinen Slovakiaan ja Puolaan. Puolan liittäminen EU:n kaasuverkkoihin auttaisi ratkaisemaan ongelman, joka koskee EU:n sisällä ”kaasusaaren” muodostavien Liettuan, Latvian, Viron ja Suomen liittämistä EU-verkkoihin.

Mitä mieltä neuvosto on Nabucco-hankkeen valossa italialaisen Enin ja venäläisen Gazpromin sopimuksesta perustaa maakaasuvientiä varten Südstrom-yhtiö, joka valvoisi Etelä-Eurooppaan virtaavaa maakaasua ja vetäisi kaasuputkesta haaran Keski-Eurooppaan? Milloin Nabucco-hanke on tarkoitus toteuttaa?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Arvoisa parlamentin jäsen, aluksi minun täytyy mainita, että Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevissa suuntaviivoissa Nabucco-kaasuputki määriteltiin Euroopan yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi. Tämä kuvastaa Nabucco-hankkeen tärkeyttä neuvoston ja parlamentin näkökulmasta. Neuvosto ei kuitenkaan voi kommentoida Enin ja Gazpromin välistä sopimusta sen yksityisyyden vuoksi. Sen sijaan neuvosto voi kommentoida South Stream -hanketta, kuten käy ilmi julkisesti saatavilla olevista tiedoista, koska toteutuessaan suunnitelmien mukaan hanke auttaa turvaamaan energian toimituskanavien monimuotoisuuden Euroopan unionissa. Tämän asian osalta neuvosto kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan energiapolitiikkaa vuosina 2007–2009 koskevassa toimintasuunnitelmassa pidetään tärkeänä ”toimitusvarmuuden tehostamista koko EU:n sekä kunkin jäsenvaltion osalta seuraavin toimenpitein: energialähteiden ja kuljetusreittien tehokas monipuolistaminen, mikä myös edistää kilpailukykyisempien energian sisämarkkinoiden toteuttamista”. Sijoittajilta ja komission Nabucco-hankkeen koordinaattorilta saatujen tietojen mukaan Nabucco-kaasuputken rakentaminen alkaa vuonna 2009 ja putken pitäisi olla toiminnassa vuonna 2012.

 

KYSYMYS NRO 16 Dimitrios Papadimoulis (H-0997/07)
 Aihe: Ehdotus Välimeren unionin perustamisesta
 

Ranskan Eurooppa-asioista vastaava ministeri esitteli Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen poliittiselle komitealle (26.11.2007) suunnitelman Ranskan presidentin ilmoittaman Välimeren unionin perustamisesta. Puheenvuorossaan Jean-Pierre Jouyet totesi, että kaikki pyrkimykset herättää henkiin Barcelonan prosessi ovat epäonnistuneet. Jouyet'n mukaan Euroopan komissio ja asianomaiset maat ovat täysin tietoisia tästä hankkeesta, ja se on otettu myönteisesti vastaan.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä Barcelonan prosessin elvyttämiseksi? Mikä on sen kanta Välimeren unionin perustamiseen?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Marraskuussa 2007 ulkoasiainministerit pitivät hyvin menestyksekkään kokouksen Lissabonissa. He muun muassa hyväksyivät vuodelle 2008 laajan työohjelman ja toivottivat tervetulleeksi Barcelonan prosessiin kaksi uutta valtiota (Albania ja Mauritania). Historiallinen siirtolaisuutta käsittelevä ministerikokous järjestettiin Albufeirassa.

Barcelonan prosessi on nyt ja jatkossa keskeinen elementti EU:n ja Välimeren maiden suhteissa.

Suhtaudumme myönteisesti kaikkiin aloitteisiin, jotka voivat auttaa alueen profiilin ja kansalaisten elinolosuhteiden parantamisessa. Euroopan unioni jatkaa toimiaan löytääkseen mahdollisimman vaikuttavia keinoja yhdenmukaistaa ponnistukset, joilla tähdätään alueen tilanteen parantamiseen.

Neuvosto ei ole vielä käsitellyt ranskalaista ehdotusta perustaa ”Välimeren unioni”, mistä syystä emme voi kommentoida kysymystä.

 

KYSYMYS NRO 17 Philip Bushill-Matthews (H-0998/07)
 Aihe: People's Mohadejin of Iran -järjestö
 

Kun otetaan huomioon viimeisimmän oikeusprosessin tulos Isossa-Britanniassa, kuinka nopeasti neuvosto voi päättää noudattaa EY:n tuomioistuimen päätöstä, jonka mukaan People's Mohadejin of Iran -järjestön sisällyttäminen terroristijärjestöjen luetteloon oli laiton toimenpide?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Neuvostolle on ilmoitettu Yhdistyneen kuningaskunnan syrjittyjen organisaatioiden muutoksenhakukomission (UK Proscribed Organisations Appeal Commission, POAC) osalta, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäasiainministeri aikoo tehdä valituksen, mutta neuvosto ei voi kommentoida kansallisia menettelyitä.

 

KYSYMYS NRO 18 David Martin (H-1000/07)
 Aihe: Invamopojen tuontivero
 

EU päätti vuonna 2001, että invamopot (joista vammaiset henkilöt käyttävät kulkuneuvoinaan) on luokiteltava ”henkilöiden kuljetukseen tarkoitetuksi ajoneuvoksi” sen sijaan, että se luokiteltaisiin ”vammaisten henkilöiden ajoneuvoksi”. Tämä määritelmä merkitsee sitä, että kolme jäsenvaltiota, jotka tuovat mainittuja ajoneuvoja, joutuvat perimään 10 prosentin tuontiveron mainituista ajoneuvoista. Tuontiveron määrääminen perustuu Maailman tullijärjestön lausuntoon, jonka mukaan mainittuja moottoriajoneuvoja voidaan käyttää kulkuneuvoina golfkentillä. Yhdysvallat sen sijaan on torjunut mainitun lausunnon.

Voisiko neuvosto kannattaa invamopojen tuontiveron poistamista?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

On totta, että invamopot on luokiteltu ”henkilöiden kuljetukseen tarkoitetuiksi ajoneuvoiksi” tariffin numero EU 8703 10 18 nojalla, ja niistä on maksettava 10 prosentin tuontivero.

Tämä luokittelu perustuu säännöksiin, joilla säännellään yhteisön lainsäädäntöön sisältyviä kansainvälisesti hyväksyttyjä tullinimikkeistön selvennyksiä. EU:n tariffisäännösten mukainen tuontiverojen taso on tulos kansainvälisistä neuvotteluista Maailman kauppajärjestössä, ja se on kompromissi kaikkien osapuolien välillä. Tähän sisältyy myös EU:n toimittajien turvaaminen.

David Martin on varmasti tietoinen siitä, että tuontiveroasteet määrää komission asetus tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista(1) (annettu neuvoston 23 päivänä heinäkuuta 1987 antaman asetuksen (ETY) N:o 2658/87 mukaisesti).

Neuvosto voisi komission ehdotuksesta ainoastaan keskustella kyseessä olevien tuotteiden autonomisten tullien poistamisesta yleisen tullinimikkeistön nojalla.

 
 

(1) EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Neuvoston asetus (EY) N:o 580/2007, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna (EUVL L 138, 30.5.2007, s. 1).

 

KYSYMYS NRO 19 Justas Vincas Paleckis (H-1001/07)
 Aihe: EU:n Kosovo-operaatio
 

Yhä useammin esitettävien tietojen mukaan Kosovo aikoo lähiaikoina julistautua itsenäiseksi eikä sulje pois yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen mahdollisuutta. EU:n yhtenäinen kanta on tässä asiassa ratkaisevan tärkeä. Jos EU ei puhu yhdellä äänellä, se ei pysty hallitsemaan EU:n ulkopolitiikan suurinta haastetta eli siviilioperaation menestyksekästä toteuttamista itsenäisessä Kosovossa.

Mitä toimenpiteitä neuvosto toteuttaa tai aikoo toteuttaa, jotta EU:n jäsenvaltiot esiintyisivät yhtenäisenä rintamana Kosovo-kysymyksessä? Missä määrin EU on neuvoston mukaan valmistautunut Kosovon hallinnointiin? Miltä operaation toteuttamiseen liittyvät konkreettiset suunnitelmat näyttävät?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Eurooppa-neuvoston kokouksessa 14. päivänä joulukuuta 2007 EU:n jäsenmaiden valtion- tai hallituksenpäämiehet päättivät yhdessä YK:n pääsihteerin kanssa, että Kosovon nykyistä tilannetta ei voida hyväksyä. Kokous painotti, että Kosovon tilanteesta on tehtävä sopimus, millä olisi olennainen vaikutus alueen vakaudelle.

Eurooppa-neuvosto painottaa myös EU:n halukkuutta:

ottaa johtoasema sekä paikallisen vakauden vahvistamisessa että Kosovon tulevaa asemaa koskevan sopimuksen toimeenpanossa;

auttaa Kosovoa saavuttamaan kestävä vakaus, sisältäen ETPP-operaation (edellä mainitun osalta yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvoston olisi määriteltävä operaation menetelmät ja ajankohta);

auttaa perustamaan kansainvälinen siviilitoimisto (International Civilian Office) kansainvälisen sovittelutoiminnan puitteissa.

Edistääkseen näitä tavoitteita EU lähetti alueelle viime vuonna kaksi valmisteluyksikköä pohjustamaan mahdollista yhteistyötä Kosovon ongelman ratkaisemiseksi. Valmistelut sujuvat hyvin.

Kansainvälisen siviilitoimiston (ICO/EUSR PT) valmistelua varten lähetetty yksikkö aloitti toimintansa lokakuussa 2006. Sen tehtävä on suunnitella seuraava kansainvälinen siviilitoimisto, johon liittyy EU:n erityisedustajan toimisto (PPEU Office), ja valmistella mahdollisen alueen asemaan liittyvän sopimuksen toimeenpano.

Mahdollisen oikeusvaltio-operaation EUPT-suunnitteluryhmä (EU Planning Team Kosovo) on ollut toiminnassa toukokuusta 2006 lähtien. Suunnitelmien mukaan operaatio tarjoaa ETPP:n puitteissa ohjausta, tarkkailua, ja neuvontaa oikeusvaltion alalla. Sillä pitäisi olla myös rajoitettuja toimeenpanevia valtuuksia joillakin poliisitoimen aloilla, sisältäen julkisen rauhan ja järjestyksen takaamisen sekä tuomioistuimien ja tullitoiminnan tehtävät. Operaation pitäisi työllistää noin 1800 kansainvälistä jäsentä.

 

KYSYMYS NRO 20 Frank Vanhecke (H-1003/07)
 Aihe: Zimbabwen vastaisten pakotteiden kiristäminen
 

Neuvoston 19. helmikuuta 2007 vahvistamassa yhteisessä kannassa 2007/120/YUTP(1) jatkettiin Zimbabween kohdistettujen pakotteiden, joihin muun muassa sisältyy presidentti Mugabea ja tämän lähimpiä avustajia koskeva maahantulokielto, voimassaoloaikaa 20. helmikuuta 2008 saakka. Kyseiset pakotteet otettiin käyttöön vuonna 2002 Zimbabwen hallituksen syyllistyttyä vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin.

Yhdysvallat ilmoitti joulukuun 2007 alussa kiristävänsä Zimbabween kohdistamiaan pakotteita. Muun muassa Yhdysvaltojen asettamaa maahantulokieltoa laajennettiin koskemaan 38:aa henkilöä. Zimbabwen hallinnon korkea-arvoisten jäsenten viideltä lapselta kiellettiin opiskelu Yhdysvalloissa ja lisäksi taloudelliset rajoitukset ulotettiin koskemaan tiettyjä henkilöitä.

Aikooko neuvostokin kiristää Zimbabwen vastaisia toimia? Jos vastaus on myönteinen, miten kiristäminen toteutetaan? Jos vastaus on kielteinen, miksei neuvosto aio kiristää pakotteita?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole vielä keskustellut asiasta, johon arvoisan parlamentin jäsenen esittämä kysymys liittyy. Asiasta keskustellaan pian.

EU seuraa tarkasti Zimbabwen tapahtumia, erityisesti maaliskuulle 2008 suunniteltujen presidentinvaalien suhteen. EU tukee Etelä-Afrikan kehitysyhteisön (SADC) pyrkimyksiä ratkaista tilanne maassa ja odottaa yhteisön selontekoa, jota käytetään jatkopäätösten tukena.

 
 

(1) EUVL L 51, 20.2.2007, s. 25.

 

KYSYMYS NRO 21 Robert Evans (H-1006/07)
 Aihe: Matkustuskiellot
 

Voiko neuvosto valaista yksittäisille poliitikoille ja järjestöille asetettujen kansainvälisten matkustuskieltojen nykytilannetta? Kuka päättää kyseisen luettelon sisällöstä, siitä, kuka listalla tällä hetkellä on, ja siitä, milloin luetteloa tarkistetaan? Kuinka tehokkaiksi neuvosto arvioi asetetut kiellot?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Unionin alueelle pääsyä koskevan oikeuden rajoittaminen on yksi neuvoston käytössä olevista toimenpiteistä, jotka lukeutuvat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin. Kyseisten toimien on vastattava YUTP:n tavoitteita, jotka on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa.

Rajoitukset määritellään aina neuvoston yhteisessä kannassa, joka vahvistaa rajoituksen rikkomisesta seuraavan rangaistuksen, selittää toimenpiteen käyttöönoton syyt ja luetteloi käytettävät toimenpiteet. Kaikki yhteiset kannat julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Yhteiset kannat ovat voimassa yleensä vuoden, ja niiden tehokkuus arvioidaan ainakin 12 kuukauden välein.

On otettava huomioon, että yhteiset kannat sisältävät myös säännöksiä pääsyn rajoittamista koskevista poikkeuksista, jotka liittyvät kohdemaiden kansainvälisiin velvoitteisiin ja kyseessä olevien henkilöiden humanitaarisiin tarpeisiin.

 

KYSYMYS NRO 22 Brian Crowley (H-1010/07)
 Aihe: EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö
 

Voiko neuvosto ilmoittaa, mihin erityisiin toimiin se aikoo ryhtyä EU:n ja Yhdysvaltojen poliittisen ja taloudellisen yhteistyön tehostamiseksi tulevien kuukausien aikana?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

1. EU ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä kaikkien tärkeimpien ulkopoliittisten haasteiden osalta. Ajankohtaisia kysymyksiä ovat:

tiivis yhteistyö Balkania ja erityisesti Kosovoa koskevissa kysymyksissä;

erityisesti poliisivoimien koulutukseen liittyvä kenttäyhteistyö Afganistanissa, missä EUPOL-poliisioperaatio on aktiivinen toimija;

yhteistyö Iraniin liittyvissä asioissa – kaksitahoinen lähestymistapa;

Lähi-idän rauhan prosessiin liittyvä yhteistyö, erityisesti kvartetin puitteissa;

EU:n ja USA:n yhteinen kriisinhallintaa koskeva toimintasuunnitelma, jonka neuvosto hyväksyi joulukuussa 2007.

Suunnitelmassa hyväksytään tiiviin yhteistyön ja neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen välillä konfliktineston, vakauttamisen ja jälleenrakentamisen sekä kriisinhallinnan osalta.

2. Taloudellista yhteistyötä vahvistettiin viimeisimmässä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa, jossa tehtiin päätös transatlanttista talouskumppanuutta ja talousneuvostoa (TEC) vahvistavien puitteiden luomisesta. Transatlanttisen talousneuvoston ensimmäinen kokous on jo pidetty, ja seuraava kokous aiotaan pitää keväällä 2008, ennen EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta.

EU:n ja Yhdysvaltojen edellisessä huippukokouksessa tehtiin sopimus muista uutta transatlanttista talouskumppanuutta vahvistavaa järjestelmää koskevista erityisyhteistyön kysymyksistä.

3. Ilmastonmuutos- ja energiapolitiikka: ilmastonmuutos on EU:n painopisteala myös unionin suhteissa Yhdysvaltoihin. Molemmat osapuolet olivat avainasemassa viime joulukuussa Balin ilmastonmuutoskonferenssissa, joka järjestettiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla. EU ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä myös kahdenvälisten ilmastonmuutos- ja energiapolitiikka-aloitteiden pohjalta.

EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä vuonna 2007 pidetyssä huippukokouksessa päästiin sopimukseen tiiviimmästä yhteistyöstä kolmella pääalalla, jotka ovat politiikkaa ja turvallisuutta koskevat kysymykset, talouskumppanuus sekä ilmastonmuutos- ja energiapolitiikka.

 

KYSYMYS NRO 23 Seán Ó Neachtain (H-1012/07)
 Aihe: Palestiinan ja Israelin kansojen välisen rauhan edistäminen
 

Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä aloitteita se on esittänyt tai aikoo esittää tulevaisuudessa tarkoituksena edistää keskinäiseen kunnioitukseen ja rinnakkaiseloon perustuvaa Palestiinan ja Israelin kansojen välistä rauhansopimusta?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Israelin ja palestiinalaisten välinen poliittinen vuoropuhelu aloitettiin viime vuonna ja se huipentui pääministeri Olmertin ja presidentti Abbasin tapaamiseen. Euroopan unionin neuvosto ylisti molempien osapuolien ponnistuksia, jotka johtivat Annapolisissa 26. ja 27. marraskuuta 2007 pidettyyn konferenssiin. Eurooppa-neuvosto ilmoitti 14. joulukuuta 2007 pidetyssä kokouksessaan tukevansa täysin palestiinalaisten ja Israelin välisiä neuvotteluja, jotka alkoivat Annapolisin konferenssissa ja jatkuivat Pariisin avunantajakonferenssissa. EU oli tyytyväinen siihen, että useat arabimaat osallistuivat molempiin konferensseihin ja ilmaisi toivomuksensa rakentavan yhteistyön jatkumisesta.

EU:n ja erityisesti neuvoston asemaa käsitellään Seán Ó Neachtainin kysymyksessä. Neuvoston korkea edustaja/pääsihteeri on tiiviissä yhteistyössä komission kanssa valmistellut EU:n toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on kartoittaa EU:n toimet lisätuen löytämiseksi molemmille osapuolille nykyisissä neuvotteluissa ja tulevassa toimeenpanovaiheessa. Pariisissa 17. joulukuuta 2007 pidetyssä avunantajakonferenssissa EU ilmaisi tukensa pääministeri Fayyadin esittelemälle palestiinalaiselle uudistus- ja kehityssuunnitelmalle. EU on sitoutunut jatkossakin antamaan palestiinalaishallitukselle huomattavaa tukea Annapolisissa aloitetun rauhanprosessin eteenpäin viemiseksi. Kvartetin 17. joulukuuta 2007 pidetyssä kokouksessa EU toisti sitoumuksensa jatkaa tuen ja yhteistyön tarjoamista molemmille osapuolille niiden ponnistellessa rauhansopimuksen tekemiseksi vuoden 2008 loppuun mennessä. Kvartetti päätti kokoontua säännöllisesti vuoden 2008 aikana seuratakseen prosessin etenemistä ja tukeakseen molempien osapuolten ponnisteluja. Kvartetin johtajat tapasivat 17. joulukuuta 2007 myös arabimaiden ulkoministerit ja keskustelivat jatkosuunnitelmista. Yhteistyössä kvartetin edustajan Tony Blairin kanssa EU aikoo vahvistaa ohjelmiaan, jotka tukevat hallinnon toimielinten muodostamista, hyvää hallintoa, kansalaisyhteiskunnan panosta ja talouden kehitystä palestiinalaisalueella.

 

KYSYMYS NRO 24 Diamanto Manolakou (H-1032/07)
 Aihe: Gazan alueen kuukausia jatkuneesta eristämisestä aiheutuvat dramaattiset seuraukset
 

YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto varoitti äskettäin, että Israelin toteuttamalla Gazan alueen kuukausia kestäneellä saarrolla ja säännöllisillä sotilaallisilla iskuilla voi olla dramaattisia seurauksia. YK:n edustajan mukaan eristäminen voi vahingoittaa alueen taloutta korjaamattomasti ja saattaa väestön yhä riippuvaisemmaksi ulkomaisesta avusta. Samalla myönnetään, että jo ennestään hyvin vähäisten elintarvikevarantojen, hintojen nousun, työttömyyden kasvun ja tulojen puuttumisen seuraukset ovat tuhoisat. Kansainvälinen punainen risti ja muut kansainväliset järjestöt ovat esittäneet vastaavia syytöksiä Israelin viranomaisia kohtaan palestiinalaisten eristämisestä.

Aikooko neuvosto tehdä konkreettisia aloitteita Israelin viranomaisten suhteen, jotta ne kumoaisivat ”kostotoimenpiteet”, jotka halvaannuttavat elämää Gazan ja Länsirannan alueella ja joiden seuraukset ovat tuhoisat näillä alueilla asuvalle Palestiinan väestölle kokonaisuudessaan?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

EU:n neuvosto on usein korostanut huoltaan Gazan humanitaarisen tilanteen osalta ja vedonnut peruspalvelujen turvaamisen puolesta. Humanitaarisista ja taloudellisista syistä konfliktin kaikkia osapuolia kehotettiin ponnistelemaan rajanylityspaikkojen avaamiseksi Gazaan. EU pitää myönteisenä ensi askeleena rajanylityspaikan äskettäistä avaamista maataloustuotteiden vientiä varten. Tällaiset teot tukevat myös edistymistä poliittisissa kysymyksissä. Eurooppa-neuvosto ilmaisi 14. joulukuuta 2007 tukevansa täysin palestiinalaisten ja israelilaisten välisiä neuvotteluja, jotka alkoivat Annapolisin konferenssissa ja jatkuivat Pariisin avunantajakonferenssissa.

EU:n ja erityisesti neuvoston tehtävää käsitellään arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessä. Neuvoston korkea edustaja/pääsihteeri on tiiviissä yhteistyössä komission kanssa valmistellut toimintasuunnitelman, joka keskittyy valtion rakenteiden kehittämiseen Lähi-idässä. Tämän strategian mukaisesti kaikki EU:n toimet kartoitetaan tuen varmistamiseksi molemmille osapuolille nykyisissä neuvotteluissa ja myös tulevassa toimeenpanovaiheessa.

 

KYSYMYS NRO 25 Eoin Ryan (H-1014/07)
 Aihe: Afrikan talouskumppanuussopimukset
 

Voiko neuvosto ilmoittaa, kuinka monta talouskumppanuussopimusta Euroopan unioni ja Afrikan maat ovat tehneet tammikuussa 2008 alkavalle kaudelle, sekä kertoa, mitä selkeitä etuja nämä sopimukset antavat Afrikan valtioille?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Selkeyden vuoksi on syytä painottaa eroa talouskumppanuussopimusten ja talouskumppanuussopimuksia edeltävien väliaikaisten sopimusten välillä.

Talouskumppanuussopimukset ovat jatkossakin neuvottelujen tavoitteena, ja niillä on laaja alueellinen ja alakohtainen kattavuus. Ottaen huomioon sopimuspuolien järjestelyt, näiden sopimusten pitää sisältää palveluihin ja kauppaan liittyvien määräyksien lisäksi tavaroiden kauppaan ja kehitysyhteistyöhön liittyviä määräyksiä.

EU:n kanta on, että täydelliset kumppanuussopimukset ovat tehokkain keino Cotonoun sopimuksen täytäntöön panemiseksi ja että ne myös takaavat suurimman mahdollisen tehokkuuden talouskumppanuussopimuksia kehitettäessä. AKT: n ja EU:n neuvoston kokouksessa toukokuussa 2007 molemmat osapuolet vahvistivat sitoutumisensa talouskumppanuussopimuksiin. Vuoden 2007 lopussa allekirjoitettiin täydellinen talouskumppanuussopimus Karibian AKT-maiden (CARIFORUM) kanssa, mutta muut alueet tarvitsevat vielä lisää aikaa täyttääkseen täysimääräisesti ja menestyksekkäästi tämän monimutkaisen prosessin vaatimukset.

Vuoden 2007 joulukuun 31. päivän jälkeen on ollut tarpeen etsiä Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa yhdenmukainen ratkaisu kaupan esteiden välttämiseksi sellaisten AKT-maiden kanssa, joita ei luokitella vähiten kehittyneiksi maiksi. Toisin sanoen Maailman kauppajärjestö hyväksyi Cotonoun yleissopimuksen poikkeusluvan mukaisesti, ja tämä etuuskohteluun perustuva kauppajärjestely ei enää ollut voimassa tämän päivän jälkeen. Väliaikaiset sopimukset ovat yksi ratkaisu, koska ne ovat Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa yhdenmukaisia. Nämä sopimukset ovat välivaihe, jota seuraa talouskumppanuussopimuksen solmiminen, ja ne koskevat tavaroiden kauppaa ja kaikkia muita näkökohtia, joista allekirjoittaneet ovat sopineet. Väliaikaisen sopimuksen, jota seuraa talouskumppanuussopimus, solmivat kaikki halukkaat AKT-maat, mukaan lukien usea Afrikan vähiten kehittyneisiin maihin kuuluva valtio, sekä suurin osa muista Afrikan maista. Sopimukset, toisin sanoen niiden vaikutus AKT-maiden ja EU:n välillä tapahtuvan tavaroiden kaupan säännöksiin, on sisällytetty EU:n lainsäädäntöön markkinoillepääsyasetuksen nojalla.

Väliaikaiset sopimukset, joilla ei vielä ole valmiuksia kehittyä täydellisiksi talouskumppanuussopimuksiksi ovat kuitenkin parannus suhteessa Cotonoun järjestelmään ja tuovat AKT-kumppanimaille suoria hyötyjä. Ensinnäkin kaikille AKT:hen kuuluville allekirjoittajavaltioille taataan vapaa pääsy EU:n markkinoille ilman tulleja ja kiintiöitä (sokeri- ja riisimarkkinoille suunnitellaan siirtymäkausia). Kaikki paitsi aseet -aloitteen nojalla ainoastaan vähiten kehittyneillä mailla on pääsy markkinoille. Toiseksi, väliaikaiset sopimukset sisältävät myös suosiollisemmat alkuperäsäännöt, joiden avulla AKT-maat saavat täyden hyödyn EU:n markkinoille pääsystä. Uudet alkuperäsäännöt ovat Kaikki paitsi aseet -järjestelmän sääntöjä edullisemmat, mistä syystä väliaikaiset sopimukset ovat hyödyllisiä myös vähiten kehittyneille maille.

 

KYSYMYS NRO 26 Johan Van Hecke (H-1025/07)
 Aihe: Somalimaa
 

Euroopan parlamentti pyysi toukokuussa 2007 neuvostoa ja komissiota käsittelemään Somalimaan itsenäisyysvaatimusta. Somalian pohjoisosa julistautui itsenäiseksi jo vuonna 1991. Somalimaa pyrkii hyvään hallintoon ja vakauteen. Vuoden 2005 parlamenttivaalit sujuivat suhteellisen hyvässä järjestyksessä ja avoimesti, ja alue on profiloitunut nuoreksi ja aktiiviseksi demokratiaksi. Ihmisoikeuksien alalla on kuitenkin vielä joitakin ongelmia, ja Somaliasta tulleiden pakolaisten suojeluasiassa Somalimaan hallitus ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla.

Onko neuvosto jo käsitellyt asiaa?

Lehdissä luki hiljattain, että Bushin hallinnossa yhä useampi kannattaa Somalimaan itsenäisyyden tunnustamista. Ennen kaikkea sotilaspiireissä ollaan nähtävästi sitä mieltä, että tuki Somalian väliaikaiselle hallitukselle on riittämätöntä ja että Somaliaan olisi parempi soveltaa patoamisstrategiaa (”containment”). Tämä edellyttää itsenäisen Somalimaan tunnustamista.

Aikooko EU odottaa, että alueen maat ja/tai Somalian väliaikainen hallitus tunnustavat Somalimaan, ennen kuin se tunnustaa sen itsenäisyyden, vai voisiko Yhdysvaltojen kannan muuttuminen johtaa myös unionin kannan tarkistamiseen?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Neuvosto on toistuvasti ilmaissut tukensa Somalian väliaikaiselle hallitukselle ja väliaikaisen liittovaltion peruskirjan mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanolle. Kuten joulukuun 10. päivänä 2007 tehdyistä neuvoston päätöksistä ilmenee, ihmisoikeuksien kunnioittaminen Somalian koko alueella on EU:n painopisteala.

EU on Somalian kansainvälisen yhteysryhmän jäsen. Neuvosto jatkaa neuvotteluja Somalian tapahtumista ryhmän muiden jäsenten, muun muassa Yhdysvaltojen, kanssa.

 

KYSYMYS NRO 27 Athanasios Pafilis (H-1028/07)
 Aihe: Iranin ydinohjelma
 

USA:n 16 tiedustelupalvelua on tunnetusti todennut Iranin ydinohjelmaa koskevassa äskettäisessä raportissaan, ettei Iran ole kehittänyt ydinaseohjelmaansa ainakaan enää vuoden 2003 jälkeen, eikä muodosta mitään uhkaa. Tämä toteamus täydentää aikaisempaa, tapauksessa toimivaltaisen Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajan Muhammed ElBaradein hiljattain antamaa lausuntoa, jonka mukaan Iran on täysin mukautunut tämän järjestön tarkastusten läpäisemisen edellyttämiin vaatimuksiin. Kuitenkin tiedetään, että USA ja tietyt muut maat, jättäen avoimesti nämä seikat huomioimatta, pitävät kiinni siitä, että YK:n turvallisuusneuvoston on määrättävä Iranille sanktioita.

Jatkona kysymykselle H-0937/07(1) esitän seuraavat kysymykset: Pitääkö neuvosto laillisena Iranin oikeutta hyödyntää ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin? Aikooko se lakkauttaa yritykset määrätä Iranille sanktioita sillä verukkeella, että tämä maa ei muka täytä velvoitteitaan Kansainvälistä atomienergiajärjestöä kohtaan? Onko se ottanut lukuun seuraukset, jotka koituisivat Iranin mahdollisesta vetäytymisestä kansainvälisestä ydinaseiden leviämisen estämistä koskevasta sopimuksesta USA:n ja sen liittolaisten harjoittaman epäoikeudenmukaisen ja sietämättömän interventiopolitiikan seurauksena?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Yhdysvaltojen tiedustelupalveluiden viimeisimmät arvioinnit eivät sisällöllisesti muuta EU:n tekemää tilannearviota. Selonteon mukaan Iran kehitteli aseita vuoteen 2003 asti, mikä jo sinällään rikkoo ydinsulkusopimusta. Jos Iran aikoo hetkellisen keskeyttämisen sijaan todella luopua pyrkimyksistään, sen täytyy lopettaa kaikki toimensa tällä alalla ja kutsua Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) vahvistamaan ydinaseohjelman täydellinen lakkauttaminen. On olemassa kaksi muutakin syytä huoleen, nimittäin uraanin rikastaminen ja ballistiset ohjukset, joiden suhteen Iran ei noudata Kansainvälisen atomienergiajärjestön komitean eikä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston vaatimuksia.

Edellä mainituista syistä Eurooppa-neuvosto toisti 14. joulukuuta 2007 syvän huolensa Iranin ydinohjelmasta ja painotti, ettei ole hyväksyttävissä, että Iran saavuttaisi ydinasekyvyn. Eurooppa-neuvosto pahoitteli, että Iran ei ole edelleenkään täyttänyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1696, 1737 ja 1747 esitettyjä kansainvälisiä velvoitteitaan, joiden mukaan sen on keskeytettävä välittömästi kaikki uraanin rikastamiseen ja käsittelyyn liittyvä toiminta palauttaakseen luottamuksen siihen, että sen ydinohjelma on luonteeltaan pelkästään rauhanomainen. Eurooppa-neuvosto kehotti Irania vastaamaan täydellisesti, selkeästi ja vakuuttavasti kaikkiin Kansainvälisen atomienergiajärjestön kysymyksiin valtion menneistä ja nykyisistä ydinvoimatoiminnoista. Neuvosto kannatti täysin YK:n turvallisuusneuvostoa sen määrätessä lisätoimia YK:n peruskirjan 7 kappaleen 41 artiklan nojalla.

EU:n kanta on aina ollut, että Iranilla on oikeus rauhanomaiseen ydinenergian käyttöön. Iranin täytyy lopettaa ydinpolttoainekiertoon liittyvät arkaluontoiset toimensa kunnes kansainvälinen luottamus on palautunut. Sallittakoon minun muistuttaa Teitä siitä, että EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kesäkuussa 2006 tekemä tarjous on edelleen voimassa ja että sen nojalla Iranin on mahdollista kehittää ydinohjelma valtion rauhanomaisiin tarpeisiin vastaamiseksi.

 
 

(1) Kirjallinen vastaus 12.12.2007.

 

KYSYMYS NRO 28 Georgios Toussas (H-1029/07)
 Aihe: Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten Bolivian hallituksen vastaiset taantumukselliset toimet
 

Kaikki julkisuuteen tulleet tiedot osoittavat, että Yhdysvallat on jälleen kerran, muiden eurooppalaisten taantumuksellisten voimien avustuksella, ryhtynyt johtamaan kampanjaa presidentti Evo Moralesin vallasta syöksemiseksi estääkseen Bolivian uuden perustuslain ja niiden edistyksellisten uudistusten hyväksymisen, joita vuoden 2005 vaaleissa suurella enemmistöllä valittu maan hallitus ajaa. Taantumukselliset voimat johtivat Sucren kaupungissa ja muilla alueilla verisiä yhteenottoja, joissa ei epäröity käyttää jopa aseellisia joukkoja kansalaisia vastaan. Bolivian kommunistinen puolue, sosialistiliike (MAS) ja muut edistykselliset voimat ovat syyttäneet konkreettisten todisteiden perusteella Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia taantumuksellisista toimista Boliviassa.

Tuomitseeko neuvosto Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten presidentti Evo Moralesiin ja Bolivian demokraattisesti valittuun hallitukseen kohdistamat horjuttavat, taantumukselliset toimet? Aikooko se kunnioittaa Bolivian kansan tahtoa toteuttaa edistyksellisiä muutoksia, joilla täytetään työntekijöiden nykyaikaiset tarpeet?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Neuvosto haluaisi muistuttaa Georgios Toussasia siitä, että kaikki, erityisesti mielipiteensä äskettäisissä tapaamisissa ja keskusteluissa EU:n edustajille ilmaissut presidentti Morales, arvostavat suuresti EU:n ja etenkin EU:n edustustojen päälliköiden ennakoivaa roolia pidettäessä yllä ja rohkaistaessa vuoropuhelua kaikkien osapuolten välillä Boliviassa. Myös Bolivian ulkoasiainministeri David Choquehuanca toivotti EU:n sovitteluavun tervetulleeksi vieraillessaan hiljattain joissakin eurooppalaisissa pääkaupungeissa.

Pidämme myönteisinä presidentti Moralesin äskettäin prefektien kanssa käymiä neuvotteluja, jotka tapahtuivat yhteistyön hengessä ja joiden tavoitteena oli kansallisen dialogin uudelleenaloittaminen.

EU jatkaa vuoropuhelun edistämistä Boliviassa, jos se on kaikkien osapuolten toive.

 

KYSYMYS NRO 29 Olle Schmidt (H-1034/07)
 Aihe: Valtiolliset sijoitusrahastot
 

Valtiolliset sijoitusrahastot (Sovereign Wealth Funds, SWF) ovat uudenlaisia sijoitusvälineitä, ja niiden merkittävin ero aikaisempiin on siinä, että ne ovat valtioiden ja usein epädemokraattisten valtioiden omistamia. Entistä aktiivisemmat uudet sijoitusstrategiat ovat aiheuttaneet huolta eräissä jäsenvaltioissa etenkin investointien kohdistuessa kansallisesti strategisen tärkeiksi koettuihin yrityksiin.

Esimerkkejä viimeaikaisista valtiollisten sijoitusrahastojen investoinneista ovat Abu Dhabi Investment Authorityn sijoitukset Citigroupiin, samoin Borse Dubain tekemä ostotarjous OMX:stä. Ei sovi unohtaa myöskään Venäjän osoittamaa kiinnostusta Euroopan energiainfrastruktuuriin.

Brasiliassa hallitus suunnittelee valtiollisen sijoitusrahaston perustamista realin arvon kohoamisen hillitsemiseksi, mikä merkitsee suoraa väliintuloa rahoitusmarkkinoille.

Neuvoston on puolustettava rahoitusjärjestelmän avoimuutta, mutta samalla vaadittava valtioiden omistamilta rahastoilta avoimuutta, jotta voidaan varmistaa, että sijoitusstrategioiden taustalla ovat taloudelliset eivätkä poliittiset tavoitteet.

Miten neuvosto aikoo toimia valtiollisten sijoitusrahastojen suhteen? Komissio on laatinut joukon ehdotuksia asiasta, esimerkiksi eurooppalaisten etuoikeutettujen osakkeiden käyttöönotto, rahastoja koskevien suuntaviivojen laatiminen ja avoimuutta koskevat aloitteet? Miten neuvosto etenisi tässä asiassa?

Onko neuvostolla suunnitelmia SWF-rahastojen kehityksen seuraamiseksi Euroopan markkinoilla?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole käsitellyt asiaa eikä näin ollen voi esittää kantaa asiaan.

 

KYSYMYS NRO 30 Laima Liucija Andrikienė (H-1037/07)
 Aihe: Energiamarkkinoiden vapauttaminen
 

Kuten etukäteen ilmoitettiin, energiapolitiikka on yksi Slovenian puolivuotisen puheenjohtajuuskauden painopistealoista.

Miten puheenjohtajavaltio aikoo edistää energiamarkkinoiden yhä pidemmälle menevää vapauttamista? Miten puheenjohtajavaltio aikoo luoda tasapainon energiamarkkinoiden vapauttamisen ja EU:n yhteisen energiapolitiikan täytäntöönpanon välille? Mitä haasteita ja esteitä neuvosto arvelee kohtaavansa kyseisellä alalla, ja miten se aikoo selviytyä niistä?

 
  
 

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa tammikuussa 2008 pidetyllä ensimmäisellä istuntojaksolla.

Maaliskuun 2007 päätöksissä Eurooppa-neuvosto sopi, että yksi energiapolitiikan ensisijaisista tehtävistä on sähkön ja maakaasun sisämarkkinat. Eurooppa-neuvosto omaksui useita poliittisia suuntaviivoja alan kilpailukyvyn parantamiseksi, oikeudellisen sääntelyn turvaamiseksi sekä kuluttajia hyödyttävien investointien rohkaisemiseksi.

Syyskuussa 2007 komissio vastasi neuvoston päätökseen tekemällä viisi ehdotusta lainsäädännöksi. Yksityiskohtaiset keskustelut näistä ehdotuksista johtivat välikertomukseen, jota liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto kannatti 3. joulukuuta 2007. Tämän keskustelun viitekehyksessä on arvioitu sellaiset periaatteet ja säännökset, jotka on hyväksytty laajasti, sekä sellaiset kysymykset, alat ja mahdollisuudet, jotka joidenkin jäsenvaltioiden kannan mukaan kaipaavat jatkokeskustelua ja lisäohjeistusta ”periaatteiden” osalta.

Liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto kokoontuu vuoden 2008 ensimmäisellä puoliskolla kahdesti ja pyrkii saavuttavamaan poliittisen sopimuksen alan kokonais- tai osapaketista. Edellä mainitun vuoksi Euroopan parlamentin on annettava lausuntonsa paketista hyvissä ajoin ennen liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston kesäkuun kokousta.

 

KYSYMYKSIÄ KOMISSIOLLE
KYSYMYS NRO 37 Maria Badia i Cutchet (H-1027/07)
 Aihe: Komission toimivaltuudet lentolippujen vilpillisen myynnin yhteydessä
 

Lokakuun 30. päivänä 2007 esitin komissiolle väärinkäytöksistä ja harhaanjohtavasta mainonnasta lentolippuja sähköisesti myyvillä verkkosivuilla kysymyksen (E-5538/07), jossa pyysin komissiota ryhtymään käytännön toimenpiteisiin, joilla estettäisiin vilpillinen mainonta verkkosivuilla ja joiden tarkoituksena olisi suojella yhteisön kuluttajien oikeuksia.

Viikkoa myöhemmin luin sanomalehdestä, että komissio aikoi julkistaa niiden lehtoyhtiöiden nimet, jotka harjoittivat vilpillistä toimintaa internetissä, ja sulkea niiden verkkosivut, mikäli ne eivät lopettaisi säännönvastaisuuksiaan, jotka liittyvät ensisijaisesti siihen, että lentokenttäveroa ja luottokorttimaksua ei sisällytetä hintoihin ja että mainostetaan tarjouksia, joita ei ole, tai epäoikeudenmukaisiin sopimusehtoihin – kuten esimerkiksi siihen, että ehtoja ei ole saatavilla käyttäjän kielellä.

Voiko komissio tämän vuoksi ilmoittaa, mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä, mikäli kyseiset yhtiöt eivät noudata lakia edellä mainitun määräajan kuluessa, sen lisäksi, että se julkaisee lentoyhtiöiden nimet ja sulkee niiden verkkosivut? Ottaen huomioon, että valtioiden hallituksilla – tai autonomisten alueiden hallituksilla Espanjassa – on valtuudet määrätä sanktioita, pystyykö komissio vaatimaan, että mahdollisesti haittaa kärsineille kuluttajille maksetaan korvausta?

Kun toisaalta otetaan huomioon, että rajat ylittäviä tapauksia varten on olemassa eurooppalainen yhteistyöverkosto, mikä on komission toimintamarginaali tässä yhteydessä?

 
  
 

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, komissio käyttää kaikkia mahdollisia keinoja varmistaakseen kuluttajaoikeuksien tehokkaan toimeenpanon kaikkialla unionissa.

Kuluttajansuojayhteistyötä koskeva asetus luo puitteet laajemmalle yhteistyölle ja mahdollistaa kansallisten viranomaisten yhteistyön esimerkiksi yhteismarkkinoiden valvonnan ja täytäntöönpanon alalla sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamisen.

Komissio edistää näitä yhteistoimia tarjoamalla EU-rahoitusta ja koordinoimalla yhteismarkkinoiden valvontaa ja toimeenpanoa.

Lentolippujen verkkomyyntiin syyskuussa 2007 kohdistetun valvontaiskun seurantaa hoitavat parhaillaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tutkimalla myyntisivustoja ja toteuttamalla asianmukaisia seurantatoimenpiteitä vahvistettujen sääntöjenvastaisuuksien osalta. Nämä seurantatoimenpiteet voivat vaihdella riippuen kunkin jäsenvaltion lainsäädännöstä. Komission tehtävänä oli koordinoida jäsenvaltioiden valvontaisku ja sen seuranta.

Meneillään olevien toimien päätyttyä komissio esittelee jäsenvaltioiden antamat tulokset valvontaiskun seurannasta. Tämän odotetaan tapahtuvan vuoden 2008 alkupuolella.

 

KYSYMYS NRO 38 Sharon Bowles (H-0981/07)
 Aihe: Kollektiivinen muutoksenhaku
 

Viitaten kollektiivista muutoksenhakua koskeviin komission suunnitelmiin voiko komissio ilmoittaa, miten asia liittyy vahingonkorvauskanteita koskevaan komission tulevaan valkoiseen kirjaan? Voiko komissio myös ilmoittaa, miten se suojautuu Yhdysvaltojen mallin mukaisilta joukkokanteilta, jotka haittaavat taloudellisesti yritysten toimintaa Yhdysvalloissa?

 
  
 

Kollektiivista muutoksenhakua koskevien komission suunnitelmien osalta:

Komission tuleva valkoinen kirja EY:n kilpailulainsäädännön rikkomuksista johtuvista vahingonkorvauskanteista sisältää kilpailulainsäädännön rikkomuksista johtuvaa kollektiivista muutoksenhakua koskevan osion.

Komissio tutkii myös parhaillaan, onko laajempi kollektiivinen muutoksenhakualoite tarpeen EU:n tasolla kuluttajasuojan turvaamiseksi, ja minkä tyyppinen aloitteen tulisi mahdollisesti toteutuessaan olla.

Komission kuluttajapolitiikkaa ja kilpailua käsittelevät yksiköt toimivat hyvin läheisessä yhteistyössä varmistaakseen työnsä positiiviset yhteisvaikutteet kollektiivisen muutoksenhaun alalla.

Yhdysvaltojen mallin mukaisten joukkokanteiden osalta:

Komissio ei usko, että EU:n pitäisi ottaa käyttöön sellainen joukkokannejärjestelmä, joka on käytössä Yhdysvalloissa.

Komissio ei voi puuttua unionin ulkopuolisen maan oikeusjärjestelmään.

 

KYSYMYS NRO 39 Bernd Posselt (H-0983/07)
 Aihe: Kuluttajien suojelu kaksoishinnoittelulta
 

Miten voitaisiin komission mielestä suojella kuluttajia syrjivältä käytännöltä, jossa maan asukkailta ja turisteilta vaaditaan eri hintoja – ravintoloissa, kulttuurikohteiden ja museoiden sisäänpääsymaksuissa ja ostoksilla?

 
  
 

EY:n perustamissopimus kieltää kaiken jäsenvaltioiden harjoittaman kansallisuuteen perustuvan syrjinnän (esimerkiksi 12, 43 ja 49 artiklassa). Näin ollen jäsenvaltiot eivät saa asettaa tai pitää yllä aiheettomia rajoituksia yhteisön sisäisille taloudellisille toimille.

Kauppiaiden harjoittama kaksoishinnoittelu voi olla taloudellisesti perusteltua esimerkiksi uusille markkinoille pyrittäessä tai markkina-asemaa vakautettaessa.

Sellainen aiheeton kaksoishinnoittelu, jonka nojalla turisteilta ja paikallisilta peritään eri hinta, riistää kuluttajilta sisämarkkinoiden hyödyn ja sitä ei voida hyväksyä.

Tässä suhteessa yhteisön tuomioistuin on yksiselitteisesti todennut EY:n perustamissopimuksen 12 ja 49 artiklan perusteella kielletyiksi kansallisuuden perusteella syrjivät museoiden sisäänpääsymaksut.(1) Yhteisön perustamissopimuksen 49 artiklan mukainen vapaus tarjota palveluja kattaa myös palvelujen vastaanottajan, mukaan lukien turistien, vapauden siirtyä toiseen jäsenvaltioon ja nauttia tarjotuista palveluista samoin ehdoin kyseisen jäsenvaltion kansalaisten kanssa. Yhteisö on vahvistanut, että koska museoihin tutustuminen on yksi niistä pääasiallisista syistä, joiden vuoksi turistit palvelujen vastaanottajina päättävät mennä toiseen jäsenvaltioon, perustamissopimuksen takaaman liikkumisvapauden ja museoiden sisäänpääsymaksujen välillä on läheinen yhteys. Museoiden sisäänpääsyyn liittyvä syrjintä saattaa vaikuttaa ehtoihin, joilla palveluja tarjotaan, mukaan lukien niiden hinnoitteluun, ja se voi siten vaikuttaa joidenkin henkilöiden päätökseen vierailla maassa.

Koska näiden periaatteiden vastaisista jatkuvista käytännöistä jäsenvaltioissa ei ole tarkkaa tietoa, komissio ei ole tutkinut asiaa tarkemmin.

Tulevaisuudessa palvelujen vastaanottajien syrjintää voidaan torjua nojautuen myös palveludirektiiviin(2) ja erityisesti sen 20 artiklaan, joka kieltää palvelujen vastaanottajan syrjimisen kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella. Direktiivi palveluista sisämarkkinoilla on pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa viimeistään vuoden 2009 loppuun mennessä.

Perusteetonta hintoihin liittyvää syrjintää voidaan arvioida myös sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin nojalla. Jäsenvaltioiden on pantava tämä direktiivi täytäntöön 12. päivään joulukuuta 2007 mennessä.

Direktiivi sisältää yleisen lausekkeen, joka kieltää sopimattomat kaupalliset menettelyt. Komissio ei pidä mahdottomana sitä, että jossain vaiheessa kansalliset tuomioistuimet ja jopa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin joutuvat ottamaan kantaa siihen, voidaanko korkeampien hintojen perimistä kansallisuuden perusteella ravintoloissa ja kaupoissa pitää hyvän ammattitavan mukaisena.

 
 

(1)Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 15. maaliskuuta 1994 antama tuomio, komissio vs. Espanja (C-45/93).
(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla.

 

KYSYMYS NRO 40 Brian Crowley (H-1011/07)
 Aihe: Euroopassa myytävien lelujen turvallisuus
 

Voiko komissio arvioida pääpiirteittäin niitä toimia, joita se on toteuttanut viime aikoina ja aikoo toteuttaa lähitulevaisuudessa varmistaakseen, että kaikkiin Euroopan unionin alueella myytäviin leluihin sovelletaan kaikkein tiukimpia turvallisuusnormeja?

 
  
 

Lukuisten kesällä tapahtuneiden lelujen markkinoilta poisvetämisten jälkeen monet Euroopassa kysyvät saman yksinkertaisen kysymyksen: mitä mekanismeja on olemassa ja valmisteilla lelujen korkeimman mahdollisen turvallisuuden takaamiseksi?

Suurin osa vastauksista löytyy tuoteturvallisuuteen liittyneestä tutkimuksesta, jonka tulokset julkaistiin marraskuussa 2007.

Tutkimus paljasti kolme keskeistä näkökohtaa lelujen ja tuotteiden yleisen turvallisuuden osalta: sitoutuminen, täytäntöönpano ja suunnittelu:

- Sitoutuminen: Taloudellisten toimijoiden on otettava täysi vastuu tuotteista, joita ne tuottavat ja saattavat kuluttajien saataville. Hyvämaineiset yhtiöt ponnistelevat huomattavasti varmistaakseen tuotteidensa turvallisuuden. Mutta kaikkien toimijoiden on pyrittävä parempaan, koska Euroopan markkinoilla on edelleen huomattavia määriä vaarallisia leluja. Teollisuus on luvannut toteuttaa komission kanssa useita toimenpiteitä tulevien kuukausien aikana kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi. Kyseisiin toimenpiteisiin sisältyy turvallisuuden varmistamiseen tähtäävä sopimus ja lelujen toimitusketjussa toimivien yritysten käyttöönottamien keinojen perinpohjainen arviointi. Tämä arviointi valmistuu vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen aikana.

- Täytäntöönpano: Markkinoita valvovat viranomaiset ovat viime kuukausina työskennelleet tehokkaasti jäsenmaissa, mutta lelujen turvallisuustutkimus paljasti, että parantamisen varaa löytyy. Komissio avustaa markkinoita valvovia viranomaisia jäsenvaltioissa siten, että kohdistettuun ja riski-perustaiseen valvontaan liittyvien parhaiden käytänteiden tunnistaminen ja jakaminen helpottuisi. Tuotteiden jäljitettävyyttä parannetaan: komissio on jo sisällyttänyt ehdotettuun tavaroiden sisämarkkinapakettiin määräyksen, joka velvoittaa taloudelliset toimijat ilmoittamaan tavarantoimittajiensa henkilöyden ja näin ollen varmistamaan toimitusketjun avoimuuden ja jatkuvuuden. Komissio julkaisee vuoden 2008 aikana vertailevia tietoja toimeenpanokapasiteetista (Consumer Scoreboard), mikä luo kansallisille viranomaisille ryhmäpaineen. Jäsenvaltioiden markkinoidenvalvontakapasiteettia vahvistetaan komission jatkuvalla taloudellisella tuella hyvin suunnitelluille yhteismarkkinoiden valvontahankkeille (vuonna 2007 yhteisön rahoitusta 1,3 miljoonaa euroa). Näiden Euroopan sisäistä suojelua parantavien toimien lisäksi on käynnissä useita toimia suojelun vahvistamiseksi rajoilla. Äskettäiset huomattavat muutokset EU:n tullilainsäädäntöön auttavat osaltaan tunnistamaan tarkistusta vaativat korkean riskin tavaralähetykset. Turvallinen tullitietojen vaihtojärjestelmä mahdollistaa nopean toiminnan heti, kun tieto uuden tyyppisestä vaarallisesta tuotteesta tulee saataville. Tätä järjestelmää käytetään vaarallisia tuotteita koskevan nopean tiedonvaihtojärjestelmän (RAPEX) asiaankuuluvien tietojen jakamiseen tulliviranomaisten varoittamiseksi tietystä, mahdollisesti vaarallisesta rahdista. Kansainvälisellä tasolla yhteistyötä tärkeimpien kauppakumppaniemme, Yhdysvaltojen ja Kiinan, kanssa syvennetään ja laajennetaan. Erityisesti Kiinan kanssa tehtävä yhteistyö on jo antanut konkreettisia tuloksia Euroopasta löydettyihin, kiinalaista alkuperää oleviin, vaarallisiin tuotteisiin liittyvän valvonnan ja ehkäisevien toimenpiteiden osalta. Tämän lisäksi komissio tukee Kiinan viranomaisia eurooppalaisen RAPEX-järjestelmän kaltaisen varoitusjärjestelmän luomisessa Kiinaan ala-arvoisten ja vaarallisten tuotteiden, erityisesti lelujen, jäljittämiseksi.

- Suunnittelu: Lelujen täytyy olla turvallisia alusta lähtien. Turvallisuus ei ole lisä tai vaihtoehto, vaan sen pitää olla olennainen osa lelua tuotantoprosessin alusta alkaen. Tämän vuoksi tarvitsemme selkeitä lakeja, jotka asettavat tiukat turvallisuusvaatimukset. Tässä suhteessa komission tuleva ehdotus leluja koskevan direktiivin korjaukseksi sisältää fyysisiä, mekaanisia ja kemiallisia riskejä koskevat parannetut säännökset. Komissio valmistelee myös väliaikaisia toimia varoitusten vaatimiseksi magneettileluihin, kunnes asianmukaista, magneettilelujen mahdollisesti aiheuttamia vaaroja koskevaa standardia on tarkistettu.

 

KYSYMYS NRO 45 Dimitrios Papadimoulis (H-0992/07)
 Aihe: Vapaaopintokeskusten toiminta Kreikassa
 

Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY(1), joka perustuu henkilöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen, 50 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: ”silloin kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut … muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan, johon liittyvä koulutus on suoritettu kokonaan tai osittain oppilaitoksessa, joka sijaitsee laillisesti toisen jäsenvaltion alueella, vastaanottavalla jäsenvaltiolla on oikeus tarkistaa sen jäsenvaltion, jossa kyseinen asiakirja on annettu, toimivaltaiselta elimeltä, a) onko siihen jäsenvaltioon, jossa kyseinen asiakirja on annettu, sijoittautunut oppilaitos hyväksynyt virallisesti koulutuksen antaneen oppilaitoksen oppikurssin”.

Missä jäsenvaltioissa on toisen asteen jälkeistä koulutusta antavia oppilaitoksia (vapaaopintokeskukset), jotka antavat siihen jäsenvaltioon, jossa muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on annettu, sijoittautuneen oppilaitoksen virallisesti hyväksymää opetusta? Onko jäsenvaltioilla oikeus (EY:n perustamissopimuksen 149 artikla) kieltää sellaisten oppilaitosten toiminta, jotka toimivat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen oppilaitoksen antamaan hyväksyntään perustuvaa menettelyä käyttäen?

 
  
 

Komission tietojen mukaan sellaisia oppilaitoksia, jotka antavat siihen jäsenvaltioon, jossa muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on annettu, sijoittautuneen oppilaitoksen virallisesti hyväksymää opetusta, on seuraavissa jäsenvaltioissa: Kreikka, Italia, Saksa ja Espanja. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, ettei samankaltaisia oppilaitoksia olisi myös muissa jäsenvaltioissa.

EY:n perustamissopimuksen 149 artiklan nojalla jokaisella jäsenvaltiolla on täysi vastuu koulutusjärjestelmänsä ja ammatillisen koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY 50 artiklan 3 kohdan nojalla annettu koulutus ei kuitenkaan kuulu sen jäsenvaltion koulutusjärjestelmään, jossa koulutusta antava laitos sijaitsee. Tällainen koulutus on osa sen jäsenvaltion koulutusjärjestelmää, jossa koulutuksen virallisesti hyväksynyt ja tutkintotodistukset myöntävä yliopisto laillisesti sijaitsee. Jäsenvaltiot eivät siten voi kieltää perustamissopimuksen 149 artiklan nojalla sellaisten oppilaitosten toimintaa alueellaan, jotka antavat koulutusta toisessa jäsenmaassa sijaitsevan yliopiston kanssa solmitun sopimuksen perusteella.

 
 

(1)EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

 

KYSYMYS NRO 46 Esko Seppänen (H-1022/07)
 Aihe: Viking Line- ja Laval-oikeustapaukset
 

EY:n tuomioistuin on antanut päätöksensä ns. Viking Line- ja Laval-jutuissa. Komission jäsen McCreevy tuki voimakkaasti työnantajapuolen näkemystä varsinkin Viking Line -jutussa.

Mikä on komission kanta ammattiyhdistysten tukilakko-oikeuteen em. oikeudellisten päätösten jälkeen?

 
  
 

Viking Linen tapauksessa Yhdistyneen Kuningaskunnan tuomioistuin esitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle useita kysymyksiä, jotka liittyivät perustamissopimuksen 43 artiklan vaikutukseen sijoittautumisvapauteen ja ammattiyhdistystoimintaan. Laval-jutussa oli kyse työntekijöiden lähettämistä koskevasta direktiivistä ja myös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 artiklasta, joka koskee vapautta tarjota palveluita.

Vaikka jutut ovat erilaiset, EY:n tuomioistuin on antanut molemmissa tapauksissa joitakin selvityksiä arvoisan parlamentin jäsenen tarkoittaman asian osalta. Mikä tärkeintä, tuomioistuin on antanut tuomion, jonka mukaan oikeus ryhtyä työtaistelutoimenpiteeseen on tunnustettava perusoikeudeksi, joka on olennainen osa yhteisön lainsäädännön perusperiaatteita.

Samanaikaisesti tuomioistuin on selkeästi osoittanut, että tämä ei tarkoita sitä, että työtaistelutoimenpiteet olisivat yhteisön lainsäädännön soveltamisalueen ulkopuolella. Tämän oikeuden harjoittamiselle voi olla tiettyjä rajoituksia. Tämä riippuu hyvin paljon kansallisesta lainsäädännöstä: Suomessa ja Ruotsissa, kuten muissakin jäsenvaltioissa, joissa perustuslaki turvaa tämän oikeuden, oikeutta työtaistelutoimenpiteeseen ei voi harjoittaa ilman rajoituksia.

Ottaen huomioon tuomioistuimen antamat tuomiot, työntekijöillä ja työnantajilla on jatkossakin oikeus toimia puolustaakseen etujaan, myös työntekijöiden tukilakon avulla. Toteuttaessaan työtaistelutoimenpiteen sellaisia yrityksiä vastaan, jotka ovat sijoittautuneet tai pyrkivät sijoittautumaan toiseen jäsenvaltioon ja lähettävät työntekijöitä toisen jäsenvaltion alueelle, työntekijäosapuolen on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä.

Toisin sanoin, kun työtaistelutoimet rajoittavat sijoittautumisvapautta tai palveluiden vapaata liikkumista, niillä täytyy olla yhteisön perustamissopimuksen mukainen legitiimi tavoite. Lisäksi työtaistelutoimen täytyy olla tavoitteeseensa nähden asianmukainen ja oikeasuhtainen. Tuomioistuin on antanut hyödyllisiä ohjeita, ja komissio on vakuuttunut siitä, että työmarkkinaosapuolet voivat edelleen puolustaa oikeuksiaan ja tekevät niin vastuullisesti.

 

KYSYMYS NRO 47 Milan Gaľa (H-1023/07)
 Aihe: Tekijänoikeusmaksujen uudistaminen
 

Olen pyytänyt komissiolta selitystä siitä, miksi komissio on päättänyt viivyttää tekijänoikeusmaksujen uudistamista ja milloin se aikoo palata asiaan (H-0147/07). Komissio ilmoitti 13. maaliskuuta 2007 antamassaan vastauksessa, että se ”seuraa tarkasti tulevaa kehitystä” ja ”jatkaa sen arviointia, kuinka perittävät maksut vaikuttavat digitaalisiin palveluihin ja tietotekniikka-alaan yleensä”.

Komission vastauksesta on kulunut nyt kahdeksan kuukautta. Olen pettynyt siihen, että komissio ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin tekijänoikeusmaksujen uudistamiseksi. Olen huolissani siitä, että komissio ei pidä tekijänoikeusmaksujen uudistamista ensisijaisena tavoitteena.

Edellä mainitun perusteella kysyn komissiolta, mihin konkreettisiin tuloksiin se on päätynyt seurannassaan ja arvioinnissaan, mistä komissio ilmoitti maaliskuussa 2007 antamassaan vastauksessa? Mihin konkreettisiin toimiin komissio aikoo ryhtyä seuraavaksi ja koska voimme odottaa – asian kiireellisyyden huomioon ottaen – komission ryhtyvän erityisiin toimiin tekijänoikeusmaksujen uudistamiseksi?

 
  
 

Komissio kiittää parlamenttia sen osoittamasta kiinnostuksesta meneillään olevaan uudistukseen, jonka tavoitteena on uudistaa yksityiseen kopiointiin liittyvä maksujärjestelmä.

Kuten tiedämme, nykyiset maksujärjestelmät ovat monimutkaisia ja kiistanalaisia. Jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja yksityiseen kopiointiin tarkoitettujen samankaltaisten tai lähes samankaltaisten laitteiden verotuksessa, eikä edes täysin samanlaisille digitaalisille laitteille asetettavista veroista ole jäsenvaltioiden kesken yhteisymmärrystä. Tuloksena on valtava valikoima samoille tuotteille eripuolilla Eurooppaa asetettuja eritasoisia veroja: ero saman tuotteen verotuksessa voi olla jopa 1500 prosenttia.

Tätä taustaa vasten komissio tutkii sitä, miten yksityisen kopioinnin verotus vaikuttaa sisäisiin markkinoihin ja tekijöiden ja esittäjien toimeentuloon. Kulttuuri ja kulttuurinen monimuotoisuus ovat, kuten tiedätte, keskeisiä tavoitteita kaikkien komission aloitteiden taustalla tekijänsuojaoikeuksien alalla. Politiikan kaksiosainen tavoite on, että samalla kun varmistetaan, että verotukseen perustuvilla järjestelmillä on enintään vähäinen kielteinen vaikutus digitaalisten laitteiden ja tyhjien tallennusmateriaalien tallennuslaitteiden sisämarkkinoihin, varmistetaan myös, että sisällön tuottajille ei aiheudu taloudellista haittaa laajalle levinneestä yksityisestä kotikopioinnista.

Kuluttajat eivät pidä tekijänoikeussuojatun materiaalin käyttämistavan ja -ajan rajoitteista. Kuten espanjalaisen El Pais -sanomalehden 20. joulukuuta 2007 julkaisemasta mielipidetutkimuksessa käy ilmi, 94 prosenttia vastaajista kannatti yksityisen kopioinnin maksullisuuden poistamista.

On löydettävä kohtuullinen sovitteluratkaisu, jolla huomioidaan kuluttajien vapaus ja yksityisen kopioinnin korvaaminen tekijöille. Kaikkia tähän herkkään aiheeseen liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä huolellisesti ja erittäin varovaisesti.

Ennen kuin saamme selvyyden asiasta, ei ole järkevää pohtia tulevien toimenpiteiden muotoa.

 

KYSYMYS NRO 48 Bogusław Sonik (H-1031/07)
 Aihe: Matkaoppaiden yhtäläinen kohtelu EU:n jäsenvaltioissa
 

Haluaisin kiinnittää huomiota ongelmaan, joka liittyy direktiivin 2005/36/EY(1). soveltamiseen. Direktiivissä lainsäätäjä ei ole tehnyt eroa matkailijaryhmästä matkalla huolehtivan matkanjohtajan työn ja matkaoppaan työn välillä. Matkaoppaan tehtävänä ei ole ainoastaan organisoida matka tehokkaalla tavalla, vaan myös antaa asiatietoja historiasta, perinteistä, sekä taideteosten tai historiallisten rakennusten arvosta. Tästä syystä matkaoppaat koulutetaan erityisillä kursseilla, joiden päätteeksi järjestetään koe. Korkeatasoisten kurssien ja kokeiden avulla varmistetaan palvelun korkea laatu. On huomattava, että monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, kuten Puolassa, matkaoppaan ammatti on säännelty. Pätevyyden saamiseksi kurssien ja koulutuksen suorittaminen on osoitettava todistuksilla. Matkanjohtajien ja matkaoppaiden rinnastaminen toisiinsa heikentää matkailijoille tarjottavien palvelujen laatua. Tämän estämiseksi olisi otettava käyttöön koko Eurooppaa koskeva tutkintojärjestelmä, jolla matkaoppaiden pätevyys vahvistetaan.

Katsooko komissio, että voitaisiin luoda matkaoppaita varten kurssi- ja tutkintojärjestelmä, joka otettaisiin käyttöön kaikkialla Euroopassa ja jonka sisältö ja organisointi sovitettaisiin yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeisiin?

 
  
 

Komissio ei aio kehittää EU:n kattavaa kurssi- ja tutkintojärjestelmää matkaoppaille.

EY:n perustamissopimuksen asettamien rajojen puitteissa jokainen jäsenvaltio voi vapaasti säännellä ammattiin pääsyä ja harjoittamista, mukaan lukien matkaoppaan ja matkanjohtajien ammatit. Kaikki sellaiset ehdotukset EU:n laajuiseksi lainsäädäntötoimeksi, joilla yhdenmukaistettaisiin jommankumman mainitun ammatin opetus- ja koulutusvaatimuksia, vaativat voimassaolevan perustamissopimuksen perusteella EU:n jäsenvaltioiden yksimielisen päätöksen. Komissio ei ole tähän mennessä vastaanottanut sellaisia vakuuttavia todisteita rajat ylittävien matkailupalveluiden tarjoamiseen liittyvistä ongelmista, jotka oikeuttaisivat matkaoppaan ammatin yhdenmukaistamista koskevan direktiiviehdotuksen hyväksymisen.

Komissio seuraa ja kannattaa Euroopan laajuisia muita kuin lainsäädännöllisiä aloitteita, kuten ponnisteluja CEN-standardin(2) hyväksymiseksi. Tämän matkaoppaiden tutkinnoille perusvaatimukset asettavan standardin (SFS-EN 15565:en) toteutti Euroopan standardointikomitea, ja se hyväksyttiin 1. tammikuuta 2008. Vaikka standardi ei olekaan oikeudellisesti sitova, tämän kaltaiset itsesääntelyyn perustuvat keinot ovat tehokkain lähtökohta sellaisen tieto- ja taitotason määrittelemiseksi, joka ammatissa toimivilla pätevillä ammattilaisilla pitäisi olla.

 
 

(1)EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
(2) Euroopan standardointikomitea (CEN).

 

KYSYMYS NRO 49 Olle Schmidt (H-1035/07)
 Aihe: Valtiolliset sijoitusrahastot
 

Valtiolliset sijoitusrahastot (Sovereign Wealth Funds, SWF) ovat uudenlaisia sijoitusvälineitä, ja niiden merkittävin ero aikaisempiin on siinä, että ne ovat valtioiden ja usein epädemokraattisten valtioiden omistamia. Entistä aktiivisemmat uudet sijoitusstrategiat ovat aiheuttaneet huolta eräissä jäsenvaltioissa etenkin investointien kohdistuessa kansallisesti strategisen tärkeiksi koettuihin yrityksiin.

Esimerkkejä viimeaikaisista valtiollisten sijoitusrahastojen investoinneista ovat Abu Dhabi Investment Authorityn sijoitukset Citigroupiin, samoin Borse Dubain tekemä ostotarjous OMX:stä. Ei sovi unohtaa myöskään Venäjän osoittamaa kiinnostusta Euroopan energiainfrastruktuuriin.

Brasiliassa hallitus suunnittelee valtiollisen sijoitusrahaston perustamista realin arvon kohoamisen hillitsemiseksi, mikä merkitsee suoraa väliintuloa rahoitusmarkkinoille.

Komission on puolustettava rahoitusjärjestelmän avoimuutta, mutta samalla vaadittava valtioiden omistamilta rahastoilta avoimuutta, jotta voidaan varmistaa, että sijoitusstrategioiden taustalla ovat taloudelliset eivätkä poliittiset tavoitteet.

Miten komissio aikoo toimia valtiollisten sijoitusrahastojen suhteen? Komission jäsenet ovat laatineet joukon ehdotuksia asiasta, esimerkiksi eurooppalaisten etuoikeutettujen osakkeiden käyttöönotto, rahastoja koskevien suuntaviivojen laatiminen ja avoimuutta koskevat aloitteet. Miten komissio aikoo edetä tässä asiassa?

Onko komissiolla suunnitelmia SWF-rahastojen kehityksen seuraamiseksi Euroopan markkinoilla?

 
  
 

Komissio on sitoutunut täysimääräisesti puolustamaan Euroopan rahoitusjärjestelmän avoimuutta. Lisäksi komissio kannattaa täysimääräisesti periaatetta, jonka mukaan investointien olisi tapahduttava ainoastaan taloudellisin, ei poliittisin tai muin strategisin perustein. Komissio on tietoinen huolista, jotka on hiljattain ilmaistu valtiollisista sijoitusrahastoista, mutta haluaa korostaa, että useat sijoitusrahastot ovat toimineet vuosikausia tuoden EU:n talouteen arvokasta sijoituspääomaa. Komissio kehottaa unionin ulkopuolisia maita tarjoamaan EU:n sijoittajille vastaavan tasoista avoimuutta.

Komissio tutkii kysymystä perusteellisesti. Tässä vaiheessa komissio ei kannata uusia lainsäädäntötoimia, mutta on olemassa hyviä perusteita EU:n yhteisen lähestymistavan kehittämiselle koordinoidun kannan esittämiseksi yhtenäismarkkinoilla valtiollisten sijoitusrahastojen toimien osalta. Joitakin valtiollisten sijoitusrahastojen avoimuutta ja hallinnointia lisääviä suuntaviivoja saatetaan tarvita. Lokakuussa 2007 G7-maat pyysivät kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöä (OECD) tutkimaan mahdollisuutta laatia valtiollisille sijoitusrahastoille ja vastaanottajavaltioille avoimuutta koskevat suuntaviivat tai käytännesäännöt. Transatlanttisen talousneuvoston 9. marraskuuta 2007 pidetyssä kokouksessa komissiolla oli mahdollisuus vertailla mainittuihin asioihin liittyviä näkökulmia Yhdysvaltojen hallinnon kanssa, ja komissio yhtyi Yhdysvaltojen hallinnon näkemykseen siitä, että säännöt on hyödyllistä kehittää kansainvälisellä tasolla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että komissio työskentelee sisäisesti ja kansainvälisillä foorumeilla kehittääkseen soveltuvan ja tehokkaan työkalun, joka voi karkottaa mainittujen sijoittajien toimia koskevat epäilyt. Komissio aikoo laatia aiheesta sellaisen EU:n yhteisen kannan, jolla kunnioitetaan EU:n perustamissopimuksen perusvapauksia. Jäsenvaltioiden valtiollisia sijoitusrahastoja koskevat aloitteet on arvioitava tässä yhteydessä. Juuri näissä puitteissa valtiollisten valuuttarahastojen tarkkailu on erityisen tärkeätä. komissio valvoo tarkasti alalla tapahtuvaa kehitystä yhdessä kansainvälisten järjestöjen (OECD, IMF) kanssa. Lisäksi sijoituksia sekä rahoituspalvelujen sääntelyä koskeva vuoropuhelu Yhdysvaltojen ja EU:n välillä tarjoaa komissiolle tilaisuuden käsitellä valtiollisiin sijoitusrahastoihin liittyviä asioita yhdessä Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön ja hallinnon muiden yksikköjen kanssa.

 

KYSYMYS NRO 50 Laima Liucija Andrikienė (H-1038/07)
 Aihe: Vähittäisrahoituspalvelujen integrointi
 

Vähittäisasiakkaat ovat rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinoilla olennaisen tärkeitä. Vähittäispalvelut, joihin kuuluu sellaisia tuotteita kuin käyttötilit ja kulutusluotot, muodostavat vuonna 1999 käynnistetyn EY:n rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman keskeisen osan. Rahoitusmarkkinoiden integrointi ei sen jälkeen ole edistynyt suunnitelmien mukaan, ja EU:n jäsenvaltioiden välillä on vielä paljon eroavaisuuksia esimerkiksi eri jäsenvaltioiden pankkilaitosten välisiä rahoitusliiketoimia koskevissa maksuissa ja luottokorttimaksuissa. Esimerkiksi maksu liettualaisesta pankista belgialaiseen pankkiin tehtävästä rahoitusliiketoimesta on neljä kertaa suurempi kuin belgialaisesta pankista Liettuaan tehtävästä rahoitusliiketoimesta.

Mitä toimenpiteitä komissio suunnittelee toteuttavansa nopeuttaakseen vähittäisrahoituspalvelujen integrointia? Miten vähittäisasiakkaat hyötyvät komission toteuttamista toimista?

 
  
 

Vähittäisrahoituspalveluiden yhtenäismarkkinoiden rakentamisessa on edistytty huomattavasti. Vähittäisrahoituspalveluiden yhtenäistämisessä ei ole kuitenkaan vielä päästy tavoitteisiin, ja joillakin markkinoilla, erityisesti maksu- ja vähittäisrahoitusalalla, kilpailu ei ole vielä riittävää. Tämän vuoksi EU:n kuluttajat eivät saa täyttä hyötyä yhtenäismarkkinoista. Tätä taustaa vasten ja yhtenäismarkkinoita koskevan katsauksen puitteissa komissio antoi vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista yhteismarkkinoilla(1). Vihreä kirja perustui komission valkoiseen kirjaan rahoituspalveluista vuosille 2005–2010(2), komission vähittäispankkipalveluja koskevan toimialakohtaisen selvityksen tuloksiin(3) sekä liiketoiminnan vakuutuksia koskevaan väliaikaiseen mietintöön(4). Siinä esitellään komission päätavoite, joka on EU:n vähittäisrahoituspalveluiden markkinoiden yhtenäistämisen edistäminen seuraavilla tavoilla: varmistetaan, että asianmukaisesti säännellyt avoimet markkinat ja toimiva kilpailu johtavat siihen, että tarjolle asetetaan tuotteita, jotka vastaavat kuluttajien tarpeisiin; vahvistetaan kuluttajien luottamusta varmistamalla, että kuluttajansuoja on asianmukainen ja että palveluntarjoajat ovat taloudellisesti vankalla pohjalla ja luottamuksen arvoisia; lisätään kuluttajien mahdollisuuksia tehdä omaan taloudelliseen tilanteeseensa sopivia päätöksiä. Tämä perustuu useisiin osatekijöihin, joita ovat talouslukutaito, tietojen selkeä, tarkoituksenmukainen ja oikea-aikainen antaminen sekä korkealaatuinen neuvonta. Vihreän kirjan julkaiseminen käynnisti komission vähittäisrahoituspalvelustrategiaa koskevan julkisen kuulemisen, jonka puitteissa vastaanotettiin lähes 190 vastausta. Syyskuun 19. päivänä 2007 järjestetty julkinen kuuleminen keräsi yli 300 osanottajaa.

Euroopan yhtenäismarkkinoita 2000-luvulla koskevan tiedonannon(5) lisäksi 20. marraskuuta 2007 julkaistiin vähittäisrahoituspalveluita koskevia aloitteita käsittelevä valmisteluasiakirja(6). Siinä ehdotetaan useita kohdistettuja aloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä kuluttajien valinnanvaraa ja liikkuvuutta, etenkin pankkitilien osalta – tätä rahoituspalvelua käyttää suurin osa Euroopan kansalaisista; auttaa vakuutusten vähittäismarkkinoita toimimaan paremmin, esimerkiksi suunnittelemalla ”tulostaulu” eurooppalaisille autovakuutusmaksuille; selvittää tarve yhtenäisemmän sijoittamisen vähittäistuotteiden (kuten sijoitusrahastot, sijoitussidonnaiset henkivakuutukset jne.) julkistamiseen ja jakeluun liittyvän lähestymistavan löytämiseksi; ja edistää talouskasvatusta, taloudellista osallisuutta (esimerkiksi tarjoamalla kaikille mahdollisuus avata tavallinen pankkitili) ja riittävää oikeussuojaa kuluttajille.

Komissio pyrkii luomaan todellista hyötyä eurooppalaisille kuluttajille edullisempien hintojen ja laajemman valikoiman muodossa parantamalla rahoituspalveluiden vähittäismarkkinoiden kilpailukykyä ja tehokkuutta. Näistä syistä komissio kannattaa vahvasti yhtenäinen euroalue -hanketta (SEPA), joka on pankkialan aloite yhtenäistettyjen ja kilpailukykyisempien markkinoiden luomiseksi euromääräisille maksuille. Alueen on tarkoitus olla käytössä vuoden 2010 loppuun mennessä. Hankkeeseen sisältyy myös säännöksiä avoimuuden lisäämiseksi ja puitesopimusten vapaan purkamisen mahdollistamiseksi 12 kuukauden määräajan jälkeen, mikä helpottaa asiakkaiden liikkuvuutta ja edistää kilpailua.

Pankkitilejä koskevan erityisasian osalta komissio ilmoitti yhtenäismarkkinoita koskevan katsauspaketin osana toimintapoliittisen suunnitelmansa asiakkaiden liikkuvuuden parantamiseksi pankkitilien osalta ja siten myös kilpailun ja tehokkuuden edistämiseksi. Komissio tukee alalla vuoden 2008 puoliväliin mennessä kehitettävää käytännesäännöstöä, joka koskee myös kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tarjottavaa siirtopalvelua, joka helpottaisi rahan siirtämistä pankkitililtä toiselle. Komissio on myös tehnyt selväksi alan edustajille, että asiakkaita ei saa syrjiä kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella pankkitilin rajat ylittävän avaamisen yhteydessä. Pankkitilin avaamisen toisessa jäsenvaltiossa pitäisi olla asiakkaille helppoa.

 
 

(1)KOM(2007)0226, 30.4.2007.
(2)KOM(2005)0629, 1.12.2005.
(3)KOM(2007)0033, 31.1.2007 ja SEK(2007)0106, 31.1.2007.
(4)”Interim Report on the Business Insurance Sector Inquiry”, 24.1.2007.
(5)KOM(2007)0724, 20.11.2007.
(6)SEK(2007)1520, 20.11.2007.

 

KYSYMYS NRO 51 Manuel Medina Ortega (H-0964/07)
 Aihe: Frontexille osoitetut määrärahat
 

Katsooko komissio, että EU:n rajaturvallisuusvirastolle Frontexille vuodeksi 2008 osoitetut määrärahat ovat riittävät laittoman maahanmuuton valvonnan alalla?

 
  
 

Budjettivaliokunnan toisen käsittelyn seurauksena parlamentti teki muutoksen ylimääräisen 30 miljoonan euron lisäämiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) talousarvioon vuodelle 2008. Suurin osa määrärahoista käytetään viraston toiminnallisiin menoihin.

Tämä tarkistus merkitsee 79 prosentin lisäystä suhteessa alkuperäiseen alustavaan talousarvioesitykseen. Tämän korotuksen myötä Euroopan yhteisöjen antama tuki on yhteensä 68 miljoonaa euroa, ja sen avulla viraston taloudellisia varoja vahvistetaan huomattavasti. Siten vaikutetaan edistävästi viraston valmiuteen suoriutua laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä tehtävistään.

Frontex on muuttanut vuoden 2008 työohjelmaansa korotetun talousarvion perusteella. Tarkistettu työohjelma ennakoi yhteisten operaatioiden keston huomattavaa kasvua ulkoisen rajan niillä osuuksilla, jotka altistuvat eniten laittoman muuton aiheuttamalle paineelle.

Tähän perustuen komissio luottaa siihen, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoimien operaatioiden vaikutus parantuu oleellisesti verrattuna vuoteen 2007.

Komissio seuraa tarkasti viraston tilannetta sen menojen ja taloudellisten tarpeiden osalta vuoden 2008 aikana.

 

KYSYMYS NRO 52 Marie Panayotopoulos-Cassiotou (H-0968/07)
 Aihe: Perheyritykset sekä hyvin pienet yritykset ja sisämarkkinat
 

Kun otetaan huomioon, että pienten ja keskisuurten sekä hyvin pienten yritysten osuus Euroopan yrityksistä on 99,8 prosenttia ja että ne näin ollen ovat Euroopan talouden ja työllisyyden tärkein osatekijä, ja että monissa jäsenvaltioissa suuri osa niistä on perheyrityksiä ja hyvin pieniä yrityksiä, voisiko komissio kertoa, mitä toimenpiteitä se aikoo toteuttaa, jotta nämä yritykset voisivat säilyttää kilpailukykynsä, hyödyntää paremmin sisämarkkinoiden mahdollisuuksia ja mukautua ilman kohtuuttomia kustannuksia niihin velvoitteisiin, jotka juontuvat eurooppalaisesta lainsäädännöstä?

Voisiko komissio lisäksi kertoa, miten se aikoo edistää näiden yritysten selviytymiskykyä ja uusien tällaisten yritysten kehittämistä, jotka pystyvät kilpailemaan unionin koko alueella toimivien suurten monikansallisten yritysten ja yritysketjujen kanssa? Katsooko komissio, että sisämarkkinoiden valvontakeskusten perustaminen jokaiseen jäsenvaltioon vähentää perheyritysten ja hyvin pienten yritysten häviämisen riskiä?

 
  
 

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) todellakin ovat tärkeä osa Euroopan taloutta, ja ne tarjoavat kaksi kolmannesta yksityisen sektorin työpaikoista. Ne ovat siten keskeisessä asemassa pyrittäessä kasvua ja työllisyyttä koskeviin Lissabonin strategiassa asetettuihin tavoitteisiin.

Komissio on ollut aloitteellinen useiden vuosien ajan ja edistänyt yrittäjyyttä ja kehittänyt pk-yritysten liiketoimintaympäristöä, erityisesti pienten yritysten, joita on pk-yrityksistä 90 prosenttia. Vuonna 2000 Eurooppa-neuvosto hyväksyi pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jolla pyritään parantamaan pienyritysten liiketoimintaympäristöä. Nykyisin 44 maata ja useat alueet käyttävät peruskirjaa viitekehyksenä.

Siitä lähtien, kun uusi pk-yrityksiä koskeva politiikka hyväksyttiin vuonna 2005, komissio on seurannut tarkasti toimia viidellä pääalalla, jotka ovat yrittäjyyden edistäminen, hallinnollisten taakkojen vähentäminen, pk-yritysten markkinoillepääsyn tukeminen, pk-yritysten kasvun vahvistaminen ja vuoropuhelun tukeminen pk-sektorin kanssa. Lokakuussa 2007 annettu väliarviointi osoitti, että pk-yritykset on otettu entistä paremmin huomioon yhteisön ohjelmissa ja politiikassa. Tämä ei kuitenkaan riitä, ja komissio on päättänyt asettaa pk-yritykset näkyvämmälle paikalle poliittisella asialistalla julkistamalla pienyrityksiä koskevan EU:n säädöksen, joka perustuu kasvua ja työllisyyttä koskevan tarkistetun strategian ensimmäisen kolmivuotisjakson arviointiin. Tämän uuden aloitteen valmistelut ovat käynnissä ja siihen liittyvä kattava kysely toteutetaan tulevien viikkojen aikana.

Joidenkin komission toimien tarkoituksena on erityisesti auttaa pk-yrityksiä hyötymään sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Yksi esimerkki on niiden pääsyn helpottaminen julkisten hankintojen markkinoille. Komissio toteuttaa parhaillaan vaikutustenarviointia, jota se käyttää valmistellessaan ehdotusta yksityisen eurooppayhtiön perussäännöksi (2008). Perussääntö helpottaa pk-yritysten rajat ylittäviä toimia. Komissio on myös auttanut pienyrityksiä kahdenkymmenen vuoden ajan tukiverkoston avulla. Verkostoa vahvistetaan vuonna 2008. Näin pyritään kasvattamaan tietoisuutta EU:n politiikasta ja ohjelmista, ja näin myös pyritään lisäämään pk-yritysten neuvontaa, ohjausta ja kuulemista.

EU:n lainsäädännön soveltamisesta pk-yrityksille aiheutuvien kulujen osalta on totta, että pienet yritykset käyttävät suuriin yrityksiin verrattuna kymmenen kertaa enemmän varoja hallinnollisten vaatimusten täyttämiseen(1). Tästä syystä komissio on sitoutunut yksinkertaistamaan hallintotaakkaa, ja se pitää parempaa sääntelyprosessia yhtenä päätavoitteistaan. Komissio aikoo leikata yhteisöstä aiheutuvaa hallintotaakkaa 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä ja rohkaisee myös jäsenvaltioita osallistumaan prosessiin aktiivisesti. Uusiin ehdotuksiin sisällytetään ajattele ensin pientä -periaatteen mukaisia, pk-yritysten tarpeet huomioon ottavia säännöksiä/määräyksiä silloin, kun se on asianmukaista. Esimerkiksi pienemmille elintarvikealan yrityksille riittävät hygienian alalla yksinkertaistetut selontekovaatimukset.

Standardien ja EU:n lainsäädännön soveltaminen on pk-yritysten toinen ongelma. Komissio aikookin tukea aiempaa huomattavasti enemmän pk-yritysten osallistumista eurooppalaiseen ja kansalliseen standardointiprosessiin parantaakseen standardien saatavuutta. Lisäksi se aikoo tarjota lisätukea pk-yrityksille yhteisön ympäristölainsäädännön alaan liittyvän tukiohjelman avulla.

Perheyritysten osalta todettakoon, että useimmat pienyritykset ovat perheyrityksiä, ja siten pienyrityksiä suosivat toimet kohdistuvat niihin. Komissio kuitenkin tutkii parhaillaan mahdollisia erityisongelmia, joita perheyritykset voivat kohdata.

 
 

(1) Asiantuntijaryhmän pk-yritysten hallintotaakan pienentämismalleihin liittyvä muistio, ”Report of the Expert group on Models to reduce the disproportionate regulatory burden on SMEs”, http://ec.europa.eu/enterprise/entrepreneurship/support_measures/regmod/index.htm.

 

KYSYMYS NRO 53 Avril Doyle (H-0976/07)
 Aihe: Verokilpailun merkitys sisämarkkinoilla
 

Komission jäsen Charlie McCreevy totesi (10.11.2005) European Business Initiative on Taxation -yhdistykselle pitämässään puheessa, että hän ei ollut tullut Berlaymontiin ”hiippaillakseen sen nurkissa tossuissaan”. Komission jäsen lisäsi myös, että verotuksen yhdenmukaistamista ei suunnitella eikä aiota suunnitella myöhemminkään. Tämän vuoden toukokuussa komission jäsen McCreevy katsoi lisäksi, että yhteisestä konsolidoidusta yhtiöveropohjasta (CCCTB) annetulla ehdotuksella heikennettäisiin kilpailua, vahingoitettaisiin pieniä ja esiin nousevia markkinoita, vähennettäisiin sisäisiä investointeja ja murennettaisiin unionin pitkän aikavälin kasvu- ja työllisyysnäkymiä.

Pitäen mielessä miten tärkeää on, että Lissabonin sopimus ratifioidaan Irlannissa, voiko komissio vahvistaa, että nykyisen CCCBT-ehdotuksen läpiviemisestä luovutaan? Voiko komissio vahvistaa myös, että se ei aio ”hiippailla nurkissa”, vaan aikoo puolustaa jämerästi jäsenvaltioiden toimivaltaa yhtiöverotuksen piiriin kuuluvissa verotusta ja verokilpailua koskevissa kysymyksissä?

 
  
 

Komissio seuraa Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessia kaikissa jäsenvaltioissa erittäin huolellisesti. Komission yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa(1) koskeva kanta on esitetty komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelmassa(2). Vaikutustenarviointi on käynnistetty vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten tutkimiseksi.

 
 

(1)CCCTB, Common Consolidated Corporate Taxe Base.
(2) KOM(2007)0640.

 

KYSYMYS NRO 54 Alain Hutchinson (H-0987/07)
 Aihe: Euroopan kehitysrahaston ottaminen talousarvioon
 

Euroopan unionin AKT-maille myöntämä apu saadaan tällä hetkellä kahdesta lähteestä: yhteisön talousarviosta ja Euroopan kehitysrahastosta. Talousarvion ulkopuolelta rahoitettava yhteistyö AKT-maiden kanssa ei siis täysin kuulu Euroopan parlamentin harjoittaman julkisen valvonnan piiriin eikä siihen näin ollen sovelleta yhtä unionin tärkeimmistä päätöksentekoprosesseista. AKT-maille myönnettävän avun oikeutus vahvistuisi, jos se sisällytettäisiin EU:n talousarvioon. Lisäksi näin voitaisiin varmistaa todellinen läpinäkyvyys ja entistä suurempi vaikuttavuus, joka on erittäin suuri haaste kehitysyhteistyön alalla.

Mitä kuuluu komission ehdotukselle sisällyttää AKT-maille Euroopan kehitysrahastosta myönnettävä apu EU:n talousarvioon ja mitä aloitteita komissio aikoo tehdä sen eteen, että EKR käytännössä todella sisällytetään yhteisön yleiseen talousarvioon?

 
  
 

Komissio on huomattavan pitkään kehottanut sisällyttämään yhteisön talousarvioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) kanssa tehtävän maantieteellisen yhteistyön rahoituksen. Tämä kehotus perustuu yhteisön kehitysapuvälineiden tehokkuuteen ja yhtenäistämiseen ja ulkoisten toimiemme yhtenäisyyteen ja poliittiseen näkyvyyteen kehitystyössä.

Valmistauduttaessa yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR) jälkeiseen aikaan komissio ilmaisi kantansa selkeästi tiedonannossaan ”Kohti AKT-maiden kanssa tehtävän yhteistyön täydellistä integroimista EU:n talousarvioon”(1). Eurooppa-neuvosto päätti 15.–16. joulukuuta 2005 pidetyssä kokouksessaan (70 kohta) lopulta säilyttää AKT:n maiden kanssa tehtävän maantieteellisen yhteistyön rahoituksen EKR:n hallitusten välisessä puitekehyksessä. Eurooppa-neuvosto myös päätti kymmenennen EKR:n ajanjaksosta mukauttaen sen rahoitusnäkymien (2013) ja jokaisen jäsenvaltion osallistumisen tason mukaan. Näiden maksuosuuksien taso asettuu keskimäärin jäsenvaltioiden yhdeksännen EKR:n maksuosuuksien ja yhteisön talousarviomaksuosuuksien välille.

Komissiolla on vankka aikomus ottaa jokaisessa sopivassa tilanteessa puheeksi kysymys kehitysrahaston sisällyttämisestä yhteisön talousarvioon:

Vuoden 2005 joulukuussa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa komissiota pyydettiin tarkistamaan vuosien 2008–2009 talousarviota. Komissio toivoo voivansa aloittaa uudelleen keskustelun EKR:n sisällyttämisestä yhteisön talousarvioon näissä puitteissa, erityisesti ottaen huomioon Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2007 hyväksymän uudistussopimuksen, jonka nojalla yhteispäätösmenettely laajennetaan kattamaan yhteisön koko talousarvio ja joka vahvistaa parlamentin asemaa ulkoisten toimiemme alalla;

Kymmenettä EKR:a koskevan sisäisen sopimuksen(2) 1 artiklan 10 kohdassa määrätään, että vuonna 2010 komissio valmistelee toimeenpanoarvioinnin, jota voidaan käyttää päätettäessä vuoden 2013 jälkeisen taloudellisen yhteistyön määrästä. Samanaikainen keskustelu käydään EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) välisiin suhteisiin liittyvän vihreän kirjan ja merentakaisten alueiden assosiaatiosopimuksen vuodeksi 2011 määrätyn tarkistuksen pohjalta.

Komissio katsoo, että on jo edistytty paljon sen helpottamisessa, että päätös Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä yhteisön talousarvioon voitaisiin tehdä. Komissio jatkaa tähän tavoitteeseen pyrkimistä kymmenennen EKR:n jälkeisen ajanjakson puitteissa, mutta korostaa, että päätösvalta tässä asiassa kuuluu jäsenvaltioille.

 
 

(1)KOM(2003)0590, 8.10.2003.
(2)Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, tehty 17 päivänä heinäkuuta 2006, EUVL L 247, 9.9.2006.

 

KYSYMYS NRO 55 Bill Newton Dunn (H-0988/07)
 Aihe: Muutokset Ranskan terveydenhoitojärjestelmässä
 

Onko komissio tietoinen Ranskan hallituksen ilmoituksesta, jonka mukaan kaikki Ranskassa asuvat muiden EU-maiden kansalaiset menettävät 5. tammikuuta 2008 alkaen ”yhteisön direktiivin 2004/38/EY(1) mukaisesti” oikeuden saada julkista terveydenhoitoa Ranskassa ja joutuvat hankkimaan yksityisen sairausvakuutuksen, ja voiko komissio tehdä asialle jotakin?

Aiemmin näiden ihmisten yksityiset sairausvakuutukset olivat Ranskassa laittomia, koska Ranskaan muuttavien EU-kansalaisten oli pakko irtisanoa ottamansa vakuutukset ja liittyä Ranskan valtiolliseen järjestelmään. Nyt Ranskan hallitus toimii takautuvasti, ja sääntö on käännetty päälaelleen.

Tästä syntyy sellainen erityisongelma, että ihmiset, joilla jo on terveysongelmia, ovat loukussa: he joutuvat irtisanomaan aiemmin saamansa yksityisen sairausvakuutuksen, mutta eivät voi terveysongelmiensa takia saada enää uutta yksityistä vakuutusta.

Takautuva lainsäädäntö on aina valitettava asia. Mitä keinoja komissiolla on tämän vääryyden korjaamiseksi?

 
  
 

Komissio on saanut kirjeitä monilta Ranskassa oleskelevilta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilta, joille asianomaiset ranskalaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet, että he eivät voi enää saada Ranskan yleisen sairausvakuutuksen tarjoamia palveluita tavanomaisia palvelumaksuja vastaan.

Komission tietojen mukaan 27. heinäkuuta 1999 annetulla Ranskan lailla 99-641 perustettu yleinen sairausvakuutus (CMU) takaa yleisen sairausvakuutusjärjestelmän jäsenyyden kaikille sellaisille vakituisesti ja säännöllisesti maassa oleskeleville, joilla ei ole muuta perussairausvakuutusta. Näin ollen kaikkien Ranskassa vakituisesti ja säännöllisesti oleskelevien on kansallisuudesta riippumatta lain mukaan liityttävä yleiseen sairausvakuutukseen, jos he eivät kuulu mihinkään toiseen lailliseen sairausvakuutusohjelmaan Ranskassa tai muussa maassa.

Direktiivin 2004/38/EY nojalla työelämän ulkopuolella olevien unionin kansalaisten oleskeluoikeuden ehto on, että heillä on sellaiset riittävät varat, että he eivät aiheuta rasitetta vastaanottajavaltion sosiaaliturvajärjestelmälle oleskelun aikana, ja että heillä on kattava sairausvakuutus. Direktiivin mukaan unionin kansalaisen saatua pysyvän oleskeluluvan, normaalisti viiden vuoden laillisen ja jatkuvan oleskelun jälkeen, oleskeluoikeus ei enää ole riippuvainen yllämainituista ehdoista.

Lisäksi direktiivin 24 artiklan mukaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja toisen asteen lainsäädännön nimenomaisesti ilmaisemien erityismääräysten nojalla kaikki unioni kansalaiset, jotka oleskelevat direktiivin nojalla vastaanottajavaltion alueella, saavat nauttia sen jäsenvaltion kansalaisten kanssa tasa-arvoista kohtelua perussopimuksen soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyen. Direktiivin puitteissa tasa-arvoisen kohtelun edellytyksenä on oleskelun ehtojen noudattaminen.

Yhteisön sosiaaliturvaan liittyvällä lainsäädännöllä, joka sisältyy asetukseen (ETY) N:o 1408/71(2), pyritään koordinoimaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä niin, että erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen soveltaminen ei vaikuta kielteisesti henkilöihin, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionin alueella. Tämä tarkoittaa, että jokainen jäsenvaltio voi vapaasti määritellä sosiaaliturvajärjestelmänsä yksityiskohdat, mukaan luettuna tarjottavat etuudet, tukikelpoisuus ja maksujen lukumäärä. Jäsenvaltioiden täytyy kuitenkin noudattaa yhteisön lainsäädäntöä käyttäessään tätä toimivaltaa. Asetuksella (ETY) N:o 1408/71 vahvistetaan yhteiset säännöt ja periaatteet, joita kaikkien kansallisten viranomaisten on noudatettava kansallisen lainsäädännön soveltamisessa.

Tämän asetuksen mukaisesti työntekijät ja eläkeläiset sekä heidän perheenjäsenensä, jotka oleskelevat muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät tai joka maksaa heidän eläkkeensä, ovat oikeutettuja sairausetuuksiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin ehdoin kuin tämän valtion kansalainen, mutta sen valtion kustannuksella, jossa he työskentelevät tai joka maksaa heidän eläkkeensä. Voidakseen käyttää tätä terveydenhuoltoa, asianosaisen on rekisteröidyttävä oleskeluvaltion sairausvakuutuslaitoksessa lomakkeella E106 (työntekijät) tai lomakkeella E121 (eläkeläiset).

Saattaakseen päätökseen selvityksen siitä, onko työelämän ulkopuolella olevien unionin kansalaisten sulkeminen ranskalaisen yleisen sairausvakuutusjärjestelmän ulkopuolelle yhteisön lainsäädännön mukaista, komissio on ottanut tässä kysymyksessä yhteyttä Ranskan viranomaisiin ja odottaa vastausta.

 
 

(1)EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.
(2)Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä, EYVL L 149, 5.7.1971.

 

KYSYMYS NRO 56 Maria Carlshamre (H-0989/07)
 Aihe: Ihmiskauppaa käsittelevä Euroopan komission asiantuntijaryhmä
 

Haluaisin tietää onko Euroopan komission uuden ihmiskauppaa käsittelevän asiantuntijaryhmän toimivaltuudet hyväksytty? Jos hyväksyntä on saatu, haluaisin tutustua kyseiseen asiakirjaan.

Haluaisin tietää myös millaisen menettelyn ja aikataulun puitteissa jäsenvaltiot ja kansalaisjärjestöt voivat ehdottaa mahdollisia uusia jäseniä ihmiskauppaa käsittelevään Euroopan komission asiantuntijaryhmään?

 
  
 

Perustamisestaan lähtien, eli vuodesta 2003, ihmiskauppaa käsittelevä asiantuntijaryhmä on tarjonnut komissiolle lausuntoja ja näkökantoja monista tärkeistä aiheista. Vuonna 2004 se julkaisi kertomuksen, joka toimii edelleen inspiraation lähteenä jatkotoimille.

Päätös, jolla perustettiin uusi ryhmä ja määriteltiin sen valtuutus, tehtiin 17. lokakuuta (1). Päätös ottaa huomioon sekä unionin laajenemisesta aiheutuvat välttämättömät muutokset, että tarpeen varmistaa erityisosaaminen etenkin työvoiman hyväksikäytön alalla.

Asiantuntijaryhmän muodostavat 21 jäsentä, joista enintään 11 jäsentä on jäsenvaltioiden hallinnoista, enintään viisi jäsentä hallitustenvälisistä ja kansainvälisistä järjestöistä ja kansalaisjärjestöistä, enintään neljä jäsentä työmarkkinajärjestöistä ja työnantajien järjestöistä, yksi jäsen Europolista(2) ja enintään kaksi jäsentä yliopistoista tai muista tutkimuslaitoksista.

Hakemuspyyntö julkaistaan lähiaikoina virallisessa lehdessä ja komission oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston verkkosivuilla. Hakemusten määräaika on vuoden 2008 helmikuun puolessa välissä.

 
 

(1)/675/EY: Komission päätös, tehty 17 päivänä lokakuuta 2007, ihmiskauppaa käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamisesta, EUVL L 277, 20.10.2007.
(2) Euroopan poliisivirasto.

 

KYSYMYS NRO 57 Danutė Budreikaitė (H-0994/07)
 Aihe: Kolmas energiapaketti
 

Komissio julkaisi syksyllä 2007 kolmannen energiapaketin, jonka mukaan viedään eteenpäin EU:n energiapolitiikan tavoitteita eli energiamarkkinoiden vapauttamista erottamalla jakeluverkot oikeudellisesti ja toiminnallisesti tuotannosta ja/tai purkamalla sähkö- ja kaasusektorin vastaavat omistussuhteet.

EU:ssa monopoliaseman omaava kaasuntoimittaja Gazprom on osakkaana monissa eurooppalaisissa jakeluverkoissa.

Voiko komissio kertoa, minkä suurimpien eurooppalaisten kaasunjakeluverkkojen osakkaana Gazprom on? Miten kolmannen energiapaketin toteutus vaikuttaa Gazpromiin? Kuinka monet EU-alueen yritykset omistavat venäläisten kaasunjakeluverkkojen osakkeita ja kuinka suuria omistusosuudet ovat?

 
  
 

Komission 19. syyskuuta 2007 julkaisemassa sähkön ja kaasun sisämarkkinoita koskevassa lainsäädäntöpaketissa ehdotetaan, että jakeluverkkojen ja niiden toimittajien omistussuhteet puretaan, tai vaihtoehtoisesti, että perustetaan riippumattomia verkonhaltijoita, jotka olisivat vastuussa siirtoverkon hallinnasta ja kehityksestä. Jakelujärjestelmien osalta kolmas paketti ei muuta nykyisiä 1. heinäkuuta 2007 voimaan tulleita oikeudellisia vaatimuksia purkaa suurten jakeluverkkojen omistus oikeudellisesti ja toiminnallisesti. Kolmansia valtioita koskeva lauseke (7 a artikla ehdotetussa kaasua koskevassa direktiivissä) koskee myös vain siirtoverkonhaltijoita.

Kolmannen paketin ehdotusten vaikutustenarvioinnin liite VIII(1) sisältää yksityiskohtaista tietoa siirtoverkkojen EU:n ulkopuolisesta omistuksesta. Esimerkiksi kolmessa Baltian valtiossa Gazprom omistaa noin kolmanneksen osakkeista kussakin kansallisessa kaasun siirto- ja jakeluyhtiössä, jotka kaikissa kolmessa jäsenvaltiossa ovat sekä siirto- että jakeluverkostojen omistajia ja haltijoita. Komissiolla ei valitettavasti ole tietoa EU:n yhtiöiden osuuksista venäläisissä kaasunjakeluverkoissa, koska taustalla olevia sopimuksia pidetään yleensä liikesalaisuuksina.

Ehdotetut omistussuhteiden ja muiden suhteiden purkamiseen liittyvät määräykset vaikuttavat Gazpromiin kuten mihin tahansa muuhun EU:n jäsenvaltion tai unionin ulkopuoliseen yritykseen: jokaisen toimittaja- tai tuottajayrityksen, joka toimii missä tahansa EU:n alueella, täytyy erottaa komission esittämän mallin mukaan haltija siirtoverkosta jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa. Paketti sisältää turvatakuut sen varmistamiseksi, että sellaisessa tilanteessa, jossa kolmansien maiden yritykset pyrkivät saamaan haltuunsa merkittävän osuuden EU:n verkosta tai jopa ottaa sen kokonaan haltuunsa, niiden täytyy todistettavasti ja yksiselitteisesti alistua samoihin vaatimuksiin omistajuuden eriyttämisestä kuin EU:n yritysten. Lisäksi komissio on ehdottanut vaatimusta, jonka mukaan unionin ulkopuolisten valtioiden ja maiden on mahdollista saada hallintaoikeus yhteisön siirtoverkkoon tai siirtoverkonhaltijaan vain, jos tämä sallitaan EU:n ja kyseessä olevan kolmannen maan välisellä sopimuksella. Tarkoituksena on taata, että kolmansien maiden yritykset kunnioittavat sääntöjä, joita sovelletaan EU:n yrityksiin.

 
 

(1)SEK(2007)1179.

 

KYSYMYS NRO 58 Maria Eleni Koppa (H-0995/07)
 Aihe: Kosovo
 

Todennäköistä Kosovon yksipuolista itsenäisyysjulistusta silmällä pitäen monet tahot ovat ilmaisseet pelkoa siitä, että jos kansainvälinen yhteisö mahdollisesti tunnustaa uuden valtion, tämä antaa myönteisen signaalin kaikille separatistiliikkeille maailmassa ja varsinkin Euroopassa.

Voisiko komissio siis kertoa, mitä se aikoo tehdä, mikäli Kosovo ryhtyy tällaiseen toimeen, ja lisäksi, mitä aloitteita se aikoo tehdä, jotta vältyttäisiin tämäntyyppisen toiminnan laajentumiselta, joka vieläpä on vastoin kansainvälisen yhteisön päätöksiä?

 
  
 

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244, joka hyväksyttiin Kosovon vuoden 1999 konfliktin jälkimainingeissa, sisälsi suunnitelman YK:n johtamasta väliaikaisesta siviilihallinnosta, jonka tarkoituksena oli varmistaa väliaikaisten hallintoelimien kehittäminen demokraattista ja autonomista itsehallintoa varten, kunnes asiaan olisi löydetty poliittinen ratkaisu.

YK:n pääsihteeri aloitti prosessin Kosovon pysyvän aseman määrittelemiseksi nimittämällä erityisedustajaksi presidentti Ahtisaaren marraskuussa 2005. Molempien osapuolien 14 kuukauden yhteistyön jälkeen Martti Ahtisaari esitteli maaliskuussa 2007 Kosovon aseman ratkaisua koskevan kattavan ehdotuksen, josta keskusteltiin YK:n turvallisuusneuvostossa useiden kuukausien ajan ilman, että asiassa päästiin yhteisymmärrykseen.

Näissä puitteissa YK:n pääsihteeri suostui neuvottelujen jatkamiseen EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltojen muodostaman troikan suojissa vielä 120 päivän ajan, jotta molemmille osapuolille annettaisiin mahdollisuus uuteen sovintoon.

Euroopan unioni on tehnyt kaiken mahdollisen saavuttaakseen neuvotellun sopimuksen. Olemme syvästi pahoillamme, että tällaista ratkaisua ei löydetty Belgradin ja Pristinan välille kansainvälisen troikan johtaman menettelyn avulla.

Euroopan unioni on johdonmukaisesti korostanut Kosovon kysymyksen erityispiirteitä ja sitä, että tapauksella ei ole minkäänlaista ennakkotapauksen luonnetta muille alueille maailmassa. Äskettäin joulukuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti olevansa varma siitä, että Kosovon tulevan aseman ratkaiseminen on ainutlaatuinen tapaus ja että sitä ei pidä katsoa ennakkopäätökseksi.

Euroopan unionin ja Länsi-Balkanin alueen etujen mukaista on, että kysymys Kosovon asemasta ratkaistaan nopeasti rauhan ja vakauden takaamiseksi. Tämä on myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 perimmäinen tarkoitus. Tämän vuoksi tällä prosessilla ei ole mitään yhteistä, käyttäen arvoisan parlamentin jäsenen ilmaisua, ”maailman muiden separatistiliikkeiden” kanssa.

 

KYSYMYS NRO 59 Nikolaos Vakalis (H-0996/07)
 Aihe: Belenen ydinohjelma
 

Äskettäin antamassaan haastattelussa (26.11.2007) bulgarialainen tohtori Georgi Kašijev, joka toimi vuosien ajan Bulgarian atomienergiakomitean puheenjohtajana, vetosi komissioon Belenen ydinohjelman keskeyttämiseksi välittömästi pätevän henkilöstön sekä kyseisen reaktorin toimintaa ja valvontaa koskevan kokemuksen puuttumisen vuoksi ja alueen suuren maanjäristysherkkyyden vuoksi. Ovatko edellä mainitut seikat komission tiedossa, ja miten se aikoo ottaa ne huomioon Belenen ydinohjelmaa arvioidessaan? Mihin välittömiin toimiin se aikoo ryhtyä? Miten naapurimaita suojellaan mahdolliselta onnettomuusvaaralta?

 
  
 

Joulukuun 7. päivänä 2007 komissio antoi lausuntonsa uuden ydinvoimalan perustamisesta Beleneen ja antoi sen tiedoksi Bulgarian viranomaisille.

Komissio katsoi, että Euratomin perustamissopimuksen puitteissa tehdyn arvioinnin ja ydinvoimalan toiminnasta vastaavan kansallisen sähköyhtiön (Natsionalna Elekrticheska Kompania, NEK) kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella kaikki kyseessä olevaan investointiin liittyvät näkökohdat ovat Euratomin perustamissopimuksen tavoitteiden mukaiset. On huomioitava, että arviointi on tehty Euratomin perustamissopimuksen määräysten mukaisesti, rajoittamatta muita lisäarviointeja tulevaisuudessa, koska tapaus kuuluu EY:n perustamissopimuksen ja siitä ja toisen asteen lainsäädännöstä seuraavien velvoitteiden piiriin, esimerkkinä kilpailuun tai ympäristöön liittyvät määräykset, joista jälkimmäisiin sisältyy ympäristövaikutustenarviointi.

Komissio katsoo ottaneensa huomioon sijoittajan antamat tiedot valitun suunnitelman sisältämistä useista passiivisista turvajärjestelmistä sekä parannetusta suojasta ulkoisia uhkia, kuten maanjäristyksiä ja lentokonetörmäyksiä, vastaan.

Lisäksi komissio arvioi maanjäristysvaaraa ja hätätilasuunnittelua säteilyturvallisuuden puitteissa Euratomin perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti. Arvioinnin piiriin kuuluvat myös suunnittelemattomien päästöjen mahdolliset seuraukset muille jäsenvaltioille ja kahden- tai monenväliset järjestelyt toiminnan helpottamiseksi hätätilassa.

Lisäksi komissio kiinnitti erityistä huomiota siihen, että Bulgarian on laadittava pitkän aikavälin jätehuoltoa koskevat suunnitelmat sitä radioaktiivista jätettä varten, jota syntyy voimalan toiminnan tai myöhemmän käytöstä poistamisen yhteydessä. Suunnitelmien on koskettava erityisesti korkea-aktiivista jätettä.

 

KYSYMYS NRO 60 Dimitar Stoyanov (H-0999/07)
 Aihe: Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltaminen Bulgariassa
 

Jos vakuutetulle ei ole voitu antaa hoitoa sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, asetuksen (ETY) N:o 1408/71(1) 22 artiklan mukaan hän voi mennä toisen jäsenvaltion alueelle saamaan hoitoa. Maksim Vaniov Petkov ei voi saada Bulgariassa tarvitsemaansa hoitoa sairastamaansa torticollis spasticaan, mutta Bulgarian sairausvakuutuskassa NZOK on kieltäytynyt antamasta hänelle vaadittua E112-lomaketta. Petkovin tapaus ei ole ensimmäinen kerta, kun NZOK on perusteetta kieltäytynyt noudattamasta asetusta (ETY) N:o 1408/71.

Mihin painostustoimiin komissio aikoo ryhtyä edellä mainitun asetuksen noudattamisen varmistamiseksi?

 
  
 

Komissio huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan lupa pitää antaa silloin, kun tarvittavaa hoitoa ei voida antaa oleskeluvaltiossa lääketieteellisesti arvioiden hyväksyttävän ajan kuluessa, ottaen huomioon henkilön nykyisen terveydentilan ja sairauden todennäköisen etenemisen. Tämä tarkoittaa, että on perusteltua ottaa huomioon potilaan lääketieteellinen tila, ei tilanteeseen liittyviä hallinnollisia seikkoja, kuten odotuslistojen olemassaoloa. Joka tapauksessa luvan epääminen ilman perusteluja ei ole hyväksyttävää.

Edellä mainitun perusteella komissio aikoo pyytää Bulgarian viranomaisilta selvityksen, josta käy ilmi, onko yhteisön lainsäädännössä asetettua vaatimusta luvan antamisesta noudatettu arvoisan parlamentin jäsenen esittelemässä tapauksessa.

 
 

(1)EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2.

 

KYSYMYS NRO 61 Paul Rübig (H-1002/07)
 Aihe: Itävaltaa koskeva komission viestintästrategia
 

Kaksi kolmasosaa Itävallan äänioikeutetuista kannatti aikoinaan maansa EU-jäsenyyttä asiasta järjestetyssä kansanäänestyksessä. Nykyisellään EU-jäsenyyden kannatus on hiipunut Itävallassa tasaisesti Eurobarometri-kyselyjen perusteella. Keväällä 2007 25 prosenttia itävaltalaisista piti EU-jäsenyyttä huonona asiana (toiseksi viimeinen vaihtoehto) ja 43 prosenttia katsoi jäsenyydestä koituvan haittoja. Tämä tekee Itävallasta yhden EU-kriittisimmistä jäsenvaltioista.

Tilanne johtuu varmaankin siitä, että kansalaisilla on puutteelliset tiedot Euroopan unionista. Millaista strategiaa komissio soveltaa tiedottaakseen Itävallassa paremmin eurooppalaisen lainsäädännön vaikutuksista, toimielinten toiminnasta ja yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja taloudellisista mahdollisuuksista, joita jäsenyydestä koituu yksittäisille kansalaisille?

 
  
 

Komissio on sitoutunut täysimääräisesti edistämään yleisön tietoisuutta ja keskustelua Eurooppaa koskevista kysymyksistä sovittamalla tiedotuksen kansallis-, alue- ja paikallisympäristöihin. Komission edustusto Itävallassa edistää tiedotusta Euroopan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja painopistealueista Itävallan kansalaisille, tiedotusvälineille, poliitikoille ja muille sidosryhmille.

Vuoropuhelu kansalaisten kanssa on komission ensisijainen tavoite. Viestinnän K-suunnitelman (kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu) puitteissa komission edustusto järjestää tapahtumia, myös yhteistyössä Euroopan parlamentin Wienin tiedotustoimiston kanssa, edistääkseen keskustelua EU:n politiikasta. Komission edustuston ja sidosryhmien yhteistyö kansallis-, alue- ja paikallistasoilla on myös lähestymistapamme erittäin tärkeä osa. Edustuston työtä alueilla täydentää yksitoista osavaltioissa sijaitsevaa Europe Direct -tiedotuspistettä ja yhdeksän EU:n tallekirjastoa sekä Team Europen 27 jäsentä, jotka ovat osa korkeasti koulutettua luennoitsijaverkostoa, joka on erikoistunut unioniin liittyviin kysymyksiin.

Tietämyksen lisääminen EU:sta on tärkeässä asemassa rohkaistaessa kansalaisia osallistumaan EU:n yhdentymisprosessiin. Tästä syystä komission edustusto Itävallassa järjestää säännöllisesti tiloissaan avoimien ovien päiviä kouluille. Vuonna 2007 edustusto järjesti 46 tällaista tilaisuutta, joihin osallistui yhteensä noin 1000 koululaista.

Tiedotusvälineiden kanssa tehtävän työn alalla komission edustusto myös jatkaa aloitteellista lähestymistapaansa asettaessaan kansalliset kysymykset laajempaan eurooppalaiseen viitekehykseen. Varmistaakseen unioniin liittyvien aiheiden hyvän näkyvyyden ja laajan huomion tiedotusvälineissä edustusto työskentelee läheisessä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa, myös komission jäsenten vieraillessa Itävallassa, jossa he osallistuvat usein julkisiin keskusteluihin (20 vuonna 2007). Vuonna 2007 järjestettiin toimittajille ja mielipiteenmuokkaajille yksitoista tutustumiskäyntiä Brysseliin ja siten tarjottiin mahdollisuus ensikäden tiedon saamiseen ja keskustelemiseen unioniin liittyvistä asioista asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien kanssa. Mahdollistaakseen suuren yleisön paremman osallistumisen komissio kehittää toimintaansa Internetissä, mukaan lukien innovatiiviset keinot, kuten Internetissä esitettävät suorat lähetykset.

Kaikkea tätä toimintaa olisi vahvistettava komission, parlamentin ja Itävallan hallituksen välisellä johtajuuskumppanuudella, jonka komissio haluaa käynnistää vuonna 2008. Tämän komission osittain rahoittaman kumppanuuden avulla osapuolet voisivat parantaa yhteistyötään ja viestintästrategioiden koordinointia ja suunnitella yhteisiä toimintoja, ja kehittää siten yleisön kuvaa EU:sta. Erityishuomiota kiinnitetään toimielimiin liittyviin kysymyksiin ja energia- ja ilmastokysymyksiin.

 

KYSYMYS NRO 62 Frank Vanhecke (H-1004/07)
 Aihe: Eurooppalaiset varoituskampanjat
 

Eräiden tiedotusvälineiden mukaan Euroopan unioni ja Sveitsi ovat käynnistäneet muutamassa Afrikan maassa varoituskampanjoita, joilla on tarkoitus pelotella afrikkalaisia olemaan tulematta Eurooppaan.

Pitävätkö tiedot paikkansa? Onko tässä kyse EU:n ja Sveitsin yhteisestä aloitteesta? Kuka tai mikä toimielin oli aloitteentekijä? Missä maissa kampanjat järjestetään ja miten ja millaisin voimavaroin ne toteutetaan? Harkitseeko komissio kampanjoinnin laajentamista muihin Afrikan maihin? Kuinka paljon kampanjat maksavat?

 
  
 

Komissio rahoittaa tiedotuskampanjoita laittoman maahanmuuton riskeistä Länsi-Afrikan maissa, kuten Mauritaniassa, Senegalissa, Nigerissä, Malissa, Ghanassa, Nigeriassa, Kongossa ja Kamerunissa. Nämä kampanjat valmistelee ja toteuttaa kansainvälinen siirtolaisjärjestö (International Organisation for Migration, IOM) AENEAS -ohjelman(1) vuoden 2004 talousarviosta tuetun hankkeen puitteissa. Hanke, jolle myönnettiin rahoitus vuonna 2004 julkaistun ehdotuspyynnön seurauksena, käynnistettiin vuoden 2005 aikana.

Joissakin hankkeen kohdemaissa kansainvälinen siirtolaisjärjestö (IOM) teki yhteistyötä muiden lahjoittajien ja järjestöjen kanssa saavuttaakseen myönteisiä yhteisvaikutuksia ja välttääkseen päällekkäisyyksiä tai ristiriitaisten viestien välittämistä. Esimerkiksi Senegalin tapauksessa Espanja tuki EU:n rahoittamaa tiedotuskampanjaa. Kampanjaa Nigeriassa ja Kamerunissa edisti myös Sveitsin liittovaltion maahanmuuttovirasto.

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) toteuttaman hankkeen alaisuuteen kuuluvien tiedotuskampanjoiden kustannukset ovat 265 000 euroa.

AENEAS-ohjelma ja sen seuraaja, yhteisön ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä edistävä maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskeva teemakohtainen ohjelma, tukevat tiedotuskampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä riskeistä, jotka useissa tapauksissa johtavat kuolemaan, äärimmäisiin olosuhteisiin, pidätyksiin, salakuljetukseen, hyväksikäyttöön ja karkotukseen.

 
 

(1)Yhteisön ja kolmansien maiden välisiä maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskeva teemakohtainen ohjelma.

 

KYSYMYS NRO 63 Georgios Toussas (H-1005/07)
 Aihe: Hallituksen yksipuolisesti pankkeja suosivat järjestelyt heikentävät työntekijöiden vakuutuskassoja
 

Kansan etujen vastaisen politiikkansa puitteissa EU ja sen jäsenvaltioiden hallitukset vapauttavat pankkiryhmittymät provosoivilla, niitä yksipuolisesti suosivilla järjestelyillä sopimusvelvoitteista, mikä merkitsee, että pankeille lahjoitetaan miljardeja euroja, jotka ne ovat velkaa työntekijöiden vakuutuskassoille, ja tämä tapahtuu julkisen talouden, toisin sanoen työntekijöiden kustannuksella, verotuksen kiristymisen kautta. Nea Dimokratia -puolueen hallituksen lainsäädännöllisellä järjestelyllä, jolla entisen Trapeza Pisteos -pankin työntekijöiden kassa liitetään pankkivirkailijoiden yhteiseen vakuutuskassaan ETATiin, toteutetaan uusi yksipuolisesti suosiva järjestely jatkona aikaisemmalle järjestelylle, joka toteutettiin PASOK-puolueen hallituksen aikana kyseisen Alpha Bank -pankin kohdalla ja jolla sille lahjoitettiin 600 miljoonaa euroa liittämällä Ioniki ke Laiki Trapeza -pankin henkilöstön vakuutuskassa (TAPILT) sosiaaliturvalaitos IKAan. Nämä työväen vastaiset poliittiset valinnat ovat avanneet monopolistisille pankkiryhmittymille vapaan mahdollisuuden hyökätä ryöväämään työntekijöiden vakuutuskassojen varoja.

Mikä on komission kanta kyseiseen Nea Dimokratia -puolueen järjestelyyn, jolla Alpha Bank vapautetaan sillä suhteessaan työntekijöiden vakuutuskassoihin olevien sopimusvelvoitteiden täyttämisestä?

 
  
 

Eläkkeisiin liittyvien velvollisuuksien siirtämisen osalta komissio voi alustavana huomautuksena viitata lisäeläkejärjestelmän uudistuksesta Kreikan pankkisektorilla 10. lokakuuta 2007 tehtyyn päätökseen 597/2006. Tässä päätöksessä komissio päätteli, että ensimmäisen pilarin eläkkeisiin liittyvien velvollisuuksien siirtäminen erityisjärjestelmästä yleisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ei ollut yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Komissio tutkii parhaillaan direktiivin 2002/14/EY(1) väitettyä rikkomista koskevaa valitusta, joka liittyy arvoisan parlamentin jäsenen esille tuomaan tilanteeseen. Komissio on osoittanut kreikkalaisille viranomaisille kirjeen ja pyytää lisätietoja tässä asiassa. Lisäksi komissio tutkii parhaillaan mahdollisia valtiontukiin liittyviä kysymyksiä, joita voi ilmetä arvoisan parlamentin jäsenen esittelemässä erityistapauksessa.

 
 

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä, EYVL L 80, 23.3.2002.

 

KYSYMYS NRO 64 Robert Evans (H-1007/07)
 Aihe: Bangladeshin avustaminen
 

Euroopan unioni oli ensimmäisiä tahoja, joka lähetti rahallista apua Bangladeshiin 15. marraskuuta raivonneen Sidr-myrskyn jälkeen. Voisiko komissio kertoa tarkemmin, millaista apua on annettu tämän jälkeen ja mitä pitkän aikavälin suunnitelmia komissiolla on?

 
  
 

Muutamien tuntien kuluttua trooppisen hirmumyrskyn (Sidr-sykloni) iskemisen jälkeen komissio osoitti 1,5 miljoonaa euroa vastatakseen uhrien kiireisimpiin tarpeisiin, ja komissio oli siten ensimmäisten lahjoittajien joukossa antamassa varoja tähän humanitaariseen kriisiin. Neljä kansalaisjärjestökumppania tässä alkuperäisessä avustusoperaatiossa aloittivat ruoan ja muiden perustarvikkeiden jakelun viikon sisällä myrskyn iskemisestä. Varhaiset varoitus- ja evakuointiohjelmat (noin 3,2 miljoonaa ihmistä evakuoitiin) käynnistyivät 24 tuntia ennen hirmumyrskyn iskemistä, mikä rajoitti suuresti uhrien lukumäärää verrattuna viime vuosikymmeninä Bangladeshiin osuneisiin hirmumyrskyihin.

Perustuen kentältä tulleisiin lisätietoihin, jotka kertoivat huomattavasta humanitaarisen hätäavun tarpeesta, komissio päätti viiden miljoonan euron lisäavun antamisesta 3. joulukuuta 2007. Tätä täydentää uusi päätös 1 925 000 euron hätäavusta, joka osoitetaan vuoden 2007 talousarviosta, ja näin ollen hirmumyrskyn uhreille osoitetut varat ovat yhteensä yli 8,4 miljoonaa euroa. Lisävaroilla vastataan perustarpeisiin, kuten veden, ruoan, suojan, perustaloustarvikkeiden ja hätätilaterveydenhuollon tarpeisiin, parannetaan vesi- ja viemäröintihuoltoa veden kautta leviävien sairauksien välttämiseksi ja tuetaan elinkeinoja ja nopeata kunnostamista. Toimenpiteet toteuttavat, kuten tavallista, komission humanitaarisenavun osaston kumppanit: kansalaisjärjestöt, Yhdistyneet Kansakunnat (YK) ja Punainen Risti ja Punainen Puolikuu.

Ensimmäisen 1,5 miljoonan euron hätäapupäätöksen puitteissa toimineet neljä kansalaisjärjestöä ovat saattaneet toimintansa päätökseen. Ne toimittivat 278 000 henkilölle ruokaa, tarvikkeita ja kehittivät vesihuoltoa. Avulla oli huomattava merkitys paikalliselle väestölle.

Hirmumyrsky Sidrin aiheuttama tuho on huomattavaa ja on vaikuttanut yli 8,5 miljoonaan ihmiseen: yli 2,6 miljoonaa ihmistä tarvitsee edelleen hätäapua, yli puolimiljoonaa taloa sekä osa julkista infrastruktuuria tuhoutui ja sadolle ja karjalle aiheutuneet vahingot osoittautuivat alkuperäisiin arvioihin verrattuna kaksinkertaisiksi.

Joulukuun 3. päivänä 2007 Bangladeshin hallituksen päämies tapasi kansainvälisen yhteisön edustajat, ja pitkän aikavälin jälleenrakennustarpeiden vahvistettiin olevan noin miljardi Yhdysvaltain dollaria(1) pääasiassa infrastruktuurin osalta: rannikon pengerryksiä, lisäsuojia hirmumyrskyjen varalle, kouluja, teitä ja siltoja sekä metsän istutusta UNESCO:n luonnonperintökohteessa Sunderbansin mangrovemetsässä.

Komissio työskentelee edelleen täydellä teholla Dhakassa sijaitsevan edustustonsa kautta, joka koordinoi toimintansa maan hallituksen ja muiden avustusjärjestöjen kanssa. EY:n, Maailmanpankin ja YK:n yhteinen kriisin jälkeinen tuho- ja tarvearviointi toteutetaan vuoden 2007 loppupuolella tai vuoden 2008 alussa.

Näissä puitteissa komissio selvittää mahdollisuuksia tarjota Bangladeshille lisätukea ja humanitaarista lisäapua. Komissio harkitsee myös vakausvälineen käyttöä tukeakseen aikaisia elvytystoimia. Toinen vaihtoehto voi olla suunnata uudelleen tai tehostaa nykyisiä Euroopan yhteisön rahoittamia koulutus-, terveys- ja ruokahuolto-ohjelmia niillä yhdeksällä alueella, joissa hirmumyrsky aiheutti eniten tuhoa.

On selvää, että Bangladesh, joka on maailman tiheimmin asutettu valtio ja yksi maailman köyhimmistä valtioista, tarvitsee jatkuvaa tukea useiden vuosien ajan puuttuakseen tehokkaasti Sidr-hirmumyrskyn vaikutuksiin ja parantaakseen varautumista luonnonkatastrofeihin ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhkan puitteissa.

Komissio on pääasiallinen lahjoittaja katastrofeihin varautumisen alalla Bangladeshissa. Vuodesta 1994 lähtien katastrofivalmiustoimien (DIPECHO-hanke) puitteissa kansalaisyhteiskuntahankkeisiin on osoitettu 5,9 miljoonaa euroa. Hankkeen päämääränä on vahvistaa riskialttiin väestön pelastusvalmiutta. Komissio osallistuu (yhdeksällä miljoonalla eurolla) Bangladeshin hallituksen laajan katastrofinhallintaohjelman kustannuksiin.

Tätä pitäisi pian täydentää toisella lahjoituksella ilmastonmuutos- ja katastrofivalmiuteen.

 
 

(1)United States Dollar, USD.

 

KYSYMYS NRO 65 Jens Holm (H-1008/07)
 Aihe: Neuvottelut Andien yhteisön kanssa
 

Komissio neuvottelee parhaillaan assosiaatiosopimuksesta Andien yhteisön kanssa, ja latinalaisamerikkalaisten neuvottelijoiden mukaan komissio vaatii näitä maita allekirjoittamaan vapaakauppasopimuksen, joka vapauttaa kauppaa esimerkiksi tekijänoikeuksien osalta enemmän kuin WTO ja Chilen kanssa tehty sopimus. Toisaalta eurooppalaisten neuvottelijoiden mukaan velvoite erityis- ja erilliskohtelun myöntämiseen sitä tarvitseville kehitysmaille koostuu ainoastaan köyhille maille myönnettävästä viiden tai seitsemän vuoden lisäajasta.

Kehitysmaille on myönnettävä erityis- ja erilliskohtelu. Mihin laadullisiin toimiin komissio aikoo ryhtyä tämän vaatimuksen täyttämiseksi?

Voiko komissio vahvistaa, että se ei ota ns. Singaporen aiheita ja palveluita mukaan näihin neuvotteluihin?

Chile tai Meksiko eivät ole kyenneet panemaan täytäntöön eräitä sopimustensa lukuja. Miten Perun tai Bolivian kaltaisten köyhien maiden oletetaan pystyvän siihen?

 
  
 

Neuvoston huhtikuussa 2007 hyväksymien neuvotteluohjeiden mukaisesti komissio neuvottelee parhaillaan Andien yhteisön kanssa assosiaatiosopimuksesta, joka kattaa vuoropuhelun, yhteistyön sekä kauppasuhteet. Jälkimmäisen osapuolen pitäisi pyrkiä kaupan asteittaiseen ja vastavuoroiseen vapauttamiseen sellaisen kunnianhimoisen, kattavan ja tasapainotetun vapaakauppa-alueen avulla, joka on täysin Maailman kauppajärjestön sääntöjen ja määräysten mukainen ja joka samalla sisältää WTO:n vähimmäisvaatimuksia syvällisempää kaupan avaamista.

Yleisenä periaatteena komissio ja Andien yhteisö ovat sopineet, että assosiaatiosopimus, erityisesti sen kauppaa koskeva osa, sisältää tarvittaessa yksipuolisuuksia ja erityis- ja erilliskohtelua alueiden välisissä suhteissa sekä Andien yhteisön sisällä, vaikka se samalla rajaa mahdollisimman vähäiseksi sitoumuksien vaihtelun Andien yhteisön valtioiden välillä. Tämän periaatteen tarkka sisältö tulevassa sopimuksessa on osa neuvotteluja, ja sitä ei ole vielä määritelty, mutta komissio ei välttämättä rajoita sen soveltamisalaa tavarakaupan vapauttamisen aikataulun mukaisesti. Komissio on valmis tutkimaan muita Andien yhteisön antamia yksipuolisuuksia ja erityis- ja erilliskohtelua koskevia ehdotuksia, jotka sopivat yhteen kaupan vapauttamisen yleisten tavoitteiden kanssa ja Maailman kauppajärjestön sääntöjen ja määräysten kanssa.

Komissio vahvistaa, että palveluiden kauppa ja niin kutsutut Singaporen kysymykset (kaupan edistäminen, sijoitukset, julkiset hankinnat ja kilpailu) sisältyvät neuvotteluihin neuvoston direktiivien mukaisesti ja Andien yhteisön täydellä hyväksynnällä. Komissio on vakuuttunut siitä, että nämä kysymykset ovat erittäin tärkeitä EU:lle mutta myös Andien yhteisön yhdentymisprosessille ja sen jäsenten kestävälle kehitykselle.

Komissio katsoo, että EU:n ja Chilen sekä EU:n ja Meksikon välinen sopimus on pantu täytäntöön menestyksekkäästi kaikkien kumppaneiden osalta kaikilla aloilla, ja komissio ei näe mitään oleellista syytä, miksi tämä ei olisi mahdollista Andien yhteisön jäsenvaltioille tulevan assosiaatiosopimuksen puitteissa. Tietenkin asianmukaista tukea ja yhteistyötä tarjotaan, erityisesti toimielinten ja teknisten valmiuksien osalta.

 

KYSYMYS NRO 66 Anne E. Jensen (H-1009/07)
 Aihe: Alv-direktiivin tulkinta
 

EY:n tuomioistuin on tuominnut Tanskan asiassa C-382/02. EY:n tuomioistuin vaati, että Tanskan on muutettava sekä lentokoneiden myyntiä että lentoyhtiöille ja ilmailuopistoille toimitettavaa polttoainetta koskevaa alv-lainsäädäntöään. Perusteluna on se, että Tanskan säännökset ovat ristiriidassa neuvoston direktiivin 77/388/ETY(1) 15 artiklan 6, 7 ja 9 kohdan kanssa.

Iso-Britannia jatkaa kuitenkin verovapaan polttoaineen toimittamista lentokoneille ja Isossa-Britanniassa yksityisille henkilöille myytävät lentokoneet on vapautettu arvonlisäverosta.

Voiko komissio edellä mainitun perusteella selittää, minkä yhteisön oikeusperustan nojalla esimerkiksi Iso-Britannia voi vapauttaa yksityishenkilöille myytävät lentokoneet arvolisäverosta ja toimittaa verovapaata polttoainetta lentoyhtiöille, jotka lentävät pääasiassa kotimaan lentoreiteillä?

 
  
 

Direktiivin 2006/112/EY(2) (ALV-direktiivi) 148 artiklan ja 169 artiklan b kohdan nojalla voidaan myöntää vapautus, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus (”nollaverokanta”), muun muassa sellaisten ilma-alusten toimitusten osalta, ”joita käyttävät pääasiassa kansainvälistä vastikkeellista liikennettä harjoittavat lentoyhtiöt”. On selvää, että tämän säännöksen perusteella yksikään jäsenvaltio ei voi soveltaa nollaverokantaa sellaisten ilma-alusten toimituksiin, jotka on tarkoitettu yksityishenkilöille ja/tai pääasiassa kotimaisilla reiteillä toimiville lentoyhtiöille.

ALV-direktiivin muutkaan siirtymävaiheen säännökset (kuten 110 tai 371 artikla yhdessä X liitteen B osan 11 kategorian kanssa) eivät näytä voivan kattaa sen laajuista nollaverokannan soveltamista kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa väitetysti tapahtuu. Tästä syystä komissio aikoo ottaa yhteyttä Yhdistyneen kansakunnan viranomaisiin ilma-alusten nykyisen arvolisäverokohtelun osalta.

 
 

(1)EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1.
(2) Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä, EUVL L 347, 11.12.2006. Tämä direktiivi korvaa ja kumoaa kuudennen ALV-direktiivin 1. tammikuuta 2007 alkaen.

 

KYSYMYS NRO 67 Seán Ó Neachtain (H-1013/07)
 Aihe: Vesiviljelyn edistäminen Euroopassa
 

Voiko komissio ilmoittaa mitä uusia aloitteita se suunnittelee täksi vuodeksi edistämään taloudellista toimintaa vesiviljelyn alalla Euroopassa?

 
  
 

Komissio katsoo, että vesiviljely korkealaatuisena elintarviketeollisuutena on strategisen tärkeä vastattaessa terveellisen kala- ja äyriäisruoan kysyntään. Siksi, kuten ilmoitettiin jo komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelmassa(1), komissio aikoo antaa vuonna 2008 ensisijaisena aloitteena tiedonannon yhteisön vesiviljelyn kestävästä kehityksestä.

Ottaen huomioon, että vuoden 2002 vesiviljelyn kasvustrategian tavoitteisiin(2) ei ole täysin päästy, tiedonannon pääasiallisen päämäärä on tunnistaa ja käsitellä tämän taloudellisen toiminnan kestävää kasvua hidastavat esteet. Perustuen laajoihin neuvotteluihin, jotka alkoivat vuonna 2007, komissio pyrkii arvioimaan, millainen rooli eri toimijoiden, erityisesti julkisten viranomaisten, olisi omaksuttava, jotta ne edistäisivät sopivaa liiketoiminta- ja sääntelykehystä, jolla rohkaistaan yrittäjyyttä ja innovaatioita ja varmistetaan korkeiden ympäristö- ja terveysstandardien noudattaminen. On kuitenkin liian aikaista sanoa, mitkä ovat ne toimet, jotka tunnistetaan tässä yhteydessä.

Vuonna 2008 komissio aikoo myös hyväksyä täytäntöönpanosäännöt kahdelle tärkeälle neuvoston asetukselle, jotka annettiin vuonna 2007 tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä(3) sekä luonnonmukaisesta tuotannosta ja näiden tuotteiden, mukaan lukien vesiviljelytuotteet, merkinnöistä(4).

 
 

(1)KOM(2007)0640.
(2)KOM(2002)0511.
(3)Neuvoston asetus (EY) N:o 708/2007.
(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007.

 

KYSYMYS NRO 68 Eoin Ryan (H-1015/07)
 Aihe: Sääntelyvalvonta Euroopassa
 

Voiko komissio ilmoittaa, mitä järjestelmiä se on ottanut käyttöön varmistaakseen ja taatakseen, että se ei tee tarpeettomia tai perusteettomia ehdotuksia yhteisön talouselämän toiminnan sääntelemiseksi?

 
  
 

Komissio vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle olevansa täysin sitoutunut sääntelyn parantamista koskevan strategiansa täysimääräiseen täytäntöönpanoon. Avoimuus ja korkealaatuinen analyysi ovat keskeisessä osassa komission vaikutustenarviointijärjestelmässä, joka on oleellinen väline kehitettäessä moitteettomia lainsäädännöllisiä ehdotuksia. Sen tarkoituksena on, että vain sellaiset ehdotukset, jotka tuovat lisäarvoa ja ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia, jatkokäsitellään ja muokataan vastaamaan tehokkaimmalla tavalla politiikan tarpeisiin. Jos nämä perusteet täyttyvät, käytössä on lisätarkastuksia ja taseita sen varmistamiseksi, että kaikilla ehdotuksilla vastataan tunnistettuihin haasteisiin oikeasuhtaisesti ja tehokkaasti. Esimerkiksi maaliskuusta 2006 lähtien vaikutustenarvioinnin suuntaviivat edellyttävät, että standardikustannusmallia käytetään mahdollisten hallintotaakkaan liittyvien vaikutusten tunnistamiseksi.

Komissio on periaatteessa sitoutunut tuottamaan vaikutustenarvioinnin jokaisesta aloitteesta, joka sisältyy sen lainsäädäntö- ja työohjelmaan. Lisäksi yhä useampiin muihin aloitteisiin on liitetty niiden vaikutuksiin suhteutettu analyysi. Vaikutustenarvioinnin avulla komissio voi huolellisesti arvioida eri poliittiset vaihtoehdot käyttäen hyväkseen sidosryhmien panosta. Komission neuvotteluille asettamat vähimmäisvaatimukset sisältävät ennakoivan lähestymistavan sen varmistamiseksi, että sidosryhmille annetaan tilaisuus asiantuntijatietonsa jakamiseksi, ja julkiset kuulemiset ovat aina vähimmäisvaatimusten mukaisia. Lisäksi vastaperustettu vaikutustenarvioinneista vastaava lautakunta (IAB) antaa itsenäistä laatutukea komission valmistelemille vaikutustenarvioinneille ja valvoo niitä. Joissakin tapauksissa vaikutustenarviointi on johtanut päätökseen EU:n poliittisen aloitteen esittämättä jättämisestä.

On tärkeätä painottaa, että vaikutustenarvioinnin tarkoituksena on tarjota poliittisille päätöksentekijöille objektiivinen kokonaiskuva kaikista mahdollisista vaikutuksista ja tuoda esiin mahdollisia kompromisseja ja yhteisvaikutuksia. Lopullinen päätös on tietenkin poliittinen ja tehdään tavallisena toimielinten välisenä menettelynä. Osana tätä menettelyä, komissio, parlamentti ja neuvosto sopivat toimielintenvälisestä yhteisestä lähestymistavasta vaikutustenarviointiin.

 

KYSYMYS NRO 69 Liam Aylward (H-1017/07)
 Aihe: YMP-tuet Irlannin ja yhteisön viljelijöille
 

Katsooko komissio, että EU-johtajat antoivat Irlannin ja yhteisön viljelijöille selkeät takeet viljelijöille kaudella 2007–2013 maksettavien YMP-tukien tasosta?

Eikö komission näin ollen pitäisi olla avaamatta uudelleen neuvotteluja taloudellisista sitoumuksista, jotka annettiin YMP:n uudistuksen vuonna 2008 toteutettavan ”terveystarkastuksen” yhteydessä Irlannin ja yhteisön viljelijöille kaudeksi 2007–2013?

 
  
 

Eurooppa-neuvosto asetti lokakuussa 2002 enimmäisrajan, millä vahvistettiin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ensimmäisen pilarin (markkinatoimenpiteet ja valtiontuen kulut) suunnitellut määrärahat vuosille 2007–2013. Maatalousneuvosto hyväksyi vuoden 2003 YMP-uudistuksen kesäkuussa 2003 kunnioittaen tätä taloudellista viitekehystä. Eurooppa-neuvosto sopi joulukuussa 2005, että ensimmäisen pilarin enimmäismäärä pysyy ennallaan, lukuun ottamatta Bulgariaa ja Romaniaa koskevaa poikkeusta (johtuen sopeutumisvaiheesta), jolla enimmäismäärään sisällytetään niitä koskeva kulutus. Toisen pilarin rahoitusta puolestaan vähennettiin.

Komissio katsoo, että uudet haasteet, jotka syntyvät ongelmista, jotka tunnistettiin tiedonannossa ”YMP:n uudistuksen ”terveystarkastuksen” valmistelu”(1), tekevät tarpeelliseksi toisen pilarin (maaseudun kehittäminen) vahvistamisen nykyisten rahoitusnäkymien puitteissa, erityisesti jäsenvaltioiden parhaillaan kohtaamat ongelmat huomioon ottaen. Vahvistaminen on myös tarpeen uusien, vaativien ympäristöhaasteiden edellyttämien erityistoimien toimeenpanemiseksi. Koska YMP:n talousarvio on sovittu vuoteen 2013 saakka, toisen pilarin vahvistaminen voidaan toteuttaa ainoastaan lisäämällä pakollista mukauttamista.

Vuoden 2008 aikana komissio aikoo kehittää lähestymistapaansa vuoden 2008/2009 talousarvion tarkistuksen osalta, kuten uudistettua talousarviota muuttuvassa Euroopassa koskevasta tiedonannosta(2) käy ilmi. YMP:n ”terveystarkastuksen” avulla edistetään keskustelua maataloussektorin tulevaisuuden painopistealueista, ja sillä pyritään auttamaan EU:n maataloussektoria sopeutumaan paremmin nopeasti muuttuvaan ympäristöön. Se ei siten tarkoita YMP:aan liittyvien taloudellisten sitoumusten uudelleen harkintaa, eikä se määrää ennalta talousarvion tarkastuksen tulosta.

 
 

(1)KOM(2007)0722.
(2)SEK(2007)1188.

 

KYSYMYS NRO 70 Pilar del Castillo Vera (H-1018/07)
 Aihe: EU:n ja Afrikan huippukokous
 

EU:n ja Afrikan huippukokouksessa luvattiin tehdä yhteistyötä veteen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi tieteen ja investointien keinoin. Mitä tieteeseen perustuvia käytännön yhteistyötoimia komissio aikoo toteuttaa veden saatavuuden parantamiseksi, terveydenhoidon tason kohottamiseksi ja ilmastonmuutosta koskevien myönteisten vaikutusten aikaansaamiseksi?

 
  
 

Veteen liittyvä tutkimus on ollut EU:n ympäristötutkimusohjelmien tärkeä osa jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Kansainvälistä yhteistyötä sisältävää tutkimustoimintaa on rahoitettu kuudennen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman puitteissa EU:n vesialoitteen, veteen liittyvien vuosituhannen kehitystavoitteiden ja kestävää kehitystä koskevan huippukokouksen tavoitteiden tukemiseksi. Tutkimuksella vastataan vesihallinnon monimuotoisuuden asettamiin haasteisiin kokonaisvaltaisten tutkimusmenetelmien avulla (osallistumista edistävät menetelmät, sosioekonomiseen asemaan ja sukupuoleen liittyvät näkökohdat, institutionaaliset viitekehykset jne.). Tutkimuksilla edistetään toimintavalmiuksien kehittämistä työssä oppimisen avulla ja tietoisuutta ja tieto- sekä innovaatiojohtamista kehitysmaissa. Lisäksi ilmastonmuutoksen osalta jotkin kuudennen puiteohjelman puitteissa toteutettavissa tutkimushankkeissa analysoidaan, arvioidaan määrällisesti ja ennustetaan veden maailmanlaajuisen kierron nykyiset ja tulevat vaiheet, arvioidaan epävarmuuksia ja selvitetään vesivarojen yleisen haavoittuvuuden tasoa. Useimmissa näistä hankkeista sidosryhmät ja suuri yleisö ovat osa tutkimussuunnittelua ja täytäntöönpanoa alusta lähtien tutkimustulosten sovellettavuuden ja omaksumisen varmistamiseksi.

Esimerkiksi NEWATER-hanke(1) liittyy siirtymiseen nykyisistä jokien vesipiireistä sellaisiin piireihin, jotka ovat enemmän yhdennettyjä ja sopeutettuja maailmanlaajuisiin muutoksiin tulevaisuudessa. NEWATER-hankkeessa keskitytään seitsemään kansainväliseen rajat ylittävään valuma-alueeseen (kaksi näistä on Afrikassa). Erityistä huomiota kiinnitetään EU:n vesialoitteelle. ANTINOMOS-hankkeessa(2) keskitytään vesihuoltoon ja viemäröintiin liittyvän huipputeknologian yhdistämiseen paikallisiin resursseihin ja ruohonjuuritason keksintöihin. NETSAFF-hankkeella(3) pyritään kehittämään osallistava, useiden sidosryhmien viemäröintijärjestelmien hallinnoinnin tukiväline, jonka tarkoituksena on mahdollistaa loppukäyttäjille Afrikassa vallitseviin olosuhteisiin sopeutettujen, laajan mittakaavan viemäröintikäsitteiden ja -teknologioiden käyttöönotto. TECHNEAU-hankkeen(4)avulla edistetään innovatiivisten ja kustannustehokkaiden eurooppalaisten turvallisen juomaveden tuottamisstrategioiden ja -teknologioiden kehittämistä ja hyödyntämistä. Koska TECHNEAU perustuu kokemuksiin ja trendeihin edustettuina olevilla eurooppalaisilla alueilla ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, sillä vastataan niihin suuriin haasteisiin, joita vesisektori kohtaa maailmanlaajuisesti (ilmastonmuutos, uudet saasteet, ikääntyvä infrastruktuuri, laadukkaiden ja käyttövalmiiden vesivarojen vähyys ja entistä vaativammat lainsäätäjät ja kuluttajat). Se painottaa sopeuttamisstrategioita, uutta tekniikkaa ja toimintatapoja. SWITCH-hankkeella(5) keskitytään ongelmiin, joita lisääntyvät maailmanlaajuiset muutosvaatimukset, kasvavat kulut ja muut perinteiseen urbaanin vesivarojen hallintaan liittyvät riskit aiheuttavat maailman suurille kaupungeille (näistä kaksi on Afrikassa). SWITCH-hanke on rakentunut kaupunkiperusteisia oppimisliitoksia koskevalle käsitteelle sekä kysynnän määrittelemälle tutkimukselle ja demonstroinnille. Oppimisliitosten tarkoituksena on luoda yhteyksiä sidosryhmien välille kaupunki- ja globaalitasolla tuloksellisen vuorovaikutuksen ja kaikkia hyödyttävien ratkaisujen löytämiseksi veden kulutus- ja käsittelyketjun varrella; kehittää uusi kysyntään perustuva tutkimustyyppi paikallisten sidosryhmien kanssa tiiviissä yhteistyössä; parantaa vesihuoltoalan toimielinten välistä viestintää esittelykaupungeissa; lisätä päätöksentekoprosessin avoimuutta ja tiedeperustaa; auttaa ylittämään poliittiset esteet, jotka ovat maailmanlaajuisten kaupunki- ja vesiongelmien ratkaisun tiellä; mahdollistaa parempi edustus kaikille sidosryhmille päätöksentekoprosessissa ja olla esimerkkinä hallinnon muille aloille (julkinen terveydenhuolto, maatalous, tilasuunnittelu jne.) siitä, että oppimisliitoksia hyödyntävä lähestymistapa on mahdollinen ja että sen tuloksena on nopeampi toimeenpano. ROSA-hankkeella(6) puolestaan edistetään resurssiperusteisia viemäröintiratkaisuja keinona kestävän ja luonnonympäristön kannalta asianmukaisen viemäröinnin toteuttamiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä ratkaisuja sovelletaan neljässä Afrikan kaupungissa.

EU:n vesialoitteen tutkimuskomponentti tarjoaa foorumin toisiinsa liittyvien tutkimustoimien yhdistämiselle joko EU:n tasolla (tutkimustoiminnan pääosaston puiteohjelmasta osoitettava jatkuva tuki) tai jäsenvaltioiden tasolla (eurooppalaisten tutkimusalueiden verkostoja (ERA-NET) koskeva ohjelma). AFRICAN WATER -hankkeella(7) useita EU:n jäsenvaltioita autettiin luomaan sellaiset puitteet, joiden avulla parannetaan pitkällä aikavälillä afrikkalaisten tutkijoiden osallistumista vesitutkimukseen ja joiden avulla ne voivat täyttää Afrikan vesivaroihin liittyvän tutkimusvalmiuden vahvistamiseen liittyvät poliittiset sitoumuksensa. Tämä johtaa menestyksekkääseen ERA-NET-hankkeeseen (SPLASH)(8), joka rahoitettiin kuudennesta puiteohjelmasta. ERA-NET-yhteenliittymä käsittää 15 tutkimusohjelman johtajaa 11 eri maasta, ja sen tarkoituksena on kehittää kansallisten tutkimusohjelmien viestintää, yhteistyötä ja koordinaatiota niiden kaksinkertaisuuksien ja toiston vähentämisen lisäämiseksi ja yhteisvaikutusten edistämiseksi EU:n rahoittaman tutkimuksen ja teknologian kehittämisohjelmien ja jäsenvaltioiden tutkimusohjelmien välillä.

Ponnistelut jatkuvat seitsemännen puiteohjelman puitteissa. Tässä prosessissa seitsemäs puiteohjelma painottaa erityisesti edistystä niiden vaikutusten analysoinnissa, jotka globaali muutos aiheuttaa vesivaroille ja niiden määrälliselle ja laadulliselle riittävyydelle. Lisäksi vesihuollon varmuutta tarkastellaan eri näkökulmista.

Esimerkkinä tästä mainittakoon, että seitsemännen puitesopimuksen ensimmäisellä hakukierroksella tämän alan tutkimusprojekteja on jo neuvoteltavina. Näissä muun muassa i) arvioidaan ilmaston muutosta ja sen vaikutuksia veden määrään ja laatuun erityisesti haavoittuvilla vuoristoseuduilla, ii) pyritään kuromaan umpeen kuilua ilmastomuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen strategioiden ja eurooppalaisen vesipolitiikan välillä ja iii) arvioidaan kuivuuteen liittyviä tutkimustarpeita ja poliittisia valintoja.

Lisäksi tuleville vuosille on suunniteltu toimia, joilla tutkitaan muutoksia Euroopan äärimmäisissä hydrologisissa ilmiöissä ja niihin liittyviä vaikutuksia veden kiertoon (mukaan lukien globaalit uhkat vesihuollon alueelliselle/maailmanlaajuiselle varmuudelle).

 
 

(1)Uusia lähestymistapoja mukautettuun vesihallintoon epävarmoina aikoina (http://www.newater.info).
(2) Tietoverkosto todellisten vesiongelmien ratkaisemiseksi kehitysmaissa:
Erojen umpeenkurominen (http://cordis.europa.eu/fetch?CALLER=FP6_PROJ&ACTION=D&DOC=1&CAT=PROJ&QUERY=1199795693014&RCN=81285).
(3) Verkosto, jonka tarkoituksena on kehittää kestäviä lähestymistapoja laajan mittakaavan viemärijärjestelmien käyttöönottoon Afrikassa (http://www.netssaf.net).
(4) Teknologian mahdollistamaa veden yleistä saatavuutta koskeva hanke (http://www.techneau.org).
(5) Kestävä vesivarojen hallinta parantaa terveyttä kaupungeissa tulevaisuudessa (http://www.switchurbanwater.eu).
(6) Resurssiperusteisia viemäröintiratkaisuja kaupungistuville alueille Afrikassa (http://rosa.boku.ac.at/).
(7)Ohjelma, joka edistää afrikkalaisten vesialan tutkijoiden osallistumista puiteohjelmaan (http://www.africanwater.net).
(8) Hankkeella koordinoidaan eurooppalaista vesitutkimusta, jonka tarkoituksena on köyhyyden vähentäminen (http://www.splash-era.net).

 

KYSYMYS NRO 71 Giorgos Dimitrakopoulos (H-1019/07)
 Aihe: Eurooppalainen lentoliikennepolitiikka ja Ryanairin toimintaperiaatteet
 

Voisiko komissio selittää, missä määrin lentoyhtiö Ryanairin lentolippujen hintoja koskeva politiikka vaikuttaa kielteisesti terveen kilpailun olosuhteisiin lentoliikenteen alalla, missä määrin matkustajien turvallisuus vaarantuu sen johdosta, että tämä yhtiö käyttää, kuten se on itse maininnut lehdistölle antamissaan lausunnoissa (esimerkiksi 8.11.2007, 22.11.2007 ja 28.11.2007), alueellisia lentoasemia ja sivulentoasemia, joiden turvallisuuden tasoa tutkitaan parhaillaan, ja pystyykö tämä yhtiö yleensä, kun otetaan huomioon edellä mainitut kaksi kysymystä, täyttämään turvallisuusvaatimukset?

 
  
 

Lentoliikenteeseen yhtenäismarkkinoilla sovellettavan lainsäädännön mukaan, erityisesti kuljetusmaksujen osalta, lentoyhtiöt voivat vapaasti määrätä hintansa. Ei ole näyttöä siitä, että Ryanair-lentoyhtiön lippujen hinnoittelu vaikuttaisi vahingollisesti terveeseen kilpailuun lentoliikenteen alalla. Sen käyttämä liiketoimintamalli on yleisesti tunnettu ja perustuu lentoyhtiön kulujen maksimaaliseen vähentämiseen ja reittilentojen hyvin korkeaan täyttöasteeseen pyrkimiseen.

Komissio ei ole tietoinen väitetyn kaltaisesta alemmasta turvallisuustasosta alueellisilla lentoasemilla ja sivulentoasemilla tai asiaan liittyvistä tutkimuksista.

Lentoyhtiö Ryanairin lentoturvallisuuden osalta on huomautettava, että Irlanti on myöntänyt yhtiön toimintaluvan ja lentoliikenteen harjoittajan todistuksen ja vastaa niihin liittyvästä valvonnasta.

Saatavilla oleviin tietoihin perustuen, mukaan lukien eurooppalaisen SAFA-ohjelman(1) puitteissa tehtyjen asematasotarkastusten tulokset, komissio ei ole tietoinen kyseisen lentoyhtiön lentoturvallisuuteen liittyvistä puutteista.

 
 

(1) Ulkomaisten ilma-alusten turvallisuudenarviointiohjelma.

 

KYSYMYS NRO 72 Athanasios Pafilis (H-1020/07)
 Aihe: Juomaveden sisältämä kuudenarvoinen kromi
 

Kysymyksiin H-0663/07(1)ja H-0775/07(2)annetut vastaukset jättivät vielä joitakin asioita epäselviksi. Mikä on komission lopullinen kanta kuudenarvoista kromia 1–50 mg/litra sisältävän juomaveden käyttöön? Mainitsette, että mitä tulee kuudenarvoisen kromin juomiseen, odotetaan vielä Yhdysvalloissa suoritettavista tutkimuksista saatavia lisätuloksia. Kuitenkin asiakirjassa ”Toxicological Profile for Chromium” (Yhdysvaltojen terveys- ja sosiaalipalveluministeriö, syyskuu 2000, s. 329) mainitaan juomaveden sisältämän kuudenarvoisen kromin raja-arvon olevan Euroopassa 0,05 mg/litra ja viitataan WHO:n kirjaluetteloon (1970, 2. painos, Geneve 33, ”European Standard for Drinking Water” ja 1988, Geneve 197, ”Environmental health criteria: Chromium 6”). REACH-asetuksessa (EY) N:o 1907/2006(3) kuudenarvoinen kromi ja sen yhdisteet luokitellaan liitteessä XVII PBT-aineisiin.

Pitääkö komissio näiden lisätietojen pohjalta kiinni siitä, ettei se tunnusta 0,05:n mg/litra rajaa kuudenarvoisen kromin pitoisuudelle juomavedessä? Pitääkö se tarpeellisena ryhtyä erityistoimiin sellaisen juomaveden jakelun tai kulutuksen kohdalla, joka sisältää kuudenarvoista kromia 8–15 mg/litra tai 50 mg/litra kuten Asopos-joen vesi?

 
  
 

Komissio ei ole vahvistanut, että enimmäisraja-arvona kromin pitoisuudelle juomavedessä olisi 0,05 mg/litra. Juomavettä koskevassa direktiivissä(4) määrittellään juomaveden kromipitoisuuden rajaksi (kaikki valenssit mukaan lukien) 50 µg/litra, joka on sama kuin 0,05 mg/litra. Juomavettä koskevan direktiivin nykyinen kromipitoisuuden raja-arvo perustuu Maailman terveysjärjestön (WHO) vuoden 1992 suuntaviivoihin, eivätkä järjestön vuonna 2004 julkaisemat suuntaviivat tuoneet kromiin liittyviä muutoksia.

Juomaveteen liittyvän direktiivin raja-arvo koskee juomavettä sellaisena kuin se toimitetaan kuluttajille (vesihanasta), eikä jokiveteen.

Asopos-joen oletetun saastumisen osalta komissio aloitti oma-aloitteisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää, onko Kreikka noudattanut Euroopan yhteisön ympäristölainsäädännön asettamia velvoitteitaan. Komissio on osoittanut kreikkalaisille viranomaisille kirjeen, jossa pyydetään yksityiskohtaisia tietoja tehdyistä toimenpiteistä. Komissio arvioi kaiken saatavilla olevan tiedon ja toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien rikkomismenettelyn käynnistäminen, jos se katsotaan tarpeelliseksi, varmistaakseen, että yhteisön ympäristölainsäädäntöä noudatetaan.

 
 

(1) Kirjallinen vastaus 25.9.2007.
(2) Kirjallinen vastaus 23.10.2007.
(3) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.
(4) Neuvoston direktiivi 98/83/EY, EYVL L 330, 5.12.1998.

 

KYSYMYS NRO 73 Jacky Hénin (H-1021/07)
 Aihe: Vaarallisiin aineisiin liittyvistä itse annettavista vakuutuksista aiheutuvat vaarat
 

Euroopan unionin halki kuljetettavien vaarallisten aineiden virta vain kasvaa. Vuosina 1990–2002 kuljetukset lisääntyivät 13 prosenttia. Erityisen huomattavaa kasvu oli maanteillä (+27,4 prosenttia) ja sisävesi- ja meriliikenteessä (+11,1 prosenttia). Kuljetusalan toimijat kannattavat vaarallisiin aineisiin liittyvien itse annettavien vakuutusten yleistämistä, mikä ennestään lisäisi vahinkojen riskiä. Asia kuuluu Euroopan unionin vastuualueeseen, ja sen onkin ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin.

Aikooko komissio soveltaa perustellusti ennaltaehkäisyn periaatetta ja kieltää Euroopan unionin alueella liikkuviin vaarallisiin aineisiin liittyvät kaikentyyppiset itse annettavat vakuutukset?

 
  
 

Vaarallisten aineiden kuljettamista koskevassa EU:n lainsäädännössä ei tunneta käsitettä ”itse-annettavat vakuutukset”. Sitä vastoin siinä määrätään lähettäjille ja kuljetuksen järjestäjille velvoite kuljettaa vaarallisia aineita täysin kunnioittaen sääntöjä, joihin sisältyy vaatimuksia luokittelusta, pakkaamisesta, merkitsemisestä, asiakirjoista sekä kuljetusvälineen rakenteesta. Näiden sääntöjen noudattamista valvovat kansalliset viranomaiset. Tienvarsitarkastusten osalta on syytä mainita komission äskettäinen tiedonanto(1).

 
 

(1) KOM(2007)0795 – Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtenäisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa annetun neuvoston direktiivin 95/50/EY soveltamisesta jäsenvaltioissa.

 

KYSYMYS NRO 74 Mikel Irujo Amezaga (H-1024/07)
 Aihe: Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin täytäntöönpano Espanjassa
 

Lain 37/2007 välityksellä Espanjan valtio on pannut myöhässä täytäntöön direktiivin 2003/98/EY(1). Edellä mainitun lain 7 artiklan 3 kohdassa todetaan, että siinä tapauksessa, että julkisen sektorin hallinnonala tai elin käyttää uudelleen asiakirjoja sille annettujen tehtävien ulkopuoliseen kaupalliseen toimintaan, kyseiseen toimintaan luovutettaviin asiakirjoihin on sovellettava samoja maksuja tai julkisia hintoja ja ehtoja, joita sovelletaan muihin käyttäjiin.

Katsooko komissio, että kyseinen kohta on direktiivin sisällön mukainen?

Eikö komissio toisaalta katso, että jotkut jäsenvaltiot voivat käyttää hyödykseen direktiivin soveltamista periäkseen maksun palveluista, jotka tähän asti ovat olleet vapaita ja ilmaisia? Onko komissio tietoinen siitä, että viimeksi mainitun kaltaista olisi tapahtunut jossakin valtiossa?

 
  
 

Direktiivin täytäntöön paneva kansallinen lainsäädäntö hyväksyttiin Espanjassa 16. marraskuuta 2007, ja se tulee voimaan 17. tammikuuta 2008.

Komissio haluaa ensiksi korostaa julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä koskevan direktiivin päätarkoituksia. Direktiivin tarkoituksena on saattaa julkisen sektorin hallussa olevat tiedot laajasti saataville uudelleenkäyttöä varten tietoyhteiskunnassa. Tämä koskee esimerkiksi kartoitusta ja autoilijoille suunnattuja navigointipalveluita. Keskeisiä näkökohtia ovat julkisen sektorin hallussa olevien tietojen rajatylittävän uudelleenkäytön edistäminen ja kilpailun vääristymien rajoittaminen. Direktiivin oleellisimmat säännökset säätelevät erityisesti syrjimättömyyttä, maksujen ylärajoja, avoimuutta ja sellaisia käytännöllisiä työkaluja, joita voidaan käyttää helpottamaan julkisten tietojen löytämistä ja uudelleen käyttämistä.

Kysymyksen ensimmäinen osa liittyy olennaisesti direktiivin 10 artiklan 2 kohdan sisällyttämiseen kansalliseen lainsäädäntöön. Tällä artiklalla estetään ristikkäistuet tilanteissa, joissa julkishallinnon elimet harjoittavat, julkisten tehtäviensä ohella, puhtaasti liiketaloudellisia toimia. Esimerkkinä voidaan mainita julkinen elin, joka tuottaa perustietoja ja joka myös harjoittaa kauppaa lisäarvoa omaavilla tuotteilla kilpaillen muiden liiketaloudellisten toimijoiden kanssa. Tällainen tilanne vallitsee useassa jäsenvaltiossa esimerkiksi maantieteellisen ja meteorologisen tiedon aloilla. Jotta vältettäisiin oikeudenmukaisen kilpailun vääristyminen, kilpailijoilla pitää olla samanlaiset mahdollisuudet käyttää uudelleen perustietoja kuin julkistoimielimen liiketaloudellista toimintaa harjoittavalla haaralla.

Espanjalainen täytäntöönpanosäädös käsittelee edellä kuvailtua ristikkäistukikysymystä sitä säätelevän direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kysymyksen toinen osa viittaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen soveltaa direktiiviä sellaisella tavalla, että aiemmin ilmaiset palvelut tulevat maksullisiksi. Komissio ei ole tietoinen todellisista tilanteista, joissa tällaista olisi tapahtunut, eikä tämä ole direktiivin tarkoituksena. Direktiivissä kehotetaan jäsenvaltioita edistämään julkisen sektorin hallussa olevien tietojen laajaa uudelleenkäyttöä. Sen johdannossa rohkaistaan jäsenvaltioita saattamaan tiedot saataville alhaisin kustannuksin tai ilmaiseksi. Sellaisia tilanteita varten, joissa maksuja peritään, direktiivissä säädetään ehdot ja yläraja sallituille maksuille.

Komission yksiköt seuraavat tarkasti direktiivin täytäntöönpanoa ja soveltamista jäsenvaltioissa. On olemassa rohkaisevia esimerkkejä siitä, että julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö on lisääntynyt ja uusia innovatiivisia palveluja on luotu eurooppalaisten taloudellisten toimijoiden sekä kansalaisten hyödyksi. Komissio toteuttaa direktiivin 13 artiklan mukaisesti direktiivin soveltamista koskevan tarkastuksen vuonna 2008.

 
 

(1)EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90.

 

KYSYMYS NRO 75 Johan Van Hecke (H-1026/07)
 Aihe: Uusi eurooppalainen radioasema
 

Suunnitteilla on eurooppalainen radioasema, joka lähettäisi huhtikuusta 2008 alkaen ohjelmia eurooppalaisesta näkökulmasta. Asema lähettäisi ensimmäisessä vaiheessa poliittisia uutisia puoli tuntia päivässä, raportoisi keskeisistä eurooppalaisista kulttuuritapahtumista ja lähettäisi myös viikoittain asioiden taustoja kartoittavan ohjelman.

Pan-eurooppalainen radioasema on erittäin kunnioitettava aloite, mutta mielestäni komissio on osoittamassa sille erittäin paljon määrärahoja. Uusi asema saisi 5,8 miljoonaa euroa vuodessa viiden vuoden ajan. Tämä on siis noin 15 890 euroa päivässä.

Onko kyseinen määrä komission mielestä perusteltu? Voiko komissio selittää, miksei aseman edellytetä tällaista rahamäärää vastaan lähettävän kaikkien maiden kielillä? Hollanti lisättäisiin aseman kielivalikoimaan vasta 2009, vaikka tämän hankkeen takana olevassa konsortiossa on mukana sekä alankomaalainen että belgialainen radioasema.

 
  
 

Joulukuun 14. päivänä 2007 komissio hyväksyi yksivuotisen sopimuksen (voidaan uusia neljä kertaa) 16 eurooppalaisen radioaseman (ja seitsemän liittolaisen/lisäjäsenen) konsortion kanssa.

Konsortiolle ensimmäisenä vuotena myönnetyillä määrärahoilla 16 radiota lähettää päivittäin 45 minuuttia unioniin liittyvää tietoa. Lähetyskulut ovat näin laskettuina 1377 euroa tunnilta eli luultavasti alhaisimmat kulut radioalan markkinoilla. Konsortio tuottaa ja lähettää 4 200 tuntia ohjelmia unioniin liittyvistä asioista kymmenellä EU:n kielellä. Sopimuksessa taataan täysimääräinen toimituksellinen vapaus.

Näiden ohjelmien arvioidaan saavuttavan päivittäin 19 miljoonaa eurooppalaista ja 50 miljoonaa ihmistä muualla maailmassa. Radiolähetyksiä täydennetään monikielisellä Internet-portaalilla, joka tarjoaa ääntä, podcast-radiolähetyksiä muita teknisiä toimintoja sekä kuuntelijoille pyynnöstä tarjottavia tietopalveluita. Verkkosivustolle odotetaan 60–80 miljoonaa kuukausittaista vierailua.

Konsortio on luonteeltaan avoin, ja uusia jäseniä hyväksytään, jos ne täyttävät sopimuksessa määrätyt hyväksymisperusteet. Tavoitteena on houkutella ainakin yksi operaattori jokaisesta unionin jäsenvaltiosta ja mahdollisimman monta kumppania. Tarjottavien kielten lukumäärää lisätään vuosittain, ja vuonna katetaan jo kaikki 23 EU:n virallista kieltä. Samanaikaisesti lähetysajan pitäisi lisääntyä jäsenten ja kumppaniasemien lisätessä omille kielilleen muokattujen ohjelmien määrää.

 

KYSYMYS NRO 76 Stavros Arnaoutakis (H-1030/07)
 Aihe: Saarialueiden liittämistä Euroopan unionin yhtenäismarkkinoihin koskevat vaikeudet
 

Yhtenäismarkkinat ovat keskeinen taloudellinen väline, joka palvelee Euroopan unionin kansalaisia ja alueita. Yhtenäismarkkinoiden odotetaan nyt antavan uutta pontta Euroopalle, jotta se pystyisi vastaamaan globaalistumisen tuomiin haasteisiin, edistämään kasvua ja työllisyyttä, turvaamaan oikeudenmukaiset hinnat tuottajille ja kuluttajille sekä myötävaikuttamaan yhteiskunnallisten ja ympäristöä koskevien haasteiden selvittämiseen.

Millä tavoin komissio aikoo, käynnistyneen yhtenäismarkkinoiden laajan uudelleentarkastelun puitteissa, torjua EU:n saarialueiden (erityisesti pienten ja keskisuurten saarten) sekä näiden alueiden asukkaiden jatkuvan syrjäytymisen, niin tuottajina kuin kuluttajinakin, ja niiden tästä seuraavat vaikeudet päästä eurooppalaisille markkinoille?

 
  
 

Taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva neljäs kertomus(1), jonka komissio esitti 30. toukokuuta 2007, vahvistaa sen painoarvon, jonka komissio antaa suuremman alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiselle Euroopassa ja niille erityisvaikeuksille, joita eräät alueet kohtaavat. Kertomuksessa muun muassa kiinnitetään huomiota niihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, joita ilmenee luonnonhaitoista kärsivillä alueilla.

Yhteenkuuluvuutta koskeva kertomus on jo nostanut esiin sarjan kysymyksiä, joiden perusteella voidaan aloittaa keskustelu aiheeseen liittyvän politiikan tulevaisuudesta. Komissio muun muassa kysyy, miten yhteenkuuluvuutta koskevalla politiikalla voidaan paremmin edistää sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehitystä ja ottaa huomioon monimuotoiset EU:n alueet, kuten epäsuotuisimmassa asemassa olevat alueet, saaret, maaseutu- ja rannikkoalueet, mutta myös kaupungit, taantuvat teollisuusalueet ja muut alueet, joilla on maantieteellisiä erityispiirteitä. Komissio toivoo vastaanottavansa monia vastauksia tähän tärkeään kysymykseen ja tiedottaa tuloksista taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan viidennen kertomuksen puitteissa keväällä 2008.

Vuosille 2007–2013 annetut koheesiopolitiikkaa sääntelevät asetukset ja strategiset suuntaviivat sisältävät selkeitä maantieteellisistä tai luonnonhaitoista kärsiviä alueita koskevia säännöksiä. Näin ollen ne luovat perustan alueellisten erityisyyksien käsittelylle ohjelma-asiakirjoissa. Leipzigissä toukokuun 2007 lopussa pidetyn epävirallisen ministeritason kokouksen aikana aluepolitiikasta vastaava komission jäsen esitteli asiakirjan, jossa arvioidaan alueellisia kysymyksiä koskevia kansallisia strategioita vuosille 2007–2013. Yksi komission jäsenen huomioista oli, että vain harvat jäsenvaltiot toteuttavat selkeitä ja yksitulkintaisia toimenpiteitä tietyntyyppisten alueiden osalta (esimerkiksi vuoristo-, rannikko- ja saaristoalueet ja harvaan asutut alueet). Kokouksessa läsnä olleet ministerit pyysivät komissiota kehittämään tätä analyysia ja esittelemään kertomuksen alueellisesta koheesiosta vuonna 2008.

Komissio esitteleekin syyskuussa 2008 alueellista koheesiota koskevan vihreän kirjan, jolla pyritään tarjoamaan kattava ja yhtenäinen katsaus alueellisiin muutoksiin, mukaan lukien vuoristoille, saarilla ja muille maantieteellisistä vaikeuksista kärsiville alueille ominaiset muutokset. Tässä viitekehyksessä komissio aikoo tarkastella, kuinka sektorikohtaisen politiikan eri aloilla, kuten liikennepolitiikassa, otetaan huomioon alueellisen yhteenkuuluvuuden kysymykset. Kattava lähestymistapa tarvitaan, jotta yhteisön politiikalla ja erityisesti yhteenkuuluvuuspolitiikalla on kunnollinen pohja ja jotta vastataan asianmukaisesti tarpeeseen johdonmukaisesta ja tasapainoisesta unionin kehittämisestä. Yhteinen näkemys on tärkeä eurooppalaisen politiikan pirstoutumisen välttämiseksi siten, että kyseessä olevien alueiden erityistarpeet kuitenkin huomioidaan.

Vihreä kirja sisältää ensinnäkin päivitetyn analyysin eroavaisuuksista Euroopan alueella ja erityisistä alueellisista ominaisuuksista. Siinä keskustellaan käsitteen määrittelystä ja käytöstä eurooppalaisella tasolla ja jäsenvaltioiden tasolla (oikeudelliset asiat, täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset siten kuin ne liittyvät jäsenvaltioille lähetettyyn kyselytutkimukseen sekä kansallisten strategisten viitekehysten ja toimenpideohjelmien alueellinen ulottuvuus). Lopuksi, vihreä kirja esittää kysymyksiä keskusteltaviksi. Saaret ja vuoristoalueet saavat asianmukaisen aseman tässä työssä.

 
 

(1)KOM(2007)0273 lopullinen.

 

KYSYMYS NRO 77 Diamanto Manolakou (H-1033/07)
 Aihe: Suunnitelmat jäteperäisen polttoaineen polttamiseksi vaarantavat kansanterveyden
 

Aliverin asukkaat vastustavat voimakkaasti Kreikan hallituksen jo hyväksymiä AGE-TLAFARGE-yhtiön suunnitelmia ryhtyä polttamaan jäteperäistä polttoainetta (refuse-derived fuel, RDF). Poltettavaan aineeseen lisätään polttoprosessin aikana saippuaöljyä, autonrenkaita, jätteitä Psittaliasta ja muita raaka-aineita. Toimivaltaiset tieteelliset tahot ja tieteelliset tutkimukset korostavat, että jätteiden poltossa syntyvät ilmansaasteet vaarantavat kansanterveyden ja saastuttavat ympäristöä (karsinogeeniset aineet, kasvihuoneilmiön edistäminen).

Onko komission tiedossa, onko laadittu yhteisön lainsäädännön mukaisia ympäristötutkimuksia, jotka ovat edellytyksenä AGET-LAFARGEn jätteenpolttolaitoksen toiminnalle? Sopiiko tällainen toiminta sen mielestä yhteen pyrkimysten kanssa vähentää kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä kaasupäästöjä, ja onko siltä haettu rahoitusta kyseistä hanketta varten?

 
  
 

Jätteen rinnakkaispolttoa koskeva direktiivi 2000/76/EY(1) kattaa rinnakkaispolton sementintuotantolaitoksissa. Tämän direktiivin tarkoituksena on estää tai rajoittaa jätteen poltosta ja rinnakkaispoltosta aiheutuvat kielteisiä ympäristövaikutuksia ja niistä seuraavia haittoja ihmisten terveydelle. Jotta direktiivillä saavutettaisiin kuvattu päämäärä, se sisältää kyseessä oleville tuotantolaitoksille tiukkoja toiminnallisia ehtoja ja teknisiä vaatimuksia sekä päästöjen raja-arvoja ja seurantavaatimuksia. Rinnakkaispolttolaitoksille asetetuilla vaatimuksilla varmistetaan, että alalla saavutetaan varsinaisilta jätteenpolttolaitoksilta vaadittava ympäristönsuojelutaso.

Jätteenpolttoa koskevan direktiivin sisältämien vaatimusten lisäksi on säädetty, että kaikki sellaiset sementtiuunit, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, kuuluvat myös ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin 96/61/ EY(2) (IPPC-direktiivi) soveltamisalaan.

AGET-LAFARGE-laitos kuuluu IPPC-direktiivin soveltamisalaan, ja sen täytyy siten noudattaa kaikkia direktiivin vaatimuksia. On painotettava, että laitoksella on ympäristölupa, joka on myönnetty sellaisen kansallisen lainsäädännön perusteella, jolla IPPC-direktiivi ja ympäristövaikutustenarviointia koskeva direktiivi(3) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Mainittakoon lisäksi, että päätös(4), jolla hyväksyttiin ympäristöolosuhteet Psitalleian jätevedenkäsittelylaitoksen käyttämiseksi(5), pitää sisällään mahdollisia keinoja, mukaan lukien polttaminen, tuotetun kuivatun lietteen käsittelemiseksi.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että näiden laitosten toiminnassa käytetään kaikkia asianmukaisia keinoja, erityisesti parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, saastumisen estämiseksi.

IPPC-direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla laitoksille myönnettävien lupien pitäisi sisältää päästöraja-arvot kaikille oleellisille saastuttaville aineille, perustuen parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin. Nämä raja-arvot voivat olla tiukemmat kuin ne, joita vaaditaan jätteenpolttoa koskevassa direktiivissä, ja ne voidaan asettaa muillekin saastuttaville aineille. Parhaimmat käytettävissä olevat tekniikat (BAT) määritellään asiantuntijoiden välisessä vuorovaikutuksessa EU:n tasolla, ja prosessi johtaa siihen, että komissio vahvistaa parhaita käytettävissä olevia tekniikoita kuvaavat viiteasiakirjat, jotka tunnetaan paremmin BREF-asiakirjoina. Euroopan IPPC-toimiston verkkosivulla on julkisesti saatavilla kaikki 31 BREF-asiakirjaa.

Sementin valmistamista koskeva BREF-asiakirja vahvistettiin ensimmäisenä vuonna 2001. Sitä tarkistetaan parhaillaan, ja päivitetty laitos sisältää erityisesti jätteen käyttöön sementtiuuneissa liittyvää uutta tietoa. Se sisältää myös uusia johtopäätöksiä tämän alan parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden osalta.

Jätteen rinnakkaispoltto sementtiuuneissa, silloin kun ne toimivat EU:n ympäristölainsäädännön mukaisesti, ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjen kokonaiskasvua. Jätepolttoaineen käyttö vähentää tarvetta käyttää perinteisiä fossiilisia polttoaineita näissä laitoksissa, mikä biomassaperäisen jätteen tapauksessa vähentää myös hiilidioksidipäästöjä.

Komissiota ei ole pyydetty osallistumaan jätepolttoaineen(6) rinnakkaispoltto-ohjelman rahoitukseen AGET-LAFARGE-laitoksessa.

 
 

(1)EYVL L 332, 28.12.2000.
(2)EYVL L 257, 10.10.1996.
(3)EYVL L 175, 05.07.1985
(4)Ympäristöolosuhteet hyväksyvä päätös.
(5) 133725/7.8.2003, sellaisena, kuin sitä on muutettu päätöksillä 147363/18.8.2005 ja 125982/27.2.2007.
(6) Refuse Derived Fuels, (RDF).

 

KYSYMYS NRO 78 Ivo Belet (H-1036/07)
 Aihe: Rauta-Rein
 

Vuonna 2004 vahvistettujen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämistä koskevien yhteisön suuntaviivojen mukaisesti on Rauta-Reinin hanke otettu ensisijaisten hankkeiden luetteloon, tarkemmin sanoen se on ensisijainen hanke numero 24 (rautatieyhteys Lyon/Geneve–Basel–Duisburg–Rotterdam/Antwerpen).

Rauta-Reinin hanke ei kuitenkaan sisälly niiden hankkeiden luetteloon, joiden toteuttamista varten Euroopan komissio esitti 21. marraskuuta rahoituksen myöntämistä vuosiksi 2007–2013.

Vaikka hankkeen täytäntöönpano riippuu asianosaisten jäsenvaltioiden itsenäisesti tekemistä päätöksistä, on komissio luvannut tehdä ”luonnollisesti kaikkensa huolehtiakseen siitä, että hanke toteutetaan suuntaviivojen mukaisesti” (katso vastaus kysymykseen H-0759/06(1)). Miten komissio aikoo panna aiemmin antamansa sitoumuksen toimeen?

Harkitseeko komissio nimittävänsä myös kyseiselle hankkeelle koordinaattorin, jonka tehtävänä on edistää asianosaisten jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua ja joka voi siten saada aikaan rakennustöiden valmistumisen?

Onko Rauta-Reinin hanke nyt menettänyt kaikki mahdollisuutensa saada yhteisöltä rahoitustukea vuosiksi 2007–2013?

 
  
 

Toisin kuin arvoisa parlamentin jäsen väittää, Rauta-Reinin hanke on itse asiassa niiden hankkeiden joukossa, joille myönnettiin yhteisön rahoitusta osana Euroopan laajuisia verkkoja vuosille 2007–2013. Komissio esitteli hankkeiden luettelon jäsenvaltioille 28. marraskuuta 2007, ja luettelon hankkeista esitteli myös liikennealasta vastaava varapuheenjohtaja parlamentin budjettivaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan yhteisessä kokouksessa 21. marraskuuta 2007.

Komission odotetaan tekevän päätöksensä vuoden 2008 alussa parlamentin käytettyä valvontaoikeuttaan.

Rahoitus, joka on yhteensä 7,29 miljoonaa euroa ja vastaa 50 prosenttia ehdotettujen tutkimusten tukikelpoisista kuluista, on merkitty tähän luetteloon hankkeeksi numero EU-24090.

Myös Karel Vinck, eurooppalaisen raideliikenteen hallintajärjestelmän eurooppalainen koordinaattori, seuraa ensisijaista hanketta numero 24 (rautatieyhteys Lyon/Geneve–Basel–Duisburg–Rotterdam/Antwerpen).

 
 

(1)Kirjallinen vastaus 26.9.2006.

 

KYSYMYS NRO 79 Saïd El Khadraoui (H-1039/07)
 Aihe: Lentoliikenteen matkustajien oikeuksista annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 perusteella tehdyt valitukset
 

Euroopan komissio julkisti 4. huhtikuuta 2007 kertomuksen (KOM(2007)0168) jossa se tarkastelee lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen (EY) N:o 261/2004(1) soveltamisessa tapahtunutta edistystä. Kertomuksesta käy ilmi, että asetuksen soveltaminen on ollut hyvin puutteellista jäsenvaltioissa. Komissio ilmoitti kertomuksessaan ryhtyvänsä toimiin tehostaakseen asetuksen määräysten noudattamista. Tällä välin ovat useat eri tahot julkistaneet tietoja matkustajien jättämien valitusten lukumäärästä. Kirjalliseen kysymykseeni P-1880/06 annetun vastauksen mukaan komissio vastaanotti vuonna 2005 kaikkiaan 3 488 valitusta, ja komission laatimassa edistymiskertomuksessa KOM(2007)0168 todetaan jäsenvaltioissa kerätyn yhteensä 18 288 valitusta.

EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkko pani 6. joulukuuta 2007 julkaisemassaan raportissa merkille, että valitusten määrä oli noussut 1 521:stä 2 979:ään, eli se oli melkein kaksinkertaistunut. Haluan siksi kysyä komissiolta, miten se on edistynyt edellä mainitussa kertomuksessa ilmoitettujen, asetuksen (EY) N:o 261/2004 noudattamisen parantamiseen tähtäävien toimien suhteen? Onko komissio aikeissa antaa tähän liittyviä lainsäädäntöehdotuksia? Kuinka paljon valituksia komissio ja jäsenvaltiot ovat vastaanottaneet, ja minkälaisista valituksista niissä oli kyse? Onko komissio koonnut yhteen kaikki valituksia koskevat tiedot, jotka nyt ovat hajallaan siellä täällä? Mihin lyhyen aikavälin toimiin komissio aikoo ryhtyä velvoittaakseen jäsenvaltioita soveltamaan asetusta (EY) N:o 261/2004 paremmin?

 
  
 

Jäsenvaltioiden vastaanottamien valitusten osalta asetus (EY) N:o 261/2004 ei velvoita jäsenvaltioita luovuttamaan valitusten käsittelyyn liittyviä tietoja komissiolle. Komissiolla ei siten ole tietoa kansallisten täytäntöönpanosta vastaavien elimien vastaanottamista valituksista vuonna 2007.

Komission vastaanottamien valitusten osalta energian ja liikenteen pääosasto vastaanotti 3819 valitusta vuonna 2006 ja 2180 vuonna 2007 marraskuun loppuun mennessä.

Toukokuun 4. päivänä 2007 komissio totesi tiedonannossaan(2), että parannukset lentoyhtiöiden soveltamisen tasossa sekä kansallisten elimien toteuttamassa täytäntöönpanossa ovat tarpeen. Vaikeudet johtuvat yhdenmukaistettujen täytäntöönpanomenettelyjen puutteesta ja joistakin epäselvistä asetuksen osista, jotka koskevat muun muassa viivästymisiä ja peruutuksia, lähtöjä muista kuin EU:n jäsenvaltioista, matkustusluokkaa alentavia lippumuutoksia ja tiedottamista lennolle pääsyn epäämiseen vapaaehtoisesti suostuneille.

Korjatakseen nämä heikkoudet, komissio järjesti kansallisille täytäntöönpanosta vastaaville toimielimille ja lentoyhtiöille kuusi kokousta vuonna 2007. Näiden tuloksena on

yksimielisyys siitä, mistä kukin vastaa valitusten käsittelyn ja tietojen vaihdon osalta, ja

selvitys niistä asiaa koskevista lainsäädännön osista, joihin liittyy mahdollisuus eriäviin tulkintoihin.

Varmistaakseen, että tarvittavat toimenpiteet on toteutettu, komissio lisäksi analysoi kansallisia toimenpiteitä, joilla yhteisön lentomatkustajien oikeuksia koskeva lainsäädäntö pannaan täytäntöön.

Samanaikaisesti, yhteistyössä kansallisten täytäntöönpanosta vastaavien toimielimien ja lentoyhtiöalan kanssa, on kehitetty EU:ssa käytettävä vakiomuotoinen lentomatkustajien valituslomake. Lomake on yleisön käytössä vuoden 2008 alussa. Matkustajille tarkoitettu tiedotusmateriaali on uudistettu, joten se on aiempaa selkeämpi.

Yhteisöjen tuomioistuimen käsittelyssä parhaillaan olevien pitkien myöhästymisten ja peruuntumisen määritelmiä koskevien tapausten ratkaisujen odotetaan auttavan selkeän tulkinnan antamista asiaa koskeville teksteille.

 
 

(1)EUVL L 46, 17.2.2004, s.1.
(2)KOM(2007)0168.

 

KYSYMYS NRO 80 David Martin (H-1040/07)
 Aihe: Tuore kananliha
 

Onko komissio tietoinen siitä, että supermarketeissa myytävä kananliha on usein kuukausia vanhaa? Onko komissio yhtä mieltä siitä, että ”tuoreen kananlihan” määritelmää on tarpeen tiukentaa?

 
  
 

Siipikarjan liha on ainoa lihatuote, jolle on olemassa yksityiskohtaiset ”kaupan pitämisen vaatimukset”.

Kaupan pitämisen vaatimukset sisältävät selvän ja tiukan määritelmän(1) ”tuoreelle siipikarjanlihalle”. Sen mukaan tuore siipikarjanliha on ”jatkuvasti säilytettävä vähintään - 2 °C:n ja enintään 4 °C:n lämpötilassa”.

Siten ei ole sallittua sulattaa siipikarjanlihaa ja myydä sitä ”tuoreena”.

Komissio kuitenkin myöntää, että määritelmän uudelleenmuotoilu olisi hyödyllinen tulevaisuudessa, jotta varmistetaan yhdenmukainen tulkinta eri jäsenvaltioissa.

Näin ollen komissio valmistelee parhaillaan siipikarjanlihan kaupanpitämisen vaatimuksia koskevan asetuksen muuttamista.

 
 

(1)Katso 26. kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 2 artiklan 5 kohta, EYVL L 173, 6.7.1990.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö